The post Kuvakooste: SJK pudotti hallitsevan cup-mestarin, Ilveksen, Suomen Cupista appeared first on Byyri.

The post Kuvakooste: Suomen Cupin finaali FC Honka – Ilves appeared first on Byyri.

The post Kuvakooste: Ilves – AC Oulu | Suomen Cupin välierä appeared first on Byyri.

The post Kuvakooste: Ilves – KPV | Suomen Cup appeared first on Byyri.

The post Kuvakooste: Ilves – Käpylän Pallo / Suomen Cup appeared first on Byyri.

The post Kuvakooste: Tampere United – FC Inter / Suomen Cup appeared first on Byyri.

Ilves/2 – Ilves | Suomen Cup

The post Historiallinen cup-ilta kuvina – Ilves/2 lähetti Ilveksen laulukuoroon appeared first on Byyri.

The post Ikuinen Ykkönen: Jakso 68: Sarjaa ja arvostetuinta cupia – ”Osa Ykkösen joukkueista möhli saumansa” appeared first on Byyri.

The post Ikuinen Ykkönen: Vuoden 2021 aloittelut appeared first on Byyri.

”Ruutu lähettää kaikki ottelut suomeksi selostettuna karsintalohkoista lähtien. Kaikista otteluista nähdään myös tallenne Ruudussa.”

Tähän juttuun on koottu tärkeimmät infot Suomen Cupista ja joukko pelaajia seurattavaksi.

Miesten Suomen Cup

Milloin?

Kakkosen seurat aloittavat cup-rupeaman 18.1. ja Veikkausliigan sekä Ykkösen seurat viikkoa myöhemmin, 25.1.

18.1.–16.5. (finaali Veritas Stadionilla)

Otteluohjelma (aukeaa klikkaamalla)

Miten pelataan?

Veikkausliigan, Ykkösen ja Kakkosen joukkueet pelaavat lohkovaiheen, josta edetään varsinaiseen cup-vaiheeseen (16 joukkuetta). Veikkausliigan joukkueita cup-vaiheeseen otetaan kahdeksan, Ykkösen joukkueita neljä, Kakkosen joukkueita kaksi ja mukaan pääsevät myös halutessaan Regions’ Cupin viime vuoden finalistit TiPS & PeKa.

Voittajalle?

Finaalin voittaja saa 50 000€ ja toiseksi sijoittunut 10 000€. Voittajalle tulee lisäksi tuttuun tapaan paikka europeleihin. Kakkosen Cupin voittaja saa 5000€ ja toiseksi sijoittunut 1000€. Molemmat Kakkosen finalistit etenevät Suomen Cupin 16 joukkueen cup-vaiheeseen.

Seuraa heitä

Idrissa Camara (FC Honka & FC Honka/Akatemia)

18 vuotta lauantaina täyttänyt Camara siirtyi kesken viime kauden KäPa:sta Honkaan. Nuori hyökkääjä mätti Kakkosessa 180 minuutiin peräti viisi maalia ja oli lopulta joukkueensa paras maalintekijä, vaikka lisämaaleja kauden aikana ei enää tullut. Ennen Honka-siirtoa Camara johti B-nuorten SM-sarjan maalipörssiä.

Kevin Kouassivi-Benissan (FC Inter)

HJK:n wing-back jatkaa lainareissujaan. Syksy kului lainalla Rovaniemen Palloseurassa ja nyt on edessä laidalla ravaamista FC Interin paidassa. Viime kaudella KKB:llä oli seitsemänneksi eniten peliä edistäviä, vastustajan maalia kohti suuntautuneita pallon kuljetuksia (progressive carries). Toisin sanoen, KKB:n saadessa pallon, ylöspäin tapahtui hyviä asioita varsin usein.

Joel Mattsson (HIFK)

Mattssonin tapauksessa nuorten maajoukkuemiestä kannattaa seurata cupin ja liigakauden ajan yksinkertaiseksi siksi, että ulkomaille lähtö ensi vuodeksi on täysin varmaa, mutta tämä kausi kuluu vielä HIFK:ssa. IFK Mariehamnin kasvatti on Veikkausliigaan ja HIFK:lle erinomainen pelaaja, jonka pelirohkeudesta ja pallovarmuudesta saadaan nauttia vielä yhden kauden ajan. Ensi vuonna Mattsson kantaa Vejlen punaista paitaa.

Roope Riski (HJK)

Veikkausliigan maalikuningas parin vuoden takaa ja pelaaja, jonka siirto herätti tunteita puolesta ja vastaan. Itävallan liiga osoittautui Riskille lopulta liian kovaksi (2137 min, 5 maalia), mutta Veikkausliigaan Huuhkajissakin pelannut hyökkääjä on kaiken järjen mukaan kova kaappaus. Itävallan liiga on Veikkausliigaa kovempi, joten siellä putoamistaistossa olevassa joukkueessa ei ole helppo onnistua. Motivaation (halu näyttää ja ansaita vielä uusi siirto ulkomaille) ja kunnon kohdatessa voi taistella maalikuninkuudesta, mutta cup antaa osviittaa, onko Riskistä HJK:n ykköshyökkääjäksi?

Uskollisimmat Klubi-fanit eivät varmasti ole unohtaneet Riskin sanomisia ja tekoja, joten paras keino voittaa heidät puolelleen on maalien mättäminen viikosta toiseen.

Maximo Tolonen (IFK Mariehamn)

Poikamaajoukkueissa kovaa jälkeä tehnyt huippulupaus lähti etsimään uutta vaihdetta Maarianhaminasta. Pienikokoisen keskikentän väkkärän läpimurtoa on odoteltu jo tovi, mutta toisaalta on hyvä muistaa ettei Tolonen ole iällä pilattu; maaliskuussa mittariin tulee 19 vuotta. Vastuuta on varmasti luvassa ja myös mahdollisuus nousta rajusti muuttuneen IFK Mariehamnin tehopelaajaksi.

Aldayr Hernández (TPS)

Veikkausliigaan täksi kaudeksi palanneen Turun Palloseuran Hernández oli Ykkösen parhaita toppareita viime kaudella. Kolumbian nuorisomaajoukkueissakin pelannut väkivahva Hernández ei hävinnyt juuri yhtään kaksinkamppailua viime kaudella ja osoittautui Ykkösen tasolle ylivoimaiseksi pelaajaksi. Lupaa hyvää liigakautta ajatellen, mutta nähdäänkö kuitenkaan samankaltaista dominointia?

Saibou Keita & Salomo Ojala (FC Haka)

Valkeakosken Hakan kohdalla kirjaan muistivihkooni kaksi nimeä. Ykkösen maalikuninkuuden voittaneen Salomo Ojalan nimi tulee refleksinomaisesti paperille, sillä asetelma on herkullinen. Miten divarissa 23 maalia viime kaudella tehtaillut TKT:n kasvatti pärjää kovemmassa sarjassa?

Norjalainen Saibou Keita on puolestaan toistaiseksi julkaistuista siirroista itselleni se mystisin. 22-vuotias keskikentän hyökkäävissä rooleissa pelaava Keita on ehtinyt olla kirjoilla Norjan lisäksi Italiassa, Puolassa ja Romaniassa, mutta aikuisten pelejä on kertynyt vain kourallinen. Teemu Tainio kertoo vasenjalkaisen Keitan olevan hiomaton timantti, joka tuo osaamista myös erikoistilanteisiin. YouTube-skouttauksen perusteella en osaa sanoa Keitasta juuta taikka jaata, joten odotellaan ja katsellaan miehen otteita cupissa.

Kari Arkivuo (FC Lahti)

Tämän kauden kovimpia paluumuuttajia HJK:n Rasmus Schüllerin ohella. ”Arki-Karille” kertyi urallaan 56 A-maaottelua, kaksi Ruotsin cupin voittoa ja reilut 350 ottelua ulkomailla. Nyt Kyykän kasvatti palaa kotikonnuilleen.

Nopeusominaisuuksissa 36-vuotias Arkivuo antanee tasoitusta vastustajille laidallaan, mutta paikkaa puutteet sijoittumisellaan ja pelinlukutaidollaan. Erinomainen esikuva nuorille, miten kotimaisesta liigasta voi ponnistaa ja tehdä pitkän uran ulkomailla, vaikka ei olisikaan se tähtipelaaja, josta kaikki vauhkoavat.

Veikkausliiga tarvitsee Arkivuon kaltaisia, ulkomailla ja maajoukkueessa pelanneita pelaajia sarjan vetovoiman kasvattamiseksi. Mielellään jo nuoremmalla iällä.

Joona Veteli & Naatan Skyttä (Ilves)

Arkivuon ja Riskin tavoin paluumuuttaja, mutta täysin erilaisista lähtökohdista. Vetelillä on 56 ottelua Veikkausliigaa vyöllään pelattuaan FF Jarossa ja PS Kemissä vuosina 2015 & 2016. Osoitti silloin, ainakin Kemin paidassa, olevansa liigatasoa, joten siirto Norjan toiseksi korkeimman sarjatason Fredrikstad FK:hon oli luonnollinen ensiaskel ulkomaille. FFK kuitenkin putosi maan kakkosdivariin ja siellä vietti myös Veteli seuraavat vuodet.

Kahden kakkosdivarikauden aikana syntyi 13 maalia ja ilman värilasejakin näki, että Vetelin tulisi pelata kovemmassa sarjassa. Veteli voi olla suora korvaaja Lauri Ala-Myllymäelle, vaikka onkin pelannut hieman puolustavammassa keskikenttäpelaajan roolissa Ala-Myllymäkeen verrattuna. Nähtäväksi jää, onko Kemin miehestä sateentekijäksi Ilveksen keskikentällä vai onko tuohon keskikentälle liikaa tunkua, jos Ala-Myllymäki ei vaihdakaan seuraa?

Data-analyysin avulla havaintoja tekevä Minor League Soccer nostaa Ilveksen hyökkäävän keskikenttäpelaajan Naatan Skytän viidenneksi 50 lupaavan nuoren pelaajan listallaan. 17-vuotias Skyttä pelasi yhdessätoista liigaottelussa viime kaudella yhteensä 526 minuutin verran. Tuossa ajassa syntyi kaksi maalia ja yksi maaliin johtanut syöttö, mutta mikä tärkeintä, Skytän erinomainen taitotaso ja halu saada palloa välittyi kotikatsomoihin. Huipputalentti, jonka peliajan soisi nousevan tulevalla kaudella.

Hemmo Riihimäki (KuPS)

Vuoden poikapelaajaksi valittu Riihimäki pelasi viime kaudella KuFu-98:ssa Kakkosta kymmenen ottelun verran. 16-vuotias Riihimäki on pelannut 12 nuorisomaaottelua, joista seitsemässä maalivahtilupaus on kantanut Suomen kapteeninnauhaa. Vielä on matkaa KuPSin ykkösvahdiksi, mutta cupissa saanee vastuuta. Harjoitteli syksyllä viikon ajan Bundesliigaseura FC Augsburgin kanssa ja voi olla, että siirtyy ulkomaille nuorella iällä.

Wato Kuaté (RoPS)

Viime kerralla kamerunilais-portugalilainen Kuaté sai potkut RoPS:sta noin neljä kuukautta sen jälkeen, kun oli sinne saapunut. Kuaté pelasi 18 ottelussa ja oli parhaimmillaan dominoiva ja vahva keskikentän vääntäjä erityisesti puolustussuuntaan. Toisinaan homma ei kiinnostanut vähää alusta ja se myös näkyi. Ennen paluutaan Rovanimelle Kuaté kävi pyörähtämässä italialaisessa Serie C:n Biscegliessä, mutta tuo ”pesti” kesti vain kaksi kuukautta eikä Kuaté pelannut seurassa yhtään ottelua.

Aikoinaan Kuatén Dundee-ura sai ikävän käänteen ja tuloksena oli vähemmän yllättäen uuden seuran etsintä.

Todellisessa ongelmapelaajan maineessa oleva Kuaté on vaikea tapaus ja joukkueen päävalmentaja Vesa Tauriainen kertoikin siirron olleen pitkän harkinnan tulos. Kolikon kääntöpuolella on se fakta, että Kuatélla on kaikki ominaisuudet olla Veikkausliigan paras puolustava keskikenttäpelaaja ja pelata Suomea kovemmissa sarjoissa. Kuatén pelikunto on arvoitus, kun mies ehti olla yli vuoden vailla mitään seuraa Italian reissun jälkeen ja edellinen virallinen ottelu on kesältä 2018.

Joonas Lepistö (SJK & SJK Akatemia)

Kakkosen maalikuninkuuden 23 maalillaan voittanut Lepistö sai marraskuussa hienoista esityksistään palkinnoksi vuoden jatkosopimuksen. Kuulunee Honkavaaran suunnitelmiin ja saa mahdollisuuden sekä cupissa että Veikkausliigassa. Ykkösen pelit SJK Akatemiassakaan eivät olisi kuitenkaan huono vaihtoehto kesällä 22 vuotta täyttävälle Lepistölle.

Kuriositeettina mainittakoon Lepistön voittaneen Kakkosen maalikuninkuuden yliopisto-opintojen ohella. Mitä saa aikaiseksi nyt, kun panostaa jalkapalloon täysipäiväisesti?

Naisten Suomen Cup

Milloin?

18.1.–26.9. (finaalin pelipaikka ilmoitetaan myöhemmin)

Otteluohjelma ja aiemmat tulokset (aukeaa klikkaamalla)

Miten pelataan?

Naisten cupin ensimmäiset kierrokset pelattiin jo viime kesänä. Jäljellä ovat lohkovaihe, pudotuspelit ja finaali.

Voittajalle?

Finaalin voittaja saa 20 000€ ja toiseksi sijoittunut 4000€.

Regions’ Cup

Milloin?

Ilmoittautuminen tämän vuoden Regions’ Cupiin päättyy 31.1.2020

5.2.–3.10. (finaalin pelipaikka ilmoitetaan myöhemmin)

Miten pelataan?

Kolmosessa tai sitä alemmilla sarjatasoilla pelaavat joukkueet voivat osallistua Regions’ Cupiin. Pelataan viisi kierrosta, jonka jälkeen pudotuspelit ja finaali.

Voittajalle?

Voittaja saa 5000€ ja toiseksi sijoittunut 1000€. Molemmat finalistit ovat oikeutettuja osallistumaan seuraavan vuoden Suomen Cupin varsinaiseen 16 joukkueen cup-vaiheeseen. Parittomina vuosina Suomen Regions’ Cupin voittaja saa paikan UEFA Regions’ Cupiin seuraavalle vuodelle.

The post Suomen Cup lähestyy – ketä seurata ja miten pelataan? appeared first on Byyri.

Viime lauantaina pelatun Suomen Cupin finaalin jälkimainingeissa esiin nousseet ylilyönnit järjestyksenvalvojien toiminnassa ovat herättäneet koko viikon ajan runsasta keskustelua niin somessa kuin kahvipöydissäkin. Tapahtumasta levinneet videot ovat pyörineet valtamedioissa asti ja tapaus on edennyt sekä SUEK:n että poliisin käsiteltäväksi.

Suomen urheilun eettinen keskus selvittää ottelutapahtumasta vastuussa olleen Palloliiton pyynnöstä tapahtumien kulun katsomoturvallisuuteen liittyen, ja poliisi on puolestaan raportoinut useista rikosilmoituksista järjestyksenvalvojia kohtaan. Selkeää todistusaineistoa ja silminnäkijöitä piisaa, joten pallo onkin nyt SUEK:lla, poliisilla ja lopulta myös Palloliitolla. Jokainen kivi on käännettävä, seuraamuksia on tultava ja tapahtumat on selvitettävä perinpohjaisesti – se on vähintä, mitä cup-mestaruuden voittaneen Ilveksen kannattajat ansaitsevat.

Tapahtumien nostattama jälkipyykki on pestävä, mutta se tulee ikävään aikaan muuten Suomessa positiivisessa nosteessa olevan futiksen kannalta.

Ilonaiheita

Suomi on lähellä vuoden 2020 EM-kisapaikkaa. Sanon tai siis kirjoitan sen nyt ensimmäistä kertaa, kun asiaa ei ole voinut uskoa todeksi. Kisapaikan todennäköisyydelle on laskettu arvioita aina 51%:sta jopa 69,5%:iin. Toisin sanoen,  todennäköisyys on parempi kuin kolikonheitossa.

Huuhkajien lento sataa myös seurajalkapallon laariin, jos siitä otetaan irti kaikki positiivinen näkyvyys.

Huuhkajien menestys ei automaattisesti tarkoita kasvavia yleisömääriä kotimaisissa sarjoissa, mutta se luo pirun hyvät edellytykset kasvulle. Maajoukkuepaidassa urotöitä tehneiden pelaajien taustoja tulisi nostaa vahvasti esiin, sillä heistä melkein kaikki ovat jättäneet jälkensä myös Veikkausliiga-kartalle.

He ovat Keravan kolleja, Kotkan poikia ja Runosmäen lähiön kasvatteja. Ihan tavallasia junioripolun läpikäyneitä, jotka ovat tehneet töitä päästäkseen tähän pisteeseen: futiksen ammattilaisiksi maailmalle ja lähelle arvokisapaikkaa. Toivottavasti Huuhkajien menestys saa tuhannet juniorit seuraamaan ja pitämään idoleinaan suomalaispelaajia ainaisten Messien ja Ronaldojen sijaan.

Toinen ilonaihe kesälle on tietysti suomalaisjoukkueiden europelit, vaikka kaikilla joukkueilla on ollut kauden aikana hankaluuksia ja odotukset neutraalilla katsojalla eivät ole korkealla. Tapahtumina ne ovat kuitenkin ainutlaatuisia, joita odottaa vesi kielellä.

Liigatasolle laadukkaita nimiä vilisevien HJK:n ja KuPS:n peli on ollut sekavaa pitkin kautta, eikä sitä toimivinta ryhmitystä kentälle ole vielä löytynyt. RoPS on kärsinyt kenties eniten kokoonpanomuutoksista ja avainpelaajien loukkaantumisista, joten vahvimpana kandidaattina Eurooppaan lähtee omissa papereissani FC Inter, vaikka arpa ei ollutkaan otollinen.

Mestarien liiga

HJK – HB Tórshavn (Färsaaret)

Eurooppa-liiga

FC Inter – Bröndby (Tanska)

KuPS – Vitebsk (Valko-Venäjä)

RoPS – Aberdeen (Skotlanti)

Toisaalta on hyvä muistaa maajoukkueen tilanne Markku Kanervan ottaessa sekasortoisen Huuhkaja-parven siipiensä suojaan muutama vuosi takaperin. Harva olisi uskonut tällaisia tuloksia tulevan näin lyhyellä aikataululla.

Kaikki on siis mahdollista niin Helsingissä, Kuopiossa, Rovaniemellä ja Turussakin, vaikka vastaan astuu melko kovia nippuja. Toivotaan myös yleisön löytävän stadioneiden lehtereille, sillä osalle seuroista europelit ovat harvinaista herkkua.

Europelien jälkeen edetään vääjäämättä kohti syksyllä siintäviä Huuhkajien ratkaisevia karsintapelejä. Edessä onkin melkoiset kissanpäivät futisväelle. Ei anneta minkään sumentaa tätä orastavaa futiskiimaa, vaan otetaan siitä kaikki ilo irti!

Artikkelikuva – Arno Hämäläinen

The post Kommentti: Cup-finaalin tapahtumat on selvitettävä perinpohjaisesti, mutta ei anneta niiden sumentaa Huuhkajien nostattamaa futiskiimaa appeared first on Byyri.

Cupin perinteet

Alkuperäinen Suomen Cup perustettiin vuonna 1955. Formaatti kopioitiin Englannin FA Cupista, joka on maailman vanhin jalkapallokilpailu. Turnausmuoto on yksinkertaisuudessaan kaunis: kaikki Suomen joukkueet saavat osallistua cupiin, pelit pelataan knock-out-periaatteella ja turnaus etenee hitaasti koko kauden ajan. Vuoden 2016 talvella tehtiin kuitenkin nippu uudistuksia, jotka mullistivat turnausmuodon ja romahduttivat sen arvostuksen.

Cupiin otettiin mukaan lohkovaihe, johon on erillinen karsinta, johon Kakkosen ja sitä alempien sarjojen joukkueet osallistuvat. Karsinta alkaa aiemman vuoden kesällä, lohkovaihe pelataan talvella ja pudotuspelit keväällä. Turnauksen voittaja saa paikan seuraavan vuoden Eurooppa-liigassa. Uudistuksessa mukailtiin Ruotsin Svenska cupenin mallia, jossa lohkovaiheen mukaanotto on ollut onnistunut.

Osallistujamäärän romahdus

Suomen Cupin arvostus oli ollut laskussa vuodesta 2006, jolloin cup oli haalinut peräti 368 osallistujajoukkuetta. Uudistus tehtiin kunnioittamaan liigaseurojen toiveita. Koska Veikkausliigassa pelataan kolminkertainen sarja ja kausi on verrattain lyhyt, otteluohjelma on joukkueille raskas. Cup-ottelut nähtiin osittain “ylimääräisenä” rasitteena, etenkin kun liigajoukkueet tulivat mukaan alkukesästä, jolloin pelejä muutenkin on paljon. Esimerkiksi vuosina 2005, 2007 ja 2008 IFK Mariehamn jättäytyi cupista kokonaan pois, koska se “olisi maksanut heille liikaa”.

Alun perin cup-uudistuksen idea oli ainakin osaltaan siirtää pelejä pois keskikesän otteluruuhkasta. Vanha systeemi kuormitti liigajoukkueita, jotka joutuivat pahimman otteluruuhkan keskellä pelaamaan vielä cupin ottelut päälle.

Kun uutta Suomen Cupia suunniteltiin, neuvottelupöydässä kuunneltiin ilmeisesti pelkästään Veikkausliiga-seuroja. Cup on toteutettu täysin liigaseurojen ehdoilla, eikä suurinta osaa osallistujista eli alasarjajoukkueita ole ajateltu ollenkaan.

Alasarjajoukkueelle tulee uudessa formaatissa huomattava määrä lisää pelejä, etenkin jos se jollain ihmeen kaupalla sattuu selviämään lohkovaiheeseen. Lohkovaihe käytännössä varmistaa sen, ettei cupissa tule yllätyksiä, koska yksittäisten pelien sijaan useampi kohtaaminen huventaa mahdollisuudet haastaa ketään ylempänä pelaavaa joukkuetta olemattomiin.

On myös perin mahdoton yhtälö alasarjajoukkueen budjetille kiertää ympäri maakuntia ottamassa turpiin jokaiselta muulta lohkon joukkueelta ennen varsinaisen kauden alkua, mahdollisesti vielä siipirikkoisella joukkueella. Cupin lohkovaihe pelataan jo vuoden alussa talvella, jolloin harvalla alasarjaseuralla on edes valmista joukkuetta puhumattakaan valmiista pelitavasta tai kuntopohjasta. Lohkovaiheen jälkeen ainoastaan laadukkaimmalla materiaalilla varustetut joukkueet ovat mukana.

On myös cup-kilpailun hengen vastaista pelata karsinta, lohkovaihe ja pudotuspelit, koska kyseessä ei ole mikään Mestareiden liiga, jossa jokaisella seuralla on taloudelliset valmiudet saada pelit pelattua. Suomen Cupista jaettavat rahasummat ovat perin naurettavia, eikä taloudellista porkkanaa osallistumiselle ole.

Koska Suomen Cupin lohkot jaetaan maantieteellisesti, ne ovat väistämättä epätasaisia ja lisäävät pahimmillaan merkityksettömien otteluiden määrää. Cupia onkin haukuttu “harjoitusturnaukseksi”, jossa pystyt pelaamaan tasurin toisensa jälkeen ja pääsemään silti jatkoon.

Romantiikkaa ja hallihöntsää

Suomen Cupin hienous ja erityinen romantiikka muodostui juuri niistä peleistä, joissa pienempi kohtasi suurempansa. Daavid vastaan Goljat -asetelma herättää kiinnostusta ja antaa jalkapallolle mahdollisuuden olla sen kaupungin, kunnan tai alueen ykköspuheenaihe ja muodostaa parhaimmillaan osan koko kotiseudun identiteetistä.

Tällaiset ottelut ovat omiaan luomaan sitä jalkapallokulttuuria, jota ruohonjuuritasolla on helpointa muodostaa.

Nykymuotoisessa Suomen Cupissa näitä otteluita ei päästä pelaamaan. Ennen lohkovaihetta alasarjajoukkueiden lisäksi mukana on puoliammattilaisia Kakkosen seuroja, jotka ovat boikotoineet cupia kovasanaisesti. Heille nykyinen cup-formaatti tuottaa eniten ylimääräisiä pelejä, jotka mahdollisesti pakottavat pitkiin pelimatkoihin kohtaamaan alasarjajoukkueita. Niiden jälkeen edessä saattaa olla vielä lohkovaihe, jossa jatkoon pääsyn mahdollisuudet ovat olemattomat.

Koko Suomen cup?

Numerot eivät valehtele: cupin osallistujamäärät ovat pudonneet huippuvuoden 368:sta (2006) vain 65 joukkueeseen (2018). Alasarjajoukkueille cup alkaa kesän lopulla, jolloin joukkueet pelaavat kauden tärkeimpiä pelejä ratkoessaan nousuja ja putoamisia. Liigajoukkueille cup alkaa taas tammikuussa, jolloin suurin osa joukkueista vasta valmistautuu kauteen.

Koska uudessa turnausmuodossa cup on pelattu loppuun ennen kuin Veikkausliiga on kunnolla edes ehtinyt alkaa, Suomen Cupista on tullut entisen Liigacupin kaltainen kauteen valmistava turnaus, johon osallistuu vain kourallinen seuroja. Niistä kaikilla ei ole edes valmista joukkuetta tulevalle kaudelle johtuen cupin aloitusajankohdasta juuri siirtoikkunan avautuessa. On erikoista, että tästä harjoitteluturnauksen piirteet täyttävästä kilpailusta saa europaikan.

Nimi Suomen Cup viittaa koko Suomen cupiin, mutta tosiasiassa siitä on tullut vain kotimaan isoimpien kymmenkunnan seuran turnaus, joten on harhaanjohtavaa käyttää turnauksesta tätä nimeä. Vanhaa Liigacupia, joka lopetettiin Suomen Cupin uudistamisen tieltä, oli aikoinaan kritisoitu hallihöntsäturnaukseksi, eikä tarvitse vetää monimutkaisia johtopäätöksiä nähdäkseen samoja elementtejä tässä uudessa Suomen Cupissa.

Kullattuja muistoja

Vuonna 2006, kun cupin suosio oli huipussaan, osa liigajoukkueista tuli mukaan jo cupin 4. kierroksella, mikä takasi osalle suomalaisista alasarjajoukkueista ikimuistoisia otteluita. Hyvä esimerkki oli Orimattilan Petojen ja HJK:n kohtaaminen vuonna 2005. Pelasin itse Pedoissa vuosina 2012-2014. Kohtasimme vuoden 2013 helmikuussa cupissa silloin Ykkösessä pelanneen Atlantis FC:n, jota ennen olimme pudottaneet Lahden Reippaan. Nämä kaksi peliä ovat alasarjaurani merkittävimmät ja ikimuistoisimmat ottelut.

Vanha Suomen Cup -formaatti ei palvellut ylemmillä sarjatasoilla pelaavia joukkueita, mutta se teki Suomen Cupista juuri sen, mitä Suomen Cupin pitäisi olla: koko Suomen cup. Palloliitossa on tehty vanhan Liigacupin ja Suomen Cupin väliltä kaikkia ärsyttävä kompromissi, joka ei palvele ketään ja on vienyt arvostuksen Suomen vanhimmalta jalkapallon cup-kilpailulta.

Suomen Cup tulisi palauttaa vanhaan formaattiinsa, jossa pelataan vain merkityksellisiä otteluita.

The post Kolumni: Suomen Cupin maine on palautettava appeared first on Byyri.

Stadi kylässä

HJK:n ja SJK:n väliseen Cupin loppuotteluun oli Helsingistä päin niin suuri kiinnostus, että monisatapäinen kannattajajoukko päätyi lopulta lähtemään kohti Pohjanmaata VR:n tilausjunalla. Junan piti alun perin olla tavallinen reittiliikenteen juna, mutta syystä tai toisesta Klubi-kannattajat saivat lopulta oman kaluston matkanteolle. Laulu raikasi, olut virtasi ja tunnelma kohosi tunti tunnilta Pendolinon lähestyessä ensin Tamperetta ja lopulta Seinäjokea. Sivuhuomiona on todettava, että myöhästelystä huolimatta koko junan henkilökunta sekä sen matkustajat käyttäytyivät erittäin asiallisesti, eikä Tampereella odottaneita poliiseja koirineen tarvinnut häiritä kahvitauoltaan.

Seinäjoen matkakeskus sijaitsee reilun kahden kilometrin päässä vuosi sitten avatulta OmaSP Stadionilta. Klubi-juna saapui sinne vasta noin tunti ennen ottelun alkua, joten erittäin pikaisen vessa- ja tankkaustauon jälkeen olikin marssin jo lähdettävä kohti ottelun näyttämöä.

Paikalliset saivat kerrankin kokea pienen liikenneruuhkan, kun sadat HJK:n kannattajat poliisien saattelemana marssivat pitkin Kirkkokatua laulaen ylittäen matkallaan Kyrönjoen. Etelä-Pohjanmaan suurimman joen varrella toimii myös muuan Kyrö Distillery Company, mutta tällä erää kannattajat taisivat humaltua aivan muista tuotteista. Muuten reitin varrelta ei jäänyt oikeastaan mieleen kuin Lakeuden Risti, koska ajatukset olivat luonnollisesti siinä, että matsiin ehdittäisiin ennen alkuvihellystä.

Unenomaista taistelua

Pelillisesti ottelusta ei jää jälkipolville hirveästi kerrottavaa. SJK oli selkeästi muuttanut pelisuunnitelmaansa edellisten selkäsaunojen jälkeen, mutta niin vain sekä joukkue että sen fanipääty, Klopit, passivoituivat toisen puoliajan aikana.

HJK oli alusta alkaen hallitsevampi osapuoli ja kykeni luomaan muutamia vaarallisia maalintekopaikkoja. 77 minuuttia Klubi hakkasi päätään seinään, kunnes Akseli Pelvas yllätti Mihkel Aksalun tarkalla laukauksellaan, joka jäi ottelun voittomaaliksi. Minkäänlaista takaa-ajoa kotijoukkue ei saanut aikaan, eikä sen yrittämistä toki helpottanutkaan entisen Klubilaisen, Obed Malolon, ulosajo.

Kentällä peli oli unenomaista taistelua, mutta samaa termiä ei onneksi voi käyttää kummankaan joukkueen kannattajakatsomosta. Junassa ja marssilla marinoituneet helsinkiläiset pitivät ääntä ja karnevaalitunnelmaa yllä läpi ottelun, ja soihtujakin nähtiin. Kunnia kuuluu myös kotijoukkueen faneille, sillä eivät Klopitkaan vaisuja olleet, vaikka meno hieman hyytyikin loppua kohden.

Pakko on myös mainita se hauska tosiasia, että Pelvaksen kauden seitsemäs osuma Suomen Cupissa ei riittänyt ’’maalikuninkuuteen’’. Kärkisijan jakoivat kahdeksalla osumallaan Pallo-Iirojen Juho Patola ja HauPan Toni Tuominen. Byyri onnittelee!

Onnistunut ryöstöretki

Suomen Cupin finaali pelattiin vasta kahdeksannen kerran Helsingin ulkopuolella – Helsinki on toiminut loppuottelun kaupunkina peräti 56 kertaa. Viime vuoden finaalissa Tampereella SJK kukisti HJK:n, mutta tuolloin kumpikaan joukkueista ei pelannut kotonaan. Seinäjokisten nauttima kotietu jos mikä teki Klubin urakasta lauantaina hieman viimevuotista vaikeamman.

Päätösvihellyksen jälkeen alkanut ja kentälle asti levinnyt villi voitontanssi toikin mieleen Pohjanmaalla kauhua levittäneet puukkojunkkarit. Klubilaiset eivät olleet kutsumattomia vieraita, mutta jotain samanoloista veljellisen ryöstöretken makua finaalin voitossa oli. Kammottavan eurourakan jälkeen tupla oli vähintä, mitä Banan miehistöltä sopi odottaa.

Illan laskeutuessa Seinäjoen ylle juhlat siirtyivät keskustan kuppiloiden kautta VR:n operoimaan paluujunaan. Tällä kertaa juna oli ajoissa ja pysyi jopa raiteillaan, vaikka juhlinta oli äitynyt aivan uudelle tasolle. Vessat tukkiutuivat, valot pimenivät ja muutamat onnettomat kanssamatkustajat ihmettelivät, mikä sakki vaunuihin oli paukahtanut.

Takana oli hieno päivä ja hieno matka – ei ollut pienintäkään epäilystä, etteikö Suomen Cupin mestaruus olisi ollut seuralle ja sen kannattajille tärkeä. Cup-glooria kun syntyy ja elää kannattajien sydämistä, ja sitä ei voi edes Palloliitto hajottaa.

Teksti ja kuvat: Henrik Hyvönen

The post Tien päällä: Cup-glooriaa Pohjanmaalla appeared first on Byyri.