Tässä listauksessa tuodaan esille muilta aloilta, ammateista tai lajeista tuttuja ihmisiä, joilla on vahva tausta jalkapallon parissa, ja jotka ovat tulleet tunnetummiksi futisuran jälkeen tai ovat ehkä menestyneet paremmin jossain muussa lajissa. 

Koska kahden tai useamman lajin konkareita on olemassa niin paljon, olen poiminut listalle vain pari nimeä. Tässä tapauksessa Timo Nummelin, Kari Eloranta tai lukuisat jääpalloa pelanneet loistavat poissaolollaan. Lisäksi karsittujen listalla on myös Åke Lindmanin, Kaarlo Oksasen tai Konsta Hietasen tapaiset, joilla muu ammatti oli vahvasti mukana jo pelivuosien aikana tai jopa ennen sitä.

Lista ei siis missään nimessä ole täydellinen ja sieltä on jätetty tietoisesti muutamia nimiä pois.

SM-sarja / Veikkausliiga

Olli Rehn

Vuodesta 2018 Suomen Pankin pääjohtajana toiminut Olli Rehn nousi eduskuntaan Keskustan riveistä vuonna 1991 ja toimi myöhemmin elinkeinoministerinä. Euroopan Unionin komissaarina Rehn toimi vuosina 2004-14.

Mikkelissä syntynyt Rehn oli myös lupaava jalkapalloilija. Hän oli 18-vuotiaana nostamassa Mikkelin Palloilijoita SM-sarjaan vuonna 1980 tehden yhden maalin. SM-sarjassa Rehn debytoi seuraavana vuonna vaihtopelaajana 17.5. paikallisottelussa Mikkelin Pallo-Kissoja vastaan. Mies hankki tappioasemassa olleelle MP:lle pilkun vain muutamia minuutteja ennen loppua, josta Reijo Vaittinen tasoitti ottelun.

Yhteensä Rehn pelasi SM-sarjassa 11 ottelua, joista kahdessa hän oli avauskokoonpanossa tehden yhden maalin, 16.8. pelatussa 2–2-tasapelissä Oulun Palloseuraa vastaan.

MP:n vauhti ei SM-sarjassa riittänyt, vaan joukkue jäi 22 pelin sarjassa toiseksi viimeiseksi ennen paikallisvastustaja Pallo-Kissoja. Molemmat mikkeliläiset joutuivat Sepsin ja RoPSin kanssa karsintasarjaan, jossa vastaan asettui I-divisioonan neljän parasta (Kuusysi, Elo, KPV ja Honka).

Rehn teki karsintasarjassa yhden maalin, 3–2-vierastappioon päättyneessä KPV-ottelussa. MP ei myöskään saanut voittotiliään auki missään vaiheessa, vaan seura putosi RoPSin ja MiPK:n tavoin I-divisioonaan. Kaudeksi 1982 Rehn siirtyi pelaamaan III-divisioonaa Savilahden Urheilijoihin. 

Olli Rehn pelaamassa vuonna 1996 (kuva: Seura)

Jukka Gustafsson

Turussa syntynyt Gustafsson on pitkän linjan poliitikko, joka on toiminut  SDP:n kansanedustajana jo vuodesta 1987. Hän toimi myös opetusministerinä kahden vuoden ajan 2010-luvun alussa.

Jalkapalloa Gustafsson pelasi aluksi Turun Pyrkivässä vuosina 1968-70. Toiseksi korkeimmalla tasolla keskikentällä viihtynyt Gustafsson heilutti maaliverkkoja yhteensä kuudesti, ennen kuin siirtyi TPV:n SM-sarjajoukkueeseen kaudeksi 1971. Tampereella 24-vuotias Gustafsson nousi joukkueensa avainpelaajaksi, pelaten kauden kaikki 26 ottelua alusta loppuun.

Maaliin mies osui debyyttikaudellaan kahdesti. Ensimmäinen maali syntyi 13.6. vierasottelussa Lahti-69 vastaan. TPV voitti 3–1 ja Gustafsson teki joukkueensa avausmaalin. Kauden toinen maali toi kaikki pisteet Mikkelin Pallo-Kissoja vastaan. Pertti Kilpi antoi vapaapotkun, jonka Gustafsson nikkasi maaliin. TPV kuitenkin putosi kauden päätteeksi takaisin I-divisioonaan.

TPV ja SM-sarjaan noussut Tampellan Palloilijat tekivät syksyllä 1971 yhteistyösopimuksen ja Gustafsson vaihtoi TaPaan pelaamaan. Kausi 1972 oli miehelle vaikea, sillä peliaikaa ei siunaantunut kuin yhdeksässä ottelussa. TaPa kuitenkin säilytti sarjapaikkansa sijoittumalla pudonneen HIFK:n ja HJK:n edelle.

TaPa putosi SM-sarjasta kauden 1973 päätteeksi yhdessä Helsingin Ponnistuksen kanssa. Gustafsson pelasi 13 ottelussa tehden kaksi maalia. Yhden maalin hän teki kotiottelussa mestaruuden voittanutta HJK:ta vastaan. Ottelu päättyi Tampereella 2–2-lukemiin.

Jukka Gustafsson (etualalla) taistelee pallosta kolmen Ponnistus-pelaajan kanssa (kuva HS)

Kaudella 1974 Gustafsson pelasi vielä II-divisioonaa TPV:n kanssa.

Risto E.J. Penttilä

Risto E.J. Penttilä on entinen Nuorsuomalaisen puolueen kansanedustaja (1995-99), EVAn johtaja sekä Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja. Nykyisin hän on Nordic West Officen toimitusjohtaja.

Porissa syntyneen, mutta ympäri maata nuorena asuneen Penttilän ensimmäiset  jalkapallojäljet löytyvät Heinolan Pallon II-divisioonajoukkueen riveistä vuonna 1976. Maalivahtina pelannut Penttilä oli tuolloin 17-vuotias.

HP-47:n riveistä tie vei hieman etelämmäs Lahden Reippaaseen. SM-sarjaotteluita Penttilä pelasi neljän Lahdessa vietetyn vuoden aikana vain yhden kappaleen. Vuonna 1978 Reipas oli varmistanut sarjapaikkansa, kun Penttilä sai mahdollisuutensa syyskuisessa vierasottelussa Kuopion Palloseuraa vastaan. Reipas voitti 3–2 Vesa Pääkkösen, Pekka Kanervan ja Heikki Lammen maaleilla. Mutta Penttilä teki vielä jotain mihin harva yhden SM-sarjapelin pelaaja pystyy.

Reipas oli selvitynyt Suomen Cupin loppuotteluun hopeaa napannutta Kuopion Pallotovereita vastaan. Vuonna 1978 finaali pelattiin kaksiosaisena ja ottelut alkoivat Kuopiossa. Reipas heitti finaaliin maaliin enemmän pelanneiden maalivahtien Ilkka Virtasen ja Risto Parkkosen sijasta nuoren kolmoskassari Penttilän. Jo toisella minuutilla hän teki ison virheen, jonka KPT:n Hannu Tiilikainen hyödynsi. Reipas kuitenkin tuli vartissa ohi ja meni lopulta 3–1-vierasvoittoon.

Toinen osaottelu pelattiin Lahden Radiomäen kentällä 1523 maksaneen katsojan edessä. Tappiosta sisuuntunut KPT teki 10 minuutin kohdalla avausmaalin ja jahtasi rajusti tasoittavaa osumaa. Reippaan Pekka Kanerva tasoitti kuitenkin pelin parikymmentä minuuttia ennen loppua ja Reipas voitti näin Suomen Cupin yhteismaalein 4–2. Risto E.J. Penttilä pelasi Reippaan maalilla siis molemmissa otteluissa.

Juha-Pekka Jalo

Juha-Pekka Jalo, eli tuttavallisemmin J-P Jalo tunnetaan pitkäaikaisena selostajana, joka on selostanut sekä radiossa että televisiossa, muun muassa Auran Aalloilla, Canal+:lla MTV3:lla, Nelosella seka Eurosportilla. Lisäksi Jalo muistetaan 90-luvun alkupuolella Gladiaattorit-ohjelman toisena juontajana.

J-P Jalon ainoaksi jäänyt esiintyminen on dokumentoitu tietenkin myös TPS:n legendaarisiin mustiin kirjoihin

Harvempi kuitenkaan tietää, että JP Jalo on kahden TPS:ssa pelanneet Timo ja Tomi Jalon isoveli, joka itsekin pelasi SM-sarjassa yhden ottelun. 23.5.1976 JP pääsi vaihdosta kentälle TPS:n kotiottelussa GBK:ta vastaan, kun hänet vaihdettiin Jouni Jalosen tilalle.

Veljeskolmikko Tomi (vas.), Juha-Pekka ja Timo 70-luvun lopulla (kuva: TPS:n historiikki)

Seppo “Sedu” Koskinen

Ravintolamoguli ja sedulat – siinä asiat jotka tulevat Sedusta mieleen. Tai no, ehkä viimeisen vajaan vuoden sisällä myös Zedu de Luca ja Big Brother.

Sedulla on kuitenkin todella vahva futistausta. Pälkäneellä syntynyt Koskinen kävi läpi Hakan juniorimyllyn ja nousi Hakan edustuksen mukaan vuonna 1976. SM-sarjassa hän pelasi kaksi ottelua vaihtopelaajana; 20.6. Mikkelin Pallokissoja vastaan sekä 11.7. Kuopion Pallotovereita vastaan.

Sedu Hakan paidassa (kuva: Hakapeliitat Facebook)

Vielä vuonna 1977 Sedu pelasi Hakassa Suomen Cupin otteluita, mutta ei kentälle pääsarjassa päässyt. Sarjaotteluita Sedu pelasi 70-luvun lopun PS-44:n riveissä.

Koskisen ura jatkui II-ja III-divisioonassa koko 80-luvun. Hänen seurojaan olivat Valkeakosken Koskenpojat, Pargas IF, Turun Pallo, Turun Weikot sekä Raision Palloseura.

Vuosina 2008-10 Sedu toimi Hakan toimitusjohtajana ja suurimpana osakkeenomistajana. Koskinen vetäytyi Hakasta kesällä 2010.

Sedu Koskinen (kuva: Iltalehti)

Juhani Tamminen

Kiekkoilijoita on futispiireissä on ollut pilvin pimein, mutta jos joku pitää nostaa esiin niin se lienee Juhani “Tami” Tamminen. Hyvin harva muistaa, taikka tietää Tammisen suhteellisen kovasta futistaustasta.

TPS:n kanssa poikien mestaruuden voittanut Tami, nousi muutaman päivän alle 17-vuotiaana TPS:n avauskokoonpanoon paikallisottelussa ÅIFK:ta vastaan. TPS voitti ottelun 3–2 lähes 6000 katsojan läsnäollessa. Myös viikkoa myöhemmin Tami oli kehissä vieraspelissä Ilves-Kissoja vastaan, tällä kertaa tosin vaihtopelaajana.

Seuraavia esiintymistä SM-sarjassa Tamminen sai odotella kolmisen vuotta. Kaudella 1970 hän pelasi yhteensä viisi ottelua TPS:n paidassa, joista neljässä hän oli avauksessa. Tamin viimeiseksi otteluksi SM-sarjassa jäi vieraspeli HIFK:ta vastaan Olympiastadionilla. Vuosina 1971-73 Tamminen jatkoi pelaamistaan alasarjoissa Turun Pallon paidassa. Vuonna -73 Tamminen oli II-divisioonasta pudonneen TuPan paras maalintekijä kuudella maalilla.

Juhani Tamminen (kuva: TPS:n kausijulkaisu 1967)

Suomensarja / I-divisioona / Ykkönen

Matti Ahde

Kaksi vuotta sitten edesmennyt, entinen eduskunnan puhemies ja ympäristö- sekä sisäasiainministeri Matti Ahde vaikutti jalkapallopiireissä 60-luvulla. Oulussa syntynyt ja kasvanut Ahde, pelasi Oulun Palloseurassa hyökkääjänä Suomensarjassa vuosina 1966-67.

Ahde loikkimassa eduskuntatalon portaita vuonna 1979 (Kuva: IS)

Matti Ahde Oulun Palloseura, 9 maalia Suomensarjassa vuonna 1967 ja oli joukkueensa paras maalintekijä (kuva: HS)

Claes Andersson

Claes Andersson muistetaan ennen kaikkea Vasemmistoliiton puheenjohtajana sekä kulttuuriministerinä. Koulutukseltaan hän oli psykiatrian erikoislääkäri, joka kirjoitti myös runoja, romaaneja sekä soitti jazzia.

Helsingissä vuonna 1937 syntynyt Andersson nousi 50-luvun alkupuolella silloin Suomenssarjassa pelanneen HIFK:n edustusjoukkueeseen. Hän debytoi HIFK:n paidassa 17.10.1953 ottelussa Helsingin Kullervoa vastaan. Ottelu pelattiin Pallokentällä ja se päättyi lukemiin 2–2.

Vuonna 1955 Andersson oli noussut vakiopelaajaksi kokoonpanoon ja teki laitahyökkääjän paikalta seitsemän maalia. Samaan maalimäärään Andersson pääsi myös seuraavalla kaudella. HIFK nousi SM-sarjaan kauden 1957 päätteeksi. Tuolloin Andersson vastasi kolmesta maalista. Pääsarjassa Andersson ei pelannut otteluakaan. Yhteensä hänelle kertyi otteluita HIFK:ssa noin 40 kappaletta, joissa hän teki 17 maalia.

Claes Andersson 1957

Claes Anderssonin poika Ville, pelasi Veikkausliigaa FinnPassa.

Joakim Strand

RKP:n kansanedustaja ja Suomen Palloliiton hallituksessa istuva vaasalainen Joakim Strand on ollut tekijämies myös kentällä. Vasa IFK:ta edustanut Strand, pelasi useamman vuoden Kakkosta ennen kuin nousi joukkueensa kanssa Ykköseen kaudeksi 2006. Ykkösessä puolustajana pelannut Strand esiintyi 21 ottelussa.

Joakim Strand (kuva: Ilkka-Pohjalainen)

Markus Räikkönen

Pääministeri Sanna Marinin puoliso Markus Räikkönen omaa vahvan pelaajataustan. Räikkönen on Ilveksen kasvatti, joka kaudeksi 2006 vaihtoi TPV:n Kakkosessa pelanneeseen joukkueeseen. TPV nousi Ykköseen ja Räikkönen teki joukkueelleen kahdeksan maalia.

Vuodet 2007-08 Räikkönen pelasi Ykkösessä TPV:n paidassa. Otteluita kertyi 25 kappaletta, joissa hän teki neljä maalia.

TPV:n Markus Räikkönen ja Ilveksen Janne Salli (Kuva: IS)

Maakuntasarja/II-divisioona/Kakkonen

Paavo Arhinmäki

Kulttuuri- ja urheiluministerinä, kansanedustajana ja Vasemmistoliiton puheenjohtajana toiminut Paavo Arhinmäki on tullut tunnetuksi kovana futismiehenä. Suomen maajoukkueen lisäksi miehen suosikkeihin kuuluvat Chelsea ja AIK. Kotimaasta Arhinmäki muistetaan Jokereiden kannattajana.

Maalivahtina pelannut Arhinmäki on kantanut Helsingin Ponnistuksen, Helsingin Kullervon, Käpylän Pallon ja Savannan Pallon värejä. Juniorina ura alkoi Ponnareissa ja jatkui Kullervossa ennen siirtymistä Käpylän Palloon. Poislukien vuoden 1992 lainasiirtoa Malmin Palloseuran B-junioreiden SM-sarjajoukkueeseen, Arhinmäki pelasi aikuisikään asti KäPassa. A-junioreiden SM-sarjassa hän pelasi KäPan kanssa vuosina 1994 ja 1996. 

Korkeimmillaan Arhinmäki pelasi Kakkosta KäPan kanssa vuonna 1997. Hän debytoi 16.6. paikallisottelussa Helsingin Palloseuraa vastaan Kumpulanlaaksossa. Arhinmäki joutui antautumaan viidesti vihreiden jääkäreiden edessä. Tilastojen mukaan mies olisi pelannut myös kolme päivää myöhemmin vaihdosta Joutsenossa Kultsua vastaan, mutta sekavasti täytetty pöytäkirja ei kerro ihan koko totuutta. Mikäli tämä esiintyminen pitää paikkansa, pelasi Arhinmäki Joutsenossa kenttäpelaajana.

Myöhemmin Arhinmäki pelasi Kolmosen SAPAssa useamman vuoden ajan.

Ari Koponen

Perussuomalaisten kansanedustajana ja Brother Christmas -hahmolla julkisuuteen noussut Ari Koponen on ollut lupaava maalivahti. 13 poikien maaottelua pelanneen Koposen ura käynnistyi juniorina HJK:n organisaatiossa, mutta ensimmäiset miesten pelit hän pelasi Kakkosen Käpylän Pallossa kaudella 1999. Seuraavalla kaudella vyölle tuli pari Ykkösen peliä Riihimäen Palloseuran riveissä, kunnes tie vei Hyvinkään Palloseuraan, jonka ykkösvahtina Koponen pelasi aina vuoteen 2004 asti. Koposelle kertyi 96 Kakkosen ottelua ja kaksi Ykkösen ottelua.

Jere Jääskeläinen

Radion puolelta NRJ:n aamushowsta tuttu Jere Jääskeläinen on pitkän linjan Kakkosen pelaaja. Kiffeniä mies on edustanut vuodesta 2012 lähtien. Jääskeläinen on pelannut aiemmin myös SJK:ssa sekä TP-Seinäjoessa.

Jere Jääskeläinen (kuva: Kiffenin Facebook)

Amin Asikainen

Entinen ammattinyrkkeilijä ja keskisarjan Euroopan mestari Amin Asikainen on hieman yllättäen ollut myös kova luu jalkapallossa. Kaudella 1995 Asikainen pelasi yhden Kakkosen ottelun vaihdosta, synnyinpaikkakuntansa Kirkkonummen ylpeyden FCK:n paidassa. 7.6.1995 pelattu vierasottelu Honkaa vastaan päättyi 0–4-tappioon.

Mikael Källman

Vaikka menneinä vuosina useatkin käsipalloilijat ovat pelanneet toisena lajina jalkapalloa, pakko nostaa esiin Suomen menestyneimmän käsipalloilijan Mikael Källmanin futisura. Ja onhan hän sentään maajoukkueessakin pelanneen Inter-kärki Benjaminin isä.

Saksan Bundesliigan Wallau-Massenheimissa käsipalloa ammatikseen pelannut Källman voitti Saksan mestaruuden kahdesti ja hänet valittiin sarjan parhaimmaksi pelaajaksi vuonna 1992. Mutta kesälomat Källman harrasti kakkoslajiaan jalkapalloa kohtuullisella menestyksellä.

Vuodet 1981-85 Källman edusti karjaalaista BK-46:sta, joka pelasi tuolloin III-divisioonassa. Källman teki noina vuosina yhteensä 35 maalia ja oli kahdesti joukkueensa paras maalintekijä. Kaudeksi 1986 oli siirto Tammisaareen ja II-divisioonassa pelanneen EIF:n paitaan. Heti ekalla kaudella kärki paukutti 11 maalia ja seuraavallakin kaudella 10 maalia. Sen jälkeen olikin edessä siirto käsipalloammattilaiseksi Saksaan.

Benjamin ja isä Mikael (kuva: Turun Sanomat)

Tämä ei kuitenkaan estänyt Källmanin jalkapallon pelaamista. Kesälomillaan mies pelasi EIF:ssa sen ajan mitä oli Suomessa. Vuonna 1988 hän oli mukana 11 ottelussa tehden seitsemän maalia, joilla oli joukkueensa paras maalintekijä.

Källmanin viimeiseksi kaudeksi jäi 1992, joka sujui II-divarissa edelleen EIF:ssä. Yhteensä hän teki tammisaarelaisille 51 sarjamaalia.

Olli Seuri

Ylen toimittaja, tutkija ja Yle Areenasta kuultavan politiikka-podcastin Jaa, ei, tyhjiä, poissa juontaja Olli Seuri on myös kova futisihminen. Seuri oli mukana juontamassa EM-kisojen alla ilmestyneessä Huuhkajamania-podcastissa.

Hieman tuntemattomampi fakta on, että Seuri on nähty viheriöllä Kakkosessa asti. Vuosina 2001-02 Seurille kertyi 14 ottelua kuopiolaisen Kingsin paidassa. Näissä peleissä mies teki yhden maalin. Seuri oli myös kentällä vuonna 2002, kun Kings kohtasi Leicesterin harjoitusottelussa. Englantilaiset voittivat ottelun 2–1.

Olli Seuri Leicesteria vastaan (kuva: Kingsin Facebook)

Patrik Borg

Pöperöproffana julkisuudessa välillä esiintyvä ravitsemusterapeutti Patrik Borg oli lupaava poikamaajoukkueessa parikymmentä ottelua pelannut puolustaja. Borg aloitti uransa vuonna 1988 Hongan III-divisioonajoukkueessa, mutta siirtyi vuonna 1989 Kontulan Urheilijoiden I-divisioonassa pelanneeseen ryhmään. Tämän jälkeen Borg on ollut itäisen Helsingin futiskentillä tuttu näky.

Borg pelasi Kontulassa 60 Ykkösen peliä vuosina 1989-91. Tämän jälkeen ura on jatkunut Kakkosessa ja Kolmosessa aina näihin päiviin asti. Lähes 150 Kakkosen peliä pelanneen Borgin ura jatkuu tulevallakin kaudella, sillä hän löytyy Kolmosessa pelaavan Kontun pelaajalistoilta. Borg on pelannut myös Laajasalon Palloseurassa.

Antti Peltonen

Vuonna 2008 Unelmien Poikamies -ohjelmassa ollut Antti Peltonen muistetaan liigamaalivahtina Vaasan Palloseuran sekä Pietarsaaren Jaron paidasta. Lisäksi Peltonen edusti alemmilla tasoilla lukuisia seuroja, kuten KPV:ta, Viikinkejä, TPV:ta ja Atlantista.

Nykyään hän toimii psyykkisenä valmentajana ja on osa HJK:n suorituskyky-yksikköä.      

Mika Kohonen

Viisi kertaa maailman parhaaksi salibandyn pelaajaksi valittu Mika Kohonen on päässyt esittelemään taitojaan myös futisviheriöillä. Nelinkertainen maailmanmestari nähtiin kaudella 1999 Kakkoseen takaportin kautta nousseessa Vaajakosken Pallossa. Paikka itälohkossa aukesi, kun Helsingin Palloseura luopui sarjapaikastaan.

Numerolla 9 pelannut Kohonen nähtiin kentällä kolmessa ottelussa, kahdesti avauskokoonpanossa (VJS & Kings) ja kerran vaihdosta (Warkauden TP). VaPa hävisi kaikki nämä kolme ottelua tekemättä maaliakaan.

Henry Saari

Ehkäpä paremmin taiteilijanimellä Henry the Great tunnetuksi tullut Henry Saari voitti vuonna 1993 Mr. Finlandin ja sijoittui 3. sijalle Mr.Europe -kisoissa vielä samana vuonna. Vähemmän tunnettua on miehen futishistoria. Porissa vuonna 1964 syntynyt Saari kertoi pari vuotta sitten Seiskalle antamassaan haastattelussa, pelanneensa futista I-divisioonassa 80-luvun puolivälissä.

Saaren meriittejä lehdessä (Seiska 23.8.2019)

Mutta tämä tarina ei pidä aivan paikkaansa. Totta on, että Saari pelasi jalkapalloa Lappfjärds BK:ssa 80-luvun puolivälissä, mutta ei I-divisioonassa. Pallokirja toki kertoo, että hän on osunut myös futiskentillä. Saari tekaisi yhden häkin vuoden 1984 II-divisioonan Pohjoislohkossa ja hyökkääjä löytyy myös pelaajalistoilta vuoden seuraavan vuoden III-divisioonassa pelanneen LappBK:n joukkuelistauksesta.

Esko-Juhani Tennilä

Vuonna 1975 ensimmäistä kertaa kansanedustajaksi valittu Esko-Juhani Tennilä oli myös alasarjoja kolunnut puolustaja. Tennilä pelasi kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla Karihaaran Tenhon riveissä. Hän edusti myös Rovaniemen Reipasta.

Muita

Vesa-Matti Loiri

Kaikkien tunteman Vesa-Matti Loirin jalkapallourasta kulkee erinäisiä tarinoita. Kukaan ei voi väittää, etteikö Loiri olisi ollut lahjakas lähes joka asiassa mitä hän on elämänsä aikana tehnyt, mutta korjataan tässä nyt jalkapallouraan liittyviä vääriä huhuja.

Monesti Loiri mainitaan entisenä SM-sarjapelaajana ja että hän olisi pelannut klubin riveissä myös eurocupeissa. Totta on, että Loiri oli vuonna 1972 yksi HJK:n maalivahdeista, tarkemmin sanottuna kolmosmaalivahti Paavo Heinosen ja Kari Niskalan selän takana. Loirista löytyy useampi maininta otteluennakoissa, joissa hän on ollut mestaruusarjapeleissä varamaalivahtina. Mutta kentälle asti Loiri ei SM-sarjassa päässyt.

Mitä tulee europeleihin, niin tässä on saattanut mennä puurot ja vellit sekaisin. 10.7.1972 HJK kohtasi puolalaisen Gornik Katowicen Olympiastadionilla ystävyysottelussa häviten 0–2. Loiri pelasi ottelussa viimeiset 20 minuuttia ja piti maalinsa puhtaana. Ehkäpä vuodet ovat sekoittaneet ystävyysottelun europeleihin?

HJK ei saanut Loirista toivomaansa kassamagneettia, vaan vajaa 700 katsojaa vetänyt Katowice-ottelu aiheutti klubille taloudelliset tappiot. HJK-pomo Kari Salonen manasi että 2000 katsojaa olisi pelastanut taloudellisen puolen.

Helsingin Sanomat 11.7.1972

Kaksi päivää Katowice-ottelun jälkeen HJK matkusti Kuusankoskelle Suomen Cupin 1. kierroksen otteluun, jossa vastaan asettui paikallinen Kumu. Tässä ottelussa Loiri pelasi HJK:n maalilla koko ottelu. Hän joutui antautumaan kahdesti ensimmäisellä jaksolla, mutta HJK nousi toisella jaksolla 3–2-voittoon Martti Kuuselan tehdessä voittomaalin. Tämä ottelu jäi Vesa-Matti Loirin ainoaksi viralliseksi otteluksi HJK-paidassa, mikä on toki todella kova suoritus!

Vesa-Matti Loiri pelasi yhden Suomen Cupin ottelun HJK-paidassa (Kouvolan Sanomat 12.7.1972)

Loirin ura jatkui Jari Tervon kirjoittaman kirjan mukaan vuonna 1973 Turun Pallon II-divisioonan joukkueessa. Kirjassa mainittua Maarianhaminan ottelua ei tuona vuonna pelattu, sillä yhtään ahvenanmaalaista joukkuetta ei ollut TuPan kanssa samassa lohkossa. Ehkäpä kyseessä onkin ollut Hanko, jossa TuPa on vieraillut kahdesti? Tai joku muu kuin sarjaottelu?

Juhani Tamminen oli muuten II-divisioonasta pudonneen turkulaisjoukkueen paras maalintekijä kuudella maalillaan vuonna 1973.

Jari Isometsä

Hiihtolegenda Jari Isometsä on vannoutunut palloilumies. Futiksessa mies edusti III- ja IV-divisioonissa pelannutta Arpelan Palloseuraa. Helsingin Sanomissa vuonna 1990 on maininta, että Isometsä olisi jopa valmentanut ArPSia.

Kovin futispuolen “meriitti” Isometsältä löytyy vuodelta 1997, kun Valioliigassa pelannut Crystal Palace vieraili Suomessa. Rovaniemellä englantilaisia vastaan asettui Santa Claus, jonka riveissä nähtiin myös Jari Isometsä. Crystal Palace voitti ottelun 5–0.

Martin Saarikangas

Suomalaisen pääsarjafutiksen synkin hetki löytyy vuodelta 1994, kun Turun Palloseura jouksutti 57-vuotiaan Martin Saarikankaan avauskokoonpanossa kentälle otteluun HJK:ta vastaan.

Tämä tempaus liittyi siihen, että Kvaerner Masa-Yards sponsoroi Turun Palloseuraan tuona vuonna. Sponsorineuvotteluissa TPS lupasi Saarikankaalle oman pelipaidan, johon Martin toivoi numeroa 21. Jotta sponsoroinnista saisi täyden hyödyn irti, päätti TPS:n Tapio Harittu maksaa 400 markan rekisteröintimaksun ja näin Saarikangas näkyisi muun muassa TPS:n pelaajalistoilla kauden alkaessa.

HS:n  kausiennakosta 22.4.1994

Saarikankaan pelit Veikkausliigassa kesti vajaa neljä minuuttia. Hänen mukaansa tarkoitus oli suorittaa vain aloituspotku, mutta TPS:n puolelta pelkkää aloituspotkua pidettiin vanhanaikaisena ja katsottiin, että muutaman minuutin mittainen pesti olisi parempi. Näin ollen 57-vuotias Saarikangas heilui virallisessa liigaottelussa kentällä muutaman minuutin ja jäi historiankirjoihin vanhimpana pääsarjapelaajana.

Tätä tempausta paheksuttiin kotimaan lehdistössä, mutta myös ulkomailla aina World Socceria myöten. Saarikangas oli itse pahoillaan tapauksesta ja sysäsi syyn TPS:n harteille. TPS:n manageri Tapio Harittu puolestaan vieritti syytä hieman valmennuksen (Juha Malinen) harteille, toteamalla että “annoimme valmennuksen päättää, miten tämä toteutettaisiin”. Liigan toimitusjohtaja Jukka Suominen kommentoi “En nyt ottaisi tätä tapausta niin vakavasti, mutta toivottavasti tällainen ei yleisty”.

Jos jotain suomifutiksen historiasta voisi pyyhkiä pois, olisi se tämä tapaus.

Martin Saarikangas TPS:n paidassa 14.8.1994 (kuva: IS)

Teemu Selänne

Silloin tällöin törmää huhuun, jonka mukaan polttarisankari Teemu Selänne olisi pelannut FinnPan-paidassa Veikkausliigaa 1996. Tämä huhu voidaan ampua alas jo ihan sillä, että allekirjoittanut oli kyseisenä päivänä Olympiastadionilla paikalla.

On totta, että umpihumalainen Selänne toikkaroi läpi Jazz-puolustuksen ennen avauspotkua. Mutta kiekkosankari ei saanut palloa maalia kohti, vaikka FinnPan (selkeästi vaivaantuneet) hyökkääjät sitä tarjoilivat Jazzin alakerran seistessä paikallaan.

Onneksi tämä minuutin tai pari kestänyt hetki saatiin nopeasti päätökseen ja Selänne hyppäsi takaisin limusiinin kyytiin ja poistui paikalta. 

Erikoisen tästä tempauksesta tekee se, ettei vierasjoukkue Jazzia oltu informoitu asiasta laisinkaan. Varsinkin Jazzin valmentaja Jari Pyykölä kävi jälkikäteen asiasta todella kuumana “Minä en oikein pidä siitä, että Teemu Selänne tulee kentälle päissään viettamään polttareitaan. Kyllä tällaiset jutut ovat päin helvettiä, vaikka osa yleisöstä kai piti juttua hauskana ja taputti sille”.

Teemu Selänne FinnPan-paidassa (kuva: Juha Tamminen)

Artikkelikuva – IL, IS, TS

The post Pelasiko Vesku Loiri SM-sarjassa – ja muita tarinoita julkkisfutareista appeared first on Byyri.

Kuuntelin itsekin kyseistä biisiä keväällä tiuhaan tahtiin, vaikka samalla peruin lentojani ja hotellimajoituksia kisakaupungeista. Ei niitä kisoja pelattaisikaan. Mitä iloa kesässä enää olisi, kun se suurin spektaakkeli vietäisiin pois?

Normaaliin futisvuoteeni katsojana kuuluu yleensä yhdestä kahteen ulkomaanreissua. Joskus perheloman yhteyteen yritetään änkeä futista ja joskus reissu kulkee pelkästään futis edellä. Näiden lisäksi olen seurannut yhä enemmän Suomi-futista, vaikka yhtä suurta suosikkiseuraa minulla ei olekaan.

Kun nuo turistireissut vietiin tänä vuonna pois, löysin itseni useammin kotoisista katsomoista, jos vain siihen oli turvallinen mahdollisuus.

Mikä sitten muuttui aiempiin vuosiin nähden?

Koronavuosi sai minut arvostamaan vielä enemmän paikallista ja kaikkea koto-Suomesta löytyvää. Ulkomaanmatkat olivat aina syöneet säästöjäni jonkun verran, joten tuon säästyneen rahan sijoitin mieluusti ja hyvällä omalla tunnolla kotimaisiin seuroihin ja muihin palveluihin.

Heräämisen koin lopulta Lapin reissullamme. Alasarjafutis oli ennenkin kiehtonut, mutta paikallisen seuran vetäjän ilmoille heittämä lause jäi elämään mielessäni. Hän puhui siitä, miten peli on keskiössä ja se kiinnostaa aina.

Jos olet nähnyt Christopher Nolanin tieteiselokuva Inceptionin, niin tiedät miten elokuvassa henkilön alitajuntaan istutetaan idea asiasta hänen tietämättään tapahtuneesta mitään. Jotain samankaltaista koin kesällä Kolarissa.

Olin ehkä ennen seurannut futista liian yksipuolisesti (muutamaa sarjaa, maaotteluita) ja jopa tylsistynyt välillä, mutta viime vuosien aikana ja etenkin tänä vuonna olen saanut kiinni ajatuksesta, jossa itse peli on kaiken a ja o. Oli se sitten junnufutista, Veikkausliigaa, Valioliigaa, Pohjois-Suomen alasarjoja taikka Huuhkajien & Helmareiden maaotteluita. Pelin taso ei ole tärkein asia, vaan jokaisesta ottelusta voi löytää kiinnostavia asioita.

Ottelutapahtumat, kannattajat ja muu lajiin liittyvä kulttuuri ovat tähän kakkuun kuorrute, mutta ilman peliä (kakkua) ei ole myöskään näitä muita asioita.

EM-kisojen siirron tuoma pettymys oli valtava ja käsittelin sitä pitkään. Lopulta se vei minut useammin seisomakatsomoihin, puupenkeille ja taukomakkaroiden pariin. Se sai myös minut ymmärtämään yhä paremmin yhteisöjen voiman, joten jotain hyvääkin tässä poikkeusvuodessa on ollut.

Vaikka tulevaisuudessa uskon matkustamiseni vähentyvän merkittävästi, niin haluan edelleen nähdä ja kokea muita (futis)kulttuureita ympäri maailman. Koronavuosi kuitenkin opetti, että ilman yhteisön tai tietyn joukon tukea, ei paikallisia seuroja ja palveluita ole kohta enää täällä tai muuallakaan niin paljoa, jos niitä ei koeta pelastamisen arvoiseksi.

Rohkaisen jokaista lukijaa lähtemään vuonna 2021 katsomaan turvallisesti järjestettyä Suomi-futistapahtumaa ja toivottavasti yllättymään positiivisesti.

Peli tarjoaa näilläkin lakeuksilla parhaimmillaan todellisen tunteiden vuoristoradan ja jännityksen iltapäivien ratoksi. Samalla tulet tukeneeksi paikallista seuraa ja ties vaikka kentällä viilettäisi seuraava Teemu Pukki tai Tinja-Riikka Korpela. Tai vaihtoehtoisesti voit nähdä entisen maajoukkuepelaajan dominoimassa alasarjakenttiä.

Jokaiselle lajin ystävälle löytyy varmasti jotain Suomi-futiksen parista ja ehkä juuri sinäkin saatat rakastua – uudestaan tai ensi kerran.

The post Oodi Suomi-futikselle – tänä vuonna rakastuin uudestaan appeared first on Byyri.

Kaikki Pohjoismaat seurannassa

Nordisk Football -sivusto seuraa noin kymmenen hengen voimin niin Suomen, Ruotsin, Norjan, Tanskan ja Islannin futista kuin myös mahdollisuuksien mukaan Färsaarten ja Grönlannin tarjontaa. Seuraaminen ja kirjoittaminen perustuu vapaaehtoisuuteen ja syvään kiinnostukseen Pohjoismaiden futiksesta.

– Olemme aina olleet erityisen kiinnostuneita Pohjoismaista ja niiden kulttuurista. Jalkapallo on ollut myös lähellä sydäntä ja näiden kahden asian pohjalta Hugo perusti amatöörisivustomme viisi vuotta sitten, Nicolas kertoo.

Opiskelijoista ja työssäkäyvistä koostuvalla tekijäporukalla on omat vastuualueensa ja maat, joita he seuraavat. Tähän seurantaan kuuluu uutisten kirjoittamista ja sosiaalisen median ylläpitoa. Twitterin puolella Nordisk Footballin päätiliä seuraa lähes 10 000 ihmistä.

Sivuston Suomi-kategorian alla on Suomessa pelaavien ranskalaisten (Jean-Christophe Coubronne, Walid Abdelali) haastatteluja, isommalle yleisölle tuttujen pelaajien, kuten Tim Sparvin & Teemu Tainion, haastattelut ja kaiken kukkuraksi varsin kattava kausiennakko Veikkausliigasta. Vaikka ranskan kieli ei taittuisi, niin käännösohjelman avulla jutut ovat täysin ymmärrettävissä.

– Ranskan isommissa medioissa Pohjoismaiden futis ei tietenkään näy, ellei kyse ole siirtohuhuista tai siitä, että ranskalainen joukkue asettuisi vastaan europeleissä tai joku siellä pelaava ranskalainen pelaaja nousisi otsikoihin. Kun samasta asiasta kiinnostunut isompi joukko löytyi ja ajautui yhteen, niin huomasimme sivustollemme olevan kysyntää – edes vähän.

Abdelalin ja Coubronnen lisäksi esiin nousevat Julien Faubertin, Aulis Rytkösen ja Teemu Tainion nimet.

– Harmi ettei Faubert pärjännyt sen paremmin Veikkausliigassa, mutta joka tapauksessa hän on edelleen iso nimi! Rytkönen ja Tainio puolestaan ovat ja olivat legendan asemissa omissa seuroissaan, ja toivottavasti ilmasilta Suomen ja Ranskan välillä toisi uusia pelaajia seurattavaksemme.

Suomi-futiksen seuraaminen tapahtuu uutisia lukemalla ja sosiaalisen median seurannalla.

– Ruudun lähetykset eivät valitettavasti Ranskassa näy, mutta seuraamme suomalaista jalkapalloa niin Byyrin, Suomifutiksen kuin Ylenkin uutisoinnin, ja tietysti sosiaalisen median, avulla. Valtaosa jutuista aukeaa meille Googlen kääntäjän kautta, mutta tiimistämme yksi henkilö osaa suomea ja ranskaa, joten se auttaa paljon.

Ranskan päässä Nicolas kertoo seuraavansa Lillen otteita pääsarjassa, mutta maantieteellisesti lähimmät seurat miehelle ovat Ranskan keskiosien Tours ja Orléans.

– Käyn tietysti katsomassa pelejä paikan päällä täällä, mutta alemmilta sarjatasoilta on myös tarjolla ilmaiseksi hyvät ottelulähetykset, mikä helpottaa seuraamista.  

Suomeen ensi kesänä?

Sivuston tekijöillä ei ole yhtä suosikkiseuraa Suomesta, mikä nousisi muiden yläpuolelle, mutta sympatioita suomalaisjoukkueille löytyy varsinkin europelien aikaan.

– Mitään yhtä varsinaista suomalaista suosikkiseuraa meillä ei ole. Toivomme suomalaisten seurojen pääsevän aina europeleissä mahdollisimman pitkälle ja HJK on menestymisen ja Mestarien liigan ansiosta Ranskassa se tunnetuin suomalaisseura. Hehän pudottivat ranskalaisen FC Metzin pudotuspelikierroksella 1998-99 ennen etenemistä lohkovaiheeseen ja se kyllä muistetaan!

– Viime kaudella mestarin vaihtuminen lämmitti mieltä. Ranskassa PSG on voittanut viimeisestä kahdeksasta mestaruudesta seitsemän, joten Veikkausliigan neljä eri mestaria viimeisen viiden kauden ajalta ovat olleet tervetulleita neutraaleille seuraajille, kuten me. Hallitsevaa mestaria, KuPSia, on ollut ilo seurata viime aikoina ja heidän joukkueensa on vaikuttanut alkukaudella vahvalta. Kenties sillä voisi pärjätä eurokentilläkin, Nicolas pohtii.

Suomen ollessa pitkä maa tietyt ääripisteet herättävät myös kiinnostusta Ranskan päässä. Ahvenanmaa ja IFK Mariehamnin mestaruus (2016) saavat ranskalaisilta erityismaininnan, mutta myös Lappi kiinnostaa kovasti.

– Sivustomme perustaja oli suuri PS Kemi -fani! RoPS kiinnostaa meitä muita Lapin joukkueena, ja yleisesti Lappi kiinnostaa alueena. Eikö sinne kaikki turistit mene pääkaupungin jälkeen, Nicolas naurahtaa.

Nordisk Finlanden jäsenet eivät juuri ole Suomessa peleissä käyneet, mutta Nadir Bkh oli katsomassa RoPS:n ja PS Kemin välistä derbyä vuonna 2017. Matsikokemuksesta syntyi blogiteksti ja intoa Suomeen tuloon löytyy myös muilta jäseniltä runsaasti.

– Haluaisimme matkustaa useampaan Pohjoismaahan kerralla ja mieluiten europelien tai paikallispelien aikaan. Stadin Derby täytyy nähdä ehdottomasti, mutta toisaalta myös alasarjat kiinnostavat. Toivottavasti ensi kesänä pääsisimme matkustamaan, Nicolas avaa ryhmän suunnitelmia.

Näkemyksiä Ranskasta

Alla esitetyt näkemykset perustuvat eritysesti ryhmän omaan seuraamiseen ja havainnointiin, mutta myös ranskalaispelaajien kokemuksiin, joita he ovat haastatelleet.

– Ranskalaispelaajat ovat kehuneet sitä, kuinka hyvin heidän seuroissaan asiat on järjestetty. Treenimahdollisuudet ovat olleet hyvät ja asioiden hoito on sujunut hyvin, Nicolas avaa.

– Meille taas Suomi-futiksessa on ollut oma charminsa, mikä on tehnyt sen seuraamisesta nautinnollista. Kannattajatoiminta on näyttänyt hyvältä etenkin paikallispeleissä alasarjoja myöten, ja myös median tekeminen on antanut sen kuvan, että Suomi on paljon muutakin kuin jääkiekkoa, moottori- ja talviurheilua. Kyllä Suomessa on futiskulttuuriakin.

Kaikki ei kuitenkaan ole positiivista, vaan negatiivista palautettakin tulee.

– Miksi teillä on niin suuri into pelata arkipelejä? Puhun tietysti Ranskan näkökulmasta, mutta arkipelit eivät herätä täällä hurraa-huutoja ja myös usean pelin alkaminen samaan aikaan on sääli, koska se tekee seuraamisesta vaikeampaa. 

Pienistä valuvioista huolimatta Nordisk Finlanden porukka on yhtä mieltä siitä, että Suomi on menossa oikeaan suuntaan, kun sitä vertaa muihin Pohjoismaihin. Tällä he tarkoittavat erityisesti sitä, miltä liigan seuraaminen näyttää täysin toisesta maasta käsin. Uutisoinnin taso kerää kiitosta – tuoreena esimerkkinä Ylen juttu Ilmari Niskasesta – ja tekstijuttujen seuraaminen on mahdollista jopa kieltä ymmärtämättömälle ummikolle.

Podcastien suuri määrä on myös yllättänyt, vaikka niistä Nordisk Finlanden porukka ei ole juuri saanut mitään irti. Poikkeuksena on englanninkielinen The Finnish Football Show.

– Meidän mielestämme suomalainen jalkapallo on menossa hyvään suuntaan. Ennen se saattoi näyttäytyä hieman ulkopuolisena, jopa hylkiönä Pohjoismaiden kesken, mutta nyt se on ottanut oikeita askeleita. Emme tiedä mitä se on ruohonjuuritasolla, mutta ulkopuolisille EM-kisapaikan saaminen oli valtavan iso piristysruiske Suomi-futiksen uskottavuudelle, Nicolas päättää.

Nordisk Football Twitterissä

The post Suomi-futista, s’il vous plaît – Nordisk Football -sivusto seuraa Pohjoismaiden sarjoja Ranskasta käsin appeared first on Byyri.

Pääsarja perustetaan

Huomattavin kokouksessa käsiteltävä asia kuitenkin oli uuden kilpailumuodon perustaminen. Suomessa oli pelattu jalkapallon Suomen mestaruudesta vuodesta 1908 lähtien, mutta vain niin sanotussa cup-muodossa. Tuohon aikaan jalkapallossa dominoi kolme rannikkokaupunkia: Helsinki, Turku ja Viipuri, joten etenkin maaseutujen seurat painostivat Palloliittoa siihen, että mestaruus ratkaistaan sarjan muodossa. Tämä edistäisi myös lajin leviämistä paremmin maaseudulla.

Kokouksessa asiasta syntyi vilkas keskustelu, mutta myös päätös. Vuonna 1930 Suomessa pelattaisiin mestaruuskilpailut sarjan muodossa, ja tätä ylintä sarjaa kutsuttaisiin A-sarjaksi. Mukaan otettaisiin kahdeksan joukkuetta; Helsingistä kolme joukkuetta suoraan sarjaan ja yksi jatkokarsintaan, Turusta ja Viipurista yksi suoraan sarjaan ja yksi jatkokarsintaan, Pohjanmaalta yksi suoraan sarjaan ja Tampereelta yksi joukkue jatkokarsintaan. Lisäksi muodostettiin alempi sarjataso nimellä B-sarja. 

Kokouksen väliajalla Oy Urheilutarpeiden (nyk. Karhu-Titan Oy) toimitusjohtaja Arno Hohenthal esitteli yrityksensä tuotteita jalkapallon osalta, joihin kokousväki suhtautui myötämielisesti. Lisäksi päivän aikana käsiteltiin myös jääpalloon liittyviä asioita, joten kokous kaikkinensa kesti noin seitsemän tuntia.

Lauha talvi suosii futareita

Talvi 1930 oli Suomessa koko vuosisadan lauhin ja ensimmäinen vuorokauden mittainen pakkasjakso koettiin Helsingissä vasta tammikuun lopussa. Tästä kertoo aika paljon se, että 19.1. HIFK ja HPS pelasivat harjoitusottelun Eläintarhan kentällä parinsadan katsojan edessä. Jääpallossa sarjakausi jouduttiin typistämään ja jääkiekossa kausi peruttiin kokonaan huonon jäätilanteen takia.

Koska usein jalkapalloilijat pelasivat talvisin jääpalloa, tarkoitti lauha talvi sitä, että nyt oli mahdollisuudet jalkapallon harjoitteluun paljon aiemmin. Helsingissä futistreenit olivat pyörineet jo maaliskuun puolivälistä alkaen, ja ensimmäiset kunnon harjoitusottelut pelattiin huhtikuun alussa.   

Kausi käynnistyi kevään aikana alueellisilla karsintaotteluilla, joissa ratkottiin paikat elokuussa käynnistyvään kahdeksan joukkueen yksinkertaiseen mestaruussarjaan eli A-sarjaan. Loput karsintoihin osallistuneet sijoitettaisiin pelaamaan B-sarjaa.

Karsintasarjat

Turun karsintasarjassa TPS ja ÅIFK etenivät voitosta voittoon ja tietenkin pelaten tasapelin keskenäisessä ottelussaan, sekä parissa uusintaottelussa. Paikka A-sarjassa ratkaistiin 18.6. uusintaottelussa 900 maksaneen katsojan edessä. Palloseura oli ottelussa hallitseva joukkue vaikka se pelasi toisen jakson alivoimalla, kun laitapelaaja Reino Järvinen joutui sivuun aivotärähdyksen takia. Se johti ottelua 10 minuutin jälkeen jo 2–0, kun Allan Meri ja Voitto Vester iskivät maalin mieheen. ÅIFK:n Ljungberg kavensi ensimmäisen jakson lopulla, mutta Ilmari Oksanen iski lopullisen niitin rankkarista toisella jaksolla.

Viipurista suoran paikan A-sarjaan lunasti Viipurin Palloseura, joka voitti Sudet ratkaisevassa ottelussa 1–0, kun Eero Kettunen teki ainoan maalin 25 minuutilla hienolla laukauksella. Toisella jaksolla tuomari Leo Leivo heitti Susien Reino Hintsan ja Palloseuran maalintekijän Kettusen ulos nahistelun seurauksena.

Pohjanmaalla A-sarjapaikan kohtalo ratkottiin kaksinkertaisella sarjalla, johon osallistui vaasalaisten, Palloseuran ja IFK:n, lisäksi GBK Kokkolasta ja Drott Pietarsaaresta. VPS voitti kaikki ottelunsa ja murskasi muun muassa VIFK:n kotonaan 11–1 sekä GBK:n peräti 13–1. Vaasalaisten maaliero oli murskaava 51–8!

Helsingin paikat uuteen mestaruussarjaan ratkottiin keväällä kuuden joukkueen kesken käydysssä Helsingin piirinmestaruussarjassa. Näistä joukkueista kolme parasta meni SM-sarjaan suoraan, sekä 4.sijalle jäänyt pääsi vielä pelaamaan karsintaottelun. Stadin suurimmat ennakkosuosikit olivat edellisvuoden finalistit Helsingin Palloseura ja Helsingin IFK.

HPS oli vain vuotta aiemmin voittanut mestaruuden yli 4000 katsojan edessä Pallokentällä murskaten HIFK:n peräti 6–2. Lisäksi paikoista mestaruussarjassa taistelivat KIF, HJK, Sjärnan ja Helsingin Toverit. 

Jo ensimmäisellä ottelukierroksella toukokuun alussa nähtiin iso yllätys, kun alemmalta piirin tasolta karsintoihin yltänyt Stjärnan kukisti HJK:n 1–0. Lisäksi toinen suosikki HIFK oli vaikeuksissa Tovereiden kanssa ja kykeni vasta ottelun loppupuolella tekemään kaksi maalia ja voittamaan ottelun. Mutta ensimmäisten pelien jälkeen alkoi HPS:n ja HIFK:n peli rullata ja tulokset olivat murskaavia. HPS voitti muun muassa HJK:n 11–0 ja HIFK Kiffenin 8-2. 

Näiden kahden kärkiseuran välienselvittely nähtiin 18.5. ja tästä ottelusta kehkeytyi varsinainen trilleri.

Noin 1500 katsojaa oli kauniina kevätpäivänä kerääntynyt Pallokentälle seuraamaan kahden huippujoukkueen yhteenottoa. Molemmat joukkueet olivat siirtyneet “pitkän pelaamisesta” yleisöä enemmän viihdyttävämpään lyhytsyöttöpeliin. Tässä pelitavassa joukkueet olivat selkeästi kehittyneet, sillä vauhdikkaassa ottelussa pelattiin taidokasta jalkapalloa. 

HPS sai myötätuulen taaksensa ensimmäisellä jaksolla mutta se ei onnistunut pudottamaan HIFK:ta kyydistä sen turvin. Tauolle mentiin HPS:n 3–2-johdossa. Joukkueet jatkoivat tasapäistä maalintekoa myös toisella jaksolla, mutta HIFK oli koko ajan takaa-ajo asemassa. 77. minuutilla HPS näytti menevän voittoon kun Viljo Kuhlberg niittasi nopealla laukauksella 4–3. Mutta HIFK ei luovuttanut vaan Torsten Svanström tasoitti pelin 83. minuutilla laukomalla pallon kierteisenä kaukaa HPS-maalin ylänurkkaan.

Trilleri ei päättynyt tähän, sillä minuutti ennen loppua HPS meni 5–4-johtoon Kuhlbergin maalilla. Jotta draamankaari olisi täydellinen, tasoitti HIFK vain 20 sekuntia ennen loppua. Ragnar Lindbäck tavoitti pallon päätyrajalla ja pisti kierteisen keskityksen maalin eteen, jonka tuuli painoi pallon yläriman ja HPS-vahti Oiva Laineen käsien välistä maaliin. 

HPS ja HIFK selvisivät siis tasapistein A-sarjaan. Heidän vanavedessään suoran paikan otti Kiffen, joka kaatoi 4. sijalle sijoittuneen ja karsintoihin joutuneen Stjärnanin. HJK kykeni voittamaan ainoastaan pisteittä jääneen Helsingin Toverit ja jäi näin ulos ensimmäisestä mestauussarjasta. Sen kevät oli muutenkin murheellinen, sillä Klubi kävi häviämässä harjoitusottelun Vaasassa VPS:lle peräti 7–2, vaikka se johti ottelua 2–0.

Kesäkuun 22. päivä pelattiin ratkaisevat karsinnat A-sarjaan.

Tampereella kohtasivat Tampereen Palloilijat ja ÅIFK ja Helsingissä Stjärnan sekä Viipurin Sudet. ÅIFK nappasi paikan A-sarjaan Tampereelta 2–1-voitolla vain 50-100 katsojan edessä. Kaunis kesäpäivä ja keskipäivällä pelattu ottelu söi yleisömäärää, joka olisi illemmalla ollut luultavasti paljon isompi. Ottelun kaikki maalit tehtiin ensimmäisen 14 minuutin aikana.

Helsingissä viimeinen paikka mestaruussarjaan meni Stjärnanille, joka voitti Sudet niin ikään 2–1-lukemin.

Vierailevat viipurilaiset olivat ottelussa niskan päällä koko ajan ja Stjärnanin voiton voidaan sanoa olevan onnekas. Lisäksi kotijoukkueen maalivahti Abraham Kanyakoff pelasi hienon ottelun, torjuen monta vaarallista tilannetta.

Sudet menivät ensimmäisellä jaksolla ansaitusti 1–0-johtoon, kun Arvo Närvänen sijoitti pallon oikeaan nurkkaan. Toisella jaksolla Josua Nadbornik tasoitti pelin kahden Sudet-puolustajan välistä. Tasoituksen jälkeen kotijoukkue sai hieman paremmin kiinni pelistä ja 72 minuutilla nähtiin voittomaali. Nadbornik purjehti pallon kanssa keskellä vieraiden puolustusta, mutta menetti kontrollin palloon. Peliväline ajautui Hirschovitsille joka niittasi voittomaalin maalivahdin käsien kautta.

Vuoden 1930 Mestaruussarjaan selvisivät seuraavat joukkueet:

• Helsingin Palloseura
• Helsingin IFK
• KIF
• Stjärnan
• Viipurin Palloseura
• Turun Palloseura
• ÅIFK
• Vaasan Palloseura

Mestaruussarja

Sarja pelattiin yksinkertaisena, joten otteluita jokaiselle joukkueelle tuli vain seitsemän kappaletta. Tämä oli varmasti ihan riittävästi tuohon aikaan, sillä pelit potkaistiin käyntiin vasta elokuussa eikä kenttäolosuhteet olleet joka kaupungissa kovinkaan hyvät, sillä esimerkiksi Viipurissa käytössä oli vain Papulan hiekkakenttä. Vasta vuonna 1933 Viipuriin valmistunut Keskuskenttä toi nurmikentän kaupunkiin.

Sarja käynnistyi sunnuntaina 10.8. täydellä neljän ottelun kierroksella. A-sarjan (tai Suomi-sarjan, näitä nimiä käytettiin) ensimmäisen maalin teki Turussa Stjärnan, ja suurella todennäköisyydellä tämä maalintekijä oli keskushyökkääjä *Isidor Hirschovits. Maali tuli ottelun 12. minuutilla, mutta TPS ei tästä häkeltynyt vaan takoi helsinkiläiset vieraansa maanrakoon 9–2-voitolla.

* Valitettavasti tuohon aikaan raporteissa pelaajia käsiteltiin vain sukunimillä. Koska Stjärnanilla pelasi Hirschovitsin veljeskolmikko, jotka vielä kaikki “eturivissä”, on maalin tehnyttä pelaajaa koitettu saada selville pelijärjestyksestä ja raporteista. Maalintekijäksi on mainittu keskushyökkääjä, joka tuossa ottelussa oli eri lähteiden mukaan Isidor Hirschovits.

HPS – ÅIFK 2–1 (0–1) Yleisöä: 700

0–1 Eino Wihlman, 1–1 Sulo Saario, 2–1 Ilmari Mantila

HPS: Oiva Laine – Kaarlo Oksanen, Niilo Koskinen – Lauri Sinikari, Pentti Larvo, Max Viinioksa – Veijo Kuhlberg, Aulis Koponen, William Kanerva, Sulo Saario, Ilmari Mantila

ÅIFK: Armas Karlsson – Bertel Lindroos, Ivar Grannas – Per Kuffschinoff, Arthur Hestenaes, Otto Holmlund – Helenius, Einar Grannas, Erik Romin, Grönholm, Eino Wihlman

Hallitseva Suomen mestari Helsingin Palloseura lähti otteluun selkeänä suosikkina ja otti ottelun haltuunsa välittömästi. Ainoastaan hyökkääjien huono viimeistely ja vieraiden maalivahti Armas Karlssonin hienot pelastukset pitivät ottelun tasoissa. Parinkymmenen minuutin jälkeen vieraat menivät johtoon Eino Wihlmanin yksilösuorituksen jälkeen.

HPS tasoitti pelin 52 minuutilla, kun Kanerva jatkoi puskien Koposen keskityksen maalin eteen, josta Sulo Saario iski tasoituksen. HPS ei kuitenkaan saanut hyökkäyspeliään toimimaan, vaan ÅIFK:n puolustuksella oli helppo työ katkaista stadilaisten näpertelyn asteelle mennyt hyökkäysten virittely. Ottelu näytti päättyvän tasan, mutta vain kolme minuuttia ennen loppua Ilmari Mantila teki voittomaalin kauniilla kierteisellä laukauksella.   

ViPS – KIF 1–0 (0-0) Yleisöä: 150

1–0 Erkki Kariluoma

ViPS: Rosenberg – Mikkola, Eino Asikainen – Allan Lagerström, Pauli Tarvonen, Gösta Berg – Eino Kanerva, Erkki Kariluoma, Eero Kettunen, Väinö Meskanen, Onni Lindqvist

KIF: Sven-Erik Bäckström – Kurt Skutnabb, Patrik Henriksson – Emil Nordberg, Sven Sinikari, Sven Fristedt – Edvard Holmen, Jarl Lesch, Olof Strömsten, Birger Lesch, Eero Ronkanen

Viipurilaiset lähtivät sarja-avaukseen Papulan hiekalla suosikkeina, sillä Kiffenin eturivi ei ollut esittänyt kovin kummoisia otteita aiemmin. Pelipäivänä ilma teki vielä ottelusta hankalamman, sillä koko kenttä oli yhtä isoa kuralammikkoa. 

Ottelun alussa Kiffen oli parempi, mutta ViPS pääsi paremmin ja paremmin peliin mukaan. Toinen jakso oli kotijoukkueen hallintaa jolloin se teki ottelun ainoan maalin. Noin 80 minuutilla nähtiin sarjakauden ensimmäiset ulosajot. Maalintekijä Erkki Kariluoma ja Kiffenin Sven Fristedt jatkoivat pallosta kamppailua vielä vesilätäkössä sen verran kiivaasti, että tuomari Kosunen ohjasi molemmat pelaajat kentältä. 

TPS – Stjärnan 9–2 (5–1) Yleisöä: 537

0-1 Isidor Hirschovits, 1-1 Helge Aalto, 2-1 Aalto, 3-1 Allan Meri, 4-1 Arvo Kanerva, 5-1 Vieno Nikander, 5-2 Berhard Hirschovits, 6-2 Lauri Lehtinen, 7-2 Meri, 8-2 Lehtinen, 9-2 Aalto

TPS: Atte Asplund – Ilmari Oksanen, Pentti Veckman – Yrjö Tuomi, Vieno Nikarder, Viljo Lindroos – Arvo Kanerva, Helge Aalto, Lauri Lehtinen, Voitto Vester, Allan Meri

Stjärnan: Abraham Konykoff – Mikael Kagan, Simon Rubinstein – Jakob Berman, Georg Mattsoff, Elias Kantorowitsch – Berhard Hirschovitsch, Sakari Rubinstein, Isidor Hirschovitsch, Josua Nadbornik, Rafael Hirschovitsch

TPS laskettiin ennen kauden alkua kovimmaksi haastajaksi HPS:lle ja HIFK:lle. Turkulaiset olivat keskittyneet lähestulkoon kokonaan harjoitteluun, joten heidän kunnostaan ei ollut tietoa ennen avausottelua. Stjärnan oli varsinainen musta hevonen, jolta voitiin odottaa satunnaisia venymisiä.

Palloseura otti Stjärnanin Josua Nadbornikin tarkempaan vartiointiin ja tämä vaikeutti vieraiden peliä. Kaikesta huolimatta Stjärnan otti johdon 12. minuutilla Isidor Hirschovitsin osuessa tolppien väliin. Tätä iloa kesti vain minuutin kunnes TPS:n Helge Aalto tasoitti ja tämän jälkeen TPS meni menojaan. Toisella jaksolla TPS:lla oli varaa hukata rangaistuspotku, jonka Oksanen ampui maalin yli. Aalto viimeisteli toisella jaksolla ottelun viimeisen maalin ja samalla pääsarjahistorian ensimmäisen hattutempun.

VPS – HIFK 2–2 (0–0) Yleisöä: 600

0–1 Gunnar Åström, 0–2 Holger Salin, 1–2 Kurt Törnroos, 2–2 Aimo Haka

VPS: Vilho Salo – Martti Rantala, Sakari Vierimaa – Aarne Keiri, Martti Palo, Lauri Ödman – Lauri Järvinen, Biger Julin, Kurt Törnroos, Aimo Haka, Nuutti Lindgren

HIFK: Gunnar Närhinen – Frans Karjagin, Axel Lindbäck – Alfons Nylund, Torsten Lindholm, Jarl Malmgren – Gunnar Åström, Torsten Svanström, Leo Karjagin, Holger Salin, Kurt Nylund

VPS:n piti olla suupala HIFK:lle, sillä kotijoukkueen riveistä puuttui hyökkääjä Armas Rullo. HIFK lähti otteluun puolestaan ilman puolustaja Gösta Leschia ja vasenta ulkohyökkäääjä Ragnar Lindbäckia. 

Maalittoman ensimmäisen jakson jälkeen vieraat menivät 2–0-johtoon. Pisteet näyttivät lähtevän pääkaupunkiin, mutta 84. minuutilla Kurt Törnroos toi VPS:n mukaan peliin. Tasoitusmaali tuli vain reilu minuutti ennen ottelun loppua, kun Aimo Haka puski Nuutti Lindgrenin keskityksestä pallon Gunnar Närhisen selän taakse. Ottelu oli dramaattisesta lopusta huolimatta heikkotasoinen.

Avauskierroksen jälkeen sarja jatkui ennakkoarvailujen mukaisesti. HPS, HIFK ja TPS taistelivat kärkipäässä, VPS, KIF ja ViPS taulukon keskivaiheilla kun taas Stjärnanin ja ÅIFK:n kohtaloksi oli jumitua sarjan peräpäähän. Kumpikaan viimeksi mainituista ei onnistunut avaamaan voittotiliä koko kauden aikana, kun vielä keskinäinenkin ottelu pelattiin 1–1 Helsingissä. Stjärnan puolestaan nipisti tasapelin Vaasasta, joten se jätti turkulaiset pisteellä taakseen. 

Mestaruus ratkaistiin TPS:n ja HIFK:n kesken. HPS:n kausi kääntyi alamäkeen hyvän alun jälkeen ja alkusysäys tälle tuli elokuun lopussa Viipurissa Papulan hiekalla, jossa se jäi 4–4-tasapeliin ViPS:n kanssa. Tämän jälkeen se hävisi vielä Helsingin paikallispelin HIFK:lle sekä vierasottelun Turun Palloseuralle lukemin 2–3. Jälkimmäisen tappion jälkeen liikkeellä oli ilkeitä huhuja, sillä käytännössä jo HIFK-tappiooon mestaruuden menettäneen HPS:n sanottiin hävinneen tahallaan Turussa, jotta TPS:lla olisi mahdollista sysätä HIFK:n toiselle sijalle. 

Tilanne ennen TPS:n ja HPS:n viimeistä ottelua. HIFK kohtasi samaan aikaan ViPS:n ja pelasi vielä ÅIFK:ta vastaan – eli oli ottamassa varmat neljä pistettä. Alunperin ViPS-HIFK piti pelata elokuussa, mutta ottelu jouduttiin perumaan, kun Papulan kenttä olikin pelipäivänä varattu armeijan harjoituksia varten.

HIFK menetti siis avauskierroksella pisteen Vaasassa, kun taas TPS koki heti toisessa pelissä pistemeneyksen Helsingissä Kiffeniä vastaan. Kun vielä keskinäinen ottelu näiden kahden seuran välillä päättyi Helsingissä 1–1-tasapeliin, olivat TPS ja HIFK sarjan päätteeksi tasapisteissä. Tämä tarkoitti että mestaruus ratkaistaisiiin uusintaottelussa.

12.10.1930, Pallokenttä, Helsinki

Sunnuntai 12.10. oli Helsingissä todellista urheilun juhlaa. Kello 12.00 Töölöstä starttasi HKV:n järjestämä maraton, jossa taisteltiin Helsingin Sanomain kiertopalkinnosta. Kello 14.00 puolestaan Pallokentällä käynnistyi kotimaisen jalkapallokauden päätös, uusintaottelu Suomen mestaruudesta. Ilma oli syksyisen hieno ja koko viikon kestäneet sateet olivat väistyneet melkein 3500 maksaneen katsojan iloksi. 

HIFK oli osallistunut SM-kilpailuihin jo vuodesta 1908, mutta se metsästi edelleen ensimmäistä mestaruuttaan. Se oli päässyt neljä kertaa finaaleihin, mutta hävinnyt niistä jokaisen – viimeisen edeltävänä vuonna Helsingin Palloseuralle. Vasta kahdeksan vuotta aiemmin perustettu TPS oli puolestaan kerennyt nappaamaan neljän mitalin lisäksi yhden mestaruuden – vuonna 1928 Pallokentällä kun se kukisti juuri HIFK:n 3–2.   

Ensimmäinen jakso oli hermostunutta peliä, etenkin kotijoukkue HIFK:lta. Se oli kuitenkin jatkuvasti hallitsevampi osapuoli ottelussa, sillä sen pelaajat olivat teknisesti ja taktisesti turkulaisia parempia. Vieraat loistivat lähinnä fyysisyydellään ja koittivat näin horjuttaa HIFK:n joukkuetta. Molemmat joukkueet loivat tukun tilanteita ensimmäisellä jaksolla, mutta 45 minuutin pelin jälkeen tulostaululla olivat 0–0-lukemat. 

Toinen jakso alkoi räväkästi. Vain kuusi minuuttia tauon jälkeen tekivät tähtirinnat johtomaalin.

Gunnar Åström pujotteli itsensä oikealla laidalla keskityspaikkaan ja löysi Holger Salinin vapaana maalin edestä. Muutaman minuutin päästä TPS tasoitti erikoisella maalilla. Vieno Nikanderin kaukolaukaus meni Helge Aallon pään kautta HIFK-maalin yläkulmaan. Tämän jälkeen HIFK otti pelin haltuunsa ja TPS putosi kyydistä.

Näytti siltä, ettei turkulaisten kuntopohja kestänyt peräti kuuden maajoukkuepelaajan tähdittämän HIFK:n vauhdissa. 61. minuutilla Jarl Malmgren nappasi pallon Pentti Veckmanilta ja sijoitti pallon yläkulmaan. Ottelun ratkaisu tuli 76. minuutilla. Malmgren veti pallon vapaapotkusta tolpan kautta maaliin. Ottelun ratkaisijaksi noussut Jarl Malmgren viimeisteli vielä hattutemppunsa tekemällä 4–1, kun TPS-vahti Tauno Elomaa ei yltänyt keskitykseen ja Malmgrenillä oli helppo työ puskea pallo tyhjään maaliin.

HIFK – TPS 4–1 (0–0)

1–0 Holger Salin (51), 1–1 Helge Aalto (55), 2–1 Jarl Malmgren (61), 3–1 Malmgren (76), 4–1 Malmgren (81)

HIFK: Charles Holmberg – Frans Karjagin, Gösta Lesch – Alfons Nylund, Torsten Linholm, Axel Lindbäck – Jarl Malmgren, Holger Salin, Gunnar Åström, Torsten Svanström, Ragnar Lindbäck

TPS: Tauno Elomaa – Pentti Veckman, Ilmari Oksanen – Viljo Lindroos, Vieno Nikander, Yrjö Tuomi – Voitto Vester, Helge Aalto, Allan Meri, Lauri Lehtinen, Reino Järvinen

Yleisöä: 3353

Huomioita kauden jälkeen

Yleisesti ensimmäistä sarjamuodossa pelattua Mestaruussarjaa pidettiin onnistuneena. Uusi pistelaskuun perustuva kilpailu, jossa joukkue pystyi korvaamaan tappion voittamalla seuraavan ottelun, lisäsi jännitystä jalkapallon seuraajien parissa. Pelaajien ja joukkueiden taistelutahto säilyi läpi kauden ja joukkueiden pelaajien yhteenkuuluvuuden tunne kasvoi kauden edetessä.

Lisäksi seuran niin sanottujen varapelaajien eli reservien kehittyminen nopeutui, kun sarjamuotoisessa kilpailussa näille pelaajille tuli enemmän käyttöä, kun pelejä oli enemmän. 

Erityisen tärkeänä pidettiin, että sarjajärjestelmä vei kotimaista jalkapalloa etelän suurista kaupungeista sisämaahan ja maaseudulle. Seurat ympäri maata ovat toistensa kanssa tekemisissä ja peleissä oppivat paljon vastustajistaan taidollisesti ja taktillisesti. 

Myös tärkeänä pidettiin, että mahdollisimman nopeasti siirryttäisiin kokeilumuotoisesta yksinkertaisesta sarjasta kaksinkertaiseen, vaikka tiettyjen joukkueiden (esimerkiksi Vaasan Palloseura) matkustuskustannukset kasvoivatkin sarjamuotoon siirryttäessä. Toisaalta ensimmäinen A-sarja herätti katsojien mielenkiinnon, ja esimerkiksi Vaasassa matkakustannuksia pystyttiin paikkaamaan kasvaneilla lipputuloilla.

Mikäli uusintaottelua ei lasketa, suurin yleisömäärä (1800) nähtiin TPS:n ja HPS:n kohdatessa. Avauskierroksen ViPS–KIF-pelin 150 maksanutta katsojaa oli kauden pienin yleisömäärä. 

Mestaruustaiston lisäksi myös putoamistaistoa pidettiin jännittävänä ja mielenkiintoisena seurata. Sarjamuoto pakotti myös pelaajat pitämään itsensä ruodussa, koska pitkäkestoinen ja kovatasoinen sarja ei sallinut lipsahduksia. Tämän ansiosta huvikseen pelaamisesta siirryttiin melkein huomaamatta kovaan kamppailuun ja tosissaan otettavaan urheiluun. 

Vuoden 1930 seuroista pääsarjassa pelaavat finalistit HIFK ja Turun Palloseura. Vaasan Palloseura pelaa tänä vuonna Ykköstä ja Kiffen Kakkosta. ÅIFK ja HPS jatkavat pelejään Kolmosessa.

Juutalaisten urheiluseura Stjärnanin taival päättyi lyhyeen, eikä jalkapallon pääsarjassa enää nähty. Pari vuotta putoamisen jälkeen Stjärnan vaihtoi nimekseen Makkabi. Nimenvaihdos johtui ruotsalaisperäisestä nimestä. Makkabilla ei ole joukkuetta jalkapallossa tänä vuonna, vaikka se on ollut tuttu näky Helsingin alasarjoissa.

Viipurin Palloseura putosi pääsarjasta kauden 1931 päätteeksi, mutta pelasi toiseksi korkeimmalla tasolla usean vuoden ajan. Talvisodan jälkeen ViPS sulautettiin Viipurin Susien kanssa yhteen, ja kaikki joukkueen pelaajat siirtyivät Susien riveihin. 

Miten pääsarja kehittyi?

Vaikka paineita siirtyä kaksinkertaiseen sarjaan oli jo heti tulevalla kaudella, pelattiin sarja vielä vuonna 1931 yksinkertaisena. Vasta 1932 sarja pelattiin kaksinkertaisena, jolloin joukkueille kertyi 14 ottelua. Tällä systeemillä jatkettiin koko 30-luku.

Koko vuosikymmen meni helsinkiläisten joukkueiden hallitessa sarjaa. HIFK voitti neljä mestaruutta, HPS kolme, HJK kaksi. Vasta vuonna 1939 nähtiin ensimmäinen Helsingin ulkopuolinen mestari, kun TPS vei pytyn HJK:n nenän edestä. 

Uusina pääsarjapaikkakuntina 30-luvulla nähtiin Tammisaari (EIF 1933), Pietarsaari (Drott 1936) ja Kuopio (KPT 1938).

Tilastoja 

1.maali: 10.8.1930, Isidor Hirschovits (Stjärnan), TPS-Stjärnan 9–2

50.maali: 20.8.1930, Gunnar Åström (HIFK), HIFK-KIF 4–0

100.maali: 3.9.1930, Eero Ronkanen (KIF), KIF-Stjärnan 4–0

Ensimmäinen hattutemppu: 10.8.1930, Helge Aalto (TPS), TPS-Stjärnan 9–2

Ensimmäinen rangaistuspotku: 10.8.1930, Ilmari Oksanen (TPS), TPS-Stjärnan 9–2 (epäonnistui)  

Ensimmäinen maali rangaistuspotkusta: 13.8.1930, Leo Karjagin (HIFK), HIFK-Stjärnan 8–1

Ensimmäinen ulosajo: 10.8.1930, Erkki Kariluoma (ViPS) & Sven Fristedt (KIF), ViPS-KIF 1–0

Ensimmäinen nollapeli: 10.8.1930, Rosenberg (ViPS), ViPS-KIF 1–0

Maalipörssi (epävirallinen, ei uusintaottelua): 

9 – Lauri Lehtinen (TPS), Aulis Koponen (HPS)

8 – William Kanerva (HPS), Erkki Kariluoma (ViPS)

7 – Holger Salin (HIFK), Gunnar Åström (HIFK)

6 – Olof Strömsten (KIF), Eero Kettunen (ViPS)

Täysin oikean maalipörssin esittäminen on valitettavasti mahdotonta. Maalintekijöissä saattaa olla puutteita tai väärää infoa. Esimerkiksi Pallokirja kertoo vuoden 1930 maalikuninkaiksi Olof Strömstenin ja Holger Salinin yhdeksällä (9) maalilla. Tämä tieto on väärä, sillä Olof Strömstenin nimiin on merkitty samassa joukkueessa pelanneen Osvald Strömstenin kolme maalia. HIFK:n Holger Salin puolestaan teki sarjassa seitsemän (7) maalia ja yhden maalin uusintaottelussa. 28.9. pelatusta ottelusta VPS-ViPS (5–3) puuttuu vierasjoukkueen kaksi maalintekijää. Muitakin puutteita saattaa esiintyä. 

Yllä oleva maalintekijätilasto on kasattu otteluraportteja läpikäymällä, ja on niin tarkka, kuin parhaalla tiedolla on saatu kasaan. 

Lähteet: Helsingin Sanomat, Urheilulehti, Idrottsbladet, Urheilija

The post Etelästä maaseudulle ja huvikseen pelailusta koviin kamppailuihin – 90 vuotta täyttävä jalkapallon pääsarja toi lajiin uskottavuutta appeared first on Byyri.

Viime lauantaina pelatun Suomen Cupin finaalin jälkimainingeissa esiin nousseet ylilyönnit järjestyksenvalvojien toiminnassa ovat herättäneet koko viikon ajan runsasta keskustelua niin somessa kuin kahvipöydissäkin. Tapahtumasta levinneet videot ovat pyörineet valtamedioissa asti ja tapaus on edennyt sekä SUEK:n että poliisin käsiteltäväksi.

Suomen urheilun eettinen keskus selvittää ottelutapahtumasta vastuussa olleen Palloliiton pyynnöstä tapahtumien kulun katsomoturvallisuuteen liittyen, ja poliisi on puolestaan raportoinut useista rikosilmoituksista järjestyksenvalvojia kohtaan. Selkeää todistusaineistoa ja silminnäkijöitä piisaa, joten pallo onkin nyt SUEK:lla, poliisilla ja lopulta myös Palloliitolla. Jokainen kivi on käännettävä, seuraamuksia on tultava ja tapahtumat on selvitettävä perinpohjaisesti – se on vähintä, mitä cup-mestaruuden voittaneen Ilveksen kannattajat ansaitsevat.

Tapahtumien nostattama jälkipyykki on pestävä, mutta se tulee ikävään aikaan muuten Suomessa positiivisessa nosteessa olevan futiksen kannalta.

Ilonaiheita

Suomi on lähellä vuoden 2020 EM-kisapaikkaa. Sanon tai siis kirjoitan sen nyt ensimmäistä kertaa, kun asiaa ei ole voinut uskoa todeksi. Kisapaikan todennäköisyydelle on laskettu arvioita aina 51%:sta jopa 69,5%:iin. Toisin sanoen,  todennäköisyys on parempi kuin kolikonheitossa.

Huuhkajien lento sataa myös seurajalkapallon laariin, jos siitä otetaan irti kaikki positiivinen näkyvyys.

Huuhkajien menestys ei automaattisesti tarkoita kasvavia yleisömääriä kotimaisissa sarjoissa, mutta se luo pirun hyvät edellytykset kasvulle. Maajoukkuepaidassa urotöitä tehneiden pelaajien taustoja tulisi nostaa vahvasti esiin, sillä heistä melkein kaikki ovat jättäneet jälkensä myös Veikkausliiga-kartalle.

He ovat Keravan kolleja, Kotkan poikia ja Runosmäen lähiön kasvatteja. Ihan tavallasia junioripolun läpikäyneitä, jotka ovat tehneet töitä päästäkseen tähän pisteeseen: futiksen ammattilaisiksi maailmalle ja lähelle arvokisapaikkaa. Toivottavasti Huuhkajien menestys saa tuhannet juniorit seuraamaan ja pitämään idoleinaan suomalaispelaajia ainaisten Messien ja Ronaldojen sijaan.

Toinen ilonaihe kesälle on tietysti suomalaisjoukkueiden europelit, vaikka kaikilla joukkueilla on ollut kauden aikana hankaluuksia ja odotukset neutraalilla katsojalla eivät ole korkealla. Tapahtumina ne ovat kuitenkin ainutlaatuisia, joita odottaa vesi kielellä.

Liigatasolle laadukkaita nimiä vilisevien HJK:n ja KuPS:n peli on ollut sekavaa pitkin kautta, eikä sitä toimivinta ryhmitystä kentälle ole vielä löytynyt. RoPS on kärsinyt kenties eniten kokoonpanomuutoksista ja avainpelaajien loukkaantumisista, joten vahvimpana kandidaattina Eurooppaan lähtee omissa papereissani FC Inter, vaikka arpa ei ollutkaan otollinen.

Mestarien liiga

HJK – HB Tórshavn (Färsaaret)

Eurooppa-liiga

FC Inter – Bröndby (Tanska)

KuPS – Vitebsk (Valko-Venäjä)

RoPS – Aberdeen (Skotlanti)

Toisaalta on hyvä muistaa maajoukkueen tilanne Markku Kanervan ottaessa sekasortoisen Huuhkaja-parven siipiensä suojaan muutama vuosi takaperin. Harva olisi uskonut tällaisia tuloksia tulevan näin lyhyellä aikataululla.

Kaikki on siis mahdollista niin Helsingissä, Kuopiossa, Rovaniemellä ja Turussakin, vaikka vastaan astuu melko kovia nippuja. Toivotaan myös yleisön löytävän stadioneiden lehtereille, sillä osalle seuroista europelit ovat harvinaista herkkua.

Europelien jälkeen edetään vääjäämättä kohti syksyllä siintäviä Huuhkajien ratkaisevia karsintapelejä. Edessä onkin melkoiset kissanpäivät futisväelle. Ei anneta minkään sumentaa tätä orastavaa futiskiimaa, vaan otetaan siitä kaikki ilo irti!

Artikkelikuva – Arno Hämäläinen

The post Kommentti: Cup-finaalin tapahtumat on selvitettävä perinpohjaisesti, mutta ei anneta niiden sumentaa Huuhkajien nostattamaa futiskiimaa appeared first on Byyri.

Mattia Italiasta

Italialainen Mattia Fontana saattaa kuulostaa etäisesti tutulta, sillä onhan miehestä suomalaisessa mediassa kirjoitettu muutama vuosi sitten. Sekä Faneille.com, että Ilta-Sanomat julkaisivat Fontanasta artikkelin ennen Veronassa pelattua harjoitusottelua Italian ja Suomen välillä.

Italia vei ottelun nimiinsä 2-0 ja Mattia sai epävirallisen tittelin Italian kovimpana suomifutis-fanina.

Koko elämänsä Italiassa elänyt keräilijä on Juventuksen kannattaja, joka kasvoi pelaten koripalloa. Jalkapallokin oli mukana kuvioissa, mutta vain hetken verran.

– Lapsena pelasin futista oikeastaan vain vuoden verran maalivahtina, mutta koripalloa sitäkin enemmän. Jalkapallo on lajina kiehtonut kuitenkin aina, niin katsomosta kuin tv:stä käsin. Pohjois-Italian ja lähimaiden stadionit ovat tulleet tutuiksi, ja edesmenneelle Stadio delle Alpille minulla oli Juventuksen kausikortti usean vuoden ajan.

Juventus-faneilla on edessään erittäin mielenkiintoinen kausi Cristiano Ronaldon siirron myötä. Kesällä Mattia on seurannut Veikkausliigan tuloksia ja erityisesti FC Lahden esityksiä, mutta odottaa ymmärrettävästi toden teolla Juventuksen kautta.

– Olemme voittaneet Italian mestaruuden jo seitsemän kertaa perättäin, joten Mestarien liigan voitto on jälleen kerran suurin unelmamme. Cristianon tulon myötä olemme lähempänä tuon unelman toteutumista.

Mestarien liigasta Mattia saikin 90-luvulla ensimmäiset kosketukset suomifutikseen.

– Ennen internet-aikaa Italian maksukanavilta tuli lähinnä Englannin, Espanjan ja Saksan pääsarjojen lähetyksiä. Mestarien liiga kuului myös tv-ohjelmistoon, ja Jari Litmasen peliesitykset Juventusta vastaan jäivät erityisesti mieleeni.

Suomi-rakkaus roihahti kirjaimellisesti Mattian tavattua suomalaisen vaimonsa.

Suomi

Pohjois-Italiasta kotoisin oleva Fontana innostui toden teolla suomifutiksesta tavattuaan puolisonsa. He käyvät Suomessa loma-aikoina ja Fontana pyrkii reissuillaan katsomaan FC Lahden otteluita ja tapaamaan nykyisiä, sekä entisiä pelaajia pelipaitojen toivossa.

– Heinäkuussa kävin Suomen Jalkapallomuseossa Valkeakoskella. Museossa oli muutamia kiinnostavia esineitä, mutta odotin kyllä useampia pelipaitoja suomalaisilta seurajoukkueilta ja myös Suomen maajoukkueelta.

Yhteen tiettyyn pelipaitaan Fontana museossa kuitenkin ihastui.

– Katseeni kiinnittyi erityisesti Aulis Rytkösen signeeraamaan 60-luvun siniseen paitaan. Sama paitamalli oli nimittäin käytössä Suomen kohdatessa Italian vuonna 1965. Eräs tunnettu italialainen kerääjä omistaa kyseisen mallin kymppipaidan, jonka hän sai entiseltä Italian maajoukkuepelaajalta. Tämä pelaaja oli vaihtanut ottelun jälkeen paitoja Kai Pahlmanin kanssa.

Lomat Suomessa eivät ole pyhitetty pelkästään jalkapallolle, vaan tarjoavat hektiselle Italian arjelle täydellisen vastakohdan.

– Suomessa käydessäni nautin kalastuksesta ja suomalaisesta luonnosta niin kesällä kuin talvellakin. Italiassa kotimme lähikujat ovat täynnä liikennettä ja melua, joten akkujen lataamiseen Suomi on täydellinen paikka! Ihmettelen yhä Suomessa käydessäni kuinka hiljaisia kaupungit ovat iltaisin.

Suomessa vietetyt lomat ovat auttaneet luonnollisesti pelipaitojen keräilyssä, mutta kokoelman ensimmäinen paita löytyi eBay-verkkokaupasta. Paita oli ollut käytössä Suomen ja Italian kohdatessa Messinan Stadio San Filippolla vuonna 2004, joka vahvistaa Fontanan ideologiaa – miehellä on erityinen paikka kokoelmassaan Suomen ja Italian keskinäisissä kamppailuissa käytetyille paidoille.

Kokoelma

Mattialle vuosien saatossa kertynyt kokoelma ei ole täydellinen, mutta siitä saisi aikaan jo nyt komean näyttelyn. Suomen pelipaitoja on kertynyt yli 70 ja lisää on tulossa.

– Haluaisin ehdottomasti saada kokoelmani näytille Suomessa. Minulla on miltei kaikki koti- ja vieraspaidat 60-luvun lopulta tähän päivään saakka kerättynä, joten suuri osa suomalaista jalkapallohistoriaa on hyvässä tallessa.

Muutamia paitoja keräilijä edelleen metsästää, sillä se on yksi keräilyharrastuksen hienoimmista piirteistä. Harvinaisten ja vielä kokoelmasta puuttuvien paitojen löytäminen kannustaa harrastustoiminnan jatkamiseen, ja nostattaa lapsenomaisen jännityksen paidan saapuessa.

– Yksi unelmani on saada Jari Litmasen paita hänen maajoukkueuransa loppuvaiheilta. Erityisesti EM-2008, MM-2010 ja EM-2012 -kisojen karsintavaiheessa käytetty paita on hakusessa. Vielä harvinaisempi toive on Brasilian ja Suomen vuonna 1992 pelatussa ystävyysottelussa käytetty pelipaita – ilmeisesti kenelläkään ei ole sitä tallessa!

Keräilyharrastus on vienyt Mattian myös lähemmäksi suomalaisia jalkapalloilijoita, sillä mies lähestyy rohkeasti pelaajia keräilyurakkansa tiimoilta.

– Kaikki paitani ovat peleissä käytettyjä paitoja ja peleihin tarkoitettuja varapaitoja. Näitä ei saa ostettua kaupoista, ja siksi suora kontakti on ollut netin huutokauppojen lisäksi yksi tapa kartuttaa kokoelmaa. Viime kuukausien aikana olen ollut yhteydessä mm. Jukka Raitalan, Joona Toivion, Kari Arkivuon, Simon Skrabbin ja entisen maajoukkuepelaajan, Raimo Saviomaan, kanssa. Isoin kiitos kuuluu siis pelaajille; ilman heidän apuaan, kokoelmani ei olisi ikinä kasvanut näin kattavaksi!

Mattia Fontanan matkaa peliasujen maailmassa voit seurata:

http://www.finlandmatchworn.com/

https://www.facebook.com/finlandmatchwornshirts

https://www.instagram.com/finlandfootballmuseum/

Kuvat – Mattia Fontanan arkisto

The post Italialaismiehellä on huima kokoelma Suomen pelipaitoja – ‘’Haaveena oma näyttely’’ appeared first on Byyri.

Idea uuden tamperelaisen futiksen lippulaivan synnyttämisestä oli kytenyt jo jonkin aikaa kaupungin lajipäättäjien keskuudessa. Ilves sekä TPV olivat sinnitelleet Ykkösessä, mutta talouden hallinnassa oli vaikeuksia ja menestys antoi odottaa itseään. Puhtaalta pöydältä lähteminen ja paremman tarjoaminen Suomen toiseksi suurimmalle talousalueelle houkutteli monia.

Ilveksen ja TPV:n edustajat istuivat lopulta samaan pöytään. Neuvottelut etenivät joutuisasti ja Tampere United perustettiin 31.7.1998.

Kuten historia hyvin tietää, TPV jäi lopulta liittoumasta pois. Ei tosin ilman ristiriitoja. Se TPV:n hallitus, joka oli aikanaan mukana Tampere Unitedia perustamassa, jatkoi kokonaan Tampere Unitedin hallituksessa. TPV:n toimintaa jatkoi kokonaan sen uusi hallitus.

Uuden seuran hallituksen kokouksissa jakkaroita riitti, kun alkuun oli paikalla kahden seuran hallitukset kokonaisuudessaan sekä ulkopuolelta tullut, puheenjohtajaksi valittu Jyrki Laiho. Yksi yhtenäinen Tampere Unitedin hallitus muotoutui ajan myötä.

Uusi seura herätti paljon tunteita puolesta ja vastaan, kuten se herättää tänä päivänäkin.

Nousu liigaan

Uusi seura halusi heti osoittaa kuinka tosissaan se on. Tampere Unitedin silloinen seurajohto ei kumarrellut ketään, kun se yritti heti kalastaa hurjan nimen joukkueen peräsimeen: Martti Kuuselan. Kuusela oli tuohon aikaan kansainvälistä uraa tekevä kotimainen kärkinimi. Hän oli juuri jättänyt edellisen seuransa Kreikassa ja oli vapaana. Hetken mietittyään Kuusela kuitenkin kieltäytyi kunniasta.

Tampere Unitedissa ajateltiin kokeilla vielä kerran kepillä isompaa jäätä. Harri Kampmanin pesti Motherwellissa Skotlannin Valioliigassa oli juuri päättynyt. Tampereelta oltiin häneen yhteydessä ja hieman jopa puuhamiesten yllätykseksi Kampman näytti keskusteluille vihreää valoa.

Syntyi kahden vuoden sopimus, jonka aikana Tampere United saavutti heti ensimmäisenä kautenaan Ykkösessä vuonna 1999 sarjanousun ja vakiinnutti paikkansa seuraavalla kaudella Veikkausliigaan sijoittumalla kuudenneksi.

Ensimmäinen mestaruus

Kampmanin sopimuksen päätyttyä ohjat otti Ari Hjelm, joka oli toiminut edelliset kaksi kautta Kampmanin kakkosena.

Kausi 2001 oli kuin satua, joka ei loppunut.

Kaikki alkoi ryöstöllä silloiselta Finnair Stadiumilta, kun Sinipaidat kaatoi yhden suurimmista mestarisuosikeista, eli FC Jokerit sarjan avausottelussa 0-1 Antti Pohjan maalilla.

Kaikki odottivat, että TamU hyytyy. Kauden viimeiselle viikolle mentäessä HJK:n etumatkan piti olla riittävä. Keskiviikkoiltana HJK:lla oli jo mahdollisuus naulata mestaruus ja kaikki vaikutti siltä, että HJK voittaisi mestaruuden.

Antti Pohja epäonnistui tasatilanteessa lisäajalla rangaistuspotkussa Atlantista vastaan, ja HJK odotteli tuloksen varmistumista Helsingissä. Lisäaikaa oli pelattu jo viisi minuuttia, kun Janne Räsänen nousi ratkaisijaksi ja siirsi ratkaisun seuraavaan otteluun lauantaille.

[embedyt] https://www.youtube.com/watch?v=V3RXH-MK8Xg[/embedyt]

HJK suli ja Tampere United juhli 1-0 voitollaan FC Jazzista seurahistoriansa ensimmäistä Suomen mestaruuttaan vain kolme vuotta perustamisensa jälkeen.

Nousu ja tuho

Vaikean 2002 kauden jälkeen Tampere Unitedista tuli kotimainen kestomenestyjä. Vuosina 2003-2005 joukkue voitti kolme perättäistä pronssia ja vuonna 2006 Tampereella palattiin kultakantaan, ja heti seuraavana vuonna kulta uusittiin. Samaisena vuotena Tampere United juhli myös ensimmäistä Suomen Cupin voittoaan.

Näiden vuosien aikana Sinipaidat esiintyivät edukseen myös Euroopassa. Tampere United pelasi vuosina 2002-2008 yhtäjaksoisesti europelejä napaten mm. Charleroin ja Levski Sofian päänahat. Paras menestys osui syksylle 2007, jolloin TamU eteni Mestarien liigan kolmannelle karsintakierrokselle.

Nykysäännöillä tappio tuossa vaiheessa tuo paikan Eurooppa-liigan lohkovaiheessa, mutta tuolloin vielä ei.

TamU joutui pelaamaan vielä yhden otteluparin saavuttaakseen paikan eurooppalaisen kakkoskilpailun lohkovaiheeseen, mutta Bordeaux oli lopulta parempi yhteismaalein 4-3.

Euromenestyksen huuma sekoitti Tampereella ihmisten päät. Rahaa laitettiin joukkueeseen ja riskejä otettiin. Kaudella 2008 menestystä ei kahden Suomen mestaruuden ja huikean eurosyksyn jälkeen enää tullutkaan. Euroopastakin tuli nopea lähtö ja tämä kävi kalliiksi.

Kesällä 2009 Tampere United joutui jo myymään pelaajiaan. Kannattajat perustivat tukiyhdistyksen, joka pyrki auttamaan talousvaikeuksiin ajautunutta seuraa taloudellisesti.

Jälkikäteen voidaan sanoa, että tappio Cupin finaalissa FC Interille syksyllä 2009 oli lopulta kohtalokas. Voittorahat sekä varsinkin seuraavan kesän europeleistä tulleet tulot jäivät saamatta. Vuonna 2010 taloudellinen ahdinko jatkui, Ari Hjelm siirtyi syrjään valmennuksesta kauden päätteeksi ja monet avainpelaajat lopettivat, mukaan lukien monivuotinen kapteeni Mikko Kavén.

Kaudelle 2011 tamperelaiset lähtivät Jarkko Wissin komennossa nuorella ryhmällä, joka pursui näyttämisen halua. Kuitenkin keväällä media sai vihiä, että rahanpesuun liitetyn Wilson Perumalin Exclusive Sports PTE Ltd -yhtiö oli antanut Tampere Unitedille 300 000 euroa.

Käynnistyi vyyhti, jonka seurauksena Palloliiton kurinpitovaliokunta päätti yksimielisesti 14.4.2011 sulkea Tampere Unitedin kaikesta kilpailutoiminnasta. Toiminta loppui ja pelaajat yrittivät etsiä kuumeisesti uusia seuroja, joka oli luonnollisesti hankalaa, kun joukkueet olivat jo kasattu alkavalle kaudelle.

Kaiken tämän kohun keskellä Wissin miehistö eteni Liigacupissa aina loppuotteluun asti.

Sarjapaikkansa menettäneen Tampere Unitedin tulovirta loppui, kun pelit eivät pyörineet ja se asetettiin konkurssiin 28.6.2011.

Kuva – Martti Kainulainen

Silloinen toimitusjohtaja Deniz Bavautdin ja hallituksen jäsenet saivat syytökset törkeästä rahanpesusta. Hovioikeus päätti pari vuotta myöhemmin tuomita Bavautdinin sekä hallituksen puheenjohtajan Harri Pyhällön ehdollisiin vankeusrangaistuksiin. Kaikki muut osallistet saivat vapauttavat tuomiot.

Kuin feenikslintu tuhkasta

Samaan aikaan, kun jälkipyykkiä käytiin oikeussaleissa, oli Sinipaidat herätetty uudelleen henkiin. Kesällä 2009 tukemaan lähtenyt kannattajayhdistys lähti hakemaan uutta nousua nimellä TamU-K (Tampere Unitedin kannattajat).

Tampereen seudun alasarjat heräsivät uuteen eloon, kun monikymmenpäinen kannattajajoukko seurasi omiaan. Kotona ja vieraissa.

Syksyllä 2012 TamU-K nousi vaikeasta alkukaudesta huolimatta Kutosesta Vitoseen. Ratkaisevaa ottelua oli Pyynikin urheilukentällä katsomassa 441 katsojaa! Nousu Neloseen tapahtui jo seuraavana syksynä.

2014 nousu Kolmoseen jäi rangaistuspotkukilpailun päähän, mutta toteutui syksyllä 2015. Kolmosen sarjatasolle vuonna 2016 Tampere United sai vanhan nimensä takaisin, mutta toiminnasta vastasi kokonaisuudessaan TamU-K:n hallitus ja tekijät. Sinipaidat sai myös sarjatasoon nähden kasattua hurjan kovan ryhmän ja nousu liiton sarjoihin toteutui heti ensiyrittämällä.

Viime kaudella Tampere United sijoittui Kakkosen B-lohkossa sijalle 6.

Missä 20-vuotias TamU menee?

Kentällä Tampere United on suurimmassa solmussaan uuden tulemisensa aikana. Kausi Kakkosen C-lohkossa ei lähtenyt käyntiin odotetulla tavalla. Toukokuun viimeisenä päivänä TPV:lle kärsityn derbytappion jälkeen päävalmentaja Mikko Mäkelä yhdessä kakkosvalmentaja Markus Halmeen kanssa jättivät tehtävänsä.

Ensimmäistä kertaa seurahistoriassa TamU joutui siis vaihtamaan valmentajaa kesken kauden. Samoin ensimmäistä kertaa Sininen yhteisö on ajautunut putoamiskamppailuun itse viheriöllä. Kahden ottelun ajan TamU meni väliaikaisvalmennuksella, jonka jälkeen Leroy Maluka otti ohjat pelaajavalmentajana.

Malukan TamUn rekordi on karmea: 0-1-3 maalisuhteella kolme tehtyä ja yksitoista päästettyä. Uusi valmentaja on pistänyt huonot tulokset yksilövirheiden ja joukkueen huonon kuntopohjan piikkiin.

Se ei kuitenkaan voi olla koko totuus.

Mäkelän TamU otti alkukaudesta pisteen per peli, väliaikainen valmennus puolestaan kaksi pistettä ottelua kohden. Maluka on päässyt samoilla miehillä 0.25:n pisteen keskiarvoon, jolla ei säily missään maailman sarjassa.

Kaikesta huolimatta Tampere United on tällä hetkellä paljon terveemmällä pohjalla, kuin esimerkiksi kertaakaan viime vuosikymmenellä. TamUn ei enää nojaudu katkeamattomaan menestykseen, vaan sen takana olevaan vahvaan yhteisöön, joka on jo osoittanut kykynsä kannatella seuraa eteenpäin.

Tärkeimpänä uutena tekijänä on sen oma junioritoiminta. Tämä käynnistyi vuonna 2014 ja pitää sisällään nyt jo 175 junioria 11:sta eri joukkueessa. Vanhimmat heistä ovat tällä hetkellä 11 vuotiaita. Valmennukseen ja taustoihin on panostettu ja kun TamU täyttää 30 vuotta, pystyy se olemaan ensi kertaa omavarainen omasta pelaajapolustaan.

Tampere Unitediin yhdistetään usein yhdyssana ”muoviseura”. Seurayhteisössä levisi edellisen vierasottelun jälkeen Seinäjoelta kuva, jossa kolme isää on poikiensa kanssa katsomossa. Toisen polven kannattajat ovat erinomainen esimerkki siitä, että TamU ei ollut vain tilapäinen hetken ilmiö.

Juuri nyt Tampere United pyrkii tekemään kentällä kaikkensa sen eteen, että seura pelaa liiton sarjoissa myös kesällä 2019. Tippuminen olisi massiivinen takaisku seuran kehittämisen kannalta. Silti se ei olisi maailman loppu. Tampereen Sininen leiri on kokenut historiassaan pahempaankin, selättänyt vaikeudet ja palannut aina vahvempana takaisin.

Sitä paitsi, muovi ei hajoa koskaan.

Artikkelikuva – Mikko Malinen

The post Tampere United 20 vuotta appeared first on Byyri.

Tänä vuonna matsi pelattiin Riihimäellä 30. kesäkuuta. Kello 14 on mainio aika aloittaa jalkapallo-ottelu kauniina kesäpäivänä. Aika on ollut vuodesta toiseen sama huolimatta siitä, kumpi joukkueista toimii isäntänä.

Paikallisesti merkittävä tapahtuma

Riihimäen juna-asemalta tavallinen pulliainen tuskin löytäisi kaupungin keskuskentälle, koska kenttä on keskustasta sivussa ja metsän takana. Onneksi karttapalvelut ovat nykyään niin kehittyneitä, että älypuhelimella löysin perille käden käänteessä.

Olin hyvissä ajoin paikalla, itse asiassa ensimmäisenä katsojana, mutta huomioliivein varustautuneet vapaaehtoiset olivat jo valmiina otteluohjelman ja tulosveikkausliuskan kanssa herätellen spekulaatiota tulevasta ottelusta.

Paikalla tavallisen makkara-, kahvi- ja muun oheismyynnin lisäksi ottelulla on tulostetut otteluohjelmat, joissa esitellään muun muassa lukuisat paikalliset sponsorit, jotka ovat halunneet ottaa osaa tapahtuman järjestämiseen.

Pikku hiljaa kello kahden lähestyessä Riihimäen keskuskentän lehterit alkoivat täyttyä katsojista: RiPS- ja HyPS-mielisistä, seurojen toimihenkilöistä, lapsiperheistä, pariskunnista ja kaveriporukoista, jotka olivat kaikki tulleet käynnistämään viikonlopun kuningaslajin merkeissä. Kuin mikä tahansa muu tapahtuma, jalkapallo-ottelu on myös sosiaalinen tilaisuus: osa normaalia viikkorutiinia, niin kuin sen pitäisikin olla. Tällaisen rutiinin muodostamiseen auttaa se, että RiPSillä on kiinteä matsipäivä.

Nämä derbyt – kuten derbyt yleensä – ovat totutusti kuumia ja sähköisiä pelejä. Tunnelma on kuin harvassa muussa Kolmosen pelissä. Paikalla oli tänä vuonna arviolta nelisen sataa ihmistä, mikä on itse asiassa vähän vähemmän kuin yleensä. Riihimäen Palloseuralle on nostettava hattua siitä, että he tekevät kotiottelustaan oikean tapahtuman. Jalkapallojoukkueen merkitys kaupungille tuntuu siltä, mitä se voisi olla missä vain päin Suomea.

Urheilujuhlan tuntua

Riihimäki ei ole Suomen suurimpia kaupunkeja. Naapurinsa Hyvinkään kanssa se kilpailee periaatteessa samoista resursseista ja pelaajista samanlaisissa olosuhteissa, mutta molemmissa jalkapallokulttuurin pystyy aistimaan kunnolla ainakin kaksi kertaa vuodessa. Radanvarren derby on kotimaisen futiksen tukeva perinne.

RiPS viettää 2018 juhlavuotta, kun seura täyttää 90 vuotta. Ennen ottelua riihimäkeläiset junioripelaajat saattoivat joukkueet kentälle ja riihimäkeläinen laulaja Jani Forsman (Jani & Jetsetters) lauloi Maamme-laulun. Puoliajalla juniorit pelasivat kaksi näytösottelua ja jokaiselle katsojalle tarjottiin pelin aikana ilmaista kahvia ja kakkusiivuja.

Kakku ei ollut kaupan halvinta pitkoa ja kahvikin maistui hieman viileässä säässä. Viileä sää rajoitti myös hieman katsojamäärää, mutta lehtereillä ei kuitenkaan ollut tänäkään vuonna liiaksi tyhjiä istuimia.

Vaikka kesäkauden peli tänä vuonna päättyi 0-0, eikä mistään sexyfootballista voitu puhua, oli hienoa nähdä kaksi erilaisista lähtökohdista rakennettua joukkuetta taistelemassa paikallisseudun herruudesta hyvätempoisen jalkapallon merkeissä.

Tervettä ja kasvavaa seurakulttuuria

Palloliiton suurimpiin tavoitteisiin on kuulunut jo vuosia jalkapalloharrastajien määrän kasvu, ja Uudellamaalla kasvu on ollut nopeaa. HyPS ja RiPS ovat harrastajamääriltään suuria seuroja, joiden lisenssipelaajamäärät ovat kasvussa. Vaikka Riihimäki Kanta-Hämeeseen maakuntajaon perusteella kuuluukin, sen paikka on Uudenmaan piirissä Suomen kovatasoisimmassa Kolmosessa.

Viimeaikaisesta harrastajamäärien merkityksestä käydystä keskustelusta huolimatta sekä RiPS että HyPS kuuluvat osaksi suomifutikselle elintärkeää kivijalkaa. Molemmat seurat ovat satsanneet toimintaansa paremmilla puitteilla, treeniolosuhteilla ja laadukkaalla valmennuksella.

Futis myös kiinnostaa ja herättää keskustelua kummassakin kaupungissa, vaikka pesäpallossa ja käsipallossakin on pääsarjajoukkueet. Tietynlaisen kotiseutuylpeyden aistii kentän laidalla täydessä katsomossa.

Siinä missä HyPS on panostanut pari viime vuotta edustusjoukkueeseen hankkimalla John Keisterin kaltaisia meritoituneita yksilöitä, entinen Ykkösen joukkue RiPS on keskittynyt omien poikien kasvattamiseen, joita lauantaina kokoonpanossa oli täysi yksitoistikko. Sinipaitojen avauksen pelaajista peräti kuusi oli vuosina -99, -00 ja -01 syntyneitä.

Hyvinkään ja Riihimäen kilpailu Keski-Uudenmaan herruudesta jatkuu tasaisena. Toivottavasti piiri älyää jatkossakin asetella kaupunkien ykkösjoukkueet samaan lohkoon, sillä Radanvarren derby on jalkapallovuoden tärkeimpiä tapahtumia kotimaisen jalkapallon romantikolle.

Lisää radanvarren molemmista seuroista – ja muista Suomen alasarjojen merkittävistä seuroista – kuullaan pian alkavassa juttusarjassani.

The post Radanvarren derby kuuluu kesään appeared first on Byyri.

PEPO ja Gnistan karussa

Kuten otsikko kertoo on A-lohkoa leimannut runsasmaaliset ottelut. Oikeastaan ainoa joukkue, joka tekee kunnolla tämän lohkon trendistä poikkeuksen on PEPO. Lappeenrantalaiset johtavatkin, ehkä juuri tästä syystä, A-lohkoa. Omissa on kolissut yhdessätoista ottelussa ainoastaan seitsemän kertaa. Se on vähiten kaikista Kakkosen joukkueista.

PEPO on pelannut myös koko kauden ilman ainuttakaan tappiota. 23 pistettä keränneet lappeenrantalaiset olivat jo viime kaudella lähellä nousua. Molemmat viime kaudella Kakkosesta Ykköseen nousseet joukkueet tulivat viime kaudella A-lohkosta ja PEPO taisteli nousukarsintapaikasta viimeiseen asti.

Sarjaporrasta alemmaksi tälle kaudelle tulleet oulunkyläläiset ovat keränneet 21 pistettä, eli kaksi vähemmän kuin PEPO, sarjan ollessa puolivälissä. Gnistanin alku oli vakuuttava, kun se voitti viisi ensimmäistä otteluaan. Kuusi viimeisintä ottelua on kuitenkin kerryttänyt pistepussia ainoastaan kuuden pisteen verran. Mukana tuossa pistesaaliissa on ainoastaan yksi voitto. Tänä viikonloppuna Gnistanilla tulee kuluneeksi jo kuukausi edellisestä täydestä pistepotista.

Tasaista, tasaista, tasaista

Kärkikaksikon takana onkin sitten todella tasaista.  Yhdeksän joukkuetta mahtuu näet kahdeksan pisteen sisään.

Yhdeksästätoista pisteestä löytyy toinen mikkeliläinen MP, joka on selättänyt vaikean viime kautensa. Onnistujia ja vastuunkantajia on löytynyt laajalla rintamalla. Yksi onnistujista on Byyrin kausiennakossakin esille nostettu Lucas, jonka maali LPS:aa vastaan levisi laajalti. Uskomaton osuma omalta kenttäpuoliskolta on nautinnollista katseltavaa, vaikka kuinka moneen kertaan kelattuna.

Kaksi pistettä MP:n perässä on kolmen joukkueen rintama: FC Viikingit, JIPPO sekä JäPS.

Kuva – Mikko Jokela

Viikinkien kausi käynnistyi pahasti yskähdellen, kun se menetti tukun pisteitä kierroksilla kaksi ja kolme ennalta paljon heikommaksi povatuille joukkueille. Tämän jälkeen seurasi hyvä jakso, mutta kesäkuun neljä peliä toivat tasan yhden voiton ja kolme tappiota, tyrehdyttäen orastavan nousun kohti kärkikahinoita.

Sarjanousija JIPPO on ehdottomasti yksi Kakkosen kauden onnistujista. Allekirjoittanut näki viime kaudella yhden ottelun Joensuun keskuskentällä ja joukkue ei tuolloin luvalla sanoen esittänyt kovinkaan potentiaalisia Kakkosen otteita. Paljon on tämän jälkeen vettä virrannut Pielisjoessa ja joukkue on nyt pelaamassa itseään A-lohkon vankkaan keskikastiin.

JäPSin otteita on leimannut suuri ailahtelevaisuus, mutta viihdearvo on järvenpääläisten otteluissa ollut kohdallaan. Vai mitä sanotte seuraavista tuloksista: JäPS-FCV 0-5, MyPa-JäPS 4-5, PKKU-JäPS 2-7, JäPS-Gnistan 4-1, JäPS-LPS 7-3.

FCV eli FC Vaajakoski on pisteen tätä kolmikkoa perässä, eli kerännyt 16 pistettä. Se on tosin pelannut pelin enemmän. Toukokuun puolivälin ja juhannusviikon väliin mahtui hankala viiden ottelun jakso, josta joukkue voitti ainoastaan yhden ja hävisi neljä. Muuten joukkue on esiintynyt varsin hyvin. Alku oli hurja, kun vaajakoskelaiset voittivat kaksi ensimmäistä otteluaan yhteismaalein 11-0!

Suuressa suurennuslasissa kauteen lähtenyt MyPa on sarjassa sijalla kahdeksan ja viidessätoista pisteessä. Alku oli vaikea, kun avausvoittoa sai odottaa toukokuun puolenvälin yli. Helpottava voitto tuli lopulta Vaajakosken vieraana ja tämän jälkeen joukkue on hävinnyt ainoastaan yhden ottelun. MyPan käyrä onkin vahvasti nousujohteinen.

MyPaa seuraa pisteen päässä sarjan toinen mikkeliläisjoukkue Pallo-Kissat. Kissojen sarjan puolivälin lukema on 14. 14 maalia, 14 päästettyä, 14 pistettä. Komeat 2212 katsojaa seurasi 1.6. Mikkelin derbyä, jossa MiPK ja MP tasasivat pisteet 1-1-tuloksella.

Kahdestatoista pisteestä ja jo putoamisviivan alapuolelta löytyvät vielä PK Keski-Uusimaa ja NJS. Uudelleen täksi kaudeksi Kakkoseen noussut PKKU aloitti sanalla sanoen karmeasti. Kuuden ensimmäisen ottelun jälkeen kasassa oli tasan yksi piste. Joukkue pelasi kuitenkin upean kesäkuun ja nosti itsensä mukaan taisteluun sarjapaikan säilyttämiseksi.

Myös NJS on sarjanousija, joka palasi takaisin liiton sarjoihin kolmen vuoden tauon jälkeen. Toisin kuin PKKU ja MyPa, on NJS:n kurssi tällä hetkellä laskeva. Hyvin kauden aloittaneen nurmijärveläisryhmän edellisestä voitosta on jo reilusti yli kuukausi aikaa. Päävalmentaja Marko Tukiaisella riittääkin miettimistä siinä, kuinka sarjapaikka saadaan turvatuksi.

Surullinen Laajasalo

Yksi joukkue erottuu Kakkosen A-lohkosta selvästi, eikä edukseen. Laajasalon Palloseura otti talvella vastaan Legirus Interiltä vapautuneen sarjapaikan ja lähti kuromaan kiinni välimatkaa joukkueen rakentamisessa Kakkoseen, mutta tuskaisaa on ollut. Viimeisestä kolmesta ottelusta on tullut kaksi tasapeliä, mutta yhdeksän ensimmäisen ottelun tappioputki on ehtinyt kasvattaa välimatkan putoamisviivan yläpuolelle 12:n pisteen mittaiseksi. Maalisuhdekin on synkkää luettavaa: 11-48.

Olemme nyt käyneet läpi kaikkien kolmen Kakkosen lohkon tilanteen, kun kausi on puolivälissä.

Lopuksi vielä listauksena Kakkosen parhaat maalintekijät tällä hetkellä:

The post Kakkosen maalirikas A-lohko appeared first on Byyri.

Kolmen kauppa

Sarjakärjessä majailee yhdentoista pelatun ottelun jälkeen vähemmän yllättäen SalPa. Salolaiset ovat olleet odotetun vahva läpi sesongin, ja toistaiseksi kauden ainoa tappio tuli toukokuun puolivälissä KäPan vieraana. Tämän jälkeen Joutsenlauma on liitänyt vakuuttavassa kahdeksan ottelun tappiottomassa putkessa. Viimeisin ottelun päättyi murskaavaan 0-7-voittoon FC Espoon vieraana.

Jalkaa ei voi kuitenkaan Salossa kaasulta nostaa tai selkää suoristaa. MuSa Porista ja GrIFK Kauniaisista vaanivat näet vain pisteen päässä.*

Musan Salaman pitkän ajan sääennuste näytti vielä talvella synkkää kesää, mutta joukkue on saanut nauttia aurinkoisesta alkukesästä – porilaiset ovat jälleen mukana B-lohkon kärkikamppailussa. Se on kärsinyt sarjan avauspuolikkaalla tasan kaksi tappiota ja nämä ovat tulleet päävastustajille SalPalle ja GrIFK:lle. Tämä on osa-alue, jossa riittää parannettavaa syyskierroksella.

MuSan kauden ehdoton tähtihetki tähän mennessä oli kesäkuun alussa otettu selkeä 3-0-voitto paikallisvastustaja Jazzista ennätysyleisön edessä.

Täksi kaudeksi Kakkoseen tippunut GrIFK on myös vahvasti mukana kärkitohinoissa. Pysyäkseen siellä, viime viikonlopun kaltaisia yllätystappiota (tappio HIFK:n kakkosjoukkueelle) ei parane kärsiä.

*HJS – GrIFK -ottelu uusitaan, ja joukkueilla on siis yksi ottelu vähemmän pelattuna. GrIFK:n ero kärkeen on neljä pistettä.

Erottuva keskikasti

Isoa sivellintä käyttäen, voidaan viisi joukkuetta jo nyt piirtää B-lohkon keskikastiin. Jazz kyttää viisi pistettä paikallisvastustajaansa ja GrIFK:ta perässä, pelin tosin vähemmän pelanneena. Kaiken mennessä loppukaudesta nappiin, sillä on yhä olemassa edellytykset nousta mukaan hämmentämään nousutaistelua.

Kuva – Mikko Jokela

Pisteen päässä Jazzista on Honka Akatemia. Espoolaiset ovat ottaneet muutaman runsaslukuisen voiton, joten maalisuhde näyttää varsin hyvältä. Tyypillisen kakkosjoukkueen tapaan Honka Akatemia nauliintuu lopulliseen muotoonsa vasta elokuun puolella, kun pelaajaliikenne menee päättyy.

Kaarinan Pojat ja FC Espoo seuraavat Hongan perässä. Sarjanousija KaaPon peleistä on päässyt suurempikin suomifutista seuraava yleisö nauttimaan EOM-TV:n kotiottelulähetysten ansiosta.

FC Espoolta olisi voinut perustellustikin odottaa hieman parempaa sijoitusta tässä vaiheessa kautta. Joukkueen kompastuskiveksi on muodostumassa heikko vieraspelaaminen. Pistepussia vieraskentällä kartutettiin ensi kertaa vasta viime viikolla!

Huomionarvoista espoolaisten kauden avauspuolikkaasta on myös tasapelien puuttuminen, joka kertoo omaa kieltään suoritusten ailahtelevuudesta.

Kaksi pistettä KaaPon ja Espoon perästä löytyy pelin enemmän pelannut HIFK:n kakkosjoukkue, jonka voinee ottaa myös mukaan keskikastin joukkueisiin. HIFK:n viimeaikaiset otteet ovat vaikuttaneet, mutta avausvoittoa saatiin odottaa peräti toukokuun lopulle asti.

Juhannusviikolta alkaen joukkue on kuitenkin napsinut neljä pistettä SalPalta ja GrIFK:lta, joka povaa parempaa huomista.

Vain yksi säilyy neljästä säilyy

Neljä joukkuetta näyttäisi tällä hetkellä kisaavan viimeisestä, kaudelle 2019 Kakkoseen oikeuttavasta sarjapaikasta. KäPa, Kiffen, BK-46 ja HJS.

KäPa makaa tällä hetkellä tippumisviivan yläpuolella. Yhdestätoista ottelusta on kertynyt yhtä monta pistettä. Alkukausi oli vaikeahko, mutta viimeisestä neljästä ottelusta on nyt tarttunut matkaan seitsemän pistettä. Tämän pistekeskiarvon säilyttämällä, ei KäPalla ole hädän päivää.

Viime kaudella KäPan alku oli vahva ja joukkue jopa johti B-lohkoa heinäkuussa. Tänä vuonna KäPan täytyisi pelata kauden jälkimmäisellä puoliskolla vahvasti, jotta sarjapaikka varmistuisi.

Kiffen joutui viime kaudella pelaamaan pitkälle syksyyn asti sarjapaikastaan ja kaikki ennusmerkit viittaavaat samankaltaiseen syksyyn. Joukkueen ongelmat voi tiivistää yhteen sanaan, joka on ”maalinteko”.  Helsinkiläiset ovat tehneet alle puoli maalia per ottelu, mikä on kaikkien kolmen lohkon pienin lukema!

Karjaalla kesän tiedettiin olevan haasteellinen, mutta näin suuret ongelmat ovat yllättäneet pessimistisimmätkin BK-46:n kannattajat. Koko kaudella joukkue on saavuttanut kaksi voittoa ja pisteitä on kertynyt yhteensä yhdeksän.

Tuoreen päävalmentajan Babatunde Wusun palli on monen silmissä heilunut, mutta ainakin toistaiseksi karjaalaisten seurajohto on kuuluttanut tukeaan hänelle. Osa BK-46:n kannattajista tuntuu jopa toivovan seuran tippumista Kolmoseen, ja perustuksien siellä uudelleen kuntoon laittamista.

Kuva – Patric Westerlund

Peränpitäjänä on HJS Akatemia, joka on voittanut kauden aikana karjaalaisten tavoin vain kaksi ottelua. Tasapelien puuttuessa pisteitä on kasassa ainoastaan kuusi. Loppukaudesta voi ennustaa vaikeaa, mutta kotimaisen jalkapallon kannalta olisi toivottavaa, että lääkkeet säilymiseen löytyvät – Hämeenlinnan kokoiselle paikkakunnalle soisi jatkossakin joukkueen liiton sarjoihin.

The post Kakkosen B-lohko etenee SalPan tahtiin appeared first on Byyri.

Hurja kisa ykköspaikasta

C-lohkoa leimaa äärimmäinen tasaisuus sarjan molemmissa päissä. Kärjessä viisi joukkuetta on neljän pisteen sisällä.

Tilanteen ruumiillistuma on TPV, joka johti sarjaa juhannuksena, mutta tappio viime viikonloppuna tiputti sen sarjassa sijalle viisi. Tamperelaisten kausi on lähes identtinen toisinto viime kaudesta, jolloin se vei omaa lohkoaan alkukaudesta, mutta kesäkuussa suunta kääntyi laskevaksi. Päävalmentaja Anssi Ylisellä riittää nyt mietittävää kurssin uudelleen kääntämiseksi.

Kuva – Mikko Jokela

Piikkipaikkaa pitää tällä hetkellä GBK Kokkolasta. Joukkue on kerännyt 11 pelistä 23 sarjapistettä. Toukokuun alussa GBK kärsi yllättävän tappion Iisalmessa PK-37:n vieraana, mutta sen jälkeen meno on ollut vakuuttavaa, ja tappioita on tullut ainoastaan yksi.

GBK:n kannasta löytyy pari suhteellisen mielenkiintoista ja samantyyppisen tarinan omaavia joukkueita, vaikka pohja onkin eri.

KuFu-98 Kuopiosta ja Hercules Oulusta kasattiin kokoon aivan sarja-avauksen kynnyksellä. Kuopiossa yhtenäinen harjoittelu aloitettiin vasta huhtikuun alussa, mutta mukana on toki paljon yhdessä pelanneita pelaajia KuPS:n junioreista sekä aktiivisesti KuPS:n liigajoukkueen kanssa harjoitelleita pelaajia.

Hercules toi yhteistyökuvionsa kautta liudan espanjalaisia pelaajia sekä valmennusta Ouluun maaliskuussa. Ulkopuolisin silmin joukkuetta pidettiin pienoisena jokerikorttina, mutta Oulussa selvästi tiedettiin mitä tehtiin, sillä homma on natsannut kohdalleen. Joukkueen peli on parhaimmillaan todella toimivaa ja kaikki kentällä näyttää hyvin organisoidulta.

Kuva – Hercules / Facebook

Allekirjoittaneelle Hercules on tällä hetkellä ykkössuosikki lohkon voittajaksi.

Kärkiviisikkoon mahtuu vielä SJK Akatemia, joka voitti ehkä jopa hieman yllättäen viime viikonloppuna kotonaan juuri mainitun Herculeksen maalein 4-2. SJK on ollut hyvä, mutta sen lopullinen voimasuhde nähdään vasta elokuussa, kun pelaajaliikenne liigajoukkueen kanssa menee kiinni ja on päätettävä, kuka pelaa missäkin joukkueessa.

Sama pätee myös jo aiemmin mainittuun kuopiolaisseuraan.

Välimallin luistinseura

Tasaisen kärkiviisikon ja tiukan peräpään väliin mahtuu Oulun Luistinseura. Sarjanousija on raapinut pisteitä miehekkäästi pitkin alkukautta. Toukokuun puolivälistä käynnistyi kuuden ottelun tappioton jakso, joka päättyi viime viikonloppuna kärsittyyn tappioon.

Lähiviikot näyttävät saavatko oululaiset hinattua itsensä mukaan kärkikahinoihin vai onko edessä vielä taistelu sarjapaikasta. Tällä hetkellä kuitenkin näyttää siltä, että OLS saisi nauttia stressittömästä syksystä, joka varmasti maistuisi sarjanousijalle.

Tiukkaakin tiukempi peräpää

Jos on tasaista kärjessä, niin sitä se on myös sarjan alemmalla puoliskolla. Närpes Kraft, Tampere United, JBK, VIFK ja PK-37 mahtuvat kaikki kahden pisteen sisään.

Närpes Kraft elää kotiotteluistaan, ja se nappasikin kesäkuussa kotikentällään kaksi hyvin arvokasta kolmen pisteen voittoa.

Tampere Unitedin pistesuhdanne on ollut samankaltainen. Sen 11 pisteestä ainoastaan yksi on tullut vieraskentältä. Tilanne on kääntynyt täysin päälaelleen, sillä uuden TamUn aikana Sinipaidat ovat olleet juurikin tappavan tehokas vierasjoukkue.

Kuva – Mikko Jokela

Tampereen sinisessä leirissä ei myöskään dramatiikkaa ole puuttunut: valmennuskaksikko Mikko Mäkelä ja Markus Halme lähtivät toukokuun lopussa kärsityn derbytappion jälkeen, ja valmennuksesta vastaa nyt pelihommista hiljalleen sivuun jäävä Leroy Maluka. Uusi ja vanha valmentaja käyvät lisäksi sanasotaa keskenään mediassa, joka ei taatusti helpota joukkueen keskittymistä olennaiseen.

JBK otti helpottavan voiton sunnuntaina Vaasasta, mutta muuten pietarsaarelaisten alkukausi on ollut monelle iso pettymys. Paikallismediat kirjoittivat kauden alla aidoista nousumahdollisuuksista, ja moni asiantuntijana itseään pitävä on odottanut joukkueelta enemmän. Oliko VIFK-voitto enne paremmasta loppukaudesta?

Mainittu Vaasa IFK sekä PK-37 Iisalmelta kuuluvat myös yksitoista pistettä keränneisiin joukkueisiin.

VIFK aloitti kauden erinomaisesti ja oli sarjassa jopa toisena kolmen pelatun ottelun jälkeen. Tuon jälkeen voittosarakkeeseen on tarttunut ainoastaan yksi voitto ja joukkue on kerännyt viimeisestä viidestä pelistä ainoastaan yhden pisteen. PK-37:n suunta on puolestaan parempaan, ja kolme viimeistä ottelua on kasvattanut joukkueen pistepottia neljällä sarjapisteellä.

Pohjalta löytyy Tornion TP-47, mutta vielä on liian aikaista kuopata torniolaisia varmaksi putoajaksi.

Kausi käynnistyi TP-47:n osalta katastrofaalisesti kuudella perättäisellä tappiolla, mutta viime otteluiden jälkeen kaikki näyttää vielä elvytettävältä. Pisteitä on kertynyt lyhyessä ajassa viisi kappaletta, mikä kielii parantuneista otteista, ja myös valmennusta on vaihdettu kauden mittaan.

Huomioitavaa on myös se, että torniolaiset ovat menettäneet merkittävän määrän pisteitä aivan otteluiden loppuhetkillä. Nämä asiat huomioiden kuuden pisteen kaula putoamisviivaan ei vaikuta täysin utopistiselta kurottavalta.

The post Miesten Kakkonen saavutti puolimatkan krouvin appeared first on Byyri.

Antonio Reguero

Mitalipaikassa kaksin käsin kiinni olevan Rovaniemen Palloseuran puolustuspelaaminen on ihastuttanut läpi kauden. Lappilaisten verkkoon on tehty vähiten maaleja (9), ja vaikka puolustuslinja on ollut raudanluja, niin ison kiitoksen ja huomionosoituksen ansaitsee espanjalaismaalivahti Antonio Reguero.

Madridilaissyntyisen Regueron urapolku olisi voinut olla hyvinkin erilainen. Real Madridin junioripolun läpikäyneellä kassarilla oli mahdollisuus nousta ykkösjoukkueen rinkiin mukaan, mutta vakava polvivamma tuhosi pienimmätkin haaveet Los Blancosin riveissä pelaamisesta.

Real Madridin jälkeen Reguero edusti peräti seitsemää eri seuraa Espanjassa, joista parhaimmat pelasivat Espanjan kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla, Segunda División B:ssä.

Matka ulkomaan kentille alkoi vasta Regueron täytettyä 30, ja seuraavan neljän vuoden aikana Skotlannin liiga tuli tutuksi neljässä eri seurassa. Pelejä noiden vuosien aikana kertyi vaivaiset 40, joten matkan oli jatkuttava – tällä kertaa kylmään Pohjolaan.

Rovaniemestä Reguero näyttää löytäneen pidempiaikaisen kodin, ja se näkyy myös kentällä. Kokenut espanjalainen johtaa peliä loisteliaasti, mutta on sen lisäksi myös Veikkausliigan parhaita torjujia. Ensi viikolla 36 vuotta täyttävä Reguero kirjoitti vastikään RoPS:n kanssa uuden jatkosopimuksen, ja avasi seurayhteisön tärkeyttä pelaajan onnistumisen taustalla.

–  Täällä minua on kohdeltu alusta saakka loistavasti. RoPS:sta olen löytänyt itselleni seuran, jossa koen, että minua arvostetaan ja minä arvostan suuresti myös seuraa. Yhtälö on täydellinen.

Antonio Reguero RoPS:ssa kaudella 2018

IFK Mariehamn roikkuu kuilun partaalla

Toissa syksyn mestari on ollut kauden suurimpia pettymyksiä toistaiseksi. Muualle siirtyneiden avainpelaajien paikkaaminen aiheutti huolta jo kauden alla, eikä Grönvittin tilanne ole ollut helppo missään vaiheessa alkukautta. Maanantainen kotivoitto sekasortoisesta PS Kemistä tuli elintärkeään väliin, sillä edellisestä seitsemästä ottelustaan IFK Mariehamn oli koonnut vai yhden pisteen.

Tehokärki Aleksei Kangaskolkka on saanut pikku hiljaa juonesta kiinni, mutta kuuden maalin miehelle ei juuri tukea ole herunut. Suurin ongelma on kuitenkin puolustuksessa. IFK on poiminut pallon nuotastaan 32 kertaa, joka on liigan selvästi suurin määrä.

Valmennusryhmästä viime kauden päätteeksi poistuneen Kari Virtasen pedanttia puolustuspelin organisointia on tullut saarella ikävä jo moneen otteeseen.

IFK pelaa ensimmäistä ”lyyskitöntä” kauttaan Veikkausliigassa. Oma kasvatti Jani Lyyski ei viime kaudella kantanut enää suurta vastuuta kentällä, mutta oli esimerkillinen johtaja etenkin nuorille pelaajille. Gabriel Petrovicin paluuta odotetaan kuumeisesti, kokenut ruotsalainen tuo rauhallisuutta puolustuslinjan eteen. Pakisto on kokenut, mutta ei nopein mahdollinen. Maalilla lupaava Marc Nordqvist on joutunut liian kovaan paikkaan.

Peter Lundbergin miehistö riittää varsin hyvin säilymiseen, kunhan kadonnut itseluottamus löytyy. IFK:n onneksi myös muut häntäpään seurat ovat enemmän tai vähemmän sekasortoisessa tilassa.

The post Veikkausliigasta: ¡Vamos Antonio! appeared first on Byyri.

Kakkosen B-Lohko on niin sanottu länsilohko. Viime kaudella lohko oli ennätystasainen ja sen voitosta pelasi päätöskierroksella vielä useampi joukkue. Tälle kaudelle puolet lohkon joukkueista on vaihtunut, ja tilalle on tullut tippuja Ykkösestä, yksi lohkovaihtaja ja neljä sarjanousijaa. Lohkossa on myös mukana HIFK:n ja Hongan kakkosjoukkueet.

Hämeenlinnan paluu liiton sarjoihin tulee kiinnostamaan monia samoin kuin useat länsirannikon joukkueiden keskinäiset kohtaamiset, joista Porin paikalliset kihelmöivät jo nyt.

B-lohkon avauskierros

Lauantai 5.5.

17.00 FC Jazz-GrIFK

17.00 BK-46-KäPa

17.00 FC Espoo-MuSa

17.00 HIFK/2-Kiffen

17.00 HJS-KaaPo

Sunnuntai 6.5

18.30 Honka Akatemia-SalPa

Joukkueet

BK-46

FC Espoo

GrIFK

HIFK/2

HJS Akatemia

Honka Akatemia

FC Jazz

KaaPo

Kiffen

KäPa

MuSa

SalPa

The post Kakkonen – B-lohko appeared first on Byyri.

Kakkosen C-lohko on niin sanottu pohjoislohko. Lohko on muuttunut alkavalle kaudelle Kakkosen lohkoista vähiten. Kahdeksan joukkuetta 12:sta on samoja kuin viime kaudella. Uudet tuttavuudet ovat kaksi sarjanousijaa sekä Tampereelta lohkoon siirtyvät joukkueet. Mukana on peräti kolme joukkuetta, jotka viettävät tällä kaudella 20-vuotisjuhlakauttaan.

Oulussa ja Tampereella derbyt voivat saada katsomot pullistelemaan, ja Vaasa-Seinäjoki-Kokkola-Närpiö-Pietarsaari-akselilla nähdään monta kiihkeää taistelua. Unohtaa ei sovi myöskään Kuopion ja Iisalmen välistä hegemoniataisteluakaan.

C-lohkon avauskierros

Lauantai 28.4.

17.00 Tampere United-JBK

17.00 VIFK-PK-37

17.00 OLS-GBK

17.00 KuFu-98-Hercules

17.00 SJK Akatemia-TP-47

siirretty Närpes Kraft-TPV

Joukkueet

JBK

GBK

Hercules

KuFu-98

Närpes Kraft

OLS

PK-37

SJK Akatemia

TP-47

Tampere United

TPV

VIFK

The post Kakkonen 2018 – C-lohko appeared first on Byyri.

Kakkosen A-lohko on niin sanottu itälohko. Mukana on neljä sarjanousijaa, kaksi viime kaudella loppumetreille asti sarjanoususta pelannutta joukkuetta sekä yksi Ykkösestä alas tullut joukkue. Lohkossa suurimman huomion tulevat saamaan ainakin Mikkelin derbyt sekä tarkalla silmällä seurattava, uutta nousua tekevä MyPa.

Lohko on uudistunut kovasti, sillä mukana on ainoastaan neljä sellaista joukkuetta, jotka pelasivat kyseisessä lohkossa viime kaudella.

A-lohkon avauskierros

Lauantai 28.4.

17.00 JäPS-FCV

17.00 JIPPO-LPS

17.00 PKKU-FC Viikingit

17.00 Gnistan-MyPa

Sunnuntai 29.4

18.30 MP-NJS

18.30 PEPO-MiPK

Joukkueet

Gnistan

Jippo

JäPS

LPS

MiPK

MP

MyPa

NJS

PEPO

PK Keski-Uusimaa

FC Vaajakoski

FC Viikingit

The post Kakkonen 2018 – A-lohko appeared first on Byyri.

Tällä kertaa siirretään katseet pohjoiseen, kohti Rovaniemeä. Rovaniemen Palloseurassa pelanneita nuoria on siirtynyt viime aikoina ulkomaille hyvään tahtiin. Tämän tarinan sankari, Källmanin tapaan 19-vuotias Lassi Lappalainen seuraisi varmasti mielellään Saku Ylätuvan ja Timo Stavitskin jalanjälkiä.

Lappalainen siirtyi HJK:sta lainapelaajaksi Rovaniemelle kesken viime kauden, ja lainaa jatkettiin myöhemmin kattamaan myös kausi 2018. Lappalainen on melko puhdas laitapelaaja, ja RoPSin kokoonpanon perusteella uskoisin, että entinen Klubi 04 -valmentaja Toni Koskela tulee antamaan vanhalle suojatilleen merkittävästi peliminuutteja. Lappalaisen kannalta tilanne on hyvä, sillä omassa joukkueessa HJK:ssa peliaikaa olisi tarjolla melko rajallisesti, kun taas napapiirillä minuutteja luulisi tulevalla kaudella kertyvän reilusti.

Vuosi 2018 on alkanut Lappalaisella tehojen puolesta lupaavasti, sillä neljässä Suomen cupin pelissä on syntynyt 3 maalia ja 2 maalisyöttöä (0,77 maalia / 90 minuuttia ja 0,51 maalisyöttöä / 90 minuuttia). Tahti on siis ollut huikea, vaikka vastukset eivät olekaan olleet hyvää Veikkausliiga-tasoa.

Veikkausliiga 2017 most key passes / 90 minutes

Lappalaisella oli jo viime kaudella paljon avainsyöttöjä, vaikkakaan syöttötarkkuus ei ollut muiden syöttökoneiden tasolla.

Veikkausliiga 2017 most dribbles / 90 minutes

Lappalainen oli koko sarjan parhaimmistoa myös dribblausten (haastot) määrissä. Onnistumisprosenttikin oli oikein hyvä (56%). Näyttäisi siis siltä, että nuorella miehellä on laiturille elintärkeitä taitoja – syöttötaito ja haastot.

Katsotaan lopuksi vielä scoring contributionia, jota esittelin jo edellisessä Källmania koskevassa jutussa. Silloin minulla oli miniminä 900 pelattua peliminuuttia, ja Lappalainen jäi juuri tuon alle (846 minuuttia). Nyt tein kuvaajan pelaajista, jotka pelasivat vähintään 450 minuuttia kaudella 2017.

Veikkausliigan kauden 2017 top 10 pelaajat scoring contributionin mukaan; minimi 450 peliminuuttia

Lappalaisen saldo kaudelta 2017 oli 4 tehtyä maalia ja 2 maalisyöttöä. Luvut eivät kuulosta kovinkaan erikoisilta, mutta kuten kuvasta nähdään, tilanne muuttuu, kun huomioidaan peliminuutit eli tehdään ns. per 90 -korjaus. Tämä tarkoittaa sitä, että maali- ja syöttömäärät jaetaan pelatuilla minuuteilla ja kerrotaan yhdeksälläkymmenellä. Näin kaikkien pelaajien tilastot ovat yhteismitallisia ja kuvaavat pelaajien “per ottelu” -tehokkuutta.

Lappalaisen scoring contribution oli Veikkausliigan 8. paras. Hän teki keskimäärin 0,43 maalia ja antoi 0,21 maaliin johtanutta syöttöä per 90 peliminuuttia.

Lassi Lappalainen – Veikkausliiga 2017 radar

Kuvassa on vertailuaineistona kauden 2017 75 hyökkäyspään pelaajan tiedot. Passing-tilastoissa on huomioitu vain eteenpäin syötöt (forward passes), koska tällöin saadaan hieman parempi kuva todellisesta syöttötaidosta. Kaikki luvut ovat per 90 peliminuuttia ja InStatin Veikkausliiga-tilastoista.

Tässä vaiheessa täytyy ihmetellä, miten vähälle huomiolle Lappalaisen viime kausi jäi. Syynä lienee se, että Lappalainen pelasi vain reilut 800 minuuttia koko kaudella. Lappalainen oli top-10:ssä scoring contributionissa ja erinomainen myös muilla mittareilla. Pelaajan nuori ikä huomioiden, tällaiset tilastot ovat poikkeuksellisia.

Lappalaisen tutka on melkoisen vaikuttava. Syöttöprosentti on ainoa luku, jonka suhteen hän ei pärjännyt muihin hyökkäyspään pelaajiin verrattaessa, mutta muutoin Lappalainen oli kaikilla mittareilla erittäin hyvä.

Mielestäni Lassi Lappalainen on yksi aliarvostetuimmista ja vähiten hypetetyistä suomalaislahjakkuuksista. Kaudella 2018 Lassilla on erittäin hyvä mahdollisuus ottaa seuraava askel ja tehdä läpimurto myös suuren yleisön silmissä.

The post Veikkausliigan nuoret tähdet: Lassi Lappalainen appeared first on Byyri.

Kohuja

Yle on tehnyt hyvää työtä niin sanotun huippujalkapallon eteen. Kotimainen futis on pysynyt tuotannossa jotenkuten mukana, mutta ollut aina ylös autettavan pikkuveljen roolissa. Olemme silti saaneet kokea lukuisia unohtumattomia hetkiä kuningaslajin parissa Ylen kanavilta.

Yleisradiolain mukaan Ylen tehtävänä on kuitenkin muun muassa tuottaa, luoda, kehittää ja säilyttää juuri kotimaista kulttuuria. Tämän alle voidaan varmasti asettaa myös kotimainen jalkapallokulttuuri, ja pohtia, toteutuvatko lain edellyttämät tehtävät riittävän hyvin, kun lajikulttuuria ollaan nyt systemaattisesti ajamassa alas suomifutis etunenässä.

Talven ensimmäinen kohu koettiin hieman ennen Pyeongchangin talviolympialaisia. Olympialaisiin valmistautunut viestintäyhtiö pudotti futisväelle pommin ilmoittaessaan perinteisen jalkapallokierroksen päättyvän Yle Puheessa.

Ohjelman tulee korvaamaan Urheilukierros. Uudessa ohjelmassa seurataan Veikkausliigan lisäksi muita lajeja, ja mieleen juolahtavat muistikuvat kymmenen vuoden takaa, jolloin Radio Suomen lähetys ryömi merestä maalle, eikä tiennyt miten päin olisi.

Talven toiseksi epäonnistumiseksi nostan kotimaisen jalkapallouutisoinnin tai pikemminkin sen puutteen. 16. maaliskuuta ilahduin nähdessäni Sergei Eremenkoon liittyvän otsikon. En Sergein maajoukkuepäätöksen takia, vaan uutisoinnin ja näkyvyyden vuoksi. Suomifutis-uutinen Ylellä pitkästä aikaa!

Kahlattuani Joonas Kuisman tekstin läpi pettymykseni oli mitä suurin.

Huippujalkapalloilua

Ylelle on syytä antaa kiitosta varsinkin Mestarien liigan ja arvokisatuotannon tiimoilta. Niiden osalta ainakaan minulla ei ole ollut nokan koputtamista.

Mestarien liiga siirtyy kuitenkin syksystä alkaen C Morelle, jolla on siihen esitysoikeudet aina kevääseen 2021 asti. Seurajoukkueiden suurinta kilpailua YLE esitti lähes tauotta 26 vuoden ajan, mutta jatkossa MTV:n ilmaiskanavilta nähtäneen vain satunnaisia otteluja.

Arvokisoja Yle on tehnyt briljantilla laadulla, ja ne jatkuvatkin Ylen kanavilla ainakin 2020 EM-kisoihin saakka. Lähetykset eivät keskity pelkästään miesten arvokisoihin, vaan Yle on näyttänyt ja tulee näyttämään naisten arvokisoja sekä muun muassa ensi kesänä Seinäjoella ja Vaasassa pelattavan U19-poikien EM-lopputurnauksen.

– Jalkapallo on yksi Ylen urheilutarjonnan peruspilareista. On tärkeää, että tällä sopimuksella varmistamme suomalaisille jalkapallon ystäville eurooppalaisen huippujalkapallon pysyvän vapaasti katsottavilla kanavilla, Ylen toimitusjohtaja Lauri Kivinen totesi tiedotteessa lokakuussa 2017.  

Kivisen kommentti yhdistettynä viimeaikaisiin tapahtumiin antaa minulle ja monelle muulle futiksen ystävälle vahvan signaalin. Kotoisat viheriöt ja Huuhkajat kun eivät kuulu eurooppalaiseen huippujalkapalloon, eivät ne myöskään ansaitse isompaa huomiota. Jalkapallokierroksen ja UCL:n lisäksi repertuaarista ovat hävinneet aiemmin jo Veikkausliiga, Suomen cup ja Huuhkajien ottelut.

Kuisman Eremenko-teksti oli sen sijaan kuin naula jo valittuun hauta-arkkuun. Tekstistä paistoi läpi jopa puhdas vittuilu suomalaista futiskansaa kohtaan.

Edessä olivat kesän alle 19-vuotiaiden EM-kotikisat, joissa Eremenko olisi ollut Suomen avainpelaaja. Hän hyppäsi laivasta ennen sen uppoamista. — Voi vain arvata, riittävätkö hänen rahkeensa nousemaan aikanaan Venäjän miesten maajoukkueeseen ja sen mukana jalkapallon arvokisoihin. Ainakin siitä on toivoa. Sekin on parempi kuin pelata Huuhkajissa, joilla toivoa ei ole.

Voi myös vain arvata, riittävätkö Ylen rahkeet nostamaan suomalaista jalkapalloa koskeva sisällöntuotanto ansaitsemalleen tasolle. Avainpelaajana toimii Yle Urheilun päällikkö Panu Pokkinen. Ei kai Ylen urheilutoimituksessa nyt sentään suomifutista väheksytä, eihän?

The post Yle – kulttuurintappaja? appeared first on Byyri.

Tammisaaresta lähtöisin oleva Benjamin Källman on pelannut paikallisen EIF:n lisäksi Espoossa Hongassa ennen vuonna 2016 allekirjoitettua sopimusta Turun FC Interin kanssa. Ensimmäinen Veikkausliiga-maali syntyi heti ensimmäisen kauden alkuun ja minuuttejakin Källman sai jonkin verran, vaikka loppukaudesta kokemusta haettiin jälleen EIF:n väreissä Ykkösessä.

Viime kautta voidaan pitää Källmanin läpimurtokautena. Peliminuutteja tuli ihan mukavasti ja maalejakin 9 kappaletta. Tuolla maalimäärällä Källman oli koko sarjan jaetulla 10. sijalla, kun tarkastellaan NPG-tilastoja (eli rangaistuspotkumaalit jätetään huomioimatta).

Veikkausliigan top-10-maalintekijät (NPG & NPG / 90 minuuttia; minimi 900 peliminuuttia)

Källmanin suorituksen arvoa nostaa se, että hänellä on ikää vasta 19 vuotta. Viime kauden parhaiden maalintekijöiden listalla on myös muutama muu alle 25-vuotias, mutta Källman on silti listan kärkipään ylivoimaisesti nuorin pelaaja.

Veikkausliigan kauden 2017 top-12-pelaajat scoring contributionin mukaan; minimi 900 peliminuuttia 

Taulukossa on esitetty pelaajien laukauksiin, kuljetuksiin / haastoihin (dribbles), syöttöihin ja pääpalloihin liittyviä avaintilastoja. Kuten nähdään, on Källman profiililtaan hieman erilainen kuin muut listan pelaajat. Alfredo Morelosin kausi oli poikkeuksellinen, ja hänen tilastonsa ovat täysin eri mitta-asteikolla kuin muiden. Tämä tuli todettua jo aiemmassa Morelosia käsittelleessä jutussani.

Tilastojen perusteella Källmanin lähin verrokki on Aleksei Kangaskolkka. Tilastollinen heikko kohta erottuu harhautuksissa. Källman ei välttämättä ole parhaimmillaan laiturityyppinen haastaja  tai driblaaja, sillä sekä harhautusten määrä että onnistumisprosentti ovat muihin listan pelaajiin verrattuna heikkoja. Myös Källmanin syöttötarkkuus on muita pelaajia heikompi, ja syöttömäärissä (per 90 peliminuuttia) hän erottuu listalla yhdessä Aristote Mboman kanssa. Syöttöprosentti ei kuitenkaan ole kovin hyvä mittari syöttötaidolle, joten mitenkään huolestuttavia nämä havainnot eivät missään nimessä ole. Ennemminkin ne kuvaavat pelaajien rooleja joukkueissaan.

Vain neljällä listan pelaajista yli puolet laukauksista suuntautui maalia kohti. Källmanilla luku oli 54,3%, joka oli listauksen paras lukema. Lisäksi pääosa laukauksista tuli hyvistä laukaisusektoreista, käytännössä siis rangaistusalueen sisältä. Tämä on lupaava merkki ja kertoo siitä, että Källmanin hyvä kausi 2017 ei ollut esimerkiksi satumaisen tuurin tai hot streakin (vrt. tapaus Vahid Hambo kaudella 2015) ansiota.

Itseasiassa erityisesti pelaajan ikä huomioiden Källmanin tilastot ovat kokonaisuutena erinomaisen hyviä. Kuten esimerkiksi Minor League Soccer -blogin kirjoituksessa todetaan, ei vastaavia kausia ole juurikaan alle 21-vuotiailta pelaajilta Veikkausliigan historiassa nähty. Kirjoituksen mukaan Källman oli epäonninen tehdessään vain 9 maalia, sillä hänen maalipaikoistaan olisi “kuulunut” tehdä jopa 12 reilut maalia.

Benjamin Källman – Veikkausliiga 2017 radar

Kuvassa on vertailuaineistona 75 hyökkäyspään pelaajan tiedot viime kaudelta. Passing-tilastoissa on huomioitu vain eteenpäin kohdistuneet syötöt (forward passes), koska tällöin saadaan hieman parempi kuva todellisesta syöttötaidosta. Kaikki luvut ovat per 90 peliminuuttia ja InStatin Veikkausliiga-tilastoista.

Källmanin “tutkasta” nähdään, että hän on melko perinteinen hyökkääjä, sillä dribbling ja syöttölukemat eivät erotu erityisen positiivisesti, mutta viimeistely ja laukaukset sen sijaan ovat liigan eliittiä.

On todella mielenkiintoista nähdä ensi kaudella, miten Källman kehittyy taistellessaan peliajasta esimerkiksi Timo Furuholmin kanssa. Interin ei ennakoida taistelevan aivan kärkisijoista tulevalla kaudella, mutta seuralla on mahdollisesti käsissään melkoinen timantti. Toivotaan, että nuori mies pysyy terveenä ja pääsee pelaamaan edelliskautta enemmän, sillä tämä saattaa olla viimeinen kausi, jolloin pääsemme näkemään Källmanin otteita kotimaan sarjoissa.

The post Veikkausliigan nuoret tähdet: Benjamin Källman appeared first on Byyri.

Kokoonpanoveikkaukset ovat kirjoittajan näkemys, joka on muovautunut erinäisten keskustelupalstojen ja siirtomarkkinoiden seuraamisen avulla. Vahvan painoarvon ovat saaneet myös talven harjoitus- ja cup-ottelut. Kokoonpanot tulevat elämään jokaisella joukkueella vielä ennen kautta ja kauden aikanakin. Tulemme päivittämään tapahtuneita siirtoja artikkelissa olevaan listaukseen läpi kauden.

HJK

Sisään:

Ulos:

FC Honka

Sisään:

Ulos:

IFK Mariehamn

Sisään:

Ulos:

Ilves

Sisään:

Ulos:

FC Inter

Sisään:

Ulos:

KuPS

Sisään:

Ulos:

FC Lahti

Sisään:

Ulos:

PS Kemi

Sisään:

Ulos:

RoPS

Sisään:

Ulos:

SJK

Sisään:

Ulos:

TPS

Sisään:

Ulos:

VPS

Sisään:

Ulos:

Päivitetty: 1.4.

The post Veikkausliigan siirrot 2018 appeared first on Byyri.

Podcast syntyi rakkaudesta lajiin

Oli kesä vuonna 2014 ja jalkapallon MM-kisat. Pohjanmaan kasvatti, Atte, kuunteli sinä kesänä paljon jalkapalloaiheisia podcasteja, ja hänen mieleensä juolahti ajatus siitä, kuinka siistiä tuollaisia tekeleitä olisi myös itse tehdä. Päivän läpivieminen hikisessä tehtaassa ei vaatinut kuin murto-osan aivokapasiteetista, joten hän alkoi pyöritellä ideoita omasta podcastista. Lopullisen sysäyksen podcastia kohtaan aiheutti tehtaan ratkaisu korvata Aten työpanos koulutetulla simpanssilla.

Atte ehdotti espoolaistuneelle nuorelle miehelle, Anssille, että he alkaisivat tehdä omaa podcastia meneillään olevista MM-kisoista. Tilannetta seurasi lyhyt keskustelu, jonka jälkeen molemmat tulivat siihen tulokseen, että ”mekö muka podcastia?”

Kuukaudet vierivät, mutta tuo perkeleellinen aivomato – eli idea omasta podcastista – ei vain jättänyt rauhaan, ja Atte otti Anssiin uudelleen yhteyttä 2015 tammikuussa. Molemmat olivat kyrpiintyneitä heikosti menneisiin kesätyöhakuihin ja päättivät, että jos työpaikka ei tule meidän luokse, menkäämme me työpaikan luokse. Ja näin, rakkaat facebookkaajat ja futishipsterit, syntyi jalkapallo-podcast Penkinlämmittäjät.

Penkinlämmittäjät

”Kuin keskustelisimme jalkapallosta tuopin ääressä.”

Penkinlämmittäjät-podcastissa pureudutaan futismaailman ajankohtaisiin ilmiöihin ja uutisiin. Aten, Jussin ja Anssin käsittelyssä ovat niin kansalliset kuin myös kansainväliset liigat. Kolmen nuoren toimittajan vireää podcastia on julkaistu jo vuodesta 2015 lähtien.

Penkinlämmittäjiä tehdään rakkaudesta lajiin, ja te – hyvät kuulijat – olette tärkeässä asemassa kehittämässä podcastia palautteellanne.

Tervetuloa Penkinlämmittäjien kyytiin!

Avausjaksossa aiheena Mestarien liiga

Byyrin Penkinlämmittäjien avausjakso käsittelee maanosan suurinta ja kauneinta seurajoukkueturnausta, Mestarien liigaa. Tsämppärissä käynnistyy 13. helmikuuta neljännesvälierät ja vakiotiimin kanssa ottelupareja on ruotimassa Viasatin ja Viaplayn selostaja Ville Kuusinen.

Jatkossa viikoittain julkaistava podcast löytyy osoitteesta: http://31.217.196.118/~xjokocls/blog/podcastit/.

The post Penkinlämmittäjät-podcast ja Byyri yhteistyöhön appeared first on Byyri.

Kankkunen kokee päässeensä hyvin joukkueeseen sisälle, sillä hän on jo aiemmin toiminut edustusjoukkueessa muun muassa Jani Honkavaaran apuvalmentajana. Lisäksi suurin osa pelaajista on Kankkuselle entuudestaan henkilökohtaisesti tuttuja joko edustusjoukkueen tai A-junioreiden kautta. Tällä kaudella A-junioreita ei edustusjoukkueessa juurikaan nähty, mutta asiaan on tulossa muutos, mikä kiteytyi juuri uuden päävalmentajan valinnassa.

Eroon ammattilaissopimuksista

Ykköseen pudonnut HIFK ei ole jäänyt lepäämään laakereilleen, vaan on tehnyt jo useita kiinnityksiä ensi kaudelle. Viikon sisällä julkaistiin muun muassa Gnistanista saapuneen maalivahti Daniel Kollarin sopimus sekä Pauli Kuusijärven, Tuukka Andbergin ja Jani Bäckmanin jatkosopimukset.

Seurassa selvästikin tiedostetaan, että Suomen Cup alkaa jo kuukauden kuluttua, eikä viime talven Cup-katastrofia haluta toistaa. Uusi päävalmentaja kertoi rakentavansa joukkueen omien pelillisten tavoitteidensa edellyttämällä tavalla eli fanit voivat hyvillä mielin odottaa näkevänsä täysin uudistuneen HIFK:n jo Suomen Cupin lohkovaiheessa.

Sarjaputoamisen ja vaikean osakeannin jälkeen seuran toimintaa ohjaavat uudet taloudelliset realiteetit, joiden varaan myös ensi kauden joukkue on rakennettava. Seuralla ei ole varaa tarjota kalliita ammattilaissopimuksia, vaan pelaajarosteri rakennetaan täysin puoliammattilaisuuden perusteelle.

Juuri tämän näkisin itse korjaavan menneen kauden suurinta ongelmaa: rahaa tuhlattiin aivan vääriin kohteisiin, ja siellä ei säästetty, missä olisi pitänyt. Seuran loistaville nuorille lupauksille annettiin aivan liian vähän peliaikaa, eikä joukkueen esityksiin saatu juuri ollenkaan kovasti kaivattua nuoruuden voimaa ja energiaa.

Nuorella voimalla uuteen alkuun

Kankkunen tuntee seuran juniorit ja aikoo myös hyödyntää tätä resurssia. Siinä missä viime kaudella juniorit jäivät olemattomalle vastuulle edustusjoukkueessa, rakennetaan tulevan kauden HIFK enemmänkin seuran taitavien A-junioreiden näköiseksi. Erityisesti lupaaville Antti Ulmaselle ja Nikolas Sairalle Kankkunen on kaavaillut vastuullisia rooleja. Kankkusen puheista saa selvän kuvan siitä, että menneet on jätetty taakse, ja HIFK on ensi kaudella kuten valmentajansa: nuori, energinen ja taisteleva. HIFK-fanien rukouksiin on lopultakin vastattu.

Veikkausliiga myönsi 12. joulukuuta liigalisenssit kaikille ensi kauden Veikkausliiga-joukkueille, eikä täydennysmenettelyä näillä näkymin tarvita. Vaikka teoreettinen skenaario Veikkausliigassa jatkamisesta olisi esimerkiksi mainostulojen ja näkyvyyden kannalta ollut loistouutinen HIFK:n toimistolle, olisi se itse joukkueelle ja faneille ollut vaikeampi pala purtavaksi.

Nyt tulevasta kaudesta voidaan rauhassa rakentaa uutta alkua ja korjausleikkausta koko joukkueelle, eikä seuran tarvitse tasapainotella pääsarjan byrokratian ja epävarmojen taloudellisten muuttujien välillä. Siirtymä Veikkausliigasta Telia 5G -areenalta Ykköseen Oulunkylään toivottavasti herättää koko organisaation toimimaan entistä tiiviimmin yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

The post HIFK:n lyhyt talvi appeared first on Byyri.

Kulma on uusin tulokas suomifutiksen nimeen vannovien podcastien saralla. Tamu TV:stä tutun Tarmo Lyytikäisen ja suorasanaisen toimittaja Manu Haapalaisen sulavaa juttelua on ilo kuunnella, eivätkä herrat peräänny kiperistäkään aiheista. Ensimmäisessä jaksossa pureuduttiin A-maajoukkueen nykymenoon, ja joulukuussa julkaistavassa toisessa osassa päästetään ääneen Palloliiton Marco Casagrande.

Mielenkiintoista dialogia rehdillä menolla. Byyri suosittelee!

Soundcloud: Kulma

Facebook: Kulma

”Sisältää romantisointia”

Penkinlämmittäjät on kolmen nuoren toimittajan vireä podcast, jonka laadukkaita lähetyksiä on julkaistu jo vuodesta 2015 lähtien. Atte Ruuttilan, Anssi Karjalaisen ja Jussi Vainikan keskustelut käsittelevät monenlaisia jalkapalloon liittyviä teemoja ulkomaiden suursarjoista Veikkausliigan tuomareihin ja Palloliiton toimintakulttuuriin.

Podcastille voi jakaa tunnustusta kiinnostavista näkökulmista, jotka toimitetaan kuuntelijalle rennolla otteella. ”Kuin keskustelisimme jalkapallosta tuopin ääressä”, toteavat herrat sivuillaan, ja siltä lopputulos usein kuulostaakin – asiantuntevalta, mutta viihdyttävältä.

https://penkinlammittajat.com/

Facebook: Penkinlämmittäjät

Muita mainintoja

Suomalaisista futispodcasteista puhuttaessa Ilta-Sanomien Pallokerhoa (linkki) ei luonnollisestikaan voida sivuuttaa. Taustalla olevat resurssit näkyvät teknisessä laadussa ja aktiivisuudessa, ja suomifutikseen liittyviä lähetyksiä on julkaistu aktiivisesti myös kauden jo päätyttyä. Saku-Pekka Sundelin, Janne Oivio ja Ville Väänänen viihdyttävät kuuntelijaa niin ammattilaistason analyyseillään kuin kaikessa tönkköydessään hieman koomisella ryhmädynamiikallaan. Toimii!

Pienemmillä resursseilla toimii puolestaan Sanansaattajat-podcast, joka on suomifutikseen keskittyvän EOM-lehden tekijöiden tuote. Tero Karinti ja Kimmo Muttilainen ovat käsitelleet lähetyksissään muun muassa Ykkösen nousukarsintoja, ja podcastilta voinee jatkossakin odottaa keskittymistä sellaisiinkin futisilmiöihin, jotka eivät nouse keltaisten lehtien lööppeihin. Sanansaattajat löytää helposti EOM-lehden YouTube-kanavalta (linkki).

Jäikö jokin jalkapalloaiheinen podcast mainitsematta? Kommentoi juttua Byyrin Facebookissa tai Twitterissä!

The post Viihdepääty: Suomalaiset futispodcastit appeared first on Byyri.

Marraskuun 30. päivänä venäläisrahoitteisen FC Legirus Interin avainhenkilöt kokoontuivat keskustelemaan seuran tulevaisuudesta ja olemassaolosta. Seuran, joka vasta muutama vuosi sitten perustettiin Vantaan Korsoon.

Kuherruskuukaudet

Pietarilainen jalkapalloseura FC Legirus tuli Suomeen ryminällä. Kansainvälisyyttä korostava, kontakteja ympäri Eurooppaa haalinut poppoo halusi perustaa kansainväliset standardit täyttävän akatemian ja laajentaa toimintaansa monella tasolla. Jalkapallohallin rakentaminen Pietariin osoittautui lopulta haastavaksi tonttikilpailun vuoksi, joten katse päätettiin suunnata länteen.

Syntyi kolmen miljoonan euron halli ja haaveet jostain suuremmasta. Syntyi sisarseura FC Legirus Inter.

Logistiikka-alalla leipänsä tehnyt pietarilaispariskunta näki Suomen helpompana tienä kohti kansainvälisiä pelikenttiä. Oli pohjimmaisena tarkoituksena perustaa sitten farmiseura taikka kohentaa vain harjoitteluolosuhteita, niin alku oli lupauksia herättävä, kuten uudessa liitossa on tapana.

’’Legirus Interin perustaminen vaikutti heti alusta varsin stereotypisten venäläisten mahtailuprojektilta. Tähän päiväänkään mennessä en ole keksinyt järkiperusteita sille, miksi Legirus Suomeen perustettiin’’, toteaa seuran toimintaa sivusta seurannut vantaalainen jalkapalloaktiivi Vertti Värekoski.

Junioritoimintaa käynnisteltiin, ja edustusjoukkueelle aukesi mahdollisuus ottaa Neloseen tippuneen Korson Palloseuran paikka Uudenmaan piiristä. Puhetta oli myös toisesta hallista ja uusista kentistä. Rahasta ei ollut pulaa vielä tässä vaiheessa.

Uskollisuutta niin myötä- kuin vastoinkäymisissä

Monen sadan tuhannen euron budjetilla Nelosessa operoinut Legirus Inter nousikin heti ensimmäisen kauden päätteeksi sarjaporrasta ylöspäin. Kolmoseen seura päätti vahvistaa valmennusosastoaan ja uudeksi päävalmentajaksi Korsoon lennätettiin José ”Pepe” Murcia. Kymmenen vuotta aiemmin Murcia oli valmentanut hetken ajan Atlético Madridia. Kyllä, juuri sitä suurseuraa Espanjasta.

Kolmonen osoittautui lopulta suupalaksi Legirusin ammattilaisille – 21 voittoa, yksi tasapeli, maaliero 105–13. Junioripuolella oli ollut omia hankaluuksia, mutta edustusjoukkueelle ei näyttänyt löytyvän kentältä pysäyttäjää.

’’Juttelin Legiruksessa pelaavan juniorin vanhemman kanssa, kun nousukausi oli vielä käynnissä, ja jo silloin oli huonot merkit ilmassa, kun hän valitteli aivan törkeän kokoisia kausimaksuja. Vaikka toiminta eittämättä oli laadukasta, eivät vanhempien lompakot loputtomiin veny. Juniorityö kuihtuikin kahden ikäluokan kokoiseksi, eikä sillä ollut enää mitään tekemistä sen alkuperäisen ”kansainvälisen akatemian” kanssa.’’

Kuherruskuukausien, taikka tässä tapauksessa kuherrusvuosien jälkeen koittaa kuitenkin arki. Silloin nähdään miten liitto kestää, pystytäänkö tekemään kompromisseja, ja löydetäänkö yhteistä säveltä. FC Legirus Inter teki virheen asettamalla liian utopistisia tavoitteita toimintansa alussa. Oli puhetta akatemiasta, kansainvälisistä turnauksista ja Veikkausliigaan noususta kaudelle 2019.

Kaikesta alkupöhinästä mieleen juolahti vanha Lada-mainos, jossa luvattiin kuuta taivaalta. Luotettavuutta, perheauton ominaisuuksia, ajamisen helppoutta, matkustusmukavuutta, turvallisuutta ja varmaa talvikäynnistyvyyttä.

Siinä missä edustusjoukkueella meni lujaa, muussa toiminnassa oli paljon parantamisen varaa.

’’Heti alusta oli kaikille tällaisia projekteja aiemmin seuranneille selvää, että ensimmäisten vastoinkäymisten tullessa alkaisi pysäyttämätön lumipalloefekti, joka päättyisi ojan pohjalle. Olen kuitenkin lievästi yllättynyt, että joukkuetta tekohengitettiin pelaamaan yksi kausi Kakkosessa. Ei kuitenkaan ollut yllättävää, että resurssit olivat silloin jo alkuunsa loppuneet.’’

Liiton loppu

Huhtikuussa 2017 Korsosta kuului kummia. Vain muutaman vuoden jälkeen venäläisomistajien rahahanat tyrehtyivät. Satojen tuhansien eurojen kausibudjetti oli historiaa, ja Kakkosen kauteen joukkue lähti puhtaasti amatööripelaajien turvin – 60 000€:n budjetilla. Valmentajat ja kalliit pelaajat vaihtuivat nuorempiin, eikä seuraavasta sarjanoususta voitu enää realistisesti haaveilla.

’’Oli perin katkeroivaa, miten Legirus tuli niin sanotusti torvet soiden puhumaan korkealentoisista akatemiavirityksistä välittämättä muista seuroista ja houkutellen poloisia pelaajia tähän hunaja-ansaan. Lento saikin nolon lopun päärahoittajan, eli mystisen venäläisen liikemiehen menettäessä kiinnostuksensa.’’

Kausi sujui nuorelta joukkueelta jopa yli odotusten. Neljäs sija kovassa A-lohkossa, ja kirkkaimpana tähtenä jenkeistä futisoppia hakenut Aleksi Pahkasalo maalipörssin jaetulla kärkisijalla.

Kauden jälkeen oli kuitenkin selvää, että luvassa olisi isoja muutoksia. Kassasta uupui 150 000 euroa, ja lisäksi romahtaneen hallin korjaus tulisi maksamaan sievoisen summan halliyhtiölle.

Vuosi sitten seuran saneerannut puheenjohtaja Jari Kurittu avasi tilannetta Vantaan Sanomien Tero Vähämäelle (linkki):

’’Tuntuu vain melko epätodennäköiseltä, että jostain ilmestyisi tukija, joka kaivaisi meille tarvittavat rahat. Ei meillä käytännössä ollut isompia tukijoita kuin halliyhtiö, ja kuplan romahtaminen vei senkin’’.

Lopulta koitti marraskuun viimeinen päivä.  Seuran johto päätti vuosikokouksessaan lopettaa seuratoiminnan. Juniorit ovat näillä näkymin liittymässä osaksi Korson Palloseuraa, mutta muuten FC Legirus Interin taru on ohi.

’’Seura ilman perinteitä, rahoittajia, faneja, akatemiaa tai kotikenttää ei voi pärjätä. Legirus Inter ei missään vaiheessa ollut kiinnostunut pitkäjänteiseen työhön, vaan hommasta haisi pikavoittojen tavoittelu pitkälle. Ikävä kyllä Vantaalla on liian paljon kokemusta seuroista, joita kyhätään häthätää ja jotka romahtavat, kun perustuksia ei ole kunnolla tehty.’’

The post FC Legirus Inter – Miljonäärit Korsossa appeared first on Byyri.

HJK

Suomen mestaruuden voittanut HJK peluutti nuoria pelaajia aktiivisesti ja tarjosi huippulahjakkaille yksilöille suurta roolia. Vasta 19-vuotias ghanalainen Evans Mensah säväytti laidalla varsinkin kauden ensimmäisellä puoliskolla. Räjähtävä ja juoksuvoimainen pelaaja väläytteli aika ajoin vaarallista laukaustaan. Mensah sortuu edelleen ajoittain pelitapaa rikkoviin ratkaisuihin, mutta ominaisuuksiensa puolesta hänen tulevaisuutensa on Suomen rajojen ulkopuolella.

Saman ikäluokan topparilupaus Aapo Halme esiintyi kesällä vahvasti siirtohuhuissa, ja nuori mies nappasi avauspaikan nimekkään joukkueen keskuspuolustuksesta. Ikävä kyllä loukkaantumiset tulivat sotkemaan tälläkin kaudella Halmeen nousujohteista kehitystä.

Loukkaantumisista loppukaudesta kärsinyt HJK sai 18-vuotiaasta Valtteri Vesiahosta luotettavan keskuspuolustajan paikkaamaan poissaolijoita. Vesiaho vakuutti erityisesti pallollisena ja kykeni nykyjalkapallossa topparilta vaadittavaan pelinavaukseen. Varsinkin pitkät syötöt olivat ihailtavalla tasolla, mutta Bonucciin on vielä pieni hetki aikaa.

Erityismainintana nostettakoon 21-vuotias Sebastian Dahlström, joka otti vihdoin suuremman pelillisen askeleen eteenpäin. Varsinkin kauden jälkimmäisellä puoliskolla vaikutti siltä, että HJK:n vaarallisimpien tilanteiden rakentelussa Dahlström oli lähes järjestäen kriittisessä roolissa.

KuPS

Hopeaa voittanut kuopiolaisryhmä oli loistava sekoitus nuorta talenttia ja vauhtia, sekä kokemuksen tuomaa rauhallisuutta. Lopputuloksen näkee sarjataulukosta. Nuorten tähtien joukosta löytyy jo aiemmin esiin nousseita pelaajia sekä ihmisten mieleen tällä kaudella jääneitä tulevaisuuden tähtiä.

Itseoikeutetusti ensimmäisenä mainittakoon Urho Nissilä. Hänestä on puhuttu ylistävin sanoin jo muutaman vuoden ajan. Tällä kaudella keskikenttäpelaaja voitti joukkueensa sisäisen maalipörssin yhdeksällä osumallaan vain hyökkääjä Gbolahan Salamin kyetessä samaan maalimäärään. Nissilä on röyhkeä ja teknisesti huipputaitava. Hän ei kaihda kaksinkamppailuja ja menee myös pääpalloihin 172 sentin varrestaan huolimatta säälimättömällä asenteella. 21-vuotiaan Nissilän tulevaisuus on muualla kuin Kuopiossa. Toivottavasti pääsemme nauttimaan hänestä Veikkausliigassa vielä kauden verran.

Norsunluurannikkolainen Hamed Coulibaly esiintyi kuopiolaisten keskuspuolustuksessa isännän elkein. 187-senttinen toppari on erittäin vahva ja atleettinen pelaaja, jonka suoritusvarmuus on mahtavalla tasolla. Coulibaly on jo 20-vuotiaana niin luotettava toppari, että hänen ympärilleen on helppo rakentaa koko puolustuslinja.

Jiri ja Joni Nissinen tiedettiin Kuopion suunnalla lupaaviksi pelaajiksi, mutta kaksikko nousi liigarinkiin silti aika puskista. Edukseen erottui varsinkin 20-vuotias Jiri. Hän pääsi kentälle 18. kesäkuuta KuPS:n kotiottelussa HJK:ta vastaan. Siitä hetkestä alkaen hän aloitti jäljellä olevista 20 ottelusta peräti 19. Täydet minuutit Jiri Nissinen pelasi kauden aikana peräti 16 kertaa. Kyseessä on todella juoksuvoimainen pelaaja, ja hyvin modernia jalkapalloa laidallaan pelannut Nissinen on ensi kauden KuPS:n ydinpalasia.

Ilves

Tampereella trendi oli hyvin vastaavanlainen kuin Kuopiossa. Joukkue oli kokonaisuudessaan erittäin nuori, mutta seassa oli muutama erittäin kokenut pelaaja liimaamassa palaset yhteen. Myös Ilveksen osalta lopputuloksena oli täydellisen ansaittu mitali ja europelit ensi kesälle.

Felipe Aspegren on 23-vuoden iästään huolimatta ehtinyt viettämään Veikkausliigan valoissa jo useamman sesongin. Tällä kaudella lupaavaksi tiedetty laitapelaaja lunasti odotukset ensimmäistä kertaa – tyylillä. Ujo ja anteeksipyytelevä pelitapa olivat tiessään; Aspegren teki jatkuvasti oikeita asioita. Hän pystyi jakamaan palloa luotettavasti tai yksinkertaisesti kuljettamaan pallon itse hyökkäysalueelle. Joitakin ajatuskatkoja sattui edelleen, mutta Aspegren on ensi kauden Ilveksessä itseoikeutetusti avauksen pelaaja.

Tatu Miettunen jatkoi siitä, mihin edelliskaudella jäi. 22-vuotias keskuspuolustaja kuului Ilveksen vakiokalustoon läpi kauden. Nuorille toppareille sattuu luonnollisesti virheitä, mutta Miettunen ei lopeta pelaamista virheeseen, vaan tappelee tilanteet loppuun. Miettunen on uhka myös vastustajan rangaistusalueella.

Iiro Järvinen oli joukkueen pelitavan näköinen pelaaja. Aina pallon riiston jälkeen Järvinen oli valmis kääntämään pelin vauhdilla kohti vastustajan kenttäpäätyä. Vaarallinen pelaaja, jolla on 20-vuotiaaksi poikkeuksellisen laaja ja varma syöttövalikoima. Tällä kehitystahdilla mahdollisuudet uraan Suomen ulkopuolella.

FC Lahti

Kenties yksi kauden suurimpia yllättäjiä. Oli tiukasti kiinni mitalisijassa, mutta viimeisten kierrosten pelin hajoaminen vei arvometallit muille paikkakunnille. Silti kausi oli lahtelaisilta hieno, ja viimeisen kierroksen ottelu HIFK:ta vastaan varmisti paikan europeleihin.

Aleksander Vasjutin saapui Lahteen lainapestillä Pietarin Zenitistä. 22-vuotias venäläisvahti oli kiistatta koko sarjan paras pelipaikallaan. Vasjutin pelasti lahtelaiset useasti niissä otteluissa, kun peli ei kulkenut. Hän päästi pelaamissaan 23 ottelussa vain 16 maalia. Nollapelejä tilille kertyi peräti kymmenen. Sopimus Zenitin kanssa kattaa vielä ensi kauden. Lahdelle olisi lottovoitto saada Vasjutin myös ensi kaudeksi tolppien väliin.

Santeri Hostikka oli yksi koko kauden viihdyttävimmistä pelaajista. Erittäin nopea ja taitava pelaaja pystyi haastamaan yksi vastaan yksi -tilanteissa Veikkausliigan mittapuulla lähes kenet tahansa onnistuneesti. Kauden loppua kohden 20-vuotias superlupaus alkoi hivenen hyytymään: kenties suuri huomio ja kuormitus alkoivat näkymään nuoren miehen otteissa. Tulevaisuus on silti kovemmissa ympyröissä.

IFK Mariehamn

Saarelaiset joutuivat pakon edessä hivenen uusiutumaan mestaruuskauden jälkeen. Kauden ensimmäinen puolisko oli suorastaan surullisen tahmea, jos ottaa huomioon, että ahvenanmaalaiset olivat hallitseva mestari. Loppua kohden MIFK kuitenkin nosti asemiaan sarjataulukossa kierros kierrokselta. Aivan neljän kärkeen asti kiri ei silti riittänyt.

Virolaismaalivahti Andreas Vaikla pelasi mukiinmenevän kauden, mutta ei välttämättä aivan pystynyt vastaamaan hänelle asetettuihin odotuksiin. Tässä kuussa vasta 20-vuotispäiviään viettänyt Marc Nordqvist oli kauteen lähdettäessä selvä kakkosvaihtoehto. Hän oli kuitenkin lopulta se maalivahti, joka takasi loppukauden vakuuttavilla otteillaan MIFK:n nousun takaisin taistelemaan eurosijoista. Nordqvist pelasi kauden kuusi viimeistä ottelua ja päästi niissä vain neljä maalia. Todettakoon, että myös Vaikla on vasta 20-vuotias, eikä saarelaisten kausi tähän nuoreen maalivahtikaksikkoon kaatunut.

Robin Sid kasvatti rooliaan kauden edetessä. Inkoolainen oli terävä vaihdosta tullessaan jo viime kaudella, mutta vastuu oli rajallista ja roolitus ei tukenut täysin hänen vahvuuksiaan. Keskikenttäpelaajaksi profiloitunut Sid oli vaarallisempi ja käyttökelpoisempi hyökkäävämmässä roolissa ja saadessaan palloja juoksuun. Sid haastaa yksi vastaan yksi -tilanteissa hanakasti, muttei välttämättä edes pyri ohi, vaan ainoastaan saamaan jalan vapaaksi laukaukselle. Hän teki kauden kuudesta maalistaan peräti kolme viimeisessä viidessä ottelussa. Päätä ei palele, ja Robin Sid tulee olemaan ensi kaudella entistäkin vaarallisempi.

SJK

Kausi oli SJK:lle valtava pettymys, ja tapahtumat kentän ulkopuolella täyttivät farssin ainekset. Valmentajia tuli ja meni, kun taas pelaajia lähinnä tuli. Kentällä pääsi piipahtamaan hurja määrä pelaajia. Suurin osa heistä oli hieman kokeneempaa kaartia, mutta muutama nuori talentti erottui sekasorron keskeltä edukseen.

Aston Villan organisaatiosta saapunut 19-vuotias Joonas Sundman pelasi aina kentälle päästyään miehekkään varmaa peruspeliä laidallaan. Jopa niissä otteluissa, kun omissa kolisi, Sundman hoiti oman tonttinsa mainiosti. Hän taisteli, juoksi, repi ja riisti. Sundman kykenee myös pelaamaan jalalla pallon varmasti eteenpäin. Sijoittumisvirheitä tapahtui ajoittain, mutta toimivassa joukkueessa sellaiset pystytään yleensä paikkaamaan.

22-vuotias Joel Mero sekä 23-vuotias Dani Hatakka toivat ryhtiä SJK:n keskuspuolustukseen. Kumpikin hoiti topparin perustehtävät varsin ansiokkaasti, ja yksikään peli ei heihin kaatunut.

Obed Malolo jäi Helsingissä ikuisen lupauksen sivuraiteelle. Hän ei pystynyt täysin lunastamaan odotuksia päästyään kentälle, ja perisynniksi muodostui pehmeys sekä avaavien ja linjoja rikkovien syöttöjen välttely. Seinäjoella nähtiin täysin erilainen Malolo. Hän pelasi aggressiivisesti ja meni kaksinkamppailuihin voimalla. Ajoittain tunteet ottivat vallan 20-vuotiaasta, ja kiukku purkautui huolimattomuutena tai ylilyönteinä. Silti kehityksestä oli nähtävissä erittäin positiivisia merkkejä. SJK:ssa suurelle yleisölle selvisi myös, että hirmuisella laukauksella varustettu Malolo on myös erikoistilanneuhka. Tulevaisuus edelleen valoisa.

RoPS

Joukkue kärsi merkittävistä lähtijöistä ja suuresta vaihtuvuudesta läpi kauden. RoPS pelasi valmentajansa Juha Malisen näköistä aktiivista jalkapalloa, mutta tällä kertaa laihoin tuloksin. Joukkueessa esiintyi silti useita nuoria ja lupaavia pelaajia, jotka ansaitsevat maininnan.

Vasta 17-vuotias Juho Hyvärinen pelasi läpimurtokautensa. Laitapuolustaja pääsi avaukseen heinäkuun alussa, kun HIFK saapui vierailulle Rovaniemen keskuskentälle. Tuosta hetkestä alkaen Hyvärinen kuului joukkueensa vakiokalustoon ja esiintyi ottelusta toiseen edukseen. Fysiikassa on vielä tekemistä, ja Hyvärinen menee tilanteisiin välillä turhankin suurella nuoruuden innolla. Silti kokonaiskuva on laadukas. Kuten moni muu nuori puolustaja tänä päivänä, myös Hyvärinen on pallollisena taitava ja laadukkaasti syöttelevä pelaaja. Hiomaton timantti.

Timo Stavitski lähti HJK:n organisaatiosta kokeilemaan Mikael Soisalon mallin mukaista läpimurtoa. Hän valitsi kohteekseen Tampereen sijaan Rovaniemen. Kausi oli 18-vuotiaalle laitapelaajalle menestys. Ajoittain Stavitski suorastaan leikitteli laidallaan, joskin pieni epätasaisuus vaivasi kauden aikana. Staviski on ilmiömäisen nopea ja kykenee rytminvaihdoillaan luomaan itselleen jatkuvasti tilaisuuksia keskittää tai ohittaa laitapuolustajansa. Todellinen läpimurto tuloillaan ensi kaudella.

Emeka Friday Eze saapui Rovaniemelle käytännössä ilmaiseksi ja lähti kesken kauden itävaltalaiseen Sturm Graziin lähes samanlaisella juomarahalla. Pelaamissaan 21 ottelussa Eze ehti viimeistellä seitsemän maalia ja syöttää muutaman. Kuten useilla nuorilla afrikkalaispelaajilla, myös Ezellä näkyi pelissä taktisia ja pelitavallisia puutteita. Hänen pelaamisestaan huokui halu ratkaista. 21-vuotias hyökkääjä näytti ajoittain suorastaan typerältä yrittäessään itsekseen puskea vetopaikkaan asti, vaikka tilanteen epätoivottomuuden näki kauaksi. Silti hyökkääjä oli rangaistusalueella äärimmäisen vaarallinen. Eze kykeni asettumaan kaksinkamppailutilanteissa asentoihin, joista puolustajan oli mahdoton päästä palloon rikkomatta. Erittäin röyhkeä ja maalinälkäinen pelaaja.

VPS

Kauden alussa vahvasti sarjan kärkikahinoissa esiintynyt vaasalaisjoukkue teki sen niin sanotusti itse. Joukkue junnasi ja luotti pallonhallintaan nojaavaan pelitapaansa sokeasti ottelusta toiseen. Vastustajat tiesivät tasan tarkkaan, mitä odottaa, ja korkealta lähtenyt aggressiivinen prässi johti kohtalokkaisiin virheisiin. VPS ei kyennyt myöskään luomaan itselleen tilanteita edes nimeksi. Palloa pidettiin, mutta silti ei edetty. Loppukauden suhteen on vaikea nostaa valopilkkuja esiin, mutta kesällä muutamakin nuori pelaaja oli valtaisassa lennossa.

Joonas Vahtera oli alkukaudesta loppukesään asti hurjalla pelipäällä. Hän osaa lukea tilanteet älykkäästi ennakolta, ja Vahtera oli usein valmiiksi juuri siellä, mihin pallo saattaisi tulla. Nopea ja taitava 20-vuotias pelasi saumattomasti yhteen muun muassa Steven Morrisseyn ja Juha Hakolan kanssa. Vahtera olisi omimmillaan joukkueen kääntäessä pelin nopeasti. Ratkaisuvalmis ja älykäs liikkuja saisi tuplattua tehonsa joukkueessa, joka pyrkisi olemaan jatkuva uhka.

Jonas Levänen on jo 23-vuotias, mutta ansaitsee kaudesta maininnan. Supernopea laitapuolustaja oli toisella VPS-kaudellaan vakuuttava. Hän kuului joukkueen vakiokalustoon läpi kauden ja jaksoi sahata omaa laitaansa väsymättä. Levänen on nykyisin entistä suurempi uhka myös hyökkäyssuuntaan ja pystyy nopeudellaan kuittaamaan tilanteen, vaikka vastustaja pyrkisi iskemään nopeasti vastaan.

FC Inter

Kesällä 19-vuotta täyttäneelle Benjamin Källmanille kausi oli odotettu läpimurto. Fyysisesti vahva ja juoksuvoimainen hyökkääjä viimeisteli yhdeksän maalia ja syötti muutamia päälle. Koko turkulaisten kausi oli toistamiseen peräjälkeen hyvin sekava, mutta Källman saa kaudesta täysin puhtaat paperit. Nuorimies kirjoitti jatkosopimuksen, ja tulevalla kaudella Källman tulee ottamaan uuden harppauksen urallaan. Potentiaalinen maalikuningas.

Niko Markkula aloitti kautensa erittäin vahvasti Interin oikealla laidalla. Loukkaantuminen katkaisi Markkulan lennon, mutta paikkaajaksi saapunut 19-vuotias Tatu Varmanen täytti aukon ehkä odotusarvojakin paremmin. Varmanen ei ole samanlainen uhka hyökkäyssuuntaan, mutta hoitaa oikean pakin tonttinsa asenteella. Hänen työmoraalinsa on erittäin suuri, ja taistelutahtoa vaikutti välillä olevan enemmän kuin muulla joukkueella yhteensä. Erinomainen esiintulo vaikeaan saumaan.

PS Kemi

Sauvosaaren kentän laidalla päästiin huokaisemaan helpotuksesta, ja sarjapaikka säilyi kuin säilyikin. Kemiläiset valahtivat kauden mittaan putoamistaisteluun, vaikka kesällä tilanne näytti vielä hyvältä. Kausi oli muutenkin eriskummallinen. Silloin, kun homma kulki, saattoi pelillinen lama iskeä yllättäen. Toisaalta taas tappiollisen kierteen saattoi katkaista täydellinen dominointi kärkipään joukkueita vastaan.

Filip Valencic teki alkukaudesta tuhojaan Kemissä. Samalla AC Oulusta Kemiin siirtynyt 21-vuotias Rasmus Karjalainen jäi hivenen vähemmälle huomiolle huippuesityksistään huolimatta. Slovenialaisen siirryttyä Helsinkiin Karjalainen nousi suuremmin tapetille. Todella työteliäs Karjalainen taitaa maalinteon ja pystyy sijoittumaan hyvin ennakoivasti oikeille sektoreille. Hän on aina pelattavana ja saa pelinlukutaidollaan ja oikea-aikaisilla liikkeillään vastustajan puolustajat näyttämään osaamattomilta. Ei ainakaan toistaiseksi loista millään teknisellä osa-alueella, mutta vastustajille taatusti vaarallinen pelaaja.

Omar Jama lähti monen muun HJK-juniorin tavoin hakemaan peliminuutteja muualta. Jama löysi itsensä Kemistä ja väänsi itsensä estradille. Hän pääsi pelaamaan säännöllisesti ja esiintyi kypsästi. Jaman vahvuudet keskikenttäpelaajana korostuvat, kun hänen joukkueellaan on pallo. Hän hakeutuu aktiivisesti pelattavaksi ja kykenee pallon saadessaan jakamaan sen nopeasti omille. Pallottomana Jama pyrkii aggressiivisesti riistämään pallon jo korkealta takaisin omilleen. Profiilirooli ensi kaudella mahdollinen.

18-vuotias Albion Ademi siirtyi FC Interistä lainalle Kemiin. Hän sai Kemissä kaipaamaansa peliaikaa ja osoitti ajoittain, miksi häntä on hehkutettu junioreista asti. Erittäin nopea ja suoraviivainen Ademi pystyy kovassakin nopeudessa tekemään pieniä ja hallittuja siirtoja pallon kanssa. Otteissa oli edelleen epätasaisuutta, mutta se korjaantunee kokemuksen myötä.

HIFK

Joukkue sopii näihin nostoihin kohtalaisen kyseenalaisesti, mutta kyllä HIFK:n nuorisokin erottui massasta. Lupaavia ja tasonsa mahdollisuuksien jälkeen saman tien osoittaneita nuoria oli joukkueessa muutamia, mutta minuutit menivät alisuorittavalle kokeneelle kaartille.

Tommi Jyry pääsi irti 12. syyskuuta paikallispelissä HJK:ta vastaan. Hän oli täyttänyt 18-vuotta alle kuukausi aiemmin ja erottui välittömästi positiivisella tavalla edukseen. Pallovarma, liikkuva, taisteleva ja rohkea keskikenttäpelaaja on tiettävästi tällä hetkellä Kuopiossa testissä, ja hyvin suurella todennäköisyydellä hänet nähdään Veikkausliigassa myös ensi kaudella. Ansaitusti.

Tuukka Andberg oli pelaamissaan otteluissa lähes järjestäen joukkueensa paras ja varmin keskuspuolustaja. Ilmassa vahva toppari erottui pelipaikkansa muista vaihtoehdoista pallollisella osaamisellaan. Andberg ihastutti silti kenties eniten kypsällä pelinlukutaidollaan. Hän sai eliminoitua monet uhkaavaltakin näyttäneet tilanteet sijoittumisellaan. Myös 19-vuotias Andberg teki ensiesiintymisensä tällä kaudella juuri derbyssä ja oli heinäkuun lopun kohtaamisessa loistava, vaikka pelasi ainoastaan 21 minuuttia.

Kumpikin erottui massasta edukseen myös liigakarsinnoissa Honkaa vastaan. Näistä kahdesta nuoresta pelaajasta HIFK:n säilymistaistelu ei jäänyt kiinni. Heidän kaltaisiaan olisi tarvittu kentälle vain jokunen enemmän.

JJK

Kausi oli jyväskyläläisille juuri niin vaikea kuin olettaa saattoi. Joukkue ei kauden alla vastannut paperilla liigan vaatimuksia, mikä näkyi myös todellisuudessa. JJK oli kuitenkin sitkeä ja taisteleva kokonaisuus aivan kauden loppuhetkille asti. Nuoremmat pelaajat olivat tuon taistelutahdon ilmentymä, vaikka heistäkään harva oli vielä valmis liigaan.

Gael Etock oli joukkueen suurin tähti. Kauden aikana 24 vuotta täyttänyt kamerunilainen ei toki ole mikään varinainen juniori, mutta täyttää nuoren pelaajan saappaat. Etock viimeisteli peräti 11 maalia ja syötti neljä osumaa – todella kova suoritus sarjajumbon paidassa. Etock on kekseliäs ja älykäs hyökkääjä, joka pystyy kehittämään lennosta useita eri ratkaisumalleja eli reagoimaan tilanteisiin puolustajan aloitteen mukaan. Etockilla on tarkka ja laadukas laukaus, ja hänen huipputasonsa on ulkomaan kentillä.

JJK päästi kauden aikana peräti 63 maalia, joten maalivahdeilla riitti töitä läpi sesongin. Teppo Marttinen ei häikäissyt maalinsa suulla, mutta 20-vuotias veskari hoiti oman osuutensa silti kunnialla – helppoon paikkaan nuorukainen ei ainakaan joutunut. Kauden loppua kohden niin joukkueen kuin Marttisenkin esitykset paranivat merkittävästi. Torjuntavarmuus oli liigatasoa, ja arkailut keskityspalloissa ja vastaantuloissa vähenivät. Marttinen päästi kauden viimeisessä neljässä ottelussa vain kaksi maalia, kummatkin Kuopion illassa hopeamitalisteja vastaan. Tulevaisuus ehdottomasti kotimaan pääsarjassa.

The post Veikkausliigan nuoret pelaajat 2017 appeared first on Byyri.

Jere Uronen

Vuonna 1994 syntynyt, maajoukkueen vakiokalustoon kuuluva, kovassa keskieurooppalaisessa sarjassa pelaava huippulupaus? Kyllä, määritelmä osuu myös Joel Pohjanpaloon, mutta ikätoveri Jere Uronen on luonut uraansa kohti maailman suurimpia seuroja hieman diskreetimmin. Turkulaislähtöisestä laitapakista ei ole juuri kirjoitettu isoja otsikoita, mutta hänen urakehityksensä on kulkenut tasaisesti TPS:n ja Helsingborgin kautta belgialaiseen Genkiin ja Huuhkajien avauskokoonpanoon.

Viime kauden lopussa seurajoukkueensa avaukseen murtautunut Uronen on pelannut tällä kaudella käytännössä täysiä minuutteja aina terveenä ollessaan. Tulokset ovat olleet todella kovia. Viikon takainen Anderlecht-nollapeli sai jatkoa, kun Genk voitti viikon sisään Club Brüggen 2-0 sekä pelasi maalittoman tasapelin KV Kortrijkia vastaan. Uronen pelasi molemmissa otteluissa ysikymppiset vasempana laitapakkina – vierellään muun muassa KuPSista tuttu Omar Colley.

Tim Väyrynen

Veikkausliigan kauden 2013 maalikuninkaan otteet ovat viime aikoina jättäneet hieman toivomisen varaa. Saksan kolmostasolla perinteikkäässä Hansa Rostockissa pelaavan Väyrysen peliminuutit ovat olleet tiukassa, ja ison kärkimiehen kauteen on mahtunut punainen korttikin.

Tätä suuremmalla syyllä myös Byyri iloitsee Väyrysen kauden avausmaalista. Unterhachingia vastaan perjantaina 27.10. syntynyt maali ei kenties ollut maailman näyttävin, mutta jalkapallossa ei tunnetusti tyylipisteitä lasketa. Tästä se taas lähtee!

Muita mainintoja

Männäviikolla suomalaispelaajat eivät herkutelleet maaleilla, mutta korvaukseksi saatiin sentään pari näyttävää esityötä. Fredrik Jensen alusti joukkueensa ainokaisen vieden Excelsiorin puolustajaa kuin litran mittaa (video). Robin Lod esitti puolestaan hyviä otteita tulikuumassa ikuisessa derbyssä ja antoi ratkaisevan syötön maaliin (video) Panathinaikosin voittaessa Olympiakosin 1-0.

Kaiken muun kivan lisäksi nollapelejäkin riitti. Yksittäisissä otteluissa vastustajan nollasivat maalivahdit Lukas Hradecky – joskin ”vain” cup-ottelussa Regionalligan Schweinfurtia vastaan – sekä Tanskan divarin Walter Viitala. Puolustajista samasta voivat iloita Midtjyllandin Markus Halsti, Häckenin Juhani Ojala sekä Werder Bremenin Niklas Moisander.

The post Huuhkajat maailmalla: Agentti nolla-nolla-Jere appeared first on Byyri.

Onko Huuhkajien lento yhtä rämpimistä, vai onko viime otteluiden hyvillä tuloksilla mahdollista jopa nousta kevyeen ja toiveikkaaseen lentoon kohti UEFA Nations Leagueta? Ennen perjantain Kroatia- ja maanantain Turkki-kamppailuja on hyvä kerrata kuluneen MM-karsinnan tapahtumat ottelu kerrallaan.

Lohkon tilanne ennen kahta viimeistä kierrosta:

Suomi – Kosovo 1-1 (1-0)

Karsinnat saivat Kosovo-tasapelin myötä heikon startin. Suomi johti ottelua Huuhkajien harvoihin onnistujiin kuuluneen Paulus Arajuuren maalilla. Thomas Lamin rikkeen jälkeen ensimmäistä virallista karsintaotteluansa pelannut Kosovo pääsi kuitenkin iskemään loppulukemat 1-1 Valon Berishan maalilla. Turun Veritas-stadionille saapuneille kosovolaiskannattajille tasapeli maistui, Hans Backen valmentamalle Suomelle ei. Turusta haettu vierastasuri on edelleen Kosovon ainoa piste karsinnoissa ennen kahta viimeistä ottelua. Ennen ottelua oli puhetta kosovolaistaustaisen Perparim Hetemaj’n mahdollisesta siirtymisestä Kosovon maajoukkueeseen, mutta suomalaisnäkökulmasta Perpa valitsi onneksi Suomen ja jätti pelaamatta ainoastaan karsintojen molemmat Kosovo-ottelut.

Islanti – Suomi 3-2 (1-2)

Karsintojen raskain tappio. Suomalaisten jalkapallofanien muistissa lienee edelleen norjalaiserotuomari Sven Oddvar Moenin nimi. Suomi siirtyi ottelussa kaksi kertaa johtoon Teemu Pukin ja Robin Lodin maaleilla. Lähes tuhatpäinen suomalaiskannattajien ryhmä koki kuitenkin viime vuosilta vertaistaan hakevan pettymyksen, kun Islanti tasoitti pelin varsinaisen peliajan viimeisellä minuutilla ja teki voittomaalin lisäajan viimeisellä peliminuutilla. Voittomaali syntyi erittäin kyseenalaisesti – Lukas Hradeckyn hallussa jo ollut pallo survottiin verkkoon maaliviivalta (video). Vaikka Islanti tuhri rangaistuspotkun, olisi Suomi hyvän esityksen jälkeen ansainnut vähintäänkin pisteen. Reykjavikista kantautuneiden huhujen mukaan Islannin norjalaisvahvistus Moen oli kyseisenä lokakuisena iltana sekä yönä koko Islannin etsityin mies.

Suomi – Kroatia 0-1 (0-1)

Kroatiaa vastaan pelatusta ottelusta ei jäänyt jälkipolville muisteltavaa. Suomi pelasi ensimmäisen kotiottelunsa väliaikaisella kotistadionillaan, Tampereen Ratinassa, Olympiastadionin remontin vuoksi. Kroatia teki juuri sen mitä täyteen pistepottiin tarvittiin, ja haki voiton tähtihyökkääjä Mario Mandzukicin maalilla. Tunnelma Ratinassa ja Pohjoiskaarteessa oli ottelun jälkeen ymmärrettävästi pettynyt – jo kolmen pelin jälkeen näytti vahvasti siltä, että katseet täytyisi jälleen suunnata jo seuraaviin karsintoihin. Myös Hans Backen asema päävalmentajana alkoi käydä yhä tukalammaksi.

Ukraina – Suomi 1-0 (1-0)

Ukraina-vierasottelun pelipaikaksi – osittain Ukrainan kriisin vuoksi – valikoitui historiallinen Odessa, Suomen Oulun ystävyyskaupunki. Antiikin Kreikan aikainen kaupunkivaltio ei kuitenkaan tarjonnut yhtä hilpeitä tunnelmia suomalaiskannattajille kuin Teijo Joutselan kappale Odessa vuodelta 1970. Suomi koki jälleen takaiskun ensimmäisellä puoliajalla, kun 25. peliminuutilla Artem Kravets pääsi iskemään ottelun ainokaisen tyhjiin takatolpalta. Muun muassa Teemu Pukille sekä Eero Markkaselle avautui ottelussa muutama hyvä maalipaikka, mutta jälleen kerran Suomen viimeistely tökki. Ukraina-kamppailu jäi myös Backen viimeiseksi Huuhkajien peräsimessä.

Tilastot kertovat lohdutonta kieltään Hassen ajasta – 11 ottelua ja pyöreät nolla voittoa. Backe itse ei mediaan antamien haastattelujen mukaan ymmärtänyt potkujaan. Joulukuussa 2016 Suomen uudeksi päävalmentajaksi nimitettiin kärsivällisesti vuoroaan apuvalmentajana odottanut Markku Kanerva.

Turkki – Suomi 2-0 (2-0)

Vuoteen 2017 lähdettiin leirityksellä Arabiemiraateissa. Kanervan tämänkertaisen päävalmentajapestin ensimmäisissä otteluissa Lähi-idän auringon alla Suomi onnistui päihittämään Marokon, mutta joutui taipumaan Sloveniaa vastaan.

Vuoden ensimmäinen karsintaottelu pelattiin maaliskuussa vieraskentällä Turkkia vastaan. Turvallisuushuolet puhuttivat ennen ottelua johtuen Turkin edellisvuoden vallankaappausyrityksestä, terrori-iskuista sekä muista levottomuuksista. Lomakohde Antalya tarjosi kuitenkin turvallisen paikan ottelun läpiviennille.

Itse ottelun alku oli jälleen kerran Suomen kannalta murheellinen. Kamppailun molemmat maalit nähtiin jo ensimmäisen vartin aikana, molemmat keskityksistä ja molemmat saman miehen viimeistelemänä. Ensin yhdeksännellä minuutilla matala pallo maalin eteen pomppii koko Suomen puolustuslinjan läpi, ja vapaaksi unohdettu Cenk Tosun laittaa pallon Hradeckyn taakse aivan maaliviivan vierestä. Vain muutamaa minuuttia myöhemmin Tosun puskee pallon tolpan kautta maaliin kulmapotkusta. Enempää maaleja ei nähty, ja ottelua paikan päällä seuraamassa ollut Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan sai poistua stadionilta tyytyväisenä maanmiestensä suoritukseen.

Suomi – Ukraina 1–2 (0–0)

Kesäkuussa Suomi pelasi vain yhden karsintaottelun, kun Ukraina saapui vierailulle Tampereen Ratinan stadionille. Maan kaikkien aikojen jalkapalloilijan Andri Ševtšenkon luotsaamat ukrainalaiset lähtivät tavoittelemaan toisintoa edellisvuoden keskinäisestä kohtaamisesta, jossa keltasiniset ottivat kaikki kolme pistettä.

Ottelun ensimmäinen puoliaika oli maaliton, mutta toisella alkoi tapahtua. Ukraina meni ensin johtoon kaunista läpisyöttöä seuranneella maalilla, jota suomalaiset protestoivat paitsioksi. Huuhkajien avausmaali syntyi erikoisesti, kun ensin Ukrainan puolustaja oli lähellä tehdä oman maalin laittaessaan pallon ylärimaan komealla syöksypuskulla. Pallo kimposi Joel Pohjanpalolle, joka päällään tasoitti pelin. Suomen riemu jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi: heti perään toisessa päässä tapahtui taas. Ukraina otti johtopaikan uudestaan haltuun vapaapotkun jälkeisessä tilanteessa. Keskitysten puolustaminen on ollut Suomelle näissä karsinnoissa murheenkryyni.

Suomi – Islanti 1–0 (1–0)

Reykjavikissa pelatun vierasottelun aiheuttamat haavat eivät olleet ehtineet vielä parantua, kun Islanti saapui pelaamaan syyskuiseen Manseen. Kisahaaveet oli jälleen kerran ehditty unohtaa jo kauan sitten, joten suurin osa median ennakkohuomiosta keskittyikin itse pelin sijaan runsaslukuisina paikalle saapuneisiin vieraskannattajiin. Nähtäisiinkö Suomessakin maailmanmainetta niittänyt viikinkitaputus? Islannin faneilla oli hyvä mahdollisuus tehdä kahden ottelun reissu, kun muutamaa päivää myöhemmin Suomi ja Islanti iskivät yhteen koripallon EM-kilpailuissa Helsingissä.

Totutusta poiketen ottelu lähti Suomen kannalta hyvin käyntiin. Tätä nykyä MLS:n New York Cityssä pelaava Alexander Ring siirsi Suomen johtoon ensimmäisen puoliajan keskivaiheilla upealla vapaapotkumaalillaan. Islannillakin oli omat paikkansa maalintekoon, mutta Huuhkajat onnistuivat pitämään maalinsa puhtaana, joten Suomen tunnelin päässä näkyi valonpilkahdus karsintojen ensimmäisen voiton muodossa. Tämä oli myös Suomen ensimmäinen karsintavoitto muutamaa päivää vaille kahteen vuoteen. Edellisen kerran Huuhkajat saalistivat kolme pistettä Färsaaria vastaan Helsingissä syyskuussa 2015.

Kosovo – Suomi 0–1 (0–0)

Perpa jätti jälleen – täysin ymmärrettävistä syistä – ottelun väliin, kun Suomi matkusti kaatamaan UEFA:n uusinta jäsentä, Kosovoa. Koska maan alueelta ei löydy kenttää, joka täyttäisi karsintaottelun vaatimukset, vietiin peli Albanian puolelle.

Ottelun edetessä turhautuminen ja tuska alkoivat kasvaa, kun pallo ei millään löytänyt tietään Kosovon maalin perukoille. Vapauttava hetki koettiin vasta noin kymmenen minuuttia ennen loppua, kun Pukki nousi vahvasti oikeasta laidasta kohti maalia. Pallo kimposi Kasper Hämäläiselle, jonka puskun jälkeen Pukki saa pallon uudestaan ja laittaa sen varmasti maaliin. Nämä jäivät myös loppulukemiksi, joten Suomen voittoputki venyi jo kahden ottelun mittaiseksi.

—

Suomi kohtaa karsinnoissa vielä Kroatian vieraissa ja Turkin kotona. Kuten viime vuosina on tapoihin kuulunut, karsintojen viimeisillä peleillä ei ole enää muuta urheilullista merkitystä kuin vaikutukset Suomen FIFA-ranking-sijoitukseen ja siten arvontakoreihin tuleviin karsintoihin.

Uuden twistinsä tilanteeseen luo kuitenkin UEFA:n uusi Nations League -formaatti. Monimutkainen systeemi tarkoittaa käytännössä sitä, että alemmas sijoittuneet joukkueet kilpailevat keskenään paikasta arvokilpailuihin. Tässä vaiheessa onkin nurinkurisesti mahdotonta sanoa, onko hyvä urheilullinen menestys Kroatiaa ja Turkkia vastaan paras vaihtoehto Suomen kisahaaveita ajatellen.

Kirjoittajat: Pauli Unkuri & Sakari Säde

Kuva: Jani Karlsson

The post Huuhkajien matka MM-karsinnoissa appeared first on Byyri.

Stadi kylässä

HJK:n ja SJK:n väliseen Cupin loppuotteluun oli Helsingistä päin niin suuri kiinnostus, että monisatapäinen kannattajajoukko päätyi lopulta lähtemään kohti Pohjanmaata VR:n tilausjunalla. Junan piti alun perin olla tavallinen reittiliikenteen juna, mutta syystä tai toisesta Klubi-kannattajat saivat lopulta oman kaluston matkanteolle. Laulu raikasi, olut virtasi ja tunnelma kohosi tunti tunnilta Pendolinon lähestyessä ensin Tamperetta ja lopulta Seinäjokea. Sivuhuomiona on todettava, että myöhästelystä huolimatta koko junan henkilökunta sekä sen matkustajat käyttäytyivät erittäin asiallisesti, eikä Tampereella odottaneita poliiseja koirineen tarvinnut häiritä kahvitauoltaan.

Seinäjoen matkakeskus sijaitsee reilun kahden kilometrin päässä vuosi sitten avatulta OmaSP Stadionilta. Klubi-juna saapui sinne vasta noin tunti ennen ottelun alkua, joten erittäin pikaisen vessa- ja tankkaustauon jälkeen olikin marssin jo lähdettävä kohti ottelun näyttämöä.

Paikalliset saivat kerrankin kokea pienen liikenneruuhkan, kun sadat HJK:n kannattajat poliisien saattelemana marssivat pitkin Kirkkokatua laulaen ylittäen matkallaan Kyrönjoen. Etelä-Pohjanmaan suurimman joen varrella toimii myös muuan Kyrö Distillery Company, mutta tällä erää kannattajat taisivat humaltua aivan muista tuotteista. Muuten reitin varrelta ei jäänyt oikeastaan mieleen kuin Lakeuden Risti, koska ajatukset olivat luonnollisesti siinä, että matsiin ehdittäisiin ennen alkuvihellystä.

Unenomaista taistelua

Pelillisesti ottelusta ei jää jälkipolville hirveästi kerrottavaa. SJK oli selkeästi muuttanut pelisuunnitelmaansa edellisten selkäsaunojen jälkeen, mutta niin vain sekä joukkue että sen fanipääty, Klopit, passivoituivat toisen puoliajan aikana.

HJK oli alusta alkaen hallitsevampi osapuoli ja kykeni luomaan muutamia vaarallisia maalintekopaikkoja. 77 minuuttia Klubi hakkasi päätään seinään, kunnes Akseli Pelvas yllätti Mihkel Aksalun tarkalla laukauksellaan, joka jäi ottelun voittomaaliksi. Minkäänlaista takaa-ajoa kotijoukkue ei saanut aikaan, eikä sen yrittämistä toki helpottanutkaan entisen Klubilaisen, Obed Malolon, ulosajo.

Kentällä peli oli unenomaista taistelua, mutta samaa termiä ei onneksi voi käyttää kummankaan joukkueen kannattajakatsomosta. Junassa ja marssilla marinoituneet helsinkiläiset pitivät ääntä ja karnevaalitunnelmaa yllä läpi ottelun, ja soihtujakin nähtiin. Kunnia kuuluu myös kotijoukkueen faneille, sillä eivät Klopitkaan vaisuja olleet, vaikka meno hieman hyytyikin loppua kohden.

Pakko on myös mainita se hauska tosiasia, että Pelvaksen kauden seitsemäs osuma Suomen Cupissa ei riittänyt ’’maalikuninkuuteen’’. Kärkisijan jakoivat kahdeksalla osumallaan Pallo-Iirojen Juho Patola ja HauPan Toni Tuominen. Byyri onnittelee!

Onnistunut ryöstöretki

Suomen Cupin finaali pelattiin vasta kahdeksannen kerran Helsingin ulkopuolella – Helsinki on toiminut loppuottelun kaupunkina peräti 56 kertaa. Viime vuoden finaalissa Tampereella SJK kukisti HJK:n, mutta tuolloin kumpikaan joukkueista ei pelannut kotonaan. Seinäjokisten nauttima kotietu jos mikä teki Klubin urakasta lauantaina hieman viimevuotista vaikeamman.

Päätösvihellyksen jälkeen alkanut ja kentälle asti levinnyt villi voitontanssi toikin mieleen Pohjanmaalla kauhua levittäneet puukkojunkkarit. Klubilaiset eivät olleet kutsumattomia vieraita, mutta jotain samanoloista veljellisen ryöstöretken makua finaalin voitossa oli. Kammottavan eurourakan jälkeen tupla oli vähintä, mitä Banan miehistöltä sopi odottaa.

Illan laskeutuessa Seinäjoen ylle juhlat siirtyivät keskustan kuppiloiden kautta VR:n operoimaan paluujunaan. Tällä kertaa juna oli ajoissa ja pysyi jopa raiteillaan, vaikka juhlinta oli äitynyt aivan uudelle tasolle. Vessat tukkiutuivat, valot pimenivät ja muutamat onnettomat kanssamatkustajat ihmettelivät, mikä sakki vaunuihin oli paukahtanut.

Takana oli hieno päivä ja hieno matka – ei ollut pienintäkään epäilystä, etteikö Suomen Cupin mestaruus olisi ollut seuralle ja sen kannattajille tärkeä. Cup-glooria kun syntyy ja elää kannattajien sydämistä, ja sitä ei voi edes Palloliitto hajottaa.

Teksti ja kuvat: Henrik Hyvönen

The post Tien päällä: Cup-glooriaa Pohjanmaalla appeared first on Byyri.

Osakeannilla on määrä kerätä 250 000 – 400 000 euroa uutta omaa pääomaa, jolla yhtiön hallituksen mukaan ensinnäkin vahvistetaan seuran heikkoa taloudellista tilannetta ja toiseksi mahdollistetaan mahtipontisen Oma stadion -hankkeen käynnistäminen. Yhden osakkeen hinta on 189,70 euroa, kuten edellisessäkin annissa vajaat kolme vuotta sitten. Uuteen antiin voi osallistua osoitteessa https://omista.hifkfotboll.fi.

Lisämausteena tämänkertaisessa annissa on nimenomaan Oma stadion -hanke, joka käynnistetään osakeanti-esitteen mukaan jo loka-marraskuussa, jos anti saavuttaa 250 000 euron vähimmäismäärän. Oma stadion -hankkeeseen pääsee mukaan merkitsemällä vähintään kymmenen osaketta eli sijoittamalla vähintään 1897 euroa. Anti on käynnissä alustavasti 9. lokakuuta asti, jolloin se joko a) viedään läpi (250 000 euroa täyttyy) b) keskeytetään (rahat palautetaan) tai c) sille annetaan jatkoaikaa.

Osakeanti oli määrä käynnistää jo aiemmin, mutta osakkeenomistajille pidetyssä infotilaisuudessa 31.8. nousseen kriittisen ja kiivaan keskustelun seurauksena antia siirrettiin viikolla eteenpäin. Osakkeenomistajat esittivät huolensa erityisesti siitä, että kaikki laskelmat perustuvat siihen, että HIFK säilyttää paikkansa Veikkausliigassa ja että annin toteutumiseen vaadittava 250 000 euron vähimmäismäärä on hilattu aivan liian korkealle. Tänään julkaistun osakeantiesitteen mukaan nämä seikat ovat yhä osakeannin lähtökohtina.

Suurin kysymys kuitenkin lienee: kuka antiin tällä kertaa osallistuu?

Kolme vuotta sitten Veikkausliigaan nouseva HIFK oli kovassa huudossa ja jokaiselle HIFK-fanille tarjottiin ainutkertaiselta vaikuttava mahdollisuus päästä lempijoukkueensa omistajaksi. Suurin osa viime antiin osallistuneesta yli 700 tukijasta ostikin ainoastaan yhden osakkeen. Harva yhden osakkeen omistaja tuskin ostaa enää toista osaketta hyväntekeväisyysmielessä.

Kuka on valmis ostamaan Ykköseen tippumassa olevan joukkueen osakkeen? Saako Oma stadion -hanke varakkaat yksityissijoittajat liikkeelle?

Kausi on ollut meille HIFK-faneille todella raskas. Oma Stadion -hanke pitäisi käynnistää samaan aikaan, kun luvassa näyttää olevan pikemminkin paluu Bollikselle. Salamyhkäinen hanke vaikuttaa tällä hetkellä toimiston haaveilulta – varsinkaan kun mitään konkreettista ei ole vielä tuotu esille.

Kirjoittaja: Jetro Valtonen

The post Kysymyksiä HIFK:n osakeannista appeared first on Byyri.