LUE JA LATAA OPAS

”Tämä seurakulttuuria käsittelevä opas rakentuu vahvasti esimerkkien varaan. Tarkoituksena on tuoda esille ratkaisuja, valintoja ja toimia, joilla suomalaisissa jalkapalloseuroissa on toteutettu seurakulttuuria. Hyviä käytäntöjä kannattaa rohkeasti hyödyntää – pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen. Opas sopii sekä valmentajille että muille seuratoimijoille.”

The post Kohti vahvempaa seurakulttuuria -opas on julkaistu appeared first on Byyri.

Tuusulanjärven pohjoisrannalla on potkittu Kakkosta nyt yhdeksän perättäisen kauden verran hyvin vaihtelevalla menestyksellä. Noustuaan Suomen kolmanneksi korkeimmalle sarjatasolle vuonna 2010, JäPS on ollut kauden päätteeksi niin putoamisviivan alla kuin kokeilemassa onneaan Ykkösen nousukarsinnoissakin. Voinee joka tapauksessa sanoa, että seura on jo pikkuhiljaa Kakkosen vakionimiä.

Järvenpää, yksi Helsingin monituisista nukkumalähiöistä, on ollut viime vuosina yksi nopeimmin kasvavista suomalaisista kaupungeista, joten potentiaalia ainakin yhtä askelta korkeammallekin sarjatasolle saattaisi kuitenkin tulevaisuudessa löytyä.

Taloudellinen loikka Ykköseen on hankala

Pelkkä asukasluku ei tietenkään ole paikkakunnan jalkapalloilullista potentiaalia mitatessa se kuuluisa Ainoa Mittari. Vaikka Järvenpäästä löytynee lähitulevaisuudessa enemmän väkeä kuin esimerkiksi Kotkasta tai menneinä kausina järvenpääläisille hyvin tutuksi tulleesta Mikkelistä, ovat jälkimmäiset hyvin perinteisiä jalkapallokaupunkeja siinä missä JäPS ei ole välttämättä oman pitäjänsä ehdoton urheilullinen ykkösvetonaula.

Verrattuna pienempien asukaskeskittymien seuroihin verottaa pääkaupunkiseudun joukkueiden yleisöpotentiaalia tietysti myös suurempi määrä muita tapahtumia – urheilu on kuitenkin lopulta viihdettä siinä missä musiikkifestivaalitkin. Mikäli JäPS tai jokin muu samankaltaisista lähtökohdista ponnistava joukkue siis mielii kirkkaimpiin valoihin, on oman tuotteen oltava kunnossa.

Yleisön houkuttelemisen lisäksi pitäisi tietysti pystyä kiinnittämään riittävä määrä sponsoreita ja luomaan riittävän vahva taustaverkosto, jotta valtakunnallisen sarjan vaatimat taloudelliset ponnistukset eivät vaatisi tylyintä veroansa. JäPS ei olisi ensimmäinen seura, joka ajautuu talouskurimukseen haukattuaan liian aikaisin liian ison palan.

Yksi JäPS:n profiilinimistä on hyökkääjä Kron Rexhepi. Kuva: Kristiina Mattila.

Toimivan organisaation kasaaminen vaatii paljon

Tuloksellisesti lupaavan viime kauden jälkeen Järvenpäässä eläteltiin oikeastaan ensimmäistä kertaa tosissaan toiveita mahdollisesta noususta Ykköseen. Vaikka kausibudjetti on vieläkin suhteessa moniin kilpailijoihin hyvin pieni, on taustaorganisaation kehittämisen eteen tehty paljon työtä, ja olosuhteet kaupungissa ovat kehittyneet kohisten – tietyiltä osin.

Uudesta harjoitushallista huolimatta JäPS pelaa kotiottelunsa eittämättä olosuhteiltaan vanhentuneella Järvenpään Keskuskentällä, jonka natisevaan ja kattamattomaan puukatsomoon mahtuu hädin tuskin viittäsataa ihmistä, ja silloinkin sillipurkissa olisi mukavammat oltavat. On selviö, ettei ”stadion” täytä edes Ykkösen vaatimuksia.

On toisaalta totta, että kotiotteluissa keskimäärin kirjattavalle pääluvulle tuokin paikkamäärä yleensä riittää, mutta on vaikea lähteä edes tavoittelemaan korkeampia yleisömääriä, jos otteluympäristö on niiden palvelemiseen ala-arvoinen. Järvenpään kaupungin taloustilanne on toki kaukana kiitettävästä, mutta kentän naapuriin nouseva pesäpallopyhättö lienee jonkinlainen merkki siitä, että olosuhteiden parantaminen on ainakin jossain määrin myös priorisoinnista kiinni.

Tämän epäkohdan korjaamisen eteen järvenpääläinen jalkapalloyhteisö on viime vuosina tehnyt paljon lobbaustyötä, ja pieni toivonkipinä uudesta stadionista on alkanutkin kyteä. Se oli myös varmasti yksi niistä motivaatiotekijöistä, joiden ajamana JäPS lähti luomaan viime keskiviikon ottelutapahtumaa.

Oman seurabrändin näkyvyyttä lisäämässä

Vaikka kausi ei ole ennättänyt vielä edes puoliväliin, on JäPS:n urheilullinen menestys jäänyt kauas toivotusta. Vielä ennen keskiviikkoa järvenpääläiset löysivät itsensä putoamisviivan alapuolelta, joten nousuhaaveita voinee jo tässä vaiheessa pitää pitkälti kuopattuina. Edellytykset uudelle yleisöennätykselle eivät siis olleet parhaat mahdolliset.

Keskiviikon tapahtumaa lähdettiin luomaan yhteistyössä valtakunnallista näkyvyyttäkin innovatiivisuudellaan ansainneen paikallisen Citymarketin kanssa. Inspiraation lähteenä lienee ollut Mikkelin Palloilijoiden samaa kaavaa noudatellut spektaakkeli viiden vuoden takaa, joka veti ”Urskin” lehterit pullolleen.

Järvenpään keskuskentällä toimi kesäkuisen ottelutapahtuman yhteydessä esimerkiksi parturi. Kuva: Kristiina Mattila.

Myös perheen pienimmille riitti puuhaa. Kuva: Kristiina Mattila.

Tavoitteena oli tuoda seuraa erityisesti sellaisten paikallisten tietoisuuteen, jotka eivät välttämättä muuten otteluihin juuri eksy, ja näin kenties saada uusia vakiokävijöitä ja ylipäätään nostaa jalkapallon näkyvyyttä kaupungissa.

JäPS:n pääsponsoreihin kuuluvan Citymarketin isännöimä ottelutapahtuma otettiin puheeksi seuran taustoissa jo viime vuonna.

– Asia nousi ensimmäisen kerran esille alkusyksystä 2018, kun aloitimme keskustelut Citymarketin kanssa. Konkreettinen ideointi aloitettiin helmikuussa, ja konsepti oli valmis huhtikuussa. Touko- ja kesäkuu sitten tehtiin varsinaisia valmisteluja, JäPS:ssä sekä pelaajan että puuhamiehen roolia toimittava Tuomas Kyytsönen kertoi Keski-Uusimaa-lehdelle.

Vapaaehtoisvoimin yhdenkin normaalista poikkeavan tapahtuman rakentaminen on siis aikaa vievää puuhaa – Kyytsönen toteaa JäPS-talkoolaisilta kuluneen koko prosessin maaliin viemiseen jopa 50 henkilötyöpäivää. Toisaalta tuo luku olisi hänen mukaansa merkittävästi pienempi, jos edes perusfasiliteetit, kuten vessat, ja tarvittavat sähköt olisivat kunnossa. Keskuskentän puutteissa ei ole siis kyse pelkästään katsomo-olosuhteista.

Entinen yleisöennätys jäi kauas taakse

Ennen keskiviikkoa tiettävästi suurin Järvenpäässä järjestetyssä jalkapallo-ottelussa nähty yleisöryntäys oli noin viidentoista vuoden takaa, kun Pietarsaaren Jaroa oli saapunut seuraamaan tuhatkunta silmäparia. Tuo lukema onnistuttiin Susia vastaan lähes tuplaamaan – lopullinen kirjattu katsojamäärä oli 1818.

Kakkosessa on toki nähty isompiakin lukemia, mutta järvenpääläissilmin luku oli varsin tyydyttävä, ja samaa mieltä oli myös ottelun isännöinyt Citymarket. Perhetapahtumana brändättyyn otteluun oli tuotu lapsien viihdykkeeksi pomppulinna ja temppurata, joiden herättämän nälän saattoi tyydyttää esimerkiksi muurinpohjaletuilla. Vanhempaan makuun löytyi puolestaan useampi anniskelualue.

Todellinen yleisömagneetti lienee kuitenkin ollut paikalle saapuneiden kesken arvottu skootteri, jonka Citymarket kustansi tapahtumaan. Sen nappasi mukaansa JäPS-juniori Joel Anttila, joka joutuu odottelemaan laillista mopoiluikää vielä tovin.

Ottelu Kouvolan Susia vastaan oli JäPS:lle melkoinen menestys niin kentällä…

…kuin yleisömäärässäkin mitattuna.

Voi sitä myös näinkin menestyä. Kuvat: Kristiina Mattila.

Vaikka tapahtumalla kiistatta onnistuttiin tuomaan seuraa uusien ihmisten tietoisuuteen, on tietysti vielä mahdotonta sanoa, miten konkreettisesti vastaavat poikkeustilaisuudet lopulta kehittävät seuran toimintaa tai ylipäätään innostavat ihmisiä lajin pariin. Ilmaistapahtuma on sekin tietysti aina ilmaistapahtuma, vaikka ottelun seuralle ansaitsema näkyvyys menetetyt lipputulot varmasti kuittasikin.

Sekin lienee selvää, että iso osa yleisöstä ei saapunut seuraamaan itse ottelua, mutta siinä ei ole automaattisesti mitään vikaa. Kenties kotijoukkueen taululle latomat 6-1-lukemat onnistuivat osoittamaan epäilijöille, että kotimainen jalkapalloviihdekin voi todella olla viihdettä, vaikka se ei Mestareiden liigan tasolle yltäisikään. Jalkapallopuritanistit saattavat ja saavat olla eri mieltä, mutta subjektiivisista lähtökohdista tällaisia tapahtumia kaipaisi kansalliseen jalkapalloon lisää.

Kirjoittaja pelaa silloin tällöin, mutta istuu pääasiassa penkillä Järvenpään Palloseurassa.

Artikkelin pääkuva: Kristiina Mattila.

The post JäPS löi yleisöennätyksensä uusiksi – mistä se kertoo, vai kertooko mistään? appeared first on Byyri.

28. helmikuuta 2019 jäi suomalaiseen jalkapallohistoriaan päivänä, jona perustettiin Suomen pohjoisin jalkapalloseura, Ivalon Palloseura.

Ivalo on Pohjois-Lapin hallinnollinen keskus, jonka taajamassa asuu noin 3000 ihmistä. Ivalon taajama kuuluu Inarin kuntaan, joka on pinta-alaltaan Suomen suurin kunta. Ivalon perinteisiin joukkueurheilulajeihin on kuulunut jääkiekko ja lentopallo, joiden parissa viihtyy yli 100 junioria.

Ivalolainen jalkapallo sai alkunsa yleisseura Lapin Susien alajaostona heinäkuussa 2017. Tuleva kesä on siis ivalolaisen jalkapallohistorian kolmas ja uuden seuran ensimmäinen.

– Meillä on aktiivisia pelaajia jo aika paljon, mukaan lukien oma 13-vuotias poikani, joka elää ja hengittää jalkapalloa. Kaikilla seuran perustajajäsenillä on omia lapsia mukana seuran junioreina, kertoo puheenjohtaja Tutta Romakkaniemi.

Seuran perusti kahdeksan aktiivia, joista kuvassa ovat Tero Leppiaho ja Tutta Romakkaniemi (Kuva: Mikko Rahja).

Olosuhteet hyvällä tasolla

Vaikka seura on nuori ja sijaitsee todella pohjoisessa, olosuhteet ovat kunnossa.

– Meillä on kesäisin käytössä noin viisi vuotta vanha tekonurmi, joka sijaitsee Ivalon yleisurheilukentällä. Olemme ottaneet kentän vapun tienoilla käyttöön ja saaneet harjoitella syyskuun loppuun asti ulkona. Näillä leveysasteilla lokakuussa alkaa olla jo turhan kylmät kelit jalkapallolle, kertoo Romakkaniemi.

Viime kesänä Ivalossa harjoitteli komea määrä junioreita, huomioon ottaen senkin, kuinka nuori laji jalkapallo on kyseisellä alueella.

– Meillä oli viime kesänä 5-8-vuotiaita lapsia 40 ja 9-13-vuotiaita noin 30. Vanhemmat 05-06-syntyneet pelasivat Lapin harrastesarjassa. Pelit menivät hyvin, tytöt ja pojat tykkäsivät kovasti. Lisäksi olemme osallistuneet kahtena viime kesänä Lapissa pelattavaan Revontuli Cupiin, kertoo seuran valmentaja, aikoinaan RoPS:n junioreissa pelannut Tero Leppiaho.

Talvisin Ivalossa on treenattu kahdessa pienessä liikuntasalissa futsalia. Talviharjoittelun olosuhteisiin on silti tulossa muutosta lähitulevaisuudessa, sillä Ivaloon ollaan rakentamassa uutta yhteiskoulua, johon on suunnitelmien mukaan tulossa isompi liikuntasali.

Ivalosta osallistuttiin Lapin harrastesarjaan viime kesänä Lapin Susien alaisuudessa.

Talvella Ivalossa pelataan futsalia liikuntasaleissa.

Intressinä saada lapset liikkumaan

Ivalon Palloseuralla on maltilliset tavoitteet, ja kasvua aiotaan hakea hallitusti.

– Nyt aletaan rakentamaan historiaa ja perinteitä jalkapallon ympärille myös Ivaloon. Täällä ei ole ollut käytännössä minkäänlaista jalkapallokulttuuria eikä entisiä jalkapallon pelaajia. Tavoitteena on saada vanhempia kiinnostumaan lajista ja rakentaa verkostoa seuran ympärille, toteaa Leppiaho.

Romakkaniemen mukaan intresseissä on saada liikkumaan ne lapset, joille ei aiemmin ole löytynyt sopivaa urheilulajia.

– Toivottavasti myös joskus tulevaisuudessa seurasta löytyisi aikuisille omat joukkueet. Olisi hienoa saada tarjottua kaikenikäisille mahdollisuus pelata jalkapalloa, Romakkaniemi sanoo.

Palloliitto ja RoPS mukana auttamassa

Palloliiton Pohjois-Suomen piirissä ollaan iloisia uudesta, Suomen pohjoisimmasta jalkapalloseurasta.

– On tietenkin hienoa, että jalkapallo kiinnostaa ja liikuttaa ihmisiä aivan Suomen pohjoisimmissakin osissa. Erikoisseura keskittyy omaan lajiinsa ja edesauttaa jalkapallon kehittymistä alueella, piirin kilpailusihteeri Malla Rautava toteaa.

– Jalkapallon harrastaminen on todella haasteellista pohjoisessa, johtuen lähinnä sää- ja keliolosuhteista. Lisäksi maantieteellisesti hyvin laajan Pohjois-Suomen piirin sisällä pelimatkat ovat todella pitkiä. Rakkaudesta tähän hienoon lajiin, jokainen tekee silti kaikkensa, jatkaa Rautava.

Suomifutislegenda Mika Nurmela kävi pitämässä jalkapallokoulua Ivalossa kesällä 2017.

Piiri on kerennyt auttamaan myös Ivalon jalkapallotoiminnan aloittamisessa muun muassa valmentajakurssien muodossa.

– Palloliiton puolesta neuvomme uusia seuroja yhdistyksen perustamisessa sekä annamme ohjeet sitä, miten haetaan Suomen Palloliiton jäseneksi. Kun seura on saatu lisättyä jäsenrekisteriimme, koulutamme seuran ihmisiä liiton eri järjestelmien käytössä, jotta he saavat pelaajat kentälle ja pallon pyörimään sääntöjen mukaisesti, päättää Rautava.

280 kilometriä etelämpänä sijaitseva Rovaniemen Palloseura on myös tarjonnut jo auttavan kätensä Ivalon suuntaan.

– RoPS haluaa olla mukana tukemassa ja kehittämässä ivalolaista jalkapallotoimintaa. Tarjoamme koulutustukea paikallisille valmentajille ja pelaajille sekä hyviä toimintamalleja toiminnan pyörittämiseen. Olemme luoneet vajaan vuoden verran seurayhteistyöverkostoa ja Ivalon Palloseuran on tarkoitus olla yksi seuroista, RoPS:n nappulapäällikkö Juho Luukkonen kertoo.

– Jalkapallo on kuitenkin Suomen suosituin harrastus ja senkin vuoksi on tärkeää, että meillä pysytään harrastamaan myös niinkin pohjoisessa kuin Ivalossa, Luukkonen toteaa.

Kuvat: Tero Leppiaho

The post Suomen pohjoisin jalkapalloseura perustettiin helmikuussa Ivaloon – ”Täällä ei ole ollut käytännössä minkäänlaista jalkapallokulttuuria” appeared first on Byyri.

Syksy voi olla synkkää aikaa sekä kannattajille että seuroille, mutta Espoon Palloseurassa koettiin syys-lokakuussa pelkkää riemua – seuran valmennuspäällikkö Boris Wistuban sekä nykyisen FC Inter -luotsi José Riveiron käynnistämä EPS-metodi valmistui kolmen vuoden työn jälkeen, ja miesten edustus juhli sarjanousua Kakkoseen.

Vielä muutama vuosi sitten asiat olivat toisin – edustus tahkosi Nelosta, ja lahjakkaimmat juniorit vaihtoivat maisemaa viimeistään C-juniori-iässä, kun paikalliskilpailijat FC Honka sekä FC Espoo keräsivät rusinat pullasta. Vaikka pelaajia riitti, seuratyöntekijöitä oli vain kolme eikä yhtenäisestä ja selkeästä valmennuslinjasta ei ollut tietoakaan.

Vuodesta 1990 EPS:ssa vaikuttanut Tom Jolkkonen näki vaikeat ajat läheltä. Hän kertoo ylpeydellä seuran nykytilanteesta ja kuvailee takavuosien toimintaa ”vanhaksi Espoon Palloseuraksi”.

Jolkkonen näkee, että EPS:n nousu alkoi vuonna 2015, kun Jari Kanth aloitti pestinsä toiminnanjohtajana. EPS satsasi samana vuonna muihinkin toimihenkilöihin, mielenkiinto seuraa kohti nousi ja hiljalleen pelaajien joukkopaot loppuivat. Samana vuonna edustus nousi Jussi Leppälahden johdolla Kolmoseen.

”Nousu oli suuren työn takana”

Mielenkiinto EPS:n ympärillä tuskin laantuu ensi vuonna, kun Espoonlahdessa pelataan Kakkosta. Kaudella 2017 Kolmosen keskikastiin sijoittunut EPS hävisi tällä kaudella vain kahdesti ja eteni lopulta historialliseen lohkovoittoon. Päävalmentaja Kalle Tallqvist sai luotua valmennustiiminsä kanssa voittavan ryhmän.

– Nousu oli suuren työn takana. Saimme ryhmän lopullisesti kasaan suhteellisen myöhään keväällä, mutta kasvoimme kauden mittaan. Esitykset paranivat syksyä kohti samaan aikaan kuin tuloksetkin, Tallqvist toteaa.

EPS päästi Kolmosen 22 ottelussa vain yhdeksän maalia, mikä oli selvästi vähiten lohkon kaikista joukkueista. Joukkue piti maalinsa puhtaana kauden kuudessa viimeisessä ottelussa.

– Kävimme talvella puolustamista läpi aika perusteellisesti. Kenttätasapainon pitäminen oli vahvasti esillä koko kauden ajan, myös hyökätessä. Se toimi meillä todella hyvin. Vastustajat eivät saaneet vahingossakaan vaarallisia vastahyökkäyksiä, Tallqvist sanoo.

EPS:n materiaali oli PK-35:n ohella lohkonsa eliittiä. Veikkausliigassakin esiintyneiden Juuso Kevarin, Mikko Inkin ja Jesse Saarisen lisäksi punapaitaa kantoi monia ylemmiltä sarjatasoilta tuttuja nimiä, kuten Janne Veija sekä Faton ja Valdrin Seferi.

Myös seuran C-junioreita kuluneella kaudella valmentanut FC Honka -ikoni Jussi Vasara piipahti kentällä pariin otteeseen. Tallqvist kertoo, että nimimiehiä saatiin houkuteltua puhtaasti kontaktien kautta, eikä EPS:n tarvinnut availla rahanyörejään.

Kakkonen tuo uudet haasteet

Kaudelle 2018 Helsingin ja Uudenmaan Kolmosesta Kakkoseen nousseet joukkueet saivat huomata, että hyppy liiton sarjoihin on suuri. FC Honka/Akatemia pääsi komeasti keskikastiin ja NJS säilyi niukasti, mutta LPS sekä HIFK/2 tippuivat takaisin Kolmoseen.

Sekä Kakkosessa että Ykkösessä itse pelannut Tallqvist tiedostaa, että nousijajoukkue saa ensi kaudella kovan haasteen.

– Tavoitteenamme on säilyä ja viedä seuraa eteenpäin. Minulla on kunnianhimoiset tavoitteet EPS:n päävalmentajana, mutta katsotaan, mitä talvi tuo tullessaan. Meillä ei toistaiseksi ole sopimusta ensi kaudesta kenenkään pelaajan kanssa, joten joukkueen rakentaminen on vielä edessä.

Tallqvist pelasi itse yhdeksässä Kolmosen ottelussa, muttei osaa sanoa, jatkuuko oma pelaajaura. Hän on ollut asian suhteen yhteydessä kollegaansa Marko Kolsiin, jonka edustama VJS nousi niin ikään Kakkoseen.

– Viimeisen viiden vuoden ajan olen harkinnut lopettamista, mutta aina ne nappikset on tullut kaivettua esiin. Saa nähdä.

Edustuksen lisäksi Tallqvist valmentaa EPS:n B-poikia. Toistaiseksi nuoria pelureita ei ole juurikaan näkynyt edustuksen riveissä, mutta muutama B-juniori liittyy talvella edustuksen harjoitusrinkiin. Tallqvistin mukaan seuran prosessi näyttää hyvältä, ja pelaajilla on viimein selkeä polku edustusjoukkueeseen asti.

Suur-Espoonlahdessa elää valtava potentiaali

Espoon edustusjalkapalloilun kenties suurimpana ongelmana on nähty se, ettei espoolaisfutiksen lippulaivaa FC Honkaa koeta koko kaupungin juttuna. FC Honka tunnetaan ennemmin Suur-Tapiolan seurana siinä missä FC Espoo liitetään Suur-Leppävaaraan.

EPS ponnistaa Suur-Espoonlahdesta, jossa on yli 55 000 asukasta. Runsaat 1 700 lisenssipelaajaa takaavat sen, että seuralla on merkittävä asema alueen urheilussa. Vielä vuosikymmenen alussa seuran nappulat aloittivat uransa eteläisen Espoon hajanaisilla hiekkakentillä, mutta nykyään Espoonlahden urheilupuiston kolme tekonurmikenttää ja klubitalo muodostavat EPS:lle selkeän kotipaikan.

Seuran potentiaalista nähtiin välähdys syyskuun alussa, kun lähes 500 katsojaa ahtautui Espoonlahden urheilupuistoon seuraamaan Kolmosen kärkitaistoa EPS:n ja PK-35:n välillä. Katsomossa ja kentän laidalla oli omien junioreiden lisäksi paljon takavuosien epsiläisiä.

– Liikutamme päivittäin lukuisia perheitä, ja EPS voisi olla koko Suur-Espoonlahden yhteinen juttu. Meillä on selkeä identiteetti täällä – pelaajilla on päällä punaista ja valmentajilla mustaa, ja kaikkia tervehditään. Ensi kaudella edustus alkaa panostamaan tapahtumiin toden teolla, Jolkkonen sanoo.

– Paikallinen futis on parasta viihdettä ainakin minulle, kun saa katsella putkikatsomossa omaa seuraa ja omia kundeja. On se jotenkin helvetin siistiä, oli sarjataso sitten Vitonen tai Kolmonen – ensi kaudella sitten Kakkonen.

Kuva: Teemu Levänen

The post Espoon pieni jättiläinen päätti korpivaelluksensa – EPS nousi ensi kertaa Kakkoseen appeared first on Byyri.