Pohjois-Lontoosta kuului kummia, kun ilmiömäistä työtä tehnyt Pochettino sai kenkää. Olivatko potkut oikea päätös? Entä pahasti elähtäneen Mourinhon palkkaaminen tilalle? Tuleeko liitosta onnellinen? Mukana myös Spurs-kannattajan tuoreet mietteet managerinvaihdoksen tiimoilta.

Toisessa aiheessa sukellettiin etelärannikolle. Southampton oli vielä pari vuotta sitten laajasti ihailtu edelläkävijä. Miten Southampton kohosi huipulle? Entä miksi se on taantunut?

Hyppää Roopen ja Jaakon analyyttiselle matkalle kohti Valioliigan ydintä!

Kuuntele jakso alta, Spotifystä tai iTunesista.

The post Valjuraati-podcast: jakso 10 – Mitä h*lvettiä Tottenham? appeared first on Byyri.

Pohjois-Lontoosta kuului kummia, kun ilmiömäistä työtä tehnyt Pochettino sai kenkää. Olivatko potkut oikea päätös? Entä pahasti elähtäneen Mourinhon palkkaaminen tilalle? Tuleeko liitosta onnellinen? Mukana myös Spurs-kannattajan tuoreet mietteet managerinvaihdoksen tiimoilta.

Toisessa aiheessa sukellettiin etelärannikolle. Southampton oli vielä pari vuotta sitten laajasti ihailtu edelläkävijä. Miten Southampton kohosi huipulle? Entä miksi se on taantunut?

Hyppää Roopen ja Jaakon analyyttiselle matkalle kohti Valioliigan ydintä!

The post Valjuraati-podcast: jakso 10 – Mitä h*lvettiä Tottenham? appeared first on Byyri.

Mitkä syyt siis todella ajoivat lopulta Puelin potkuihin? Ja miksi jalkapalloseurat vaihtavat manageria niin herkästi?

Pelitavan muutos Puelin kohtalona

Leicesterin tapauksessa fanit olivat jo pitkään vaatineet managerin erottamista. Syynä olivat toki myös heikot tulokset, mutta ennen kaikkea tylsästä pelitapa. Ranskalainen yritti muovata vastaiskupelaamiseen tottuneesta kettulaumasta pallonhallintajoukkueen, mutta heikoin tuloksin.

Halutun ja toteutetun pelitavan välinen ero toki johti ajoittain hitaan ja haluttoman näköiseen pelaamiseen, mutta Englannista kantautuneiden huhujen mukaan osa pelaajista jopa tarkoituksellisesti vastusti uutta pelitapaa. Onko vika tällöin managerissa vai pelaajissa?

Vasta vuonna 2014 takaisin Valioliigaan noussut seura teki jalkapallohistorian suurimman yllätyksen voittamalla rahan tahraaman liigan mestaruuden keväällä 2016, vähintäänkin mielenkiintoisen kauden päätteeksi. Seuran nousu mestariksi saattaa olla koko historian hienoin jalkapallotarina, mutta se valitettavasti sekoitti niin seurajohdon kuin fanienkin todellisuudentajun. Todelliselta tasoltaan Leicester nykyresursseillaan kuuluu niihin Valioliiga-joukkueisiin, joiden materiaali toki kestää kansainvälisessä vertailussa, mutta joiden ihannetulos täydellisen kauden päätteeksi on silti seitsemäs sija.

Ja juuri tämän sijan tuntumassa seura koko tämänkin kauden keikkui, vaikka olikin ehtinyt Puelin erottamisen aikaan valahtaa jo sijalle 12 pienen tappioputken vauhdittamana. Etenkin neljä putkeen hävittyä kotipeliä olivat East Midlandsissa kova pala purtavaksi.

Pelillisiä edellytyksiä ranskalaisen pois potkimiselle siis oli, mutta on muistettava, että nykyistä tuloskuntoa edelsi kasa hienoja tuloksia yksittäisistä otteluista; helmenä tietysti kotivoitto Manchester Citystä tapaninpäivänä. Pelkästään tulosten piikkiin ei siis näitä potkuja voi laittaa.

Ylioptimismi on lajitauti

Claude Puel on epäonnekseen antanut kasvot jalkapallomaailman epärealistisille odotuksille.

Ennen Leicesteriä Nizzasta saapunut manageri potkitiin pois Southamptonista tylsän pelitavan vuoksi sen jälkeen, kun hän oli luotsannut eteläenglantilaiset kahdeksanneksi Valioliigassa. Joukkueen edelle jäivät vain kuusi suurta ja Everton – käsi ylös, kenen mielestä Southamptonin olisi missään oloissa pitänyt pystyä parempaan suoritukseen?

Puelin jälkeen Southampton on pelannut Valioliigaa reilut puolitoista kautta; koko sen ajan seura on taistellut putoamista vastaan, välttäen viime kaudella putoamisen vain täpärästi.

Yhä useammin managerit kantavatkin vastuun seurajohdon ja fanien ylioptimistisista odotuksista, joissa yhdistyvät mahtavat tulokset sekä seksiä tihkuva pelityyli. Monelle managerille onkin näytetty ovea sen takia, etteivät he ole saaneet joukkuettaan ylisuorittamaan – ei vain pelaamaan tasollaan, vaan ylisuorittamaan.

Jokaisella sarjatasolla on seuroja, joiden odotukset ovat yhtä irtaantuneeita reaalimaailmasta kuin Donald Trump. Tämä johtaa siihen, että seurat panikoivat, ja päätyvät hakemaan pikavoittoja pitkäjänteisen suunnittelun kustannuksella.

Esimerkkinä mainittakoon Swansea, joka antoi Gary Monkille potkut sijoituttuaan viidenneksitoista Valioliigassa kaudella 15/16, vuosi sen jälkeen, kun sama mies ohjasi seuran täysin ylivertaiseen suoritukseen kahdeksanneksi. Ylisuorittamisesta muodostui seurajohdolle itseisarvo, ja Monk sai lähteä, kun seuraava kausi vastasi huomattavasti paremmin käytössä olevia resursseja. Seuraavan managerin alaisuudessa seura jo putosikin Valioliigasta.

Vastaavan kohtalon koko Alan Pardew Crystal Palacen peräsimessä vain muutama kuukausi sen jälkeen, kun hän oli joukkueensa kanssa edennyt FA Cupin finaaliin. Hetken ajelehtimisen jälkeen seurajohto hankki pitkäaikaiseksi korvaajaksi täysin eri pelitapaa edustaneen Frank de Boerin, jonka tehtävänä oli muuttaa koko se kulttuuri, miten seurassa jalkapalloa ymmärretään – aikaa tähän annettiin 77 päivää ja viisi kilpailullista ottelua.

Joku voi ajatella jalkapalloa muusta kaupallisesta maailmasta erillään olevana saarekkeena, mutta siitä huolimatta yrityskulttuurin täydellinen muuttaminen kahdessa ja puolessa kuukaudessa on hieman, tuota, haastavaa.

Ja löytyy esimerkkejä toki alemmiltakin sarjatasoilta. Mestaruussarjan puolella Ipswich Townin johtoporras ja kannattajakunta alkoi kyllästyä siihen, että manageri Mick McCarthy teki kausi toisensa jälkeen tasaisen hyvää jälkeä; ei koskaan loistavaa, muttei myöskään huonoa. Omistajat kyllästyivät odottamaan sarjanousua ja hakivat pikavoittoa näyttämällä McCarthylle ovea viime kauden päätteeksi. Tämän jälkeen Ipswich on jo ehtinyt erottaa hänen tilalleen tulleen managerin ja makaa tällä hetkellä Mestaruussarjan pohjalla.

Lyhytkatseisuus viehättää mutta ei palkitse

Monessa seurassa suuntaa näyttävätkin nykyään omistajat, fanit tai jopa pelaajat. Sir Alex Fergusonin kaltaiset, oikeasti vallassa olevat managerit alkavat olla jalkapallomaailmassa harvinaisuus, ja seuran käskyttäjiä kohdeellaankin kertakäyttötavaroina. Elämme kiireen maailmassa, jossa paniikkinappula on vastaus stressitasojen nousuun ja pikavoittojen hakeminen hyväksyttävä tapa käsitellä vastoinkäymisiä.

Kärsivällisyys on hyve, on joku joskus tokaissut. Jalkapalloilevassa maailmassa – etenkin Britanniassa – kärsivällisyyden merkitystä ollaan kuitenkin jatkuvasti polkemassa alas. Tällä harvoin on mitään tekemistä pitkäaikaisen menestyksen kanssa.

Jokainen maratonin juossut tietää, että vauhti tappaa, ei matka. Armoton kiihdytys ja hetkellinen johtoasema voivat toki tuntua hyvältä, mutta ne harvoin kantavat palkintopallille kisan loputtua.

The post Kolumni: Ylioptimismi on jalkapallon lajitauti, joka henkilöityy Claude Pueliin appeared first on Byyri.

Seitsemän näistä joukkueista on myös antanut jo potkut valmentajalleen tällä kaudella. Marginaalit ovat siis todella pienet ja panokset todella suuret.

Kuka putoaa, kuka säilyy?

Kärkikuusikon takana on yleensä useampia keskikastin joukkueita, jotka ovat turvassa putoamiselta. Tällä kaudella näin ei kuitenkaan ole. Vain Leicester, Burnley ja Everton voivat pikkuhiljaa huokaista helpotuksesta. Viime vuosien vakaat seurat kuten Southampton, Swansea, West Brom ja Stoke ovat pelanneet ailahtelevaisesti. Vastaavasti nousijajoukkueet Huddersfield, Brighton sekä Newcastle ovat yllättäneet monet peliesityksillään tällä kaudella.

Pienten erojen vuoksi yksikin onnistunut valmentajanvaihdos tai pelaajasiirto voi pelastaa joukkueen kauden. Yleensä tammikuun siirtoikkunassa muutama seura tekeekin kalliita paniikkihankintoja, mutta tänä vuonna sellaisilta vältyttiin. Valmentajanvaihdot näyttävät onnistuneen ainakin Swansealla, Crystal Palacella ja West Hamilla, mutta jo pari tappiota voi suistaa ne jälleen putoamisviivan alapuolelle.

Bournemouth (10. – 31 pistettä)

Eddie Howen miehet olivat, ennen viime kierroksen tappiota Huddersfieldille, peräti seitsemän tappiottoman ottelun putkessa Valioliigassa. Tuon putken aikana se päihitti muun muassa Arsenalin ja Chelsean. Bournemouth pelaa iloista ja hyökkäävää jalkapalloa, eikä sen tarvinnut tehdä yhtään hankintaa tammikuun siirtoikkunassa. Ykköshyökkääjä Callum Wilson on myös vihdoin täydessä pelikunnossa. Joukkue tullee säilyttämään sarjapaikkansa helposti.

Kirsikanpunaisissa pelaava Bournemouth operoi yhdellä Valioliigan pienimmistä budjeteista.

Watford (11. – 30 pistettä)

Watford antoi potkut valmentajalleen Marco Silvalle tammikuussa. Tilalle tulleen Javi Gracian alaisuudessa kolmesta ottelusta saaliina on neljä pistettä. Ei tule tippumaan vuotavasta puolustuksesta huolimatta, koska hyökkäyksessä on tarpeeksi leveyttä Gerard Deulofeun saapumisen jälkeen.

West Ham United (12. – 30 pistettä)

Fanien keskuudessa ei otettu hyvin vastaan Moyesin palkkaamista, mutta se on kannattanut ainakin tähän asti. West Ham on onnistunut ottamaan useita tärkeitä pisteitä alkuvuoden aikana ja varsinkin Marko Arnautovic on loistanut Moyesin alaisuudessa. Joukkue on yhtenäisempi tällä hetkellä, kuin ennen Slaven Bilicin potkuja, mikä kielii säilymisestä.

Newcastle United (13. – 28 pistettä)

Newcastle on piristynyt viime aikoina. Viime viikonloppuna Manchester United kaatui kotona, ja viisi pistettä viimeisestä kolmesta ottelusta antaa toivoa sarjapaikan säilyttämiselle. Rafael Benitez ei saanut haluamiaan vahvistuksia tammikuussa, koska rahaa ei seurapomo Mike Ashleylta vieläkään herunut. Kenedyn, Islam Slimanin sekä Martin Dubravkan lainadiilit olivat hyviä ratkaisuja. Uusi maalivahti Martin Dubravka pelasi loistavan debyytin ja Kenedy on ollut todella pirteä pelaamissaan otteluissa. Säilyy niukasti.

Brighton & Hove Albion (14. – 28 pistettä)

Brightonin itseluottamus on tällä hetkellä korkealla. Kahdeksan pistettä edellisestä neljästä ottelusta on nostanut joukkueen jo 14:nneksi. Kesän ykköshankinta Jose Izquierdo on alkanut lunastaa häneen kohdistettuja odotuksia, ja 34-vuotias Glenn Murray osaa tehdä edelleen maaleja. Fanit voivat myös iloita Leonardo Ulloan lainapestistä, ja Jurgen Locadian saapumisesta ennätyssiirrolla. Säilyminen tulee tekemään tiukkaa joka tapauksessa.

Crystal Palace (15. – 27 pistettä)

Seitsemänteen peliin asti vaikutti siltä, että Palace tippuu varmasti. Nolla pistettä ilman ainuttakaan tehtyä maalia. Frank de Boerin potkujen jälkeen Roy Hodgson on kuitenkin hiljalleen kääntänyt kurssin. Joukkue näyttää aivan toiselta, kuin kauden alussa. Se pelaa vahvuuksillaan ja tästä voi kiittää pitkälti Hodgsonia. Kotkien viime aikojen otteita ovat haitanneet lukuisat loukkaantumiset. Joukkueen parhaan pelaajan Wilfried Zahan menettäminen muutamaksi viikoksi on kova isku, mutta materiaalin pitäisi silti riittää säilymiseen. Midtjyllandista hankittu Alexander Sorloth voi olla tärkeä pelaaja loppukaudella, koska Christian Benteken ruuti on ollut läpimärkää.

Swansea City (16. – 27 pistettä)

Carlos Carvalhalin tulo valmentajaksi on antanut jo varmaksi putoajaksi tuomitulle Swansealle toivoa säilymisestä. Sam Clucas ja Alfie Mawson ovat kuin uudestisyntyneet hänen alaisuudessaan. Hienot voitot Liverpoolista ja Arsenalista nostavat myös varmasti itseluottamusta loppukaudeksi. Andre Ayewn paluu tuo kaivattua leveyttä hyökkäyspäähän Wilfried Bonyn loukkaannuttua loppukaudeksi. Tällä hetkellä näyttää hyvältä.

Swansea ei ole hävinnyt Liberty Stadiumilla sitten tammikuun alun.

Huddersfield Town (17. – 27 pistettä)

Voitto Bournemouthista antaa pientä toivoa paremmasta. Sitä ennen joukkue hävisi viisi ottelua putkeen ja pelasi peräti kahdeksan ottelua ilman voittoa. Kausi alkoi hyvin, mutta tällä hetkellä näyttää siltä, että tippuminen on edessä. Kaikki on kuitenkin vielä omissa käsissä, koska joukkue kohtaa vielä kuusi sarjataulukon alapäässä majailevaa joukkuetta. En usko, että rahkeet riittävät sarjapaikan säilyttämiseen.

Southampton (18. – 26 pistettä)

Seura on useiden tasapelien vuoksi valunut pikkuhiljaa mukaan putoamiskamppailuun, eikä Mauricio Pellegrinon taktiikat ole miellyttäneet hyökkäysvoittoiseen jalkapalloon tottuneita faneja. Jack Stephens on ollu mainiossa vireessä viime viikkoina. Sen sijaan Charlie Austin on loukkaantumisherkkä, Shane Long ailahtelevainen ja Manolo Gabbiadini alavireinen. Joukkueen pitäisi olla tarpeeksi laadukas säilymiseen, mutta tasoa on nostettava.

Stoke City (19. – 25 pistettä)

Paul Lambert korvasi Mark Hughesin ja aloittikin vahvasti neljällä pisteellä kahdesta ensimmäisestä ottelusta. Xherdan Shaqiri näyttää päässeen vireeseen Lambertin alaisuudessa ja tammikuussa saapuneet Badou Ndiaye ja Moritz Bauer vaikuttavat hyviltä hankinnoilta. Stoken täytyy kuitenkin puolustaa paremmin. Joukkue on päästänyt koko sarjan eniten maaleja. Tiukkaa tekee säilymisen kannalta, ellei puolustusta saada tukittua.

Rory Delapin rajaheittoja on monella ikävä.

West Bromwich Albion (20. – 20 pistettä)

Joukkue on hävinnyt sarjassa kolme ottelua putkeen, eikä hyvältä näytä säilymisen kannalta. Tony Pulisin tilalle palkattu Alan Pardew ei ole saanut käännettyä suuntaa toivotulla tavalla, vaikka pelitapaa on muutettu hyökkäävämmäksi. Daniel Sturridge tuli lainalle loppukaudeksi, mutta loukkaantui vähemmän yllättäen heti. Ihmeitä täytyy tapahtua, jotta West Bromwich pelaa Valioliigassa ensi kaudella.

Pelien vähentyessä piste-erot tuppaavat kasvamaan Putoamistaistelun loppuratkaisu on varmasti silti kutkuttava viimeiseen kierrokseen saakka, ehkä jopa paras koskaan. Kun monet meistä harmittelevat, ettei tänä vuonna ole mestaruustaistelua, kannattaa katseet suunnata sarjataulukon peräpäähän. On nimittäin varmaa, että näissä peleissä tullaan näkemään suurta draamaa.

Kuvat: Chris Parker, Christoper Elkins, Ronnie Macdonald

The post Valioliigan putoamiskamppailu: jännittävin koskaan? appeared first on Byyri.

Viime vuosina monin tavoin malliseurana toiminut Southampton lähtee jälleen kauteen uuden valmentajan ja kysymysmerkkien saattelemana. Loistavasta akatemiastaan ja hyvistä rekrytoinneistaan tunnettu seura haluaa jatkaa liigan kärkipään haastajana, mutta ennusmerkit ovat epävarmat. Manageri Mauricio Pellegrino teki loistavaa työtä viime kaudella Deportivo Alavésin peräsimessä, mutta Valioliiga on aina oma maailmansa. Toisaalta taas, Southamptonin viime aikaisiin managerirekrytointeihin kuuluvat mm. Ronald Koeman ja Mauricio Pochettino, joten merkit täydellisen nappiosuman suhteen ovat myös olemassa.

Joukkueen selvä vahvuus on keskikenttä, jonka pitäisi luoda varmuutta ja tasaisuutta otteisiin etukäteen heikompia joukkueita vastaan. Nimet kuten Davis, Romeu, Ward-Prowse, Tadic, Redmond, Clasie, Boufal sekä seuran ennätysostos Mario Lemina luovat joukkueen pelinrakentelulle pohjan, jonka varaan on mahdollista rakentaa tukeva pelisysteemi. Muutama loukkaantuminenkaan ei kaada laajalla ringillä operoivaa The Saintsin keskikenttää. Sen sijaan puolustus- ja hyökkäyspäässä on potentiaalisia ongelmakohtia; varsinkin kun Virgil Van Dijkin tulevaisuus Etelä-Englannissa näyttää epätodennäköiseltä. Joukkueesta löytyy kyllä potentiaalisia maalinsylkijöitä mutta varmuudella ei yhtään yli 10 maalin miestä voi nimetä. Puolustuksessa ei Van Dijkin todennäköisen lähdön jälkeen sen sijaan ole maalivahti Fraser Fosterin ja laitapakki Ryan Bertrandin jälkeen yhtään pelaajaa, joka olisi vahvistus liigan kärkipäähän havittelevaan joukkueeseen.

Englannin etelärannikolla operoiva seura vierittää suuren haasteen vielä suht kokemattomalle Mauricio Pellegrinolle. Pystyykö argentiinalainen nostamaan pelaajansa korkeammalle tasolle ja saako hän heistä kaiken irti, jotta ylöspäin kiipeäminen sarjataulukossa voisi tapahtua? On mahdollista, että seura ottaa tuloksissaan pienen kyykkäyksen, mutta pitkän aikavälin tulevaisuus seurassa näyttää edelleen valoisalta. Tulevaisuudessa potentiaalia jopa haastamaan kärkijoukkueita löytyy, sillä yhä edelleen Southampton haluaa olla seura, jossa asiat tehdään fiksulla ja pitkäjänteisellä tavalla.

Leicesterissä sen sijaan on aika palata sensaatiomestaruuden huumasta arkeen. Seuralla ei lähtökohtaisesti pitäisi olla mitään vaaraa ajautua putoamistaisteluun, mutta myöskään europaikoista ei kannata turhan tosissaan haaveilla. Joukkueen kannattajien onkin syytä varautua normaalin keskikastin joukkueen elämään.

Mestaruuden tuonutta runkoa on vahvistettu fiksusti ja hyvillä hankinnoilla. Leicesterin pakka on itse asiassa lähemmin tarkasteltuna jopa varsin laadukas, ja mikäli jatkuvien siirtohuhujen kohteina olevat avainpelaajat pysyvät seurassa, on joukkueella runko, jonka varaan on hyvä rakentaa ja joka tuo kilpailuetua monessa ottelussa. Matty James, Wilfred Ndidi ja Danny Drinkwater keskikentälle laadukkaan pohjan, kun puolestaan Jamie Vardy, Shinji Okazaki ja Kelechi Iheanacho tarjoavat nopean ja vaarallisen hyökkäyksen. Materiaalin puolesta Ketut taistelevatkin nyt ja jatkossa turvallisesti keskikastin sijoituksista.

Riskitekijät sen sijaan liittyvätkin penkin taakse ja johtoportaaseen. Mikä tulee olemaan Leicesterin pelityyli ja miten se muokkaantuu kauden edetessä? Vaikka Craig Shakespeare nimelleen osuvasti tarjoilikin varsin runollisen lopun viime kaudelle, on hän silti täydellisen katsomaton kortti päävalmentajana. Kuinka hyvä valmentaja Shakespeare lopulta on, on suuri kysymys tällä hetkellä. Saako hän sinipaidat pelaamaan yhtä tiiviisti joukkueena kuin aikaisemmin, ja löytääkö hän lääkkeet, kun vastustajat alkavat ajan mittaan oppia hänen pelikirjansa? Toinen riski löytyy Shakespearen palkkaajasta. Mitkä ovat nimellä ihastuttavan seuran omistajan, thaimaalaisen Vichai Srivaddhanaprabhan, todelliset odotukset ja näkemykset seuran tasosta ja tulevaisuudesta? Mikäli hän osaa suhtautua seuran tulevaisuuden tavoitteisiin realistisesti, voidaan Leicesetrissä nukkua yöt levollisin mielin. Sen sijaan, mikäli mestaruus on huurruttanut omistajan aivot, saavat kettujen fanit varautua hyvin turbulenttiseen ja pelottavaan tulevaisuuteen.

Viime kaudella kaksi sijaa Leicesterin takaa löytynyt Crystal Palace lähti kauteen kysymysmerkkien saattelemana. Seura sai uuden managerin, kun Ajax-legenda Frank De Boer tuli käskyttämään lontoolaisia. Selhurst Parkilla nähdäänkin nyt todellinen pelitavan muutos, sillä siinä missä aiemmat managerit ovat vannoneet hyvin suoraviivaisen brittiläisen jalkapallon perään, on De Boer hyvin vahvasti Ajax-koulukunnan miehiä. Hollantilainen voi osoittautua pitkässä juoksussa seuralle todella hyväksi hankinnaksi, mikäli hän saa ajettua joukkueeseen oman tapansa pelata ja toimia.

Kysymysmerkiksi kuitenkin jää, antaako tuittupäinen ja lyhytnäköinen seurajohto hänelle aikaa ajaa itsensä ja tapansa sisälle seuraan. Managerien pestit ovat seurassa viime vuodet olleet lyhyempiä kuin jalkapalloilijan kesäloma, eikä Lontoossa ole oikein ymmärretty jatkuvuuden päälle. Tämän saattaa huomata myös De Boer, sillä entisen topparin pelikirja voi osoittautua hieman pehmeäksi fyysisille brittikentille, ja etenkin alussa on odotettavissa pienimuotoisia sopeutumisongelmia.

Crystal Palacen materiaali on kuitenkin varsin kohtalainen ja siirtomarkkinoilla seura on onnistunut viime vuodet kelvollisesti. Lisää leveyttä joukkueeseen tulisi kuitenkin saada, mikäli Palace haluaa haaveilla keskikastia korkeammista sarjasijoituksista. Mikäli De Boer saa työrauhan ajaa oman systeeminsä sisään seuraan, voidaan Lontoossa rakentaa lopulta jotain pysyvää, joka näkyy positiivisesti myös sarjasijoituksissa sekä tällä että tulevilla kausilla.

Viime kaudella jopa kympin sakkiin kiivennyt West Bromwich Albion lähtee kauteen tutun tylsistä lähtökohdista. Kun Tony Pulis on joukkueen peräsimessä, ei kyseinen seura pääse yllättämään ketään, ei hyvässä eikä pahassa. West Bromwich tulee jälleen kerran varmistamaan sarjapaikkansa ajoissa, mutta sitä pidemmälle ei kaasu riitä ja loppusijoitus on jossain keskikastin tuntumassa. Toisaalta, kaiken järjen mukaan WBA:n budjetilla operoivan seuran pitäisi olla tyytyväinen tähän tulokseen, toisaalta taas fanit tuppaavat odottamaan aina nousua seuraavalle askelmalle.

West Bromwich ei ole ollut järin aktiivinen siirtomarkkinoilla, vaikka pari hyvää täsmävahvistusta on tullutkin (Jay Rodriguez & Oliver Burke). Samaan aikaan kun pienemmätkin joukkueet vain vahvistuvat, niin myös kilpailu kiristyy entisestään. Pulisin miehistö ei enää saa sarjapaikkaansa ilmaiseksi, mutta vaikea on nähdä myöskään Tony Pulisin suojatteja putoamistaistossa. Nykyisellä rahankäytöllä ja resursseilla ei juuri europaikkoja tavoitella muutenkaan ja tämä langettaa WBA:n ylle tylsän ja turvallisen suorittajan varjon.

Valioliigan keskikasti on tällä hetkellä melko tukeva ja turvallinen, mutta toisaalta, siitä löytyy myös joukkueita, jotka voivat lähivuosina nousta jopa ylempään kastiin tai kokea shokkitiputuksen. Keskikasti käsitteenäkin alkaa olla Englannin pääsarjassa vanhentunut, sillä joukkueiden tasoerot ovat niin pieniä, että kärjen jälkeen suuria eroja alaspäin ei pääse syntymään.

Teksti: Juuso Sallinen

Kuva: charnsitr / Shutterstock.com

The post Valioliigaa kärkiloiston takaa osa 2 – Turvallisesti keskikastissa appeared first on Byyri.