The post Ikuinen Ykkönen: Jakso 99: Ensimmäisten kierrosten antia appeared first on Byyri.

The post Kuvakooste: Tampere United – FC Jazz 2–2 / 17.3.24 appeared first on Byyri.

The post Ikuinen Ykkönen: Jakso 97: Grattis EIF, keskustelu olosuhteista lähti laukalle, Gnistan vahvoilla karsimaan appeared first on Byyri.

The post Ikuinen Ykkönen: Jakso 96: Näin käy loppusarjoissa – TPS otti valmentajan piirin ulkopuolelta appeared first on Byyri.

The post Ikuinen Ykkönen: Jakso 94: TPS ja MP tarjosivat yllätyksiä appeared first on Byyri.

The post Ikuinen Ykkönen: Jakso 93: Kukas nyt pelaa kärkisijoista? Pelastaako tuttu paluumuuttaja KPV:n? appeared first on Byyri.

The post Ikuinen Ykkönen: Jakso 92: Kauden puolivälitähdistöt, onko yksi putoaja jo varma?; vaihtuuko jossain valmentaja? appeared first on Byyri.

The post Ikuinen Ykkönen: Jakso 91: JJK löysi kotivireen appeared first on Byyri.

The post Ikuinen Ykkönen: Jakso 90: EIF jatkaa sarjan parhaana, MP ei taivu, SalPa valuu appeared first on Byyri.

The post Ikuinen Ykkönen: Jakso 88: Pohjanmaan kriisijoukkueet kohtaa, Yllättävät kärkijoukkueet jatkavat loistoaan appeared first on Byyri.

The post Ikuinen Ykkönen: Jakso 87: Ennakkosuosikkien tilanne HIFK – TPS -ottelun jälkeen, analyysit muista joukkueista ennen seuraavaa kierrosta appeared first on Byyri.

The post Ikuinen Ykkönen: Jakso 86: Ekan kierroksen karkelot nippuun appeared first on Byyri.

(00:00) Alkujuonto, sarjauudistuksesta muistutus
(06:18) JJK
(17:25) SJK Akatemia
(26:20) KäPa
(33:05) MP
(44:31) SalPa
(53:51) KPV
(01:03:05) EIF
(01:14:00) JäPS
(01:24:25) Gnistan
(01:35:45) FF Jaro
(01:44:45) HIFK
(01:58:09) TPS ja loppusanat

The post Ikuinen Ykkönen: Kausiennakko 2023! appeared first on Byyri.

The post Ikuinen Ykkönen: Jakso 84: Tähdistöt, palkintoja ja summaus vuodesta 2022 appeared first on Byyri.

The post Ikuinen Ykkönen: Jakso 83: Reaktiot TPS – Jaro -peliin ja liigakarsinnan ennakkoa appeared first on Byyri.

The post Ikuinen Ykkönen: Jakso 82: Ennakkoa TPS – Jaro -peliin: ”Jarolla ei ole Turussa varaa passiivisuuteen” appeared first on Byyri.

Viidestä seurasta kaksi, TPV ja sittemmin FC Lahdeksi fuusioitunut FC Kuusysi, ovat kuitenkin jatkaneet toimintaansa Ykkösessä vielä Veikkausliigasta putoamisen jälkeen. FC Jazz, Myllykosken Pallo ja Tampere United sen sijaan ajautuivat konkurssiin veikkausliigaseuroina, mikä horjutti jokaisen seuran olemassaoloa.

Jazzin kohdalla konkurssin taustalta paljastui lopulta myös laittomia talousjärjestelyjä, ja myös TamUssa luisuttiin Palloliiton sääntöjen vastaiseen taloudenpitoon. Kummankin seuran kohdalla pääasiallinen syy oli vanha tuttu: omien varojensa yli eläminen.

Vuonna 2005 konkurssiin ajautuneen Jazzin talousvaikeudet pohjautuivat jo 1990-luvun hulluihin vuosiin. TamUn kohtaloksi taas koitui vuosien 2006 ja 2007 Suomen mestaruuksien aiheuttama mopon keuliminen. Ajankohta osoittautui pahimmaksi mahdolliseksi, ja seura ajautui pahoihin talousvaikeuksiin, joista selviytymiseksi turvauduttiin epätoivoisiin keinoihin.

”Nähdäkseni mestaruuksien jälkeen lähti vähän mopo käsistä, ja luovuttiin hyvistä taloudenhoidon perusteista”, kertoo TamUn nykyinen puheenjohtaja Antti Niemistö. ”Se ei ehkä yksistään olisi riittänyt, mutta sitten tuli maailmanlaajuinen finanssikriisistä lähtenyt lama.”

Konkurssi seurasi vuonna 2011, kun Palloliitto oli sulkenut TamUn kaikista sarjoista ja tulopuoli tyrehtyi. Myöhemmin myös konkurssin myötä nurin menneen Tampere United Oy:n entistä johtoa tuomittiin talousrikoksista.

Myllykoskella taivas taas tummui oikeastaan vain huonon tuurin myötä. Pienen paikkakunnan suurin työllistäjä ja MyPan suurin yksittäinen tukija, Myllykosken paperitehdas, lakkautettiin vuonna 2011, eikä seuran varainhankinta onnistunut paikkaamaan syntynyttä aukkoa. Konkurssiin MyPa ajautui vuoden 2015 alussa.

”Olihan se todella raskas isku. Myllykoskella on reilut 4000 asukasta, ja alla oli vielä raskaampi isku, eli tehtaan kaatuminen. Täällä vietettiin silloin henkisesti todella vaikeita aikoja”, MyPan puheenjohtaja Risto Oksanen sanoo.

Yksikään seurayhteisö ei kuitenkaan suostunut luovuttamaan. Toiminta jatkui jollain tasolla välittömästi, ja edustusjoukkueen tasollakin hyvin pian konkurssin jälkeen. Katseet kohdistettiin ongelmien sijasta tulevaisuuteen.

TamUn soihtua kantoi erillinen, kannattajien perustama Tampere United Kannattajat ry, joka ilmoittautui kaudeksi 2012 Kutoseen. Neljä vuotta myöhemmin TamU-K sulautui emoseuraan ja TamU teki virallisen paluun. Porissa ja Myllykoskella junioritoiminta jatkui normaalisti koko ajan. FC Jazzin edustusjoukkue teki paluun Palloliiton sarjoihin 2016 ja MyPan 2017.

”Kun tehdas kaatui, MyPa jatkoi vielä jonkin aikaa. Mutta jo silloin oli päivänselvää, ettei resurssit tule riittämään. Täällä ei ole mesenaattia, joten suunta oli selvä. Sen jälkeen junioritoiminta jatkui välittömästi, ja siitä pidettiin huolta. Sen päälle alettiin pikkuhiljaa rakentaa”, Oksanen kertoo.

Realiteettien ymmärtämisen päälle löytyi vielä aimo annos sisukkuutta. Sen sijaan, että konkurssi olisi koettu kuoliniskuksi, se otettiin vastaan haasteena.

”Se oli monella tapaa haastavaa. Tosi paljon silloin otettiin energiaa tietynlaisesta katkeruudesta ja siitä, että halutaan näyttää, ettei meitä voi pyyhkiä kartalta. Se saatiin kanavoitua positiivisella tavalla”, Niemistö sanoo.

”Olihan se aika erikoista”, Niemistö nauraa kysymykselle siitä, millaista oli lähteä rakentamaan TamUn brändillä kuutosdivarin seuraa. ”Huomiota sai aivan suhteettomasti. Vaikka me lähdettiin aivan nollista. Yhdistyksellä ei ollut minkäänlaista varallisuutta ja kulut lähtivät heti laukkaamaan. Palloliiton jäseneksi liittyminen maksoi silloin reilun satasen, eikä seuralla ollut varaa maksaa edes sitä. Sen aikainen puheenjohtaja sitten lainasi sen omistaan.”

Niemistö uskoo, että vahva brändi ja uskollinen yhteisö auttoi toiminnan ensimmäisinä vuosina. Kannattajat olivat esimerkiksi valmiita maksamaan pelaajien pelipasseja omasta pussistaan. Lisäksi fanituotteiden myynti lähti vetämään heti alusta alkaen, mikä on aladivarien seuralle harvinaista. Sillä oli iso vaikutus seuran talouteen.

Ihmisten tuki ja kiinnostus näkyi myös katsojaluvuissa. Heti kauden ensimmäisessä pelissä paikalla oli muitakin kiinnostuneita kuin vain seuran faniryhmän ydinjoukkoa. Kauden huipentaneessa nousukarsintapelissä katsojia olikin sitten jo useita satoja.

Myös Myllykoskella seurayhteisö osoitti voimansa heti alusta alkaen. Kouvolalaisen Purhan paikan Kolmosesta kaudeksi 2017 saanut MyPa on paikallisesti kiinnostava seura, pelasi se millä sarjatasolla tahansa.

”Vaikka pelataan Kolmosta, niin ei se meidän yleisökeskiarvoissa merkittävästi näy. Tänä vuonna meidän keskiarvo oli noin 500 henkeä. Parhaimmillaan yhdessä ottelussa oli lähes tuhat katsojaa”, Oksanen kertoo.

Sekin tietysti auttoi, että urheilullinen puoli lähti heti toimimaan. ”Meillä oli oman kylän pelaajia ja Jukka Karjalainen teki todella ansiokkaan työn nostamalla joukkueen Kolmosesta aina Ykköseen asti. Samalla innostus kasvoi”, Oksanen sanoo. ”Oli hauska nähdä, että ne ihmiset, jotka liiga-aikaan istui tietyllä paikalla katsomossa, istui siellä myös Kolmosen peleissä.”

Myös Tampereella saatiin huomata, että sarjatasosta huolimatta urheilullinen menestys kiinnostaa ihmisiä. Heti ensimmäisellä kaudellaan TamU nousi Vitoseen, ja kolmen vuoden päästä joukkue pelasi jo Kolmosta.

Niemistö myöntää, että aluksi moni tuli naureskellen kyselemään, että mitä te oikein kuvittelette olevanne. Ajan myötä tilanne on kuitenkin muuttunut. ”Osa jopa pahoittelee sitä, että on tullut mukaan vasta myöhemmin. Niitä vanhoja TamUn liigapeleissä käyneitä ihmisiä on tullut mukaan myöhempinä vuosina, ja sehän on vain hieno asia.”

Seurarakkaus on asia, jota on vaikea kadottaa. Se voi ajan myötä voimistua, laantua tai muuttaa muotoaan, mutta on aina olemassa. Seurayhteisöillä olisi ollut täysi oikeus kääntää selkänsä konkurssiin ajautuneille seuroille. Näin ei kuitenkaan käynyt.

”Mypa tiedetään ja tunnetaan. Siinä mielessä arvostusta on. Tälle yhteisölle on edelleen ylpeyden aihe, että MyPa tiedetään jopa ulkomailla”, Oksanen sanoo.

Myös pelaajista näkee, että logo, jolla on voitettu Suomen mestaruuksia ja pelattu europelejä, merkitsee. Sekä Oksanen että Niemistö kokevat, että osa seurojen vetovoimasta pelaajarintamalla johtuu juuri historiasta ja yleisön kiinnostuksesta.

MyPan puheenjohtaja kuitenkin myöntää, että päivittäisessä tekemisessä historiasta ei juuri ole hyötyä. ”Varsinaisessa toiminnassa se ei kuitenkaan näy mitenkään. Rahan kairaaminen kumppanikentästä on meillekin raskasta työtä.”

Pahimmillaan historia voi jopa vaikeuttaa varainkeruuta. Niemistö sanoo, että osa yrityksistä ei periaatteesta lähde tukemaan seuraa, koska hävisivät konkurssissa niin paljon rahaa. FC Jazzin toiminnanjohtaja Tommi Pikkarainen on huomannut saman. ”Tässä välissä on ollut monta huonoa vuotta, ja sitä aikaa on kulunut niin paljon, ettei se nostalgia enää kanna. Se ei esimerkiksi meidän euroissa näy.”

Toisaalta rikas historia pitää sisällään potentiaalia ihan eri tavalla kuin monella muulla kakkos- tai kolmosdivarin seuralla. Niemistö ja Pikkarainen uskovat esimerkiksi molemmat, että vahva brändi voi olla avuksi siinä kohtaa, kun paikka Veikkausliigassa alkaa olla aidosti lähellä ja toimintaan täytyy saada lisäeuroja kumppanikentästä. 

Perinteet näkyvät myös siinä, millaiset olosuhteet ja kannattajapotentiaali seuroilta löytyvät. ”Kyllä se historia näkyy. Meillä on hyvä kannatuspohja ja meidän omat olosuhteet on hyvät. Jos mietitään vaikka junioritasoa ja pelaajakehitystä, niin kyllähän me ollaan kaupungin vahvin seura”, Pikkarainen sanoo.

”Kun meillä on paikallisottelu, niin yhtäkkiä on yli 3000 ihmistä paikalla. Se osoittaa, että sitä potentiaalia on siellä pohjalla.”

Mihin asti se potentiaali sitten kantaa? Etenkin isoilla talousalueilla, Tampereella ja Porissa, uskotaan siihen, että nousu takaisin Suomen suurimpien jalkapalloseurojen joukkoon on mahdollista.

”Jo vuonna 2011 asetettiin tavoitteeksi palata Euroopan kentille. Silloin oltiin todella kaukana siitä, eikä se nytkään kovin lähellä ole. Mutta asetamme tavoitteet sinne, mihin uskomme mahdollisuuksien riittävän”, Niemistö lataa. Nähtävissä olevassa tulevaisuudessa TamUn tavoite on pelata jälleen Veikkausliigassa.

Pikkarainen näkee, että myös Kakkosta pelaavalla Jazzilla on potentiaalia nousta ainakin tasaisesti liiganoususta taistelevaksi Ykkösen seuraksi sekä merkittäväksi kasvattajaseuraksi. Vertailukohteeksi Pikkarainen ottaa täksi kaudeksi Veikkausliigaan palanneen VPS:n sekä Jaron, jotka molemmat tulevat Poria pienemmiltä talousalueilta.

Jazzin toiminnanjohtaja kuitenkin muistuttaa, että urheilullinen kasvu edellyttää myös taloudellista kasvua, mikä taas vaatii sen, että oman talousalueen sidosryhmät saadaan aktivoitua.

”Meidän pitää pystyä tuottamaan samanlaista merkityksellisyyttä, jota FC Jazz tuotti hyvinä aikoinaan”, Pikkarainen toteaa. ”Viime kädessä me ei päätetä, että mennäänkö me sinne, vaan porilaiset katsojat, porilaiset yritykset ja Porin kaupunki.”

Yksi tapa, jolla ihmiset saadaan sitoutumaan, on se, että asiat tehdään fiksusti. Kaikkien kolmen seuran kohdalla vaikuttaa siltä, että kokemuksista on otettu opiksi, eikä urheilullista menestystä lähdetä enää jahtaamaan riskillä. Niemistö esimerkiksi myöntää, että vaikka tavoitteet ovat korkealla, ei TamUlle olisi ollut hyväksi vielä tässä kohtaa nousta Ykköseen. Ensisijaisena tavoitteena on kehittää seuraa kokonaisvaltaisesti.

”Tyhmiä riskejä ei oteta. Jos urheilupuoli jostain syystä epäonnistuu, niin samalla ei saa mennä muukin toiminta retuperälle”, Niemistö sanoo.

MyPan Oksanen on pitkälti samoilla linjoilla. ”Olen aina sanonut, että MyPa on tappioita tavoittelematon seura. Sekä kentällä että taloudessa. Pienimuotoista tämä on, mutta pysymme pinnalla. Pidämme taloudesta sillain huolta, että velkarahalla emme lähde toimintaa pyörittämään.”

Myös Tampereella tunnutaan ymmärtäneen sen seurayhteisön arvo, jonka eteen päivittäistä työtä tehdään. Menestystä tärkeämpää on elinvoimainen seura, joka voi hyvin ja tuo iloa sidosryhmilleen vielä pitkään.  

”Olen sanonut usein, että tehtäväni puheenjohtajana on varmistaa se, että ensi vuonnakin pelataan. Ja se pätee vuodesta toiseen. Meillä on seurana aika traumaattiset kokemukset. Nyt ollaan rakennettu seuraa muutenkin, eikä olla enää edustusjoukkueen varassa, kuten liigavuosina oltiin”, Niemistö kertoo.

Pikkarainen kuitenkin muistuttaa, etteivät varovaisuus ja menestys sulje toisiaan pois. Veikkausliigassa sekä pelaajana että valmentajana esiintynyt seurajohtaja kokee, että ilman miljonääriomistajan tukea talous- ja urheilupuolen kasvattaminen käsi kädessä on ainoa kestävä tapa menestyä. Tekemisen täytyy muutenkin olla vahvalla pohjalla, ja seuran mahdollisimman omavarainen sekä taloudellisesti että pelaajatuotannon osalta.

”Jos laadukasta juniorityötä jaksaa tehdä kymmenen vuotta, niin se kantaa aina hedelmää”, Pikkarainen sanoo. ”Ei talous- tai urheilupuolta voi vetää riskillä kuiviin. Orgaaninen kasvu tulee kyllä, jos jaksaa tehdä pitkäjänteistä työtä.”

Orgaanisen kasvun kautta myös seuran omat resurssit lisääntyvät. Hengitystä pidätellen menestystä ei kannata odottaa, mutta jos kaikki menee hyvin, voi olla, että lähivuosina Veikkausliigassa nähdään yhä useampi Suomen mestaruuden voittanut seura.

Se ei ole kuitenkaan enää itseisarvo. Jokainen vaikean polun läpikäynyt seura näyttää oppineen matkalla tärkeitä asioita suomalaisesta jalkapallokentästä. Vaikka menestyminen on kilpaurheilussa avainasemassa, luo elinvoimainen jalkapalloseura yhteisölleen merkitystä myös muun kuin vain voittojen kautta.

”Kyllä MyPan merkitys on muualla kuin mitaleissa”, Oksanen toteaa.

The post Sallisen sivukatsomo: Nousu, tuho ja merkityksellisyys – entiset liigamestarit FC Jazz, MyPa ja TamU eivät rakenna riskillä toimintaansa appeared first on Byyri.

The post Ikuinen Ykkönen: Jakso 81: Viimeinen vääntö kakkossijasta appeared first on Byyri.

The post Ikuinen Ykkönen: Jakso 80: Loppukauteen yllätyspotkut! appeared first on Byyri.

The post Ikuinen Ykkönen: Jakso 79: ”Säilymisestä ja 4. sijaista käydään kovat taistot” appeared first on Byyri.

The post Ikuinen Ykkönen: Jakso 78: Ennakkoa perussarjan viimeiselle kierrokselle ja sarjauudistus appeared first on Byyri.

The post Ikuinen Ykkönen: Jakso 77: Taistelut tiivistyy appeared first on Byyri.

Merkittävä ajanjakso kokkolalaisessa seurajalkapalloilussa tuli viime syksynä päätökseen, kun KPV:n pääomistajana vuodesta 2013 toiminut Matti Laitinen jättäytyi pois seuran johdosta. Samalla seuran omistuspohja siirtyi KPV Juniorit ry:lle. Laitisen aikana KPV nousi maltillisella johtamisella Kakkosesta Ykkösen kautta aina Veikkausliigaan kaudeksi 2019. Paikallinen bisnesvaikuttaja Laitinen oli jo vetäytymässä seuran taustalta pettymykseen päättyneen kauden 2017 jälkeen, mutta pyörsi tuolloin päätöksensä.

KPV vakiinnutti näiden kahdeksan vuoden aikana asemansa vakaana Ykkösen seurana. Laitisen liittyessä mukaan Palloveikot virui Kakkosessa pahoissa talousvaikeuksissa. Maltillinen nousu oli mahdollista omistajatahon suurten taloudellisten satsausten johdosta. Vaikka seura ei kaudella 2019 pystynyt säilyttämään pääsarjapaikkaansa, jäi se viime syksynä taloudellisesti huomattavasti paremmalle tolalle kuin Laitisen ottaessa sen haltuunsa.

KPV on monen muun seuran tavoin kokenut historiansa varrella sekä kukoistuskausia että syöksykierteitä. Vihreiden toistaiseksi ainoasta Suomen mestaruudesta tuli Laitisen vetäytymisen aikaan kuluneeksi 52 vuotta.

Pallo-Veikkojen Onni

– Te olette kuluneen kesän aikana suorittaneet maamme eri pallokentillä loistavan kamppailujen sarjan ja korjanneet laakerit. Vuosien sitkeä uurastus ja peräänantamaton taistelumieli on näin kantanut kauniin hedelmän, oikein täysosuman, josta kannattaa iloita.

Näin sanaili vuoden KPV:n vuoden 1969 Pallo-Veikko-jäsenjulkaisussa kokkolalainen lääninrovasti ja sota-aikana meritoitunut sotilaspastori Johannes Sillanpää. Kaupungin suomenkielinen seura oli juuri varmistanut historiansa ensimmäisen Suomen mestaruuden, vastoin kauden alla esitettyjä ennakkoarvioita.

Yksikään Mestaruussarjan 12 joukkueen edustajista ei ollut nostanut Perämeren rannalta ponnistavaa KPV:ta mitaliehdokkaaksi. Myös joukkueen oma valmentaja Reino Sarlin suhtautui suojattiensa tulevaisuuden näkymiin maltillisesti tavoitteita asettaessaan.

– Vähintään viides sija, siis sama kuin vuosi sitten.

Sarjasijoitusten ennustaminen vastasi hyvin kuluvaa vuotta 2022, sillä suurimmat ennakkosuosikit olivat vastaajien mielestä tuolloinkin HJK ja KuPS.

Mustana hevosena mestaruuskilpaan laukannut KPV esiintyi kuitenkin koko kauden mittaan tasaisen varmasti ja varmisti mestaruuden toiseksi viimeisellä sarjakierroksella kaatamalla pronssille sijoittuneen HJK:n Helsingissä maalein 1–0. Joukkueiden väliin hopeamitaleille sijoittui juurikin KuPS. Viidenneksi sijoittuneen Mikkelin Palloilijoiden kausi sujui myös hyökkääjä Pentti Toivolan ennen kautta linjaaman ennusteen mukaisesti, ”MP pärjää hienosti”.

Kaksinkertaisena pelatun sarjan jälkeen KPV kokosi komeat 17 voittoa 22 otteluun. Pääosin tasaiseen sarjaan mahtui kaksi heittopussia, kun tahoillaan kuuteen kerättyyn pisteeseen ylsivät KTP sekä jääkiekosta paremmin tunnettu Porin Ässät.

Vihreiden marssia kohti mestaruutta johti hyökkääjä Hannu Lamberg, joka voitti jaetun maalikuninkuuden yhdessä HJK:n Pekka Talaslahden kanssa 18 maalillaan.

Menestyksekäs kausi innoitti seuraa tilaamaan säveltäjä Unto Jutilalta ja sanoittaja Heikki Nopaselta KPV-humpan. Humppa sai ensiesityksensä syyskuun 28. päivänä, eli samana päivänä jolloin seuran mestaruus varmistui.

Menestys ”Vänin” poikien leveillä harteilla

KPV:n menestyksen taustalla juniorifutiksen voimahahmon roolissa hääri Väinö ”Väni” Paavolainen. Suurin osa vuoden 1969 mestarijoukkueen pelaajista oli kokkolalaisen juniorimyllyn tuotoksia. KPV perustettiin aikoinaan vuonna 1930 Kokkolan silloin vähemmistöasemassa olleiden suomenkielisten urheiluseuraksi. Ruotsinkielinen paikallisvastus GBK oli perustettu kuusi vuotta aiemmin. 

Mestaruuskauden aikaan 60-vuotias Väni, entinen KPV-pelaaja itsekin, oli aikanaan perustanut Kokkolaan nappulaliigan, jossa eri kaupunginosajoukkueet ottivat mittaa toisistaan. Hiljalleen kaupungin junioritoiminta kehittyi siihen pisteeseen, että kaudelle 1967 pääsarjaan noussut joukkue saatiin kasattua menestyksekkäästi ”omien poikien” harteille. Mukana joukkueessa oli myös Paavolaisen oma poika Juhani, joka oli nostamassa maalivahtina seuraa Mestaruussarjaan. Mestaruussesongin nuorempi Paavolainen toimi Gunnar Isosaaren varamaalivahtina.

Pallo-Veikon kertoman mukaan Paavolaisten koti tunnettiin jo vuosikymmenen ajalta KPV:n nuorten ”toisena kotina”. Väinön Emma-puolison julkaisu arvelee keittäneen vuosien aikana useat sadat pullakahvit sekä pyykänneen satapäin myös nappulajoukkueiden pelipaitoja. Pitkään odotetun mestaruuden varmistuttua Vänin oli hankala pukea onneaan sanoiksi.

– Tunteet ovat sellaiset, ettei niitä sanoin voi kuvailla. On todella hyvä olla, Paavolainen lausui.

Hän intoutui myös muistelemaan vuosia aiemmin Helsingissä pelattua maaottelun esiottelua KPV-HPS.

Tuolloin mukana reissussa ollut nuori Ilkka Kangas ihasteli KPV:n johtomaalin ilmoittamista stadionin valotaululla kultaisin kirjaimin. Nyt samainen Kangas oli KPV:n edustusjoukkueen tuulennopea laitapelaaja. Mestaruuden ratkaisseen ottelun HJK-KPV jälkeen samaisen valotaulun kultaiset kirjaimet muodostivat sanat ”KPV on voittanut Suomen mestaruuden”.

Paavolainen aikoi jatkaa mestaruudesta huolimatta seuran taustavoimana ja juniorijoukkueiden parissa toimimista. Jaksamisesta se ei ainakaan jäisi kiinni.

– No miksei sitä jaksa, minä luulen, että raittiissa ilmassa oleminen on hyvää lääkettä.

Menestyksen myötä Eurooppaan

KPV:n noste jatkui mestaruuden myötä tulevinakin kausina. Seuraavina vuosina Palloveikot sijoittui tasaisen varmasti mitaleille joka toinen kausi, kun palkintokaappiin kertyi yksi hopea (1973) ja kaksi pronssia (1971, 1975).

Mestaruuskauden bonuksiin kuului paikka Euroopan Cupin ensimmäiselle kierrokselle. Pallo-Veikko hekumoi tulevia eurohaasteita ennakoimalla koko sivun artikkelin voimin, voisiko KPV:n tuleva vastustaja olla suuri ja legendaarinen Real Madrid? Julkaisussa todetaan, että Realin tähti näytti jo olevan sammumaan päin vuosien 1956-60 Euroopan Cupin voittojen jälkeen. Johtopäätöksenä tähtipelaajat Alfredo Di Stefano ja José Santamaria olivat turhan vanhoina saaneet lähteä Miguel Muñozin miehistöstä. Kunnia ja Euroopan Cupin voitto oli palannut Madridiin keväällä 1966.

– Toivokaamme vain, että aina arvoituksellinen arpa heittäisi Realin tänne napapiirille.

Arpa kohtalon ei kuitenkaan osunut Real Madridiin. Vastus oli joka tapauksessa maailman kärkitasoa ja kyyti sen mukaista. Skotlantilainen Celtic lopetti vihreäpaitojen pyristelyt kahden ottelun yhteismaalein 0–14. Myös hopeakausi toi eurohuuman hetkellisesti Kokkolaan. Matka UEFA Cupin avauskierroksella päättyi sekin alkuunsa saksalaisen 1. FC Kölnin kyydissä. Kirkkokaupungin seura vei jatkopaikan yhteistuloksella 2–9.

Kokkolan keskuskentän yleisö sai tappioista huolimatta näinä vuosina nähdä joukkueita Euroopan huipulta vierailulla vanhassa Vaasan läänissä. Vuoden 1975 pronssi on toistaiseksi viimeisin mitali KPV:n kaapissa, seuran tähti oli näiden jälkeen hiipuva. Vuoden 2019 kausi pääsarjassa oli Kokkolassa ensimmäinen sitten vuoden 1990. 

Vakiintunut Ykkösen seura

Nykyisellään KPV on sekä organisaationa että joukkueena vahvaa Ykkösen tasoa. Laitisen vetäytymisen myötä seuran nousu takaisin pääsarjatasolle vaatii maltillista seuran kehittämistä, sillä mesenaattimaista toimijaa ei taustalta tällä hetkellä löydy. Myöskään Ykkösen statusta ei voi pitää itsestäänselvyytenä. YLE:n haastattelussa syksyllä 2021 Laitinen toivoi seuraajiltaan bisnesajattelua seuran johtamisessa.

– Toivon, että vetovastuuseen löytyisi ihmisiä, jotka ajattelevat liike-elämämäisesti. Ykkösdivisioonassa ei pysty pelaamaan siten, että katsotaan mitä tulee. Sillä sieltä tullaan alas kuin kivi, Laitinen totesi tuolloin.

Tätä kirjoitettaessa KPV on tasaisessa Ykkösen sarjataulukossa juuri ylemmän loppusarjan ulkopuolella seitsemäntenä.

Eroa sarjan kolmantena olevaan Gnistaniin on kuitenkin vain neljä pistettä. KPV:n sarjapaikka näyttää tässä kohtaa turvatulta myös tulevalle kaudelle. Keskuskentän katsomoon saapuva yleisö voi loppukauden aikana pohtia, näyttäytyykö Palloveikkojen peli nurmella vuoden 1969 kausijulkaisussa kuvatun kaltaisten sanojen mukaisena vielä reilut 50 vuotta myöhemmin.

Loppuun ote tästä Omaleimainen joukkue-otsikolla kirjoitetusta kuvauksesta, jota nykyään voisi kuvailla seuran arvoiksi.

KPV ei ole kevyt jalkapallojoukkue. Se on omaleimainen, tyypillinen suomalainen. Sen mestaruus, jos se tulee, tulee ansiosta. Se tulee palkintona maaliahneudesta, kovasta kenttäpelistä, monista hyvistä yksilöpanoksista.

KPV pelaa länsisuomalaisesti, se on erilainen joukkue kuin itäsuomalainen joukkue. KPV suututtaa vieraskatsomon joskus tarpeettomasti otteillaan, mutta sittenkin KPV on mestaruuden tavoittelijan arvoinen joukkue.

Lähteet: KPV:n kausijulkaisu Palloveikko (1969), YLE, kpv.fi

Kuvat: KPV:n kausijulkaisu Palloveikko (1969)

The post ”Se on KPV, tiedät sen” – Kokkolan ainoa mestaruus irtosi omien kasvattien voimin appeared first on Byyri.

The post Ikuinen Ykkönen: Jakso 76: Tärpit perussarjan ratkaisuhetkiin appeared first on Byyri.

The post Ikuinen Ykkönen: Jakso 75: Siirtoja tapahtuu, och mycket händer i Ekenäs – ”Siellä odotetaan yksisarvisia” appeared first on Byyri.

The post Ikuinen Ykkönen: Jakso 74: Siirtoikkunan pohdintaa, vieraana Roni Raunola – ”Hyökkääjiä ja leveyttä toivotaan” appeared first on Byyri.

The post Ikuinen Ykkönen: Jakso 73: Maalitykit lähtee, KTP on liekeissä, MP ei appeared first on Byyri.

The post Ikuinen Ykkönen: Jakso 71: Asetelmat juhannukseen appeared first on Byyri.

The post Ikuinen Ykkönen: Jakso 70: JäPS ei häviä enää koskaan – Jaron riski iski kasvoille heti alkukaudesta appeared first on Byyri.

The post Ikuinen Ykkönen: Jakso 69: Mitä ihmettä nousijat, mitä ihmettä kärki? appeared first on Byyri.