Toisessa osassa on tarjolla Q&A-settiä. Kysymyksiä tuli mukavasti laidasta laitaan, Valioliigan parhaasta sivurajaheittäjästä Timo Werneriin ja Emile Smith Roween.

Tervetuloa Bandwagoniin!

Kuuntele jakso alta, Spotifysta tai Applen podcasteista.

The post Valjuraati-podcast: jakso 42 – Hammersin liito, Q&A appeared first on Byyri.

Toisessa osassa on tarjolla Q&A-settiä. Kysymyksiä tuli mukavasti laidasta laitaan, Valioliigan parhaasta sivurajaheittäjästä Timo Werneriin ja Emile Smith Roween.

Tervetuloa Bandwagoniin!

The post Valjuraati-podcast: jakso 42 – Hammersin liito, Q&A appeared first on Byyri.

Jokaiselle hiemankin tarkemmin jalkapallokulttuuriin perehtyneelle West Ham Unitedin I’m Forever Blowing Bubbles on vähintäänkin tuttu kappale. Osalla se nostaa jopa ihokarvat pystyyn. Käytännössä kaikki jalkapalloromantikot yhdistävät I’m Forever Blowing Bubblesin vain ja ainoastaan Lontooseen ja Hammersiin, mutta harvempi tietää, että West Hamin hymnillä on jo yli satavuotinen historia ja sen juuret ovat syvällä Koillis-Amerikassa.

Aivan kuten aiemmin esitellyllä You’ll Never Walk Alonella, on myös I’m Forever Blowing Bubblesin takana musikaali. Vuosi oli 1917 kun Massaschusettsista kotoisin ollut lauluntekijä John Kellette otti työn alle kappaleen Broadway-musikaaliin nimeltä The Passing Show of 1918. Lopulta I’m Forever Blowing Bubbles erottautui Smiles-nimisen kappaleen lisäksi hiteiksi musikaalin ulkopuolella.

I’m Forever Blowing Bubbles nousi ensimmäisen kerran urheilun yhteydessä esiin baseball-joukkue Chicago White Soxin, sittemmin kutsutussa Black Sox -skandaalissa vuonna 1919. Ring Lardner niminen kynäniekka parodioi tunnetun musikaalisävelmän uusiksi ja se kulki nimellä I’m Forever Blowing Ballgames.

Musikaalin kautta Lontooseen

Musikaali oli lopulta myös se tie, kuinka I’m Forever Blowing Bubbles päätyi valtameren toiselle puolelle. 1920-luvulla lukuisat artisti alkoivat levyttämään kyseistä kappaletta erikseen. Näyttelijätär Dorothy Wardilla oli erityisen suuri rooli sävelmän brittiläiseen kansakuntaan juurruttamisessa.

Kertoman mukaan West Ham Unitedin kannattajat ottivat kappaleen omakseen jo tuolloin. Ensimmäiset äänitallenteet Unitedin kannattajien I’m Forever Blowing Bubblesin laulamisesta ovat 1940-luvulta, mutta yleisesti on kerrottu, että laulua on laulettu jo paria vuosikymmentä aikaisemmin.

Eikä West Ham ollut yksin. Englannissa massasuosiota 1920-luvulla nauttinut kappale kuului kyseisen vuosikymmenen aikana myös ainakin Swansean sekä niin hullunkuriselta kuin se kuulostaakin, niin myös West Ham Unitedin arkkivihollisen, Millwallin peleissä. Mutta Boleyn Groundille I’m Forever Blowing Bubbles lopulta ajan myötä juurtui ja kasvoi keskeiseksi osaksi koko West Ham Unitedin jalkapalloseuran identiteettiä.

I’m Forever Blowing Bubblesin sanoma on kuin tehty West Ham Unitedille. Joukkue on tunnettu intohimoisesta kannattajakunnastaan, joka on tottunut siihen, että pöytähopeat ja kirkkaimmat pokaalit kiertävät sen kaukaa. Sitä menestystä odotellessa voit rikastuttaa elämääsi taianomaisilla hieman yksinkertaisemmilla asioilla, kuten vaikkapa puhallella saippuakuplia ilmaan ja lumoutua niistä yhä uudelleen ja uudelleen.

I’m forever blowing bubbles,

Pretty bubbles in the air,

They fly so high,

Nearly reach the sky,

Then like my dreams,

They fade and die.

Fortune’s always hiding,

I’ve looked everywhere,

I’m forever blowing bubbles,

Pretty bubbles in the air.

Saippuakuplat saattavatkin nykyisellään joukkueet pelaajatunnelista ulos West Ham Unitedin kotiotteluissa I’m Forever Blowing Bubblesin soidessa. Vuonna 1999 ottelussa Middlesbroughta vastaan Unitedin kannattajat tekivät saippuakuplien yhtäaikaisen puhaltamisen maailmanennätyksen. Tuolloin Boleyn Groundilla leijaili samaan aikaan 23 680 saippuakuplaa.

I’m Forever Blowing Bubbles Boleyn Groundin jäähyväisottelussa toukokuussa 2016.

The post Seurahymnien jäljillä: I’m Forever Blowing Bubbles (West Ham) appeared first on Byyri.

West Hamin omistajat myivät stadionin vaihdon seuran intohimoisille kannattajille lupailemalla seuraavaa askelelta, sitä ei kuitenkaan ole nähty. Punainen lanka on ollut hukassa, mutta nyt on näyttänyt löytyneen. Voivatko Hammers-fanit olla jopa varovaisen optimistisia tulevaisuuden suhteen?

Jakson toisena aiheena puitiin niin sanottuja Bubbling under -pelaajia. Tälle osastolle nostettiin viisi potentiaalista huippupelaajaa, jotka ovat jo esittäneet hyviä otteita, mutta eivät ole syystä tai toisesta saaneet suurempaa huomiota.

Hyppää Roopen ja Jaakon bandwagoniin matkalle kohti Valioliigan ydintä.

Kuuntele jakso alta, Spotifystä tai iTunesista.

The post Valjuraati-podcast: jakso 8 – Identiteettinsä kadottanut West Ham ja TOP5 Bubbling under -pelaajat appeared first on Byyri.

West Hamin omistajat myivät stadionin vaihdon seuran intohimoisille kannattajille lupailemalla seuraavaa askelelta, sitä ei kuitenkaan ole nähty. Punainen lanka on ollut hukassa, mutta nyt on näyttänyt löytyneen. Voivatko Hammers-fanit olla jopa varovaisen optimistisia tulevaisuuden suhteen?

Jakson toisena aiheena puitiin niin sanottuja Bubbling under -pelaajia. Tälle osastolle nostettiin viisi potentiaalista huippupelaajaa, jotka ovat jo esittäneet hyviä otteita, mutta eivät ole syystä tai toisesta saaneet suurempaa huomiota.

Hyppää Roopen ja Jaakon bandwagoniin matkalle kohti Valioliigan ydintä.

The post Valjuraati-podcast: jakso 8 – Identiteettinsä kadottanut West Ham ja TOP5 Bubbling under -pelaajat appeared first on Byyri.

Viime vuoden tammikuussa sama ryhmä – West Ham Fans Finland (WHFF) – teki matkan Koillis-Englantiin. Tämä oli ryhmän ensimmäinen yhteinen matka. Vuoden aikana sekä retkikunnan että faniryhmän koko on kasvanut tasaisesti. Tänä vuonna matkaan ja West Hamin ottelua seuraamaan lähti 23 urheaa WHFF:n perustajan Markku Kauppisen johdolla.

Vastoinkäymisiä jo ennen matkaa

Alun perin tarkoituksena oli saapua hyvissä ajoin Gatwickin lentokentälle, josta siirtyisimme pikaisesti Itä-Lontooseen. Tarkoitus oli pelata Lontoon olympiastadionin kupeessa ystävyysottelu suomalaisten ja paikallisten “Hammersien” välillä. Paikalle oli sovittu muun muassa West Ham -legenda Tony Cotteen esiintyminen sekä kentällä että myöhemmin jälkipeleissä.

Englantiin iskenyt lumimyrsky kuitenkin pisti kapuloita rattaisiin. Ensin peruttiin peli matkaa edeltävänä päivänä lumisen kentän vuoksi ja seuraavaksi Cottee perui esiintymisensä, kun olimme jo laskeutuneet Englantiin.

Teimme joka tapauksessa Englannissa nopean siirtymän West Hamin kaupunginosaan, jossa pohdimme seuraavaa liikettä, kunhan saisimme eri lentoyhtiöillä eri lähtöpaikoista lentäneen retkikunnan kokoon. Luonnollinen kokoontumispaikka oli The Queens, joka on West Ham -fanien tunnetuimpia kantapaikkoja. Matkustin norjalaisella lentoyhtiöllä viiden hengen seurueen kanssa, joka oli ensimmäisenä paikalla. Menimme siis odottelemaan muita John Smith’s -tuopin ääreen.

Kierros West Hamin ikonisissa paikoissa

Ohjelmaa ei ollut vaikea keksiä peruuntuneesta futismatsista huolimatta. Saimme mahdollisuuden kiertää West Hamin ja Upton Parkin kaupunginosien ikonisimmissa paikoissa. Queensistä lähdin osan ryhmästä kanssa Nathan’s Pie and Eeliin, joka on ollut Hammers-fanien merkittävin ruokapaikka jo 75 vuotta.

Kaksi vanhaa rouvaa häärii tiskin takana klassisissa tarjoilijan asuissa. He ovat pitäneet puljua pystyssä jo kymmeniä vuosia ja aikovat jatkaa työntekoa niin kauan kuin henki heissä pihisee. Omistaja Richard Nathan, joka on neljännessä polvessa pyörittänyt piiraspaikkaa, on jo ennen stadionin vaihtoa valittanut sitä, miten se osuu heidän liiketoimintaansa pahasti.

Ruokapaikassa on vanhoja aikoja henkivä tunnelma. Seinällä on kuvia menneiltä hyviltä ajoilta, kun pelaajatkin kävivät Nathan’sissä pelien jälkeen. Ja ruoka, sehän oli varsin erinomaista! Ei mitään turhaa kikkailua, piiras lihatäytteellä, pallo perunamuusia ja lihalientä, joka vie kielen mennessään. Klassikkoruoasta kenties se ikonisin versio.

Kierros jatkui The Boleyn Taverniin, joka on SE paikka, johon West Hamin kannattajat kokoontuivat juuri ennen Upton Parkille lähtöä. Paikka oli perjantaina käytännössä tyhjä. Otimme reissun ensimmäiset real alet ja kävimme pubin takaosassa. Sinne avautuu huomattavasti isompi tila, jonka pystyy kuvitella olleen joskus täysi. Aukea kymmenen neliön tila biljardipöydän edessä on tarkoitettu erityistä pre-match-rituaalia varten.

– Juuri ennen lähtöä fanit kerääntyivät tähän tanssimaan ja laulamaan. Yhteisestä merkistä jokainen heitti tuoppinsa yhtä aikaa ilmaan ja sai osansa olutsuihkusta, retkenjohtaja Kauppinen kertoi muistoistaan. Vaikka pubi on tilava, sinne ahdettiin matsipäivänä 300–400 ihmistä.

Entisen stadionin kupeessa sijaitsevasta pubista on yli kolme mailia uudelle kotistadionille. Meille ei käynyt selväksi, suoritetaanko tätä rituaalia enää.

Muutoksen tuskaa

Moni muukin paikka on kärsinyt pahasti Lontoon olympiastadionille siirtymisestä. Yleinen mielipide on se, että siirto oli käänteentekevä West Hamin historiassa.

West Ham on ollut perinteisesti itälontoolaisen duunariväestön kannattama. Se perustettiin vuonna 1895 nimellä Thames Ironworks FC samannimisen telakka- ja metalliteollisuusyrityksen toimesta, mikä näkyy seuran imagossa yhä vahvasti. Etenkin täällä, keskellä rähjäistä Itä-Lontoota, pystyy aistimaan sen työläisimagon, joka West Hamin perustana on ollut alusta saakka ja joka erottaa sen Lontoon suurista seuroista.

Stadionia täällä ei kuitenkaan enää ole.

Upton Parkin eli Boleyn Groundin purkutyöt oli aloitettu viime vuonna, kun olin viimeksi Itä-Lontoossa, ja nyt yksi kaupunginosan tärkeimmistä maamerkeistä on purettu maan tasalle. Tilalle rakennetaan kerrostaloja. Upton Gardens -nimisistä komplekseista osa on jo noussut soran päälle, ja asuinkelpoisia niiden pitäisi olla tämän vuoden kesällä.

Stadionin purkaminen on ollut kova pala koko West Hamin kaupungiosalle, eikä Stratfordiin rakennetun uuden stadionin kiillotetuilla pinnoilla ja aukeassa ympäristössä pysty kuvittelemaan itseään siihen likaiseen kivenmurikkalähiöön, josta seura on ponnistanut.

Pelejä ja leikkejä

Hotellimme oli kävelymatkan päässä Upton Parkista, joten siirryimme sinne ja hankimme samalla eväitä huomista bussimatkaa varten. Kelistä olisi tulossa melko huono, joten matka-aika tulisi venymään todennäköisesti yli 4 tunnin.

Illan olimme suomalaisten kesken kolmannessa West Hamin kannattajille rakkaassa pubissa, Carpenter’s Armsissa. Siellä vaihdoimme kuulumisia vanhojen tuttujen kesken ja teimme tuttavuutta ensikertalaisten kanssa. Pääsimme myös esittämään jo viime reissulla perinteeksi muodostuneen soutuperformanssin Rod Stewartin biisiin Sailing, joka on tuttu Suomessakin esitetystä Huonosti käyttäytyvät miehet -tv-sarjasta.

Suuntana Swansea

Edellisilta jyskytti vielä mielessä, kun nousimme kukonlaulun aikaan. Olemattoman aamupalan jälkeen lähdimme kohti Victoria Tavernia, jolla olisi vielä roolinsa tarinassa. Jo ennen kuin kello oli lyönyt seitsemän, kapakassa oli täysi tohina päällä omia juomia juodessa ja striptease-show’sta “nauttiessa”.

Kaksi bussia lähti kohti Walesia tarkalleen kello 07:00. Kyydissä oli WHFF:n jäsenten lisäksi paikallisia faneja. Kalja virtasi ja stereoista soitettiin sekä ikivihreitä brittiklassikoita että modernimpaa musiikkia. On sanomattakin selvää, että klassikot saivat lämpimimmän vastaanoton.

Maisemat olivat lähinnä sateista peltoa, eikä niitä tarvinne kuvailla sen tarkemmin. Selkeä muutos tapahtui kuitenkin Walesin rajan ylittämisen jälkeen, kun maasto muuttui huomattavasti mäkisemmäksi. Myös Swansea Cityn Liberty Stadium oli mäkien ympäröimä.

Osa lontoolaisista faneista yllätti toimittajan etsiessään juhlafiilistä kokaiinista. Tämä ei kuitenkaan ilmeisesti ole vierasreissuilla kovin poikkeavaa.

Juhlaa alkuvihellykseen saakka

Ennen ottelua oli ollut vahvaa puhetta siitä, miten uskollisimmat fanit ja seuran puheenjohtajat, David Gold & David Sullivan – Gollivanit – olisivat törmäyskurssilla.

Hammersin alkuperäinen identiteetti on fanien mielestä tuhottu, pelaajahankinnat ovat nykyään palkkasotureita, eikä Lontoon olympiastadion kaikessa säihkyvyydessään edusta sitä kulttuuria, josta West Ham ja henkilöt sen ympärillä on tunnettu. Vielä kun tulokset ovat koko kauden olleet sitä itseään David Moyesin kohtuullisesta alusta huolimatta, ei ilmapiiri Itä-Lontoossa varsinaisesti ole leppoisa.

Päinvastoin nyt oltiin matkalla samaan haluttomuuden aikaan, jota Slaven Bilicin viimeisten kuukausien aikana totuttiin näkemään.

Ennen Swansea-ottelun alkuvihellystä usko omiin oli kuitenkin luja, ja miksi ei olisi ollut. Stadionin alla Hammers-fanit tanssivat, lauloivat ja riehuivat samalla tavalla kuin aina ennekin. Tuopit lentelivät ja kaikki kaulailivat iloisessa away days -hengessä. I’m Forever Blowing Bubbles kajahti päätykatsomossa todella komeasti muutamalta tuhannelta vierasfanilta. Ilo ei kuitenkaan kestänyt kauaa vihellyksen jälkeen.

Ottelu Swansean vieraana kuvasti sinänsä sitä murheen alhoa, johon seura on ajautunut. Vierasjoukkue tuli kentälle huonosti valmistautuneena ja väärällä jalalla, eikä ensimmäistä maalia omaan verkkoon tarvinnut kauaa odottaa. Tätä seurasi toinen maali ennen puoliaikaa, eikä ilmassa ollut enää suuria toiveita, koska esitys oli ollut niin surkea.

Voidaan spekuloida, olisiko maalivahdin pitänyt torjua ensimmäinen maali tai puolustajan ehtiä blokkaamaan laukaus, mutta se on toisarvoista, koska West Hamin pelaamisessa ei ollut missään vaiheessa minkäänlaista järkeä. Swansean annettiin vyöryttää hyökkäyksiä lähinnä toivoen, että ne kestetään ja sen jälkeen saadaan rakennettua jotain.

Asiaa ei auttanut, että lähes jokainen West Hamin pelaaja pelasi yksinkertaisesti huonon pelin. Kaiken kukkuraksi joukkueen avainpelaajiin lukeutuva Winston Reid kannettiin paareilla pois noin puolen tunnin pelin jälkeen. Toisella puoliajalla kentälle tullut Michail Antonio viimeisteli jälleen maalin, mutta se oli laiha lohtu 4-1 lukemiin päättyneessä ottelussa.

Away days, rainy days

Vahva boikottiasenne oli aistittavissa läpi vierasmatkan. Omistajakaksikkoa halventavat iskulauseet ja laulut kuuluvat normaaliin pre-match-rutiiniin, enkä voi olla ajattelematta viime vuoden matkaa, jolloin tämä samankaltainen inho kohdistui Dimitri Payetiin. Silloin parannus oli ’’leikata kasvain irti’’, mutta nykytilanne on huomattavasti kimurantimpi.

Lähdimme pikaisesti pelin jälkeen kohti Lontoota. Ei ollut juhlatunnelmaa, eikä samanlaista laulua kuin menomatkalla. Keskustellessani muutaman paikallisen fanin kanssa vahvistuivat aavistukset ja epäilykset West Hamin nykytilasta. Aallonpohja häämöttää, fanit protestoivat vahvasti nykymenoa, manageri ei tunnu tietävän mitä tekee ja pelaajat vaikuttavat hämmentyneiltä.

Tämä kaikki on osa suurempaa kontekstia, jossa jalkapalloa ei arvosteta enää urheiluna tai, no, jalkapallona, vaan se on tapa tehdä liiketoimintaa ja tuottaa viihdettä massoille eikä palvella kannattajia, heitä, jotka antavat kaikkensa seuran eteen.

– Yhtenä päivänä teet maalin ja suutelet joukkueesi logoa. Seuraavalla viikolla siirryt 30 miljoonalla Kiinaan tai Arabiemiraatteihin, tiivisti Thomas, paikallinen fani.

Bussi jätti meidät sinne, mistä oli poiminutkin: Victoria Tavernin eteen. Turha siitä oli enää mihinkään lähteä, ajattelimme, joten jatkoimme illanviettoa siellä.

Sunnuntai kirkastui aamulla jopa auringonpaisteeseen, vaikka viime illan rankka juhlinta tuntuikin yhä kintereissä. Kokosimme tavaramme kasaan ja luovutimme hotellihuoneen. Osa suomalaisporukasta lähti kohti kotia. Minä ystävieni kanssa suuntasimme Stratfordiin katsastamaan uutta stadionia.

Siirtymä uuteen, kiillotettuun imagoon

Olympiastadion sijaitsee aukealla paikalla Stratfordissa, noin puolen kilometrin kävelyn päässä asemalta. Vuoden 2012 olympialaisia varten rakennettu stadion on kuin iso talo preerialla. Ei likaisia tiilitaloja, ei roskia, ei epätasaisia pintoja. Kaikki on siistiä ja kiiltävää.

West Ham on omistajakaksikkonsa Gollivanien johdolla tehnyt isoja muutoksia pyrkien kohti samoja apajia, joissa Valioliigan suurimmat pelaavat. Muutokset ovat olleet suuria, ja se on saanut fanit kääntymään johtoporrasta vastaan. Kun tulokset ovat olleet surkeita ja sarjapaikka vaarassa, stadionilla on vallinnut aavemainen, suorastaan poissaoleva tunnelma.

Osa faneista boikotoi uutta stadionia ja se on tavannut olla puolityhjä jo hyvän aikaa ennen loppuvihellystä, eikä pelkästään tuloksista johtuen. Ennen Burnley-ottelua West Hamin fanit järjestivät johtoportaan vastaisen marssin, josta oli puhetta jo matkalla Walesiin.

Tilanne on kärjistymässä Itä-Lontoossa, vaikka David Gold on rohkeasti pyrkinyt kohtaamaan faneja ja kuuntelemaan heidän murheitaan.

Itä-Lontoo ei enää ole entisensä. Jännitteitä on ilmassa, ja kiiltävän ulkokuoren alla jalkapalloseuran kaksi tärkeintä osapuolta on ristiriidoissa. Palaan vielä West Hamiin, kunhan tästä kaudesta selvitään.

The post Tien päällä: Englannista Walesiin ja takaisin appeared first on Byyri.

Seitsemän näistä joukkueista on myös antanut jo potkut valmentajalleen tällä kaudella. Marginaalit ovat siis todella pienet ja panokset todella suuret.

Kuka putoaa, kuka säilyy?

Kärkikuusikon takana on yleensä useampia keskikastin joukkueita, jotka ovat turvassa putoamiselta. Tällä kaudella näin ei kuitenkaan ole. Vain Leicester, Burnley ja Everton voivat pikkuhiljaa huokaista helpotuksesta. Viime vuosien vakaat seurat kuten Southampton, Swansea, West Brom ja Stoke ovat pelanneet ailahtelevaisesti. Vastaavasti nousijajoukkueet Huddersfield, Brighton sekä Newcastle ovat yllättäneet monet peliesityksillään tällä kaudella.

Pienten erojen vuoksi yksikin onnistunut valmentajanvaihdos tai pelaajasiirto voi pelastaa joukkueen kauden. Yleensä tammikuun siirtoikkunassa muutama seura tekeekin kalliita paniikkihankintoja, mutta tänä vuonna sellaisilta vältyttiin. Valmentajanvaihdot näyttävät onnistuneen ainakin Swansealla, Crystal Palacella ja West Hamilla, mutta jo pari tappiota voi suistaa ne jälleen putoamisviivan alapuolelle.

Bournemouth (10. – 31 pistettä)

Eddie Howen miehet olivat, ennen viime kierroksen tappiota Huddersfieldille, peräti seitsemän tappiottoman ottelun putkessa Valioliigassa. Tuon putken aikana se päihitti muun muassa Arsenalin ja Chelsean. Bournemouth pelaa iloista ja hyökkäävää jalkapalloa, eikä sen tarvinnut tehdä yhtään hankintaa tammikuun siirtoikkunassa. Ykköshyökkääjä Callum Wilson on myös vihdoin täydessä pelikunnossa. Joukkue tullee säilyttämään sarjapaikkansa helposti.

Kirsikanpunaisissa pelaava Bournemouth operoi yhdellä Valioliigan pienimmistä budjeteista.

Watford (11. – 30 pistettä)

Watford antoi potkut valmentajalleen Marco Silvalle tammikuussa. Tilalle tulleen Javi Gracian alaisuudessa kolmesta ottelusta saaliina on neljä pistettä. Ei tule tippumaan vuotavasta puolustuksesta huolimatta, koska hyökkäyksessä on tarpeeksi leveyttä Gerard Deulofeun saapumisen jälkeen.

West Ham United (12. – 30 pistettä)

Fanien keskuudessa ei otettu hyvin vastaan Moyesin palkkaamista, mutta se on kannattanut ainakin tähän asti. West Ham on onnistunut ottamaan useita tärkeitä pisteitä alkuvuoden aikana ja varsinkin Marko Arnautovic on loistanut Moyesin alaisuudessa. Joukkue on yhtenäisempi tällä hetkellä, kuin ennen Slaven Bilicin potkuja, mikä kielii säilymisestä.

Newcastle United (13. – 28 pistettä)

Newcastle on piristynyt viime aikoina. Viime viikonloppuna Manchester United kaatui kotona, ja viisi pistettä viimeisestä kolmesta ottelusta antaa toivoa sarjapaikan säilyttämiselle. Rafael Benitez ei saanut haluamiaan vahvistuksia tammikuussa, koska rahaa ei seurapomo Mike Ashleylta vieläkään herunut. Kenedyn, Islam Slimanin sekä Martin Dubravkan lainadiilit olivat hyviä ratkaisuja. Uusi maalivahti Martin Dubravka pelasi loistavan debyytin ja Kenedy on ollut todella pirteä pelaamissaan otteluissa. Säilyy niukasti.

Brighton & Hove Albion (14. – 28 pistettä)

Brightonin itseluottamus on tällä hetkellä korkealla. Kahdeksan pistettä edellisestä neljästä ottelusta on nostanut joukkueen jo 14:nneksi. Kesän ykköshankinta Jose Izquierdo on alkanut lunastaa häneen kohdistettuja odotuksia, ja 34-vuotias Glenn Murray osaa tehdä edelleen maaleja. Fanit voivat myös iloita Leonardo Ulloan lainapestistä, ja Jurgen Locadian saapumisesta ennätyssiirrolla. Säilyminen tulee tekemään tiukkaa joka tapauksessa.

Crystal Palace (15. – 27 pistettä)

Seitsemänteen peliin asti vaikutti siltä, että Palace tippuu varmasti. Nolla pistettä ilman ainuttakaan tehtyä maalia. Frank de Boerin potkujen jälkeen Roy Hodgson on kuitenkin hiljalleen kääntänyt kurssin. Joukkue näyttää aivan toiselta, kuin kauden alussa. Se pelaa vahvuuksillaan ja tästä voi kiittää pitkälti Hodgsonia. Kotkien viime aikojen otteita ovat haitanneet lukuisat loukkaantumiset. Joukkueen parhaan pelaajan Wilfried Zahan menettäminen muutamaksi viikoksi on kova isku, mutta materiaalin pitäisi silti riittää säilymiseen. Midtjyllandista hankittu Alexander Sorloth voi olla tärkeä pelaaja loppukaudella, koska Christian Benteken ruuti on ollut läpimärkää.

Swansea City (16. – 27 pistettä)

Carlos Carvalhalin tulo valmentajaksi on antanut jo varmaksi putoajaksi tuomitulle Swansealle toivoa säilymisestä. Sam Clucas ja Alfie Mawson ovat kuin uudestisyntyneet hänen alaisuudessaan. Hienot voitot Liverpoolista ja Arsenalista nostavat myös varmasti itseluottamusta loppukaudeksi. Andre Ayewn paluu tuo kaivattua leveyttä hyökkäyspäähän Wilfried Bonyn loukkaannuttua loppukaudeksi. Tällä hetkellä näyttää hyvältä.

Swansea ei ole hävinnyt Liberty Stadiumilla sitten tammikuun alun.

Huddersfield Town (17. – 27 pistettä)

Voitto Bournemouthista antaa pientä toivoa paremmasta. Sitä ennen joukkue hävisi viisi ottelua putkeen ja pelasi peräti kahdeksan ottelua ilman voittoa. Kausi alkoi hyvin, mutta tällä hetkellä näyttää siltä, että tippuminen on edessä. Kaikki on kuitenkin vielä omissa käsissä, koska joukkue kohtaa vielä kuusi sarjataulukon alapäässä majailevaa joukkuetta. En usko, että rahkeet riittävät sarjapaikan säilyttämiseen.

Southampton (18. – 26 pistettä)

Seura on useiden tasapelien vuoksi valunut pikkuhiljaa mukaan putoamiskamppailuun, eikä Mauricio Pellegrinon taktiikat ole miellyttäneet hyökkäysvoittoiseen jalkapalloon tottuneita faneja. Jack Stephens on ollu mainiossa vireessä viime viikkoina. Sen sijaan Charlie Austin on loukkaantumisherkkä, Shane Long ailahtelevainen ja Manolo Gabbiadini alavireinen. Joukkueen pitäisi olla tarpeeksi laadukas säilymiseen, mutta tasoa on nostettava.

Stoke City (19. – 25 pistettä)

Paul Lambert korvasi Mark Hughesin ja aloittikin vahvasti neljällä pisteellä kahdesta ensimmäisestä ottelusta. Xherdan Shaqiri näyttää päässeen vireeseen Lambertin alaisuudessa ja tammikuussa saapuneet Badou Ndiaye ja Moritz Bauer vaikuttavat hyviltä hankinnoilta. Stoken täytyy kuitenkin puolustaa paremmin. Joukkue on päästänyt koko sarjan eniten maaleja. Tiukkaa tekee säilymisen kannalta, ellei puolustusta saada tukittua.

Rory Delapin rajaheittoja on monella ikävä.

West Bromwich Albion (20. – 20 pistettä)

Joukkue on hävinnyt sarjassa kolme ottelua putkeen, eikä hyvältä näytä säilymisen kannalta. Tony Pulisin tilalle palkattu Alan Pardew ei ole saanut käännettyä suuntaa toivotulla tavalla, vaikka pelitapaa on muutettu hyökkäävämmäksi. Daniel Sturridge tuli lainalle loppukaudeksi, mutta loukkaantui vähemmän yllättäen heti. Ihmeitä täytyy tapahtua, jotta West Bromwich pelaa Valioliigassa ensi kaudella.

Pelien vähentyessä piste-erot tuppaavat kasvamaan Putoamistaistelun loppuratkaisu on varmasti silti kutkuttava viimeiseen kierrokseen saakka, ehkä jopa paras koskaan. Kun monet meistä harmittelevat, ettei tänä vuonna ole mestaruustaistelua, kannattaa katseet suunnata sarjataulukon peräpäähän. On nimittäin varmaa, että näissä peleissä tullaan näkemään suurta draamaa.

Kuvat: Chris Parker, Christoper Elkins, Ronnie Macdonald

The post Valioliigan putoamiskamppailu: jännittävin koskaan? appeared first on Byyri.

Kenties kesän mielenkiintoisin Valioliigaseura on onnistunut hankinnoissaan loistavasti. Vaikka Romelu Lukakun maalintekovoimaa ei voi yhdelläkään pelaajalla korvata, on Everton käyttänyt tähtihyökkääjänsä myymisellä kerrytettyä rahakirstua huomattavasti järkevämmin kuin saman kaupungin naapuriseura kolme vuotta sitten. Muita merkittäviä lähtijöitä olivat Gerard Deulofeu ja Tom Cleverley, mutta heidän kohdallaan Ronald Koeman oli tehnyt suunnitelmansa selviksi jo aiemmin. Molemmat viettivät kevätkauden lainalla ja lopullinen siirto pois Merseysidelta oli näin ollen vain ajan kysymys.

Everton paikkasi loistavasti viime kauden ongelmakohtaansa hankkimalla tolppien väliin 23-vuotiaan Jordan Pickfordin Sunderlandista. Englannin maajoukkueen tulevaisuuden ykkösvahdiksi tituleerattu Pickford solmi viiden vuoden sopimuksen ja oli viime kauden kriisijoukkue Sunderlandin harvoja onnistujia. Englantilaisilla maalivahtilupauksilla on historiaa paineiden alla sulamisesta, mutta ainakin lähtökohtaisesti Pickfordista voi kehittyä maalivahti, joka tarjoaa joukkueelleen mahdollisuuden voittaa useimpina iltoina. Alakertaan hankittiin myös huippukauden Burnleyssä pelannut Manchester United –kasvatti Michael Keane. 24-vuotias Keane saatetaan niin ikään nähdä tulevaisuudessa operoimassa sekä Evertonin että Englannin maajoukkueen alakerrassa. Molemmissa pelaajissa on potentiaalia, jonka ympärille Evertonin puolustus voi nojata vuosiksi eteenpäin, mutta ensimmäisen kauden aikana voi olla vielä kasvukipuja suurempiin ympyröihin siirtymisestä.

Evertonin keskikenttä sen sijaan on todella kovaa luokkaa ja kestää vertailun kovempiinkin joukkueisiin. Evertonin seurahistorian ennätyshankinta, islantilainen Gylfi Sigurdsson, astuu isoon rooliin hyökkääväksi keskikenttäpelaajaksi. Yli neljänkymmenen miljoonan punnan mieheltä odotetaan paljon varsinkin hyökkäyssuuntaan. Hieman alempana keskikenttää ankkuroi jo Southamptonissa mahtavia otteita esittänyt Morgan Schneiderlin, joka saa ympärilleen Idrissa Gueyen sekä Ajaxista saapuneen Davy Klaassenin. Gueye on tilastollisesti aivan liigan keskikenttäpelaajien kärkeä, ja Klaassen on puolestaan esittänyt huimia otteita Hollannin kentillä. Lisäksi keskikentälle löytyy todella upean debyyttikauden pelannut, vasta 19-vuotias, Tom Davies, sekä siirtohuhujen kohteena ollut entinen superlupaus Ross Barkley.

Arvoitukseksi jää kuitenkin joukkueen hyökkäyspeli. Viime kaudella se oli Toffeesin vahvin osa-alue mutta riittääkö Wayne Rooneyn kotiinpaluu ratkaisemaan maalinteko-ongelmat? Muista pelaajista La Ligassa kovia tehoja paukutellut Sandro Ramirez on vielä katsomaton kortti Englannin viheriöillä ja siirtymät Valioliigan raskaaseen pelityyliin eivät aina ole tapahtuneet ruusuisesti.

Uuden omistuksen alla järkeä tekemiseensä saanut Everton on kuitenkin lähtökohtaisesti vain vankistanut asemaansa terävimmän kärjen takana. Joukkueen materiaali ei vielä riitä tosissaan taistelemaan sijoituksista kuuden parhaan joukossa, vaikka yksittäisissä otteluissa Everton kiusaa kärkijoukkueille tekeekin. Sen sijaan ero liigan keskikastiin kasvaa entisestään, joten Evertonilla voi olla edessään hyvinkin paineeton kausi, jonka aikana se seilaa hieman kärkikuusikkoa perässä, mutta kuitenkin selvällä kaulalla seuraaviin. Mielenkiintoisen asetelman kauteen luo myös europelien paine, joihin Everton pääsee ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen. Seuralla ei liikaa kokemusta europelien tuomasta otteluruuhkasta ole, joten on mielenkiintoista nähdä, sotkeeko kasvaneen pelimäärän tuoma rasitus ja lyhyempi valmistautumisaika otteluihin pakkaa kuinka merkittävästi. Lyhyellä tähtäimellä riskeinä ovatkin juuri kasvaneen ottelumäärän tuomat uudet haasteet, merkittävä määrä uusia pelaajia, sekä huomion varastanut siirtokesä. On mahdollista, että kyseiset tekijät vaikuttavat joukkueen tekemisiin, jolloin tästä kaudesta voi tulla yllättävänkin tahmea. Suunta on kuitenkin oikea, ja vihdoin Everton-faneilla on ihan aitoa syytä toivoon.

Toinen loistavasti kesän hankinnoissaan onnistunut joukkue on West Ham. Viime kesän virheistä on otettu opiksi ja jokainen kesän hankinta tuntuukin täysosumalta. Joukkue täydensi faneilleen harmaita hiuksia tuottanutta alakertaa Manchester Cityn ylijäämävarastosta, kun maalille saapui Joe Hart ja oikean pakin tontille kokenut taistelija Pablo Zabaleta. Ylijäämä-termi on tässä yhteydessä väärin käytetty, sillä kumpikin pelaaja on selkeä vahvistus West Hamin runkoon. Lisäksi hyökkäykseen hankittiin tehonsa jo Valioliigassa todistanut Javier ’’Chicharito’’ Hernandez, ja parhaimmillaan maaginen Marko Arnautovic. Ongelmapelaajan maineessa oleva Arnautovic saattaa toisen kuumakallen, Slaven Bilicin, alaisuudessa ajautua todellisiin ongelmiin tai pelata aivan nappikauden.

Joukkue aloittaa kolmannen kautensa kroatialaismanagerin alaisuudessa ja Bilicin ensimmäisellä kaudella pelattu huippukausi pitää odotukset edelleen korkealla. Tulosten on kuitenkin parannuttava, jotta kuluva kausi ei jää miehen viimeiseksi. Legendaarisen Upton Parkin hylännyt Hammers hätyyttelee Evertonia keskikastin paremman puolen sijoituksista, mutta sekin vaatii Itä-Lontoon seuralta nappikautta. Joukkueen fanit mitä todennäköisimmin odottavat urotekoja joukkueeltaan, vaikka West Ham kävikin tämän vuosikymmenen puolella hakemassa vauhtia jopa divisioonaa alempaa. Kympin sakkiin sijoittuminen pitäisi olla tyydyttävä tulos tässä vaiheessa prosessia kaikille, vaikka fanit ja omistajat saattavatkin odottaa jotain aivan muuta. Mikäli pää kuitenkin pidetään kylmänä, on West Hamilla valoisa tulevaisuus. Hyvän rungon ja uuden stadionin myötä sillä on potentiaalia nousta jopa haastamaan liigan kärkijoukkueita. Aika näyttää tapahtuuko se Bilicin alaisuudessa vai ei.

Yhdessä Everton ja West Ham muodostavat kaksikon, joka tulee kiusaamaan liigan kärkeä, ja kaiken mennessä nappiin jopa sekoittamaan kuuden kärkijoukkueen harmoniaa. Molemmat seurat ovat menneet viime vuosina lujaa eteenpäin, mutta nyt sekä omistajien että fanien tulisi lisätä muutama jääpala hattuihinsa. Pitkäjänteisellä työllä kummallakin on mahdollisuus todenteolla nousta haastamaan Valioliigan kuuden kärkeä.

Teksti: Juuso Sallinen

The post Valioliigaa kärkiloiston takaa osa 1 – Katse kohti kärkeä appeared first on Byyri.