Viime vuoden tammikuussa sama ryhmä – West Ham Fans Finland (WHFF) – teki matkan Koillis-Englantiin. Tämä oli ryhmän ensimmäinen yhteinen matka. Vuoden aikana sekä retkikunnan että faniryhmän koko on kasvanut tasaisesti. Tänä vuonna matkaan ja West Hamin ottelua seuraamaan lähti 23 urheaa WHFF:n perustajan Markku Kauppisen johdolla.

Vastoinkäymisiä jo ennen matkaa

Alun perin tarkoituksena oli saapua hyvissä ajoin Gatwickin lentokentälle, josta siirtyisimme pikaisesti Itä-Lontooseen. Tarkoitus oli pelata Lontoon olympiastadionin kupeessa ystävyysottelu suomalaisten ja paikallisten “Hammersien” välillä. Paikalle oli sovittu muun muassa West Ham -legenda Tony Cotteen esiintyminen sekä kentällä että myöhemmin jälkipeleissä.

Englantiin iskenyt lumimyrsky kuitenkin pisti kapuloita rattaisiin. Ensin peruttiin peli matkaa edeltävänä päivänä lumisen kentän vuoksi ja seuraavaksi Cottee perui esiintymisensä, kun olimme jo laskeutuneet Englantiin.

Teimme joka tapauksessa Englannissa nopean siirtymän West Hamin kaupunginosaan, jossa pohdimme seuraavaa liikettä, kunhan saisimme eri lentoyhtiöillä eri lähtöpaikoista lentäneen retkikunnan kokoon. Luonnollinen kokoontumispaikka oli The Queens, joka on West Ham -fanien tunnetuimpia kantapaikkoja. Matkustin norjalaisella lentoyhtiöllä viiden hengen seurueen kanssa, joka oli ensimmäisenä paikalla. Menimme siis odottelemaan muita John Smith’s -tuopin ääreen.

Kierros West Hamin ikonisissa paikoissa

Ohjelmaa ei ollut vaikea keksiä peruuntuneesta futismatsista huolimatta. Saimme mahdollisuuden kiertää West Hamin ja Upton Parkin kaupunginosien ikonisimmissa paikoissa. Queensistä lähdin osan ryhmästä kanssa Nathan’s Pie and Eeliin, joka on ollut Hammers-fanien merkittävin ruokapaikka jo 75 vuotta.

Kaksi vanhaa rouvaa häärii tiskin takana klassisissa tarjoilijan asuissa. He ovat pitäneet puljua pystyssä jo kymmeniä vuosia ja aikovat jatkaa työntekoa niin kauan kuin henki heissä pihisee. Omistaja Richard Nathan, joka on neljännessä polvessa pyörittänyt piiraspaikkaa, on jo ennen stadionin vaihtoa valittanut sitä, miten se osuu heidän liiketoimintaansa pahasti.

Ruokapaikassa on vanhoja aikoja henkivä tunnelma. Seinällä on kuvia menneiltä hyviltä ajoilta, kun pelaajatkin kävivät Nathan’sissä pelien jälkeen. Ja ruoka, sehän oli varsin erinomaista! Ei mitään turhaa kikkailua, piiras lihatäytteellä, pallo perunamuusia ja lihalientä, joka vie kielen mennessään. Klassikkoruoasta kenties se ikonisin versio.

Kierros jatkui The Boleyn Taverniin, joka on SE paikka, johon West Hamin kannattajat kokoontuivat juuri ennen Upton Parkille lähtöä. Paikka oli perjantaina käytännössä tyhjä. Otimme reissun ensimmäiset real alet ja kävimme pubin takaosassa. Sinne avautuu huomattavasti isompi tila, jonka pystyy kuvitella olleen joskus täysi. Aukea kymmenen neliön tila biljardipöydän edessä on tarkoitettu erityistä pre-match-rituaalia varten.

– Juuri ennen lähtöä fanit kerääntyivät tähän tanssimaan ja laulamaan. Yhteisestä merkistä jokainen heitti tuoppinsa yhtä aikaa ilmaan ja sai osansa olutsuihkusta, retkenjohtaja Kauppinen kertoi muistoistaan. Vaikka pubi on tilava, sinne ahdettiin matsipäivänä 300–400 ihmistä.

Entisen stadionin kupeessa sijaitsevasta pubista on yli kolme mailia uudelle kotistadionille. Meille ei käynyt selväksi, suoritetaanko tätä rituaalia enää.

Muutoksen tuskaa

Moni muukin paikka on kärsinyt pahasti Lontoon olympiastadionille siirtymisestä. Yleinen mielipide on se, että siirto oli käänteentekevä West Hamin historiassa.

West Ham on ollut perinteisesti itälontoolaisen duunariväestön kannattama. Se perustettiin vuonna 1895 nimellä Thames Ironworks FC samannimisen telakka- ja metalliteollisuusyrityksen toimesta, mikä näkyy seuran imagossa yhä vahvasti. Etenkin täällä, keskellä rähjäistä Itä-Lontoota, pystyy aistimaan sen työläisimagon, joka West Hamin perustana on ollut alusta saakka ja joka erottaa sen Lontoon suurista seuroista.

Stadionia täällä ei kuitenkaan enää ole.

Upton Parkin eli Boleyn Groundin purkutyöt oli aloitettu viime vuonna, kun olin viimeksi Itä-Lontoossa, ja nyt yksi kaupunginosan tärkeimmistä maamerkeistä on purettu maan tasalle. Tilalle rakennetaan kerrostaloja. Upton Gardens -nimisistä komplekseista osa on jo noussut soran päälle, ja asuinkelpoisia niiden pitäisi olla tämän vuoden kesällä.

Stadionin purkaminen on ollut kova pala koko West Hamin kaupungiosalle, eikä Stratfordiin rakennetun uuden stadionin kiillotetuilla pinnoilla ja aukeassa ympäristössä pysty kuvittelemaan itseään siihen likaiseen kivenmurikkalähiöön, josta seura on ponnistanut.

Pelejä ja leikkejä

Hotellimme oli kävelymatkan päässä Upton Parkista, joten siirryimme sinne ja hankimme samalla eväitä huomista bussimatkaa varten. Kelistä olisi tulossa melko huono, joten matka-aika tulisi venymään todennäköisesti yli 4 tunnin.

Illan olimme suomalaisten kesken kolmannessa West Hamin kannattajille rakkaassa pubissa, Carpenter’s Armsissa. Siellä vaihdoimme kuulumisia vanhojen tuttujen kesken ja teimme tuttavuutta ensikertalaisten kanssa. Pääsimme myös esittämään jo viime reissulla perinteeksi muodostuneen soutuperformanssin Rod Stewartin biisiin Sailing, joka on tuttu Suomessakin esitetystä Huonosti käyttäytyvät miehet -tv-sarjasta.

Suuntana Swansea

Edellisilta jyskytti vielä mielessä, kun nousimme kukonlaulun aikaan. Olemattoman aamupalan jälkeen lähdimme kohti Victoria Tavernia, jolla olisi vielä roolinsa tarinassa. Jo ennen kuin kello oli lyönyt seitsemän, kapakassa oli täysi tohina päällä omia juomia juodessa ja striptease-show’sta “nauttiessa”.

Kaksi bussia lähti kohti Walesia tarkalleen kello 07:00. Kyydissä oli WHFF:n jäsenten lisäksi paikallisia faneja. Kalja virtasi ja stereoista soitettiin sekä ikivihreitä brittiklassikoita että modernimpaa musiikkia. On sanomattakin selvää, että klassikot saivat lämpimimmän vastaanoton.

Maisemat olivat lähinnä sateista peltoa, eikä niitä tarvinne kuvailla sen tarkemmin. Selkeä muutos tapahtui kuitenkin Walesin rajan ylittämisen jälkeen, kun maasto muuttui huomattavasti mäkisemmäksi. Myös Swansea Cityn Liberty Stadium oli mäkien ympäröimä.

Osa lontoolaisista faneista yllätti toimittajan etsiessään juhlafiilistä kokaiinista. Tämä ei kuitenkaan ilmeisesti ole vierasreissuilla kovin poikkeavaa.

Juhlaa alkuvihellykseen saakka

Ennen ottelua oli ollut vahvaa puhetta siitä, miten uskollisimmat fanit ja seuran puheenjohtajat, David Gold & David Sullivan – Gollivanit – olisivat törmäyskurssilla.

Hammersin alkuperäinen identiteetti on fanien mielestä tuhottu, pelaajahankinnat ovat nykyään palkkasotureita, eikä Lontoon olympiastadion kaikessa säihkyvyydessään edusta sitä kulttuuria, josta West Ham ja henkilöt sen ympärillä on tunnettu. Vielä kun tulokset ovat koko kauden olleet sitä itseään David Moyesin kohtuullisesta alusta huolimatta, ei ilmapiiri Itä-Lontoossa varsinaisesti ole leppoisa.

Päinvastoin nyt oltiin matkalla samaan haluttomuuden aikaan, jota Slaven Bilicin viimeisten kuukausien aikana totuttiin näkemään.

Ennen Swansea-ottelun alkuvihellystä usko omiin oli kuitenkin luja, ja miksi ei olisi ollut. Stadionin alla Hammers-fanit tanssivat, lauloivat ja riehuivat samalla tavalla kuin aina ennekin. Tuopit lentelivät ja kaikki kaulailivat iloisessa away days -hengessä. I’m Forever Blowing Bubbles kajahti päätykatsomossa todella komeasti muutamalta tuhannelta vierasfanilta. Ilo ei kuitenkaan kestänyt kauaa vihellyksen jälkeen.

Ottelu Swansean vieraana kuvasti sinänsä sitä murheen alhoa, johon seura on ajautunut. Vierasjoukkue tuli kentälle huonosti valmistautuneena ja väärällä jalalla, eikä ensimmäistä maalia omaan verkkoon tarvinnut kauaa odottaa. Tätä seurasi toinen maali ennen puoliaikaa, eikä ilmassa ollut enää suuria toiveita, koska esitys oli ollut niin surkea.

Voidaan spekuloida, olisiko maalivahdin pitänyt torjua ensimmäinen maali tai puolustajan ehtiä blokkaamaan laukaus, mutta se on toisarvoista, koska West Hamin pelaamisessa ei ollut missään vaiheessa minkäänlaista järkeä. Swansean annettiin vyöryttää hyökkäyksiä lähinnä toivoen, että ne kestetään ja sen jälkeen saadaan rakennettua jotain.

Asiaa ei auttanut, että lähes jokainen West Hamin pelaaja pelasi yksinkertaisesti huonon pelin. Kaiken kukkuraksi joukkueen avainpelaajiin lukeutuva Winston Reid kannettiin paareilla pois noin puolen tunnin pelin jälkeen. Toisella puoliajalla kentälle tullut Michail Antonio viimeisteli jälleen maalin, mutta se oli laiha lohtu 4-1 lukemiin päättyneessä ottelussa.

Away days, rainy days

Vahva boikottiasenne oli aistittavissa läpi vierasmatkan. Omistajakaksikkoa halventavat iskulauseet ja laulut kuuluvat normaaliin pre-match-rutiiniin, enkä voi olla ajattelematta viime vuoden matkaa, jolloin tämä samankaltainen inho kohdistui Dimitri Payetiin. Silloin parannus oli ’’leikata kasvain irti’’, mutta nykytilanne on huomattavasti kimurantimpi.

Lähdimme pikaisesti pelin jälkeen kohti Lontoota. Ei ollut juhlatunnelmaa, eikä samanlaista laulua kuin menomatkalla. Keskustellessani muutaman paikallisen fanin kanssa vahvistuivat aavistukset ja epäilykset West Hamin nykytilasta. Aallonpohja häämöttää, fanit protestoivat vahvasti nykymenoa, manageri ei tunnu tietävän mitä tekee ja pelaajat vaikuttavat hämmentyneiltä.

Tämä kaikki on osa suurempaa kontekstia, jossa jalkapalloa ei arvosteta enää urheiluna tai, no, jalkapallona, vaan se on tapa tehdä liiketoimintaa ja tuottaa viihdettä massoille eikä palvella kannattajia, heitä, jotka antavat kaikkensa seuran eteen.

– Yhtenä päivänä teet maalin ja suutelet joukkueesi logoa. Seuraavalla viikolla siirryt 30 miljoonalla Kiinaan tai Arabiemiraatteihin, tiivisti Thomas, paikallinen fani.

Bussi jätti meidät sinne, mistä oli poiminutkin: Victoria Tavernin eteen. Turha siitä oli enää mihinkään lähteä, ajattelimme, joten jatkoimme illanviettoa siellä.

Sunnuntai kirkastui aamulla jopa auringonpaisteeseen, vaikka viime illan rankka juhlinta tuntuikin yhä kintereissä. Kokosimme tavaramme kasaan ja luovutimme hotellihuoneen. Osa suomalaisporukasta lähti kohti kotia. Minä ystävieni kanssa suuntasimme Stratfordiin katsastamaan uutta stadionia.

Siirtymä uuteen, kiillotettuun imagoon

Olympiastadion sijaitsee aukealla paikalla Stratfordissa, noin puolen kilometrin kävelyn päässä asemalta. Vuoden 2012 olympialaisia varten rakennettu stadion on kuin iso talo preerialla. Ei likaisia tiilitaloja, ei roskia, ei epätasaisia pintoja. Kaikki on siistiä ja kiiltävää.

West Ham on omistajakaksikkonsa Gollivanien johdolla tehnyt isoja muutoksia pyrkien kohti samoja apajia, joissa Valioliigan suurimmat pelaavat. Muutokset ovat olleet suuria, ja se on saanut fanit kääntymään johtoporrasta vastaan. Kun tulokset ovat olleet surkeita ja sarjapaikka vaarassa, stadionilla on vallinnut aavemainen, suorastaan poissaoleva tunnelma.

Osa faneista boikotoi uutta stadionia ja se on tavannut olla puolityhjä jo hyvän aikaa ennen loppuvihellystä, eikä pelkästään tuloksista johtuen. Ennen Burnley-ottelua West Hamin fanit järjestivät johtoportaan vastaisen marssin, josta oli puhetta jo matkalla Walesiin.

Tilanne on kärjistymässä Itä-Lontoossa, vaikka David Gold on rohkeasti pyrkinyt kohtaamaan faneja ja kuuntelemaan heidän murheitaan.

Itä-Lontoo ei enää ole entisensä. Jännitteitä on ilmassa, ja kiiltävän ulkokuoren alla jalkapalloseuran kaksi tärkeintä osapuolta on ristiriidoissa. Palaan vielä West Hamiin, kunhan tästä kaudesta selvitään.

The post Tien päällä: Englannista Walesiin ja takaisin appeared first on Byyri.

Seitsemän näistä joukkueista on myös antanut jo potkut valmentajalleen tällä kaudella. Marginaalit ovat siis todella pienet ja panokset todella suuret.

Kuka putoaa, kuka säilyy?

Kärkikuusikon takana on yleensä useampia keskikastin joukkueita, jotka ovat turvassa putoamiselta. Tällä kaudella näin ei kuitenkaan ole. Vain Leicester, Burnley ja Everton voivat pikkuhiljaa huokaista helpotuksesta. Viime vuosien vakaat seurat kuten Southampton, Swansea, West Brom ja Stoke ovat pelanneet ailahtelevaisesti. Vastaavasti nousijajoukkueet Huddersfield, Brighton sekä Newcastle ovat yllättäneet monet peliesityksillään tällä kaudella.

Pienten erojen vuoksi yksikin onnistunut valmentajanvaihdos tai pelaajasiirto voi pelastaa joukkueen kauden. Yleensä tammikuun siirtoikkunassa muutama seura tekeekin kalliita paniikkihankintoja, mutta tänä vuonna sellaisilta vältyttiin. Valmentajanvaihdot näyttävät onnistuneen ainakin Swansealla, Crystal Palacella ja West Hamilla, mutta jo pari tappiota voi suistaa ne jälleen putoamisviivan alapuolelle.

Bournemouth (10. – 31 pistettä)

Eddie Howen miehet olivat, ennen viime kierroksen tappiota Huddersfieldille, peräti seitsemän tappiottoman ottelun putkessa Valioliigassa. Tuon putken aikana se päihitti muun muassa Arsenalin ja Chelsean. Bournemouth pelaa iloista ja hyökkäävää jalkapalloa, eikä sen tarvinnut tehdä yhtään hankintaa tammikuun siirtoikkunassa. Ykköshyökkääjä Callum Wilson on myös vihdoin täydessä pelikunnossa. Joukkue tullee säilyttämään sarjapaikkansa helposti.

Kirsikanpunaisissa pelaava Bournemouth operoi yhdellä Valioliigan pienimmistä budjeteista.

Watford (11. – 30 pistettä)

Watford antoi potkut valmentajalleen Marco Silvalle tammikuussa. Tilalle tulleen Javi Gracian alaisuudessa kolmesta ottelusta saaliina on neljä pistettä. Ei tule tippumaan vuotavasta puolustuksesta huolimatta, koska hyökkäyksessä on tarpeeksi leveyttä Gerard Deulofeun saapumisen jälkeen.

West Ham United (12. – 30 pistettä)

Fanien keskuudessa ei otettu hyvin vastaan Moyesin palkkaamista, mutta se on kannattanut ainakin tähän asti. West Ham on onnistunut ottamaan useita tärkeitä pisteitä alkuvuoden aikana ja varsinkin Marko Arnautovic on loistanut Moyesin alaisuudessa. Joukkue on yhtenäisempi tällä hetkellä, kuin ennen Slaven Bilicin potkuja, mikä kielii säilymisestä.

Newcastle United (13. – 28 pistettä)

Newcastle on piristynyt viime aikoina. Viime viikonloppuna Manchester United kaatui kotona, ja viisi pistettä viimeisestä kolmesta ottelusta antaa toivoa sarjapaikan säilyttämiselle. Rafael Benitez ei saanut haluamiaan vahvistuksia tammikuussa, koska rahaa ei seurapomo Mike Ashleylta vieläkään herunut. Kenedyn, Islam Slimanin sekä Martin Dubravkan lainadiilit olivat hyviä ratkaisuja. Uusi maalivahti Martin Dubravka pelasi loistavan debyytin ja Kenedy on ollut todella pirteä pelaamissaan otteluissa. Säilyy niukasti.

Brighton & Hove Albion (14. – 28 pistettä)

Brightonin itseluottamus on tällä hetkellä korkealla. Kahdeksan pistettä edellisestä neljästä ottelusta on nostanut joukkueen jo 14:nneksi. Kesän ykköshankinta Jose Izquierdo on alkanut lunastaa häneen kohdistettuja odotuksia, ja 34-vuotias Glenn Murray osaa tehdä edelleen maaleja. Fanit voivat myös iloita Leonardo Ulloan lainapestistä, ja Jurgen Locadian saapumisesta ennätyssiirrolla. Säilyminen tulee tekemään tiukkaa joka tapauksessa.

Crystal Palace (15. – 27 pistettä)

Seitsemänteen peliin asti vaikutti siltä, että Palace tippuu varmasti. Nolla pistettä ilman ainuttakaan tehtyä maalia. Frank de Boerin potkujen jälkeen Roy Hodgson on kuitenkin hiljalleen kääntänyt kurssin. Joukkue näyttää aivan toiselta, kuin kauden alussa. Se pelaa vahvuuksillaan ja tästä voi kiittää pitkälti Hodgsonia. Kotkien viime aikojen otteita ovat haitanneet lukuisat loukkaantumiset. Joukkueen parhaan pelaajan Wilfried Zahan menettäminen muutamaksi viikoksi on kova isku, mutta materiaalin pitäisi silti riittää säilymiseen. Midtjyllandista hankittu Alexander Sorloth voi olla tärkeä pelaaja loppukaudella, koska Christian Benteken ruuti on ollut läpimärkää.

Swansea City (16. – 27 pistettä)

Carlos Carvalhalin tulo valmentajaksi on antanut jo varmaksi putoajaksi tuomitulle Swansealle toivoa säilymisestä. Sam Clucas ja Alfie Mawson ovat kuin uudestisyntyneet hänen alaisuudessaan. Hienot voitot Liverpoolista ja Arsenalista nostavat myös varmasti itseluottamusta loppukaudeksi. Andre Ayewn paluu tuo kaivattua leveyttä hyökkäyspäähän Wilfried Bonyn loukkaannuttua loppukaudeksi. Tällä hetkellä näyttää hyvältä.

Swansea ei ole hävinnyt Liberty Stadiumilla sitten tammikuun alun.

Huddersfield Town (17. – 27 pistettä)

Voitto Bournemouthista antaa pientä toivoa paremmasta. Sitä ennen joukkue hävisi viisi ottelua putkeen ja pelasi peräti kahdeksan ottelua ilman voittoa. Kausi alkoi hyvin, mutta tällä hetkellä näyttää siltä, että tippuminen on edessä. Kaikki on kuitenkin vielä omissa käsissä, koska joukkue kohtaa vielä kuusi sarjataulukon alapäässä majailevaa joukkuetta. En usko, että rahkeet riittävät sarjapaikan säilyttämiseen.

Southampton (18. – 26 pistettä)

Seura on useiden tasapelien vuoksi valunut pikkuhiljaa mukaan putoamiskamppailuun, eikä Mauricio Pellegrinon taktiikat ole miellyttäneet hyökkäysvoittoiseen jalkapalloon tottuneita faneja. Jack Stephens on ollu mainiossa vireessä viime viikkoina. Sen sijaan Charlie Austin on loukkaantumisherkkä, Shane Long ailahtelevainen ja Manolo Gabbiadini alavireinen. Joukkueen pitäisi olla tarpeeksi laadukas säilymiseen, mutta tasoa on nostettava.

Stoke City (19. – 25 pistettä)

Paul Lambert korvasi Mark Hughesin ja aloittikin vahvasti neljällä pisteellä kahdesta ensimmäisestä ottelusta. Xherdan Shaqiri näyttää päässeen vireeseen Lambertin alaisuudessa ja tammikuussa saapuneet Badou Ndiaye ja Moritz Bauer vaikuttavat hyviltä hankinnoilta. Stoken täytyy kuitenkin puolustaa paremmin. Joukkue on päästänyt koko sarjan eniten maaleja. Tiukkaa tekee säilymisen kannalta, ellei puolustusta saada tukittua.

Rory Delapin rajaheittoja on monella ikävä.

West Bromwich Albion (20. – 20 pistettä)

Joukkue on hävinnyt sarjassa kolme ottelua putkeen, eikä hyvältä näytä säilymisen kannalta. Tony Pulisin tilalle palkattu Alan Pardew ei ole saanut käännettyä suuntaa toivotulla tavalla, vaikka pelitapaa on muutettu hyökkäävämmäksi. Daniel Sturridge tuli lainalle loppukaudeksi, mutta loukkaantui vähemmän yllättäen heti. Ihmeitä täytyy tapahtua, jotta West Bromwich pelaa Valioliigassa ensi kaudella.

Pelien vähentyessä piste-erot tuppaavat kasvamaan Putoamistaistelun loppuratkaisu on varmasti silti kutkuttava viimeiseen kierrokseen saakka, ehkä jopa paras koskaan. Kun monet meistä harmittelevat, ettei tänä vuonna ole mestaruustaistelua, kannattaa katseet suunnata sarjataulukon peräpäähän. On nimittäin varmaa, että näissä peleissä tullaan näkemään suurta draamaa.

Kuvat: Chris Parker, Christoper Elkins, Ronnie Macdonald

The post Valioliigan putoamiskamppailu: jännittävin koskaan? appeared first on Byyri.

Putoajakandidaateista hyvin rajallisella budjetilla operoinut Huddersfield yllätti lähtökohtiin nähden monet nousemalla viime kauden päätteeksi Valioliigaan. Joukkueen päävalmentaja David Wagner kuitenkin rakentaa joukkueen pelityyliä ja omaa prosessiaan rauhassa ja pitkäjänteisellä tähtäimellä, joka toikin tuloksia jo yllättävän aikaisin.

Nousun jälkeen seura hyppäsi innokkaana siirtomarkkinoille, josta saatiin ongittua oivia täsmävahvistuksia jopa Valioliigaan. Tästä huolimatta Terrierien ydinrunko pysyi kasassa, eikä seurassa ole nähtävissä samanlaista hätiköintiä kuin usein vastaavassa tilanteessa. Wagnerin suojatit saattavatkin jatkaa ihmisten yllättämistä myös maan pääsarjassa.

Borussia Dortmundin valmentajakoulun läpi käynyt Wagner valmentaa erittäin energistä ja viihdyttävää jalkapalloa, ja vannoo yhteen hiileen puhaltamisen nimeen. Huddersfieldin ottelut tulevatkin olemaan viihdyttävää katsottavaa, jos saksalais-yhdysvaltalainen saa pelikirjansa toimimaan myös kovempia vastustajia vastaan Valioliigassa. Riskitekijöinä onkin nähtävä vauhdikkaan pelitavan luomat ongelmat puolustuksessa, sekä vaativan pelityylin kuormittavuus, jotka voivat tuoda ongelmia joukkueelle. Pelissä onkin hyvin paljon samoja elementtejä kuin Borussia Dortmundin tai Liverpoolin pelaamisessa.

Huddersfieldin ja Liverpoolin kohtaamiset kannattaakin laittaa kalenteriin ylös, sillä joukkueet pelaavat hyvin samanlaista, nopeasti liikkuvaa jalkapalloa. Lisämausteensa luo se, että Wagner mm. toimi Jürgen Kloppin bestmanina.

Mikäli joukkue pysyy ehjänä, pelaajamateriaali on kohtalainen myös Valioliigaan, vaikkei tähtiloistoa löydykään. Sen lisäksi Wagner on saanut rauhassa ajaa omaa filosofiaansa joukkueeseen sisään ja saa sillä kilpailuetua puolelleen. Huddersfield tuleekin olemaan ilopilleri ja mukava seurattava myös Valioliigassa, ja saattaa tehdä kiusaa monillekin joukkueille. On aivan mahdollista, että Terrierit jatkavat yllätysten tekemistä myös maan korkeimmalla sarjatasolla, mutta putoamisenkin sattuessa on Wagnerin prosessi vasta aluillaan. Tämä tarkoittaa sitä, että Huddersfield nähtäneen tulevaisuudessa myös useammin Englannin korkeimmalla sarjatasolla.

Sen sijaan Lontoon kupeesta, Hertfordshiresta ponnistava Watford lähti kauteen jälleen uuden managerin alaisuudessa, kuten seuralla on tapana ollut. Tällä kertaa penkin takana keitoksiaan sekoittelee Hullista saapunut Marco Silva.

Silva on jo osoittanut potentiaalia valmentajana ja voikin osoittautua hyväksi nimitykseksi. Kuitenkaan Watfordin pelaajamateriaali ja äkkipikainen omistajaporras ei anna kovinkaan ruusuisia lähtöasetelmia. Puolet joukkueen faneista toissakaudella ihastuttaneesta kärkiparista on tiessään (Ighalo -> Changchun Yatai F.C.), ja viime kauden murheenkryyninä toiminut puolustus ei ole saanut kesän aikana tarvitsemiaan vahvistuksia.

Monen muun Valioliigaseuran tavoin The Hornets on vahvistanut keskikenttäänsä fiksuin ostoksin ja se kestääkin vertailun liigan keskikastin joukkueiden kanssa. Etienne Capoue, Tom Cleverley, Will Hughes, Valon Behrami, Nathaniel Chalobah sekä Roberto Pereyra tarjoavat Silvalle monipuolisen ja eri variaatioita mahdollistavan keskustan, jonka turvin Watford voi löytää peliinsä voittavia elementtejä. Vakaasta keskikentästä huolimatta palikat eivät riitä Silvan haluamaan monipuolisuuteen, vaikka hyökkäyksestäkin potentiaalia löytyy. Myöskään tuuliviirimäinen omistajaporras ei anna kovin ruusuisia lupauksia tulevaisuudesta.

Kaikkein todennäköisimmin Watford tuleekin taistelemaan putoamista vastaan. Silva antaa seuralle mahdollisuuksia, mutta toiminnan jatkuessa tulevaisuudessa samankaltaisena ei tulevaisuudennäkymiä voi pitää kovin kaksisina.

Aikanaan Brendan Rodgersin alaisuudessa pallollisen pelaamisen evoluutiota Englannin kentillä tehnyt Swansea on käyttänyt viimeiset puolitoista vuotta kaiken aikaisemman tuhoamiseen ja totaalisen pakan sekoittamiseen.

Viisi eri valmentajaa puolentoista vuoden sisään ei ole millekään joukkueelle optimaalinen tilanne, ja tilanne aikaisemmin itsensä liigan keskikastiin vakiinnuttaneessa seurassa on ollut lähinnä sekasortoinen. Nyt kuitenkin manageri Paul Clement näyttää saaneen hetkeksi työrauhan, vaikka viime kauden tulokset eivät kuherruskuukauden jälkeen päätähuimaavia olleetkaan.

Walesiläisten riveihin on kesällä hankittu potentiaalia. Las Palmasista saapunut Roque Mesa voi vielä loksauttaa monta leukaa auki, jos sopeutuu Valioliigaan, ja Chelseasta lainalla oleva nuori Tammy Abraham on yksi tulevan kauden läpimurtopelaajia. Swansean rinki on kuitenkin valitettavan kapea – etenkin Gylfi Sigurdssonin myynnin jälkeen – eikä se kestä käytännössä yhtään avainpelaajan loukkaantumista. Sen lisäksi Carlo Ancelottin aisaparina tunnetuksi tullut Clement on vielä hyvin katsomaton kortti päävalmentajana.

Clementin onnistuessa nappiin, Swansean on mahdollista nousta takaisin kolkuttelemaan liigan keskikastin portteja. Ihan yhtä todennäköistä kuitenkin on, että Clement on ensimmäisiä vaihtoon meneviä managereja, ja Swansea sen kuin jatkaa tuuliviirinä pyörimistä yrittäen karata putoamisviivaa. Identiteetin hukannut seura on vaarallisen pahasti hukassa, ja materiaali ei ole riittävä kääntämään pelejä yksin Joutsenille. Tulee seuraavien kausien aikana hakemaan vauhtia sarjaporrasta alempaa.

Englannin mittapuulla pikkukaupungista kotoisin oleva Burnley on mukana tämän kauden karkeloissa tutulla sapluunalla. Muutokset ovat olleet äärimmäisen vähäisiä ja manageri Sean Dyche saa jatkaa erittäin työteliään pelitapansa vyöryttämistä tutuilla kasvoilla.

Dychen pelifilosofiaan eivät hienoudet kuulu, mistä kertoo mm. miehen suuttumus viime kaudella siitä, kuinka joukkue hävisi koska sortui pitämään liikaa palloa. Burnleyn otteluita kannattaakin pitää silmällä, sillä aika ajoin joukkueen pelitapa on tylsyydessään ja naurettavuudessaan jopa riemastuttavaa. Etenkin ottelut West Bromwich Albionia vastaan kannattaa laittaa merkille, kun vastakkain asettuu kaksi joukkuetta, jotka kumpikin pelkäävät pallon hallintaa enemmän kuin Teräsmies kryptoniittia.

Samanlaisia aseita kuin Pulisilla WBA:ssa työkalupakissaan tai joukkueen materiaalissa ei Dychellä kuitenkaan ole. Joukkueen fanit eivät realistisesti voi odottaa kaudelta muuta, kuin sarjassa säilymisen tavoittelua. Harmillisesti joukkueen materiaali, seuran budjetti ja Dychen kyvyttömyys luoda kuin yksi toimiva pelitapa tulevat käymään Burnleylle kalliiksi. Äärimmäisen raastava pelitapa luo Burnleylle saumat yllättää, mutta samalla ylitsevuotavan riskin, sillä kapea materiaali ei kestä yhdenkään avainpelaajan loukkaantumista.

Burnley tulee taistelemaan kynsin ja hampain sarjassa säilymisestä. Kotona vahva joukkue tulee tekemään yllätyksiä ja Turf Moor ei tule tällä kaudellakaan olemaan mukava paikka vierailla. Kokonaisuutta katsellessa olisi säilyminen Valioliigassa pienoinen yllätys piskuiselle seuralle.

Viimeisimpänä analysoitavana oleva nousijajoukkue Brighton lähtee haastamaan muita joukkueita lähes täysin samalla miehistöllä, joka viime vuonna toi seuralle nousun parrasvaloihin. On ihanaa futisromantiikkaa luottaa samaan runkoon, jonka kanssa joukkue on taivaltanut alemmalta sarjatasolta asti, mutta nykyisellä materiaalilla seuralle on vaikea povata pitkää tulevaisuutta Valioliigaviheriöillä.

Lokeille sarjapaikan uusiminen onkin kauden selkeä päätavoite, eikä joukkue tule kilpailemaan pisteistä kuin muiden putoamista vastaan taistelevien kanssa. Tästä huolimatta voi Brighton tulla aiheuttamaan harmaita hiuksia ja turhautumista monelle muulle seuralle kauden edetessä, sillä mielipuolisia työtunteja paahtavan Chris Hughtonin miehistö pelaa vanhan liiton brittipalloa, jossa ei fyysisyyttä ja kaksinkamppailuja kaihdeta. Fyysisyydellä pelihuumorin pois vieminen paremman materiaalin taitopelaajilta ja oikean laidan Anthony Knockaert ovatkin Amex Stadiumin isäntien ainoat mahdollisuudet ennakolta kovempia joukkueita vastaan.

Brighton tulee antamaan kaikkensa taistelussa sarjapaikasta, ja kauteen voi mahtua pari mukavaa yllätystäkin, mutta valitettavasti joukkue ei pysty tosissaan haastamaan edes alempaa keskikastia. Lisämielenkiintoa luo seurassa tällä hetkellä kakkosvahtina operoiva Niki Mäenpää, jonka mahdollista liigadebyyttiä saamme jännätä koko kauden ajan.

Kaikki putoamista vastaan taistelevat joukkueet ovat lähtökohdiltaan sellaisia, että jo sarjassa pysyminen on puoli voittoa. Kaiken onnistuessa nappiin ovat kuitenkin sijat lähempänä keskikastia myös mahdollisia. Kaiken kaikkiaan on mahdollista, että odotettavissa on kaikkien aikojen tasaisin Valioliigakausi, joka tulee tarjoamaan faneilla monia elämyksiä ja raastavia hetkiä.

Kirjoittaja: Juuso Sallinen

The post Valioliigaa kärkiloiston takaa osa 4 – Championshipin varjo uhkaa appeared first on Byyri.