Veikkausliiga

Veikkausliigan yleisökeskiarvo on parhaillaan 2582 katsojaa, mikä tarkoittaa 11,9% kasvua viime kauteen. Lukema elää vielä loppukauden ajan, mutta ennusmerkkejä vahvaan tulokseen leijuu ilmassa ihan jo äärimmäisen mielenkiintoisen mestaruustaiston vuoksi.

Lähimenneisyydestä vuodet 2004–2008 olivat eräänlaista kulta-aikaa yleisökeskiarvoa mitattaessa, ja vuonna 2007 keskiarvo oli peräti 2975 silmäparia. Tuolloin liigassa kiinnosti mm. HJK:n ja Hongan, TPS:n ja Interin sekä Hakan ja TamUn keskinäiset ottelut. Mestaruussarjan ennätys yleisökeskiarvossa on puolestaan vuodelta 1967, jolloin lehtereillä vieraili ottelua kohden keskimäärin 3071 katsojaa.

Jos yleisökeskiarvo pysyy vähintään tämän hetkisessä lukemassaan, on se kotimaisen futiksen pääsarjassa kovin tulos kymmeneen vuoteen. Evakkopelejä sisältäneeseen kevääseen peilattuna suuntausta ja lukua voi pitää kelvollisena – paremmilla olosuhteilla keskiarvo voisi nousta entisestään.

Ykkönen

Ykkösen yleisökeskiarvo on 1203 katsojaa, kun sarjaa on pelattu 15 kierrosta. Viime kaudella yleisökeskiarvo oli 1040 eli tällä hetkellä kasvua on 15,7%. HIFK:n noustua Veikkausliigaan täksi kaudeksi saattoi osa odottaa Ykkösen keskiarvon tippuvan, mutta nousijoista MuSa ja MyPa ovat vetäneet komeasti yli tuhannen katsojan keskiarvolla. Ykkösen tilanne näyttääkin erinomaiselta, jos tavoitteena pidetään tuhannen katsojan keskiarvon säilyttämistä.

Yksittäisistä otteluista mainittakoon 22.7. pelattu Kymenlaakson derby KTP:n ja MyPan välillä. Aurinkoiselle Arto Tolsa -areenalle oli nimittäin saapunut 3575 futiksen ystävää!

Kakkonen

Miesten kolmanneksi korkeimman sarjatason lohkoissa olevat joukkueet tuppaavat vaihtumaan kausien välissä. Syynä eivät ole pelkästään sarjanousut ja -putoamiset, vaan myös maantieteellinen jakautuminen. Siksi edellisen kauden yleisömäärät eivät aina kerro kaikkea, jos muutama yleisömagneetti on noussut tai vaihtanut lohkosta toiseen. Koko sarjan yleisökeskiarvo on juuri nyt 298 (-6,0%), mutta viime kauden lopullinen keskiarvo, 317, on vielä saavutettavissa.

A-lohko

”Itälohkossa” yleisökeskiarvo on 407 (-4,2%), kun kaikki joukkueet ovat pelanneet 12 ottelua. Viime kauden päätteeksi päädyttiin lukemaan 425, joten A-lohkolaisilla riittää vielä hieman kirittävää.

Yksittäisistä otteluista nostetaan esiin 4.7. pelattu Mikkelin paikallispeli MP:n ja MiPK:n välillä. Mikkelin Palloilijoiden 1–0-voittoa oli seuraamassa 2726 katsojaa, mikä on erinomainen lukema kakkosdivarin matsiin.

B-lohko

Viime kaudella Porin paikallispelit toivat kovia yleisömääriä B-lohkoon, jonka yleisökeskiarvo oli lopulta 259. Samanlaisia yleisömagneetteja ei ole kuluvalla kaudella vielä ollut, mutta yleisömäärät ovat silti nousussa ja keskiarvona loistaa luku 292 (12,7%).

C-lohko

Pohjoislohko menetti viime kauteen verrattuna Tampereen derbyt ja on muutenkin niin sanottu reservilohko. Tämä on näkynyt myös yleisömäärissä, ja pudotus on ollut rajuinta Kakkosen lohkoista. C-lohkon yleisökeskiarvo on kuluvalla kaudella 194 (-27,6%), kun se viime kauden päätteeksi oli 268.

Naisten Liiga

Naisten Liigan yleisökeskiarvo on tällä hetkellä 281 katsojaa. Viime kauden päätteeksi keskiarvo oli 209, joten kasvua on tapahtunut myös naisten puolella (34,4%). Lukua selittää ehkä pieneltä osin kesän MM-kisat, mutta ennen kaikkea alaveteliläinen IK Myran, joka nousi liigaan viime kauden päätteeksi. Heinäkuun ottelussa HJK:ta vastaan paikalla oli peräti 1549 katsojaa, mutta myös muissa otteluissa pienen pitäjän seura on kerännyt hyviä yleisömääriä.

Aika näyttää tuovatko MM-kisat uusia ja pysyviä katsojia Naisten Liigan otteluihin, ja saako laji yleisömäärässä ikinä kiinni esimerkiksi pesäpalloa, jossa naisten pelejä on kauden aikana käynyt katsomassa noin 500 katsojaa per ottelu.

Artikkelikuva – Arno Hämäläinen

Lähteet:

Palloliitto

Kuntopuntari

Ainoa mittari

The post Miltä näyttävät kotimaisen futiksen yleisömäärät, kun kausi on yli puolenvälin? Tarkastelussa Veikkausliiga, Ykkönen, Kakkonen ja Naisten Liiga appeared first on Byyri.

Tuusulanjärven pohjoisrannalla on potkittu Kakkosta nyt yhdeksän perättäisen kauden verran hyvin vaihtelevalla menestyksellä. Noustuaan Suomen kolmanneksi korkeimmalle sarjatasolle vuonna 2010, JäPS on ollut kauden päätteeksi niin putoamisviivan alla kuin kokeilemassa onneaan Ykkösen nousukarsinnoissakin. Voinee joka tapauksessa sanoa, että seura on jo pikkuhiljaa Kakkosen vakionimiä.

Järvenpää, yksi Helsingin monituisista nukkumalähiöistä, on ollut viime vuosina yksi nopeimmin kasvavista suomalaisista kaupungeista, joten potentiaalia ainakin yhtä askelta korkeammallekin sarjatasolle saattaisi kuitenkin tulevaisuudessa löytyä.

Taloudellinen loikka Ykköseen on hankala

Pelkkä asukasluku ei tietenkään ole paikkakunnan jalkapalloilullista potentiaalia mitatessa se kuuluisa Ainoa Mittari. Vaikka Järvenpäästä löytynee lähitulevaisuudessa enemmän väkeä kuin esimerkiksi Kotkasta tai menneinä kausina järvenpääläisille hyvin tutuksi tulleesta Mikkelistä, ovat jälkimmäiset hyvin perinteisiä jalkapallokaupunkeja siinä missä JäPS ei ole välttämättä oman pitäjänsä ehdoton urheilullinen ykkösvetonaula.

Verrattuna pienempien asukaskeskittymien seuroihin verottaa pääkaupunkiseudun joukkueiden yleisöpotentiaalia tietysti myös suurempi määrä muita tapahtumia – urheilu on kuitenkin lopulta viihdettä siinä missä musiikkifestivaalitkin. Mikäli JäPS tai jokin muu samankaltaisista lähtökohdista ponnistava joukkue siis mielii kirkkaimpiin valoihin, on oman tuotteen oltava kunnossa.

Yleisön houkuttelemisen lisäksi pitäisi tietysti pystyä kiinnittämään riittävä määrä sponsoreita ja luomaan riittävän vahva taustaverkosto, jotta valtakunnallisen sarjan vaatimat taloudelliset ponnistukset eivät vaatisi tylyintä veroansa. JäPS ei olisi ensimmäinen seura, joka ajautuu talouskurimukseen haukattuaan liian aikaisin liian ison palan.

Yksi JäPS:n profiilinimistä on hyökkääjä Kron Rexhepi. Kuva: Kristiina Mattila.

Toimivan organisaation kasaaminen vaatii paljon

Tuloksellisesti lupaavan viime kauden jälkeen Järvenpäässä eläteltiin oikeastaan ensimmäistä kertaa tosissaan toiveita mahdollisesta noususta Ykköseen. Vaikka kausibudjetti on vieläkin suhteessa moniin kilpailijoihin hyvin pieni, on taustaorganisaation kehittämisen eteen tehty paljon työtä, ja olosuhteet kaupungissa ovat kehittyneet kohisten – tietyiltä osin.

Uudesta harjoitushallista huolimatta JäPS pelaa kotiottelunsa eittämättä olosuhteiltaan vanhentuneella Järvenpään Keskuskentällä, jonka natisevaan ja kattamattomaan puukatsomoon mahtuu hädin tuskin viittäsataa ihmistä, ja silloinkin sillipurkissa olisi mukavammat oltavat. On selviö, ettei ”stadion” täytä edes Ykkösen vaatimuksia.

On toisaalta totta, että kotiotteluissa keskimäärin kirjattavalle pääluvulle tuokin paikkamäärä yleensä riittää, mutta on vaikea lähteä edes tavoittelemaan korkeampia yleisömääriä, jos otteluympäristö on niiden palvelemiseen ala-arvoinen. Järvenpään kaupungin taloustilanne on toki kaukana kiitettävästä, mutta kentän naapuriin nouseva pesäpallopyhättö lienee jonkinlainen merkki siitä, että olosuhteiden parantaminen on ainakin jossain määrin myös priorisoinnista kiinni.

Tämän epäkohdan korjaamisen eteen järvenpääläinen jalkapalloyhteisö on viime vuosina tehnyt paljon lobbaustyötä, ja pieni toivonkipinä uudesta stadionista on alkanutkin kyteä. Se oli myös varmasti yksi niistä motivaatiotekijöistä, joiden ajamana JäPS lähti luomaan viime keskiviikon ottelutapahtumaa.

Oman seurabrändin näkyvyyttä lisäämässä

Vaikka kausi ei ole ennättänyt vielä edes puoliväliin, on JäPS:n urheilullinen menestys jäänyt kauas toivotusta. Vielä ennen keskiviikkoa järvenpääläiset löysivät itsensä putoamisviivan alapuolelta, joten nousuhaaveita voinee jo tässä vaiheessa pitää pitkälti kuopattuina. Edellytykset uudelle yleisöennätykselle eivät siis olleet parhaat mahdolliset.

Keskiviikon tapahtumaa lähdettiin luomaan yhteistyössä valtakunnallista näkyvyyttäkin innovatiivisuudellaan ansainneen paikallisen Citymarketin kanssa. Inspiraation lähteenä lienee ollut Mikkelin Palloilijoiden samaa kaavaa noudatellut spektaakkeli viiden vuoden takaa, joka veti ”Urskin” lehterit pullolleen.

Järvenpään keskuskentällä toimi kesäkuisen ottelutapahtuman yhteydessä esimerkiksi parturi. Kuva: Kristiina Mattila.

Myös perheen pienimmille riitti puuhaa. Kuva: Kristiina Mattila.

Tavoitteena oli tuoda seuraa erityisesti sellaisten paikallisten tietoisuuteen, jotka eivät välttämättä muuten otteluihin juuri eksy, ja näin kenties saada uusia vakiokävijöitä ja ylipäätään nostaa jalkapallon näkyvyyttä kaupungissa.

JäPS:n pääsponsoreihin kuuluvan Citymarketin isännöimä ottelutapahtuma otettiin puheeksi seuran taustoissa jo viime vuonna.

– Asia nousi ensimmäisen kerran esille alkusyksystä 2018, kun aloitimme keskustelut Citymarketin kanssa. Konkreettinen ideointi aloitettiin helmikuussa, ja konsepti oli valmis huhtikuussa. Touko- ja kesäkuu sitten tehtiin varsinaisia valmisteluja, JäPS:ssä sekä pelaajan että puuhamiehen roolia toimittava Tuomas Kyytsönen kertoi Keski-Uusimaa-lehdelle.

Vapaaehtoisvoimin yhdenkin normaalista poikkeavan tapahtuman rakentaminen on siis aikaa vievää puuhaa – Kyytsönen toteaa JäPS-talkoolaisilta kuluneen koko prosessin maaliin viemiseen jopa 50 henkilötyöpäivää. Toisaalta tuo luku olisi hänen mukaansa merkittävästi pienempi, jos edes perusfasiliteetit, kuten vessat, ja tarvittavat sähköt olisivat kunnossa. Keskuskentän puutteissa ei ole siis kyse pelkästään katsomo-olosuhteista.

Entinen yleisöennätys jäi kauas taakse

Ennen keskiviikkoa tiettävästi suurin Järvenpäässä järjestetyssä jalkapallo-ottelussa nähty yleisöryntäys oli noin viidentoista vuoden takaa, kun Pietarsaaren Jaroa oli saapunut seuraamaan tuhatkunta silmäparia. Tuo lukema onnistuttiin Susia vastaan lähes tuplaamaan – lopullinen kirjattu katsojamäärä oli 1818.

Kakkosessa on toki nähty isompiakin lukemia, mutta järvenpääläissilmin luku oli varsin tyydyttävä, ja samaa mieltä oli myös ottelun isännöinyt Citymarket. Perhetapahtumana brändättyyn otteluun oli tuotu lapsien viihdykkeeksi pomppulinna ja temppurata, joiden herättämän nälän saattoi tyydyttää esimerkiksi muurinpohjaletuilla. Vanhempaan makuun löytyi puolestaan useampi anniskelualue.

Todellinen yleisömagneetti lienee kuitenkin ollut paikalle saapuneiden kesken arvottu skootteri, jonka Citymarket kustansi tapahtumaan. Sen nappasi mukaansa JäPS-juniori Joel Anttila, joka joutuu odottelemaan laillista mopoiluikää vielä tovin.

Ottelu Kouvolan Susia vastaan oli JäPS:lle melkoinen menestys niin kentällä…

…kuin yleisömäärässäkin mitattuna.

Voi sitä myös näinkin menestyä. Kuvat: Kristiina Mattila.

Vaikka tapahtumalla kiistatta onnistuttiin tuomaan seuraa uusien ihmisten tietoisuuteen, on tietysti vielä mahdotonta sanoa, miten konkreettisesti vastaavat poikkeustilaisuudet lopulta kehittävät seuran toimintaa tai ylipäätään innostavat ihmisiä lajin pariin. Ilmaistapahtuma on sekin tietysti aina ilmaistapahtuma, vaikka ottelun seuralle ansaitsema näkyvyys menetetyt lipputulot varmasti kuittasikin.

Sekin lienee selvää, että iso osa yleisöstä ei saapunut seuraamaan itse ottelua, mutta siinä ei ole automaattisesti mitään vikaa. Kenties kotijoukkueen taululle latomat 6-1-lukemat onnistuivat osoittamaan epäilijöille, että kotimainen jalkapalloviihdekin voi todella olla viihdettä, vaikka se ei Mestareiden liigan tasolle yltäisikään. Jalkapallopuritanistit saattavat ja saavat olla eri mieltä, mutta subjektiivisista lähtökohdista tällaisia tapahtumia kaipaisi kansalliseen jalkapalloon lisää.

Kirjoittaja pelaa silloin tällöin, mutta istuu pääasiassa penkillä Järvenpään Palloseurassa.

Artikkelin pääkuva: Kristiina Mattila.

The post JäPS löi yleisöennätyksensä uusiksi – mistä se kertoo, vai kertooko mistään? appeared first on Byyri.

Miten 283 944 asukkaan kaupungista ei löydy enempää katsojia Tapiolan urheilupuistoon?

Kauden kotiavauksessa IFK Mariehamnia vastaan katsojia oli saapunut Tapiolaan 1003, ja seuraava kotipeli FC Interiä vastaan kiinnosti ainoastaan 881 silmäparia. Suuntaus ei ole uusi, sillä Hongan viime kauden katsojakeskiarvo oli Veikkausliigan neljänneksi pienin (1928). Taakse jääneistä IFK Mariehamn ja PS Kemi ovat pieniä Espooseen verrattuna, ja FC Lahdella on puolestaan omat huolensa tippuneiden katsojamäärien kanssa.

Kuva – Ruutu

Ongelma ei koske vain jalkapalloa Espoossa, sillä yleisömäärät ovat pieniä myös muissa lajeissa. Espoon muista miesten pääsarjaseuroista Salibandyliigan Indians ja Oilers vetävät yleisöä peleihinsä noin 500–600 katsojan verran.  Joukkueiden välinen Espoon derby on kuitenkin lämmin poikkeus, jota on ollut seuraamassa toistuvasti hieman yli 2500 katsojaa!

Jos tuo paikallispeli jätetään pois listalta, niin vastauksen yleisökatoon voisi löytää liikuntasosiologi Arto Tiihosen mietteistä. Tiihonen kertoi vuosi sitten (STT) espoolaisten nimittäin kärsivän identiteettiongelmasta urheilun saralla.

”Pääkaupunkiseudulla ei synny sellaista sosiaalista koheesiota kuin pienemmillä paikkakunnilla. Vantaalla ja Espoolla on identiteettiongelma. Esimerkiksi Espoossa iso osa kannattaa helsinkiläisiä HIFK:ta ja HJK:ta.”

Mikä sitten neuvoksi, kun tilanne on tämä?

Tekohengitystä yleisömääriin voisivat tuoda kausikorttikampanjat, näkyvämpi panos sosiaalisessa mediassa lipputarjouksien kera ja tietenkin paremmat olosuhteet katsojille.

Kausikorttikampanjat eivät ole kuitenkaan mikään oikotie onneen, vaikka onnistuneita keräyksiä on nähty ympäri Suomen. Katsojat saattavat jäädä odottamaan edullisempia kausikortteja vuosi toisensa jälkeen, kuten myös yksittäisiä tarjouslippuja, jos katsojat sellaisiin totutettaisiin. Stadionhankkeesta puolestaan uutisoitiin kymmenen vuotta sitten, ja vaikka asia vielä joskus etenisikin, aluksi nykyinen noin 4 000 hengen kapasiteetin pitäisi täyttyä edes kerran kaudessa.

Tärkeämpää olisi mielestäni laittaa Tapiolan urheilupuiston olosuhteet kuntoon, sillä bajamajat, alkeelliset katsomot ja ns. oleskelutilat virvokkeiden nauttimiseen ennen ja jälkeen pelin eivät houkuttele lehtereille uusia katsojia, ellei joukkue esitä kentällä jotain poikkeuksellista. Otteluisännän tulisi pystyä järjestämään sellainen ottelutapahtuma, joka viihdyttää kaikkia ikään taikka sukupuoleen katsomatta.

Siinä missä aiemmin mainituilla pienemmillä paikkakunnilla ja etenkin ulkomailla omaa seuraa kannatetaan niin myötä- kuin vastoinkäymisissä, tuntuu leijonanosa suomalaisista olevan täysin menestyshullua kansaa. Paras lääke FC Hongan tilanteeseen olisikin pitkäaikainen menestyminen ja tällä kaudella sillä onkin jalkeilla kilpailukykyinen joukkue HJK:n haastamiseen. Ehkäpä se auttaisi identiteetinkin muodostamiseen – menestyjiä kentällä ja sen ulkopuolella.

FC Hongan hopeaan päättyneellä kaudella 2008 yleisökeskiarvo oli 3155, joten orastavaa kiinnostusta menneisyydestä löytyy.

Kuva – Juhani Järvenpää

Lopuksi on pakko antaa tunnustusta FC Hongan kannattajille, HK-05:lle. Tämän hetken sarjassa ryhmä menee ehdottomasti kolmen parhaan kannattajaporukan joukkoon, kun katsotaan aktiivisuutta sekä koti- että vieraskentillä unohtamatta hienoja tifoja.

Tuonne kolmen parhaan joukkoon tulisi myös FC Hongan kentällä yltää, jos se mielii houkutella väkeä katsomoihin, sillä menestyjiä espoolaisetkin kävisivät katsomassa.

The post Veikkausliigasta: Espoota vaivaa menestyshullun maan ongelma – mistä katsojat? appeared first on Byyri.

MM-kisat

Veikkausliiga on yksi kovatasoisimmista sarjoista, joka ei levähdä edes MM-kisojen ajan. Muista käynnissä olevista kesällä pelattavista sarjoista USA:n MLS pitää yhdeksän päivän tauon, Norjassa pötkötellään pari viikkoa ja Ruotsin Allsvenskan huilaa yli kuukauden päivät.

Isoin puheenaihe näin MM-kisojen aattona tiukan otteluohjelman lisäksi on tietysti yleisömäärät. Eiliset luvut olivat ihan kelvollisella tasolla, mutta kuinka moni valitsee esimerkiksi perjantai-iltana ennemmin TPS:n ja FC Lahden välisen taiston kuin MM-kisojen huippuottelun Portugali – Espanja?

Yleisömäärät 12.6.

HJK – IFK Mariehamn: 3209

FC Lahti – FC Honka: 2830

KuPS – Ilves: 2745

FC Inter – PS Kemi: 2615

SJK – TPS: 2516

RoPS – VPS: 2111

Arvokisakävijöitä Suomen kentillä

Useampaan otteeseen Byyrissäkin mainitusta Egyptin Abdalla El Saidista tuli ensimmäinen MM-kisoihin Veikkausliigasta lähtenyt pelaaja. Kotoisessa liigassa pelanneet MM-kisakävijät ovat vähissä, mutta kun hakua laajennetaan myös muihin turnauksiin, useampi nimi nousee esiin.

Osa muistaa varmasti vuoden 2016 EM-kisoista Albanian kapteeninakin toimineen Ansi Agollin, joka pelasi vuosia ennen kisoja Vaasan Palloseurassa muutaman vuoden ajan. CONCACAF Gold Cupissa eli Pohjois-Amerikan, Keski-Amerikan ja Karibian alueen maiden turnauksessa on puolestaan pelannut MyPaa edustanut kanadalainen Tosaint Ricketts.

Maanosaliittojen cupissa (Confederations Cup) on nähty Uuden-Seelannin paidan ylleen pukeneet Kris Bright (Haka, IFK Mariehamn) ja tällä hetkellä KTP:ssa pelaava, lukuisia suomalaisia seuroja kokenut Chris James.

IFK Mariehamnissa ihastuttanut ja Veikkausliigan voittanut jamaikalainen Dever Orgill oli puolestaan mukana kahden vuoden takaisessa Copa América -turnauksessa ja pääsi vaihdosta kentälle Meksikoa ja Uruguayta vastan.

Afrikan mestaruuskisoistakin löytyy tuttuja nimeä kotimaista futista seuraaville. Kapverdeläinen David Silva pelasi Pietarsaaren Jarossa kymmenen ottelua kolmisen vuotta sitten, ja FC Interissä vuonna 2016 kääntymässä käynyt Adama Tamboura oli vakionimi Malin maajoukkueessa.

Vaikka El Said on ainoa suoraan liigasta kisoihin lähtenyt, on hyvä muistaa myös muutama muu MM-kisakävijä, joilla on taustaa Suomen kentiltä. Jamaikan Marcus Gayle (KuPS) pelasi ottelun Ranskan kisoissa 1998 ja KPV:ssä 80-luvulla lainalla ollut Jaime Rodríguez edusti El Salvadoria Espanjan kisoissa 1982.

Kuva – moimedia

Tämän päivän Veikkausliigasta esiin nousevat tietysti Anthony Annanin (HJK) ja Taye Taiwon (RoPS) nimet. Molemmilla on runsaasti taustaa Afrikan kisoista ja molemmat edustivat maitaan, Ghanaa ja Nigeriaa, Etelä-Afrikan MM-kisoissa vuonna 2010.

Kenen nimi jäi uupumaan? Kommentoi somessa!

Fabrizio Piccareta

FC Interin valmentajan Fabrizio Piccaretan potkut eivät olisi olleet iso yllätys muutama viikko takaperin. Sunnuntaina 10.6. korviin kantautui lopulta tieto sopimuksen purusta. Lopettamisilmoitus tuli seuralle yllätyksenä, mutta FC Interin tiedotteen mukaan italialaisen päätöksen takana oli monitahoiset syyt.

– Syvällisen harkinnan jälkeen päätin jättää eronpyyntöni päävalmentajan tehtävästä. Päätös ei ollut helppo, mutta uskon sen olleen oikea ja nyt olevan oikea aika sille. Osa tähän johtaneista syistä on henkilökohtaisia ja siksi yksityisiä, osa taas ammatillisia ja perustelua vaativia.

Valmennusvastuun ottaa Piccaretan apuvalmentajana toiminut John Allen, jota tehtävässä auttaa Kari ’’Karo’’ Virtanen.

The post Veikkausliigasta: MM-kisahuumaa appeared first on Byyri.

Monenlaista näkyvyyttä

Lauantaina alkanut Veikkausliiga-kausi on näkynyt ja kuulunut niin sosiaalisessa mediassa kuin printtilehdissäkin. Liigaa käsitteleviä ennakoita teksti-, video- ja podcastmuodossa ei voi laskea kahden käden sormin, ja varsinkin Sanoma on panostanut entistä enemmän Veikkausliigaan. Pöytä oli niin sanotusti katettu kauden aloitusta varten.

Yleisömäärien muodossa ensimmäinen kierros jätti kuitenkin paljon kysymysmerkkejä.

Kausikorttikampanjat ovat toteutuneet mallikkaasti, vaikka vain neljä liigaseuraa lähti uuteen trendiin mukaan. Liian aikaisin alkava kausi saattaa silti verottaa koko kauden keskiarvoa. Lisäksi yleisömäärien ilmoittamisessa ei ole löydetty kultaista keskitietä, vaan avauskierroksella nähtiin sekä ylä- että alakanttiin ilmoitettuja määriä – toiset laskevat paikalla olevan yleisön, toiset lisäävät lukuun myydyt kausikortit ja loput arpovat hatusta lukeman.

Kuva: VPS – FC Inter

Yleisömäärät

HJK – Ilves: 3317

Lahti – TPS: 2385

VPS – FC Inter: 2248

KuPS – Honka: 2007

RoPS – MIFK: 1809

SJK – PS Kemi: 1694

Kaikki ottelut ovat totuttuun tapaan nähtävissä Sanoman Ruutu-palvelusta suorana, joten olisikin mielenkiintoista tietää lukuja myös sieltä suunnalta. Jäikö osa kesän futisyleisöstä vielä kotisohvalle katsomaan ja odottamaan lämpimämpiä kelejä vai jäikö liigan avauskierros liiaksi mediapimentoon?

Ruutu-palvelussa oli lukuisia ongelmia viikonlopun aikana niin äänten, kuvan pätkimisen kuin kameratyöskentelynkin kanssa, joten kokonaiskuva jäi vielä vaisuksi. Kunhan nämä ongelmat saadaan selätettyä, on Veikkausliigaa mahdollista katsoa hyvällä ja sulavalla kuvalla läpi kauden.

Parasta peli on kuitenkin paikan päällä seurattuna.

PS Kemi

Lähes kaikissa kausiennakoissa liigan häntäpäähän ja putoajakandidaatiksi tuomittu PS Kemi vastasi avauskierroksen suurimmasta yllätyksestä. Valtavana altavastaajana Seinäjoelle matkustanut kemiläispoppoo ja nelikymmenpäinen Kempton Royalsin kannattajajoukko eivät ennakkoasetelmia kumarrelleet. Joukkue ryösti arvokkaat kolme pistettä Julian Guevaran maalilla.

SJK:lla oli omat paikkansa ottelussa, mutta huono viimeistely ja Oskari Forsmanin uskomaton torjunta ottelun loppuhetkillä pitivät kotijoukkueen nollilla. Mitään sen isompaa paniikkia ei vierailijoilla ottelussa ollut, joten SJK:n valmentaja Tommi Kautonen saa toden teolla miettiä taktiikkansa kuntoon ennen TPS-ottelua.

Kausi on pitkä, ja PS Kemin tulee hyvissä ajoin napsia säilymiseen tarvittavat pisteet, jos viime vuosien perusteella voi tulkintoja tehdä. Aiemmat kaudet ovat osoittaneet syksyn olevan vaikea, ja nähtäväksi jää, miten kokoonpano tulee muuttumaan avauskierroksen ottelusta. Nyt kannattaa nauttia ja näyttää epäilijöille, että PS Kemi on tullut liigakartalle jäädäkseen.

Ottelusiirrot

Aikaisin käynnistyvä kausi on pakottanut muutamat seurat pelaamaan varakentillään, sillä ottelupäiviä ei haluta enää siirtää. TPS pelaa tulevana viikonloppuna kotiavauksensa Valkeakoskella ja Ilves vierailee Helsingissä Telia 5G Areenalla jo toistamiseen tällä kaudella toimittaen kotijoukkueen virkaa Kuopion Palloseuraa vastaan. Tamperelaiset matkaavat jälleen pääkaupunkiin, sillä Ilveksen varakentäksi nimetty Ratina ei ole pelikunnossa.

Otteluohjelmaa laatiessa voidaankin kyseenalaistaa pakottava tarve luonnonnurmikenttien aikaiselle käytölle täällä kylmässä Pohjolassa, varsinkin, kun otetaan huomioon seurojen menettämät ottelutulot. Myöskään kausikortin ostaneet kannattajat eivät hypi riemusta menettäessään kotipelejä. Absurdia tilannetta avaa hyvin Juhavaltteri Salminen kirjoituksessaan.

Veikkausliigan puheenjohtaja Matti Apunen keitti joka vuotisen sopan vielä sakeammaksi lausunnollaan liigan avajaistilaisuudessa.

– Veikkausliiga teki viime vuonna päätöksen, että pelejä ei enää lähdetä siirtämään, vaan liigaseurojen on nimettävä varakentät, joilla pelataan, mikäli olosuhteet niin pakottavat. Toivon, että kaikki ymmärtävät tämän asian. Ottelusiirrot aiheuttavat kaikille ongelmia sarjaohjelman kannalta. Tästä ei ole muuta tietä kuin rakentaa modernit ja toimivat stadionit, totesi Apunen viikko sitten.

Viimeisestä kohdasta olen samaa mieltä, kuten varmasti valtaosa futisväestä. Muu liturgia paljastui sanahelinäksi, sillä Ilves ilmoitti maanantaina saavansa luvan ottelusiirtoon. Alun perin 18.4. kalenterissa ollut Ilves – IFK Mariehamn siirtyy pelattavaksi Tampereen Tammelaan 29.8.

Tarkkaan sääntöjä lukiessa löytyykin kohta, jonka avulla molemmat joukkueet voivat ehdottaa ottelusiirtoa, ja tällöin se on mahdollisesti myös hyväksyttävä. Toisin sanoen, vierasjoukkue voi kieltäytyä siirrosta (TPS-SJK, Ilves-KuPS) ja viedä tietoisesti kotiedun joukkueelta pois.

Nykyinen tilanne on vähintäänkin epäselvä, ja toisaalta koti- ja vieraspelejä tulisi olla otteluohjelmassa tasaisesti läpi kauden. Pienillä otteluohjelmaan tehdyillä viilauksilla kausi olisi varmasti saatu paremmin käyntiin.

Kuvat: Monska & Kempton Royals

The post Veikkausliigasta: Kemin suuri yllätys appeared first on Byyri.