HJK ravisutti jalkapalloilevaa Suomea keskiviikkona pitämällä puoliltapäivin lehdistötilaisuuden, jossa se kertoi irtisanoneensa päävalmentaja Mika Lehkosuon ja kaapanneen hänen tilalleen Toni Koskelan Rovaniemen Palloseuran peräsimestä.

Käytännössä samalla kellonlyömällä RoPS kertoi, että kakkosvalmentaja Pasi Tuutti nousee RoPSin päävalmentajaksi, eikä toiminnanjohtaja Hannu Korhonen jatka enää tehtävässään. Puheenjohtaja Risto Nivasta tuli samalla hetkellä myös RoPSin väliaikainen toimitusjohtaja nykyisen tilikauden eli marraskuun loppuun asti. Ihmisten tiedonjano RoPSin tapahtumista kasvoi hetkessä niin suureksi, että seuran nettisivut kaatuivat.

Valtakunnan päämediat ovat käsitelleet tapahtunutta valmentajaliikennettä hyvin HJK-lähtöisesti. Olin jo kauan sitten päättänyt lähteä tekemään juttua RoPSin ja SJK:n ottelusta lauantaina, mutta keskiviikon tapahtumasarja muutti matkani luonteen täysin. Paloin halusta tietää, mitä Rovaniemellä tästä kaikesta oikein ajatellaan.

”Entäs sitten?”

Rovaniemen rautatieasemalta on reilun kymmenen minuutin kävelymatka keskuskentän ympäristöön, mutta päätän ottaa tämän matkan taksilla kaupunkiin saavuttuani. Taksikuskit – he näkevät, kuulevat ja tietävät kaiken.

”Onhan täällä tapahtunut paljon. Mutta, entäs sitten? Ainahan joukkueiden välillä on liikennettä”, taksikuski sivuuttaa aiheen ja pitää viikon tapahtumia ikään kuin maailman luonnollisimpana asiana.

Pelin alkuun on muutama tunti aikaa ja olen päättänyt käyttää tämän ajan jalkautuen Koskikadun kuppiloihin. Hakeudun RoPSin fanituotteisiin pukeutuneiden ihmisten seuraan utelemaan heidän ajatuksiaan. Kolme asiaa valkenee minulle hyvin nopeasti. Taksikuskin olankohautus tapahtuneille on varsin yleinen suhtautumistapa, kukaan ei kanna kaunaa Toni Koskelalle ja yksikään haastateltavistani ei halua nimeään tai kasvojaan juttuun.

”Hyvinhän täällä menee. Meidän joukkueen edellinen peli oli kauden paras, on lauantai, kotipeli ja minulla on jaloviinaa lasissa. En näe mitään syytä, miksi pitäisi nähdä missään mitään ongelmaa”, RoPSin pelipaitaan ja pipoon sonnustautunut vanhempi herra kertaa.

”Ehkä tämä on teille siellä etelässä ihmeellisempi asia. Täällä pohjoisessa on jo totuttu siihen, että joku lähtee töihin etelään. Jos me joka kerta täällä paskottaisiin housuun, kun joku muuttaa pääkaupunkiin niin eihän me täällä ehdittäisi mitään muuta tehdä kuin pyykätä”, vierustoveri jatkaa nauraen.

”Ihmiset luulevat meidän nyt kylpevän täällä rahassa”

Edelleen jaksan hämmästellä, kuinka rauhallisesti ja tyynesti asiat on otettu. Jatkan seuraavaan kippolaan, josta saan jo hieman enemmän irti. Tapaan pitkäaikaisen kausikorttilaisen, joka haluaa jakaa kiitosta Toni Koskelalle.

”Kirjoita siihen juttuun, että kuinka kiitollisia täällä ollaan Toni Koskelalle! Me pelataan täällä europelejä tänä kesänä ja se ei todellakaan ole jokapäiväistä herkkua Rovaniemellä. Siitä kuuluu vain ja ainoastaan kiitos Toni Koskelalle”, hän linjaa.

”Minua on huvittanut tämä keskustelu siitä, kuinka paljon rahaa saimme Koskelasta. Ihmiset luulevat meidän nyt kylpevän täällä rahassa. Jatkuvasti kuulemme etelän seuroilta, kuinka kalliiksi vieraspeli Rovaniemellä tulee. Matkustaminen, majoitukset, ruokailut. Meille jokainen vieraspeli on tällainen ja emme me valita. Niillä rahoilla saisi jo melkoista maaliruiskua tuonne piikkiin. Lisäksi tuosta siirtosummasta lohkeaa taatusti osa Korhosen erorahaan. Ei sekään voinut olla ilmaista puuhaa”, samainen kausikorttilainen jatkaa.

”Meillä on kova luotto tuohon nippuun täällä. Pasi Tuutti saa nyt mahdollisuutensa ja Risto Niva on osoittautunut oivaksi johtajaksi. Hän on yleensä tiennyt mitä on tehnyt ja uskon hänen nytkin toimineen RoPSin kannalta parhaalla mahdollisella tavalla”, hän päättää.

Joukkue kuuli Toni Koskelan lähdöstä vain hetki ennen uutisointia

Jos ihmiset Koskikadulla olivat kommenteissaan pidättyväisiä, niin heidän olemuksestaan pystyi kuitenkin aistimaan kuohunnan. Tuo kuohunta pääsi irti, kun joukkueet astelivat keskuskentän nurmelle. Kun kuuluttaja mainitsi, että RoPSia valmentaa Pasi Tuutti, yleisö yltyi valtaviin suosionosoituksiin.

Lauantain vilkas urheilutarjonta rokottaa RoPSin yleisömäärää, joka jää nöyryyttävästi alle 800:n. Paikalla ovat kuitenkin ihmiset, joille RoPS on kaikki kaikessa ja tunnelma on hieno. Kun Eetu Muinonen täräyttää reilun tunnin pelin jälkeen pallon verkkoon ja tuo RoPSin tasoihin, räjähtää rovaniemeläiskatsomo villiin huutoon. Toni Koskelan lähtö on kirpaissut jokaista läsnäolijaa ja tuossa huudossa huudetaan avohaava umpeen.

”Meillä on täällä tänään luultavasti kauden pienin yleisömäärä, mutta varmasti samalla kauden äänekkäin”, järjestysmies toteaa.

Itse peli päättyy tasatulokseen 1–1. Se ei maistu kotijoukkueelle, joka pelasi erinomaisen ottelun. Paikkoja voittoon oli, mutta viimeistelytarkkuus uupui ratkaisevilla hetkillä. Silti kaikki tuntuvat olevan helpottuneita, että ensimmäinen peli Koskelan aikakauden jälkeen on nyt takana ja pelin taso pysyi korkealla. RoPSin on hyvä jatkaa tästä eteenpäin.

”Keskiviikkona aamupäivällä saimme tietää asiasta (Toni Koskelan lähdöstä). Kyllähän se kaikille tuli yllätyksenä, mutta joukkue otti sen kyllä tosi hyvin”, maalintekijä Eetu Muinonen totesi ottelun jälkeen.

”Edellinen pelimme Vaasassa antoi meille jo viitteitä siitä, että pelimme on kehittynyt. Tämän päiväinen esitys oli luonnollista jatkumoa sille. Peli-ilo huokui tänään kaikista ja peliesitys oli positiivinen”, Muinonen jatkoi.

Tuutti ei näe tarpeelliseksi lähteä muuttamaan asioita

”Meillä oli vaarallisemmat ja laadukkaammat paikat. Olen todella tyytyväinen tähän joukkueeseen ja siihen mitä se tänään esitti. Emme ole nähneet tarpeelliseksi muuttaa asioita”, päävalmentajadebyyttinsä tehnyt Pasi Tuutti totesi ottelun jälkeisessä lehdistötilaisuudessa viitaten myös ottelun olleen jatkumoa Vaasan esitykselle.

Tuutti kävi lehdistötilaisuudessa myös läpi RoPSin hyökkääjätilannetta. Aleksandr Kokko aloittanee harjoittelun joukkueen kanssa maanantaina. Tuutti haluaa nähdä loukkaantumisista kärsineeltä hyökkääjältä täyden harjoitusviikon ennen kuin heittää hänet kentälle. Lisäksi RoPSin suunnitelmissa on yhä yhden hyökkääjän hankinta.

”Tarkoitus on vahvistaa vielä joukkuetta. Hyökkääjän haku on ollut meillä seitsemän viikkoa päällä ja on edelleen. Sopivaa ei ole meidän budjetille vielä löytynyt”, Tuutti avaa.

RoPSin seuraava ottelu on perjantaina ja se tulee olemaan täynnä tunnetta. Tuolloin Rovaniemen keskuskentälle saapuu Toni Koskelan HJK.

The post Tuutin täydeltä luottoa omiin Rovaniemellä – ”Täällä pohjoisessa on jo totuttu siihen, että joku lähtee töihin etelään” appeared first on Byyri.

HJK:n keskiviikkoaamuinen ilmoitus lehdistötilaisuuden järjestämisestä ei tullut kenellekään yllätyksenä. Uutista Mika Lehkosuon potkuista oli odotettu helsinkiläisseuran suunnalta jo jonkin aikaa.

Omissa soi koko ajan, pelinrakentelu takelteli, vastustajan prässin purkaminen oli koko ajan vaikeampaa ja kannattajat olivat kääntyneet omiaan vastaan. Mika Lehkosuosta, tuosta omasta pojasta, joka oli viisi vuotta aiemmin saapunut Klubiin vapauttamaan tämän ison pahan Sixten Boströmin otteesta, oli kasvanut HJK:n faneille vähintään yhtä suuri paholainen kuin edeltäjästään.

Bana-pallosta oli tullut kirosana, josta haluttiin eroon. HJK:n johdolla ei enää ollut muuta vaihtoehtoa kuin tämä ratkaisu.

HJK:n kausi lähti alusta alkaen väärälle uralle. Suomen cupista tuli lähtö jo aikaisin. Sarja-avauksessa se kaatoi kotonaan FC Interin, mutta esitys jätti paljon kysymysmerkkejä. Toisella sarjakierroksella IFK Mariehamn kaatui Helsingissä viime hetken nousun ansiosta. Tuo voitto huhtikuun alusta onkin edelleen Klubin viimeisin voitto.

Sitten tuli kaksi maalitonta vierastasapeliä, joista raitapaidat saivat kiittää erinomaisesti torjunutta Maksim Rudakovia. Viimeistään 1-1-tasapeli derbyssä HIFK:ta vastaan kertoi HJK:n ongelmien syvyydestä, kun naapuriseura otti pelin toisella jaksolla haltuunsa. Tätä seurasi turpaanottojuhla vapun alla Turun Veritas Stadionilla ja loppu on ollut siitä lähtien Lehkosuon lähdön odottelua.

Kuinka tässä näin kävi?

Mutta miten HJK:sta tuli reilussa kuukaudessa koko jalkapalloilevan Suomen vitsi, jonka taaperrus yhdisti lappalaista poronhoitajaa ja kenkäänsä heiluttavaa lahtelaista pallopoikaa?

Ensinnäkin Mika Lehkosuo on loistava valmentaja, jonka saavutukset suomalaisessa jalkapallossa ovat kiistattomat. Hän nosti vuonna 2014 HJK:n mestariksi, tultuaan puikkoihin kesken kauden ja valittiin samana vuonna vuoden valmentajaksi. Viimeisenä kahtena syksynä parjattu Bana-pallo on huipentunut mestaruusjuhliin. Kaikki tämä sen häikäisevän työn jälkeen mitä hän oli ensin tehnyt Hongan peräsimessä.

Nämä eivät kuitenkaan riittäneet HJK:lle. Syksyn 2014 Eurooppa-liigan lohkovaihe sokaisi seurajohdon, jonka jälkeen eurooppalaisesta lohkosta tuli HJK:lle sen ainoa menestyksen mittari – pakkomielle.

Kun kausien 2015 ja 2016 mestaruudet valuivat muualle ja euroglooriaa ei päästy Töölössä enää maistamaan, jäi Lehkosuon flirttailu HJK:n kanssa lopulta varsin lyhyeksi. HJK:n valmentaminen on yksi tämän valtakunnan haastavimmista työtehtävistä. Jos voitat, niin sinun pitikin voittaa, mutta todennäköisesti tavassasi voittaa on ollut silti jotain vikaa. Jos et voita, olet taktisesti kyvytön ihminen, jolla ei ole kykyä hallita persoonia ja et ylipäätään ymmärrä jalkapallosta.

Lehkosuon työtilannetta ei taatusti myöskään helpottanut se, että kahden peräkkäisen Suomen mestaruuden jälkeen HJK kartoitti suhteellisen avoimesti jo itselleen uutta päävalmentajaa, vaikka Lehkosuon sopimusta oli tuossa vaiheessa vielä yli vuosi jäljellä.

Lehkosuo muuttui talven aikana keikkatyöntekijäksi, joka tiesi, ettei edes se kuuluisa eurooppalainen lohkovaihe tulisi häntä enää pelastamaan. Samaan aikaan seurajohto odotti avainpelaajien hankinnassa aivan kauden alun viimeisille metreille. Tästä huolimatta uusien hankintojen soveltuvuudesta HJK:hon tai ylipäätään suomalaiseen jalkapalloon ei varmuudella tiennyt kukaan. Kun isoon rooliin kaavailtu Riku Riski vielä loukkaantui avausottelussa, alkoivat asiat mennä vaikeaksi.

Marco Buenon ja Harmeet Singhin kaltaisia pelaajia saa houkuteltua Suomeen kahdella asialla: mestaruudella ja mahdollisuudella pelata europelejä. Kun ensimmäinen alkaa karata, menee myös usko jälkimmäiseen. Jäljelle ei jää mitään. Sama koskee myös muita ei Klubi-taustaisia Helsinkiin saapuvia pelaajia.

Kun homma menee vaikeaksi, tarvitaan pelaajia, joille logo merkitsee. Vastuuta ovat kuitenkin kantaneet pelaajat, joille HJK ei ole tarjonnut sitä mitä he olivat tulleet Töölöstä hakemaan ja heidän ajatuksensa ovat jo muualla. Heitä on valmentanut henkilö, jolla on ollut kengän kuva persauksissa jo jonkin aikaa. Lopputulos on nähdyn kaltainen.

Fanien täytyy saada purkaa kiukkunsa johonkin, mutta tietyllä tavalla Lehkosuolle avautuminen oli aivan yhtä loogista, kun haukkuisi SOLlin vuokratyöntekijän sen takia, kun Posti ei kulje. Ongelmat ovat paljon syvemmällä.

Riihilahdelta oikea liike

Keskiviikkoisessa lehdistötilaisuudessa HJK:n toimitusjohtaja Aki Riihilahti korosti, että Toni Koskela oli ainoa kotimainen vaihtoehto. Hän myös alleviivasi Koskelan HJK-taustan tärkeyttä sekä sitä, kuinka Koskela on erinomainen henkilö jatkamaan HJK:n pelaajapolkua junioreista edustusjoukkueeseen. Voisivat olla korulauseita, mutta myös varmasti totta.

HJK:ssakin on herätty siihen, että laadukkaita HJK-kasvatteja jää nyt edustusjoukkueen ulkopuolelle ja he puhkeavat kukkaan jossain muussa Veikkausliigajoukkueessa. Lassi Lappalainen hyvänä esimerkkinä ja hänen fiiliksensä voi vain kuvitella, kun Toni Koskela astelee torstaina HJK:n koppiin.

Koskela olikin erinomainen haku HJK:lta, mutta samalla täysin poikkeuksellinen tapaus suomalaisessa jalkapallossa. Maassamme valmentajan hommaaminen toisesta seurasta kesken kauden on äärimmäisen harvinaista. Koskelan sopimus Rovaniemen Palloseuran kanssa ulottui vuoteen 2020 asti, joten HJK:n on täytynyt kaivaa lompakkoaan Koskelan sopimuksen purkamiseksi.

RoPSin puheenjohtajan Risto Nivan mukaan, Koskelasta saatu korvaus on suomalaisessa jalkapallossa ennennäkemättömän suuri. Sen tarkemmin tuota ei olla avattu. Totuus voi melkeinpä olla mitä tahansa kuusinumeroisen summan ja Saludo-paketin välillä, koska Suomessa valmentajia ei ole Mixu Paatelaisen Hibernian-siirron lisäksi liikkunut kesken sopimuskauden.

Niva on kuitenkin mitä luultavimmin ymmärtänyt HJK:n pakkoraon, ottanut siitä kaiken mahdollisen hyödyn irti ja saanut käsiinsä summan, jolla kehittää pitkäjänteisesti rovaniemeläistä jalkapalloa. Samaan aikaan Toni Koskela pakkaa laukkunsa yhdessä perheensä kanssa ja lähtee takaisin Helsinkiin kehittämään HJK:n peliä. Kumpi tämän kaupan voitti, RoPS vai HJK, sen me näemme parin vuoden päästä.

Niin ja miten sitten Mika Lehkosuon käy? Hänenä pitäisin puhelimessa virran päällä, sillä yksi parhaista suomalaisista valmentajista on tällä hetkellä vapaana.

Artikkelikuva – Arno Hämäläinen

The post Veikkausliigasta: Bana-pallo sai päätöksensä – Entä nyt? appeared first on Byyri.