Maaliskuussa 2010 kreikkalaiserotuomari Kyros Vassaraksen omistama matkatoimisto joutui kranaattihyökkäyksen kohteeksi. Puoli vuotta myöhemmin neljä jalkapallohuligaania hyökkäsi Vassaraksen kimppuun ateenalaisseurojen paikallisottelun jälkeen.

Joulukuussa 2018 hänen virkaveljensä Athanasios Tzilos vedettiin ulos autosta ja pahoinpideltiin kadulla kirkkaassa päivänvalossa. Päähänsä ja jalkoihinsa vakavia vammoja saanut Tzilos pääsi sairaalahoidosta yhden yön jälkeen. Tapaus oli viimeinen pisara tuomareille, jotka aloittivat seuraavana päivänä lakon.

Urheilusivusto Agonasportin selvityksen mukaan kreikkalaistuomarit kokivat näiden tapausten välissä ammattinsa varjopuolet 20 kertaa – tuhopolttoja, murtoja sekä perheiden uhkailua.

Kreikan hallitus ja jalkapalloliitto ovat taistelleet huliganismia vastaan vuosien ajan. Vaikka vieraskannattajat eivät ole päässeet vuosiin stadioneille, erilaiset skandaalit seuraavat toisiaan. Kannattajien keskinäistä väkivaltaa ei ole pystytty vähentämään, ja tuomareiden turvallisuus on yhä toistuvasti uhattuna.

Suurin kohu nousi maaliskuussa 2018, kun PAOK Thessaloniki ja AEK Ateena ottivat yhteen. PAOK:n loppuhetkien voittomaali hylättiin paitsiona, jolloin omistaja Ivan Savvidis ryntäsi kentälle pistooli vyöllään. Turvamiehet joutuivat pysäyttämään 59-vuotiaan miljardöörin, joka marssi erotuomari Giorgis Kominosta kohti käsi asetta hapuillen. Savvidis määrättiin toimitsijakieltoon, ja maan pääsarja keskeytettiin viikoiksi.

Suomalaistuomareilta vahvat näytöt

Kreikan jalkapalloliitto päätti pian tämän jälkeen, että ulkomaalaistuomarit hoitavat jatkossa korkean riskin ottelut. Tämä avasi oven suomalaiselle tuomarikolmikolle, jota Kreikan erotuomaripomo Vitor Melo Pereira oli kouluttanut erotuomarileirillä Malagassa.

Mattias Gestranius, Mikko Alakare ja Riku Vihreävuori kutsuttiin syyskuussa pelattuun mittelöön, joka oli valtavan suurennuslasin alla – PAOK ja AEK kohtasivat jälleen.

– Ulkopuolisten sekaantuminen erotuomaritoimintaan on tuonut haasteita kreikkalaiseen jalkapalloiluun, ja kuulimme huhuja, että joihinkin otteluihin tuotaisiin ulkomaalaisia tuomareita. Pidimme mahdollisena, että meille kävisi kutsu, mutta yllätyimme, kun selvisi, että pääsisimme kenties kuumimpaan mahdolliseen otteluun, avustavana erotuomarina toiminut Alakare toteaa.

Alakare kertoo, että valmistautuminen otteluun oli hieman poikkeuksellinen – yleensä tuomaritiimi käy pelipäivänä kävelemässä kaupungilla, mutta tällä kertaa he eivät poistuneet hotellialueelta valtavan mediahuomion takia. Hotellilla oli turvallisuusorganisaatio tuomareita varten, jotka pitivät vireystilaansa yllä kuntosalilla.

– Yllätyin kun kuulin, että vieraskannattajia ei päästetty edes kaupunkiin. Matkatessamme poliisisaattueessa stadionille liikenne oli pysäytetty, ja mellakkapoliisit seisoivat joka kadunkulmassa. Kyllähän kaikki sirkus siinä ympärillä pisti miettimään.

Suomalaiskolmikko suoriutui ottelusta kiitettävästi, eikä heidän koskemattomuuttaan rikottu. Kreikkalaismedia kehui heidän työskentelyään, eikä yleisöllekään jäänyt kovin paljoa valitettavaa, kun isännät voittivat lukemin 2–0.

Korruption kourissa

Muun muassa Reutersille työskennellyt toimittaja Graham Wood kertoo, että Kreikan jalkapallo on kärsinyt huliganismista vuosikausien ajan, mutta talouskriisi on lisännyt yhteenottoja. Turhautuneet nuoret miehet purkavat vihaansa poliiseihin ja muihin kannattajiin, mutta suurin ongelma ovat kannattajaryhmien ääriryhmiin kuuluvat siivet.

– Esimerkiksi äärioikeisto ottaa usein yhteen viranomaisten kanssa ikään kuin kostaakseen yhteiskunnalle. Kaikista tuomareihin kohdistuneista hyökkäyksistä ei voi syyttää jalkapallohuligaaneja. Kreikan jalkapallon kulisseissa on paljon ihmisiä, jotka pyrkivät vaikuttamaan tuomareihin, Wood toteaa Byyrille puhelimitse.

– Useat FIFA:n ja UEFA:n tutkimukset osoittavat, että Kreikan liiga on yksi korruptoituneimmista pääsarjoista Euroopassa. Ihmiset, jotka ovat mukana ottelumanipulaatiossa, palkkaavat jalkapallohuligaaneja sekä rikollisia uhkailemaan tuomareita.

Uutissivusto Ekathimerinin mukaan kaksi neljästä Athanasios Tzilosiin hyökänneestä huppumiehestä tunnistettiin tammikuun lopussa. Kummallakin miehistä on sekä jalkapallotaustaa että rikosrekisteri. Osa vastaavista tapauksista on mennyt oikeussaleihin asti, mutta suurin osa niistä odottaa yhä käsittelyä.

Palloliiton erotuomaripäällikkö Jouni Hyytiä pääsi tutustumaan kreikkalaiserotuomareihin viime elokuussa, kun hän piti luentoja paikallisille huippuerotuomareille. Hyytiä on toiminut vuodesta 2013 asti Euroopan jalkapalloliitto UEFA:n erotuomaritarkkailijana, joten hänellä on laaja kuva eurooppalaisesta jalkapallosta.

Hyytiä painottaa, että UEFA suhtautuu turvallisuuskysymyksiin vakavasti, ja jokainen ottelu sijoitetaan etukäteen johonkin tiettyyn riskikategoriaan. Korkeimman riskin otteluihin UEFA asettaa erikseen turvallisuudesta vastaavan henkilön, joka on yleensä poliisi. Tämä henkilö tulee eri maasta kuin vastakkain asettuvat joukkueet.

– Tämän lisäksi paikallinen poliisi sekä otteluun hankittu järjestyksenvalvontaorganisaatio pitävät huolta joukkueiden, tuomareiden sekä kannattajien turvallisuudesta. Ikävä kyllä kannattajien väliset organisoidut yhteydenotot eivät tapahdu vain otteluiden aikana, vaan myös ennen ottelua ja sen jälkeen.

Raadollista työtä

Muualla Euroopassa tuomareihin kohdistunut väkivalta on merkittävästi harvinaisempaa. Vuosituhannen kuuluisin tapaus lienee vuodelta 2005, kun ruotsalaiserotuomari Anders Frisk lopetti uransa saatuaan tappouhkauksia englantilaisseura Chelsea FC:n kannattajilta. Voisiko vastaavaa tapahtua Suomessa?

– Suomessakin erotuomarit ovat kokeneet uhkailua, mutta he saavat olla pääosin varsin rauhassa. Emme kuitenkaan voi olettaa, että mitään ei tapahdu, joten meidän tulee valmistautua kaikkeen, Hyytiä toteaa.

Kotimaassa noudatetaan samaa kaavaa kuin UEFA:n alaisissa otteluissa, koski asia sitten väkivallan uhkaa tai rasistista huutelua. Ensiksi ottelu keskeytetään, ja stadionilla kuulutetaan, ettei esimerkiksi rasistinen huutelu kuulu jalkapallo-otteluihin.

Ottelua jatketaan, mutta mikäli häiriökäyttäytyminen ei lopu, joukkueet marssitetaan pukukoppeihin. Kopeista tullaan kertaalleen takaisin kentälle, mutta mikäli tämäkään ei tehoa, ottelu keskeytetään lopullisesti.

Lähes kolme vuosikymmentä erotuomaritoiminnan parissa viettänyt Hyytiä tunnistetaan yhä kaduilla, vaikka mies tuomitsi viimeiset ottelunsa vuonna 2012. Jotkin tuomiot ovat herättäneet vuosien varrella keskustelua, mutta Hyytiän mukaan kohtaamiset jalkapalloihmisten kanssa ovat edenneet pääosin positiivisessa hengessä.

– Positiivinen palaute on aina mukavampaa kuin negatiivinen, mutta tuomarin työssä tulee väkisinkin takapakkia. Sanon aina muille erotuomareille, että joskus pitää ottaa askel taakse päästäkseen kaksi eteen, Hyytiä pohtii.

– Vaikka olen saanut tuomaroinnilta valtavan paljon, tämä homma on välillä aika raadollista. Olet joskus todella yksin päätöstesi kanssa, ja mietit niitä itseksesi, kun ajat kotiin pelistä. Erotuomarin tulee olla paitsi hyvässä fyysisessä kunnossa myös henkisesti todella vahva.

Artikkelikuva – AP Photo/Giannis Papanikos

The post Tuomarointia kaaoksen keskellä – väkivallan kierre piinaa Kreikan jalkapalloa appeared first on Byyri.

FIFA:n erotuomarijohtajana vuoden 1966 MM-kilpailuissa toiminut Ken Aston pysähtyi kotimatkallaan eräästä ottelusta liikennevaloihin mietteliäänä. Englannin ja Argentiinan välisessä ottelussa tuomari oli varoittanut englantilaisten Jack ja Bobby Charltonia. Pelaajille itselleen ei varoitusta oltu indikoitu kentällä, joten Englannin joukkueenjohto lähestyi Astonia tapauksen selvittämiseksi.

Aston oli itse vuonna 1962 ollut tuomitsemassa jalkapallon MM-kisojen kenties brutaaleinta ottelua Chilen ja Italian välillä. Ottelu oli alusta asti yhtä väkivaltaista kaaosta ja 12 minuutin kohdalla hän päätti ajaa Giorgio Ferrinin kentältä. Ongelmana oli kielimuuri, sillä italialaispelaaja ei ymmärtänyt Astonin tarkoitusperää ja kieltäytyi poistumasta kentältä. Tilanne äityi yhä väkivaltaisemmaksi, ja lopulta Ferrini saatettiin kentältä poliisien avustamana.

Lontoolaisia liikennevaloja katsellessaan Aston sai jalkapallohistoriaa muuttaneen idean keltaisesta ja punaisesta kortista. Keltaisen avulla tuomari osoittaisi pelaajalle tämän tulleen varoitetuksi, punainen kortti tietäisi kentältä poistoa. Korttisysteemi tuli lopulta käyttöön Meksikon MM-kisoissa vuonna 1970 ja on ollut siitä lähtien kiinteä osa lajia.

Toppari näkee useimmin punaista

Tuomarista riippuen pelaajat saattavat katsella keltaista korttia usein jo otteluiden alkuhetkillä. Varoitus hillitsee usein ylilyöntejä, mutta ei kuitenkaan muuta voimasuhteita kentällä. Ottelun painopiste muuttuu lähes poikkeuksetta tuomarin kaivettua punaista korttia taskustaan.

Osa pelaajista on luonnollisesti alttiimpia saamaan ulosajoja otteluissa rajujen otteiden tai tulisen luonteen takia. Tämä on riski, joka valmentajien on kokoonpanoa valitessa otettava. Englannin Valioliigan historian useimmin punaista korttia katsellut pelaaja on irlantilainen Richard Dunne. Hän jakaa kahdeksalla ulosajollaan tilaston kärkipaikkaa Patrick Vieiran ja Duncan Fergusonin kanssa. Muun muassa Manchester Citya ja Aston Villaa edustaneen Dunnen ulosajot johtuivat pitkälti romuluisen topparin pelityylistä ja -paikasta. Sen sijaan esimerkiksi Joey Bartonin kuuden punaisen kortin jäljet johtavat ongelmapelaajan tuittupäiseen käytökseen.

La Ligan historian varoitetuin pelaaja on Real Madrid-ikoni Sergio Ramos. Kovaotteinen espanjalainen nousi joulukuussa 2017 sarjan kaikkien aikojen useimmin ulosajetuksi pelaajaksi saatuaan uransa 19. punaisen Realin ja Athletic Bilbaon välisessä kamppailussa. Ramos ohitti tuolloin 18 punaisella jaettua kyseenalaista kunniaa pitäneet Pablo Alfaron ja Xavi Aguadon. Italian Serie A:n korttikuninkaana on Atalantaa ja Juventusta edustanut Paolo Monteiro. Uruguaylainen napsi Italiassa pelatessaan 16 ulosajoa sarjapeleissä.

Yhteiseksi nimittäjäksi on helppo löytää pelipaikka. Niin Dunnen, Ramosin kuin Monteironkin positio oli tai on keskuspuolustuksessa. Usein juuri toppari joutuu pysäyttämään vikkelien hyökkääjien etenemisen kyseenalaisin keinoin ennen tämän irtautumista maalipaikkaan. Tähän vielä kylkeen hieman kankea liikkuvuus tai räjähtävä temperamentti ja punaiselle kortille altis pelaaja on valmis.

Punaisten korttien määrä laskussa

Valioliigan ulosajojen määrä on viime kausina ollut putoamaan päin. Kaudesta 2014-15 lähtien punaisia kortteja on nähty laskevalla trendillä 71, 59, 41 ja 39 kappaletta. Kuluvalla kaudella suunta on jälleen hieman ylöspäin, ja toistaiseksi punainen kortti on noussut jo 40 kertaa.

Kotimaisessa Veikkausliigassakin punaisten korttien määrä on ollut kuluvalla vuosikymmenellä lievässä laskusuhdanteessa. Vielä 2010-luvulle siirryttäessä sarjassa nähtiin keskimäärin yli 30 punaista korttia kautta kohden, mutta viime kausina lukema on pudonnut tuon rajan alle. Yksittäisistä joukkueista suurin ulosajojen määrä tällä ajanjaksolla on FF Jaron kauden 2013 kahdeksan punaista korttia.

Verrattain suurin muutos on nähty neljän vuoden välein pelattavissa MM-kisoissa. Saksassa pelatussa vuoden 2006 turnauksessa nähtiin peräti 28 ulosajoa. Etelä-Afrikassa 2010 kentältä poistoja tapahtui enää 17, Brasilian kisoissa 2014 määrä oli pudonnut kymmeneen. Hämmentävästi viime kesänä Venäjällä punaisia kortteja näytettiin enää neljä kertaa. Arvokisojen trendi muuttuu toki voimakkaammin harvemman otannan takia, mutta näin suuri pudotus kertoo muutoksesta myös itse pelissä.

Kuuluisia ja kummallisia ulosajoja

Monissa tapauksissa punainen kortti jää merkittävissä kamppailuissa ihmisten mieleen siinä missä ottelun lopputulos tai upea maalikin. Jalkapallon ystävät muistavat ikuisesti esimerkiksi Zinedine Zidanen ulosajon vuoden 2006 MM-finaalissa tai Luis Suarezin käsivirheen 2010 kisojen puolivälierässä. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Korttien ajanjakso sisältää myös mitä eriskummallisempia ulosajoja. Vuonna 2016 Bosnia-Herzegovinan ja Kreikan välisessä ottelussa Edin Dzeko kamppaili pallosta kulmalipulla Sokratiksen kanssa. Kreikkalaisen napattua pallon kaatuneen Dzekon käsistä päätti tämä nopealla reagoinnilla kiskaista Sokratiksen shortsit nilkkoihin. Seurauksena suora punainen kortti.

Argentiinan alasarjoista on peräisin kuuluisa tapaus, jossa Bella Vistan hyökkääjä Jose Jimenez tarttui kentälle rynnänneeseen kulkukoiraan ja yritti heittää sen kenttää reunustaneen aidan yli. Koira osui kuitenkin vain aidan reunukseen kimmoten takaisin kentälle. Jimenez katseli temppunsa jälkeen välittömästi ”joulukorttia”, koira säilyi kaikeksi onneksi vahingoittumana.

Jaettujen punaisten korttien ennätyslukemien jäljet vievät niin ikään Argentiinaan. Viidennen sarjatason ottelussa Claypolen ja Victoriano Arenasin välillä tuomari jakoi peräti 36 punaista korttia. Punaista näkivät kaikki kentällä olleet pelaajat sekä lukuisat muut aina vaihtomiehistä valmennusjoukkoihin. Ammattilaissarjoissa ei moista sirkusta ole nähty.

Artikkelikuva – Marco Verch

The post Punainen kortti rauhoittaa peliä – idea syntyi liikennevaloista Englannissa vuonna 1966 appeared first on Byyri.

Aiemmin VAR-teknologia on otettu jo käyttöön esimerkiksi Serie A:ssa, Bundesligassa, La Ligassa ja MLS:ssä. Monet jalkapallon ystävät ovat varmasti uutisesta mielissään, mutta asia ei ole kuitenkaan aivan jokaisen jalkapalloromantikon mieleen.

Tässä artikkelissa aion selvittää, minkä vuoksi videotarkistukset ovat olemassa ja minkä vuoksi ne tai muutkaan nykyiset teknologiset apuvälineet eivät tule poistamaan spekulaatiota ja jossittelua, jota otteluiden äärellä käydään.

Miksi?

Videotuomarointi ja videolta tarkistaminen tulevat olemaan tulevaisuudessa todella tärkeä päätuomarin apuväline. Tuomarien koulutuksessa tuomarinelikkoa ohjeistetaan liikkumaan niin, että ihanteellisessa tilanteessa pallon molemmin puolin olisi yksi silmäpari katsomassa tilannetta. Usein kaksi silmäparia maan tasalla ei kuitenkaan riitä ja tuomarin on yksinkertaisesti mahdoton nähdä tilanteita pelaajien keskeltä.

Juuri tämän kaltaisiin tilanteisiin videotarkistukset ovat omiaan.

Tilanteet, joihin ei reagoida millään tavalla, ovat juuri niitä tilanteita, jotka aiheuttavat eniten epäoikeudenmukaisuuden tunteita. Tuomarin on mahdoton antaa tilanteesta tuomiota, ellei hän näe itse rikettä, ja samanaikaisesti rikottu joukkue kokee kohtuutonta vääryyttä.

Tästä Serie A:n kauden 2017/18 koosteesta näkee, mitä videotuomarointi voi parhaimmillaan olla:

Pienten marginaalien pelissä yksi tuomio voi kääntää koko pelin, joten juuri näitä tilanteita ajatellen paine videotuomaroinnin käyttöönottoa varten on kasvanut vuosi vuodelta. Kyseessä eivät ole vain kannattajien kokemat epäoikeudenmukaisuudet, vaan huippuseurojen kilpailu kirkkaimmista palkinnoista.

Teräväpiirtona näytetyt hidastukset ovat tavoittaneet jokaisen kotisohvan jo pidemmän tovin, joten olisi jotenkin outoa, jos vastaavaa apuvälinettä ei olisi lainkaan ulotettu myös ottelun tuomariston käytettäväksi.

Uusi teknologia ei ratkaise vanhoja ongelmia

Ymmärtääkseen videotarkistusten hyötyjä ja haittoja (sekä todellisia, että teoreettisia), on ensin hyvä pohtia yleisesti jalkapallon tuomarointia.

Ongelma tuomaroinnin suhteen tulee siinä, että jalkapallon rikkeet eivät ole puhtaita mustavalkoisia rikkeitä, kuten esimerkiksi yleisurheilussa, jossa suoritus on monotoninen ja selkeästi mitattavissa. Tämän vuoksi jalkapallossa ylipäätään on tuomari, jonka tarkoituksena on – aivan kuten siviilioikeudessakin – tulkita tilanteita sääntökirjojen puitteissa, mutta samalla lieventäviä ja raskauttavia asianhaaroja punniten. Vaaralliseen pelitapaan, tilannekovuuteen tai vastustajan estämiseen ei ole olemassa mitään ”oikein tai väärin”-tyylistä selkeää opasta, eikä iän ikuinen ”pallo välissä” -argumenttikaan päde aivan jokaiseen tilanteeseen.

Jalkapallon säännöt ovat täynnä kohtia, jotka ovat avoimia tuomarin tulkittavaksi. Otetaan esimerkiksi jalkapallosäännöistä kohta koskien kiellettyä peliä ja sopimatonta käytöstä:

”Holtiton tarkoittaa, että pelaaja osoittaa vastuun tai harkinnan puutetta kamppail-

lessaan pallosta tai toimii varomattomasti. Henkilökohtaista rangaistusta ei tarvita.

Piittaamaton tarkoittaa, että pelaaja jättää huomioimatta aiheuttamansa vaaran tai

tekonsa seuraukset vastapelaajalle ja häntä on varoitettava.

Kohtuuton voiman käyttö tarkoittaa, että pelaaja ylittää voiman käytön tarpeen ja

vaarantaa vastustajan turvallisuuden ja hänet on poistettava kentältä.”

 (Jalkapallon säännöt 2017, Palloliitto, s. 63)

Mitä voidaan sanoa termistä ”holtiton”? Voimme näyttää esimerkin, jossa henkilö toimii holtittomasti, mutta tulkinta on aina tulkitsijan vallassa, eli tässä tapauksessa tuomarin. Ei ole mitään selkeää mittaristoa, jolloin holtittomuus ylittäisi tavallisen tilannekovuuden rajan. Sama koske myös termejä ”piittaamaton” sekä ”kohtuuton”, puhumattakaan voiman käytön tarpeesta.

Asiaa valaisee antiikin filosofin Eubulideen muotoilema Sorites-paradoksi. Paradoksi on kielellinen paradoksi, jonka mukaan emme voi olla varmoja, milloin pienistä eroista koostuva ominaisuus muuttuu toiseksi tai lakkaa olemasta. Voit vaikka kuvitella mielessäsi kaljua henkilö ja pohtia, monenko hiuksen lisäämisen jälkeen henkilö lakkaa olemasta kalju.

Jalkapallon sääntöihin muutettuna on mahdoton objektiivisesti arvioida, milloin tavallinen pallontavoittelutilanne muuttuu holtittomaksi, piittaamattomaksi tai voimankäyttö on kohtuutonta.

Kiihkeässä paikallispelissä usein sallitaan kovemmatkin otteet, ja keskikentän pallontavoittelussa pätevät eri säännöt kuin kuudentoista rajan sisäpuolella. Ei tosin teoreettisesti, mutta tosielämää tarkkaillessa tulemme varmasti tämän kaltaiseen päätelmään. Tämän vuoksi tuomarilla on oikeus tulkita sääntöjä ja ottaa tuomioissaan huomioon myös lieventävät, sekä raskauttavat asianhaarat.

Videotarkistus voi auttaa tuomaria ja kaikkia muitakin näkemään tilanteet paremmin, mutta tulkintavastuu on edelleen päätuomarilla. Teräväpiirtona ja useasta kuvakulmasta näytetyt hidastukset antavat kuitenkin mahdollisuuden myös katsojille tehdä omat subjektiiviset päätelmät kyseessä olevasta tilanteesta, jolloin uuden tekniikan tuoma etu voi jopa lisätä spekulaation ja jossittelun määrää.

Otetaan vielä esimerkki:

Tässä tuomiossa tuomari ei anna tulkinnalle mitään sijaa. Kädet kasvoilla kyseisessä tilanteessa on tuomarin mielestä punaisen kortin arvoinen rike, vaikka pelaajien kehonkielestä selvästi näkee, että Kakán tarkoitus ei ollut vahingoittaa tai häiritä vastustajaansa. Toinen tuomari olisi voinut olla antamatta varoitusta, saati sitten suoraa ulosajoa kyseisestä tapauksesta, joka tukee ajatusta, ettei VAR ole tae johdonmukaisuudesta.

Toinen ongelma liittyy pitkiin kausaaliketjuihin. Videotarkistusten tekniseen toteuttamiseen kuuluu se, että tuomarilla on oikeus katkaista peli haluamassaan paikassa videotarkistuksen ajaksi ja jatkaa tämän jälkeen peliä tilanteesta, johon jäätiin ennen videotarkistusta, tai videotarkistuksesta ilmenneestä rikkeestä. Oikein toimiessaan tuomari pysäyttää pelin, löytää mahdollisen vakavan rikkeen ja tuomitsee rikkeen mukaisesti. Sopiikin siis kysyä, kuinka pitkälle tilanteisiin johtaneita ketjuja on soveliasta katsoa taaksepäin?

Otetaan esimerkiksi tilanne, jossa hyökkäävälle joukkueelle tuomitaan vapaapotku. Tilannetta seuranneesta hidastuksesta television katsojat selvästi näkevät, että kyseessä ei ollut rike. Päätuomari on kuitenkin viheltänyt rikkeestä vapaapotkun. Vapaapotkun tuloksena hyökkäävä joukkue tekee maalin.

Tuomari ei voi tarkistaa vapaapotkuun johtanutta tilannetta videolta, sillä pelin jatkumisen jälkeen siihen ei voi enää puuttua. Pitäisikö jokainen vapaapotkuun johtava tilanne tarkistaa videolta? Luultavimmin ei, ellei pelin vapaana virtaavaa luonteeseen haluta puuttua niin, että pelistä tulee huomattavasti katkonaisempaa.

Inhimillinen peli

Sekä monitulkintaisuuteen että kausaaliketjuihin liittyvät ongelmat luovat tuomaroinnista hyvin mielivaltaisen kuvan. Asia on tietenkin ollut näin jo ennen videotarkistusten käyttöönottoa.

Videotarkistusten ja täten uusien kuvakulmien tarjoaminen tuomariston tueksi on vain tekninen apuväline, jonka tarkoituksena on helpottaa tuomareiden työskentelyä. Jalkapallon tuomarointi ei kuitenkaan tule olemaan lähitulevaisuudessa – tai koskaan – virheetöntä edellä esitettyjen ongelmien vuoksi.

Tekniset apuvälineet, kuten videotarkistukset ja maaliviivateknologia ovat kuitenkin vastauksia jalkapalloyhteisön oikeudenmukaisuuden janoon. Yhden hyväksytyn maalin arvo voi olla konkreettisesti miljoonissa euroissa, ja samalla maalilla voi olla kannattajille mittaamattoman arvokas henkinen merkitys.

Kun asiaa miettii, mieleeni palaa aina uudelleen Helsingin piirin erotuomarikouluttajalta kuultu neuvo: ”tuomari on olemassa peliä varten”. Tällä hän tarkoitti sitä, että erotuomarin tarkoituksena ei ole olla pelkästään kävelevä sääntökirja. Erotuomari on paikalla sen vuoksi, että peli pelataan alusta loppuun sääntöjen (niin kirjoitettujen kuin kirjoittamattomien) puitteissa, olosuhteet huomioon ottaen.

Jalkapallon olemukseen kuuluu, että erotuomarilta löytyy kyky omaksua pelaajien ja katsojien tunnetiloja ja täten toimia ottelun reiluna ja oikeudenmukaisena kapellimestarina.

The post VAR – kaiken näkevä silmä, joka ei korvaa pelisilmää appeared first on Byyri.

Atletico Madridin ja AS Monacon välinen ottelu oli Alakareelle pitkäaikaisen unelman täyttymys. Mestarien liigan hymnin kuuleminen Gestraniuksen, Jan-Peter Aravirran, Antti Munukan, Dennis Antamon sekä Jukka Honkasen rinnalla oli tunteikas hetki, jonka koko kuusikko muistanee loppuelämänsä ajan.

Peli oli härmäläisittäin harvinaista herkkua – suomalaistiimi nähtiin viimeksi Mestarien liigan lohkovaiheessa 23 vuotta sitten, jolloin päätuomarina toimi Ilkka Koho.

– Uskon, että kutsu tuli pitkäjänteisen työmme seurauksena. Erotuomarit puhuvat black and white -virheistä [suuri merkitys ottelun lopputulokseen, esimerkiksi antamatta jäänyt tai väärin tuomittu punainen kortti tai rangaistuspotku tmv.], joita Mattiaksella ei ole kansainvälisissä peleissä ollut kymmeneen vuoteen. Se on täysin poikkeuksellinen saldo Euroopassa, Alakare toteaa.

– Tiesimme, että olemme olleet erityistarkkailussa. Mattias kutsuttiin syksyllä UEFA:n järjestämään VAR-koulutukseen, ja myös me olimme Jan-Peterin kanssa viimeisessä koulutuksessa Hollannissa. Meille sanottiin, että meissä nähdään tulevaisuuden potentiaalia, joten määräys Mestarien liigan peliin ei tullut täysin yllätyksenä.

Kehuja Mestarien liigan debyytistä

Alakareen mukaan kansainvälisiin otteluihin valmistautumisessa on se hyvä puoli, että tietyt asiat kotimaassa unohtuvat, ja tuomarit pääsevät keskittymään täysillä jalkapalloon. On myös mahdollista jutella ottelusta pitkästi ja tehdä yhteinen fyysinen harjoitus, mikä ei ole aina mahdollista Veikkausliiga-peleissä.

Kotijoukkue Atleticon 2-0-voittoon päättynyt ottelu sujui erotuomaritoiminnan suhteen mainiosti. Alakare kertoo, että sekä virallinen että epävirallinen palaute ottelusta on ollut erinomaista.

– On ollut positiivista huomata, että erotuomaritoiminta on saanut hyvää palautetta debyyttimme kautta. Toivottavasti jotkut jalkapalloihmiset innostuisivat mukaan tuomaroimaan. Mikäli tuomarointi saadaan houkuttelevammaksi, erotuomareita saadaan lisää ja taso noussee sitä myötä.

Vaikka kentällä kirmasi isoja persoonia, Alakare antoi supertähdille puhtaat paperit käytöksen osalta. Alakare muistuttaa, että joillain pelaajilla saattaa olla oletus, että nämä tuomarit tulevat jostain Suomesta. Kunnioitus ei tule välttämättä automaattisesti, mutta se ansaitaan pelin aikana.

– Ammattilaiset näkevät nopeasti, että meillä on homma hallussa. Tuossa ottelussa pelaajat käyttäytyivät hyvin herrasmiesmäisesti, eivätkä soittaneet turhaan suuta. Antoine Griezmannin kanssa vaihdettiin muutama hymykin paitsiotulkintojeni jälkeen. Kun ratkaisun tekee, siinä ei ehdi miettimään, keitä on kentällä.

Myös kuumapäänä tunnettu Diego Simeone pysyi rauhallisena. Simeone ja Monaco-luotsi Thierry Henry eivät purnanneet Honkaselle, jota eräs tarkkailija on tituleerannut Euroopan parhaaksi neljänneksi erotuomariksi.

Kokemus oli suomalaistuomareille ikimuistoinen, mutta ehtikö siitä nauttia paineiden ja keskittymisen aikana?

– Avustavana erotuomarina saattaa tulla ajanjaksoja, jolloin pallo pyörii pitkään toisessa päädyssä. Silloin tarkkailee tiettyjä asioita, muttei tarvitse olla ihan niin varpaillaan. Silloin pystyy ehkä hieman aistimaan tunnelmaa. ”Oman kenttäpuoliskon” pelitapahtumien aikana yleisö muuttuu vain kasvottomaksi massaksi, joka pauhaa ympärillä.

Huippusuoritus tulikuumassa ”Kaksipäisten kotkien derbyssä”

Suomalaistuomarit nousivat kansainväliseen huomioon aiemmin syksyllä, kun Gestranius, Alakare sekä Riku Vihreävuori saivat haastavan tehtävän Kreikassa – heidät nimettiin PAOK FC:n sekä AEK Ateenan välisen ottelun tuomareiksi. Kreikan jalkapalloliiton erotuomarijohtaja oli nähnyt tuomarikolmikon kevään leirillä, ja oli ollut tyytyväinen näkemäänsä.

Kreikan pääsarjassa asetettiin tälle kaudelle sääntö, joka määrää kaikkiin kovan riskin otteluihin ulkomaalaiset erotuomarit. Jättiläisten välienselvittely oli erityisen tarkan tutkan alla, sillä PAOK FC:n omistaja Ivan Savvidis marssi kentälle ase vyöllään joukkueiden edellisessä kohtaamisessa.

– Ulkopuolisten sekaantuminen erotuomaritoimintaan on tuonut haasteita kreikkalaiseen jalkapalloiluun, ja kuulimme huhuja, että joihinkin otteluihin tuotaisiin ulkomaalaisia tuomareita. Pidimme mahdollisena, että meille kävisi kutsu, mutta yllätyimme, kun selvisi, että pääsisimme kenties kuumimpaan mahdolliseen otteluun, Alakare kertoo.

– Olimme toki otettuja kunniasta, mutta tiesimme, että selviäisimme itse pelistä. Kaikki muu sirkus siinä ympärillä pisti miettimään.

Kumpikin joukkue oli suomalaisille entuudestaan tuttu, sillä he olivat tuomaroineet joukkueiden europelejä viime vuosina. Valmistautuminen sujui seurojen edelliset ottelut katsomalla ja joukkueiden pelityylejä analysoimalla.

Valmistautuminen oli kuitenkin hieman poikkeuksellinen – yleensä tuomaritiimi käy pelipäivänä kävelemässä kaupungilla, mutta tällä kertaa he eivät poistuneet hotellialueelta valtavan mediahuomion takia. Hotellilla oli turvallisuusorganisaatio kuntosalilla vireystilaansa ylläpitäneitä tuomareita varten. Varsinainen otteluun valmistava harjoitus tehtiin hotellin pihamaalla.

– Kun matkasimme poliisisaattueessa stadionille, liikenne oli pysäytetty, ja mellakkapoliisit seisoivat joka kadunkulmassa, kuten aina isoissa peleissä. Tämä oli kolmas kertani Toumba Stadiumilla, ja soihtumeri on ollut vastassa joka kerta. Matsi ei ollut siinä mielessä poikkeuksellinen, mutta asetelma joukkueiden välillä oli.

Tuomarikolmikko suoriutui ottelusta kunnialla ja keräsi kreikkalaismedialta suuret kehut. Vieraskannattajia ei päästetty suuren riskin otteluiden tapaan stadionille, ja Savvidis pysyi katsomossa, joten suuremmilta rähinöiltäkin vältyttiin.

Seuraavat tavoitteet kevään europeleissä

Helmikuussa asianajotoimisto Castrén & Snellmanin palvelukseen siirtynyt Alakare on toiminut alalla 15 vuotta eli lähes koko huippuerotuomariuransa ajan. Kahden kunnianhimoisen uran yhdistäminen vaatii uhrauksia ja tarkkaa aikataulutusta, mutta samalla työt tukevat toisiaan.

– Asianajo on työtä, joka vaatii erotuomaritoiminnan tapaan kovaa henkistä keskittymistä. Tuomarointi on siinä mielessä hyvää vastapainoa, että se pakottaa ajattelemaan muita asioita. Pelissä kaikki muu poistuu mielestä aika tehokkaasti. Sitten kun palaan matsin jälkeen juridiseen ongelmaan, pystyn aloittamaan ikään kuin puhtaammalta pöydältä.

– Olen todella kiitollinen lähipiirilleni ja työnantajilleni siitä, että minulla on ollut mahdollisuus yhdistää kaksi uraani näin pitkään. Työtä tehdään onneksi paljon etäyhteyksien välityksellä, ja työskentely onnistuu lähes missä vain. Eräs kollegani hoiti yhden luentoni sillä aikaa, kun minä juoksin pallon perässä Madridissa. On upeaa, että minulla on kollegoita, jotka pystyvät hoitamaan vaativiakin töitä tarvittaessa.

Ensi helmikuussa Alakare nousee Castrén & Snellmanin osakkaaksi. Samoihin aikoihin alkavat Mestarien liigan ja Eurooppa-liigan jatkopelit, joista suomalaistuomareilla ei ole vielä kokemusta. Alakare arvelee, että tiimi saatetaan nähdä tositoimissa Eurooppa-liigassa tai maaliskuussa alkavissa EM-karsinnoissa.

– Osoitimme Madridissa, että olemme Mestarien liigan vaatimalla tasolla. Se oli minulle henkisesti tärkeää – jos loukkaantuisin nyt pahasti, ja urani loppuisi, voisin olla tyytyväinen siitä, että porukkamme pääsi Mestarien liigaan asti, Alakare toteaa.

– Olimme odottaneet sitä vuosien ajan, enkä näe yhtään syytä sille, miksemme olisi ensi syksynä samassa paikassa. Olisi hienoa osoittaa, että peli ei jäänyt vain yksittäiseksi käväisyksi korkeimmalla tasolla.

The post Erotuomari Mikko Alakareella oli vauhdikas syksy: Mestarien liigaa ja tulikuuma derby Kreikassa appeared first on Byyri.

Kuvittele itsesi seuraavaan tilanteeseen:

Olet jalkapalloilija, joka rakastaa lajia. Olet antanut sille kaikkesi ja päässyt siihen etuoikeutettuun tilanteeseen, että pystyt elättämään itsesi tekemällä sitä mistä nautit. Etkä pelkästään elätä itseäsi. Tienaat oikeastaan pirun hyvin.

Olet jo pikkupojasta lähtien haaveillut lajin maailmanmestaruuskilpailuissa pelaamisesta. Olet nuorena miehenalkuna seurannut lähietäisyydeltä kisoista rannalle jäämistä. Neljä vuotta myöhemmin olet jo osa joukkuetta, kasvamassa suureksi pelaajaksi, mutta edessä on jälleen karsiutuminen. Se syö.

Jälleen neljä vuotta on kulunut ja olet parhaassa peli-iässäsi. Sinusta on tullut johtaja. Maajoukkueesi kapteeni. Nyt ei tarvitse edes karsia. Edessä ovat kotikisat. Kuinka harva pelaaja pääsee johdattamaan kapteenina joukkueensa kotikisoihin?

Turnaus menee loistavasti. Viikko viikolta jopa sen voittaminen alkaa tuntumaan yhä mahdollisemmalta. Olette välierissä. Joukkueesi johtaa peliä maalilla, kun ottelua on vajaa varttitunti jäljellä. Olette menossa kohti MM-finaalia. Edessäsi on urasi tärkein peli.

Kunnes. Havaitset olevasi kontaktitilanteessa maalin edustalla. Tuuppaiset vastustajaa rintakehästä, aivan kuten olet tuhansia kertoja aikaisemminkin urallasi tehnyt. Jatkat peliä, mutta muut pysähtyvät. Tuomari on viheltänyt pilliin. Tönäisemäsi kaveri makaa maassa. Tuomari kävelee luoksesi ja nostaa punaisen kortin.

Olet tullut ulosajetuksi ensimmäistä kertaa urallasi. Olet sivussa elämäsi suurimmasta ottelusta. Katsomossa. Mitä liikkuu mielessäsi?

Vain ja ainoastaan Laurent Blanc osaa vastata tähän kysymykseen.

Tapaus Slaven Bilic

Kaatunut pelaaja oli Kroatian Slaven Bilic. Blanc tönäisi häntä kevyesti olkapäähän, mutta Bilic kaatui kasvojaan pidellen kentän pintaan.

Teko oli päivänselvä ja törkeä filmaus, joka johti mielipuoliseen vääryyteen – Laurent Blancin pelikieltoon MM-finaalissa.

Ranska voitti kuitenkin välierän ja eteni loppuotteluun Brasiliaa vastaan.

Tapaus Ronaldo

Ranskan vuoden 1998 MM-kisojen aikaan Brasilian Ronaldo oli kiistatta maailman paras pelaaja.

Finaalipäivän aamuna alkoi kuulua kummia. Ronaldo ei pelaisi ottelussa. Käynnistyi mieletön huhumylly, joka piti sisällään mitä villeimpiä salaliittoteorioita sisäisistä ristiriidoista vedonlyönteihin.

Vain tunti ja 12 minuuttia ennen ottelun alkua Ronaldon nimi ilmestyi sittenkin avauskokoonpanoon. Mitä aamulla tapahtui, siitä ei ole täydellistä selvyyttä oikein vieläkään. Varmimpana pidetyn version mukaan Ronaldo olisi ollut pelipäivän aamuna todella korkeassa kuumeessa, mutta hänet olisi lääkitty pelikuntoon.

Myös väittämät siitä, että Ronaldo olisi itse sanonut olleensa niin kipeä, ettei pystyisi pelaamaan, ovat yleisiä. Oli miten oli, mies oli koko ottelun kuin varjojen mailla.

Tapaus Didier Deschamps

Ranska oli loppuottelussa selvästi parempi.

Se voitti ottelun 3-0 kahdella Zinedine Zidanen ja yhdellä Emmanuel Petitin osumalla.

Pelaaja voi joskus pienessä hetkessä tehdä itsestään selvästi suuremman kuin mitä oikeastaan on. Tällainen hetki avautui Didier Deschampsille, joka ottelussa Ranskan kapteenina luovutti voittopokaalin Laurent Blancin käsiin. Näin vääryydellä finaalista sivussa ollut mies sai kuitenkin lopulta nostaa palkinnoista suurimman.

Tilaa tarinoille

Ranskan MM-kisojen finaali ei pelillisesti jättänyt juurikaan pohdittavaa, mutta ottelun ympärillä oli niin monta liikkuvaa tekijää ja tarinaa, että Saint-Denisin ilta on jäänyt niiden ansiosta elämään.

Bilicin tapaus ja siitä seurannut FIFAn kyvyttömyys kumota Blancin pelikielto. Mikä oli oikeasti Ronaldon pelikunto 12.7.1998? Mitä tapahtui niille parille sadalle loppuottelun pääsylipulle, jotka varastettiin FIFAn pääkonttorista finaalia edeltävänä päivänä?

Paljon kysymyksiä, puhetta ja spekulaatioita, joihin tuskin saadaan kunnollisia vastauksia koskaan. Samalla tilaa jää mitä hulluimmille teorioille.

Faktaa on, että loppuottelutappio repi jälleen Brasiliassa vuoden 1950 tragedian haavoja auki ja osoitti myös maan futisfanaattisuuden karua puolta. Brasiliassa rekisteröitiin reilut parikymmentä itsemurhaa muutaman tunnin sisään loppuottelun päättymisestä.

The post Kohti MM-kisoja: Tuhansien tarinoiden finaali – Ranska 1998 appeared first on Byyri.

Vuosituhannen ensimmäiset MM-karkelot, Etelä-Korean ja Japanin kisat, ovat yhä ainoa MM-turnaus, jonka isännyys on jaettu kahden eri valtion välillä.

Ennen turnausta odotukset kohdistuivat kisaisännistä Japaniin, joka oli neljä vuotta aikaisemmin Ranskassa jättänyt itsestään maailman jalkapalloyleisölle positiivisen ja pirteän vaikutelman. Japani selviytyikin alkulohkostaan jatkoon, mutta tie pysähtyi toiselle kierrokselle Turkin käsittelyssä.

Etelä-Korealta juuri kukaan ei osannut odottaa mitään. Sen avausottelu oli kisojen viidentenä päivänä Puolaa vastaan, ja Etelä-Korea voitti lukemin 2-0. Ottelu käynnisti hurmion ja ilmiön, jonka seurauksena aika moni eteläkorealainen Guus-niminen nuorimies pääsee pian viettämään jo 16-vuotissynttäreitään.

Lohkovoittoon

Etelä-Korean toinen ottelu oli Yhdysvaltoja vastaan. Jenkit johtivat pitkään 0-1, mutta reilut kymmenen minuuttia ennen päätösvihellystä isäntämaan Ahn Jung-Hwan puski vapaapotkun lähietäisyydeltä ohi Brad Friedelin. Tasapeli takaisi Etelä-Korealle hyvät asetelmat lohkon päätöspeliin Portugalia vastaan.

Korealaiset tulivat otteluun hyvällä jalalla, ja portugalilaisilla oli suuria vaikeuksia pysyä kyydissä mukana. Ottelun käännekohta tapahtui 27. peliminuutilla. Joao Pinto tuli Park Ji-Sungin jaloille keskialueella ja tuomari näytti välittömästi suoraa punaista portugalilaiselle.

Reilun tunnin pelin jälkeen Portugalin tuska lisääntyi entisestään, kun laitapuolustaja Beto sai toisen keltaisensa ja Portugali joutui jo kahden miehen vajaalle. Isännät hyödynsivät avautuneen tilaisuutensa, ja ensimmäisellä jaksolla ulosajon arvoisesti rikottu Park Ji-Sung iski 1-0-maalin muutamaa minuuttia myöhemmin. Tämä riitti voittoon niin ottelussa kuin lohkossa. Tuomarille hyvin katkeran portugalilaismiehistön kisaurakka päättyi tähän kamppailuun.

Etelä-Koreassa futiskiima nousi ennennäkemättömäksi. Sadat tuhannet ihmiset kokoontuivat seuraamaan pelejä kaduille pystytetyiltä jättiscreeneiltä, ja maan suurin sankari oli hollantilainen päävalmentaja Guus Hiddink. Guus-nimisiä poikia alkoi syntyä pitkin Etelä-Koreaa kuin sieniä sateella.

Skandaalimainen puolivälieräpaikka

18. kesäkuuta Etelä-Korea kohtasi Daejeonissa toisen kierroksen ottelussa Italian. Christian Vieri vei Italian ottelun alussa 0-1-johtoon. Kohtaaminen muistetaan rumista otteista puolin ja toisin, mutta varsinkin Etelä-Korean fyysiset otteet olivat ajoittain todella tylyjä.

Ihme ja kumma, ulosajoja ei nähty, vaikka pariin otteeseen olisi ollut paljonkin syytä ajaa eteläkorealainen ulos kentältä. Esimerkiksi Gianluca Zambrotta joutui pelinaikana kahdella jalalla tehdyn liukutaklauksen kohteeksi, ja Alessandro del Piero sai puolestaan kyynärpäästä naamaansa.

Kaksi minuuttia ennen ottelun päätöstä Etelä-Korea tasoitti Seol Ki-Hyeonin maalilla ja edessä oli jatkoaika.

Kun jatkoaikaa oli pelattu 13 minuuttia, nähtiin ehkä koko kisojen puhutuin tilanne. Etelä-Korean jo aiemmin ottelussa varoitettu puolustaja Song Chong-Gug lanasi rangaistusalueella Italian Francesco Tottin kumoon. Ottelun ecuadorilainen tuomari Byron Moreno oli päätöksessään järkkymätön. Hän kaivoi taskustaan keltaisen kortin Totille sukeltamisesta, vaikka kontakti tilanteessa oli päivänselvä.

Varoitus oli Totille ottelussa toinen ja italialainen sai katsella punaista. Muutama viikko myöhemmin italialainen WC-pyttyjen valmistaja lanseerasi nerokkaasti tuomarin nimellä kulkevan vessanpytyn, ja yhä tänäkin päivänä tuhannet italialaiset suorittavat päivittäiset sontimisensa omaan Byron Morenoonsa.

Pian tämän jälkeen vajaalla pelannut Italia onnistui luomaan tilanteen, jossa heidän pelaajansa saatiin syötettyä läpiajoon, mutta avustava nosti lippunsa paitsion merkiksi. Hidastus osoitti, että tilanteessa ei ollut paitsiota.

Miesylivoimalla pelannut Etelä-Korea hyödynsi lopulta etunsa Portugali-pelin tapaan ja kolme minuuttia ennen jatkoajan päättymistä Ahn Jung-Hwan niittasi kultaisen maalin vieden Etelä-Korean kahdeksan joukkoon.

Ottelusta saattaa kertoa jotain myös se, että tuomari Byron Moreno joutui samana syksynä kieltoon kotimaansa Ecuadorin liigassa epäilyttävistä virheistä. Vuosia myöhemmin hän joutui vankilaan yritettyään tuoda kuusi kiloa heroiinia Yhdysvaltoihin.

Seuraavaksi kumoon Espanja

Rajut otteet olivat jälleen läsnä, kun Etelä-Korea kohtasi puolivälierässään Espanjan. Varsinkin Joaquin sai useampaan otteeseen tuta eteläkorealaisten kovan kohtelun.

Espanja sai toimitettua pallon verkon perukoille varsinaisella peliajalla, mutta maali hylättiin boksissa tapahtuneen rikkeen seurauksena. Myös jatkoajalla pallo saatiin eteläkorealaisten maaliin, mutta osuma hylättiin, koska pallo oli tuomarin mielestä hetkeä aikaisemmin käynyt päätyrajan väärällä puolella. Hidastus osoitti, että näin ei ollut tapahtunut.

Jatkoajan lopussa oli hyvin samantyyppinen tilanne kuin Italia-pelin jatkoajalla. Espanjan hyökkääjä vapautettiin läpiajoon, mutta lippu nousi paitsion merkiksi. Tilanne ei ollut paitsio.

0-0-tilanteessa mentiin lopulta rangaistuspotkukilpailuun, jossa Etelä-Korea oli vahvempi ja eteni näin sensaatiomaisesti välieriin Saksaa vastaan.

Luu kouraan

Välierässä Etelä-Korean taistelu ei enää riittänyt ja kun avut jäivät tuomaristolta saamatta, eteni Saksa loppuotteluun maalein 1-0. Pronssiottelussa kisaisännät hävisivät vielä Turkille värikkään ottelun jälkeen lukemin 2-3.

Etelä-Korean kisataival ihastutti ja vihastutti ympäri maailmaa. Maan esitykset herättivät tunteita tuolloin ja herättävät yhä.

Skandaalimaisista tapahtumista on tehty koostevideo, joka paljastaa useat virheellisesti hylätyt maalit ja absurdit varoitukset sekä varoittamatta jättämiset.

Mikään ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että Etelä-Korean venyminen neljän joukkoon on yksi kansainvälisen jalkapallon suurimpia yllätyksiä tällä vuosituhannella.

Kuva: ijs / Wikimedia Commons

The post Kohti MM-kisoja: Etelä-Korean skandaalinkäryinen taival 2002 appeared first on Byyri.