Väitteiden paikkansapitävyyden tutkimisesta vastaa itsenäinen ja riippumaton komissio, jonka käsissä Cityn tulevaisuus tällä hetkellä lepää. Jos komissio toteaa Valioliigan syytökset oikeellisiksi, odottaa manchesterilaisia sanktio, joka voi olla mitä tahansa pistemenetyksistä viimeaikaisten mestaruuksien riistämiseen ja jopa sarjapaikan menettämiseen.

Ei kuitenkaan kannata pidättää hengitystään tuomiota odotellessa. Tutkinnan aikataulusta ei vielä tässä kohtaa osata sanoa mitään, mutta todennäköisesti edessä on vuosien mittainen oikeustaistelu, jonka aikana Cityn fanit – sekä tietysti muu jalkapalloyhteisö – joutuu elämään jatkuvan epävarmuuden vallitessa.

Voi olla, että jalkapalloyleisön on syytä tottua tämänkaltaiseen epävarmuuteen, sillä vaikka Cityä vastaan asetetut syytökset ovat vakavimmat, mitä englantilaisen pääsarjajalkapallon historia on nähnyt, ei kyseessä suinkaan ole tämän hetken ainoa merkittävä oikeustaistelu eurooppalaisessa huippujalkapallossa.

Vain muutamaa viikkoa ennen kuin Valioliiga julkisti omat syytöksensä, Italian Jalkapalloliitto oli lätkäissyt Juventukselle 15 pisteen rangaistuksen seuran taloustilanteen vääristelystä ja pelaajien markkina-arvon keinotekoisesta paisuttamisesta.

Juventus hyödynsi pelaajakaupoissaan poistona tunnettua kirjanpidollista menetelmää, jonka perusteella uuden hankinnan hinnan voi jaksottaa kirjanpitoon sille ajalle, jonka hankinta tuottaa arvoa. Jalkapallossa hankitun pelaajan siirtosumma jaksotetaan yleisesti koko tämän sopimuksen ajalle. Täten esimerkiksi Cristiano Ronaldon, joka kesällä 2018 teki Juventuksen kanssa neljän vuoden sopimuksen, 117 miljoonan euron hankintahinta näkyi kirjanpidossa 29 miljoonana per vuosi neljän vuoden ajan.

Poistojen tekemisessä ei ole mitään väärää. Kyseessä on täysin yleinen toimintatapa niin jalkapallossa kuin muillakin liiketoiminta-aloilla. Juventuksen toiminta rikkoi kuitenkin hyviä kirjanpidollisia periaatteita, sillä seura manipuloi kirjanpitoaan paisuttamalla myymiensä pelaajien arvoa keinotekoisesti.

Siinä, missä pelaajaoston voi jaksottaa kirjanpitoon useammalle vuodelle, kirjataan pelaajamyynnit yleensä kertaluonteisena eränä sille tilikaudelle, jonka aikana myynti tapahtuu. Myyntien arvoa paisuttamalla Juventus sai taloustilanteensa näyttämään merkittävästi paremmalta kuin mitä se todellisuudessa oli.

Tunnetuin esimerkki on kesältä 2020, jolloin Miralem Pjanić siirtyi Juventuksesta Barcelonaan Arthur Melon matkatessa toiseen suuntaan. Paperilla kyse ei ollut vaihtokaupasta, vaan seurat maksoivat kummastakin pelaajasta siirtokorvauksen – Barcelona 60 miljoonaa euroa Pjanićista ja Juventus 72 miljoonaa Arthurista.

Kumpikin seura sai merkattua myynnin yhden tilikauden tuloksi, mikä auttoi niitä saamaan kirjanpitonsa Financial Fair Playn vaatimiin rajoihin. Koska Arthur teki viiden vuoden sopimuksen, oli Juventuksen kirjanpidollinen kulu sinä vuonna vain 14,4 miljoonaa euroa. Toisin sanoen Juventus oli, kirjanpidollisesta näkökulmasta, tehnyt voittoa 45,6 miljoonaa.

Suurin ongelma siirrossa oli kuitenkin se, ettei kumpikaan pelaajista ollut siirtosummansa arvoinen.

Juventus oli käyttänyt samanlaista menetelmää vuotta aiemmin, kun se oli samana kesänä hankkinut Danilon Manchester Citystä ja lähettänyt João Cancelon toiseen suuntaan. Juventus teki kaupassa kirjanpidollisesti lähes 60 miljoonan euron voiton.

Serie A:n siirtoja valvova komitea Covisoc ilmoitti vuonna 2021 Italian Jalkapalloliitolle, että Juventus oli vuosien 2018–2021 välillä paisuttanut jopa 42 myymänsä pelaajan arvoa vääristelläkseen kirjanpitoaan. Juventus oli toisin sanoen myynyt pelaajia, usein osana vaihtokauppaa, merkittävästi näiden todellista arvoa kalliimmalla. Tämä johti lopulta seuran saamaan 15 sarjapisteen menetykseen.

Koska Juventus on pörssilistattu yhtiö, liittyivät tutkintaan lopulta myös Torinon yleinen syyttäjä sekä Italian talouspoliisi. Ja tässä kohtaa tapaus menee todella mielenkiintoiseksi.

Italian Jalkapalloliitto ehti jo viime vuoden huhtikuussa todeta, ettei pelaajien arvoa voi määrittää niin yksiselitteisesti, että Juventusta (tai 10 muuta tutkinnan alaisena ollutta seuraa) voitaisiin rankaista. Juventus on kuitenkin pörssiyhtiönä erityisen tarkastelun alla, ja pörssilistattujen seurojen valvomisesta vastaava elin jatkoi asian penkomista. Samanaikaisesti Torinon yleinen syyttäjä tutki Juventuksen toimia toisella sektorilla.

Vanha Rouva ilmoitti koronakriisin alkaessa, että sen pelaajat olivat yhteisesti hyväksyneet neljän kuukauden palkan pidätyksestä auttaakseen talousvaikeuksissa ollutta seuraa. Myöhemmin kuitenkin selvisi, että Juventus oli luvannut korvata menetetyt palkkatulot myöhemmässä vaiheessa – pimeästi.

Jos syyttäjä löytää riittävästi todisteita pimeälle palkkojen maksulle, ajautuu Juventus tilanteeseen, jossa kilpailukielto Uefan alaisiin kilpailuihin ja uusi kierros Serie B:n kautta ovat hyvinkin mahdollisia seuraamuksia. Nämä ovat kuitenkin ongelmista pienimpiä. Pörssiyhtiönä Juventus voisi saada syytteen myös veropetoksesta sekä kirjanpitorikoksesta, ja mahdolliset rikosoikeudelliset seuraamukset kantaisivat huomattavasti urheilullisia sanktioita pidemmälle.

Niin Juventuksen kuin Manchester Citynkin esimerkki näyttää, mihin kansainvälisessä jalkapallossa on tultu. Kun raha määrittää entistä enemmän sitä, kuka pärjää kansainvälisillä kentillä, yrittävät seurat hakea taloudellista etulyöntiasemaa kaikin mahdollisin keinoin. Välillä keinot pysyvät lain tai lajin sisäisten sääntöjen rajoissa, välillä eivät.

Jalkapallon kaupallistuessa fanien kannattaakin tottua siihen, että oikeustaisteluista tulee osa arkipäivää. Mitä enemmän Uefa yrittää seurojen tuhlaamista rajoittaa, sitä enemmän seurat panostavat keinoihin, joilla näitä sääntöjä voidaan kiertää.

Cityn toimet ovat saaneet useat valioliigaseurat vaatimaan tiukempaa säätelyä huippujalkapalloon. On kuitenkin naiivia uskoa, että pelkkä sääntelyn tiukentaminen pitäisi suuruutta kaipaavat omistajat ja seurapomot aisoissa.

Aiemmassa oikeustaistelussaan Uefaa vastaan – jonka City onnistui lopulta voittamaan – seura teki selväksi, että se aikoo tehdä kaikkensa puolustaakseen itseään myös kentän ulkopuolella. City ei varmasti tule säästämään kustannuksia myöskään taistelussa Valioliigaa vastaan.

Eikä sen tietysti nykyisessä asemassaan tulisikaan. City on jo kauan sitten kasvanut joksikin aivan muuksi kuin jalkapalloseuraksi. Se on yli 700 miljoonan euron liikevaihtoa pyörittävä yritys ja osa City Football Groupia, joka omistaa kokonaan tai osittain 12 jalkapalloseuraa ympäri maailmaa. Manchester Cityn ydintuote saattaa olla jalkapallo, mutta sen tavoitteet ovat jo kauan sitten ulottuneet paljon pelkkää jalkapalloa korkeammalle.

Juventus puolestaan on hyvinkin avoimesti hylännyt identiteettinsä jalkapalloseurana ja alkanut katsoa itseään elämäntapabrändinä. Sekä Ronaldon hankkiminen vuonna 2018, brändilogon uudistaminen vuonna 2019 että Andrea Pirlon palkkaaminen vuonna 2020 ovat olleet ennen kaikkea markkinoinnillisia, eivät urheilullisia, tekoja.

Sekä Juventusta että Cityä johdetaan kuin suuryritystä. Ja siihen narratiiviin oikeustaistelut sopivat oikein hyvin.

Liike-elämä on täynnä jatkuvia oikeustaisteluja. 2010-luvun alussa Apple ja Samsung haastoivat toisensa oikeuteen yli 50 kertaa kahden vuoden aikana. Useat tupakka- ja alkoholibrändit ovat käyneet oikeustaisteluja vuosikymmeniä yrittäessään puolustaa omaa brändiviestintäänsä, joka ei ehkä aina ole sopinut yhteen reaalimaailman faktojen kanssa. Oikeussalissa istuminen kuuluu monella tapaa suuryrityksen johtamiseen.

Jatkuvasti kaupallistuva jalkapallomaailma taas on saanut vasta ensipuraisun niistä oikeustaisteluista, joita se saa tulevaisuudessa todistaa. Kun raha määrittää kehityksen suunnan, käyttävät seurat kaikki käytössään olevat keinot puolustaakseen omaa taloudellista asemaansa. Ne seurat, jotka onnistuvat voittamaan raastuvassa, voittavat todennäköisesti myös kentällä.

Huippujalkapallon tulevaisuus tullaan todennäköisesti määrittämään ennemmin oikeussalissa kuin nurmen pinnalla.

The post Sallisen sivukatsomo: likainen, kaunis peli appeared first on Byyri.

Celtic ja Rangers, Liverpool ja Manchester United, AS Roma ja Lazio, Barcelona ja Real Madrid. Elämää suurempia ottelupareja vai yhä viihteellistyvän huippufutiksen päämääriä tehokkaasti ajavia vastakkainasetteluja? Tietokirjailija, FT Mika Rissasen kirjoittama teos Kadut, kentät ja katsomot. Jalkapalloderbyjen kiihko ja lumo ei anna kysymykseen yksiselitteisiä vastauksia, vaan osoittaa syitä sille, miksi jalkapallolla on aina historiasta nykypäivään saakka ollut kykyä ulottaa vaikutuksensa joko-tai-kysymysten tuolle puolen. 

Derbyjen matkassa halki Euroopan 

Kuten yllä mainituista ottelupareista voi päätellä, Rissanen ei ole valinnut tarkastelukohteitaan kaikkein puritaanisimman derby-käsityksen valossa, vaan tilaa saavat myös eri maiden kontekstissa merkittävät kansallisen tason hegemoniakamppailut. Kirja syventyy yhteentoista ikoniseen ottelupariin eri puolilta Eurooppaa ja avaa niiden kautta jalkapallon mukanaan kantamia historiallisia, yhteiskunnallisia, sosiaalisia ja jossain tapauksissa myös uskonnollisia merkityksiä. 

Kirja lähtee liikkeelle hieman tunnustellen ja tarttuu Old Firmiin, Liverpoolin ja Manchester Unitedin väliseen North-West Derbyyn sekä El Clásicoon, joiden historiallis-yhteiskunnalliset taustat lienevät varsin tuttuja myös monille vähemmän fanaattisille jalkapallon seuraajille. Kriittisessä lukijassa kirjan alku herättää välittömästi kysymyksiä, siitä ovatko kirjailija ja kustantaja halunneet pelata turhankin varman päälle. Miksi juuri derbyt ovat kiinnostava näkökulma, vaikka toinen puoli totuutta on se, että jalkapallo ja kannattajuus elävät ja hengittävät myös vuoden kaikkina muina päivinä? 

Varmistelevan alun jälkeen kirja saa kuitenkin vauhtia ja yllätyksellisyyttä. Rissanen ottaa käsittelyyn niin Ajaxin ja Feyenoordin ilmentämän kiiltokuvapoikien ja satamatyöläisten välisen kilvoittelun, Pohjois-Saksan Politisches Derbyn, kuin myös porvarillista kahvilafutista edustavan Austrian ja Wienin esikaupunkeja edustavan Rapidin paikallisväännön. 

Näiden välissä Rissasen katse viipyy hetken ikuisen kaupungin yhtä ikuisessa kamppailussa AS Roman ja Lazion välillä, ennen siirtymistään Balkanin kautta maanosien rajalle Istanbuliin. Etenkin kirjan loppuosan otteluparit yhdistettynä alueiden levottomaan lähimenneisyyteen onnistuvat vakuuttamaan lukijan siitä, etteivät pelin ja katsomoiden yhteiskunnalliset ulottuvuudet ole vielä 2000-luvullakaan lyhistyneet salonkikelpoisen viihdetuotteen jalkoihin läheskään kaikkialla Euroopassa. 

Lopulta teos nappaa nimiinsä varmaotteisen voiton sen toisella puoliskolla. Kirjan soljuessa eteenpäin pääsevät kiinnostavalla tavalla esiin niin jalkapallon historia, lajin menneisyydessä eri puolilla maanosaa vallinneet valtakeskittymät kuin myös lajikulttuurin merkitys osana kaupungistuvaa Eurooppaa. Sisällöllisestä runsaudestaan huolimatta Rissasen teksti on alusta loppuun saakka sujuvaa ja kirjan edetessä myös derby-näkökulman merkitys terävöityy. Lopulta se muodostuu erinomaiseksi rajaukseksi, kun tavoitteena on kunnianhimoinen yritys ymmärtää ja selittää jalkapalloa pelikentillä sekä niiden ulkopuolella. 

Kirjan yhtenäisyyden takana on Rissasen vankka ammattitaito tietokirjailijana. Se huokuu ennen kaikkea tavassa, jolla hän liikkuu haparoimatta eri maiden poliittis-yhteiskunnallisissa maisemissa pitäen kuitenkin katseen tiukasti pallossa. Teos on erinomaisesti kirjoitettu, mikä luo tukevan pohjan sen ehdottomiin ansioihin lukeutuvalle monipuolisuudelle. Kiinnostavien, hyvin erilaisten otteluparien valinnan ohella tämä heijastuu myös siihen, ettei Rissanen pelkää käsitellä positiivisen yhteisöllisyyden rinnalla myöskään jalkapallokatsomoiden tunnettuja lieveilmiöitä.

Huliganismin ja väkivallan tapaisten vaikeiden teemojen kohdalla kirjoittaja pitää lujasti kiinni analyyttisestä otteestaan ja jättää tulkinnoillaan tilaa myös lukijan omille ajatuksille. Puhtaimmillaan tämä ilmenee esimerkiksi siinä, kuinka Rissanen punnitsee suurten otteluparien ja kaupallistumisen suhdetta tai pohtii St. Paulin ja Hansa Rostockin kantamien poliittisten leimojen totuudenmukaisuutta. 

Tärkeä yleisteos suomenkieliseen futiskirjallisuuteen 

Kadut, kentät ja katsomot. Jalkapalloderbyjen kiihko ja lumo on erittäin toimiva perusteos omalla aihealueellaan. Samalla se vyöryttää lukijan eteen hiotussa muodossa valtavan määrän anekdootteja sekä ymmärrystä siitä, miksi jalkapallo on aikojen saatossa noussut ei ainoastaan urheilullisesti, vaan myös yhteiskunnallisesti ja sosiaalisesti elintärkeään asemaan eri puolilla Eurooppaa. 

Tältä osin se onkin erinomainen lisä suomenkielisen jalkapalloa käsittelevän tietokirjallisuuden kentälle. Lisää painoarvoa teokselle antaa myös sen käyttämä monipuolinen lähdeaineisto, jonka johdattamana lukija voi halutessaan uppoutua akateemisen jalkapallotutkimuksen syövereihin.

Monista kiinnostavista yksityiskohdista huolimatta teoksen on vaikea nähdä tarjoavan maata mullistavaa sisältöä jalkapallokirjallisuutta jo entuudestaan tunteville lukijoille. Kolikon kääntöpuolena se toimii kuitenkin erinomaisena johdatuksena ja yleiskatsauksena jalkapalloon osana eurooppalaista yhteiskuntaa, mikä on nykyajassa erittäin ajankohtainen ja tarpeellinen näkökulma.

Muiden muassa Qatarin MM-kisat ja Valioliigan taloudellinen ylivoima ovat ilmiöitä, jotka pakottavat jalkapallon seuraajia kohtaamaan sen tosiasian, että taloudellinen ja poliittinen valta ovat kietoutuneet tiiviisti ja läpinäkyvästi osaksi rakasta lajia. 

Lisääntynyt keskustelu jalkapallon yhteiskunnallisesta osasta on jo tässä kohtaa monipuolistanut suuren yleisön ymmärrystä lajista, mitä varmasti pidettiin silmällä, kun Rissasen kirja julkaistiin viime vuonna. Hän ruotii tekstissään asiantuntevasti ilmiön pohjavireitä, ja kirjan voikin toivoa päätyvän mahdollisimman monen tulevaisuuden jalkapallokirjoittajan käsiin. Moninaisine teemoineen kirja on omiaan ruokkimaan innostusta jalkapallon yhä syvempään tutkimiseen, myös lajin suurten keskusten ja seurajoukkueiden ulkopuolelta.

Tämänkaltainen kiinnostus sekä sen nostattama kysyntä ovatkin loppukädessä avaimia siihen, että kirjakaupoissa tarjolla oleva jalkapallokirjallisuus on tulevaisuudessa yhä kirjavampaa ja esimerkiksi aihevalinnoiltaan rohkeampaa.

The post Kirja-arvostelu: Kadut, kentät ja katsomot vie derby-matkalle halki Euroopan appeared first on Byyri.

Allegrin miehistölle toinen kausi alkaa kuitenkin hyvin epätavallisissa merkeissä. Juventus nimittäin pelaa tulevana keväänä – Barcelonan tapaan – Mestarien liigan sijasta Eurooppa-liigan pudotuspelejä.

Kevään 2015 Mestarien liigan finaalissa toisensa kohdannut kaksikko voi silti ajatella, että huonomminkin olisi voinut käydä. Vuotta myöhemmin finaaliin yltänyt, mutta nyt alkulohkonsa jumboksi jäänyt, Atlético Madrid ei nimittäin pelaa europelejä MM-kisojen jälkeisellä kauden puolikkaalla ollenkaan.

Kolmen taloudellisesti merkittävän eurooppalaisjätin putoaminen Mestarien liigan lohkovaiheessa on kuitenkin enemmänkin anomalia kuin aito kuva eurooppalaisen jalkapallon tilasta.

Todellisuudessa esimerkiksi huonoimman alkukautensa 10 vuoteen pelanneen Liverpoolin selviytyminen pudotuspeleihin yhdeksän pisteen marginaalilla, Tottenhamin lohkovoitto ja Rangersin ”saavuttama” historian huonoin lohkovaiheen tulos kertovat aidompaa kieltä siitä, missä eurokentillä tällä hetkellä mennään.

Jalkapallosta kun on tullut viimeisten 10–15 vuoden aikana ennustettavampaa, ja sitä kautta mauttomampaa, värittömämpää ja hajuttomampaa, kautta Euroopan.

Hyvin pieni joukko täysin poikkeuksellisia eliittiseuroja on karannut etumatkalle, joka alkaa olla täysin mahdoton kiinni kurottavaksi ilman radikaaleja sääntömuutoksia.

Euroopan nykyiset kärkiseurat voittavat enemmän pelejä kuin koskaan aikaisemmin, suuremmalla maalierolla kuin koskaan aikaisemmin ja rikkovat enemmän kansallisia sekä kansainvälisiä ennätyksiä kuin koskaan aiemmin.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana Euroopassa on todistettu ensimmäistä triplaa niin Espanjassa, Italiassa kuin Saksassakin. Englannissa on nähty historian ensimmäinen kansallinen tripla. Samalla ajanjaksolla sekä Espanjassa, Italiassa että Englannissa on rikottu 100 pisteen haamuraja ensimmäistä kertaa. Mestarien liigakin voitettiin 2010-luvulla kolme kertaa putkeen – ensimmäistä kertaa sitten 1970-luvun alun.

Kaikki tämä kertoo siitä, kuinka suureksi kuilu absoluuttisen eliitin ja Euroopan kakkoskorin seurojen välillä on revennyt. Siinä, missä 1990-luvulla Mestarien liigan voittoa juhli yhdeksän eri seuraa, on viimeisen kymmenen vuoden aikana samaan yltänyt vain viisi seuraa. Suurin yhteinen nimittäjä näille on raha.

Viimeiset 12 Mestarien liigaa on kaikki voitettu sellaisten seurojen toimesta, jotka kuuluvat Euroopan kymmenen rikkaimman seuran joukkoon. Viimeisten 15 vuoden ajanjaksolla ainoa poikkeus tuohon ryhmään on José Mourinhon Inter.

Kuilu ei kuitenkaan esiinny vain Mestarien liigassa. Jokaisessa Euroopan neljästä suurimmasta sarjasta mestaruuden voittaneiden joukkueiden pistekeskiarvo on kohonnut yli kymmenellä pisteellä vuosituhannen vaihteesta. Samalla Mestarien liigan paikoille selvinneiden eri joukkueiden määrä on pudonnut kolmanneksella.  

Taloudellinen eriarvoistuminen on arkipäivää myös pienemmissä sarjoissa. Veikkausliigassa sama seura on voittanut mestaruuden 10 kertaa viimeisten 13 vuoden aikana. Itävallassa mestari ei taas ole vaihtunut kertaakaan yhdeksään vuoteen.

Eurooppalainen jalkapallo on niin paljon ennalta-arvattavampaa kuin 2000-luvun alussa, että jopa jalkapallokapitalismin raamattu, Deloitte Football Money League, on varoittanut taloudellisten tekijöiden määrittävän liiaksi sitä, mitä kentän tasolla tapahtuu.

Siksi on äärimmäisen virkistävää, kun jossain rahan kyllästymistä sarjoista tapahtuu jotain odottamatonta – kun jokin seura uskaltaa uida vastavirtaan ja onnistuu yrityksessään. Tarinat, kuten Royale Union Saint-Gilloisen mestaruus tai Bodø/Glimtin nousu Norjan merkittävimmäksi seuraksi, toimivat vielä nykypäivänäkin linkkinä jalkapallon syvimpiin arvoihin.

Yksi tämän kauden mielenkiintoisimmista tarinoista löytyy Pamplonasta, mistä kotoisin oleva AC Osasuna keikkuu 12 ottelukierroksen jälkeen La Ligan seitsemännellä sijalla.

Kun kolmannes kaudesta on pelattu, Osasuna on vain kolmen pisteen päässä Mestarien liigan paikoista, kaksi pistettä Eurooppa-liigaan oikeuttavaa paikkaa perässä ja vain pisteen päässä Konferenssiliigaa tarkoittavasta kuudennesta sijasta.

Osasunan menestys ei vaikuta olevan mikään tähdenlento, sillä joukkueiden välisiä voimasuhteita realistisesti kuvaavan pisteodottaman mukaan seuralla menee vielä paremmin. Osasuna on pisteodottamaan perustuvan sarjataulukon mukaan ollut tällä kaudella La Ligan kuudenneksi paras joukkue.

Joukkue taistelee aidosti pääsystä europeleihin ensimmäistä kertaa 15 vuoteen – huolimatta siitä, ettei se ota käytännössä ollenkaan osaa jalkapalloa nykyisin niin paljon määrittäviin siirtomarkkinoihin.

Osasuna on historiansa aikana käyttänyt enimmilläänkin pelaajahankintoihin yhden siirtoikkunan aikana 14 miljoonaa euroa. Seurahistorian kallein yksittäinen hankinta maksoi noin kahdeksan miljoonaa. Viime kesänä Osasuna poltti siirtoihin kaikkiaan hurjat kaksi miljoonaa.

Vertailun vuoksi todettakoon, että esimerkiksi samoista sijoista kilpaileva Real Sociedad hankki uusia pelaajia 53 miljoonalla, Real Betis 18 miljoonalla ja sarjanousija Almeria 37 miljoonalla. Muun maailman taloudellisista realiteeteista irtautuneessa Valioliigassa sarjan pienemmän budjettiluokan seuroista Nottingham Forest poltti 162 miljoonaa ja esimerkiksi Brentford ja Fulham kummatkin yli 50 miljoonaa.

Osasuna on toki hankkinut pelaajia vapailla siirroilla, mutta sen palkkabudjetti, joka määrittää menestystä huomattavasti siirtoihin käytettyä rahaa paremmin, on kuitenkin vasta La Ligan 13. suurin.

Siirtomarkkinoilla riehumisen sijasta Osasunassa onkin päätetty panostaa omiin junioreihin. Tämä lähestymistapa on ollut aina osa seuran identiteettiä, mutta kevään 2014 Segunda Divisióniin putoamisen jälkeen Pamplonassa päätettiin nostaa panostus omaan akatemiatoimintaan täysin uudelle tasolle ja tehdä siitä koko seuran kivijalka.

Nyt Osasunan junioriakatemia on yksi maailman parhaista. Edustusjoukkueessa pelaa tällä hetkellä jopa yhdeksän omaa kasvattia. Kapteenistoon kuuluvat Roberto Torres, David García ja Unai García ovat kaikki seuran omia kasvatteja – ja pelanneet jokainen koko uransa Osasunassa.

Vaikka seura pelaa yhdessä maailman kovatasoisimmista sarjoista, pohjautuvat sen arvot silti tietynlaiseen perhekeskeisyyteen, yhteisöllisyyteen ja paikallisuuteen. Osasuna on yksi vain neljästä fanien omistamasta seurasta La Ligassa, ja jopa tässäkin joukossa seura on poikkeuksellisella tavalla vuorovaikutuksessa omaan ympäristöönsä ja yhteisöönsä.

Osasunan edustusjoukkueen pelaajat, esimerkiksi, käyvät säännöllisesti harjoittelemassa seuran akatemiapelaajien kanssa, jotta nämä saisivat ensi käden kosketuksen siihen, mitä on olla osasunalainen. Ja vaikka seura nojaa vahvasti omaan junioriakatemiaansa, ei sen tavoitteena ole kasvattaa vain hyviä jalkapalloilijoita, vaan myös hyviä ihmisiä.

– Tiedämme, että monet nuorista eivät lyö läpi. Mutta akatemiassamme ja seurassamme vietetty aika ei saa silti olla hukkaan heitettyä aikaa. He eivät olet vain jalkapalloilijoita. Se on tärkeää. Työskentelemme valmistaaksemme pelaajia edustusjoukkueeseemme, mutta myös ihmisiä, joilla on elämässä muutakin kuin jalkapallo, Osasunan akatemiajohtaja Patxi Puñal sanoi taannoin The Independentille.

Seura aidosti välittää ympäristöstään, ja ympäristö välittää seurasta. Paikallisuus on varmasti yksi merkittävä syy siihen, miksi Estadio El Sadarilla on mitattu korkein desibelilukema koko Euroopassa.

Osasuna on monella tapaa eurooppalainen malliseura. Sen taloudellinen toiminta on aidosti kestävällä pohjalla, mikä ei ole nykyaikana mikään itsestäänselvyys. Vaikka seura putosi kaudeksi 2016–2017 uudestaan Espanjan toiseksi korkeimmalle tasolle, se ei vaikuttanut merkittävästi sen toimintaan. Kuten kestävästi operoivan seuran kohdalla ei kuuluisikaan.

Osasuna on aidosti tiiviissä vuorovaikutuksessa itseään ympäröivän yhteisön kanssa, ja merkitsee globalisoituneessa maailmassa jotain ennen kaikkea paikallisille faneilleen. Yksi iso osa paikallisuutta ovat merkittävät panostukset toiminnan selkärankaan, seuran junioriakatemiaan. Osasuna pystyy tuottamaan jatkuvasti uusia ammattipelaajia ja ennen kaikkea antamaan heille aitoja mahdollisuuksia.

Pamplonalaisseura tarjoaa faneilleen jotain erilaista kuin suurin osa nykymaailman muista jalkapallojoukkueista. Faneilla on siten aivan erilainen syy välittää seurastaan kuin monessa muussa paikassa. Eikä se ole Osasunan kohdalla tarkoittanut muista asioista luopumista. Seura keskittyy omaan ydinosaamiseensa niin vahvasti, että se pystyy myös kilpailemaan omilla vahvuuksillaan.

Kyseessä on seurajohtamisen tapa, josta voisi olla hyvä ottaa mallia muuallakin – esimerkiksi Suomessa, missä keskittyminen on turhan usein siinä, mitä resursseja meiltä puuttuu kuin siinä, mitä meillä on.

Hyvää viikonloppua

Sen pituinen se. Kuten aina, palautetta voi antaa ja omia ajatuksiaan jakaa joko Twitterissä @TeravinKyna tai sähköpostitse juuso@teravinkyna.com. Sallisen sivukatsomon voi myös tilata suoraan sähköpostiin tästä. Maltillista, järkevää ja kestävällä pohjalla olevaa urheilujohtamista voi puolestaan ihailla vapaasti, vaikka siitä ei joka tuutissa elämöisikään.

Hyvää viikonloppua.

The post Sallisen sivukatsomo – keskity siihen, mitä sinulla on appeared first on Byyri.

Pian 86 vuotta täyttävä Berlusconi asettui jälleen ehdolle viime viikonloppuna, kun Italiassa käytiin parlamenttivaalit. Niiden voittajaksi selvisi Giorgia Melonin johtama Fratelli d’Italia -puolue sekä sen ympärille muodostunut oikeistoliittouma. Vaaliliiton myötä Berlusconi on jälleen hivuttautumassa kiinni vallankahvaan.

Jalkapallon ja Berlusconin julkisuuskuvan tiivis yhteys ei ole hälventynyt vuosien varrella. Nyttemmin sen kanavana toimii Milanin sijasta naapurikaupungin seura Monza, jonka hän on omistanut vuodesta 2018 alkaen.

Berlusconin poliittisten päämäärien kannalta Monzan maaottelutaukoa edeltänyt sensaatiovoitto Juventuksesta olisi tuskin voinut osua parempaan ajankohtaan.

Ottelu oli surkeasti Serie A -kautensa aloittaneen Monzan ensimmäinen päävalmentaja Giovanni Stroppan erottamisen jälkeen. Berlusconi korosti 1–0-voittoon päättyneen ottelun jälkeen sitä, kuinka uusi päävalmentaja Raffaele Palladino oli saanut joukkueen vihdoin toimimaan seurajohdon ohjeiden mukaisesti. Konkaripoliitikko pääsi samalla korostamaan omaa johtamiskykyään ja näkemyksellisyyttään.

– Jos tämä on Berlusconin parannuskeino, sanoisin että se toimii, Berlusconi totesi ottelun jälkeen Telelombardia-kanavalle.

Jalkapalloseuran avulla on mahdollista rakentaa menestyjän auraa myös sen omistajien ympärille. Kiinteistöbisneksellä vaurastunut ja myöhemmin Italian merkittävimmäksi mediamoguliksi kohonnut Berlusconi oivalsi tämän jo varhain.

Monet asiantuntijat ovat nähneet ympäri maanosaa puhuttaneen Italian vaalituloksen keskeiseksi syyksi sen, että maassa vallitsee valtava luottamuspula politiikkaan ja sen tekijöihin. Politiikan ollessa kroonisen kaoottista ja kansalaisille etäistä, jalkapallo on Berlusconin tapaan keskeinen keino ruokkia mielikuvia siitä, että hän kykenee konkreettisiin, tulosta tuoviin tekoihin.

Jalkapalloa on näkyvästi hyödyntänyt myös samaan vaaliliittoon kuulunut Lega-puolueen populistijohtaja Matteo Salvini, joka on vuosien varrella esiintynyt usein julkisuudessa AC Milanin kannattajana. Hän on ottanut kantaa seuraan otteisiin tavoilla, joissa jalkapallon ja politiikan raja on hyvin häilyvä.

Hän yhdisti esimerkiksi vuonna 2015 Sulley Muntarin haluttoman peliesityksen ja työteliäisyyden puutteen osaksi maahanmuuttokysymyksiä.

Gonzalo Higuainin otettua protestoinnista punaisen kortin Juventusta vastaan syksyllä 2018, Salvini alleviivasi omaa sisäministerin asemaansa, samalla kun hän vannoi tekevänsä kaiken kurin, järjestyksen ja hyvien tapojen palauttamiseksi jalkapallokentille.

Huomattavaa on myös se, kuinka Salvinin taktiset näkemykset Milanin pelaamisesta ovat saaneet vuosien saatossa paljon medianäkyvyyttä, vaikka häntä on vaikea pitää varsinaisena asiantuntijana.

Vaikka jalkapallon merkitys näillä näkymin Italian ensimmäiseksi naispääministeriksi kohoavan Melonin politiikassa on ollut vähäisempi, on myös hän saanut oman osansa jalkapallon tuomasta näkyvyydestä. Meloni julistautui 2010-luvun kuluessa AS Roman kannattajaksi, mutta hänen nuoruutensa Lazio-sympatiat ovat ponnahtaneet toisinaan julkisuuteen, viimeisimpänä sunnuntain vaalien ympärillä käydyssä keskustelussa.

Vaikka edelleen vallan ytimessä vaikuttavaa Berlusconia on totuttu pitämään edelläkävijänä jalkapallon ja poliittisen populismin yhteenkietomisessa, löytyy hänelle selkeä esikuva italialaisen jalkapallon historiasta.

Samoja keinoja hyödynsi jo 1930-luvulla ensi kerran AC Napolin (SSC Napoli vuodesta 1964) presidenttinä toiminut laivanvarustaja ja poliitikko Achille Lauro. Hän nousi osin jalkapalloseuran avittamana yhdeksi toisen maailmansodan jälkeisen Etelä-Italian merkittävimmistä päättäjistä. Comandantena tunnetuksi tulleen Lauron toimintaa urheilun ja politiikan häilyvällä rajapinnalla kuvaa kenties kaikkein parhaiten tapaus, joka liittyi Ruotsin ensimmäisiin ammattilaispelaajiin lukeutuneeseen Hans Olof “Hasse” Jeppsoniin.

Jalkapallosta populismin väline

Napolin lähellä syntynyt Achille Lauro seurasi isänsä jalanjäljissä merenkulkualalle ja perusti jo 1920-luvun alulla laivanvarustamo Flotta Lauron. Sen seuraaja MSC on yhä tänä päivänä maailman suurimpia yksityisomisteisia laivanvarustamoja.

Opportunistinen Lauro lyöttäytyi samalla alalla vaikuttaneen Cianon perheen läheisyyteen. Sen pojasta, Galeazzo Cianosta, tuli fasistijohtaja Benito Mussolinin vävy, ja myös Lauron varustamon kasvu oli tiiviisti sidoksissa fasismiin. Hän haali haltuunsa valtavia omaisuuksia Italian kolonialististen pyrkimysten vanavedessä ja varakkuutensa turvin hän astui Napolin presidentiksi vuonna 1936.

Lauro oli seurajohtajana kärsimätön ja päävalmentajan paikka Napolissa kävi tuuliseksi. Liike-elämässä menestystä niittänyt, Napolin historian ensimmäistä Italian mestaruutta kiihkeästi jahdannut Lauro sai kuitenkin kohdata jalkapallokenttien arvaamattoman todellisuuden. Napolin otteet Serie A:ssa olivat heikkoja 1930-luvun jälkipuolella ja Lauro jätti seuran presidentin tehtävät vuonna 1940.

Lauro vangittiin Italian fasismin luhistuttua, mutta hän pääsi nopeasti takaisin jaloilleen. Todelliseen nousukiitoon hänen poliittinen uransa lähti pian toisen maailmansodan jälkeen. Lauro valittiin Napolin pormestariksi kesällä 1952 ja hän pysyi tehtävässä suurimman osan 1950-luvusta. Hän teki myös mittavan uran Italian parlamentissa.

Poliittiseksi ohjenuorakseen Lauro omaksui Napolin köyhää kansaa ja sen suvereniteettia korostaneen oikeistopopulismin. Hänen mukaansa laurismona tunnetun mallin ja sen välittämän viestin läpimenoa edesauttoi se, että ulkomaalaisten sotilaiden läsnäolo Napolissa oli ollut vahvaa läpi 1940-luvun. Lauro myös lietsoi avoimesti Etelä-Italian kaunoja sekä keskushallintoa että Pohjois-Italian suuria vaikuttajia kohtaan.

Jalkapallo oli aiempien vuosikymmenten kuluessa noussut Italiassa kansallislajin asemaan ja maan sisäiset jännitteet näkyivät jalkapallokatsomoissa kenties selkeämmin kuin missään muualla.

Lauro otti tästä hyödyn irti astuttuaan vuonna 1952 uudelleen Napolin presidentiksi. Samalla jalkapallo ujuttautui tärkeäksi osaksi hänen poliittista retoriikkaansa, mistä eräänä esimerkkinä oli hänen saman vuoden vaalikampanjassaan käyttämä iskulause “Un grande Napoli per Una grande Napoli”. Se viittasi läpinäkyvästi sekä kaupunkiin että sen jalkapalloseuraan.

Aivan kuten Berlusconi myöhemmin, Lauro hankki omistukseensa mediaa, esimerkiksi Napolissa edelleen ilmestyvän Roma-sanomalehden. Lehdistön ohella jalkapallo oli tehokas keino puhutella äänestäjiä, ja tässä suhteessa yksi Lauron näkyvimmistä tempauksista oli ruotsalaishyökkääjä Hasse Jeppsonin hankkiminen Napolin riveihin kaudeksi 1952-1953.

Ruotsalainen vaalilupaus

Lauro päätti heti Napolin pormestarin sekä kaupungin jalkapalloseuran presidentin asemaan päästyään toteuttaa erään siihenastisen jalkapallohistorian kohahduttavimmista liikkeistä. Hän halusi tuoda mestaruuden Etelä-Italiaan ja korkean profiilin pelaajahankinnat täyttivät samalla myös hänen napolilaisille äänestäjille antamiaan lupauksia. Lauro pyysi Napolin päävalmentajaa, aiemmin AS Roman scudettoon luotsannutta Eraldo Monzeglioa nimeämään mestaruuteen vaadittavan hankintalistan.

Painavin nimi Monzeglion listalla oli ruotsalaishyökkääjä Jeppson, joka oli kohahduttanut italialaista jalkapalloyleisöä jo vuoden 1950 MM-kisoissa iskemällä kaksi maalia Italian verkkoon. Ruotsin kanssa kisoissa pronssia saavuttanut Jeppson jatkoi pelejään englantilaisessa Charlton Athleticissa. Atalanta hankki hänet Italiaan vuonna 1951 ja ainoalla kaudellaan Bergamossa Jeppson onnistui maalinteossa 22 kertaa.

Lauro hankki Jeppsonin Vesuviuksen juurelle 105 miljoonan liiran siirtosummalla, joka rikkoi siihenastiset ennätykset. Ruotsalaishyökkääjä nostatti huumaa Napolissa ja häntä esiteltiin ylpeänä eri puolilla kaupunkia. Jalkapallohuuman vanavedessä muistettiin myös kehottaa napolilaisia antamaan jatkossakin äänensä Laurolle.

Lauron junailema jättisiirto räjäytti kuvainnollisesti pankin, minkä seurauksena ruotsalainen sai heti Vomeron stadionin lehtereillä lisänimen “Banco ‘e Napule”.

Seurajohto hankki Jeppsonin rinnalle hyökkäykseen Bruno Pesaolan ja Giancarlo Vitalin. Kapteeninnauhaa Napolissa kantoi jo aiemmin seuraan siirtynyt, urallaan AS Roman ja Interin luottopelaajiin lukeutunut Amedeo Amedei. Ruotsalainen oli ensimmäisellä kaudellaan Vitalin kanssa Napolin paras maalintekijä ja joukkue sijoittui lupauksia herättävästi neljänneksi Serie A:ssa.

Jeppson oli Napolin paras maalintekijä myös kahdella seuraavalla kaudella, mutta kirkkain menestys karttoi seuraa. Mestaruus valui kerta toisensa jälkeen Pohjois-Italiaan sekä kaudella 1955–1956 ensimmäisen kerran scudettoon yltäneelle Fiorentinalle.

Sarjan ruotsalaispelaajista kirkkaimmat otsikot varastivat urallaan viisi kertaa Serie A:n maalikuninkuuden vienyt Gunnar Nordahl sekä hänelle AC Milanin hyökkäyksessä tukea antaneet Gunnar Gren ja Nils Liedholm.

Vaikka menestys jäi uupumaan, Jeppson nousi Napoli-kannattajien suosikiksi iskemällä neljän kauden aikana 52 osumaa. Kannattajien mieleen jäi myös hänen tapansa onnistua maalinteossa mahdottomilta vaikuttaneista tilanteista ja toisaalta epäonnistua lähes varmoista maalipaikoista. Tähän viitanneet “Mannaggia Jeppson” -manaukset kaikuivat Napolin otteluissa vielä pitkään senkin jälkeen, kun hyökkääjä jätti seuran vuonna 1956.

Jeppson pelasi vielä yhden kauden Torinossa ennen kuin päätti hienon pelaajauransa. Göteborgin lähistöltä maailmalle ponnistanut Jeppson asettui pysyvästi Italiaan, jossa keskittyi muun muassa tennikseen, joka oli hänelle kenties jalkapalloakin suurempi intohimo. Jeppson menehtyi Roomassa alkuvuodesta 2013, mikä ei jäänyt huomaamatta Napolissa, jonne hän jätti vaikuttavimman jälkensä.

Jeppsonin hankkineen Lauron perintö seuralle osoittautui lopulta kahtiajakoiseksi. Vuodesta 1954 alkaen seuran presidentin asemaa piti virallisesti hallussaan Lauron luottomies Alfonso Cuomo, mutta hän vaikutti vahvasti taustalla aina 1960-luvun alkuvuosiin saakka. Samalla kun Napoli hankki Lauron aikana kovan luokan pelaajia ja siirtyi vuonna 1959 uudelle Stadio San Paololle, ajautui seura myös velkoihin. Vaikeudet välittyivät myös jalkapalloviheriöille ja Napolin otteet ailahtelivat pahasti 1960-luvulla. Coppa Italian voiton sekä Serie A:n toisen sijan kääntöpuolena olivat putoamiset alemmalle sarjatasolle.

Jeppsonin hankinnalla tavoiteltua Italian mestaruutta saatiin Napolissa odottaa aina kauteen 1986–1987, jolloin joukkuetta johdatti silloinen ennätysostos, Diego Maradona.

Lauron tapaus antaakin perspektiiviä siihen, miksi Napolin ensimmäisen scudetto ei merkinnyt ainoastaan urheilullista voittoa. Se heijasteli laajasti italialaista yhteiskuntaa ja sen sisäisiä jännitteitä, mikä ruumiillistui kaikkein vahvimmin juuri Maradonaan. Hänen vaikutuksensa ylitti pelikentän rajat, eikä hän ollut napolilaisille enää vain sanoin kuvaamaton jalkapalloilija, vaan myös poliittinen ja kulttuurinen symboli.

The post Hasse Jeppson Vesuviuksen juurella – jalkapallon ja politiikan italialaisesta yhteiselosta appeared first on Byyri.

Myös kansallisissa sarjoissa joulun ja uudenvuoden aika edustaa kauden puoliväliä. Italian Serie A:ssa puolimatkaan saavutaan juuri ennen joulua. Sarjan 19. kierros pelataan loppuun 22. joulukuuta.

La Ligassa puolenvälinkrouvia joudutaan odottelemaan rästipelien takia hieman pidempään, mutta myös Espanjassa puolet sarjakaudesta tulee pelatuksi lähiviikkoina. Kauden 19. ottelukierros kun pyörähtää käyntiin juhlavasti uudenvuodenaattona.

Sekä Italiassa että Espanjassa kauden puoliväliin tullaan mitä todennäköisimmin tuttujen seurojen johtaessa sarjaa.

La Ligassa vain Real Madridin täydellinen kompurointi johtaisi siihen, etteivät kuninkaalliset sarjaa kauden puolessavälissä johtaisi. Italiassa ottelukalenteri puolestaan näyttää siltä, että kauden toiselle puoliskolle käännytään viime kauden mestarin, Interin, luotsatessa laivaa.

Kummankin maan pääsarjassa hieman tavallisuudesta poikkeavat seurat kuitenkin vaanivat nenä kiinni sarjajohtajan perävaloissa. Espanjassa Sevilla ja Italiassa Atalanta ovat nousemassa kuumimmiksi mestarikandidaateiksi sarjajohtajien jälkeen. Ja kenties juuri siitä syystä, tuon hiuksenhienon mestaruussauman takia, kummankin joukkueen Mestarien liigan taival päättyi syksyllä totaaliseen mahalaskuun.

Sevillan seurajohto tuskin oli uskoa silmiään, kun Mestarien liigan lohkot kaudelle 2021–2022 arvottiin. Eurooppa-liigan dominointiin tottunut seura oli arvottu lohkoon, jossa kaikki vastustajat olivat käytännössä sitä heikompia. Seuralle tarjottiin kaikkien aikojen mahdollisuutta lohkovoittoon, ja sitä kautta reittiin jopa kahdeksan parhaan joukkoon.

Yritys jäi kuitenkin lähes ennätyksellisen torsoksi. Tämän kauden La Ligan pelillisesti ehkä jopa paras joukkue voitti kuudesta ottelustaan vain yhden, ja ajautui lopulta lohkokolmosena Eurooppa-liigan pudotuspelikarsintoihin.

Kahdesta lohkojumboksi veikkailtua Red Bull Salzburgia vastaan pelaamastaan ottelusta Rojiblancos onnistui nappaamaan vain yhden pisteen. Sama tarina toistui kahdessa pelissä Lilleä vastaan.

Salzburgia vastaan Sevilla sortui molemmissa otteluissa punaiseen korttiin, ikään kuin joukkueen kantti ei kestäisi Mestarien liigassa ennakkosuosikkina pelaamista. Myös tämän kauden Lilleä vastaan Sevillan olisi kuulunut olla pelillisesti parempi joukkue, mutta Julen Lopeteguin miehistöä vaivasi tehottomuus ja jopa tietynlainen voitonvimman puuttuminen.

Kenties Sevillan fokus ei aidosti ollutkaan ottelujen voittamisessa. Kenties joukkueen keskittyminen ja ajatukset olivat liiaksi La Ligassa, jossa seuralla on mahdollisuus voittaa ensimmäinen mestaruus 21 vuoteen.

Kuusinkertaisen Eurooppa-liigan voittajan kauden päätavoitteet ovat aikaisemmin olleet juuri Euroopan kentillä, sillä Eurooppa-liiga on perinteisesti tarjonnut Sevillalle ainoan realistisen mahdollisuuden pokaalien voittamiseen. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että fokus on karannut Euroopasta kotimaan kenttien puolelle, sillä tällä hetkellä Espanjan mestaruuden tiellä seisoo ainoastaan todelliseksi maalintekokoneeksi yltynyt Real Madrid.

Sevillalla oli edistyneiden tilastojen valossa jo viime kaudella La Ligan paras puolustus. Tällä kaudella se on näkynyt jo päästettyjen maalien määrässä, joita joukkueella on sarjassa selvästi vähiten. Lopeteguin tapa lähestyä jalkapalloa on ehkä paikka paikoin turhan varovaista, mikä kostautui Mestarien liigassa, mutta kaikkineen 55-vuotias päävalmentaja on yksi alansa parhaita koko maailmassa.

Sevilla on tällä hetkellä todella hyvin valmennettu joukkue, joka pelaa hienoa jalkapalloa. Lopeteguilla on, kiitos Monchin, käytössään kaikki ne palaset, jotka hän voittavan jalkapallon valmentamiseen tarvitsee. Vain Atlético on aiemmin onnistunut puhkaisemaan sen lasikaton, jonka Real Madrid ja Barcelona ovat 2000-luvulla rakentaneet, mutta nyt Sevillalla on aito mahdollisuus samaan. Andalusiassa tuskin harmitellaan kauheasti Mestarien liigan pudotuspelien karkaamista ulottumattomiin.

Italiassa eletään jokseenkin samankaltaista tilannetta. Gian Piero Gasperini on luonut Atalantasta suurseurojen painajaisen – aggressiivista jalkapalloa pelaavan mörön, joka tunkee nenänsä sinne, minne sillä ei pitäisi olla asiaa.

Bergamolaisten palkkabudjetti on edelleen, useamman menestyskauden jälkeen, Serie A:n alempaa puoliskoa. Koko sarjassa on tiettävästi vain kuusi seuraa, jotka operoivat Atalantaa pienemmällä budjetilla. Silti La Dea on vakiinnuttanut asemansa Serie A:n Mestarien liigan paikoista taistelevana seurana.

Silti tie Mestarien liigassa tyssäsi alkulohkoon, vaikka jopa lohkovoittoa tarjottiin hopeatarjottimella. Atalanta päätyi ansaitsemaan kahdesta Manchester Unitedia vastaan käydystä ottelusta vain pisteen, vaikka joukkueen olisi voinut voittaa peleistä kummankin.

Vierasottelun 2–0-johto kääntyi toisen puoliajan aikana tappioksi, ja kotipelissään Atalanta menetti voiton ottelun viimeisellä minuutilla. Olkoonkin, että Cristiano Ronaldon tasoitusmaali oli jälleen puhdasta magiaa, olisi Atalantan pitänyt pystynyt puolustamaan johtoon paremmin. Varsinkin sellaista joukkuetta vastaan, jonka hyökkäyspeli on viimeiset kolme vuotta ollut korkeintaan keskinkertaista. Hermot, ja tietynlainen keskittymisen puute, kuitenkin pettivät bergamolaiset ratkaisevilla hetkillä.

Sama tarina jatkui myös seuraavassa ottelussa Young Boysia vastaan. Atalanta menetti johtoaseman selvästi heikompaa vastustajaa vastaan kahdesti ja onnistui vaivoin taistelemaan ottelusta 3–3-tasatuloksen. Lohkovaiheen viimeisessä ottelussa joukkue antoi pelillisestä paremmuudestaan huolimatta Villarrealille kolme maalia eteen, eikä onnistunut kirimään johtoa kiinni.

Kaikki tämä siitä huolimatta, että vaikean alkukauden jälkeen Atalanta on yltynyt hirmuiseen lentoon. Joukkue on viimeksi hävinnyt Serie A:ssa lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna. Bergamolaisseura on ollut koko Euroopan viihdyttävimpiä joukkueita jo pitkään, mutta parin viime kauden aikana Gasperini on löytänyt joukkueen suorittamiseen myös tasaisuutta.

Atalantan on vaikea nykymuodossaan kuvitella romahtavan. Joukkueen taannoinen voitto Napolista oli tuttua hurlumhei-pelaamista, mutta sen rinnalle on kehittynyt myös kyky jauhaa 1–0-voittoja, kuten Juventusta vastaan marraskuussa nähtiin.

Bergamolaisseura on kokenut viime aikoina monia takaiskuja. Koronan alkulähde Euroopassa oli juuri Bergamossa, historiallinen Mestarien liigan välieräpaikka jäi PSG:tä vastaan kolmen minuutin päähän ja mahdottomalta tuntuva Italian mestaruus oli toissakaudella vain muutaman pisteen päässä.

Mihin tahansa näistä olisi seuran selkäranka voinut katketa, mutta niin vain Atalanta porskuttaa, vastoin kaikki odotuksia, jälleen Serie A:n kärkikahinoissa. Vaikka olemme jo tottuneet näkemään seuran Mestarien liigassa, on jokainen kausi europeleissä bergamolaisten budjetilla uusi ihme, jota ei kannata lakata ihmettelemästä.

Gasperinin taso valmentajana riittäisi mihin tahansa seuraan maailmassa, mutta silti italialainen teki vastikään uuden jatkosopimuksen Atalantan kanssa. Entinen keskikenttäpelaaja on selvästi tyytyväinen asemaansa Bergamossa, missä hän saa vapaat kädet toteuttaa vaativaa pelisapluunaansa. Gasperini on kuin nykyaikainen Don Quijote, joka nauttii taistellessaan elitistiä tuulimyllyjä vastaan puutteellisin resurssein.

Silti tuntuu siltä, etteivät Gasperinin joukot jättäneet kaikkea kentälle Mestarien liigan lohkovaiheen otteluissa. Nykyvireinen Atalanta ei ole tottunut häviämään itseään heikommalle vastustajalle, mutta europeleissä joukkueen keskittyminen oli selvästi väärissä asioissa.

Se ei sinällään yllätä. Ultimaattinen tuulimylly Gasperinin kaadettavaksi olisi Serie A:n mestaruus. Atalantan budjetilla temppua voisi hyvin verrata Leicesterin Valioliigan voittoon. Ja tällä hetkellä Bergamossa tiedetään, että latu mestaruuteen on auki. Sarjan kärkipaikoilla pitkään keikkuneet AC Milan ja Napoli ovat alkaneet horjua, eikä hurjaan vireeseen yltynyt Inter ole mahdoton syrjäytettävä. Keväällä takuuvarmasti parantavaan Juventukseen on puolestaan jo turvallisen tuntuinen etumatka.

Jos Sevilla tai Atalanta karkaa tällä kaudella mestaruuteen, ei seuran faneja – tai edes omistajia – paljoa kiinnosta, vaikka europelit olisivat jääneet koko kaudelta väliin. Jos sarjavoitto puolestaan karkaa ulottumattomiin, voi käyttämättä jätetty tilaisuus Mestarien liigassa alkaa kaihertaa.

Lopulta kaikki on kiinni oikean fokuskohteen valinnasta. Seurat, jotka operoivat rajallisilla resursseilla, joutuvat väistämättä valitsemaan kauden päätavoitteensa. Kaikkea ei voi saada. Sekä Andalusiassa että Bergamossa kohde on lukittu. Kevät näyttää, osuiko valinta maaliinsa.

Hyvää joulua

Sevillalle joulunalusaika voi olla koko kauden kannalta käänteentekevä, sillä joukkue kohtaa tänään Atléticon ja tiistaina Barcelonan. Atalanta puolestaan isännöi tänään päiväpelissä AS Romaa. Mahdollisen mestaruuden kannalta tärkeä Inter-peli on puolestaan edessä heti tammikuussa.

Sitä ennen on kuitenkin aika rauhoittua viettämään joulua. Kun pandemiatilanne pahenee, vetäytyminen takkatulen ääreen villasukat jalassa ja glögilasi kädessä on paitsi mukavaa, myös hyödyllistä.

Vuosi oli jälleen erikoinen. Eiköhän siis vedetä hetki happea ja palauduta kaikesta. Myös Sallisen sivukatsomo jää lyhyelle joulutauolla, mutta palaamme asiaan jälleen ensi vuoden puolella.

Vuoden 2022 ensimmäisen tekstin saat suoraan inboxiisi Sallisen sivukatsomon viikkokirjeen tilaamalla. Sähköpostiin (juuso@teravinkyna.com) tai Twitteriin (@TeravinKyna) voi jakaa ajatuksia myös pyhien aikana – kaikkiin vastaan sitten joskus, kun joulupöhötykseltäni pystyn.

Hyvää joulua!   

The post Sallisen sivukatsomo: Fokus oikeissa asioissa appeared first on Byyri.

Kaikki katseet olivat – ansaitusti – kääntyneet Fransesco Tottiin, kenties kaikkien aikojen suurimpaan seuralegendaan, joka pelasi uransa viimeistä ottelua. Valta oli kuitenkin jo vaihtunut. Samassa ottelussa, jossa Roman kapteeni jätti tunteikkaat jäähyväiset Stadio Olimpicon kotiyleisölle, Genoan Pietro Pellegristä tuli 16-vuotiaana Serie A:n historian nuorin maalintekijä.

Pikakelaus nykypäivään. Kaksi viikkoa sitten Pellegrin nykyinen joukkue, AS Monaco, nousi mukaan Ligue 1:n mestaruustaistoon kaatamalla PSG:n. 19-vuoden ikään ehtinyt Pellegri ei kuitenkaan tuossa ottelussa ollut edes penkillä. Loukkaantumisten riivaama nuorukainen joutui jälleen kerran katsomaan joukkueensa pelaamista sivusta – kuten on joutunut lähes poikkeuksetta edelliset kolme vuotta.

Pellegristä tuli tammikuussa 2018 siihen astisen historian kallein 16-vuotias, kun Monaco maksoi hänestä Genoalle hulppeat 25 miljoonaa euroa. Sen jälkeen suurin odotuksiin seuraan saapuneesta italialaisesta on kuitenkin tullut esimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun liian nuoria pelaajia yritetään väkisin ajaa sisään aikuisten tasolle.

Krooniset nivusvaivat pitivät Pellegrin sivussa siirtoa seuranneen kevään Monacossa. Ensimmäinen täysi kausi alkoi kuitenkin lupaavasti, kun genovalainen iski heti ensimmäisessä ottelussaan avausmaalinsa Ranskassa.

Lupaavasti alkanut kausi katkesi jo kolmannen ottelun kohdalla, eikä nuorukainen pelannut syyskuun jälkeen enää peliäkään nivusvamman vuoksi. Seuraavalla kaudella takareisivamma piti Pellegrin sivussa koko kauden.

Ensimmäisten kahden ja puolen Monaco-vuoden aikana loukkaantumiset rajoittivat hyökkääjän ottelumäärän kuuteen. 19-syntymäpäiväänsä mennessä Pellegri oli ollut sivussa pelikentiltä yhteensä 618 päivää erinäisten loukkaantumisten vuoksi.

Jopa Monacon entinen päävalmentaja Leonardo Jardim myönsi, ettei seura ole kohdellut timanttiaan oikein.

”Meidän tulisi keskustella enemmän teini-ikäisten pelaajien mukaan ottamisesta aikuisten peleihin. Välillä ajattelemme, että he ovat vain aikuisia minikoossa. Ison osan ajasta me käytännössä tapamme pelaajia, eikä kukaan ota siitä vastuuta. Ehkä, jos Pietron kanssa olisi oltu varovaisia ensimmäiset kaksi tai kolme vuotta, kun hän oli Genovassa, hänellä ei olisi näitä vammoja”, portugalilainen valmentaja sanoi France Footballin haastattelussa.

”16-vuotias ei ole aikuinen minikoossa. Meidän on kunnioitettava sitä. Tunnumme ajattelevan, että 15- tai 16-vuotias on jo täysin valmis (pelaaja). Se ei ole totta. Kypsyys tulee vasta 18- tai 19-vuoden iässä luiden ja jänteiden kestävyyden suhteen. Meidän on kerrottava tätä viestiä eteenpäin, sillä se saattaa rikkoa monen nuoren elämän.”

Vaikka Pellegrin tapaus on surullinen, on se vain jäävuoren huippu ilmiössä, joka ajaa nuoret pelaajat yli fyysisen sietokykynsä liian aikaisin. Jopa saman seuran sisältä löytyy useampia esimerkkejä.

Ranskalainen Willem Geubbels teki pääsarjadebyyttinsä Lyonissa vain 16-vuotiaana syksyllä 2017. Debyyttikautta seurasi siirto Monacoon, joka tunnetaan hyvänä nuorten pelaajien kehittäjänä.

Ennen tätä kautta Geubbels oli esiintynyt Monacon paidassa Ligue 1:ssa vain kertaalleen, sillä loukkaantumiset pitivät nuorukaisen sivussa pelikentiltä lähes kaksi vuotta putkeen.

Olisi helppoa asettaa Monaco tarinan pahikseksi, mutta se olisi turhaa naiiviutta. Jos seura jostakin on tunnettu, niin siitä, että osaa kohdella nuoria pelaajia hyvin. Samat ongelmat kohtaavat seuroja ympäri maailmaa. Jokaista Pellegriä ja Geubbelsia kohtaan on lukemattomia nuoria, jotka eivät koskaan edes pääse aikuisten tasolle asti loukkaantumistensa takia.  

Totuus on, että jalkapallo on lihaksistolle, luille ja nivelille äärimmäisen raskas laji. Amerikkalaisten ortopedisten kirurgien akatemian teettämän tutkimuksen mukaan ikävuosien viisi ja viisitoista välillä jalkapallo tuottaa jopa 12 prosenttia enemmän loukkaantumisia kuin vaaralliseksi leimattu amerikkalainen jalkapallo.

Koska rasituksen laatu ei jalkapallossa merkittävästi muutu vuosien varrella, ovat myös loukkaantumiset nuorilla usein samoja kuin aikuispelaajilla. Niiden vaikutukset ovat kuitenkin ovat kuitenkin merkittävästi erilaisia kasvavassa vartalossa.

Ihmisen luusto kasvaa keskimäärin muuta elimistöä nopeammin. Tämä kiristää jo luonnostaan lihaksistoa ja niveliä, mikä tekee kasvuvaiheessa olevista nuorista muita herkempiä liha-, nivel- ja rustovammoille.

Esimerkiksi rustot kovettuvat vasta pituuskasvun pysähdyttyä, mihin asti ne ovat tavallista herkempiä murtumille. Vakavat rustovammat nuorena voivat johtaa jopa luiden epämuodostumiin aikuisiällä. Tämä taas luonnollisesti altistaa joukolle muita vammoja.

Toisaalta usein on kyse yksinkertaisesti toistomäärien kasvusta. Suurin osa nuorten vammoista johtuu liiallisesta pelaamisesta. Kuka tahansa on altis loukkaantumisille, kun kehon rasitusmäärää yllättäen kasvatetaan eksponentiaalisesti. Juuri näin käy, kun nuori hyppää ilman totuttelujaksoa nuorisojoukkueesta aikuisten ryhmän mukaan.

Nuoret pitäisi ajaa hitaasti sisään aikuisten harjoittelumääriin ja -intensiteettiin. Treenimääriä ei tulisi kasvattaa yllättäen, vaan vähitellen. Parhaimmassa tapauksessa joukkueen kasvuiässä olevilla pelaajilla olisi muusta ryhmästä poikkeava harjoitusohjelma, jossa heidän kehon herkkyytensä on huomioitu.

Pääsarjatasolla on harvoin kuitenkaan mahdollista ottaa niitä taukoja, joita nuoren kroppa palautuakseen vaatisi. Kun pelataan vain voitosta, jää terveydestä huolehtiminen helposti taka-alalle.

Eikä tässä yhtälössä ole edes otettu huomioon ravintoa. Oikeanlainen ravinto on äärimmäisen tärkeä tekijä optimaalisen palautumisen kannalta. Kuinka monta teini-ikäistä osaa – tai on edes kiinnostunut – tutkailemaan ravintonsa sisältöä päivittäin? Kun harjoitusmäärät ovat samat kuin aikuisilla, tulisi myös pelaajien tietotaito kentän ulkopuolisista asioista olla samalla tasolla. Vastuu nuorten kouluttamisesta näissä asioissa on seuralla.

Toki monesti ongelmat voivat myös olla seurausta vääränlaisesta harjoittelusta ennen ammattilaistumista. Vuonna 2017 Palloliiton talenttivalmentaja Abdi Mohamed kohahdutti, kun hän totesi Satakunnan Kansalle, että Suomessa nuoret harjoittelevat liikaa.

Mohamedin mukaan nuoret jalkapalloilijat siirtyvät spesifien joukkuepelien lainalaisuuksien pariin jo ennen kuin heillä on perusasiat liikkumisen suhteen hallussa. Myös nuoren jalkapalloilijan loukkaantumisriskiä opinnäytetyössään tarkastelleet fysioterapian opiskelijat Juho Inberg ja Lauri Helminen ovat samoilla linjoilla.

Heidän tutkimustensa mukaan nuoren pelaajan harjoittelun tulisi sisältää muutakin kuin spesifiä lajiharjoittelua. Esimerkiksi erillisiä liikehallintaa ja liikkuvuutta kehittäviä harjoitteita tulisi tehdä lajiharjoittelusta irrallisina harjoitteina. Puuttuminen nuoren fyysisten ominaisuuksien puutteisiin ja varhain ehkäisee loukkaantumisriskiä myöhemmällä iällä.

Nuoren jalkapalloilijan kohonnut loukkaantumisriski johtuukin usein liian spesifistä harjoittelusta liian nuorena. Kun samoja lihaksia ja niveliä kuormitetaan samalla tavalla kerta toisensa jälkeen, ilman tukilihasten riittävää ylläpitoa, antavat ne aikanaan periksi.

Lajissa, jossa yhä nuoremmat pelaajat nousevat dominoimaan maailman kenttiä, on helppo sokaistua lahjakkuudelle. Jos pelaajan taitotaso riittää aikuisten tasolla pelaamiseen, on helppo ajatella, että hänen myös tulisi pelata ja harjoitella kuin aikuinen. Tämä ajatusmalli on kuitenkin tie lähes varmaan turmioon.

Pellegrin ja Geubbelsin kaltaisia, aivan liian nuorina loukkaantumiskurimukseen joutuneiden pelaajien kohtaloita ei voida vain ohittaa olankohautuksella ja todeta, että heillä oli huono tuuri. Ne vaativat tarkan syyseuraussuhteen analysoinnin, jotta vastaavilta tapauksilta voitaisiin tulevaisuudessa välttyä.

Eikä vain nuorten ihmisten terveyden vuoksi. Nykyajan globaalissa ilmapiirissä nuoret ovat entistä valveutuneempia ja tietoisempia siitä, mitä maailmassa tapahtuu. Jossain kohtaa kohonnut loukkaantumisriski alkaa kiinnostaa myös nuoria itseään, ja yhä useampi jättää valitsematta jalkapallon harrastuksekseen sen takia.  

Jalkapallon kauneutta mikään ei vie meiltä pois. Parhaimmillaan maailman pelatuin urheilulaji voi kukoistaa ajasta ikuisuuteen. Se kuitenkin vaatii, että lajin sisällä osataan reagoida ongelmakohtiin ennen kuin on liian myöhäistä.

Ennen kuluvan kauden alkua Pellegri totesi Football Italialle, että pelkkä loukkaantumisten ajattelu saa hänet voimaan fyysisesti pahoin. Voimme kaikki varmasti olla yhtä mieltä siitä, pitäisikö näin olla vasta 19-vuotiaan nuoren kohdalla.

Toukokuussa 2016 uransa lopettanut Totti pelasi lopulta 24 vuotta jalkapallon absoluuttisella huipulla. Samana päivänä uransa ensimmäisen maalin iskenyt Pellegri on jo 19-vuotiaana vedenjakajalla. Salliiko hänen kroppansa enää huipulle nousemisen, vai onko parhaat palat hänen jalkapallourastaan jo nähty?

Hyvää viikonloppua

Sen pituinen se tältä viikolta. Kun nuorten liikkuminen ja harrastaminen on nostettu pandemia-aikana tikunnokkaan, muistakaamme, että liikkua voi myös ilman ohjattua harrastustoimintaa. Joskus se voi olla nuoren fyysiselle kehitykselle jopa parempi vaihtoehto.

Jos teksti herätti sinussa ajatuksia, tai haluat jakaa asiaan liittyviä, syventäviä faktoja, ota yhteyttä sähköpostitse juuso@teravinkyna.com. Löydyn myös Twitteristä @TeravinKyna, jos se on enemmän sinun juttusi. Ja jos tämän viikon juttu resonoi, tekevät niin todennäköisesti tulevatkin tekstit – liity siis Sallisen sivukatsomon viikkokirjeen tilaajaksi tästä.

Palaamme uusin miettein ja tunnelmin taas ensi viikolla. Siihen asti: pysykää terveinä.

Hyvää viikonloppua.

The post Sallisen sivukatsomo: Milloin nuori pelaaja on liian nuori? appeared first on Byyri.

Sen jälkeen pitkään näytti hyvältä. Muut seurat selvisivät yksittäisillä tartunnoilla eikä joukkoaltistumisia tullut. Otteluita ei tarvinnut siirtää ja liigakausi porskutti eteenpäin suunnitelman mukaisesti. Kunnes dominopalikat alkoivat joulun jälkeen kaatua.

Kuka keksisi varasuunnitelman varasuunnitelmalle?

Nyt yhteensä viisi valioliigaottelua on jouduttu siirtämään seuroissa puhjenneiden koronatapausten vuoksi. Määrä saattaa vaikuttaa pieneltä, mutta todellisuudessa se on osa isompaa ongelmaa, jonka Valioliiga on itse itselleen luonut.

Kun Manchester United tiistai-iltana kaatoi Burnleyn ja nousi sarjakärkeen, teki se niin pelaamalla kauden ensimmäiseltä kierrokselta siirretyn rästiottelun. Näin pitkään kesti, että Valioliiga löysi paikan alun perin syyskuun puolivälissä pelattavaksi sovitulle ottelulle.

Nyt rästiotteluita kertyy koko ajan lisää, vaikka ottelukalenteri kaikkea muuta kuin helpottaa kauden loppupuoliskoa kohden edettäessä. Tällä hetkellä päälle painavat vain kansalliset kiireet – mitä tapahtuu, kun eurokilpailut taas jatkuvat ja tuovat oman lisämausteensa muutenkin kiireiseen jalkapallokalenteriin?

Valioliigan johdossa saatetaan hyvinkin salaa toivoa, ettei tällä kaudella yksikään englantilainen seura etene eurokilpailuissa loppuun asti.

Tilannetta ei helpota se, että laajemmassa kuvassa tilanne Englannissa on vielä Valioliigassa nähtyä pahempi. Neljällä ylimmällä sarjatasolla on jouduttu siirtämään yhteensä 56 ottelua koronavirustartuntojen takia. Pelkästään 29.12. Ykkösliigassa jouduttiin siirtämään 12 ottelusta seitsemän. Samalla viruksen toinen – tai kolmas – aalto tekee mittavaa tuhoa halki Britannian.

Olisi vaikea yrittää sinisilmäisesti väittää, ettei kukaan osannut ennustaa tätä. Jalkapallo ei toki ole millään muotoa syyllinen koronavirukseen, mutta yhtä lailla kuin muukin yhteiskunta, se joutuu tulemaan toimeen sen luomassa todellisuudessa. Silti ottelukalenterista päättävät ovat yksimielisesti päättäneet kuvitella, ettei koronavirusta ole olemassakaan.

Pandemian mahdollisiin vaikutuksiin ottelukalenteriin ei ole Englannissa varauduttu millään muotoa. Kaiken kaikkiaan vain kolme viikonloppua koko sarjakaudella on jätetty tyhjäksi mahdollisia rästipelejä varten – olettaen, etteivät kyseiset seurat ole enää mukana kansallisissa cupeissa.

On toki totta, että eliittijalkapallo on kautta rannan onnistunut tavoitteessaan hämmentävän hyvin: ottelut on pelattu (lähes) aikataulussa, eivätkä joukkueet ole todistetusti levittäneet tautia kupliensa ulkopuolelle.

Kuitenkin, kuten tämänhetkinen tilanne Englannissa osoittaa, koronavirus saattaa milloin tahansa sekoittaa pakkaa ja laittaa suunnitelmia uusiksi. Voisi siis olettaa, että liigoilla olisi edes jonkinlainen suunnitelma pahimman mahdollisen kauhuskenaarion varalle.

Mutta kuten Valioliiga vuodenvaihteessa varmisti, kauden mahdollisesta päättämisestä tai keskeyttämisestä ennen aikojaan ei ole edes keskusteltu. Viittä päivää myöhemmin liigan edustajat kommentoivat, että heillä on täysi luotto siihen, että asetetut varotoimenpiteet toimivat, eikä kauden keskeyttämistä tulla harkitsemaan.

Valioliiga ei ole yksin ajatustensa kanssa. Ympäri Eurooppaa jalkapallosarjat porskuttavat eteenpäin kuin mikään ei olisi hullusti. Uefa on päättänyt järjestää EM-kisat alkuperäisen suunnitelman mukaan 12 maassa kuluvan vuoden kesällä. Fifa on pitänyt kiinni lupauksestaan ahtaa ennätysmäärän maaotteluita jo muutenkin tavallista tiiviimpään jalkapallokalenteriin.

Ympäri Eurooppaa jalkapallopäättäjät ovat päättäneet, että shown on jatkuttava, hinnalla millä hyvänsä. Myös maiden hallitukset ovat asettaneet tukensa tälle ajatukselle. Englannin parlamentti katsoo, etteivät jalkapallo-ottelut ilman faneja aiheuta minkäänlaisia riskejä, joten syytä tilanteeseen puuttumiselle ei ole.

Eikä suuria muutoksia nykytietojen valossa tarvitakaan. Tilanne on toki paha, mutta jalkapallon näkökulmasta enemmän tai vähemmän hallinnassa. Ei kautta ole syytä peruuttaa tai keskeyttää pelkästään nykytilanteen takia. Sen haitalliset lieveilmiöt olisivat todennäköisesti hyötyjä suuremmat.

Nyt ei kuitenkaan puhuta radikaalien päätöksien tekemisestä tältä istumalta, vaan ylipäätään varautumisesta tulevaan. Mitä tapahtuu, jos korona leviää kaikkiin liigaseuroihin niin pahasti, ettei otteluita voida pelata? Miten toimitaan, jos kolmas pandemia-aalto yltyy niin pahaksi, etteivät edes jalkapallojoukkueet saa matkustaa maasta toiseen?

Olisiko ennen kauden alkua voinut sopia, missä olosuhteissa kausi mahdollisesti keskeytetään? Milloin pelataan rästiottelut, joita väistämättömästi tulee? Kuinka monta ottelua kautta on täytynyt pelata, jotta sijoitukset voidaan tarvittaessa ratkaista pistekeskiarvojen perusteella? Voidaanko kausi pelata tarvittaessa loppuun ennalta määritellyssä kuplassa?

Jos pelisäännöt olisi tehty selviksi jo kauden alkaessa, olisivat ne kaikkien tiedossa, eikä jahkaamista tarvittaisi.

Osa ongelmaa on tietysti eri tahojen risteävät intressit. Kauden jatkaminen pidemmälle olisi helpottava vaihtoehto, muttei mahdollista, koska Uefa ei aio joustaa EM-kisojen suhteen. Myöskään Mestarien liigalle varattuina pelipäivinä rästiotteluita ei saa pelata, koska Uefa pelkää, että ne vaikuttavat negatiivisesti sen katsojalukuihin.

Maaottelutaukojen hyödyntäminen rästipelien pelaamiseen auttaisi, mutta siihen eivät Fifa tai kansalliset lajiliitot suostu. Eri intressejä ajavien tahojen määrä jalkapallomaailmassa on niin suuri, että yhteisen sävelen löytäminen on muuttunut mahdottomaksi.

Samalla luottamus eri tahojen kesken on alempana kuin koskaan. Englannissa Sam Allardyce ehdotti liigalle kahden viikon taukoa, jonka aikana koronatilanne saataisiin hallintaan ja kaikki seurat täysmiehisinä jalkeille.

Big Samilla on kuitenkin oma lehmä ojassa. Vastapalkattuna valmentaja hän haluaa ylimääräistä harjoitusaikaa joukkueensa kanssa, jotta saisi omat ajatuksensa välitettyä pelaajille. Samaan aikaan Aston Villa ja West Ham – jotka keväällä putoamiskamppailussa olleessaan olivat kauden keskeyttämisen kovaäänisimmät kannattajat – ovat nyt pysyneet kovin hiljaa keskeyttämiseen liittyvässä keskustelussa.

Onko ihme, etteivät seurat ja liitot pysty tekemään kaikille sopivia ratkaisuja, kun oman edun tavoittelu on jokaisen pääprioriteetti ja luottamus eri toimijoiden välillä on nollassa?

Tietenkään ei ole väärin, että jokainen jalkapalloseura ja lajiliitto tavoittelee parasta mahdollista lopputulemaa itselleen. Niin kaupalliset yritykset toimivat. On kuitenkin ihmeellistä, etteivät jalkapallopäättäjät ole edes kuluvan vuosituhannen suurimman tragedian edessä pystyneet kokoontumaan yhteen ja luomaan toimintavaihtoehtoja sille, jos paska todella osuu tuulettimeen.

Se kertoo huolestuttavaa kieltään siitä, kuinka ylimielisesti jalkapallo suhtautuu muuhun yhteiskuntaan – ja eri toimijat toisiinsa lajin sisällä. Jos maailmanlaajuinen kulkutauti ei pakota jalkapalloa kriittisesti arvioimaan omia arvojaan, mikä sitten pakottaa?

Steve Bruce tokaisi taannoin the Guardianille, että kauden jatkaminen on taloudellisesti oikea päätös, mutta moraalisesti väärä. Kun jopa lajin sisältä alkaa kuulua tällaisia soraääniä, voisi olla aika pysähtyä ja miettiä, toimitaanko tässä oikein.

En missään tapauksessa halua, että kausi tultaisiin keskeyttämään. Ja juuri sen takia nykytilanne tuntuu niin huolestuttavalta.

Jos kauden jatkaminen nykyisen suunnitelman mukaan syystä tai toisesta estyy, liigoilla ei ole olemassa minkäänlaista varasuunnitelmaa. Liikkumavaraa suunnitelmien muuttamiseksi lennosta ei myöskään ole jätetty.

Jalkapallo on toistaiseksi selvinnyt pandemiasta hyvin, mutta jos tilanne vielä pahenee, ollaan todellisten vaikeuksien äärellä.

Utopistinen Serie A

Ei niin pahaa dystopiaa, ettei jotain utopiaakin. Serie A porskuttaa tällä hetkellä mielenkiintoisempana kuin pitkään aikaan. Nollapelien ja Catenaccion kehto on lopulta nousemassa jaloilleen ja levittämässä siipensä täyteen mittaansa.

3–1, 3–1, 4–1, 0–3, 4–0. Juventuksen viisi viimeisintä ottelua vain alleviivaavat sarjan nykytilannetta, vaikka maalitehtailustaan huolimatta Vanha Rouva on tehnyt sarjan kärkiviisikosta vähiten maaleja. Samalla Italiasta on tullut kuin liukuhihnalta uusia, taktisia innovaatioita, joiden tehtävänä on nimenomaan vastustajan puolustusmuurin murentaminen.

Uuden sukupolven futishipsterien lemmikkiseurat Atalanta ja Sassuolo ovat Euroopan hyökkäysevoluution kärjessä. Koko mantereelta ei löydy montaa italialaiskaksikkoa hyökkäysorientoituneempaa joukkuetta. Jo viime kaudella Serie A:ssa tehtiin enemmän maaleja kuin Valioliigassa.

Italialainen jalkapallo on tekemässä väkevää paluuta takaisin huipulle. Resepti vain on tällä kertaa eri kuin mihin olemme tottuneet. Sunnuntainen Derby d’Italia on todellakin katsomisen arvoinen ottelu.

Hyvää viikonloppua

Se riittäköön tältä erää. Jos haluat lähettää palautetta, avaa sanainen arkkusi sähköpostissa juuso@teravinkyna.com tai Twitterissä @TeravinKyna. Suosittelen myös lämpimästi Sallisen sivukatsomon uutiskirjeen tilaajaksi ryhtymistä. Mikä olisikaan parempi tapa aloittaa lauantaiaamu kuin tuoreimpien jalkapallonäkemysten saaminen suoraan inboxiin?

Pysykää terveinä. Hyvää viikonloppua.  

The post Sallisen sivukatsomo: koituvatko Valioliigan rästiottelut vielä ongelmaksi? appeared first on Byyri.

Viime viikonloppuna väistämätön lopulta tapahtui. Jalkapalloromantikkojen sydämet sulattanut Sassuolo putosi Serie A:n kakkospaikalta ensimmäistä kertaa sitten kolmannen ottelukierroksen, kun vielä omaa tasoaan etsivä Inter kaatoi pikkukaupungin seuran puhtaasti 3-0.

Vaikka voittajasta ei jäänyt epäselvyyttä, on huomioitava, että Sassuolo piti ottelussa palloa 66 prosenttisesti, laukoi Interiä useammin ja antoi kaksi kertaa niin paljon syöttöjä kuin Antonio Conten ryhmä. Sillä sellainen ryhmä US Sassuolo Calcio vain on. Se pelaa kaunista ja viihdyttävää jalkapalloa, oli vastassa kuka tahansa.

Sassuolo on täydellinen esimerkki siitä, miksi Serie A on maailman mielenkiintoisin jalkapallosarja. Vain 40 000 ihmisen kaupungista ponnistava seura osoittaa, että pienilläkin resursseilla voi pelata sekä viihdyttävää että tehokasta jalkapalloa. Inter-tappio oli koko kauden kärkikahinoissa viihtyneelle Sassuololle kauden ensimmäinen.

Päävalmentaja Roberto de Zerbin alkukauden toteamus ”pelaajana nautin jalkapallosta eniten silloin, kun minulla oli pallo jalassani, joten oletan, että omatkin pelaajani nauttivat eniten siitä, kun pallo on heillä” kuvastaa täydellisesti koko seuran ajatusmaailmaa.

Sassuolo on uskomattomasti hallinnut palloa tällä kaudella enemmän kuin mikään muu seura Serie A:ssa. Tässä se on onnistunut joukkueella, jonka palkkakulut ovat vasta sarjan 12. suurimmat.

Mutta vaikka de Zerbin ryhmä ei nimimiehistä koostukaan, pursuaa seura silti mielenkiintoisia nimiä. Entinen huippulupaus Domenico Berardi on vasta 26-vuotias ja pelaa nyt uransa parasta jalkapalloa. AC Milanissa pinnalle noussut Manuel Locatelli on muodostanut alkukauden parhaan keskikentän yhdessä Maxime Lópezin kanssa. Hyökkääjä Fransesco Caputo toimii vapaa-ajallaan panimomestarina.

Viihdyttävän pelityylinsä myötä Sassuolo on nopeasti ottanut paikan futishipsterien lempiseurana Atalantalta. Neroverdin tarinassa onkin paljon yhtymäkohtia juuri bergamolaisseuraan, joka on ollut jalkapallomaailman kuumimpia puheenaiheita jo pitkään. Atalantan tarina on osoitus siitä, miten jopa nykyisessä, äärikilpaillussa ympäristössä voi edelleen saavuttaa kilpailuetua sillä, että tekee asiat muita järkevämmin. Sarjan häntäpään budjetilla varustettu seura on selvinnyt Mestarien liigaan kolme kertaa neljän edellisen kauden aikana.

Sassuolo tallaa nyt Atalantan raivaamaa polkua haastamalla suurseurat näiden omilla aseilla. Tämän kaltaiset tarinat ovat omiaan tekemään Serie A:sta tämän hetken mielenkiintoisimman jalkapallosarjan. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin mainittava, ettei näin olisi käynyt, elleivät suurseurat olisi itse luoneet tilaa kilpailulle.

On esimerkiksi helppo unohtaa, että vakiokalustoon sarjan kärkitaistossa kuuluva Napoli oli vielä 2000-luvun alussa merkittävissä talousvaikeuksissa, ja joutui konkurssin myötä hakemaan vauhtia aina maan kolmannelta sarjatasolta asti. Harva muistaa, että takaisin pääsarjaan Napoli nousi vasta 2007.

Niin ikään uutta nousua tekevät milanolaisseurat vaelsivat lähes koko 2010-luvun varjojen mailla. Vuosikymmenen vaihteessa mestaruus meni kuudesti putkeen Lombardiaan, mutta sen jälkeen Mestarien liigaa on pelattu kolmesti kokonaan ilman milanolaisedustusta.

Oman lusikkansa soppaan tuovat myös Rooman perinteikkäät suurseurat Roma ja Lazio, jotka ovat kumpikin vuorollaan hätyytelleet sarjan kärkeä, kuitenkaan kykenemättä ylittämään matkan viimeistä aitaa.

Serie A on maailman mielenkiintoisin jalkapallosarja, koska se on käytännössä ainoa Euroopan suursarjoista, jossa voimasuhteet muuttuvat jatkuvasti ja jossa taisto sarjan kärjessä vetää vuodesta toiseen uusia joukkueita puoleensa. 2010-luvulla ei nähty kertaakaan samaa kärkinelikkoa kahdella peräkkäisellä kaudella.

Juventuksen yhdeksän peräkkäistä mestaruutta on enemmänkin anomalia, joka luo sarjasta todellisuutta yksipuolisemman kuvan. Todellisuudessa sarja on Vanhan Rouvan takana tasaisempi kuin mikään muu Euroopan viidestä suuresta liigasta. Tällä kaudella jopa Juven kruunu on aidosti vaarassa vaihtaa omistajaa.

Osa sarjan tasaisuudesta perustuu Italian taloustilanteelle. Moni perinteisesti suurseuroista on ajanut itsensä kestämättömään tilanteeseen oikotietä onneen hakiessaan, ja joutunut talousvaikeuksien vuoksi palaamaan piirustuspöydän äärelle. Se on luonut tilaa uusille menestystarinoille ja pienemmille seuroille, jotka resurssien vajavaisuuden takia ovat oppineet pitkäjänteisen työn salat.

Vielä suurempi syy piilee kuitenkin siinä, että Italiassa on maailman korkeatasoisin valmentajakoulutus.

Mistään muusta maasta ei tullut niin montaa Valioliigan voittanutta valmentajaa 2010-luvulla kuin Italiasta. Vaikka Serie A on suuren yleisön silmissä menettänyt osan kimalluksestaan, ja vaikka Gli Azzurri jäi nöyryyttävästi ulos vuoden 2018 MM-kisoista, tuottaa Scuola Allenatori silti enemmän huippuvalmentajia kuin mikään muu laitos maailmassa.

Jopa nykyisessä globaalissa ympäristössä, jossa tieto matkaa valon nopeudella, Covercianon alueella Firenzessäsijaitseva valmentajakoulu seisoo kilpakumppaneitaan korkeammalla tasanteella. Covercianossa ei kouluteta vain taktikoita, vaan valmentajia, jotka opiskelevat myös psykologiaa, kommunikointitaitoja ja urheilulääketiedettä.

Tämän seurauksena Italiasta tulee maailman innovatiivisimpiä jalkapallovalmentajia. Tuskin on sattumaa, että moni 2010-luvulla jalkapalloevoluutiota muokanneista ajatuksista ovat saaneet alkunsa juuri italialaisen kasvatuksen läpi käyneiden valmentajien hyppysissä.

Kuluvan vuosikymmenen innovaatiot ovat kenties jo jalkautumassa pelikentille, sillä tänä vuonna Covercianosta valmistuneista esimerkiksi Andrea Pirlo ja Thiago Motta ovat jo julkisesti väläytelleet ajatuksia, jotka onnistuessaan tulisivat muuttamaan tapaa, jolla jalkapalloa Euroopassa pelataan.  

Toisaalta tuskin on yllätys, että nuoria valmentajia inspiroi rakentamaan ja kokeilemaan uutta paikka, jossa Leonardo da Vinci aikoinaan testasi siivellistä lentävää konettaan ensimmäistä kertaa.

Miltä jalkapallo näyttää?

Kulunut syksy on puhaltanut muutosten tuulia urakalla kansainväliseen jalkapalloon. Milloin jalkapallopäättäjät ovat spekuloineet koko lajin tulevaisuudella koronakriisin keskellä, milloin englantilaista sarjajärjestelmää on yritetty uudistaa ja milloin Euroopan eliittiseurat ovat puuhanneet uutta kansainvälistä supersarjaa vapautuakseen Uefan ikeestä.

Viimeisimmän näistä muutoksista Uefa ehti jo tyrmätä. Voidaan kuitenkin kysyä, onko Uefa itsekään kovin yllätyksellinen.

Ennen päätöskierrosta tilanne Mestarien liigan lohkoissa näyttää juuri siltä kuin ennen kauden alkua odotimme. Viiden suuren sarjan seuroista Bayern Münich, Manchester City, Liverpool, Chelsea, Sevilla, Borussia Dortmund, Barcelona ja Juventus ovat varmistaneet jatkopaikkansa. Lohkossa H Manchester United, PSG ja RB Leipzig käyvät kiihkeää taistelua siitä, ketkä kolmesta suursarjojen edustajasta ovatkaan lopulta ne kovimmat. Kolmessa lohkossa kahdeksasta ei ensi viikon päätöskierroksella ole enää pelattavaa.

Mestarien liigan lohkovaihe on jo pitkään ollut, muutamaa harvaa poikkeusta lukuun ottamatta, lähinnä eliittiseurojen aseman pönkittämistä. Sykähdyttävimmät yllätykset on viime vuosina nähty vasta pudotuspeleissä Roman, Ajaxin ja Lyonin toimesta.

Mestarien liigan pudotuspelien yllätyksellisyyttä voidaan pitää tärkeimpänä vasta-argumenttina eurooppalaiselle supersarjalle. Ne osoittavat, kuinka suuri merkitys yllätyksellisyydellä jalkapallossa on, ja kuinka tylsä huippujoukkueiden keskenään pelaamasta supersarjasta tulisi ilman pudotuspelien tuomaa jännitystä.

Panoksettomat lohkovaiheen päätöskierrokset kuitenkin vain puhaltavat tuulta supersarjan puuhaajien purjeisiin. Heillä on mahdollisuus sanoa, että eikö olisi ennemmin järkeä pelata sarja, jossa jokaisella ottelulla on merkitystä.

Ja sitten on tietysti lohko B, jossa Shakhtar Donetsk ja Borussia Mönchengladbach ovat pyyhkimässä Inter Milanilla ja Real Madridilla lattiaa.  

Kahden altavastaajan urotyöt ovat tämän kauden Mestarien liigan valttikortti, jonka avulla seurajalkapallon kruununjalokivi voi perustella olemassaolonsa. Nämä tarinat ovat kansainvälisen jalkapallon suola. Mutta silti niistä on tällä kaudella puhuttu yllättävän vähän.

Mönchengladbachin, joka on tällä hetkellä yksi koko Euroopan mielenkiintoisimpia joukkueita, ja Shakhtarin, joka on osoittanut, että korona on sille vain yksi uusi kansainvälinen kriisi ylitettäväksi, urotyöt ovat jääneet Interin ja Real Madridin epäonnistumisten jalkoihin.

Lohkoon liittyvää mediapuhetta ovat hallinneet Real Madridin kriisiseuraksi nimittäminen ja Interin suorituksille naureskeleminen. Yleinen ajatus on, että Antionia Contella ja Zinédine Zidanelle on enää yksi kierros aikaa pelastaa kautensa – ja mahdollisesti työpaikkansa.

Toinen näkökulma on se, että Borussia Mönchengladbachilla ja Shakhtar Donetskilla on yksi kierros aikaa varmistaa tämän kauden suurin yllätys. Me itse valitsemme sen, miten jalkapallosta puhutaan.

Glögiä ja jalkapalloa

Sen pituinen se tällä viikolla. Toivottavasti olet onnistunut pitämään itsesi terveenä näinä vaikeina aikoina. Jalkapallo ainakin tekee kaikkensa, jotta pysyisimme kotona ruudun ääressä, sillä huippuotteluita syötetään jatkuvalla syötöllä vastaanottimiimme. Niin tänäkin viikonloppuna. Tällä kertaa jokin on kuitenkin toisin, sillä ensimmäistä kertaa kuluvalla kaudella myös valioliigaotteluihin saadaan päästää faneja.

Nautitaan siis siitä muutoksesta, jonka se tällä kaudella stadioneilla vallinneeseen hiljaisuuteen tuo. Vaikka glögimukin äärellä. Onhan sentään joulukuu.

Kuten aina, palautetta voit lähettää sähköpostitse juuso@teravinkyna.com tai Twitterissä @TeravinKyna. Jos haluat Sallisen sivukatsomon toimitettuna kotivastaanottimellesi, jotta voit nautiskella siitä glögin kanssa heti tuoreeltaan, lisää itsesi sähköpostilistalle.   

Hyvää viikonloppua. Pysykää terveinä.

The post Sallisen sivukatsomo: Yllätyksellinen Serie A appeared first on Byyri.

Muutosvastarinta on ihmisen luonnollinen reaktio. Etenkin silloin, kun yritetään muuttaa jotain, mistä ihmiset syvästi välittävät. Se on myös suuri syy sille, miksi jalkapallopäättäjien on niin vaikea puuttua lajin epäkohtiin.

Meidän ehdotuksemme on parempi kuin teidän ehdotuksenne

Reilun viikon ehdotusta sulateltuani tilanne näyttäytyy eri valossa. Purin näppäimistölle turhautumistani suurseurojen ikuiseen rahan tavoitteluun. Mutta mitä jos kääntäisimme asetelman hetkeksi toisinpäin, ja miettisimme, mikä osa ehdotuksesta oli oikeasti käyttökelpoista?

Vaikka ajatus ei ehkä ollut yhtä radikaali kuin Arséne Wengerin ehdotus sivurajaheittojen hylkäämisestä, oli se riittävän poikkeuksellinen aiheuttamaan paheksuntaa jalkapalloperheessä. Niin fanien, median kuin niin kutsuttujen asiantuntijoidenkin suhtautuminen on aina sama: totaalinen tyrmäys kaikelle, mikä vähänkään muuttaa rakkaan lajimme luonnetta.

Haluamme nähdä jalkapallon perinteikkäänä lajina, joka on kauniiden arvojen soihdunkantajana säilynyt muuttumattomana aina 1800-luvulta saakka. Vaikka todellisuus ei tätä ajatusta tuekaan. Samalla tulemme vaarantaneeksi jalkapallon aseman alati kovenevassa kilpailussa muuta viihdekulttuuria vastaan.

Tiedämme, että englantilainen jalkapallo kaipaa merkittävää muutosta. Alempien ammattilaissarjojen seurat elivät happikoneen varassa jo ennen pandemiaa, mutta vasta koronan mukanaan tuomat talousvaikeudet ovat paljastaneet sydämen hidastuvan sykkeen koko maailmalle. Se, että Big picture oli huono ehdotus, ei muuta sitä, että se sentään oli ehdotus. Ja se on jo paljon enemmän kuin mitä moni muu on saanut aikaan.

Toki se, että moni jalkapalloliigan seuroista oli ehdotuksen kannalla, antaa väärän kuvan sen vastaanotosta. Tekohengityksen varassa roikkuvat seurat vain tarttuivat ensimmäiseen happipulloon, joka niille heitettiin, huolimatta siitä, että hapen seassa oli myrkkykaasua.

Ehdotuksessa oli toki monta kohtaa, jotka parantaisivat alempien sarjatasojen seurojen asemaa, mutta useampi kohta oli silti lähtöisin puhtaasta oman edun tavoittelusta. Vaikka ehdotus piti sisällään ajatuksen Valioliigan ja alempien sarjojen kuilun kaventamisesta, tavoitteli se samalla uuden kanjonin kaivamista Valioliigan kuuden suuren ja muiden välille.

Unohdamme kuitenkin, että ne Valioliigan seurat, jotka tyrmäsivät ehdotuksen sen kapitalistisen luonteen vuoksi, tekivät sen myös oman edun tavoittelun merkeissä. Valioliigan 14 muuta seuraa pitivät kohtuuttomina niitä kohtia, jotka olisivat merkinneet niille rahan menetystä tai jopa mahdollista putoamista rikkauksiin oikeuttavasta pääsarjasta.

Ei ole pienintäkään epäilystä siitä, että jos ehdotus olisi luonut myös näille 14 seuralle edellytykset liikevaihtonsa kasvattamiseen, olisi keskustelu sen hyväksymisestä käynnissä edelleen. Sillä jalkapallo, kuten muutkin liike-elämän alat, on lopulta puhdasta kapitalismia. Haluttiin sitä myöntää tai ei.

Mainitsematta on kuitenkin jäänyt se seikka, ettei ehdotus ollut ehdotus ollenkaan. Se oli vain keskeneräinen suunnitelma – pieni osa Liverpoolin omistajan John W. Henryn ja Manchester Unitedin omistavan Joel Glazerin kirjeenvaihtoa – joka sattui vuotamaan lehdistölle.

Se nähtiin opportunististen liikemiesten tavoitteena hyödyntää pienten seurojen vaikeaa taloustilannetta omien rahahanojensa valumatahdin nopeuttamiseen ja suurseurojen aseman kohentamiseen, vaikka se ei millään muotoa ollut esitysvalmis tähän maailman tilaan.

Ja siinä piilee suurin syy, miksi jalkapalloseurojen talous on kestämättömällä pohjalla, mutta kukaan ei uskalla tehdä tilanteelle mitään.

Nykyisessä mielensäpahoittajien maailmassa he, jotka kokevat kohdanneensa vääryyttä, saavat äänensä kaikkein helpoiten kuuluviin. Kaikki vaativat vain muutoksia, jotka ovat aikaisempaa parempia kaikille osapuolille. Ja jos ehdotus vaikuttaa negatiivisesti yhdenkin tahon elämään, on suuri joukko heti kritisoimassa itsekästä ja omaa etua tavoittelevaa ehdotusta.

Vaikkei se olisi ehdotus alun perinkään.

Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain hyvää ja jotain pahaa

Mitä tulee lupaamiini positiivisiin puoliin; Big picturessa oli monta kohtaa, joissa muutosvastarinnan sumuverhon läpi tarkasteltuna voi oikeasti nähdä järkeä.

Ensinnäkin kiinteä, Valioliigan TV-tuloista irrotettu, tukipaketti alempien sarjatasojen seuroille on jotain, mitä englantilainen jalkapallo tällä hetkellä kipeästi kaipaa. Valioliigasta tuskin tulee nykyajan Robin Hoodia, mutta ei ole mitään syytä olla toivomatta, ettei niin kävisi.

Toisekseen: Valioliigasta putoavien seurojen laskuvarjorahoituksen lopettaminen ja sen tilalle luotava, Valioliigan vuosittain alemmille sarjaportailla maksama tukisumma on vain ja ainoastaan järkevä ratkaisu. Se tasa-arvoistaa kilpailua neljällä ylimmällä sarjaportaalla ja kannustaa seuroja järkevään taloudenpitoon.

Sekä oma stadionprojekteja varten perustettava tukirahasto että vierasfaneille suunnattujen lippujen määrä- ja hintakiintiö ovat hyviä ratkaisuja. Englannin stadionkanta on vanha, joten sen uusimiseen allokoitava rahasumma on jo turvallisuuden vuoksi fiksu ratkaisu. Vierasfanien peleihin pääsyn helpottaminen lippukiintiöillä ja hintakatolla puolestaan tukee kestävän ja eläväisen jalkapallokulttuurin rakentamista.

Community Shieldin ja Liigacupin poistaminen kilpailukalenterista taas aiheuttaa hieman ristiriitaisia ajatuksia. Community Shieldiä jäisi tuskin kukaan kaipaamaan – FA:ta lukuun ottamatta – mutta Liigacup on pienemmille seuroille tärkeä tulonlähde, vaikka sen negatiivisista vaikutuksista on puhuttu jo pitkään.

Mitä jos tilanne ratkaistaisiin sillä, että FA cup olisi edelleen koko maan kilpailu, mutta Liigacupiin saisivat osallistua vain seurat Valioliigaa alemmilta portailta? Näin tulonjakokin tasoittuisi, joskin vain marginaalisesti.

Valioliigan seuramäärän pienentäminen 18 seuraan ja nousukarsinnan pelaaminen on herättänyt paljon negatiivisia tuntemuksia, mutta malli olisi sama kuin Saksassa, missä se on todettu toimivaksi. Sitä paitsi jostain on ottelumääriä karsittava, jos Mestarien liigan ottelumäärää kasvatetaan ennestään samalla, kun Uefa lanseeraa kokonaan uuden eurokilpailun.

Kysyntä on tällä hetkellä vahvasti eurokilpailujen puolella, joten tavalla tai toisella euro-otteluiden määrä tulee kasvamaan, halusi sitä tai ei. Kansallisten sarjojen on vain sopeuduttava tähän murrokseen.

Tämän mallin myötä kaksi Valioliigan nykyisistä seuroista putoaisi Mestaruussarjaan, mikä voisi parhaimmassa tapauksessa jopa nostaa sarjan tasoa ja kaventaa kuilua sen ja Valioliigan välillä. Toisaalta Valioliigan tähtitieteelliset tulot jakautuisivat tämän myötä vain 18 seuralle, mikä tuskin tasoittaisi kilpailuasetelmaa muihin Euroopan pääsarjoihin nähden.

Ja sitten kirsikkana kakun päällä; yhdeksän seuran erityisäänestysoikeus, joka käytännössä takaisi Valioliigan kuudelle suurelle valta-aseman päättää keskenään sarjan säännöistä. Ajatus on itsekäs ja rakennettu heikolle pohjalle. Se on ilmeisin osoitus siitä suurten ja rikkaiden dominanssista, mistä koko ehdotusta kritisoitiin.

Ja samalla siinä on kuitenkin järjen hiven. Voi olla, että jotain tämänkaltaista tarvitaan, jos halutaan pitää suurseurat tyytyväisinä ja mukana Valioliigassa rajat ylittävän eurooppalaisen supersarjan uhkan leijuessa ilmassa. Kuusi suurta ovat taloudellinen veturi, joiden menestykseen Valioliigankin menestys lopulta perustuu. Seuroille ei missään nimessä pidä antaa totaalista valta-asemaa, mutta kenties jotain on tehtävä, ennen kuin on liian myöhäistä.

Ehdotuksen kohdat eivät missään tapauksessa olleet käyttökelpoisia sellaisenaan, ja ne ovat syystäkin saaneet kritiikkiä. Ne voisivat kuitenkin olla alku, keskustelunavaus, jonka pohjalta lähdettäisiin kriittisesti arvioimaan niitä muutoksia, joita englantilainen jalkapallo tarvitsee.

Tai sitten voidaan tehdä kuten ennenkin; painaa pää pensaaseen, ja todeta, että kaikki on hyvin. Niin kauan kuin kulissi on pystyssä, vaikka näyttämön takana roihuaakin, voidaan hymyillä kameralle ja uskotella, ettei muutoksia tarvita. Sillä niin jalkapallossa on tehty tähänkin asti.

Mistä rypäleestä on Zlatan tehty?

Edelliskierroksella Serie A:n maalipörssin kärkeen noussut Zlatan Ibrahimović on kuin italialainen viini, joka kypsyy ja muuttuu täyteläisemmäksi vuosien saatossa.

Edes koronavirustartunta ei ruotsalaisen menoa hidastanut, vaikka toki jokainen derbi della madonninaa katsonut näki, ettei vauhti olen enää yksi miehen ominaisuuksista. Siitä huolimatta sairastumisen vuoksi vain kaksi sarjapeliä tällä kaudella pelannut hyökkääjä on maalipörssin kärjessä neljällä osumallaan.

Kuten viineille käy, on Zlatan imenyt itseensä erilaisia makuja ja hajuja vuosien varrella, joiden avulla hän voi edelleen pelata maailman huipulla, vaikkei jalka entiseen malliin nousekaan.

Ruotsalainen on nuorelle milanolaisryhmälle tärkeä henkinen johtaja. Vaikka Stefano Piolin prosessi Lombardiassa on vasta alussa, ovat alkukauden hyvät otteet nostaneet pinnalle ajatuksen yllätysvalmiudesta jo tällä kaudella.

Zlatan nauttii, kun saa toimia nuoren joukon johtajana. Ja kenties vasta pullotetut joukkuetoverit ovatkin nyt parhaimmillaan, sillä todellisuudessa vain noin prosentti viineistä paranee vanhetessaan.

Tähän poikkeukselliseen prosenttiin kuuluvaa Zlatania ei todellakaan ole oikeaoppisesti säilytetty pimeässä ja viileässä, vaan hyökkääjä on tietoisesti hakeutunut valokeilaan aina, kun mahdollista. Vahvasti tanniinisessa Zlatanissa ei kuitenkaan hapettumisen merkkejä näy.

Zlatania on tarjoiltu ympäri maailmaa, mutta alkukaudesta hän on osoittanut se, minkä jo todellisuudessa tiesimmekin; parhaimmillaan hän on nautittuna Naviglin katujen kupeessa, Madonninan suojelevan katseen alla.

Kohti viikonloppua

Siinä kaikki tältä erää. Vetäytykäämme nauttimaan kansallisten sarjojen täyttämästä viikonlopusta, ennen kuin Euroopan Valioliiga vie meiltä sen mahdollisuuden. Mistä sitä tietää, milloin esimerkiksi El Clásicoa tullaan pelaamaan vain Euroopan kentillä?

Tänä viikonloppuna se kuitenkin pelataan La Ligassa, joten nauttikaamme meille tutusta jalkapallosta sen ollessa vielä mahdollista.

Jos haluat antaa palautetta tai ehdottaa aiheita, lähetä sähköpostia juuso@teravinkyna.com tai nykäise hihasta Twitterissä @TeravinKyna. Sallisen sivukatsomon voit tilata viikkokirjeenä sähköpostiisi tästä.

Hyvää viikonloppua. Pysykää terveinä.   

The post Sallisen sivukatsomo: Mistä rypäleestä Zlatan on tehty ja projekti Big picture appeared first on Byyri.

Massiiviset vaikutukset

Jalkapallon ulkopuolelta näkyvimpiä asioita ovat olleet Saksan jääkiekkoliigan pudotuspelien aloittamatta jättäminen ja mestaruus jää näin kaudella 2019–20 kokonaan jakamatta. Legendaariset Holmenkollenin kisat hiihdettiin viime viikonloppuna ilman yleisöä ja esimerkiksi Sveitsissä jääkiekkosarja pyörii tällä hetkellä tyhjille katsomoille.

Sveitsissä pitäisi pelata toukokuussa lajin MM-kilpailut, mutta ne ovat nyt vahvasti uhattuina. Naisten vastaavat kilpailut Kanadassa ehdittiin jo perua. Kotimainen Liiga asetti keskiviikkona suosituksia seuroille, joissa ohjattiin seurojen käyttämään harkintaa mm. asiakastilaisuuksiin osallistumisessa. Lisäksi mediatilaisuuksiin osallistuminen ei ole pakollista ja haastatteluissa kehotettiin suosimaan puhelinhaastatteluja. Myöskään juniorijoukkueet eivät toistaiseksi harjoittele Liiga-joukkueen kanssa samoissa kuivaharjoittelutiloissa.

Meitä suomalaisia tietysti eniten huolestuttaa jalkapallon EM-kilpailut tulevana kesänä. Euroopan jalkapalloliitto UEFA ei ole nähnyt vielä tarpeelliseksi reagoida kisoihin, mutta lukuisia maaotteluita tämän kuun lopulla pelataan suljetuin ovin. Näiden joukkoon mahtuu Suomen ottelut Puolaa vastaan Wroclawissa sekä Ranskan kohtaaminen muutamaa päivää myöhemmin Pariisissa. Alun perin Suomen piti kohdata Ranska Lyonissa, mutta koronavirustilanne on paremmin hallittavissa maan pääkaupungissa.

UEFA:n rahantekokone Mestarien liiga on jatkanut pyörimistään, samoin Eurooppa-liiga. Näissä on kuitenkin nähty yhä enenevissä määrin tyhjiä katsomoita ja ottelusiirtojakin tullaan todennäköisesti näkemään. Esimerkiksi Getafe kieltäytyi matkustamasta Milanoon Interin vieraaksi Eurooppa-liigan ottelua varten ja AS Roma ei puolestaan saanut lasketumislupaa Italian viranomaisilta matkallaan Sevillan vieraaksi.

Alkuviikosta espanjalaismedioissa lähti leviämään tieto, että UEFA olisi jo päättänyt lyödä edellä mainitut kilpailut tauolle käynnissä olevan neljännesvälierävaiheen jälkeen. Vahvistusta tälle ei olla vielä saatu.

Tässä koronan tilanne koottuna eurooppalaisissa jalkapallosarjoissa.

Belgia

Sarjat pyörivät koronan suhteen yhä ”häiriöittä”.

Bulgaria

Sarjaottelut pelataan tyhjille katsomoille seuraavan kahden viikon ajan.

Englanti

Englannin jalkapallo ei ollut vielä saanut koronakolhuja, mutta tilanne muuttui radikaalisti keskiviikkona, kun illalle suunniteltu Manchester Cityn ja Arsenalin kohtaaminen jouduttiin perumaan. Osa Arsenalin pelaajista oli ollut kosketuksissa kreikkalaisjoukkue Olympiakosin omistajaan viime torstaina, jolla sittemmin on havaittu koronatartunta. Vaikka tarttumisen riski on äärimmäisen pieni, on osa Arsenalin joukkueesta asetettu varatoimenpiteenä kotikaranteeniin. Tämä ei voi olla vaikuttamatta Arsenalin sekä Valioliigan ohjelmaan myös tulevaisuudessa. FA ei ole vielä tiedottanut jatkotoimenpiteistä.

Espanja

Tiistaina Valencia kohtasi jo Atalantan Mestarien liigassa tyhjällä stadionilla. Sarjat pyörivät, mutta tyhjille tuoleille ensi viikon loppuun asti.

Hollanti

Koronavirus ei ole vielä vaikuttanut hollantilaiseen jalkapalloon millään tavalla.

Italia

Kaikki urheilutapahtumat kielletty maaliskuun loppuun asti.

Itävalta

Torstaina Eurooppa-liigan ottelu LASK-Manchester United pelataan tyhjälle katsomolle. Päätöstä Bundesliigan jatkosta odotetaan hetkenä minä hyvänsä.

Kreikka

Ottelut oli asetettu pelattavaksi tyhjille katsomoille ensi viikon loppuun asti. Tiistaina tilanne kuitenkin mutkistui, kun Olympiakoksen omistaja Evangelos Marinakisin ilmoitti saaneensa koronavirustartunnan. Kreikan jalkapalloliiton sekä terveysviranomaisten reagointia odotetaan.

Kroatia

Ottelut pyörivät, mutta yli tuhannen ihmisen kokoontumiset ovat kielletty. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että valtaosalla seuroista ovet pysyvät kiinni.

Portugali

Pääsarja Primeira Liga pelataan toistaiseksi ilman katsojia. Päivämäärää katsojakiellon purulle ei ole annettu.

Puola

Puolassa pelataan tulevana viikonloppuna ilman katsojia.

Ranska

Ligue 1 ja Ligue 2 pelataan tyhjille katsomoille näillä näkymin 15.4. asti.

Romania

Kaikki ottelut pelataan tyhjille katsomoille otsikolla ”toistaiseksi”. Liigacupin finaali siirrettiin pelattavaksi 4.4.

Ruotsi

Ruotsissa havaittiin pelkästään tiistaina 60 uutta koronavirustartuntaa. Valtaosa näistä Tukholman alueella. Maan kokonaistartuntamäärä oli tiistai-iltana 325 tartuntaa. Allsvenskanin pitäisi käynnistyä huhtikuun ensimmäisenä viikonloppuna, joten tuohon on aikaa vielä reagoida. Ruotsin cupissa pitäisi kuitenkin pelata viikonloppuna puolivälieriä, joukossa isot massat keräävät Hammarby-IFK Göteborg sekä Malmö-AIK. Ruotsin liitto ei ole tiedottanut toistaiseksi toimenpiteistä.

Päivitys: 14.15. Malmö lopetti lipunmyynnin AIK-otteluun keskiviikkona. Ei tietoa, päästetäänkö otteluun yhtään katsojaa.

Saksa

Suuria kokoontumisia sekä tapahtumia on suositeltu välttämään ja esimerkiksi Bayernin alueella ne ovat toistaiseksi kielletty. Ensi viikon Mestarien liigan ottelu Bayern München-Chelsea pelataankin siis tyhjällä stadionilla ja samoin ensi viikonlopun Bundesliiga-kierros.

Skotlanti

Toimenpiteistä ei ole kerrottu, joten ainakin toistaiseksi kaikki jatkuu kuten aiemminkin. Skotlannissa pitäisi sunnuntaina pelata maan suurin ottelu eli Glasgown paikallinen Rangersin ja Celticin välillä.

Slovakia

Kaikki ensi viikonlopun pelit on siirretty hamaan tulevaisuuteen.

Suomi

Veikkausliigan on määrä käynnistyä 11.4. Ainakaan toistaiseksi mistään varotoimista ei ole ilmoitettu.

Sveitsi

Ottelut peruttu 23.3. asti. Jatkotoimista päätetään lähiaikoina.

Tanska

Sarja pyörii normaalista, mutta katsomot ovat tyhjänä maaliskuun loppuun asti.

Tshekki

Prahassa on jo havaittu koronavirustartuntoja. Jalkapalloon liittyvistä toimenpiteistä ei ole ilmoitettu.

Turkki

Koronavirus ei ole vielä vaikuttanut maan jalkapalloon.

Ukraina

Maassa kielletty yli 200 ihmisen tapahtumat 3.4. asti. Jalkapalloliiga pelataan siis tuohon asti tyhjille katsomoille.

Venäjä

Moskovassa on harkinnan asteella rajoittaa urheilutapahtumat 5000 katsojaan.

Viro

Viime viikolla alkanut Meistrliiga pyörii täysin normaalisti.

Ukrainan tilanne päivitetty kello 14.35.

The post Suljettuja stadioneita ja keskeytettyjä sarjoja – näin koronavirus vaikuttaa jalkapallosarjoihin Euroopassa appeared first on Byyri.

2. Bundesliiga: Hamburger SV-Karlsruher 8. helmikuuta klo 14.00

Lauantai saa lentävän lähdön, sarjanoususta pelaava HSV isännöi syvällä putoamiskurimusta olevaa Karlsruheria. Meidän suomalaisten kannalta tietysti se kaikkein kiinnostavin asia ottelussa on Huuhkaja-hyökkääjä Joel Pohjanpalo, joka on lainapestillään Bayer Leverkusenista päässyt nyt kahdesti lopussa vaihdosta kentällä, ja nämä minuutit ovat jo riittäneet kertaalleen maalin tekoon.

Pääseekö Pohjanpalo lauantaina jo alusta irti? Sopivampaa peliä tälle tuskin löytyy. Vastassa on joukkue, joka on päästänyt 2. Bundesliigassa tällä kaudella eniten maaleja ja HSV pelasi kahdesti lyhyen ajan sisään viikonlopun molemmin puolin. Pientä rasitusta voi siis olla havaittavissa ja mikä sen oivallisempi ratkaisu olisi, kun päästää tuoreita miehiä irti ennalta selkeästi heikompaa vastustajaa vastaan, jotka ovat jo kykynsä osoittaneet.

Media: Viasat Urheilu, Viaplay

Bundesliiga: Bayer Leverkusen-Borussia Dortmund 8. helmikuuta klo 19.30

Joel Pohjanpalon pelioikeudet omistava Bayer Leverkusen pelaa myöhemmin lauantaina ison ottelun, kun Borussia Dortmund saapuu BayArenalle. Suomen maajoukkuevahti Lukas Hradeckyn Leverkusen löytyy tällä hetkellä taulukosta sijalta viisi ja on viisi pistettä perässä Dortmundia ja Mestarien liigaan oikeuttavia sijoituksia. Kyseessä voikin siis olla hyvin ratkaisevan ottelu UCL-hymnin kuulemisen tavoittelun suhteen.

Leverkusen on ollut tulessa nyt neljästi Saksan talvitauon jälkeen. Bundesliigan kolme ottelua ovat kartuttaneet pistepussia kuudella pisteellä ja aiemmin viikolla se eteni Cupin puolella kahdeksan parhaan joukkoon Stuttgartin kustannuksella.

Dortmund on sen sijaan voittanut kaikki pelinsä Bundesliigassa tauon jälkeen, mutta viikolla tuli yllätyslähtö Cupista Niklas Moisanderin kipparoimalle Werder Bremenille.

Dortmund on ollut tässä otteluparissa selvästi hallitsevampi osapuoli. Leverkusenin edellinen voitto on lokakuulta 2016.

Media: Viasat Urheilu, Viaplay

Primeira Liga: FC Porto-Benfica 8. helmikuuta klo 22.30

Lauantain myöhäisillan ratoksi voivat striimimiehet kaivelle esiin Portugalin liigan kärkitaiston Estadio do Dragaolta.

Benfica johtaa Primeira Ligaa tällä hetkellä seitsemän pisteen erolla Portoon nähden. Kolmantena oleva Braga on jo 14 pisteen päässä Portosta, joten mestaruus on tänä keväänä Portugalissa kahden kauppa. Benfican meno on ollut läpi kauden sen verran vakuuttavaa, että voitto lauantaina veisi jo sen vasemman käden pokaalille. Benfican maalisuhde 47–8 kertoo omaa kieltään sen ylivoimasta käynnissä olevalle sesongilla. Benfican edellinen tappio on marraskuun alusta Mestarien liigan ottelusta Lyonille, mutta sen jälkeen se on pelannut jo 17 ottelua ilman tappioita ja voittanut näistä peräti 14.

Portolle tämä kärkiottelu osuu sinällään pahaan saumaan, sillä sen kokoonpanossa on isoja poissaoloja. Konkaripotkija Pepe puuttuu puolustuksesta sekä keskikentän iso palanen Danilo Pereira täydentää sairastupaa. Brassihyökkääjä Tiquinho Soares oli vuoden vaihteessa ilmiliekeissä tehden kahdeksan maalia seitsemään peliin. Häneen kohdistuvat lauantaina Porton fanien katseet, kun Benfican kivenkovan puolustusta pyritään ohittamaan.

Media: –

Bundesliiga: Bayern München-RB Leipzig 9. helmikuuta klo 19.00

Portugalin tavoin myös Saksassa pelataan sarjakärjen sekä sarjakakkosen kohtaaminen. Kahdenkymmenen kierroksen jälkeen Bayern München johtaa Bundesliigaa vaivaisen pisteen erolla RB Leipzigiin. Saksassa kokonaistilanne onkin sitten huomattavasti Portugalia tasaisempi, sillä siellä peräti seitsemän ensimmäistä joukkuetta mahtuu yhdeksän pisteen sisään.

Leipzigin noustua Bundesliigaan, ovat kohtaamiset Bayernin kanssa olleet erittäin värikkäitä, ja sellaista on lupa odottaa tälläkin kertaa. Kevään 2017 ottelu oli täysin oma lukunsa, joka piirtyi isolla Bundesliigan historiaan sekä kannattajien verkkokalvoille. Tuolloin Bayern München esitti ilmiömäisen nousun 4–2 tilanteesta viime hetken maaleilla 4–5-voittoon.

Bayern vietti tälläkin viikolla lähes vastaavaa maali-iloittelua Saksan Cupissa, kun Hoffenheim kaatui kotona 4–3. Viihdyttävään otteluun mahtui mm. kaksi omaa maalia. RB Leipzig piti sitkeästi kiinni Bundesliigan piikkipaikasta, mutta kone on viime viikoilla yskinyt. Taannoista Frankfurt-tappiota seurasi tasapeli Borussia Möchengladbachin kanssa, ja aiemmin viikolla RB kärsi jo toisen tappion Frankfurtille lyhyen ajan sisään, tällä kertaa Cupin puolella.   

Media: Viasat Urheilu, Viaplay

Serie A: Inter-AC Milan 9. helmikuuta klo 21.45

Viikonloppu saa arvoisensa päätöksen Derby della Madonninan muodossa. Järjestyksessään 225. Milanon paikallinen tietää jälleen ainakin katsomotaidetta Euroopan parhaasta päästä, joten vastaanottimen ääreen kannattaa asettautua jo hyvissä ajoin ennen ottelua.

Odotettua Zlatan Ibrahimovicin esiintymistä vanhaa seuraansa Interiä vastaan ei välttämättä tulla näkemään, sillä ruotsalaisjärkäle parantelee vielä vammojaan.

Inter lähtee tähän otteluun ennakkosuosikkina molempien joukkueiden hyvästä formista huolimatta. Sunnuntai-illan kotijoukkue on taannoisen Barcelona-tappion jälkeen pelannut nyt yhdeksän peliä ilman tappiota ja haastaa tällä kaudella Lazion kanssa tosissaan Juventuksen kilpajuoksuun scudettosta.

Milan hävisi joulun alla todella nöyryyttävästi naapurikylän Atalantalle rumin 5–0-lukemin, mutta on osoittautunut sen jälkeen ryhdistäytymisen merkkejä. Tammikuu meni ilman tappioita, pitäen sisällään kaksi voittoa Cupin puolella. Viikko sitten AC Milan jäi kuitenkin kotonaan tasapeliin Veronan kanssa. Ailahtelevien otteiden takia Milan löytyykin taulukosta vasta sijalta kahdeksan, mutta on toisaalta vain pisteen kuudetta sijaa ja himoittuja europaikkoja perässä.

Inter vei kauden ensimmäisen kohtaamisen nimiinsä syyskuussa Marcelo Brozovicin sekä Romelu Lukakun maaleilla lukemin 0–2. Milanin edellinen voitto Serie A:ssa Interistä täytti viime viikolla neljä vuotta.  

Media: Ruutu+

The post Euroviikonloppu – Saksassa ja Portugalissa kärkikamppailut, pääseekö Jolle vihdoin avaukseen? appeared first on Byyri.

Nähdäänkö jo 2-7-2?

Genoaan saapui marraskuussa uusi manageri, Barcelonassa triplan pelaajana voittanut voimakastahtoinen Thiago Motta.

Entinen tähtipelaaja nousi valmentajana ensi kerran otsikoihin leikitellessään ajatuksella vallankumouksellisesta ryhmityksestä 2-7-2 – jossa siis myös maalivahti on luettu mukaan kenttäpelaajaksi keskikentälle pallonhallinnan takaamiseksi. Todennäköisesti tällä hetkellä jossain päin Manchesteria, luksusasunnon olohuoneen nurkassa, valkoisen sohvan takana, kyhjöttää Pep Guardiola raivoissaan siitä, ettei keksinyt tätä ryhmitystä ensin.

Valitettavasti Motta itse on kuitenkin katkaissut siivet huhuilta, joiden mukaan Genoassa tultaisiin näkemään tämä jalkapallomaailmaa järisyttänyt muodostelma.

Motta joutui itse naurunalaiseksi, kun hän toi muodostelmansa julki vuosi takaperin. Ryhmitys ja maalivahdin mukaan ottaminen keskikentän pelintekovaiheeseen toki nostattaa kulmakarvoja Carlo Ancelottin hengessä, mutta täytyy muistaa, ettei Motta luonnollisesti olisi aikonutkaan peluuttaa kahta puolustajaa ja seitsemää keskikenttäpelaajaa halki ottelun. Ryhmitys muovautuisi numeroiden mukaisesti vain silloin, kun hänen joukkueellaan on pallonhallinta, jolloin vaikkapa maalivahti nousisi keskikentän pohjalle tekemään peliä.  

Mottan päätyminen Genoan managerin pallille on itse asiassa ja itsessään melko monivivahteinen tarina. Mies valmensi vielä PSG:n junioreja kesällä, kun Aurelio Andreazzoli palkattiin satamakaupungin ylpeyden uudeksi käskijäksi. Andreazzoli näytti itse asiassa hyvinkin osuvalta managerilta Genoan tasoiseen seuraan, sillä hän peluuttaa kiinnostavaa, modernia jalkapalloa ja on erittäin hyvä nuorten pelaajien kehittäjä – juuri sitä, mitä sarjataulukon huonommalle puoliskolle jumittunut joukkue kaipaa. Genoa lisäksi aloitti kauden erinomaisesti pelaten loistavaa jalkapalloa.

Andreazzoli kohtasi kuitenkin saman haasteen kuin urallaan aiemminkin. Joukkue pelasi erinomaisesti, mutta oli hyvin tehoton, mikä lopulta johti miehen potkuihin. Korvaajakin oli jo käytännössä sovittu kulisseissa, kun paikkaa tarjottiin entiselle Swansea-käskijälle Fransesco Guidolinille. Ennen kuin hän kuitenkaan ehti tarjousta hyväksyä, Genoa-johto yllättäen päätti haastatella vielä muutamaa kandidaattia.

Näin kuvioihin astui Thiago Motta, joka on sattumoisin Genoan entinen pelaaja. Mutta eihän Italiassa ole toki ennenkään vedottu ystävyyssuhteisiin järjen edellä, eihän? Nuorten kanssa hyvää työtä tehnyt ja rohkeita taktisia innovaatioita ajava mies vakuuttui hänelle kaavaillusta roolista ja tarttui haasteeseen.

Mottan debyytissä Genoa venyi historiallisesti takaa-ajoasemasta voittoon Jesse Jorosen Bresciaa vastaan, kun ensimmäistä kertaa Serie A:n historiassa kaikki kolme vaihtopelaajaa onnistuivat maalinteossa – todistaen brasilialais-italialaisen melkoiseksi taktiseksi velhoksi!

Ensimmäisessä ottelussaan Motta myös vilautti muodostelmarulettiaan, osoittaen samalla rohkeutensa valmentajana. Hän aloitti muodostelmalla 3-5-2, jossa yksi toppareista nousi pallollisessa vaiheessa keskikentälle tukemaan pelinrakennusta muodostaen 2-6-2-ryhmityksen. Seuran maalivahti Andre Radu jätettiin sentään vielä rauhaan – vaikka Suomeen asti voi nähdä, kuinka hikikarpalot nousevat hänen otsalleen miehen tietäessä, mitä vielä on edessä.

Motta vaihtoi ryhmitystä 3-4 kertaa ottelun aikana, kokeillen myös 4-2-3-1:ä sekä 4-4-2:a niin timantilla kuin perinteisessä muodossakin. Brescia ei selvästikään tiennyt mitä tehdä tai ketä merkata, jolloin Mottan suojatit pääsivät iskemään tarvittavat maalit. Taktinen vallankumous on alkanut, vivi la rivoluzione!

Valmentajarulettia ja kiihkeää luonteenpaloa

Genoan valmentajapotkut olivat jo kolmannet tämän kauden Serie A:ssa, vaikka elettiin vasta marraskuun alkua. Toisaalta, se ei ole mitään uutta italialaisille, ja näyttääkin siltä, että olemme jo tämän vuoden osalta ehtineet valmentajapotkujen vuodenaikaan.

Niin ikään AC Milanin manageriksi kesällä saapunut Marco Giampaolo sekä hänet Sampdoriassa korvannut Eusebio Di Fransesco olivat saaneet lähteä seuroistaan Genoan valmentajanvaihdokseen mennessä. Tämän jälkeen vielä Udinesen Igor Tudor ja Brescian Eugenio Corini ovat nähneet erorahat tilillään – joskin jälkimmäinen palkattin jo takaisin Brescian peräsimeen, kun hänen tilalleen palkattu Fabio Grosso vapautettiin pestistään 27 päivän jälkeen. Hyvin, hyvin harvinaista äkkipikaisuutta italialaisille.

Viimeisimpänä vielä hienoa työtä viime kaudella Napolissa tehnyt Carlo Ancelottille näytettiin ovea heikon alkukauden jälkeen. Seitsemät valmentajapotkut ennen joulua – ah, niin ehtaa Italiaa.

Mottan toinen ottelu Juventusta vastaan oli muuten lämpöasteiltaan taattua Serie A:ta. Ottelussa näytettiin kolme punaista korttia, joista yhtä vaihtopenkillä olleella Genoan kakkosmaalivahdille. Lisäksi pelin lisäajalla ratkaissutta pilkkua voidaan edelleen videotarkistusten jälkeen pitää jokseenkin kyseenalaisena. Vastaavasti kyseenalaisesti viheltämättä jätetty pilkku sen sijaan nähtiin samalla kierroksella Napolissa, kun rugbytaklaus Fernando Llorentea vastaan jätettiin viheltämättä.

Ja jotta draamankaari ei olisi liian köykäinen, pääsi Atalanta tasoittamaan pelin heti tilannetta seuranneesta vastahyökkäyksestä. Tämän myötä sirkus olikin täysin valmis ja pöytä italialaiseen tyyliin katettu koko suvulle. Napolilaisten yritykset käskyttää tuomaria VAR-ruudulle johtivat useisiin varoituksiin, valmennustiimin jäsenen komentamiseen suihkuun, fanien täyteen sekoamiseen ja lopulta jopa Ancelottin ulosajoon.

Ottelun jälkeen Napolin leiristä nostettiin ylös jopa calciopolin paluuta, minkä lisäksi seuran omistaja ystävällisesti huomautti, että sarjan tuomarit olisivat työttömiä perunankuorijoita, jos omistajat eivät upottaisi lajiin miljoonia faneja viihdyttääkseen – aitoa italialaista sanan säilän heiluttelua.

Toisaalta, Napoli onkin ollut alkukaudesta taas oma itsensä, kun seurassa ei kukaan oikein tiedä mihin ollaan menossa tai kuka asioista päättää. Sodassa ovat olleet keskenään niin fanit ja pelaajat, pelaajat ja omistaja, omistaja ja valmentaja kuin fanit ja omistajakin. Onnekseen seura sai kuitenkin tuotua kylmäpäisyydestään jo pelivuosinaan tunnetuksi tulleen Gennaro Gattuson Ancelottin korvaajaksi.

Vanhoja ja tulevia legendoja

Käydään lopuksi vielä Firenzessä, jossa koko kansan hurmannut ikinuori Franck Ribery on jo ehditty syyskaudella valita kertaalleen kuukauden pelaajaksi. Tuittupäinen ranskalainen on myös ehtinyt jo vilauttaa toista puoltaan, kun Laziota pelatun ottelun jälkeen pilkkutuomiosta suuttunut ranskalainen kävi osoittamassa hieman läheisempää rakkautta avustavalle erotuomarilla ansaiten kolmen pelin pelikiellon.

Vanha kunnon Franck ei kuitenkaan ole joukkueelleen hyödytön vain kentällä ollessaan – seuran managerin Vincenzo Montellan mukaan seuraavassa ottelussa Sassuoloa vastaan katsomossa istunut Ribery oli kesken pelin antanut ohjeet, millä eväillä ja millä vaihdoilla ottelu käännetään voitoksi.

Ottelu päättyi lopulta toisella puoliajalla firenzeläisten 2-1 voittoon. Kenties otsalohkon takana kuplivat jo seuraavan huippuvalmentajan aivot?

Myös muualla Italiassa muiden hylkäämät soturit ovat ottaneet liigan omakseen. Antonio Conte on palannut liigaan ryminällä, ja jouluun tultaessa Inter taistelee aivan tasapäin Juventuksen kanssa mestaruudesta, eikä vähiten sen takia, että Manchester United -hylkiö Romelu Lukaku on tällä hetkellä liigan toiseksi paras maalintekijä. Conten Inter aikoo ihan toden teolla tehdä Serie A:sta jälleen kilpailullisen sarjan Juventuksen dominoiman vuosikymmenen jälkeen.

Toisaalta, myös pääkaupungissa on heitetty vieheet vesille sen johdosta, että kevään lopuksi saataisiin asetella laakeriseppelettä ohimoille. Lazio aikoo ihan tosissaan jahdata Interia ja Juvea mestaruustaistossa ja tehdä kahden kaupasta kolmen kimpan. Paljon Lazion alkukaudesta henkilöityy liigan parhaaseen maalintekijään, Ciro Immobileen, joka on todellakin löytänyt ikuisessa kaupungissa uuden kevään ja on paukuttanut syyskaudella jo käsittämättömät 17 osumaa.

Näyttääkin siltä, että Serie A saattaa pitkästä aikaa tarjota meille äärimmäisen mielenkiintoisen, usean seuran mestaruustaiston. Liigan mielenkiintoa ei toki yhtään vähennä se, että heikot alkukaudet pelanneet Napoli ja AC Milan mielivät varmasti mukaan taistoon Mestarien liigan paikoista, mutta neljäntenä olevaa AS Romaa ajavat takaa myös huikeassa lennossa olevat Cagliari ja Atalanta – toisaalta taulukon toisessa päässä putoamista vastaan taistelevat Genoa ja Jesse Jorosen Brescia tarjoavat myös jännitettävää kotisohville.

Italialle tyypillinen kuumaverisyys, äkkipikaisuus ja taktinen osaaminen vain lisäävät omat mausteensa jo muuten mielenkiintoisen sarjan päälle.

Serie A tekee uutta tulemistaan ja liiga on mielenkiintoisempi kuin pitkään aikaan. Joten, kun kinkut on sulateltu ja raketit paiskittu taivaalle, suosittelen erittäin, erittäin lämpimästi katseen käntämistä kohti Italiaa ja Serie A:ta.

The post Katseet kohti Italiaa! Tulta, tappuraa ja draamankaarta – Serie A:ssa tapahtui syksyllä vaikka mitä appeared first on Byyri.

Valioliiga: Norwich-Watford 8. marraskuuta klo 22.00

Valioliigan raadollisuus on tullut vasten kasvoja Norwichille ja sarjanousija on ajautunut syvälle tappiokierteeseen. Syyskuun puolivälissä otetun sensaatiomaisen City-voiton jälkeen on Norwich saalistanut ainoastaan yhden pisteen kuudesta ottelusta.

Nyt vastaan asettuu se ainoa joukkue, joka on taulukossa vielä Norwichin takana. Watfordin alkukausi on ollut sanalla sanoen karmea. Se on yhä ilman voittoa, mutta on tosin saanut viisi tasapeliä. Pelillisesti Watford on ollut vielä enemmän hukassa mitä sarjataulukko kertoo. Pelin rakentelussa on oikeastaan kaikki pielessä mikä vain on mahdollista ja murtautuminen viimeiselle hyökkäysneljännekselle on tällä hetkellä kertaluontoista ottelua kohden.

Molemmille joukkueille ottelu on käytännössä pakkovoitto. Huuhkajien kannalta ei ole lainkaan harmillista, että ykköstykki Teemu Pukki pelaa viimeisen sarjaottelunsa ennen Liechtenstein-peliä jo perjantai-iltana.

Media: Viasat Jalkapallo, Viaplay

Bundesliiga: Bayern München-Borussia Dortmund 9. marraskuuta klo 19.30

Saksan Bundesliigasta on lauantai-iltaan tarjolla jättiläisten kohtaaminen. Allianz Arenalla odotettuun kohtaamiseen tullaan kotijoukkueen osalta hieman sekavin tunnelmin. Viime viikonlopun 5-1 -tappio Eintrach Frankfurtille oli Bayernin seurajohdolle liikaa ja päävalmentaja Niko Kovac sai maksaa siitä työpaikallaan.

Keskiviikkona Mestarien liigan ottelussa Olympiakosia vastaan Bayernin peliä johti tilapäismanageri Hans-Dieter Flick. Flickin johdolla Bayern nappasi tuosta ottelusta 2-0 -voiton dominoivan esityksen jälkeen. Bayern Münchenin puolelta on annettu ymmärtää, että valmentaja-asiaan saadaan ratkaisu lähestyvän maaottelutauon aikana.

Dortmund on Bundesliigassa tällä hetkellä toisena kolme pistettä Borussia Möchengladbachia perässä. Dortmund on pelannut viime viikkoina erittäin hyvin. Se kaatoi juurikin Möchengladbachin cupin ottelussa kuunvaihteessa ja otti vakuuttavan voiton viime lauantaina Wolfsburgista. Tiistaina dortmundilaiset maksoivat kalavelat Interille Mestarien liigassa ottaen täydet pisteet huikean toisen jakson ansiosta.

Media: Viasat Urheilu, Viaplay

Valioliiga: Liverpool-Manchester City 10. marraskuuta klo 18.30

Viikonlopun kansainvälinen silmäkarkki tulee Liverpoolista ja Anfield Roadilta. 11 pelatun ottelun jälkeen Liverpool on repinyt toisena majailevaan Cityyn jo kuuden pisteen kaulan. Vaikka ollaan aikaisessa vaiheessa marraskuuta, ei Citylla ole yksinkertaisesti varaa hävitä sunnuntaina.

Liverpoolin kauden ainoa pistemenetys Valioliigassa on ollut tähän mennessä tasapeli Manchester Unitedin vieraana. Viime lauantaina sarjanousija Aston Villa oli aiheuttaa kauden ensimmäisen tappion, mutta The Reds nousi vielä kuilunpartaalta tasoihin ja paineli ohi. Liverpool onkin ottanut tällä kaudella todella paljon juurikin maalin voittoja, joka on omiaan kertomaan joukkueen luonteesta.

City kompuroi tasapelin aiemmin viikolla Atalantan vieraana Mestarien liigassa. Kotimaan kentillä katkokävelyt ovat sen sijaan olleet lokakuun alun Wolverhampton-tappion jälkeen poissa. Historia puoltaa kärkikamppailussa Liverpoolin voittoa. Manchester City on juhlinut edellisen kerran voittoa Anfield Roadilla 3.5.2003.

Media: Viasat Jalkapallo, Viaplay

Superliga: Midtjylland-FC Kööpenhamina 10. marraskuuta klo 19.00

Englannin tavoin myös Tanskassa on edessä kärkikamppailu juuri ennen maaottelutaukoa. Paikallista Superligaa on ehditty pelata jo 15 kierrosta ja Midtjylland sekä Kööpenhamina ovat karkaamassa muilta. Kööpenhamina seuraa tällä hetkellä Midtjyllandia neljä pistettä perässä, kun taas paikallisvastustaja Bröndby on jäänyt Kööpenhaminasta jo kuuden pisteen päähän.

Midtjyllandin Tim Sparv on ollut sairastuvalla lokakuun Bosnia-Hertsegovina -ottelusta lähtien, mutta on palannut joukkueen harjoituksiin. Huuhkajien päävalmentaja Markku Kanerva nimesikin maajoukkuekapteenin ratkaiseviin karsintapeleihin Liechtensteinia ja Kreikkaa vastaan. Ei ole lainkaan poissuljettua, etteikö Sparv saisi alle vielä minuutteja tässä Superligan huippukamppailussa.

Kotijoukkue saa pienoista etua otteluun, kun sen ei tarvitse keskittyä tällä kaudella kuin Superligaan. Cupissakin kuin tuli lähtö jo aiemmin nöyryyttävästi sarjaporrasta alempana pelaavalle F. Amagerille, joka kuuluu vielä kyseisen sarjan tyvipään joukkueisiin. FC Kööpenhamina puolestaan tasapainoilee kansallisen sarjan ja eurokiireiden keskellä. FCK pelasi vielä torstaina Eurooppa-liigaa Dynamo Kyivia vastaan.

Media: VeikkausTV

Serie A: Juventus-AC Milan 10. marraskuuta klo 21.45

Italialaisen jalkapallon ystäviä hemmotellaan vielä viikonlopun päätteeksi Juventuksen ja AC Milanin kohtaamisella.

Douglas Costan lisäaikamaali keskiviikkoiltana Moskovassa takasi torinolaisten jatkopaikan Mestarien liigassa jo aikaisessa vaiheessa kilpailua, joten Juventuksen leirissä pystytään hieman kiristämään nyt ruuvia Serie A:n suhteen. Viikko takaperin Juventus vei Torinon derbyn nimiinsä Matthijs de Ligtin maalilla. Maali oli kesällä Juventus Stadiumille saapuneelle nuorelle hollantilaispuolustajalle uran ensimmäinen Juventuksen paidassa.

Milan puolestaan kärsi kotonaan kirvelevän tappio Laziolle. Milanolaiset ovat juuri nyt haastavien otteluiden keskellä, sillä maaottelutauon jälkeen on odottamassa Napolin kohtaaminen. Juventus on voittanut joukkueiden kahdeksan edellistä kohtaamista ja Milan vaatiikin pienoisen ihmeen sunnuntai-iltana tämän putken katkaisemiseen.

Media: Ruutu+

The post Euroviikonloppu – Teemu Pukin Norwichilla edessä toistaiseksi kauden tärkein ottelu, Liverpool ja Manchester City Valioliigan kärkikamppailussa appeared first on Byyri.

Serie A: AC Milan-Internazionale 21. syyskuuta klo 21.45

Tämän viikonlopun poiminnoissa pidettäköön teemana sen esiintuominen, mitä on tarjolla suomalaisjoukkueiden ulkopuolella. Tällaisten otteluiden poiminta ei tuota suurta tuskaa, sillä joukkoon mahtuu mitä upeampia kamppailuja erittäin kiinnostavista lähtökohdista.

Lauantai-iltaan saadaan yksi koko eurooppalaisen seurajoukkuejalkapalloilun kauneimmista otteluista eli Derby della Madonnina. Milanon derby harvoin jättää seuraajaansa kylmäksi ja ottelu on kiihkeydessään ainutlaatuinen. Pelkästään jo ultrien tifot sekä muu katsomotoiminta tekee Milanin ja Interin kohtaamisesta katsomisen arvoisen.

Historiallisesti pelit ovat menneet hämmästyttävän tasan. Joukkueet ovat kohdanneet virallisissa otteluissa 223 kertaa ja Inter on vain hieman niskanpäällä 80 voitollaan. Milan on voittanut 76 kertaa ja 67 kertaa on jääty tasapeliin. Myös maalisuhde on lähes tasoissa. Inter on onnistunut 303 kertaa ja Milan on vain neljä maalia perässä.

Viimeisten kausien aikana punamustien puolella on kuitenkin tuskailtu derbyjen kanssa. Rossonerin kannattajat ovat saaneet seurata vierestä Interin voitonjuhlia useampaan otteeseen. Viime kaudella Inter vei molemmat kohtaamiset nimiinsä ja ylipäätään Milanin edellisestä derbyvoitosta Serie A:ssa on kulunut jo yli kolme vuotta. Tammikuun viimeisenä päivänä 2016 Milan oli parempi maalein 3–0. Tämän jälkeen paikallisotteluista on lämmittänyt ainoastaan kauden 2017-18 jatkoaikavoitto Coppa Italian puolivälierässä.

Inter lähtee nytkin suosikkina. I Nerazzurri porskuttaa kolmen pelin jälkeen Serie A:n piikkipaikalla, ainoana puhtaan pelin joukkueena. Tuore manageri Antonio Conte on saanut erityisen hyvin puolustuksen tukittua, sillä Inter on päästänyt tähän mennessä ainoastaan yhden maalin. Erinomainen alkukausi sai kuitenkin tahran tiistai-iltana, kun Slavia Praha saalisti vieraspisteen Mestarien liigan avauksessa. Kivikovassa lohkossa tähän ei olisi ollut varaa.

AC Milan aloitti kauden tappiolla Udinesen vieraana, mutta tätä seurasi 1–0-voitot Bresciasta ja Hellas Veronasta.

Media: Ruutu+

Eredivisie: PSV-Ajax 22. syyskuuta klo 17.45

Hollannissa on edessä kauden ensimmäinen isojen kohtaaminen, kun viikonlopun kierros päättyy PSV:n ja Ajaxin kohtaamiseen eli De Topperiin. Vaikka Feyenoordin ja Ajaxin kohtaamista voidaan pitää varsinaisena hollantilaisen jalkapallon klassikkona, on Ajaxin ja PSV:n keskinäinen välienselvittely yksi Eredivisie-kauden kohokohdista ja ottelut ovat viimeisten vuosikymmenien aikana olleet erittäin intensiivisiä.

Philips Stadionille ei voitaisi kutkuttavammista asetelmista astella, sillä viiden kierroksen jälkeen Eindhovenin ja Amsterdamin ylpeydet miehittävät sarjataulukossa sijat yksi ja kaksi. Molemmat joukkueet ovat neljän voiton ja yhden tasapelin jälkeen 13 pisteessä.

Ajaxille voi olla pientä etulyöntiasemaa siitä, että joukkue pelasi Mestarien liigan ottelunsa jo tiistaina ja PSV oli puolestaan tulessa Eurooppa-liigassa vielä torstai-iltana. Kummallakin joukkueella oli kuitenkin kyseessä kotiottelu, joten matkustusrasitusta ei ole viikolta alla.

Kotijoukkueet ovat olleet näissä kohtaamisissa viime aikoina vahvoilla. Edellinen vierasvoitto on maaliskuulta 2016, kun Ajax haki pisteet Eindhovenista.

Media: VeikkausTV

Valioliiga: Chelsea-Liverpool 22. syyskuuta klo 18.30

Ennalta isoin Valioliigaviikonlopun ottelu pelataan sunnuntai-iltana Stamford Bridgella. Otteluun Chelsean ja Liverpoolin välillä lähdetään varsin mielenkiintoisista lähtökohdista, sillä molemmat kärsivät aiemmin viikolla tappion Mestarien liigassa.

Liverpool sai taipua Napolissa ja 2–0-tappio oli monelle Pool-kannattajalle vaikea sulatettava. Puhetta ottelun tuomaritoiminnasta kun riitti pitkälle seuraavaan päivään asti. Eurooppalainen seikkailu vuosimallia 2019-20 ei käynnistynyt Lontoossakaan yhtään sen paremmin, kun jopa hieman sekasortoisessa tilanteessa oleva Valencia raapi täyden pistepotin Chelsean vieraana.

Tiistain tappio Napolissa päätti Liverpoolin kuusi ottelua kestäneen voittokulun. Mestarien liigan pettymyksestä huolimatta Liverpoolin kausi on lähtenyt erinomaisesti liikkeelle. Se johtaa Valioliigaa ainoana puhtaan pelin joukkueena ja ero toisena olevaan Manchester Cityyn on jo viisi pistettä. Chelsealle että Liverpoolille olisi erittäin tärkeää palata takaisin voittokantaan tiistain pelien jälkeen.

Media: Viasat Jalkapallo, Viaplay

LaLiga: Sevilla-Real Madrid 22. syyskuuta klo 22.00

Yksi loppuviikon suurimpia kysymysmerkkejä on se, että löytääkö Real Madridin joukkue sunnuntaiksi Andalusiaan. Sen verran pyörityksessä Realin miehistö oli keskiviikkona Mestarien liigan kamppailussa Parc des Princesillä, ettei suuntavaiston täydellinen menettäminen varsinaisesti yllättäisi.

Moni hieroi silmiään, kuinka helposti PSG pystyi toistuvasti sahaamaan Realin puolustusta rikki, pelaamaan taskuihin ja löytämään jatkuvasti tiloja edetä maalipaikkoihin.

Toipuminen arkeen pitää tapahtua nopeasti, sillä Real Madrid matkaa LaLigan kärkijoukkueen vieraaksi. Sevillan kausi on alkanut vakuuttavasti. Neljästä ottelusta on saalistettu kolme voittoa ja yksi tasapeli ja 10 pistettä oikeuttaa LaLigan piikkipaikkaan. Molemmat joukkueet pelasivat vieraissa eurokamppailunsa tällä viikolla ja varsinkin torstai-iltana pelanneelle Sevillalle kilometrejä Azerbaidžaniin FK Karabahin vieraaksi kertyi kiitettävästi.

Sunnuntai-illan ottelu on kuitenkin Sevillalle sen kauden ensimmäinen todellinen testi, kun taas Real Madridille se on suuri mahdollisuus palauttaa sivuraiteita kohti ajautuva kausi takaisin oikealle uralle.

Media: C More Sport 2, C More

Ligue 1: Lyon-PSG 22. syyskuuta klo 22.00

Mainitun Real Madridin viikolla nuijinut PSG päättää viikon Lyonin vieraana. Lyon aloitti osaltaan Mestarien liigan jäämällä tasapeliin kotonaan Pietarin Zenitin kanssa. Kimurantissa ja ennalta erittäin tasaisessa G-lohkossa kotiottelut ovat suuressa arvossa, joten tulosta voidaan pitää ranskalaisittain pettymyksenä.

Lyon onkin ajautunut tämän huippuottelun alla voitottomaan putkeen. Kausi käynnistyi voitoilla Monacosta ja Angersista yhteismaalein 9-0, mutta alun jälkeen portugalilaisluotsi Sylvinhon laiva on seilannut jo neljä ottelua ilman voittoa. Kotijoukkueen vireen kannalta PSG-ottelu osuu siis varsin huonoon rakoon.

PSG kaatoi edellisessä sarjaottelussa sunnuntaina Strasbourgin kotonaan 1–0. Häikäisevästä voittomaalista vastasi loukkaantumisestaan toipunut Neymar, joka sai ottelussa jäätävän vastaanoton pariisilaiskannattajilta. Koko kesän kiukutellut brassi ei juuri kotiyleisöltään ymmärrystä saanut vaan se antoi korvia vihlovan vihellyskonsertin aina, kun Neymar palloon koski. Vihellysten välissä Parc des Princesin lehterit täyttyivät brassitähteä pilkkaavista lauluista. Keskiviikon Real Madrid -ottelusta Neymar oli sivussa pelikiellon takia.

Media: Viasat Jalkapallo, Viaplay

The post Euroviikonloppu – Supersunnuntain herkkupöytä tuottaa valinnanvaikeuksia TV-katsojille appeared first on Byyri.

Serie A: Juventus-Napoli 31. elokuuta klo 21.45

Yksi Serie A -kauden mielenkiintoisimmista otteluista osuu jo kierrokselle kaksi. Tuore Juventuksen päävalmentaja Maurizio Sarri saa vastaansa pitkäaikaisen seuransa Napolin. Ottelu on Sarrille, Napolin katujen kasvatille, kaikkea muuta kuin helppo. Hänen saapumisensa Torinoon ei ole miellyttänyt kaikkia Juventuksen ultria ja napolilaisten raivon Sarria kohtaan voi vain jokainen kuvitella, kun tämä siirtyi arkkivihollisen peräsimeen.

Vaikka lauantai-illan kohtaamisessa kaikki katseet kohdistuvatkin Sarriin, niin pitää muistaa, että jaossa on myös kolme äärimmäisen tärkeää sarjapistettä. Juventus pääsee kotidebyyttiinsä voitto allaan. Parma kaatui avauskierroksella puolustaja Giorgio Chiellinin osumalla maalein 0-1. Yli 60% pelistä palloa pitänyt Juve jauhoi ottelusta voiton konemaiseen tapaan, eikä Parmalle suuria mahdollisuuksia lopulta jäänyt.

Napoli avasi myös voitolla, mutta jos Juventuksen voitto oli perustunut raudan lujaan puolustukseen ja pallonhallintaan, niin Napolin vierasvoitto Fiorentinasta tuli vähintäänkin värikkäiden vaiheiden jälkeen lukemin 3-4. Napolin palloralli oli ottelussa aktiivisempaa ja joukkueen hyökkäyksissä oli aivan erilainen vaarallisuusaste verrattuna Fiorentinan vastaaviin. Vierasvoittoa voidaan täten pitää täysin oikeutettuna. Juventus Stadiumilla Napoli pääsee kuitenkin nyt aivan erilaiseen testiin.

Media: Ruutu+

Skotlannin Valioliiga: Rangers-Celtic 1. syyskuuta klo 14.00

Sunnuntai pursuaa derbyjä pitkin Eurooppaa. Yksi kiihkeimmistä, ellei jopa kiihkein, käydään paikallista aikaa lounasaikaan Ibrox Stadiumilla, kun Old Firm pysäyttää jälleen Skotlannin.

Tämän kertaiseen Glasgown hegemoniakamppailuun lähdetään herkullisista lähtökohdista. Kolmen kierroksen jälkeen skottifutiksen jättiläiset ovat kumpikin yhdeksässä pisteessä ja kuroneet jo neljän pisteen kaulan kolmantena majailevaan yllätysjoukkue Livingstoniin.

Lähtökohtaisesti sunnuntain ottelusta voi odottaa erittäin tasaista, ainoastaan kotietu on kääntää kerroinasettelua Rangersin puolelle. Kotiedulla onkin ollut erityisesti viime aikoina suuri merkitys Glasgown paikallisissa. Kuusi edellistä kohtaamista, kun on päättynyt kotijoukkueen voittoon. Edellinen Old Firmin vierasvoitto on nähty maaliskuussa 2018. Tuolloin juurikin Celtic haki pisteet Ibroxilta.

Old Firmissä on viime kevään tapaan nyt suomalaisosanottoa, kun Glen Kamara on mitä luultavimmin Rangersin avauskokoonpanossa. Suomalainen on pelannut kahdessa edellisessä liigakamppailussa täydet minuutit.

Media: Viasat Jalkapallo, Viaplay 

Allsvenskan: AIK-Djurgården 1. syyskuuta klo 16.00

Ruotsissakin kausi alkaa Suomen tapaan kääntyä kohti loppusuoraa ja viime viikonlopun pelit tekivät mestaruusjahdista, jos mahdollista entistäkin mielenkiintoisemman.

Djurgården kävi aiheuttamassa Malmölle ensimmäisen kotitappion Allsvenskanissa yli vuoteen. Samalla AIK:n kolme pistettä ja Hammarbyn voitto Falkenbergista tiesivät sitä, että kaikki Tukholman suurseurat miehittävät tällä hetkellä sijat 1-3 Ruotsin pääsarjassa.

Asetelma sunnuntaiseen AIK:n ja Djurgårdenin kohtaamiseen ei siis voisi juuri upeampi olla. Joukkueet erottavat tällä hetkellä sarjataulukossa neljä pistettä Djurgårdenin hyväksi. DIF:n eduksi voidaan todeta AIK:n eurokiireet, joiden aikana sen kone on Allsvenskanissa yskähdellyt. AIK saapuukin derbyyn torstainen Celtic-tappio alla.

Sunnuntaina voidaan odottaa yleisöryntäystä Friends Arenalle, sillä lippuja oli jo torstaina myyty yli 39 000. AIK siirtyi Friends Arenalle kaudeksi 2013 ja sen yleisöennätys uudella stadionilla on viime marraskuulta mestaruuden ratkaisseesta ottelusta GIF Sundsvallia vastaan. Tuolloin Solnaan pakkautui 50 128 katsojaa. Derbyissä AIK on puhkaissut Friends Arenalla 40 000 katsojan rajan kolme kertaa ja kaikki nämä kerrat ovat tapahtuneet Hammarbyta vastaan. Nyt tuon rajan rikkominen ensi kertaa Djurgårdenia vastaan onkin todella lähellä.

AIK:n Saku Ylätupa ei ole mahtunut viime otteluissa joukkueensa kokoonpanoon, mutta ottelussa nähdään suomalaisia ainakin katsomossa. Byyrin lukijamatka eli Byyris klassresa seilataan kyseiseen otteluun.

Media: Elisa Viihde

Valioliiga: Arsenal-Tottenham 1. syyskuuta klo 18.30

Valioliigaviikonlopun juuri leivottu mokkapala löytyy sunnuntai-illalta. Emiratesilla käytävä Arsenalin ja Tottenhamin keskinäinen kohtaaminen eli North London Derby ei jätä yhtään kuningaslajin ystävää kylmäksi. Monille tämä on lukuisista Lontoon paikallisista juurikin SE derby.

Erityisen kiihkeän otteluparista tekee se, että Arsenal ja Tottenham käytännössä jakavat saman kaupunginosan, toisin kuin moniin muihin Lontoon keskeisiin kaupunginosiin mahtuu vain yksi iso seura. Joukkueen kotistadionit erottavat toisistaan vain kuusi kilometriä. Tämä on Lontoon kokoisessa metropolissa kivenheitto.

Kohtaamiset ovatkin olleet aina poikkeuksellisen intensiivisiä ja kiihkeitä. Keskinäinen kilvoittelu juontaa juurensa aina 1800-luvun loppupuolelle ja kannattajat ovat kasvaneet inhoamaan toisiaan jo sukupolvien ajan. Jotain seurojen välisestä nokittelusta kertoo se, että kun Tottenham rakensi hiljattain uuden stadionin, oli alkuperäisissä piirustuksissa stadionin kapasiteetti merkattu olemaan yhden istuimen verran enemmän kuin Arsenalin Emirates Stadiumilla. Valmistuttuaan Tottenham Hotspur Stadiumin kapasiteetti kuitenkin ylittää Arsenalin kotistadionin vastaavan 1 802 paikalla.

Arsenal tulee paikallispeliin allaan tappio Anfieldiltä. Kuusi pistettä kolmesta ottelusta on kuitenkin kelpo alku Tykkimiesten kaudelle. Tottenham puolestaan aloitti kauden voittamalla kotonaan Aston Villan ja tätä seurasi arvokas vieraspiste Manchester Citylta. Viime sunnuntain kotitappio Newcastlelle nosti kuitenkin ärtymystason Spurs-kannattajien keskuudessa korkealle. Tiedossa on erittäin mielenkiintoinen kohtaaminen!

Media: Viasat Jalkapallo, Viaplay

Seria A: Lazio-AS Roma 1. syyskuuta klo 19.00

Tunnetta ei tule myöskään puuttumaan Rooman paikallisesta, Derby della Capitalesta. Lazio lähtee tällä kertaa kohtaamiseen lievänä ennakkosuosikkina. Joukkue eteni harjoituskaudella voitosta voittoon ja tahti jatkui avauskierroksella Sampdorian vieraana.

Roma jäi ensimmäisessä sarjapelissään 3-3 -tasapeliin Genoan kanssa. Giallorossin ongelmana onkin ollut puolustuksen pitävyys, josta Genoan kolme byyriä vieraskentällä kertoo omiaan. Alakerta ei ole toipunut Konstantinos Manolasin lähdöstä toivotulla tavalla ja uudella päävalmentajalla Paulo Fonsecalla riittääkin työmaata oman peräpään tilkitsemisessä. Huhut ovat kovasti tuomassa Manchester Unitedin topparia Chris Smallingia Stadio Olimpicolle.

Erityisen suurissa ongelmissa AS Roma on ollut nopeiden vastaiskujen puolustamisessa, ja juuri tässä Lazio on parhaimmillaan. Joaquin Correan ja Ciro Immobilen yhteispelaaminen vastustajan syvyyteen olikin Sampdoriaa vastaan parhaimmillaan nautinnollista katseltavaa.

Media: Ruutu+

The post Euroviikonloppu – Derbyjen kautta maaottelutauolle appeared first on Byyri.

AS Roman akatemiasta Serie A:han

Gianluca Curci syntyi 12.7.1985 Roomassa. Hän aloitti pallon potkimisen neljävuotiaana asuessaan perheensä kanssa Castelli Romanin alueella. Maalille Curci päätyi sattumalta pelatessaan veljensä ja kavereidensa kanssa, kun yksi maalivahti puuttui pihapeleistä. Yksi asia johti toiseen, eikä Eurolimpian akatemiassa torjunut poika jäänyt Keltapunaisilta huomaamatta. Eurolimpia Roma toimi tiiviissä yhteistyössä AS Roman akatemian kanssa, jonne Curci siirtyi yhdeksän vanhana.

Akatemiapolun jälkeen Curci nousi vasta 19-vuotiaana Serie A:ssa pelaavan AS Roman hetkelliseksi ykkösvahdiksi kaudella 2004-2005. Otteluita debyyttikaudella kertyi 11, joista kolmessa Curci piti nollaan maalillaan. Media hehkutti nuorta maalivahtilupausta, hieman samankaltaisesti kuin Gianluigi Donnarummaa tänä päivänä, mutta unohti Curcin nimen ensimmäisten virheiden sattuessa.

Seuraavalla kaudella liigaotteluita kertyi vielä kymmenen, mutta pian Curcin syrjäytti brassimaalivahti Doni, joka vietti AS Romassa lopulta kuusi vuotta.

Peliajan käydessä olemattomaksi teki Curci omat peliliikkeensä. Kesäkuussa 2008 Siena hankki Curcin AS Romasta, mutta kokonaan toscanalaisseura ei maalivahtia itselleen saanut, vaan pääkaupungin seuran kanssa sovittiin pelaajan yhteisomistajuudesta. Curci oli parin vuoden ajan erinomainen Sienan maalin suulla ja edessä oli siirto astetta isompaan seuraan, Sampdoriaan.

Sampdoria hankki Curcista Sienan omistaman osuuden eli AS Roma piti yhä kasvatistaan kiinni, vaikka ote alkoi hiljalleen livetä.

Vuoden, ja 41 Sampdoriassa pelatun ottelun jälkeen AS Roma hankki Curcin seuraan takaisin nimellisellä 1000€ korvauksella, ilmeisesti pidettyään siitä, mitä Gianluca genovalaisseurassa esitti. Tästä huolimatta, seuraavan neljän vuoden aikana otteluita tuli lähinnä lainapestillä Bolognassa, joista viimeisin 11.5.2014.

Kuva – delinquentidelpallone

Curci on myöntänyt jälkeenpäin, että hänen olisi pitänyt lähteä lainalle paljon aikaisemmin, mutta on tästä huolimatta tyytyväinen uraansa synnyinkaupunkinsa seurassa. AS Roman akatemiaa pidetään yhtenä Italian parhaista, mutta Curcin jälkeen oman akatemian kasvatteja ei ole noussut edustusjoukkueen maalille ainuttakaan. Gianluca Curci kulki poikkeuksellisen harvinaisen polun aina AS Roman edustukseen asti, ja maalivahti voi muistella Italian vuosiaan ja kahta cup-pystiä hyvillä mielin kiikkustuolissaan.

Vaikeat vuodet Italian jälkeen

Vaikka Curci oli jo nuorempana joutunut ajoittain kuluttamaan vaihtopenkkiä oikein urakalla, niin peliuran toistaiseksi vaikeimmat vuodet koittivat miehen siirryttyä vapaana agenttina Bundesliigassa pelaavaan Mainziin.

Curci tuli seuraan kakkosmaalivahdiksi, sillä hyvin pari kautta pelannutta Loris Kariusta oli vaikea syrjäyttää. Kenties cupin peleissä olisi voinut tulla mahdollisuuksia, mutta Karius pelasi nekin ja pelasi koko kauden sen verran hyvin, että sai seuraavana kesällä unelmasiirron Liverpooliin. Curcille tämä tarkoitti vihdoin näytönpaikkaa ja mies kertoikin La Gazzetta dello Sportille Saksan seikkailun jälkeen valmentajan luvanneen vastuuta Kariuksen lähdön jälkeen.

Koettelemukset kuitenkin jatkuivat.

Juuri ennen kauden alkua Curcilla ilmeni ongelmia pohkeensa kanssa ja nykyisin Huddersfieldissa pelaava Jonas Lössl nousi avauksen maalivahdiksi, ja piti asemansa koko kauden viimeisiä kierroksia lukuun ottamatta. Tässä vaiheessa Curci oli puolestaan jo käynyt Bristol Roversin testattavana ja purkanut sopimuksensa Mainzin kanssa yhteisymmärryksessä.

Pelihaluja löytyi yhä ja Saksan visiitti kuitattiin huonolla tuurilla, jota se hieman olikin. Pelaamattomuus ja kunnon ylläpitäminen alkoi kuitenkin näkyä, mikä tarkoitti pienemmän seuran etsimistä taikka palkkakuluissa reilusti vastaan tulemista.

Curci oli jo menossa Mainzin jälkeen Serie B:n Pro Vercelliin, mutta ei läpäissyt seuran lääkärintarkastusta. Maalivahdin oli suunnattava katseensa kauas pohjoiseen.

Nappikausi AFC Eskilstunassa lupaa hyvää

Curci siirtyi AFC Eskilstunan riveihin tammikuussa 2018, vuosi Saksasta lähdön jälkeen. Vaisuja yleisömääriä keräävän ja yleisesti melko vihatun seuran odotettiin kyllä säilyttävän sarjapaikkansa Superettanissa, mutta nousua harva uskalsi odottaa. Curci pelasi ensimmäisen sarjaottelunsa AFC:n riveissä 31.3.2018 eli miltei neljä vuotta Bolognassa pelatun ottelun jälkeen!

AFC:n ja Curcin kausi oli lopulta menestys joukkueen sijoittuessa sarjassa kolmanneksi, ja edetessä nousukarsintoihin, jossa vastaan asettui IF Brommapojkarna.

BP voitti ensimmäisen ottelun AFC:n kotikentällä, Tunavallenilla, 0-1 ja harva jaksoi uskoa södermanlantilaisten nousevan enää tästä sillasta.

Sarjakauden aikana 18 nollapeliä ja samalla seuran nollapeliennätyksen tehnyt Gianluca Curci oli lopulta viimeisenä lukkona toisessa osaottelussa, jonka AFC vei nimiinsä lukemin 1-2 ja nousi Allsvenskaniin. Curcin ja AFC:n yhteistyö ei alun perin kaksivuotisesta sopimuksesta huolimatta kuitenkaan jatkunut, ja ensi kaudella mies nähdään Tunavallenilla Hammarbyn värejä kantaen.

Mitä Curcilta sitten voidaan odottaa tulevalla sesongilla? Kysyin asiaa entiseltä Ruotsin maajoukkuevahdilta ja ensi kaudella IK Siriusta Allsvenskanissa edustavalta John Alvbågelta, joka vapaa-ajallaan työstää maalivahtiasioihin keskittyvää Malvaktskanalen-sivustoa.

– Curci on kokonaisvaltainen maalivahti, joka on kaikilla osa-alueilla hyvä. Hän tuntee pelin erinomaisesti ja on äärettömän laadukas tontillaan – mies, kehen voi luottaa. Hän pelasi Superettanissa AFC:n paidassa hyvin, mutta myös koko joukkue oli erinomaisesti organisoitu ja heidän puolustusta oli vaikea puhkoa. Curci saapui Eskilstunaan puolikuntoisena, mutta lähti voittajana, Alvbåge kertoo.

Hammarbyhyn ja Tukholmaan vaihtanut Curci ei vielä taida ruotsin kieltä, mutta AFC:ssä se ei ollut ongelma ja eiköhän kommunikointi länsinaapuriemme kielipäällä onnistu Bajenissakin.

– AFC:n joukkue oli hyvin kansainvälinen, joten kommunikointi tapahtui englanniksi, Alvbåge vahvistaa.

Curcin sopimus kestää kesäkuun loppuun asti ja miehelle alkukausi onkin yhtä näytönpaikkaa ja jatkosopimuksen metsästystä Johan Sellberg-Wilandin ollessa yhä loukkaantuneena.

– Johanilla (Wiland) on ongelmia olkapäidensä kanssa, ja ne ovat vaatineet leikkaushoitoa. Hän ei pelaa kentille ennen kesää, mutta ei sovi unohtaa seuran kolmatta maalivahtia, Davor Blazevicia. Davor on erittäin laadukas veskari, vaikka ei ole lyönytkään läpi vielä kunnolla Allsvenskanissa. Joka tapauksessa Hammarbylla on erittäin laadukas maalivahtiosasto, pelasi maalilla kuka tahansa, Alvbåge summaa.

Vaikka kesällä 34 vuotta täyttävän Curcin ympärille pientä hypeä nousisikin, niin täytyy muistaa missä liemissä italialainen on keitetty.

– Curci on jo tähti, tapahtui mitä tahansa. Hänellä on toista sataa pelattua ottelua Italian kentillä ja hän saa varmasti Hammarbyn kaltaisessa isossa seurassa vielä enemmän huomiota Ruotsissa, Alvbåge päättää.

The post Ikuisesta kaupungista Södermalmiin – onko Gianluca Curcista Allsvenskanin tähtivahdiksi? appeared first on Byyri.

Aiemmin VAR-teknologia on otettu jo käyttöön esimerkiksi Serie A:ssa, Bundesligassa, La Ligassa ja MLS:ssä. Monet jalkapallon ystävät ovat varmasti uutisesta mielissään, mutta asia ei ole kuitenkaan aivan jokaisen jalkapalloromantikon mieleen.

Tässä artikkelissa aion selvittää, minkä vuoksi videotarkistukset ovat olemassa ja minkä vuoksi ne tai muutkaan nykyiset teknologiset apuvälineet eivät tule poistamaan spekulaatiota ja jossittelua, jota otteluiden äärellä käydään.

Miksi?

Videotuomarointi ja videolta tarkistaminen tulevat olemaan tulevaisuudessa todella tärkeä päätuomarin apuväline. Tuomarien koulutuksessa tuomarinelikkoa ohjeistetaan liikkumaan niin, että ihanteellisessa tilanteessa pallon molemmin puolin olisi yksi silmäpari katsomassa tilannetta. Usein kaksi silmäparia maan tasalla ei kuitenkaan riitä ja tuomarin on yksinkertaisesti mahdoton nähdä tilanteita pelaajien keskeltä.

Juuri tämän kaltaisiin tilanteisiin videotarkistukset ovat omiaan.

Tilanteet, joihin ei reagoida millään tavalla, ovat juuri niitä tilanteita, jotka aiheuttavat eniten epäoikeudenmukaisuuden tunteita. Tuomarin on mahdoton antaa tilanteesta tuomiota, ellei hän näe itse rikettä, ja samanaikaisesti rikottu joukkue kokee kohtuutonta vääryyttä.

Tästä Serie A:n kauden 2017/18 koosteesta näkee, mitä videotuomarointi voi parhaimmillaan olla:

Pienten marginaalien pelissä yksi tuomio voi kääntää koko pelin, joten juuri näitä tilanteita ajatellen paine videotuomaroinnin käyttöönottoa varten on kasvanut vuosi vuodelta. Kyseessä eivät ole vain kannattajien kokemat epäoikeudenmukaisuudet, vaan huippuseurojen kilpailu kirkkaimmista palkinnoista.

Teräväpiirtona näytetyt hidastukset ovat tavoittaneet jokaisen kotisohvan jo pidemmän tovin, joten olisi jotenkin outoa, jos vastaavaa apuvälinettä ei olisi lainkaan ulotettu myös ottelun tuomariston käytettäväksi.

Uusi teknologia ei ratkaise vanhoja ongelmia

Ymmärtääkseen videotarkistusten hyötyjä ja haittoja (sekä todellisia, että teoreettisia), on ensin hyvä pohtia yleisesti jalkapallon tuomarointia.

Ongelma tuomaroinnin suhteen tulee siinä, että jalkapallon rikkeet eivät ole puhtaita mustavalkoisia rikkeitä, kuten esimerkiksi yleisurheilussa, jossa suoritus on monotoninen ja selkeästi mitattavissa. Tämän vuoksi jalkapallossa ylipäätään on tuomari, jonka tarkoituksena on – aivan kuten siviilioikeudessakin – tulkita tilanteita sääntökirjojen puitteissa, mutta samalla lieventäviä ja raskauttavia asianhaaroja punniten. Vaaralliseen pelitapaan, tilannekovuuteen tai vastustajan estämiseen ei ole olemassa mitään ”oikein tai väärin”-tyylistä selkeää opasta, eikä iän ikuinen ”pallo välissä” -argumenttikaan päde aivan jokaiseen tilanteeseen.

Jalkapallon säännöt ovat täynnä kohtia, jotka ovat avoimia tuomarin tulkittavaksi. Otetaan esimerkiksi jalkapallosäännöistä kohta koskien kiellettyä peliä ja sopimatonta käytöstä:

”Holtiton tarkoittaa, että pelaaja osoittaa vastuun tai harkinnan puutetta kamppail-

lessaan pallosta tai toimii varomattomasti. Henkilökohtaista rangaistusta ei tarvita.

Piittaamaton tarkoittaa, että pelaaja jättää huomioimatta aiheuttamansa vaaran tai

tekonsa seuraukset vastapelaajalle ja häntä on varoitettava.

Kohtuuton voiman käyttö tarkoittaa, että pelaaja ylittää voiman käytön tarpeen ja

vaarantaa vastustajan turvallisuuden ja hänet on poistettava kentältä.”

 (Jalkapallon säännöt 2017, Palloliitto, s. 63)

Mitä voidaan sanoa termistä ”holtiton”? Voimme näyttää esimerkin, jossa henkilö toimii holtittomasti, mutta tulkinta on aina tulkitsijan vallassa, eli tässä tapauksessa tuomarin. Ei ole mitään selkeää mittaristoa, jolloin holtittomuus ylittäisi tavallisen tilannekovuuden rajan. Sama koske myös termejä ”piittaamaton” sekä ”kohtuuton”, puhumattakaan voiman käytön tarpeesta.

Asiaa valaisee antiikin filosofin Eubulideen muotoilema Sorites-paradoksi. Paradoksi on kielellinen paradoksi, jonka mukaan emme voi olla varmoja, milloin pienistä eroista koostuva ominaisuus muuttuu toiseksi tai lakkaa olemasta. Voit vaikka kuvitella mielessäsi kaljua henkilö ja pohtia, monenko hiuksen lisäämisen jälkeen henkilö lakkaa olemasta kalju.

Jalkapallon sääntöihin muutettuna on mahdoton objektiivisesti arvioida, milloin tavallinen pallontavoittelutilanne muuttuu holtittomaksi, piittaamattomaksi tai voimankäyttö on kohtuutonta.

Kiihkeässä paikallispelissä usein sallitaan kovemmatkin otteet, ja keskikentän pallontavoittelussa pätevät eri säännöt kuin kuudentoista rajan sisäpuolella. Ei tosin teoreettisesti, mutta tosielämää tarkkaillessa tulemme varmasti tämän kaltaiseen päätelmään. Tämän vuoksi tuomarilla on oikeus tulkita sääntöjä ja ottaa tuomioissaan huomioon myös lieventävät, sekä raskauttavat asianhaarat.

Videotarkistus voi auttaa tuomaria ja kaikkia muitakin näkemään tilanteet paremmin, mutta tulkintavastuu on edelleen päätuomarilla. Teräväpiirtona ja useasta kuvakulmasta näytetyt hidastukset antavat kuitenkin mahdollisuuden myös katsojille tehdä omat subjektiiviset päätelmät kyseessä olevasta tilanteesta, jolloin uuden tekniikan tuoma etu voi jopa lisätä spekulaation ja jossittelun määrää.

Otetaan vielä esimerkki:

Tässä tuomiossa tuomari ei anna tulkinnalle mitään sijaa. Kädet kasvoilla kyseisessä tilanteessa on tuomarin mielestä punaisen kortin arvoinen rike, vaikka pelaajien kehonkielestä selvästi näkee, että Kakán tarkoitus ei ollut vahingoittaa tai häiritä vastustajaansa. Toinen tuomari olisi voinut olla antamatta varoitusta, saati sitten suoraa ulosajoa kyseisestä tapauksesta, joka tukee ajatusta, ettei VAR ole tae johdonmukaisuudesta.

Toinen ongelma liittyy pitkiin kausaaliketjuihin. Videotarkistusten tekniseen toteuttamiseen kuuluu se, että tuomarilla on oikeus katkaista peli haluamassaan paikassa videotarkistuksen ajaksi ja jatkaa tämän jälkeen peliä tilanteesta, johon jäätiin ennen videotarkistusta, tai videotarkistuksesta ilmenneestä rikkeestä. Oikein toimiessaan tuomari pysäyttää pelin, löytää mahdollisen vakavan rikkeen ja tuomitsee rikkeen mukaisesti. Sopiikin siis kysyä, kuinka pitkälle tilanteisiin johtaneita ketjuja on soveliasta katsoa taaksepäin?

Otetaan esimerkiksi tilanne, jossa hyökkäävälle joukkueelle tuomitaan vapaapotku. Tilannetta seuranneesta hidastuksesta television katsojat selvästi näkevät, että kyseessä ei ollut rike. Päätuomari on kuitenkin viheltänyt rikkeestä vapaapotkun. Vapaapotkun tuloksena hyökkäävä joukkue tekee maalin.

Tuomari ei voi tarkistaa vapaapotkuun johtanutta tilannetta videolta, sillä pelin jatkumisen jälkeen siihen ei voi enää puuttua. Pitäisikö jokainen vapaapotkuun johtava tilanne tarkistaa videolta? Luultavimmin ei, ellei pelin vapaana virtaavaa luonteeseen haluta puuttua niin, että pelistä tulee huomattavasti katkonaisempaa.

Inhimillinen peli

Sekä monitulkintaisuuteen että kausaaliketjuihin liittyvät ongelmat luovat tuomaroinnista hyvin mielivaltaisen kuvan. Asia on tietenkin ollut näin jo ennen videotarkistusten käyttöönottoa.

Videotarkistusten ja täten uusien kuvakulmien tarjoaminen tuomariston tueksi on vain tekninen apuväline, jonka tarkoituksena on helpottaa tuomareiden työskentelyä. Jalkapallon tuomarointi ei kuitenkaan tule olemaan lähitulevaisuudessa – tai koskaan – virheetöntä edellä esitettyjen ongelmien vuoksi.

Tekniset apuvälineet, kuten videotarkistukset ja maaliviivateknologia ovat kuitenkin vastauksia jalkapalloyhteisön oikeudenmukaisuuden janoon. Yhden hyväksytyn maalin arvo voi olla konkreettisesti miljoonissa euroissa, ja samalla maalilla voi olla kannattajille mittaamattoman arvokas henkinen merkitys.

Kun asiaa miettii, mieleeni palaa aina uudelleen Helsingin piirin erotuomarikouluttajalta kuultu neuvo: ”tuomari on olemassa peliä varten”. Tällä hän tarkoitti sitä, että erotuomarin tarkoituksena ei ole olla pelkästään kävelevä sääntökirja. Erotuomari on paikalla sen vuoksi, että peli pelataan alusta loppuun sääntöjen (niin kirjoitettujen kuin kirjoittamattomien) puitteissa, olosuhteet huomioon ottaen.

Jalkapallon olemukseen kuuluu, että erotuomarilta löytyy kyky omaksua pelaajien ja katsojien tunnetiloja ja täten toimia ottelun reiluna ja oikeudenmukaisena kapellimestarina.

The post VAR – kaiken näkevä silmä, joka ei korvaa pelisilmää appeared first on Byyri.

Päättäväinen, kova ja erittäin hyvä avaamaan peliä. Näin alle 18-vuotiaiden maajoukkuevalmentaja Erkka V. Lehtola kuvailee suojattiaan Benjamin Hiekkasta, joka jättää Suomen kentät vuodenvaihteessa. Hiekkasen siirto takavuosien suurseuraan Parma FC:hen tuli suurelle yleisölle puskista, mutta VIFK-toppari tiesi italialaisten kiinnostuksesta.

–Yllätyin silloin enemmän, kun kuulin, että Parma haluaisi minut testijaksolle. Harjoittelin joukkueen kanssa ensimmäistä kertaa marraskuussa 2017, jolloin vietin viikon heidän kanssaan, ja pelasimme Interiä vastaan, Hiekkanen kertoo.

– Muualtakin oli kiinnostusta, mutta Parma tuntui parhaalta vaihtoehdolta. Olen nyt vieraillut seurassa kolmesti, ja tiedän, miten hommat toimivat.

Kausi 2018 oli pettymys sekä Hiekkaselle että VIFK:lle. Nuorukainen ehti pelata vain viidessä A-juniorien SM-karsintaottelussa, kunnes hänellä diagnosoitiin leikkaushoitoa vaatinut Haglundin kantapää, eli akillesjänteen kiinnityskohdassa oleva luukasvama.

Loukkaantuminen tuli harmittavaan paikkaan, sillä Hiekkanen oli juuri pelannut vahvan EM-jatkoturnauksen. Hiekkanen luuti topparina täydet minuutit, kun Minihuuhkajat peittosi Slovakian, mutta taipui Sveitsille sekä Portugalille.

VIFK:n miehet sen sijaan putosivat kauden päätteeksi Kolmoseen. Hiekkanen debytoi edustuksessa 16-vuotiaana elokuussa 2017, mutta läpimurto miesten peleissä jäi toistaiseksi saavuttamatta.

– VIFK on varmasti tehnyt hänen kanssaan hyvää työtä. Lars Mosander ja kumppanit ovat oikeasti ajatelleet yksilöiden kehitystä; Hiekkanen ei ole ainoa esimerkki. Aina kun Vaasan poikia tulee maajoukkuetapahtumiin, heidän tietää olevan energisiä ja valmiita, Erkka V. Lehtola kommentoi.

Parma tekee uutta nousua Italian huipulle

Minihuuhkajille jännittävä karsintalohko

Alle 19-vuotiaiden EM-kisat pelataan vuonna 2020 Pohjois-Irlannissa. Suomen karsintalohkoon arvottiin itsenäisyyspäivänä Ranska, Tanska ja Färsaaret.

Vuosi sitten Hiekkasen edustama maajoukkue voitti karsintojen alkulohkonsa. Jatkokarsinnoissa tie nousi pystyyn, mutta esitykset olivat varsin lupauksia herättäviä. Hiekkanen ei ole lahjakkaan ikäluokkansa ensimmäinen ulkomaille lähtijä: maaliskuisen Venäjä-ottelun avauskokoonpanosta peräti kahdeksan suomalaista pelaa tammikuusta lähtien ulkomaalaisseurojen organisaatioissa.

Hiekkasella on pian edessään uudet haasteet saapasmaassa – uusi kulttuuri, uudet joukkuetoverit sekä asuminen omillaan. Tästä huolimatta hänen ajatuksissaan on tilaa myös maajoukkuepeleille.

– Loukkaantumiseni jälkeen haluan palata takaisin maajoukkueeseen, ja pelata siellä niin paljon kuin mahdollista, Hiekkanen tiivistää.

Kuva: Peter Siegfrids.

The post Benjamin Hiekkanen lähtee Vaasasta Italian valloitukseen: ”Muualtakin oli kiinnostusta” appeared first on Byyri.

Maalintekijät

Kauden tehokkaimmat maalintekijät, eli peliminuutteihin suhteutettuna eniten maaleja tehneet pelaajat löytyvät Saksasta. Tässä vaiheessa kautta joillain pelaajilla on vielä vähän peliminuutteja. Tällaisten pelaajien luvut eivät ole kovin “luotettavia”, sillä yhden maalin vaikutus on todella suuri, mutta tästä huolimatta otin tilastoihin mukaan myös vähemmän pelanneita pelaajia.

Kuvassa on listattu tähän asti 35 tehokkainta maalintekijää Euroopan suurista sarjoista. Ympyrän koko ja y-akseli kertovat pelaajan maalien kokonaismäärän. Nimen alla on pelaajan ikä ja väri kuvastaa pelattujen minuuttien määrää (tummempi = enemmän minuutteja).

Kauden ylivoimaisesti tehokkain maalintekijä on toistaiseksi ollut Paco Alcácer. Hänellä on noin neljän ottelun verran minuutteja ja kymmenen maalia. Tahti on täysin käsittämätön, mutta myös kestämätön ja tulee tasaantumaan loppukauden kuluessa. Pacon 18 laukauksesta on mennyt maaliin kymmenen, eli yli puolet. Myös Hoffenheimin englantilaispelaaja Reiss Nelson on viimeistellyt alkukaudella todella hienosti. Ilahduttavaa tässä maalintekijöiden listassa on se, että neljän parhaan pelaajan iät ovat 19, 19, 20 ja 25.

Mielenkiintoista on myös se, että listalta löytyy sellaisiakin nuoria pelaajia, joiden esityksiä on yleisesti hieman mollattu, eli esimerkiksi Ousmane Dembélé ja Anthony Martial.

Listan ulkopuolelle jää sen sijaan esimerkiksi Cristiano Ronaldo, vaikkakin tehollisesti heikon alkukauden jälkeen Ronaldonkin NPG/90 on jo 0,54 ja kuvaan olisi päässy 0,64 NPG / 90 -lukemalla.

Maalisyötöt

Maalisyöttöjen osalta otin tilastoihin vähintään 200 minuuttia pelanneet pelaajat. Faouzi Ghoulam ja Andrea Favilli olisivat rikkoneet skaalan, sillä molemmilla on kaksi maalisyöttöä ja 90 peliminuuttia.

Top 5 liigat – parhaat maalisyöttäjät (A/90)

Kuvasta löytyy peliminuutteihin suhteutettuna 37 tehokkainta maalisyöttäjää ja mukana on liuta mielenkiintoisia nimiä. PSG:n Moussa Diaby on ollut alkukaudesta top 5 -liigojen tehokkain maalisyöttäjä ja Real Betisin Cristian Tello on ollut lähes samassa tahdissa Diabyn kanssa. Bundesliigaa johtavan Borussia Dortmundin pelaajia löytyy tältä listalta useita: Jadon Sancho, Raphael Guerreiro ja Christian Pulisic. Toki listalla on myös Messi, Hazard, Eriksen ja muita odotettuja nimiä.

Olivier Giroudin alkukausi on ollut maalien suhteen heikko, mutta sen sijaan peliminuutteihin suhteutettuna mies on kunnostautunut syötöissä. Kuvasta löytyy myös muita hieman vanhemman polven pelaajia, kuten Santi Cazorla ja ikinuori Claudio Pizarro.

Scoring contribution

Lopuksi tarkastellaan vielä tehokkaimmat pelaajat, kun huomioidaan sekä maalit että maalisyötöt. Scoring contribution -luku kertoo pelaajan maalit ja maalisyötöt per 90 peliminuuttia.

Top 5 liigat – Scoring Contribution (NPG + A / 90)

Lukema nimen alla kertoo pelaajan maalien ja maalisyöttöjen yhteismäärän / pelattu 90 minuuttia. Tällä mittarilla tarkasteltuna mukana on paljon samoja nimiä, kuin aiemmissakin kuvissa. Muutama uusi pelaaja kuitenkin nousee esiin ja esimerkiksi Marcus Rashford nousee melko korkealle kolmen maalin ja viiden maalisyötön ansiosta.

Tätä kirjoitettaessa scoring contributionin ykkönen, Paco Alcácer ehti jo pelata yhden ottelun Werder Bremeniä vastaan. Paco teki ottelussa maalin ja hänet valittiin ottelun parhaaksi pelaajaksi. Silti tilastoissa tulee tuon Werder Bremen -pelin johdosta selkeää tiputusta, sillä Pacon tahdiksi jäi “vain” hieman yli 1 maali / 90 peliminuuttia. Melkoisen heikko esitys siis.

The post Tilastokatsaus Euroopan suuriin sarjoihin – Paco Alcácer omassa luokassaan appeared first on Byyri.

On aika nostaa esille maalivahti, joka on jäänyt mieliin ehkä parhaiten esiintymisistään Brasilian maajoukkueen maalinsuulla sekä erityisesti vuoden 1994 USA:n MM-lopputurnauksesta. Kyseinen Seleçãon portinvartija oli turnauksessa joukkueensa selkeä ykkösmaalivahti ja pelasi kaikki ottelut lopputurnauksessa pitäen maalinsa puhtaana viidessä ottelussa seitsemästä. Kuten Byyrin ”Kohti MM-kisoja” –juttusarjan ensimmäisessä osassa ”Roberto Baggion epäonnistunut rankkari” kerroimme, kisojen loppuhuipennukseksi käytiin rangaistuspotkukilpailu, jolla maailmanmestaruus ratkaistiin. Herra nimeltä Claudio Taffarel oli yksi tuon loppunäytöksen pääosien esittäjistä.

Maanviljelijästä jalkapalloilijaksi

Mitä yhteistä on Claudio Taffarelilla ja soijapavuilla? Vastaus: kaupunki nimeltä Santa Rosa. Claudio Taffarel on syntynyt kyseisessä kaupungissa, joka sijaitsee Rio Granden osavaltiossa Brasiliassa. Santa Rosa tunnetaan myös soijapavuista, joita alueella on viljelty jo ensimmäisten siirtolaisten muutettua sinne 1900-luvun alkupuolella. Santa Rosa perustettiinkin alun perin lähinnä saksalaisten, venäläisten ja italialaisten maahanmuuttajien siirtokunnaksi.

Claudio Taffarel syntyi vuonna 1966 maanviljelijäperheeseen. Nuorena poikana Taffarel oli erittäin kiinnostunut lentopallosta, jota myös hänen ystävänsä ja sukulaiset harrastivat aktiivisesti. Hän oli lentopallossa vieläpä varsin hyvä, mutta ollessaan noin kymmenen vanha, päätti Claudio keskittyä toiseen lajiin: jalkapalloon. Hieman myöhemmin hän liittyi paikalliseen Crissiumalin joukkueeseen, jossa hän pelasi kahdessa eri joukkueessa, toisessa joko keskikenttäpelaajana tai hyökkääjänä ja toisessa maalivahtina. Kun Taffarel oli kahdeksantoista vuotta vanha, koitti päivä, jolloin Crissiumalin joukkueenjohtaja vei hänet Porto Allegreen paikallisen suurseura Sport Club Internacionalin testijaksolle. Sport Club Internacional on yksi koko Brasilian tärkeimmistä urheiluseuroista.

Claudion isä Ivar Taffarel ei ollut innoissaan poikansa jalkapalloharrastuksesta, eikä uskonut tämän mahdollisuuksiin tulla ammattilaiseksi. Hänen äitinsä Lurdi Taffarel oli kuitenkin tukensa ja uskonsa kanssa toisessa ääripäässä, ja Claudio onkin myöhemmin urallaan todennut olevansa suuressa kiitollisuudenvelassa äidilleen siitä, että hänestä kuoriutui jalkapalloammattilainen. Internacionalin testijakso kesti lopulta kolme päivää. Nuori Claudio oli päättänyt, että hän ei halua tehdä maatilan töitä lopun elämäänsä ja haluaa tulla jalkapalloilijaksi. Niinpä jo testijakson ensimmäisen päivän päätteeksi Claudio sai ilokseen kuulla, että hän saisi liittyä Internacionalin organisaatioon. Kun Taffarel palasi testijakson päätyttyä kotikaupunkiinsa Santa Rosaan, kaikki kaupunkilaiset tulivat onnittelemaan häntä ja juhlivat häntä sankarina.

Taffarel oli päässyt toteuttamaan unelmaansa jalkapalloammattilaisena, ja jo kauden 1988-1989 päätteeksi hän pääsi pokkaamaan parhaan pelaajan palkinnon Bola de Ouron, suomeksi Kultaisen pallon.

Seuraavaksi Taffarelin tie vei hänet Italiaan ja juuri kaudeksi 1990 Seria A:han nousseeseen Parmaan. Ensimmäisellä kaudellaan Italiassa Taffarel oli joukkueensa kokoonpanossa kaikissa 33 liigaottelussa, kun joukkue sijoittui kauden päätteeksi sarjassa kuudenneksi. Tuo sija oikeutti Parman pääsyn UEFA Cupiin seuraavaksi kaudeksi. Tuolla toisella kaudellaan Parmassa Taffarel voitti joukkueessa muun muassa Italian cupin sekä Euroopan Cup-voittajien Cupin. Tuon kauden jälkeen Taffarel kuitenkin oli enää varavaihtoehto Parman maalinsuulle Luca Buccin sekä Marco Ballottan kiilatessa hänen edelleen peliaikahierarkiassa, ja niinpä hän vaihtoi toiseen Seria A -seuraan, Reggianaan. Menestys antoi silti odottaa itseään, sillä Reggiana vältti nipin napin putoamisen Serie B:hen päätyen sijalle 14 kauden lopuksi.

Seleçãon portinvartija

Taffarelin maajoukkueura alkoi vuonna 1988, kun hän debytoi Australiassa järjestetyssä Bicentennial Gold Cupissa. Debyytti sujui hienosti; Taffarel päästi vain kaksi maalia selkänsä taakse neljässä ottelussa ja johdatti Brasilian turnauksen voittoon. Taffarel pääsi myös pelaamaan seuraavan vuoden Copa América -turnauksessa, jonka Brasilia lopulta voitti neljännen kerran.

Taffarel oli Seleçãon ykköstorjuja jo vuoden 1990 MM-lopputurnauksessa Italiassa. Turnaus alkoi Brasilian joukkueelta varsin hyvin, sillä joukkue voitti oman alkulohkonsa puhtaalla pelillä. Tie nousi kuitenkin pudotuspeleissä nopeasti vastaan, ja Brasilia hävisi heti ensimmäisellä kierroksella Argentiinalle 0-1. Taffarel pelasi kaikki neljä ottelua ja keräsi arvokasta kokemusta pitämällä muun muassa maalinsa puhtaana kahdessa alkusarjan ottelussa.

Palataan sitten alussa mainittuun vuoden 1994 MM-lopputurnaukseen Yhdysvaltoihin. FIFA oli myöntänyt kisat pidettäväksi Yhdysvalloissa, sillä se halusi tällä tavoin ”vallata” lajille uuden mantereen. Kädenojennus keräsi laajasti kritiikkiä ja epäilyä kisaisäntää kohtaan, mutta turnaus päätyi kuitenkin olemaan siihen mennessä yleisömäärältään MM-kisahistorian suurin.

Brasilian maajoukkue oli rakennettu keskikentän moottorin Dungan ympärille, ja joukkue oli yksi ennakkosuosikeista maailmanmestariksi. Seleção aloitti turnauksen jälleen vahvasti voittamalla oman alkulohkonsa. Taffarel piti jälleen maalinsa puhtaana kahdessa lohkon kolmesta ottelusta. Pudotuspeleissä Brasilia lakaisi tieltään kisaisännän Yhdysvallat, ”totaalisen jalkapallon” Hollannin sekä välierissä Ruotsin. Finaalissa vastaan tuli edellisten kisojen isäntämaa Italia. Finaali eteni maalittomana aina rangaistuspotkukilpailuun, jossa Taffarel torjui Daniele Massaron yrityksen. Tämän jälkeen Dunga onnistui yrityksessään ja kun Italian Roberto Baggion lähettämä pallo löynsi tiensä maata kiertävälle radalle, pääsivät Seleção ja Taffarel juhlimaan maailmanmestaruutta.

On kerrottu, että finaalin jälkeisenä päivänä paikallinen taksikuski Juan Blanco sai maailmanmestari Taffarelin kyytiinsä. Juan Blanco ei tuolloin tiennyt, kuka Taffarel on. Myöhemmin päivällä Juan Blanco huomasi taksin takapenkillä lojuvan kassin. Hän koki elämänsä yllätyksen, kun kassin sisältä paljastui Taffarelin passi, noin kuusikymmentätuhatta dollaria käteistä sekä kultamitali. Samoihin aikoihin Taffarel oli huomannut unohduksensa ja oli ilmoittanut taksin tarkat tuntomerkit paikalliselle poliisille. Kun tieto kadonneesta Taffarelin omaisuudesta saapui taksiyritykseen, oli Juan Blanco jo matkalla Taffarelin hotellille palauttamaan laukkua ja sen sisältöä. Blanco oli luovuttanut laukun hotellin omalle poliisivirkailijalle, mutta Taffarel oli vaatinut tavata Blancon. Kiitollisuuden osoituksena Taffarel antoi rehelliselle taksikuljettaja Blancolle muun muassa tuhat dollaria käteistä sekä pelipaidan omalla nimikirjoituksellaan.

Taffarel toimi vielä seuraavat neljä vuotta Seleçãon ykkösmaalivahtina ja johdatti joukkueen vuoden 1998 MM-lopputurnauksessa hopealle.

Jumalallinen väliintulo

Claudio Taffarelin sanotaan olevan henkisesti uudelleen syntynyt kristitty. Vuosi 1994 oli ollut Brasilian kansalle raskas, sillä maan talous sakkasi ja kaiken kukkuraksi kansan ihannoima, brasilialainen kolminkertainen F1-maailmanmestari Ayrton Senna oli menehtynyt vain jotain kuukausia ennen Yhdysvaltojen MM-lopputurnausta. Muun muassa näiden tapahtumien jälkeen moni Brasilian maajoukkueen pelaajista tuli uskoon. Entinen F1-kuljettaja Alex Ribeiro oli värvätty Brasilian jalkapallomaajoukkueen mukaan vuoden 1994 MM-lopputurnaukseen. Hänen tehtävänään oli johtaa joukkueen uskossa olevien pelaajien rukoushetkiä. Ribeiro on kertonut joukkueen hyökkääjän Bebeton kertoneen: ”Välillä rukoilimme yhdessä Paulo Sergion, Taffarelin, Jorginhon ja muiden kanssa ennen pelejä. Minä uskon, että sillä oli suuri merkitys meidän joukkueelle ja uskon, että kristityt pelaajamme todella auttoivat meitä voittamaan. Rukoushetkillämme oli todella suuri merkitys koko ryhmällemme”

Vuoden 1994 maailmanmestaruuden jälkeen Taffarel joutui paitsioon Regginassa ja oli ilman seuraa seitsemän kuukautta. Tuona aikana hän pelasi kirkkonsa harrastejoukkueessa hyökkääjänä, kunnes palasi kotimaahansa ja Clube Atlético Mineiroon, jossa Taffarel viihtyi vuoteen 1998 saakka. Kaudeksi 1998-1999 hän siirtyi Turkkiin, Galatasarayn joukkueeseen, jossa hän voitti yhteensä kuusi merkittävää kilpailua – tärkeimmät saavutukset olivat lopulta kaksi Turkin liigamestaruutta sekä UEFA Cupin voitto kaudella 1999-2000.

Taffarel palasi Parmaan kaudeksi 2001-2002. Lopulta hän päätti pelaajauransa 37-vuotiaana vuonna 2003 oltuaan Parman kakkosmaalivahtina puolentoista kauden ajan.

Taffarelin pelaajauran lopettamiseen liittyy kuitenkin ”Jumalallinen väliintulo”. Taffarelin oli nimittäin tarkoitus jatkaa vielä uraansa. Hän oli siirtymässä toiseen Seria A -seuraan, Empoliin. Hän oli ajamassa BMW-merkkisellä autollaan A1-moottoritietä kohti Empolia tarkoituksenaan mennä allekirjoittamaan sopimus uuden seuran kanssa. Taffarelin BMW kuitenkin hyytyi kesken matkanteon, ja siihen loppui niin Taffarelin matka kohti Empolia kuin myös hänen pelaajauransa. Taffarel tiesi siinä hetkessä mitä Jumala tahtoi hänelle kertoa: oli aika laittaa hanskat naulaan.

Aamen

Mitkä ominaisuudet tekivät Taffarelista yhden maailman parhaimmista maalivahdeista? Taffarel oli pelityylillisesti johdonmukainen maalivahti, joka vältti tekemästä hätiköityjä ratkaisuita. Hänen tärkeimpiin ominaisuuksiin lukeutuivat hyvät refleksit, järkevä sijoittuminen, päättäväisyys pelitilanteissa sekä kyky torjua rangaistuspotkuja. Hänen ominaispiirteisiin lukeutui myös nopeus, varsinkin niissä tilanteissa, joissa hänen täytyi tulla ulos maaliltaan. Taffarel oli myös taitava käsittelemään palloa jaloillaan.

Yksityiselämän puolella Taffarel on suurperheen pää, sillä hänellä on yhteensä 17 lasta, joista kaksi hänen omaa ja viisitoista adoptoituja. Taffarel on sanonut nauttivansa eniten ajasta vaimonsa Andrea Taffarelin sekä hänen lapsiensa kanssa. Uskonnollinen Taffarel on myös kova kalamies ja viettääkin omien sanojensa mukaan mahdollisimman paljon aikaa veden äärellä.

Claudio Taffarel ei suinkaan jättänyt jalkapalloa peliuransa lopettamisen jälkeen. Hän perusti yhdessä Atlético Mineiron aikaisen pelikaverinsa Paolo Roberton kanssa pelaaja-agentuuritoimiston, joka keskittyy lähinnä nuoriin, kehittyviin pelaajiin. Tämän lisäksi Taffarel liittyi uudelleen Galatasarayn organisaatioon vuonna 2004 – tällä kertaa maalivahtivalmentajaksi. Vuodesta 2014 alkaen Taffarel on toiminut myös Brasilian maajoukkueen maalivahtivalmentajana ja myöhemmin myös Brasilian jalkapalloliiton maalivahtivalmentajana.

Voimmekin nyt siis mielenkiinnolla odotella, millaisia lahjakkuuksia Taffarel saa kaivettua esiin Seleçãon tuleviksi portinvartijoiksi. Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että kesän MM-lopputurnauksessa ensimmäinen vaihtoehto Brasilian maalinsuulle on Seria A:ssa Romaa edustava Alisson Becker. Yhdistävä tekijä Beckerin ja Taffarelin välillä on se, että molemmat ovat Sport Club Internacionalin kasvatteja. Saako Taffarel ulosmitattua oppinsa Beckerin kohdalla, vai joutuuko Brasilian joukkue jälleen turvautumaan ylempiin voimiin?

The post Tolppien välissä: Rukoileva brasilialainen appeared first on Byyri.

Maradonan uraa värittivät monenlaiset poikkeamat normaalin urheilijan polulta, mutta silti hän oli mies Napolin menestyksen takana. Kaudella 1989–90 Napoli voitti toisen mestaruutensa, ja vuonna 1990 Italia isännöi jalkapallon MM-kisoja, joista Maradonan lähtölaskennan voi sanoa alkaneen. 3. heinäkuuta 1990 isäntämaa Italia ja Maradonan edustama Argentiina kohtasivat juuri Napolissa pelatussa MM-kisojen välierässä. Argentiina voitti rangaistuspotkukilpailussa ottelun, jota on muisteltu esimerkiksi Byyrin Kohti MM-kisoja -sarjassa. Kuten arvata saattaa, Maradonan suosio laski Italiassa Argentiinan voitosta johtuen.

Kohti uusia aikoja

Maaliskuussa 1991 Maradona jäi dopingtestissä kiinni kokaiinin käytöstä. Maradonan itsensä mielestä dopingkäry johtui nimenomaan siitä, että Argentiina oli lähettänyt voitollaan Italian pronssiotteluun kotikisoissaan. 15 kuukauden pelikiellon myötä Maradonan aika Napolissa oli historiaa.

Napoli on voittanut pokaaleja myös Maradonan ajan jälkeen. Nykyinen PSG-tähti Edinson Cavani edusti Napolia vuodet 2010–2013 ja teki hurjaa jälkeä takomalla 138 ottelussa 104 maalia. Seura voitti Cavanin aikana Italian cupin kertaalleen. Uruguaylaisen jälkeen ohjat Napolin kärkimiehenä otti haltuun nykyisin Juventusta edustava Gonzalo Higuaín. Higuain teki Napoli-uransa aikana 146 ottelussa 91 maalia, ja seura voittikin kaudella 2013–2014 Italian cupin ja Italian supercupin.

Nyt, kaudella 2017–2018, Napolilla on loistava tilaisuus tuoda scudetto jalkapalloon fanaattisesti suhtautuvalle kaupungilleen. Dries Mertens on tehnyt loistavaa työtä Napolin kärjessä, eikä tulituessakaan ole valittamista, kun kentältä löytyvät muun muassa José Callejón, Marek Hamsík ja Lorenzo Insigne.

Viime viikonloppuna Juventus kuroi eroa kiinni voittamalla Lazion vieraskentällä Paolo Dybalan lisäaikamaalilla, kun samana iltana Napoli lukuisista maalintekoyrityksistä huolimatta jäi AS Roman jyrän alle lukemin 2-4 kotikentällään. Täten Napoli johtaa sarjaa yhden pisteen erolla Juventukseen, jolla on ottelu vähemmän pelattuna.

Juventuksessa on paljon kokemusta voittamisesta, mikä varmasti luo Napolille ylimääräistä painetta kauden viimeisiin vääntöihin. Molemmilla joukkueilla on varmasti vielä kantoja kaskessa otteluohjelman osalta, sillä yllätyksiltä ei jalkapallossa voi välttyä – ja hyvä niin.

Minä uskon scudettoon

22. huhtikuuta, kierroksella 34, Juventus kohtaa Napolin kotonaan. Ratkeaako mestaruus silloin? Napolilla on paljon enemmän hävittävää, joten nähtäväksi jää, kestääkö joukkue paineet ja nouseeko se mestariksi 28 vuoden tauon jälkeen. Allekirjoittanut uskoo Napolin saavan Roma-tappiosta vain lisää bensaa liekkeihin ja Napolin näin ollen tulevan nappaamaan scudetton. Mestaruus tullee tosin varmistumaan matemaattisesti vasta Serie A:n viimeisellä kierroksella.

Napolin mestaruus tekisi Serie A:lle ja jalkapallolle ylipäätään yhtä hyvää kuin Leicesterin taannoinen Valioliigan voitto tai Atlético Madridin La Ligan voitto. Aika näyttää miten käy.

Kuva: Steindy / Wikimedia Commons

The post Napoli eilen ja tänään: Maradonasta Mertensiin appeared first on Byyri.

”Ennen kuin lähdet, kannattaa lukea Tim Parksin kirja A Season With Verona. Vaikka kirja kertoo Hellas Veronasta, saat paljon enemmän irti matkastasi.”

Kyseinen ystäväni on tällä vuosikymmenellä asunut kahteen eri otteeseen pätkän Italiassa ja lisäsi, että mainittu kirja oli hänelle aikanaan yksi suurimmista motivaatiotekijöistä Italiaan lähtöön.

Niinpä tartuin kirjaan poikkeuksellisen suurella odotusarvolla.

Valitettavasti en ehtinyt saada koko kirjaa luetuksi ennen omaa matkaani, mutta sain sen kautta reissulleni kyllä huomattavaa lisäarvoa. Ehkä suurin syy aikataulun pettämiselle oli se, että tämä oli koko elämässäni vasta kolmas englanniksi kirjoitettu kirja, jonka sain kahlattua läpi. Rutiini vieraan kielen kirjoihin puuttui vielä joten aikaa meni enemmän kuin osasin odottaa.

Putoamistaistelu vie mukanaan

Viivästyksestä huolimatta teos kannatti lukea. Kirjassa Tim Parks hyppää kaudeksi 2000–2001 Hellas Veronan matkaan. Hän kulkee seuran kiihkeimpien kannattajien kanssa jokaiseen otteluun. Lopputulos on inhorealistisen kaunis kuvaus Veronan kaupungista, kiihkeistä kannattajista Serie A:n putoamistaistelussa, jalkapallosta, ultrista sekä maan kulttuurista ja mentaliteetista.

Se on ennen kaikkea poikkileikkaus Italiaan sekä italialaisiin ja käy tietyllä tapaa jopa matkailukirjasta.

Minulla kesti jonkin aikaa päästä kirjaan sisään, mutta kun pääsin, se vei mennessään.

Kirjailija onnistuu upottamaan seurojen ja kaupunkien historiaa sekä niiden välisiä suhteita intohimoiseen tekstiinsä sen verran upeasti, että nojatuolissani huomaan eläväni mukana, kun lähdetään vaikkapa Bologna-awaylle.  Välillä tuntui siltä kuin itsekin olisin rautatieaseman laiturilla valmiina lähtöön. Joko mennään?

Minulle suurin nautinto tuli kuitenkin ehkä silloin, kun kirjoittaja kuvaili seuran suhteita Italian isoihin joukkueisiin. Pääsin jyvälle siitä, mitä kaikkea milanolaisten, roomalaisten ja Juventuksen kohtaaminen voi heille tarkoittaa. Lisäksi Hellaksen kannattajien tunteiden kuvailu Chievon noususta kaupungin urheilulliseksi ykkösseuraksi oli rehellisyydessään antoisaa.

Yhä ajankohtainen teos

Vaikka kirjan tapahtumista on yli 15 vuotta aikaa, koen, ettei itse teos ole vanhentunut päivääkään. Tämä johtunee ajattoman laadukkaasti kirjoitetun tekstin lisäksi myös siitä, että italialainen jalkapalloinfrastruktuuri, -kulttuuri sekä seurojen väliset asetelmat eivät ole kirjan hetkistä juurikaan muuttuneet, vaikka välissä italialainen jalkapallo on kokenut välillä kovaakin turbulenssia.

Mielestäni kirjalla on todella paljon annettavaa kaikille fanikulttuurista sekä italialaisesta jalkapallosta kiinnostuneille. Kirja vie paljon syvemmälle italialaiseen futikseen kuin yksikään televisiosta katsottu Serie A:n kamppailu. Lukija pääsee paikkoihin, joihin kamerat eivät ylety – ihmisten ja tarinoiden luokse. Sen yksinkertaisuus viehättää.

Vahva lukusuositus.

The post Viihdepääty: A Season With Verona appeared first on Byyri.

Olen käynyt stadionin tuntumassa jo edellisenä päivänä ja todennut pubien määrän sen vieressä lähes olemattomaksi. Pysähdyn siis Bar Palladiossa, paikassa, jonka olen havainnut olevan puolimatkassa stadionille. Asiakaskunnasta päätellen olen ainoa, joka on suuntaamassa tänään otteluun. Vanhempi herrasmies hörppii rauhassa espressoaan ja lukee päivän lehteä. Minä saan birrani viidellä eurolla ja samaan hintaan vielä paninin kylkeen. Koen saavani rahoilleni vastinetta.

Vasta aivan stadionin vieressä vilkkuvista poliisin sinisistä valoista voin päätellä saapuneeni jonkinlaiseen tapahtumaan. Viale Andrea Palladio vie suoraan stadionin eteläpäätyyn, jossa Napolin ultrat ovatkin jo porteilla turvatarkastuksessa. Poliisi on johdattanut heidät rautatieasemalta Via dello Sportia pitkin. Ilmankos olikin niin kovin rauhallista.

Tämä on minun kolmas päiväni Veronassa ja näen vasta nyt ensimmäistä kertaa jotain Chievoon liittyvää. Tähän asti kaikki kaupungilla näkemäni asiat, joilla on jotain tekemistä jalkapallon kanssa, ovat liittyneet Hellasiin. Ero seurojen välillä kannatuksen suhteen on jopa suurempi ja näkyvämpi kuin osasin etukäteen odottaa.

Chievon kannattajat hiljaisempia kuin suomalaiset

Sisäänpääsy on sokkeloinen ja aika huonosti merkitty. Lopulta löydän oikean portin. Vuoden 1990 MM-kisojen logo on yhä haalistuneena stadionin pilareissa. Stadio Marc’Antonio Bentegodi sai uuden ilmeen edellä mainittuihin kisoihin, ja tuon jälkeen stadionille ei ole juurikaan mitään tehtykään. Alatasoa alettiin remontoida viime vuosikymmenellä, mutta tuo työ lopetettiin tyylikkäästi kesken. Nyt sen saisi aloittaa taas alusta.

Löydän lopulta paikalleni reilut kymmenen minuuttia ennen ottelua alkua. Napolin kannattajat ovat kansoittaneet Curva Sudin ylätason koko kaarteen leveydeltä. He ovat sanalla sanoen vaikuttavia. Ääntä lähtee huikealla volyymilla koko ottelun ajan, ja palaa joukon seassa tasaisin väliajoin muutama soihtukin. Curva Nordissa Chievon ultria on joitakin kymmeniä. Kotimaan kannattajaporukat pieksisivät porukan äänenkäytössä mennen tullen.

Kotijoukkueen kapteeni Perparim Hetemaj saa pelaajaesittelyssä kotiyleisöltä kaikkein suurimmat suosionosoitukset. Sunnuntai-iltapäivänä paikalle on saapunut 12 000 katsojaa.

Ottelu päättyy 0-0, eikä tarjoa juuri mitään. Molemmilla joukkueilla on yksi hyvä paikka koko ottelussa. Chievon paikka avautuu noin tunnin kohdalla, kun kaukolaukaus puolen kentän takaa on livahtaa verkkoon. Kotijoukkue puolustaa tiiviisti ja pitää Napolin poissa tonteilta aina loppuhetkille asti. Kun peliä on pelattu 89 minuuttia, vierailija saa ainoan kunnon maalipaikkansa, mutta maalivahti Stefano Sorrentino venyy parhaimpaansa.

Yläpuolellani on muutaman vanhahkon herrasmiehen joukkio, joiden liikkuminen istuimilleen on vaikeaa ja he saavatkin siirtymiseensä kanssakatsojien avustusta. Tylsähköstä ottelusta huolimatta on liikuttavaa huomata, kuinka herraseurue elää jokaisella solullaan jokaisen tilanteen, jokaisen irtopallon, jokaisen kulman, jokaisen viheltämättä jääneen vapaapotkun.

Toiselle juhlat, toiselle pettymys

Ottelun päätyttyä kotijoukkueen kannattajat juhlivat riehakkaasti saavutettua tasapeliä. Joukkue oli hävinnyt kaksi edellistä otteluaan päästäen yhteensä kahdeksan maalia, joten maaliton tasapeli sarjakärkeä vastaan on heille iso ja helpottava tulos.

Vierasjoukkueen kannattajat kiittävät myös omiaan, ja pelaajat kentällä taputtavat takaisin ylälehtereille. Napolilaiset kulkevat kuitenkin päät painuksissa pelaajatunneliin. Kamppailu Scudettosta on tällä kaudella poikkeuksellisen tiukka, ja pelaajat tietävät, että varaa tällaisiin pistemenetyksiin ei olisi.

Runsaasta vieraskannattajien määrästä huolimatta en havaitse missään vaiheessa pienintäkään järjestyshäiriötä. Seuraavan päivän La Gazzetta dello Sportista saan kuitenkin lukea, että osa Napolin ultrista on käynyt tekemässä kostoretken Hellas Veronan kannattajien pubiin. Joukkueet olivat kohdanneet Veronassa elokuussa, ja tästä vierailusta ilmeisesti jäi jonkin verran hampaankoloon – nähtiin tarpeelliseksi käydä hieman tasoittamassa tilejä.

Itse ottelusta samainen lehti toisti samaa mantraa mitä muutkin päivän lehdet: Chievon puolustustaistelu sai ylistystä ja napolivalmentaja Maurizio Sarri puolestaan sapiskaa siitä, että joukkue ei onnistunut luomaan riittävästi paikkoja ottelun voittamiseen, vaikka piti palloa peräti 73% ajasta.

Vinkit Veronaan

Jos mielit jalkapallomatkalle Veronaan katsomaan Chievoa ja Perparim Hetemajta, tässä pieni vinkkilista.

Kuinka perille?

Valitettavasti suoraa lentoa Suomesta Veronaan ei ole. Itse lensin Helsingistä Lufthansalla Müncheniin, josta on Air Dolomitin varsin toimiva jatkoyhteys Veronaan. Lentoni maksoivat hieman yli 300 €.

Majoitus

Aivan rautatieaseman välittömässä läheisyydessä on useita hotelleja, joista itse majoituin Novo Hotel Rossissa. Tämä osoittautui hyväksi ratkaisuksi. Rautatieasemalta on vajaan vartin kävely keskustaan ja lähes samassa ajassa kävelee myös stadionille. Kolmen tähden hotelli aamupaloilla maksoi itselleni ja seuralaiselleni kolmelta yöltä yhteensä 225 €.

Liikkuminen

Järkevästi sijaitsevasta majoituksesta pääsee jalkaisin lähes kaikkiin merkittäviin paikkoihin. Jalkojaan säästävä voi myös ostaa paikallisbussiin 1,30 € maksavan lipun, joka on voimassa puolentoista tunnin ajan. Lentokentän ja rautatieaseman väliä kulkee suora bussiyhteys 20 minuutin välein. Lippu tuohon bussiin maksaa 6 €. Taksimatkaan lentokentältä samaan paikkaan kannattaa varata 30 €.

Stadio Marc’Antonio Bentegodi

Stadion, kuten todettua, sijaitsee vartin kävelymatkan päässä rautatieasemalta. Bussilinjat 90 ja 95 kulkevat aivan stadionin vierestä. Lähellä sijaitsee yksi hyvin pieni baari. Janon sammuttamiseen kannattaa kuitenkin hyödyntää sisäänkäyntien läheisyydessä olevia, ottelupäivinä palvelevia lukuisia pieniä kojuja, joista saa juotavaa ja purtavaa taskurahalla.

Liput

Otteluliput voi ostaa ja tulostaa kätevästi jo kotimaassa ennakkoon. TicketOne toimii Chievon lipunvälittäjänä. Vastustajat on jaoteltu kolmen eri hintakategorian mukaan. Oma lippuni pääkatsomoon maksoi 55 €; Napoli on yksi kalleimman hintakategorian joukkueista. Huomioitavaa on, että liput eivät tule myyntiin sillä aikataululla, mihin me olemme täällä Suomessa tottuneet. Napoli-ottelun lipunmyynti alkoi vasta otteluviikon ensimmäisenä päivänä.

Nähtävyydet

Verona on kaunis kaupunki, jossa on paljon kulttuuriin liittyvää nähtävää. ”Pakko nähdä” -paikkoihin lukeutuu Arena di Verona, vanha amfiteatteri. Sisäänpääsy maksaa 10 €. Jos vierailu sattuu osumaan kuukauden ensimmäiseen viikonloppuun, kannattaa mennä sunnuntaina. Tuolloin hinta on vaivaisen euron.

Ruoka ja hintataso

Italialaisen keittiön antimista nauttiminen onnistuu hyvin. Pizzat, pastat ja esimerkiksi klassinen spagetti carbonara maksaa aivan keskustassa kymmenen euron luokkaa ja ydinkeskustan ulkopuolella hieman vähemmän, joskaan listaa ei siellä englanniksi saa. Yleinen hintataso on hieman Suomea alhaisempi.

Budjetti

Muutaman päivän reissun toteuttamiseksi kannattaa varata noin 500 €, jotta perusjuttujen (lennot, majoitus, ottelulippu) hankkiminen onnistuu. Rahaa saa halutessaan palamaan paikan päällä kunnollakin, mutta budjettimatkailija tulee Veronassa toimeen melko pienelläkin.

Kuvat: Tarmo Lyytikäinen

The post Tien päällä: Chievo-Napoli ja vinkit Veronaan appeared first on Byyri.

Sunnuntai 5.11. klo 16.00

Stadio Marc’Antonio Bentegodi

Saan ensikosketukseni Veronaan perjantaina iltapäivällä. Paikallinen taksikuski puhisee.

Hänen taksinsa ämyreistä pauhaa italopoppi, mutta voimakas turhautunut huokailu liikenneruuhkassa peittää jopa musiikinkin ajoittain taustalle. Alla oleva Skoda on nähnyt parhaat päivänsä ehkä kymmenen vuotta takaperin, mutta on selvästi kuskille rakas työkalu. Kojelaudan vieressä ovat ne hänelle kaikkein tärkeimmät: enkelikoriste, risti sekä Hellas Veronan tarra. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka paljon maltillisempaa puhina olisi ollut tai oltaisiinko selviydytty ajoittain alta neljänkymmenen kilometrin ylinopeudella, jos takaraivossa ei kiristäisi kahden viikon takainen derbytappio paikalliskilpailija Chievolle.

Sunnuntaina kotijoukkueena toimiva Chievo pelasi kaksi viikkoa sitten tapahtumarikkaan derbyn paikallisvastustaja Hellas Veronaa vastaan. Huikea ottelu päättyi lopulta Chievon voittoon lukemin 3-2. Tuo ottelu oli joukkueelle jo kuudes peräkkäinen ilman tappiota. Chievon seurajohto on asettanut tälle kaudelle viralliseksi tavoitteeksi kahdeksannen sijan, ja kaikki näytti tämän suhteen hyvältä Gardajärven rannalla.

Sittemmin Chievo on kuitenkin ollut suurissa ongelmissa. Vain kolme päivää kiimaisen derbyvoiton jälkeen I Gialloblu otti samaisella Stadio Marc’Antonio Bentegodilla tukkaansa pahoissa ongelmissa alkukaudella olleelta AC Milanilta. Valotaululla komeilivat illan päätteeksi tylyt 1-4-lukemat. Muutamaa päivää myöhemmin oli Sampdorian vuoro latoa neljä byyriä Chievon reppuun, tuolloin Chievo jäi osumitta.

Aihetta varsinaiseen paniikkiin ei vielä ole, mutta kahdeksan maalia omissa kahdessa ottelussa on aivan liikaa, jos aikoo pelata sarjapisteistä lajissa nimeltä jalkapallo. Päävalmentaja Rolando Maranilla on ollut viikko aikaa katsella nauhoja ja tutkia, miksi maalivahti Stefano Sorrentino sai poimia palloa selkänsä takaa kymmeneen otteeseen kahdeksan päivän aikana. Hyvät neuvot puolustuksen tilkkimiseen ovatkin nyt tarpeen, sillä vastaan asettuu sunnuntaina pahin mahdollinen, mitä saapasmaasta voi tällä hetkellä löytyä.

Veronaan matkaava vierailija Napoli kärsi keskiviikkona odotetussa ja hienossa Mestarien liigan kamppailuissa 2-4-tappion Manchester Citylle. Lisää jobinpostia satoi napolilaiskannattajien laariin torstaina, kun seura tiedotti ensimmäisellä jaksolla pois vaihdetun Faouzi Ghoulamin vamman vakavuudesta. Laitapuolustajan polven eturistisiteessä todettiin ”täydellinen repeämä”, ja Algerian maajoukkuemiehen kausi on mitä luultavimmin paketissa.

Liikaa ei kuitenkaan kannata Gli Azzurri -leirissä ruveta tunkemaan päätä pensaaseen. Maurizio Sarrin miehistö on pelannut kotimaassaan hienon alkukauden. 11 kierroksen jälkeen Napoli on Serie A:n piikkipaikalla 31 pisteellä. Maalisuhde on vakuuttava: 32 tehtyä ja kahdeksan päästettyä. Ainoa pistemenetys on parin viikon takaisesta kärkiottelusta, jossa joukkue tasasi pisteet Interin kanssa 0-0-päättyneessä ottelussa. Jos Napoli onnistuu vielä käsittelemään keskiviikon tappion oikein, voi Chievo saada stadionilleen todella ärsytetyn vastustajan.

On mielenkiintoista nähdä, miten Maurizio Sarri lähtee paikkaamaan Faouzi Ghoulamin jättämää aukkoa. Hänen poissaolonsa ei voi olla näkymättä Marek Hamsikin ja Lorenzo Insignen pelaamisessa, Ghoulam kun on tottunut pelaamaan paljon yhteen edellä mainittujen herrojen kanssa. Joka tapauksessa Sarri tuskin lähtee muuttamaan hänelle tyypillistä 4-3-3-muodostelmaa ja tullee antamaan portugalilaiselle Mario Ruille mahdollisuuden. Kotijoukkue Chievo pääsee otteluun täysin terveellä kokoonpanolla.

Itse Stadio Marc’Antonio Bentegodin pohjoispuolella vallitsi lauantaina leppoisa markkinatunnelma. Curva Nordin ulkopuoli oli täyttynyt myyntikojuista, joista myytiin muun muassa vaatteita, vihanneksia ja kalaa. Sunnuntaina tuon samaisen alueen tulevat täyttämään kotijoukkueen kiihkeimmät kannattajat. He saavat vastaansa eteläkaarteeseen Napolin ultrat, joita odotetaan saapuvan Veronaan runsaasti. Oman mausteensa peliin voi tuoda myös sää. Sunnuntaiksi on odotettavissa alueelle runsaita sateita, mahdollisesti jopa ukkosta. Ja mitä tekee Suomen maajoukkueen Perparim Hetemaj Chievon keskikentällä? Kaikki tämä selviää sunnuntai-iltapäivän aikana.

Viime kaudella vastaava ottelu pelattiin helmikuussa, ja tuolloin Napoli vei pisteet mukanaan 1-3 -voitolla. Sunnuntaina tämä sama tulos ei olisi kovinkaan suuri yllätys.

Ennakoidut kokoonpanot:

Chievo (4-3-1-2)

Sorrentino; Cacciatore, Dainelli, Tomovic, Gobbi; Bastien, Radovanovic, Hetemaj; Castro; Birsa, Inglese

Napoli (4-3-3)

Reina; Hysaj, Chiriches, Koulibaly, Rui; Zielinski, Diawara, Hamsik; Callejon, Mertens, Insigne

Vedonlyönti

Unibet (la klo 14)

Chievo 8,00    X  4,80    Napoli 1,40

TV

Viasat Fotboll ja Viaplay

Kuva: Tarmo Lyytikäinen, Verona

The post Chievo-Napoli: Ennakko paikan päältä appeared first on Byyri.

Stadio Giuseppe Meazza tai San Siro, pelipaidan väreistä riippuen, oli viimeistä paikkaa myöten loppuunmyyty. Samalla sunnuntain derbystä tuli eniten yksittäisestä ottelusta lipputuloja tuonut kamppailu Serie A:n historiassa. Ottelun yllä leijui jo päiviä ennen aloitusvihellystä sitä samaa taikaa ja sähköä kuin silloin joskus. Vaikka Inter Milan vei kamppailussa pidemmän korren, derbyn suurin voittaja oli milanolainen jalkapallo, joka tekee nyt uutta tulemistaan.

On ehkä kova väittämä, että kaupunki, johon Mestarien liigan pytty on päätynyt kolme kertaa tällä vuosituhannella, olisi jalkapallollisesti jotenkin alamaissa. Milanossa on kuitenkin viime vuosina ollut käynnissä lähes poikkeuksellinen ajanjakso, kun jopa europelit ovat karttaneet tarunhohtoista San Siron stadionia.

Giuseppe Meazza, Marco van Basten, Roberto Baggio, Jürgen Klinsmann, Ronaldo, Paolo Maldini, Fabio Cannavaro, Javier Zanetti, Christian Vieri, Zlatan Ibrahimovic, Kaka, Ronaldinho. Siinä muutama nopeasti mieleen tuleva oman aikansa supertähti, joka on jossain vaiheessa uraansa kantanut milanolaisseuran paitaa. Paikalliset ovat tottuneet siihen, että milanolaisjätit Internazionale sekä AC Milan ovat seurat, joihin maailman parhaat pelaajat haluavat ja päätyvät.

Viime vuosina trendi on ollut toinen. Joukkueissa on pelannut joko suuremmille areenoille tähtääviä nuoria pelaajia tai nimekkäämpiä miehiä uransa ehtoopuolella. Absoluuttiselle huippupelaajalle uransa parhaina ikävuosina milanolaisjoukkueet eivät ole olleet tällä vuosikymmenellä enää vaihtoehto.

Tulos on ollut sen mukaista. Inter voitti Jose Mourinhon johdolla Mestarien liigan keväällä 2010, mutta sen jälkeen Milanoon tullut vain yksi Serie A:n voitto, yksi Italian Cup, seurajoukkueiden maailmanmestaruus ja kaksi Italian Super Cupin voittoa.

Menestyksekäs menneisyys

Kuten mainitsin, kyse on poikkeuksellisesta ajanjaksosta. Jotta tämän ymmärtää kunnolla, on katsottava historiaa.

1960-luku oli Milanon jalkapallon kulta-aikaa. Milanosta oli tullut Italian taloudellinen keskus ja kaupungista kasvanut samalla maailman jalkapallon pääkaupunki. Italian mestaruus meni Interille neljästi ja Milanille kahdesti.

Internazionalen tuolloinen nousu henkilöityi pitkälti öljymiljardööri Angelo Morattiin, joka tuli joukkueen omistajaksi. Hän käytti rahaa viisaasti satsaten olosuhteisiin, taustoihin ja valmennukseen. Kun vielä palkatkin olivat kunnossa, oli Inter haluttu paikka pelaajille ja tuloskin sen mukaista.

1970-luvulla pokaalisade kaupungissa rauhoittui hieman, mutta menestystä riitti yhä. Internazionale sai juhlia Serie A:n voittoa kahdesti ja Italian Cupin voittoa kertaalleen. Milan puolestaan nosti Italian Cup-kannun samalla vuosikymmenellä peräti kolmesti ja saavutti myös yhden maansa mestaruuden sekä yhden Euroopan Cup-voittajien Cupin voiton.

Pian alkoi kuitenkin punamustan puolen kriisi, kun joukkue ajautui talousvaikeuksiin ja ryvettyi erilaisissa skandaaleissa. 1980-luku alkoi Rossonerin osalta Serie B:ssa. Jos Morattin saapuminen Interin taustoille oli käänteentekevää milanolaiselle jalkapallolle, niin vähintään yhtä suuressa roolissa oli Silvio Berlusconin tuleminen Milanin omistajaksi vuonna 1986. Hän osti käytännössä konkurssikypsän seuran ja teki siitä yhden Euroopan suurimmista.

1990-luku oli AC Milanin; se voitti viidesti Serie A:n ja hemmotteli kannattajiaan nykymuotoisen Mestarien liigan voitolla vuonna 1994. Kun samana keväänä Inter voitti UEFA Cupin, oli Milano jälleen kolmenkymmenen vuoden tauon jälkeen maailman jalkapallon pääkaupunki. Uuden vuosituhannen ensimmäinen vuosikymmen puolestaan käänsi voimasuhteet, ja Internazionale juhli scudettoa sensaatiomaisesti viitenä vuonna peräkkäin.

Alamäen alkutekijät

Miten tähän tilanteeseen sitten päädyttiin?

Syitä on varmasti monia. Interin vahva ajanjakso huipentui Mestarien liigan voittoon Madridin illassa toukokuussa 2010. Tuon jälkeen joukkue hajosi, ja uudistus sekä nuorennusleikkaus eivät ole menneet toivotulla tavalla. Tuntui jopa siltä, että odottamattoman suuri menestys ja kaiken mahdollisen voittaminen veivät ikään kuin ilmat pihalle koko organisaatiosta. Valmentajien määrä kertoo tietynlaisesta suunnattomuudesta paljon. Nykyinen käskyttäjä, kesällä AS Romasta tullut Luciano Spalletti, on järjestyksessään yhdestoista päävalmentaja sen jälkeen, kun Jose Mourinho erosi kesällä 2010 tehtävästään.

AC Milan puolestaan ryvettyi pahasti vuoden 2006 Calciopoli-skandaalissa. Vaikka UCL-voitto tuli heti tämän jälkeen, moni asia ei ole ollut sen jälkeen enää entisensä. Sen taakse ei voi kuitenkaan liikaa piiloutua, sillä samasta syystä sukeltanut Juventus dominoi tällä hetkellä Italian jalkapalloa. Joidenkin milanistojen mielestä omistaja Silvio Berlusconin keskittyminen omaan poliittiseen uraan aloitti aikanaan Rossonerin alamäen.

Yksi yhdistävä tekijä molempien laskusuhdanteelle voi olla myös itse San Siron stadion. Italialaisessa mentaliteetissa ei juuri tunneta sellaista asiaa kuin peruskorjaus: kunnostetaan vasta, kun on aivan pakko. Moni stadion on jäänyt pitkälti ilman kunnollista hoitoa kesän 1990 MM-kisojen jälkeen. Milanon stadion ei ole samanlaisessa loistossa kuin moni muu saman mittaluokan eurooppalainen futispyhättö.

Huonontuneet olosuhteet ja katsomoväkivaltaisuudet ovat myös osasyitä siihen, että katsojamäärät ovat olleet jo pidemmän aikaa Serie A:ssa yleisesti laskussa. Tämä on luonnollisesti näkynyt pienempinä lipputuloina. Samalla Saksan Bundesliiga on ohittanut Serie A:n UEFA:n rankingissa ja ottanut arvokkaan neljännen Mestarien liigan paikan italialaisilta. Serie A on myös tippunut kelkasta TV-sopimusten arvossa.. Asiat ovat usein monen tekijän summa.

Kohti parempaa huomista

Missä mennään nyt? Onko näköpiirissä viitteitä aurinkoisemmasta huomisesta?

Kyllä on.

Sinimustan Internazionalen pääomistajana toimii nykyisellään Suning Holding Group, joka on kiinalaisen Zhang Jingdongin omistama sijoitusyhtiö. Jingdongin omaisuuden arvoksi on arvioitu yli neljä miljardia dollaria. Nykyiseen joukkueeseen on myös saatu riittävä määrä laatua Serie A:ssa pärjäämiseen, ja jos seurajohto antaa työrauhan Luciano Spallettille, voi oikeasti hyviä asioita tapahtua. Etuna kilpailijoihin Internazionale saa keskittyä tällä kaudella ainoastaan kotimaan peleihin, aivan kuten esimerkiksi Chelsea Valioliigassa viime kaudella.

Nerazzurri onkin aloittanut kautensa erinomaisesti ja on sarjassa toisena kahdeksan pelatun ottelun jälkeen. Jos ja kun näillä otteilla aukeaa paikka ensi kauden Mestarien liigaan, Milanosta tulee jälleen houkutteleva kaupunki myös huippupelaajille, ja Spalletti älykkäänä valmentajana osannee poimia juuri itselleen sopivat maailmanluokan pelaajat puuttuvien palasten paikalle. Scudetto jo tällä kaudella ei ole täyttä utopiaa, ja kaikki edellytykset hienolle ensi kaudellekin ovat olemassa.

Punamustassa AC Milanissa puhaltavat myös uudet tuulet. Silvio Berlusconi myi keväällä osuutensa joukkueesta hurjalla 740 miljoonan euron summalla. Uusi omistaja on Rossoneri Sport Investment Lux. Myös sen taustalla on kiinalainen raha. Uusi motivoitunut rahoittaja ja paluun tekevät europelit takaavat seuralle hyvät lähtökohdat lähteä rakentamaan uutta nousua.

Positiivisia merkkejä Milanin tulevasta vetovoimasta saatiin jo kesällä, kun seuran suurin kultakimpale, maalivahti Gianluigi Donnarumma solmi jatkosopimuksen. Lisäksi Milan onnistui kaappaamaan tärkeän palasen ehkä koko maailman parhaasta puolustuksesta. Leonardo Bonuccin siirtoa Juventuksesta Milanoon juhlittiin kaduilla asti, ja mies itse sai sankarin vastaanoton Milanin ultrilta jo lentokentällä. Edellisestä maailmanluokan huipun siirtymisestä oli jo vierähtänyt aikaa.

Kaikki viittaa siihen, että kaupungin toinen puoli alkaa kohta menestyä, ja jos historia toistaa itseään, alkaa pian myös kakkoseksi jäänyt kiristämään omaa ruuviaan. Tämän jälkeen ei olisi lainkaan mahdoton ajatus, että jälleen ensi vuosikymmenellä Milano olisi hetken aikaa jalkapalloilevan maailman pääkaupunki.

Aivan niin kuin sillä on ollut tapana 30 vuoden välein olla.

Kuva: Ravezzani / LaPresse

The post Milano on tulossa appeared first on Byyri.

Perparim Hetemaj

Suomalaisen futiskansan suosikki, ottelusta toiseen sisulla repivä ja raastava Perpa on aloittanut seitsemännen kautensa Chievo Veronan keltasinisessä paidassa. Mies on vuosien varrella nähnyt ja tehnyt Italiassa paljon, mutta maalisarake on jäänyt laihaksi.

Kahden vuoden maaliton putki meni komeasti rikki Genoaa vastaan tiistaina 20. syyskuuta. Kapteeninnauhaa kantanut Hetemaj sai Lucas Castron huikaisevan läpisyötön rangaistusalueelle ja nosti yhdellä kosketuksella pallon yli Genoa-vahti Mattia Perinin (video). Tuuletuksiin tottumaton Perpa juhli maaliaan hyppäämällä makaamaan maahan meritähdeksi, joskin totesi ottelun jälkeen Iltalehdelle suorituksen olleen ”kumminkin parempi, mitä Teemu Pukki on ikinä tuulettanut”.  Ottelu päättyi lopulta pistejakoon 1-1.

Myöskään viikon toinen ottelu ei sujunut Perpalta kehnosti; vaihdosta kehiin tullut Hetemaj syötti Mariusz Stepinskin maalin Chievon voittaessa Cagliarin 2-0 sunnuntaina 24. syyskuuta.

Kuva: Pottercomuneo / Wikipedia

Jesse Joronen

13-vuotiaana miesten Kolmosessa debytoineesta Jesse Jorosesta ei kohistu Kaakon piireissä turhaan vuosikymmen sitten. Hintelä poika ei saanut maalipotkujaan yli puolen kentän, mutta oli muuten erittäin potentiaalinen torjuja tolppien välissä. Jorosen uraa on ollut hieno seurata aina Simpeleen Urheilijoista poikamaajoukkueisiin ja lopulta Antti Niemen avustuksella Lontooseen, Fulhamin organisaatioon.

Rautjärveläinen metsäfilosofi, kuten kaveriporukan lempinimi kuuluu, siirtyi vuonna 2009 Länsi-Lontooseen ja teki neljä vuotta myöhemmin, 20-vuotiaana, A-maajoukkuedebyyttinsä. Peliaika Fulhamissa jäi kuitenkin vuosien saatossa vähäiseksi, ja kesällä edessä oli uran kannalta vääjäämätön siirto pienempiin ympyröihin.

Jorosen uudeksi osoitteeksi valikoitui lopulta Tanskan pääsarjassa pelaava AC Horsens. Putoajakandidaatiksi povattu joukkue on aloittanut kautensa loistavasti. Joronen on esittänyt erinomaisia otteita läpi alkukauden ja piti nollapelin myös lauantaina 23. syyskuuta FC Helsingøriä vastaan.

Hyvät otteet ovat maajoukkueenkin kannalta tärkeitä, sillä ikänsä puolesta Joronen tulee lähivuosina todennäköisesti olemaan Huuhkajien toiseksi paras kassarivaihtoehto Lukas Hradeckyn jälkeen. Jorosen kovasta suoriutumisesta kertoo se, että Brøndby yritti vielä siirtoikkunan sulkeutuessa kaapata suomalaisveskarin riveihinsä.

Muita suomalaisonnistumisia

Iloisia uutisia kantautui viikolla myös Saksan Bundesliigasta. Lukas Hradecky pelasi keskiviikkona 20. syyskuuta kauden kolmannen nollapelinsä FC Kölniä vastaan; iloa himmentää vain hiukan Eintracht Frankfurtin lauantaina RB Leipzigille kokema 2-1-tappio. Werder Bremenin kapteenina pelannut Niklas Moisander onnistui joukkoineen puolestaan nollaamaan SC Freiburgin. Pienemmistä piireistä esille voidaan nostaa Sandnes Ulfissa Norjan liigaan nousua havittelevan Saku-Pekka Sahlgrenin kauden 11. nollapeli.

Maalinteossa kunnostautuivat toista viikkoa putkeen Pyry Soiri ja Roope Riski. Soiri pamautti joukkueensa Shakhtyor Soligorskin Valko-Venäjän liigan kärkipaikalle, ja St. Pöltenissä Itävallan liigaa pelaavan Riskin hirmuvire sai puolestaan jatkoa Admira Wackeria vastaan. Maali oli vaihdosta sisään tulleelle Riskille jo kauden neljäs.

Erityismaininnan ansaitsee Arsenalin akatemian taakseen jättänyt Glen Kamara, joka on aloittanut pelinsä Skotlannin liigan Dundeessa erinomaisesti. Keskiviikkona jättiseura Celticiä vastaan pelannut pikkuhuuhkaja keräsi esityksestään runsaasti kehuja brittilehdistöä myöten, vaikka Dundee otti takkiin 0-4. Lauantaina keskikenttäpelaaja uurasti noin tunnin Kilmarnockia vastaan. Ottelu päättyi tasapeliin luvuin 1-1.

Kirjoittajat: Alec Neihum & Henrik Hyvönen

The post Huuhkajat maailmalla: Perpan putki päättyi appeared first on Byyri.

Lomailen tällä hetkellä Pyreneiden katveessa, Katalonian sydänmailla, jossa muiden sarjojen näkyvyys on heikkoa. Kaikki on toissijaista FC Barcelonalle. Kapakoita lähetysten ja ilmaisen internetin perässä kolutessani olen ihmetyksekseni huomannut, että jopa Real Madridin ottelut keräävät huomattavan määrän katsojia baaripöytiin. Vääriä kieliä puhuvan nuoren aikuisen on hankala painella senioriteetilla jyräävien kylän miesten ohi esittämään vaatimuksia. Hienoa jalkapallokulttuuria, mutta ei valitettavasti auta omaa agendaa.

Serie A:n seuraaminen on ollut viime aikoina lähinnä ottelukoosteiden ja tulospalveluiden varassa. Suorien lähetysten puutetta kompensoin pläräämällä internetistä asialle vihkiytyneitä sivustoja, tutkimalla tilastoja ja vertailemalla joukkueiden ottelukohtaisia kokoonpanoja. Ei optimaalinen tapa ottaa uutta haltuun, mutta mukavaa hommaa sekin. Isona apuna toimii englanninkielinen sivusto www.football-italia.net, joka tarjoaa kattavasti informaatiota kaikkeen italialaiseen jalkapalloon liittyvässä. Erikoismaininta myös Urheilulehden Mitri Pakkasen Serie A:ta käsitteleville jutuille.

Kiintopisteet kohdalleen

Informaatio tulee todella tarpeeseen. Ennen kauden alkua tein itselleni yksinkertaisen tasokokeen: yritin nimetä kaikki pääsarjajoukkueet. Kaksitoista oikein kahdestakymmenestä, häpeällistä!

Oppiakseni tuntemaan Italian stoket ja huddersfieldit paremmin, tarvitsen systeemin, jolla sijoittaa seurat paikoilleen. Sekavan kokonaisuuden jäsentelyssä auttaa kiintopisteen valitseminen. Poimin heikommin tuntemistani joukkueista muutamia mielenkiintoisia pelaajia, joita seuraamalla toivottavasti muutkin pelaajat ja seurat löytävät paikkansa kartalla.

Syöttejä seurattavaksi

Ensimmäisen korvamerkin sai Cagliarin João Pedro, joka tuo jostain syystä mieleeni edesmenneen brassilegenda Sócratesin. Hyökkäävän keskikenttäpelaajan upea syöttö Crotone-pelin voittomaaliin oli pakko kelata muutamaan kertaan. Suosittelen myös vilkaisemaan neljännen peliviikon kaukolaukausmaalin SPALin verkkoon. Cagliari onnistui siirtoikkunan loppuhetkillä naaraamaan myös mielenkiintoisen lisän puolustukseen, kun uransa syöksykierrettä oikaiseva Gregory van der Wiel vaihtoi Turkin Superliigan Serie A:han. Ansioluettelosta löytyy muun muassa 46 A-maaottelua ja MM-finaali Hollannin paidassa. Laitapakki on parhaimmillaan todella kova vahvistus keskikastin sardinialaisseuralle.

Tähdenlentoja bongaavalle potentiaalinen seurattava on Genoan Adel Taarabt. DJ Khaledin kaksoisolennon läpilyöntiä on odoteltu kohta kymmenen vuotta, ja Benfica-laina on ainakin alkukaudesta saanut kohtuullisesti minuutteja ykkösjoukkueessa. Osa muistanee taitavan laitahyökkääjän ainakin videopeleistä.

Jos pienempien joukkueiden rosterit eivät herätä sen suurempaa innostusta, löytyy suurseuroistakin bongattavaa. Juventuksen Paulo Dybala surffaa ennen keskiviikkoillan Fiorentina-kamppailua kuuden ottelun maaliputkessa. Napolin seksikkään hyökkäyksen minimiehet Mertens–Callejón–Insigne pystyvät taikomaan maaleja tyhjästä. Edin Džeko on tehnyt Romalle 21 maalia kalenterivuonna 2017, ja Interin turbofutiksesta nauttiva Ivan Perišić takoo Mauro Icardin kanssa tärkeitä maaleja viikosta toiseen.

Syötit ovat kohdallaan, ja tunne on kuin kalaan lähdettäessä. Kireitä siimoja kaikille!

Kirjoittaja: Amir Amokrane

Kuva: Alexander Johmann

The post Serie A: Syöttejä hakemassa appeared first on Byyri.

Tyylikkään herrasmiehen takaraivossa pyörivät taatusti muistikuvat edellisestä Napolin kohtaamisesta samaisessa paikassa, kun viime kaudella Napoli nöyryytti Bolognaa tämän kotiyleisön edessä peräti maalein 1-7. Ottelu oli myös hyvä mittari kotijoukkueen iskukyvystä. Kauden kaksi ensimmäistä ottelua olivat tuoneet kelvot neljä sarjapistettä, mutta nyt oli edessä ensimmäinen tosi testi.

Ennen tätä hetkeä oli kuitenkin ehtinyt tapahtua ja olla tapahtumatta paljon Serie A:n kolmannella sarjakierroksella. Luontoäiti murjoi viikonloppuna saapasmaata vesisateillaan, ja tämä heijastui myös viheriöille. Kun Sampdorian ja AS Roman välinen kamppailu jouduttiin siirtämään sateiden takia tulevaisuuteen, jäi Juventuksen ja Chievon välinen kohtaaminen lauantain ainoaksi. Tuo ottelu päättyi oikeastaan varsin odotettuun isäntien 3-0-voittoon. Perparim Hetemaj kantoi ottelussa Chievon kapteenin nauhaa, mutta siihen positiiviset asiat Perpan ottelusta jäivätkin.  Oma maali, keltainen kortti ja reilun tunnin pelin jälkeen vaihtoon; Torinon lauantai-illasta jäi taatusti suomalaiselle paljon hampaankoloon.

Sunnuntain ensimmäisessä ottelussa Sauli Väisänen jatkoi ilahduttavasti vieraiden avauskokoonpanossa, kun SPAL matkasi Inter Milanin vieraaksi. Jälleen täydet minuutit uurastanut Väisänen sai joukkueensa kanssa kokea kauden ensimmäisen tappionsa, kun yhä puhtaalla pelillä jatkava Inter jatkoi vakuuttavia otteitaan. Isäntien voittoon päättyneen kamppailun ehdoton tähtihetki oli Ivan Perisicin upea volley-osuma vasempaan ylänurkkaan. Kierroksen upein maali ottelun 87. minuutilla takasi 2-0-voiton sinimustille.

Toinen milanolaisseura, AC Milan, oli puolestaan matkustanut Roomaan Lazion vieraaksi. Ottelu ehdittiin sunnuntain aikana jo perua sateiden takia, mutta päästiin lopulta aloittamaan tunnin alkuperäisestä aikataulusta jäljessä. Itse ottelusta muodostui lopulta aikamoinen Ciro Immobile -show. Italialle maaottelutauolla voiton Israelista puskenut hyökkääjä paukutti hattutempun ottelun ensimmäiseen 48 minuuttiin. Hyvin kauden aloittanut Milan sai taipua lopulta maalein 4-1.

Ennen sunnuntai-illan myöhäiskamppailua muut päivän ottelut päättyivät seuraavasti: Benevento-Torino 0-1, Udinese-Genoa 1-0, Cagliari-Crotone 1-0, Atalanta-Sassuolo 2-1 ja Hellas Verona-Fiorentina 0-5.

Lopuksi takaisin Bolognaan.

Avausosumaa saatiin odottaa aina 66. minuutille asti. Vieraiden Lorenzo Insignen erinomainen keskitys takatolpalle löysi José Callejónin pään ja oikeaoppisella puskulla maan kautta hän siirsi Napolin 0-1-johtoon.

Ottelu ratkesi lopulta Erick Pulgarin pelleilyyn alimpana miehenä. Dries Mertens haistoi hyvin chileläisen lapsellisen harhautusyrityksen, riisti pallon ja tuikkasi bolognalaismaalivahdin jalkojen välistä 0-2-osuman. Napolista oli matkannut lähes 600 kilometrin matkan pohjoiseen varsin kunnioitettava määrä vieraskannattajia, joiden juhlat käynnistyivät viimeistään Mertensin maalista. Vaihdosta kentälle tullut Piotr Zielinski viimeisteli vielä lopulliset 0-3-lukemat.

Kirjoittaja: Tarmo Lyytikäinen

The post Serie A – kierros 3/38: Sade teki kiusaa appeared first on Byyri.

Romanttisena sieluna, kunniantunnon toisinaan lähes pakahduttamana, päätin aloittaa henkisen matkani pokkaamalla mestarille.

Italiassa hallitsevan mestarin paitaan kirjaillaan ”scudetto”, joka tarkoittaa ”pientä kilpeä”. Osuva arvomerkki Italian mestarille: mieleen tulee heti Asterixista ja Obelixista tuttu Rooman legioonalaisten kilpimuodostelma. Huomionarvoista on, että scudettoa ei voiteta, vaan ansaitaan.

Historiallinen videohetki

Juventus on Italian suurin ja kaunein: plakkarissa on kuusi mestaruutta peräjälkeen (yhteensä 33). Useiden ennakkoarvioiden mukaan putken jatkuminen on sen katkeamista todennäköisempää.

Kausi potkaistiin käyntiin, kun mestari isännöi Allianz Stadiumilla viime kaudella keskikastiin sijoittunutta Cagliaria. Toisella kierroksella ”Vechhia Signora” matkusti ensimmäisenä scudettoa (1924–1925) rintapielessään kantaneen Genoan vieraaksi. Sanoisin Juventuksen selvinneen koitoksista mestarin elkein.

Cagliaria vastaan voittajasta ei ensiminuuttien jälkeen ollut epäselvyyttä, ja Juventus nappasi helpohkon 3-0-kotivoiton. Kentällä ei nähty juurikaan rumia otteita, purnaamista tai yletöntä viivyttelyä, vaan lähinnä naureskelua ja halailua rehdissä ”pelakkaa pojat” -hengessä.

Ainoastaan Mario Mandzukicin korvissa kohisi ja veren pauhu välittyi selkeänä televisiovastaanottimen läpi. Ehdoton suosikkihetkeni oli, kun vasen laitahyökkääjä liukui oikean laitapuolustajan tontilla kipeästi mainosaitaa päin estäessään rajaheittoa. Johtoasemassa, kauden avausottelussa.

Pääsarjadebyyttinsä sai myös rikkeiden videotarkistus. Ensimmäisen puoliskon lopulla peli pysäytettiin, kun Cagliarin pelaaja kaadettiin rangaistusalueella. Erotuomari Fabio Maresca vaikutti olevan tietoinen hetken historiallisesta painoarvosta, sen verran ylväästi mies hölkkäsi tarkistukselle ja takaisin: pallo pilkulle. Draaman kaaren täydensi rauhallinen Gianluigi Buffon sujauttamalla laukojan lempeästi taskuunsa.

Pieni sardinialainen kaupunki ei löytänyt tarpeeksi ärhäkkää lientä pysäyttämään pohjoisen suurta ja mahtavaa.

Buffonin taikaa

Ottelu Genoaa vastaan meni itseltäni puolittain ohi, sillä olin valitettavasti pakotettu osallistumaan serkkupojan häähumuun. Kompromissi väljähdyttää jalkapallon ikävästi. Sen verran ehdin vessatauoilla ja itseään toistavien puheiden aikana vilkuilla, että näin Genoan unelma-alun ja Paulo Dybalan hattutempun.

Dybala on ollut hämmästyttävä, neljä maalia kahteen peliin ja vähintään saman verran tuhlattuja maalipaikkoja. Pieni mies tikkaa lähes näkymättömänä linjojen välissä, hakee avaavaa syöttöä ja tarpeen vaatiessa laukoo itse tappavalla tarkkuudella. Suosikkipelaajien joukkoon on raketin lailla noussut myös ikivihaamani Gianluigi Buffon. Ihmettelen, jos miehen syke on kahdessa ensimmäisessä pelissä noussut yli 75:n. Maalivahdin status on sementtiä, sen huomasin kapteenien kolikonheitossa. Genoan kollega, Mattia Perin vaikutti lähinnä innokkaalta veljenpojalta viileän sedän seurassa.

Havahduin myös Juven hajota ja hallitse -taktiikan viimeisimpään saaliiseen, kakkosveskariksi hankittuun Wojciech Szczesnyyn. Erikoinen kauppa. Kuka hyötyy eniten? Arsenal kuittasi puolalaisesta reilut 10 miljoonaa puntaa, enkä usko AS Romankaan mestaruushaaveiden saaneen kummoista kolhua. Ehkä kyseessä on Juventuksen seurajohdon väkinäinen hauiksen pullistus mahdollisille haastajille?

Suomalaisdebyytti

En ehtinyt katselemaan lähellekään tarpeeksi palloa ensimmäisten kierrosten aikana, mutta onneksi kaikkien pelien huippukohdat löytyvät Youtubesta kanavalta ”Serie A TIM”. Suosittelen, italiankielinen selostus tekee ihmeitä!

Ensimmäisen viikon koosteita läpi paahtaessa koin absurdin hetken. Lazio-SPAL -ottelun huippukohdissa näytettiin vierasjoukkueen kulmapotku. Takatolpalle kaartavaan palloon ehätti ensimmäisenä kookas pelaaja jyräten kaksinkamppailussa puolustajan 100-0. Harmillisesti pusku karkaa hieman ohi. Leikkaus tiukkaan lähikuvaan:

Sauli Väisänenhän siinä juoksee hiuksiaan haroen ja kiroillen takaisin puolustukseen!

Kirjoittaja: Amir Amokrane

Kuva: forzaq8 / Flickr

The post Scudetto – Juven kilpi kiiltää appeared first on Byyri.

Hämeenlinnan Jalkapalloseurasta D13-ikäisenä Ilvekseen siirtynyt Haukioja on pelannut tämän kauden lainalla Porissa, Kakkosen B-lohkoa pelaavan FC Jazzin riveissä. Suomen alle 19-vuotiaiden maajoukkueen runkopelaajiin kuuluva Haukioja oli ollut heinäkuussa viikon mittaisella testijaksolla Veronassa ja selvästi onnistunut vakuuttamaan kyvyillään.

Haukiojan asettautumista Veronaan helpottaa taatusti se, että seurassa on jo yksi suomalainen, Perparim Hetemaj, joka uurastikin viikonloppuna jälleen totutusti täydet minuutit veronalaisten keskikentällä. Lopulta Chievo taipui Laziolle kotonaan maalein 1-2.

Myös vastikään Italiaan siirtynyt Sauli Väisänen luuti ilahduttavasti kaikki 90 minuuttia SPAL:n puolustuksessa. Sarjanousijan kotidebyytti tuotti riemastuttavan 3-2-voiton Udinesesta, ja kaksi sarjan avausottelua on nyt tuottanut yhteensä neljä pistettä. Myös Väisäsen korttitili saapasmaassa aukesi tässä kamppailussa.

Kierroksen etukäteen puhutuimmassa kohtaamisessa Internazionale haki komean päänahan lauantai-iltana Rooman Stadio Olimpicolta. AS Roma kaatui luvuin 1-3. Inter sai otteluun vahvan alun, mutta noin 10 minuutin pelin jälkeen ottelun käsikirjoitus oli selvä: AS Roma oli selvästi aktiivisempi joukkue ja pystyi luomaan tasaisin väliajoin hyviä maalipaikkoja. Maalihanat Roma sai auki vartin kohdalla, kun Radja Nainggolanin komea keskitys tavoitti Edin Džekon, joka jatkoi pallon verkkoon. Tämän jälkeen isännät kolisuttelivat kahteen otteeseen pystypuuta ja kertaalleen poikkirimaa.

Lopulta Inter iski kuin tyhjästä. Mauro Icardin maali oli selvästi kova kolaus roomalaisille, sillä Inter vei tästä hetkestä eteenpäin ottelua. Kymmenen minuuttia myöhemmin Icardi iski uudelleen ja kapteeni pääsi huudattamaan tuhansia Roomaan matkanneita milanolaiskannattajia johto-osumallaan. Elokuun alussa Fiorentinasta saapunut keskikenttämies, Matias Vecino, kaunisteli vielä lopussa päätösnumerot. Näin Luciano Spallettin paluu Roomaan meni taatusti hänelle mieluisella tavalla.

Hallitseva mestarin, Juventuksen puolustuspelin toimivuutta on viime aikoina epäilty. Lauantain ottelu ei ainakaan hälventänyt näitä epäilyksiä, kun joukkue hölmöili Stadio Luigi Ferrarisilla nopean 2-0-johdon Genoalle. Tämän jälkeen Juventus kuitenkin osoitti suuruutensa ja otti lopulta 2-4-vierasvoiton. Lienee silti kohtuullisen varmaa, että Massimiliano Allegri kelailee tämän ottelun ensimmäistä kymppiä moneen kertaan maaottelutauon aikana.

Kuvanauhaa kelailtiin itse asiassa myös ottelun aikana, kun Genoan jälkimmäinen osuma tuli rangaistuspotkusta, joka tuomittiin videotarkistuksen jälkeen. Tilanne oli kutakuinkin outo, kun videotuomarin päätöstä odotettiin peli pysähdyksissä toista minuuttia. Juve-vahti Gianluigi Buffon jyrähtikin ottelun jälkeen, ettei tällainen kuulu jalkapalloon.

Napolilaiset saivat jo sunnuntai-iltana tuulettamisen aihetta, kun viime kauden komeetta Atalanta taipui maalein 3-1. Vieraat olivat hyvin pelissä mukana ja johtivatkin ottelua vielä tauolla. Atalanta on pelannut nyt kaksi kelpo ottelua, mutta pistetili on yhä avaamatta.

Loput viikonvaihteen tulokset olivat AC Milan-Cagliari 2-1, Benevento-Bologna 0-1, Torino-Sassuolo 3-0, Crotone-Hellas Verona 0-0 ja Fiorentina-Sampdoria 1-2. Serie A lähtee nyt muiden sarjojen tavoin maaottelutauolle.

Sarjakierroksen ohella italialaisen jalkapallon ystävien huomio kohdistui viime viikolla Monacoon, jossa arvottiin niin Mestarien liigan kuin myös Eurooppa-liigan lohkot. Euroopan ykköskilpailussa saapasmaata edustavat Juventus, AS Roma ja Napoli. Eurooppa-liigan puolella mukana ovat Lazio, AC Milan sekä kilpailun varsinaiseen kuolemanlohkoon arvottu Atalanta.

—

Italialaisjoukkueet Mestarien liigassa:

Lohko C: Atlético Madrid, Chelsea, Qarabağ, AS Roma

Lohko D: Sporting CP, Barcelona, Juventus, Olympiacos

Lohko F: Napoli, Feyenoord, Manchester City, Shakhtar Donetsk

Italialaisjoukkueet Eurooppa-liigassa:

Lohko D: AEK Athens, Austria Wien, AC Milan, Rijeka

Lohko E: Lyon, Atalanta, Everton, Apollon Limassol

Lohko K: Lazio, Zulte Waregem, Nice, Vitesse

Teksti: Tarmo Lyytikäinen

The post Serie A – kierros 2: Martti Haukioja Chievoon – italialaiset koviin lohkoihin Euroopassa appeared first on Byyri.