Väitteiden paikkansapitävyyden tutkimisesta vastaa itsenäinen ja riippumaton komissio, jonka käsissä Cityn tulevaisuus tällä hetkellä lepää. Jos komissio toteaa Valioliigan syytökset oikeellisiksi, odottaa manchesterilaisia sanktio, joka voi olla mitä tahansa pistemenetyksistä viimeaikaisten mestaruuksien riistämiseen ja jopa sarjapaikan menettämiseen.

Ei kuitenkaan kannata pidättää hengitystään tuomiota odotellessa. Tutkinnan aikataulusta ei vielä tässä kohtaa osata sanoa mitään, mutta todennäköisesti edessä on vuosien mittainen oikeustaistelu, jonka aikana Cityn fanit – sekä tietysti muu jalkapalloyhteisö – joutuu elämään jatkuvan epävarmuuden vallitessa.

Voi olla, että jalkapalloyleisön on syytä tottua tämänkaltaiseen epävarmuuteen, sillä vaikka Cityä vastaan asetetut syytökset ovat vakavimmat, mitä englantilaisen pääsarjajalkapallon historia on nähnyt, ei kyseessä suinkaan ole tämän hetken ainoa merkittävä oikeustaistelu eurooppalaisessa huippujalkapallossa.

Vain muutamaa viikkoa ennen kuin Valioliiga julkisti omat syytöksensä, Italian Jalkapalloliitto oli lätkäissyt Juventukselle 15 pisteen rangaistuksen seuran taloustilanteen vääristelystä ja pelaajien markkina-arvon keinotekoisesta paisuttamisesta.

Juventus hyödynsi pelaajakaupoissaan poistona tunnettua kirjanpidollista menetelmää, jonka perusteella uuden hankinnan hinnan voi jaksottaa kirjanpitoon sille ajalle, jonka hankinta tuottaa arvoa. Jalkapallossa hankitun pelaajan siirtosumma jaksotetaan yleisesti koko tämän sopimuksen ajalle. Täten esimerkiksi Cristiano Ronaldon, joka kesällä 2018 teki Juventuksen kanssa neljän vuoden sopimuksen, 117 miljoonan euron hankintahinta näkyi kirjanpidossa 29 miljoonana per vuosi neljän vuoden ajan.

Poistojen tekemisessä ei ole mitään väärää. Kyseessä on täysin yleinen toimintatapa niin jalkapallossa kuin muillakin liiketoiminta-aloilla. Juventuksen toiminta rikkoi kuitenkin hyviä kirjanpidollisia periaatteita, sillä seura manipuloi kirjanpitoaan paisuttamalla myymiensä pelaajien arvoa keinotekoisesti.

Siinä, missä pelaajaoston voi jaksottaa kirjanpitoon useammalle vuodelle, kirjataan pelaajamyynnit yleensä kertaluonteisena eränä sille tilikaudelle, jonka aikana myynti tapahtuu. Myyntien arvoa paisuttamalla Juventus sai taloustilanteensa näyttämään merkittävästi paremmalta kuin mitä se todellisuudessa oli.

Tunnetuin esimerkki on kesältä 2020, jolloin Miralem Pjanić siirtyi Juventuksesta Barcelonaan Arthur Melon matkatessa toiseen suuntaan. Paperilla kyse ei ollut vaihtokaupasta, vaan seurat maksoivat kummastakin pelaajasta siirtokorvauksen – Barcelona 60 miljoonaa euroa Pjanićista ja Juventus 72 miljoonaa Arthurista.

Kumpikin seura sai merkattua myynnin yhden tilikauden tuloksi, mikä auttoi niitä saamaan kirjanpitonsa Financial Fair Playn vaatimiin rajoihin. Koska Arthur teki viiden vuoden sopimuksen, oli Juventuksen kirjanpidollinen kulu sinä vuonna vain 14,4 miljoonaa euroa. Toisin sanoen Juventus oli, kirjanpidollisesta näkökulmasta, tehnyt voittoa 45,6 miljoonaa.

Suurin ongelma siirrossa oli kuitenkin se, ettei kumpikaan pelaajista ollut siirtosummansa arvoinen.

Juventus oli käyttänyt samanlaista menetelmää vuotta aiemmin, kun se oli samana kesänä hankkinut Danilon Manchester Citystä ja lähettänyt João Cancelon toiseen suuntaan. Juventus teki kaupassa kirjanpidollisesti lähes 60 miljoonan euron voiton.

Serie A:n siirtoja valvova komitea Covisoc ilmoitti vuonna 2021 Italian Jalkapalloliitolle, että Juventus oli vuosien 2018–2021 välillä paisuttanut jopa 42 myymänsä pelaajan arvoa vääristelläkseen kirjanpitoaan. Juventus oli toisin sanoen myynyt pelaajia, usein osana vaihtokauppaa, merkittävästi näiden todellista arvoa kalliimmalla. Tämä johti lopulta seuran saamaan 15 sarjapisteen menetykseen.

Koska Juventus on pörssilistattu yhtiö, liittyivät tutkintaan lopulta myös Torinon yleinen syyttäjä sekä Italian talouspoliisi. Ja tässä kohtaa tapaus menee todella mielenkiintoiseksi.

Italian Jalkapalloliitto ehti jo viime vuoden huhtikuussa todeta, ettei pelaajien arvoa voi määrittää niin yksiselitteisesti, että Juventusta (tai 10 muuta tutkinnan alaisena ollutta seuraa) voitaisiin rankaista. Juventus on kuitenkin pörssiyhtiönä erityisen tarkastelun alla, ja pörssilistattujen seurojen valvomisesta vastaava elin jatkoi asian penkomista. Samanaikaisesti Torinon yleinen syyttäjä tutki Juventuksen toimia toisella sektorilla.

Vanha Rouva ilmoitti koronakriisin alkaessa, että sen pelaajat olivat yhteisesti hyväksyneet neljän kuukauden palkan pidätyksestä auttaakseen talousvaikeuksissa ollutta seuraa. Myöhemmin kuitenkin selvisi, että Juventus oli luvannut korvata menetetyt palkkatulot myöhemmässä vaiheessa – pimeästi.

Jos syyttäjä löytää riittävästi todisteita pimeälle palkkojen maksulle, ajautuu Juventus tilanteeseen, jossa kilpailukielto Uefan alaisiin kilpailuihin ja uusi kierros Serie B:n kautta ovat hyvinkin mahdollisia seuraamuksia. Nämä ovat kuitenkin ongelmista pienimpiä. Pörssiyhtiönä Juventus voisi saada syytteen myös veropetoksesta sekä kirjanpitorikoksesta, ja mahdolliset rikosoikeudelliset seuraamukset kantaisivat huomattavasti urheilullisia sanktioita pidemmälle.

Niin Juventuksen kuin Manchester Citynkin esimerkki näyttää, mihin kansainvälisessä jalkapallossa on tultu. Kun raha määrittää entistä enemmän sitä, kuka pärjää kansainvälisillä kentillä, yrittävät seurat hakea taloudellista etulyöntiasemaa kaikin mahdollisin keinoin. Välillä keinot pysyvät lain tai lajin sisäisten sääntöjen rajoissa, välillä eivät.

Jalkapallon kaupallistuessa fanien kannattaakin tottua siihen, että oikeustaisteluista tulee osa arkipäivää. Mitä enemmän Uefa yrittää seurojen tuhlaamista rajoittaa, sitä enemmän seurat panostavat keinoihin, joilla näitä sääntöjä voidaan kiertää.

Cityn toimet ovat saaneet useat valioliigaseurat vaatimaan tiukempaa säätelyä huippujalkapalloon. On kuitenkin naiivia uskoa, että pelkkä sääntelyn tiukentaminen pitäisi suuruutta kaipaavat omistajat ja seurapomot aisoissa.

Aiemmassa oikeustaistelussaan Uefaa vastaan – jonka City onnistui lopulta voittamaan – seura teki selväksi, että se aikoo tehdä kaikkensa puolustaakseen itseään myös kentän ulkopuolella. City ei varmasti tule säästämään kustannuksia myöskään taistelussa Valioliigaa vastaan.

Eikä sen tietysti nykyisessä asemassaan tulisikaan. City on jo kauan sitten kasvanut joksikin aivan muuksi kuin jalkapalloseuraksi. Se on yli 700 miljoonan euron liikevaihtoa pyörittävä yritys ja osa City Football Groupia, joka omistaa kokonaan tai osittain 12 jalkapalloseuraa ympäri maailmaa. Manchester Cityn ydintuote saattaa olla jalkapallo, mutta sen tavoitteet ovat jo kauan sitten ulottuneet paljon pelkkää jalkapalloa korkeammalle.

Juventus puolestaan on hyvinkin avoimesti hylännyt identiteettinsä jalkapalloseurana ja alkanut katsoa itseään elämäntapabrändinä. Sekä Ronaldon hankkiminen vuonna 2018, brändilogon uudistaminen vuonna 2019 että Andrea Pirlon palkkaaminen vuonna 2020 ovat olleet ennen kaikkea markkinoinnillisia, eivät urheilullisia, tekoja.

Sekä Juventusta että Cityä johdetaan kuin suuryritystä. Ja siihen narratiiviin oikeustaistelut sopivat oikein hyvin.

Liike-elämä on täynnä jatkuvia oikeustaisteluja. 2010-luvun alussa Apple ja Samsung haastoivat toisensa oikeuteen yli 50 kertaa kahden vuoden aikana. Useat tupakka- ja alkoholibrändit ovat käyneet oikeustaisteluja vuosikymmeniä yrittäessään puolustaa omaa brändiviestintäänsä, joka ei ehkä aina ole sopinut yhteen reaalimaailman faktojen kanssa. Oikeussalissa istuminen kuuluu monella tapaa suuryrityksen johtamiseen.

Jatkuvasti kaupallistuva jalkapallomaailma taas on saanut vasta ensipuraisun niistä oikeustaisteluista, joita se saa tulevaisuudessa todistaa. Kun raha määrittää kehityksen suunnan, käyttävät seurat kaikki käytössään olevat keinot puolustaakseen omaa taloudellista asemaansa. Ne seurat, jotka onnistuvat voittamaan raastuvassa, voittavat todennäköisesti myös kentällä.

Huippujalkapallon tulevaisuus tullaan todennäköisesti määrittämään ennemmin oikeussalissa kuin nurmen pinnalla.

The post Sallisen sivukatsomo: likainen, kaunis peli appeared first on Byyri.

Jalkapallon ja rahan suhde on ristiriitainen. Toisaalta laji tarvitsee sitä kasvaakseen, mutta miten kasvavia rahavirtoja käytetään ja kuka niitä käyttää? Kadotammeko samalla jotain alkukantaista, jalkapalloromantikkoja kiehtovaa lajista ja sen ympäriltä, kun menemme kohti viihdemäistä, mahdollisimman paljon otteluita tarjoavaa viihdekoneistoa?

Muun muassa näitä asioita ja kaikkea muuta lokaa rahakasojen alta kaivaa ja kertoo Hannu Aaltonen ja Tapio Keskitalo ansiokkaassa teoksessa Jalkapallon musta kirja.

Ei pelkkää peliä

Kirja lähtee liikkeelle Englannista ja ajassa matkaan yli sata vuotta taaksepäin. On hyvä ymmärtää, mistä asetelmista on tultu nykypäivään, jossa Qatarin MM-kisoja voidaan pitää eräänlaisena antikliimaksina ja häpeäpilkkuna koko lajille. Miten tähän tultiin ja miten tämmöisen annetaan mennä läpi?

Englannista liikutaan muualle Eurooppaan, mutta myös kokonaan muihin maanosiin ja kulttuureihin. Laji on sama ja säännöt ovat samat, mutta myös rötöstely ja rikollinen toiminta on samankaltaista maasta riippumatta.

Kirjan esipuheessa käytetään esimerkkinä Saksan jalkapallomaajoukkueen päävalmentajaa (1936-64) Josef ”Sepp” Herbergeriä. Hän piti muistivihkoa ja uppoutui lajiin samalla, kun ympäröivässä maailmassa tapahtui hirveyksiä. Viimeistään herran vuonna 2022 pitää ymmärtää, ettei jalkapallo tai muukaan urheilu ole pelkkää peliä, joka ei kytkeydy millään tavalla sitä ympäröivään maailmaan. Sen varjoissa tapahtuu jatkuvasti törkyä, jota pitäisi pyrkiä kitkemään pois.

Aaltonen ja Keskitalo kuljettavat lukijaa sopivan kokoisin askelin eteenpäin, sillä kirja ei ole ajoittain kevyintä luettavaa tai kuunneltavaa. Numeroita ja faktoja pitää prosessoida, eikä kaikkea lukemaansa meinaa uskoa ensi-istumalta.

Laput pois silmiltä

Kovemmalle futisnörtille teoksessa on aika paljon tuttua tarinaa ja esimerkiksi uutisilta Superliigasta ja Qatarista on ollut vaikea välttyä viime vuosien aikana.

Kirja olisikin tärkeä saada sellaiselle kohderyhmälle lukuun tai kuunteluun, joka kuluttaa lähinnä futista viihdetuotteena. Omaa seuraa ei välttämättä ole tai laji ei liikuta sohvaa pidemmälle. Se on tietysti toinen kysymys, kiinnostaako tai välittääkö heistä moni, mutta mitä enemmän lajiin liittyvistä ikävistä asioista kerrotaan, sen parempi.

Vaikka kirjassa maalaillaan vähän tympeään sävyyn kokemusta suomalaisesta futiskatsomosta, niin pakko sanoa, ettei Suomi-futis ole monelta osin samalla tavalla pilalla kuin sen maailmaa nähnyt isoveli. Kotimaisestakin futiksesta löytyy valitettavat tapahtumasarjat, jotka kirjassa avataan, mutta samalla pieni toivo, että tämän maan sisällä asioita voitaisiin valvoa paremmin. Mittakaava on niin paljon pienempi kuin muissa maissa, mutta kuten todettua, se ei kaikessa ole huono asia.

Noin 300-sivuinen kirja on riittävän kattava luomaan uskottavan todistuksen aiheelleen. Tarinat eivät ole yksittäisiä sattumia, vaan vihreällä veralla pelataan harmaan sävyistä peliä jatkuvasti. Kepulikonsteilla tavoitellaan omaa etua ja taloudellisia voittoja, ja jos jokin asia ei suoraan riko lakia, niin monia niistä voi pitää silti vääränä.

Jalkapallon musta kirja on kattava teos, joka tarjoaa erilaisen lähestymistavan lajiin. Tarinoita on riittävästi ja ne ovat paria lukuunottamatta teoksen teemaan sopivia ja sitä tukevia. Kirja pistää pohtimaan ja miettimään:

Kuka lopulta omistaa jalkapallon?

The post Kirja-arvostelu: Jalkapallon musta kirja avaa ansiokkaasti kuningaslajin ja rahan ristiriitaisen suhteen appeared first on Byyri.

Urheilulehden raportoimien lukujen mukaan HIFK tarvitsee 140 000 euroa selvitäkseen kesäkuusta, jota on jäljellä enää vajaa viikko. Muussa tapauksessa perusteita toiminnan jatkamiselle tämän kuun jälkeen ei ole. Selvitäkseen koko veikkausliigakauden loppuun asti HIFK tarvitsisi hurjat puoli miljoonaa euroa.

Valitettavasti ainoa syyllinen tilanteeseen on seura itse. Vaikka kuinka laittaisi erinäiset ulkoiset tekijät, pandemiaa myöten, riviin, ei mikään niistä pääse merkittävyysluokassaan lähellekään sitä hölmöilyn tasoa, mikä HIFK:n talousjohtamisen taustalla piilee.

Vaikka mittakaava tuli suomalaiselle jalkapalloyhteisölle pienoisena yllätyksenä, eivät HIFK:n talousongelmat ole mitenkään uusi ilmiö. Edellisten vuosien aikana apua on haettu milloin joukkorahoituksella, milloin kiinalaisomistuksella. Yhtäkään ratkaisua ei ole kuitenkaan pysähdytty miettimään pitkän aikavälin strategia mielessä, vaan ennemmin on haettu väliaikaisia laastareita, jotka irti repäistyinä ovat suurentaneet haavaa entisestään.

Seuran toimistolla on unohdettu iso kuva ja tuijotettu vain yksityiskohtia. Sen sijaan, että vuotava laiva olisi yritetty ohjata kuivalle maalle, on reikää sen pohjassa yritetty paikata kaikella, mitä taskusta sattuu löytymään. Syitä on haettu kaikesta ulkoisesta ilman, että olisi rehellisesti katsottu peiliin ja alettu korjata tilannetta sisältäpäin.

HIFK on Suomen perinteisimpiä seuroja, mutta edes tiivis yhteisö ja vankat perinteet eivät kanna, jos perusasiat tehdään sinnepäin ja ilman ymmärrystä. Sen on joutunut myöntämään myös talvella hätiin kutsuttu sijoittajaryhmä, jonka piti olla jälleen yksi HIFK:n pelastuksista.

Harmillisesti tapaus ei ole mitenkään uusi jalkapallorintamalla. Yhä useammassa seurassa on viimeisten vuosien aikana ajauduttu vauhtisokeuteen, jonka lumossa talouselämän realiteetit ovat unohtuneet.

Ligue 1 -seura Bordeaux koki päättyneellä kaudella saman kohtalon, joka nyt uhkaa HIFK:ta – jos seura pystyy pelaamaan kautensa loppuun – ja putosi maansa toiseksi ylimmälle sarjatasolle.

Mahdollinen putoaminen ei ole kuitenkaan ainoa asia, joka yhdistää näitä kahta perinteikästä seuraa. Vuonna 1881 perustettu Bordeaux on kuusinkertainen Ranskan mestari, kun taas vuonna 1897 perustettu HIFK on voittanut Suomen mestaruuden seitsemän kertaa. Kummankin suuruuden päivät kuitenkin sijoittuvat pääosin kauas menneisyyteen.

Sekä Bordeaux että HIFK olivat virallisen perustamisvuoden mukaan, ennen Bordeaux’n putoamista, maidensa pääsarjojen vanhimmat seurat.  Sekä Bordeaux että HIFK ovat myös äärimmäisen vakavissa talousvaikeuksissa.

Vaikka ranskalaisseuraa ei uhkaakaan välitön konkurssi, tullaan Bordeaux pudottamaan samoilla vauhdeilla aina maan kolmannelle sarjatasolle asti, ellei seura saa nopeasti kasaan 40 miljoonaa euroa velkojensa kuittaamiseen. Kuten HIFK:llä, myös Bordeaux’lla on aikaa kesäkuun loppuun.

Bordeaux’n omistaja Gérard Lopez ei ole ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. Jo aiemmin luxemburgilaisespanjalaisen omistama belgialaisseura Royal Excelsior Mouscron pudotettiin maansa neljänneksi ylimmälle sarjatasolle, kun se ei pystynyt hoitamaan velkojaan. Pari viikkoa takaperin Lopez haki seuran konkurssiin.

Viime vuonna portugalilainen Boavista asetettiin pelaajahankintakieltoon talousvaikeuksiensa takia. Luxemburgilainen Fola Esch puolestaan ajautui aiemmin tänä vuonna rahanpesuskandaaliin, jonka tutkinta on edelleen käynnissä. Arvaatteko, kuka omistaa kummankin seuran?

Kuten HIFK, myös Lopez on seuroissaan hakenut nopeita voittoja pitkän aikavälin kustannuksella. Pääosin yritykset ovat epäonnistuneet, mutta kertaalleen 50-vuotias liikemies tässä myös onnistui: LOSC Lille voitti Ligue 1:n mestaruuden PSG:n nenän edestä keväällä 2021 pitkälti Lopezin rahojen ja päätösten seurauksena.

Lopez ei itse kuitenkaan päässyt mestaruusjuhliin osallistumaan. Hänet kun oli siirretty seuran toiminnasta sivuun kesken kauden talousongelmien vuoksi.

Luxemburgissa syntynyt Lopez oli värvännyt alaisekseen siirtomarkkinaneron Luís Campoksen, joka oli muun muassa Monacon vuoden 2017 liigamestaruuden pääarkkitehti. Yhdessä kaksikko kokosi potentiaalisimman pelaajaryhmän koko Ranskassa. Valmentajaksi Lopez palkkasi Christophe Galtierin, joka on nyt PSG:n kiikarissa.

Vastoin todennäköisyyksiä nuori Lille syrjäytti PSG:n valtaistuimeltaan ja marssi upeasti Ranskan mestariksi. Joukkue oli kuitenkin koottu tavalla, joka ei kestänyt pienintäkään vastaiskua.

Jo Campoksen palkkaamisen olisi tullut soittaa hälytyskelloja. Urheilutoimenjohtajan tehtäviä hoitanut portugalilainen ei nimittäin ollut virallisesti Lillen, vaan erään toisen Lopezin omistaman yrityksen, palkkalistoilla. Virallisesti tämä tarjosi Lopezille enemmän vapauksia siirtomarkkinoilla. Todellisuudessa, ainakin näin uskon, se siirsi hänen palkkansa pois talousvaikeuksissa olleen seuran tilinpäätöksestä.

Kun pandemia alkoi, loputkin korttitalosta romahti. Yleisötulot ja Campoksen värväämien huippulupaavien pelaajien myynti, jota Lille harrasti kahtena peräkkäisenä kesänä yli 250 miljoonalla, piti laivan juuri ja juuri pinnalla. Mutta kun tulot putosivat, laiva upposi.

Lille oli ollut jo ennen pandemiaa DNCG:n, eli Ranskan jalkapalloseurojen valvonnasta vastaavan elimen, syynissä talousongelmiensa vuoksi, ja sitä oltiin jopa uhkailtu sarjapaikan viemisellä. Kun tulopuoli tyrehtyi, kestämättömällä pohjalla ollut toiminta pysähtyi kuin seinään.

Jouluun 2020 mennessä Lillen kaksi suurinta velkojaa, JP Morgan Chase ja Elliott Management, olivat ilmoittaneet Lopezille, ettei seura ollut enää hänen hallussaan.

Niin HIFK:n kuin kaikkien Lopezin seurojen esimerkit nostavat jälleen esiin kysymyksen siitä, kenellä pitäisi olla oikeus käyttää valtaa jalkapalloseuroissa. Onko oikein, että vallan kahvassa ovat kiinni glooriaa tavoittelevat, lyhyen aikavälin menestystä korostavat pyrkyrit, vai aidosti seurasta ja sen tulevaisuudesta välittävät ihmiset?

Saksasta tutuksi tullut 50+1-malli on noussut jalkapallopuritanistien mielestä ainoaksi oikeaksi tavaksi johtaa jalkapalloseuraa. Aivan näin äärimmäisyyksiin ei tarvitse mennä, mutta mallissa on kiistattomat etunsa. Vaikka seuran johtoporras tekeekin käytännön päätökset, ovat he vallan kahvassa kiinni kannattajien oikeutuksella, minkä takia heidän tehtävänsä on palvella faneja.

Myös faneja kiinnostaa seuran menestys, mutta heitä kiinnostaa myös sen pitkän aikavälin tulevaisuus ja olemassaolo, mikä näyttää pikavoittoja jahtaavilta liikemiehiltä herkästi unohtuvan. Ei ole sattumaa, että pandemian aikana juuri saksalaisseurat selviytyivät suurten sarjojen joukkueista parhaiten.

Kolikolla on myös toinen puoli. Kannattajien omistamat seurat ovat yleensä myös niitä, joilla on intohimoisimmat ja sitoutuneimmat fanit. Esimerkiksi Ruotsissa kaikki seurat ovat faniensa omistamia, eikä kenellekään suomalaiselle varmasti tarvitse alleviivata, kuinka paljon järjestäytyneempää kannattajakulttuuria länsinaapurista löytyy.

Ei kaikkien maailman seurojen tarvitse olla faniomisteisia. Väkisinkin alkaa kuitenkin tuntua siltä, että yhä useammassa tapauksessa faniomisteisuus olisi se reitti, joka pitäisi seurat hyvinvoivana pidempään.

Kun liian iso osa päätöksistä on yhden ihmisen, tai hyvin rajatun joukon, harteilla, ovat mahdollisuudet toki merkittävät. Mutta niin ovat riskitkin. Vaikka omistusportaassa istuisi yksittäinen taho, ei olisi pahitteeksi, jos hän konsultoisi fanien mielipiteitä edes silloin tällöin.

HIFK:lla on yksi koko Suomen järjestäytyneimmistä ja laajimmista fanipohjista. Kenties senkin pelastus on paluu juurilleen ja fanien ottaminen osaksi päätöksentekoa. Tavalla tai toisella.

Hyvää viikonloppua

Sen pituinen se tällä viikolla. Käy kommentoimassa oma mielipiteesi sähköpostitse juuso@teravinkyna.com tai Twitterissä @TeravinKyna. Tai oikeastaan anna olla ja keskity vain nauttimaan juhannuksesta. Mutta lisää itsesi kuitenkin Sallisen viikkokirjeen tilaajaksi ja pääset käsiksi tuleviin teksteihin paljon muita aiemmin.

Nyt kohti yötöntä yötä. Hyvää juhannusta.

The post Sallisen sivukatsomo: Kenen pitäisi omistaa jalkapalloseura? appeared first on Byyri.

Kun ikkuna heinäkuun lopussa aukesi, tiesimme jo, mitä odottaa: lainasiirrot yleistyvät, huippupelaajien arvo laskee, eivätkä seurat voi ostaa myymättä ensin. Koronapandemian vaikutukset eivät voi olla vaikuttamatta seurojen talouteen.

Tai niin sen piti mennä.

Tähän mennessä jalkapallojoukkueet ympäri maailmaa ovat käyttäneet noin kolme ja puoli miljardia euroa pelaajahankintoihin, laskematta mukaan agenttien palkkioita tai pelaajien palkkoja. Pelkästään Valioliigassa pelaajia on ostettu noin 1,1 miljardilla eurolla.

Miljardin euron raja ylitettiin Valioliigassa vasta viidennen kerran historiassa. Kaikkien aikojen ennätys on kesältä 2019, jolloin pelaajahankintoihin käytettiin 1,5 miljardia euroa.

Toisin sanoen mikään ei ole muuttunut.

Jalkapallotalous ei perustu tarpeeseen, vaan haluun

Tottenhamin seurajohto katsoi kesällä olevansa lähes 200 miljoonan euron lainan tarpeessa selvitäkseen pandemian aiheuttamista takaiskuista. Silti se on löytänyt pelaajahankintoihin 95 miljoonaa.

Arsenal antoi 55 työntekijälle lähtöpassit taloudellista ahdinkoa helpottaakseen, mutta pystyi kuitenkin sijoittamaan 36 miljoonaa euroa puolustuksensa vahvistamiseen sekä tekemään kovapalkkaiset sopimukset Pierre-Emerick Aubameyangille ja Willianille.

Newcastlessa Mike Ashley lomautti osan seuran työntekijöistä, mutta maksoi sitten Callum Wilsonista ja Jamal Lewisista 39 miljoonaa. Manchester Unitedin varapuheenjohtaja Ed Woodward varoitti, ettei tänä kesänä kyettäisi tekemään hankintoja normaaliin tapaan. Ja kenties United ei niin olekaan tehnyt – se on upottanut itselleen vaatimattomasti pelaajahankintoihin vasta 40 miljoonaa.

Wolves katsoi tarpeelliseksi käyttää 80 miljoonaa kolmeen pelaajaan, joista Fabio Silva ja Ki-Jana Hoever ovat pelanneet elämässään vain kourallisen aikuisten pelejä. Maltillisesta siirtopolitiikastaan tunnettu Liverpool on silti sijoittanut uusiin pelaajiin 80 miljoonaa, kun valioliigan tuhlauskärki, Chelsea, on polttanut 250 miljoonaa. Ja lista jatkuu.

Ja vain muutama kuukausi sitten koko huippujalkapallon tulevaisuuden uskoteltiin olevan vaarassa.

Kun kausi maaliskuussa katkaistiin, viesti seurojen omistajilta oli selvä: Jalkapallo ei ollut koskaan kohdannut tämän veroista kriisiä. Kaikkia sarjoja ei tultaisi pelaamaan loppuun. Ne, jotka pelattaisiin, pelattaisiin tyhjille katsomoille. Seurojen tulot romahtaisivat. TV-sopimusten ehdot eivät täyttyisi.

Seurojen suurin kuluerä, pelaajat, joutuisivat kantamaan vastuun. Jos palkkoja ei leikattaisi, seuraisi konkurssiaalto. Joissain seuroissa, kuten Borussia Mönchengladbachissa, Union Berlinissä, Juventuksessa sekä Barcelonassa, pelaajat jättivät vapaaehtoisesti palkkoja nostamatta, jotta seuran muille työntekijöille pystyttiin maksamaan.

Niin Serie A kuin Valioliiga suosittelivat palkkojen leikkaamista kolmanneksella. Etenkin Englannissa suositus kuitenkin aiheutti kritiikkiä: pelaajat olivat valmiita leikkaamaan palkkojaan, mutta halusivat tietää, mihin rahat käytettäisiin. Kun seurojen työntekijöitä alettiin lomauttaa, pelaajien huoli kasvoi. Jos he antavat omistaan, mikseivät seurojen omistajat tee samoin?

Puoli vuotta myöhemmin voimme todeta, ettei tilanne ole niin paha kuin pelättiin. Maailmanloppu vältettiin, suurin osa Euroopan sarjoista saatiin pelattua loppuun ja uusi kausi on jo täydessä vauhdissa. Katsomot ovat pääosin pysyneet tyhjinä, mutta kentällä elämä jatkuu kuten ennenkin.

Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö pandemia olisi vaikuttanut seurojen talouteen.

Euroopan seurajoukkueiden liiton mukaan seurat ovat menettäneet noin neljä miljardia euroa pandemia myötä. Uefan oli hyvitettävä TV-yhtiöille 580 miljoonaa euroa televisioimatta jääneistä otteluista. Valioliiga joutuu maksamaan Sky Sportsille takaisin 180 miljoonaa.

Valioliigan toimitusjohtajan Richard Mastersin mukaan seurat menettävät kollektiivisesti noin 760 miljoonaa euroa, jos koko kausi pelataan tyhjille katsomoille. Esimerkiksi Manchester United menettää 5,5 miljoonaa jokaiselta kotipeliltä, jonka se joutuu pelaamaan ilman kannattajia.

Vielä huolestuttavampaa on se, ettemme voi tietää, onko tämä vasta alkua. Pandemian todelliset vaikutukset – ja lopullinen kesto – ovat vielä hämärän peitossa. On mahdollista, että lopullisesta laskusta on maksettu vasta pieni osa.

Jalkapallo ei ole muusta yhteiskunnasta irrallinen osa. Laman uhka on sillekin todellinen. Jos TV-yhtiöiden tulot laskevat, ovat ne valmiita maksamaan nykyistä vähemmän televisiointioikeuksista. Fanituotteiden myynti vähenee ja mainostajien panostus jalkapalloon laskee. Puhumattakaan sponsorituloista. Jalkapallo, kuten koko yhteiskunta, vasta odottaa pandemian lopullisia vaikutuksia.

Silti siirtosirkus pyörii kuten ennenkin. Pelaajien pahimmat pelot ovat käyneet toteen: omistajat ovat käyttäneet säästämänsä eurot korvatakseen osan niistä pelaajista, jotka palkkojaan suostuivat leikkaamaan.

Voimmekin miettiä, kuinka paljon järkeä tässä kaikessa on. Kun pandemian kokonaisvaikutukset ovat vielä pimennossa, pelaavat seurat rulettia tuloilla, jotka eivät kenties koskaan realisoidu. Toteammeko kahden vuoden päästä, että ehkä tämä kesä olisi sittenkin ollut hyvä elää säästölinjalla?

Olisiko Liverpool pärjännyt entisellä hyökkäyskalustollaan, Arsenal ilman uutta topparia tai Chelsea ilman joukkueellista uusia pelaajia? Toki säästöt olisivat voineet näkyä lyhyellä aikavälillä tuloksissa, mutta yhtä hyvin ne olisivat voineet pitkässä juoksussa näkyä seurojen elinvoimaisuudessa.

Omistajien päätös elää veitsen terällä kertoo siitä, kuinka poikkeuksellinen jalkapallo verrattuna mihin tahansa muuhun liike-elämän alaan on. Ajatus siitä, että se pysähtyisi hetkeksi katsomaan, mihin suuntaan maailma kehittyy, on seuroille käsittämätön. Jalkapallotalous ei perustu tarpeeseen, vaan haluun. Haluamme ajatella, että kaikki on normaalisti.

Jää nähtäväksi, näemmekö ikkunan viime hetkillä paniikkimyyntejä, joilla seurat yrittävät kassaansa tasapainottaa, vai uskovatko seurat kykyynsä seilata myrskyn läpi painolastia keventämättä.

Joka tapauksessa omistajien keväiset pelottelut ovat vain kaukainen muisto, sanahelinää, jolla he pyrkivät turvaamaan oman selustansa myrskyävällä merellä. Nuo samat henkilöt poimivat nyt hedelmiä puista, jotka eivät kenties vuoden päästä kukikaan.  

Vaikka maailma on kriisissä, huippujalkapallo porskuttaa ennallaan. Sillä niin kauan kuin on rahaa, on halua.

Alex Morgan on uuden ajan Gianfranco Zola

Englannin Superliigan avauskierroksella 33 debyyttinsä tehneestä pelaajasta vain kuusi oli englantilaisia. Määrä ei toki sinällään ole yllättävä. Kesän 74 uudesta hankinnasta vain 23 oli kotoisin Britteinsaarilta. Ulkomaalaisten pelaajien invaasio on tullut ryminällä Superliigaan.

Vaikka kehityssuunta on ollut nähtävissä jo pidempään, oli mennyt kesä poikkeuksellinen, sillä Englantiin siirtyi lukuisia maailman kärkipelaajia. Esimerkiksi Yhdysvaltojen kanssa maailmanmestaruutta juhlineet Rose Lavelle, Tobin Heath ja Christen Press sekä Tanskan maajoukkueen kapteeni Pernille Harder kutsuvat nyt Englantia uudeksi kodikseen.

Vaikka Harderin siirtosumma on historian korkein naispelaajasta maksettu siirtokorvaus, aiheutti suurimman mediakohun Tottenhamiin siirtynyt Alex Morgan. Yhdysvaltalainen on globaali megatähti ja yksi koko lajin tunnetuimmista kasvoista. Instgramissa Morganilla on 9,2 miljoonaa seuraajaa, joka on enemmän kuin Spursin naisten ja miesten joukkueilla yhteensä.

Normaalioloissa 31-vuotias hyökkääjä ei toki olisi Lontooseen päätynyt. Toukokuussa esikoisensa saanut kaksinkertainen maailmanmestari kuitenkin tarvitsee peliaikaa täyteen kuntoon päästäkseen, ja pelien jatkuminen näyttää tällä hetkellä varmemmalta Englannissa kuin Yhdysvalloissa.

Vaikka Morgan ei tule heti olemaan siinä iskussa, missä olemme hänet tottuneet näkemään, pelkästään hänen siirtymisensä Englantiin on sarjalle suuri voitto. Se myös kertoo isossa kuvassa siitä, mihin suuntaan Superliigaa ollaan viemässä.

Vuonna 1992 alkaneen Valioliigan ensimmäisellä kaudella sarjassa pelasi vain 11 pelaajaa Britteinsaarten ulkopuolelta. Tällä kaudella Valioliigassa on pelaajia 56 eri maasta, ja yhteensä sarjaa on jo edustanut 113 eri kansalaisuutta. Vuonna 1995 voimaan tullut Bosman-sääntö mahdollisti pelaajien vapaan liikkuvuuden EU:n alueella ja mullisti Valioliigan kehityksen.

Ulkomaalaisten pelaajien viehätys on nostanut Valioliigan nykyiseen loistoonsa ja tehnyt siitä maailman kovatasoisimman jalkapallosarjan. Kehitys henkilöityy Zianfranco Zolaan, joka vuonna 1996 siirtyi Italiasta Chelseaan. Heti ensimmäisellä kaudellaan italialainen valittiin liigan parhaaksi pelaajaksi ja vuonna 2003 hänet äänestettiin Chelsean kaikkien aikojen pelaajaksi.

Zola antoi kasvot niin Lontoon sinisten kuin koko liigankin uudelle nousulle. Valioliiga ei olisi nykyisessä pisteessään ilman ulkomaalaisten pelaajien tuomaa nostetta.

Siksi Superliigan kehityksessä on jotain hyvin tuttua. Globaalien superstarojen siirtyminen Englantiin kertoo siitä, että Superliiga jatkaa Valioliigan viitoittamalla tiellä. Vielä on toki kysymysmerkki, kuinka Brexit pelaajahankintoihin tulee vaikuttamaan, mutta yksi asia on varma: Superliigassa tehdään kunnianhimoisia peliliikkeitä, ja pian maailman kovatasoisinta jalkapalloa pelataan Englannissa muuallakin kuin miesten pääsarjassa.

Ota yhteyttä

Siinä kaikki tältä viikolta. Sallisen sivukatsomo ottaa mielellään vastaan kommentteja tai aihe-ehdotuksia. Niitä voit lähettää sähköpostitse juuso@teravinkyna.com tai Twitterissä @TeravinKyna. Jos puolestaan haluat saada tuoreimmat näkökulmat uunituoreeltaan sähköpostiisi toimitettuna, lisää itsesi jakelulistalle tästä.

Palaamme asiaan taas ensi lauantaina. Siihen asti keskittykäämme nauttimaan jalkapallosta ja jännittämään siirtoikkunan viimeisiä käänteitä.

Pysytään kaikki terveinä. Hyvää viikonloppua.

The post Sallisen sivukatsomo: Siirtoikkunan moraalinen opetus appeared first on Byyri.

Veikkausliigakausi lähestyy kovaa vauhtia, vaikka perinteistä avajaistilaisuutta ei tänä vuonna järjestetäkään. 1.7. alkavan liigan koko otteluohjelman näet täältä. Seurat ovat ilmoittaneet kauden alla edustusjoukkueen pelaajabudjetteja ja muita tunnuslukuja medialle, joista alle on kerätty muutamia tärppejä.

Muistutuksena lukijalle, että luvut ovat arvioita ja eivät kerro niin tarkkaa tietoa kuin kauden jälkeen selvillä olevat, toteutuneet palkkabudjetit.

Pelaajabudjetit

Edustusjoukkueen pelaabudjetti sisältää pelaajien bruttopalkat, lomakorvaukset, bonukset, luontaisedut (asuntoetu, ruokaetu, autoetu, puhelinetu, yms.), palkkasivukulut ja mahdolliset muut veronalaiset palkkoihin tai sivukuluihin liittyvät kustannukset.

HJK lähtee jo totuttuun tapaan kauteen Veikkausliigan suurimmalla pelaajabudjetilla. Hankinnat ovat olleet kovia ja myös tulokset Suomen Cupissa vakuuttavia. Kerta europelejä ei HJK:lla ole, niin budjetin ja puheiden perusteella mikään muu paitsi mestaruus olisi valtava pettymys.

Veikkausliigassa erot ovat maltillisia Euroopan kovimpiin liigoihin vertailtaessa, joissa kärjen ja peräpään suhteen puhutaan satojen miljoonien eurojen erosta.

Vertaillessa Veikkausliigan pelaajabudjetteja toiseen pohjoismaiseen liigaan käy nopeasti ilmi, miten pitkällä takaa-ajomatkalla olemme. Tanskassa HJK olisi nimittäin toisessa päässä taulukkoa.

Nämä Tanskan Superliigan edutusjoukkueiden pelaajabudjetit on ilmoitettu syyskuussa 2019 Tipsbladetin toimesta, ja valuutta on muunnettu kurssilla 1 DKK = 0,134132€. Luvut ovat suuntaa-antavia, eikä ole tiedossa sisältävätkö ne täysin samat asiat kuin mitä Veikkausliigan pelaajabudjetti sisältää.

Tavoitteet

Seuraavassa taulukossa joukkueet ovat asetettu pelaajabudjetin mukaiseen järjestykseen suurimmasta pienimpään ja viereisellä rivillä on joukkueen ilmoittama kauden tavoite.

Jäämme innolla seuraaman, miten ilmoitetut budjetit korreloivat lopullisen sarjataulukon kanssa. Floppaako joku enemmän satsannut joukkue ja yllättääkö jokin pienellä budjetilla operoiva?

The post Heinäkuun alussa alkavan Veikkausliigan pelaajabudjetit antavat osviittaa voimasuhteista – HJK lähtee kauteen suurena ennakkosuosikkina, mutta on kaukana Tanskan luvuista appeared first on Byyri.

Mikäli haluat ilmoittaa joukkueesi sivulle, niin lähetä seuraavat tiedot osoitteeseen info@byyri.com.

• Seuran/joukkueen nimi:
• Miten voi auttaa (max 160 merkkiä):
• Ohjaus seuran kampanjasivulle (www-osoite):
• Seuran logo koossa 500px x 500px (koko max 1M, sallitut formaatit: jpg, png)

The post Tarvitseeko futisjoukkueesi tukea? Ilmoita se Byyrin Kannata paikallista -kampanjaan! appeared first on Byyri.

Mukana vertailussa on Norjan, Ruotsin, Suomen ja Tanskan kaksi ylintä sarjatasoa sekä Islannin pääsarja. Taulukon koonnissa on merkittävästi avustanut Twitter-käyttäjä Finsvenskan.

Pohjoismaisten seurojen markkina-arvot

Koottu 26.2.2020, listalla yhteensä 126 seuraa

M€=miljoonaa euroa

The post Pohjoismaiden futissarjat Transfermarkt-vertailussa appeared first on Byyri.

Vuonna 1874 alunperin Christ Church FC:nä perustettu Bolton tuli 2000-luvun alkupuolella tutuksi suomalaisille Jussi Jääskeläisen vartioitua sen maalia peräti 15 vuoden ajan. Seura pelasi kaiken kaikkiaan 11 perättäistä kautta Valioliigassa ennen putoamistaan kauden 2011-12 päätteeksi. Taloudellisesti ahtaalle joutunut seura ajautui pian syöksykierteeseen. Bolton pelasi kauden 2016-17 Ykkösliigaa, mutta ponnahti saman tien takaisin Mestaruussarjaan kahdeksi kaudeksi. 

Viime kaudella taakka seuran hartioilla kävi ylitsepääsemättömäksi. Se sijoittui sarjassa toiseksi viimeiselle sijalle ja putosi jälleen Ykkösliigaan. Kaudelle 2019-20 Bolton sai Englannin Jalkapalloliigalta (EFL) kylkiäisiksi 12 pisteen takamatkan rangaistuksena taloudellisista epäselvyyksistä, joiden myötä seura oli toukokuussa asetettu selvitystilaan.

Seuran alkuperäinen lempinimi Trotters viittaa suorana käännöksenä sian sorkkaan (trot). Erään teorian mukaan nimi juontaa siitä, että seura pelasi alkuaikoinaan kotiottelunsa sikalan vieressä. Tunnetumpi tarina nimen takaa viittaa sanan vaihtoehtoiseen merkitykseen Käytännön pilailijoina. Periytyipä nimi mistä tahansa, varmaa on se että Boltonissa ollaan tällä hetkellä kaulaa myöten mudassa, eikä käytännön piloille liene aikaa.

Bolton väisti Buryn kohtalon

Kuluvan kauden alla Ykkösliigassa kohistiin Boltonin ja Buryn konkurssiuhista. Vuonna 1885 perustettu, Boltonin tapaan Suur-Manchesterista ponnistanut Bury ei selvinnyt koettelemuksistaan. Kun seuralle ei määräaikaan mennessä löytynyt uutta omistajaa eikä takausta velkojen kuittaamiseksi, sen liigalisenssi mitätöitiin 27. elokuuta. Edellisen kerran EFL oli evännyt seuralta osallistumisoikeuden sarjoihinsa vuonna 1992 Maidstone  Unitedin tapauksessa.

Bolton raahautui kuiville Buryn tuomiota seuranneena päivänä, kun seuran omistusoikeus siirtyi Football Ventures (Whites) Limitedille. Seuran aiempi omistaja, suureen epäsuosioon ajautunut Ken Anderson johti seuraa itsevaltiaan ottein ja häntä pidettiinkin suurimpana syyllisenä syöksykierteeseen. Bisnesmaailmassa meritoituneen Sharon Brittanin johtama Football Ventures toi hetkellisen vakauden ja riittävän lupauksen liigalle seuran elvyttämisestä. Aiemmin elokuussa seuran managerin pestin jättänyt Phil Parkinson kuvasi Brittanin ja Football Venturesin merkitystä seuralle ”tuulahduksena raikasta ilmaa”.

Kauppoja seuranneena päivänä seura palkkasi uudeksi managerikseen Keith Hillin, joka aloitti toimensa hankkimalla joukkueeseen yhdeksän uutta pelaajaa ennen elokuun siirtoikkunan päättymistä. Epätoivoisessa tilanteessa olevan joukkueen pistepussi oli siinä kohtaa kautta karttunut yhdellä pisteellä, sarjataulukon näyttäessä pistesaldoa -11. Kauden avausottelussa Wycomben vieraana seuralla oli ollut vain kolme sopimuspelaajaa loppujen tultua junioripuolelta. Elokuun lopulla seura hävisi kolme perättäistä sarjaottelua samoin lukemin 5-0.

Haastavan pelastusoperaation aika

Seuran ensimmäinen kotiottelu uudessa omistuksessa päättyi tappioon rangaistuspotkuilla Bradfordille EFL Trophyssa. Tappiosta huolimatta tunnelma stadionilla oli pitkästä aikaa positiivinen. Edelliset kaudet lähes tyhjänä ammottanut 28 723-paikkainen University of Bolton Stadium oli saanut lehtereilleen 9062 katsojaa. Katsojamäärät jatkoivat kasvuaan syksyn aikana, tähänastisena huippuna yli 14 000 katsojan saldo lokakuun ottelussa Blackpoolia vastaan.

Pelillisesti Hillin pelastusurakka sai hitaan lähdön, mutta viimein lokakuun lopulla Bolton otti avausvoittonsa Bristol Roversin kustannuksella. Piristynyt joukkue jatkoi hyviä otteitaan voittamalla kaksi seuraavaakin otteluaan, pistesaldon taittuessa hiljalleen positiiviseksi. 

Marraskuussa EFL kaatoi lisää kylmää vettä seuran niskaan langettamalla uuden viiden pisteen menetyksen Boltonin taakaksi. Syynä tähän oli seuran kyvyttömyys järjestää aiemmin kahta ottelutapahtumaa, jotka jouduttiin siirtämään. Kyseessä olivat viime kauden lopun Mestaruussarjan ottelu Brentfordia vastaan, sekä kuluneen kauden alun ottelu Doncasteria vastaan. Lisäksi seuralle lätkäistiin 70 000 punnan sakko. Uudet rangaistukset tulivat voimaan ehdollisina ja pantaisiin täytäntöön mikäli seura joutuisi tulevien 18 kuukauden aikana perumaan lisää otteluita.

EFL:n antaman lisärangaistuksen oli määritellyt erillinen itsenäinen komitea ja ironisesti liiga itse piti rangaistusta liian kevyenä. Liiga teki asiasta valituksen, joka kuitenkin hylättiin välimiesmenettelyn kautta tammikuussa 2020. Seuran omistajataho oli luonnollisesti tyytyväinen päätökseen. Brittan kommentoi päätöstä reiluna, sillä olihan uusi omistaja perinyt seuran myötä sen aiemmat velat ja vaikeudetkin. Päätöksen myötä Bolton pystyisi keskittymään täysipainoisesti ainoaan tavoitteeseensa, joka on säilyä Ykkösliigassa.

Kentän puolella loppusyksyn voittoputki oli kuitenkin kaukainen muisto. EFL:n uuden rangaistuksen jälkeen voittosarake karttui ainoastaan yhdellä, kun Wanderers nitisti toiseksi viimeisenä olevan Southendin maalein 3-2. Boltonin pistesaldo on 24 pelatun ottelun jälkeen 7, jolla se sijoittuu edelleen sarjan hännän huipuksi.Viimeisenä joukkueena säilymässä olevan Milton Keynesin saldo on 25 pistettä.

Mikäli leikitään ajatuksella, ettei Boltonille olisi langetettu pistemenetyksiä kauteen lähdettäessä, olisi kokonaissaldo silti vain 19 pistettä. Tällä jäisi taakse ainoastaan katastrofikautta pelaava Southend ja matkaa kuiville olisi siltikin kuusi pistettä.

Jalat maassa kohti vakautta

Kun kautta on jäljellä vielä noin puolet, on Boltonilla edelleen mahdollisuus sarjapaikan säilyttämiseen. Tammikuun siirtoikkunassa seura tuskin revittelee pelaajahankinnoilla, mutta nousujohteisen kevään avulla se saattaisi pystyä hilaamaan itsensä kuiville.

Selvästi todennäköisin lopputulema on kuitenkin putoaminen Kakkosliigaan, neljännelle sarjatasolle.

Edellisen kerran samalla sarjaportaalla Wanderers on nähty kaudella 1991-92. Vaikka putoaminen olisi suuri pettymys vielä kahdeksan vuotta sitten Valioliigaa tahkonneelle seuralle, päällimmäinen tunne luultavasti olisi helpotus. Koko olemassaolon oltua uhattuna puolta vuotta aiemmin, lähtemistä kauteen puhtaalta pöydältä Kakkosliigassa voisi pitää pienenä voittona.

Boltonin kohtalo sinetöityy kevään mittaan, mutta seuralla ja sen kannattajilla on joka tapauksessa syytä optimismiin. Bolton Wanderers on pitkästä aikaa vakaammissa käsissä ja tulevaisuutta voi seurassa jälleen suunnitella pidemmälläkin tähtäimellä kuin seuraavan kotipelin järjestämisellä.

The post Käytännön pilat vähissä – Bolton Wanderers selvisi kuiville viimeisellä hetkellä appeared first on Byyri.

Ruotsin puolustusvoimissa uraa tehnyt Daniel Kindberg muutti perheineen Östersundiin 2004, kun hänestä tuli pataljoonajohtaja Östersundin rykmentissä. Kun Ruotsin eduskunnassa tehtiin rajuja leikkauksia puolustusvoimiin, lakkautettiin muun muassa Östersundin rykmentti vuonna 2005. Ei mennyt kauaa, kun Kindberg palkattiin Suomessakin toimivan rakennusyhtiö PEAB:n tytäryhtiö Fältjägareniin toimitusjohtajaksi.

PEAB oli ostanut paljon maata, joka oli aiemmin puolustusvoimien käytössä. Fältjägarenin toimitusjohtajana yksi Kindbergin ensimmäisistä työtehtävistä oli rakennuttaa Östersundiin näille maille uusi kaupunginosa – Stadsdel Norr. Uraa tehneen Kindbergin nimi oli kaupungissa monien huulilla, ja pian häntä pyydettiin lajista kiinnostuneena liittymään ÖFK:n taustavoimiin.

Kindbergin virallinen rooli oli epäselvä, sillä ajoittain häneen viitattiin urheilutoimenjohtajana, muina kertoina taas puheenjohtaja Rolf Lohsen oikeana kätenä. Everstiluutnantilla oli joka tapauksessa näpit joka puolella seuratoiminnassa.

Kindberg teki nopeasti vaikutuksen. Hänellä oli verkostoja ja vyöllään onnistuneet neuvottelut kaupungin hallituksen kanssa uudesta jalkapallostadionista juuri Stadsdel Norriin. Heinäkuussa 2007 vietettiin Jämtkraft Arenalla mahtipontisia avajaisia Markoolion ja Amy Diamondin säestämänä.

Kenellekään ei tuolloin tullut mieleen kyseenalaistaa, miten Kindberg oli onnistunut neuvottelemaan talviurheilukaupunkina tunnettuun Östersundiin 86,5 miljoonaa kruunua kustantavan jalkapallostadionin, kun ÖFK pelasi kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla eikä sarjanoususta ollut mitään merkkejä.

Jämtkraft Arena (Kuva: martinsons.se)

Edes stadionomistuksen jako ei herättänyt kysymyksiä. Kaupungin osuus oli 32%, Kindbergin työnantajan rakennusyhtiö Fältjägarenin 33% ja itse jalkapalloseura omisti 35% stadionista. Jos Kindbergillä oli aiemmin näpit kaikkialla, oli hänen lonkeronsa saaneet vielä ulottuvamman otteen. Rkennusprojektin Kindberg delegoi oman työnantajansa emoyhtiölle PEAB:lle, ja hänestä itsestä tuli stadiontoimintaa pyörittävän yhtiö Driftaren AB:n puheenjohtaja.

Uusi stadion ei taannut urheilullista menestystä, päinvastoin. Vuonna 2010 ÖFK putosi neljännelle sarjatasolle, ja Kindberg jätti tehtävänsä niin urheilutoimenjohtajana kuin hallitusjäsenenä. Hallituksesta oli sitä ennen eronnut muutama muu jäsen, jotka kertoivat paikallislehti Östersunds-Postenille Kindbergin vaikutusvallan kasvaneen liian suureksi.

Vaikutusvallan suuruus tuli hyvin nopeasti selväksi Kindbergin erottua. Moni Kindbergin hankkima ulkomaalaispelaaja uhkasi jättävänsä seuran, ellei Kindberg palaisi seuratoimintaan. Ei mennyt kauaa, kun puheenjohtaja ja seuran perustaja Rolf Lohsen erosi. Yhtäkkiä Kindbergin paluu oli ajankohtainen, tosin selkein ehdoin: koko hallituksen oli erottava, ja hänellä olisi oikeus koota uusi hallitus. Näin myös kävi joulukuussa 2010.

On sanomattakin selvää, että seuran talous oli rapakunnossa. Nousun takaisin Norrettaniin oli tapahduttava nopeasti. Sponsoroinnin avulla Kindberg onnistui palkkaamaan englantilaisen Graham Potterin päävalmentajaksi. Toistaiseksi on epäselvää, millä sponsorirahoilla Potterin palkkaus onnistui. Tappiota ÖFK teki joka tapauksessa 380 000 kruunua Norrettanissa kaudella 2012, 1,8 miljoonaa kruunua vuonna 2013 ja kaudella 2014 puoli miljoonaa kruunua.

Juuri vuoden 2013 talous on huomionarvoinen. ÖFK nousi Superettaniin eli eliittisarjatasolle. Svensk Elitfotboll (SEF) asettaa tiettyjä vaatimuksia seuroille myöntääkseen eliittilisenssin. Jotta seura saisi esitettyä hyväksyttävät luvut, lahjoitti Daniel Kindberg Fältjägarenin omistaman 1,1 miljoonan kruunun arvoisen parakin seuralle ravintolakäyttöön. ÖFK:n tilinpäätöksessä parakin arvo oli yhtäkkiä kolminkertainen, 3,2 miljoonaa kruunua.

Kiistelty ravintolaparakki (Kuva: SVT)

Maaliskuussa 2013 Kindberg oli yrittänyt solmia sponsorisopimuksen Fältjägarenin ja ÖFK:n välillä. Juuri tämän sopimuksen tiedot ovat keskeinen osa Uppdrag Granskningin paljastusta. Kindberg oli kirjoittanut 16 miljoonan kruunun arvoisen sponsorointisopimuksen, joka perustui siihen, ettei rakennusyhtiö ollut täyttänyt kaikkia odotuksia Jämtkraft Arenanin toteutuksessa.

Kaiken lisäksi sopimukseen oli kirjoitettu selkeä ehto, jonka mukaan papereita oli säilytettävä kassakaapissa, eikä muiden kuin yhtiöiden päämiesten tullut nähdä sopimusta.

Nuo 16 miljoonaa kruunua perusteltiin siten, ettei yhtiö ollut rakennuttanut ravintolatiloja, jotka siis myöhemmin korvattiin sopimuksen mukaisesti parakilla, sekä siirrettäviä päätykatsomoita. Sopimuksessa ÖFK arvioi seuran menettäneen 17,4 miljoonan kruunun edestä tuloja. Kun sopimusta laadittiin, oli Fältjägaren jo ehtinyt maksaa 6,4 miljoonan edestä korvauksia. PEAB veti käsijarrusta saman tien, kun se sai kuulla tytäryhtiön sponsorisuunnitelmista. Samalla alkoi PEAB:n sisäinen tutkinta Kindbergiä kohtaan.

Kindberg päätti kuitenkin irtisanoutua itse ja tutkinta laitettiin jäihin. Entisen toimitusjohtajan ei tarvinnut pitkään virua työttömänä, kun kaupungin omistama asunnointiyhtiö Östersundshem palkkasi everstiluutnantin uudeksi toimitusjohtajakseen. Kuinkas sattuikaan, teki Östersundshem pian kaupat PEAB:n kanssa Stadsdel Norrissa.

Uppdrag Granskning teki toisen ison paljastuksen liittyen tähän kauppaan.

Östersunds-Postenin Linda Hedenljung oli nostanut ison haloon juuri tähän kauppaan liittyen paikallislehden tutkivassa raportissa. Östersundshem oli nimittäin ostanut PEAB:lta tontin 127 miljoonalla kruunulla ilman ulkoista hinta-arviointia. Hedenljungin pyytäessä riippumattomalta taholta hinta-arviota tontista, oli tontin arvo huomattavasti alhaisempi, 86 miljoonaa kruunua. Kunnallinen yhtiö olisi siis pulittanut 45 miljoonaa kruunua ylihintaa.

Östersunds-Postenin julkaistua Hedenljungin raportin arvioineen tontin arvosta, kutsui Kindberg pikaisesti median tiedotustilaisuuteen. Kindberg syytti Östersunds-Postenia ajojahdista, ja esitti toisen ulkoisen arvion tontin arvosta, joka oli yli 127 miljoonaa kruunua. Kindberg kehui kaupan olleen Östersundin historian paras. Uppdrag Granskning paljasti poliisin ratsiassa takavarikoidusta tietokoneesta löytyneen Kindbergin oman arvion tontista, jonka hän oli laatinut vain viikkoja ennen itse kauppaa.

Arvion mukaan tontti oli arvoltaan 82 miljoonaa kruunua. Östersundshemin nykyisen hallituksen puheenjohtajan Mattias Löövin mukaan kauppa oli täysi katastrofi.

17. huhtikuuta raportoi ruotsalaismedia Daniel Kindbergin pidätyksestä. Kindbergin työhuoneisiin oli tehty ratsia, ja ÖFK:n puheenjohtajaa epäiltiin törkeästä talousrikoksesta. Kindberg jätti toimitusjohtajan roolin Östersundshemissä ja ilmoitti jäävänsä ”aikalisälle” Östersundin puheenjohtajana.

Uppdrag Granskning paljasti miten Kindberg oli onnistunut vuosien ajan kaunistelemaan Östersundin lukuja. Oleellista oli Kindbergin rooli Östersundshemin toimitusjohtajana, jona hän pystyi lähettämään tekaistuja tilauksia lapsuudenystävälleen, johon Uppdrag Granskning viittaa ”Sollefteåmannenina”.

Sollefteåmannen omisti muuttofirman Nordic Moving AB:n Sollefteåssa, noin 160 km itään suunnilleen Östersundin ja Sundsvallin välissä. Sollefteåmannen lähetti sitten edelleen tekaistun tilauksen PEAB:lle, missä oli Kindbergin ja Sollefteåmannenin yhteinen kontakti.

Tekaistut laskut teettivät Östersundshemin kautta verorahoin sponsorointia Nordic Movingilta. Nordic Moving tilitti PEAB:lta summan, jonka Östersundshem maksoi tilauksestaan. Nämä rahat, jotka päätyivät tekaistujen tilausten kautta Nordic Movingille, päätyivät lopulta ÖFK:lle sponsorirahoina. Juuri tämä kuvio sai poliisin tekemään ratsiat viime huhtikuussa.

PEAB:n mies myönsi kuulusteluissa tietäneensä ainakin joidenkin tilausten olleen täysin tekaistuja.

Näin tekaistut laskut ja rahat liikkuivat (Kuva: Uppdrag gransking)

Entä Daniel Kindberg? Lehdistötilaisuudessa 17. huhtikuuta 2018 hän kielsi osallisuutensa rikokseen, ja pyysi mediaa pitämään Östersunds FK:n sivussa tutkinnasta. Kuulusteluissa Kindberg kuitenkin myönsi osallisuuden muutamaan tekaistuun laskuun.

Syytökset Kindbergiä kohtaan saivat myös poliittisia seurauksia. Östersundissä pitkään vallassa olleet demarit hävisivät syksyn 2018 vaaleissa keskustapuolueelle. Joulukuussa kaupunginhallituksen entinen puheenjohtaja AnnSofie Andersson erosi oppositiovaltuustosta, kun hänet liitettiin Kindbergin tapaukseen.

Uppdrag Granskningissa näytetään, kuinka läheinen suhde Anderssonilla on ollut Kindbergiin. Andersson matkasi joukkueen kanssa Eurooppa-liigan vierasotteluihin. UG:n pyytäessä tältä kuittiselvityksiä lennoista, ei hänellä ollut antaa kuittia, joka näyttäisi, kuka lennot oli maksanut. Kauden 2018 päättäjäisiin ÖFK kutsui myös koko kaupungin valtuuston, mutta valtuusto päätti kollektiivisesti kieltäytyä kutsusta – Anderssonia lukuun ottamatta siis.

Ruotsin palloliitto SvFF ei ole ainakaan toistaiseksi poissulkenut mahdollisuutta antaa urheilullisia sanktioita ÖFK:lle.

Siinä missä viime vuonna Kindbergin teot vaikuttivat vielä olevan henkilökohtaisia, on Uppdrag Granskningin tietojen myötä talousrikokset ja epäilyt laajemmasta tiedosta liitettävissä Östersundiin seurana. Seurauksia Östersundille on tulossa varmasti, mutta kuinka vakavia, saamme tietää joko tänä keväänä tai vasta kauden 2019 jälkeen.

Huomionarvoista on Uppdrag Granskenissa esiintyneen eläkkeellä olevan ÖFK-kannattajan kommentit koko vedätyksestä.

Hän sanoo hyväksyvänsä kaiken, koska koko menestys on ollut sen arvoista.

Myös seuran perustaja Rolf Lohse antoi Offsidelle keväänä 2016 varsin mielenkiintoiset kommentit haastattelussa. Lohse oli siis eronnut eikä ollut käynyt kertaakaan Jämtkraft Arenalla eroamisen jälkeen. Hän ei myöskään halunnut kommentoida syitä eroamiselle. Hän halusi vain kertoa olevansa iloinen ÖFK:n menestyksestä.

>>Underbar och älskad av alla?<< (Offside, 2/2016) eli ”Ihailtava ja kaikkien rakastama?” on ruotsalaisen jalkapallon aikakauslehti Offsiden otsikko raportissa, jossa perehdyttiin Östersunds-Postenin toimittaja Linda Hedenljungin selvityksiin Östersunds FK:n taloudesta. Hedenljung on tehnyt enemmistön paljastuksista liittyen Kindbergiin ja ÖFK:n. Ellei tekstissä erikseen viitata lähteeseen, on juuri Hedenljung tiedon takana.

Artikkelikuva – idrottensaffarer.se

The post Synkkä sotku Östersundin tuhkimotarinan takana – kuinka everstiluutnantti Kindberg järisytti koko kaupunkia appeared first on Byyri.

Niin kuin vastikään New York Timesille. Niin, juuri se NY Times soitti joulupukin joukkueelle keskelle kaamosta.

Jouluntaika ja Lapin eksotiikka kiinnostavat tähän aikaan vuodesta, ja jalkapallo kiinnostaa läpi vuoden, ympäri maailmaa. FC Santa Clausissa nämä molemmat yhdistyvät niin kauniseen joulupakettiin, että seuralla on ikään kuin kaksi kautta: jalkapallon sarjakausi ja markkinoinnillinen joulukausi.

FC Santa Clausin paketti on kelvannut niin EA Sportsille, Pumalle kuin kiinalaiselle Bewin Sportsille.

Seurasta löytyy todella paljon tietoa internetistä. Erityisesti kun ottaa huomioon, että kyseessä on alemman sarjatason seura. Seuran markkinointiosaamista kehutaan suomenkielisellä sivustolla ja englanninkieliset monisivuiset artikkelit kertovat joulusta, lapista ja joulupukin omasta seurasta.

Yhteen asiaan en kuitenkaan löydä selkeää vastausta, en englanniksi, enkä suomeksi: missä menee FC Santa Claus juuri nyt?

Tämä on se teema, josta haluan Juha Eteläiseltä kysyä tarkemmin.

Fokus naisfutikseen

– Käytännössä vuosi sitten meidän pitkäaikainen miesten edustusjoukkue siirtyi RoPSin alle ja he nousivatkin Kakkoseen. Siinä vaiheessa urheilullisuus FC Santa Clausissa vaihtui ehkä hieman enemmän harrastetyyppiseen pelaamiseen, Eteläinen toteaa.

Tuloksetkin olivat sen mukaiset, kun FC Santa Clausin miesten edustusjoukkue tippui kauden 2018 päätteeksi miesten Neloseen. Kausi oli Pohjois-Suomen Kolmosessa tulosten valossa murheellinen: kaksi voittoa, kaksi tasapeliä ja peräti 16 tappiota. Niin seuraava sarjataso, kuin myös pitkäaikainen yhteistyökumppani on vielä pimennossa.

– Viisivuotinen sponsorointisopimus Bewin Sports & Culturen kanssa loppui viime jouluun, mutta keskusteluyhteys on kuitenkin olemassa, Eteläinen tarkentaa.

Seura hakee selkeästi askelmerkkejä tulevaisuuteen.

– Ehkä me vähän odotetaan nyt, että tulee se sopiva kontakti tai kumppani joka näkee sen arvon eräänlaisesta sissimarkkinoinnista, mitä me heille tuotetaan, Eteläinen kommentoi ja jatkaa:

– Siinä oikeastaan kiteytyy myös meidän tulevaisuuden odote.

Tällainen kommentti kuuloistaisi, minkä tahansa muun suomalaisseuran suusta pähkähullulta. FC Santa Clausin tapauksessa kommentti kuulostaa ennemminkin loogiselta, sillä ovathan kaikki aiemmin mainitut sponsorisopimukset alkaneet nimenomaan sponsoroijan eivätkä seuran aloitteesta.

Millaisen seuran ja joukkueen mahdollinen uusi, Bewin Sportsin kaltainen suuri yhteistyökumppani sitten nykyisestä FC Santa Clausista saisi?

– Tällä hetkellä näyttää siltä, että keskitytään tyttö- ja naisfutikseen. Miesten edustusjoukkueen tilanne ensi kauden suhteen on vielä epävarma, eikä päätöstä nelosen sarjapaikasta tarvitse vielä tässä kohtaa tehdäkkään. Selvää kuitenkin on, että niinkään urheilullisin perustein miesten Neloseen ei tulla lähtemään, Eteläinen kertoo.

Maaliskuuhun mennessä on seurajohdon päätettävä, aikooko FC Santa Claus ilmoittaa miesten edustusjoukkueen Neloseen. Sillä ei suuren kuvan kannalta kuitenkaan ole Eteläisen mukaan juurikaan merkitystä. Menestys miesten tai naisten sarjoissa ei ole se, mitä sponsorit haluavat:

– Jokaiselle sponsorillemme on ollut aivan sama vaikka pelaisimme pubiliigaa. Brändiarvo on se miksi sponsorit ovat tulleet mukaan.

Brändiarvo on vahva ja se tiedetään myös joukkueen toimistolla, jossa samoin tiedostetaan, että se viimeinen potentiaali on kuitenkin vielä ulosmittaamatta seuran brändistä. Sen tehdäkseen tarvitsee seura rohkeutta ja resursseja, jotka toivottavasti löytyvät. FC Santa Clausin tarina on liian arvokas jätettäväksi hyödyntämättä koko potentiaalillaan.

Seuran slogania lainatakseni:

”Don’t stop believing”

Kuvat – FC Santa Claus

The post FC Santa Claus – Donʼt stop believing appeared first on Byyri.

RoPS tähtää hopeiseen kauden huipennukseen

Hienoa kautta pelaava Rovaniemen Palloseura on etenemässä kohti Veikkausliigan toista sijaa ja hopeisia mitaleja. Joukkueen vire on kantanut hyvänä läpi kauden, mutta teoriassa takana vaaniva kolmikko KuPS, FC Honka ja Ilves voivat vielä kiriä lappilaiset kiinni.

RoPS etenee parhaillaan kolmen ottelun voitottomassa putkessa ensi kertaa sitten kesäkuun alun. Elokuussa SJK:sta Rovaniemelle siirtynyt hyökkääjä Vahid Hambo näkee selvän syyn viime kierrosten tulosten takana.

– Olemme jostain syystä nukkuneet ensimmäisen puoliajan melkein kaikissa kolmessa pelissä. Vastustaja on saanut siitä itseluottamusta, Hambo arvioi.

Kärkimies toteaa, että viime otteluista on puuttunut ”tappomeininki”. Huolissaan hän ei kuitenkaan ole, sillä pelissä on edelleen tallella tutut elementit.

– Vedetään vahvasti loput kolme peliä ja varmistetaan hopea pohjoiseen.

Hambon oma syyskausi on ollut onnistunut. Hän onnistui heti pestinsä alussa pariin otteeseen maalin teossa, jotka osaltaan auttoivat sulautumaan uuteen joukkueeseen.

– Nyt on tullut muutama heikompi ottelu, maalit ovat jääneet puuttumaan, Hambo kertoo.

Loppukauden fokus on selvä, RoPS tarvitsee vielä pisteitä ja Hambo haluaa auttaa maaleillaan niiden hankkimisessa. Tulevaisuuden suunnitelmat ovat 23-vuotiaalla kärkimiehellä vielä auki. Myös jatko Rovaniemellä on mahdollinen.

– Ensi kausi on täysin auki, mitään ei ole poissuljettu. Täällä Rollossa olen viihtynyt hyvin, Hambo sanoo.

RoPS kohtaa vielä vieraissa Palloseurat Turusta ja Vaasasta, kausi päättyy kotiotteluun Ilvestä vastaan.

PS Kemin pelaaminen Ykkösessä on epävarmaa

PS Kemin putoaminen Veikkausliigasta varmistui sunnuntaina ja samalla seura kertoi tiedotteessaan aloittavansa varainkeruukampanjan. Taloudellisissa vaikeuksissa olevalla seuralla on tarkoituksena kerätä neljässä viikossa 100 000 euroa. Ilman varainkeruun kautta tulevaa rahaa, seuran lisenssihakemus Ykköseen olisi hataralla pohjalla.

– PS Kemi on iso toimija alueella. Nyt alueen jalkapalloihmisillä on tilaisuus näyttää, että tätä toimintaa tarvitaan täällä jatkossakin, vetoaa PS Kemin puheenjohtaja Antti Pasanen.

Tilikausi Kemissä tulee olemaan miinusmerkkinen tänäkin vuonna, mutta suunta on parempi kuin edellisinä vuosina.

– Jos saamme tavoitesumman kerättyä, se helpottaa tilannettamme huomattavasti, Pasanen lisää. Kampanjassa rahalleen saa vastineeksi vähimmillään muun muassa nimensä seuran tukijalistaan ja ikikausikortin maksamastaan tukisummasta riippuen sekä pääsyn erilaisiin tapaamisiin sekä muita etuja.

Taloudellisten asioiden lisäksi paljon parjattu kemiläisten tiedotusosasto aiotaan ottaa paremmin hoidettavaksi. Yhteistyökumppaneita yritetään myös haalia, mutta PS Kemi Oy:n konkurssi ei toiminnanjohtaja Jarkko Ruhasen mukaan ole järkevä vaihtoehto.

– Siinä kaikki jäisivät nuolemaan näppejään, niin velkojat, omistajat, pelaajat kuin junioritkin, Ruhanen alleviivaa. Lähdemme siitä, että keräämme varoja eri keinoin sekä säästämme kuluissa ja saamme talouden sitä kautta tasapainoon. Putoaminen Ykköseen ei ole maailmaloppu, se antaa meille mahdollisuuden hiljentää hieman tahtia, kerätä voimia, rakentaa toimintaa ja organisaatiota niin, että saamme vakiinnutettua vähintään Ykkösen tason. Tällöin 3-5 kuluttua, jos urheilullisesti olemme valmiita nousemaan takaisin liigaan, olemme vahvempia myös organisaation puolesta.

Isoja säästöjä jatkoa ajatellen seura aikoo tehdä ensi kauden pelaajabudjetista.

– Ensi kauden joukkueen rakentaminen aloitetaan lähiaikoina. Meillä on runsaat kymmenen pelaajasopimusta ensi kaudeksi, joissa osassa on mukana liigapykälä. Keskustelut pelaajien ja valmennuksen kanssa ovat vielä edessäpäin.

Kannattajaryhmä Kempton Royalsin mielipide varainkeruusta on selkeä.

– Tukea todellakin tarvitaan. Kemptonit ovat antaneet oman tukensa vuosien aikana monille tahoille, kuten esimerkiksi Savon Pallolle ja KuPS:n Salamille. Nyt toivomme, että me ja PS Kemi saamme myös tukea ihmisiltä, kun sitä tarvitsemme. Pienikin lahjoitus on tervetullut.

Tiistaina kannattajaryhmä antoi vielä ukaasin koskien PS Kemin valmentajaa, David Hannahia. Kempton Royalsia ei nähdä PS Kemin otteluissa, eikä seuran tapahtumissa, niin kauan kuin Hannah on puikoissa.

The post Veikkausliigasta: RoPS tähtää hopeaan, PS Kemi kolehdille appeared first on Byyri.

Se, että Ykköseen putoava joukkue hakee liigalisenssiä, ei ole sinänsä harvinaista. Näin toimitaan siltä varalta, jos jokin liigajoukkue sattuisikin vaikkapa menemään konkurssiin tai muuten luopumaan sarjapaikastaan. Skenaario ei näytä tällä kaudella erityisen todennäköiseltä, vaikka PS Kemistä onkin jotain pientä kuiskuteltu.

Hakemuksesta juolahtaa mieleen kuitenkin eräs kysymys. Yrittääkö seuraorganisaatio kieltää sen, ettei HIFK mitä todennäköisimmin pelaa Veikkausliigaa vuonna 2018? Seuran hallitus vältteli koko kauden ja erityisesti syksyn keskustelua putoamisesta. Samalla on toistettu mantraa, jonka mukaan Veikkausliigalla ei ole varaa menettää HIFK:ta, sarjan toiseksi kiinnostavinta seuraa.

Vaikka Ykköseen putoavat joukkueet monesti hakevat liigalisenssiä, ne harvoin kuitenkaan kokevat olevansa korvaamattomia. Veikkausliigan on tosiasiat myönnettävä, mutta niin on myös HIFK:n – urheilullisin perustein joukkue ei pärjännyt Veikkausliigassa.

Kausi oli alusta loppuun vaikea niin pelaajille kuin faneillekin. Toppari Kim Raimi tiivisti kauden päätyttyä tosiasiat Twitterissä seuraavasti: ”Moni asia tehtiin vasemmalla kädellä jo alkuvuodesta, lopputulos on tämä. Ei selvityksiä.”

Jopa pelaajienkin mielestä seuran rakenteissa on siis jotain syvästi pielessä. Kuinka näin vaikeassa tilanteessa oleva organisaatio voisikaan menestyä?

Vaikka osakeannin tavoite täyttyikin, on HIFK:n kohdalla kyseenalaistettu sitä, miten kerätty summa riittää kuluneen kauden tappioiden kuittaamiseen, saati uuden rakentamiseen. Kannattajapiirien keskusteluissa on väläytelty jopa sillä vaihtoehdolla, että tähtirintojen toiminta ottaisi uuden alun HIFK/2:n sarjapaikalta Kakkosessa.

Jos HIFK kuitenkin aikoo pelata Ykköstä kaudella 2018, talven aikana täytyy tapahtua suuria muutoksia. Joukkueen kasaaminen täytyy silti aloittaa välittömästi. Pelaajasopimuksia pitää tehdä varsinkin lupaavien junioreiden ja perusvarmojen runkopelaajien kanssa. Myös päävalmentaja pitäisi hankkia. Ja ennen kaikkea: rahakkaat sopimukset on unohdettava. Missä sarjassa HIFK ensi kaudella pelaakaan, seuran tulevaisuuden kannalta tärkeimmät päätökset tehdään tulevien parin kuukauden aikana.

Kauden päätyttyä toimiston porukka alkaa suunnitella stadionhanketta ja pelaajat pääsevät keskittymään palkkatöihinsä ja opiskeluihinsa. Moni HIFK-fani puolestaan kiinnittää katseensa jääkiekon SM-liigaan. Jääkiekon puolella HIFK takoo hyvää taloudellista tulosta vuosi toisensa perään, järjestää laadukkaita koko perheen ottelutapahtumia ja muun muassa rakentaa Kaisaniemeen joulukuuksi 18 000 katsojaa vetävän ulkostadionin juhlaottelua varten. Tietotaitoa HIFK-perheessä riittää siis yllin kyllin. Olisiko viimein aika myös hyödyntää sitä?

Kuva: Jetro Valtonen

The post Missä menet, HIFK? appeared first on Byyri.

Osakeannilla on määrä kerätä 250 000 – 400 000 euroa uutta omaa pääomaa, jolla yhtiön hallituksen mukaan ensinnäkin vahvistetaan seuran heikkoa taloudellista tilannetta ja toiseksi mahdollistetaan mahtipontisen Oma stadion -hankkeen käynnistäminen. Yhden osakkeen hinta on 189,70 euroa, kuten edellisessäkin annissa vajaat kolme vuotta sitten. Uuteen antiin voi osallistua osoitteessa https://omista.hifkfotboll.fi.

Lisämausteena tämänkertaisessa annissa on nimenomaan Oma stadion -hanke, joka käynnistetään osakeanti-esitteen mukaan jo loka-marraskuussa, jos anti saavuttaa 250 000 euron vähimmäismäärän. Oma stadion -hankkeeseen pääsee mukaan merkitsemällä vähintään kymmenen osaketta eli sijoittamalla vähintään 1897 euroa. Anti on käynnissä alustavasti 9. lokakuuta asti, jolloin se joko a) viedään läpi (250 000 euroa täyttyy) b) keskeytetään (rahat palautetaan) tai c) sille annetaan jatkoaikaa.

Osakeanti oli määrä käynnistää jo aiemmin, mutta osakkeenomistajille pidetyssä infotilaisuudessa 31.8. nousseen kriittisen ja kiivaan keskustelun seurauksena antia siirrettiin viikolla eteenpäin. Osakkeenomistajat esittivät huolensa erityisesti siitä, että kaikki laskelmat perustuvat siihen, että HIFK säilyttää paikkansa Veikkausliigassa ja että annin toteutumiseen vaadittava 250 000 euron vähimmäismäärä on hilattu aivan liian korkealle. Tänään julkaistun osakeantiesitteen mukaan nämä seikat ovat yhä osakeannin lähtökohtina.

Suurin kysymys kuitenkin lienee: kuka antiin tällä kertaa osallistuu?

Kolme vuotta sitten Veikkausliigaan nouseva HIFK oli kovassa huudossa ja jokaiselle HIFK-fanille tarjottiin ainutkertaiselta vaikuttava mahdollisuus päästä lempijoukkueensa omistajaksi. Suurin osa viime antiin osallistuneesta yli 700 tukijasta ostikin ainoastaan yhden osakkeen. Harva yhden osakkeen omistaja tuskin ostaa enää toista osaketta hyväntekeväisyysmielessä.

Kuka on valmis ostamaan Ykköseen tippumassa olevan joukkueen osakkeen? Saako Oma stadion -hanke varakkaat yksityissijoittajat liikkeelle?

Kausi on ollut meille HIFK-faneille todella raskas. Oma Stadion -hanke pitäisi käynnistää samaan aikaan, kun luvassa näyttää olevan pikemminkin paluu Bollikselle. Salamyhkäinen hanke vaikuttaa tällä hetkellä toimiston haaveilulta – varsinkaan kun mitään konkreettista ei ole vielä tuotu esille.

Kirjoittaja: Jetro Valtonen

The post Kysymyksiä HIFK:n osakeannista appeared first on Byyri.