Jollen jalanjäljissä

FC Hakaa edellisvuodet edustanut Laine siirtyi Rizesporiin syyskuun puolivälissä. Ilves-kasvatti löi läpi Valkeakoskella, ja siirto uusiin maisemiin alkoi tuntumaan ajankohtaiselta Veikkausliiga-kauden 2023 alla.

– Tavoitteeni oli se, että siirryn ulkomaille viimeistään kauden jälkeen, mutta mieluiten jo kesällä, jotta Haka saisi minusta siirtosumman. Olin lähellä siirtoa Puolaan kesän siirtoikkunassa, mutta loukkaannuin vieraspelissämme Ilvestä vastaan. Minulle tuli ilmarinta, ja siirto kariutui, Laine muistelee.

Ilmarinta tarkoittaa ilmaa keuhkopussin sisässä – ilma keuhkopussissa painaa keuhkoa kasaan aiheuttaen hengenahdistusta ja kipua. Vamma piti Laineen sivussa kolmisen viikkoa, ja siirto ulkomaille oli jäädä haaveeksi. Lopulta Rizespor osoitti kiinnostuksensa Lainetta kohtaan, ja tämä otti haasteen vastaan.

– Kesän loukkaantuminen opetti minulle, että jalkapallossa voi sattua mitä vain. Kun sain uuden mahdollisuuden lähteä ulkomaille, ajattelin, että mennään vaan. Altin Zeqiri oli siirtynyt FC Lahdesta Rizesporiin vain muutamaa viikkoa aiemmin, joten soittelin hänelle vielä ennen lopullista päätöstäni, Laine avaa.

– Altin kehui seuraa, ja sain positiivisen kuvan Rizesporin toiminnasta. Oli helpottavaa, ettei tarvinnut hypätä täysin tuntemattomaan. Tiesin, että Turkin pääsarja on kovatasoinen sarja – näin tämän hienona tilaisuutena kehittyä jalkapalloilijana.

Rizen kaupungista Mustanmeren rannalta ponnistava seura on suomalaisille tuttu lähinnä Joel Pohjanpalon kautta. Huuhkajien hyökkääjä lainattiin Rizesporiin kaudeksi 2021–2022, ja Pohjanpalo viimeisteli joukkueelle komeat 16 osumaa. Rizespor putosi sarjaporrasta alemmas lainamiehen maaleista huolimatta, mutta nousi pääsarjaan heti seuraavan kauden päätteeksi.

”Jonjo Shelvey from Wish”

Rizesporin paluu pääsarjaan on sujunut varsin mukavasti, sillä joukkue taistelee 16 ottelun jälkeen europaikoista. Laine on saanut vastuuta neljässä sarjapelissä ja yhdessä Turkin cupin ottelussa. Kotidebyytti tapahtui heti syyskuussa, ja viikkoa myöhemmin suomalainen pääsi Şükrü Saracoğlu Stadiumin hornankattilaan. Yli 40 000 katsojan edessä pelannut Fenerbahce oli tyly isäntä ja vei kamppailun lukemin 5–0, mutta Laineelle kokemus oli ikimuistoinen.

– Totuin Tehtiksellä huipputunnelmaan, mutta olihan Fenerbahcen stadion eri maailma. Kun lensimme kotiin matsin jälkeen, mietin itsekseni, missä juuri olin. Tuli sellainen fiilis, että kylläpä on kannattanut painaa duunia. Intohimoiset kannattajat motivoivat minua todella paljon, olivat he puolellamme tai ei, Laine toteaa.

– En ole saanut ihan sellaista roolia, mitä olisin toivonut. Olen kuitenkin kärsivällinen, sillä minulla on kolmen vuoden sopimus, ja hyvin aikaa tehdä läpimurtoni. Aion pelata jalkapalloa vielä monta vuotta ja uskon, että kaikki päivittäinen työ vie minua eteenpäin. Olen parhaassa peli-iässä todennäköisesti vasta 5–6 vuoden päästä, Laine jatkaa.

– Syksyn ja talven aikana on tullut selväksi, että jalkapallo on täällä hyvin erilaista kuin Suomessa. Peli ei ole niin taktista kuin Veikkausliigassa, mutta vauhtia on paljon enemmän. Pelityyli ei ehkä sovi minulle täysin, mutta näen sen positiivisena asiana, että pääsen kehittämään heikkouksiani. On ollut opettavaista päästä pelaamaan erilaista jalkapalloa.

Laine on löytänyt viime aikoina muutamia selviä kehityskohteita.

– En ole koskaan ollut erityisen juoksuvoimainen pelaaja. Meillä on tosi innokas fyysinen valmentaja, joka pitää huolen siitä, että kaikki juoksevat treeneissä. Olen huomannut, että nopeuskestävyyteni on mennyt selvästi eteenpäin. Kehitettävää on myös siinä, kuinka reagoin esimerkiksi tilanteenvaihtojen kakkospalloihin – kun täällä välillä pelataan kaaosfutista, kaksinkamppailujen voittaminen korostuu.

Rizesporin keskikentällä on melko kova kilpailutilanne. Joukkueen tunnetuin nimi, Jonjo Shelvey, pelaa juuri Laineen tontilla – muun muassa Liverpoolista ja Newcastlesta tuttu konkari saa suomalaiselta tunnustusta.

– Jonjon (laina)sopimus julkaistiin samoihin aikoihin kuin omani, joten olemme molemmat uusia pelaajia. Hän on tosi mukava tyyppi, jolla on huikeita tarinoita futiksesta. Asuin harjoituskeskuksellamme ennen kuin löysin kämppäni, ja vietimme silloin paljon aikaa yhdessä, Laina sanoo.

– Koen, että olen tällä hetkellä ”Jonjo Shelvey from Wish” – minulta ei löydy vielä samanlaista laatua. Koen, että pystyin tekemään Hakassa samoja asioita kuin hän tekee Rizesporissa. Kaikesta huomaa, että hän on pelannut pykälää kovemmissa ympyröissä.

Ankaran tapahtumat järkyttivät

Kaaos alkoi aivan puskista. Laineen mukaan Ankaragücün ja Rizesporin pelaajat ja taustat kävivät kättelemässä tuomareita normaaliin tapaan, kunnes Koca saapui paikalle. Laine on keskustellut tapahtumista joukkuetovereidensa kanssa, eikä kukaan ollut aiemmin kokenut vastaavaa.

– Se oli todella surullinen juttu sarjan mainetta ajatellen. Tällaiset asiat laittavat turkkilaisen futiksen todella huonoon valoon. Täällä panostetaan pelaajien, valmentajien ja tuomareiden turvallisuuteen erittäin paljon, mutta kukaan ei varmasti osannut odottaa, että seurapresidentti sekoilee tuolla tavalla. En osaa sanoa, pystyisikö kukaan kotijoukkueen järjestyksenvalvoja estämään pomoaan, Laine pohtii.

– Tilanne oli koko joukkueemme mielestä absurdi, ja kaikki olivat shokissa pukukopissa. Välillä läikkyy yli, mutta ei tällä tavalla. Täällä on varmasti syystäkin kovat turvatoimet – kannattajamassat ovat niin valtavia, että sinne mahtuu aina yksittäisiä ihmisiä, jotka ovat väkivaltaisia. Voin kuitenkin sanoa vilpittömästi, että kannattajakulttuuri on näkynyt minulle pitkälti vain positiivisessa valossa. On harmi, että yksi seurapresidentti sai aikaan näin paljon negatiivista julkisuutta.

Laine on saavuttanut unelmansa jalkapalloammattilaisuudesta ulkomailla, ja mikäli kaikki menee suunnitelmien mukaan, mies ei ole hetkeen palaamassa kotimaan kentille. Nykyinen sopimus pitää Laineen Rizesporissa vielä kahden ja puolen kauden ajan – jalkapallossa kaikki on kuitenkin mahdollista, kuten mies on huomannut.

– Olen aiemminkin sanonut sen, että haluan tehdä elämässäni kahta asiaa – pelata jalkapalloa sekä nähdä maailmaa. Jos ne pystyy yhdistämään, kyseessä on unelmatilanne. Olen varma siitä, että haluan pelata myös muissa maissa. Briteissä olisi joskus hienoa pelata, mutta minulla on monia haaveita monesta muustakin maasta.

Unelma Huuhkajista

Laine kuuluu 2001 syntyneiden ikäluokkaan, josta Viljami Sinisalo, Anssi Suhonen ja Oliver Antman ovat ehtineet tehdä A-maajoukkuedebyyttinsä. Sinisalo ja Suhonen olivat alusta asti poikamaajoukkueiden kantavia voimia, mutta Antman sekä Laine nousivat Minihuuhkajiin vasta myöhemmällä iällä. Laine debytoi Suomi-paidassa viimein U18-vaiheessa.

– Olin juniori-iässä lupaava pelaaja ja uskoin itseeni, mutta olin pitkään pienikokoinen. Esimerkiksi U15-vaiheessa muut pelaajat olivat selvästi fyysisempiä, ja jäin vähän tutkan ulkopuolelle. Kun sain kasvupyrähdyksen, peli alkoi kulkemaan paremmin. Sain lopulta näyttöpaikan maajoukkueessa, mikä oli valtava kunnia. Maajoukkue on aina ollut minulle se tärkein näyttämö, Laine kertoo.

– On ollut tosi siistiä nähdä tuttuja jätkiä Huuhkajissa. Toivon aina Suomen menestystä, mutta se tuntuu vielä paremmalta, kun nuoret pelaajat nousevat isoon rooliin. Oliverin läpimurto A-maajoukkueeseen antoi varmasti uskoa monelle nuorelle pelaajalle. Hän tuli Huuhkajiin rytinällä, ja sitä oli hienoa seurata.

Mikäli Laine ponnistaa tulevaisuudessa Rizesporin runkopelaajaksi ja tahkoaa isoja minuutteja kovassa sarjassa, noussee hänenkin nimensä A-maajoukkuespekulaatioihin. 

– Maajoukkuepaikka olisi minulle unelmien täyttymys. Se ei käy mielessäni päivittäin, mutta se on yksi pitkän tähtäimen tavoitteistani. Tällä hetkellä pyrin keskittymään arkeeni sekä siihen, että teen asiat paremmin ja paremmin. Jokapäiväinen tekeminen on se, mihin voin vaikuttaa.

The post Tehtikseltä Turkkiin – Janne-Pekka Laine viihtyy futishullussa maassa appeared first on Byyri.

Bundesliiga: Union Berlin-Eintracht Frankfurt 27. syyskuuta klo 21.30

Katsomokulttuurin kannalta saadaan perjantai-iltana fantastinen lähtö viikonloppuun, kun Frankfurt matkustaa Berliiniin Unionin vieraaksi. Kummankin joukkueen fanit kuuluvat koko Manner-Euroopan parhaimmistoon, joten tunnelmaa ei Stadion An Der Alten Förstereilta tule puuttumaan.

Kotijoukkue Union Berlin voitti lähes sensaatiomaisesti maaottelutauon alla kotonaan Borussia Dortmundin. Tämän jälkeen arkeen on palattu kahden tappion myötä. Ensin Union sai taipua kotonaan Werder Bremenille ja viime viikonloppuna joukkue hävisi Lukas Hradeckyn Leverkusenille maalein 2-0.

Hradeckyn entinen seura Frankfurt löytyy Bundesliigan sarjataulukon puolivälistä. Oman osansa Eintrachtin alkukauteen on tuonut Eurooppa-liiga, jonka karsinnoista frankfurtilaiset raivasivat tiensä lohkovaiheeseen. Viime viikko olikin Frankfurtille kova mittari. Ensin joukkue hävisi kotonaan Arsenalille maalein 0-3, mutta ylsi tämän jälkeen tasapeliin Dortmundia vastaan. Frankfurtilla on siis hyvä tuntuma todella koviin peleihin, ja tästä on taatusti hyötyä ennalta heikompaa Unionia vastaan.

Media: Viasat Jalkapallo, Viaplay

Valioliiga: Crystal Palace-Norwich 28. syyskuuta klo 17.00

Jatkuuko Pukkiparty? Siinä kysymys.

Norwichin ja Teemu Pukin maalitehtailuun tuli riemukkaan City-voiton jälkeen notkahdus viime viikonloppuna Burnleyn vieraana. 2-0-tappio muistutti paljon taannoista peliä West Hamin vieraana, joka päättyi niin ikään samoihin numeroihin.

Norwich on osoittanut jo kovin konkreettisesti, että Carrow Roadilla se voi kellistää kenet tahansa. Daniel Farken miehistön koti- ja vieraspelaamisen ero on kuitenkin tällä hetkellä yksi koko sarjan suurimmista. Norwichin on saatava tuotua vieraskentälle ripaus sitä samaa taikaa mitä sen otteissa on ollut kotiyleisönsä edessä. Muuten kaudesta tulee kovin pitkä. Tunnelmallinen Selhurst Park antaa tähän mitä mainioimman mahdollisuuden.

Media: Viasat Jalkapallo, Viaplay

Venäjän Valioliiga: Lokomotiv Moskova-Zenit 28. syyskuuta klo 19.00

Venäjän Valioliigasta tulee kaksi joukkuetta, jotka pelaavat tarunhohtoisen Mestarien liigan lohkovaiheessa. Ennen kuin Lokomotiv saa vieraita Madridista Atleticon muodossa, ja ennen kuin Zenit isännöi Benficaa, iskevät venäläisjalkapallon jättiläiset yhteen Moskovan lauantai-illassa.

Kotiottelu tule Lokomotiville enemmän kuin tarpeen. Joukkue on näet ollut viime aikoina tienpäällä varsin riittävästi.

Maaottelutauon jälkeen moskovalaiset matkustivat Sochiin, josta tie vei Mestarien liigan avaukseen Leverkuseniin. Tämän jälkeen edessä oli matkan Uraljoen rannalle Orenburgin vieraaksi, jonka jälkeen vielä keskiviikkona oli Venäjän Cupissa vierasottelu Baltikaa vastaan. Yhteenlaskettu etäisyys näillä neljällä vieraspaikkakunnalla Moskovasta oli 6618 kilometriä ja ne reissattiin alle kahteen viikkoon. Tämän lisäksi keskiviikon cup-ottelu venyi rangaistuspotkuille asti, jotka Baltika vei nimiinsä ja Lokomotivin matka cupissa päättyi.

Pietarin Zenit on 10 pelatun kierroksen jälkeen sarjan kärkipaikalla. Venäjän Valioliiga on kuitenkin käynnistynyt kärjen osalta erittäin tasaisesti. Viidentenä olevan Lokomotivin ja Zenitin erottaa ennen lauantaita vain kolme pistettä. Moskovassa pelataan siis isoilla panoksilla.

Media: –

Super Lig: Galatasaray-Fenerbahce 28. syyskuuta klo 20.00

Nostettakoon vielä toinen poiminta perinteisten TV-pelien ulkopuolelta. Istanbulissa on näet sauna kuumana, kun Galatasaray ja Fenerbahce kohtaavat tulikuumassa paikallisottelussa.

Mannertenvälisenä derbynä tunnettu välienselvittely on koko maapallomme kiihkeimmästä päästä, ja väkivalta on ollut siinä valitettavan usein läsnä, eikä kuolonuhreiltakaan ole aina vältytty. Viimeksi toukokuussa 2013 19-vuotias Fenerbahcen kannattaja puukotettiin tappioon turhautuneen Galatasaray-huligaanin toimesta hengiltä.

Ottelussa kohtaavat paitsi Turkin kaksi suurinta ja menestyneintä seuraa, niin se on myös Aasian ja Euroopan yhteen iskeminen. Lisäksi panoksena on toki myös pääkaupungin herruus, joten jännitteitä riittää.

Istanbul on paikka, jossa Eurooppa ja Aasia liittyvät toisiinsa. Fenerbahce edustaa tässä kilvoittelussa Aasiaa ja Galatasaray Eurooppaa. Tällä kertaa kohdataan Euroopan puolella Bosporinsalmea eli Galatasarayn reviirillä.

Kausi on käynnistynyt Galatasarayn osalta takkuisasti. Viiden pelatun sarjakierroksen jälkeen joukkue löytyy vasta sijalta seitsemän kahdeksalla pisteellä. Välimatka toisena majailevaan Fenerbahceen on kuitenkin vain kaksi pistettä, joten lauantain derby on suuri mahdollisuus kotijoukkueelle. Turkin Super Ligia johtaa tällä hetkellä Alanyaspor kolmen pisteen kaulalla.

Media: –

LaLiga: Atletico Madrid-Real Madrid 28. syyskuuta klo 22.00

Lauantai-illan helmenä nähdään Madridin derby, El Derbi Madrileno. LaLiga on käynnistynyt varsin yllätyksellisesti ja koko kärkikuusikko mahtuu muutaman pisteen sisään.

Kotijoukkue Atletico lähtee derbyyn allaan voitto Mallorcasta, mutta ennen sitä joukkueen voitoton putki oli kolmen ottelun mittainen. Real Sociedadille kärsityn tappion jälkeen Diego Simeonen poppoo tasasi pisteet Mestarien liigassa Juventuksen kanssa. Atletico nousi kuitenkin tuossa ottelussa kahden maalin takaa lopussa tasoihin, joten piste tuntui enemmän voitolta Wanda Metropolitanolla. Tätä kuitenkin seurasi karvas maaliton kotitasapeli LaLigassa Celta Vigon kanssa.

Real Madrid osoitti puolestaan luonnetta sunnuntai-iltana keräämällä itsensä Pariisin nöyryytyksen jälkeen ja otti täyden pistepotin Sevillan vieraana. Real onnistui pitämään Sevillan poissa maalintekopaikoilta ja otti voiton Karim Benzeman maalilla. Keskiviikkona puolestaan Osasuna kaatui liigaottelussa lukemin 2-0.

Viime kaudella vastaava ottelun päättyi Realin 1-3 vierasvoittoon, mutta Madridin paikalliset ovat olleet viime vuosina erittäin tasaisia. Peräti neljä kertaa on viimeisen kahden ja puolen vuoden aikana päädytty pistejakoon.

Ottelun Suomessa välittävän C Moren kanavat ovat tulevana viikonloppuna avoinna, joten tämä herkku on vapaasti kaikkien katsottavissa.

Media: C More Sport 1, C More

The post Euroviikonloppu – Onko jälleen Pukkipartyn aika? Madridissa ja Istanbulissa tulikuumat paikallisottelut appeared first on Byyri.

Arabiemiirikunnissa ihmisoikeudet ovat retuperällä. Valtaosa maan väestöstä koostuu pitkälti eteläaasialaisista siirtotyöläisistä, jotka raatavat muun muassa rakennusalalla lähes orjuutta muistuttavissa olosuhteissa vailla kansalaisoikeuksia. Maan loistokkaat nähtävyydet, kuten maailman korkein rakennus Burj Khalifa, eivät ole syntyneet ilman tuskaa ja kiistanalaisia oloja. Lisäksi esimerkiksi sananvapauden puute, naisten heikko asema, seksuaalivähemmistöjen syrjintä ja ihmiskauppa ovat arkipäivää Arabiemiirikunnissa.

Huuhkajat ei luonnollisesti ole ainut maajoukkue, joka on viime talvina viihtynyt Lähi-idän auringon alla. Esimerkiksi Ruotsin miesten maajoukkue on vuodesta 2014 lähtien matkannut tammikuisin Arabian niemimaalle. Harjoitusotteluissa ovatkin usein kohdanneet maat, joiden oma sarjakausi ei ole vielä käynnistynyt tai on talvitauolla. Ympäristö on ymmärrettävästi ollut suotuisa pelaajille ja taustajoukoille muun muassa ilmastonsa takia. Vakavat yhteiskunnalliset ongelmat eivät vieraileville jalkapalloilijoille näy, joten maajoukkueet ovat pystyneet keskittymään olennaiseen. Arabiemiirikuntien vakiintuminen vuosittaiseksi matkakohteeksi ei siis ole yllättävää.

Tulevien treenimatsien pelipaikka Turkki on sen sijaan presidentti Recep Tayyip Erdoğanin aikakaudella kulkenut kohti autoritaarisuutta, kun Erdoğan on toistuvasti hiljentänyt vastustajansa ja häneen kohdistuvat soraäänet. Ihmisoikeuksia on poljettu ja lukuisat toisinajattelijat, toimittajat ja oppositiopoliitikot ovat joutuneet vangituiksi mielipiteidensä takia. Aktiivisesti Syyrian sotaan osallistuva Turkki hyökkäsi vastikään Pohjois-Syyrian kurdialueille. Hyökkäyksessä on tiettävästi kuollut useita kymmeniä siviilejä.

Turkin valikoituminen pelipaikaksi lienee useiden tekijöiden summa. Markku Kanervan halu kohdata hieman heikompia vastustajia, melko lyhyt varoitusaika ja luonnollisesti Huuhkajat harjoitusvastustajakseen haluavien maiden määrä rajaavat vaihtoehdot vähäisiksi.

Joka tapauksessa Palloliiton tuoreella puheenjohtajalla Ari Lahdella on nyt näytönpaikka. Maaliskuun otteluita lienee vaikea siirtää muualle, mutta ensi vuoden tammikuun mahdollisille harjoitusotteluille löytynee toinenkin paikka kuin Arabiemiirikunnat.

On olemassa ihmisiä, jotka haluavat ajatella urheilun ja politiikan toisistaan erillään olevina osa-alueina. Tosiasia kuitenkin on, että urheilulla tehdään politiikkaa siinä missä muillakin keinoilla. Ilmaisemalla halukkuutensa pelata näissä maissa Suomi osoittaa välinpitämättömyyttä ihmisoikeuksia kohtaan ja antaa tukensa sortaville valtiojohdoille.

Linjaus siitä, että harjoitusottelut pelattaisiin jatkossa paremmin eettistä tarkastelua kestävissä maissa olisi pieni muutos, johon Palloliitolla on varaa. Liitto ei tietenkään yksin voi tätä päättää, sillä maajoukkue menee sinne, missä vastustajatkin ovat. Muutokseen vaadittaisiin esimerkiksi pohjoismaisten jalkapalloliittojen yhteinen sopimus siitä, minne päin maailmaa harjoitusleirit suunnataan. Olivat matkakohteen valinnalle perusteina sitten taloudelliset seikat tai hyvät fasiliteetit ja lämmin ilmasto, harjoitusotteluille löytyy varmasti parempiakin paikkoja. Todennäköistä kuitenkin on, että ensi vuonnakin Huuhkajat nähdään leireilemässä Lähi-idässä, mutta toivossa on hyvä elää.

Ari Lahti, keskusteluyhteys auki ja solidaarisuutta peliin!

The post Treenimatseja Turkissa – olisiko aika vaihtaa linjaa? appeared first on Byyri.

Multaharjusta aistii määrätietoisuuden. Yliopistossa diplomi-insinööriksi itsenä lukenut entinen jalkapalloammattilainen alkaa kertoa nykyisestä ammatistaan. Multaharjun työnantaja Opmetic Oy valmistaa piikiekkoja, joita käytetään puolijohdeteollisuuden erilaisten komponenttien valmistukseen. Yksityiskohdat menevät kuitenkin haastattelijalta yli hilseen. Tärkeintä on päästä itse asiaan.

Turkissa kannattajien kivisateessa

Kun Multaharju lähti maailmalle vuonna 2003, suomalaisia jalkapalloammattilaisia oli ulkomailla vielä vähän. Hän oli kuudes suomalainen Turkin liigassa. Denizlispor kiinnostui Multaharjusta, kun Suomessa operoinut agentti avasi keskusteluyhteyden Turkkiin. Denizlisporin kakkosvalmentaja tuli Suomeen asti katsomaan MyPan pelejä, ja piakkoin sopimus lounaisturkkilaisesta tekstiilikaupungista ponnistavaan seuraan solmittiin.

Denizlisporin silloisen managerin Gilay Burakin Multaharju mainitsee arvostavaan sävyyn.

”Burak edusti eurooppalaisempaa tyyliä perinteisen turkkilaisen teknisen ja vapaamman pelin sijaan’’, Lappeenrannan Rakuunoiden kasvatti muistelee.

Keskustelu ajautuu pelitapoihin ja -filosofioihin. Multaharju ei pidä niin sanotusta ”espanjalaisesta pelityylistä”, joka perustuu pallonhallintaan ja lyhytsyöttöihin, vaan on mieltynyt suoraviivaiseen ja tehokkaaseen pelaamiseen.

Multaharju esittää, että suomalaisilla pelaajilla on selkärangassaan aina puolustus ensin -mentaliteetti, ja ainakin osittain tästä johtuen maajoukkueura Antti Muurisen alaisuudessa ei lähtenyt oikein missään vaiheessa käyntiin. Pelaajilla oli liikaa vapauksia, eikä tarpeeksi järjestelmällisyyttä, minkä vuoksi tuloksetkin jäivät laihoiksi. Erityisen ironista tämä on, kun muistaa, kuka voitti Euroopan mestaruuden Multaharjun uran huippuvuosien aikana vuonna 2004: Kreikka.

Turkista Multaharju muistaa fanikulttuurin, joka oli hyvin erilaista kuin Suomessa. Kannattajat olivat aggressiivisia ja elivät vahvasti tunteella, välillä yliläikkymiseen asti. Multaharju muistaa poikkeuksellisen hyvin vieraspelin, jonka jälkimainingeissa Denizlisporin bussia alettiin pommittaa kivillä ja pulloilla kotifanien toimesta. Poliisien armeija kuitenkin auttoi joukkueen kotimatkalle.

Denizlisporin joukkue kaudelta 2003–2004. Miikka Multaharju ylärivissä ensimmäisenä oikealta. Kuva: Yenigün gazetesi arsivi.

Vaikeuksien kautta europeleihin

Kun sopimus Turkissa päättyi, joukkueen manageri vaihtui, mikä tiesi Multaharjulle lähtöpasseja. Hän palasi Suomeen ja sai Pelaajayhdistyksen kautta nopealla aikataululla testipaikan norjalaisessa Fredrikstadissa. Sopimus tehtiin testin jälkeen.

Norjassa Multaharju oli uusien haasteiden edessä, kun peliaikaa ei tullutkaan tasaisesti. Kauden päätteeksi seura juhli cup-mestaruutta, ja Multaharju pääsi pelaamaan europelejä seuraavalla kaudella. Tämä kuitenkin vaati yhden managerinvaihdoksen.

Norjalaisessa pääsarjafutiksessa oli ainakin yksi ärsyttävä piirre.

”Jos viikonlopun liigapelissä ei päässyt pelaamaan, joutui tulla seuraavana päivänä pelaamaan kakkosjoukkueen pelin”, Multaharju muistelee

”Tämä käytännössä vei kaksi päivää yhden sijaan ja pakotti kikkailemaan valmistautumisen kanssa, kun joukkueet ilmoitettiin samana matsipäivänä”.

Myös pelipaikan suhteen jouduttiin tekemään kompromisseja, ja laitalinkkinä viihtynyt Multaharju oppi pelaamaan laitapakinkin paikalla. Tästä Muki kuitenkin näkee saaneensa lähinnä hyvää oppia.

Paluu Suomeen ja hyväntekeväisyysottelu

Multaharju pelasi sopimuksensa loppuun Fredrikstadissa ja palasi Suomeen. Hän pelasi viimeiset kautensa Antti Muurisen HJK:ssa ja vanhan pelikaverinsa Janne Lindbergin valmentamassa MyPassa.

Opiskelu oli uran loputtua Multaharjulle itsestäänselvä askel.

”Itse asiassa jo ennen uran lopetusta minulla oli paikka Tampereen teknillisessä yliopistossa, mutta viimeisten HJK-pelien jälkeen lunastin paikan Helsingissä”, materiaalitekniikan diplomi-insinööri kertoo.

Tunne siitä, että elämän valinnat ja ratkaisut on tehty tarkkaan harkiten, on vahva. Ei tyhjiä tai turhia vuosia eikä turhaa ajan hukkaamista minkään joukkueen penkillä.

Ura ammattilaiskentillä on ohi, mutta kokemus on siirtynyt vantaalaisen VJS/Old Starsin hyödyksi. 40-vuotiaana kova treeni maistuu yhä, ja alasarjajalkapallo antaa mahdollisuuden jatkaa rakasta lajia ilman ammattilaisuuden vaatimaa puristamista. VJS/Old Stars pelaa Uudenmaan 4. divisioonassa, jonne se nousi viime kauden jälkeen.

Iän myötä pelipaikka on laskenut keskikentän pohjalle, jossa Mukilla on pelinrakentajana ollut keskeinen rooli VJS/OS:n nousussa. Nyt jalkapallo edustaa hänelle lähinnä hauskanpitoa.

’’Treenimme eivät ole vakavaa repimistä, vaan tärkeintä on mukava ja rento pelaaminen’’, Multaharju iloitsee.

Parhaat matsit amatöörinä ovat ne tiukimmat. Kun tasoero on liian iso, kuten etenkin Kutosessa ja Vitosessa oli, pelistä menee maku. Vastaan on kuitenkin tullut myös nuoria joukkueita, joiden liike ja yritys ovat pakottaneet kahdesti nousseen Old Starsinkin pelaamaan noususta tosissaan.

Multaharju palasi viime kesänä Saviniemen jalkapallostadionille pelaamaan MYPA:n 70-vuotisjuhlaottelussa. Myllykoskella Multaharju oli kypsytellyt ajatusta vanhan seuransa kohtaamisesta, joka oli alun perin VJS/Old Starsin joukkueenjohtaja Valtteri Laurin idea. Old Stars ja MYPA kohtasivat pre-seasonin ensimmäisessä harjoitusottelussaan, joka oli samalla VJS:lle hyväntekeväisyysottelu vähävaraisten jalkapalloharrastuksen hyväksi. Otteluraportti julkaistiin Byyrissä 19. tammikuuta.

Hyviä ja huonoja muistoja Myllykoskelta

Uudelleensyntyneen MyPan edesottamuksia Multaharju on seurannut ilolla. Yhteensä seitsemän vuotta MyPaa Veikkausliigassa edustaneella pelaajalla on kosolti hyviä muistoja Myllykoskelta ja siellä vallinneesta yhteishengestä, joka sai koko yhteisön tuntumaan kuin yhdeltä perheeltä.

Seura on ollut elinaikansa ajan taajaman ylpeydenaihe Myllykosken paperitehtaan sulkemisesta ja siitä seuranneesta konkurssista huolimatta.

’’Valitettavasti seuraa ja sen taloutta ei hoidettu kunnolla, kun tehdas suljettiin vuonna 2011’’, Multaharju toteaa.

Keskustelemme lopuksi vielä Kaakkois-Suomen jalkapallosta, jota on useassa yhteydessä luonnehdittu jopa kuolevaksi. Multaharju on itsekin pohtinut kaakon haastavaa tilannetta.

”Ammattilaisia sieltä tulee suhteessa vähän, eikä pääsarjassa ole pelannut vähään aikaan toista joukkuetta. MyPa on käynyt läpi konkurssin, ja FC KTP:kin on ollut sarjaputoamisten ja kabinettinousujen kurimuksessa.”

Multaharju tiedostaa, että tilanne on haastava, koska kaakossa on herätty muita myöhemmin kehittämään jalkapalloa oikeaan suuntaan: tekonurmet tulivat muuhun Suomeen verrattuna myöhään ja jalkapallohalleja on yhä vähän. Viimeisen kymmenen vuoden aikana suunta on kuitenkin ollut oikea.

Tilanteen pelastamiseen hän tarjoaa yksinkertaista reseptiä: olosuhteiden parantamista.

’’Jalkapallotyö lähtee nuorista, joten heille on luotava olosuhteet, jotka houkuttelevat jatkamaan jalkapalloa kotikunnassa”, Multaharju toteaa.

Kuva: Vertti Värekoski

The post Miikka Multaharju, insinöörijalkapalloilija appeared first on Byyri.