Mikä sakkaa Interin koneistossa?

Turun Interin alkukausi on ollut haastava. Fabrizio Piccaretan asema joukkueen peräsimessä on kaikkea muuta kuin tukeva. Toisella ottelukierroksella tulleen avausvoiton jälkeen kaikkia näytti vielä hyvältä. PS Kemi kaatui Rovaniemellä 4-2 Benjamin Källmanin ja Timo Furuholmin osuttua kahdesti mieheen.

Tuon ottelun jälkeen viidestä kamppailusta sinimustien pankkiin on kertynyt vain kaksi pistettä. Niin Källman kuin Furuholmkin ovat kadottaneet maalijyvänsä, vaikka etenkin Källman on kuulunut joukkueensa valopilkkuihin. Piccaretan rohkeasti sisään ajama 3-5-2-ryhmitys on vaatinut veronsa. Haastavassa kolmen topparin muodostelmassa laitapelaajien tulee liikkua dynaamisesti koko kentän pituudella.

Kuva – Tero Wester

Sillä kuuluisalla paperilla Inter voidaan laskea materiaalinsa puolesta mitaliehdokkaaksi. Shefki Kuqin apuvalmentajana aloittanut Piccareta sai päävastuun kantaakseen kesken viime kauden, ja kykeni tuomaan uutta itsevarmuutta pelaajistoon. Nyt italialaisen taktiset kyvyt punnitaan kuitenkin täysin uudella tavalla.

Omistaja Stefan Håkans saattaa painaa paniikkinappulaa hyvinkin pian. Maanantain murskatappiosta Kuopiossa on tuskin kovin pitkää matkaa kamelin selän katkeamiseen.

Hongan työ alkaa tuottaa pisteitä

Hongan alkukausi oli etenkin hyökkäyspelaamisen osalta haastava. Vaikka pakka pysyi muuten melko hyvin kasassa jokaisessa ottelussa, ei palloa tunnuttu saavan maaliin millään. Kaiken kukkuraksi ykköskärkenä kauteen lähtenyt Masar Ömer on koko loppukauden sivussa pelikentältä.

Kärkeen paikkaajaksi hankittiin Suomessa aiemminkin nähty Macoumba Kandji. Senegalilainen loisti heti avausottelussaan iskemällä maalin RoPSin verkkoon, mutta varsinaiseksi sateentekijäksi Macista tuskin on.

Olennaisempaa on joukkueen yhtenäisyys, joka on ollut pohjustamassa joukkueen nousua. Youness Rahimi tuntuu löytäneen kiertolaisuuden jälkeen paikkansa Hongan riveistä ja on noussut ratkaisurooliin.

Mikäli vastaavat otteet jatkuvat läpi kauden, ei Hongalla tule ainakaan olemaan minkäänlaisia vaikeuksia säilyttää sarjapaikkaansa. Myös yleisö on löytänyt melko hyvin Tapiolan urheilupuistoon,  mikä onkin tärkeä näyttö päättäjille siitä, että kunnon stadionille on alueella kysyntää.

Rasmus Karjalainen

Tämän hetken kuumimmasta pelaajasta ei ole epäselvyyttä. Oulun Luistinseuran kasvatti ja nuorten maajoukkueissakin esiintynyt Rasmus Karjalainen on ollut käsittämättömässä vireessä viime viikkoina.

Veikkausliigan maalintekijätilastoa kuudella maalillaan johtava Karjalainen iski viime torstaina kaksi maalia SJK:ta vastaan Seinäjoella, ja maanantai-iltana FC Interin puolustus oli helisemässä Rassen kanssa. Liigauran ensimmäinen hattutemppu syntyi alle tunnissa, ja varsinkin ensimmäinen maali oli osoitus 22-vuotiaan luontaisesta maalintekotaidosta.

Karjalainen ottaa Mikko Pitkäsen keskityksen haltuun ja tietää tasan tarkkaan, selkä maaliakin kohti, minne pallon laittaa. Tuloksena kuopiolainen kääntövolley ja kierroksen komein maali!

Kuva – @KuPS1923

Heikon aloituksen jälkeen KuPS on noussut sarjassa kolmanneksi, ja siitä kuuluu iso kiitos Rasmus Karjalaiselle. Sunnuntaina vastassa on sarjaa johtava RoPS, mutta sekään tuskin tulee tulikuumaa Karjalaista pysäyttämään.

The post Veikkausliigasta: Ensimmäiset potkut lähellä? appeared first on Byyri.

Ryysyistä rikkauksiin

Viikko on edennyt puoliväliin ja postiluukku kolahtaa normaalia jykevämmin. Se ei ole ihmekään, kun Kosovon Härkä yrittää tulla sisälle. Sopivasti ennen isänpäivää.

Saatuani kirjan käteeni totean sen tyylikkääksi, mutta auttamattoman ohueksi. Sivuja on 250, joista miltei viidesosa (!) pelkkää tilastoa ja dataa, kirjan luvuissa esiintyvistä tilastoista puhumattakaan. Oletan siis, että edessäni on helppo ja nopea luku-urakka.

Kuinka voinkaan olla väärässä. Kirja alkaa erittäin mukaansatempaavasti, ja ensimmäiset kappaleet menevät kuin vettä vain. Pitkälle en kuitenkaan ehdi, kun huomaan teoksen toistavan tietynlaista kaavaa. Käydään läpi kunkin ajanjakson seura (niitä muuten riittää), nostetaan siitä esille muutamia avainhenkilöitä ja kerrataan ottelutapahtumia. Kyseisessä kaavassa ei olisi mitään ongelmaa, jos Shefkin omia ajatuksia tuotaisiin enemmän esille ja otteluraportit jätettäisiin pienempään rooliin. Kirjaa on kuitenkin nyt ikävä lukea, koska otteluraportit käyvät pidemmän päälle puuduttaviksi. Kappaleita on runsaasti, toistakymmentä, joten monesti huomasin kiirehtiväni seuraavaan kappaleeseen ja laskevani sitten kirjan käsistäni.

Sivuhuomiona on pakko todeta kirjan lähtökohtien olevan sinänsä erittäin houkuttelevat ja lukemaan innoittavat. Matka Vushtrrin kaupungista Kosovosta Mikkeliin ja sieltä Englannin Valioliigaan hakee vertaistaan.

Turhaa kiirehtimistä

Vuosista Ipswich Townin riveissä välittyy lämpimin kuva kirjan sivuilta, ja olivathan kyseiset vuodet Shefkille myös maalimäärän osalta parhaita Englannissa. Tapanani on futareiden elämänkertoja lukiessa muistella monia tapahtumia myös videomuodossa, jos vain siihen on mahdollisuus. Seuraava suttuinen YouTube-pätkä elävöitti mukavasti kirjan lukuja (video) ja osoittaa Kuqin olleen parhaimpina päivinään erittäin monipuolinen viimeistelijä.

Oli asian suhteen käytetty värikynää tai ei, Ipswichiä pysyvämpää kotia Kuqi ei uransa aikana löytänyt. Näiden vuosien jälkeen enemmän ja vähemmän huonosti sujuneet stintit muissa englantilaisseuroissa käydään nopeasti läpi. Lähes joka seurassa Shefkillä on tilastojen – ja miehen itsensä – mukaan ollut suuri vaikutus. Silloin kun The Flying Finn on ollut kentällä, on myös joukkue kerännyt enemmän pisteitä.

Lukuisat kirjassa olevat kuvat kertovat myös omaa tarinaansa, ja niidenkin perusteella Shefki oli kaikesta huolimatta lähes aina pidetty henkilö joukkueessaan. Nämä kuvat lukeutuvat ehdottomasti kirjan positiivisiin puoliin, ja tuovat mukaan kaivattua henkilökohtaisempaa otetta.

Kun tein tuuletukseni ensimmäistä kertaa, manageri Royle järkyttyi näkemästään. Hän kielsi mua tekemästä enää niin, etten loukkaisi itseäni. Rauhoittelin Roylea – olin tehnyt saman kymmeniä kertoja veteen hypätessäni ja mulla oli niin vahvat käsivarret ja rintakehä, että hanskasin sen kyllä. Myöhemmin Royle sanoi, että halusi nähdä dyykkauksiani lisää ja lisää, ja sain sitten faneiltamme lempinimen ’’The Flying Finn’’.

Tilastoja, kylmiä tilastoja

Loppujen lopuksi kirjan ongelmaksi muodostuu sen lyhyys. Ei sillä, että olisin vastaavaa tekstiä jaksanutkaan lukea enempää, mutta nyt hyvin ainutlaatuisen pelaajan elämä ja ura jäävät valitettavasti pelkäksi pintaraapaisuksi. Kirjoittajalla on kova kiire edetä maasta ja seurasta toiseen tilastoja viljellen, jolloin lukija ei saa mistään kunnollista otetta.

Minua jäivät kiehtomaan lopulta erityisesti Shefkin nuoruusvuodet ja myös jalkapallon ulkopuolinen elämä. Uskonkin, että näistä teemoista olisi ollut paljon enemmän kerrottavaa, eikä se olisi lukijoita haitannut.

Pääsin avauskokoonpanoon Liverpoolia vastaan Anfieldille ja pelasin koko matsin. Siellä oli vastassa Sami Hyypiää, Álvaro Arbeloaa, John Arne Riiseä, Fábio Aurelioa, Jamie Carragheria, Javier Mascheranoa, Steven Gerrardia ja Fernando Torresia. Ja tietenkin koko Anfieldin höyrypäinen yleisö.

Kirjan luettuani suurin kysymykseni leijuu jo aiemmin mainitun tilasto- ja nimirumban ympärillä. Miksi teos on täynnä namedroppailua ja ärsyttävää partitiivin liiallista käyttöä? Yllä on ote tästä, ja samankaltaista tyyliä on havaittavissa läpi teoksen.

Kosovon Härkä jää lopulta kaiken odotuksen jälkeen pikakelaukseksi Shefkin urasta – tietyllä tapaa jopa puolustuspuheeksi. Puolustuspuheeksi mieheltä, joka on antanut paljon, mutta jolla on myös vielä paljon opittavaa. Kirja ei ole täysin läpimätä, mutta se olisi voinut sukeltaa pintaa syvemmälle ja ottaa mukaan paljon enemmän tunteikkaita hetkiä Shefkin uran ja elämän varrelta. Niitä kun olisi varmasti riittänyt.

The post Viihdepääty: Kosovon Härkä ei lunasta odotuksia appeared first on Byyri.

Kuqia ärsyttää, kuinka seura toimii vastoin hänen tahtoaan. Hän ei ole saanut mieleisiään pelaajia, ja seurajohto on hankkinut hänen mielestään vääriä vahvistuksia. Hän on riidellyt muutaman pelaajan sekä apuvalmentajien kanssa ja näyttää mielipiteensä hienostelematta.

 Inter antaa hänelle seuraavana päivänä potkut. Kuqi on jälleen vaikeuksissa.

Shefki Kuqi on hämmentänyt Suomessa jalkapallovalmentajana yleisöä, pelaajia, valmentajia, erotuomareita ja mediaa. Hän on tullut tunnetuksi temperamenttisena miehenä, joka on säälimättä lytännyt otteluiden jälkeen suomalaista jalkapallokulttuuria, pelaajien asennetta ja erotuomarien taitoja. Käytös on ymmärrettävästi aiheuttanut yleistä hämmennystä ja toimitsijakieltoja.

Jo jalkapallouransa aikana Kuqi tunnettiin rymistelevänä voimahyökkääjänä, joka periksi antamattomalla asenteellaan ja kovalla työnteollaan raivasi tiensä Englannin ylimpien jalkapallosarjojen kulttihahmoksi ja Suomen jalkapallomaajoukkueen kantavaksi voimaksi.

Värikäs startti valmennukseen

Kuqin valmennusura alkoi reilut kolme vuotta sitten talousvaikeuksien kanssa painineessa FC Hongassa. Debyyttikaudella riitti alamäkiä, mutta Honka onnistui säilyttämään sarjapaikkansa jättämällä TPS:n taakseen.

Lopulta Hongan sarjapaikka kuivui talousvaikeuksien myötä kabinetteihin, mutta Kuqille avautui pesti PK-35 Vantaan peräsimessä. Kausi 2015 olikin mainio ja vantaalaiset nousivat Veikkausliigaan. Pääsarjassa peli ei luistanut aivan yhtä hyvin, ja farssit seurasivat toisiaan.

Vuosi sitten Kuqi jätti PK-35:n savuavat rauniot taakseen siirryttyään FC Interin päävalmentajaksi. Taival Turussa ei kuitenkaan alkanut ruusuisesti, ja Inter joutui lopulta karsimaan sarjapaikastaan.

Vaisusta syksystä huolimatta 40-vuotias Kuqi sai jatkosopimuksen Interiin. Turkulaiset kasasivat jälleen nimekkään nipun, ja tällä kertaa päävalmentaja pääsi itse vaikuttamaan joukkueen kasaamiseen.

Inter voitti kuitenkin Kuqin alaisuudessa 19 ottelustaan ainoastaan kuusi, eikä 82 Veikkausliigan ottelussa valmentanut Kuqi ole vieläkään onnistunut voittamaan kahta ottelua putkeen.

Suomi ei ollut valmis

Shefki Kuqi on tuomittu yksinäiseksi sudeksi. Sheriffi on nähdäkseni liian suorasanainen ja tulisieluinen suomalaiseen kulttuuriin. Kuqilla on tiukat mielipiteet asioihin, ja hän osaa olla todella vaativa. Tavoitteet asetetaan korkealle, ja Kuqi olettaa, että pelaajat antavat kaikkensa hänelle, niin kuin hänkin antoi jokaiselle joukkueelle, jossa oman uransa aikana pelasi. Käsitykseni mukaan Kuqi on yrittänyt tuoda ammattimaisuutta ja kurinalaisuutta joukkueilleen, mutta tämä ei vain ole mennyt Suomessa läpi. Englannin kentillä hänen persoonaansa ja valmennustyyliään tullaan varmasti ymmärtämään paremmin, mikä antaa paremman mahdollisuuden menestymiseen.

Totta kai Kuqikin tekee virheitä, mutta osaa myös ottaa opiksi ja kantaa niistä vastuun. Kun häntä poljetaan maahan, hän taistelee itsensä takaisin ylös. Hyvänä esimerkkinä tästä on aika Englannissa Crystal Palacen pelaajana. Näytettyään huonon ottelun jälkeen faneille keskisormea Kuqi hyllytettiin juniorijoukkueeseen ja laitettiin siirtolistalle. Hän kuitenkin taisteli itsensä takaisin edustusjoukkueeseen ja oli lopulta joukkueen kauden paras maalintekijä.

Tämä kertoo mielestäni paljon siitä, mitä Kuqi odottaa myös omilta pelaajiltaan. Maailmalla ei pärjää olemalla kiltti poika; Suomi ei ollut valmis Kosovon härälle.

Seuraava osoite löytyykin todennäköisesti Iso-Britanniasta, johon Kuqilla on jo valmiiksi vahvat suhteet pelaajauransa ansiosta ja jossa hän on huhujen mukaan käynyt viime päivinä neuvottelemassa valmentajanpaikasta.  Kuqi pelasi vuosina 2001–2013 yhteensä kymmenen vuotta Englannin ja yhden vuoden Skotlannin sarjoissa. Uusi seura tulee todennäköisesti olemaan joko League Onen tai League Twon joukkue.

Kirjoittaja: Timo Harvey

The post Shefki Kuqi – Temperamenttinen taistelija appeared first on Byyri.