Sitten Santeri Hostikan keskitys löysi Malik Abubakarin jalan. HJK oli noussut maalin päähän. Huolimatta siitä, että seuran markkina-arvo on vain 3,7 % Betisin vastaavasta, huolimatta siitä, että toinen joukkueista kohtasi edellisessä ottelussaan HIFK:n ja toinen Real Madridin, huolimatta siitä, että HJK:n vuotuinen palkkabudjetti on suunnilleen sama kuin Betisin yhdelle pelaajalle keskimäärin maksama vuosipalkka, HJK aikoi haastaa espanjalaiset tosissaan pisteistä.

Kunnes kavennusmaalia ei enää ollutkaan. Äärimmäisen pitkältä tuntuneen videotarkastuksen jälkeen ottelun erotuomari Roi Reinshreiber ilmoitti, että Malik oli ollut tilanteessa paitsiossa, eikä maalia hyväksyttäisi.

Myös ensimmäisellä jaksolla nähtiin keskustelua herättänyt tilanne, kun Betisille tuomittiin rangaistuspotku tilanteesta, jota kukaan andalusialaisista ei osannut edes protestoida. Nassim Boujellab kyllä astui William Carvalhon jalan päälle. Peli kuitenkin jatkui normaalisti, ja se keskeytettiin vasta, kun HJK oli jo edennyt Betisin maalille.

Suomessa vain harvalla on kokemusta siitä, miltä VAR tuntuu paikan päällä koettuna. Torstaina ensikosketuksensa videotuomarointiin sai kenties jopa 10 000 silmäparia. Väitän, ettei kovin moni heistä sanoisi kokemustaan positiiviseksi.

VAR-tarkastus on livenä koettuna suoraan sanoen kammottava kokemus. Peli vain yhtäkkiä taukoaa ilman, että kenelläkään koko stadionilla olisi hajua siitä, mitä tapahtuu. Boltin kaltaisella stadionilla, jolla ei ole videonäyttöjä, faneille ei voida edes kommunikoida, mistä tilanteesta on kyse.

Joissain tapauksissa, kuten HJK:n maalissa, katsojat sentään tietävät, mitä videolta tarkastetaan. Joskus taas, kuten Betisin pilkun kohdalla, suurimmalla osalla ei ole asiasta minkäänlaista käsitystä.

Koko stadion hiljenee. Pelin virtaus katkeaa. Juhlat, jotka jo kerran pääsivät alkamaan, katkeavat kuin taikaiskusta. Seuraa kollektiivinen ulospuhallus, kun kaikki se tunne ja euforia, joka vain hetki aiemmin yhdisti sekä pelaajia että faneja, häviää taivaan tuuliin. Kliinisyys korvaa elämyksellisyyden.

Molemmat torstain VAR-tuomiot menivät oikein, mutta silti videotuomarin käytöstä jäi paikan päälle olleille lähinnä pöllämystynyt olo. Tätäkö nykyjalkapallo todella on?

Videotuomarin käyttöä on perusteltu tuomioiden oikeellisuudella ja sillä, että sen avulla voitto menee todennäköisemmin sille, joka sen ansaitsee. Onkin totta, että VAR kannustaa hyökkäävämpään jalkapalloon, mikä on tietysti lajin arvojen mukaista. Palloa hallitseva joukkue luo todennäköisemmin enemmän 50/50-tilanteita vastustajan rangaistusalueelle, ja videotarkastuksen avulla näistä yhä useampi menee oikein.

Pienemmille seuroille, joiden yllätysmahdollisuudet saattavat roikkua yhden vihelletyn tai viheltämättä jätetyn paitsion tai rangaistuspotkun varassa, VAR on sen sijaan myrkkyä. Pitkässä juoksussa videotuomarointi siis kasvattaa jalkapallon tasoeroja entisestään – olkoonkin, että se tekee sen oikein.

Tunteen VAR kuitenkin jalkapallosta vie. Laji, jonka yli satavuotisessa historiassa on totuttu siihen, ettei toisia mahdollisuuksia anneta, on kääntynyt päälaelleen. Kannattajat joutuvat tottumaan siihen, että peli saatetaan milloin tahansa katkaista viideksi minuutiksi, jotta erotuomari voi kelailla videonauhoja, joita ei muille stadionilla oleville näytetä.

Lopulta kyseessä on arvovalinta siitä, onko jalkapallossa kyse kliinisestä kilpaurheilusta, jossa virheille ei ole sijaa, vai viihteestä, johon dramaattisuus kuuluu. Paikan päällä videotarkastuksen kokeneet voivat kertoa, että vaikka VAR lisää urheilullista oikeudenmukaisuutta, ottelun viihdyttävyydelle se tekee vain hallaa.

Television välityksellä tilanne on kuitenkin toinen. Kotikatsojille VAR on osattu myydä olennaisena osana ottelun draamankaarta. Hidastusten ja eri kuvakulmien avulla videotarkastuksesta on tehty spektaakkeli, joka tarjoaa ruudun ääressä oleville faneille mahdollisuuden eläytyä tuomarin rooliin.

Omalla tavallaan kyse on vain siitä luontaisesta jatkumosta, joka on ollut nähtävissä jo pitkään. Jalkapalloa kehitetään tällä hetkellä ennen kaikkea TV-katsojille, ei paikan päälle vaivautuville faneille. TV-tulot ovat aikaa sitten syrjäyttäneet lipputulot seurojen ja liigojen suurimpana rahanlähteenä. Se, onko tämä takapuolennäyttö ottelutunnelman luoville faneille oikein, on asia erikseen.

Lisäksi on aiheellista kysyä, onko nykyinen malli oikea tapa hyödyntää videotarkastusta? Jos tilannetta on kelailtava nauhoilta useita minuutteja, voidaanko silloin sanoa, että kyseessä on niin selvä tilanne, että jo annettu tuomio kannattaa jälkikäteen kumota?

Hyvää viikonloppua

HJK aloitti taipaleensa Eurooppa-liigassa esityksellä, josta saa olla ylpeä, vaikka tappio tulikin. Klubin eurotaival on saanut viime aikoina mediassa turhankin polarisoivia sävyjä. Tuntuu siltä, että ihmisten on valittava, ovatko he Klubin puolella vai sitä vastaan.

Ei ole mitään syytä, miksei suomalainen jalkapallokannattaja voisi samaan aikaan sekä fanittaa vierasjoukkueen maailmantähtiä että toivoa suomalaiselle seuralle menestystä europeleissä. Tämän tason kansainväliset pelit ovat Suomessa harvinaista herkkua, joten annetaan niiden yhdistää hajottamisen sijasta.

Siinä kaikki tältä erää. Palaamme asiaan ensi viikolla, mutta jos et malta odottaa siihen asti, löydät minut sähköpostimaailmasta osoitteella juuso@teravinkyna.com ja Twitteristä nimellä @TeravinKyna. Sallisen sivukatsomon viikkokirjeen taas voit tilata tästä. Tee se, etkä joudu odottamaan lauantaihin asti.

Hyvää viikonloppua.  

The post Sallisen sivukatsomo: Totuuteen kadonnut appeared first on Byyri.

Vasta kolme minuuttia oli pelattu, kun lämpöasteet unohtuivat. Joel Pohjanpalo upotti pallon upeasti Venäjän verkkoon Jukka Raitalan hienosta keskityksestä, ja huuhkajafanit saivat aihetta riemuun. Katsomo räjähti sellaiseen huutoon, josta olisi voinut olla varma, että peli pelataan Helsingissä. Huuhkajien pelaajat yhtyivät silmittömään riemuun; he tiesivät, kuinka tärkeä tämä maali jatkohaaveiden kannalta oli.

Kahta minuuttia myöhemmin stadionin vallannut energia ja pelaajien iloiset virneet olivat enää muisto vain. Hymyt olivat vaihtuneet epäuskoisiin katseisiin, meteli kammottavaan hiljaisuuteen. Kuin napin painalluksesta koko stadionin yllä leijunut tunnelma oli kääntynyt päälaelleen.

VAR-tuomio, jolla maali hylättiin, imi itseensä kaiken maalin vapauttaman energian mustaa aukkoakin tehokkaammin. Se adrenaliinin loputon purkautuminen, joka Pohjanpalon puskua seurasi, kääntyi kuin itseään vastaan. Yhtäkkiä jokaisen suomalaispelaajan jalka painoi hieman enemmän, jokaisen fanin huuto kaikui hieman vaimeammin.

Venäjä sen sijaan oli saanut uuden virtapiikin. Videotarkastus oli tarjonnut heille elämänlangan, johon joukkue tarttui täysin voimin. Suomalaisten iloiset virneet ja maalin tuoma adrenaliiniryöppy olivatkin yhtäkkiä siirtyneet venäläispelaajien kasvoille ja kehoihin.

Tuomio oli oikea, eikä peli millään muotoa ratkennut tuohon yhteen hylättyyn maaliin. Maalin hylkäys osoitti kuitenkin karmivalla tavalla sen, mikä on VAR:n suurin ongelma: vaikka ratkaisut kentälle menisivät paperilla yhä useammin oikein, tappavat ne pelin flown ja muuttavat ottelun luonteen täysin.

Pahimmillaan joukkueen tekemä maali saattaa kääntyä taakaksi, ja olla suuremmaksi hyödyksi maalin päästäneelle joukkueelle. Näin sen ei pitäisi kilpaurheilussa koskaan mennä.

VAR:n historia juontaa juurensa kenties kaikkein vahvimmin loppuvuoteen 2009 ja Irlannin ja Ranskan välisen MM-jatkokarsinnan toiseen osaotteluun. Kun Irlanti putosi MM-kisoista Ranskan tekemän, Thierry Henryn viheltämättömästä käsivirheestä syntyneen maalin seurauksena, koko jalkapalloileva Eurooppa oli vakuuttunut, että videotarkastusten aika oli tullut.

Kesti vielä yhdeksän vuotta, ennen kuin VAR virallisesti sisällytettiin jalkapallon sääntöihin, mutta lopulta fanit saivat, mitä halusivat. Tai luulivat haluavansa. Todellisuudessa emme kuitenkaan itse aina tiedä, mitä haluamme – ja miksi.

Ruth Saunders kertoo kirjassaan Marketing in the Boardroom Leicesterin yliopiston tekemästä tutkimuksesta. Kun tutkijat soittivat kaupassa ranskalaista musiikkia, oli 77% päivän aikana myydyistä viineistä ranskalaisia. Kun taustalla puolestaan soi saksalainen musiikki, oli 73% päivän aikana myydyistä viineistä saksalaisia.

Mielenkiintoisesti vain 7% ihmisistä kertoi, että oli kiinnittänyt huomiota musiikkiin, ja että se oli vaikuttanut heidän ostopäätökseensä. Kaikki muut valitsivat viinin tiedostamattaan.

Jalkapallofanit ovat samanlaisia. Kun joukkuettamme kohtaan jää viheltämättä pilkku, vaadimme videotarkastusten käyttöönottoa. Kun viheltämättä jäänyt tilanne menee toisin päin, vähättelemme videoavun tarvetta. Koskaan emme ole kuitenkaan pysähtyneet miettimään, millaista jalkapalloa oikeasti haluamme, ja millaisen haluamme rakkaasta lajistamme muovata.

Nyt olemme tilanteessa, jossa VAR ei vain hidasta pelejä, vaan muuttaa niiden koko sielun. Videotarkastukset vievät pohjan jalkapallo-ottelun tärkeimmältä hetkeltä, maalin juhlimiselta, sillä sekä pelaajat että kannattajat tietävät, että tuo juhlinta voidaan vetää takaisin milloin vain.

VAR luo yhteen jalkapallopeliin lukuisia universumeita, jotka kaikki sekä ovat että eivät ole samaan aikaan olemassa. Luulemme, että se, mitä näemme, on totta, mutta yksi pillinvihellys, yksi pieni videotarkastus, voi kertoa meille, että se olikin valetta, ja todellisuus on oikeasti jotain aivan muuta. Jalkapallosta on tullut yhtäjaksoista Marvel-elokuvaa.

Yksi oksettavimpia VAR-tapauksia nähtiin tänä keväänä Real Madridin ja Sevillan välisessä ottelussa. Real lähti Sevillan kulmapotkun jälkeen nopeaan vastahyökkäykseen, joka johti siihen, että Sevillan maalivahti Yassine Bounou kaatoi Karim Benzeman rangaistuspotkun arvoisesti.

Lopulta Realin pilkku kuitenkin peruttiin, ja muutettiin Sevillan pilkuksi, sillä vastahyökkäystä oli edeltänyt Éder Militãon käsivirhe Los Blancosin kuudentoista sisällä. Paperilla tuomio oli – jälleen kerran – täysin oikea. Se kuitenkin soti täysin sitä vastaan, mistä jalkapallossa on kysymys, ja käänsi jälleen täyteen hurmioon yltyneet adrenaliinirauhaset pelaajia itseään vastaan.

Käännetty rangaistuspotku oli Realille paljon kovempi tuomio kuin pelkkä maalin hylkääminen, tai pelkkä Sevillan pilkku aiemmin vihellettynä, olisi ollut. Juhlahumu vaihtui sekunnin murto-osassa avariin molemmille poskille, ja tappoi sen flow-tilan, mikä on jalkapallo-ottelulle elintärkeä.

Tuomari olisi tietysti voinut katkaista pelin jo Militãon käsivirhe-epäilyn jälkeen, ja jatkaa peliä erotuomaripallolla, jos ei pilkkuun olisi päätynyt. Hän kuitenkin koki helpommaksi jatkaa pelikatkoon asti, sillä tiesi, että videotarkastus pelastaisi hänet, jos aihetta olisi. Ja juuri se on VAR:n suurin ongelma.

Jos niin haluaisimme, voitaisiin jalkapallo-ottelun jokainen tuomio tarkastaa videolta. Keinot siihen löytyvät jo – enää ei tarvittaisi kuin nykyistä laajempi videotuomaritiimi, joka ilmoittaisi erotuomarin korvanappiin tiedon jokaisesta vihellyksestä, jonka tämä on tehnyt väärin.

Kukaan meistä ei kuitenkaan halua tätä, sillä se tappaisi pelin virtauksen täysin. Silti olemme kuitenkin valmiita murhaamaan pelin vapaan flown sen tärkeimmillä hetkillä.

Helmikuun lopun ottelukierroksella pelattu Brighton – West Bromwich osoitti, millaiseen tilanteeseen VAR:iin tukeutuminen erotuomarit ajaa. Lee Mason antoi ensin Brightonille luvan vapaapotkun antamiseen, mutta perui luvan lähes saman tien, koska ei ollut tyytyväinen muiden pelaajien sijoittumiseen. Lewis Dunk oli kuitenkin jo ehtinyt lähettää vaparin matkaan, ja se löysi tiensä West Bromwichin maaliin.

Mason hylkäsi maalin, mutta hetken harkittuaan hän tunnusti tehneensä itse virheen, ja määräsi pallon keskiympyrään. Tämän jälkeen hänet kuitenkin komennettiin tarkastamaan maalia videolta, minkä perusteella erotuomari lopulta hylkäsi maalin uudestaan, koska tuomarin vihellys kuului videolta ennen kuin pallo ylitti maaliviivan.

Videotarkastus pakotti Masonin toimimaan vastoin omaa harkintakykyään. Hänen ei olisi todellisuudessa tarvinnut tarkastaa maalia videolta – hän olisi voinut myöntää tehneensä virheen ja jatkaa peliä. VAR kuitenkin kannustaa tuomareita olemaan luottamatta omaan intuitioonsa, sillä he tietävät, että taustalla naruista vetelee korkeampi voima, joka voi osoittaa heidän päätöksensä vääriksi.

Tuomarit ovat kentällä, eivät katsomossa, syystä. Heidän tehtävänsä ei ole vain tulkita sääntökirjaa; se on myös tulkita pelin henkeä. Se, että päätöksiä veivataan maalin syntymisen jälkeen edestakaisin, kunnes molemmat joukkueet ovat jo luulleet voittavansa, on täydellisesti pelin henkeä vastaan.

Siihen on syynsä, miksi erotuomarihuiput ovat asemaansa nousseet. He ovat osoittaneet, että heiltä löytyy cojonesia vaikeiden päätösten tekemiseen sekunnin murto-osassa. VAR on kuitenkin kastroinut tuomarit ja tehnyt heidän harkintakyvystään tarpeetonta.  

VAR ei ole toki vain pahasta, sillä sen avulla pelistä saadaan kitkettyä räikeästi väärin menneitä tuomioita, joita meistä kukaan ei halua nähdä. Videotarkastusten haitat ovat kuitenkin vielä tällä hetkellä suurempia kuin niistä saadut hyödyt.

Meidän tulisi löytää kultainen keskitie sille, kuinka pitkän ajan takaa ja minkälaisia rikkeitä videolta lähdetään tarkastamaan. Tällä hetkellä käytössä oleva malli ei yksinkertaisesti palvele peliä niin hyvin, että sen käyttöä voitaisiin jatkaa.

VAR on toiminut EM-kisoissa kenties paremmin kuin koskaan, sillä päätökset ovat olleet nopeita, eivätkä tuomarit ole jääneet selittelemään tilanteita pelaajille liian pitkäksi aikaa. Samalla turnaus on kuitenkin osoittanut, että VAR:n olemassaolo muuttaa pelin tärkeitä hetkiä aivan liikaa.

Olemme menettämästä pelistä sen hetken, sen nanosekunnin mittaisen energianpurkauksen, joka adrenaliiniryöpyllään sitoo kannattajat ja pelaajat yhteen ja osoittaa, minkälaisesta tunteenpalosta jalkapallossa on oikeasti kysymys.

Sen tilalle on tulossa hiljainen tuijotus kohti tuomaria, malttamaton odotus henkeään pidätellen ja, jos maali hyväksytään, vaimeat tuuletukset suurimman tunnepurkauksen jo mentyä ohi. Miten pelaajat uskaltavat enää tuulettaa yhtään mitään, kun he tietävät, että VAR voi milloin tahansa viedä maan heidän jalkojensa alta?

Kyse ei ole vain siitä, että VAR:n takia hylkäämme tällä hetkellä maaleja aivan turhien millipaitsioiden takia. Kyse on myös siitä, että vaikka maalit hyväksyttäisiin, katoaa niiden aiheuttaman hyvänolontunne täysin, kun joudumme odottamaan tietoa hyväksynnästä vielä maalin synnyn jälkeen.

Maalin syntymisen tulisi synnyttää aitoa, peittelemätöntä riemua, ei kauhunsekaista videotarkastuksen pelkoa – tai voitontunnetta maalin päästäneelle joukkueelle.

Chris Wilder tokaisi aikoinaan, ettei hän tiedä, pitäisikö VAR:n suhteen itkeä vai nauraa. Loppukädessä sillä ei ole mitään väliä. Teki hän kummin vain, se voidaan kuitenkin muuttaa vielä toisinpäin.

Hyvää juhannusta

Huuhkajien kisataipaleen päättyminen varmistui keskiviikkoiltana, kun Ranska ei onnistunut nappaamaan suurimaalista voittoa Portugalista. Toki mahdollisuudet pudotuspeleihin olivat käytännössä olemattomat jo maanantaisen Belgia-tappion jälkeen, mutta edes teoreettinen mahdollisuus jatkopeleistä antoi oman lisämausteensa muiden lohkojen päätöskierrosta seuraamiselle.

Vaikka ensimmäinen arvokisakokemus tyssäsikin alkulohkoon, voi jokainen suomalainen olla silti uskomattoman ylpeä maajoukkueestaan. Huuhkajat osoittivat, että pystyvät laittamaan kampoihin itseään suuremmille maille – ja maajoukkueen fanit todistivat, että he kuuluvat jalkapallon suurimmalle näyttämölle. Suomalainen jalkapalloperhe on tullut arvokisoihin jäädäkseen.

Pelillinen anti oli silti odotetun kaltaista. Suomi otti vastaan ja pystyi pallollisena haastamaan vastustajansa vain hetkittäin. Tätä ei missään nimessä ole syytä hävetä. Tämä oli tarpeellinen askel kohti arvokisojen kestokävijyyttä. Nyt, kun ensimmäinen este on raivattu pois tieltä, voi maajoukkue keskittyä tuleviin kisoihin selviämiseen aivan uusin silmin.

Tämä oli elintärkeä sysäys koko suomalaiselle jalkapalloilulle. Seuraavan kerran, kun Huuhkajat pelaavat arvokisoissa, on maajoukkue pelillisesti hieman valmiimpi haastamaan suurempansa.

Sitä odotellessa voi jalkapalloilullisia ajatuksia vaihtaa sähköpostitse juuso@teravinkyna.com tai Twitterissä @Teravinkyna. Sallisen sivukatsomon viikkokirjeen tilaajaksi pääset puolestaan tästä. Jos olet jo tilaaja, vinkkaa kirjeestä kaverillesi!

Me jatkamme jalkapalloaiheista ensi viikolla. Siihen asti: Pysykää terveinä.

Hyvää juhannusta.  

The post Sallisen sivukatsomo: Kun toivot, ettet olisi maalannut appeared first on Byyri.

Mille raiteelle Newcastlen juna kääntyy, jos Saudi-Arabian kruununprinssi Mohammed Bin Salman kavereineen ostaa perinteikkään seuran? Tämän lisäksi ensimmäisessä osiossa puidaan Valioliigan omistajakuvioita laajemminkin.

Toisessa osassa tapetilla on, mikäs muukaan kuin, VAR. Näkökulma on kuitenkin hiukan toisenlainen. Valjuraati nimittäin teki kattavaa taustatyötä ja heitti pöytään kylmiä lukuja, joista voi päätellä, miten VAR on todella vaikuttanut Valioliigaan.

Viikonloppuna on tulossa Valjuraadin extra-jakso, joka julkaistaan Youtuben puolella. Jää siis kuulolle!

The post Valjuraati-podcast: jakso 16 – VARin todelliset vaikutukset, Newcastle saudiomistukseen? appeared first on Byyri.

Videotarkastusten ongelma on, että niillä pyritään välttämään jokainen virhe, joka saattaisi pelkällä ihmissilmällä tapahtua. Jalkapallossa on vuosien varrella tapahtunut paljon virheitä tuomareiden, valmentajien, pelaajien ja katsojien toimesta. Mielestäni on väärin, että tuomareilta otetaan vastuu pois. He eivät uskalla tai saa liputtaa tiukoissa paitsiotilanteissa, vaan odottavat korvanappiin tietoa siitä, oliko tilanne paitsio. Näitä tapahtuu, vaikka jopa katsoja näkisi tilanteen olleen selvästi paitsio. Tuomareille pitäisi mielestäni antaa enemmän vastuuta.

Tenniksessä on todettu erittäin hyväksi jo kauan käytössä ollut Hawkeye-teknologia, jonka avulla tarkistetaan oliko pallo sisällä vai ulkona (kuten jalkapallossakin). Hävitystä haasteesta pelaaja menettää yhden haaston. Jääkiekossa on tullut tutuksi valmentajien haasto, jonka epäonnistumisesta joukkue saa jäähyn tai menettää aikalisän. Nämä molemmat ovat hyväksi todettuja järjestelmiä, vaikka jääkiekon puolella valmentajien haastot ovat keränneet myös kritiikkiä.

Jalkapallosta voisi ottaa nykymuotoisen VAR-tarkastuksen pois kokonaan ja lisätä valmentajille haaston. Tämä lisäisi tuomareiden vastuuta, pelin jouhevuutta ja katsojaystävällisyyttä. Haasto voisi olla yksi per ottelu tai yksi per puoliaika. Jokaisen valmentajan tulisi kuitenkin kertoa ennen haastoaan, että mitä he haastavat. Haasto tulisi suorittaa vain maaliin tai punaiseen korttiin liittyvissä tilanteissa. Kuitenkin maalien kohdalla niin, että sitä ei olisi enää mahdollisuutta suoranaisesti puolustaa pois. Valmentajan tulisi ilmoittaa, että haastavatko he rikkeen, paitsion vai käsivirheen.

Nykyinen VAR tappaa tunnelmaa, mikä oman joukkueen maalista syntyy. Pelaajat eivät uskalla juhlia maalia ennen VAR-tarkastusta, saati fanit. Nykyistä videotarkastusta pitäisi jotenkin muuttaa ja muutoksen pitäisi olla yhtenäinen kaikissa maissa. Kenties muutos voisi olla jotain, mikä on todettu hyväksi muissa lajeissa.

The post Kommentti: VAR voisi ottaa mallia muista lajeista appeared first on Byyri.

VAR rantautui vihdoin Valioliigaan, mutta kuinka hyvin tuomareita avustava videojärjestelmä on toiminut? Miten sitä pitäisi ylipäänsä käyttää? Onko VAR tullut jäädäkseen? Muun muassa näitä kysymyksiä puitiin jakson ensimmäisessä osassa.

Toisessa osiossa tikun nokkaan nousi muutaman vuoden takainen yllätysmestari Leicester City. Ovatko Ketut löytäneet itsensä muutaman vuoden hapuilun jälkeen? Onko Leicesterillä jopa eväitä nousta kärkikuusikkoon?

Mukana tuttuun tapaan Teemu Pukki -uutiset. Hyppää Jaakon ja Roopen matkaan kohti Valioliigan kovinta ydintä.

Kuuntele jakso alta, iTunesista tai Spotifysta.

Valjuraati-podcast – jakso 5: VAR ja Leicesterin lupaava projekti

The post Valjuraati-podcast: jakso 5 – VAR ja Leicesterin lupaava projekti appeared first on Byyri.

VAR rantautui vihdoin Valioliigaan, mutta kuinka hyvin tuomareita avustava videojärjestelmä on toiminut? Miten sitä pitäisi ylipäänsä käyttää? Onko VAR tullut jäädäkseen? Muun muassa näitä kysymyksiä puitiin jakson ensimmäisessä osassa.

Toisessa osiossa tikun nokkaan nousi muutaman vuoden takainen yllätysmestari Leicester City. Ovatko Ketut löytäneet itsensä muutaman vuoden hapuilun jälkeen? Onko Leicesterillä jopa eväitä nousta kärkikuusikkoon?

Mukana tuttuun tapaan Teemu Pukki -uutiset. Hyppää Jaakon ja Roopen matkaan kohti Valioliigan kovinta ydintä.

The post Valjuraati-podcast – jakso 5: VAR ja Leicesterin lupaava projekti appeared first on Byyri.

VAR on loistava ratkaisu cup-kilpailuihin ja turnauksiin

VAR on loistava apuväline esimerkiksi arvoturnauksiin ja cup-kilpailuihin. Näissä kilpailuissa ottelumäärät ovat pieniä ja jatkoonmenijä ratkotaan yleensä yhdessä tai kahdessa ottelussa. Siksi myös tuomarivirheiden merkitys korostuu näissä kilpailumuodoissa useammin kuin pitkässä sarjassa, joissa ottelumäärät ovat huomattavasti suuremmat.

VAR on otettu kuitenkin käyttöön jo Euroopan suurimpiin kuuluvissa sarjoissa, kuten Bundesliigassa, Serie A:ssa ja La Ligassa. Ensi kaudesta lähtien VAR tulee käyttöön myös Valioliigassa. Bundesliigassa järjestelmää kritisoitiin varsinkin alkuvaiheessa, eikä sen käyttö sujunut aina ongelmitta. Nykyään VARin käyttö toimii paremmin, mutta järjestelmälle löytyy edelleen vastustajia erityisesti ultra-kannattajien keskuudessa.

Tarvitaanko pitkässä sarjassa VAR-järjestelmää?

Kauden 2018-2019 osalta VAR-tilastoja ei ole vielä julkaistu, mutta kauden 2017-2018 osalta isojen sarjojen tilastot ovat saatavilla. ESPN julkaisi syksyllä 2018 uutisen, jonka mukaan Bundesliigassa VARin avulla korjattiin 76 peliin vaikuttavaa tärkeää tuomiota, ja näistä 99,25% olivat oikeita tuomioita. Sen avulla annettiin 26 rangaistuspotkua, ja 13 rangaistuspotkutuomiota peruttiin tarkastelun jälkeen.

Serie A:ssa 117 tilannetta tuomittiin toisin tarkastelun jälkeen, näistä 59 oli rangaistuspotkuja, 16 punaisia kortteja ja 42 maalia. Tuomarin tekemien virheiden määrä putosi ESPN:n mukaan noin kuudesta prosentista alle prosenttiin. Koko kauden aikana VAR-tuomioiden käsittelyyn käytettiin keskimäärin 31,5 sekuntia.

Molemmissa sarjoissa järjestelmän avulla saatiin virheiden määrää pienennettyä, mutta erityisesti Saksassa järjestelmän käyttö aiheutti ottelutapahtumissa tunnelman latistumista.

Onkin ihan aiheellista pohtia, onko sarjoissa, joissa pelataan paljon pelejä, tarvetta järjestelmälle? Yksi jalkapallon parhaita elementtejä on kuitenkin se, että se herättää paljon tunteita. Videotarkistuksista aiheutuu taukoja, jotka pitkittyessään ärsyttävät paikan päällä olevia katsojia ja vaikuttavat ottelutapahtuman tunnelmaan negatiivisesti.

Videotarkistusten määrät kasvussa MM-kisoissa

VAR oli käytössä Venäjän MM-kisoissa 2018 ja se herätti myös silloin paljon keskustelua. FIFA:n mukaan miesten MM-kisoissa 64 pelin aikana 455 tilannetta tarkasteltiin järjestelmän avulla, kun taas naisten MM-kisoissa Ranskassa 52 pelin aikana 535 tilannetta tarkasteltiin uudelleen VAR:n avulla.

Tilanteet johtivat myös huomattavasti useammin siihen, että päätuomari kävi tarkistamassa tilanteen ruudulta. Miesten MM-kisoissa päätuomari kävi tarkistamassa tilanteen ruudulta 20 kertaa, kun taas naisten kisoissa tuomarit kävivät ruudun ääressä 33 kertaa. Kisojen aikana yleisö osoittikin turhautumisensa, kun tuomarit kävivät tarkistamassa tilanteita yhä uudelleen ja uudelleen.

Varsinkin naisten kisojen ja Copa American perusteella tv:n välityksellä jäi useista tilanteista sellainen kuva, että VAR ei ole tuomareille vain apuväline, vaan siihen luotetaan enemmän kuin omaan osaamiseen.

Kaivattu järjestelmä, mutta paljon kehitettävää

Olen itse ollut VAR:n kannalla alusta asti, mutta tuomioiden tarkastelu tämän kesän arvokisoissa alkoi ärsyttämään myös minua. VAR:n vastustajien suusta kuuluu monesti ensimmäisenä kommentti siitä, kuinka tuomioiden tarkastamisessa kestää kauan, ja kuinka se latistaa tunnelmaa otteluissa.

Toinen ongelma on siinä, että videotuomioissa on edelleen mahdollisuus erilaisiin tulkintoihin, eikä se välttämättä poista kaikkia virheitä, sillä lopulta päätöksen tuomiosta tekee ihminen, joka saattaa erehtyä. Kaivattu VAR on kuitenkin tullut jalkapalloon jäädäkseen, ja se tulee varmasti leviämään yhä useampiin sarjoihin ja myös kehittymään vuosi vuodelta.

Olisi kuitenkin tärkeää miettiä, millaisissa kilpailuissa VAR:lle on tarvetta, ja tarvitaanko sitä edes joka kilpailuun?

The post Kommentti: VAR on tullut jäädäkseen, mutta tarvitaanko sitä jokaikisessä kilpailussa? appeared first on Byyri.

Aiemmin VAR-teknologia on otettu jo käyttöön esimerkiksi Serie A:ssa, Bundesligassa, La Ligassa ja MLS:ssä. Monet jalkapallon ystävät ovat varmasti uutisesta mielissään, mutta asia ei ole kuitenkaan aivan jokaisen jalkapalloromantikon mieleen.

Tässä artikkelissa aion selvittää, minkä vuoksi videotarkistukset ovat olemassa ja minkä vuoksi ne tai muutkaan nykyiset teknologiset apuvälineet eivät tule poistamaan spekulaatiota ja jossittelua, jota otteluiden äärellä käydään.

Miksi?

Videotuomarointi ja videolta tarkistaminen tulevat olemaan tulevaisuudessa todella tärkeä päätuomarin apuväline. Tuomarien koulutuksessa tuomarinelikkoa ohjeistetaan liikkumaan niin, että ihanteellisessa tilanteessa pallon molemmin puolin olisi yksi silmäpari katsomassa tilannetta. Usein kaksi silmäparia maan tasalla ei kuitenkaan riitä ja tuomarin on yksinkertaisesti mahdoton nähdä tilanteita pelaajien keskeltä.

Juuri tämän kaltaisiin tilanteisiin videotarkistukset ovat omiaan.

Tilanteet, joihin ei reagoida millään tavalla, ovat juuri niitä tilanteita, jotka aiheuttavat eniten epäoikeudenmukaisuuden tunteita. Tuomarin on mahdoton antaa tilanteesta tuomiota, ellei hän näe itse rikettä, ja samanaikaisesti rikottu joukkue kokee kohtuutonta vääryyttä.

Tästä Serie A:n kauden 2017/18 koosteesta näkee, mitä videotuomarointi voi parhaimmillaan olla:

Pienten marginaalien pelissä yksi tuomio voi kääntää koko pelin, joten juuri näitä tilanteita ajatellen paine videotuomaroinnin käyttöönottoa varten on kasvanut vuosi vuodelta. Kyseessä eivät ole vain kannattajien kokemat epäoikeudenmukaisuudet, vaan huippuseurojen kilpailu kirkkaimmista palkinnoista.

Teräväpiirtona näytetyt hidastukset ovat tavoittaneet jokaisen kotisohvan jo pidemmän tovin, joten olisi jotenkin outoa, jos vastaavaa apuvälinettä ei olisi lainkaan ulotettu myös ottelun tuomariston käytettäväksi.

Uusi teknologia ei ratkaise vanhoja ongelmia

Ymmärtääkseen videotarkistusten hyötyjä ja haittoja (sekä todellisia, että teoreettisia), on ensin hyvä pohtia yleisesti jalkapallon tuomarointia.

Ongelma tuomaroinnin suhteen tulee siinä, että jalkapallon rikkeet eivät ole puhtaita mustavalkoisia rikkeitä, kuten esimerkiksi yleisurheilussa, jossa suoritus on monotoninen ja selkeästi mitattavissa. Tämän vuoksi jalkapallossa ylipäätään on tuomari, jonka tarkoituksena on – aivan kuten siviilioikeudessakin – tulkita tilanteita sääntökirjojen puitteissa, mutta samalla lieventäviä ja raskauttavia asianhaaroja punniten. Vaaralliseen pelitapaan, tilannekovuuteen tai vastustajan estämiseen ei ole olemassa mitään ”oikein tai väärin”-tyylistä selkeää opasta, eikä iän ikuinen ”pallo välissä” -argumenttikaan päde aivan jokaiseen tilanteeseen.

Jalkapallon säännöt ovat täynnä kohtia, jotka ovat avoimia tuomarin tulkittavaksi. Otetaan esimerkiksi jalkapallosäännöistä kohta koskien kiellettyä peliä ja sopimatonta käytöstä:

”Holtiton tarkoittaa, että pelaaja osoittaa vastuun tai harkinnan puutetta kamppail-

lessaan pallosta tai toimii varomattomasti. Henkilökohtaista rangaistusta ei tarvita.

Piittaamaton tarkoittaa, että pelaaja jättää huomioimatta aiheuttamansa vaaran tai

tekonsa seuraukset vastapelaajalle ja häntä on varoitettava.

Kohtuuton voiman käyttö tarkoittaa, että pelaaja ylittää voiman käytön tarpeen ja

vaarantaa vastustajan turvallisuuden ja hänet on poistettava kentältä.”

 (Jalkapallon säännöt 2017, Palloliitto, s. 63)

Mitä voidaan sanoa termistä ”holtiton”? Voimme näyttää esimerkin, jossa henkilö toimii holtittomasti, mutta tulkinta on aina tulkitsijan vallassa, eli tässä tapauksessa tuomarin. Ei ole mitään selkeää mittaristoa, jolloin holtittomuus ylittäisi tavallisen tilannekovuuden rajan. Sama koske myös termejä ”piittaamaton” sekä ”kohtuuton”, puhumattakaan voiman käytön tarpeesta.

Asiaa valaisee antiikin filosofin Eubulideen muotoilema Sorites-paradoksi. Paradoksi on kielellinen paradoksi, jonka mukaan emme voi olla varmoja, milloin pienistä eroista koostuva ominaisuus muuttuu toiseksi tai lakkaa olemasta. Voit vaikka kuvitella mielessäsi kaljua henkilö ja pohtia, monenko hiuksen lisäämisen jälkeen henkilö lakkaa olemasta kalju.

Jalkapallon sääntöihin muutettuna on mahdoton objektiivisesti arvioida, milloin tavallinen pallontavoittelutilanne muuttuu holtittomaksi, piittaamattomaksi tai voimankäyttö on kohtuutonta.

Kiihkeässä paikallispelissä usein sallitaan kovemmatkin otteet, ja keskikentän pallontavoittelussa pätevät eri säännöt kuin kuudentoista rajan sisäpuolella. Ei tosin teoreettisesti, mutta tosielämää tarkkaillessa tulemme varmasti tämän kaltaiseen päätelmään. Tämän vuoksi tuomarilla on oikeus tulkita sääntöjä ja ottaa tuomioissaan huomioon myös lieventävät, sekä raskauttavat asianhaarat.

Videotarkistus voi auttaa tuomaria ja kaikkia muitakin näkemään tilanteet paremmin, mutta tulkintavastuu on edelleen päätuomarilla. Teräväpiirtona ja useasta kuvakulmasta näytetyt hidastukset antavat kuitenkin mahdollisuuden myös katsojille tehdä omat subjektiiviset päätelmät kyseessä olevasta tilanteesta, jolloin uuden tekniikan tuoma etu voi jopa lisätä spekulaation ja jossittelun määrää.

Otetaan vielä esimerkki:

Tässä tuomiossa tuomari ei anna tulkinnalle mitään sijaa. Kädet kasvoilla kyseisessä tilanteessa on tuomarin mielestä punaisen kortin arvoinen rike, vaikka pelaajien kehonkielestä selvästi näkee, että Kakán tarkoitus ei ollut vahingoittaa tai häiritä vastustajaansa. Toinen tuomari olisi voinut olla antamatta varoitusta, saati sitten suoraa ulosajoa kyseisestä tapauksesta, joka tukee ajatusta, ettei VAR ole tae johdonmukaisuudesta.

Toinen ongelma liittyy pitkiin kausaaliketjuihin. Videotarkistusten tekniseen toteuttamiseen kuuluu se, että tuomarilla on oikeus katkaista peli haluamassaan paikassa videotarkistuksen ajaksi ja jatkaa tämän jälkeen peliä tilanteesta, johon jäätiin ennen videotarkistusta, tai videotarkistuksesta ilmenneestä rikkeestä. Oikein toimiessaan tuomari pysäyttää pelin, löytää mahdollisen vakavan rikkeen ja tuomitsee rikkeen mukaisesti. Sopiikin siis kysyä, kuinka pitkälle tilanteisiin johtaneita ketjuja on soveliasta katsoa taaksepäin?

Otetaan esimerkiksi tilanne, jossa hyökkäävälle joukkueelle tuomitaan vapaapotku. Tilannetta seuranneesta hidastuksesta television katsojat selvästi näkevät, että kyseessä ei ollut rike. Päätuomari on kuitenkin viheltänyt rikkeestä vapaapotkun. Vapaapotkun tuloksena hyökkäävä joukkue tekee maalin.

Tuomari ei voi tarkistaa vapaapotkuun johtanutta tilannetta videolta, sillä pelin jatkumisen jälkeen siihen ei voi enää puuttua. Pitäisikö jokainen vapaapotkuun johtava tilanne tarkistaa videolta? Luultavimmin ei, ellei pelin vapaana virtaavaa luonteeseen haluta puuttua niin, että pelistä tulee huomattavasti katkonaisempaa.

Inhimillinen peli

Sekä monitulkintaisuuteen että kausaaliketjuihin liittyvät ongelmat luovat tuomaroinnista hyvin mielivaltaisen kuvan. Asia on tietenkin ollut näin jo ennen videotarkistusten käyttöönottoa.

Videotarkistusten ja täten uusien kuvakulmien tarjoaminen tuomariston tueksi on vain tekninen apuväline, jonka tarkoituksena on helpottaa tuomareiden työskentelyä. Jalkapallon tuomarointi ei kuitenkaan tule olemaan lähitulevaisuudessa – tai koskaan – virheetöntä edellä esitettyjen ongelmien vuoksi.

Tekniset apuvälineet, kuten videotarkistukset ja maaliviivateknologia ovat kuitenkin vastauksia jalkapalloyhteisön oikeudenmukaisuuden janoon. Yhden hyväksytyn maalin arvo voi olla konkreettisesti miljoonissa euroissa, ja samalla maalilla voi olla kannattajille mittaamattoman arvokas henkinen merkitys.

Kun asiaa miettii, mieleeni palaa aina uudelleen Helsingin piirin erotuomarikouluttajalta kuultu neuvo: ”tuomari on olemassa peliä varten”. Tällä hän tarkoitti sitä, että erotuomarin tarkoituksena ei ole olla pelkästään kävelevä sääntökirja. Erotuomari on paikalla sen vuoksi, että peli pelataan alusta loppuun sääntöjen (niin kirjoitettujen kuin kirjoittamattomien) puitteissa, olosuhteet huomioon ottaen.

Jalkapallon olemukseen kuuluu, että erotuomarilta löytyy kyky omaksua pelaajien ja katsojien tunnetiloja ja täten toimia ottelun reiluna ja oikeudenmukaisena kapellimestarina.

The post VAR – kaiken näkevä silmä, joka ei korvaa pelisilmää appeared first on Byyri.