Tappio on elokuvissa aina voiton siemen. Klassikkopätkässä The Karate Kid Ralph Macchion esittämä Daniel LaRusso saa aluksi köniinsä, mutta voittaa kiusaajansa karateturnauksessa. 8 Milen Bunny Rabbit (Marshall Mathers) jäätyy alussa kesken rap battlen, mutta moninaisten käänteiden jälkeen murskaa vastustajansa ja saa havittelemansa palkinnon.

Elokuvat ovat elokuvia, mutta voisiko tarina tulla todeksi liikemies Ari Lahdelle? Vuonna 2012 Lahti hävisi Palloliiton puheenjohtajavaalit noin parilla kymmenellä äänellä Pertti Alajalle. Palloliiton johtamisen sijaan hän sai keskittyä Icecapital-rahoituskonserniinsa sekä omistamaansa Kuopion Palloseuraan. Vuodet ovat vierineet ja Alaja poistunut keskuudestamme – voisiko vuosi 2018 olla Ari Lahti -elokuvan sankariosuus?

”Tarvitsemme lisää rahaa”

Puheenjohtajavaalien kolmesta ehdokkaasta Ari Lahden tausta jalkapallopäätöksenteossa on selvästi vankin. Ansioluettelossa on neljä vuotta Veikkausliigaa hallinnoivan Jalkapalloliiga ry:n puheenjohtajana sekä yli kymmenen vuotta sen hallituksen jäsenenä.

Aivan oma lukunsa on Lahden toiminta pitkäaikaisessa kotikaupungissaan Kuopiossa. Kun 1990-luvun lopulla KuPS oli lähes konkurssin partaalla, Lahti tuli hätiin. Vuodesta 2006 hän on ollut seuran ylivoimaisesti suurin omistaja. Suoraan ilmaistuna Lahti on kaatanut seuran kassaan rahaa, jotta Savon perukoilla on pärjätty.

On päivänselvää, että investointipankkiirin vahvuuksiin lukeutuvat elinkeinoelämän tuntemus ja laajat bisnesmaailman kontaktit. Myös Lahden tärkeimmistä vaaliteemoista moni liittyy rahaan. Lajin piiriin on hänen mukaansa saatava lisää pääomaa – kunhan resurssit menevät kenttätyöhön, eivät ”tsaarinaikaiseen” hallintoon.

”Tarvitsemme lisää rahaa”, Lahti toteaa painokkaasti ja huokaa.

”Montako pääsponsoria liiton alaisilla joukkueilla ja sarjoilla on? Miesten A-maajoukkueella on muutama, mutta nekin summat ovat ihan surkeita. Olemme tehneet jotain väärin.”

Pitkällä tähtäimellä kulmakiveksi muodostuu Lahden mukaan menestys kentällä. Miesten A-maajoukkueen lopputurnauspaikka toisi miljoonia euroja, ”yhtään naisten futista väheksymättä”.

Lahti haluaisi lähteä rakentamaan arvokisatavoitteen ympärille tarinaa, jonka avulla lajin pariin saataisiin lisäresursseja. Tavoitteena on luoda projekti elinkeinoelämän ja Palloliiton välille.

”Meidän on pakko päästä lopputurnaukseen miesten A-maajoukkueen kanssa. Tarina on nähty lentopallossa, koripallossa ja jääkiekossa. Meillä on selässä apina, jota emme ole saaneet pudotettua”, Lahti miettii.

Sisäpiiritietoa ja kannattajapäiviä

Lahden mukaan suomalaisen kannattajakulttuurin tila on kahtalainen. Hänen mukaansa toiminta on elpymässä, ja esimerkiksi HIFK:n tippuminen suorastaan harmittaa Lahtea – Stadin derbyt kun toivat Veikkausliigaan piristysruiskeen mahtavaa kannattajakulttuuria. Suunta on Lahden mukaan oikea myös muualla Suomessa.

”Se, mitä en ymmärrä, on väkivalta. En oikein ymmärrä edes motiiveja taustalla. Se on mielestäni todella vastenmielistä.”

”Jääkiekossa on väkivaltaa kaukalossa paljon, ja se on kielteistä lajille. Jalkapallossa meillä ei kentällä sitä juurikaan ole, joten on tosi ikävää, että se alkaa katsomoissa.”

Lahti korostaa, että jalkapallon pitää olla elämys kaikille, ei vain pelaajille ja seuraomistajille. Palloliitto voikin edistää kannattajatoimintaa hänen mukaansa usealla tavalla. Kyseeseen voivat tulla etenkin SMJK:lle tarjotut palvelut ja sisäpiiritiedot, mutta myös vaikkapa seurajoukkueiden kannattajien ”kannattajapäivät”, joissa kokoonnuttaisiin keskustelemaan asioista.

Myöskään norjalaistyyppistä sallitun pyrotekniikan kokeilua Lahti ei tyrmää.

”Sikäli, kun kokeilu ei vaaranna yhteistä turvallisuutta, en näe mitään syytä, miksei sitä voisi valvotussa ympäristössä kokeilla. Kun se on turvallista, mielestäni se on tietynlaista tunteen ilmaisua”, Lahti pohtii.

Yksi Lahden konkreettisista vaalilupauksista onkin seurata ensimmäisen A-maaottelun ensimmäinen puoliaika fanien seassa.

”Olen liigan puheenjohtajana tietysti ollut paljon aitioissa, mutta se on jotenkin niin saatanan kaukana siitä tunnelmasta.”

Onko vastakkainasettelun aika ohi?

Lahti sanoo olevansa henkisesti asennoitunut siten, että on valmis olemaan puheenjohtajana myös nyt valittavaa kaksivuotista seuraavan nelivuotiskauden. Muiden ehdokkaiden tavoin Ari Lahti lupaa, että kertoo ketä äänestää, mikäli FIFAn puheenjohtajavaalit järjestetään hänen puheenjohtajuuskautensa aikana.

Avoimuus ja organisaatiouudistukset kuuluvat muutenkin Lahden tavoitteisiin. Muun muassa Seurojen Palloliittoa sekä piirejä koskevia uudistuksia hän tervehtii ilolla.

”Organisaatiota ollaan nyt saamassa tsaarinajalta kuntoon. Seuralla, jolla ei ole ollut yhtään lisenssipelaajaa, on ollut äänestyksissä yhtä paljon valtaa kuin vaikka HJK:lla, mikä on ihan absurdi juttu.”

Yllä oleva sitaatti vihjaa kuitenkin myös siitä, miksi Ari Lahti herättää monessa toimijassa vastareaktioita – ja kenties toimii pienenä osaselityksenä sille, miksei vuonna 2012 voittoa irronnut.

Ari Lahti on profiloitunut ennen kaikkea huippufutiksen puolustajana. Lahti tuntee bisnesmiesten lisäksi Veikkausliiga-seurakentän läpikotaisin, mutta suomalainen jalkapallo ei rajoitu sebastiansorsiin tai edes kallemultasiin.

Äänestyspäätöksiä tehdessään vastahakoisimmin Lahteen suhtautuvat mitä todennäköisimmin etenkin junioriseurojen edustajat.

Lahden mukaan futiksen pariin tulevan rahan ei pitäisi ajatella olevan keneltäkään pois.

”Yksikään seura ei ole saari, vaan kaikki ovat samassa ekosysteemissä. Jos saamme lisää rahaa, se valuu eri puolille. Jos HJK saa menestystä ja rahaa, se näkyy harrastajakunnassa niin HJK:ssa kuin KäPassakin. Lisäresurssit valuvat kaikille alas asti, kunhan pidetään huolta, ettei hallinnossa ole läskikerrosta, joka vie rahan vääriin suuntiin. ”

Palloliiton lauantainen puheenjohtajavaali näyttää jossain määrin, onko junioriseurojen ja huippufutiksen pitkään jatkunut vastakkainasettelu ohi. Mikäli äänestäjäkunnan vastaus on myöntävä, voi vuoden 2012 vaaleista alkanut Ari Lahti -elokuva saada onnellisen lopun – ja maaotteluiden VIP-aitio yhden silmäparin vähemmän, ainakin yhden puoliajan ajaksi.

Kuva: Alec Neihum

The post Ari Lahti: ”Meidän on pakko päästä lopputurnaukseen” appeared first on Byyri.

Jalkapalloileva akateemikko. San Siron ihme. Liikejohdon konsultti. Mika Aaltosen tuntee moni suomalainen futisfani, mutta mitä annettavaa hänellä olisi Suomen Palloliiton johdolle?

Laaja jalkapallotausta

Aaltonen palloili koko lapsuutensa ja nuoruutensa Turun Palloseurassa. Pitkä TPS-ura huipentui lopulta UEFA Cupissa voittoon Internazionalesta San Sirolla 1987. Ottelun voittomaalista alkoikin hänen kansainvälinen pelaajauransa. Pelit päättyivät kuitenkin jo 28-vuotiaana Tampereen TPV:ssä, ja Aaltonen palasi jo uran aikana alkaneiden yliopisto-opintojen pariin.

Vaikka aktiiviurasta on jo aikaa, Aaltonen elää ja hengittää jalkapalloa myös vuonna 2018. Vapaa-aika kuluu nykyisin HJK:n junioreissa pelaavan pojan treeneissä ja peleissä. Viime vuoden huippuhetkekseen jalkapallon parissa hän toteaakin hetkeäkään empimättä poikansa maalin kansainvälisten seurajoukkueiden turnauksessa Tanskassa ja jopa esittelee sen videoklippinä kännykästään.

Maali on kieltämättä komea – ja mikä parasta, lähes identtinen kuin isä Aaltosen maali San Sirolla 1987.

Kohti uutta jalkapallokulttuuria

Sitten asiaan. Mitä hyötyä entisestä jalkapalloammattilaisesta ja nykyisestä liikejohdon konsultista, kauppatieteiden tohtori Mika Aaltosesta olisi Suomen Palloliiton johdossa?

Aaltonen on hyvin perillä suomalaisesta jalkapallokulttuurista ja siitä osana suomalaista yhteiskuntaa sekä näkee maan tavoissa paljon kehitettävää. Aaltonen myöntää, että hänen ihailemansa eurooppalaisen futiskulttuurin tavoittamiseen Suomessa on vielä todella pitkä matka.

Italialainen jalkapallokulttuuri on erityisen lähellä Aaltosen sydäntä, ja juuri italialainen sekä englantilainen tapa seurata jalkapalloa ja keskustella siitä olisi hänen mukaansa hieno tavoite Suomessakin.

“Suomi on viimeinen Euroopan maa, jossa ei ole tällaista jalkapallokulttuuria”, Aaltonen linjaa.

Aaltonen korostaa koko jalkapalloyhteisön yhteistyötä ottelutapahtumia suunniteltaessa ja olisi valmis rakentamaan avoimempaa keskustelukulttuuria eri osapuolten välille.

“Kannattajien ottaminen mukaan ottelutapahtumien suunnitteluun voisi olla hyvinkin suomalainen tapa hoitaa asioita.”

Esimerkiksi Norjassa kokeillut “lailliset pyrot” saavat Aaltosen kannatuksen, kun lähtökohtana on nimenomaan yhteistyö jalkapalloyhteisön eri tahojen välillä.

“Kun asioista keskustellaan, myös tapa toimia muuttuu.”

Myös viime aikoina esimerkiksi Stadin derbyjen yhteydessä esiintyneet orastavat lieveilmiöt kuuluvat Aaltosen mukaan asiaan matkalla kohti jalkapalloyhteiskuntaa.

“Jos on sydämellään mukana, välillä voi tulla myös ylilyöntejä”, toteaa Aaltonen kannattajakulttuurin vähittäisestä murroksesta.

Rehellisyyden nimeen

Aaltosen vision ja vaalikampanjan voisi tiivistää hänen tavoitteeseensa saada jalkapallo entistä isommaksi osaksi avointa ja keskustelevaa yhteiskuntaa. Aaltonen muuttaisi Suomen Palloliittoa ennen kaikkea koko jalkapallokansan yhteisöksi: esimerkiksi fanien kritisoimasta hyväveli-verkoston ja salailukulttuurin vaikutelmasta pitäisi pyrkiä eroon.

Filosofiaa riittää niin paljon, että jatkokysymyksiä herää väistämättäkin. Kansanomaisen ytimekkäitä vastauksia häneltä on kuitenkin turha odottaa. Mika Aaltonen on ensisijaisesti isoja linjoja vetävä ajattelija, ei konkretiaa tykittävä duunari.

Mika Aaltonen on työssään tulevaisuuden visionäärinä tottunut ajattelemaan isoissa mittakaavoissa ja pitkillä aikaväleillä. Eurooppalaisen jalkapallokulttuurin tuominen Suomeen käynnistyy Aaltosen mukaan vuosia vievän projektin avulla, läpinäkyvyyttä edistämällä ja puhetapojen muutoksen kautta.

Tulevaisuudentutkijalla ei ole tarjottavanaan yksinkertaisia ja populistisia vaalilupauksia, vaan hänen kaksi pääteemaansa ovat jalkapallon nostaminen keskeisemmäksi osaksi yhteiskunnan arkea (vaalislogan “Enemmän kuin jalkapalloa”) sekä avoimen keskustelukulttuurin tuominen Suomen Palloliittoon. Muiden puheenjohtajaehdokkaiden tavoin myös Aaltonen lupaa, että puheenjohtajana kertoisi, ketä äänestäisi FIFA:n puheenjohtajavaaleissa.

Aaltosen puheenjohtajakaudella Palloliitossa otettaisiin tavoitteeksi myös jalkapallokeskustelun “intellektuaalisen tason” nostaminen, mitä ikinä se tulisikaan käytännössä tarkoittamaan.

Onko Palloliitto valmis korjausliikkeeseen?

Miten niin Thomas Lockea kuin Kalevalaakin mielellään siteeraava tohtori lopulta saisi suomalaisen jalkapallokulttuurin uuteen ja pysyvään nousuun?

Suurten kokonaisuuksien hahmottaminen ja valmius itsekritiikkiin ovat kenties Mika Aaltosen suurimmat vahvuudet puheenjohtajakilvassa. Samalla kuitenkin arkipäivän pienten, mutta sitäkin tärkeämpien asioiden hoito saattaa jäädä sivummalle. Aaltosesta ei meinaa saada mitään konkreettista irti, kun lähes kaikkea suunnitellaan pitkällä aikavälillä koko 5.5-miljoonaisen yhteiskunnan tasolla.

Futislegendalla on suuri visio ja paljon puheita, mutta kuka olisi valmis kuuntelemaan? Onko suunnitelma sittenkään aukoton? Ja ennen kaikkea, haluavatko Palloliiton päättäjät muutosta?

Aaltonen on ennen kaikkea mietiskelevä ja realistinen idealisti, joka tietää, että isot muutokset eivät tapahdu käden käänteessä. Jos Mika Aaltonen valitaan puheenjohtajaksi, on luvassa lockemaisesti “läpinäkyvyyttä, rehellisyyttä ja oikeudenmukaisuutta” – ei taloudellisia pikavoittoja.

Kuva: Jetro Valtonen

The post Mika Aaltonen ei lupaa pikavoittoja appeared first on Byyri.

Palloliiton puheenjohtajakilpailussa on mukana yksi ehdokas, jonka tunnistavat suomalaiset vauvasta vaariin. Ville Niinistö pyrkii jalkapalloa koskevaan päätöksentekoon suoraan maamme politiikan eturivistä. Ansioluettelo on vaikuttava – vuosia kansanedustajana, ympäristöministerinä ja varsin menestyksekäs kausi vihreiden puheenjohtajana.

Samaan aikaan on selvää, että Ville Niinistö tulee kuvioihin ulkopuolelta. Hän sanoo suoraan, ettei taustaa futispäätöksenteossa ole. Tämä on hänen mukaansa kuitenkin vahvuus.

”Palloliitto näyttäytyy ulospäin 60-vuotiaiden miesten vanhanaikaiselta byrokraattiselta linnakkeelta, jossa sovitaan asioita, mutta kukaan ei tiedä miksi ja miten. Tarvitaan muutosjohtajaa, joka tuo Palloliiton organisaation ja viestinnän nykyaikaan”, Niinistö linjaa.

Esikuvana Mauricio Pochettino

Monessa liemessä keitetty taitava poliitikko lienee ehdokkaista selvästi tunnetuin – muttei missään nimessä jalkapallokentiltä. Kaarinan Poikien kasvatti pelasi A-juniori-ikäiseksi asti hyökkääjänä kovin tavoittein, mutta joutui lopettamaan polvivammojen takia.

”Olen innossani siitä, että kasvattiseurani KaaPo pääsi takaisin Kakkoseen. Toinen kova oli se, että TPS nousi takaisin pääsarjaan – kuuntelin viimeisen pelin radiosta. Se oli aika dramaattinen matsi, siinä oli fanikulttuuriakin läsnä”, Niinistö hehkuttaa futisvuotta 2017.

Jos kentällä Niinistö muistutti – ainakin omien sanojensa mukaan – nykypelaajista englantilaisen suosikkijoukkueensa Tottenhamin Harry Kanea, johtajaesikuvikseen hän mainitsee valmentaja Mauricio Pochettinon sekä mobiilipeliyritys Supercellin toimitusjohtaja Ilkka Paanasen. Niinistölle keskeisiä arvoja ovat avoimuus ja läpinäkyvyys, ja näitä hän lupaa myös Palloliiton puheenjohtajaksi päästessään toteuttaa.

Palloliiton ja kannattajien välinen etäisyys on ollut Niinistön mielestä ”välillä aika surullista katsottavaa”. Liiton johto ei hänen mukaansa ole selkeästikään ymmärtänyt, että futiskulttuuria on Suomessa jo nyt, vaan jopa väheksynyt sen merkitystä.

Konkreettisena esimerkkinä esille nousee Huuhkajia koskeva viestintä, jonka rajallisuutta Niinistö ihmettelee. Niinistö myös lupaa, että jos FIFAn puheenjohtajavaalit järjestetään hänen kautensa aikana, hän – toisin kuin Pertti Alaja vuonna 2015 – kertoo julkisesti, ketä äänestää.

”Lupaan avata Palloliiton viestintää ja toimintaa niin, että kannattajat, yleisöt ja media pääsevät koko ajan osalliseksi siitä, miten päätöksiä tehdään. Lupaan olla jatkuvasti ihmisten käytettävissä eli kommunikoida sosiaalisen median kautta.”

Huligaaniongelmaa on liioiteltu

Ville Niinistö ei ole Stone Islandiin aktiivisesti pukeutuva kannattajapiirien julkimo. Mikäli hänet valitaan puheenjohtajaksi, tullee hän kuitenkin tutuksi myös faneille katsomoissa – Niinistön mukaan puheenjohtajan velvollisuus kun on olla kentän laidalla ”vähintään yhtä usein kuin VIP-katsomossa”.

Lisäksi Niinistö haluaa virallistaa Palloliiton ja kannattajien välisiä yhteyksiä.

”Puheenjohtajakauteni pitäisi sisällään säännöllisiä virallisia tapaamisia, joissa Palloliitto sekä kannattajaryhmien – etenkin SMJK:n – edustajat keskustelisivat asioista keskenään.”

Mahdollisesta huligaaniongelmasta kysyttäessä Niinistö ei sorru hysteerisyyteen.

”Sitä on kyllä aika paljon liioiteltu. Olen itse ollut kymmenen kertaa Tottenhamin ja Arsenalin paikallispelissä sekä muun muassa Ateenan derbyssä, ja sielläkin ongelmat olivat rajallisia. Siitä ei kannata olla huolissaan, että meillä on ollut Helsingissä hieno derby HJK:n ja HIFK:n välillä. Sellaista suomalainen futis tarvitsee”, Niinistö kehuu.

”Ainoa asia, mistä olen jonkun verran huolestunut, on se, jos rasismi ja fasismi yrittävät löytää esiintulokanavan jalkapallokatsomoiden kautta. Siitä kannattaa olla jonkin verran huolestunut.”

Ville Niinistön vihreys tuskin peittyisi Palloliiton puheenjohtajanakaan. Feministiksi itsensä määritellyt Niinistö haluaa ajaa tasa-arvoa myös jalkapallokentille, ja mainitsee halunsa edistää juuri tyttö- ja naispelaajien asemaa. Niinistö näkee mahdollisuuksia myös maahanmuuttajien integroimisessa jalkapallon avulla.

Huippupoliitikon taustasta olisi taatusti hyötyä. Niinistö myöntää, ettei tunne keskeisimpiä ulkomaisia futispäättäjiä, mutta uskoo voivansa osoittaa esimerkiksi suomalaisille kuntapäättäjille sen, että futikseen laitetut rahat voivat ehkäistä nuorten syrjäytymistä tehokkaasti.

”Islannin nousun taustallahan ei ollut jalkapalloliiton panostus, vaan yhteiskunnan panostus. Siellä päätettiin panostaa siihen, että nuorille annetaan yksi maksuton harrastus. Tuli lisää kenttiä ja olosuhteet laitettiin kuntoon. Samaan aikaan liitto panosti valmennukseen. Meillä olisi mahdollista tehdä nämä molemmat.”

Avoimuuden ohella yksi Niinistön keskeisistä teemoista onkin valmentajien tukeminen. Valmennuskurssien tulisi Niinistön mukaan olla halvempia. Lisäksi data-analyysiä pitäisi hyödyntää systemaattisemmin.

Vain sulka hattuun?

Niinistön mukaan pätkäpuheenjohtajuuskauden kaksi vuotta ovat näytön paikka, jossa Palloliiton rakenneuudistus viedään läpi, rahaa saadaan hallinnosta valmennuksen tukeen ja viestintää modernisoidaan. Niinistö on valmis ottamaan vetovastuun myös seuraavasta neljän vuoden kaudesta.

”Mitään hokkus pokkus -temppuja ei ole. En voi luvata, että Huuhkajat on kahden vuoden päästä maailman huipulla. Jos uudistukset kuitenkin saadaan läpi, viidessä vuodessa edellytykset päästä arvokisoihin ovat pysyvästi korkeammalla tasolla.”

Päämäärien oikeansuuntaisuutta tuskin kiistää moni. Suurimpana kysymyksenä Ville Niinistön kohdallaan on kuitenkin pidetty sitä, onko hän ihan oikeasti futismies.

Miksei CV:ssä ole jälkeäkään paikoista suoraan jalkapalloon liittyvässä päätöksenteossa? Onko mahdollista, että Ville Niinistö olisi Palloliiton puheenjohtajana vain hakemassa merkintää ansioluetteloonsa?

Kokemukset eturivin poliitikosta Palloliiton puheenjohtajana eivät ole pelkästään lämpimiä. Niinistön sedän, presidentti Sauli Niinistön taannoista puheenjohtajuuskautta ei muistella kaikissa piireissä erityisen hyvällä. Riittävätkö intohimo ja aika välillä kunniattomaankin raadantaan, vai onko mahdollista, että oma poliittinen ura menee etusijalle?

”Olen tottunut tekemään paljon töitä. Voin hyvin käyttää pari päivää viikossa, viikonloput huomioiden”, Niinistö toteaa.

”Kohdallani moni on miettinyt sitä, olenko tosissani, vai onko poliitikko vain hakemassa uutta sulkaa hattuun. Voin sanoa, että olen tosi innostunut. Politiikassa olen nyt enemmän tukevassa roolissa, tämä on iso projektini tulevaisuudelle.”

Kuva: Alec Neihum

The post Ville Niinistö – eturivin poliitikko Palloliiton johtoon? appeared first on Byyri.