Väitteiden paikkansapitävyyden tutkimisesta vastaa itsenäinen ja riippumaton komissio, jonka käsissä Cityn tulevaisuus tällä hetkellä lepää. Jos komissio toteaa Valioliigan syytökset oikeellisiksi, odottaa manchesterilaisia sanktio, joka voi olla mitä tahansa pistemenetyksistä viimeaikaisten mestaruuksien riistämiseen ja jopa sarjapaikan menettämiseen.

Ei kuitenkaan kannata pidättää hengitystään tuomiota odotellessa. Tutkinnan aikataulusta ei vielä tässä kohtaa osata sanoa mitään, mutta todennäköisesti edessä on vuosien mittainen oikeustaistelu, jonka aikana Cityn fanit – sekä tietysti muu jalkapalloyhteisö – joutuu elämään jatkuvan epävarmuuden vallitessa.

Voi olla, että jalkapalloyleisön on syytä tottua tämänkaltaiseen epävarmuuteen, sillä vaikka Cityä vastaan asetetut syytökset ovat vakavimmat, mitä englantilaisen pääsarjajalkapallon historia on nähnyt, ei kyseessä suinkaan ole tämän hetken ainoa merkittävä oikeustaistelu eurooppalaisessa huippujalkapallossa.

Vain muutamaa viikkoa ennen kuin Valioliiga julkisti omat syytöksensä, Italian Jalkapalloliitto oli lätkäissyt Juventukselle 15 pisteen rangaistuksen seuran taloustilanteen vääristelystä ja pelaajien markkina-arvon keinotekoisesta paisuttamisesta.

Juventus hyödynsi pelaajakaupoissaan poistona tunnettua kirjanpidollista menetelmää, jonka perusteella uuden hankinnan hinnan voi jaksottaa kirjanpitoon sille ajalle, jonka hankinta tuottaa arvoa. Jalkapallossa hankitun pelaajan siirtosumma jaksotetaan yleisesti koko tämän sopimuksen ajalle. Täten esimerkiksi Cristiano Ronaldon, joka kesällä 2018 teki Juventuksen kanssa neljän vuoden sopimuksen, 117 miljoonan euron hankintahinta näkyi kirjanpidossa 29 miljoonana per vuosi neljän vuoden ajan.

Poistojen tekemisessä ei ole mitään väärää. Kyseessä on täysin yleinen toimintatapa niin jalkapallossa kuin muillakin liiketoiminta-aloilla. Juventuksen toiminta rikkoi kuitenkin hyviä kirjanpidollisia periaatteita, sillä seura manipuloi kirjanpitoaan paisuttamalla myymiensä pelaajien arvoa keinotekoisesti.

Siinä, missä pelaajaoston voi jaksottaa kirjanpitoon useammalle vuodelle, kirjataan pelaajamyynnit yleensä kertaluonteisena eränä sille tilikaudelle, jonka aikana myynti tapahtuu. Myyntien arvoa paisuttamalla Juventus sai taloustilanteensa näyttämään merkittävästi paremmalta kuin mitä se todellisuudessa oli.

Tunnetuin esimerkki on kesältä 2020, jolloin Miralem Pjanić siirtyi Juventuksesta Barcelonaan Arthur Melon matkatessa toiseen suuntaan. Paperilla kyse ei ollut vaihtokaupasta, vaan seurat maksoivat kummastakin pelaajasta siirtokorvauksen – Barcelona 60 miljoonaa euroa Pjanićista ja Juventus 72 miljoonaa Arthurista.

Kumpikin seura sai merkattua myynnin yhden tilikauden tuloksi, mikä auttoi niitä saamaan kirjanpitonsa Financial Fair Playn vaatimiin rajoihin. Koska Arthur teki viiden vuoden sopimuksen, oli Juventuksen kirjanpidollinen kulu sinä vuonna vain 14,4 miljoonaa euroa. Toisin sanoen Juventus oli, kirjanpidollisesta näkökulmasta, tehnyt voittoa 45,6 miljoonaa.

Suurin ongelma siirrossa oli kuitenkin se, ettei kumpikaan pelaajista ollut siirtosummansa arvoinen.

Juventus oli käyttänyt samanlaista menetelmää vuotta aiemmin, kun se oli samana kesänä hankkinut Danilon Manchester Citystä ja lähettänyt João Cancelon toiseen suuntaan. Juventus teki kaupassa kirjanpidollisesti lähes 60 miljoonan euron voiton.

Serie A:n siirtoja valvova komitea Covisoc ilmoitti vuonna 2021 Italian Jalkapalloliitolle, että Juventus oli vuosien 2018–2021 välillä paisuttanut jopa 42 myymänsä pelaajan arvoa vääristelläkseen kirjanpitoaan. Juventus oli toisin sanoen myynyt pelaajia, usein osana vaihtokauppaa, merkittävästi näiden todellista arvoa kalliimmalla. Tämä johti lopulta seuran saamaan 15 sarjapisteen menetykseen.

Koska Juventus on pörssilistattu yhtiö, liittyivät tutkintaan lopulta myös Torinon yleinen syyttäjä sekä Italian talouspoliisi. Ja tässä kohtaa tapaus menee todella mielenkiintoiseksi.

Italian Jalkapalloliitto ehti jo viime vuoden huhtikuussa todeta, ettei pelaajien arvoa voi määrittää niin yksiselitteisesti, että Juventusta (tai 10 muuta tutkinnan alaisena ollutta seuraa) voitaisiin rankaista. Juventus on kuitenkin pörssiyhtiönä erityisen tarkastelun alla, ja pörssilistattujen seurojen valvomisesta vastaava elin jatkoi asian penkomista. Samanaikaisesti Torinon yleinen syyttäjä tutki Juventuksen toimia toisella sektorilla.

Vanha Rouva ilmoitti koronakriisin alkaessa, että sen pelaajat olivat yhteisesti hyväksyneet neljän kuukauden palkan pidätyksestä auttaakseen talousvaikeuksissa ollutta seuraa. Myöhemmin kuitenkin selvisi, että Juventus oli luvannut korvata menetetyt palkkatulot myöhemmässä vaiheessa – pimeästi.

Jos syyttäjä löytää riittävästi todisteita pimeälle palkkojen maksulle, ajautuu Juventus tilanteeseen, jossa kilpailukielto Uefan alaisiin kilpailuihin ja uusi kierros Serie B:n kautta ovat hyvinkin mahdollisia seuraamuksia. Nämä ovat kuitenkin ongelmista pienimpiä. Pörssiyhtiönä Juventus voisi saada syytteen myös veropetoksesta sekä kirjanpitorikoksesta, ja mahdolliset rikosoikeudelliset seuraamukset kantaisivat huomattavasti urheilullisia sanktioita pidemmälle.

Niin Juventuksen kuin Manchester Citynkin esimerkki näyttää, mihin kansainvälisessä jalkapallossa on tultu. Kun raha määrittää entistä enemmän sitä, kuka pärjää kansainvälisillä kentillä, yrittävät seurat hakea taloudellista etulyöntiasemaa kaikin mahdollisin keinoin. Välillä keinot pysyvät lain tai lajin sisäisten sääntöjen rajoissa, välillä eivät.

Jalkapallon kaupallistuessa fanien kannattaakin tottua siihen, että oikeustaisteluista tulee osa arkipäivää. Mitä enemmän Uefa yrittää seurojen tuhlaamista rajoittaa, sitä enemmän seurat panostavat keinoihin, joilla näitä sääntöjä voidaan kiertää.

Cityn toimet ovat saaneet useat valioliigaseurat vaatimaan tiukempaa säätelyä huippujalkapalloon. On kuitenkin naiivia uskoa, että pelkkä sääntelyn tiukentaminen pitäisi suuruutta kaipaavat omistajat ja seurapomot aisoissa.

Aiemmassa oikeustaistelussaan Uefaa vastaan – jonka City onnistui lopulta voittamaan – seura teki selväksi, että se aikoo tehdä kaikkensa puolustaakseen itseään myös kentän ulkopuolella. City ei varmasti tule säästämään kustannuksia myöskään taistelussa Valioliigaa vastaan.

Eikä sen tietysti nykyisessä asemassaan tulisikaan. City on jo kauan sitten kasvanut joksikin aivan muuksi kuin jalkapalloseuraksi. Se on yli 700 miljoonan euron liikevaihtoa pyörittävä yritys ja osa City Football Groupia, joka omistaa kokonaan tai osittain 12 jalkapalloseuraa ympäri maailmaa. Manchester Cityn ydintuote saattaa olla jalkapallo, mutta sen tavoitteet ovat jo kauan sitten ulottuneet paljon pelkkää jalkapalloa korkeammalle.

Juventus puolestaan on hyvinkin avoimesti hylännyt identiteettinsä jalkapalloseurana ja alkanut katsoa itseään elämäntapabrändinä. Sekä Ronaldon hankkiminen vuonna 2018, brändilogon uudistaminen vuonna 2019 että Andrea Pirlon palkkaaminen vuonna 2020 ovat olleet ennen kaikkea markkinoinnillisia, eivät urheilullisia, tekoja.

Sekä Juventusta että Cityä johdetaan kuin suuryritystä. Ja siihen narratiiviin oikeustaistelut sopivat oikein hyvin.

Liike-elämä on täynnä jatkuvia oikeustaisteluja. 2010-luvun alussa Apple ja Samsung haastoivat toisensa oikeuteen yli 50 kertaa kahden vuoden aikana. Useat tupakka- ja alkoholibrändit ovat käyneet oikeustaisteluja vuosikymmeniä yrittäessään puolustaa omaa brändiviestintäänsä, joka ei ehkä aina ole sopinut yhteen reaalimaailman faktojen kanssa. Oikeussalissa istuminen kuuluu monella tapaa suuryrityksen johtamiseen.

Jatkuvasti kaupallistuva jalkapallomaailma taas on saanut vasta ensipuraisun niistä oikeustaisteluista, joita se saa tulevaisuudessa todistaa. Kun raha määrittää kehityksen suunnan, käyttävät seurat kaikki käytössään olevat keinot puolustaakseen omaa taloudellista asemaansa. Ne seurat, jotka onnistuvat voittamaan raastuvassa, voittavat todennäköisesti myös kentällä.

Huippujalkapallon tulevaisuus tullaan todennäköisesti määrittämään ennemmin oikeussalissa kuin nurmen pinnalla.

The post Sallisen sivukatsomo: likainen, kaunis peli appeared first on Byyri.

Pian 86 vuotta täyttävä Berlusconi asettui jälleen ehdolle viime viikonloppuna, kun Italiassa käytiin parlamenttivaalit. Niiden voittajaksi selvisi Giorgia Melonin johtama Fratelli d’Italia -puolue sekä sen ympärille muodostunut oikeistoliittouma. Vaaliliiton myötä Berlusconi on jälleen hivuttautumassa kiinni vallankahvaan.

Jalkapallon ja Berlusconin julkisuuskuvan tiivis yhteys ei ole hälventynyt vuosien varrella. Nyttemmin sen kanavana toimii Milanin sijasta naapurikaupungin seura Monza, jonka hän on omistanut vuodesta 2018 alkaen.

Berlusconin poliittisten päämäärien kannalta Monzan maaottelutaukoa edeltänyt sensaatiovoitto Juventuksesta olisi tuskin voinut osua parempaan ajankohtaan.

Ottelu oli surkeasti Serie A -kautensa aloittaneen Monzan ensimmäinen päävalmentaja Giovanni Stroppan erottamisen jälkeen. Berlusconi korosti 1–0-voittoon päättyneen ottelun jälkeen sitä, kuinka uusi päävalmentaja Raffaele Palladino oli saanut joukkueen vihdoin toimimaan seurajohdon ohjeiden mukaisesti. Konkaripoliitikko pääsi samalla korostamaan omaa johtamiskykyään ja näkemyksellisyyttään.

– Jos tämä on Berlusconin parannuskeino, sanoisin että se toimii, Berlusconi totesi ottelun jälkeen Telelombardia-kanavalle.

Jalkapalloseuran avulla on mahdollista rakentaa menestyjän auraa myös sen omistajien ympärille. Kiinteistöbisneksellä vaurastunut ja myöhemmin Italian merkittävimmäksi mediamoguliksi kohonnut Berlusconi oivalsi tämän jo varhain.

Monet asiantuntijat ovat nähneet ympäri maanosaa puhuttaneen Italian vaalituloksen keskeiseksi syyksi sen, että maassa vallitsee valtava luottamuspula politiikkaan ja sen tekijöihin. Politiikan ollessa kroonisen kaoottista ja kansalaisille etäistä, jalkapallo on Berlusconin tapaan keskeinen keino ruokkia mielikuvia siitä, että hän kykenee konkreettisiin, tulosta tuoviin tekoihin.

Jalkapalloa on näkyvästi hyödyntänyt myös samaan vaaliliittoon kuulunut Lega-puolueen populistijohtaja Matteo Salvini, joka on vuosien varrella esiintynyt usein julkisuudessa AC Milanin kannattajana. Hän on ottanut kantaa seuraan otteisiin tavoilla, joissa jalkapallon ja politiikan raja on hyvin häilyvä.

Hän yhdisti esimerkiksi vuonna 2015 Sulley Muntarin haluttoman peliesityksen ja työteliäisyyden puutteen osaksi maahanmuuttokysymyksiä.

Gonzalo Higuainin otettua protestoinnista punaisen kortin Juventusta vastaan syksyllä 2018, Salvini alleviivasi omaa sisäministerin asemaansa, samalla kun hän vannoi tekevänsä kaiken kurin, järjestyksen ja hyvien tapojen palauttamiseksi jalkapallokentille.

Huomattavaa on myös se, kuinka Salvinin taktiset näkemykset Milanin pelaamisesta ovat saaneet vuosien saatossa paljon medianäkyvyyttä, vaikka häntä on vaikea pitää varsinaisena asiantuntijana.

Vaikka jalkapallon merkitys näillä näkymin Italian ensimmäiseksi naispääministeriksi kohoavan Melonin politiikassa on ollut vähäisempi, on myös hän saanut oman osansa jalkapallon tuomasta näkyvyydestä. Meloni julistautui 2010-luvun kuluessa AS Roman kannattajaksi, mutta hänen nuoruutensa Lazio-sympatiat ovat ponnahtaneet toisinaan julkisuuteen, viimeisimpänä sunnuntain vaalien ympärillä käydyssä keskustelussa.

Vaikka edelleen vallan ytimessä vaikuttavaa Berlusconia on totuttu pitämään edelläkävijänä jalkapallon ja poliittisen populismin yhteenkietomisessa, löytyy hänelle selkeä esikuva italialaisen jalkapallon historiasta.

Samoja keinoja hyödynsi jo 1930-luvulla ensi kerran AC Napolin (SSC Napoli vuodesta 1964) presidenttinä toiminut laivanvarustaja ja poliitikko Achille Lauro. Hän nousi osin jalkapalloseuran avittamana yhdeksi toisen maailmansodan jälkeisen Etelä-Italian merkittävimmistä päättäjistä. Comandantena tunnetuksi tulleen Lauron toimintaa urheilun ja politiikan häilyvällä rajapinnalla kuvaa kenties kaikkein parhaiten tapaus, joka liittyi Ruotsin ensimmäisiin ammattilaispelaajiin lukeutuneeseen Hans Olof “Hasse” Jeppsoniin.

Jalkapallosta populismin väline

Napolin lähellä syntynyt Achille Lauro seurasi isänsä jalanjäljissä merenkulkualalle ja perusti jo 1920-luvun alulla laivanvarustamo Flotta Lauron. Sen seuraaja MSC on yhä tänä päivänä maailman suurimpia yksityisomisteisia laivanvarustamoja.

Opportunistinen Lauro lyöttäytyi samalla alalla vaikuttaneen Cianon perheen läheisyyteen. Sen pojasta, Galeazzo Cianosta, tuli fasistijohtaja Benito Mussolinin vävy, ja myös Lauron varustamon kasvu oli tiiviisti sidoksissa fasismiin. Hän haali haltuunsa valtavia omaisuuksia Italian kolonialististen pyrkimysten vanavedessä ja varakkuutensa turvin hän astui Napolin presidentiksi vuonna 1936.

Lauro oli seurajohtajana kärsimätön ja päävalmentajan paikka Napolissa kävi tuuliseksi. Liike-elämässä menestystä niittänyt, Napolin historian ensimmäistä Italian mestaruutta kiihkeästi jahdannut Lauro sai kuitenkin kohdata jalkapallokenttien arvaamattoman todellisuuden. Napolin otteet Serie A:ssa olivat heikkoja 1930-luvun jälkipuolella ja Lauro jätti seuran presidentin tehtävät vuonna 1940.

Lauro vangittiin Italian fasismin luhistuttua, mutta hän pääsi nopeasti takaisin jaloilleen. Todelliseen nousukiitoon hänen poliittinen uransa lähti pian toisen maailmansodan jälkeen. Lauro valittiin Napolin pormestariksi kesällä 1952 ja hän pysyi tehtävässä suurimman osan 1950-luvusta. Hän teki myös mittavan uran Italian parlamentissa.

Poliittiseksi ohjenuorakseen Lauro omaksui Napolin köyhää kansaa ja sen suvereniteettia korostaneen oikeistopopulismin. Hänen mukaansa laurismona tunnetun mallin ja sen välittämän viestin läpimenoa edesauttoi se, että ulkomaalaisten sotilaiden läsnäolo Napolissa oli ollut vahvaa läpi 1940-luvun. Lauro myös lietsoi avoimesti Etelä-Italian kaunoja sekä keskushallintoa että Pohjois-Italian suuria vaikuttajia kohtaan.

Jalkapallo oli aiempien vuosikymmenten kuluessa noussut Italiassa kansallislajin asemaan ja maan sisäiset jännitteet näkyivät jalkapallokatsomoissa kenties selkeämmin kuin missään muualla.

Lauro otti tästä hyödyn irti astuttuaan vuonna 1952 uudelleen Napolin presidentiksi. Samalla jalkapallo ujuttautui tärkeäksi osaksi hänen poliittista retoriikkaansa, mistä eräänä esimerkkinä oli hänen saman vuoden vaalikampanjassaan käyttämä iskulause “Un grande Napoli per Una grande Napoli”. Se viittasi läpinäkyvästi sekä kaupunkiin että sen jalkapalloseuraan.

Aivan kuten Berlusconi myöhemmin, Lauro hankki omistukseensa mediaa, esimerkiksi Napolissa edelleen ilmestyvän Roma-sanomalehden. Lehdistön ohella jalkapallo oli tehokas keino puhutella äänestäjiä, ja tässä suhteessa yksi Lauron näkyvimmistä tempauksista oli ruotsalaishyökkääjä Hasse Jeppsonin hankkiminen Napolin riveihin kaudeksi 1952-1953.

Ruotsalainen vaalilupaus

Lauro päätti heti Napolin pormestarin sekä kaupungin jalkapalloseuran presidentin asemaan päästyään toteuttaa erään siihenastisen jalkapallohistorian kohahduttavimmista liikkeistä. Hän halusi tuoda mestaruuden Etelä-Italiaan ja korkean profiilin pelaajahankinnat täyttivät samalla myös hänen napolilaisille äänestäjille antamiaan lupauksia. Lauro pyysi Napolin päävalmentajaa, aiemmin AS Roman scudettoon luotsannutta Eraldo Monzeglioa nimeämään mestaruuteen vaadittavan hankintalistan.

Painavin nimi Monzeglion listalla oli ruotsalaishyökkääjä Jeppson, joka oli kohahduttanut italialaista jalkapalloyleisöä jo vuoden 1950 MM-kisoissa iskemällä kaksi maalia Italian verkkoon. Ruotsin kanssa kisoissa pronssia saavuttanut Jeppson jatkoi pelejään englantilaisessa Charlton Athleticissa. Atalanta hankki hänet Italiaan vuonna 1951 ja ainoalla kaudellaan Bergamossa Jeppson onnistui maalinteossa 22 kertaa.

Lauro hankki Jeppsonin Vesuviuksen juurelle 105 miljoonan liiran siirtosummalla, joka rikkoi siihenastiset ennätykset. Ruotsalaishyökkääjä nostatti huumaa Napolissa ja häntä esiteltiin ylpeänä eri puolilla kaupunkia. Jalkapallohuuman vanavedessä muistettiin myös kehottaa napolilaisia antamaan jatkossakin äänensä Laurolle.

Lauron junailema jättisiirto räjäytti kuvainnollisesti pankin, minkä seurauksena ruotsalainen sai heti Vomeron stadionin lehtereillä lisänimen “Banco ‘e Napule”.

Seurajohto hankki Jeppsonin rinnalle hyökkäykseen Bruno Pesaolan ja Giancarlo Vitalin. Kapteeninnauhaa Napolissa kantoi jo aiemmin seuraan siirtynyt, urallaan AS Roman ja Interin luottopelaajiin lukeutunut Amedeo Amedei. Ruotsalainen oli ensimmäisellä kaudellaan Vitalin kanssa Napolin paras maalintekijä ja joukkue sijoittui lupauksia herättävästi neljänneksi Serie A:ssa.

Jeppson oli Napolin paras maalintekijä myös kahdella seuraavalla kaudella, mutta kirkkain menestys karttoi seuraa. Mestaruus valui kerta toisensa jälkeen Pohjois-Italiaan sekä kaudella 1955–1956 ensimmäisen kerran scudettoon yltäneelle Fiorentinalle.

Sarjan ruotsalaispelaajista kirkkaimmat otsikot varastivat urallaan viisi kertaa Serie A:n maalikuninkuuden vienyt Gunnar Nordahl sekä hänelle AC Milanin hyökkäyksessä tukea antaneet Gunnar Gren ja Nils Liedholm.

Vaikka menestys jäi uupumaan, Jeppson nousi Napoli-kannattajien suosikiksi iskemällä neljän kauden aikana 52 osumaa. Kannattajien mieleen jäi myös hänen tapansa onnistua maalinteossa mahdottomilta vaikuttaneista tilanteista ja toisaalta epäonnistua lähes varmoista maalipaikoista. Tähän viitanneet “Mannaggia Jeppson” -manaukset kaikuivat Napolin otteluissa vielä pitkään senkin jälkeen, kun hyökkääjä jätti seuran vuonna 1956.

Jeppson pelasi vielä yhden kauden Torinossa ennen kuin päätti hienon pelaajauransa. Göteborgin lähistöltä maailmalle ponnistanut Jeppson asettui pysyvästi Italiaan, jossa keskittyi muun muassa tennikseen, joka oli hänelle kenties jalkapalloakin suurempi intohimo. Jeppson menehtyi Roomassa alkuvuodesta 2013, mikä ei jäänyt huomaamatta Napolissa, jonne hän jätti vaikuttavimman jälkensä.

Jeppsonin hankkineen Lauron perintö seuralle osoittautui lopulta kahtiajakoiseksi. Vuodesta 1954 alkaen seuran presidentin asemaa piti virallisesti hallussaan Lauron luottomies Alfonso Cuomo, mutta hän vaikutti vahvasti taustalla aina 1960-luvun alkuvuosiin saakka. Samalla kun Napoli hankki Lauron aikana kovan luokan pelaajia ja siirtyi vuonna 1959 uudelle Stadio San Paololle, ajautui seura myös velkoihin. Vaikeudet välittyivät myös jalkapalloviheriöille ja Napolin otteet ailahtelivat pahasti 1960-luvulla. Coppa Italian voiton sekä Serie A:n toisen sijan kääntöpuolena olivat putoamiset alemmalle sarjatasolle.

Jeppsonin hankinnalla tavoiteltua Italian mestaruutta saatiin Napolissa odottaa aina kauteen 1986–1987, jolloin joukkuetta johdatti silloinen ennätysostos, Diego Maradona.

Lauron tapaus antaakin perspektiiviä siihen, miksi Napolin ensimmäisen scudetto ei merkinnyt ainoastaan urheilullista voittoa. Se heijasteli laajasti italialaista yhteiskuntaa ja sen sisäisiä jännitteitä, mikä ruumiillistui kaikkein vahvimmin juuri Maradonaan. Hänen vaikutuksensa ylitti pelikentän rajat, eikä hän ollut napolilaisille enää vain sanoin kuvaamaton jalkapalloilija, vaan myös poliittinen ja kulttuurinen symboli.

The post Hasse Jeppson Vesuviuksen juurella – jalkapallon ja politiikan italialaisesta yhteiselosta appeared first on Byyri.

Tätä varmasti mietitään kuumeisesti nyt ympäri Eurooppaa, kun puolalaiskärki yrittää väkisin löytää tiensä ulos Bayern Münchenistä. Lewandowski on ilmaissut, ettei halua seuran kanssa riitaisaa eroa, mutta joidenkin tietojen mukaan hyökkääjä olisi valmis jopa jättämään harjoituskauden väliin osoittaakseen, ettei aio Baijerissa enää pelata.

Toinen jalka ulkona nykyisestä seurastaan on myös Liverpoolin Sadio Mané, jota huhut vievät Bayerniin Lewandowskin tilalle. Kummankin pelaajan nykyinen sopimus päättyisi vuoden päästä, mutta viimeisimpien tietojen mukaan kumpikaan ei aio odottaa sinne asti, vaan haluaa vaihtaa maisemaa heti.

Täytyy muistaa, että siirtomarkkinoilla mikään ei ole koskaan sitä, miltä näyttää, emmekä me tiedä kuin vain murto-osan siitä, mitä kulissien takana tapahtuu. Yltiöpäiseen prässipelaamiseen kykenemätön Lewandowski ei ole Bayernia valmentavan Julian Nagelsmannin näköinen pelaaja, ja ymmärrys tästä saattaa vaikuttaa myös seuran näkemykseen puolalaisen asemasta.

Mané taas on saattanut esimerkiksi kuulla, että Liverpool aikoo priorisoida Mohamed Salahin jatkosopimuksen ennen hänen vastaavaansa ja vetänyt tästä omat johtopäätöksensä. Toisaalta Liverpool taas saattaa olla halukas rahastamaan Manélle, jos tietää, ettei senegalilainen aio tehdä jatkosopimusta.

Molempien tapauksissa huhut lähtöhaluista ovat kuitenkin peräisin ennen kaikkea pelaajien leireistä, eivät seuroilta. Tämä antaa ymmärtää, että siirtohalukkuus on kummassakin tapauksessa pelaajalähtöistä, eikä niinkään Liverpoolin tai Bayernin tahtotila.

Siirtyivät Lewandowski ja Mané lopulta muualle tai eivät, on kummankin siirtosaaga oiva osoitus siitä, missä jalkapallomaailman siirtomarkkinat tällä hetkellä menevät – ja samalla monella tapaa kuvajainen 2020-luvun yhteiskunnasta.

Nykyään on käytännössä mahdoton löytää pelaajia, jotka haluaisivat rakentaa itsestään todellisia seuraikoneja. Poissa ovat Francesco Totit, Steven Gerrardit ja Raúlit, jotka eivät suostuneet jättämään omaa seuraansa kuin vasta pakon edessä.

Kyse ei ole kuitenkaan vain muuttuneesta jalkapallomaailmasta, vaan muuttuneesta maailmasta. Siinä, missä esimerkiksi suurten ikäluokkien edustajat kokivat ylpeyden aiheeksi sen, että työskentelivät samalla työnantajalla koko uransa, ei vastaavaa ajatusmaailmaa ole mahdollista löytää millenniaali-ikäluokan aivoista. Tämä yhteiskunnallinen murros läikkyy myös jalkapallon puolelle.

Nykyihmiset priorisoivat kokeilunhalua yli turvallisuuden ja kokemuspankkia yli pysyvän perinnön. Yhteiskunnan arvot muuttuvat, eikä sitä ole hyödyllistä jäädä voivottelemaan.

Yksi iso tekijä ilmiön taustalla on sosiaalisen media synty. Somessa eivät rokkaa ne, joiden elämä on tuttua ja turvallista, vaan he, jotka keräävät uniikkeja kokemuksia viikosta toiseen. Koko maailma avautuu meille vain muutamalla näytön painalluksella, minkä vuoksi olemme tiedostavampia ympäröivästä yhteiskunnasta nyt kuin 30 vuotta sitten.

Tällä on sekä positiivisia että negatiivisia vaikutuksia. Yhtenä näistä on FOMO-ajatusmallin synty, jolta eivät säästy jalkapalloilijatkaan. Kun some pukkaa silmillesi jatkuvasti uusia vaihtoehtoja, pesiytyy aivoihin helposti ajatus siitä, että ”olisinko sittenkin tyytyväisempi Barcelonassa?” – vaikka nykytilanne olisikin kaikin puolin lähes täydellinen.

Samaan aikaan pelaajat ovat oppineet ymmärtämään oman arvonsa entistä paremmin, sekä hyvässä että pahassa. Monet pelaajista ovat jo seuratumpia kuin seurat, joita he edustavat. Luonnollisesti tämä voi ajaa pelaajat ajattelemaan, että he ovat kasvaneet ulos senhetkisestä seurastaan ja tarvitsevat uusia haasteita.

Toisaalta viimeaikaiset tutkimustulokset tukevat väitettä siitä, että pelaajat ovat monella tapaa seuroja isompia. Nyt kasvavan fanisukupolven odotetaan tulevaisuudessa osoittavan lojaaliuttaan ja fanitustaan pelaajille seurojen sijasta.

Toisaalta sekä Lewandowskin että Manén siirtohalukkuus on helppo ymmärtää. Kumpikin on voittanut nykyisessä seurassaan kaiken mahdollisen. Kumpikin on yli 30-vuotias. Uran parhaita vuosia on vielä jäljellä, mutta ei liikaa. Aika uusien haasteiden hakemiselle on monessa mielessä otollinen, eikä kumpaakaan voi siitä syyttää.

Samalla kumpikin siirto, toteutuessaan, olisi pelaajan näkökulmasta jossain määrin erikoinen. Ainakin, jos asiaa katsoo hieman perinteisimpien arvojen läpi.

Huippu-urheilussa kaikessa on kyse voittamisesta. Kumpikaan kaksikosta ei voi siirtyä sellaiseen seuraan, jossa voittaisi varmasti nykyistä enemmän pokaaleja. Voi jopa väittää, että kummallakin on nykyisessä seurassaan suurempi mahdollisuus voittaa merkittäviä pokaaleja kuin missään muualla.

Lisäksi kumpikin on nykyisen seuransa fanien suosiossa ja nauttii selvästi suurta arvostusta seuran sisäisessä hierarkiassa. Molemmilla on myös mahdollisuus yltää huikeisiin henkilökohtaisiin saavutuksiin.

Manésta voisi hyvin tulla Liverpoolissa sekä Valioliigan eniten otteluita pelannut että eniten maaleja tehnyt afrikkalainen pelaaja. Käytännössä ainoa uhkakuva tälle saavutukselle on joukkuekaveri Salah, jonka tulevaisuuden suunnitelmat ovat niin ikään tällä hetkellä auki.

Lewandowskista puolestaan tulisi varmuudella Bundesliigan kaikkien aikojen paras maalintekijä, jos hän päättäisi jatkaa uraansa Münchenissä. Legendaarisen Gerd Müllerin yli 40 vuotta sitten tekemään ennätykseen on matkaa enää 53 maalia. Nykyisellä tahdillaan puolalainen kirisi rinnalle jo kahden seuraavan kauden aikana. Ei ihan turha meriitti makusteltavaksi eläkevuosina.

Kaikesta huolimatta kummankin pelaajan lähtöhalut näyttävät melko suurilta. Luonnollisesti tällaisessa tilanteessa puheenaiheeksi nousee kaiken muun ohella myös vanha suosikki, raha.

Mané saa Liverpoolissa palkkaa ”vain” noin sata tuhatta puntaa viikossa, eli karkeasti kuusi miljoonaa euroa vuodessa. Vaikka potti kuulostaa suurelta, on se vain noin puolet siitä, mitä esimerkiksi Salah ansaitsee.

Bayernissa Mané saisi varmasti tuntuvan palkankorotuksen, varsinkin jos hän täyttää Lewandowskin jättämän tyhjiön. Toki palkankorotus olisi edessä Liverpoolissakin, mutta emme voi tietää, onko senegalilainen saanut jo tarpeekseen merseysideläisestä palkkapolitiikasta.

Lewandowskin kohdalla tilanne on hieman toisenlainen. Puolalaiskärki on jo Bayernin parhaiten palkattu pelaaja, joka ansaitsee noin 23 miljoonaa euroa vuodessa. Tarkan budjetin seurassa korotusta tuohon tuskin olisi luvassa, mutta onko sitä missään muuallakaan? Barcelona, johon hyökkääjää on huhuissa viety, olisi esimerkiksi kolme vuotta sitten varmastikin ilomielin tuplannut tämän palkan, mutta onko seuralla nykyisessä tilassaan enää varaa sitä tehdä?

Rahanhimo on varmasti jonkinlainen syy siirtojen taustalla, mutta päällepäin näyttää siltä, että isommassa kuvassa kyse on tarpeesta hakea statusta ja kerryttää uranaikaisia kokemuksia. Yksinomaan taloudellisin tai urheilullisin perustein kumpaakaan siirtoa on vaikea perustella.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että asiassa olisi jotain väärää. Jalkapalloilijan ura on lyhyt, ja useamman työpaikan, sarjan tai maan kokeminen on aivan riittävä peruste seuran vaihtamiseen. Lisäksi taustalla voi olla lukemattomia sellaisia syitä – lähtien aina suhteista joukkuekavereihin tai halusta tutustua uuteen kieleen – joita fanit tai media eivät koskaan saa tietää.

Kaiken kaikkiaan näyttää kuitenkin siltä, että jalkapalloilijoiden arvot ovat muuttumassa. Sen sijaan, että tähdättäisiin seuraikoniuuteen, pyritään nyt maksimoimaan lyhyen aikavälin nautintoa ja uranaikaisten kokemusten määrää.

Fanin kannalta tämä voi olla sääli, kun aikaisemmilta vuosikymmeniltä tuttuja seuralegendoja ei pääse enää syntymään. Sen enempää mitään väärää tai mitään oikeaa ei asiassa kuitenkaan ole. Ilmiö vain edustaa lyhytjänteisen someaikakauden arvoja.

Yksi lieveilmiö asiasta on kuitenkin syntynyt. Yhä useammin lähtökuopissa olevat pelaajat tuntuvat pakottavan senhetkisen seuransa myymään itsensä. Keskeisin keino tämän toteuttamiseen on kieltäytyminen seuran toimintaan osallistumisesta ja jättäytyminen sivuun harjoituksista tai jopa otteluista.

Vastaavalla tavalla haluamansa siirron on saanut muun muassa Virgil van Dijk. Toisaalta myös epäonnistumisia on nähty. Näistä lähiaikojen tunnetuin lienee Harry Kanen siirtosaaga viime kesältä.

Myös tätä asiaa voi tarkastella kahdelta kannalta. Toisaalta kyse on lellitystä kakarasta, joka haluaa kaiken itselleen heti, eikä suostu kunnioittamaan allekirjoittamaansa sopimusta. Toisaalta jalkapallomaailman itsemääräämisoikeutta ja työn vapautta rajoittavat pelaajasopimukset ovat nykyaikana jo itsessään melko erikoinen instituutio.

Katsoi asiaa kummin vain, voittajaa riitaisasta erosta on vaikea löytää edes jalkapallomaailmassa. Toivotaan siis, että tänä kesänä niiltä vältytään.

Hyvää viikonloppua

Se riittäköön tältä erää. Mielipiteitä asiasta voi jakaa sähköpostitse juuso@teravinkyna.com tai Twitterissä @TeravinKyna. Sallisen sivukatsomon viikkokirjeen tilaajaksi liittymistä taas suosittelen lämpimästi, jos haluat perjantai-iltoihisi jalkapalloaiheista luettavaa. Byyrin sivuilta puolestaan löydät paljon muutakin mielenkiintoista sisältöä – alkaen jalkapallon MM-kisoista, jotka normaalisti alkaisivat tänä viikonloppuna.

Niiden sijasta tänään pelataan kuitenkin Nations Leagueta. Käsiini saamien ääriluotettavien tilastojen mukaan Huuhkajat ei ole koskaan voittanut Romaniaa. Tänään on hyvä laittaa tuo putki poikki.

Hyvää viikonloppua.

The post Sallisen sivukatsomo: Pelaajasiirtojen läpinäkyvyys appeared first on Byyri.

Benzema ei kuitenkaan ollut vielä valmis. Vartti ennen varsinaisen peliajan loppua Luka Modrić puhkoi syötöllään koko PSG-puolustuksen ja ranskalaiskärki toi Realin otteluparissa tasoihin. Alle kaksi minuuttia myöhemmin pallo oli uudelleen PSG:n maalissa.

Marquinhosin epäonnistunut purkupallo tuli kuudentoista-alueen rajalla Benzemalle vaikeasti pomppivana ja hieman juoksulinjan taakse. Moni pelaaja olisi tilanteessa joutunut lyömään jarrut päälle saadakseen edes välttävän kosketuksen palloon. Benzema kuitenkin jatkoi sen täydestä juoksusta yhdellä kosketuksella PSG:n maalin alakulmaan ja ratkaisi otteluparin.

Valkoisen joukkueen hinaaminen yksin Mestarien liigan puolivälieriin tuntui lopulliselta kannanotolta sille, kuuluuko 34-vuotias hyökkääjä keskusteluun maailman parhaasta pelaajasta.

Sitä se ei kuitenkaan ollut. Sillä jo seuraavassa Mestarien liigan ottelussaan Benzema oli, jos mahdollista, vielä vakuuttavampi.

Kun otteluparin avausosaa Chelseaa vastaan oli pelattu 20 minuuttia, Benzema jatkoi seinäsyötöllä Vinícius Júniorin läpi kentän vasemmalla laidalla. Jälleen yhdellä kosketuksella, jälleen hieman horjuvasta asennosta, ja jälleen täydellisellä voimalla ja tarkkuudella.

Niin PSG-ottelun ratkaisumaali kuin tuo läpisyöttö ovat täydellisiä osoituksia siitä, mitä Benzemalla on ollut siitä asti, kun hän 18-vuotiaana murtautui Lyonin edustusjoukkueeseen: untuvan pehmoista tekniikkaa. Tilannetta seurannut syötön jälkeinen spurtti Chelsean boksiin ja täydellinen, lähes uskomattomalta tuntuva, pusku maalin yläkulmaan 11 metristä on puolestaan testamentti sille työlle, mitä ranskalainen on Real-uransa aikana tehnyt.

Höyhenen kevyt kosketus on Benzemalla ehkä verissä, mutta niin pääpelitaito kuin täydellinen vartalonhallintakin ovat ominaisuuksia, jotka hyökkääjä on nostanut huipputasolle puhtaan treenin myötä. Sitoutuneen harjoittelun – ja osittain olosuhteiden pakosta – ranskalaisesta on kehittynyt käytännössä täydellisen hyökkääjän prototyyppi.
Benzema pelasi vuosia Cristiano Ronaldon ja Gareth Balen välisenä liimapelaajana, joka mahdollisti kaksikon tuhotyöt. Rooli muovasi ranskalaisesta yhden maailman monipuolisimmista ja kokonaisvaltaisimmista hyökkääjistä. Samalla Benzema kehittyi epäitsekkääksi joukkuepelaajaksi, jollainen hän ei kenties aina ole ollut.

Ronaldon lähdettyä Benzema on kuitenkin osoittanut, että hänestä on myös kantamaan minkä tahansa joukkueen ykkösmaalintekijän viittaa – jos siitä oli koskaan minkäänlaisia epäilyksiä. Lyonilainen oli vuosia vasta joukkueensa kolmanneksi tärkein maalintekijä, mutta on silti Mestarien liigan historian neljänneksi ja Real Madridin historian kolmanneksi paras maalintekijä.

Ballon d’Or -keskusteluun Benzema on kuitenkin noussut vasta nyt, yli 30-vuotiaana joukkueensa ykköshyökkääjänä. Siihen keskusteluun hän myös kuuluu, sillä jos vuoden 2022 Ballon d’Or jaetaan samoilla kriteereillä kuin viimeiset kaksikymmentä vuotta, ranskalaisen lisäksi vaihtoehtoja voittajaksi on vain yksi.

Koko 2000-luvun maailman parhaan pelaajan palkintoa ovat dominoineet hyökkäävät pelaajat. Modrićin (2018) ja Fabio Cannavaron (2006) lisäksi kaikki tämän vuosituhannen voittajat ovat olleet puhtaasti hyökkääviä pelaajia. Vuodesta 2008 lähtien tahti on kiihtynyt entisestään, kun parhaan miespelaajan palkinto on jaettu vuodesta toiseen joko Ronaldolle tai Lionel Messille – historian kahdelle parhaalle maalintekijälle.

Ronaldo ja Messi ovat voittaneet yhteensä 13 Ballon d’Oria. He ovat tuona aikana vastanneet myös yhdeksästä Euroopan parhaan maalintekijän tittelistä. Kaksikko on nostanut maalien tekemisen täysin uudelle tasolle, ja samalla määritellyt uusiksi sen, miten yksilöpalkintoja jalkapallossa tulkitaan.

Pitkälti juuri Messin ja Ronaldon takia maailman parhaan jalkapalloilijan palkinto on viimeiset vuodet ollut ennen kaikkea maalintekijöiden palkinto. On kuitenkin aiheellista kysyä, johtuuko tämä siitä, ettei pelin muita osa-alueita osata enää arvostaa, vai siitä, että aikaamme on dominoinut kaksi poikkeuksellista yksilöä, jotka ovat myös olleet poikkeuksellisia maalintekijöitä.

Aina tilanne ei nimittäin ole ollut vastaava. Ennen vuotta 2008 Ballon d’Orin oli voittanut vain kahdesti pelaaja, joka on samana vuonna kruunattu Euroopan parhaaksi maalintekijäksi: Ronaldo vuonna 1997 ja Gerd Müller vuonna 1970. Toki on huomioitava, ettei ennen vuotta 1997 Euroopan sarjoja painotettu eri tavalla parhaan maalintekijän valinnassa, kuten nykyään tehdään, joten vertailukelpoista dataa ei ennen sitä varsinaisesti ole.

Oli syy mikä hyvänsä, ei ole väärin sanoa, että maailman paras pelaaja yhdistetään maailman parhaaseen maalintekijään nykyään entisaikoja useammin. Onkin mielenkiintoista nähdä, mitkä arvot nousevat Ballon d’Or -äänestäjien keskuudessa tärkeimmiksi, kun Ronaldon ja Messin aikakausi pian päättyy.

Jos maailman parasta pelaaja valittaessa arvostetaan pelkkien maalien sijasta kokonaisvaltaisuutta, on vaihtoehtoja yhtäkkiä paljon enemmän. Onko Virgil van Dijk maailman, mahdollisesti, parhaana puolustajana varteenotettava vaihtoehto? Keskusteluun täytyy nostaa myös ainakin Kevin De Bruyne, jota voi hyvällä syyllä luonnehtia maailman kokonaisvaltaisimmaksi pelaajaksi, ja jonka ainoa synti taitaa olla se, ettei hän tunnu pysyvän ehjänä kokonaista kautta.

Jos pelkkien maalien sijaan katsotaan kokonaisvaltaista pelaamista, syöttötaitoa tai vaikka joukkueen ohjaamista, on parhaan pelaajan valitseminen huomattavasti vaikeampaa. Nykyisenä datan aikakautena kaikkea halutaan mitata numeroilla, mutta mitä numeroita keskikenttäpelaajien, puolustajien tai maalivahtien kohdalla voidaan verrata maaleihin?

Tähän asti yksi Ballon d’Orin kriteereistä on ollut pelaajan menestys osana joukkuetta. Kun van Dijk oli äänestyksen toinen vuonna 2019, oli hän voittanut Mestarien liigan. Saksan paidassa MM-kultaa juhlinut Manuel Neuer puolestaan tuli äänestyksen kolmanneksi vuonna 2014. Joukkuemenestys on tähän asti ollut puolustavien pelaajien ainoa reitti hyökkääjien rinnalle.

Nyt sitäkään ei kuitenkaan enää ole. Ballon d’Orin kriteereitä muutettiin täksi vuodeksi niin, että palkinto myönnetään ensisijaisesti vain pelaajan henkilökohtaisten suoritusten perusteella. Samalla myös aikaperiodia muutettiin niin, että tästä lähtien huomioon otetaan edellinen sarjakausi, ei kalenterivuotta. Niinpä esimerkiksi Qatarin MM-kisat huomioidaan vasta vuoden 2023 parasta pelaaja valittaessa.

Tavallaan tämä on järkevää. On helpompaa äänestää yhden kauden yksiselitteisesti paras pelaaja kuin kahdella kaudella parhaiten esiintynyt, mutta myös joukkueensa kanssa menestynyt, pelaaja. Lisäksi parhaan pelaajan palkinto saadaan näin ohjattua absoluuttisesti parhaalle pelaajalle, ilman kommervenkkeja.

Toisaalta uudet kriteerit yksipuolistavat ehdokaslistaa. Esimerkiksi Cannavaron ja Modrićin palkinnot tulivat pitkälti MM-kisoissa menestymisen myötä. Neuer oli kolmas vuonna 2014 ja Paolo Maldini vuonna 2003, koska he olivat johtaneet joukkueensa menestykseen. Kaikki varmasti ansaitsivat sijoituksensa, mutta on vaikea nähdä, että he olisivat sijoittuneet kärkeen vain henkilökohtaisten saavutusten takia. On syytä pelätä, että uudet kriteerit tekevät äänestämisestä entistä enemmän maaleja painottavaa.

On jokseenkin ironista, että kriteereitä lähdettiin muuttamaan sen jälkeen, kun Jorginhon valinta maailman kolmanneksi parhaaksi pelaajaksi sai sosiaalisen media yleisöltä raivoisan vastaanoton.

Joukkuekaverit kutsuvat italialaista lempinimellä Radio Jorginho, koska hän ei koskaan lakkaa puhumasta ja ohjaamasta heitä kentällä. Selvästi tämä toimii, sillä tilastoissa näkymätön italialainen vei joukkueensa sekä Mestarien liigan että EM-kisojen voittoon. Mutta miten pelin ohjaamista voidaan verrata maalimääriin, jos tuijotetaan vain henkilökohtaisia tilastoja?

Tilastojen merkitys tulee kasvamaan myös siksi, että Ballon d’Or jaetaan tästä vuodesta eteenpäin lokakuussa. Kuinka hyvin, uuden kauden jo ollessa käynnissä, äänestäjillä on vielä muistissa edellinen kausi kokonaisuudessaan? Tilastoihin, jotka eivät tarjoa tilaa muistin erheille, on helppo nojata.

Jos vuonna 2022 palkitaan yksinkertaisesti maailman paras maalintekijä, on Robert Lewandowski ykkönen ennen toisena tulevaa Benzemaa. Kenties tämä on myös oikeanlainen kuvaus maailman kahdesta parhaasta pelaajasta, kenties ei.

On sinällään ironista, että Benzema saattaa vuonna 2022 johtaa joukkueensa niin La Ligan, Mestarien liigan kuin MM-kisojenkin voittoon – mutta jäädä silti ilman ansaitsemaansa Ballon d’Oria, koska millään niistä ei ole enää uusien kriteerien myötä merkitystä.

Toisaalta joukkuemenestyksestä saattaa nauttia Lewandowskikin, ja jäädä silti ilman Ballon d’Oria, jos palkinnon äänestävät journalistit kokevat, että on aika palkita jotain muutakin kuin paras maalintekijä.
Vuonna 2022 maailman parhaan pelaajan kauneus on, enemmän kuin koskaan, katsojan silmässä.

Hyvää viikonloppua

Sen pituinen se. Kuka on sinusta maailman paras pelaaja? Jaa mietteesi sähköpostitse juuso@teravinkyna.com tai Twitterissä @TeravinKyna. Sallisen viikkokirjeen tilaajaksi ryhtymällä saat nauttia tulevaisuuden kolumneista jo perjantaisin. Todellinen varaslähtö viikonloppuun!

P.S. Parhaita pelaajia löytyy Veikkausliigastakin.

The post Sallisen sivukatsomo: Mitä on maailman paras jalkapalloilija? appeared first on Byyri.

Viime viikonloppuna väistämätön lopulta tapahtui. Jalkapalloromantikkojen sydämet sulattanut Sassuolo putosi Serie A:n kakkospaikalta ensimmäistä kertaa sitten kolmannen ottelukierroksen, kun vielä omaa tasoaan etsivä Inter kaatoi pikkukaupungin seuran puhtaasti 3-0.

Vaikka voittajasta ei jäänyt epäselvyyttä, on huomioitava, että Sassuolo piti ottelussa palloa 66 prosenttisesti, laukoi Interiä useammin ja antoi kaksi kertaa niin paljon syöttöjä kuin Antonio Conten ryhmä. Sillä sellainen ryhmä US Sassuolo Calcio vain on. Se pelaa kaunista ja viihdyttävää jalkapalloa, oli vastassa kuka tahansa.

Sassuolo on täydellinen esimerkki siitä, miksi Serie A on maailman mielenkiintoisin jalkapallosarja. Vain 40 000 ihmisen kaupungista ponnistava seura osoittaa, että pienilläkin resursseilla voi pelata sekä viihdyttävää että tehokasta jalkapalloa. Inter-tappio oli koko kauden kärkikahinoissa viihtyneelle Sassuololle kauden ensimmäinen.

Päävalmentaja Roberto de Zerbin alkukauden toteamus ”pelaajana nautin jalkapallosta eniten silloin, kun minulla oli pallo jalassani, joten oletan, että omatkin pelaajani nauttivat eniten siitä, kun pallo on heillä” kuvastaa täydellisesti koko seuran ajatusmaailmaa.

Sassuolo on uskomattomasti hallinnut palloa tällä kaudella enemmän kuin mikään muu seura Serie A:ssa. Tässä se on onnistunut joukkueella, jonka palkkakulut ovat vasta sarjan 12. suurimmat.

Mutta vaikka de Zerbin ryhmä ei nimimiehistä koostukaan, pursuaa seura silti mielenkiintoisia nimiä. Entinen huippulupaus Domenico Berardi on vasta 26-vuotias ja pelaa nyt uransa parasta jalkapalloa. AC Milanissa pinnalle noussut Manuel Locatelli on muodostanut alkukauden parhaan keskikentän yhdessä Maxime Lópezin kanssa. Hyökkääjä Fransesco Caputo toimii vapaa-ajallaan panimomestarina.

Viihdyttävän pelityylinsä myötä Sassuolo on nopeasti ottanut paikan futishipsterien lempiseurana Atalantalta. Neroverdin tarinassa onkin paljon yhtymäkohtia juuri bergamolaisseuraan, joka on ollut jalkapallomaailman kuumimpia puheenaiheita jo pitkään. Atalantan tarina on osoitus siitä, miten jopa nykyisessä, äärikilpaillussa ympäristössä voi edelleen saavuttaa kilpailuetua sillä, että tekee asiat muita järkevämmin. Sarjan häntäpään budjetilla varustettu seura on selvinnyt Mestarien liigaan kolme kertaa neljän edellisen kauden aikana.

Sassuolo tallaa nyt Atalantan raivaamaa polkua haastamalla suurseurat näiden omilla aseilla. Tämän kaltaiset tarinat ovat omiaan tekemään Serie A:sta tämän hetken mielenkiintoisimman jalkapallosarjan. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin mainittava, ettei näin olisi käynyt, elleivät suurseurat olisi itse luoneet tilaa kilpailulle.

On esimerkiksi helppo unohtaa, että vakiokalustoon sarjan kärkitaistossa kuuluva Napoli oli vielä 2000-luvun alussa merkittävissä talousvaikeuksissa, ja joutui konkurssin myötä hakemaan vauhtia aina maan kolmannelta sarjatasolta asti. Harva muistaa, että takaisin pääsarjaan Napoli nousi vasta 2007.

Niin ikään uutta nousua tekevät milanolaisseurat vaelsivat lähes koko 2010-luvun varjojen mailla. Vuosikymmenen vaihteessa mestaruus meni kuudesti putkeen Lombardiaan, mutta sen jälkeen Mestarien liigaa on pelattu kolmesti kokonaan ilman milanolaisedustusta.

Oman lusikkansa soppaan tuovat myös Rooman perinteikkäät suurseurat Roma ja Lazio, jotka ovat kumpikin vuorollaan hätyytelleet sarjan kärkeä, kuitenkaan kykenemättä ylittämään matkan viimeistä aitaa.

Serie A on maailman mielenkiintoisin jalkapallosarja, koska se on käytännössä ainoa Euroopan suursarjoista, jossa voimasuhteet muuttuvat jatkuvasti ja jossa taisto sarjan kärjessä vetää vuodesta toiseen uusia joukkueita puoleensa. 2010-luvulla ei nähty kertaakaan samaa kärkinelikkoa kahdella peräkkäisellä kaudella.

Juventuksen yhdeksän peräkkäistä mestaruutta on enemmänkin anomalia, joka luo sarjasta todellisuutta yksipuolisemman kuvan. Todellisuudessa sarja on Vanhan Rouvan takana tasaisempi kuin mikään muu Euroopan viidestä suuresta liigasta. Tällä kaudella jopa Juven kruunu on aidosti vaarassa vaihtaa omistajaa.

Osa sarjan tasaisuudesta perustuu Italian taloustilanteelle. Moni perinteisesti suurseuroista on ajanut itsensä kestämättömään tilanteeseen oikotietä onneen hakiessaan, ja joutunut talousvaikeuksien vuoksi palaamaan piirustuspöydän äärelle. Se on luonut tilaa uusille menestystarinoille ja pienemmille seuroille, jotka resurssien vajavaisuuden takia ovat oppineet pitkäjänteisen työn salat.

Vielä suurempi syy piilee kuitenkin siinä, että Italiassa on maailman korkeatasoisin valmentajakoulutus.

Mistään muusta maasta ei tullut niin montaa Valioliigan voittanutta valmentajaa 2010-luvulla kuin Italiasta. Vaikka Serie A on suuren yleisön silmissä menettänyt osan kimalluksestaan, ja vaikka Gli Azzurri jäi nöyryyttävästi ulos vuoden 2018 MM-kisoista, tuottaa Scuola Allenatori silti enemmän huippuvalmentajia kuin mikään muu laitos maailmassa.

Jopa nykyisessä globaalissa ympäristössä, jossa tieto matkaa valon nopeudella, Covercianon alueella Firenzessäsijaitseva valmentajakoulu seisoo kilpakumppaneitaan korkeammalla tasanteella. Covercianossa ei kouluteta vain taktikoita, vaan valmentajia, jotka opiskelevat myös psykologiaa, kommunikointitaitoja ja urheilulääketiedettä.

Tämän seurauksena Italiasta tulee maailman innovatiivisimpiä jalkapallovalmentajia. Tuskin on sattumaa, että moni 2010-luvulla jalkapalloevoluutiota muokanneista ajatuksista ovat saaneet alkunsa juuri italialaisen kasvatuksen läpi käyneiden valmentajien hyppysissä.

Kuluvan vuosikymmenen innovaatiot ovat kenties jo jalkautumassa pelikentille, sillä tänä vuonna Covercianosta valmistuneista esimerkiksi Andrea Pirlo ja Thiago Motta ovat jo julkisesti väläytelleet ajatuksia, jotka onnistuessaan tulisivat muuttamaan tapaa, jolla jalkapalloa Euroopassa pelataan.  

Toisaalta tuskin on yllätys, että nuoria valmentajia inspiroi rakentamaan ja kokeilemaan uutta paikka, jossa Leonardo da Vinci aikoinaan testasi siivellistä lentävää konettaan ensimmäistä kertaa.

Miltä jalkapallo näyttää?

Kulunut syksy on puhaltanut muutosten tuulia urakalla kansainväliseen jalkapalloon. Milloin jalkapallopäättäjät ovat spekuloineet koko lajin tulevaisuudella koronakriisin keskellä, milloin englantilaista sarjajärjestelmää on yritetty uudistaa ja milloin Euroopan eliittiseurat ovat puuhanneet uutta kansainvälistä supersarjaa vapautuakseen Uefan ikeestä.

Viimeisimmän näistä muutoksista Uefa ehti jo tyrmätä. Voidaan kuitenkin kysyä, onko Uefa itsekään kovin yllätyksellinen.

Ennen päätöskierrosta tilanne Mestarien liigan lohkoissa näyttää juuri siltä kuin ennen kauden alkua odotimme. Viiden suuren sarjan seuroista Bayern Münich, Manchester City, Liverpool, Chelsea, Sevilla, Borussia Dortmund, Barcelona ja Juventus ovat varmistaneet jatkopaikkansa. Lohkossa H Manchester United, PSG ja RB Leipzig käyvät kiihkeää taistelua siitä, ketkä kolmesta suursarjojen edustajasta ovatkaan lopulta ne kovimmat. Kolmessa lohkossa kahdeksasta ei ensi viikon päätöskierroksella ole enää pelattavaa.

Mestarien liigan lohkovaihe on jo pitkään ollut, muutamaa harvaa poikkeusta lukuun ottamatta, lähinnä eliittiseurojen aseman pönkittämistä. Sykähdyttävimmät yllätykset on viime vuosina nähty vasta pudotuspeleissä Roman, Ajaxin ja Lyonin toimesta.

Mestarien liigan pudotuspelien yllätyksellisyyttä voidaan pitää tärkeimpänä vasta-argumenttina eurooppalaiselle supersarjalle. Ne osoittavat, kuinka suuri merkitys yllätyksellisyydellä jalkapallossa on, ja kuinka tylsä huippujoukkueiden keskenään pelaamasta supersarjasta tulisi ilman pudotuspelien tuomaa jännitystä.

Panoksettomat lohkovaiheen päätöskierrokset kuitenkin vain puhaltavat tuulta supersarjan puuhaajien purjeisiin. Heillä on mahdollisuus sanoa, että eikö olisi ennemmin järkeä pelata sarja, jossa jokaisella ottelulla on merkitystä.

Ja sitten on tietysti lohko B, jossa Shakhtar Donetsk ja Borussia Mönchengladbach ovat pyyhkimässä Inter Milanilla ja Real Madridilla lattiaa.  

Kahden altavastaajan urotyöt ovat tämän kauden Mestarien liigan valttikortti, jonka avulla seurajalkapallon kruununjalokivi voi perustella olemassaolonsa. Nämä tarinat ovat kansainvälisen jalkapallon suola. Mutta silti niistä on tällä kaudella puhuttu yllättävän vähän.

Mönchengladbachin, joka on tällä hetkellä yksi koko Euroopan mielenkiintoisimpia joukkueita, ja Shakhtarin, joka on osoittanut, että korona on sille vain yksi uusi kansainvälinen kriisi ylitettäväksi, urotyöt ovat jääneet Interin ja Real Madridin epäonnistumisten jalkoihin.

Lohkoon liittyvää mediapuhetta ovat hallinneet Real Madridin kriisiseuraksi nimittäminen ja Interin suorituksille naureskeleminen. Yleinen ajatus on, että Antionia Contella ja Zinédine Zidanelle on enää yksi kierros aikaa pelastaa kautensa – ja mahdollisesti työpaikkansa.

Toinen näkökulma on se, että Borussia Mönchengladbachilla ja Shakhtar Donetskilla on yksi kierros aikaa varmistaa tämän kauden suurin yllätys. Me itse valitsemme sen, miten jalkapallosta puhutaan.

Glögiä ja jalkapalloa

Sen pituinen se tällä viikolla. Toivottavasti olet onnistunut pitämään itsesi terveenä näinä vaikeina aikoina. Jalkapallo ainakin tekee kaikkensa, jotta pysyisimme kotona ruudun ääressä, sillä huippuotteluita syötetään jatkuvalla syötöllä vastaanottimiimme. Niin tänäkin viikonloppuna. Tällä kertaa jokin on kuitenkin toisin, sillä ensimmäistä kertaa kuluvalla kaudella myös valioliigaotteluihin saadaan päästää faneja.

Nautitaan siis siitä muutoksesta, jonka se tällä kaudella stadioneilla vallinneeseen hiljaisuuteen tuo. Vaikka glögimukin äärellä. Onhan sentään joulukuu.

Kuten aina, palautetta voit lähettää sähköpostitse juuso@teravinkyna.com tai Twitterissä @TeravinKyna. Jos haluat Sallisen sivukatsomon toimitettuna kotivastaanottimellesi, jotta voit nautiskella siitä glögin kanssa heti tuoreeltaan, lisää itsesi sähköpostilistalle.   

Hyvää viikonloppua. Pysykää terveinä.

The post Sallisen sivukatsomo: Yllätyksellinen Serie A appeared first on Byyri.

Jalkapalloihmisen muisti on maailman lyhyin. Ja se johtuu liian täyteen pakatusta ottelukalenterista. Miten ehtisimmekään jäädä nauttimaan mahtavista suorituksista, jotka hetken aikaa hallitsevat sosiaalista mediaa, tai jäädä syvällisesti pohtimaan huippuseurojen kriisejä, kun kolmen päivän välein on virittäydyttävä uuden ottelukierroksen äärelle.

Ottelukierroksen, joka saa meidät toivomaan entistä mahtavampia suorituksia ja luomaan uusia kriisejä, jotka hetkessä hautaavat vanhat puheenaiheet alleen.

Aika on jalkapallomaailmassa pakkaantunut niin tiiviiksi, että viikot saattavat tuntua kuukausilta ja kuukaudet vuosilta. Hurjan ottelumäärän myötä Liverpoolin murskatappiosta Aston Villalle tuntuu kuluneen ikuisuus. Tämän syksyinen El Clásico tuntuu olevan jo kaukainen muisto menneisyydestä. Todellisuudessa kumpikin on mahtunut edellisten neljän sarjakierroksen sisään.  

Jalkapallokalenteri on niin hetkinen, etteivät edes kiroukset pysy kantajassaan pitkään. Kahden nöyryyttävän tappion saattelema Zinédine Zidane saapui El Clásicoon niskassaan kaikki maailman paineet. Real Madridin peli ei ollut alkukaudella vakuuttanut, ja hiekka tiimalasissa oli johtoportaan – joka sekin omaa lyhytmuistisuuttaan oli jo unohtanut aiemman kauden urotyöt – silmissä käymässä vähiin.

Zidane ei kuitenkaan paineille alistunut. 3-1 voiton myötä kirous lähti, ja otti uudeksi kantajakseen Ronald Koemanin. Jalkapallomaailman epäkiitollisimman pestin kesällä vastaanottanut hollantilainen joutui kolmannen peräkkäisen voitottoman sarjapelin myötä jalkapallomaailman paineiden sijaiskärsijäksi.

Koemankaan ei kuitenkaan välittänyt kantaa kirousta kolmea päivää pidempään. Heti seuraavassa ottelussa Barcelona pelasi ylivoimaisesti kauden parhaan pelinsä kaatamalla Torinossa Juventuksen 2-0. Ja näin jalkapalloyleisö oli taas unohtanut hehkuttamansa kriisin ja kirous oli siirretty eteenpäin.

Ennen Clásicoa puhuttiin avoimesti kahden kriisiseuran kohtaamisesta. Mutta kuka enää muistaa Real Madridin tai Barcelonan kriisiä? Jalkapallomaailma liikkuu nopeammin kuin koskaan, ja kriisi, jonka media vain yhden ohikiitävän hetken perusteella synnyttää, unohtuu vielä nopeammin.

Andrea Pirlolla antoi omaelämäkerrassaan nimen sille vapaapotkutekniikalle, jonka hän omien sanojensa mukaan kopioi brasilialaiselta Juninholta. La maledetta. Kirous. Onnistuessaan Pirlon vapaapotkut tulivat kohti maalia niin nopeasti ja niin ennalta-arvaamattomalla kierteellä, että ne jättivät maalivahdin täysin vailla mahdollisuuksia. Kun Pirlo asteli pallon taakse kahteenkymmeneenviiteen metriin, saattoi vastustajan maalivahti hyvinkin tuntea olevansa kirottu.

Barcelona-tappion myötä Pirlo puolestaan sai tuntea, miltä tuntuu olla kirottu jalkapallovalmentaja. Kaksi peräkkäistä tasapeliä Serie A:ssa ja tappio Mestarien liigassa asettivat Pirlon sellaisten paineiden alle, joita hän ei lyhyellä manageriurallaan vielä ollut kokenut.

Oli Juventuksen vuoro olla kriisiseura. Mediassa nostettiin esille, kuinka heikosti ja tehottomasti Juventus pelaa. Kuinka se ei edes olisi ansainnut otteluistaan enempää kuin oli saanut. Huomautettiin, kuin Pirlo on auttamattomasti liian kovassa paikassa itselleen.

Pirlo saa persoonansa vuoksi huomattavan paljon anteeksi, mutta skeptisimmät ehtivät jo viritellä erohuhuja lehtiensä otsikoihin, kun Juventuksen peliesitykset eivät ottaneet kehittyäkseen.

Suurena filosofina nähdyltä Pirlolta oltiin odotettu jotain jalkapalloa mullistavaa ja kaunista. Pirlon olemus huokuu eleganssia, ja tuota samaa eleganttiutta futispuritanistit odottivat Vanhan Rouvan esittävän nurmella. Estetiikka kuitenkin loisti poissaolollaan, joten Pirlon oli tuomittu epäonnistumaan.

Ja kenties ajatuksessa on jotain perää. Kenties Pirlon onkin itselleen liian kovassa paikassa. Mutta samalla jalkapallomaailma tuli taas osoittaneeksi, kuinka muusta maailmasta poikkeavasti se aikaa tulkitsee.

Pirlon valmennusura on päivää vaille kolme kuukautta vanha. Nuorena valmentajana lombardialainen vasta ajaa sisään omia ajatuksiaan. Ja vaikka kyseessä ei edes olisi valmennuskentän ensikertalainen, on silti absurdia olettaa, että uuden valmentajan alaisuudessa peli loksahtaisi paikalleen kuin taikaiskusta. Etenkään sellaisella kaudella, jolla tuore päävalmentaja ei ole saanut minkäänlaista harjoituskautta joukkueensa kanssa.

Toki voidaan kysyä, ymmärretäänkö edes Juventuksen johtoportaassa, mitä aika on. Seura on lähes aggressiivisuuteen asti moodissa, jossa se haluaa voittaa nyt, ei vasta kahden tai kolmen vuoden päästä. Ja silti se palkkasi managerikseen noviisin, joka vasta opettelee jalkapallojoukkueen valmentamista.  Pirlon pelissä on elementtejä, joista näkee, että prosessi on olemassa. Mutta se vastaa ottaa ensiaskeliaan.

Sanotaan, että voittava prosessi tarvitsee aikaa. Aikaa ei kuitenkaan jalkapallossa ole. Kolme kuukauttakin on jalkapallomaailmassa ikuisuus, jonka aikana voit nousta legendaksi tai joutua ikuiseen kadotukseen. Pirlon prosessi voi olla hyväkin. Mutta aikaa sen toteuttamiselle ei ole.

Ja silti. Kaksi vakuuttavaa 4-1 voittoa myöhemmin Juventus on taas kärkikahinoissa niin Serie A:ssa kuin Mestarien liigassakin. Kriisi on tältä erää ohi. Voi olla, että se tulee vielä takaisin. Silloin se on kuitenkin jo eri kriisi. Eri kirous.

Nykyinen kirous on jo jättänyt Torinon taakseen ja jatkanut matkaansa seuraavaan uhriin, jota se voi vaivata ajanjakson, joka muussa maailmassa olisi silmänräpäys, mutta jalkapallossa ikuisuus.

Sillä siinä, missä aika voi olla jalkapallovalmentajan pahin painajainen, voi se olla myös tämän pelastus. Se, mikä syntyy hetkessä, unohtuu vielä nopeammin. Ja niin kävi myös Pirlon ja Juventuksen kriisille.

Sillä jalkapallossa lyhyeen ajanjaksoon mahtuu paljon enemmän kuin muualla maailmassa.

Vuosisadan silmänkääntötemppu

Eurooppalainen jalkapallosyksy on kuluvan vuosituhannen erikoisimpia. Kaikki ne normit, joihin jalkapallomaailmassa yleensä voi tukeutua, ovat yhtäkkiä hävinneet.

Hallitsevaa Englannin mestaria kyykytettiin viime kaudella juuri ja juuri säilyneen joukkueen toimesta 7-2. Valioliigan kärkikahinoissa on syksyn mittaan nähty Aston Villan lisäksi Evertonia ja Leeds Unitedia, mutta ei esimerkiksi kumpaakaan Manchesterin seuroista. La ligaa ei suinkaan johda Barcelona tai Real Madrid, vaan Real Sociedad.

Italiassa sarjan piikkipaikkaa pitää hallussaan AC Milan, jonka nykyinen ykkösvahti oli 11-vuotias, kun Milan viimeksi voitti Serie A:n. Perässään milanolaisilla on Sassuolo, joka pelasi ensimmäistä kertaa historiassaan Italian ylimmällä sarjatasolla seitsemän vuotta sitten.

Silti Euroopan jalkapallokartalta löytyy jotain tuttua ja turvallista, johon tarrata näinä vaikeina aikoina. Sekä Bundesligan että oman Mestarian liigan lohkonsa johdossa on Bayern Münich.

Bayern on tällä hetkellä maailman paras jalkapalloseura, vaikka vain vuosi takaperin saksalainen legenda Dietmar Hamann arvosteli joukkuetta liian vanhaksi ja liian hitaaksi nykyjalkapallon vaatimustasoon nähden. Mitä Hamann – tai kukaan muu jalkapallovaikuttaja – ei tajunnut, oli se, että ikääntyvien tähtipelaajien taustalta oli jo nousemassa uusi tulevaisuuden runko.

Bayernin kokoonpano pullistelee nuorta voimaa. Alphonso Davies on 19, Jamal Musiala 17. Nykyisiin avainpelaajiin kuuluvat Leon Goretzka, Serge Gnabry, Joshua Kimmich ja Benjamin Pavard ovat kaikki alle 25-vuotiaita.

Kesällä Mestarien liigan voittaneessa joukkueessa saattoi paperilla olla Manuel Neuerin, Thomas Müllerin ja Jérôme Boatengin muodossa olla sama runko kuin edellisen Mestarien liigan Baijeriin tuoneessa joukkueessa vuonna 2013, mutta todellisuudessa pelin sielu muodostuu jo seuraavan sukupolven tähdistä.

Sillä aika on jalkapallossa mystinen käsite. Se ei tottele samoja normeja kuin muualla maailmassa. Ja tällä hetkellä Bayern käsittelee aikaa paremmin kuin yksikään muu seura maailmassa.

Saksalainen jalkapallojätti nimittäin teki vuosisadan silmänkääntötempun. Se suoritti alle vuodessa kokonaisen sukupolvenvaihdoksen ilman, että kukaan huomasi.

Matkaoppaasi maailmalle

Bayern yrittää jatkaa silmänkääntötemppuja tänään, kun se kohtaa vierailla Borussia Dortmundin Der Klassikerissa. Huomenna puolestaan isot iskevät yhteen Valioliigassa, kun Liverpool matkustaa Manchesteriin Cityn vieraaksi.

Ota siis matkaoppaaksesi raikas weissbier tai tuhti stout ja lähde matkalle huippujalkapallon uumeniin. Sitä ennen käy kuitenkin rekisteröitymässä Sallisen sivukatsomon viikkokirjeen tilaajaksi tai anna palautetta sähköpostitse juuso@teravinkyna.com tai Twitterissä @TeravinKyna.

Siinä kaikki tältä viikolta. Pysykää terveinä.

Hyvää viikonloppua.

The post Sallisen sivukatsomo: Aika ottaa, aika antaa appeared first on Byyri.

Perinteikäs Juventus eli 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puolivälissä muutoksen aikaa. Torinolaisseura joutui hakemaan Calciopoli-skandaalin jälkeen vauhtia Serie B:n puolelta, mutta vaikeuksista huolimatta seuran tulevaisuus vaikutti edelleen valoisalta. Jälkikäteen katsoen tuo aika kokosi Juve-henkiset entistä paremmin yhteen, stadionhanke liikkui eteenpäin, seuraan jääneistä pelaajista kasvoi legendoja ja kannattajien rivit yhtenäistyivät.

Tuona kaudella 2006–07 kylvettiin monta siementä, joista Torinossa saadaan nauttia vielä tänäkin päivänä. Joukkoon mahtuu myös musikaalinen kylvös. Juventuksen kannattajat Alessandra Torre ja Claudio Guidetti päättivät yhdistää voimansa ja tehdä hankalien aikojen keskellä kappaleen rakastamalleen seuralle.

Claudio Guidetti, joka on pitkänlinjan tunnettu italialainen musiikkituottaja monen menestyvän kansainvälisen artistin takana, toi kappaleeseen soundia, jossa on mukana paljon Eros Ramazzottia, joka on ehkä tunnetuin artisti, jonka kanssa Guidetti on tehnyt pitkään yhteistyötä. Lisäksi Guidettin kädenjälki näkyy mm. Laura Pausinin tuotannossa.

Guidettin kaupallisesti menestyneimpiä kappaleita ovat Piú Bella Cosa ja Un´ Emozione Per Sempre.

Yhdessä Alessandra Torren kanssa Guidetti sai vangittua tarttuvan sävelmän ja koko juveyhteisöä yhdistävän lyriikan yhteen pakettiin. Kappaleen nimeksi tuli Storia Di Un Grande Amore, joka noin vapaasti suomennettuna tarkoittaa tarinaa suuresta rakkaudesta.

Uuden aikakauden symboliksi

Alessandra Torrelta ja Claudio Guidettin kappaleelta puuttui kuitenkin vielä sen esittäjä. Lopulta kunnia valikoitui Modenasta kotoisin olevalle artistille nimeltä Paolo Belli.

Belli oli artistina jo ennalta Italiassa tunnettu ja tullut erityisesti suuren italialaisyleisön tietoisuuteen toimimalla paikallisen Tanssii tähtien kanssa -formaatin livelähetysten laulajana. Belli toi siis Torren ja Guidettin tuotokselle tunnetut kasvot, jotka helpottivat kappaleen vastaanottamista.

Storia Di Un Grande Amore sai välittömästi innostuneen vastaanoton Juventuksen kannattajien keskuudessa ilmestymisensä jälkeen vuonna 2007. Nopeasti siitä tuli järjestyksessään viides Juventuksen virallinen seurahymni. Hymni kuvastaa hyvin sitä aikaa, jota Torinossa tuolloin elettiin, ja sopi hyvin uuden raikkaan alun henkeen.

Tänä päivänä Storia Di Un Grande Amore on yksi Euroopan eniten tunnustusta saaneista seurahymneistä.

Storia Di Un Grande Amore Juventus Stadiumilla marraskuussa 2012:

The post Seurahymnien jäljillä: Storia Di Un Grande Amore (Juventus) appeared first on Byyri.

Ibrahim Afellay

2000-luvulla PSV hallitsi Hollannin liigaa ja joukkueessa oli muutama todella lupaava pelaaja kuten Jefferson Farfan sekä DaMarcus Beasley. Kuitenkin PSV:n suurin lupaus oli Ibrahim Afellay. Marokkolaistaustainen hyökkäävä keskikenttäpelaaja omasi taidot nousta yhdeksi Hollannin parhaista pelaajista. Hän pelasi myös säännöllisesti Hollannin maajoukkueessa ja pelasi kolmessa EM 2008 -ottelussa.

Afellay pysyi PSV:n riveissä aina vuoden 2011 tammikuuhun asti, kunnes Barcelona osti miehen vain kolmella miljoonalla eurolla. Syyskuussa 2011 Afellay koki suuren mullistuksen urallaan. Hänen eturistisiteensä hajosi ja tämä tiesi pitkää toipumisaikaa 25-vuotiaalle hollantilaispelaajalle.

Afellay vietti seuraavan vuoden sivussa eikä oikeastaan ikinä päässyt samalle tasolle kuin ennen loukkaantumistaan. Lainapestit Schalkessa ja Olympiakosissa menivät kohtalaisesti, mutta Barcelonan tai Hollannin avaukseen ei Afellaylla ollut enää mitään asiaa.

Seuraavat kaudet Afellay pelasi Valioliigassa Stoken riveissä, missä hän ei suuremmin vakuuttanut, ja myös loukkaantumiset jälleen söivät Afellayn peliaikaa. Nyt Afellay on palannut PSV:n paitaan; sinne mistä kaikki lähti liikkeelle. Loukkaantumiset ovat edelleen riesana Afellayn uralla.

Adel Taarabt

Pelipäällä ollessaan yksi viihdyttävimmistä pelaajista, joita Valioliigassa 2010-luvun alussa nähtiin. Adel Taarabt saapui brittikentille vain 18-vuotiaana. Tottenhamissa Taarabtin potentiaali ja he ostivat hänet vakituisesti ranskalaisseura Lensistä.

Taarabt ei kuitenkaan suuremmin päässyt näyttämään taitojaan ja hänet myytiin QPR:n riveihin. Tässä vaiheessa näytti jo siltä, että Taarabtin potentiaali oli jo hukattu.

Hän kuitenkin nousi QPR:n keulahahmoksi, kun Neil Warnockin ryhmä nousi Valioliigaan 2010–11 kauden päätteeksi. Taarabt teki kaudella 19 maalia ja 21 maalisyöttöä. Valioliiga-vuosina tehot uupuivat, mutta halutessaan Taarabt pyöritteli puolustajia, miten tahtoi. 2012–13 kaudella Taarabt loi 2,5 isoa tilannetta ja 2,7 harhautusta per peli. QPR putosi kauden päätteksi Valioliigasta, mutta odotettavissa oli, ettei marokkolaistaituri halua pelata Championshipissä.

Hän vietti seuraavan kauden lainalla Fulhamissa ja AC Milanissa. Fulhamin lainapesti meni varovasti sanoen penkin alle, mutta Milanissa hän pelasi todella hyvin. Edellisen kauden 2,7 harhautusta nousi 3,6:een ja Taarabt pelasi selvästi rakentavammassa roolissa kuin Valioliigassa.

QPR nousi seuraavaksi kaudeksi takaisin Valioliigaan, mutta Taarabt ei ollut samalla tasolla kuin ennen. Hän oli menettänyt nopeutensa ja kärsi loukkaantumisista. Harry Redknapp pudotti miehen penkille ja lopulta Taarabt myytiin Benficaan. 2015–16 kaudella pelejä Benfican ykkösjoukkueessa ei kertynyt ainuttakaan ja suuntana oli reservijoukkue.

2016–18 ajan Adel Taarabt vietti lainalla Genoassa ja oli kuin varjo entisestään. Tällä kaudella Taarabt on pelannut puolustavammassa roolissa ja tuonut nimeään takaisin. Taarabt tullaan kuitenkin muistamaan vain parista hyvästä kaudesta.

Adnan Januzaj

Adnan Januzajn nousu parrasvaloon tapahtui todella nopeasti. Hän nousi Manchester Unitedin edustusjoukkueeseen 18-vuotiaana ja silloinen valmentaja David Moyes antoi nuorelle belgialaiselle peliaikaa.

Januzaj oli todellinen huippulupaus ja jo ensimmäisen kauden aikana hän näytti kykenevän pelamaan korkeimmalla tasolla. Tehoja ei hirveästi tullut, eikä tilastotkaan tukeneet Januzajn peliesityksiä. Hänen pelaamisestaan kuitenkin huomasi, kuinka nuorimies oli etevä pelaamaan niin oikealla kuin vasemallakin laidalla.

Debyyttikaudella Januzaj pelasi yhteensä 27 Valioliiga-ottelua ja teki niissä neljä maalia ja antoi neljä maaliin johtanutta syöttöä

Seuraava kausi oli Januzaj’lta todella heikko eikä hän saanut oikein mitään aikaiseksi. Sitten seurasi lainapestit Sunderlandiin ja Dortmundiin. Kummatkin jäivät kuitenkin suuriksi pettymyksiksi. Tässä vaiheessa jo vaikutti siltä, ettei Januzaj kykene pitämään potentiaalistaan kiinni. Real Sociedad hankki Januzaj’n itselleen vuonna 2017. Siirto maksoi 8,5 miljoonaa euroa. Sociedadissa Januzaj’n taso on ailahdellut edelleen ja vasta 25-vuotiaasta belgialaisesta voi jo sanoa, ettei hän tule ikinä tavoittamaan potentiaaliaan. 

Alexandre Pato

Harvoin on nähty yhtä suuria lupauksia kuin Alexandre Pato 2000-luvun lopussa. Pato oli siirtyessään AC Milaniin vuonna 2007 vasta 17-vuotias eikä Milan saanut peluuttaa Patoa virallisissa peleissä ennen talvea 2008, sillä hän siirtyi Euroopan ulkopuolelta alaikäisenä.

Patosta kuitenkin kuoriutui nopeasti todellinen huippulupaus.

Hän teki tehoja minkä kerkesi ja voitti Golden Boy -palkinnon vuonna 2009. 2008–2011 -kausien aikana hän teki noin maalin joka toisessa pelissä. Patolla oli taidot tulla yhdeksi Brasilian tähtipelaajista 2010-luvulla, mutta sitten alkoi loukkaantumiskierre, joka ei oikeastaan ikinä hellittänyt. Kaudella 2011–12 Pato pelasi vain 11 ottelua ja teki niissä yhden maalin.

Pato palasi Brasiliaan jossa hän pelasi Corinthiansin ja Sao Paolon riveissä. Hän ei onnistunut vakuuttamaan kuitenkaan edes Brasilian liigassa. Pato palasi Eurooppaan tammikuussa 2016, lainasopimuksella Chelsean kanssa, mutta pelasi lopulta vain kaksi ottelua. Seuraavan kauden Pato pelasi Villarrealissa, jossa jälleen kerran tehot olivat hukassa.

Sen jälkeen Pato on viettänyt aikaansa Kiinan ja Brasilian kentillä. Pato tullaan varmasti muistamaan ainoastaan pelaajana jolla oli taidot ja potentiaali, mutta loukkaantumiset veivät häneltä kaiken.

Danny Welbeck

Toinen Man United -pelaaja tällä listalla: Danny Welbeck. Welbeck nousi Manchester Unitedin akatemiasta suuren potentiaalin kanssa. Hän kuitenkin joutui kohtaamaan uran alkuaikoina vaikeuksia murtautua kivenkovaan United-hyökkäykseen, jossa pelasivat Cristiano Ronaldo, Wayne Rooney, Carlos Tevez sekä Dimitar Berbatov. 

Welbeck vietti vuodet 2009–2011 lainalla Prestonissa sekä Sunderlandissa. 2011–12 oli kausi jolloin Welbeck nousi Unitedin avauskokoonpanoon ja teki yhdeksän maalia ja antoi neljä maaliin johtanutta syöttöä 30 pelissä. Seuraavien kausien aikana Welbeckin rooli pieneni Robin van Persien tulon myötä. Viimeisellä United-kaudellaan Welbeck teki jälleen yhdeksän maalia, mutta hänen aikansa Manchesterissa tuli päätökseen.

Siirto Arsenaliin maksoi 20 miljoonaa euroa ja hänen ensimmäinen kautensa Tykkimiehissä oli todella lupaava. Vain neljä maalia ja viisi maalisyöttöä, mutta useissa peleissä Welbeck oli todella pirteä ja häneltä odotettiin paljon myös seuraavien kausien aikana. Welbeck kuitenkin kärsi paljon loukkaantumisista eikä saanut tarpeeksi peliaikaa.

Kesällä 2019 Welbeck siirtyi ilmaisella siirrolla Watfordiin. Peliaikaa on irronut vain yhdeksässä pelissä ja loukkaantumisista edelleen kärsivän Welbeckin tarina ei varmastikaan tästä tule parantumaan.

The post Viisi pelaajaa, jotka eivät koskaan saavuttaneet potentiaaliaan appeared first on Byyri.

Massiiviset vaikutukset

Jalkapallon ulkopuolelta näkyvimpiä asioita ovat olleet Saksan jääkiekkoliigan pudotuspelien aloittamatta jättäminen ja mestaruus jää näin kaudella 2019–20 kokonaan jakamatta. Legendaariset Holmenkollenin kisat hiihdettiin viime viikonloppuna ilman yleisöä ja esimerkiksi Sveitsissä jääkiekkosarja pyörii tällä hetkellä tyhjille katsomoille.

Sveitsissä pitäisi pelata toukokuussa lajin MM-kilpailut, mutta ne ovat nyt vahvasti uhattuina. Naisten vastaavat kilpailut Kanadassa ehdittiin jo perua. Kotimainen Liiga asetti keskiviikkona suosituksia seuroille, joissa ohjattiin seurojen käyttämään harkintaa mm. asiakastilaisuuksiin osallistumisessa. Lisäksi mediatilaisuuksiin osallistuminen ei ole pakollista ja haastatteluissa kehotettiin suosimaan puhelinhaastatteluja. Myöskään juniorijoukkueet eivät toistaiseksi harjoittele Liiga-joukkueen kanssa samoissa kuivaharjoittelutiloissa.

Meitä suomalaisia tietysti eniten huolestuttaa jalkapallon EM-kilpailut tulevana kesänä. Euroopan jalkapalloliitto UEFA ei ole nähnyt vielä tarpeelliseksi reagoida kisoihin, mutta lukuisia maaotteluita tämän kuun lopulla pelataan suljetuin ovin. Näiden joukkoon mahtuu Suomen ottelut Puolaa vastaan Wroclawissa sekä Ranskan kohtaaminen muutamaa päivää myöhemmin Pariisissa. Alun perin Suomen piti kohdata Ranska Lyonissa, mutta koronavirustilanne on paremmin hallittavissa maan pääkaupungissa.

UEFA:n rahantekokone Mestarien liiga on jatkanut pyörimistään, samoin Eurooppa-liiga. Näissä on kuitenkin nähty yhä enenevissä määrin tyhjiä katsomoita ja ottelusiirtojakin tullaan todennäköisesti näkemään. Esimerkiksi Getafe kieltäytyi matkustamasta Milanoon Interin vieraaksi Eurooppa-liigan ottelua varten ja AS Roma ei puolestaan saanut lasketumislupaa Italian viranomaisilta matkallaan Sevillan vieraaksi.

Alkuviikosta espanjalaismedioissa lähti leviämään tieto, että UEFA olisi jo päättänyt lyödä edellä mainitut kilpailut tauolle käynnissä olevan neljännesvälierävaiheen jälkeen. Vahvistusta tälle ei olla vielä saatu.

Tässä koronan tilanne koottuna eurooppalaisissa jalkapallosarjoissa.

Belgia

Sarjat pyörivät koronan suhteen yhä ”häiriöittä”.

Bulgaria

Sarjaottelut pelataan tyhjille katsomoille seuraavan kahden viikon ajan.

Englanti

Englannin jalkapallo ei ollut vielä saanut koronakolhuja, mutta tilanne muuttui radikaalisti keskiviikkona, kun illalle suunniteltu Manchester Cityn ja Arsenalin kohtaaminen jouduttiin perumaan. Osa Arsenalin pelaajista oli ollut kosketuksissa kreikkalaisjoukkue Olympiakosin omistajaan viime torstaina, jolla sittemmin on havaittu koronatartunta. Vaikka tarttumisen riski on äärimmäisen pieni, on osa Arsenalin joukkueesta asetettu varatoimenpiteenä kotikaranteeniin. Tämä ei voi olla vaikuttamatta Arsenalin sekä Valioliigan ohjelmaan myös tulevaisuudessa. FA ei ole vielä tiedottanut jatkotoimenpiteistä.

Espanja

Tiistaina Valencia kohtasi jo Atalantan Mestarien liigassa tyhjällä stadionilla. Sarjat pyörivät, mutta tyhjille tuoleille ensi viikon loppuun asti.

Hollanti

Koronavirus ei ole vielä vaikuttanut hollantilaiseen jalkapalloon millään tavalla.

Italia

Kaikki urheilutapahtumat kielletty maaliskuun loppuun asti.

Itävalta

Torstaina Eurooppa-liigan ottelu LASK-Manchester United pelataan tyhjälle katsomolle. Päätöstä Bundesliigan jatkosta odotetaan hetkenä minä hyvänsä.

Kreikka

Ottelut oli asetettu pelattavaksi tyhjille katsomoille ensi viikon loppuun asti. Tiistaina tilanne kuitenkin mutkistui, kun Olympiakoksen omistaja Evangelos Marinakisin ilmoitti saaneensa koronavirustartunnan. Kreikan jalkapalloliiton sekä terveysviranomaisten reagointia odotetaan.

Kroatia

Ottelut pyörivät, mutta yli tuhannen ihmisen kokoontumiset ovat kielletty. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että valtaosalla seuroista ovet pysyvät kiinni.

Portugali

Pääsarja Primeira Liga pelataan toistaiseksi ilman katsojia. Päivämäärää katsojakiellon purulle ei ole annettu.

Puola

Puolassa pelataan tulevana viikonloppuna ilman katsojia.

Ranska

Ligue 1 ja Ligue 2 pelataan tyhjille katsomoille näillä näkymin 15.4. asti.

Romania

Kaikki ottelut pelataan tyhjille katsomoille otsikolla ”toistaiseksi”. Liigacupin finaali siirrettiin pelattavaksi 4.4.

Ruotsi

Ruotsissa havaittiin pelkästään tiistaina 60 uutta koronavirustartuntaa. Valtaosa näistä Tukholman alueella. Maan kokonaistartuntamäärä oli tiistai-iltana 325 tartuntaa. Allsvenskanin pitäisi käynnistyä huhtikuun ensimmäisenä viikonloppuna, joten tuohon on aikaa vielä reagoida. Ruotsin cupissa pitäisi kuitenkin pelata viikonloppuna puolivälieriä, joukossa isot massat keräävät Hammarby-IFK Göteborg sekä Malmö-AIK. Ruotsin liitto ei ole tiedottanut toistaiseksi toimenpiteistä.

Päivitys: 14.15. Malmö lopetti lipunmyynnin AIK-otteluun keskiviikkona. Ei tietoa, päästetäänkö otteluun yhtään katsojaa.

Saksa

Suuria kokoontumisia sekä tapahtumia on suositeltu välttämään ja esimerkiksi Bayernin alueella ne ovat toistaiseksi kielletty. Ensi viikon Mestarien liigan ottelu Bayern München-Chelsea pelataankin siis tyhjällä stadionilla ja samoin ensi viikonlopun Bundesliiga-kierros.

Skotlanti

Toimenpiteistä ei ole kerrottu, joten ainakin toistaiseksi kaikki jatkuu kuten aiemminkin. Skotlannissa pitäisi sunnuntaina pelata maan suurin ottelu eli Glasgown paikallinen Rangersin ja Celticin välillä.

Slovakia

Kaikki ensi viikonlopun pelit on siirretty hamaan tulevaisuuteen.

Suomi

Veikkausliigan on määrä käynnistyä 11.4. Ainakaan toistaiseksi mistään varotoimista ei ole ilmoitettu.

Sveitsi

Ottelut peruttu 23.3. asti. Jatkotoimista päätetään lähiaikoina.

Tanska

Sarja pyörii normaalista, mutta katsomot ovat tyhjänä maaliskuun loppuun asti.

Tshekki

Prahassa on jo havaittu koronavirustartuntoja. Jalkapalloon liittyvistä toimenpiteistä ei ole ilmoitettu.

Turkki

Koronavirus ei ole vielä vaikuttanut maan jalkapalloon.

Ukraina

Maassa kielletty yli 200 ihmisen tapahtumat 3.4. asti. Jalkapalloliiga pelataan siis tuohon asti tyhjille katsomoille.

Venäjä

Moskovassa on harkinnan asteella rajoittaa urheilutapahtumat 5000 katsojaan.

Viro

Viime viikolla alkanut Meistrliiga pyörii täysin normaalisti.

Ukrainan tilanne päivitetty kello 14.35.

The post Suljettuja stadioneita ja keskeytettyjä sarjoja – näin koronavirus vaikuttaa jalkapallosarjoihin Euroopassa appeared first on Byyri.

”Gino voi painua helvettiin”

Udinese on yli miljoonan asukkaan Friuli-Venezia Giulian ainoa pääsarjajoukkue. Serie A:ssa yhtäjaksoisesti kaudesta 1995–1996 pelannut I Bianconeri debytoi vuosikymmen myöhemmin Mestarien liigassa ja pelasi seuraavina vuosina kolmesti UEFA Cupin ja Eurooppa-liigan lohkovaiheessa.

Viime vuosikymmenen paras kausi oli kolmossijaan päättynyt 2011–2012, ja vielä seuraavalla kaudella Udinese sijoittui viidenneksi jättäen taakseen muun muassa AS Roman, SS Lazion sekä Interin. Tämän jälkeen kurssi on kääntynyt jyrkästi – seuran paras sijoitus on sittemmin ollut viime kauden 12. sija, ja putoaminenkin on ollut vain pisteen päässä. Tällä kaudella putoamispeikko on jälleen uhkana.

Mattian ja hänen ystävänsä Claudion syyttävä sormi osoittaa Udinesen omistajaperhettä. Liikemies Giampaolo Pozzo osti Udinesen vuonna 1986, ja seura on vakiinnuttanut pääsarjapaikkansa miehen omistuksessa. Päätös ostaa Championshipin Watford FC kesällä 2012 ei kuitenkaan ollut udinelaisten mieleen.

Pozzo on viime vuosien aikana investoinut Watfordiin miljoonia, ja perheen omistamien seurojen välillä on ollut runsaasti pelaajaliikennettä. Mukana kuviossa oli kauteen 2015–2016 asti myös espanjalainen Granada CF, jonka Pozzo lopulta myi kiinalaiselle liikemiehelle.

Isä siirsi Watfordin pääomistajuuden sittemmin pojalleen Ginolle, jota arvostetaan englantilaisseurassa suuresti. Udinesen kannattajat ovat sen jälkeen tavanneet laulaa ”Chi non salta Gino Pozzo è”, mikä tarkoittaa, että mikäli et hypi, olet Gino Pozzo.

– Useat tähtipelaajamme ovat siirtyneet Watfordiin. Meistä tuli yhtäkkiä reservijoukkue. Minun puolestani Gino voi painua helvettiin. Hänen sukunsa on paikallisia, joten meidän hylkäämisemme tuntuu uskomattomalta, Claudio tuhahtaa.

Vuodesta 2012 jäi käteen jotain hyvääkin, sillä Udinesen kotistadionia Stadio Friulia alettiin tällöin pistämään uuteen uskoon. Nyt se on huippumoderni stadion, joka avattiin kunnostuksen jälkeen vuonna 2016. Sponsorinimeä Dacia Arena kantavan stadionin kapasiteetti on 25 000 ja täyttöaste hyvä – Udinen kaupungin asukasluku on vain 100 000, joten vajaan 22 000 katsojan yleisökeskiarvo on vaikuttava.

– Uusi stadion on ainoita hyviä asioita viime vuosilta. Ja se, että seuralla on kaikesta huolimatta paikallisten tuki, Mattia sanoo.

Timantit vaihtavat nopeasti maisemaa

Udinese on ollut erityisen etevä löytämään kykyjä Etelä-Amerikasta – se on muun muassa Cristián Zapatan, Pablo Armeron, Mauricio Islan, Charles Aránguizin, Allanin, Juan Cuadradon, Luis Murielin sekä Alexis Sánchezin ensimmäinen seura Euroopassa. Ilmiö ei ole uusi, sillä brassilegenda Zico pelasi uransa ainoat Euroopan vuodet, 1983–1985, juuri Udinesessa.

Myös nykyjoukkueen suurin tähti, Rodrigo De Paul, on Etelä-Amerikasta, mutta hän ehti väläytellä taitojaan jo Valenciassa ennen siirtoaan Italiaan. Viime aikoina kymppipaidan nimi on yhdistetty moneen italialaiseen suurseuraan. Tämä on ollut valitettavan tuttua Udinesen kannattajille, sillä muualta löydetyt lahjakkuudet ovat lähes poikkeuksetta vaihtaneet nopeasti maisemaa.

Argentiinan maajoukkuepelaaja oli viime kaudella Udinesen paras maalintekijä yhdeksällä osumallaan ja johtaa tällä hetkellä joukkueen sisäistä maalipörssiä maalattuaan viidesti. Mattia ja Claudio antavat De Paulille puhtaat paperit, mutta he eivät säästele sanojaan puhuessaan nykyjoukkueesta.

– Miten voisimme pärjätä, kun (Stefano) Okakan kaltainen löntystelijä on avauskokoonpanossamme? Ja miten hän voi olla toiseksi paras maalintekijämme? Meillä on kova ikävä Antonio Di Natalen, Vincenzo Iaquintan sekä Fabio Quagliarellan tapaisia huippupelaajia, Claudio toteaa.

Kuka voisi olla Udinesen seuraava Di Natale? Yhteensä 227 maalia seuralle 12 vuoden aikana viimeistellyt hyökkääjä ripusti nappulakengät naulaan keväällä 2016. Uran viimeisellä kaudella verkko heilui liigassa vain kahdesti, mutta miestä kaivataan yhä.

Viimeistely on ollut joukkueelle haastavaa, ja vain sarjajumbo SPAL on tehnyt Udinesea vähemmän maaleja. Italian maajoukkueessakin esiintynyt Kevin Lasagna mätti debyyttikaudellaan 2017–2018 komeat 12 rysää, mutta ruuti on ollut sittemmin märkää.

Derbyt loistavat poissaolollaan

Jos Udinesen viime vuosien menestys on ollut laihaa, samaa voi sanoa verivihollisesta U.S. Triestina Calciosta. Triestestä ponnistava seura pelaa tällä hetkellä Serie C:ssä, ja edellinen visiitti pääsarjassa tapahtui kaudella 1958–1959. 

Mattian ja Claudion tapaan moni Udinesen kannattaja ei ole nähnyt seuransa pelaavan ensimmäisessäkään paikallisottelussa – edellinen Derby del Nord-est pelattiin kaudella 1991–1992, jolloin seurat kohtasivat Coppa Italiassa.

Taistelut alueen herruudesta ovat olleet myös verisiä. Triestinan parikymppinen kannattaja menehtyi cup-derbyn yhteydessä saamiinsa vammoihin helmikuussa 1984.

– Olen kuullut Triestina-otteluista. Olisihan se hienoa, jos pari kertaa kaudessa olisi kunnon derby. Kuten Milanossa ja Torinossa. Brescialla ja Atalantallakin on tällä kaudella omansa, Mattia pohtii.

– Varo, mitä toivot. Triestina pelannee tänäkin vuonna noususta Serie B:hen. Jos katastrofi tapahtuu, kohtaamme jo ensi kaudella. Ja onhan Serie B:ssä Pordenonekin, mutta se ei olisi sama asia, Claudio sanoo viitaten niin ikään Stadio Friulilla kotiottelunsa pelaavaan naapuriseuraan.

Muita Serie A:n seuroja ei parinsadan kilometrin säteellä Udinesta ole. Lähimmät kilpakumppanit ovat SPAL sekä Hellas Verona, joiden kotipyhättöihin on noin 2,5 tunnin ajomatka Stadio Friulilta.

Edessä haastava loppukausi

Ilmassa on tietynlaista derbyhenkeä, kun yli tuhatpäinen joukko Hellas Veronan kannattajia saapuu Udineen viettämään aurinkoista kevätpäivää. Vieraiden linja-autot saapuvat virkavallan silmien alla stadionin eteläpäädyn aidatulle alueelle, ja muun muassa supersankareiksi, eläimiksi ja banaaneiksi pukeutuneet nuoret miehet valuvat ulos laulaen.

Hellas pelaa mainiota kautta sarjanousijana, ja joukkueen viimeinen tappio on joulukuun alkupuolelta. Syitä juhlaan siis on, mutta karnevaalitunnelmasta huolimatta veronalaiset keskittyvät omiensa kannattamiseen – viheriöllä on tasaista, mutta Hellas vie katsomossa.

Isäntien Curva Nord kajauttaa useaan otteeseen ilmoille ”Verona, Verona, Vaffanculo” -huudon, mutta kuittailua nähdään molemmin puolin. Parhaat naurut saavat lopulta vieraat – Freed from Desire alkaa raikua stadionilla Udinesen tehtyä maalin, mutta osuma hylätään, ja veronalaiset alkavat hoilata sävelmää pomppien sekä huivejaan heiluttaen.

Viimeistely on jälleen Udinesen akilleen kantapää, mutta toisaalta Hellaskin tuhlailee tekopaikkojaan. Hylätty maali jää ottelun ainoaksi, eikä maaliton tasapeli oikein tyydytä kumpaakaan osapuolta.

Viimeisen putoajan paikalla majaileva Genoa voitti edellispäivän ottelunsa, ja kaulaa viivan alapuolelle on näin neljä pistettä. Otteluita on jäljellä 14, joten kaikki on mahdollista – Eurooppa-liigan karsintaan oikeuttavaankin paikkaan on lopulta vain yhdeksän pisteen matka. Claudio ei ole niin optimistinen, mutta pitkäjänteisyyttä toivovalla Mattialla riittää sekä uskoa että huumoria.

– Vuodenvaihteessa voitimme kolme ottelua putkeen, mutta sitten romahdimme cupissa, ja sitä on seurannut huonot tulokset. Pojat tarvitsevat itseluottamusta… Ja ehkä uuden valmentajan.

The post Koillis-Italian ykkösseura Udinese muuttui sirkukseksi – ”Meistä tuli reservijoukkue” appeared first on Byyri.

Superliga: Esbjerg-FC Kööpenhamina 14. helmikuuta klo 20.00

Viikonvaihteessa palaa Tanskan Superliga pitkältä talvitauoltaan ja perjantai-iltana otetaan varaslähtö viikonlopun peleihin. Tanskassa jäätiin tilanteeseen, jossa Suomen maajoukkuekapteenin Tim Sparvin edustama Midtjylland ehti saavuttaa neljän pisteen eron FC Kööpenhaminaan. Mestaruus on käytännössä kahden kauppa, sillä kolmantena majaileva Århus on jo kymmenen pistettä sarjakakkosta FCK:ta perässä.

Perjantain ottelu antaakin Kööpenhaminalle erinomaisen sauman lyödä painetta Midtjyllandin niskaan. Esbjerg kuuluu Superligan pahimpiin alisuorittajiin tällä kaudella ja on ajautunut aitoon putoamisvaaraan. Talvella pelatut harjoitusottelut eivät ole antaneet lupauksia paremmasta, sillä viidestä ottelusta neljä päättyi tappioon ja tasapeliin päästiin vain alasarjajoukkue Frederician kanssa, jota vastaan Esbjerg vielä sössi toisella jaksolla kahden maalin johtonsa. Esbjergin koko kauden valopilkku on ollut tähän mennessä toisen kööpenhaminalaisjätin Bröndbyn kellistäminen kotiyleisön edessä syyskuussa. Sparvin tavoin Suomen maajoukkuekalustoon kuuluva Joni Kauko vastasi tuon ottelun voittomaalista.

FC Kööpenhamina on siis edelleen vahvasti mukana taistelussa mestaruudessa, mutta sen pelit jatkuvat ensi viikolla myös Euroopassa, kun se saa vastaansa Celticin Eurooppa-liigan pudotuspelivaiheen ensimmäisellä kierroksella. Ensimmäinen osa pelataan tulevana torstaina Parkenilla.

Media: VeikkausTV

Laliga: Valencia-Atl. Madrid 14. helmikuuta klo 22.00

Myös Espanjasta saadaan oikein maistuvaa futisherkkua ystävänpäivän iltaan, kun Atletico Madrid matkaa Estadio de Mestallalle Valencian vieraaksi. Kyseinen stadion on ollut Atleticolle varsin mieluisa paikka vierailla, sillä Valencian edellinen voitto ylipäätään missään Atleticosta on niinkin kaukaa kuin lokakuulta 2014.

Tällä kertaa Valencialla on kuitenkin iskun paikka, sillä se on pelannut varsin vakuuttavasti kotonaan läpi kauden. Koko kaudella Valencia on kärsinyt LaLigassa vain yhden tappion ja se tuli vuodenvaihteen jälkeen Atleticon paikalliskilpailijalle Real Madridille.

Samaan aikaan Diego Simeonen Atletico on tuskaillut oman vieraspelaamisensa kanssa. Riemukkaan Barcelona-voiton jälkeen Atletico hävisi Eibarille, Espanjan cupissa Leonesalle ja pari viikkoa takaperin jo mainitulle Real Madridille Madridin derbyssä.

Joukkueet löytyvät sijoilta neljä ja seitsemän, mutta pisteissä mitattuna tämä ero on vain kaksi pistettä Atletico Madridin eduksi. Todellinen kuuden pisteen peli, jossa pelataan tulevan kauden europaikoista.

Media: C More Sport

Valioliiga: Norwich-Liverpool 15. helmikuuta klo 19.30

Anfieldiltä se Valioliiga-avauksessa alkoi. Nimittäin Teemu Pukin maalitehtailu. Nyt kuusi kuukautta ja yksitoista maalia myöhemmin sarjan jumboksi jämähtänyt Norwich isännöi Carrow Roadilla vakuuttavaan mestaruuteen laskettelevaa Liverpoolia.

Norwichin viimeiset viikot ovat kuitenkin olleet rohkaisevia sarjapaikasta taistelun suhteen. Bournemouth kaatui ensin Pukin rangaistuspotkumaalilla todellisessa kuoleman ottelussa ja Tottenham tappion jälkeen Norwich eteni Burnleyn kustannuksella FA Cupissa 16 parhaan joukkoon. Cup-suorituksen arvostusta nostaa se, että Norwich-manageri Daniel Farke on peluuttanut näissä otteluissa varsin reservipainotteisia miehistöjä, kun päähuomio on ollut Valioliigan säilymistaistelussa. Edellinen Valioliigan ottelu päättyi maalittomaan tasapeliin Newcastlen vieraana.

Norwichin tavoin myös Liverpool on saanut nauttia talvitauosta ja palaa arkeen pienen loman jälkeen. Liverpoolin kaula toisena majailevaan Manchester Cityyn on peräti 18 pistettä, joten Merseysiden punainen puoli voi jo hiljalleen alkaa laskemaan sitä, missä ottelussa mestaruus voisi mahdollisesti ratketa.

Lauantai-illan ottelussa on vain yksi järkälemäisen iso suosikki ja Norwichilla vain ja ainoastaan voitettavaa.

Media: Viasat Jalkapallo, Viaplay

Serie A: Lazio-Inter 16. helmikuuta klo 21.45

Sunnuntai-iltaan saadaan Stadio Olimpicolta todella iso ottelu, kun sarjakärki Inter matkustaa kyläilemään saapasmaan pääkaupunkiin kolmantena olevan Lazion luokse. Eroa joukkueilla on tasan piste ja väliin mahtuu vielä vanha rouva Juventus, joten ottelun merkitystä ei vain yksinkertaisesti ole mahdollista ylikorostaa.

Interillä on tältä viikolta ottelu alla, kun se hävisi kotonaan Italian Cupin välierän ensimmäisessä osaottelussa Napolille maalein 0–1. Antonio Conte kierrätti kuitenkin miehistöään tämän ison Lazio-ottelun alla vaihtamalla puolet viime sunnuntain riemukkaan derbyvoiton avauksesta. Tuossa ottelussa Inter esitti huikean nousun nousemalla päätösjaksolla kahden maalin takaa kahden maalin voittoon, pitäen AC Milanin näin yhä otteessaan ja Milanon valtikan itsellään.

Lazio palasi viime viikonloppuna voittokantaan Parman vieraana. Felipe Caicedon maali riitti kolmeen pisteeseen ja jatkoi Lazion voittoputkea vierasotteluissa Parmaa vastaan. Interin puolustus saa merkata Caicedon isolla kynällä sunnuntaina, sillä ecuadorilaishyökkääjä on helmikuun ajan nakuttanut menemään maali per peli tahdilla.

Media: Ruutu+

Ligue 1: Lille-Marseille 16. helmikuuta klo 22.00

Otetaan viikonlopun viimeinen nosto Ranskan kärkipään taistosta. PSG menee jälleen menojaan mestaruuteen, mutta pariisilaisten takana on tiukkaa vääntöä ensi kauden europaikoista. Ranskasta kakkonen menee mestarin tavoin suoraan Mestarien liigaan ja kolmonen tämän kilpailun karsintaan. Nelonen puolestaan etenee Eurooppa-liigan lohkovaiheeseen.

Tässä kilpajuoksussa vahvimmilla on Marseille, joka on repinyt itselleen kahdeksan pisteen välimatkan kolmantena olevaan Rennesiin nähden. Neljäntenä löytyy sunnuntai-illan kotijoukkue Lille, joten hyvätunnelmaisen Stade Pierre-Mauroyn siivittämänä Lille pyrkii vahvistamaan asetelmiaan tässä taistelussa. Kolme pistettä Marseillelle veisi tosin sen toisen korvan jo kuuntelemaan UCL-hymniä.

Lille saapuu otteluun kolmen ottelun voittoputkessa. Viimeisin päänahka on Angersista ja sitä ennen se kaatoi juuri päävastustajiin kuuluvan Rennesin. Lillen koko kauden ykköspyssy on ollut nigerialainen Victor Osimhen, joka on heiluttanut sarjassa maaliverkkoa jo 12 kertaa. Samalla 21-vuotias hyökkääjä on noussut taistelemaan koko Ligue 1:n maalikuninkuudesta ja tehnyt itsestään varsin kiinnostavan nimen eurooppalaisten suurseurojen papereissa.

Marseille kompastui keskiviikkona Lyoniin Ranskan Cupin puolivälierässä, mutta pistekiito Ligue 1:n puolella on jatkunut katkeamattomana jo lähes neljän kuukauden ajan.

Media: Viasat Jalkapallo, Viaplay

The post Euroviikonloppu – Osuuko Pukki jälleen Liverpoolin verkkoon? appeared first on Byyri.

2. Bundesliiga: Hamburger SV-Karlsruher 8. helmikuuta klo 14.00

Lauantai saa lentävän lähdön, sarjanoususta pelaava HSV isännöi syvällä putoamiskurimusta olevaa Karlsruheria. Meidän suomalaisten kannalta tietysti se kaikkein kiinnostavin asia ottelussa on Huuhkaja-hyökkääjä Joel Pohjanpalo, joka on lainapestillään Bayer Leverkusenista päässyt nyt kahdesti lopussa vaihdosta kentällä, ja nämä minuutit ovat jo riittäneet kertaalleen maalin tekoon.

Pääseekö Pohjanpalo lauantaina jo alusta irti? Sopivampaa peliä tälle tuskin löytyy. Vastassa on joukkue, joka on päästänyt 2. Bundesliigassa tällä kaudella eniten maaleja ja HSV pelasi kahdesti lyhyen ajan sisään viikonlopun molemmin puolin. Pientä rasitusta voi siis olla havaittavissa ja mikä sen oivallisempi ratkaisu olisi, kun päästää tuoreita miehiä irti ennalta selkeästi heikompaa vastustajaa vastaan, jotka ovat jo kykynsä osoittaneet.

Media: Viasat Urheilu, Viaplay

Bundesliiga: Bayer Leverkusen-Borussia Dortmund 8. helmikuuta klo 19.30

Joel Pohjanpalon pelioikeudet omistava Bayer Leverkusen pelaa myöhemmin lauantaina ison ottelun, kun Borussia Dortmund saapuu BayArenalle. Suomen maajoukkuevahti Lukas Hradeckyn Leverkusen löytyy tällä hetkellä taulukosta sijalta viisi ja on viisi pistettä perässä Dortmundia ja Mestarien liigaan oikeuttavia sijoituksia. Kyseessä voikin siis olla hyvin ratkaisevan ottelu UCL-hymnin kuulemisen tavoittelun suhteen.

Leverkusen on ollut tulessa nyt neljästi Saksan talvitauon jälkeen. Bundesliigan kolme ottelua ovat kartuttaneet pistepussia kuudella pisteellä ja aiemmin viikolla se eteni Cupin puolella kahdeksan parhaan joukkoon Stuttgartin kustannuksella.

Dortmund on sen sijaan voittanut kaikki pelinsä Bundesliigassa tauon jälkeen, mutta viikolla tuli yllätyslähtö Cupista Niklas Moisanderin kipparoimalle Werder Bremenille.

Dortmund on ollut tässä otteluparissa selvästi hallitsevampi osapuoli. Leverkusenin edellinen voitto on lokakuulta 2016.

Media: Viasat Urheilu, Viaplay

Primeira Liga: FC Porto-Benfica 8. helmikuuta klo 22.30

Lauantain myöhäisillan ratoksi voivat striimimiehet kaivelle esiin Portugalin liigan kärkitaiston Estadio do Dragaolta.

Benfica johtaa Primeira Ligaa tällä hetkellä seitsemän pisteen erolla Portoon nähden. Kolmantena oleva Braga on jo 14 pisteen päässä Portosta, joten mestaruus on tänä keväänä Portugalissa kahden kauppa. Benfican meno on ollut läpi kauden sen verran vakuuttavaa, että voitto lauantaina veisi jo sen vasemman käden pokaalille. Benfican maalisuhde 47–8 kertoo omaa kieltään sen ylivoimasta käynnissä olevalle sesongilla. Benfican edellinen tappio on marraskuun alusta Mestarien liigan ottelusta Lyonille, mutta sen jälkeen se on pelannut jo 17 ottelua ilman tappioita ja voittanut näistä peräti 14.

Portolle tämä kärkiottelu osuu sinällään pahaan saumaan, sillä sen kokoonpanossa on isoja poissaoloja. Konkaripotkija Pepe puuttuu puolustuksesta sekä keskikentän iso palanen Danilo Pereira täydentää sairastupaa. Brassihyökkääjä Tiquinho Soares oli vuoden vaihteessa ilmiliekeissä tehden kahdeksan maalia seitsemään peliin. Häneen kohdistuvat lauantaina Porton fanien katseet, kun Benfican kivenkovan puolustusta pyritään ohittamaan.

Media: –

Bundesliiga: Bayern München-RB Leipzig 9. helmikuuta klo 19.00

Portugalin tavoin myös Saksassa pelataan sarjakärjen sekä sarjakakkosen kohtaaminen. Kahdenkymmenen kierroksen jälkeen Bayern München johtaa Bundesliigaa vaivaisen pisteen erolla RB Leipzigiin. Saksassa kokonaistilanne onkin sitten huomattavasti Portugalia tasaisempi, sillä siellä peräti seitsemän ensimmäistä joukkuetta mahtuu yhdeksän pisteen sisään.

Leipzigin noustua Bundesliigaan, ovat kohtaamiset Bayernin kanssa olleet erittäin värikkäitä, ja sellaista on lupa odottaa tälläkin kertaa. Kevään 2017 ottelu oli täysin oma lukunsa, joka piirtyi isolla Bundesliigan historiaan sekä kannattajien verkkokalvoille. Tuolloin Bayern München esitti ilmiömäisen nousun 4–2 tilanteesta viime hetken maaleilla 4–5-voittoon.

Bayern vietti tälläkin viikolla lähes vastaavaa maali-iloittelua Saksan Cupissa, kun Hoffenheim kaatui kotona 4–3. Viihdyttävään otteluun mahtui mm. kaksi omaa maalia. RB Leipzig piti sitkeästi kiinni Bundesliigan piikkipaikasta, mutta kone on viime viikoilla yskinyt. Taannoista Frankfurt-tappiota seurasi tasapeli Borussia Möchengladbachin kanssa, ja aiemmin viikolla RB kärsi jo toisen tappion Frankfurtille lyhyen ajan sisään, tällä kertaa Cupin puolella.   

Media: Viasat Urheilu, Viaplay

Serie A: Inter-AC Milan 9. helmikuuta klo 21.45

Viikonloppu saa arvoisensa päätöksen Derby della Madonninan muodossa. Järjestyksessään 225. Milanon paikallinen tietää jälleen ainakin katsomotaidetta Euroopan parhaasta päästä, joten vastaanottimen ääreen kannattaa asettautua jo hyvissä ajoin ennen ottelua.

Odotettua Zlatan Ibrahimovicin esiintymistä vanhaa seuraansa Interiä vastaan ei välttämättä tulla näkemään, sillä ruotsalaisjärkäle parantelee vielä vammojaan.

Inter lähtee tähän otteluun ennakkosuosikkina molempien joukkueiden hyvästä formista huolimatta. Sunnuntai-illan kotijoukkue on taannoisen Barcelona-tappion jälkeen pelannut nyt yhdeksän peliä ilman tappiota ja haastaa tällä kaudella Lazion kanssa tosissaan Juventuksen kilpajuoksuun scudettosta.

Milan hävisi joulun alla todella nöyryyttävästi naapurikylän Atalantalle rumin 5–0-lukemin, mutta on osoittautunut sen jälkeen ryhdistäytymisen merkkejä. Tammikuu meni ilman tappioita, pitäen sisällään kaksi voittoa Cupin puolella. Viikko sitten AC Milan jäi kuitenkin kotonaan tasapeliin Veronan kanssa. Ailahtelevien otteiden takia Milan löytyykin taulukosta vasta sijalta kahdeksan, mutta on toisaalta vain pisteen kuudetta sijaa ja himoittuja europaikkoja perässä.

Inter vei kauden ensimmäisen kohtaamisen nimiinsä syyskuussa Marcelo Brozovicin sekä Romelu Lukakun maaleilla lukemin 0–2. Milanin edellinen voitto Serie A:ssa Interistä täytti viime viikolla neljä vuotta.  

Media: Ruutu+

The post Euroviikonloppu – Saksassa ja Portugalissa kärkikamppailut, pääseekö Jolle vihdoin avaukseen? appeared first on Byyri.

Bundesliiga: Borussia Dortmund-FC Köln 24. tammikuuta klo 21.30

Viikonvaihteen nostoista löytyy tällä kertaa poikkeuksellisesti kaksi perjantai-illan ottelua. Viikonloppu saadaan vauhdikkaasti käyntiin, kun Dortmundin Keltainen seinä toivottaa FC Kölnin tervetulleeksi Westfalenstadionille.

Yhdeksän ottelun pisteputkessa oleva RB Leipzig on repimässä modernin jalkapallon vastustajien harmiksi pesäeroa Bundesliigan kivikovassa kärkitaistossa. Suuri ja mahtava Bayern München seuraa tällä hetkellä neljän pisteen päässä, mutta Borussia Möchenglandbach, Borussia Dortmund sekä tämän arkkivihollinen Schalke vaanivat yhä iskuetäisyydellä.

Dortmund vietti kevätkauden ensimmäisellä kierroksella maalikarkeloita Augsburgin vieraana. Sveitsiläisluotsi Lucien Favren ryhmä pelasi mielipuolisen upean toisen jakson, jonka aikana se teki peräti viisi maalia. 3–5-voitto palautti dortmundilaiset takaisin voittokantaan pienen tauon jälkeen.

Huomattavaa ottelussa oli Salzburgista siirtyneen 19-vuotiaan norjalaistalentin Erling Braut Hålandin debyytti. Håland vaihdettiin sisään pelin 56. minuutilla ja iski ensimmäisen Bundesliiga-maalinsa vain kolme minuuttia tämän jälkeen. Hålandin ikimuistoinen lauantai-iltapäivä huipentui hattutemppuun vain 24 minuuttia kentälle tulemisen jälkeen.

Myös FC Köln voitti viime viikonloppuna. Kolumbialaishyökkääjä Jhon Cordoba hääräili pääarkkitehtinä 3–1-kotivoitossa Wolfsburgista. Voitto oli Kölnille jo neljäs perättäinen, joiden siivittämänä se on noussut putoamisviivan paremmalle puolelle.  

Media: Viasat Sport Premium, Viaplay

Serie A: Brescia-AC Milan 24. tammikuuta klo 21.45

Serie A:n suomalaisseura Brescia joutuu kovaan puntariin, kun hiljattain Zlatan Ibrahimovicilla vahvistunut Milan saapuu Stadio Mario Rigamontille.

Brescia sai edellisellä kierroksella tappiokierteensä poikki pelaamalla tasan 2–2 Cagliarin kanssa. Brescia johti jo ottelua Ernesto Torregrossan kahden maalin ansiosta, mutta Joao Pedro toi Cagliarin rangaistuspotkusta tasoihin, toimittamalla pallon ohi Jesse Jorosen. Vastikään Bresciaan siirtynyt Simon Skrabb seurasi ottelun kokonaisuudessaan vaihtopenkiltä, mutta AC Milania vastaan miestä huhuillaan jopa avauskokoonpanoon.

Brescian Milan-ottelu vaikeutui entisestään, kun Mario Balotelli hölmöili itselleen ulosajon ottelun loppuhetkillä ja on pelikiellossa perjantain ottelusta. Entinen Italian maajoukkuepyssy ehti olla kentällä vain kahdeksan minuuttia ennen kuin sai katsella punaista.

Sunnuntaina Udinesen kellistäneen Milanin kokoonpanossa on paljon kysymysmerkkejä Brescia-ottelun alla. Puolustajien Mateo Musacchion sekä Davide Calabrian pelikuntoa seurataan tällä hetkellä päivittäin,kuten myös keskikenttäpelaajien Lucas Biglian ja Turkin maajoukkuemiehen Hakan Calhanoglun. Ainoa varmuudella poissaoleva milanolaisten ryhmästä on pitkäaikaispotilas Leonardo Duarte, joka on ollut poissa tositoimista jo yli kahden kuukauden ajan.

Media: Ruutu+, VeikkausTV

FA Cup: Brentford-Leicester 25. tammikuuta klo 14.45

Englannissa vietetään cup-viikonloppua. Jaakko Oksasen ja loukkaantuneena olevan Marcus Forssin edustama Brentford isännöi lauantain ensimmäisessä ottelussa Valioliigassa kolmantena olevaa Leicesteriä. Brentford löytyy kakkostasolta sijalta neljä, eli väliin mahtuu 20 joukkuetta englantilaisessa futiskartassa, mutta FA Cup on aina ollut täynnä yllätyksiä, joten läpihuutojuttu lauantain ottelu ei vieraille tule olemaan.

Leicester-ottelu tulee Brentfordille melko hyvään saumaan, sillä läpi syksyn lentäneen Leicesterin otteissa on ollut viime aikoina pientä matalaliitoa. Liiga-cupin välierästä tullutta 1–1-tasapeliä Aston Villan kanssa seurasi yllätystappiot Southamptonille sekä Burnleylle, joten toisena ollut Manchester City pääsi karkaamaan Leicesteriltä.

Brentford on pelannut nyt neljä ottelua ilman tappiota ja on ylipäätään hävinnyt viimeisestä yhdeksästä ottelustaan vain yhden. Jaakko Oksanen sai jämäminuutit voitollisessa cupin edelliskierroksen ottelussa Stokea vastaan, mutta on muuten ollut marraskuun lopulta lähtien poissa pelaavasta kokoonpanosta. Marcus Forss palasi lainalta Brentfordiin, mutta kärsii takareisivammasta.

Forssin lainapesti Wimbledonissa piti sisällään 11 täysosumaa, mutta peliaika Brentfordissa on ollut tästä huolimatta tiukassa. Forss ei pelannut Wimledonin riveissä FA Cupissa eli mies on pelikelpoinen, jos Brentford etenee jatkoon ja Forss tervehtyy ajoissa.

Media: Viasat Jalkapallo, Viaplay

LaLiga: Valencia-Barcelona 25. tammikuuta klo 17.00

Mennyt viikonloppu ei tuonut muutoksia Espanjan pääsarjan kärkitaistoon, vaan Barcelona sekä Real Madrid voittivat molemmat oman ottelunsa, ja jatkavat yhä tasapistein LaLigan kärjessä. Tänä viikonloppuna Real Madrid matkustaa Valladolidin vieraaksi, kun taas Barcelonaa kutsuu pykälää haastavampi vierasreissu maan itäosaan Välimeren rannalle.

Valencian ja Barcelonan kohtaamisia on leimannut maalirikkaus ja tasaisuus. Lähihistoria tuntee useita otteluita, joissa maalimäärä on noussut viiteen tai sen päälle ja maalittomaan tasapeliin on päädytty viimeksi kymmenen vuotta sitten. Viime kaudella tämä vastaava ottelu päättyi tasatulokseen 1–1. Myös Barcelonan kotiottelussa tasattiin pisteet, tulos oli tuolloin 2–2.

Joukkueet kohtasivat edellisen kerran syyskuussa neljällä sarjakierroksella ja tuolloin Barcelona oli selvästi parempi maalein 5–2. Tuo ottelu muistetaan parhaiten Ajaxista siirtyneen keskikenttämiehen Frenkie de Jongin debyyttimaalista katalonialaisten riveissä. Tuo maali on yhä de Jongin ainoa tällä kaudella.

Molemmat joukkueet olivat mukana paljon puhetta herättäneessä Espanjan Super Cupissa, joka pelattiin taannoin neljän joukkueen voimin Saudi-Arabiassa. Reissu näkyi viime viikonloppuna kummankin joukkueen jaloissa, kun Valencia kärsi tappion Mallorcalle selkein 4–1-lukemin, kun taas Barcelona kaivoi kotiyleisönsä edessä nihkeän, mutta tarvittavan 1–0-voiton Granadasta. Tälläkin kertaa rasitusta on viikolta alla, kun molemmat olivat tulessa keskiviikkona cupin otteluissaan.

Media: C More Sport 2, C More

Bundesliiga: Bayern München-Schalke 25. tammikuuta klo 19.30

Jo aiemmin mainituista Bundesliigan kärkitaiston iskuetäisyysjoukkueista kaksi kohtaavat toisensa lauantai-iltana Münchenin Allianz Arenalla. Kotijoukkue Bayern München tulee kotiotteluun Schalkea vastaan hyvässä iskussa, sillä joulukuun alun hapuilut on saatu käännettyä neljän ottelun mittaiseksi voittoputkeksi Bundesliigassa, jonka aikana Bayern on tehnyt peräti 15 maalia ja päästänyt vain kaksi.

Schalke puolestaan nappasi viime perjantaina ison voiton kärkiryhmiin lukeutuvasta Borussia Möchengladbachista. Möchengladbach piti ottelussa enemmän palloa, mutta Suat Serdarin sekä Michael Gregoritschin lapikkaista löytyi riittävää kliinisyyttä tuomaan 2–0-voiton täpötäyden Veltins Arenan iloksi.

Schalkella on lauantaina erittäin hyvän joukkueen lisäksi myös melkoinen mörkö selätettävänä. Bayern München on ollut viime vuosina näissä kohtaamisissa selvästi niskan päällä ja on vienyt nimiinsä kuusi edellistä kohtaamista. Schalke on pelannut nyt 18 ottelua putkeen ilman voittoa Bayern Müncheniä vastaan ja edellisestä kolmen pisteen illasta onkin jo kulunut kymmenen vuotta. Schalken edellinen vierasvoitto on niinkin kaukaa kuin huhtikuulta 2009.

Media: Viasat Urheilu, Viaplay

The post Euroviikonloppu – Pysäyttääkö Jesse Joronen Zlatanin? appeared first on Byyri.

Valioliiga: Norwich-Bournemouth 18. tammikuuta klo 17.00

Urheilugaalan juhlahumu kääntyy pian arkeen Teemu Pukin elämässä, kun Norwich isännöi Bournemouthia äärimmäisen tärkeässä Valioliigan ottelussa. Kanarialinnut vetävät matalaliitoa sarjan pohjimmaisena ja vierailija Bournemouth on lähin selkä kuuden pisteen päässä. Tappio jo lähes sinetöisi Norwichin tippumisen vielä näin tammikuun puolella ja tasapeli olisi vieraille varmasti kelpaava tulos. Käytännössä Norwichin on pakko voittaa lauantaina.

Tehtävä on kaikkea muuta kuin helppo. Norwich ei ole voittanut peliäkään sitten taannoisen Everton-voiton marraskuun lopulla ja edellisestä kotivoitosta on jo yli neljä kuukautta. Lisäksi ykköspyssy Teemu Pukin pelikunnosta ei ole täyttä varmuutta.

Tilanne ei ole ideaali Bournemouthinkaan puolella. Avainpelaajiin kuuluva Walesin maajoukkuepuolustaja Chris Mepham liittyi hiljattain joukkueen jo entuudestaan pitkälle sairaslistalle ja häneltä jää väliin Carrow Roadin vierailu. Myös Bournemouth on seilannut jo yli kuukauden ilman voittoa ja köysi kiristyy kovaa vauhtia manageri Eddie Howen ympärillä. Todellinen kuuden pisteen kamppailu.

Media: Viasat Fotboll, jälkilähetys kello 23.20

LaLiga: Real Madrid-Sevilla 18. tammikuuta klo 17.00

Perinteiseen brittifutiksen kellonlyömään saadaan hieno ottelu myös Espanjan maaperältä, kun sarjanelonen Sevilla matkustaa maan pääkaupunkiin Real Madridin vieraaksi. Real Madrid on tällä hetkellä LaLigassa toisena tasapistein kärjessä olevan Barcelonan kanssa. Sevilla vaanii kuitenkin viiden pisteen päässä Atletico Madridin kanssa edellä mainittua kaksikkoa, joten todella isoja pisteitä on Santiago Bernabeulla jaossa.

Real Madridin rosterista on tippunut sivuun kova kolmikko Gareth Bale, Karim Benzema ja Edin Hazard. Vaikka kaikki ovat varmuudella sivussa lauantaina, on kotijoukkueen materiaali silti yhä riittävä tekemään siitä selkeän suosikin otteluun.

Kyseiset poissaolot tekevät siitä kuitenkin haavoittuvaisen ja viimeksi lokakuun alussa vieraissa hävinneellä Sevillalla on ottelussa aito yllätyssauma. Varsinkin tällä kaudella 12 maalia iskeneen Benzeman poissaolon merkitystä isännille ei voi millään tavalla vähätellä. Alkukaudesta hyvin maaleja iskenyt argentiinalaishyökkääjä Lucas Ocampos sai kuivan kautensa katki viime viikonloppuna, joten tämä tuo entisestään lisäbuustia Sevillalle.

Media: C More Sport 2, C More

Serie A: Brescia-Cagliari 19. tammikuuta klo 16.00

Jo viime viikolla ennakoitu Simon Skrabbin siirto Allsvenskanista Serie A:han toteutui alkuviikosta, kun Brescia julkaisi kolme ja puolivuotisen sopimuksen Suomen maajoukkuemiehen kanssa.

Mennyt sarjakierros oli Brescialle murheellinen, koska Jesse Joronen joutui antautumaan Sampdorian vieraana peräti viidesti. Ottelu alkoi Brescian kannalta lupaavasti, kun puolustaja Jhon Chancellor vei vieraat jo varhaisessa vaiheessa johtoon, mutta Sampdoria meni lopulta vahvan toisen jakson ansiosta menojaan. Brescia on tappiosta huolimatta yhä vain pisteen jäljessä sarjapaikan uusimista oikeuttavaa sijoitusta.

Cagliari on kammennut itsensä taistelemaan paikoista, jotka oikeuttavat ensi kaudeksi eurokentille. Syyskuun puolivälistä joulukuun alkuun asti kantanut vakuuttava lento pitää joukkueen tällä hetkellä sijalla kuusi kivenkovassa Italian pääsarjassa. Brescialla on kuitenkin sunnuntaina iskun paikka, koska Cagliari elää juuri nyt kauden vaikeinta jaksoaan. Se on hävinnyt Serie A:ssa neljä ottelua putkeen ja tiistaina tuli lähtö cupista.

Media: Ruutu+

Valioliiga: Liverpool-Manchester United 19. tammikuuta klo 18.30

Viikonlopun ennalta odotetuin kohtaaminen pelataan sunnuntai-iltana Anfieldillä, kun Liverpool ja Manchester United iskevät yhteen englantilaisen jalkapallon klassikkokamppailussa.

Manchester Unitedille voi ennustaa vaikeaa iltapuhdetta, sillä vastustaja Liverpool hallitsee tällä hetkellä brittikenttiä uskomattomassa 38 ottelun tappiottomassa putkessa. Unitedin edellisestä vierasvoitosta Anfieldillä on ehtinyt kulua jo neljä vuotta ja se on näiden suurseurojen maailmassa pitkä aika. Tuolloin ottelun ainoan maalin tehnyt Wayne Rooney on ehtinyt tämän jälkeen siirtyä Evertoniin, vaihtaa maisemaa Yhdysvaltoihin ja palata sumujen saarelle takaisin Derbyn pelaajavalmentajaksi.

Joukkueet kohtasivat edellisen kerran lokakuussa Manchesterissä ja Old Traffordilla jaettiin pisteet maalein 1–1. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, on tämä Liverpoolin viimeisin pistemenetys Valioliigassa. Liverpool on pelannut nyt 51 ottelua putkeen ilman tappiota oman kotiyleisönsä edessä ja tähän lukumäärään saataneen jälleen yksi merkintä lisää, ellei suurempia ihmeitä sunnuntaina tapahdu.

Vierailijoiden urakkaa ei missään nimessä helpota Marcus Rashfordin loukkaantuminen keskiviikon cup-ottelussa Wolvesia vastaan. Kaikki kilpailut mukaan lukien, Rashford on mättänyt jo 19 maalia tällä kaudella Man Unitedille ja on ollut kultaakin kalliimpi pelaaja Solskjærille.

Media: Viasat Jalkapallo, Viaplay

Bundesliiga: Paderborn-Bayer Leverkusen 19. tammikuuta klo 19.00

Eurooppalainen talvitauko voidaan lopullisesti viheltää päättyneeksi tulevana viikonloppuna, kun Saksan Bundesliiga palaa tauoltaan. Lukas Hradeckyn Bayer Leverkusen taistelee kevään aikana ensi kauden europaikoista. Kevään sarjapuolikkaan jälkeen Leverkusen löytyy sijalta kuusi, joka oikeuttaisi Eurooppa-liigan karsintapaikkaan.

Leverkusen piti tuntumaa yllä pelaamalla viime viikonloppuna harjoitusottelut Utrechtia ja St. Gallenia vastaan. Molemmat ottelut pelattiin samana päivänä ja hurjasti pelaajia kierrätetyissä peleissä tehtiin yhteensä 12 maalia. Ilahduttavasti St. Gallen-voitossa Joel Pohjanpalo pääsi maalin makuun.

Paderborn pelasi tauon aikana kolme harjoitusottelua. Voitot Hannoverista, Osnabrückista ja Lottesta toivat paljon kaivattua itseluottamusta Steffen Baumgartin ryhmään, joka on vajonnut Bundesliigan viimeksi. Paderborn päätti kuitenkin syyskauden voittamalla kotonaan Frankfurtin ja keräämällä seitsemän pistettä neljästä viimeisestä ottelustaan, joten valo tunnelin päästä on pilkottamassa. Kyseessä on kaikesta huolimatta ottelu, joka Leverkusenin pitää yksinkertaisesti hoitaa.

Media: Viasat Urheilu, Viaplay

The post Euroviikonloppu – Suomalaisseurat tarvitsevat kipeästi pisteitä putoamistaisteluissa, Liverpool ja Manchester United klassikkokamppailussa appeared first on Byyri.

Valioliiga: Sheffield United-West Ham 10. tammikuuta klo 22.00

Viikonvaihteen futistarjonta saadaan liikkeelle perjantai-iltana Valioliigaottelulla. Sheffield Unitedin ja West Hamin kohtaaminen on Valioliigan ensimmäinen ottelu kahdeksan päivän tauon jälkeen, kun brittikentillä on tällä välin keskitytty cup-kilpailuihin.

Sheffield United joutui yllättävän tiukille National Leagueta pelaavan AFC Fylden kanssa. Parhaitaan lepuuttaneen Unitedin kierrätysmiehistö joutui esittämään ykkösosaamistaan ja vei jatkopaikan nimiinsä lopulta maalein 2–1. United kohtasi vuodenvaihteessa sekä Liverpoolin että Manchester Cityn, jotka olivat sheffieldiläisille vain yksinkertaisesti liikaa. Molemmista otteluista oli tuloksena 2–0-tappio. Sheffield Unitedin kausi on ollut kuitenkin kokonaisuutena hyvin plusmerkkinen. Ennen Liverpool ja City -tappioita joukkue oli hävinnyt vain yhden viimeisestä kahdestatoista ottelustaan ja löytyykin sarjataulukosta tällä hetkellä varsin kunniakkaalta sijalta kahdeksan.

West Ham puolestaan kaatoi viime viikonloppuna vieraskentällä Gillinghamin Pablo Zabaletan ja Pablo Fornalsin toisen jakson maaleilla, edeten näin FA Cupin seuraavalle kierrokselle. Lontoolaiset vaihtoivat valmentajaa kesken kiivaimman otteluruuhkan, kun chileläinen Manuel Pellegrini sai lähteä Leicester-kotitappion jälkeen ja uudenvuoden päivänä puikoissa oli jo uusi vanha mies David Moyes. Moyesin startti on ollut vakuuttava: kaksi voittoa maalisuhteella 6–0. Lähiviikot kuitenkin tulevat osoittamaan sen kuinka järkevän ratkaisun Hammersin johtoporras joulun jälkeen teki.

Media: Viasat Jalkapallo, Viaplay

Valioliiga: Tottenham-Liverpool 11. tammikuuta klo 19.30

Lauantai-iltaan saadaan erittäin mielenkiintoinen Valioliigan huippuottelu, kun Jose Mourinhon Tottenham saa vieraakseen sarjaa dominoivan Jürgen Kloppin Liverpoolin.

Molemmat joukkueet ovat saaneet nauttia viikon tauosta, joten jaloissa voisi kuvitella olevan jälleen virtaa joulun- ja vuodenvaihteen otteluruuhkan jälkeen. Tottenham järjesti itselleen lisäpelejä jäämällä uusintaan FA Cupissa Middlesbroughin kanssa. Middlesbrough on jumiutumassa Championshipin alempaan keskikastiin, joten Spursin esitys ei päänsilittelyjä ansaitse. Ottelu olikin Tottenhamille kolmas perättäinen ilman voittoa, joten paine tulosten saamiseksi alkaa Mourinhon ympärillä kasvaa.

Jürgen Klopp osoitti viime viikonloppuna, että FA Cup on Liverpoolille tällä kaudella täysin toissijainen kilpailu. Klopp juoksutti Anfieldin nurmelle oikeastaan kolmosmiehistönsä derbyyn Evertonia vastaan.

Merseysiden sininen puoli pelasi kuitenkin aneemisimman ottelunsa vuosiin ja Liverpool eteni lopulta varsin vaivattomasti kilpailussa eteenpäin. Liverpoolin suuri sankari oli vasta 18-vuotias Curtis Jones, joka debyytissään pelasi erinomaisen ottelun ja kruunasi sen viimeistelemällä ottelun ainoaksi jääneen maalin.

Media: Viasat Jalkapallo, Viaplay

Serie A: Sampdoria-Brescia 12. tammikuuta klo 16.00

Serie A:n sunnuntai-iltapäivään mahtuu suomalaisittain varsin mielenkiintoinen kamppailu, kun Brescia matkaa Stadio Luigi Ferrarisille Sampdorian vieraaksi.

Jesse Joronen on vakuuttanut vieraiden maalilla läpi kauden, ja kenties positiivisen suomalaiskokemuksen siivittämänä IFK Norrköpingissä pelaavaa Simon Skrabbia on viety viime päivät kovasti Brescian suuntaan. Eri italialaislähteiden mukaan pietarsaarelainen on jo bongattu Brescian kotistadionin lähettyviltä ja siirtosumman arvellaan asettuvan reilun 2,5 miljoonan euron paikkeille.

Vaikka siirto ehtisi toteutua, sunnuntain ottelu tullee Skrabbille liian nopeasti, mutta sarjapaikastaan taistelevasta Bresciasta on hyvää vauhtia tulossa erittäin mielenkiintoinen seurattava suomalaisille. Sunnuntain ottelu onkin putoamiskamppailun kannalta erittäin merkittävä. Brescia on tällä hetkellä ensimmäisellä putoajan paikalla 14 pisteellään. Sampdorian selkä häämöttää vain kahden pisteen päässä.

Media: Ruutu+

Serie A: AS Roma-Juventus 12. tammikuuta klo 21.45

Saapasmaasta saadaan sunnuntai-iltaa myös isojen kohtaaminen. Stadio Olimpico tulee kiehumaan, kun Juventus saapuu kylään ikuiseen kaupunkiin.

Voitto Juventuksesta olisi erittäin tervetullut AS Roman kannattajille. Romanistojen keskuudessa on viime aikoina puhuttanut enemmän seuran omistajakuviot kuin itse jalkapallo. Nykyisellä omistajalla James Pallottalla on kuivunut usko Rooman kaupungin kykyihin edistää stadionhanketta, joka oli yksi miehen keskeisistä syistä ja motiiveista aikoinaan seuran ostoon. Projekti on polkenut paikallaan jo pitkään, ja vaikka omistajanvaihdos ei ole vielä virallista, niin sitä pidetään yleisesti varmana asiana.

Lisäharmia AS Roman kauteen on tuonut paikallisvastustaja Lazion venyminen kierros toisensa perään. Aiemmin tällä viikolla 120-vuotispäiviään juhlinut Lazio on löytänyt hämmästyttävän kyvyn kääntää pelejä lopussa edukseen ja AS Romaa uhkaa jääminen pahimman kilpailijansa taakse tänä keväänä. Ilmapiiriä ei helpottanut kotitappio viime viikonloppuna Torinolle, joka saapui pahasti siipirikkoisena Stadio Olimpicolle.

Juventus käy kovaa kisaa scudettosta Internazionalen kanssa. Inter ja Juve jakavat kärkisijat 18 kierroksen jälkeen tasapistein. Roomalaisista etenkin Lazio on vielä iskuetäisyydellä, mutta mitä luultavimmin Italian mestaruus on tällä kaudella kahden kauppa. Inter isännöi tänä viikonloppuna Atalantaa.

Media: Ruutu+

Ligue 1: PSG-Monaco 12. tammikuuta klo 22.00

PSG-Monaco, osa 1. Pariisilaiset iskevät yhteen monacolaisten kanssa kahdesti neljän päivän sisään, kun tulevana keskiviikkona on Monacon vuoro isännöidä Ranskan pääsarjan kohtaamista. Taannoinen kohtaaminen marraskuussa peruttiin Rivieraa riepotelleiden rankkasateiden ja sen aiheuttamien tulvien takia, joiden jälkeen pelikenttä oli kelvottomassa kunnossa. Uusi yritys on siis keskiviikkona.

Sitä ennen mennään kuitenkin Pariisissa. Pariisilaisilla on allaan kahdet cup-murskajaiset. Viime viikonloppuna lilliputti Linas-Montlhery jäi jalkoihin cupissa maalein 0–6 ja keskiviikkoiltana PSG murskasi St. Etiennen 6–1 Ranskan liigacupissa. Thomas Tuchelin orkesteri on siis hirmuvireeseen viritetty ja tässä ottelussa on vain ja ainoastaan yksi suosikki.

PSG:n sisältä on puhuttu läpi kauden poikkeuksellisen hyvästä hengestä, ja jos sellaista voi käyttää mittarina, niin tällä kertaa jokainen pelaaja palasi joululomalta annetussa aikataulussa takaisin. Tämä ei ole ollut PSG:lle arkipäivää viimevuosina.

Monaco huilasi aiemmin viikolla, kun tie Liiga Cupissa ehti nousta jo pystyyn viime vuoden puolella. Jatkopaikka cupista irtosi viikko takaperin dramaattisten vaiheiden jälkeen. Peli oli loppuhetkillään 1–1, kun Reims sai rangaistuspotkun, jonka keskikenttämies Hassane Kamara kuitenkin tuhri. Balde Keita sinetöi illan toisensa lopulta lisäajan viidennellä minuutilla ja lähetti Reimsin lauluun.   

Media: Viasat Jalkapallo, Viaplay

The post Euroviikonloppu: Jesse Jorosen Brescia kohtaa putoamistaistelussa olevan Sampdorian – Simon Skrabbin siirto on sinettiä vaille valmis appeared first on Byyri.

Nähdäänkö jo 2-7-2?

Genoaan saapui marraskuussa uusi manageri, Barcelonassa triplan pelaajana voittanut voimakastahtoinen Thiago Motta.

Entinen tähtipelaaja nousi valmentajana ensi kerran otsikoihin leikitellessään ajatuksella vallankumouksellisesta ryhmityksestä 2-7-2 – jossa siis myös maalivahti on luettu mukaan kenttäpelaajaksi keskikentälle pallonhallinnan takaamiseksi. Todennäköisesti tällä hetkellä jossain päin Manchesteria, luksusasunnon olohuoneen nurkassa, valkoisen sohvan takana, kyhjöttää Pep Guardiola raivoissaan siitä, ettei keksinyt tätä ryhmitystä ensin.

Valitettavasti Motta itse on kuitenkin katkaissut siivet huhuilta, joiden mukaan Genoassa tultaisiin näkemään tämä jalkapallomaailmaa järisyttänyt muodostelma.

Motta joutui itse naurunalaiseksi, kun hän toi muodostelmansa julki vuosi takaperin. Ryhmitys ja maalivahdin mukaan ottaminen keskikentän pelintekovaiheeseen toki nostattaa kulmakarvoja Carlo Ancelottin hengessä, mutta täytyy muistaa, ettei Motta luonnollisesti olisi aikonutkaan peluuttaa kahta puolustajaa ja seitsemää keskikenttäpelaajaa halki ottelun. Ryhmitys muovautuisi numeroiden mukaisesti vain silloin, kun hänen joukkueellaan on pallonhallinta, jolloin vaikkapa maalivahti nousisi keskikentän pohjalle tekemään peliä.  

Mottan päätyminen Genoan managerin pallille on itse asiassa ja itsessään melko monivivahteinen tarina. Mies valmensi vielä PSG:n junioreja kesällä, kun Aurelio Andreazzoli palkattiin satamakaupungin ylpeyden uudeksi käskijäksi. Andreazzoli näytti itse asiassa hyvinkin osuvalta managerilta Genoan tasoiseen seuraan, sillä hän peluuttaa kiinnostavaa, modernia jalkapalloa ja on erittäin hyvä nuorten pelaajien kehittäjä – juuri sitä, mitä sarjataulukon huonommalle puoliskolle jumittunut joukkue kaipaa. Genoa lisäksi aloitti kauden erinomaisesti pelaten loistavaa jalkapalloa.

Andreazzoli kohtasi kuitenkin saman haasteen kuin urallaan aiemminkin. Joukkue pelasi erinomaisesti, mutta oli hyvin tehoton, mikä lopulta johti miehen potkuihin. Korvaajakin oli jo käytännössä sovittu kulisseissa, kun paikkaa tarjottiin entiselle Swansea-käskijälle Fransesco Guidolinille. Ennen kuin hän kuitenkaan ehti tarjousta hyväksyä, Genoa-johto yllättäen päätti haastatella vielä muutamaa kandidaattia.

Näin kuvioihin astui Thiago Motta, joka on sattumoisin Genoan entinen pelaaja. Mutta eihän Italiassa ole toki ennenkään vedottu ystävyyssuhteisiin järjen edellä, eihän? Nuorten kanssa hyvää työtä tehnyt ja rohkeita taktisia innovaatioita ajava mies vakuuttui hänelle kaavaillusta roolista ja tarttui haasteeseen.

Mottan debyytissä Genoa venyi historiallisesti takaa-ajoasemasta voittoon Jesse Jorosen Bresciaa vastaan, kun ensimmäistä kertaa Serie A:n historiassa kaikki kolme vaihtopelaajaa onnistuivat maalinteossa – todistaen brasilialais-italialaisen melkoiseksi taktiseksi velhoksi!

Ensimmäisessä ottelussaan Motta myös vilautti muodostelmarulettiaan, osoittaen samalla rohkeutensa valmentajana. Hän aloitti muodostelmalla 3-5-2, jossa yksi toppareista nousi pallollisessa vaiheessa keskikentälle tukemaan pelinrakennusta muodostaen 2-6-2-ryhmityksen. Seuran maalivahti Andre Radu jätettiin sentään vielä rauhaan – vaikka Suomeen asti voi nähdä, kuinka hikikarpalot nousevat hänen otsalleen miehen tietäessä, mitä vielä on edessä.

Motta vaihtoi ryhmitystä 3-4 kertaa ottelun aikana, kokeillen myös 4-2-3-1:ä sekä 4-4-2:a niin timantilla kuin perinteisessä muodossakin. Brescia ei selvästikään tiennyt mitä tehdä tai ketä merkata, jolloin Mottan suojatit pääsivät iskemään tarvittavat maalit. Taktinen vallankumous on alkanut, vivi la rivoluzione!

Valmentajarulettia ja kiihkeää luonteenpaloa

Genoan valmentajapotkut olivat jo kolmannet tämän kauden Serie A:ssa, vaikka elettiin vasta marraskuun alkua. Toisaalta, se ei ole mitään uutta italialaisille, ja näyttääkin siltä, että olemme jo tämän vuoden osalta ehtineet valmentajapotkujen vuodenaikaan.

Niin ikään AC Milanin manageriksi kesällä saapunut Marco Giampaolo sekä hänet Sampdoriassa korvannut Eusebio Di Fransesco olivat saaneet lähteä seuroistaan Genoan valmentajanvaihdokseen mennessä. Tämän jälkeen vielä Udinesen Igor Tudor ja Brescian Eugenio Corini ovat nähneet erorahat tilillään – joskin jälkimmäinen palkattin jo takaisin Brescian peräsimeen, kun hänen tilalleen palkattu Fabio Grosso vapautettiin pestistään 27 päivän jälkeen. Hyvin, hyvin harvinaista äkkipikaisuutta italialaisille.

Viimeisimpänä vielä hienoa työtä viime kaudella Napolissa tehnyt Carlo Ancelottille näytettiin ovea heikon alkukauden jälkeen. Seitsemät valmentajapotkut ennen joulua – ah, niin ehtaa Italiaa.

Mottan toinen ottelu Juventusta vastaan oli muuten lämpöasteiltaan taattua Serie A:ta. Ottelussa näytettiin kolme punaista korttia, joista yhtä vaihtopenkillä olleella Genoan kakkosmaalivahdille. Lisäksi pelin lisäajalla ratkaissutta pilkkua voidaan edelleen videotarkistusten jälkeen pitää jokseenkin kyseenalaisena. Vastaavasti kyseenalaisesti viheltämättä jätetty pilkku sen sijaan nähtiin samalla kierroksella Napolissa, kun rugbytaklaus Fernando Llorentea vastaan jätettiin viheltämättä.

Ja jotta draamankaari ei olisi liian köykäinen, pääsi Atalanta tasoittamaan pelin heti tilannetta seuranneesta vastahyökkäyksestä. Tämän myötä sirkus olikin täysin valmis ja pöytä italialaiseen tyyliin katettu koko suvulle. Napolilaisten yritykset käskyttää tuomaria VAR-ruudulle johtivat useisiin varoituksiin, valmennustiimin jäsenen komentamiseen suihkuun, fanien täyteen sekoamiseen ja lopulta jopa Ancelottin ulosajoon.

Ottelun jälkeen Napolin leiristä nostettiin ylös jopa calciopolin paluuta, minkä lisäksi seuran omistaja ystävällisesti huomautti, että sarjan tuomarit olisivat työttömiä perunankuorijoita, jos omistajat eivät upottaisi lajiin miljoonia faneja viihdyttääkseen – aitoa italialaista sanan säilän heiluttelua.

Toisaalta, Napoli onkin ollut alkukaudesta taas oma itsensä, kun seurassa ei kukaan oikein tiedä mihin ollaan menossa tai kuka asioista päättää. Sodassa ovat olleet keskenään niin fanit ja pelaajat, pelaajat ja omistaja, omistaja ja valmentaja kuin fanit ja omistajakin. Onnekseen seura sai kuitenkin tuotua kylmäpäisyydestään jo pelivuosinaan tunnetuksi tulleen Gennaro Gattuson Ancelottin korvaajaksi.

Vanhoja ja tulevia legendoja

Käydään lopuksi vielä Firenzessä, jossa koko kansan hurmannut ikinuori Franck Ribery on jo ehditty syyskaudella valita kertaalleen kuukauden pelaajaksi. Tuittupäinen ranskalainen on myös ehtinyt jo vilauttaa toista puoltaan, kun Laziota pelatun ottelun jälkeen pilkkutuomiosta suuttunut ranskalainen kävi osoittamassa hieman läheisempää rakkautta avustavalle erotuomarilla ansaiten kolmen pelin pelikiellon.

Vanha kunnon Franck ei kuitenkaan ole joukkueelleen hyödytön vain kentällä ollessaan – seuran managerin Vincenzo Montellan mukaan seuraavassa ottelussa Sassuoloa vastaan katsomossa istunut Ribery oli kesken pelin antanut ohjeet, millä eväillä ja millä vaihdoilla ottelu käännetään voitoksi.

Ottelu päättyi lopulta toisella puoliajalla firenzeläisten 2-1 voittoon. Kenties otsalohkon takana kuplivat jo seuraavan huippuvalmentajan aivot?

Myös muualla Italiassa muiden hylkäämät soturit ovat ottaneet liigan omakseen. Antonio Conte on palannut liigaan ryminällä, ja jouluun tultaessa Inter taistelee aivan tasapäin Juventuksen kanssa mestaruudesta, eikä vähiten sen takia, että Manchester United -hylkiö Romelu Lukaku on tällä hetkellä liigan toiseksi paras maalintekijä. Conten Inter aikoo ihan toden teolla tehdä Serie A:sta jälleen kilpailullisen sarjan Juventuksen dominoiman vuosikymmenen jälkeen.

Toisaalta, myös pääkaupungissa on heitetty vieheet vesille sen johdosta, että kevään lopuksi saataisiin asetella laakeriseppelettä ohimoille. Lazio aikoo ihan tosissaan jahdata Interia ja Juvea mestaruustaistossa ja tehdä kahden kaupasta kolmen kimpan. Paljon Lazion alkukaudesta henkilöityy liigan parhaaseen maalintekijään, Ciro Immobileen, joka on todellakin löytänyt ikuisessa kaupungissa uuden kevään ja on paukuttanut syyskaudella jo käsittämättömät 17 osumaa.

Näyttääkin siltä, että Serie A saattaa pitkästä aikaa tarjota meille äärimmäisen mielenkiintoisen, usean seuran mestaruustaiston. Liigan mielenkiintoa ei toki yhtään vähennä se, että heikot alkukaudet pelanneet Napoli ja AC Milan mielivät varmasti mukaan taistoon Mestarien liigan paikoista, mutta neljäntenä olevaa AS Romaa ajavat takaa myös huikeassa lennossa olevat Cagliari ja Atalanta – toisaalta taulukon toisessa päässä putoamista vastaan taistelevat Genoa ja Jesse Jorosen Brescia tarjoavat myös jännitettävää kotisohville.

Italialle tyypillinen kuumaverisyys, äkkipikaisuus ja taktinen osaaminen vain lisäävät omat mausteensa jo muuten mielenkiintoisen sarjan päälle.

Serie A tekee uutta tulemistaan ja liiga on mielenkiintoisempi kuin pitkään aikaan. Joten, kun kinkut on sulateltu ja raketit paiskittu taivaalle, suosittelen erittäin, erittäin lämpimästi katseen käntämistä kohti Italiaa ja Serie A:ta.

The post Katseet kohti Italiaa! Tulta, tappuraa ja draamankaarta – Serie A:ssa tapahtui syksyllä vaikka mitä appeared first on Byyri.

Ligue 1: Lille-Montpellier 13. joulukuuta klo 21.45

Aloitetaan tulevan viikonlopun perkaaminen Ranskan liigan perjantai-illan poiminnalla. Suomen itsenäisyyspäivänä Lille selätti nigerialaishyökkääjä Victor Osimhen maalilla Brestin 1–0. Voitto oli pohjoisranskalaisille jo kolmas perättäinen Ligue 1:ssa.

Lillen matka eurokentillä päättyi aiemmin viikolla, kun jo aikaisemmin Mestarien liigassa lohkonsa viimeiseksi tuomittu ryhmä kävi häviämässä Chelsealle. Manageri Christophe Galtier peluutti Lontoossa varsin kokeiluhenkistä kokoonpanoa ja säästi paukkuja tähän perjantai-illan otteluun, jossa sillä on mahdollisuus vankistaa asemiaan kärkikolmikossa.

Vierailija Montpellierin pitkä seitsemän ottelun tappiottomien otteluiden putki päättyi viime lauantaina. Tappio oli kuitenkin mallia hyväksyttävä, sillä se tuli Ranskan jalkapalloa dominoivalle PSG:lle. Pariisilaiset olivat Lezjoen rannalla pitkään tappiolla, mutta puolustaja Pedro Mendesin toisen varoituksen kautta saama ulosajo kolme varttia ennen päätöstä käänsi pelin lopulta PSG:lle, joka poistui Stade de la Mossonilta voittaja.

Luvassa on erittäin vauhdikasta perjantai-illan jalkapalloviihdettä.

Media: Viasat Sport, Viaplay

Serie A: Genoa-Sampdoria 14. joulukuuta klo 21.45

Kotisohvien lauantai-iltaa saapuu rikastuttamaan Genovan paikallisottelu Derby della Lanterna. Historiallisesti nyt 99. kerran pelattavassa otteluparissa tällä kertaa vierasjoukkueena toimiva Sampdoria on niskan päällä 38 voitollaan. 36 kertaa on pelattu tasan ja 24 kertaa on Genoa juhlinut voittoa derbyn päätteeksi.

Genoan edellisestä derbyvoitosta on ehtinyt kulua jo lähes neljä vuotta, joten voitonjano Stadio Luigi Ferrarisin pohjoisessa päädyssä on valtava.

Lisäjännitettä otteluun tuo se, että alkukausi ei ole mennyt kummallakaan genovalaisjoukkueella lähimainkaan putkeen. Genoa sekä Sampdoria löytyvät Serie A:n putoamiskamppailusta, Sampdoria pisteellä paikalliskilpailijaansa edellä.

Sampdorian murheenkryyninä on ollut heikko viimeistely. Jatkuvasti isoja minuutteja saavalla konkarihyökkääjällä Fabio Quagliarellalla on osunut yhteen otteluun hyvä suonenveto, mutta muuten on ollut kovin hiljaista. Manolo Gabbiadini on sen sijaan onnistunut nyt kahdesti neljässä edellisessä kamppailussa, joten toiveita aletaan siirtämään hänen suuntaansa.

Mahdollisuuksia ketsuppipullon aukeamiselle voisi kuvitella tulevan, sillä vastaan asettuu Italian pääsarjan heikoin puolustus. Genoa kun on saanut poimia palloa omista kaksi kertaa ottelua kohden tällä kaudella. 30 päästettyä maalia on eniten koko Serie A:ssa.

Kotijoukkueen asetelmia ei paranna se, että vikkeläkinttuinen kolumbialaislaituri Kevin Agudelo sekä hyökkääjä Goran Pandev hölmöilivät kumpikin itselleen ulosajon viime viikonlopun sarjapelissä Leccen vieraana, ja joutuvat näin huilaamaan derbyn. Myös puolustaja Cristian Zapatan toipuminen kolhuistaan lauantaiksi on hyvin epävarmaa.

Media: Ruutu+

Bundesliiga: Wolfsburg-Möchengladbach 15. joulukuuta klo 16.30

Borussia Möchengladbach kaatoi viime lauantaina kotikentällään Bayern Münchenin, ja todisti samalla viimeisillekin epäilijöilleen, että se pelaa tällä kaudella Saksan Bundesliigan mestaruudesta. Menestyskauden pohjat on tehty onnistuneella joukkueen rakentamisella ja manageri Marco Rose tuntuu loihtivan voittavan taktiikan ilta toisensa perään. Ennen kaikkea Rose on osoittanut mestarillisia reagointeja pelien sisällä.

Möchengladbachin riveistä tuntuu tällä hetkellä nousevan jatkuvasti uusia ratkaisijoita. Bayernia vastaan oli laitapuolustaja Ramy Bensebainin vuoro nousta esiin. Algerian maajoukkuemies vastasi 2–1-voitossa molemmista Möchengladbachin maaleista, joista jälkimmäinen syntyi ottelun lisäajalla rangaistuspotkusta. Juuri tasaisuus on nostanut Möchengladbachin Bundesliigan piikkipaikalle.

Sunnuntaina Möchengladbachilla riittää työnsarkaa pistetilin kartuttamisessa. Kotijoukkue Wolfsburg nojaa sementinlujaan puolustukseensa. Itävaltalaisluotsi Oliver Glasner on saanut tilkittyä Wolfsburgin peräpäästä Bundesliigan pitävimmän ja maalinteko sitä vastaan oli pitkään äärimmäisen vaikeaa. Nyt Wolfsburg on kuitenkin päästänyt yhdeksän maalia viidessä edellisessä Bundesliigan ottelussa, joten Glasnerin iltaunisuutta on taatusti koeteltu.

Molemmat joukkueet pelasivat vielä torstaina Eurooppa-liigaa.

Media: Viasat Urheilu, Viaplay

Valioliiga: Arsenal-Manchester City 15. joulukuuta klo 18.30

Bundesliiga-ottelun jälkeen voi vaihtaa kaukosäätimestä ja sovelluksesta Valioliigan pariin. Lontoon Emirates Stadiumilla kun kohtaavat päähän potkitut ryhmät Arsenal ja Manchester City. Arsenal esitti maanantaina Lontoon paikallisessa West Hamin vieraana todellisen Tohtori Jekyll ja Mr. Hyde -esityksen. Avausjaksolla se oli sanalla sanoen luokaton, mutta jälkimmäisellä nelivitosella Tykkimiehet laskettelivat tyylikkääseen 1–3-voittoon.

Voitto oli ensimmäinen Arsenalille yhdeksän ottelun tauon jälkeen. Voitoton putki oli niin pitkä, että manageri Unai Emery sai sen keskellä lähteä. Peliä on nyt johtanut väliaikaisluotsina toimiva seuralegenda Fredrik Ljungberg, mutta Arsenal etsii kuumeisesti pysyvämpää ratkaisua ruotsalaisen tilalle. Maanantainen derbyvoitto toikin Arsenalille ja sen kannattajille kauan kaivattua positiivista buustia vaikeaan kauteen, jonka ilonaiheet ovat tähän mennessä olleet lähinnä Eurooppa-liigan puolella.

Manchester City voitti keskiviikkona Dinamo Zagrebin vieraissa ja eteni näytöstyyliin oman Mestarien liigan alkulohkonsa voittoon. Huolet ja murheet ovatkin olleet lähinnä kotimaan kentillä, kun Liverpool on pääsemässä karkuun hallitsevalta Valioliigan mestarilta. Manageri Pep Guardiola ruoskikin alkuviikosta omiaan toteamalla, että Manchester City on tällä hetkellä Euroopan huippujen perässä.

Taannoisen Anfield-tappion jälkeen City menetti kaksi pistettä Newcastlen vieraana ja viime viikolla se taipui kotonaan paikallisvastustaja Manchester Unitedille. Samaan aikaan Liverpool on edennyt voitosta voittoon ja hirmukuntoinen Leicesterkin on painellut Taivaan Sinisten ohi.

Media: Viasat Jalkapallo, Viaplay

LaLiga: Valencia-Real Madrid 15. joulukuuta klo 22.00

Sunnuntain kolmas poiminta tulee Välimeren rannalta. Valencia teki Mestarien liigassa tiistai-iltana kovan tempun ja haki Rodrigon maalilla voiton Amsterdamista, jättäen näin viime kevään semifinalistin Ajaxin jatkopelien ulkopuolelle.

Valencia onkin juuri nyt hyvässä tulosvireessä, sillä se on hävinnyt viimeisestä yhdeksästä ottelustaan ainoastaan yhden. Joukkoon mahtunut isoja tuloksia, kuten taannoinen Amsterdamin vierailu ja henkeä nostattaneet derbyvoitot paikalliskilpailijoista, Levantesta ja Villarrealista.

Etenkin 2–4-vierasvoitto Levantesta kahden maalin tappioaseman jälkeen oli erinomainen osoitus syyskuussa joukkueen peräsimeen saapuneen Albert Celadesin aikaansaamasta muutoksesta. Kuherruskuukaudesta on ainakin toistaiseksi tullut pysyvä olotila Campo de Mestallalla.

Ei ole ollut Real Madridinkaan tuloskunnossa moitittavaa. Keskiviikkoinen vierasvoitto Club Brüggesta oli kymmenes perättäinen ottelu ilman tappiota. Lokakuisen Mallorca-tappion jälkeen maaliton kotitasapeli Betisin kanssa on ollut oikeastaan ainoa kauneusvirhe Realin etenemisessä. Real Madrid on Barcelonan kanssa tasapisteissä LaLigan kärjessä. Joukkueet pelaavat keskinäisen rästiottelunsa tulevana keskiviikkona Barcelonassa.

Tämä Espanjan liigan huippuottelu on maksukanavatarjonnan lisäksi Subin puolelta vapaasti katsottavissa.

Media: Sub, C More Sport 1, C More

The post Euroviikonloppu – Manchester City tarvitsee pisteitä Arsenalin vieraana, LaLigan huippuottelu Valencia–Real Madrid vapaassa katselussa appeared first on Byyri.

Serie A: Internazionale-AS Roma 6. joulukuuta klo 21.45

Serie A:n piikkipaikalta viikonlopun kierrokseen lähtevä Inter isännöi perjantai-illan huippuottelussa AS Romaa. Interin nousu kärkeen on ollut huimaa ja se henkilöityy erittäin pitkälti voittavan jalkapallon takaisin Milanoon tuoneeseen manageriin Antonio Conteen. Belgian maajoukkuekärki Romelu Lukaku on ollut toivotun tehokas ja heiluttanut tähän mennessä maaliverkkoa jo kymmenen kertaa. Lautaro Martinezin ruuti on ollut myös viime aikoina kuivaa, sillä argentiinalainen on osunut kolmessa maajoukkuetauon jälkeisessä pelissä peräti viisi kertaa.

AS Roman haaste on siis tässä itsenäisyyspäivän illan herkkupalassa iso, eikä se helpotu yhtään, kun toppari Gianluca Mancinin korttitili tuli sunnuntaisessa Verona-voitossa täyteen ja jää pois Milanon reissulta. Roman peli on kuitenkin tällä hetkellä melko hyvässä uomassa. Lokakuun tasapelikierteen jälkeen se on saanut käännettyä pelejä voitoiksi, ja pistepussi on karttunut hyvään tahtiin.

Lorenzo Pellegrini on toipunut loukkaantumisestaan ja AS Roma on voittanut kaikki pelit sen jälkeen, kun Italian maajoukkuemies palasi viheriölle. Paulo Fonescan paletissa hyökkäyspeli pyörii Pellegrinin avaavien syöttöjen ympärillä.

Media: Ruutu

LaLiga: Villarreal-Atl. Madrid 6. joulukuuta klo 22.00

Giuseppe Meazzan ottelun kanssa pelataan samanaikaisesti Villarrealin ja Atletico Madridin keskinäinen välien selvittely. Molemmat joukkueet saapuvat otteluun karvas tappio allaan.

Kotijoukkue Villarreal taipui lauantai-iltana paikallisottelussa Valencialle maalein 2–1. Villarrealin leirissä jäi ottelusta erityisen paha maku suuhun, koska hyökkääjä Moreno Gerard tuhri avausjaksolla rangaistuspotkun. Villarreal on saanut edellisestä viidestä ottelustaan vain yhden pisteen, joten paine tammikuussa manageriksi saapuneen Javier Callejan ympärillä alkaa Estadio de la Ceramicalla kasvaa.

Vierailija Atleticon Barca-taaperrukset saivat menneenä viikonloppuna jäälleen uuden lisäluvun, kun Barcelona oli parempi Lionel Messin viime hetken maalin turvin. Atleticolla onkin tällä hetkellä käynnissä astetta vaikeampi jakso, sillä se on voittanut kaikki kilpailut mukaan lukien viimeisestä seitsemästä ottelustaan vain yhden. Ensi viikon puolella häämöttää myös äärimmäisen tärkeä Mestarien liigan ottelu Lokomotiv Moskovaa vastaan, joka tulee sanelemaan Atleticon jatkon kilpailuista kauneimmassa. Diego Simeonella onkin täysi työ pitää oman joukkueensa ajatukset perjantai-illassa.

Media: C More Sport 1, C More

Valioliiga: Manchester City-Manchester United 7. joulukuuta klo 19.30

Lauantai-iltana Manchesterissä derbyillään. Viime kaudella City vei molemmat kohtaamiset nimiinsä, joten aiemmin viikolla Tottenhamin kellistäneen Unitedin nälkä on suuri, kun se saapuu vierailulle. Myös City oli tulessa Valioliigan arkikierroksella. Gabriel Jesus heilutti tahtipuikkoa kahdella maalillaan, kun City haki täydet pisteet Burnleylta 1–4-voitolla.

Taannoinen Newcastle-tasapeli tiesi Citylle sitä, että se jäi sarjataulukossa jo kolmanneksi, kun hurjassa lennossa oleva Leicester paineli ohi. Hallitsevan mestarin mestaruuden puolustus ei annakaan mahdollisuuksia jättää Unitedille pisteitä lauantai-illan ottelusta.

Unitedin kokoonpanon ympärillä leijailee ottelun alla kysymysmerkkejä. Hyökkääjä Anthony Martial huilasi Tottenhamia vastaan ja hänen pelaamisensa lauantaina on yhä epävarmaa, kuten myös Paul Pogban. Samoin keskiviikkona täydet minuutit keskikentällä uurastaneen Scott McTominayn tilanne on auki.

Media: Viasat Jalkapallo, Viaplay

Serie A: Lazio-Juventus 7. joulukuuta klo 21.45

Viikonvaihteen toinen Serie A-tärppi tulee lauantain myöhäisillasta ja Stadio Olimpicolta. Simone Inzaghin ryhmä on kavunnut sarjataulukossa jo kolmanneksi. Ciro Immobile on ollut täysin pysäyttämätön ja hän osunut maalipuiden väliin 14 ottelussa tähän mennessä käsittämättömät 17 kertaa. Viimeksi viime viikonloppuna Immobile latoi kaksi palloa Udinesen verkkoon.

Lazio heiluu tällä hetkellä Serie A:n kuntopuntarin ykköspaikalla ja on edellisen kerran menettänyt pisteitä saapasmaassa lokakuun puolivälissä. Sarjakakkonen Juventus sen sijaan tumpeloi sunnuntaina tasapelin kotikentällään Sassuolon kanssa ja päästi samalla Interin ohitse sarjataulukossa.

Juventus on jo varmistanut lohkovoiton Mestarien liigassa, joten ensi keskiviikon Leverkusen-ottelu on sille pelkkä muodollisuus. Näin ollen se voikin huoletta ladata kaikki paukkunsa Lazion kohtaamiseen.

Media: Ruutu

Skotlannin liigacup: Rangers-Celtic 8. joulukuuta klo 17.00

Glasgown jätit Rangers ja Celtic iskevät yhteen sunnuntaina Skotlannin liigacupin loppuottelussa. Ottelu pelataan Skotlannin maajoukkueen kotistadionilla Hampden Parkilla.

Rangersin tie loppuotteluun on ollut vakuuttava. Se kaatoi East Firen, Livingstonin sekä Heartsin päästämättä maaliakaan. Celticin repussa vastaavan matkana on soinut useamman kerran, mutta maaleja se on tehnyt kolmessa aiemmassa cupin ottelussa peräti 12 kappaletta.

Finaalissa kohtaavatkin kaksi kovassa tuloskunnossa olevaa joukkuetta. Rangers on pelannut kaikissa kilpailuissa 12 ottelua putkeen ilman tappiota, Celticin ollessa samaan aikaa 11 ottelun voittoputkessa. Joukkueet kohtasivat Skotlannin Valioliigassa syyskuun alussa, ja Celtic oli tuolloin Ibroxilla parempi Odosonne Edouardin ja Jonathan Hayesin maaleilla lukemin 0–2. Kummankin pelaaminen nyt sunnuntaina on hyvin epävarmaa.

Liigacupin loppuottelu on samalla Suomen maajoukkueen ja Rangersin keskikenttäpelaajalle Glen Kamaralle oiva mahdollisuus tarttua kannuun jo varhaisessa vaiheessa kautta.

Media: VeikkausTV

The post Euroviikonloppu – Inter-Roma itsenäisyyspäivän iltaan – Glen Kamaralle kannua tarjolla Skotlannissa appeared first on Byyri.

Allsvenskan: Norrköping-Djurgården 2. marraskuuta klo 14.00

Ruotsin pääsarjassa Allsvenskanissa pelataan lauantaina päätöskierros. Viimeisenä ottelupäivänä peräti kolmella joukkueella on vielä mahdollisuus mestaruuteen.

Ylivoimaisesti parhaimmassa asemassa on tukholmalaisseura Djurgården. 2000-luvun alkupuolen menestysjoukkueen ensimmäinen Ruotsin mestaruus 14 vuoteen sinetöityy tasapelillä sarjassa viidentenä olevaa Norrköpingiä vastaan, riippumatta muiden otteluiden tuloksista.

Kolme pistettä Djurgårdenin perässä vaanivat Malmö sekä toinen tukholmalaisseura Hammarby. Malmö kohtaa vieraskentällä taulukossa yhdeksäntenä majailevan Örebron. Malmö tarvitsee mestaruuteen voiton lisäksi Djurgårdenin tappion. Myöskään Hammarby ei saa voittaa samaan aikaan omaa peliään yli kahdella maalilla enempää kuin Malmö voittaa omansa.

Hammarbyn sauma on siis pienin, mutta se on yhä olemassa. Se on kolmikosta ainoa, joka saa päätöskierroksen pelin kotikentälleen. Vastaan asettuu viimeistä Allsvenskan-peliään pelaava Kari Arkivuo ja Häcken. Hammarbyn mestaruus vaatii siis Djurgårdenin tappion ja kahta maalia suuremmalla maalierolla otettavan voiton kuin Malmö Örebrota vastaan.

Media: Elisa Viihde

Serie A: AS Roma-Napoli 2. marraskuuta klo 16.00

Tämän viikon nostojen joukkoon mahtuu peräti kolme Italian pääsarjan Serie A:n kamppailua. Lauantain iltapäivään saadaan heti hyvin mielenkiintoinen kamppailu, kun AS Roma isännöi Napolia Stadio Olimpicolla.

Roma tulee otteluun allaan vakuuttava 0-4-vierasvoitto Udinesesta. Portugalilaisluotsi Paulo Fonsecaa ilahdutti erityisesti nollapeli omaan päähän. AS Roman puolustus onkin parantanut otteitaan viimeisten kierrosten aikana. Toki runsas maalimääräkin tuli tarpeeseen ja saattoi avata lukkoja pienoisien maalinteko-ongelmien kanssa painineessa joukkueessa.

Napolin vitsaus tällä kaudella ovat olleet helpot maalit omaan päähän, jotka ovat auttamatta syöneet alkukauden pistesaalista. Tätä voidaan pitää isona yllätyksenä, koska juuri Romasta saapuneen Kostas Manolasin tulo Napoliin piti olla avain eurooppalaisen eliittipuolustustason saavuttamiseen.

Joukkueet löytyvät sarjataulukosta sijoilta neljä ja kuusi napolilaisten seuratessa pisteellä perässä.

Media: Ruutu+

Bundesliiga: Union Berlin-Hertha Berlin 2. marraskuuta klo 19.30

Berliinin derby käsiteltiin jo kattavasti Byyrin aiemmassa artikkelissa, mutta otetaan vielä tässä esiin lyhyesti ottelun lähtökohtia.

Molemmat berliiniläiset pelasivat aiemmin tällä viikolla Saksan Cupia. Union kellisti toistamiseen lyhyen ajan sisään Freiburgin, tällä kertaa vieraskentällä, ja eteni kilpailussa jo 16 parhaan joukkoon. Hertha puolestaan meni Dynamo Dresdenin kanssa aina rangaistuspotkukilpailuun asti, josta jatkopaikka lopulta lohkesi. Oman värinsä tuohon otteluun toivat Berliinin Olympiastadionille matkanneet yli 30 000 vieraskannattajaa.

Herthalla on ollut viimeisten viikkojen aikana vaikeuksia puolustussuuntaan pelatessa. Hoffenheim teki lopulta melko vaivattomasti kolme maalia Herthan verkkoon viime viikonloppuna, eikä kolmesta päästetystä maalista sarjaporrasta alempana pelaavaa Dresdeniä vastaan voi antaa kovinkaan mairittelevaa arvosanaa.

Seuroista pienempi eli Union saakin pelin kotikentälleen ollessaan ehkä aavistuksen paremmassa tuloskunnossa. Edessä on ikimuistoinen berliiniläinen ilta.

Media: Viasat Fotboll, Viaplay

Serie A: Torino-Juventus 2. marraskuuta klo 21.45

Torinossakin derbyillään tulevana viikonloppuna. Juventus on vieraskentästään huolimatta jälleen kerran massiivinen suosikki Torinon herruustaisteluun lähdettäessä. Torinon edellisestä derbyvoitosta on aikaa neljä vuotta ja kaikki viittaa siihen, että huhtikuussa 2015 napattu päänahka jää tämän vuosikymmenen viimeiseksi.

Keskiviikkona Torino kyykkäsi Lazion vieraana pahasti ottaen kuokkaan maalein 4-0, ja edellisestä voitostakin on aikaa jo yli kuukausi. Joukkueen terveystilanne on tällä hetkellä melko hyvä, joten sen taaksekaan päävalmentaja Walter Mazzari ei voi mennä.

Juventus on vetänyt syksyn läpi vakuuttavasti eikä ole kärsinyt Serie A:ssa eikä Mestarien liigassa vielä ainuttakaan tappiota. Juventukselta ovat varmuudella ottelusta sivussa pitkäaikaistoipilas Giorgio Chiellinin lisäksi hyökkääjä Gonzalo Higuain sekä keskikenttämies Miralem Pjanic.

Media: Ruutu+

Serie A: AC Milan-Lazio 3. marraskuuta klo 21.45

Mainittu Lazio matkaa sunnuntai-illan myöhäisottelussa Milanon San Sirolle. Milanin alkukausi ei ole sujunut kuten optimistisimmat kannattajat odottivat. Kymmenen ottelun jälkeen Rossoneri löytyy taulukon sijalta kymmenen ja on jo viiden pisteen päässä eurokilpailuihin oikeuttavista paikoista.

Ottelun merkitystä kotijoukkueen näkövinkkelistä ei voi ylikorostaa. Juuri Lazio löytyy Napolin kanssa tällä hetkellä Eurooppa-liigaan oikeuttavilta paikoilta, joten tämä todellinen kuuden pisteen ottelu on Milanille ehdottomasti kauden tärkein peli tähän mennessä.

Lazio on parhaillaan kuntopuntarissa kolmantena, joten heitetty haaste on iso. Lazio on tehnyt viimeiseen viiteen otteluun peräti 15 maalia, kun AC Milan on osunut koko kauden aikana kymmenen kertaa maalipuiden väliin. Milan on ollut kuitenkin perinteisesti vahva juuri kotonaan Laziota vastaan. Lazio on voittanut vieraissa Milanin ainoastaan kerran tällä vuosikymmenellä.

Media: Ruutu+

The post Euroviikonloppu – Berliinin derby varastaa päähuomion, Serie A:n viikonvaihde täynnä mielenkiintoisia kohtaamisia appeared first on Byyri.

Jupiler league: Club Brügge-Gent 6. lokakuuta klo 15.30

Kaikki viikonlopun poimintamme tulevat tällä kertaa sunnuntailta. Aloitetaan Belgiasta. Maaottelutauolle lähdetään Jupiler leaguessa kärkiottelun kautta. Sarjaa kahdeksan kierroksen jälkeen johtava Club Brügge isännöi niin ikään vahvasti kautensa aloittanutta Gentiä.

Kotijoukkueella on takaraivossa ristiriitainen kokemus viikolta Santiago Bernabeulta. Belgialaisten kahden maalin karkumatka kuihtui lopussa tasapeliksi, mutta toisaalta lähes mikä tahansa joukkue maailmassa ottaisi Real Madridin kotiluolasta pisteen mukaansa, jos sitä ennen peliä tarjottaisiin.

Club Brüggen maaleista vastasi nigerialaiskärki Emmanuel Dennis, jolle onnistumiset tulivat tarpeen. Hän on kuitenkin tehnyt kansallisessa sarjassa ”vasta” kolme maalia ja päävalmentaja Philippe Clement lepuuttikin Dennisia viime viikonloppuna terävyyden takaisin saamiseksi.

Myös Gent on ollut viikolla reissun päällä, sillä joukkue vieraili vielä torstai-iltana Ukrainassa Eurooppa-liigan ottelussa. Kumpi palautuu sunnuntaihin paremmin, tämä on isossa asemassa pistejaon suhteen.

Media: Viaplay

Allsvenskan: Djurgården-Hammarby 6. lokakuuta klo 16.00

Panokset kovenevat kotimaan tavoin myös länsinaapurissa. Kun neljä peliä on jäljellä, johtaa Djurgården Allsvenskania kolmen pisteen erolla Malmön ylpeyteen. Kolme pistettä Malmön perässä tulee Djurgårdenin kanssa saman Tele2 Areenan jakava paikallisvastustaja Hammarby. Hammarby on puolestaan tasapisteissä kolmannen tukholmalaisjoukkueen AIK:n kanssa. Asetelma ei siis voisi olla kutkuttavampi, kun neljä suurseuraa kisaavat mestaruudesta.

Jo pari kuukautta sitten ilkikuriset sanoivat, että Djurgården voittaisi Ruotsin mestaruuden, ellei sen tarvitsisi pelata derbyjä. DIF:n derbyrekordi onkin kerrassaan karmeaa luettavaa ja se sai jälleen yhden tahran lisää kuukausi takaperin, kun joukkue hävisi kuuden pisteen kamppailun AIK:lle.

Hammarbyn Djurgården onnistui vuosi takaperin voittamaan, mutta tätä edeltävä voitto oli niinkin kaukaa kuin vuodelta 2007. Henkinen yliote onkin nyt vierailija toimivalla Hammarbylla, joka tarjoili aiemmin viikolla oppitunnin seksiä tihkuvasta jalkapallosta. Örebro jäi jalkoihin tyrmäävän toisen jakson esityksellä lopulta lukemin 5-1. Sunnuntain derby on loppuunmyyty, joten tunnelmaa Tukholmassa jälleen riittää.

Media: Elisa Viihde

1. Liga: Jablonec-Slavia Praha 6. lokakuuta klo 19.00

Hiljattain Tshekin pääsarjaan ja Jablonecin riveihin siirtynyt Kasper Hämäläinen on noussut viimeisen viikon aikana uuden joukkueensa kokoonpanoon. Hämäläinen tuli toisella jaksolla vaihdosta sisään viime viikonlopun voittoisassa sarjaottelussa Zlinia vastaan ja istui koko pelin tiistaina penkillä, kun Jablonec eteni cupissa eteenpäin Brnon kustannuksella.

Pyhänä vastaan tulee sitten se kaikkein kovin mittari, tappioitta sarjakärjessä porskuttava Slavia Praha. Slavian ehdoton motivaationlähde tähän kauteen on Mestarien liiga. Se arvottiin naurettavan kovaan lohkoon yhdessä Interin, Borussia Dortmundin ja Barcelonan kanssa. Pistepussi karttui kuitenkin heti ensimmäisessä ottelussa, kun Milanosta oli kotiin tuomisina piste. Keskiviikkona Slavia saikin jo sitten nöyrtyä kotonaan Dortmundille.

Jablonec on ollut Slavialle vaikea paikka vierailla. Täysi pistepotti on lähtenyt tällä vuosikymmenellä Prahaan ainoastaan kerran ja helppoa vierailua ei sarjakolmosen luokse voi tälläkään kertaa ennustaa. Huomioitavaa on kuitenkin Slavian puolustuksen pitävyys kotimaankamaralla. Omiin on mennyt koko kauden aikana vasta palloa.

Media: –

Serie A: Internazionale-Juventus 6. lokakuuta klo 21.45

Viikonlopun todellinen silmäkarkki löytyy sunnuntai-illalta. Inter ja Juventus iskevät yhteen Giuseppe Meazzalla italofutiksen todellisessa klassikkokamppailussa eli Italian derbyssä, Derdy d´Italiassa.

Panokset ovat tällä kertaa poikkeuksellisen suuret, sillä kyseessä on Serie A:n kärkikamppailu. Inter painaa menemään puhtaalla pelillä tällä hetkellä kärjessä, mutta vain yhden pistemenetyksen tällä kaudella kokenut Juventus vaanii kahden pisteen päässä perässä.

Lisäkierroksia tuo entisestään se, että kesällä Interin peräsimessä aloittanut Antonio Conte on entinen Juve-käskyttäjä. Conte onkin tuonut juvemaista tuloksellisuutta Milanoon, sillä Interin maaliin on tehty vähiten maaleja tällä kaudella. Kilpakauden ensimmäinen tappio tosin tuli aiemmin viikolla, kun Inter kaatui Camp Noulla Barcelonalle Mestarien liigan puolella.

Juventus puolestaan kaatoi samassa kilpailussa Lukas Hradeckyn Bayer Leverkusenin kotinurmellaan ja sai samalla voittosarakkeen avattua isokorvan kilvoittelussa. Viime kaudella tämä vastaava ottelu päättyi 1-1 -tasapeliin.

Media: Ruutu+

LaLiga: Barcelona-Sevilla 6. lokakuuta klo 22.00

Hienoa jalkapallonäytelmää sunnuntain myöhäisiltaan voi odottaa myös jo aiemmin mainitulta Camp Noulta. Barcelona pelaa viikon toisen kotiottelunsa, kun Sevilla saapuu kylään.

LaLiga-kausi on käynnistynyt jättiläisten suhteen yskähdellen ja sarja onkin tällä hetkellä poikkeuksellisen tasainen. Neljäntenä majaileva Barcelona on 13 pisteessä, vain kaksi pistettä sarjaa johtavaa Real Madridia perässä. Tilanne elää siis Espanjassa jokaisena viikonloppuna.

Barcelona on saanut poikkeuksellisen paljon kritiikkiä alkukaudesta osakseen. Lionel Messi kärsi alkuun loukkaantumisesta ja alkaa vasta hiljalleen palailla täyteen pelikuntoon. Samalla kun Messi on ollut poissa tai puolikuntoisena kentällä, on käynyt ilmi, kuinka uskomattoman riippuvainen Barcelona edelleen on argentiinalaisesta.

Sevilla saapuu Kataloniaan tasapisteissä Barcelonan kanssa. Kyseessä on siis erittäin merkittävä ottelu juuri ennen maaottelutaukoa. Parin tappion jälkeen joukkue palasi viime sunnuntaina takaisin voittokantaan Real Sociedadin kustannuksella. Voittavassa jalkapallossa jatkettiin myös viikolla, kun APOEL kaatui Eurooppa-liigassa torstaina.

Media: C More Sport 1, C More

The post Euroviikonloppu – Derby d´Italia viikonvaihteen jalokivenä appeared first on Byyri.

Jupiler League: Genk-Anderlecht 23. elokuuta klo 21.30

Heinäkuussa alkanut Belgian pääsarja Jupiler League on ehtinyt jo viidennelle kierrokselleen. Viikonlopun kierros ottaa varaslähdön perjantai-iltana, kun Belgian menestynein seura Anderlecht matkaa KRC Genkin vieraaksi.

Suomalaisittain ottelussa on tietenkin kiinnostavinta nähdä Genkin puolustaja Jere Uronen, joka on pelannut kaikissa tähänastisissa otteluissa täydet minuutit. Genk on puolustava mestari, mutta sen kausi ei ole lähtenyt liikenteeseen parhaalla mahdollisella tavalla. Sarja-avauksessa kaatui Kortrijk kotinurmella lukemin 2-1, tätä seurasivat tappiot KV Mechelenille ja Waregemille. Laiva saatiin kuitenkin viime viikonloppuna takaisin oikealle kurssille, kun Waasland-Beveren kaatui vieraissa vakuuttavan esityksen jälkeen.

Jos Genkin alku on ollut kenkku, niin ei ole ollut helppoa Anderlechtillakaan. Neljän ottelun jälkeen joukkue on yhä ilman voittoa ja löytyy sarjataulukosta vasta sijalta 13 kahdella pisteellään. Voitto perjantaina Cristal Arenalta voisi antaa vieraiden kaudelle uuden alun.

Media: Viaplay

Valioliiga: Norwich-Chelsea 24. elokuuta klo 14.30

Viime viikon lauantai oli käänteentekevä Teemu Pukin uralla. Jos jalkapalloilevassa maailmassa oli vielä joku, joka ei ollut kuullut Teemu Pukista, niin viimeistään tuolloin kotkalainen pommitti hattutempullaan itsensä kiinalaisen maanviljelijän sekä qatarilaisen öljysheikin tietoisuuteen.

Kolme maalia Carrow Roadilla Newcastlen verkkoon jäivät historiaan. Pukista tuli Valioliigassa ensimmäinen pelaaja, joka on tehnyt neljä maalia kahdessa ensimmäisessä ottelussaan. Hattutemppu oli myös ensimmäinen Norwichin pelaajan Valioliigassa tekemä tällä vuosituhannella. Edellisen kerran verkko oli venynyt kolmesti Norwich-lapikkaasta 26 vuotta sitten. Tuolloin Efan Ekoku kuritti Evertonia syyskuussa 1993.

Pukkipartyt voivat hyvinkin saada jatkoa jälleen tulevana lauantaina. Carrow Roadille saapuu tällä kertaa vieraaksi suuri ja mahtava Chelsea. Lontoolaisten startti on ollut kaukana täydellisestä. Sarja-avauksessa Chelsea hävisi Old Traffordilla Manchester Unitedille tylyin 4-0-luvuin, vaikka aloittikin ottelun väkevästi. Viikko sitten kaivattu avausvoitto jäi puolestaan saamatta kotikentältä Leicesteria vastaan. Näiden pelien välissä joukkue kävi Istanbulissa pelaamassa UEFA Super Cupin Liverpoolia vastaan. Tämän taiston Chelsea hävisi rangaistuspotkuilla.

Tuoreella managerilla Frank Lampardilla oli hyvä selitys Leicester-tasapeliin, koska 120 minuuttia Istanbulissa näkyi pelaajista. Tällä kertaa Chelsea on saanut valmistautua Norwich-kohtaamiseen koko viikon, joten kauden avausvoiton täytyy nyt tulla. Teemu Pukki voi tosin olla asiasta eri mieltä.

Media: Viasat Jalkapallo, Viaplay

Serie A: Parma-Juventus 24. elokuuta klo 19.00

Viikonloppuna käynnistyvän Serie A:n myötä voidaan todeta koko eurooppalaisen jalkapallokarusellin olevan jäälleen täydessä käynnissä.

Sarjan avausottelussa Parma isännöi Juventusta. Viime kaudeksi takaisin pääsarjaan palannut Parma pyrkii alkavalla sesongilla vakiinnuttamaan paikkansa korkeimmalla tasolla. Edellinen kausi sujui varsin mallikkaasti, ja Parmassa tehdään nyt taatusti kaikki mahdollinen, ettei kuuluisaa toisen kauden kirousta tapahdu.

Kesän hankinnoista mainittakoon Interistä lainalle saapunut Yann Karamoah, joka on todella juoksuvoimainen lisä oikealle laidalle päävalmentaja Roberto D´Aversan palettiin. Samalle pelipaikalle hankittiin myös Mattia Sprocati Laziosta Karamoahia kirittämään.

Juventuksen mielenkiintoisin uusi tuttavuus tälle kaudelle löytyy penkin päästä. Eurooppa-liigan Chelseassa voittanut Maurizio Sarri saapui kesällä Torinoon, eikä pitkäaikaisen Napoli-valmentajan siirtyminen vihollisseuraan ollut lähimainkaan kaikkien mieleen. Sarri tarvitseekin heti voittoja saadakseen omat ultransa puolelleen.

Kentän puolella kiinnostavin uutuus on Ajaxista saapunut, aiemmin tässä kuussa 21 vuotta täyttänyt toppari, Matthijs de Ligt. Nuoresta iästään huolimatta de Ligt on jo nyt pelipaikkansa parhaimmistoa maailmassa ja Juventus teki pitkäaikaisen investoinnin puolustukseensa kiinnittämällä nuoren hollantilaisen.

Media: Ruutu+

Valioliiga: Liverpool-Arsenal 24. elokuuta klo 19.30

Valioliigaviikonlopun ennalta isoin kohtaaminen on lauantai-illan Tykkimiesten matka Anfield Roadille. Ottelussa kohtaavat kahden kierroksen jälkeen ainoat puhtaan pelin joukkueet, joten voidaan puhua myös kärkikamppailusta – varhaisesta vaiheesta huolimatta.

Liverpool jyräsi edellisessä kotiottelussaan Norwichin ja kävi viikkoa myöhemmin poimimassa kolme pistettä Southamptonin vieraana. Siinä välissä Jürgen Kloppin miehistö kävi nostamassa Super Cupin kannua Istanbulissa.

Arsenal on puolestaan raapinut maalin voitot aiemmista peleistään. Avausottelussa kaatui Newcastle lukemin 0-1 ja viime lauantaina Emiratesilla juhlittiin 2-1-voittoa Burnleysta. Gabonilainen Pierre-Emerick Aubameyang on vastannut kahdesta Tykkimiesten kolmesta maalista, joten Liverpoolin puolustuksen pitää olla hereillä hänen kanssaan.

Liverpoolin torjuntavastuuta Allison poissa ollessa kantaa West Hamista saapunut Adrian, mutta muuten kotijoukkueen sairastupa on Nathanel Clynea ja Naby Keitaa lukuunottamatta tyhjä. Arsenalin potilasosastolta odotellaan hiljalleen palautumisia, mutta esimerkiksi Granit Zhakalle ja Mesut Özilille tämä peli saattaa tulla vielä liian aikaisin.

Media: Viasat Jalkapallo, Viaplay

La Liga: Real Madrid-Valladolid 24. elokuuta klo 20.00

Tarunhohtoiselta Santiago Bernabéulta kuuluu kummia. Edellinen kausi meni täydellisesti pieleen. Real Madrid sijoittui La Ligassa vasta kolmanneksi, lähti keväällä Mestarien liigassa lauluun Ajaxia vastaan jo varhaisessa vaiheessa ja Espanjan Cupissakin tie pysähtyi jo ennen loppuottelua. Ainoa pokaali mitä kausi 2018-19 toi palkintokaappiin, oli seurajoukkueiden maailmanmestaruuden nappaaminen talvella. Se ei paljoa Madridissa lämmitä.

Mollivoittoinen meno on saanut jatkumoa kesällä. Päävalmentaja Zinedine Zidane ei ole onnistunut hankkimaan haluamaansa Paul Pogbaa Old Traffordilta. Myös muut isojen kalojen onginnat ovat toistaiseksi päättyneet tuloksettomina. Nimekkäin uusi valkopaita onkin Chelseasta saapunut Eden Hazard. Belgialaiseen lyötiinkin sitten kiinni hurjat 100 miljoonaa euroa. Samalla naapuriseura Atleticoa pidetään yleisesti tällä kaudella Barcelonan ykköshaastajana. Siinä riittää Los Blancosin kannattajilla pureksittavaa.

Kun isot hyökkäyspään hankinnat ovat loistaneet poissaolollaan, on Madridissa järkevästi investoitu puolustukseen. Eder Militao on Euroopan huipputasolle laadukas puolustaja, jonka puuttuminen on näkynyt Porton pelaamisessa tällä kaudella. Luka Jovic puolestaan on kova hankinta hyökkäyspäähän

Kausi käynnistyi Real Madridin osalta vierasvoitolla Celta Vigosta. Madridin ohjelma on maaottelualkuun asti helppo, joten yhdeksän pistettä tauolle lähdettäessä toisi kaivattua rauhaa Santiago Bernabéulle.

Myös vierailija Real Valladolid aloitti oman urakkansa vierasvoitolla Betisistä. Lauantain ottelussa Valladolidilla on selvä kiusaajan rooli ja vain ja ainoastaan voitettavaa.

Media: C More Max, C More

The post Euroviikonloppu: Serie A starttaa, Pukki iskee seuraavaksi Chelsean kimppuun appeared first on Byyri.

AS Roman akatemiasta Serie A:han

Gianluca Curci syntyi 12.7.1985 Roomassa. Hän aloitti pallon potkimisen neljävuotiaana asuessaan perheensä kanssa Castelli Romanin alueella. Maalille Curci päätyi sattumalta pelatessaan veljensä ja kavereidensa kanssa, kun yksi maalivahti puuttui pihapeleistä. Yksi asia johti toiseen, eikä Eurolimpian akatemiassa torjunut poika jäänyt Keltapunaisilta huomaamatta. Eurolimpia Roma toimi tiiviissä yhteistyössä AS Roman akatemian kanssa, jonne Curci siirtyi yhdeksän vanhana.

Akatemiapolun jälkeen Curci nousi vasta 19-vuotiaana Serie A:ssa pelaavan AS Roman hetkelliseksi ykkösvahdiksi kaudella 2004-2005. Otteluita debyyttikaudella kertyi 11, joista kolmessa Curci piti nollaan maalillaan. Media hehkutti nuorta maalivahtilupausta, hieman samankaltaisesti kuin Gianluigi Donnarummaa tänä päivänä, mutta unohti Curcin nimen ensimmäisten virheiden sattuessa.

Seuraavalla kaudella liigaotteluita kertyi vielä kymmenen, mutta pian Curcin syrjäytti brassimaalivahti Doni, joka vietti AS Romassa lopulta kuusi vuotta.

Peliajan käydessä olemattomaksi teki Curci omat peliliikkeensä. Kesäkuussa 2008 Siena hankki Curcin AS Romasta, mutta kokonaan toscanalaisseura ei maalivahtia itselleen saanut, vaan pääkaupungin seuran kanssa sovittiin pelaajan yhteisomistajuudesta. Curci oli parin vuoden ajan erinomainen Sienan maalin suulla ja edessä oli siirto astetta isompaan seuraan, Sampdoriaan.

Sampdoria hankki Curcista Sienan omistaman osuuden eli AS Roma piti yhä kasvatistaan kiinni, vaikka ote alkoi hiljalleen livetä.

Vuoden, ja 41 Sampdoriassa pelatun ottelun jälkeen AS Roma hankki Curcin seuraan takaisin nimellisellä 1000€ korvauksella, ilmeisesti pidettyään siitä, mitä Gianluca genovalaisseurassa esitti. Tästä huolimatta, seuraavan neljän vuoden aikana otteluita tuli lähinnä lainapestillä Bolognassa, joista viimeisin 11.5.2014.

Kuva – delinquentidelpallone

Curci on myöntänyt jälkeenpäin, että hänen olisi pitänyt lähteä lainalle paljon aikaisemmin, mutta on tästä huolimatta tyytyväinen uraansa synnyinkaupunkinsa seurassa. AS Roman akatemiaa pidetään yhtenä Italian parhaista, mutta Curcin jälkeen oman akatemian kasvatteja ei ole noussut edustusjoukkueen maalille ainuttakaan. Gianluca Curci kulki poikkeuksellisen harvinaisen polun aina AS Roman edustukseen asti, ja maalivahti voi muistella Italian vuosiaan ja kahta cup-pystiä hyvillä mielin kiikkustuolissaan.

Vaikeat vuodet Italian jälkeen

Vaikka Curci oli jo nuorempana joutunut ajoittain kuluttamaan vaihtopenkkiä oikein urakalla, niin peliuran toistaiseksi vaikeimmat vuodet koittivat miehen siirryttyä vapaana agenttina Bundesliigassa pelaavaan Mainziin.

Curci tuli seuraan kakkosmaalivahdiksi, sillä hyvin pari kautta pelannutta Loris Kariusta oli vaikea syrjäyttää. Kenties cupin peleissä olisi voinut tulla mahdollisuuksia, mutta Karius pelasi nekin ja pelasi koko kauden sen verran hyvin, että sai seuraavana kesällä unelmasiirron Liverpooliin. Curcille tämä tarkoitti vihdoin näytönpaikkaa ja mies kertoikin La Gazzetta dello Sportille Saksan seikkailun jälkeen valmentajan luvanneen vastuuta Kariuksen lähdön jälkeen.

Koettelemukset kuitenkin jatkuivat.

Juuri ennen kauden alkua Curcilla ilmeni ongelmia pohkeensa kanssa ja nykyisin Huddersfieldissa pelaava Jonas Lössl nousi avauksen maalivahdiksi, ja piti asemansa koko kauden viimeisiä kierroksia lukuun ottamatta. Tässä vaiheessa Curci oli puolestaan jo käynyt Bristol Roversin testattavana ja purkanut sopimuksensa Mainzin kanssa yhteisymmärryksessä.

Pelihaluja löytyi yhä ja Saksan visiitti kuitattiin huonolla tuurilla, jota se hieman olikin. Pelaamattomuus ja kunnon ylläpitäminen alkoi kuitenkin näkyä, mikä tarkoitti pienemmän seuran etsimistä taikka palkkakuluissa reilusti vastaan tulemista.

Curci oli jo menossa Mainzin jälkeen Serie B:n Pro Vercelliin, mutta ei läpäissyt seuran lääkärintarkastusta. Maalivahdin oli suunnattava katseensa kauas pohjoiseen.

Nappikausi AFC Eskilstunassa lupaa hyvää

Curci siirtyi AFC Eskilstunan riveihin tammikuussa 2018, vuosi Saksasta lähdön jälkeen. Vaisuja yleisömääriä keräävän ja yleisesti melko vihatun seuran odotettiin kyllä säilyttävän sarjapaikkansa Superettanissa, mutta nousua harva uskalsi odottaa. Curci pelasi ensimmäisen sarjaottelunsa AFC:n riveissä 31.3.2018 eli miltei neljä vuotta Bolognassa pelatun ottelun jälkeen!

AFC:n ja Curcin kausi oli lopulta menestys joukkueen sijoittuessa sarjassa kolmanneksi, ja edetessä nousukarsintoihin, jossa vastaan asettui IF Brommapojkarna.

BP voitti ensimmäisen ottelun AFC:n kotikentällä, Tunavallenilla, 0-1 ja harva jaksoi uskoa södermanlantilaisten nousevan enää tästä sillasta.

Sarjakauden aikana 18 nollapeliä ja samalla seuran nollapeliennätyksen tehnyt Gianluca Curci oli lopulta viimeisenä lukkona toisessa osaottelussa, jonka AFC vei nimiinsä lukemin 1-2 ja nousi Allsvenskaniin. Curcin ja AFC:n yhteistyö ei alun perin kaksivuotisesta sopimuksesta huolimatta kuitenkaan jatkunut, ja ensi kaudella mies nähdään Tunavallenilla Hammarbyn värejä kantaen.

Mitä Curcilta sitten voidaan odottaa tulevalla sesongilla? Kysyin asiaa entiseltä Ruotsin maajoukkuevahdilta ja ensi kaudella IK Siriusta Allsvenskanissa edustavalta John Alvbågelta, joka vapaa-ajallaan työstää maalivahtiasioihin keskittyvää Malvaktskanalen-sivustoa.

– Curci on kokonaisvaltainen maalivahti, joka on kaikilla osa-alueilla hyvä. Hän tuntee pelin erinomaisesti ja on äärettömän laadukas tontillaan – mies, kehen voi luottaa. Hän pelasi Superettanissa AFC:n paidassa hyvin, mutta myös koko joukkue oli erinomaisesti organisoitu ja heidän puolustusta oli vaikea puhkoa. Curci saapui Eskilstunaan puolikuntoisena, mutta lähti voittajana, Alvbåge kertoo.

Hammarbyhyn ja Tukholmaan vaihtanut Curci ei vielä taida ruotsin kieltä, mutta AFC:ssä se ei ollut ongelma ja eiköhän kommunikointi länsinaapuriemme kielipäällä onnistu Bajenissakin.

– AFC:n joukkue oli hyvin kansainvälinen, joten kommunikointi tapahtui englanniksi, Alvbåge vahvistaa.

Curcin sopimus kestää kesäkuun loppuun asti ja miehelle alkukausi onkin yhtä näytönpaikkaa ja jatkosopimuksen metsästystä Johan Sellberg-Wilandin ollessa yhä loukkaantuneena.

– Johanilla (Wiland) on ongelmia olkapäidensä kanssa, ja ne ovat vaatineet leikkaushoitoa. Hän ei pelaa kentille ennen kesää, mutta ei sovi unohtaa seuran kolmatta maalivahtia, Davor Blazevicia. Davor on erittäin laadukas veskari, vaikka ei ole lyönytkään läpi vielä kunnolla Allsvenskanissa. Joka tapauksessa Hammarbylla on erittäin laadukas maalivahtiosasto, pelasi maalilla kuka tahansa, Alvbåge summaa.

Vaikka kesällä 34 vuotta täyttävän Curcin ympärille pientä hypeä nousisikin, niin täytyy muistaa missä liemissä italialainen on keitetty.

– Curci on jo tähti, tapahtui mitä tahansa. Hänellä on toista sataa pelattua ottelua Italian kentillä ja hän saa varmasti Hammarbyn kaltaisessa isossa seurassa vielä enemmän huomiota Ruotsissa, Alvbåge päättää.

The post Ikuisesta kaupungista Södermalmiin – onko Gianluca Curcista Allsvenskanin tähtivahdiksi? appeared first on Byyri.

Mikäli kalenterissasi on ympyröity punaisella Huuhkajien seuraava kotiottelu ja kortiltasi kuitattu niin ensi viikonlopun menopaluulento Italiaan kuin majoitus Udinestakin, olet mitä luultavimmin lähtemässä tarkastamaan, josko Teemu Pukki ja kumppanit onnistuisivat jatkamaan Kansojen liigan virettään tämän vuoden puolelle.

Olettaen, että lukijan kiinnostus jalkapalloa kohtaan ulottuu Huuhkajien ulkopuolelle, on Udinen naapurikaupunki Triestellä tarjota maaottelua seuraavana päivänä – toivottavasti voitonkrapulaiselle – maailmanmatkaajalle lisää jalkapalloviihdettä.

Aliarvostettu Pikku-Wien Adrianmeren rannalla

Yllättävän harvan Eurooppaa nähneen reissaajan listalta löytyvä Trieste on jalkapallotarjontakin ohittaen mainio päiväkohde. Slovenian kupeessa sijaitseva, suunnilleen Tampereen kokoinen satamakaupunki on historiallisesti ollut monen eri kulttuurin kohtaamispiste. Erityisen merkittävää roolia se näytteli Itävalta-Unkarin imperiumissa, jossa sen edelle tärkeydessä ulottuivat kenties vain suurimmalle osalle huomattavasti tutummat Wien, Budapest ja Praha.

Toisen maailmansodan jälkeen hetken vapaakaupungin statustakin nauttinut, mutta Italiaan uudelleen 1954 liitetty Trieste viettää tänä vuonna tietyllä tapaa satavuotissyntymäpäiväänsä, sillä pitkästä historiastaan huolimatta se on ollut virallisesti osa Italian valtiota vasta vuodesta 1919. Tämä kaikki näkyy edelleen Triestessä, jossa paikallistunne on jopa väkevämpää kuin vahvasti alueellistuneessa Italiassa keskimäärin – tuhansia ihmisiä kaduille vetävän itsenäisyysliikkeen keulakuva Vito Potenza lausui taannoin muun muassa seuraavaa: ”Skotlannin [itsenäisyysäänestykseen liittyvä] tilanne ei ole vertailukelpoinen. Me emme tavoittele itsenäisyyttä; olemme jo itsenäisiä. Maailman täytyy vain huomata se.

Erityislaatuisesta kaupungista löytyy jalkapallon ohella nähtävää ja tehtävää lähes matkailijalla kuin matkailijalle, oli Huuhkajien koitosta lähtenyt seuraamaan sitten yksin, ystävän tai elämänkumppanin kanssa. Esimerkiksi Lonely Planet on tuskin aivan perusteettomasti nimittänyt Triesteä jopa maailman aliarvostetuimmaksi matkakohteeksi.

Arkkitehtuuristaan tunnettu Trieste ei ole sijainnistaan huolimatta varsinainen rantalomakohde, vaan kävelemisen kannalta kompaktiin kaupunkiin tutustuvan kannattaa keskittyä esimerkiksi kulttuurisiin ja historiallisiin nähtävyyksiin. Triesten tunnetuinta tarjontaa niiden saralla edustavat sen roomalainen teatteri, Pyhän Justuksen katedraali ja etenkin Miramaren linna.

Italian tärkeimpiin kahvintuottajiin kuuluvan Triesten kulttuurinen erikoislaatuisuus ja monimuotoisuus näkyy myös sen ruokaperinteessä; esimerkiksi cappuccinon kyljessä saatetaan sujuvasti nauttia kermavaahtoa wieniläiseen tapaan. Mikäli ruoka- ja juomakulttuuri kuuluvat intohimoihin, kannattaa päiväreissu siis varmasti. Voi olla, että paikallisiin suosikkeihin kuuluva suolattu turska uppoaa sekin pitkäksi venähtäneen lauantain jälkeen paremmin kuin tyypillisemmät italialaiset herkut.

… Mikä ihmeen Triestina?

Niin, entä se jalkapallo? Maaottelutauoilla ylempien sarjatasojen otteluita ei tunnetusti ole tarjolla, joten Serie C:ssä tällä hetkellä palloileva Triesten paikallinen ylpeys Unione Sportiva Triestina Calcio 1918, tai ihan vain Triestina, tarjoaa EM-karsintaottelun jälkeen viikonlopun korkealaatuisimman jalkapalloelämyksen.

Kuten sukkelimmat jo seuran nimestä saattavat huomata, vietti Triestina viime vuonna satavuotispäiviään, vaikka on toki italialaiseen (ja myönnettävästi suomalaiseen, aivan kuin olisi kotona!) tapaan kerennyt historiansa aikana vaipua konkurssin syövereihin jo useampaan otteeseen – viimeksi seitsemän vuotta sitten.

Tuolloin kuudennelta sarjatasolta viimeisimmän taipaleensa aloittamaan joutunut Triestina taisteli tiensä kolmannelle portaalle kaksi vuotta sitten, ja kaupungissa elätellään varmasti toiveita korkeammistakin sfääreistä.

Triestina ei kuulu varsinaisesti italialaisen jalkapallon kestomenestyjiin, mutta kahden kansallisesti korkeimman sarjatason otteluiden seuraaminen on seuran faneille silti ollut historiallisesti aladivisioonapelejä tutumpaa illanvietettä, vaikka viimeisimmästä Serie A -visiitistä onkin jo yli puoli vuosisataa. Kuriositeettina mainittakoon, että tuolloin todetusti vapaakaupunkina operoineen Triesten edustajana Triestina oli, ja on edelleen, ainoa Italian korkeimmalla sarjatasolla pelannut ”ulkomaalaisseura”.

Helsingin olympiastadionin verran yleisöä vetävällä Stadio Nereo Roccolla kotiottelunsa pelaavan Triestinan hohdokkaimmat päivät sijoittuvatkin 1930- ja 1940-luvuille, jolloin seuraa ensin pelaajana ja myöhemmin valmentajana edustanut ja stadionille nimensä antanut Nereo Roccokin Adrianmeren rannalla vaikutti.

A.C Milanin peräsimessä myöhemmin pariakin Euroopan Cupia nostellut Roccokaan ei kuitenkaan onnistunut Triestinaa kakkossijaa korkeammalle johdattamaan, eli Italian mestaruutta ei seuran historiikista löydy.

Kaksi Roccon ohella tunnetuinta Triestinaan liitettyä nimeä lienevät tämän päävalmentajana korvannut Béla Guttman ja seuran paidassa ammattilaisena debytoinut, komeasta pelaajaurastaan huolimatta nykyään lähinnä Paolo Maldinin isänä tunnettu Cesare Maldini. Ensimmäinen heistä valmensi myöhemmin Benfican Roccon tavoin kahteen Euroopan Cupin ykkössijaan, ja jälkimmäinen oli puolestaan juhlimassa saman kilpailun voittoa Roccon valmennettavana.

Vaikka historia on pitkä ja kaupungissa vallitsee vankka paikallisylpeys, kannatus ei ole valitettavasti realisoitunut varsinaisesti yleisömeriksi, mikä ei toki italialaisessa jalkapallossa ole nykyään tavatonta. 30 tuhannen katsojapaikan stadion kumisee ottelupäivinä usein tyhjyyttään; esimerkiksi tämän kauden yleisökeskiarvo on pyörinyt neljän tuhannen hujakoilla.

Curva Furlaniin edelleen uskollisesti tiensä löytävien fanien määrä ei ole tyydyttänyt seurajohtoakaan, joka ajautui kansainvälisiä otsikoitakin aiheuttaneen kiusallisen episodin kohteeksi pelatessaan Serie B:ssä ennen viimeisintä konkurssia. Jotteivat televisiokamerat kuvaisi kiusallisen tyhjää katsomonosaa, täytti Triestina sen – kirjaimellisesti – muovisilla faneilla.

Sunnuntaina pelataan nousupaikoista

Mikäli Triesten ja Triestinan idiosynkraattisuus on herättänyt Huuhkajien perässä Italiaan suuntaamassa olevan fanin mielenkiinnon, lienee syytä taustoittaa, mitä sunnuntain Serie C -kamppailussa on panoksena. Triestinan vieraaksi saapuva nimihirviö Sambenedettese pitää majaansa niin ikään Adrianmeren rannalla, mutta Triestestä poiketen sen kotikaupunki San Benedetto del Tronto sijaitsee vertikaalisesti Keski-Italiassa.

Vierailijat ovat tällä hetkellä Serie C:n B-lohkon kymmenennellä sijalla, mutta Italian kolmannen sarjatason monimutkaisesti nousujärjestelmästä johtuen sillä he lunastaisivat itselleen vielä viimeisen nousupudotuspelipaikan. Hajurakoa yhdenteentoista sijaan on viisi pistettä, eli heikon loppukauden osuessa kohdalle on pudotuspelien vielä hyvinkin mahdollista livetä vierasjoukkueen käsistä.

Triestina istuu puolestaan taulukossa tukevasti toisella sijalla, mutta koska jokaisesta kolmesta Serie C:n lohkosta vain voittaja kuittaa itselleen suoran nousun, on triesteläisilläkin vielä rutkasti, mistä pelata kauden viimeisellä seitsemällä kierroksella. Ottelun Triestinaa vähemmän pelannut Pordenone on päässyt livahtamaan jo seitsemän pisteen karkumatkalle, mutta niskaan hengittävään FeralpiSalòon on eroa vain kolme pistettä. Vaikka Triestinan nousukarsintapaikka on jo matemaattisestikin lähes paketissa, lohkon kakkossija oikeuttaisi ohittamaan nousukarsintojen ensimmäisen vaiheen, eli syytä löysäilyyn ei ole.

Pistetilin kartuttamisessa Triestina asettanee paljon lohkon maalipörssiä jaetusti johtavan uruguaylaishyökkääjä Pablo Granochen hartioille, jotka ovat tehneet tilaa parin kauden verran Italian pääsarjassakin.  

Ottelu potkaistaan käyntiin puoli kuudelta Suomen aikaa, eli ainakin maanantain vapaaksi ottaneet matkailijat ehtivät hyvin otteluun toipuessaan joko lauantai-illan pettymyksestä tai pistejuhlista. Udinesta pääsee Triesteen mainitusti autolla noin tunnissa, mutta myös aina luotettava italialainen junaverkosto kuljettaa matkustajan perille suunnilleen samassa ajassa. Lippujen hinnat vaihtelevat noin 15 eurosta 20 euroon, ja niitä voi lunastaa paikan päältä (tai internetistä, jos italia taittuu) puolitoista tuntia ennen aloituspotkua – kesken piletit tuskin tulevat loppumaan.

Artikkelikuva: Severinson / Pixabay

The post Huuhkajien perässä Italiaan? Kurkista Triesteen! appeared first on Byyri.

Päättäväinen, kova ja erittäin hyvä avaamaan peliä. Näin alle 18-vuotiaiden maajoukkuevalmentaja Erkka V. Lehtola kuvailee suojattiaan Benjamin Hiekkasta, joka jättää Suomen kentät vuodenvaihteessa. Hiekkasen siirto takavuosien suurseuraan Parma FC:hen tuli suurelle yleisölle puskista, mutta VIFK-toppari tiesi italialaisten kiinnostuksesta.

–Yllätyin silloin enemmän, kun kuulin, että Parma haluaisi minut testijaksolle. Harjoittelin joukkueen kanssa ensimmäistä kertaa marraskuussa 2017, jolloin vietin viikon heidän kanssaan, ja pelasimme Interiä vastaan, Hiekkanen kertoo.

– Muualtakin oli kiinnostusta, mutta Parma tuntui parhaalta vaihtoehdolta. Olen nyt vieraillut seurassa kolmesti, ja tiedän, miten hommat toimivat.

Kausi 2018 oli pettymys sekä Hiekkaselle että VIFK:lle. Nuorukainen ehti pelata vain viidessä A-juniorien SM-karsintaottelussa, kunnes hänellä diagnosoitiin leikkaushoitoa vaatinut Haglundin kantapää, eli akillesjänteen kiinnityskohdassa oleva luukasvama.

Loukkaantuminen tuli harmittavaan paikkaan, sillä Hiekkanen oli juuri pelannut vahvan EM-jatkoturnauksen. Hiekkanen luuti topparina täydet minuutit, kun Minihuuhkajat peittosi Slovakian, mutta taipui Sveitsille sekä Portugalille.

VIFK:n miehet sen sijaan putosivat kauden päätteeksi Kolmoseen. Hiekkanen debytoi edustuksessa 16-vuotiaana elokuussa 2017, mutta läpimurto miesten peleissä jäi toistaiseksi saavuttamatta.

– VIFK on varmasti tehnyt hänen kanssaan hyvää työtä. Lars Mosander ja kumppanit ovat oikeasti ajatelleet yksilöiden kehitystä; Hiekkanen ei ole ainoa esimerkki. Aina kun Vaasan poikia tulee maajoukkuetapahtumiin, heidän tietää olevan energisiä ja valmiita, Erkka V. Lehtola kommentoi.

Parma tekee uutta nousua Italian huipulle

Minihuuhkajille jännittävä karsintalohko

Alle 19-vuotiaiden EM-kisat pelataan vuonna 2020 Pohjois-Irlannissa. Suomen karsintalohkoon arvottiin itsenäisyyspäivänä Ranska, Tanska ja Färsaaret.

Vuosi sitten Hiekkasen edustama maajoukkue voitti karsintojen alkulohkonsa. Jatkokarsinnoissa tie nousi pystyyn, mutta esitykset olivat varsin lupauksia herättäviä. Hiekkanen ei ole lahjakkaan ikäluokkansa ensimmäinen ulkomaille lähtijä: maaliskuisen Venäjä-ottelun avauskokoonpanosta peräti kahdeksan suomalaista pelaa tammikuusta lähtien ulkomaalaisseurojen organisaatioissa.

Hiekkasella on pian edessään uudet haasteet saapasmaassa – uusi kulttuuri, uudet joukkuetoverit sekä asuminen omillaan. Tästä huolimatta hänen ajatuksissaan on tilaa myös maajoukkuepeleille.

– Loukkaantumiseni jälkeen haluan palata takaisin maajoukkueeseen, ja pelata siellä niin paljon kuin mahdollista, Hiekkanen tiivistää.

Kuva: Peter Siegfrids.

The post Benjamin Hiekkanen lähtee Vaasasta Italian valloitukseen: ”Muualtakin oli kiinnostusta” appeared first on Byyri.

Maalintekijät

Kauden tehokkaimmat maalintekijät, eli peliminuutteihin suhteutettuna eniten maaleja tehneet pelaajat löytyvät Saksasta. Tässä vaiheessa kautta joillain pelaajilla on vielä vähän peliminuutteja. Tällaisten pelaajien luvut eivät ole kovin “luotettavia”, sillä yhden maalin vaikutus on todella suuri, mutta tästä huolimatta otin tilastoihin mukaan myös vähemmän pelanneita pelaajia.

Kuvassa on listattu tähän asti 35 tehokkainta maalintekijää Euroopan suurista sarjoista. Ympyrän koko ja y-akseli kertovat pelaajan maalien kokonaismäärän. Nimen alla on pelaajan ikä ja väri kuvastaa pelattujen minuuttien määrää (tummempi = enemmän minuutteja).

Kauden ylivoimaisesti tehokkain maalintekijä on toistaiseksi ollut Paco Alcácer. Hänellä on noin neljän ottelun verran minuutteja ja kymmenen maalia. Tahti on täysin käsittämätön, mutta myös kestämätön ja tulee tasaantumaan loppukauden kuluessa. Pacon 18 laukauksesta on mennyt maaliin kymmenen, eli yli puolet. Myös Hoffenheimin englantilaispelaaja Reiss Nelson on viimeistellyt alkukaudella todella hienosti. Ilahduttavaa tässä maalintekijöiden listassa on se, että neljän parhaan pelaajan iät ovat 19, 19, 20 ja 25.

Mielenkiintoista on myös se, että listalta löytyy sellaisiakin nuoria pelaajia, joiden esityksiä on yleisesti hieman mollattu, eli esimerkiksi Ousmane Dembélé ja Anthony Martial.

Listan ulkopuolelle jää sen sijaan esimerkiksi Cristiano Ronaldo, vaikkakin tehollisesti heikon alkukauden jälkeen Ronaldonkin NPG/90 on jo 0,54 ja kuvaan olisi päässy 0,64 NPG / 90 -lukemalla.

Maalisyötöt

Maalisyöttöjen osalta otin tilastoihin vähintään 200 minuuttia pelanneet pelaajat. Faouzi Ghoulam ja Andrea Favilli olisivat rikkoneet skaalan, sillä molemmilla on kaksi maalisyöttöä ja 90 peliminuuttia.

Top 5 liigat – parhaat maalisyöttäjät (A/90)

Kuvasta löytyy peliminuutteihin suhteutettuna 37 tehokkainta maalisyöttäjää ja mukana on liuta mielenkiintoisia nimiä. PSG:n Moussa Diaby on ollut alkukaudesta top 5 -liigojen tehokkain maalisyöttäjä ja Real Betisin Cristian Tello on ollut lähes samassa tahdissa Diabyn kanssa. Bundesliigaa johtavan Borussia Dortmundin pelaajia löytyy tältä listalta useita: Jadon Sancho, Raphael Guerreiro ja Christian Pulisic. Toki listalla on myös Messi, Hazard, Eriksen ja muita odotettuja nimiä.

Olivier Giroudin alkukausi on ollut maalien suhteen heikko, mutta sen sijaan peliminuutteihin suhteutettuna mies on kunnostautunut syötöissä. Kuvasta löytyy myös muita hieman vanhemman polven pelaajia, kuten Santi Cazorla ja ikinuori Claudio Pizarro.

Scoring contribution

Lopuksi tarkastellaan vielä tehokkaimmat pelaajat, kun huomioidaan sekä maalit että maalisyötöt. Scoring contribution -luku kertoo pelaajan maalit ja maalisyötöt per 90 peliminuuttia.

Top 5 liigat – Scoring Contribution (NPG + A / 90)

Lukema nimen alla kertoo pelaajan maalien ja maalisyöttöjen yhteismäärän / pelattu 90 minuuttia. Tällä mittarilla tarkasteltuna mukana on paljon samoja nimiä, kuin aiemmissakin kuvissa. Muutama uusi pelaaja kuitenkin nousee esiin ja esimerkiksi Marcus Rashford nousee melko korkealle kolmen maalin ja viiden maalisyötön ansiosta.

Tätä kirjoitettaessa scoring contributionin ykkönen, Paco Alcácer ehti jo pelata yhden ottelun Werder Bremeniä vastaan. Paco teki ottelussa maalin ja hänet valittiin ottelun parhaaksi pelaajaksi. Silti tilastoissa tulee tuon Werder Bremen -pelin johdosta selkeää tiputusta, sillä Pacon tahdiksi jäi “vain” hieman yli 1 maali / 90 peliminuuttia. Melkoisen heikko esitys siis.

The post Tilastokatsaus Euroopan suuriin sarjoihin – Paco Alcácer omassa luokassaan appeared first on Byyri.

Maradonan uraa värittivät monenlaiset poikkeamat normaalin urheilijan polulta, mutta silti hän oli mies Napolin menestyksen takana. Kaudella 1989–90 Napoli voitti toisen mestaruutensa, ja vuonna 1990 Italia isännöi jalkapallon MM-kisoja, joista Maradonan lähtölaskennan voi sanoa alkaneen. 3. heinäkuuta 1990 isäntämaa Italia ja Maradonan edustama Argentiina kohtasivat juuri Napolissa pelatussa MM-kisojen välierässä. Argentiina voitti rangaistuspotkukilpailussa ottelun, jota on muisteltu esimerkiksi Byyrin Kohti MM-kisoja -sarjassa. Kuten arvata saattaa, Maradonan suosio laski Italiassa Argentiinan voitosta johtuen.

Kohti uusia aikoja

Maaliskuussa 1991 Maradona jäi dopingtestissä kiinni kokaiinin käytöstä. Maradonan itsensä mielestä dopingkäry johtui nimenomaan siitä, että Argentiina oli lähettänyt voitollaan Italian pronssiotteluun kotikisoissaan. 15 kuukauden pelikiellon myötä Maradonan aika Napolissa oli historiaa.

Napoli on voittanut pokaaleja myös Maradonan ajan jälkeen. Nykyinen PSG-tähti Edinson Cavani edusti Napolia vuodet 2010–2013 ja teki hurjaa jälkeä takomalla 138 ottelussa 104 maalia. Seura voitti Cavanin aikana Italian cupin kertaalleen. Uruguaylaisen jälkeen ohjat Napolin kärkimiehenä otti haltuun nykyisin Juventusta edustava Gonzalo Higuaín. Higuain teki Napoli-uransa aikana 146 ottelussa 91 maalia, ja seura voittikin kaudella 2013–2014 Italian cupin ja Italian supercupin.

Nyt, kaudella 2017–2018, Napolilla on loistava tilaisuus tuoda scudetto jalkapalloon fanaattisesti suhtautuvalle kaupungilleen. Dries Mertens on tehnyt loistavaa työtä Napolin kärjessä, eikä tulituessakaan ole valittamista, kun kentältä löytyvät muun muassa José Callejón, Marek Hamsík ja Lorenzo Insigne.

Viime viikonloppuna Juventus kuroi eroa kiinni voittamalla Lazion vieraskentällä Paolo Dybalan lisäaikamaalilla, kun samana iltana Napoli lukuisista maalintekoyrityksistä huolimatta jäi AS Roman jyrän alle lukemin 2-4 kotikentällään. Täten Napoli johtaa sarjaa yhden pisteen erolla Juventukseen, jolla on ottelu vähemmän pelattuna.

Juventuksessa on paljon kokemusta voittamisesta, mikä varmasti luo Napolille ylimääräistä painetta kauden viimeisiin vääntöihin. Molemmilla joukkueilla on varmasti vielä kantoja kaskessa otteluohjelman osalta, sillä yllätyksiltä ei jalkapallossa voi välttyä – ja hyvä niin.

Minä uskon scudettoon

22. huhtikuuta, kierroksella 34, Juventus kohtaa Napolin kotonaan. Ratkeaako mestaruus silloin? Napolilla on paljon enemmän hävittävää, joten nähtäväksi jää, kestääkö joukkue paineet ja nouseeko se mestariksi 28 vuoden tauon jälkeen. Allekirjoittanut uskoo Napolin saavan Roma-tappiosta vain lisää bensaa liekkeihin ja Napolin näin ollen tulevan nappaamaan scudetton. Mestaruus tullee tosin varmistumaan matemaattisesti vasta Serie A:n viimeisellä kierroksella.

Napolin mestaruus tekisi Serie A:lle ja jalkapallolle ylipäätään yhtä hyvää kuin Leicesterin taannoinen Valioliigan voitto tai Atlético Madridin La Ligan voitto. Aika näyttää miten käy.

Kuva: Steindy / Wikimedia Commons

The post Napoli eilen ja tänään: Maradonasta Mertensiin appeared first on Byyri.

Kaikki vähänkään jalkapallomaailmaa tuntevat tietävät varmasti, kuka on Gianluigi Buffon, mutta kuka on Buffonin mahdollinen manttelinperijä nimeltään Gianluigi Donnarumma?

Isoveli edeltä, pikkuveli perästä, vai kuinka?

Gianluigi Donnarumma syntyi vuonna 1999, vuonna, joka muistetaan niin milleniumia edeltävästä kuumottuneesta ilmapiiristä ja Y2K:n pelosta, Manchester Unitedin triplamestaruudesta kuin myös Salatut Elämät –saippuasarjan alkamisesta. Donnarumman synnyinpaikka Castellammare di Stabia on vajaan seitsemänkymmennentuhannen asukkaan kunta, joka sijaitsee kuuluisan tulivuori Vesuviuksen eteläpuolella. Vesuviuksen kainalossa sijaitsee myös eräs hieman tunnetumpi jalkapallopaikkakunta, Napoli. Gianluigi ”Gigio” Donnarumman ensimmäiset juniorivuodet kuluivat perinteikkään SSC Napolin riveissä, kunnes hän vuonna 2013 siirtyi AC Milanin junioriakatemiaan.

Gigion yhdeksän vuotta vanhempi veli Antonio, jonka pelipaikkana on myös maalivahti, oli jo vuosia aiemmin käynyt läpi samaisen junioripolun. Hän ei kuitenkaan päässyt murtautumaan Paholaisten edustusjoukkueen veräjänvartijaksi, vaan pelasi lähinnä lainoilla Serie B:ssä. Lopulta vuonna 2012 Antonio myytiin Genoaan, johon hän teki kolmen vuoden sopimuksen. Antonio ei kuitenkaan päässyt koskaan Genoan pelaavaan kokoonpanoon yhtä ainoata ottelua lukuun ottamatta. Seuraavat vuodet olivat jälleen kiertolaisen elämää, kunnes vuoden 2017 joulukuussa Antonio palasi Milanoon tehden neljän vuoden sopimuksen ja pääsi debytoimaan voitokkaassa derbyssä Inter Milania vastaan.

Banaanipotku siis seuraavaan: Sillä välin kun isoveli Antonio Donnarumma seikkaili eri seuroissa ympäri saapasmaata sekä yhdessä kreikkalaisseurassa etsimässä itselleen kotia, oli pikkuveli Gianluigi käynyt läpi Milanin junioriputken, noussut AC Milanin edustusjoukkueen pelaavaan kokoonpanoon, ottanut itselleen ykkösmaalivahdin paikan, pelannut ensimmäiset ottelunsa Eurooppa-liigassa, voittanut Italian Supercupin, pelannut eri ikäluokkien nuorisomaajoukkueissa ykkösmaalivahtina rikkoen samalla ennätyksiä sekä päässyt pelaamaan Italian miesten maajoukkueessa nuorimpana maalivahtina kautta aikojen. Mikä mielenkiintoisinta, tämä kaikki tapahtui vain noin viiden vuoden sisällä.

Sopimussoppaa ja pykäliä

Numerolla 99 pelaavan Gigion tehdessä hienoa työtä kentällä on agentti Mino Raiolan puhelin alkanut soida entistä kiivaampaan tahtiin. Huhujen mukaan Donnarummaa houkuteltiin erityisesti viime kesänä Manchesterin eri seuroihin, Real Madridiin, Ranskan suurseura PSG:hen sekä Juventukseen. Gigio teki kuitenkin kaikesta kosiskelusta huolimatta heinäkuussa Punamustien kanssa jatkosopimuksen, joka kestää aina vuoteen 2021 saakka.

Viime aikoina eri mediat ovat nostaneet esille, että Donnarumma olisi ilmoittanut sittemmin haluavansa purkaa allekirjoittamansa sopimuksen, koska hän tuntee, että oli suuren ”painostuksen” ja ”stressin” alaisuudessa kirjoittaessaan nimensä paperiin. Eri italialaismedioissa on kommentoitu, että kyseessä on agentti Raiolan keino pyrkiä purkamaan sopimus: siinä kun ei lähteiden mukaan ole pykälää, joka vapauttaisi Donnarumman sopimuksesta, jos AC Milan ei pääse pelaamaan Mestareiden Liigaa.

Huhujen mukaan Raiola käy jatkuvasti keskusteluita Gigion siirtymisestä eri suurseuroihin, ja ilman edellä mainittua pykälää Milanilla on kaikki valta päättää, kuinka paljon nuoren kassarin mahdollinen tuleva seura joutuisi nuorukaisesta talousvaikeuksissa kompuroivalle italialaisseuralle pulittamaan. Tämä huhumylly sopimuksen ympärillä on tietenkin myös suututtanut Milanin fanit jo moneen kertaan.

Italian seuraava supertähti

Lähes kaksimetriä pitkästä Donnarummasta on jo vuosia puhuttu yhtenä Italian lupaavimmista jalkapalloilijoista ja vakavimmin otettavimmista Gianluigi Buffonin seuraajista Italian maajoukkueen tolppien väliin. Donnarumman pelitapa ja otteet ovat keränneet ylistyssanoja aiempien vuosien kuuluisilta maalivahdeilta kuten Dino Zoffilta ja Giovanni Gallilta. Entinen Milan-maalivahti Dida puolestaan on sanonut Donnarumman yltävän Milanissa vielä suurempiin urotekoihin kuin mitä hän itse aikoinaan seurassa saavutti.

Yhdeksi Donnarumman ehdottomista vahvuuksista on listattu hänen luonteensa. Hän on luontainen johtajapersoona, joka pystyy ohjaaman joukkueensa puolustuspeliä vaivattomasti, riippumatta siitä millaisilla meriiteillä varustettuja kanssapelaajia hänen joukkueessaan ahkeroi.

Vain tulevaisuus tulee näyttämään, kuinka Donnarumman veljesten kilpailussa peliajasta Milanissa käy, mutta nyt voi jo melko varmuudella sanoa, että Gianluigin viimeiseksi seuraksi ”Maailman menestynein joukkue” tuskin jää. Muun muassa Gigion fyysiset ominaisuudet, loistava paineensietokyky, hyvät reaktiot ja oivallinen kyky torjua rangaistuspotkuja antavat hänelle enemmän kuin suotuisat eväät tulla Italian maajoukkueen seuraavaksi Gianluigiksi, erään toisen Gianluigin tilalle.

The post Gianluigi hamuaa Gianluigin paikalle appeared first on Byyri.

”Ennen kuin lähdet, kannattaa lukea Tim Parksin kirja A Season With Verona. Vaikka kirja kertoo Hellas Veronasta, saat paljon enemmän irti matkastasi.”

Kyseinen ystäväni on tällä vuosikymmenellä asunut kahteen eri otteeseen pätkän Italiassa ja lisäsi, että mainittu kirja oli hänelle aikanaan yksi suurimmista motivaatiotekijöistä Italiaan lähtöön.

Niinpä tartuin kirjaan poikkeuksellisen suurella odotusarvolla.

Valitettavasti en ehtinyt saada koko kirjaa luetuksi ennen omaa matkaani, mutta sain sen kautta reissulleni kyllä huomattavaa lisäarvoa. Ehkä suurin syy aikataulun pettämiselle oli se, että tämä oli koko elämässäni vasta kolmas englanniksi kirjoitettu kirja, jonka sain kahlattua läpi. Rutiini vieraan kielen kirjoihin puuttui vielä joten aikaa meni enemmän kuin osasin odottaa.

Putoamistaistelu vie mukanaan

Viivästyksestä huolimatta teos kannatti lukea. Kirjassa Tim Parks hyppää kaudeksi 2000–2001 Hellas Veronan matkaan. Hän kulkee seuran kiihkeimpien kannattajien kanssa jokaiseen otteluun. Lopputulos on inhorealistisen kaunis kuvaus Veronan kaupungista, kiihkeistä kannattajista Serie A:n putoamistaistelussa, jalkapallosta, ultrista sekä maan kulttuurista ja mentaliteetista.

Se on ennen kaikkea poikkileikkaus Italiaan sekä italialaisiin ja käy tietyllä tapaa jopa matkailukirjasta.

Minulla kesti jonkin aikaa päästä kirjaan sisään, mutta kun pääsin, se vei mennessään.

Kirjailija onnistuu upottamaan seurojen ja kaupunkien historiaa sekä niiden välisiä suhteita intohimoiseen tekstiinsä sen verran upeasti, että nojatuolissani huomaan eläväni mukana, kun lähdetään vaikkapa Bologna-awaylle.  Välillä tuntui siltä kuin itsekin olisin rautatieaseman laiturilla valmiina lähtöön. Joko mennään?

Minulle suurin nautinto tuli kuitenkin ehkä silloin, kun kirjoittaja kuvaili seuran suhteita Italian isoihin joukkueisiin. Pääsin jyvälle siitä, mitä kaikkea milanolaisten, roomalaisten ja Juventuksen kohtaaminen voi heille tarkoittaa. Lisäksi Hellaksen kannattajien tunteiden kuvailu Chievon noususta kaupungin urheilulliseksi ykkösseuraksi oli rehellisyydessään antoisaa.

Yhä ajankohtainen teos

Vaikka kirjan tapahtumista on yli 15 vuotta aikaa, koen, ettei itse teos ole vanhentunut päivääkään. Tämä johtunee ajattoman laadukkaasti kirjoitetun tekstin lisäksi myös siitä, että italialainen jalkapalloinfrastruktuuri, -kulttuuri sekä seurojen väliset asetelmat eivät ole kirjan hetkistä juurikaan muuttuneet, vaikka välissä italialainen jalkapallo on kokenut välillä kovaakin turbulenssia.

Mielestäni kirjalla on todella paljon annettavaa kaikille fanikulttuurista sekä italialaisesta jalkapallosta kiinnostuneille. Kirja vie paljon syvemmälle italialaiseen futikseen kuin yksikään televisiosta katsottu Serie A:n kamppailu. Lukija pääsee paikkoihin, joihin kamerat eivät ylety – ihmisten ja tarinoiden luokse. Sen yksinkertaisuus viehättää.

Vahva lukusuositus.

The post Viihdepääty: A Season With Verona appeared first on Byyri.

Olen käynyt stadionin tuntumassa jo edellisenä päivänä ja todennut pubien määrän sen vieressä lähes olemattomaksi. Pysähdyn siis Bar Palladiossa, paikassa, jonka olen havainnut olevan puolimatkassa stadionille. Asiakaskunnasta päätellen olen ainoa, joka on suuntaamassa tänään otteluun. Vanhempi herrasmies hörppii rauhassa espressoaan ja lukee päivän lehteä. Minä saan birrani viidellä eurolla ja samaan hintaan vielä paninin kylkeen. Koen saavani rahoilleni vastinetta.

Vasta aivan stadionin vieressä vilkkuvista poliisin sinisistä valoista voin päätellä saapuneeni jonkinlaiseen tapahtumaan. Viale Andrea Palladio vie suoraan stadionin eteläpäätyyn, jossa Napolin ultrat ovatkin jo porteilla turvatarkastuksessa. Poliisi on johdattanut heidät rautatieasemalta Via dello Sportia pitkin. Ilmankos olikin niin kovin rauhallista.

Tämä on minun kolmas päiväni Veronassa ja näen vasta nyt ensimmäistä kertaa jotain Chievoon liittyvää. Tähän asti kaikki kaupungilla näkemäni asiat, joilla on jotain tekemistä jalkapallon kanssa, ovat liittyneet Hellasiin. Ero seurojen välillä kannatuksen suhteen on jopa suurempi ja näkyvämpi kuin osasin etukäteen odottaa.

Chievon kannattajat hiljaisempia kuin suomalaiset

Sisäänpääsy on sokkeloinen ja aika huonosti merkitty. Lopulta löydän oikean portin. Vuoden 1990 MM-kisojen logo on yhä haalistuneena stadionin pilareissa. Stadio Marc’Antonio Bentegodi sai uuden ilmeen edellä mainittuihin kisoihin, ja tuon jälkeen stadionille ei ole juurikaan mitään tehtykään. Alatasoa alettiin remontoida viime vuosikymmenellä, mutta tuo työ lopetettiin tyylikkäästi kesken. Nyt sen saisi aloittaa taas alusta.

Löydän lopulta paikalleni reilut kymmenen minuuttia ennen ottelua alkua. Napolin kannattajat ovat kansoittaneet Curva Sudin ylätason koko kaarteen leveydeltä. He ovat sanalla sanoen vaikuttavia. Ääntä lähtee huikealla volyymilla koko ottelun ajan, ja palaa joukon seassa tasaisin väliajoin muutama soihtukin. Curva Nordissa Chievon ultria on joitakin kymmeniä. Kotimaan kannattajaporukat pieksisivät porukan äänenkäytössä mennen tullen.

Kotijoukkueen kapteeni Perparim Hetemaj saa pelaajaesittelyssä kotiyleisöltä kaikkein suurimmat suosionosoitukset. Sunnuntai-iltapäivänä paikalle on saapunut 12 000 katsojaa.

Ottelu päättyy 0-0, eikä tarjoa juuri mitään. Molemmilla joukkueilla on yksi hyvä paikka koko ottelussa. Chievon paikka avautuu noin tunnin kohdalla, kun kaukolaukaus puolen kentän takaa on livahtaa verkkoon. Kotijoukkue puolustaa tiiviisti ja pitää Napolin poissa tonteilta aina loppuhetkille asti. Kun peliä on pelattu 89 minuuttia, vierailija saa ainoan kunnon maalipaikkansa, mutta maalivahti Stefano Sorrentino venyy parhaimpaansa.

Yläpuolellani on muutaman vanhahkon herrasmiehen joukkio, joiden liikkuminen istuimilleen on vaikeaa ja he saavatkin siirtymiseensä kanssakatsojien avustusta. Tylsähköstä ottelusta huolimatta on liikuttavaa huomata, kuinka herraseurue elää jokaisella solullaan jokaisen tilanteen, jokaisen irtopallon, jokaisen kulman, jokaisen viheltämättä jääneen vapaapotkun.

Toiselle juhlat, toiselle pettymys

Ottelun päätyttyä kotijoukkueen kannattajat juhlivat riehakkaasti saavutettua tasapeliä. Joukkue oli hävinnyt kaksi edellistä otteluaan päästäen yhteensä kahdeksan maalia, joten maaliton tasapeli sarjakärkeä vastaan on heille iso ja helpottava tulos.

Vierasjoukkueen kannattajat kiittävät myös omiaan, ja pelaajat kentällä taputtavat takaisin ylälehtereille. Napolilaiset kulkevat kuitenkin päät painuksissa pelaajatunneliin. Kamppailu Scudettosta on tällä kaudella poikkeuksellisen tiukka, ja pelaajat tietävät, että varaa tällaisiin pistemenetyksiin ei olisi.

Runsaasta vieraskannattajien määrästä huolimatta en havaitse missään vaiheessa pienintäkään järjestyshäiriötä. Seuraavan päivän La Gazzetta dello Sportista saan kuitenkin lukea, että osa Napolin ultrista on käynyt tekemässä kostoretken Hellas Veronan kannattajien pubiin. Joukkueet olivat kohdanneet Veronassa elokuussa, ja tästä vierailusta ilmeisesti jäi jonkin verran hampaankoloon – nähtiin tarpeelliseksi käydä hieman tasoittamassa tilejä.

Itse ottelusta samainen lehti toisti samaa mantraa mitä muutkin päivän lehdet: Chievon puolustustaistelu sai ylistystä ja napolivalmentaja Maurizio Sarri puolestaan sapiskaa siitä, että joukkue ei onnistunut luomaan riittävästi paikkoja ottelun voittamiseen, vaikka piti palloa peräti 73% ajasta.

Vinkit Veronaan

Jos mielit jalkapallomatkalle Veronaan katsomaan Chievoa ja Perparim Hetemajta, tässä pieni vinkkilista.

Kuinka perille?

Valitettavasti suoraa lentoa Suomesta Veronaan ei ole. Itse lensin Helsingistä Lufthansalla Müncheniin, josta on Air Dolomitin varsin toimiva jatkoyhteys Veronaan. Lentoni maksoivat hieman yli 300 €.

Majoitus

Aivan rautatieaseman välittömässä läheisyydessä on useita hotelleja, joista itse majoituin Novo Hotel Rossissa. Tämä osoittautui hyväksi ratkaisuksi. Rautatieasemalta on vajaan vartin kävely keskustaan ja lähes samassa ajassa kävelee myös stadionille. Kolmen tähden hotelli aamupaloilla maksoi itselleni ja seuralaiselleni kolmelta yöltä yhteensä 225 €.

Liikkuminen

Järkevästi sijaitsevasta majoituksesta pääsee jalkaisin lähes kaikkiin merkittäviin paikkoihin. Jalkojaan säästävä voi myös ostaa paikallisbussiin 1,30 € maksavan lipun, joka on voimassa puolentoista tunnin ajan. Lentokentän ja rautatieaseman väliä kulkee suora bussiyhteys 20 minuutin välein. Lippu tuohon bussiin maksaa 6 €. Taksimatkaan lentokentältä samaan paikkaan kannattaa varata 30 €.

Stadio Marc’Antonio Bentegodi

Stadion, kuten todettua, sijaitsee vartin kävelymatkan päässä rautatieasemalta. Bussilinjat 90 ja 95 kulkevat aivan stadionin vierestä. Lähellä sijaitsee yksi hyvin pieni baari. Janon sammuttamiseen kannattaa kuitenkin hyödyntää sisäänkäyntien läheisyydessä olevia, ottelupäivinä palvelevia lukuisia pieniä kojuja, joista saa juotavaa ja purtavaa taskurahalla.

Liput

Otteluliput voi ostaa ja tulostaa kätevästi jo kotimaassa ennakkoon. TicketOne toimii Chievon lipunvälittäjänä. Vastustajat on jaoteltu kolmen eri hintakategorian mukaan. Oma lippuni pääkatsomoon maksoi 55 €; Napoli on yksi kalleimman hintakategorian joukkueista. Huomioitavaa on, että liput eivät tule myyntiin sillä aikataululla, mihin me olemme täällä Suomessa tottuneet. Napoli-ottelun lipunmyynti alkoi vasta otteluviikon ensimmäisenä päivänä.

Nähtävyydet

Verona on kaunis kaupunki, jossa on paljon kulttuuriin liittyvää nähtävää. ”Pakko nähdä” -paikkoihin lukeutuu Arena di Verona, vanha amfiteatteri. Sisäänpääsy maksaa 10 €. Jos vierailu sattuu osumaan kuukauden ensimmäiseen viikonloppuun, kannattaa mennä sunnuntaina. Tuolloin hinta on vaivaisen euron.

Ruoka ja hintataso

Italialaisen keittiön antimista nauttiminen onnistuu hyvin. Pizzat, pastat ja esimerkiksi klassinen spagetti carbonara maksaa aivan keskustassa kymmenen euron luokkaa ja ydinkeskustan ulkopuolella hieman vähemmän, joskaan listaa ei siellä englanniksi saa. Yleinen hintataso on hieman Suomea alhaisempi.

Budjetti

Muutaman päivän reissun toteuttamiseksi kannattaa varata noin 500 €, jotta perusjuttujen (lennot, majoitus, ottelulippu) hankkiminen onnistuu. Rahaa saa halutessaan palamaan paikan päällä kunnollakin, mutta budjettimatkailija tulee Veronassa toimeen melko pienelläkin.

Kuvat: Tarmo Lyytikäinen

The post Tien päällä: Chievo-Napoli ja vinkit Veronaan appeared first on Byyri.

Sunnuntai 5.11. klo 16.00

Stadio Marc’Antonio Bentegodi

Saan ensikosketukseni Veronaan perjantaina iltapäivällä. Paikallinen taksikuski puhisee.

Hänen taksinsa ämyreistä pauhaa italopoppi, mutta voimakas turhautunut huokailu liikenneruuhkassa peittää jopa musiikinkin ajoittain taustalle. Alla oleva Skoda on nähnyt parhaat päivänsä ehkä kymmenen vuotta takaperin, mutta on selvästi kuskille rakas työkalu. Kojelaudan vieressä ovat ne hänelle kaikkein tärkeimmät: enkelikoriste, risti sekä Hellas Veronan tarra. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka paljon maltillisempaa puhina olisi ollut tai oltaisiinko selviydytty ajoittain alta neljänkymmenen kilometrin ylinopeudella, jos takaraivossa ei kiristäisi kahden viikon takainen derbytappio paikalliskilpailija Chievolle.

Sunnuntaina kotijoukkueena toimiva Chievo pelasi kaksi viikkoa sitten tapahtumarikkaan derbyn paikallisvastustaja Hellas Veronaa vastaan. Huikea ottelu päättyi lopulta Chievon voittoon lukemin 3-2. Tuo ottelu oli joukkueelle jo kuudes peräkkäinen ilman tappiota. Chievon seurajohto on asettanut tälle kaudelle viralliseksi tavoitteeksi kahdeksannen sijan, ja kaikki näytti tämän suhteen hyvältä Gardajärven rannalla.

Sittemmin Chievo on kuitenkin ollut suurissa ongelmissa. Vain kolme päivää kiimaisen derbyvoiton jälkeen I Gialloblu otti samaisella Stadio Marc’Antonio Bentegodilla tukkaansa pahoissa ongelmissa alkukaudella olleelta AC Milanilta. Valotaululla komeilivat illan päätteeksi tylyt 1-4-lukemat. Muutamaa päivää myöhemmin oli Sampdorian vuoro latoa neljä byyriä Chievon reppuun, tuolloin Chievo jäi osumitta.

Aihetta varsinaiseen paniikkiin ei vielä ole, mutta kahdeksan maalia omissa kahdessa ottelussa on aivan liikaa, jos aikoo pelata sarjapisteistä lajissa nimeltä jalkapallo. Päävalmentaja Rolando Maranilla on ollut viikko aikaa katsella nauhoja ja tutkia, miksi maalivahti Stefano Sorrentino sai poimia palloa selkänsä takaa kymmeneen otteeseen kahdeksan päivän aikana. Hyvät neuvot puolustuksen tilkkimiseen ovatkin nyt tarpeen, sillä vastaan asettuu sunnuntaina pahin mahdollinen, mitä saapasmaasta voi tällä hetkellä löytyä.

Veronaan matkaava vierailija Napoli kärsi keskiviikkona odotetussa ja hienossa Mestarien liigan kamppailuissa 2-4-tappion Manchester Citylle. Lisää jobinpostia satoi napolilaiskannattajien laariin torstaina, kun seura tiedotti ensimmäisellä jaksolla pois vaihdetun Faouzi Ghoulamin vamman vakavuudesta. Laitapuolustajan polven eturistisiteessä todettiin ”täydellinen repeämä”, ja Algerian maajoukkuemiehen kausi on mitä luultavimmin paketissa.

Liikaa ei kuitenkaan kannata Gli Azzurri -leirissä ruveta tunkemaan päätä pensaaseen. Maurizio Sarrin miehistö on pelannut kotimaassaan hienon alkukauden. 11 kierroksen jälkeen Napoli on Serie A:n piikkipaikalla 31 pisteellä. Maalisuhde on vakuuttava: 32 tehtyä ja kahdeksan päästettyä. Ainoa pistemenetys on parin viikon takaisesta kärkiottelusta, jossa joukkue tasasi pisteet Interin kanssa 0-0-päättyneessä ottelussa. Jos Napoli onnistuu vielä käsittelemään keskiviikon tappion oikein, voi Chievo saada stadionilleen todella ärsytetyn vastustajan.

On mielenkiintoista nähdä, miten Maurizio Sarri lähtee paikkaamaan Faouzi Ghoulamin jättämää aukkoa. Hänen poissaolonsa ei voi olla näkymättä Marek Hamsikin ja Lorenzo Insignen pelaamisessa, Ghoulam kun on tottunut pelaamaan paljon yhteen edellä mainittujen herrojen kanssa. Joka tapauksessa Sarri tuskin lähtee muuttamaan hänelle tyypillistä 4-3-3-muodostelmaa ja tullee antamaan portugalilaiselle Mario Ruille mahdollisuuden. Kotijoukkue Chievo pääsee otteluun täysin terveellä kokoonpanolla.

Itse Stadio Marc’Antonio Bentegodin pohjoispuolella vallitsi lauantaina leppoisa markkinatunnelma. Curva Nordin ulkopuoli oli täyttynyt myyntikojuista, joista myytiin muun muassa vaatteita, vihanneksia ja kalaa. Sunnuntaina tuon samaisen alueen tulevat täyttämään kotijoukkueen kiihkeimmät kannattajat. He saavat vastaansa eteläkaarteeseen Napolin ultrat, joita odotetaan saapuvan Veronaan runsaasti. Oman mausteensa peliin voi tuoda myös sää. Sunnuntaiksi on odotettavissa alueelle runsaita sateita, mahdollisesti jopa ukkosta. Ja mitä tekee Suomen maajoukkueen Perparim Hetemaj Chievon keskikentällä? Kaikki tämä selviää sunnuntai-iltapäivän aikana.

Viime kaudella vastaava ottelu pelattiin helmikuussa, ja tuolloin Napoli vei pisteet mukanaan 1-3 -voitolla. Sunnuntaina tämä sama tulos ei olisi kovinkaan suuri yllätys.

Ennakoidut kokoonpanot:

Chievo (4-3-1-2)

Sorrentino; Cacciatore, Dainelli, Tomovic, Gobbi; Bastien, Radovanovic, Hetemaj; Castro; Birsa, Inglese

Napoli (4-3-3)

Reina; Hysaj, Chiriches, Koulibaly, Rui; Zielinski, Diawara, Hamsik; Callejon, Mertens, Insigne

Vedonlyönti

Unibet (la klo 14)

Chievo 8,00    X  4,80    Napoli 1,40

TV

Viasat Fotboll ja Viaplay

Kuva: Tarmo Lyytikäinen, Verona

The post Chievo-Napoli: Ennakko paikan päältä appeared first on Byyri.