Helvetistä taivaaseen ja takaisin – näin voisi ottelua Argentiinan kannalta kuvailla. Antoine Griezmann laittoi jo varhaisessa vaiheessa pallon pilkulta Argentiinan maalivahdin Franco Armanin selän taakse. Ranska pelasi järkevästi ja nollasi tämän jälkeen Argentiinan lähes täysin.

Sitten tuli ensimmäisen jakson lopussa Angel Di Marian neronleimaus, joka tasoitti pelin ja toisen nelivitosen kärkeen pallo pomppi sopivasti Sevillan puolustajalle Gabriel Mercadolle, joka vei Argentiinan johtoon.

Tässä vaiheessa kaikki näytti lupaavalta. Mutta sitten koetti Stuttgartissa pelaavan Benjamin Pavardin aika tehdä elämänsä maali. Argentiinan selkä nousi, eikä siitä ollut tämän jälkeen enää vastusta Ranskalle, joka teki Kylian Mbappen johdolla selvää eteläamerikkalaisista.

Mihin itseluottamus katosi?

Argentiinan turnaus kesti siis lopulta neljä peliä. Tämä viimeinen ottelu oli oiva esimerkki koko kisoista.

Takaiskun jälkeen kaikkien yhdentoista kentällä olleen argentiinalaisen itseluottamus tuntui katoavan totaalisesti. Onnistumisten jälkeen uskallettiin puolestaan kokeilla oikeastaan mitä tahansa.

Huomionarvoista oli myös se, kuinka yksinkertaisilla taktisilla asioilla Argentiina saatiin ahtaalle. Tänään ranskalainen resepti oli heittää pitkää palloa Argentiinan toppareiden taakse Kylian Mbappelle ja tällä saatiin hirvittävä määrä tuhoa aikaiseksi. Argentiinan valmennukselta ei tuntunut löytyvän lääkkeitä.

Argentiinan jalkapallon koko kuva yhdessä hetkessä

Kun ilmat olivat pihalla, löysivät argentiinalaiset vielä jostain yhden kaniinin, joka oli hatusta nostamatta. Lisäajan alkuhetkillä Lionel Messi heitti loistavan keskityksen Sergio Aguerolle, joka puski maansa maalin päähän. Huikeaa pelaamista ja loistavaa osaamista hetkellä, jolloin moni oli jo heittänyt pyyhkeen kehään.

Sitten se Argentiinan nurja puoli. Kun liekki on vielä kerran sytytetty, niin se hölmöillään sammuksiin ihan itse. Täysin ääliömäinen Paul Pogban rikkominen keskialueella, minkä jälkeen Nicolas Otamendin absoluuttista idiotismia lähentelevä pallon täysiä potkaisu päin maassa makaavaa Pogbaa.

Otamendi teki turnauksessa kaikkensa, että hänestä jäisi maailmalle mahdollisimman vastenmielinen kuva jalkapalloilijana. Tässä kyseisessä olohuoneessa hän onnistui tavoitteessaan. Onnittelut siitä.

Tapahtunutta seurasi lähes kaksiminuuttinen torikokous, jossa laput liehuivat erinomaisesti ottelua tuominneen iranilaistuomarin Alireza Faghanin käsissä. Kaiken tuon ajan argentiinalaiset olisivat voineet käyttää tasoituksen hakemiseen.

Argentiinan jalkapallojohtaminen on ollut pitkään hyvin sekasortoisessa tilassa. Riittävän pitkään, että kaikkein kriittisimmällä hetkellä se heijastuu kentällä keskittymisenä täydellisiin epäolennaisuuksiin.

Evita-musikaalin kappale Et itkeä saa Argentiina on meille kaikille tuttu. Tänään maassa on riittävästi aihetta itkuun. Nyt saa, ja pitääkin itkeä.

Miten tästä eteenpäin?

Viimeisen parin viikon aikana Ranskan pelaamista on arvosteltu. Ennen lauantai-iltapäivää Les Bleus oli paukuttanut palloa maaliin turnauksessa kolmesti. Yksi osuma oli syntynyt rangaistuspotkusta ja yksi vastustajan omana maalina. Nyt verkot saatiin tötterölle oikein huolella, mikä on erinomainen asia lähipäivien kannalta.

Ranskalaiset ottavat seuraavaksi yhdet sivistyneet lasilliset punaviiniä samalla, kun seuraavat iltapelin Uruguayn ja Portugalin välillä, josta tulevan puolivälierän vastus selviää.

Samaan aikaan Argentiinassa tapahtuu seuraavaa: Päävalmentaja Jorge Sampaoli on mitä suurimmalla todennäköisyydellä eronnut tai erotettu tätä lukiessasi. Lionel Messi vahvistanee lähipäivinä maajoukkueuransa päättymisen. Argentiinan liitossa myllerrys jatkuu, ja Diego Maradonan varjo maajoukkueen yllä kasvaa entisestään.

The post Nyt saa itkeä, Argentiina – Ranska jatkoon tulevaisuuden klassikkokamppailusta appeared first on Byyri.

Se on jäänyt lähestulkoon kaikkien jalkapallon ystävien verkkokalvoille.

Brasilian kapteeni Dunga on hetkeä aikaisemmin upottanut pallon 11 metristä oikeaan nurkkaan. Italian Roberto Baggio tietää, että hänen on onnistuttava – muutoin Brasiliasta tulee vuoden 1994 maailmanmestari. Hän katsoo hieman epäröivästi nopeasti vasemmalle, painaa katseensa palloon, ottaa kuuden askeleen vauhdin ja vetää voimalla keskelle.

Pallo liitää kolme metriä maalin yli. Taffarel Brasilian maalilla tuulettaa.  Koko Brasilian joukkue tuulettaa.

Roberto Baggio jää kädet lanteillaan seisomaan pitkäksi aikaa paikoilleen. Jalkapallon MM-kisojen historian ensimmäinen rangaistuspotkuille edennyt finaali on päättynyt. Jonkun piti epäonnistua, ja epäonnistujan viitta on raskas kannettavaksi.

On epäreilua, että nimi Roberto Baggio assosioidaan monen mielessä lähes välittömästi tuohon hetkeen. Kukaan ei tunnu muistavan, että hänet palkittiin turnauksen toiseksi parhaana pelaajana hopeisella pallolla. Vielä harvempi muistaa, että myös Franco Baresi sekä Daniele Massaro epäonnistuivat samaisessa rangaistuspotkukilpailussa. Yhä leimaantunut Baggio on saanut epäonnistumisestaan varsinkin Italiassa täysin kohtuutonta kritiikkiä.

Vaikeuksien kautta pudotuspeleihin

Azzurrin matka Los Angelesin loppuotteluun oli sen verran värikäs, että allekirjoittanut teki kolme vuotta myöhemmin koulun videoprojektissa uudelleen dramatisoidun lyhytelokuvan Italian taipaleesta vuoden 1994 MM-kisoissa. Kaikkien onneksi tuo VHS-kasetti on kadonnut jonnekin.

Maa arvottiin E-lohkoon yhdessä Irlannin, Meksikon ja Norjan kanssa. Kisat alkoivat ongelmia enteillen sokkitappiolla Irlannille maalein 0-1. Tämä teki heti turnauksen toisesta ottelusta Norjaa vastaan lähestulkoon kohtalon pelin, eikä sekään hyvin alkanut. Maalivahti Gianluca Pagliuca hölmöili parinkymmenen minuutin pelin jälkeen itselleen ulosajon, ja italialaiset joutuivat vajaalle. Dino Baggio kuitenkin onnistui toisella jaksolla puskemaan italialaisille voittoon tarvittavan osuman.

E-lohkossa mentiin äärimmäisen mielenkiintoisessa tilanteessa päätöspeleihin, kun kaikki neljä maata olivat keskenään tasapisteissä. Vielä kummallisemmaksi tilanne meni siinä vaiheessa, kun Irlanti ja Norja pelasivat keskenään maalittoman tasapelin, ja myös Italia ja Meksiko tasasivat pisteet 1-1-tuloksella. Tuon jälkeen kaikilla oli neljä pistettä sekä sama maaliero. Meksiko voitti lohkon, koska sillä oli eniten tehtyjä maaleja. Norjan kohtalo oli puolestaan jäädä lohkon jumboksi ainoastaan yhdellä osumallaan. Irlanti sijoittui lohkossa toiseksi, Italian edelle, koska se oli voittanut maiden keskinäisen kohtaamisen.

USA:n kisat olivat viimeiset 24 maan MM-kilpailut, ja neljä vuotta myöhemmin Ranskassa oli mukana jo 32 joukkuetta. Vuonna 1994 neljä parasta lohkokolmosta pääsivät vielä mukaan pudotuspeleihin, ja Italia oli yksi näistä. Neljä vuotta myöhemmin Italian taru olisi päättynyt lohkovaiheeseen.

Roberto Baggio alkaa loistaa

Ensimmäisellä pudotuspelikierroksella Italia sai vastaansa koko jalkapalloilevan maailman alkulohkossa hurmanneen Nigerian. Nigerialaiset johtivat ottelua 1-0 Emmanuel Amuneken osumalla aivan ottelun loppuhetkille asti. Silloin myöhemmin parjattu Roberto Baggio osoitti suuruutensa. Baggiolle pedattiin rangaistusalueen rajalle paikka, josta hän ei erehtynyt. Tarkka sijoitus vasempaan alanurkkaan vei ottelun jatkoajalle. Sen aikana Italialle tuomittiin rangaistuspotku, jonka Roberto Baggio viimeisteli tyylikkäästi ja Italia eteni puolivälieriin Espanjaa vastaan.

Tuossakin ottelussa ratkaisijaksi nousi, kukas muukaan, Roberto Baggio. Pelin 88. minuutilla, ottelun ollessa tilanteessa 1-1, Baggio pelattiin nokikkain espanjalaismaalivahdin kanssa. Baggio kiersi vastaan tulleen Andoni Zubizarrettan, ajautuen oikealle varsin pieneen kulmaan. Sieltä hän sai vielä toimitettua pallon maaliviivan yli ja vei Azzurrin välieriin. Välierässä Italia kaatoi Bulgarian maalein 1-2 ja molemmista Italian maaleista vastasi jälleen Roberto Baggio. Mitä enemmän kisoja muistelee, sitä kohtuuttomammalta Baggion varsinkin saapasmaassa osakseen saama kohtelu tuntuu.

Uran vaikein hetki

Roberto Baggio on itse kommentoinut finaalin epäonnistumistaan hienon uransa vaikeimmaksi hetkeksi. Hän kuvaili tilannetta hyvin The Guardianin haastattelussa vuonna 2002:

”Epäonnistuin koko urani aikana vain muutamassa rangaistuspotkussa ja kaikki muut epäonnistumiset olivat maalivahtien torjuntoja. En koskaan muulloin ampunut ohi tai yli. Tiesin, että Taffarel tulee syöksymään, joten päätin laukoa keskelle ja ylös. Ratkaisu oli sinällään oikea, hän syöksyi vasemmalle ja ei olisi ylettänyt palloon, jos se olisi mennyt sinne, minne yritin. Valitettavasti pallo lensi jostain syystä kaaressa yli maalin. En edelleenkään tiedä, mikä meni vikaan.

Petin joukkueeni, ja se oli urani vaikein paikka. Tuo missattu pilkku vaivasi minua vuosia jälkikäteen, ja se tulee minulla yhä uniin.”

Aihetta juhlaan surevalle kansalle

Palataan vielä hetkeksi Los Angelesin iltaan ja siihen hetkeen, kun pallo on lentänyt yli maalin.

Brasilialaisten riemu on riehakasta, mutta myös varsin tunteellista. Edellisten MM-kisojen arvet olivat turnaukseen lähdettäessä vielä parantumatta. Heillä oli ollut Italian kisoissa 1990 hyvä ryhmä, mutta tie pysähtyi tuolloin Argentiinaan jo ensimmäisellä pudotuspelikierroksella. Paikkoja, tontteja ja tolppia brasseilla oli ottelussa mielin määrin, Argentiinalla tasan yksi paikka – Argentiina voitti pelin 0-1.

Vuonna 1994 urheileva Brasilia eli MM-turnauksen aikana vielä syvää suruaikaa. Ayrton Senna oli menehtynyt kisoja edeltävänä vappuna. Mestarijoukkue omistikin voittonsa hyvin pian Sennalle – brasilialaisilla oli taas aihetta riemuun.

Video YouTubessa 

Kuva: l3o_ / Flickr

The post Kohti MM-kisoja: Roberto Baggion epäonnistunut rankkari appeared first on Byyri.