1. FC Union Berlin on kulttiseura, joka toteuttaa oman näköistään seuratoimintaa omiin arvoihinsa nojaten. Seuran noustua ensimmäistä kertaa historiassaan Bundesliigaan kaudeksi 2019-20 olivat seuran kannattajat huolissaan sopeutumisestaan yhä kapitalistisempaan jalkapallomaailmaan pääsarjassa.

Kuten monen muunkin pienemmän seuran sitä ennen ja sen jälkeen, Unionin odotettiin putoavan parissa kaudessa takaisin sille sopivammalle alustalle Zweiteen. Toisin kävi, sillä punavalkoiset sijoittuivat debyyttikaudellaan mainiosti 11. sijalle.

Sveitsiläisen valmentajansa Urs Fischerin pelisapluunaan vahvasti nojaava Union otti toisella kaudella harppauksen eteenpäin sijoittuen keväällä 2021 jo häikäisevästi seitsemänneksi. Tämä oikeutti myös paikkaan eurokentillä UEFAn uuden Konferenssiliigan karsinnoissa. Bayer Leverkusenista tuolloin lainattu Joel Pohjanpalo oli vahvassa roolissa ollen joukkueen toiseksi paras maalintekijä kuudella maalillaan. Viime kaudella sijoitus koheni vielä kahdella, kun joukkue taisteli jopa Mestarien liigaan pääsystä sijoittuen lopulta viidenneksi.

Kolmen Bundesliigakauden ajan Union oli sykähdyttävä altavastaaja, joka hullaannutti puolueettomat kannattajat puolelleen taistelufutiksellaan. Silti tuskin kukaan olisi osannut aavistaa kuluvan kauden kaltaista menestystarinaa. Kun kautta on pelattu 20 kierrosta, jahtaavat köpenickiläiset Bayern Müncheniä vain pisteen takamatkalta.

Menestyksen tiellä pikkuseuran elkein

Huolimatta sensaatiomaisesta kaudesta on Itä-Berliinissä pidetty katse tiukasti olennaisessa. Päävalmentaja Fischer on tyylilleen uskollisesti toistanut otteluiden jälkeisissä haastatteluissa samaa mantraa; Unionin tavoite on säilyttää sarjapaikka ja hankkia siihen tarvittavat 40 pistettä. Kuivaa komiikkaa itseensä kerännyt lausahdus saavutti helmikuun alussa tavoitteensa, kun vierasvoitto RB Leipzigistä nosti pistesaldon lukemiin 42. Joko nyt Fischer suostuu puhumaan muistakin tavoitteista ääneen?

Tammikuun siirtoikkunassa Stadion An Der Alte Förstereille saapuivat wingbackin roolissa viihtyvä Josip Juranovic (Celtic) sekä keskikenttäpelaaja Aïssa Laïdouni (Ferencvaros). Molemmat pelaajat esiintyivät edukseen loppuvuodesta 2022 pelatuissa MM-kisoissa, Juranovic, 27, Kroatian ja Laïdouni, 26, Tunisian paidassa.

Unionista on nopealla aikataululla tullut seura, joka kilpailee tasapäisesti tämän kaliiberin pelaajista, jotka pelaavat ikänsä puolesta parhaita pelivuosiaan. Silti vauhtisokeudesta ei ole näkynyt merkkiäkään.

Yksi tammikuun sykähdyttävimmistä siirtouutisista oli viisinkertaisen Mestarien liigan voittajan, espanjalaisen Iscon jo varmana pidetty siirto Itä-Berliiniin.

Nimekäs, 38 aikuisten maaottelua pelannut laituri oli jo läpäissyt Unionin lääkärintarkastuksen kunnes pelaajan edustajat löivät tiskiin pyynnön sovittua kovemmasta palkasta. Moni seura olisi ilolla tässä kohtaa joustanut ja myöntynyt agenttien paineessa. Die Eisernin (Rautaisten) toimistolla oltiin lempinimen mukaisesti vankkumattomia ja sanottiin ei. Varmana uutisoitu siirto kaatui kirjaimellisesti viimeisellä mahdollisella hetkellä.

Tiivis joukkuepeli on leimallisesti Unionin menestyksen taustalla. Tähtipelaajia joukkueeseen ei ole hankittu ja suurimmat onnistujat on houkuteltu muihin maisemiin isommille areenoille. Tällaisia aiempien kausien läpimurtopelaajia ovat muun muassa Bayer Leverkuseniin siirtynyt Robert Andrich sekä Valioliigaan nousseeseen Nottingham Forestiin myyty Taiwo Awoniyi.

Seuran toimistolla on täydennetty joukkueen kokoonpanoa siirtoikkuna kerrallaan maltillisesti, vain tarpeellista osaamista tarvittaville pelipaikoille hankkimalla. Kyseessä ei ole tuhkimotarina, jossa joukkuetta 2. Bundesliigassa kannatelleet pelaajat olisivat nostaneet Unionin maan kärkiseuraksi. Kokoonpanosta vain kapteeni Christopher Trimmel on kantanut seuran värejä jo alemmalla sarjaportaalla. Kokenut itävaltalainen debytoi Unionin riveissä jo kaudella 2014-15.

Ovi kävi tämän tammikuun siirtomylläkässä toiseenkin suuntaan, merkittävimpänä lähtijänä mainittakoon laitapuolustaja Julian Ryerson, jonka palveluksista Borussia Dortmund maksoi 5 miljoonaa euroa. Vasemmalla kaistalla operoiva norjalainen on siirtonsa jälkeen haastanut keltamustien riveissä taitavaa Raphael Guerreiroa pelipaikasta. Hänen lähtönsä on kuitenkin paikattu sujuvasti, eikä avauskokoonpanon muutokset ole näkyneet tuloksissa.

Union kasaa pisteitä sarjan pienimmällä, 44%, pallonhallinnalla. Vastaiskut pyritään hyödyntämään tehokkaasti laadukkaaseen maalipaikkaan, laukauksia ei ammuta puolihuolimattomasti. Työnteon kulttuuri on vahvasti Rautaisten DNA:ssa, ja joukkue onkin taivaltanut kentällä 20 kierrokseen toiseksi eniten kilometrejä (2362,2) 1. FC Kölnin jälkeen.

Joukkueen viimeistely maalipaikoissa on ollut laadukasta, sillä maalia kohti suuntautuneista laukauksista peräti 43% on mennyt sisään. Tämä on niin ikään sarjan toiseksi paras lukema. Maaliodottamaltaan heikoimpaan neljännekseen kuuluva Union tarvitsee menestyäkseen tehokkaan viimeistelyn, mutta tämä tilasto itsessään osoittaa ettei pelkkään onneen voida pitkässä juoksussa luottaa.

Pääkaupungin herruus rintataskussa

Berliinin läntisen puolen ylpeys Hertha on ollut useamman viime kauden aikana tuuliajolla niin kentällä kuin kabineteissakin. Olympiastadionilla kotiottelunsa pelaavat sinivalkoiset taistelevat tällä kaudella putoamista vastaan, eikä sen tilanne missään nimessä ole helppo. Paperilla laadukkaasta pelaajamateriaalista ei ole saatu tarpeeksi irti ja sijoitus on kirjoitushetkellä toiseksi viimeinen.

Tilannetta on seurattu pikkuveljen, Unionin puolella ilolla. Punavalkoiset ovat kaupungin herroja, edelliset viisi paikallisottelua ovat päättyneet Unionin voittoon.

Herthan putoaminen Bundesliigasta olisi kuitenkin menetys myös Unionille. Berliinin derbyt ovat viime kausien aikana olleet sarjan suuria kohokohtia, eivätkä vähiten kiihkeiden kannattajien ansiosta. Uniikki, pääosin seisomapaikoista koostuva An Der Alte Försterei, Vanhan metsänvartijan stadion on toki tupaten täynnä vastustajasta riippumatta, mutta paikalliskilpailu ruokkii molempia osapuolia.

Vielä viime vuosikymmenen alkupuolella Saksa oli Euroopan ainoa maa, jonka pääsarjassa ei ollut seuraa sen pääkaupungista Herthan vierailtua muutamaankin otteeseen 2. Bundesliigassa. Viime vuosien aikana tilanne on parantunut nähdyn kaltaiseksi. Kaudella 2021-22 nähtiin jopa kolmaskin berliiniläisseura valtakunnallisessa liigaportaikossa Viktoria Berlinin tehtyä ranskalaisen visiitin 3. Liigassa. Knoppina lisättäköön, että suomalaishyökkääjä Kimmo Hovi esiintyi tuolla kaudella Viktorian paidassa kymmenessä sarjaottelussa iskien yhden osuman.

Vaikka todennäköisyydet ovat kymmenen edellistä pokaalia vieneen Bayern Münchenin puolella, on Bundesliigan mestaruustaistelu ensimmäistä kertaa vuosiin todellisesti auki vielä kauden jälkipuoliskolla. Union Berlin onnistui tasaamaan Dortmundin tavoin kotinurmellaan pisteet Die Bayernin kanssa syyskierroksella. Lisäksi FCB aloitti vuoden 2023 kolmella tasapelillä, päästäen mainittujen haastajien lisäksi myös SC Freiburgin, RB Leipzigin sekä Eintracht Frankfurtin lähietäisyydelle.

Millekään sarjalle ei tee hyvää yhden seuran täydellinen dominointi, mutta esimerkiksi Unionin mestaruus vastaisi todennäköisyyksiltään Leicester Cityn sensaatiomaista Valioliigan mestaruutta kaudella 2015-16. Toistaiseksi kortit ovat kuitenkin avoimena. Vaikka kuluva kausi jäisi Unionin tarinan huipennukseksi ja tie veisi jollain aikataululla alaspäin, voivat sekä seura että sen kannattajat seisoa selkä suorana. He eivät ole tinkineet periaatteistaan.

The post Eisern Union, rautainen menestysresepti Berliinistä appeared first on Byyri.

The post Kuvakooste ottelusta KuPS – Union Berlin appeared first on Byyri.

Matkani kohti Union Berliinin kotia Stadion An der Alten Förstereita alkaa Berliinin rautatieasemalta. Hyppään taksiin ja ilmoitan taksikuskille määränpääni stadionin välittömästä läheisyydestä. Seuraa muutaman sekunnin hiljaisuus, jonka jälkeen taksikuski kertoo olevansa Herthan kannattaja ja pyytää minua kohteliaasti poistumaan hänen autostaan.

En ole vielä edes saanut ensikosketustani jalkapalloon Berliinissä, ja alan päästä jyvälle kuinka poikkeuksellinen ottelu on lähestymässä. Toinen taksikuski palvelee perille asti. Olen sopinut tapaamisen Union Berlinin kannattajan Hannesin kanssa. Maksan kyytini taksikuskille ja nousen hieman epäuskoisena kyydistä. Kuvittelin saapuneeni jonkin sortin pubiin, mutta tapaamispaikka osoittautuu juottolan, kahvilan ja huoltamon välimuodoksi. Valitettavasti en päässyt käymään Mäntsälässä 1970-luvulla, mutta voisin kuvitella siellä näyttäneen juuri tältä. On kovin vaikea kuvitella, että vain kilometrin päässä pelattaisiin reilun kahden tunnin päästä yhtä maailman rahakkainta jalkapallosarjaa.

Uskaltaudun sisään ja löydän nopeasti tuntomerkkeihin sopivan henkilön. Hannes ostaa meille olutpullot ja siirrymme ulos keskustelemaan. Edessä on Bundesliigan ottelu Freiburgia vastaan. Unionin neitsytmatka Saksan pääsarjaan on ollut täynnä tunnetta ja kuoppia. Sarja-avauksessa RB Leipzigia vastaan kannattajat koristivat katsomon menehtyneiden Union-kannattajien kuvilla. Näin he saivat olla mukana kokemassa sen mitä niin kovin pitkään odotettiin.

Leipzig oli tuossa ottelussa parempi maalein 0–4, mutta seuraavassa ottelussa Augsburgin vieraana irtosi ensimmäinen tasapeli. Tätä seurasi jalkapalloilevaa maailmaa shokeerannut kotivoitto suuresta ja mahtavasta Borussia Dortmundista. Sitten on ollut kuitenkin vaikeaa ja Unionin tappiosarake on saanut yhden lisäyksen ilta toisensa perään. Nyt haaste on valtava, sillä vierasjoukkue Freiburg on ollut koko alkukauden positiivisimpia yllättäjiä.

”Rehellisesti sanottuna en odota tältä ottelulta juuri mitään. Vielä elokuussa ajattelin, että Freiburg olisi meidän päävastustajiamme, mutta viimeisten viikkojen aikana olemme menneet eri suuntiin. Maaliton tasapeli olisi huippu tästä ottelusta”, Hannes avaa odotusarvoaan illasta.

”Jos totta puhutaan, niin minulla on ainakin hieman vaikeuksia keskittyä tähän kamppailuun. Edessä on tämän jälkeen kaksi niin valtavaa ottelua, että ajatus harhailee jo väkisinkin niihin. Toivottavasti joukkueella ei ole tänään sama”, jatkaa Hannes ja viittaa seuraavaan otteluun Bayern Münchenin vieraana sekä parin viikon päästä häämöttävään derbyyn Herthaa vastaan.

”Ensi viikolla laitamme pystyyn sellaisen show´n, jota Münchenin areenalla ei ole katsomossa ennen nähty”, Hannes odottaa kädet syyhyten Saksan suurimman joukkueen kohtaamista.

Hannes, kuten muutkin Unionin kannattajat, varovat suurten yritysten nimien lausumista. Hän puhuukin siis Münchenin Areenasta eikä saksalaisen rahoituspalveluja tarjoavan Allianzin mukaan nimetystä Allianz Areenasta, joka on Bayern Münchenin kotistadionin virallinen nimi.

Union Berlin henkiikin ilahduttavaa vastavirtaa aina vain kaupallisempaa huippujalkapalloa vastaan. Seuran yhteistyökumppanit valikoidaan perusteellisen selvityksen jälkeen ja valinnoissa pyritään suosimaan paikallisia toimijoita. Tällä kaudella Union Berlinin pelipaidassa komeilee luxemburgilaisen kiinteistönvälitysfirman logo ja monella Unionin kannattajalla pelkästään tämä on ottanut koville.

”Osa kannattajista pitää tätä vaarallisena ennakkoesimerkkinä, kun pääsponsorimme tulee nyt maamme rajojen ulkopuolelta. Itse en ajattele asiaa kovinkaan aktiivisesti, mutta en voi myöskään kieltää, etteikö se tietyllä tapaa huolestuttaisi minua”, Hannes kertoo tuntojaan sponsorivalinnasta.

Kuvaavaa Unionin tarkkuudesta asioihin on myös oma akkreditoitumiseni illan otteluun. Olin alun perin ajattelut tekeväni tämän jutun eräälle täysin toiselle taholle. Kun laitoin akkreditointini Unionille sain hylkäävän päätöksen ja perustelut, että heidän toimittajakapasiteettinsa on rajallinen eivätkä valitettavasti pysty vastaamaan myöntävästi jokaiseen akkreditointipyyntöön.

Viikkoa myöhemmin laitoin saman paperin uudestaan, ja tällä kertaa liitteeksi Byyrin englanninkielisen mediakortin, jossa aukesi jutun menevän kannattajakulttuurin puolesta puhuvalle suomalaismedialle. Sähköpostiini saapui tervetulotoivotus Stadion An der Alten Förstereille alle tunnissa. Tilaa ei ollut, mutta tällaiselle medialle se järjestettiin.

”Peli, jota ei saa hävitä”

Matka Hannesin seurassa jatkuu kohti stadionia. Siirtymä suoritetaan jopa aavemaisen polun kautta. Ilman punaisiin pukeutunutta ihmisvirtaa en edes yksin älyäisi lähteä kävelemään pusikoiden keskeltä määränpäätä kohti. Tyhjäksi jäänyt pullo jää ostoskärryyn, joita on tuotu polun varrelle. Ne eivät ole millään tavalla seuran organisoimia, vaan Union Berlinin kotiottelu on samalla myös monen pullonkerääjän tilipäivä.

Ryteikön keskeltä paljastuu Stadion An der Alten Försterei. Stadion on kannattajien talkoovoimin kunnostama ja Hannes kertoo tästä mielellään. Luennon jälkeen päätän mennä pääaiheeseeni ja mainitsen, että seuraavan kerran täällä on sitten Hertha.

”Olen odottanut sitä hetkeä siitä lähtien, kun juoksin kentälle nousun ratkettua toukokuussa Stuttgartia vastaan”, toteaa Hannes pienen mietinnän jälkeen ja jatkaa heti perään.

”Me pelasimme pääsarjaa Itä-Saksassa ja he (Hertha) pelasivat omaa pääsarjaansa muurin toisella puolella. Heti muurin murruttua pelasimme harjoitusottelun keskenämme ja tuolla ottelulla oli näin jälkikäteen katsottuna kaupunkilaisille lähes yhtä suuri symbolinen arvo kuin mitä muurin murtumisella oli. Sen ottelun näkeminen oli niin monen ihmisen unelma vuosikymmenien ajan”.

”Vaikka muurin murtuminen oli fantastinen asia, niin se oli kuitenkin lähes tappava isku seurallamme. Meillä oli todella suuria vaikeuksia sopeutua yhdistyneisiin sarjoihin ja kävimme todella syvällä. Synkimpinä aikoina ajatus Herthan kohtaamisesta Bundesliigassa ei ollut edes unelmaa vaan pikemminkin satufantasiaa.”

Union ja Hertha ovat iskeneet yhteen 2. Bundesliigassa muutamaan otteeseen ja nämä pelit ovat antaneet esimakua tulevasta. Kuitenkin lauantain kohtaaminen on ensimmäinen joukkueiden välillä yhdistyneen Saksan pääsarjassa.

”Se saa minulla aikaan väreitä, kun sanot sen ääneen. Tuntui, että kaikki puhuivat siitä kohtaamisesta, kun nousu tuli ja näiden kohtaamisten päivämäärät olivat ensimmäinen asia mitä katsoin otteluohjelmasta sen ilmestyessä. Viime viikkoina siitä on puhuttu vähemmän, mutta on aivan selvää, että keskustelu kannattajien kesken sekä rummutus mediassa kiihtyvät heti, kun otteluviikko käynnistyy”.

Kuinka tärkeää Herthan voittaminen sitten on?

”Minulle ja varmasti muillekin se suurin voitto on, että peli ylipäätään pelataan. Mutta varsikin kun ensimmäinen kohtaaminen osuu omalle kotikentällämme, niin janoamme kyllä siitä voittoa enemmän kuin mitään. Sanotaanko näin kliseisesti, että se on peli, jota ei saa missään olosuhteissa hävitä”, Hannes toteaa hymyillen.

Hannes katoaa kohti oman katsomonsa sisäänkäyntiä. Hänellä ja 22 000 muullakin on hetkeä myöhemmin syytä juhlaan. Kotijoukkue on terävänä avauspotkusta lähtien ja Marius Bulterin ensimmäisen minuutin maali siivittää Unionin 2–0-yllätysvoittoon Freiburgista.

”Historia ja politiikka ovat ja tulevat aina olemaan osa Berliinin derbyä”

Mitä sitten Herthan leirissä tuumitaan tulevasta kohtaamisesta?

Seuraavana päivänä Hertha Berlinin kakkosjoukkue kohtaa Furstenwalden, joten suuntaan tunnelmalliseen olympiapuistoon katsomaan ottelun ja toivon saavani vastauksen tähän kysymykseen.

Herääminen aikaisin pitkäksi venyneen lauantai-illan jälkeen palkitaan heti, kun vieraiden Kimmo Hovi aloittaa ottelun maalinteon jo sen ensimmäisellä minuutilla. Peli on kuitenkin täydellistä kotijoukkueen hallintaa ja vajaamiehiseksi puolen tunnin kohdalla ajautunut Furstenwalde tippuu kyydistä. Loppunumerot 4–1 eivät jätä selittelemistä.

Tauolla ajaudun juttelemaan kolmen Herthan kannattajan kanssa ja seuraan heidän kanssaan ottelun loppuun. Herrakolmikosta vanhin eli Wolfgang kertoo olleensa paikan päällä Hanneksenkin mainitsemassa harjoitusottelussa tammikuussa 1990, kun Hertha ja Union kohtasivat vain 79 päivää muurin murtumisen jälkeen.

”Se oli hyvin koskettava päivä. Tätä seurojen jakaantumista muurien eri puolelle käsitellään melko usein juuri Unionin kautta. Pitää kuitenkin muistaa, että muurin itäiselle puolelle jäi todella paljon Herthan kannattajia, jotka eivät olleet nähneet oman joukkueensa peliä vuosikymmeniin. Muurin toisella puolella oli kasvanut toisen polven kannattajia, jotka eivät olleet koskaan nähneet sinisiä ja valkoisia pystyraitoja. Monet itkivät silloin koko pelin katsomossa. Kaikki halukkaat eivät kuitenkaan päässet katsomoon. Rajalla oli tuolloin vielä vartiointia.”, Wolfgang kuvailee selvästikin hyvin liikuttuneena.

”Katselin kotonani televisiosta, kun Union nousi viime keväänä. Kyllä minä silloin juhlin”, Wolfgang jatkaa.

”Jotain rajaa nyt!” vierestä kuitataan pilke silmäkulmassa.

Hertha Berlin on käytännössä kaikilla mittareilla seuroista suurempi. Se pelaa ottelunsa hulppealla, lähes 75 000 henkeä vetävällä Berliinin Olympiastadionilla. Se ehostettiin vuoden 2006 jalkapallon MM-kilpailuihin, joissa se toimi myös loppuottelun päänäyttämönä. Menestyksellään Hertha ei voi kuitenkaan henkseleitä paukutella. Edellisestä Saksan mestaruudesta, kun on jo aikaa 88 vuotta. Berliini on ollut monta kertaa Euroopan suurin pääkaupunki ilman pääsarjajoukkuetta. Nyt niitä on ensi kertaa kaksi.

”Se on hyvin poikkeava derby”, Leo osallistuu keskusteluun.

”Historia ja politiikka ovat ja tulevat aina olemaan osa Berliinin derbyä. Ne tekevät ottelusta ainutlaatuisen. Kannattajien kesken ei ole ehtinyt muodostua myöskään samanlaista vihasuhdetta mitä muissa isoissa kaupungeissa on. Se varmasti johtuu osaltaan siitä, että jokainen kohtaaminen on ollut tähän mennessä tietyllä tapaa uniikki”, Leo lisää.

”Jos he (Union) nyt jotenkin onnistuisivat sarjassa säilymään, niin nämä pelit voisivat arkipäiväistyä ja samalla niiden luonnekin muuttua. Tähän en kyllä oikein jaksa uskoa. Hienoa heille, että nousivat. Näin heidän fanit sekä pelaajat pääsevät maaliskuussa Olympiastadionille kokemaan ison yleisön tunnelman.”

Vaikka varsinaista vihanpitoa ei havaitse, niin keskinäinen naljailu vaikuttaa ainakin olevan voimissaan.

Kysyn, miten he aikovat ottelua marraskuun toisena päivänä seurata.

”Vieraskiintiö on Unionin stadionilla Bundesliigan pienin. Emme ole edes yrittäneet haalia lippua siihen peliin. Varmaankin menemme johonkin pubiin peliä katsomaan. Osa kannattajista saattaa myös kerääntyä stadionin ulkopuolelle tunnelmaa aistimaan ja lauluihin osallistumaan”, Wolfgang valaisee.

Koillisen Regionalligan ottelu päättyy. Miehet kutsuvat seuraksi pelin jälkeen yhdelle oluelle. Kumoamme kolpakot, syömme makkarat ja jaamme sipsipussin.

”Suomestakos sinä sanoit tulevasi? Saisitko jotenkin sen Teemu Pukin tulemaan tänne? Täällä tarvittaisiin maalintekijää, kun Ibisevicin (Vedad) jalka ei oikein enää nouse.”

Suomi kun on kuulemma sen verran pieni paikka, että kaikki tuntevat toisensa, niin lupaan mainita asiasta Teemulle, kun seuraavan kerran näen häntä. Tästä lupauksesta minulle tarjotaan toinen olut.

Union Berlin – Hertha Berlin, lauantaina 2.11. klo 19.30, Viaplay & Viasat

The post Jaettu kaupunki valmistautuu vuosisadan otteluun – Byyrin derbyennakko Berliinistä appeared first on Byyri.

Kaudelta 2012-13 löytyy erikoinen tilastoknoppi futistrivioihin. Jalkapallon suurvalta Saksa oli tuolloin ainoa maa Euroopassa, jonka pääsarjassa ei pelannut joukkuetta maan pääkaupungista. Kaupungin lippulaiva Hertha oli valahtanut 2. Bundesliigaan visiitille, joka jäi lopulta yhden kauden mittaiseksi. Tämän jälkeen germaanien oma Vanha rouva on vakiinnuttanut asemansa pääsarjassa.

Kuriositeetti kuvaa kuitenkin hyvin lajin asemaa Berliinissä. Laji elää ja voi hyvin huolimatta siitä, että alueelta ei löydy todellista suurseuraa maanosan ykköskoriin.

Berliinin myrskyisää historiaa symboloi muuri, joka jakoi kaupungin tunnetusti itäiseen ja läntisen osaan. Kaiken tämän taustalla myös jalkapalloperinteet muovautuivat rajan molemmin puolin omanlaisikseen. Läntisen Berliinin suurin seura Hertha nojasi  vahvasti eurooppalaisen valtavirran tyyliin niin kentällä kuin seuratoiminnassakin. Itäpuolella Union ja BFC Dynamo toimivat DDR:n valtiomallin mukaisesti tiukan kurin vallitessa.

Sittemmin, Saksojen yhdistyttyä, pinnalle ovat jääneet metropolin länsiosan Hertha ja itäpuolen Union, siinä missä Dynamon ja Viktoria Berlinin kaltaiset seurat pelaavat aluesarjoissa. Aluesarjojen suosio on kuitenkin yllättävänkin korkealla tasolla, eikä pelillisessäkään tasossa ole moittimista.

Värikäs seurakavalkadi

Suurelle yleisölle Berliinin jalkapallosta tulee nopeasti mieleen kaksi suurta. Hertha on kaupungin suurin, katsottiinpa asiaa millä mittarilla tahansa. Saksan mestaruuksia löytyy kaksin kappalein 1930-luvulta, ja mantereen laajuisesti tähtihetkeksi puolestaan nousee eteneminen Mestarien liigan lohkovaiheeseen kaudelle 1999-00. Nykyisin seura on asemoitunut Bundesliigan keskikastiin.

Punavalkoinen Union on kaupungin itäosan kannatetuin seura. Seura on viime kausien aikana hätyytellyt jopa nousua pääsarjaan, mutta intohimoiset kannattajat seuraavat joukkuettaan lehtereillä sarjatasosta riippumatta samalla intensiteetillä. Metallimiesten pahin paikalliskilpailija ei ole läntisen kaupungin Hertha, vaan BFC Dynamo. Seuroista tuli verivihollisia rautaesiripun takana vietettyjen vuosikymmenten ja tiukkojen yhteenottojen myötä.

Mutta osataan sitä alemmillakin sarjaportailla., joille monien perinteisten seurojen tie on vienyt.

Saksan neljänneksi korkein sarjataso, Regional-liiga, on jaettu viiteen lohkoon. Koillislohkon kahdeksastatoista joukkueesta kolmasosa tulee Berliinin alueelta. Näihin kuuluvat muun muassa Itä-Saksan entinen valtias BFC Dynamo sekä Berliner AK ja Viktoria.  Kahta sarjaporrasta alempana sen sijaan on kokonaan oma lohko pelkästään kaupungin rajojen sisältä tuleville joukkueille. Berliinin kokoiseen kaupunkiin mahtuu runsaasti seuroja ja niiden taustalle mitä kiehtovampia tarinoita.

Union Berlinin vanha arkkivihollinen, jo yllä mainittu BFC Dynamo oli alkujaan vahvasti kytköksissä DDR:n suojelupoliisin Stasiin. Seura voitti DDR:n mestaruuden kymmenesti peräkkäin välillä 1979-88. Saksojen yhdistyttyä seura vaihtoi nimensä FC Berliniksi ottaakseen etäisyyttä historian siihen asettamaan leimaan. Nimi Dynamo otettiin käyttöön uudelleen vuonna 1999.

Berliner AK on kaupungin runsaan turkkilaisväestön kantaseura. Berliinissä on arviolta satatuhatta turkkilaistaustaista asukasta. Seuralla on vahvat siteet Turkkiin ja myös taustaa yhteistyöstä maan pääsarjaseura Ankarasporin kanssa.

Oberliigassa pelaavan Tennis Borussia Berlinin nimi herättää jo itsessään mielenkiintoa. Vuonna 1902 perustettu seura oli alun perin nimeltään Tennis und Ping-Pong Gesellscaft Borussia, mikä selittääkin nimen alkuperän hyvin selkeästi. Bundesliigassakin 70-luvulla käväissyt seura keskittyy nykyään vain jalkapalloon.  Seuran parhaat menestysvuodet sijoittuvat ajalle ennen toista maailmansotaa. Toisen maailmansodan jälkeen Tennis Borussian ja Herthan välille kehkeytyi intensiivinen kilpailuasetelma, joka myöhemmin esti suunnitelmat seurojen yhdistämiseksi.

Minne suunnata jalkapalloelämysten perässä?

Berliinissä riittää kulttuurihistoriallisesti merkittäviä rakennuksia nähtäväksi. Mukaan mahtuu myös must see -kategorian urheilupyhättöjä.

Vuoden 1936 olympialaisia varten rakennettu Olympiastadion Charlottenburgin kaupunginosassa on kaupungin tunnetuin urheilumonumentti, joka herättää vierailijan kunnioituksen jo kaukaa.  Olympiaportin alta kuljettaessa alue huokuu historiaa, sillä rakennuksen ulkofasadi on kauttaaltaan rosoinen muistutus vuosikymmenten takaisista kilpailuista. Sisältä stadion on remontoitu vastaamaan nykypäivän tarpeita ja täyttää mukavan ottelukokemuksen kriteerit. Päädystä, paikasta jossa olympiatuli aikanaan liekehti, puhaltaa kuitenkin ajoittain tuuli, joka muistuttaa areenan pitkästä historiasta. Stadionin isäntä Hertha vetää otteluihinsa väkeä lähes 45 000 katsojan keskiarvolla, mutta lippuja on silti yleensä helposti saatavilla.

Sarjatasoa alempana pelaavan Union Berlinin stadion tarjoaa tyystin erilaista tunnelmaa stadionbongareille.  Stadion An Der Alte Försterei, Vanhan metsänvartijan stadion, pistää silmään värikkäänä ilmestyksenä metsäalueen reunassa. Köpenickin kaupunginosassa sijaitseva pyhättö on isäntäjoukkueensa inspiroima värimaailmaltaan. Alun perin vuonna 1920 avatun stadionin viimeisimpään remonttiin 2010 osallistui kolmatta tuhatta seuran kannattajaa ja muuta vapaaehtoista. Huomattava osa 22 000 katsojan kapasiteetista koostuu seisomapaikoista, mikä luo lisätunnelmaa Unionin kamppailuihin. Vuoden 2014 MM-kilpailuiden aikaan seura järjesti stadionilla kisastudioita mahdollistaen otteluiden seuraamisen jättiruudulta.

Jälleen tyystin erilaisen katsomokokemuksen saa, kun suuntaa BFC Dynamon kotinurmelle Friedrich-Ludwig-Jahn Sportparkille. Entisen Stasi-seuran koti sijaitsee aivan Mauerparkin, muuripuiston vierellä. Kenttää reunustaa juoksurata, joka erottaa katsomot nurmesta. Kyseessä olevalla alueella on pitkät urheiluperinteet – alueella on tiettävästi urheiltu jo 1800- luvun alkupuolelta lähtien. Stadionia varten oli suunnitteilla laaja perusparannus, joka olisi toteutettu, mikäli Berliinille olisi myönnetty vuoden 2024 kesäolympialaiset. Kisojen mentyä Pariisille urakka on kuitenkin toistaiseksi jäissä.

Edellä mainittujen lisäksi metropolialueelta löytyy runsaasti myös pienempiä stadioneita, kuten ylempänä listattujen perinneseurojen kotikentät. Jalkapallon hallitsevan maailmanmestarimaan pääkaupunki ei ehkä kuulu seurakartalla maanosan menestyneimpiin, mutta perinteitä kyllä riittää. Matkustaminen Berliiniin on Suomesta käsin helppoa ja edullista, joten kaupunkia voi hyvillä mielin suositella kaikille jalkapallomatkailun ystäville.

The post Berliini – futiskulttuurin sulatusuuni appeared first on Byyri.