Tuhannet Huuhkajien kannattajat suuntasivat viime perjantaina Suomenlahden yli kohti Tallinnaa. Illalla oli edess\u00e4 kauan odotettu kamppailu Viron ja Suomen v\u00e4lill\u00e4 Kansojen liigassa. Pitk\u00e4\u00e4n oli puhetta kaikkien aikojen vierasreissusta, ja sit\u00e4h\u00e4n se monelta osin olikin. Kyseess\u00e4 oli suurin m\u00e4\u00e4r\u00e4 suomalaisia (yli 3 000) maajoukkueen vierasottelussa koskaan.<\/p>\n
Ilta ja y\u00f6 Tallinnassa tarjosivat unohtumattomia muistoja, mutta minulle Teemu Pukin<\/em><\/strong>\u00a0maalin lis\u00e4ksi l\u00e4mpim\u00e4n syysillan mieleenpainuvin muisto j\u00e4i kannattajamarssista.<\/p>\n Marssia varten kokoonnuimme Vapaudenaukiolle hyviss\u00e4 ajoin, noin kolme tuntia ennen ottelun alkua. Matkaa A. Le Coq Arenalle on Vapaudenaukiolta kolmisen kilometri\u00e4, joten aikainen l\u00e4ht\u00f6aika oli perusteltua.<\/p>\n Marssi eteni rauhalliseen tahtiin chanttien ja savujen s\u00e4est\u00e4m\u00e4n\u00e4, eik\u00e4 mukana kulkenut poliisi tuntunut uhkaavalta. Ratsupoliisit loistivat poissaolollaan ja tunnelma ei ollut miss\u00e4\u00e4n vaiheessa kire\u00e4, kuten monesti on Suomessa j\u00e4rjestetyiss\u00e4 marsseissa ollut.<\/p>\n Marssin kohokohdaksi muodostui marssireitin kulkeminen Kassisaban (Kissanh\u00e4nt\u00e4) kaupunginosan l\u00e4pi.<\/p>\n Letka eteni Wismari-nimist\u00e4 katua pitkin, jota reunustivat koristeelliset, mutta r\u00e4nsistyneet satavuotiaat puutalot. Ensimm\u00e4inen kontakti alueen asukkaisiin syntyi pienen kulmakaupan luona, josta v\u00e4syneet kulkijat saivat hieman tankattavaa ja kauppias tavallista vilkkaamman perjantai-illan. Asuntojen ikkunoihin oli jo t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa ker\u00e4\u00e4ntynyt uteliaita katsomaan saapuvaa v\u00e4kijoukkoa.<\/p>\n Lapset vilkuttivat ikkunoista ja parvekkeilta, yl\u00e4vitosia heitettiin alakerrosten v\u00e4en kanssa ja joku fani luopui huivistaan saadessaan vastineeksi vodkapullon. Fiilis oli mit\u00e4 mainioin.<\/p>\n