Saksan miesten maajoukkue ei ole viime vuosina yhdistänyt kansaa aiempaan tapaan. Tähtiyksilövetoinen die Mannschaft ei ole vakuuttanut nurmella eikä sen ulkopuolella: otteet kentällä ovat olleet surkeita ja myös pelaajat yksilöinä ovat jääneet etäisiksi saksalaisille. Vuoden 2014 maailmanmestaruuden jälkeen Saksa on enemmän tai vähemmän epäonnistunut jokaisessa EM- ja MM-turnauksessaan – useimmiten enemmän. Nelinkertaiselta maailmanmestarilta ja kolminkertaiselta Euroopan mestarilta odotetaan enemmän. Etenkin viime vuosina kentällä on nähty ajoittain ennalta arvattava ja haluton miehistö. 

Seurajalkapalloilun puolella Bayern Münchenin 11 mestaruuden putki kertoo omaa kieltään Bundesliigan valtarakenteesta. Muutaman kerran näinä vuosina Borussia Dortmund, RB Leipzig ja Schalke ovat antaneet ainakin näennäistä painetta onnistumatta kampeamaan müncheniläisiä pois valtaistuimelta. Viime kaudella FCB esiintyi poikkeuksellisen ailahtelevasti, mikä johti jopa hieman yllättäen nykyisen Bundestrainer Nagelsmannin potkuihin. Pestin perinyt Thomas Tuchel johdatti Bayernin mestaruuteen rimaa hipoen, kirjaimellisesti Jamal Musialan viime minuutin maalilla Dortmundin kompuroitua omassa ottelussaan Mainzia vastaan. 

Kuluvalla kaudella Xabi Alonson johtama Bayer Leverkusen etenee vakuuttavasti tappiottomana sarjan kärjessä ja on katkaisemassa baijerilaisten mestaruusputkea. Piste-eroa kärkikaksikon välillä on kirjoitushetkellä kahdeksan pistettä.

Tuchel, joka pestattiin turbulenssin keskellä parhaana vapaana olevana vaihtoehtona ei ole saanut joukkuetta pelaamaan oman pelifilosofiansa mukaan. Tuo filosofia ei mielestäni missään kohtaa ollut linjassa perinteisen Bayern-identiteetin kanssa. Tuchelin palkannut seurajohto toimi itsekin turbulenssissa ja Hasan Salihamidzicin ja Oliver Kahnin pestit päättyivätkin niin ikään keväällä mestaruudesta huolimatta. Laadukas pelaajarunko vahvistui kesällä Harry Kanella, mutta peli ei ole kauden mitassa vakuuttanut jatkuvuudellaan.

Odotettu ilmoitus siitä, että Tuchel ei jatka ensi kaudella Bayernin peräsimessä saatiin helmikuun lopulla. Yllättävää tässä ilmoituksessa oli se, ettei lähtöpasseja jaettu välittömästi, vaan seuran ja valmentajan tiet erkanevat kauden päätyttyä. 

Bayernin ja die Mannschaftin vahva side 

Saksan maajoukkueen runko on perinteisesti muodostunut aina kourallisesta Bayern Münchenin avainpelaajia. Kaksi viimeisintä maajoukkueluotsia (Nagelsmann, Hansi Flick) ovat tulleet pestiin suoraan FCB:stä. Maansa suurseurana Bayernissa on pelannut aina useita sen hetkisiä saksalaisia huippupelaajia. On siis varsin luonnollista, että maajoukkueen kokoonpanon runko valjastetaan tästä ryhmästä. Sekä kymmenen vuoden takaisessa maailmanmestarijoukkueessa että vuoden 2022 Qatarin kisojen miehistössä oli mukana seitsemän Bayernin pelaajaa. 

Nykyisestä Bayernin miehistöstä Saksan avainpelaajiin lukeutuvat Musialan lisäksi Joshua Kimmich, Manuel Neuer, Leon Goretzka, Serge Gnabry sekä Leroy Sané. Lisäksi maajoukkueuransa jo kertaalleen lopettanut Thomas Müller on sittemmin tehnyt paluun Nationalelfin riveihin. Tästä joukosta tulevan kesän EM-kisoissa nähdään erittäin todennäköisesti ainakin Musiala, Kimmich, Sané, Neuer sekä Goretzka. Jokainen heistä on pelannut kelvollista kautta, mutta kaikkien otteita leimaa koko joukkuetta vaivannut epätasaisuus.  

Neuer oli pitkään loukkaantuneena sivussa ja hänelle löytyy korvaavia vaihtoehtoja aivan maailman huipulta, Barcelonan Marc-André ter Stegenistä alkaen. Kotikisojen paine puoltaa Neuerin ykkösvahdin paikkaa myös kesälle, mutta uuden polven valmentaja Nagelsmann saattaa myös olla valmis vahdin vaihtoon. 

Muista pelaajista Musiala on kymppipaikan maestro, josta on kasvamassa maajoukkueen pelillinen johtaja. Myös Kimmichin ja Goretzkan paikat keskikentän keskustan rooleissaan vaikuttavat todennäköisiltä. Tämän kaksikon pelillinen taso on kuitenkin ollut poikkeuksellisen ailahteleva. Kummankin elekieli on kauden haastavimmilla hetkillä ollut haluton ja turhautunut. Sama haluttomuus ja turhautuneisuus on huokunut koko Saksan maajoukkueesta useamman vuoden ajan aina Joachim Löwin ylipitkäksi venyneen aikakauden lopulta lähtien. 

Rohkea uudistus vastaan kotikisojen paine 

Nuori tähtivalmentaja Nagelsmann on nyt pestissä, johon hänen odotettiin päätyvän ennemmin tai myöhemmin. Ajankohta tuli eteen silti yllättävän nopeasti 36-vuotiaana, kun tie Bayernin peräsimessä katkesi paljon odotettua aikaisemmin ja samoihin aikoihin maajoukkueen peli sukelsi syvällä Flickin alaisuudessa. Vain 28-vuotiaana Bundesliigassa Hoffenheimin pääkäskyttäjänä debytoinut Nagelsmann on kerännyt itselleen komean CV:n (Hoffenheim, RB Leipzig, Bayern) jonka ainoana isompana tahrana on potkuihin päättynyt FCB-keikka. 

Kotikisojen kokoonpanoa suunnitellessaan Nagelsmann joutuu tarkkaan analysoimaan millä joukkueeseen saadaan flegmaattisuuden sijaan voitontahtoa ja asennetta, jota siitä on viime vuodet puuttunut. Vuonna 2023 pelaamastaan 11 ottelusta maajoukkue voitti surkeasti vain kolme ja pelasi kahdesti tasan. On toki otettava huomioon otteluiden panoksettomuus, sillä muiden maiden pelatessa tärkeitä karsintaotteluita paahtoi Saksa nurmella ystävyysotteluiden merkeissä. Valonpilkahduksina voidaan pitää mahdollisuuksia ajaa sisään uusia pelaajia maajoukkuerinkiin ja tehdä kokeiluita, joita syksyn maaotteluissa nähtiinkin. 

Nyt Nagelsmannilla on erinomainen tilaisuus ravistaa kunnolla pakkaa ja saksalaisen jalkapalloilun valtarakenteita uudistamalla ryhmää kotikisoihin. Joukkueessa on kasvamassa nuoria johtajia kuten Leverkusenin Florian Wirtz ja Musiala. Viimeaikaisista debytanteista esimerkiksi Brightonin 32-vuotias keskikenttäpelaaja Pascal Gross onnistui erinomaisesti ensimmäisissä maaotteluissaan, samaa voi sanoa myös esimerkiksi Grischa Prömelistä ja Robert Andrichista.  

Kroonisesta hyökkääjäongelmasta kärsinyt maajoukkue lähti Qatarin MM-kisoihin ykköskärkenään huippukautta pelannut Werder Bremenin Niclas Füllkrug  – tässä valinnassa Flick osui napakymppiin. Sittemmin kaikkiaan 13 maaottelussa esiintynyt nykyinen Dortmund-kärki on onnistunut peräti 10 kertaa maalinteossa. Reilussa kalenterivuodessa hyökkääjävalikoima ei ole merkittävästi laajentunut, mutta hyvävireisistä pelaajista voisi hyvinkin löytyä Bremenin Marvin Duckschin tai Stuttgartin Deniz Undavin kaltaisia vaihtoehtoja täydentämään kisaryhmää. 

Samanlainen rohkeus pelaajavalinnoissa voi poikia isäntämaalle poikkeuksellisen edun kotikisoissa. Jos Nagelsmann lähtee rohkeasti priorisoimaan onnistuneen kauden pelanneita pelaajia vanhojen meriittien sijaan, tulee lopputulos olemaan takuulla kaukana virkamiespallosta. Painotettakoon, että maajoukkueen alennustilan taustalla ei ole pelkästään Bayernin pelaajat, vaan sama koskee laajemmaltikin etenkin kokeneiden pelaajien muodostamaa runkoa.  

Saksa on pelaajatuotannoltaan Euroopan suurmaita ja pystyy rakentamaan kilpailukykyisen joukkueen turnaukseen, mutta sillä on mahdollisuus valloittaa fanit takaisin taakseen yhtenä rintamana, jos nurmelle astelee aidosti motivoitunut ja taisteleva die Mannschaft.  

Pallo on nyt Nagelsmannilla. 

The post Ravistelun paikka — Saksan maajoukkueen ja Bayern Münchenin alavireessä yhtäläisyyksiä appeared first on Byyri.

11 ottelua ja 11 voittoa. Vaikka Regionalliga Nordostin kausi jäi kesken, ei sarjan parhaasta joukkueesta jäänyt epäselvyyttä. Kimmo Hovin edustama FC Viktoria 1899 Berlin oli jäänyt edelliskaudella keskikastiin, mutta viime syksynä taivaansinisille ei löytynyt pysäyttäjää.

Myös Hovi oli lähes pysäyttämätön. Toukokuussa 27 vuotta täyttävä suomifutiksen reissumies pelasi täydet minuutit vain viidessä ottelussa, mutta viimeisteli komeat kuusi osumaa. Verkko heilui niin sarja-avauksessa kuin lokakuun Babelsberg 03 -voitossa, jonka jälkeen koronavirus keskeytti kauden.

Vaikka pelit eivät pyörineet lokakuun jälkeen, harjoitteli Viktoria Berlin jatkuvasti. Joukkue lomaili pariin otteeseen viikon ajan, mutta muuten ryhmä oli täydessä valmiudessa jatkamaan tosipelejä. Kun harjoitusottelut eivät onnistuneet, pelattiin harjoituksissa sisäisiä otteluita lähes joka viikonloppuna.

Sinetti Viktoria Berlinin nousulle tuli perjantaina 16. huhtikuuta, jolloin edellisestä sarjapelistä oli kulunut tasan 25 viikkoa. Hovi voitti kuudella osumallaan joukkueen sisäisen maalipörssin, vaikka pelasi vasta kymmenenneksi eniten minuutteja. Komeasta maalimäärästään huolimatta Hovi kertoo olevansa erityisen tyytyväinen työmoraaliinsa ja tapaan, kuinka hän osallistui joukkueen puolustuspeliin.

– Olin valmiina jo kauden alla, ja sekä joukkueelle että itselleni asettamat tavoitteet olivat kovat. Sain hyvän alun, kun tulin ekassa sarjapelissä penkiltä sisään ja tein voittomaalin entistä seuraani (Chemnitzer FC:tä) vastaan. Olin nähnyt tämän päässäni jo ennen peliä, ja fiilis oli maalin jälkeen aivan uskomaton, Hovi muistelee.

– Siitä oli hyvä lähteä jatkamaan kautta, joka alkoi rullaamaan hyvin. Jengin hyvä meininki on jatkunut aina tähän päivään asti. Saimme loistavia tuloksia, kun pelit olivat käynnissä, ja olemme yhä todella tiivis nippu. Kaikesta huolimatta olemme pitäneet hyvää fiilistä yllä.

Viimeisen kahden kuukauden ajan loukkaantumisesta toipunut Hovi myöntää, että epätietoisuus raastoi etenkin ensimmäisen parin kuukauden ajan – välillä toivo heräsi, kun sarjaa yritettiin jatkaa, mutta toisin kävi. Lopulta kaikki päättyi suomalaisen kannalta onnellisesti.

– Fiilikset ovat uskomattomat, vaikkakin samalla haikeat, kun emme saaneet pelattua kautta loppuun saakka. Olen todella ylpeä noususta. Onneksi saimme koronarajoituksista huolimatta järjestettyä pienet juhlat.

Rajoitukset ovat olleet varsin tiukat marraskuusta lähtien. Berliiniläiset kauppakeskukset olivat pitkään kiinni, mutta muutaman viikon ajan niihin on päässyt negatiivisella koronatestinäytteellä. Esimerkiksi ravintolat ovat yhä kiinni, mutta ruoan tilaaminen onnistuu. Vallitsevasta tilanteesta huolimatta Hovi on nauttinut suurkaupungin sykkeestä.

– Tämä on aivan mahtava paikka. Tykkään siitä, että täällä on paljon ihmisiä eri kulttuureista eri puolilta maailmaa. Täällä kuulee kaikkia kieliä. Tykkäämme vaimoni kanssa kaupungista sekä ihmisistä todella paljon. Harmittaa, ettemme ole päässeet vielä elämään ihan normaalia elämää täällä.

Hovin sopimus kattaa vielä ensi kauden, jonka aikana elämä palannee hieman normaalimmaksi. Vuosi sitten hyökkääjä kertoi etsineensä seuraa, johon voisi asettua aloilleen. Onko Viktoria se oikea?

– Vaikea sanoa. Siihen vaikuttaa niin moni muukin asia kuin jalkapallo. Minulla on amerikkalainen vaimo, ja olemme mahdollisesti menossa jossain vaiheessa sinne päin. Tai Suomeen, kuka tietää.

”Furkan” jalanjäljillä

Vaikka sarjakausi pistettiin pakettiin, saattavat Viktoria Berlinin pelit jatkua toukokuussa. Joukkue on mukana Berliner Landespokalissa, joka pelattaneen loppuun pitkästä tauosta huolimatta – tuplamestaruuden lisäksi panosta riittää, sillä alueellisen turnauksen voittaja pääsee mukaan DFB-Pokaliin.

Syksyllä Viktoria Berliniä odottaa vielä kovempi haaste, 3. Liga. Sarjassa pelaa tällä kaudella perinteisiä saksalaisseuroja, kuten FC Hansa Rostock, TSV 1860 München ja Dynamo Dresden. Näiden seurojen lisäksi sarjasta löytyy muitakin laajan kannattajapohjan omaavia seuroja – esimerkiksi 1. FC Kaiserslauternin viime kauden yleisökeskiarvo oli ennen koronarajoituksia yli 19 000.

Viktoria Berlinin kotipyhättöön ei mahdu lähellekään samanlaisia yleisömassoja, ja edustusjoukkue joutuu etsimään ensi kaudeksi uuden kodin, sillä tietyt standardit eivät Stadion Lichterfeldellä täyty.

Suomalaishyökkääjistä Timo Furuholm on tehnyt aiemmin kovaa jälkeä 3. Ligassa. Hallerscher FC:n riveissä sarjaa pelannut kärkimies teki 103 ottelussa mukavat 35 maalia. Tällä kaudella 3. Ligaa on pelannut Ilmari Niskanen, jonka edustama FC Ingolstadt taistelee parhaillaan sarjanoususta.

– Ensi kaudesta tulee kaikin puolin paljon vaativampi. Pelien taso ja niiden määrä on kovempi, ja siihen täytyy valmistautua. Uskon, että pystymme menestymään myös sarjatasoa ylempänä.

Mikäli Hovin maalitahti pysyy samana 3. Ligassa, maajoukkuekaan ei liene mahdottomuus. Hyökkääjä puki Suomi-paidan päälleen edellisen kerran syyskuussa 2015, kun Pikkuhuuhkajat kaatoi Venäjän Kotkassa pelatussa EM-karsintaottelussa. Suomen kokoonpanosta löytyi muun muassa Simon Skrabb, Pyry Soiri, Glen Kamara ja Daniel O’Shaughnessy – haaveileeko Hovi vielä mahdollisuudesta pelata tuttujen pelaajien kanssa Huuhkajissa?

– Se on yhä unelmani. Katson kaikki Suomen pelit tosi tarkkaan, ja viime vuosina on ollut tosi hienoa seurata Huuhkajia. Peli näyttää hyvältä ja tulokset ovat hyviä. Olen ylpeä vanhoista joukkuekavereistani – loistavasti jätkät pelaavat.

The post Kausi päättyi kabinetissa – Kimmo Hovi ja voittamaton Viktoria nousivat 3. Ligaan appeared first on Byyri.

Sanotaan, että rakkaalla lapsella on monta nimeä. Nyt käsiteltävän tapauksen yhteydessä lienee aivan yhtä oikeutettua sanoa, että rakkaalla seuralla on monta laulua. Avasimme uuden seurahymneihin perehtyvän juttusarjan viime viikolla IFK Göteborgin Snart skiner Poseidonilla. Tälläkin kertaa värit pysyvät sinivalkoisina, kun matkaamme hymninjäljitysmatkalle Saksaan ja sen pääkaupunkiin Berliiniin. Sieltä löydämme Herthan, jolle on epävirallisen tiedon mukaan vuosien saatossa tehty jopa 63 kappaletta.

Sutherland Brothers Band julkaisi vuonna 1972 kappaleen nimeltä Sailing, joka oli osa loppuvuodesta ilmestynyttä Lifeboat-pitkäsoittoa. Sailing päätyi parhaimmillaan brittilistoilla sijalle 54. ja kyseistä singleä myytiin 40 000 kappaletta.

Sailing nousi kansainväliseksi megahitiksi kolme vuotta myöhemmin, kun Rod Stewart julkaisi kappaleesta oman versionsa. Se oli viikkoja listakärjessä Englannissa ja sillä oli myös välitön vaikutus jalkapallokatsomoihin, kun yksinkertaisen tarttuva melodia monistui käyttöön kultaisen 1970-luvun oluenhuuruisissa seisomakatsomoissa.

Se oli pitkään yksi lauletuimmista chanteista jalkapallokatsomoissa, mutta sen käyttö on uudella vuosituhannella vähentynyt. Sailing kuuluu kuitenkin yhä Skotlannin maajoukkueen kannattajien vakiokalustoon. Seurajoukkuekäytössä ehdottomasti tunnetuin on Millwallin ”No one likes us, we don´t care” lyriikka kyseiseen kappaleeseen.

Herthan tunnussäveleksi

Vaikka Sailing on tunnettu katsomoissa, on se seurahyminä todellinen poikkeus. Poikkeuksen tekee Hertha Berlin, jolla on ollut kyseinen versio käytössä vuodesta 1993 alkaen.

Palkittu saksalaisartisti ja näyttelijä Frank Zander julkaisi vuonna 1992 julkaisi oman Sailing-coverinsa, josta tuli nopeasti kaupallinen menestys Saksassa. Keväällä 1993 kovana Herthan kannattajana tunnettu Zander sai kutsun laulamaan kyseisen kappaleen Herthan kakkosjoukkueen otteluun Chemnitzer FC:ta vastaan ottelun tauolla.

Kaikkien yllätykseksi kappaleen nimi Nur nach Hause oli yhä jäljellä, mutta Zander oli sanoittanut kappaleen uudelleen juuri omalle seuralleen. Mies ja kitara saivat yleisön haltioihinsa ja loppu on Hertha Berlinin seurahistoriaa.

Täysin spontaanisti yleisö nosti huivinsa ilmaan ja lauloi Zanderin mukana kertosäettä. Zanderille itselleen yleisön reaktio oli ollut täydellinen yllätys. Seurahymni oli syntynyt ja se otettiin nykyiseen käyttöönsä välittömästi. Nykyisellään 78-vuotias Zander käy yhä tasaisin väliajoin esittämässä Nur nach Hausen ottelun alussa. Kappaleen suuren suosion salaisuus lienee yksinkertaisesti siinä, että se on lähes täydellinen yhteislaulu, joka sopii jokaisen suuhun.

Saksalainen televisiokanava Sat.1. järjesti vuonna 2003 äänestyksen parhaasta stadionhymnistä Hitgiganten-ohjelmassa. Frank Zanderin Nur nach Hause päätyi äänestyksessä sijalle kaksi. Mikä voitti kyseisen äänestyksen? Se selviää ensi viikolla.

Nur nach Hause Berliinin olympiastadionilla syyskuussa 2018.

The post Seurahymnien jäljillä: Nur nach Hause (Hertha Berlin) appeared first on Byyri.

Fyysisten vaivojen lisäksi Ronaldoa painoi kuin kivireki äärimmäinen henkinen taakka. Miehen sairauskohtauksen syistä ennen vuoden -98 MM-finaalia ei vieläkään ole varmaa tietoa. Tiedossa vain on, että Ronaldo menetti tajuntansa lounaan jälkeen ja oli Roberto Carlosin mukaan ”keltaisempi kuin Brasilian pelipaita”. Testeissä ei kuitenkaan näkynyt mitään poikkeuksellista, ja hyökkääjä nimettiin samana päivänä MM-finaalin avauskokoonpanoon.

Brasilian joukkue ei kuitenkaan toipunut tapauksesta, ja oli finaalissa täysi vastaantulija. Ronaldo joutui elämään neljä vuotta sen tunteen kanssa, että oli pettänyt joukkueensa.

Kesällä 2002 kaikki tuo suru kuitenkin pyyhittiin pois.

Paineet, jännitys ja painolasti

Vain muutama minuutti ottelun alun jälkeen nuori ja suurelle yleisölle vielä tuntematon Ronaldinho osoittaa näppäryyttään ja koettelee Saksan puolustusta ensimmäistä kertaa ottelun aikana. Miehen kasvoilta paistaa hymy ja jopa pelipaita roikkuu tavalla, joka viestii täydellistä huolettomuutta. Pari minuuttia myöhemmin Brasilia pelaa itselleen ominaista pikkunättiä yhden kosketuksen kantapääjättöjä harrastaen.

Kyseessä on uuden vuosituhannen ensimmäinen MM-finaali, mutta brasilialaiset ovat tulleet nauttimaan.

Etelä-Korean ja Japanin MM-kisat ovat usealla tapaa historialliset. Sen lisäksi, että ne toivat MM-jalkapallon uudelle mantereelle, olivat ne myös ensimmäiset kisat, jotka pelattiin kahdessa eri maassa. Kisojen finaali on kuitenkin kahden perinteisen jalkapallomahdin näytös, kun kisoissa eniten maaleja tehnyt Brasilia ja turnauksen parhaan puolustuksen Saksa iskevät yhteen Yokohaman laskevan auringon alla.

Kun ensimmäinen kymppi ottelusta täyttyy, myös Saksa pääsee kokeilemaan hyökkäysosaamistaan ensimmäistä kertaa.

Ottelun alku on vauhdikas, ja toisin kuin nykyaikana, Saksa kokeilee useasti kaukaa tuoden peliin aivan erilaisen vaaraelementin. Palloa toimitetaan myös keskitysten muodossa armottomasti Brasilian maalille, eikä ole kaukana, ettei Miroslav Klose pääse tutulta paikaltaan maalin edestä viemään eurooppalaisia johtoon.

Ronaldon alku otteluun on vaisu. Menneisyyden aaveet painavat maalipörssiä johtavan brassin harteilla, eikä mies jännitykseltään pääse peliin mukaan ensimmäisten minuuttien aikana ollenkaan. Mies itse kertoo jälkeenpäin olleensa niin hermostunut, ettei uskaltanut olla yksin hetkeäkään koko päivänä. Jännitys näkyy, ja Ronaldo epätyypillisesti tyrii maalipaikan, jonka Ronaldinho vartin kohdalla maagisesti alustaa.

Huolimatta siitä, että Saksa on kahdesta joukkueesta yritteliäämpi, ovat ensimmäisen jakson parhaat paikat kuitenkin Brasilialla. Muun muassa Lucio riemastuttaa katsojia maagisella nousullaan topparin paikalta, jonka Saksan puolustus vain vaivoin katkaisee.

Viimeistään puolen tunnin pelin jälkeen Brasilian joukkueen laatu alkaa näkyä.

Alkujännitys karisee pois ja sambarytmit alkavat purra Yokohaman nurmeen entistä kiihkeämmällä tahdilla. Ensin Kléberson epäonnistuu Cafun mahtavasta läpisyötöstä, ja hetkeä myöhemmin sama mies kiskaisee kolmestakymmenestä metristä pallon tolppaan.

Myös Ronaldo alkaa päästä pikkuhiljaa pelin sisälle muun joukkueen nostaessa tasoaan.

Puolen tunnin kohdalla Ronaldinho vapauttaa numero ysin puolittaiseen läpiajoon, mutta Ronaldo ei saa palloon kunnon kosketusta ja Saksan maalilla Oliver Kahn torjuu helposti.

Edellisessä MM-finaalissa epäonnistunut brasilialainen pääsee vielä lisäajalla uudestaan nokikkain Kahnin kanssa, mutta maalivahti venyttää jalkansa Saksan pelastukseksi. Kaikesta kuitenkin näkee, että Ronaldo alkaa vihdoin viihtyä kentällä. Finaalista on tulossa näiden kahden pelaajan välien selvittely.

Maali, joka vapauttaa menneisyyden aaveet

Heti toisen jakson alussa Saksa koettelee Brasilian puolustuksen kestävyyttä.

Ensin Die Mannschaft iskee kulmapotkusta. Hetkeä myöhemmin Marcos esittää Brasilian maalilla ottelun torjunnan pelastamalla Oliver Neuvillen robertocarlosmaisen vaparin tolppaan. Peli soljuu vapaasti päästä päähän, ja molemmilla joukkueilla on loistopaikkoja ottelun maalitilin avaamiseen.

Vauhdikas puoliaika rauhoittuu ensimmäistä kertaa, kun Jens Jeremies loukkaantuu ja joutuu jättämään kentän. Pysähdys ei kuitenkaan ole pysyvä, sillä heti vaihdon jälkeen alkaa tapahtua.

Ronaldo on jo kertaalleen päässyt haastamaan Kahnia toisen puoliajan aikana. Mies on myös osallistunut peliin ensimmäistä jaksoa aktiivisemmin ja nauttinut vauhdikkaasti soljuvasta jalkapallosta.

Nyt Seleçãon hyökkääjä on jälleen kiusaamassa Saksan puolustusta. Ronaldo riistää itse pallon Saksan puolustukselta ja siirtää sen Rivaldolle, jonka heppoisen laukauksen Kahn sylkee yllättäen eteensä. Todellinen maalintekijä ei kuitenkaan koskaan jätä tilannetta kesken, ja Ronaldo on ensimmäisenä paikalla siirtäen Brasilian johtoon.

Miehen tuuletus ja joukkuekavereiden onnittelut osoittavat, kuinka kolossaalinen painolasti tunteikkaan maalintekijän harteilta putoaa.

Isompi kuin maailmanmestaruus

Maalin jälkeen Saksa alkaa lisätä löylyä, eikä tasoitusmaali ole kaukana. Brasilia kuitenkin pitää palloa järkevästi itsellään, pitäen ottelun omassa kontrollissaan.

Vaikka Ronaldon kehonkieli kertookin jo läkähtymisestä Saksan paineen alla, muistuttaa maailman paras maalintekijä vielä olemassaolostaan vartti ennen ottelun loppua.

Kléberson nousee oikealta laidalta ja suuntaa syötön boksin rajalle nousseelle Rivaldolle. Tämä kuitenkin vuotaa pallon kovin tutun oloisesti jalkojensa välistä Ronaldolle, joka sijoittaa mahdottoman torjuttavan Saksan maalin vasempaan alakulmaan. Finaali on juoksemassa kohti päätöstään ja neljä vuotta aiemmin pettymyksen kyyneleitä niellyt hyökkääjä on lopulta johtamassa maataan maailmanmestaruuteen.

Hetkeä myöhemmin Brasilian puolustus kuitenkin viimein murretaan. Oliver Bierhoff pääsee kokeilemaan aivan maalin edestä vain huomatakseen Marcosin venyneen huikeaan refleksitorjuntaan. Vain pari minuuttia edellisestä ja Saksa saa viimeisen oljenkortensa niin yllättäen, että englantilainen selostajakin missaa sen kokonaan. Christoph Metzelder ei kuitenkaan osu palloon maalin kulmalla.

Enää tämän jälkeen brasilialainen itsevarmuus ja huolettomuus ei horju. Ronladinho tekee tilaa Juninholle ja poistuu kentältä tuttu huoleton hymy kasvoillaan. Brasilia pitää palloa uskomattomalla itsevarmuudella.

Rivaldo demonstroi brasilialaista mentaliteettia ja puolustaa johtoasemaa MM-finaalin lisäajalla yrittämällä viedä vastustajalta puikkoja, lahjoittaen epäonnistuessaan Saksalle vastahyökkäyksen.

Kaikista kenttätapahtumista huolimatta ottelun koskettavin hetki löytyy vaihtopenkiltä juuri ennen päätösvihellystä.

Kuvaaja löytää vaihtoon otetun Ronaldon, joka on murtunut täysimittaiseen itkuun. Brasilia on voittamassa historiansa viidennen maailmanmestaruuden, ja kyyneleet huuhtovat pois neljän vuoden takaisen pettymyksen, sairaskohtauksesta johtuneen epäonnistumisen ja neljä vuotta kestäneen loukkaantumiskierteen.

Se, mikä alkoi Pariisin paahteessa, katoaa lopulta laskevan auringon mukana Yokohaman taivaanrannan taakse.

Ottelu on katsottavissa FIFAtv:n YouTube-kanavalta.

The post Legendaariset ottelut: Yokohaman auringonlaskun alla pyyhittiin neljä vuotta Ronaldon elämästä appeared first on Byyri.

Kesällä 2013 saattoi aavistaa, että Kimmo Hovi tulisi tekemään suomalaisittain erikoisen jalkapallouran. PKKU:n 18-vuotias kärkimies oli iskenyt 21 Kakkosen ottelussa 17 maalia, kun hän päätti kesken kauden tarttua ensimmäiseen mahdollisuuteensa kokeilla siipiään.

– Unelmani on aina ollut ulkomailla pelaaminen. Pöydällä oli hyvän kauden aikana muutamia tarjouksia Etelä-Euroopasta. Italialaisseuran diiliä olisi pitänyt odotella kauemmin, ja ajattelin, että kausihan loppuu ihan pian. Halusin jonnekin ja päädyin muutamaksi kuukaudeksi Maltan toiselle sarjatasolle, Hovi, 25, muistelee puhelimitse.

Juniorivuotensa Mäntsälän Urheilijoissa ja Tuusulan Palloseurassa viettänyt Hovi toteaa jälkikäteen, ettei lainasiirto FC Melitaan ollut jalkapalloilullisesti viisain ratkaisu. Visiitti saarella oli kuitenkin hyvä ja opettavainen kokemus, joka kasvatti nuorukaisen haluja nähdä maailmaa.

Rafaelin opista Espanjan valloitukseen

FC Melitassa Hovi pelasi kourallisen otteluita, ja kun laina loppui, hyökkääjä sai mahdollisuutensa Veikkausliigassa. Toni Korkeakunnas hankki Hovin FC Lahteen, joka oli viime kaudella jäänyt erittäin lähelle liigapronssia. Kaudella 2014 joukkue saavutti mitalin, mutta Hovin rooli jäi laihaksi ja maaleja syntyi vain yksi.

– Omalta osaltani kausi ei ollut niin onnistunut. En saanut paljoa vastuuta, mutta Maltan tapaan Lahden aika oli opettavaista. Opin paljon ammattilaisjalkapalloilusta ja siitä, kuinka toimitaan ammattimaisesti.

Kenties eniten Hovia opetti seuralegenda Rafael, joka viimeisteli samalla kaudella peräti 13 osumaa ja sijoittui maalipörssin kolmanneksi. Tuolloin 36-vuotias brassi oli nuorille hyökkääjille valtava esimerkki harjoituksissa sekä otteluissa.

– Rafaelista oli minulle todella iso apu. Hän opetti minulle todella paljon pelkästään päivittäisellä tekemisellään. Lisäksi hän antoi minulle paljon henkilökohtaisia vinkkejä. Ihan uskomaton pelaaja ja persoona.

Joukkuetoverista oli hyötyä Hoville myös silloin, kun hän päätti suunnata takaisin ulkomaille. Samaan aikaan FC Melitaa edustanut espanjalaispelaaja oli siirtynyt agentin töihin, ja hän järjesti Hoville testijakson Real Avilésiin.

Hovi sai Segunda División B:n eli kolmannen sarjatason seurasta ammattilaissopimuksen, muttei lopulta kantanut kertaakaan seuran värejä. Edessä oli lainasiirto sarjaporrasta alemmas Mérida AD:n riveihin, jossa loukkaantumiset pilasivat puolivuotisen.

Viimeisen parin vuoden aikana Hovi oli pelannut vain kourallisen otteluita, ja hän tiesi tarvitsevansa enemmän peliaikaa. Elokuussa 2015 Hovi vakuutti Club Portugaleten ja sai uuden mahdollisuuden Segunda División B:ssä. Edessä oli kuitenkin tuttu kaava – loukkaantuminen ja jämäminuutteja.

Hovi ei lähde vertailemaan sarjan tasoa Veikkausliigaan, mutta toteaa sarjatasolla olleen erinomaisia joukkueita ja pelaajia. Vastustajien joukossa oli nimiä kuten Igor Zubeldia, Álvaro Odriozola ja Martin Ödegaard, mutta erityisesti Hovi muistaa Real Madrid Castillaa edustaneen Marcos Llorenten.

– Llorentesta huomasi jo silloin, että kyseessä on kova pelaaja. Segunda B oli hyvä sarja nuorille, mutta kokeneempiakin jätkiä löytyi. Meidänkin joukkueessamme oli pari entistä La Liga -pelaajaa. Vaikken päässyt juuri pelaamaan, treenit olivat todella hyviä ja kehityin paljon Espanjassa. Oli myös hienoa oppia uusi kulttuuri.

Odotettu läpimurto Leipzigissa

Laaja kontaktiverkosto auttoi Hovia jälleen, kun hän oli vailla seuraa kauden päätteeksi. Agentin entinen pelikaveri oli aloittanut kunnianhimoisen projektin, Inter Leipzigin. Vuonna 2013 perustetun seuran oli tarkoitus nousta Red Bullin jalanjäljissä kirkkaampiin valoihin, ja edustusjoukkue oli hyökkääjää vailla.

Hovi kertoo unelmoineensa aina pelaamisesta Saksassa, joten päätös tarttumisesta uuteen haasteeseen ei ollut vaikea. Vaikka kyseessä oli viides sarjataso ja Interin yleisökeskiarvo hädin tuskin kolminumeroinen, Hovi sai muutaman muun pelaajan tavoin ammattilaissopimuksen.

Viime vuodet kateissa ollut maalijyvä löytyi heti avauskaudella, kun Hovi pyssytti Oberliga Nordostissa kymmenen osumaa. Kun seuraavalla kaudella syntyi peräti 23 rysää, suomalainen herätti kiinnostusta ylemmiltä sarjatasoilta.

– Pöydällä oli jälleen useampi tarjous. Regionalliga Nordostin Chemnitzer FC vaikutti parhaalta vaihtoehdolta – iso seura, jolla oli todella hyvä joukkue tulevalle kaudelle.

Joukkue olikin hyvä, suorastaan ylivoimainen. Edelliset seitsemän kautta 3. Ligassa pelannut Chemnitzer FC vei sarjan nimiinsä näytöstyyliin, mutta kun voittavaa kokoonpanoa ei vaihdettu, Hovi saanut mahdollisuuttaan.

– Kilpailu pelipaikoista oli todella kovaa. Aina kun pääsin pelaamaan, onnistuin mielestäni aika hyvin – fanitkin tykkäsivät minusta ja chänttäsivät ”Houvia” aina, kun lähdin lämmittelemään. Päävalmentaja ei nähnyt minulle käyttöä, ja lähdin jo puolen vuoden jälkeen.

Uusi työnantaja löytyi samalta sarjatasolta, ja Hovi pääsi ajoittain avaukseen jo kevätkaudella. Kausi 2019–2020 käynnistyi Hovin kannalta hyvin, mutta päättyi ikävästi koronan myötä – siinä välissä hän oli kuitenkin ehtinyt tehtailla kymmenen sarjamaalia.

– Tavoitteeni oli tehdä 15 maalia, ja uskon, että olisin päässyt siihen maalimäärään. Sen kannalta kauden keskeytys harmittaa paljon, että tämä oli vasta toinen kokonainen kausi, kun pääsen kunnolla pelaamaan ja näyttämään, että osaan tehdä maaleja. Terveys menee kuitenkin futiksen edelle.

Haussa jotain pysyvämpää

Sattumaa tai ei, Hovin viimeiseksi sarjapeliksi jäi maaliskuinen vierailu Viktoria Berlinin vieraana. Pari kuukautta myöhemmin berliiniläisseura tiedotti kiinnittäneensä Hovin riveihinsä kahden vuoden sopimuksella.

Hyökkääjän uudella seuralla on peräti 130 vuoden perinteet ja kaksi maan mestaruutta, mutta se on tunnettu nykyisellä nimellään vain seitsemän vuoden ajan. Seura syntyi, kun BFC Viktoria 1889 ja Lichterfelder FC yhdistivät voimansa.

Fuusioseura ei ole sarjan yleisömagneetteja, sillä Stadion Lichterfeldellä pelattavissa kotiotteluissa kävi päättyneellä kaudella keskimäärin 562 katsojaa. Pienistä yleisömääristä huolimatta etenkin paikallispeleissä riittää tunnelmaa – ja niitä riittää, sillä sarjatasolla pelaa peräti kuusi berliiniläisseuraa.

Lähiaikoina vaimonsa kanssa Berliiniin muuttava hyökkääjä uskoo, että Viktorian joukkueharjoitukset alkavat piakkoin. Takana on pari kuukautta yksilöharjoittelua, joten hinku jalkapallon pariin on kova.

– Odotan innolla, että pääsen tutustumaan jengikavereihin ja valmentajiin. Seuralla on paljon kunnianhimoa ja loistava juniorituotanto. Odotan tietenkin myös tosipelejä, etenkin derbyjä BFC Dynamoa vastaan, Hovi sanoo.

– Maltalla ja Espanjassa nautin seikkailuista, mutta olen koko ajan etsinyt seuraa, johon voisin asettua aloilleni. En ole vielä löytänyt sellaista, mutta ehkä tämä on sellainen. Uskon, että tästä tulee hyvä projekti.

The post Entinen Pikkuhuuhkaja löysi maalivireensä Saksasta – Kimmo Hovi elää lapsuuden unelmaansa parrasvalojen ulkopuolella appeared first on Byyri.

Fortuna Düsseldorf on juuri päässyt kunnioitettavaan 125 vuoden ikään. Varmasti itse roomalaisen mytologian onnen ja sattuman jumalatar, josta seuran nimi juontaa juurensa, olisi toivonut parempaa hetkeä viettää juhlallisuuksia.

Fortunan seurahistoria onkin ollut varsin vaihteleva ja sattumia on riittänyt. Välillä on käyty konkurssin rajamailla ja sarjataso vaihtunut usein.

Fortuna suunnitteli isoja syntymäpäivä juhlia vanhaan kaupunkiin ja myös Die Toten Hosenin piti esiintyä niissä. Luonnollisesti kaikki tämä piti peruttaa. Ilman juhlia ja muistelua ei kuitenkaan jääty.

Tarrakuvakansio

125-vuotisjuhlien kunniaksi julkistettiin Paninin keräilykansio ja tekemisen puutteen vuoksi innostuin keräilemään kyseisiä kuvia. Kansiossa käydään hyvin läpi seuran historiaa, tärkeitä pelaajia, pelejä, paikkoja ja kaikkea mikä nyt Fortunaan liittyy.

Ensimmäiset 500 000 kuvapakettia myytiin loppuun heti ja toinen erä on kuulemma tulossa kauppoihin.

Keräilykansio alkaa seuran logojen kertauksella. Itselleni uutta oli noin 90 vuoden takaa oleva logo. Seura myös julkaisi pelipaidan tällä logolla ja veikkaan, että ilman koronaa paita olisi ollut käytössä. No voihan olla, että paita tuolla logolla vielä tällä kaudella näkyy, kunhan Bundesliiga käynnistyy ensi viikolla.

Menestystä

Fortuna voitti vuonna 1933 Saksan mestaruuden ja tämän kunniaksi Flingernissä on myös muistona Fortunastrasse – Fortunakatu. Katu uudelleennimettiin heti mestaruuden jälkeen.

Myös Bundesliiga-aika on vahvasti esillä. Fortuna pelaa nyt 25:ttä kautta Bundesliigassa.

Vahvin jakso ajoittui 70, 80 ja -90 luvuille, sillä silloin Fortuna pelasi 22 kautta ylimmällä tasolla. Kaudet olivat 1966/67, 1971–1987, 1989–1992 ja 1995–1997.

Tämän jälkeen koitti käynti nelosessa, josta on sitten pikkuhiljaa päästy taas ylöspäin. Kaudella 2012/13 maisteltiin kauden verran Bundesliigaa ja nyt on siis menossa toinen perättäinen kausi Bundesliigassa. Toivottavasti tämä erikoinen kausi päättyy kunnialla ja myös ensi kaudella pelattaisiin korkeimmalla sarjatasolla. Kausikortin menin jo ostamaan, eli siitä tämä ei jää kiinni.

1970 ja 80-luvut olivat Bundesliiga-menestyksen lisäksi myös hyvää aikaa Saksan cupissa. Fortuna pelasi vuosina 1978, 1979 ja 1980 finaalissa, voittaen sen kahdesti.

Menestys cupissa vei myös Euroopan kentille ja vuonna 1978 Fortuna pääsi jopa Cup-voittajien cupin loppuotteluun. Vastaan asettui silloin FC Barcelona, mutta valitettavasti peli hävittiin 4–3 jatkoajalla.

Tarinaa löytyy tietysti myös Fortunan kaikista Saksan maajoukkuepelaajista, joita on tähän mennessä kertynyt 25 kappaletta. Näistä kaksi voitti jopa maailmanmestaruuden. Ensimmäinen maailmanmestari oli legendaarinen Toni Turek. Toinen on vuoden 1974 maailmanmestari: Dieter Herzog.

Vahvasti esillä oli myös seuran synnyinseudut, eli Düsseldorf Flingernin kaupunginosa.

Flingernistä löytyy Fortunakadun lisäksi monia seuralle tärkeitä paikkoja. Aloitetaan kierros Toni-Turek-Haus:ista, joka sai nimensä vuonna 2012.

Seuran alueelta löytyy myös legendaarinen Paul-Janes stadion, jossa Fortuna Düsseldorf pelasi kotiottelunsa vuosina 1930 – 1972 ja 2002 – 2005.

Uusin tulokas alueella on Fortunan nuorisokeskus, joka avasi ovensa vuonna 2019. Ajatuksena on pitää omat lahjakkuudet seurassa, eikä menettää niitä turhan varhain muihin seuroihin. Tästä yksi esimerkki on Suomen U21-maajoukkueeseen tyrkyllä oleva Malick Thiaw. Hän pyörähti Fortunassa, ennen kuin siirtyi Bayer Leverkusenin ja Borussia Möchengladbachin kautta Schalkeen.

Koronakriisin alussa alueella harjoitteli myös Fortunan edustusjoukkue useiden viikkojen ajan. Nyt edustusjoukkue harjoittelee taas Merkur-Spiel Arenan kupeessa.

Syntymäpäivät – 5.5.

Koitti sitten Fortunan syntymäpäivä, jonka aloitin Fortuna-sämpylän ja kahvin parissa. Illemmalla kiertelin vielä paikkoja, sillä ihmisiä oli kehotettu isojen juhlien sijaan koristelemaan kotinsa punavalkoisella. Myös lukuisat yritiykset olivat osallistuneet tähän tempaukseen.

Ilta päättyi Düsseldorfin drive-in-teatterissa, joka oli kasattu Merkur-Spiel Arenan parkkipaikalle. Sisään mahtui 500 autoa ja ohjelmassa oli Fortunas Legenden – Fortunan legendat elokuva. Reilu kaksituntinen elokuva kävi läpi Fortunan ilot ja surut legendaaristen pelaajien silmin.

Väliajalla räjäytettiin vielä muutama ilotulitusraketti Die Toten Hosenin – An Tagen wie diesen kappaleen tahtiin.

Hienot oli juhlat ja lisää varmaan juhlitaan, kun sen aika koittaa. Bundesliiga alkaa 15.5 ja aika näyttää miten siinä käy ja kuka sarjassa säilyy.

Eikä Fortunalla varmasti tule olemaan helppoa kauden jälkeenkään. Fortunan tapaisen seuran on vaikea uusia pelaajia houkutella, kun kausi jatkuu epävarmoissa merkeissä kesäkuun loppuun asti ja sarjataso on täysi arvoitus. Suuri remontti on pelaajistossa kuitenkin edessä. Yhdeksän sopimusta loppuu ja lisäksi seitsemän vuokrapelaajaa palaa kotiseuroihin.

Silti ei voi muuta kuin toivoa, että päästäisiin taas joskus Areenalle – tasosta viis. Tällä erää kielto on voimassa elokuun loppuun asti, joten jäädään seuraamaan tilannetta.

Artikkelikuva – Nousu Bundesliigaan vuonna 2018 (Fortuna Düsseldorf – Holstein Kiel)

The post Saksan Bundesliigan paluu lähestyy – perinteikäs Fortuna Düsseldorf vietti 125-vuotisjuhliaan appeared first on Byyri.

Kirjoitin puolitoista vuotta sitten reissustani Rot-Weiss Essenin (RWE) otteluun FSV Vohwinkeliä vastaan. Tällä kertaa reissun otteluksi valikoitui Essenin derby.

Punavalkoisten derby

Essen on Saksan yhdeksänneksi suurin kaupunki (vajaa 600 000 asukasta) Ruhrjoen varrella. Sinänsä harvinaista, että tuon kokoisesta kaupungista ei löydy jalkapallon ammattilaisjoukkuetta – ei Bundesliigasta, ei 2. Bundesliigasta tai edes 3. Liigasta. Tietysti kaupungissa jalkapalloa pelataan ja sieltä löytyy myös menestystä historian saatosta.

Kaupungin Rot-Weiss Essen pelaa tällä hetkellä Saksan neljännellä sarjatasolla Regionalliga Westissä. Seura on Saksassa tunnettu kultaisesta menneisyydestä ja kovista yleisökeskiarvoista amatööritasolla. Viime vuosina tavoite on ollut aina nousu kolmoseen, mutta yleensä homma on karahtanut kiville jossain vaiheessa kevättä.

2. Bundesliigaa Rot-Weiss Essen on pelannut viimeksi kaudella 2006/07 ja Bundesliiga kaudella 1976/77. Uskoa silti riittää, sillä peleissä on käynyt keskimäärin 11 151 katsojaa.

Stadion sijaitsee varsin karussa Bergeborbeck –nimisessä kaupunginosassa, jossa on pääosin pienteollisuutta. Paikalta löytyy tietty myös pelipäivän baareja ja Rot-Weiss Essenin Stadion, Stadion Essen.

Georg-Melches-Stadion

Essenin nykyisen stadionin paikalla sijaitsi myös edellinen stadion,Georg-Melches, josta löytyy vielä tänä päivänäkin muistoja vanhasta. Stadion purettiin vuonna 2012 ja tilalle rakennettiin Stadion Essen.

Georg-Melches-Stadionin vanha valomasto oli jätetty vanhojen aikojen muistoksi. Valomasto oli aikanaan ensimmäinen laatuaan Saksassa, joten hyvä sellainen oli jättää muistoksi. Lisäksi stadionin edustalla oli myös muistoja vanhoista mestaruuksista ja muista suurista tapahtumista.

Rot-Weiss Essenin suurimmat voitot ovat 1950-luvulta. Siltä ajalta löytyy, sekä Saksan mestaruus, että Saksan cupin voitto. Seurahistorian ainoan mestaruuden Essen voitti vuonna 1955, kun 1. FC Kaiserslautern kaatui maalein 4–3.

Helmut Rahn pelasi kaudet 1951–1959 Rot-Weiss Essenissä, voittaen aiemmin mainitut Saksan cupin ja Saksan mestaruuden. Helmut ja hänen muistonsa elää Stadion Essenin seisomakatsomon edessä. Rahn oli myös Saksan mittakaavassa erittäin kuuluisia, sillä Rahn teki vuoden 1954 maailmanmestaruuskilpailuissa sen ratkaisevan 3–2-voittomaalin Länsi-Saksalle.

Legendaarinen Pelé on muuten Rot-Weiss Essenin jäsen. Omien sanojensa mukaan Pelélle on suuri kunnia olla jäsen seurassa, jossa Helmut Rahn pelaisi.

Stadion Essen ja RWE vs. RWO

Tämän vuoden Regionalliga Westissä oli ja on varsin kutkuttava tilanne. Sarjaa johtaa SV Rödinghausen, joka oli jo karkaamassa 3. Liigan karsintoihin. Viime viikolla SV Rödinghausen kuitenkin ilmoitti, että se ei tule ottamaan paikkaa vastaan jos se nousisi. Sillä seura ja sen puitteet eivät ole siinä kunnossa, että se voisi pelata ylemmällä sarjatasolla.

Yhtäkkiä Essenillä oli taas toivoa noususta. Rot-Weiss Essen (RWE) sai vastaansa naapurikaupunki Rot-Weiss Oberhausenin (RWO). Oberhausen ja Essen ovat sarjassa kolmantena ja neljäntenä. Tämä myös tarkoitti, että naapurikaupungin derby kiinnosti entistä enemmän – paikalla oli yli 13 000 katsojaa, mikä on hurja luku nelostasolle!

Tämän lisäksi sarjan toisena oleva SC Verl ei välttämättä kykene nousemaan. 3. Liigaan pitäisi olla stadion, joka vetää yli 10 000 katsojaa ja Verlin stadion vetää vain noin 5000 katsojaa.

Essenin stadion avattiin vuonna 2012 ja se vetää 20 650 katsojaa. Stadionin laajentamiseksi on jo piirustukset, mutta se taitaa vaatia ensin Rot-Weiss Essenin nousua. Ensimmäisessä osassa suljettaisiin kulmat, jolloin kapasiteetti nousisi 25 000:een. Toisessa laajennuksessa rakennettaisiin toinen katsomokerros, jolloin kapasiteetti nousisi 35 000:een. Saa nähdä, tapahtuuko laajennus koskaan?

Kaikesta huomasi, että oli sähköä ilmassa. Matkalla stadionille junasta poimittiin kaikki RWO:n kannattajat ja heidät vietiin eri reittiä stadionille. Omasta mieleistä hienoin alasarjaderby, jossa olen ollut.

Ottelu eteni varsin tasaisesti, mutta lopulta Essenin punavalkoiset tekivät tarvittavan 1–0-voittomaalin. Samalla unelma noususta jatkoi elämistään jokaisessa RWE-kannattajassa, ja Oberhausenissa ja Essenissä on luvassa erittäin mielenkiintoinen kevätkausi.

Lopussa joukkue tuli vielä kiittelemään Essenin päätyä, joka kannustikin mahtavasti läpi ottelun.

The post Punavalkoisten derby Essenissä – yleisömäärät nelostasolla edelleen omassa luokassaan appeared first on Byyri.

Matkalla Müncheniin oli aikaa ottaa pieni pysähdys Ulmin yliopistokaupunkiin. Ulm sijaitsee Tonavan varrella ja on historiallinen 120 000 asukkaan kaupunki Saksasa.

Ulmin vanhassa kaupungissa sijaitsee maailman korkein kirkko – Ulmer Münster. Kirkko kohoaa 161,53 metrin korkeuteen, eli jopa ylemmäksi kuin kehuttu Kölnin kirkko.

Ulmista on kotoisin yksi maailman kuuluisin ja viisain saksalainen, eli Albert Einstein. Albert tosin asui Ulmissa vain vuoden. Kaupunki oli silti ottanut miehen omakseen, sillä Ulmista löytyi Einsteinkatu, Einstein-kahvila, Einstein Burgeri ja Einstein suihkulähde.

No ei Ulmiin tullut eksyttyä Albertin tai kirkon takia. Tarkoitus oli tietysti uuteen stadioniin tutustuminen ja nähdä kahden erittäin perinteikkään seuran kohtaaminen: SSV Ulm 1846 Fußball vastaan Kickers Offenbach.

SSV Ulm 1846 Fußball

SSV Ulm pelasi 1980- ja 1990-luvuilla pääosin kolmos- ja kakkos-Bundesliigaa. Kaudeksi 1999/00 seura nousi Bundesliigaan asti. Innostus taisi olla käsin kosketeltava, sillä seura myi silloin peräti 15 000 kausikorttia ja tilapäisten katsomoiden ansiosta katsojakeskiarvo oli jopa 21 500 katsojaa per peli. Bundesliiga-unelmaa kesti vain kauden verran, jonka jälkeen seura tippui vitoseen asti. Kaudesta 2016/17 lähtien seura on pelannut taas nelosta – Regionalliga Südwestiä.

Ulmin ehkä kuuluisimmat kasvatit ovat Bayern Münchenissä tutuksi tulleet veljekset Uli Hoeneß ja Dieter Hoeneß. Uli teki 17-vuotiaana 22 maalia Ulmille, jonka jälkeen suuri Bayern München poimi hänet ikiajoiksi. Myös PSG:n nykyinen valmentaja Thomas Tuchel pelasi aikanaan neljä kautta Ulmissa.

Kickers Offenbach

Offenbacher Kickers on näitä entisaikojen suuria saksalaisia jalkapalloseuroja, jotka vuodesta toiseen suunnittelevat paluuta parrasvaloihin. Toteutuksessa tosin on toivomisen varaa, silllä kaudesta 2013/14 lähtien on pelattu vain Regionalligaa.

Historiasta löytyy paljon pelejä ylemmältä sarjatasolta, sillä Offenbach pelasi ykkösliigaa vuosina 1945–1962, sekä Bundesliigaa kausilla 1968/69, 1970/71, 1972-1976 ja 1983/84. Seuran ehdottomasti suurin saavutus oli kaudella 1969/1970, jolloin OFC voitti Saksan cupin, vaikka pelasi vain kakkosliigaa.

Itselleni suurin koskaan seurassa pelannut on ehdottomasti vuoden 1990 maailmanmestari Rudi Völler. Tämän hetken Bundesliiga-pelaajista Sebastian Rode ja André Hahn kävivät uran alussa Offenbachissa.

Tällä hetkellä Offenbacher Kickers kiinnostaa erityisesti siellä pelaavan suomalaisen, Matias Pyysalon takia.

Donaustadion

Vuonna 1925 rakennettu Donaustadion – Tonava Stadion sijaitsee aivan Tonavan rannalla, joten nimi on varsin osuva. Stadionilla on järjestetty jalkapallo pelien lisäksi useita yleisurheilun Saksan mestaruuskilpailuja.

SSV Ulm oli selvästi parempi joukkue ja voitti 1–0. Sarjanoususta ei kummankaan kannata tällä kaudella haaveilla, sillä kärjessä oleva 1. FC Saarbrücken on jo karannut tavoittamattomiin.

Haastattelussa Matias Pyysalo

Matias Pyysalo on VJS:n kasvatti, joka on pelannut Suomen poikamaajoukkueissa sekä Yhdysvaltojen yliopistosarjoissa. Offenbachiin Matias päätyi testijakson kautta ja sai sitä kautta ammattilaissopimuksen. Pyysalosta on kirjoitettu myös aiemmin Byyriin ja nyt pääsin jututtamaan suomalaista paikan päällä ottelun jälkeen.

Miten olet kotiutunut Offenbachiin? Mitkä ovat olleet Saksaan muuttamisen tuomat suurimmat yllätykset?

– Saksaan muutossa ei ollut hirveästi ”yllätyksiä”. Olin aikaisemmin jo asunut ulkomailla (USA), niin tämä varmasti auttoi sopeutumaan kentän ulkopuolella. Suurin yllätys oli varmasti fudiksen taso ja pelaajien yksilöllinen laatu. Meilläkin on pelaajia joilla on kokemusta 1,2 ja 3 Bundesliigoista. Treeneissä taistellaan erittäin kovaa pelipaikoista viikonlopuille.

Regional-liiga on virallisesti amatöörisarja. Kuinka moni teidän joukkueesta pelaa täysipäiväisenä?

– Meillä kaikki pelaajat pelaavat täysipäiväisesti.

Miten harjoitukset eri maissa eroavat toisistaan? Jos vertaa Saksaa, Suomea ja USA:ta?

– Omasta kokemuksesta Saksassa treenataan fyysisesti erittäin kovaa ja rasitus on kova. Välillä on tosi pitkiä treenejä, ja juoksuvoima on täällä ehdoton jokaisella pelaajalla. Jenkeissä taas keskityttiin enemmän pitämään treenit lyhyempinä ja tehokkaina, mutta myös fysiikkavalmennus oli isossa osassa siellä.

Mitkä pelit ovat Offenbachille niin sanottuja derby-pelejä?

– Offenbachille isoin derby on Waldhof Mannheimia vastaan ja seurojen fanit vihaavatkin syvästi toisiaan. He nousivat viime kauden päätteeksi meidän sarjasta kolmosliigaan. Pienempi derby on FSV Frankfurtia vastaan.

Kickers Offenbach on vanha perinneseura, joka pelasi aikaan jopa Bundesliigaa. Perehdytetäänkö pelaajia mitenkään seuran menneisyyteen?

– Pelaajia ei liikaa perehdytetä seuran puolesta, mutta oletusarvo on, että jokainen pelaaja tietää seuran historiasta, eritoten Saksan Cupin voitosta.

Miten vieraspeleihin valmistaudutaan?

– Vieraspeleihin valmistaudutaan vaihdellen. Viikon aikana vastustajista käydään paljon videomateriaalia läpi. Peleihin, jotka ovat yli kolmen tunnin ajomatkan päässä, matkustetaan jo päivää aikaisemmin ja yövytään hotellissa. Lähempänä oleviin vieraspeleihin lähdetään sitten ihan normaalisti, niin että ollaan noin 1,5-2 tuntia ennen peliä paikalla.

Tulihan vietettyä taas hieno ilta uudessa kaupungissa, jota voi kyllä suositella. Peli ja stadion täyttivät myös jalkapalloromantikon odotukset. Ja myönnän, että suomalaisten pelaajien otteiden seuraaminen on aina upeaa. Matiaksen tapaaminen oli piste iin päälle.

The post Tien päällä: Albert Einsteinin kotikonnuilla Matias Pyysalon otteita katsomassa appeared first on Byyri.

Magdeburg voitti UEFA:n Cup-voittajien cupin vuonna 1974 ja Carl Zeiss Jena & Lokomotive Leipzig olivat samaisessa kilpailussa kakkossijalla 80-luvulla. 1980-luvulla myös DDR-Oberligaa dominoinut Berliner FC Dynamo oli vakiovieras erinäisten eurooppalaisten cup-kilpailujen jatkopeleissä ja Dynamo Dresden eteni vuonna 1989 upeasti UEFA Cupin välieriin.

Kylmän sodan jälkeen Saksa jaettiin neljään osaan liittoutuneiden kesken. Jo pian länsimaat yhdistivät omat alueensa BRD:ksi ja Neuvostoliiton hallintoalueesta tuli puolestaan DDR.

Syvällä Itä-Saksan puolella sijainneeseen Berliiniin tehtiin samanlainen jako. Aluksi Berliinissä sai kulkea valloitusvyöhykkeiden välillä vapaasti, mutta tämä muodosti DDR:lle ongelman: länsisaksalainen elämäntaso oli itäsaksalaista todella paljon korkeampi, ja useat päättivät jäädä Länsi-Berliiniin.

Erinäisten kriisien jälkeen DDR päätti, Neuvostoliiton kanssa yhteistyössä, pystyttää muurin Neuvostoliiton hallinnoiman alueen rajalle. Muuri ilmestyi seisomaan sinnikkäästi vuonna 1961, kun rajalle asetettiin piikkilanka-aita, ja useat itäsaksalaiset joutuivat murhatuksi yrittäessään laitonta rajanylitystä. Berliinin muuria pidettiin ja pidetään Euroopassa tyypillisesti kylmän sodan symbolina.

Muuri murtui, ihmiset iloitsivat

Kaikki kuitenkin muuttui 9. marraskuuta 1989.

Eurooppa eli vahvassa murroksessa, ja itäblokin maissa järjestettiin ensimmäistä kertaa kylmän sodan aikana vapaat vaalit. Vaikka Itä-Saksaa johdettiin vielä hyvin autoritäärisesti, epähuomiossa annettiin ohjeistus, että rajanylittäjiä ei enää ammuttaisi. Tämä käsky aloitti massiivisen joukkopaon idästä länteen, ja yhteistuumin saksalaiset alkoivat purkaa muuria – molemmilta puolilta.

Berliinin muurin murtuminen symbolisoi kylmän sodan loppumista. Kun itäsaksalaiset saivat, epävirallisesti tosin, ylittää muurin ilman sanktioita, heitä odotti iloinen joukko länsiberliiniläisiä, jotka tervehtivät itäberliiniläisiä iloisesti halaten.

Virallisesti Saksat yhdistyivät 3. lokakuuta 1990.

Itä-Saksan huippujoukkueet jäivät jalkoihin

Miten tämä vaikutti saksalaiseen jalkapalloon? Ensimmäinen, välitön, vaikutus oli luonnollisesti kahden liigajärjestelmän yhdistäminen. Jo tässä näkyi Länsi-Saksan väheksyntä itäsaksalaista jalkapalloa kohtaan: kylmän sodan aikana Bundesligassa oli 16 joukkuetta, jotka kaikki saivat pitää paikkansa yhdistyneessä sarjassa.

Itä-Saksasta ainoastaan kaksi seuraa saivat kunnian osallistua yhdistyneen Saksan pääsarjaan. Nämä kaksi seuraa olivat Dynamo Dresden ja FC Hansa Rostock.

Itä-Saksan jalkapalloa 1980-luvulla suorastaan dominoinut Berliner FC Dynamo ”tuomittiin” aloittamaan 3. korkeimmalta sarjatasolta. Tämä johtui varmasti seuran statuksesta Itä-Saksan tiedustelupoliisin, Stasin, tukemana seurana. Paetakseen tätä mainetta seura nimesi itsensä uudelleen FC Berliniksi, joskin seura vaihtoi nimensä takaisin alkuperäiseksi vuonna 1999.

DDR-Oberligan 14 Saksan yhdistymisen aikaisesta joukkueesta yksikään ei pelaa tällä hetkellä Bundesligassa.

Elintasoerot Itä-Saksan ja länsimaiden välillä aiheuttivat myös massiivisen pelaajapaon. Steffen Freund, joka pelasi myöhemmin urallaan 21 maaottelua Saksan paidassa, kertoi saaneensa upeaa kohtelua siirryttyän Schalkeen 1991: hänen mukaansa seura tarjosi hänelle kattohuoneiston, josta nuori itäsaksalainen oli ihmeissään. Yksi parhaimmista pelaajista, joka ei saanut kutsua Die Mannschaftiin, Uwe Rösler, loi puolestaan mittavan uran Manchester Cityssä.

Millä mielin kohti tulevaa?

Valoa tunnelin päässä kuitenkin on. Paljon kritisoitu RB Leipzig on vakiinnuttanut paikkansa Bundesligan kärkijoukkueena, ja Itä-Berliinin ylpeys Union Berlin nousi täksi kaudeksi pääsarjaan ensimmäistä kertaa historiansa aikana.

Itä-Saksa on tuottanut myös saksalaisen jalkapallon huippupelaajia. Jo mainitut Freund ja Rösler saivat seuraajakseen kenties 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen parhaan saksalaisjalkapalloilijan, Görlitzissä syntyneen Michael Ballackin, jonka saavutukset eivät kaipaa esittelyjä. Vuoden 2014 MM-voittajajoukkueessa pelasi vain yksi itäsaksalaislähtöinen pelaaja, mutta hän oli nähdäkseni koko joukkueen paras pelaaja, nykyään Real Madridia edustava Toni Kroos.

Miltä itäsaksalaisen jalkapallon tulevaisuus näyttää?

Tilanne on edelleen heikko, sillä 2. Bundesligassa pelaa vain kaksi itäsaksalaisseuraa. 3. Ligassa sentään joukkueita on useampia.

Näin historiafriikkinä itse toivoisin, että Itä-Saksan jalkapallo saataisiin uudelleen nousuun. Tällä hetkellä näyttää kuitenkin siltä, että ensi kaudella Bundesligassa pelaa maksimissaan kaksi joukkuetta entiseltä DDR:n alueelta.

The post Dynamo Dresden, Hansa Rostock, BFC Dynamo… – historiaa ja jalkapalloa Itä-Saksassa appeared first on Byyri.

Tie Veikkausliiga-kentille ei avautunut samalla kaudella, ja Pyysalon kausi Klubi 04:ssä keskeytyi, kun liikuntatieteiden opinnot veivät nuorukaisen Yhdysvaltoihin. Rapakon toisella puolella hän pelasi tulevat vuodet yliopistojalkapalloa.

Keväällä 2018 oli jälleen muutosten aika. Pyysalon viisumi päättyi, eikä Yhdysvalloista löytynyt sopivaa seuraa, joten Pyysalo päätti palata kotiin.

– VJS:ssa pelasi kavereitani, joten päätin harjoitella joukkueen kanssa keväällä. Marko Kolsi sekä Ville Vepsäläinen ottivat minut hyvin vastaan, ja lopulta päädyin myös pelaamaan seurassa koko kauden.

Päätös kannatti, ja kausi oli erittäin onnistunut sekä Pyysalon että VJS:n kannalta. Vuoden kohokohta koitti 12 maalia mättäneelle Pyysalolle vasta nousujuhlien päätteeksi, kun yllättävä puhelu sai reissumiehen pakkaamaan kamppeensa jälleen kerran.

– Yliopistoaikojeni valmentaja kertoi minulle mahdollisuudesta Saksassa. Lähdin sitten viikon mittaiselle testijaksolle ja sain lopulta ammattilaissopimuksen.

Takana kaksijakoinen syksy

Pyysalon Kickers-ura alkoi mollivoittoisesti, kun hänen nilkkansa nivelsiteet menivät poikki ennen ensimmäistä ottelua. Edessä oli reilun parin kuukauden tauko, mutta Pyysalo ehti edustaa uutta seuraansa kevään neljässä viimeisessä ottelussa.

Loukkaantumisesta huolimatta Pyysalo käytti näyttöpaikkansa hyvin, ja mies palkittiin vuoden jatkosopimuksella. Tällä kaudella hän on pysynyt ehjänä ja saanut minuutteja jo 11 ottelussa. Pelipaikka on ollut useimmiten laidalla, mutta häntä on peluutettu myös keskikentän pohjalla.

Kausi lähti Kickersin osalta käyntiin todella hyvin, ja joukkue voitti neljä viidestä ensimmäisestä pelistä. Tätä seurasi heikompi jakso, ja kärkitaistelu on vaihtunut seitsemänteen sijaan. Eroa sarjakärki Saarbrückeniin on kertynyt jo 18 pistettä.

– Syksy on ollut aika hektinen. Päätavoitteemme oli nousta sarjaporrasta ylemmäs, mutta olemme keskikastissa. Sekään ei helpota tilannetta, ettei meillä ole tällä hetkellä ”oikeaa päävalmentajaa”.

Pyysalo viittaa siihen, että päävalmentaja Daniel Steuernagel sai potkut syyskuun puolivälissä, ja hänen paikkansa otti väliaikaisesti seuran alle 19-vuotiaiden luotsi Steven Keßler. Keßler jatkaa pestissä joulutaukoon asti, kunnes uusi mies pääsee kokeilemaan onneaan.

Pyysalo ei nauttinut uuden päävalmentajan luottamuksesta kahdessa ensimmäisessä pelissä, mutta kotiottelussa TSG Balingenia vastaan hän pääsi kentälle 73. minuutilla. Kaksi minuuttia myöhemmin Pyysalo teki esityön 2-0-maaliin ja yhdeksän minuuttia tästä hän viimeisteli ensimmäisen maalinsa Saksan kentillä.

Edellisen virallisen osumansa hän oli tehnyt lokakuussa 2018, kun VJS kaatoi HIFK/3:n.

– Balingen-matsin onnistumiset tulivat hyvään paikkaan, ja olen saanut sen jälkeen vähän enemmän vastuuta.

Jalkapallokulttuuri omaa luokkaansa

Pyysalon edustama Kickers ponnistaa Offenbachista, joka on vajaan 140 000 asukkaan kaupunki Mainjoen varrella vartin ajomatkan päässä Frankfurtista. Suomalaisille Kickers on varsin tuntematon seura, mutta paikallisille se on hyvin merkittävä.

Kickersillä on lähes 6 000 katsojan yleisökeskiarvo, joka on lohkon suurin. Esimerkiksi VfR Aalenia vastaan Sparda Bank Hessen Stadiumin lehtereillä oli yli 8 000 ihmistä. Pyysalo kuvailee kotipelien tunnelmaa sekä koko Saksan jalkapallokulttuuria käsittämättömäksi.

Kolikolla on myös kääntöpuolensa, sillä intohimoiset kannattajat eivät ole peitelleet pettymystään joukkueen esityksiin.

– Kannattajien suunnalta tulee aika paljon painetta joka pelissä. Jos häviämme kotona, vihellyskonsertti on melkoinen. Tiukkaa palautetta tulee myös kaupungilla, jos kohtaan jonkun fanin pelattuamme heikommin. Toki tulee myös tsemppitoivotuksia.

Kickersin syyskauden viimeinen ottelu pelataan 7. joulukuuta, ja sarjapelit jatkuvat vasta 22. helmikuuta. Tuleva päävalmentaja päättää loman pituudesta, mutta pelaajat ehtivät lomailla ainakin pari viikkoa.

Joukkueen nousuhaaveet voidaan jo käytännössä kuopata, mutta Pyysalon loppukauden henkilökohtaisena tavoitteena on kasvattaa vastuutaan Kickersissä. Ylemmät sarjatasot ovat päämääränä pitkällä tähtäimellä, mutta keskikenttämies etenee urallaan rauhassa.

– Haluan vakiinnuttaa paikkani avauksessa. Avasin pari matsia sitten, mutta parissa viime pelissä olin taas täydet minuutit penkillä. Joukkueessamme on todella kova kilpailutilanne, mutta uskon, että roolini kasvaa onnistumisten kautta.

Kuva: Jan Huebner

The post 24-vuotias Matias Pyysalo hyppäsi piirisarjasta Saksan Offenbachiin ja tuhansien katsojien eteen – ”Haluan vakiinnuttaa paikkani avauksessa” appeared first on Byyri.

Saksani ei ole ihan sillä tasolla kuin joskus aikaisemmin, mutta luulen, että sain kuitenkin hyvän käsityksen herrojen puheesta. Lyhyesti voisi sanoa, että fanien on syytä olla Bundesligasta enemmän innoissaan kuin pitkään aikaan. Keskustelu on alla suomeksi käännettynä.

Herrasmiesten nimet ovat yksityisyydensuojan vuoksi muutettu, olkoon ne tässä yhteydessä vaikkapa Joachim ja Bastian.

J: Bastian, Bundesliga on todellakin mielenkiintoisempi kuin pitkään, pitkään aikaan. Borussia Mönchengladbach seisoo kukkulan huipulla, mutta yhdeksän kärkijoukkuetta mahtuu viiden pisteen sisään ja ennen kahta edellistä kierrosta jopa yhdeksän kärkijoukkuetta mahtui kaikkineen kahden pisteen sisään. Luuletko, että tilanne vielä normalisoituu vai voimmeko odottaa tämän jalkapallojuhlan jatkuvan pitkälle kevääseen?

B: Sinä sen sanoit Joachim, Bundesliga on nyt todellinen Fundesliga. Kun muualla puhutaan top kuudesta, voimme me nyt alkaa  puhua top yhdeksästä. On lähes käsittämätöntä, ettei kukaan näytä haluavan voittaa liigaa. Esimerkiksi kaksi viikkoa sitten, Mönchengladbachin hävittyä Dortmundille, kuudelle joukkueella oli mahdollisuus anastaa piikkipaikka itselleen – mutta kukaan heistä ei sitten viitsinyt voittaa. Ylipäätään näistä yhdeksästä seurasta vain kaksi voitti oman ottelunsa, Dortmund sekä Eintracht Frankfurt. Valitettavasti luulen kuitenkin, ettei tämä kehityskulku voi jatkua ikuisesti, vaan ennen pitkää tulemme näkemään suurten palaavan omalle paikalleen.

J: Niin. Toisaalta moni seura, joka ei viime vuosina ole paalupaikoilla juhlinut, on nyt noussut kärkikahinoihin. Esimerkiksi Schalke on pelannut huikean alkukauden, vaikka epäonnistuikin edellä mainitulla kierroksella viimeiseinä joukkueena nappaamaan kärkipaikan erittäin huonon toisen puoliajan myötä.

B: Joo, ja heidän managerinsa David Wagner otti asian jopa yllättävän tyynesti. Hän korosti ottelun jälkeen vain sitä, kuinka Schalke on edelleen kehitysvaiheessa ja peli ei ole valmista, eikä hän näyttänyt ottelun jälkeen olevan edes kovin pahoillaan voiton karkaamisesta. Schalke toki on projektinsa alkuvaiheessa – kuten moni muukin tämän hetken kärkitiimeistä – mutta itse olisin ollut raivoissani, jos sarjan johtoasema olisi päästetty lipsumaan tuolla tavalla näpeistä.

J: Sinä oletkin hieman äkkipikainen luonne. Muista yllättäjistä Mönchengladbach on pakko nostaa vielä jalustalle – sarjajohtaja on pelannut alkukauden ensi kertaa laitumelle päässeen varsan energialla.

B: Kesällä Red Bull Salzburgista tullut manageri Marco Rose on kääntänyt heidän pelifilosofiansa täysin ylösalaisin, ja nykyään nopeaan suunnanmuutospeliin vannova seura on jopa Euroopan dynaamisimpia ja intensiivisimpiä joukkueita. Vaikka Rose onkin Jürgen Kloppin mukaan ”Euroopan hypetetyin valmentaja”, ovat tulokset alkaneet näkyä huomattavasti odotettua aiemmin. Mies tunnetusti otettiin seuraan vetämään usean vuoden projektia, jonka aikana Möchengladbachin on tarkoitus nousta vakituisesti sarjan kärkikastiin.

J: Juuri näin, on mahtavaa nähdä taas kloppilaisia ja redbullilaisia vaikutteita yhdistelevää tempofutista Bundesligassa. Perinteisistä suurista sen sijaan Bayern München on kompuroinut yllättävänkin paljon alkukaudesta.

B: Vaikka Bayern nousikin viikko sitten hetkeksi tutulle paikalleen sarjakärkeen, ei heidän menonsa ole ollut kovin vakuuttavaa. Toisaalta, tilannetta voi katsoa niin, että Bayern on yksi kolmesta seurasta Mestarien liigassa, joka on onnistunut ottamaan täydet 9 pistettä kolmelta ensimmäiseltä kierrokselta. Toisaalta taas, 7-2-murskajaisia Tottenhamia vastaan seurasivat ottelut Hoffenheimia ja Augsburgia vastaan kotimaan liigassa, joista saaliina oli yhteensä vain yksi piste, sekä viime viikonloppuna kaiken kruunannut 5-1-murskatappio Eintracht Frankfurtille. Münchenilaiset ovat kaikkiaan näyttäneet melko huolimattomilta omassa päässään kenttää, eikä  tilanne tule ainakaan helpottamaan, kun sekä Niklas Süle että Luca Hernandez ovat nyt pitkään sivussa peleistä.

J: Sepä se, voi olla, että puolustuspelin ongelmat vain jatkuvat. Süle on poissa loppukauden, ja seuran ennätyshankinta Hernandezkin mahdollisesti jouluun asti. Bayernin lääkäri oli itse asiassa kirjoittanut Ranskan jalkapalloliitolle kirjeen, jossa toivoi, ettei Hernandezia peluutettaisi maajoukkueen otteluissa, koska hän on puolikuntoinen – noh, hänhän pelasi täydet minuutit ja loukkaantui heti seuraavalla viikolla. Münchenissa ollaan varmasti tyytyväisiä.

B: Haha, varmasti! Tämä saattaa kuitenkin olla onni onnettomuudessa, sillä nyt he ovat pakotettuja siirtämään Jeremy Pavardin toppariksi, mikä pakottaa Joshua Kimmichin palaamaan takaisin oikeaksi pakiksi, johon hän mielestäni soveltuu paremmin kuin keskikentälle. Voi siis olla, että heidän kahden avainpelaajansa otteet vain paranevat. Toisaalta, nyt Bayern joutuu pitkälti luottamaan Jerome Boatengiin, joka on käytännössä istunut koirankopissa luita järsien koko Niko Kovacin ajan.

J: Mielenkiintoista nähdä, miten heidän pelaamisensa tästä jatkuu. Bayern on itse asiassa päästänyt kahdeksasta kärkiseurasta eniten maaleja. Bayern on ollut onnekas, että Robert Lewandowski on ollut kaikkivoipa läpi alkukauden.

B: Sepä se. Mitäpä luulet, jos Lewandowskille käy jotain, kuka seurassa tekee maalit?

J: Ei näillä näkymin kukaan! Puolalainen ei silti nauti fanien täyttä luottamusta. Voiko hänestä tulla Bayern-legenda?

B: Noh, jos hän lopettaa flirttailun muiden seurojen – esimerkiksi Real Madridin – kanssa, lakkaa valittamasta joukkuetovereistaan ja jatkaa maalitehtailuaan, kenties. Ja Münchenissa todella toivotaan, että hän jatkaa maalitehtailuaan. Seuraava vaihtoehto kärkeen taitaa olla vanha kunnon Thomas Müller, jolla on jo toinen jalka ulkona seurasta. Hän ei tule alkuunkaan toimeen Niko Kovacin kanssa, kuten ei myöskään Javier Martinez, johon nyt tulevat viikot joudutaan luottamaan.

J: Bayernissa pelaajilla on kuitenkin valtaa. Kestääkö Müller pidempään kuin Kovac?

B: Ehdottomasti! Seurassa politikoidaan jatkuvasti. Äskettäin Manuel Neuerkin kommentoi rivien välistä, että Pep Guardiolan aikana me sentään pelasimme sivistyneempää jalkapalloa ja syöttöpelissä oli jokin tarkoitus.

J: Kovacia lyödään nyt joka suunnasta!

B: Juurikin näin. Lisäksi Bayernia ja muita suuria joukkueita toki huolettaa se, että sarjasta löytyy tällä hetkellä monta kivikovaa puolustusta. Se on yleensä melko terve pohja rakentaa pidempääkin menestystä.

J: Kyllä, Wolfsburg ei tee paljon maaleja, mutta päästää niitä käsittämättömän vähän. Mitä mieltä olet toisesta suuresta, Dortmundista?

B: Die Schwarzgelben on tällä hetkellä erikoinen seura. Lucian Favren joukkueet ovat tunnettuja siitä, että ne pelaavat näyttävää ja tehokasta jalkapalloa, mutta eivät saa käännettyä niitä viimeisiä marginaaleja edukseen. Tätä oli myös Dortmund viime keväänä, kun Bayern aloitti sarjakärjen takaa-ajon. Keltamustilla ei ollut riittävästi henkistä kanttia kääntää otteluita edukseen ja naulata viimeistä naulaa Bayernin arkkuun. Lisäksi seura tuntuu olevan aivan liian riippuvainen talismaanistaan Marco Reusista. Esimerkiksi Mestarien liigassa Interia vastaan Dortmund oli melko aseeton, kun Reus oli poissa, vaikka muiden hyökkääjien profiili on juuri sellainen, jonka pitäisi Interille aiheuttaa ongelmia.

J: Joukkue ei siis kenties ole kasvanut vielä voittajan saappaisiin?

B: Ei näytä siltä, mutta kausi on toki pitkä. Kesällä Mats Hummels tuotiin takaisin tuomaan aimo annos johtajuutta ja kokemusta. Tämä ei toki yksin riitä, mutta jos nuoremmat pelaajat kasvavat henkisesti tarpeeksi, mikä vain on mahdollista. Mikäli Favre saa ryhmänsä pelaamaan, kuten se viime kaudelle parhaimmillaan pelasi, sille ei pelillisesti ole pysäyttäjää. Se, onko pysäyttäjä heidän itsensä pääkopassa, jää nähtäväksi. Nyt seura kuitenkin keikkuu melko mukavan tuntuisesti sarjataulukossa toisena.

J: Haluaisin vielä kysyä mielipidettäsi yhdestä seurasta, Eintracht Frankfurtista. Viime kierroksella he murskasivat Bayernin 5-1, joskin alkuminuuttien punaisen kortin avittamana. Seura on sijalla kuusi, viisi pistettä kärkeä ja vain pisteen neljättä sijaa perässä. Takana on muun muassa vakuuttava voitto Leverkusenista, jolloin Lukas Hradecky joutui päästämään pallon selkänsä taakse kolmesti. Mitä olet mieltä heistä?

B: Tunnelmat ovat hieman kaksijakoiset. Eintracht menetti kesällä kolme talismaaniaan kärjestä, mutta heidän paikkauksensa on onnistunut täydellisesti. Joukkueen hyökkäyspeli on ajoittain itse asiassa suorastaan mahtavaa katsottavaa. Toisaalta, heillä on käynyt myös tuuri. Esimerkiksi Leverkusen-pelin ei koskaan olisi pitänyt olla 3-0. Leverkusen oli pelillisesti jopa parempi, mutta frankfurtilaisten maalivahti Frederik Ronnow oli täyttä magiaa.

J: Ja mistä lähtökohdista!

B: Siinä on Joachim aitoa jalkapalloromantiikkaa. Kakkosmaalivahti on vain loukkaantuneen Kevin Trappin tuuraaja, johon faneilla ei ole mitään luottoa. Lisäksi hän sai peliä edeltävä yönä tyttären, jonka johdosta hän oli yön sairaalassa eikä nukkunut silmäystäkään. Mutta niin vain kaveri saapui käytännössä sieltä suoraan otteluun ja voitto yksin koko pelin.

J: Totuus on tarua ihmeellisempää Bastian, sinä sen tiedät.

Bayern München – Borussia Dortmund, la 9.11. klo 19.30, Viasat & Viaplay.

The post Pubikeskustelu Bundesliigasta – mitä Saksassa tapahtuu juuri nyt? appeared first on Byyri.

Bundesliiga pyörähti taas käyntiin, mutta alemmat sarjatasot käynnistyivät jo muutamia viikkoja sitten. Düsseldorfissa tapahtuu tällä kaudella myös 3. Bundesliigan osalta.

Naapurikaupungin KFC Uerdingen (Krefelder Fußballclub Uerdingen) pelaa nimittäin evakossa Düsseldorfin Areenalla (Merkur Spiel-Arena). Sen verran oli omaa stadionia ikävä, että oli lähettävä käymään katsomomassa mitä evakkoseuralle kuuluu.

Krefeld on Düsseldorfin naapurikaupunkeja ja Uerdingen sen kaupunginosa. Vastaansa KFC Uerdingen sai suhteellisen muovisen FC Ingolstadtin.

FC INGOLSTADT

FC Ingolstadt on perustettu vuonna 2004. Audi on 20% omistuksella mukana tukemassa toimintaa. Audi on mukana sen takia, että Audin pääkonttori on Ingolstadtissa. Seura on noin 15 vuotta vanha ja noussut siinä ajassa vitosesta (Oberliiga), jopa Bundesliigaan (vuodet 2014–2016) asti. Matka on viime vuosina ollut alaspäin ja tällä kaudella Ingolstadt pelaa kolmosta.

Jalkapalloromantikko ei tällaisesta muovisesta seurasta pidä.

Oli jotenkin aavemaista saapua Areenalle, sillä sen edustalla oli erittäin väljää. En meinannut uskoa, että Areenalla on pelipäivä. Piti oikein varmistaa järjestysmieheltä. Tuntui, että järjestysmiehiä oli enemmän kuin katsojia.

Pelipäivän metropysäkki, voisitteko kuvitella että kohta alkaa peli?

Fortuna Düsseldorf ja sen kannattajat vastustivat KFC Uerdingenin evakkovierailua, mutta ei auttanut vastustaminen tällä kertaa. Areena on Düsseldorfin kaupungin omistama, ja se päättää, kuka pelaa ja mihin Areenaa käytetään.

Onneksi KFC Uerdingenin kannattajilla ei ole mitään asiaa Fortuna pyhimpään, eli sen päätykatsomoon. Se ammottikin peleissä tyhjänä, kuten melkein koko muukin Areena. Kävijöitä on ollut vaan vajaat 3.000 katsojaa per peli.

Itse pääsin kuitenkin omaan katsomooni.

KFC UERDINGEN

Sinänsä minulla ei ole mitään KFC Uerdingeniä (FC Bayer 05 Uerdingen (1953–1995)) vastaan. Se on varsin perinteikäs seura, mutta sen suuruuden ajat sijoittuvat 1970-, 80- ja 90-luvuille, jolloin Bayer 05 Uerdingen pelasi Bundesliigaa. Kuten nimestä voi päätellä, kemiankonserni Bayer tuki silloin toimintaa.

Seuran suuriin aikoihin Uerdingenissä kävi pelaamassa myös oululainen Seppo Pyykkö. Seppo pelasi kausina 1980/82 seurassa yhteensä 12 peliä.

Uerdingen voitti vuonna 1985 jopa DFB Pokalin (eli Saksan cupin). Finaalissa kaatui silloin suuri FC Bayern München luvuin 2-1. 1980-luvun lopussa se urapelasi myös Euroopassa sekä UEFA-Cupia että cup-voittajien cupia. Silloin Grotenburg stadion:illa vierailivat jopa suuret FC Barcelona ja Atletico Madrid.

Vuonna 1995 Bayer vetäytyi jalkapallotoiminnasta ja seuran nimi muuttui KFC Uerdingeniksi. Konsernin tuen ja sponsorirahan hävittyä seura romahti kuudenteen liigan asti. Tässä on mallia ja esimerkkiä kaikille, mitä muoviselle seuralle voi tapahtua, kun tuki loppuu.

Saksan alasarjoja kiertänyt Tuukka Salonen pistäytyi kausilla 2006–2009 myös KFC Uerdingenissä tehden 59 pelissä 14 maalia. Sarjatasot olivat silloin nelonen ja kutonen.

Sen verran hyvin homma ilmeisesti meni, että Salonen nimettiin kaudeksi 2008 KFC Uerdingen 05 kakkosjoukkueen valmentajaksi. Siinä hommassa meni kolme kautta. Varmaan näitä harvoja suomalaisia valmentajia Saksassa, Sami Hyypiän lisäksi en ainakaan tiedä muita.

GROTENBURG STADION

Seuran alasarjakierroksen aikana unohtui myös klassinen Grotenburg-stadion ja sen kunnossapito. Tällä hetkellä se ei ole siinä kunnossa, että stadionilla voitaisiin pelata ammattilaisjalkapalloa. Tämä on siis KFC Uerdingenin evakkopelaamiseen syy.

Kuvissa vanha Grotenburg-stadion.

Krefeldin kaupunki on luvannut remontoida stadionin, ja remontin pitäisi alkaa syksyllä. Remonttiin menevät pääkatsomot, jolloin stadionille voidaan ottaa 10 000 katsojaa. Päätykatsomoita ei tässä vaiheessa remontoida, joten kapasiteetti jää ensin tuohon.

Täysin kunnostettuna Grotenburg-stadion vetäisi 34 500 katsojaa.

VENÄLÄISRAHAA

Kaudella 2016 venäläinen Michail Ponomarew tuli mukaan kuvioihin ostamalla seurasta 97,5%. Tämän jälkeen KFC Uerdingen on noussut vitosesta (Oberliga Niederrhein) aina kolmoseen asti. Ponomarew on ollut hääräämässä myös Englannissa AFC Bournemouthissa sekä myös jääkiekon parissa Düsseldorfer EG:ssä.

Eli maisema vaihtuu, jos alkaa kyllästyttämään. En ihan luottaisi herran touhuihin.

Nyt on menossa toinen kausi 3. Bundesliigassa ja toinen evakkokausi. Ensimmäinen kausi meni MSV Duisburgin Schauinsland-Reisen-Arenalla.

Ponomarew on tehnyt satsauksia, mutta valmentajat ovat vaihtuneet tiuhaan. Viime kaudella KFC Uerdingeniä valmensi viisi valmentajaa. Ei kuulosta pitkäjänteisellä.

Tuntuu, että joukkue kootaan lähinnä kovilla nimillä. Nimekkäimmät ovat kapteeni Jan Kirchhoff (Bayern München, Bolton Wanderers, FC Schalke 04, Sunderland), maailmanmestari Kevin Großkreutz (Borussia Dortmund, Vfb Stuttgart, SV Darmstadt 98) ja Stefan Aigner (Colorado, Eintracht Frankfurt, TSV 1860 München).

KFC Uerdingenin peliä katsottuani tulin siihen tulokseen, että kentällä ei todellakaan ollut joukkuetta. Ingolstadt voitti selvästi 0-3. Ingolstadt näyttää olevan jälleen matkalla 2. Bundesligaan, kun taas KFC Uerdingenissä vaihtuu varmasti taas valmennusjohto.

KFC Uerdingenin fanipiste meidän Areenalla.

Myös seuraan kohdistuva kiinnostus oli ottelun perusteella varsin vähäinen. Areenalla oli muutaman sadan hengen kannatusporukka. Odotin suurempaa innostusta, kun seura on noussut kuutosesta kolmoseen. Lauantaina katsojia oli vain 2658. Surkea suoritus sekä katsomossa että kentällä.

The post Myös Saksan futispiireistä löytyy venäläisrahaa – KFC Uerdingenin esitys oli surkea sekä kentällä että katsomossa appeared first on Byyri.

Englannin ykkösliiga: Sunderland – Oxford United 3. elokuuta 17.00

Monelle suomalaiselle juurikin brittifutiksen käynnistyminen tarkoittaa kansainvälisen jalkapallokauden alkua. Valioliiga käynnistyy viikon kuluttua, mutta alemmat sarjat potkaistaan käyntiin tulevana viikonloppuna.

Sunderland AFC on erittäin mielenkiintoinen joukkue tulevalla kaudella. Englannin koilisosan suurseura tippui Valioliigasta kauden 2016-17 päätteeksi. Seuraavasta kaudesta Championshipissa muodostui katastrofaalinen ja Black Cats valui samaa kyytiä maan kolmanneksi korkeimmalle sarjatasolle.

Sunderlandin suuruudesta ja merkityksestä paikalliselle yhteisölle kertoo erittäin paljon sen yleisömäärät Ykkösliigassa. Joukkueen yleisökeskiarvo oli huimat 32 157 katsojaa. Tällä lukemalla olisi päässyt Valioliigassakin kymmenen parhaan katsojakeskiarvon joukkoon. Kovasti kaivattu nousu kakkostasolle kariutui lopulta nousukarsintafinaalin tappioon lisäajalla Wembleyllä Charltonille.

Alkavalla kaudella Sunderland AFC hakee jälleen nousua ja onkin ennakkoon yksi Ykkösliigan kuumimmista nousijasuosikeista yhdessä Portsmouthin sekä Ipswichin kanssa. Sunderlandille on äärimmäisen tärkeää saada kausi hyvin käyntiin ja tuoda tuloksilla työrauha Stadium of Lightille. Vierailija Oxfordia voidaan odottaa tulevalla kaudella sarjan tukevaan keskikastiin.

Saksan Super Cup: Borussia Dortmund – Bayern München 3. elokuuta 21.30

Tuleva viikonloppu pitää sisällään lukuisia cup-voittajien sekä liigamestareiden kohtaamisia. Näin myös Saksassa, kun Borussia Dortmund ja Bayern München iskevät yhteen Borussia Dortmundin isännöimässä ottelussa.

Borussia Dortmund on edellisen kerran pelannut Super Cupissa kaksi vuotta sitten. Saksan Super Cup on puolestaan pelattu edellisen kerran ilman Bayern Münchenin läsnäoloa vuonna 2011. Kolme edellistä Super Cupia on taas päättynyt müncheniläisten pokaalin nosteluun.

Kertoimien valossa Bayern lähtee lievänä ennakkosuosikkina otteluun vieraskentästä huolimatta. Molemmat joukkueet ovat pelanneet tuloksellisesti vahvan harjoituskauden. Dortmund on voittanut kaikki kauteen valmistavat ottelunsa. Bayern Münchenilla on puolestaan mm. Real Madridin päänahka kesän harjoitusotteluista.

Tiivistahtinen Audi Cup voi painaa viikolta vielä vieraiden jaloissa.

Media: Viasat Jalkapallo, Viaplay

Eredivisie: Feyenoord – Sparta Rotterdam 4. elokuuta 15.30

Monen muun sarjan tavoin myös Hollannin pääsarja Eredivisie alkaa elokuun ensimmäisenä viikonloppuna. Avauskierros tarjoaa heti kärkeen derbyn.

Rotterdamissa voimasuhteet menivät uusiksi, kun katsojamäärissä kaupungin kolmosjoukkue Excelsior tippui viime kauden päätteeksi pykälää alemmaksi ja enemmän osakseen kannatusta saava Sparta nousi Eredivisieen.

Sparta pääseekin heti testaamaan suuren ja mahtavan Feyenoordin iskukyvyn De Kuipilla. Jos joskus niin nyt Spartalla on mahdollisuus horjuttaa isoveljeään. Spartan oma harjoituskausi on mennyt erinomaisesti. Kolmessa viimeisessä harjoitusottelussa kaatui niin Willem II, NAC Breda kuin myös Den Bosch 3-0.

Feyenoordin harjoituskausi on ollut tulosten valossa kipuilua ja kesällä Giovanni van Brockhorstin korvanneella Jaap Stamilla riittänyt työnsarkaa oman pelifilosofian istuttamisessa.

Feyenoordin ja Sparta Rotterdamin kohtaamista pidetään ainoana oikeana Rotterdamin derbynä. Sparta ei ole vielä kertaakaan voittanut De Kuipilla tällä vuosituhannella.

FA Community Shield: Liverpool – Manchester City 4. elokuuta 17.00

Englannin viime kauden tuplamestari Manchester City kohtaa Valioliigan kakkosen Liverpoolin sunnuntaina Wembleyllä pelattavassa perinteisessä Community Shieldissä. Mestarin ja Cup-voittajan kohtaaminen kauden alla on järjestyksessään jo 97. sumujen saarilla.

Nykyajalle tyypillisesti suuret englantilaisseurat ovat pelanneet harjoituspelejään ties missä päin maailmaa. Manchester Citylle ottelu on ensimmäinen ylipäätään Englannin mantereella tällä kaudella. Liverpool puolestaan ehti kohdata vieraissa Bradfordin sekä Tranmeren ennen matkaansa Yhdysvaltoihin. Paljon harjoituspelejä pelannut Jürgen Kloppin miehistö kohtasi tämän reissun jälkeen vielä Napolin Skotlannissa ja Lyonin Sveitsissä.

Kesän aikana pelaajaliikenne Liverpoolista on tähän mennessä ollut lähinnä poispäin. Nimekkäimmät lähtijät ovat olleet Daniel Sturridge, Alberto Moreno ja Danny Ings, joista viimeisin tarttui Southamptonin haaviin 18 miljoonalla punnalla.

Cityn leirissä ovi on käynyt tiuhaan molempiin suuntiin. Lähtijöistä nostettakoon Anderlechtiin siirtynyt pitkään seurassa palvellut Vincent Kompany, naapurikaupunki Liverpoolin siniselle puolelle matkannut Fabian Delph ja sarjanousija Aston Villan keskikentälle isoon rooliin kaavailtu Douglas Luiz.

Kesän isoin investointi on ollut hurjalla lähes 63 miljoonan punnan siirtosummalla Atletico Madridista saapunut Rodri. Yli viisi miljoonaa vaihtoi omistajaa myös Rodrin maamiehestä Angleninosta, joka saapui PSV Eindhovenista. Molemmat ovat pelanneet kaikissa harjoituspeleissä, joten isompi City-yleisö nähnee miehet nyt ensi kertaa tositoimissa.

Media: Viasat Jalkapallo, Viaplay

Skotlannin Valioliiga: Aberdeen – Hearts 4. elokuuta 17.00

Rovaniemen Palloseuran Eurooppa-liigan karsinnoissa tiputtanut Aberdeen isännöi Skotlannin Valioliigan avauskierroksella Heartsia. Mielenkiintoisen ottelusta tekee kurimus, johon perinteikäs edinburghilaisvierailija on jo ajautunut ennen kuin peliäkään on ehditty pelata.

Heartsin viime kauden jälkimmäinen puolisko meni täydellisen penkin alle. Viimeisestä 14 ottelusta joukkue voitti vain kaksi ja tippui alaspäin sarjataulukossa hyvän startin jälkeen. Seurajohdon tuki ei horjunut manageri Craig Leveinia kohtaan, vaikka Levein sai osakseen ajoittain kovaakin kritiikkiä kannattajien suunnalta. Leveinin oikeastaan pelasti hienosti sujunut Cup-kilpailu, jonka loppuotteluun asti Hearts eteni. Finaalissa tulikin sitten tappio Celticille.

Harjoituskaudella Heartsin otteet ovat heitelleet, mutta kauden alla tapahtui sitten täydellinen sukellus. Edinburghilaiset lähtivät viime viikonloppuna lauluun Skotlannin liigacpista, kun se hävisi vieraissa East Fifelle rangaistuspotkukilpailun jälkeen.

Erityisen nolon tappiosta tekee se, että East Fife on kaksi sarjatasoa alemmalla pelaava joukkue. East Fife ei lukeudu edes Skotlannin Ykkösliigan parhaimmistoon vaan on käytännössä kaikkea muuta. Kyseessä on yksi kyseisen sarjan heikoimmista joukkueista, jonka yleisökeskiarvo on alle 700 ja joka voitti viime kaudella yhden pelin koko kevätkaudella.

Heartsin ja Craig Leveinin on yksinkertaisesti pakko saada tuloksia ensimmäisistä peleistä, että Tynecastle Parkilla nyt vallitseva maailmanlopun tunnelma saadaan ravistettua pois.

The post Euroviikonloppu – Katsaus tulevan viikonlopun helmiin kansainvälisillä kentillä appeared first on Byyri.

Kuten muidenkin suurten jalkapallomaiden sarjoissa, myös Saksassa peli muuttuu alemmilla sarjatasoilla fyysisemmäksi ja yksinkertaisemmaksi. Kolmosliigalla on toki myös toinen tärkeä rooli saksalaisen jalkapalloilun kannalta kuin pelkkä divarijyrien sarjana toimiminen. Sarja perustettiin kanavoimaan maan sokkeloista sarjajärjestelmää siten, ettei pudotus 2. Bundesliigasta sysäisi seuroja taloudelliseen ja pelilliseen ahdinkoon.

Kolmosliiga on korkein Saksan jalkapalloliiton pyörittämä sarjataso. Bundesliiga ja 2. Bundesliiga ovat erillisen kattojärjestön alla, aivan kuten esimerkiksi Valioliiga Englannissa. Kolmosliiga korvasi kaudella 2008-09 Regional-liigan kolmanneksi korkeimpana sarjatasona. Regional-liiga jatkoi toimintaansa neljäntenä sarjatasona, joka on jaettu tätä nykyä viiteen alueittain pelattavaan lohkoon, joiden voittaja karsivat playoff-pareittain noususta kolmosliigaan.

Kolmannella sarjatasolla seuroilla on vielä hyvät edellytykset rauhoittaa tilanteensa, vakauttaa kenties talouttaan ja ajaa vaikkapa omia junioreita kokoonpanoon.

Nousu on kovan työn takana, kun 20 joukkueen joukosta vain kaksi nousee suoraan ja kolmas pääsee karsimaan. Todellinen mörkö Kolmosliigan seuroille on kuitenkin putoaminen. Kuten mainittu, Regional-liiga on jaettu viiteen osaan. Kolmannen sarjaportaan neljä pahnan pohjimmaista putoaa suoraan johonkin näistä lohkoista, ja aluelohkoista nousee myös niin ikään neljä joukkuetta ylöspäin.

Perinneseurojen värittämä alasarja

Eintracht Braunschweig, Kaiserslautern, 1860 München, Karlsruher SC. Jokainen näistä seuroista on esiintynyt Bundesliigassa tällä vuosituhannella. Yhteinen tekijä näille seuroille on myös se, että jokainen niistä pelaa tällä kaudella 3. Liigaa. Siinä missä Braunschweigin viime visiitti pääsarjaan oli malliltaan ranskalainen, kuului 1860 München sarjan vakiokokoonpanoon kymmenen perättäisen kauden ajan 2000-luvun taitteessa.

Baijerilaisten kanssa samaan aikaan Bundesliigan faneja ihastutti myös Kaiserslautern, jonka kauden 1997-98 uskomaton menestyskulku johti seuran sarjanousijana aina mestaruuteen asti. Seuraavalla kaudella Punaisina paholaisina tunnettu 1. FCK kamppaili HJK:n kanssa samassa Mestarien liigan lohkossa, edeten voittajana pudotuspeleihin.

Karlsruhen 2000-lukuun kuuluu vain yksi kahden kauden pääsarjapyrähdys vuosina 2007-09. Seuran sinivalkoiset värit edustivat Bundesliiga-tasolla usean pidemmän ajanjakson 1960-luvulta aina 1990-luvun alkupuolelle asti.

Yhteistä edellä mainituille seuroille on myös, etteivät mainitut Bundesliiga-ajat ole suinkaan niiden ainoat. Jokainen seuroista pelasi muun muassa 1980-luvun alkupuoliskolla pääsarjafutista. Myös tuon aikakauden BuLi-vakiokasvo, sympaattinen krefeldiläisseura KFC Uerdingen mittelee tällä hetkellä kolmannella sarjatasolla.

Ala-Saksilainen Osnabrück johtaa joukkoa

Sarjan tämän kauden dominoivin joukkue ponnistaa luoteis-Saksasta. VfL Osnabrückin esitykset eivät ole jättäneet selittelyille sijaa, sillä joukkue on hävinnyt toistaiseksi vain kolmesti. Liljanvalkoisten nousu 2. Bundesliigaan kahdeksan vuoden tauon jälkeen näyttää lähes varmalta. Kun kierroksia on jäljellä kuusi, on Osnabrückin johto jo yhdeksän pistettä. Toisena majaileva Karlsruher SC saa pysyä loppuun asti tarkkana, sillä sekä Wehen Wiesbaden että Hallescher FC ovat iskuetäisyydellä.

Häntäpäässä VfR Aalen, Carl Zeiss Jena, Energie Cottbus sekä Braunschweig ovat lähimpänä putoamista, mutta Grossaspach, huonossa kevätvireessä oleva Lotte sekä Fortuna Köln ovat kaikki vain täpärästi kuivilla.

Kauden ilmiö on ollut Karlsruhen hyökkäyskaksikko Marvin Pourie – Anton Fink. Saksalaiskärkipari miehittää sarjan maalipörssin kärkisijoja ja on vastannut keskenään lähes 60-prosenttisesti joukkueensa maaleista.

Sekä Pourie, 28, että Fink, 31, ovat todellisia Kolmosliigan pelaajaprototyyppejä. Kummankin ura sarjatasoa ylempänä on jäänyt toistaiseksi vaisuksi, mutta kolmannella portaalla ruuti on ollut kuivaa. Pourie on edustanut aiemmin Tanskan liigassa muun muassa FC Kööpenhaminaa. Finkin pelivuosista leijonanosa on kulunut Karlsruhen ja Chemnitzin riveissä.

Sarjasta ei juuri suurelle yleisölle tuttuja pelaajia löydy, mutta muun muassa Uerdingenin Maxi Beisterin (HSV) ja 1860 Münchenin Sascha Möldersin (FC Augsburg) CV:stä löytyy reilusti Bundesliiga-kokemusta. Tästä huolimatta osa joukkueista kerää komeita katsojalukuja ottelusta toiseen.

Kuva: der-betze-brennt

Liigan yleisömagneetti Kaiserslauternin lähes 21 500 katsojan keskiarvo olisi kovaa luokkaa ylemmilläkin sarjatasoilla, vaikkakin hulppealle Fritz-Walter-Stadionille mahtuisikin tarvittaessa lähes 50 000 katsojaa. Seuran intohimoiset kannattajat tunnetaankin maanlaajuisesti, ja Kaiserslauternissa vierasjoukkueet saavat tuntea niskassaan Westkurvesta kantautuvan fanien pauhun.

Myös viisi muuta seuraa yltää yli 10 000 katsojan keskiarvoon. Toisessa päässä niin Lotte, Grossaspach kuin noususijoilla kamppaileva Wiesbadenkin jäävät alle 3000 katsojakeskiarvoihin.

Suomalaisia pelannut useassa seurassa

Myös jokunen suomalaispelaaja on kuluneen vuosikymmenen aikana esiintynyt Kolmosliigassa. FC Interiin sittemmin palannut Timo Furuholm edusti Kolmosliigan Hallescher FC:tä viidellä eri kaudella iskien seuralle 35 sarjamaalia. Tällä kaudella Halle kamppailee tiukasti noususta, majaillen tätä kirjoitettaessa nousukarsintaan oikeuttavan kolmannen sijan kannassa neljäntenä.

Furuholmin Interistä tuttu tutkapari Mika Ojala viihtyi kahden kauden ajan VfR Aalenin riveissä tehoillen kymmenen sarjamaalia. Aalenin mustavalkoisissa on viilettänyt myös Joel Pohjanpalo kaudella 2013-14, mutta tuolloin seura pelasi 2. Bundesliigaa.

Lyhyempiä pyrähdyksiä sarjaan ovat tehneet myös muun muassa Joni Kauko (Energie Cottbus), Pekka Lagerblom (VfB Stuttgart II) ja Njazi Kuqi (Sonnenhof Grossaspach).

Sarjatasona Saksan Kolmosliiga valmistaa kotoista Veikkausliigaa paremmin etenkin fyysiseen kamppailupelaamiseen, mutta taktisesti tai pelinopeudellisesti eroa voi nähdä kumpaan suuntaan tahansa. Suomalaispelaajien osalta sarjan voi nähdä erityisesti parempana näyteikkunana Keski-Euroopan suurempiin sarjoihin.

Kauko on sittemmin noussut Tanskan liigan Esbjergin avainpelaajaksi sekä tutuksi nimeksi Huuhkajien pelaajalistalla. Pitkät urat ulkomailla pelanneet Lagerblom ja Kuqi nähdään kumpainenkin alkavalla kaudella kotimaan pääsarjassa.

The post Kolmosliiga tarjoaa saksalaisfutista lukuisine perinneseuroineen – suomalaisia esiintynyt niin Hallessa, Aalenissa kuin Cottbusissakin appeared first on Byyri.

Asuin isäntäperheeni luona Nordrhein-Westfalenin osavaltion itäosassa. Osavaltio on tunnettu juurikin jalkapallosta, sillä seuroja sieltä on erittäin paljon. Lähimmät Bundesliiga-kaupungit olivat Dortmund sekä Hannover, joihin oli reilun tunnin ajomatka. Kakkosbundesliigan lähin seura oli 20 kilometrin päässä sijainnut Bielefeld.

Matkan aikana tuli nähtyä kahdeksan Bundesliiga-matsia sekä kaksi Mestarien liigan kamppailua. Kaupunkeina olivat Bremen, Hannover, Dortmund, Gelsenkirchen sekä Leverkusen.

Spieltag, matsipäivä

Saksassa otteluun lähdetään jo monta tuntia ennen aloituspotkua. Kaupungilla huomaa selvästi, että kyseessä on spieltag, matsipäivä. Joukkueensa väreihin sonnustautunut väkijoukko matelee oluet käsissään kohti stadionia, rennosti rupatellen ja ennen kaikkea positiivisella mielellä.

Stadionille päästessään väkijoukko suuntaa ensiksi olutkioskille, mihinkäs muuallekaan. Ruuhkat voivat olla melkoiset, sillä stadioneille ahtautuu jopa 80 000 ihmistä, joten futismatkailijan kannattaa saapua paikalle hyvissä ajoin.

Tunnelma lähes kaikilla stadioneilla on fantastinen. Ottelun aikana fanit laulavat ja hyppivät koko 90 minuutin ajan. Osa taas hakee koko ajan olutta sekä bratwursteja. Ja kyllä, olutta saa juoda katsomossa.

Ottelun päätyttyä ilta jatkuu ravintolaan tai muuhun vastaavaan. Matsin jälkeen mennään harvoin suoraan kotiin. Näin koko päivä ottelutapahtumineen saattaa venyä 10 tunnin mittaiseksi.

Satumainen Mestarien liiga

Itselleni mieleenpainuvimmat kokemukset jäivät Gelsenkirchenistä ja Dortmundista. Kuulin Mestarien liigan hymnin ensimmäisen kerran livenä ottelussa FC Schalke 04 – FC Porto. Sitä hetkeä en varmasti unohda koskaan. Myös Schalke 04 – Werder Bremen oli hieno ottelu, sillä Werder haki Veltins Arenalta komean 0-2-vierasvoiton. Oli mahtava fiilis noin kuuden tuhannen muun bremeniläisen kanssa hiljentää kotiyleisö.

Minulla kävi myös hyvä tuuri, sillä sain tuttavaltani viikoksi käyttöön Borussia Dortmundin kausikortit. Kyseiselle viikolle sattui ottelut Atletico Madridia sekä Hertha Berliniä vastaan.

Dortmund – Atletico ottelussa oli käytännössä vastakkain maailman tehokkain hyökkäys sekä maailman paras puolustus. Lucien Favren keltamustat murskasivat Diego Simeonen suojatit tylysti 4-0. Ottelu oli mieletöntä tykitystä kotijoukkueelta. Simeonen suuri numeroisin tappio Atleticossa oli nähnyt päivänvalon.

Kyllä suomalaispoika oli ihmeissään keltaisen seinän edessä. 25 000 rytmissä laulavaa ja hyppivää ihmistä on hieno kokemus kenelle vain.

Herthaa vastaan jäi mieleen myös poliisin yhteenotto vierasfanien kanssa. Myöhemmin poliisi myönsi ylireagoineensa tilanteessa, jossa fanit suuttuivat. Mielestäni tapaus kuvaa hyvin rakkautta seuraan. Vaikka välillä läikkyy yli, omia puolustetaan, aina.

Bremenissä kävin neljästi, sillä oma joukkueeni Werder Bremen pelaa siellä. Meidän suomalainen kannattajaosasto oli edustettuna otteluissa Hannoveria, FC Nürnbergiä, Wolfsburgia sekä Mönchengladbachia vastaan, ja vieraita oli Suomestakin! Tunnelma oli mahtava, niin kuin aina.

Myös ottelut Bayer Leverkusen → TSG Hoffenheim sekä Hannover 96 – VfB Stuttgart olivat hienoja. Toki täytyy sanoa, että kyseisiä kaupunkeja en välttämättä suosittelisi ensimmäisenä jalkapallomatkailijoille, sillä ottelut eivät olleet loppuunmyytyjä, ja katsomossa oli väljää. Tunnelma ei siis aivan yhtä hyvä kuin muissa Bundesliiga-kaupungeissa.

Päällimmäisenä saksalaisessa jalkapallossa olen ylpeä positiivisesta ilmapiiristä joukkueita kohtaan sekä yhteisöllisyydestä. Joukkue ja sen kannattajat muodostavat suuren perheen, jossa kaikkia tuetaan ja kannustetaan.

Otteluliput eivät Saksassa ole kalliita. Lippuja saa 15 eurosta ylöspäin, joten viikonloppu vierailu Saksaan futispeleihin ei ole järin kallista. Suosittelen ehdottomasti tutustumista Saksaan!

Artikkelikuva – Dominik Kuhn

The post Tien Päällä: Vaihto-oppilaana Saksassa appeared first on Byyri.

Olin pitkästä aikaa tutustumassa minulle uuteen kaupunkiin, stadioniin ja seuraan. Oman osavaltion seurat alkavat olla jo pikkuhiljaa nähty, mutta muutama vierailematon paikka vielä löytyy. Viikonloppu meni tällä kertaa ilman futista paikan päällä, joten asia piti korjata heti maanantai-iltana.

Reilun tunnin junamatkan päässä sijaitsee yliopistokaupunki Münster. Münsterin jalkapallovaltikkaa pitää perinteinen SC Preußen Münster, jonka kotikenttä on vanhahtava yleisurheiluunkin suunniteltu vuonna 1926 valmistunut Preußenstadion.

Ennen peliä kävin aistimassa fiilistä joulumarkkinoilla, Münsterin vanhassa kaupungissa ja katsomassa löytyykö futiskulttuuria glögikojuilta. Ehkä se johtui maanantaista, mutta en törmännyt juurikaan mustavihreisiin kaulahuiveihin.

Preußen Münster oli yksi Bundesliigan perustajaseuroista (1963/64). Paikalliset muistelivat ylpeänä, että heidät valittiin suuren Bayern Münchenin sijaan Bundesliigaan. Meno pääsarjatasolla jäi silloin valitettavan lyhyeksi, vain yhden kauden mittaiseksi. Tämän jälkeen on pelattu kakkosta, kolmosta ja nelosta. Tällä hetkellä menee taas vähän paremmin ja Preußen taistelee tosissaan noususta kakkosbundesliigaan.

Münsterin kautta aikain kuuluisin pelaaja on varmasti Christoph Metzelder, joka teki Münsterin jälkeen pitkän uran Borussia Dortmundissa, Real Madridissa ja Schalke 04:ssä.

Preußenstadion rakennettiin vuonna 1926 ja siinä pelattiin luonnollisesti myös se yksi ikimuistoinen Bundesliigakausi. Alun pitäen sienne mahtui jopa 40 000 katsojaa, mutta tänä päivänä stadionin kapasiteetti riittää enää 14 300 katsojalle, joista 3 000 on istumapaikkoja. Tällä kaudella katsojia on käynyt keskimäärin 8 159, ja saman verran oli myös maanantai-iltana väkeä.

Ultrakannattajat sijoittuisivat kaarteeseen juoksuratojen taakse, mikäli eivät olisivat lakossa. Minulle kerrottiin, että he olivat lakossa, koska vastustavat jalkapallojaoston yhtiöittämistä. Lakon takia he eivät kannustaneet omiaan, eivätkä pitäneet tifoja ja lippuja esillä.

Itse ostin tietysti katetun seisomapaikkalipun. Hinta oli miellyttävät 11€ ja lipun sai kätevästi hankittua ja tulostettua Eventim-lippukaupan kautta.

Münsterissä, kuten monessa muussakin kaupungissa, haaveillaan kunnon jalkapallostadionista. Viime perjantaina tämä toive kävi toteen, kun vuosien väännön jälkeen päädyttiin remontoimaan stadion 40 miljoonalla eurolla. Remontin jälkeen stadion tulee vetämään 20 000 katsojaa, ja se tehdään katsomo kerrallaan, jotta sarjapelejä voidaan jatkaa samaan aikaan.

Jos haluat nähdä vanhan stadionin, niin kannattaa lähteä piakkoin käymään Münsterissä.

Törmäsin pelissä myös pariin suomalaiseen, jotka olivat inspiroituneet Ylen Pelipäivä-sarjasta ja tulleet katsomaan aitoa alasarjameininkiä. Uskomaton sattuma, että meidän paikat olivat vielä vierekkäin. Heidän matka jatkui tästä Mestarien liigan pariin Dortmundiin.

Maanantai-illan vieraaksi oli tullut toinen Bundesliigan perustajajäsen, Eintracht Braunschweig. Seura on jyrkässä alamäessä ja varmasti yhdessä isoimmasta kriisistä, jonka minä muistan. Ajatella, että kaudella 2013/2014 Eintracht Braunschweig pelasi vielä Bundesliigaa ja kaudella 2016/2017 se karsi Bundesliigaan pääsystä Vfl Wolfsburgia vastaan!

Viime kaudella Leijonilla oli kakkosbundesliigan korkein budjetti, peräti 42 miljoonaa euroa, mutta tästä huolimatta se onnistui tippumaan sarjaa alemmaksi. Seura ei ollut varautunut ollenkaan tippumiseen, sillä pelaajien sopimukset eivät kattaneet alempaa sarjatasoa ja 18 pelaajaa jätti seuran ilmaiseksi. Olisiko seuralla ollut edes varaa pitää pelaajia?

TV-rahat romahtivat samalla, kun seura tippui kolmoseen. Eintrachtin budjetti tippui tälle kaudelle ja on ”ainoastaan” 17 milj. €. Kauteen lähdettiin sarjan nuorimmalla kokoonpanolla, keski-iän ollessa vain 22,6 vuotta. Muun muassa näiden syiden vuoksi Eintracht pitää tällä hetkellä perää kolmosessa, ja on ajautumassa kovaa vauhtia Regionalliigaan.

Yleisön tuki jatkuu kuitenkin vakaana ja seuran peleissä on käynyt kaikesta huolimatta keskimäärin yli 17 000 katsojaa.

Ottelun farkkuliivimiehellä oli aihetta juhlaan, kun Preussen voitti lukemin 3-0 ja syvensi Eintrachtin alamäkeä. Tällä kertaa kaikki maalit menivät Preussenin arvokkaimmalle pelaajalle eli, Martin Kobylanskille.

The post SC Preußen Münster vs. Eintracht Braunschweig – Bundesliigan perustajia katsomassa appeared first on Byyri.

Lauantain kohtaaminen on historian saatossa jo 119., ja ensimmäisen kerran joukkueet iskivät yhteen lokakuussa 1965. Voittajana Grünwalderilta poistui Dortmund, joka haki pisteet lukemin 0-2. Müncheniläiset ovat pärjänneet tilastollisesti huomattavasti paremmin voittamalla lähes puolet pelatuista otteluista (55). Viimeisin kohtaaminen päättyi myös baijerilaisten juhliin joukkueen napattua 6-0-murskavoiton.

Vaikka maantieteellisesti ottelu ei olekaan derby, se herättää silti suuria tunteita. Syynä tähän ovat 1990-luvun tiukat väännöt, jolloin Dortmund nousi toiseksi vahvaksi mestarisuosikiksi Bayernin ohelle. Dortmund onnistuikin nappaamaan mestaruuden Bayernin nenän edestä kausilla 1994-95 ja 1995-96. Näiden pyttyjen jälkeen Saksassa oli kaksi suurta ja kilpailutilanne valmis.

Jatkuuko vahva vire?

Tämän kauden Dortmund on aloittanut erittäin vahvasti ja johtaa ansaitusti Bundesliigaa ilman tappioita. Tehtyjä maaleja on jo 30, mikä tarkoittaa kolmen maalin keskiarvoa per ottelu. Maaleja omiin on tullut kymmenen kappaletta.

Huomio kannattaa kuitenkin kiinnittää Dortmundin hyökkäämiseen. Se haluaa jatkuvasti olla pallon kanssa tekemisissä ja liikkua määrätietoisesti sekä ennen kaikkea järkevästi kohti vastustajan rangaistusaluetta. Turhia taka-askelia ei oteta.

Dortmund johtaa myös Mestarien liigan lohkoaan maalieron turvin ennen Atlético Madridia. Tiistaina se kärsi nimenomaan Atléticolle kauden ensimmäisen tappionsa – kaikki kilpailut mukaanlukien.

Saksan cupissa DFB-Pokalin ottelussa 2. Bundesliigan Union Berlin kaatui viikko sitten jatkoajan jälkeen. Näin Keltamustat jatkavat myös cupissa neljännesvälieriin.

Nuoret tähdet kantavat vastuuta

Allekirjoittanut oli katsomassa Signal Iduna Parkilla Dortmundin kotiotteluita Atlético Madridia sekä Hertha Berliniä vastaan. Molemmissa otteluissa tuli hyvin ilmi tempo, jota joukkue haluaa pitää yllä. Ja se tempo on huikea. Marco Reus, Jadon Sancho, Paco Alcacer sekä Christian Pulisic ovat tämän hetken iskussa ikäviä pideltäviä kaikille joukkueille. Bayernille voi hyvin ennustaa kiirettä näiden pelaajien kanssa lauantaina.

Myös alakerrasta löytyy iso liuta onnistujia. Real Madridista lainalle tullut Achraf Hakimi on pelannut ilmiömäisesti. Myös Dan-Axel Zagadou ja Abdou Diallo ovat vakuuttaneet. Keskikentältä voi nostaa yhden miehen ylitse muiden. Hän on Belgian maajoukkueen Axel Witsel.

Päävalmentaja Lucien Favrelta ovat saaneet hyvin minuutteja myös Raphael Guerreiro, Lukasz Piszscek, Thomas Delaney sekä Mario Götze. Lauantaina maalissa pelaa sveitsiläinen Roman Bürki.

Bayernin pelin täytyy parantua

Bayern Münchenin alkukausi on ollut vaikea päävalmentaja Niko Kovačin alaisuudessa.

Bundesliigassa saldona on kuusi voittoa sekä kaksi tasapeliä ja tappiota. Maaliero on 18-11, mikä on hieman epätavallinen viime vuosiin peilaten. Omiin on mennyt jo 11 maalia, joten kysymyksiä puolustuksen pitävyydestä on ollut. Myöskään kippari Manuel Neuerin nykyinen taso ei ole sitä, mitä se oli muutama vuosi sitten.

Maalitykki Robert Lewandowski on iskenyt vasta viisi maalia kuluvalla kaudella liigassa, ja seuraavaksi parhaat maalintekijät, Arjen Robben & James Rodriguez, ovat osuneet kolmesti. Maaleja pitäisi viikonloppuna Signal Iduna Parkilla tehdä, mutta kaksi maaliakaan ei välttämättä toisi edes pistettä, jos puolustus on nähdyn kaltaista.

Pirteitä otteita ovat väläytelleet nuoret Leon Goretzka ja laituri Serge Gnabry. Muita paljon peliaikaa saaneita ovat tuttu keskikentän jyrä Javi Martinez sekä puolustuksen Joshua Kimmich, Niklas Süle ja David Alaba.

Joukkue on sarjataulukon kolmas, mutta se ei kerro ihan koko totuutta. Joukkue on hävinnyt liigassa jo Hertha Berlinille sekä Borussia Mönchengladbachille. Lisäksi kotona on tullut kolme tasapeliä SC Freiburgia, Ajaxia sekä FC Augsburgia vastaan.

Mestarien liigassa Bayern johtaa lohkoaan, kukistettua AEK:n keskiviikkona 2-0. Tuokin esitys oli isänniltä kaikkea muuta kuin vakuuttava.

Voitto pelastaisi Kovačin

Bayern Münchenin alkukausi on siis ollut vaikea.

Huhuja Niko Kovačia koskevista potkuista on liikkunut paljon. Toki sen ymmärtää, kun vertailee materiaalia, perinteitä sekä tämän hetken tuloksia. Voitto Der Klassikerista kuitenkin pelastaisi Kovačin ainakin muutamaksi kuukaudeksi. Toki tappiokaan ei tarkoita automaattisesti potkuja.

Baijerilaisten kokoonpanosta puuttuu viikonloppuna ainakin Kingsley Coman, Corentin Tolisso sekä Thiago. Loukkaantumisten taakse Münchenissä ei auta piiloutua, vaikka kaikki kolmikosta ovatkin kovan luokan pelimiehiä.

Lauantaina vastakkain ovat siis kaksi hyökkäysvoittoista joukkuetta, joiden alakerrassa sattuu silloin tällöin nukahduksia. Tällä tasolla niistä rokotetaan armotta, ja sellaiseen voi tämäkin ottelu hyvinkin ratketa.

Itse pidän kotijoukkue Dortmundia suosikkina loistavan vireen ja kotiyleisön vuoksi. Signal Iduna Parkille ei ole vierasjoukkueen koskaan kiva mennä, ei varsinkaan Bayern Münchenin. Luvassa on mielenkiintoinen ottelu!

Lauantaina klo 19.30 Borussia Dortmund – FC Bayern München.

The post Der Klassiker – Saksan suurin ja kaunein appeared first on Byyri.

Itse huomasin Jussi Vatasen Instagram-tililtä mainoksen Pelipäivä-ohjelmasta. Missään muualla en ollut törmännyt tähän ohjelmaan ennakkoon, joten tieto ohjelmasta on saattanut mennä muiltakin ohi. Vatanen on minulle tuttu lähinnä Kimmo- ja Downshiftaajat -sarjoista, sekä tietenkin Putouksesta ja Tuntemattomasta Sotilaasta.

Jostain on kuitenkin jäänyt käsitys, että Vatanen olisi jalkapallomiehiä, ja kenties kulttielokuva Kulman Pojilla on tässä merkittävä rooli.

Pelipäivä taitaa sen sijaan olla PK-37:n kasvatin ensimmäisiä puhtaita jalkapallo-ohjelmia, ja toivoinkin että hän avaisi siinä omaa suhdettaan jalkapalloon. Pidän Vatasesta näyttelijänä ja odotin mielenkiinnolla jaksojen katsomista. Ohessa luonnehdinnat jaksoista, jotka sisältävät juonipaljastuksia.

Kolme kulttuuria

Ensimmäisessä osassa Vatanen seikkailee Englannissa. Hän keskustelee fanien ja toimittajan kanssa muun muassa rahan vaikutuksesta seuroihin ja fanikulttuuriin. Manchesterissa vieraillaan niin Manchester Unitedin, kuin myös seuran fanien protestilauseena rahamiehille perustaman FC United of Manchesterin kotistadioneilla. Viimeksi mainitun kutosdivarijoukkueen perustajat kritisoivat seurajohtoa siitä, että pitkäaikaiset fanit on jätetty huomiotta rahamiesten hypättyä ruoriin. Jaksossa käydään myös jututtamassa Liverpool-faneja Anfieldilla, sekä tavataan entinen maalivahti Jussi Jääskeläinen.

Toisessa osassa ollaan Saksassa. Vatanen tapaa eri joukkueiden faneja, ja käy katsomassa Dortmundin peliä Eintracht Frankfurtia vastaan. Ottelun jälkeen haastattelussa on tuolloin vielä Kotkien riveissä pelannut Lukas Hradecký, jolta kysellään mielipiteitä saksalaisesta jalkapallokulttuurista. Vatanen käy myös 2.Bundesliigaa pelaavan VfL Bochumin kotiottelussa, jossa hän tapaa VfL Bochum Finlandin fanclubin jäseniä. ”We are blue, we are white, we are Finnish dynamite”-kannatuslaulu jää soimaan päähän jakson jälkeenkin.

Kauttaaltaan jakso antaa sen vaikutelman, että saksalaisfanit ovat pääasiassa paljon tyytyväisempiä seuroihinsa kuin englantilaiset. Seurat ottavat kannattajansa hyvin huomioon ja ymmärtävät heidän arvonsa toiminnalle. Jaksossa tavaan myös Byyristä ja Fussball-Ranskalaiset -blogista tuttu Martin Vieth!

Kolmannessa osassa Vatanen on Espanjassa tutustumassa Baskimaan menestyneimpään seuraan Athletic Bilbaoon.

Seura vaikuttaa olevan todella sydämen asia paikallisille faneille. Joukkueen kotistadion San Mamés sijaitsee aivan Bilbaon ydinkeskustassa ja ykkösjoukkue koostuu vain baskitaustaisista pelaajista. Joukkue, joka on aina pelannut Espanjan korkeimmalla sarjatasolla, on bilbaolaisten ylpeyden aihe, ja paikalliset tutut pelaajat lisäävät intohimoa entisestään. Vatanen tapaa niin faneja, toimittajan kuin pelaajiakin ja viimeinen jakso käykin läpi pelkästään Athletic Bilbaon toimintaa.

Kolme jaksoa jätti minut lopulta odottamaan lisää. Nyt esiteltiin hieman pintapuolisesti kolme erilaista jalkapallomaata ja jalkapallokulttuuria, joten ehkä jatkoa on luvassa.

Tiivistettynä sarjasta jäi mieleen, että englantilaisfanit ovat vähän katkeria ja kriittisiä maailman rikkaimmasta sarjastaan, ja huolissaan englantilaispelaajien tulevaisuudesta. Saksalaisfanit ovat puolestaan erittäin karnevaalitunnelmaisia sekä ylpeitä seurajärjestelmistään, ja espanjalaiset puolestaan hyvin intohimoisia, paikallisromanttisia ja osin poliittisiakin.

Jussi Vatanen antoi haastateltavilleen parrasvalot, ja hänen oma jalkapallotaustansa ja näkemyksensä jäivät lopulta vähälle huomiolle. Ohjelma oli hyvin leikattu, melko vauhdikas ja nopeasti eteenpäin soljuva. Mahdollisissa tulevissa jaksoissa toivoisin käsittelyyn pääsevän myös suomalaisjoukkueita ja faniryhmiä. Ne ansaitsivat päästä Yle Urheilun näyttämölle.

Puutteistaan huolimatta Pelipäivä on askel oikeaan suuntaan. Aiheet ovat mielenkiintoisia, joten mikäpäs tässä on katsella syysiltojen ratoksi suomeksi tehtyjä jaksoja jalkapallokulttuurista.

[pullquote]”Kai se on klisee sanoo että futis yhdistää, mutta niin se vaan yhdistää. Se on asia mist on helppo puhuu.” – Jussi Vatanen[/pullquote]

The post Pelipäivä – ohjelma jalkapallokulttuurista ja sen faneista appeared first on Byyri.

Byyristäkin tuttu VfL Bochum Finland oli hakenut kuntoa jo pari päivää syysreissun kohokohtaa varten. Sanomattakin oli selvää, että kyseessä oli VfL Bochumin peli ja kohteena tietysti Bochumin Vonovia Ruhrstadion. Seuran fanittaminen otti tälle kaudelle uuden ulottuvuuden, kun ensimmäiset yhdistyksen jäsenet ostivat seuran kausikorit.

Mikään ei ole sen ihanampaa kuin valua Bochumin asemalta Castroper Straßea pitkin stadionille. Matkalla voi pysähtyä aistimaan matsipäivän fiilistä, jota todellakin täällä riittää. Ihmiset tapaavat toisiaan kadun varrella sijaitsevilla makkara- ja kaljakojuilla, joista sitten hiljalleen valuvat muiden mukana sisään stadionille.

Stadion alkaa itseasiassa olemaan hivenen vanhahtava (rakennettu vuonna 1976), mutta siitä löytyy lutuuria sitäkin enemmän. Aikanaan myös Suomen maajoukkue kävi testaamassa Ruhrstadionin tunnelman. Vuosi oli 1981, Rummenigge, Breitner ja kumppanit pieksivät Suomen peräti 7-1. Pelissä oli silloin täysi tupa, 42 000 katsojaa, mutta tänä päivänä sama stadion vetää ainoastaan 27 599 katsojaa. Suomen ainoan maalin teki Kopareiden ja KuPS:in oma poika Hannu Turunen.

Päivän liivitkin löytyivät yllättävän helposti. Se sai taas minut ihmettelemään mistä tämä Vfl Bochum – Bayern München -ystävyys on oikein peräisin? Kuuleman mukaan vuonna 1973 Bochumilainen Fan Club Bochumer Jungen (Bochumin Pojat) pelasti Müncheniläisten faniporukan kahakalta. Tämä välikohtaus sovittiin sitten paikallisessa baarissa ja siitä lähtien seurojen fanit ovat pitäneet yhtä; välillä enemmän ja välillä vähemmän.

Ystävyyteen törmää edelleen siellä täällä, tarroissa ja kaulaliinoissa. Siitä ystävyydestä on myös kangasmerkki tämän vanhan herran liiveissä.

The post VfL Bochum Finlandin matkassa appeared first on Byyri.

Keskiviikkoilta ja maaottelutauko – mahdollisuus seurata harjoitus-, alasarja- ja paikallisia cup-pelejä. Kaikesta tarjonnasta valitsin Essenin ja paikallisen seuran, Rot-Weiss Essenin. Tarjolla oli Niederrheinpokalin toisen kierroksen ottelu Rot-Weiss Essen – FSV Vohwinkel.

Essen sijaitsee noin 40 km päässä nykyisestä kotikaupungistani, Düsseldorfista. Mikään pikkukaupunki ei ole kyseessä, sillä Essenissä majailee vajaat 600 000 asukasta, joten tarvittaessa kannatusta RWE:lle löytyy. Essen on entinen kaivoskaupunki ja se näkyy yhä katukuvassa.

Essenissä eletään jälleen parempia aikoja, kun RWE johtaa tällä hetkellä Saksan Regionalliga Westiä (nelosen länsilohko). Katsojakeskiarvokin on noussut joukkueen pärjätessä: 9797 katsojaa/ottelu on mieletön luku jopa Saksan kaltaiselle futismaalle.

Olin jo innoissani päästessäni palaamaan upealle satamakadun stadionille (Stadion an der Hafenstrasse). Stadion on valmistunut 2013, vetää 20 650 katsojaa ja on tyystin futikselle tarkoitettu. Se koostuu neljästä katsomonosasta, josta länsikatsomo (Alte West Tribüne) on seisomakatsomo ja se katsomonosa, jossa minäkin halusin fiilistellä tunnelmaa. Edeltävä stadion oli nimetty edesmenneen RWE:n perustajan, Georg Melchesin, mukaan.

Hetken pyörittyäni stadionin kupeella, aloin ihmettelemään ympäristön hiljaisuutta. Lopulta tajusin cup-pelin pelattavan aivan muualla, nimittäin Sportpark Am Hallossa. Tämä 3800 katsojaa vetävä yleisurheilusstadion sijaitsi tietysti kaupungin toisella puolen. Ei muuta kuin kauhealla vauhdilla kävelemään sinne.

Paikallinen RWE on ollut alamaissa vuosia, josta myös nykyinen sarjataso kielii. Bundesliigaa se on pelannut viimeksi kaudella 1976/77 ja kakkosbulia viimeksi kaudella 2006/07. Seura on aikoinaan voittanut jopa Saksan mestaruuden (1955) ja Saksan cupin (1953).

[pullquote]RWE on onnistunut saamaan Pelén seuran kunniajäseneksi. Kenelläpä muulla seuralla on moinen kunniajäsen? Arsenalin Mesut Özil puolestaan pelasi viisi vuotta RWE:n junioreissa ennen siirtoaan Schalke 04:ään. RWE nettoaa Özilin siirroista yhä tänäkin päivänä.[/pullquote]

Saksassa nopein tie parrasvaloihin on voittaa alasarjojen cup-kilpailu. Voittaja pääsee suoraan Saksan cupin (DFB-Pokal) ensimmäiselle kierrokselle. Silloin seura saa varmasti kotiottelun ja astetta kovemman vastustajan – monesti 1. tai 2. Bundesliigasta. Kilpailulla on myös todella suuri merkitys pienten seurojen talouteen. Näin myös tällä kaudella, kun Saksan cupin toisella kierroksella nelosen SV Rödinghausen kohtaa suuren ja mahtavan Bayern Münchenin.

Pääsylippu cupin otteluihin sekä liigaotteluihin kustantaa 8€, joten rahasta tämä ei jää kiinni. Kuten Saksassa aina, paikallisliikenne kuuluu samaan hintaan.

Tunnin hölkkäämisen jälkeen olut todellakin maistui taivaalliselta. Tarjolla oli Esseniläisen Jacob Stauderin panimon tuotantoa.

Kauden 2017/2018 Niederrheinpokalissa RWE hävisi loppuottelun pahimmalle mahdolliselle kilpailijalle eli Rot-Weiss Oberhausenille (RWO). Loppuottelun yleisömäärä oli komea, 13 000. RWO onkin RWE:n tämän hetken pahin vastustaja ja lähes joka kohtaamisessa on pientä hulinaa. Muita ”vihollisia” ovat Schalke 04, Alemannia Aachen, Wuppertaler SV, Fortuna Düsseldorf, Hamburger SV ja Preußen Münster. Borussia Dortmund lasketaan sen sijaan RWE:n ystävyysseuraksi.

Normaalissa liigaottelussa fanit ovat todella aktiivisia ja stadionin ympäristön kuppiloissa tunnelmaa riittää. Kannattaa tulla todellakin ajoissa paikalle aistimaan fiilistä.

Peli päättyi lopulta RWE:n 2-0 voittoon ja se eteni cupin kolmannelle kierrokselle. Uskomatonta ajatella, että Bundesliigan Fortuna Düsseldorf oli näissä samoissa karkeloissa reilu 10 vuotta sitten! Kyllä RWE:kin ylös pääsee, jos seuraa johdetaan oikein, sekä puitteet ja kannatus on kunnossa.

Artikkelikuva – imago

The post Rot-Weiss Essen vetää tuhansia katsojia Saksan nelostasolla appeared first on Byyri.

Jalkapallo on yksinkert… seis! Vanha, väsynyt ja kulunut sananlasku ei pätenyt kauniina kesäkuisena iltana. Saksan kisataival loppui ennen kuin se ehti kunnolla alkaakaan. Miten se tapahtui?

Jännittävät lähtökohdat

Keskiviikkona päätökseen saatellun F-lohkon asetelmat olivat etukäteen äärimmäisen kimurantit. Jokaisella neljällä maalla oli mahdollisuudet jatkopaikkaan, tosin Etelä-Korealla ei omissa käsissään. Kun edellisiltana D-lohkon kamppailut Islanti-Kroatia sekä Nigeria-Argentiina pitivät yleisöä jännityksessä loppuun saakka, odotukset keskiviikon alkuillan koitoksiin olivat korkealla.

Kun molemmat ottelut olivat puoliajalla maalittomassa tasatilanteessa, ei toisille jaksoille olisi voitua mennä paljoa jännittävämmistä lähtökohdista. Jo 50. minuutilla nähtiin kuitenkin käänne, kun Ruotsi siirtyi 1–0 johtoon Ludwig Augunstinssonin osumalla. Siirryttiin tilanteeseen, jossa jatkoon olisivat menossa Ruotsi lohkoykkösenä ja Meksiko kakkosena.

Kymmenisen minuuttia myöhemmin Andreas Granqvist tuplasi johdon pilkulta. Toisen ottelun ollessa edelleen tasan, Meksiko oli kuitenkin edelleen kiinni jatkopaikassa. 74. minuutilla Edson Alvarez ohjasi pallon omaan maaliin ruotsalaisten rajaheitosta, 0–3.

Tässä tilanteessa Ruotsi käytännössä varmisti jatkopaikkansa, sillä riippumatta toisen ottelun tuloksesta sen olisi pitänyt päästää lopussa vähintään kolme maalia. Jekaterinburgissa alkoivat ruotsalaisjuhlat.

Tekeekö Saksa taas saksat?

Toisaalla, Kazanissa, Saksa hakkasi päätään eteläkorealaiseen seinään. Etelä-Korea oli tässä viimeistään tässä vaiheessa menettänyt mahdollisuutensa jatkopeleihin, mutta halusi varmasti jättää kentälle kaiken.

Kymmenen minuuttia ennen päätösvihellystä TV-ohjaaja poimi meksikolaisyleisöstä faneja, jotka seurasivat jännittyneinä toisen ottelun tilannetta. Oma joukkue ottamassa kunnolla köniin, toivonkipinä eteläkorealaisissa. Yksi maali Saksalle, ja kaksi ensimmäistä otteluaan voittanut Meksiko ulkona. Mitä draamaa!

Väkisinkin katsojan mieleen hiipi muutaman päivän takaisen Saksan ja Ruotsin kohtaamisen loppuhetket. Etelä-Korea sai kuuden minuutin lisäajan alussa pallon kulmapotkusta maaliin. Se kuitenkin liputettiin paitsioksi – mutta! Jälleen kerran, VAR puuttui peliin. Videon jälkeen paitsiovihellys kumottiin, Etelä-Korea johtoon Kim Young-Gwonin maalilla!

Saksa kahden maalin päässä jatkopaikasta, ja lisää oli tulossa.

Manuel Neuer nousi ylös, ja pitkän syötön jälkeen Heung-min Son viimeisteli loppulukemat 2-0. Jossakin kaukana Meksikon kannattajat huokaisivat helpotuksesta, ja hetkeä myöhemmin repesivät riemuun.

Oh nein!

Saksalle tulos on luonnollisesti katastrofi. Hallitsevan maailmanmestarin jääminen alkulohkoon on ollut 2000-luvulla trendi. Niin on käynyt Ranskalle 2002, Italialle 2010 ja Espanjalle 2014.

Nyt Saksassa koittaa analyysin aika. Onko joukkueella ollut motivaatiopuutetta tai menestyskrapula? Onko Joachim Löwin valmennuspesti tullut tiensä päähän? Tuhosiko Mesut Özilin ja İlkay Gündoğanin poseeraaminen Turkin presidentin Recep Tayyip Erdoğanin kanssa joukkuehengen? Keskustelu tulee olemaan loputonta.

Jatkopelit kutsuvat

Jatkoonpääsystä huolimatta Meksikolla kuitenkin riittää vielä todistettavaa. Kuusissa edellisissä MM-kisoissa se on selvinnyt alkulohkostaan jatkoon, mutta pelit ovat tyssänneet jo ensimmäiseen pudotuspeliotteluun. Kääntyykö kurssi viimein, vai jääkö Meksikon kisareissusta muistoksi vain hieno voitto Saksasta ja jo viidettä kertaa kisoihin matkanneen Rafael Márquezin nousu jaetulle ykköspaikalle pelatuissa MM-turnauksissa?

Ruotsi sen sijaan osoitti upealla tavalla kuuluvansa jatkopeleihin.

Se on kykeneväinen etenemään myös puolivälieriin, tuli neljännesvälierässä vastaan sitten Brasilia, Sveitsi tai Serbia. Loppuhetkien kaatuminen toisella kierroksella Saksaa vastaan olisi voinut osoittautua kalliiksi. Tasapelillä Ruotsi olisi voinut pallotella Meksikon kanssa Ranskan ja Tanskan malliin löysän tasapelin, jolla molemmat olisivat edenneet jatkoon. Toni Kroosin upea maali kuitenkin siirsi jännityksen lohkon viimeisiin otteluihin.

Nyt tie on kuitenkin auki. Ruotsin ja Meksikon ryhmissä keskiviikkoillan kamppailuja Serbian ja Brasilian sekä Sveitsin ja Costa Rican välillä seurataan äärimmäisen tarkasti. Kaikkien toiveissa lienee Brasilian välttäminen neljännesvälierässä. Miten pitkälle Ruotsin ja Meksikon lento kestää, sen näyttää aika.

The post Dramatiikkaa, dramatiikkaa – Saksa ulkona! appeared first on Byyri.

Saksan valmentaja Joachim Löw johdattaa joukkonsa kolmansiin MM-kisoihinsa. 12 vuotta Die Mannschaftin peräsimessä olleelle valmentajalle tämä tilanne ei ole uusi – tai on se. Joukkueesta puuttuvat tänä vuonna kaksi kaiken kokenutta ja nähnyttä pelaajaa, Philipp Lahm sekä Bastian Schweinsteiger.

Lahmin tilalle oikean puolustajan paikalle on kasvamassa hienon kauden FC Bayern Münchenissä pelannut Joshua Kimmich. Tästä kertovat jo vakituinen avauskokoonpanon paikka sekä seura- että maajoukkueessa sekä valinta Saksan viime vuoden miespelaajaksi. Tulevissa kisoissa keskikentän pohjalla pelaavat Real Madridin syöttökone ja pelinrytmittäjä Toni Kroos, aisaparinaan Juventuksen Sami Khedira.

Saksan valmennus lähtee kisoihin todennäköisesti jo aikaisemmissa kisoissa ja alkukesän harjoituspeleissä nähdyllä 4-2-3-1 -formaatiolla. Oikeana puolustajana häärii Kimmich, vasemmalla Kölnin Jonas Hector. Alakerran triangeli on Bayernista tuttu Jerome Boateng, Mats Hummels sekä maalilla Manuel Neuer.

Maalivahtivalinnan suuri panos

Valmentaja Löwillä ovat isot panokset maalivahtivalinnan suhteen. Neuer ei ole pelannut yhdeksään kuukauteen, mutta on maajoukkueen kapteeni ja johtaja, joka pelaa erinomaisesti jalalla. Hyvin torjuva Neuer on Saksalle paljon enemmän kuin pelkkä maalivahti. Pelaamattomuus saattaa kuitenkin näkyä hänen torjuntavireessään.

Löwillä olisi laittaa maaliin myös FC Barcelonassa loistavia otteita näyttänyt Marc-Andre ter Stegen. Myös PSG:ssä pelaava Kevin Trapp on Venäjälle matkaavassa joukkueessa, mutta hänelle minuutteja kentällä tullee pyöreät nolla.

Monipuolinen hyökkäys ja keskikenttä

Keskikentän pohjalla operoivat Toni Kroos ja Sami Khedira. Kroos on Saksan pallollinen johtaja sekä pelin aivot. Hän määrittelee, milloin lähdetään hyökkäämään ja milloin ei. Kroos on Saksan tärkein yksittäinen pelaaja, vaikka hän harvemmin maalitilastoissa esiintyykään. Khedira puolestaan on dynaaminen ”box to box-pelaaja”, joka jaksaa tehdä töitä molempiin suuntiin. Hän on erittäin vahva kaksinkamppailuissa ja tasapainottaa loistavasti Saksan peliä.

Vasemmalla laidalla viilettää mitä todennäköisemmin Marco Reus. Loukkaantumisen takia viime MM-kisat missanneen Reusin pelihalut ovat varmasti suuret. Jaloistaan vikkelä Dortmundin laituri on aina vaarallinen vastustajan puolustukselle.

Keskikaistaa hallitsee Arsenalin Mesut Özil. Vasenjalkainen velho löytää kauniisti tilat vastustajan puolustajien selustaan sekä osaa itse tarpeen vaatiessa myös viimeistellä. Oikealla laidalla pelaa Thomas Müller. Nerokas hyökkääjä on onnistunut loistavasti aikaisemmin MM-kisoissa, joten nytkin on lupa odottaa onnistumisia.

Piikissä juoksee huippunopea Leipzigin Timo Werner. 22-vuotias hyökkääjä on tullut maajoukkueelle tarpeeseen, sillä Mario Gomez on jo parhaat päivänsä nähnyt. Bundesliigassa maaliverkot pöllysivät Wernerin toimesta 13 kertaa.

Löw lähtee liikkeelle tutulla pallonhallintaan nojaavalla taktiikalla. Jalalla hyvin pelaava Mats Hummels on pääosin vastuussa pelin avaamisesta. Hyökkäyksiin nousevat mukaan aktiivisesti laitapuolustajat Hector ja Kimmich. Kroos ja Özil toimivat moottoreina keskikentällä.

Nopeat laiturit pyritään saamaan yksi vastaan yksi -tilanteisiin nopeilla puolen vaihdoilla. Selustaan hanakasti juokseva Werner on myös erittäin hankalasti puolustettava, joten variaatioita Saksalla kyllä riittää.

Kisojen levein materiaali

Saksan erittäin leveästä materiaalista kertovat vaihtopenkillä istuvat pelaajat. Ter Stegenin ja Gomezin lisäksi Matthias Ginter, Antonio Rüdiger, Niklas Süle, Julian Draxler, Leon Goretzka ja Ilkay Gündogan ovat vaihtopelaajien roolissa. Kolmostoppari Sülen minuutit riippuvat pitkälti Boatengin pelikunnosta, mutta esimerkiksi Draxler ja Goretzka tullaan varmasti näkemään kentällä.

Joachim Löw kohahdutti jättämällä lopullisesta Venäjälle matkaavasta ryhmästä huippulaituri Leroy Sanen. Manchester Cityssä huippukauden pelanneen Sanen piti olla varma Venäjälle lähtijä, mutta toisin kävi. Löw valitsi hänen tilalleen Bayer Leverkusenin Julian Brandtin.

Sanen lisäksi lopullisesta joukkueesta putosivat Freiburgin kärki Nils Petersen, Leverkusenin maalivahti Bernd Leno sekä toppari Jonathan Tah.

Lohko F – Saksalle sopiva

Saksa pelaa Venäjällä lohkossa F. Muut joukkueet kyseisessä lohkossa ovat Meksiko, Ruotsi ja Etelä-Korea.

Meksikon vauhdikas hyökkäys, Ruotsin erittäin kurinalainen pelisysteemi sekä yllätysvalmis Etelä-Korea Heung-Min Sonin johdolla voivat aiheuttaa ongelmia Saksalle.

Saksa lähtee silti selvänä ennakkosuosikkina lohkoonsa ja haluaa varmasti voittaa sen, sillä muuten neljännesvälierässä saattaisi tulla jo Brasilia vastaan, mikä ei miellyttäisi ketään.

Saksan joukkue on nuorentunut sitten edellisten MM-kisojen, mutta mukaan on saatu ajettua uusia miehiä. Mestarisuosikkina turnaukseen lähtevä joukkue saattaa kuitenkin kaatua nimenomaan maalivahtiin. Reilun kuukauden aikana selviää, pystyykö Saksa puolustamaan historiallisesti maailmanmestaruuttaan vai tuleeko vastaan parempi futismaa.

Saksan alkulohkon ottelut:

17.6. Saksa – Meksiko

23.6. Saksa – Ruotsi

27.6. Etelä-Korea – Saksa

The post Juhliiko Die Mannschaft? appeared first on Byyri.

Ensimmäisistä jalkapallon maailmanmestaruuskilpailuista on aikaa jo 86 vuotta. Kisat ovat muuttuneet, modernisoituneet ja kasvaneet kaikilla mahdollisilla mittareilla valtavasti. Kun Uruguayssa vuonna 1930 käytössä oli kisastadioneiden joukossa yksi 1000 henkeä vetävä stadion, tänä päivänä edes alkulohkon ottelua ei saa pelata alle 40 000 katsojan edessä.

Uruguayn kisoja kuunneltiin radiosta ja vuonna 1954 Sveitsin kisat olivat ensimmäiset, jotka televisioitiin. Meksikon kisat 1970 olivat ensimmäiset, jotka välittyivät väreissä ympäri maailmaa niihin koteihin, joissa oli sellainen luksustuote kuin väritelevisio.

Neljä vuotta sitten Brasilian kisojen 64 ottelun yhteenlaskettu globaali TV-katsojamäärä oli jo yli 30 miljardia. Argentiinan ja Saksan välistä loppuottelua katsoi yli miljardi ihmistä. Maailma oli tuolloin siis käytännössä pysähtynyt.

Maailma on muuttunut, ja kisat siinä mukana. Pysyvää on ollut se, että jalkapallon voimasuhteet ovat pysyneet pitkässä juoksussa suhteellisen samoina. Välillä tulee uusia valtioita huipulle ja isoille tulee notkahduksia, mutta pitkän aikavälin tarkastelussa lajin suurvallat ovat lajin suurvaltoja.

MM-kisojen historiaa tarkastellessa esiin nousee erityisesti kolme maata: Brasilia viidellä mestaruudella ja Saksa sekä Italia neljällä.

On hämmentävää, että kaikkien näiden vuosien aikana usein pitkällä olleet Brasilia ja Saksa ovat kohdanneet MM-lopputurnauksessa vain kaksi kertaa. Ensimmäistä kohtaamista saatiin odottaa tälle vuosituhannelle asti, ja se kohtaaminen oli ei enempää eikä vähempää kuin MM-finaali.

Brasilia oli parempi kahdella Ronaldon maalilla Yokohaman loppuottelussa vuonna 2002. Kaikki kuningaslajin ystävät näkevät yhä silmissään Saksan maalivahdin Oliver Kahnin kyykyssä nojaamassa takanaan olevaan tolppaan.

Revanssin mahdollisuus

Saksalaiset saivat odottaa 16 pitkää vuotta mahdollisuuttaan maksaa potut pottuina.

Tilaisuus tähän avautui Belo Horizontessa, pienen matkan päässä Rio de Janeirosta pohjoiseen. Kyseessä oli vuoden 2014 kisojen välieräottelu, jonka voittajalle oli tarjolla pääsylippu loppuotteluun Maracanãn stadionille. Paikkaan, jonka katastrofin arvet vuoden 1950 kotikisoista ovat yhä syvällä brasilialaisessa dna:ssa.

8.7.2014 jäi lopulta pysyvästi MM-historiaan – isoilla kirjaimilla. Se oli ottelu, joka sai ihmiset haukkomaan henkeään. Edelleenkin on vaikea käsittää, mitä tuona iltana oikein tapahtui.

Brasilialaisten vahva usko

Kisaisäntien lähtötilanne semifinaaliin ei kieltämättä ollut mitenkään ihanteellinen. Joukkueen suurin tähti Neymar joutui jättämään turnauksen kesken. Syynä oli ikävä loukkaantuminen, jonka hän sai puolivälieräottelussa Kolumbiaa vastaan. Myös puolustuksesta oli poissa tärkeä pelaaja, sillä Thiago Silva huilasi ottelun korttitilin täyttymisen takia.

Usko omiin oli Brasiliassa kuitenkin kova, eikä epäonnistumista kotikisoissa pidetty taaskaan oikeastaan edes vaihtoehtona. Tuskin kukaan osasi siis aavistaa, mitä oli tulossa.

11 minuuttia

Saksalla on kulmapotku. Brasilialaiset ovat pakkautuneet yhteen kasaan etutolpalle. Kierteinen pallo tippuu suoraan maalin eteen vartioimattomalle Thomas Müllerille, jolla on helppo työ siirtää se verkkoon. 0-1.

Valtava maali, mutta ei sinänsä vielä ihmeellinen – jommankummanhan on yleensä maalinteko aloitettava. Mistäpä sitä tietäisi, mitä on vielä edessä?

23 minuuttia

Toni Kroos laittaa kahdestakymmenestä metristä erinomaisen avaavan syötön boksiin. Müller saa pallon ja namutellen siirtää vielä taakseen suoraan Miroslav Klosen juoksulinjalle. Júlio Cesar Brasilian maalilla torjuu ensimmäisen yrityksen, mutta ei enää toista.

0-2, ja samassa hetkessä Klose nousee yksin kaikkien aikojen maalinsylkijäksi MM-historiassa. Käynnissä on selvästi vauhdikas ottelu, ja Brasilia on jo todella ahtaalla, mutta onhan sitä pahempiakin salama-alkuja nähty…Vai?

24 minuuttia

Alle minuutti edellisestä. Oikea laitapuolustaja ja joukkueen kapteeni Philipp Lahm tekee vahvan nousun oikealta. Hän laittaa keskityksen hieman takaviistoon maalin edustalle. Müller laukoo ohi, mutta pallo ajautuu taakse Kroosille. Ykkösellä voimakas vasemman jalan laukaus palloon, ja pallo on vasemmassa alanurkassa.

0-3. Viimeisetkin tajuavat, että jotain täysin poikkeuksellista on tekeillä.

26 minuuttia

Brasilialaisten helppo pallon menetys omalla puoliskolla, kun pelipäällä oleva Toni Kroos riistää pallon. Alkaa lyhyt vastaisku. Kroos vapauttaa Sami Khediran maalintekoon, mutta Khediralla on vielä malttia siirtää takaisin Kroosille. Pallo hänen toimestaan tyhjiin.

0-4. Kauan odotettu peli alkaa olla ohi. TV-ohjaaja poimii katsomosta estoitta itkeviä brasilialaisia.

29 minuuttia

Hieman edellistä maalia muistuttava hyökkäys. Nyt Khedira namuttelee puolestaan Mesut Özilin kanssa, ja tekee lopulta itse maalin.

0-5. Täydellinen nöyryytys!

69 minuuttia

Toiselle jaksolle saadaan juuri sen verran sisuuntunut Brasilia kuin ilmaa oli pelaajissa jäljellä. Brassit pystyvät luomaan muutaman maalipaikan, mutta kiri jää käynnistymättä, kun Manuel Neuer venyy parhaimpaansa silloin kun tarvetta on.

Saksa sen sijaan jatkaa maalitehtailuaan, kun Andre Schürrle viimeistelee Khediran ja Lahmin esityöstä. 0-6.

79 minuuttia

Vaihtomies Schürrle jälleen pahanteossa. Tällä kertaa upea laukaus hieman huonosta kulmasta yläriman kautta verkkoon. 0-7.

90 minuuttia

Oscar pääsee puolittain irti vasemmasta laidasta. Kaunis siirto sivuun, jolla brassi kiertää puolustajan ja painaa pallon Saksan maalin. Kavennus on syntynyt. 1-7 jää lopputulokseksi.

Reaktiot

Brasilian päävalmentaja Luiz Felipe Scolari myönsi heti ottelun jälkeen, että tappio oli maailman suurimman jalkapallomaan hirvein ikinä. Hän kutsui tapahtunutta ”elämänsä hirveimmäksi päiväksi” ja erosi välittömästi tehtävästään.

Brasilian pelaajat ovat yleisesti yhtyneet Scolarin näkemykseen siitä, millainen päivä tuo heille oli. Puolustaja David Luizin kyyneleet haastattelussa, jossa hän rukoili anteeksiantoa Brasilian kansalta, ovat jääneet pysyvästi ihmisten verkkokalvoille.

Rio de Janeirossa ja Sao Paolossa käynnistyivät laajat mellakat, joissa poltettiin Brasilian lippuja, tuhottiin paikkoja, ryösteltiin liikkeitä ja otettiin yhteen virkavallan kanssa. Lehdistö lyttäsi omansa täysin. Merkittävimmät päivälehdet otsikoivat: ”Historian suurin häpeä”, ”Historiallinen nöyryytys” ja ”Brasilian synkin päivä”.

Brasilian ja Saksan välinen välierä osoitti ensi kertaa MM-kisoissa toden teolla myös sosiaalisen median voiman. Ottelu on kaikkien aikojen kommentoiduin urheilutapahtuma twitterissä. Pelin aikana siitä twiitattiin hämmästyttävät 35,6 miljoonaa kertaa. #PrayForBrazil levisi kulovalkean tavoin.

Tietyllä tapaa voidaan myös sanoa, että nykyään niin kovin suositut somen reaktiovideot saivat toden teolla alkunsa tästä ottelusta. Pian ottelun jälkeen alkoivat levitä videot, joissa ei näkynyt itse peliä, vaan tyrmistyneitä brasilialaisia pubeissa, kodeissa ja jättiscreeneillä seuraamassa peliä. Ihan kuin olisi pystynyt elämään kaiken uudelleen ja uudelleen heidän ilmeidensä kautta.

Kohti MM-kisoja

Tähän kirjoitukseen päättyy myös Byyrin Kohti MM-kisoja -juttusarja. Olemme esitelleet teille 25 enemmän tai vähemmän tunnettua hetkeä kansoja eniten yhdistävän lajin MM-historiasta.

Juttusarja tietyllä tapaa kumoaa myös vanhan väittämän, jonka mukaan ”vain voittajat muistetaan”. Voittajia juhlitaan ja heistä kirjoitetaan ylistävästi. Historia muistaa heidät aina voittajina! Näiden 25 tarinan joukossa on kuitenkin myös monta kirvelevää tappiota ja epäonnistumista. Niistä yleensä syntyvät kaikkein parhaimmat tarinat.

Tänään Venäjällä 32 kansaa heittää parhaat futaajansa viheriölle ja selvittää reilun neljän viikon aikana, mikä maajoukkue on tällä hetkellä maailman paras. Varmaa on se, että voittajia on vain yksi.

Moni joutuu siis jälleen pettymään. Aika näyttää, muistetaanko nyt alkavat kisat suvereenista voittajasta, kirvelevästä tappiosta vai jostain muusta. Kuten juttusarja on osoittanut, kisojen suuri tarina voidaan kirjoittaa lopulta oikeastaan mistä tahansa ottelusta. Nautitaan kisoista, ja annetaan historian kirjoittaa jälleen itse itsensä.

Kuva: Agencia Brasil / Wikimedia Commons

The post Kohti MM-kisoja: 7-1 – Kaikkien aikojen nöyryytys 2014 appeared first on Byyri.

Titaani on metallinen alkuaine, jonka järjestysluku on 22 ja tunnus Ti. Titaanin löysi 1700-luvulla mies nimeltä William Gregor. Tämä kirjoitus kertoo kuitenkin toisenlaisesta titaanista. Alkuaineella ja tämän kirjoituksen titaanilla on kuitenkin useita yhteisiä piirteitä. Kumpikin tunnetaan kovuudestaan, kestävyydestään sekä esimerkiksi korkeasta ”sulamispisteestä”. Tekstin Titaani ”löytyi” Karlsruhesta, Saksasta vuonna 1969 ja hänen ”järjestyslukunsa” oli 1.Hänen selkäpuolella oli tunnus Kahn.

Karlsruhen kasvatti

Yhdeltä lempinimeltään ”Vol-kahn-o”, Oliver Rolf Kahn, syntyi 15. kesäkuuta vuonna 1969 Karlsruhen kaupungissa, joka sijaitsee Saksassa Baden-Württembergin osavaltiossa lähellä Ranskan rajaa. Oliverin sukujuuret ovat osittain latvialaiset, sillä hänen isänsä Rolf Kahn on syntynyt Liepājassa, Latviassa. Lisäksi perheeseen kuului äiti Monika Kahn sekä Oliveria neljä vuotta vanhempi veli Axel Kahn.

Oliver Kahn aloitti pelaajauransa Karslruher SC:n juniorijoukkueessa vuonna 1975, vain kuuden vuoden ikäisenä. Isä Rolf oli pelannut Karlsruher SC:ssa keskikenttäpelaajana Bundesliigaa vuosina 1962–1965, joten oli luonnollista, että myös Oliver liittyi Karlsruherin riveihin. Oliver ei suinkaan ollut alusta asti maalivahti, vaan hän aloitti pelaajauransa kenttäpelaajana. Pikkuhiljaa Oliver ja hänen valmentajansa huomasivat, että hänen pelitapansa ja taitonsa istuvat paremmin maalivahdin nappulakenkiin.

Oliver harjoitteli ankarasti, ja se tuotti tulosta. Hän siirtyi hierarkiassa ylemmäksi ja vihdoin vuonna 1987 hän allekirjoitti ensimmäisen ammattilaissopimuksensa kasvattajaseuransa Karlsruher SC:n kanssa. Ensimmäiset vuodet Kahn pelasi joukkueen kakkosmaalivahtina Alexander Famullan kantaessa ykköstorjujan viittaa.

Kahn pelasi debyyttiottelunsa Bundesliigassa 27.11.1987 ottelussa FC Kölniä vastaan.

Debyytti ei sujunut aivan kuten elokuvissa, sillä Kahn joutui antatumaan neljästi, ja hänen joukkueensa hävisi ottelun yhteismaalein 4-0. Kahn ei päässyt peliaikahierarkiassa Famullan edelle ennen kautta 1990-1991. Seuraavina kausina Kahn oli selkeä valinta Karlsruhen ykkösmaalivahdiksi.

Yksi Kahnin suurimpia saavutuksia Karlsruhe-ajoilta on ehkäpä joukkueen taival kauden 1993-1994 UEFA-cupissa. Ensimmäisellä kierroksella Karlsruhe eteni jatkoon pudottamalla PSV Eindhovenin kisasta yhteismaalein 2-1. Seuraavalla kierroksella vastaan asettui yksi Espanjan suurseuroista – Valencia.

Karlsruhe hävisi ensimmäisen ottelun Valenciassa 3-1, ja toiveet jatkoon pääsystä olivat karanneet kauemmaksi. Toinen ottelu on kuitenkin jäänyt mieleen varsin erikoisena, ja tuo ottelu saikin lempinimen ”Wildparkstadionin Ihme”. Ottelu oli totaalista Karlsruhen näytöstä ja joukkue voitti Valencian murskalukemin 7-0.

Kolmannella kierroksella vastaan asettui Zinedine Zidanen johtama Bordeaux. Karlsruhe onnistui päihittämään nimekkäillä pelaajilla varustetun ranskalaisseuran yhteismaalein 3-1, ja eteni näin puolivälieriin portugalilaista Boavistaa vastaan. Piskuinen Karslruhe onnistui päihittämään myös portolaiset, tällä kertaa yhteismaalein 2-1.

Paikka semifinaaleissa oli varmistunut, ja vastustaja SV Casino Salzburg tuli kätevästi naapurivaltio Itävallasta vastaan. Salzburgin miehistö olikin varsin itävaltalaispainotteinen, sillä kahdestakymmenestä runkopelaajasta peräti seitsemäntoista oli itävaltalaisia. Maaliskuun 29. päivänä vuonna 1994 Wienissä pelattu ensimmäinen ottelu päättyi 0-0-tasatulokseen.

Kaksi viikkoa myöhemmin Karlsruhen kotistadion Wildparkstadion oli lähes täynnä, ja katsojat pääsivät jännittämään kotijoukkueensa otteita. Salzburgin Hermann Stadler vei vierasjoukkueen kuitenkin jo 12 minuutin jälkeen 1-0 johtoon, mikä tiesi sitä, että kotijoukkueen tulisi tehdä vähintään kaksi maalia päästäkseen finaaliin.

Varsin tasainen kamppailu sai käänteen 54. peliminuutin kohdalla, kun kotijoukkueen hyökkääjä Rainer Krieg tasoitti ottelun 1-1. Lopun kovasta yrityksestä huolimatta Karlsruhe ei kuitenkaan onnistunut tekemään johtomaalia ja peli päättyi noihin tasalukemiin ja Karlsruhen tie kauden 1993–1994 UEFA-cupissa tuli päätökseensä.

On kerrottu, että Oliver Kahnin johtava pelitapa ja motivoiva persoona tekivät hänestä yhden Karlsruhen avainpelaajista joukkueen menestymiseen tuolla kaudella UEFA-cupissa.

Menestyminen mielessä Müncheniin

Kahnin mainiot peliesitykset Karlsruhessa herättivät suurseura Bayern Münchenin kiinnostuksen. Kahnista kaavailtiin silloisen Bayernin ykköstorjujan Raimond Aumannin korvaajaa. Lopulta Bayern hankki Kahnin Karlsruhesta kauden 1994–1995 alussa reilulla 2,3 miljoonalla eurolla, mikä oli maalivahdista maksettuna sen ajan ennätyssumma.

Jo heti alkumetreillä Kahn pääsi maistamaan menestymisen makua Bayernin riveissä, sillä kaudella 1995-1996 Kahn ja Bayern voittivat Uefa-cupin päihittämällä finaalissa Bordeauxin. Seuraavalla kaudella palkintokaapin täytettä tuli lisää Bundesliigan sekä Saksan cupin voittojen myötä. Tuon kauden päätteeksi Kahn valittiin toista kertaa Saksan vuoden parhaaksi maalivahdiksi.

Die Mannschaftin viimeinen lukko

Kutsu Saksan maajoukkueeseen kävi Kahnille ensimmäisen kerran vuoden 1994 MM-lopputurnaukseen. Kahn kutsuttiin joukkueen mukaan viime hetken varapelaajaksi, Bodo Illgnerin toimiessa ykkösmaalivahtina Kahnin istui penkillä virkaveljensä Andreas Köpken kanssa koko turnauksen. Kahn pääsi tekemään ensiesiintymisensä maajoukkuepaidassa lopulta kesäkuussa 1995 ottelussa Sveitsiä vastaan. Saksa voitti tuon ottelun 2-1.

Kahn joutui tyytymään maajoukkueen kakkosmaalivahdin rooliin aina vuoden 1998 MM-lopputurnauksen loppuun saakka, kunnes Andreas Köpke ilmoitti lopettavansa maajoukkueuransa.

Kahnin ensimmäinen arvokisalopputurnaus, vuoden 2000 Euroopan mestaruus turnaus, ei sujunut hyvin. Kahn ja Saksa eivät saaneet alkulohkossaan kuin yhden pisteen tasapelistä Romaniaa vastaan, ja Saksa jäi nöyryyttävästi alkulohkon viimeiseksi. Kahn toimi turnauksessa joukkueensa kapteenina. Yhtenä syynä Saksan heikkoon tulokseen vuoden 2000 EM-lopputurnauksessa, on pidetty päävalmentajaa Erich Ribbeckiä, joka ei saanut omaa joukkuettaan puolelleen.

Kahn ja Saksa olivat lähellä voittaa maailmanmestaruuden vuonna 2002 Etelä-Koreassa ja Japanissa järjestetyssä yhteislopputurnauksessa. Vähin odotuksin turnaukseen lähtenyt Saksa eteni aina finaaliin asti, ja Kahn päästi taakseen koko turnauksessa vain kolme maalia. Kahn kärsi Brasiliaa vastaan pelatussa finaaliottelussa sormensa revähtämisestä, mutta pystyi kuitenkin pelaamaan.

Tämä kuitenkin näkyi pelissä ja varsinkin Brasilian 1-0-maalissa.

Rivaldo pääsi laukomaan noin kahdestakymmenestä metristä, sen jälkeen kun Saksan puolustus oli sählännyt pallon vastustajalle. Laukaus ei ollut tulisimmasta päästä ja suuntautui suoraan kohti Kahnia, mutta Titaani ei onnistunut liimaamaan palloa näppeihinsä, vaan pallo kimposi hänen sylistään parin metrin päähän suoraan paikalle juosseen Ronaldon jalkaan, jolla oli helppo työ pistää pallo tyhjään maaliin. Brasilian 2-0-maalista ei voi varsinaisesti Kahnia syyttää, sillä Ronaldon kuudentoista rajalta lähettämä pallo meni tarkasti tolppaa nuollen oikeaan alakulmaan ja Kahn ei millään ehtinyt pallon tielle.

Brasilia vei maailmanmestaruuden nimiinsä näillä lukemilla. Kahnille myönnettiin Lev Yashin –palkinto turnauksen parhaana maalivahtina sekä hänet valittiin ensimmäisenä maalivahtina Kultainen Pallo –palkinnon saajaksi parhaasta yksilösuorituksesta turnauksessa.

Kahnin maajoukkueura jatkui aina vuoteen 2006 saakka. Hän toimi pitkään Saksan maajoukkueen kapteenina, mutta ei koskaan voittanut maailmanmestaruutta pelaajana. Hän kuitenkin saavutti urallaan Euroopan mestaruuden ja henkilökohtaisesti hänet valittiin kaksi kertaa vuoden jalkapalloilijaksi.

Palkintoja ja lipsahduksia

Kahnin ura Bayern Munchenin miehistössä oli erittäin voittoisa. Hän voitti seurajoukkueessaan kaiken voitettavan. Tiivistettynä Kahn voitti Bundesliigan mestaruuden kahdeksan kertaa sekä Saksan cupin kuusi kertaa, UEFA-cupin sekä Intercontinental Cupin molemmat kerran ja suurimpana kruununa Mestarien liigan vuonna 2001.

Kaiken glorian ja voitonhuuman keskellä Kahn kärsi kuitenkin pahoista loukkaantumisista, ajoittaisista motivaatio-ongelmista ja yksityiselämän puolelta pelikentälle heijastuneista vaikeuksista.

Yksi näistä tilanteista on jo aiemmin mainittu vuoden 2002 MM-finaalissa sattunut lipsahdus. Tämän jälkeen Kahnille sattui lipsahdus myös kauden 2003-2004 Mestareiden liigan pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella ottelussa Real Madridia vastaan. Real sai vapaapotkun, jota lähti antamaan, kukas muukaan kuin yksi kaikkien aikojen vapaapotkuspesialisteista, Roberto Carlos. Noin kolmestakymmenestä metristä Carlosin laittama vapaapotku, ei ollut millään mittareilla hänen parhaimmistoaan, mutta niin vain Kahn onnistui hyppäämään hieman sivuun pallosta ja kauhomaan pelivälineen omaan maaliin.

Vain viikkoa aiemmin Kahn oli epäonnistunut suorituksessaan maajoukkuepaidassa ystävyysottelussa Kroatiaa vastaan.

Kaikkien näiden epäonnisten tilanteiden seurauksena Kahnista tehtiin pienoinen syntipukki niin seurajoukkueessa kuin maajoukkueessakin, ja nämä muutamat Kahnin heikot otteet löivät ikävän varjon hänen muuten mahtavalle uralleen. Kaikesta huolimatta Kahn on ehdottomasti yksi kaikkien aikojen parhaimmista maalivahdeista, ja hänet valittiin myös uransa aikana kolme kertaa maailman parhaaksi maalivahdiksi.

Titaanin pelityyli oli koko uran ajan (uhka)rohkea, aggressiivinen, johtava ja määrätietoinen. Pelaajana hänen suurimpia vahvuuksiaan olivat tekniset taidot, ketteryys, äärimmilleen viritetyt refleksit, oman pelialueen hallinta sekä torjuntataidot.

Peliuransa, joka kesti yli kaksikymmentä vuotta, Kahn lopetti vuonna 2008.

Peliuransa jälkeen Kahn on toiminut televisiossa asiantuntijana maajoukkuepeleissä sekä saksalaisen ZDV televisiokanavan jalkapalloasiantuntijana Mestarien liigan peleissä. Tämän lisäksi hän on perustanut Oliver Kahn -säätiön, jonka tehtävänä tukea koulutuskeskuksia, jotka auttavat sosiaalisesti heikossa asemassa olevia lapsia ja nuoria jalkapallon voimalla.

Vuoden 2011 lopussa Kahn päätti opiskelut ja valmistui kauppatieteiden maisteriksi. Kahn on kirjoittanut omaelämäkerran ”Nummer Eins”, ja hän on käynyt puhumassa erilaisissa tapahtumissa motivaatiosta ja johtamisesta.

”If we perform as a unit and if every single player gives it his very best, everything can happen.”

– Oliver Kahn

The post Tolppien välissä: Saksan Titaani appeared first on Byyri.

Vuosituhannen ensimmäiset MM-karkelot, Etelä-Korean ja Japanin kisat, ovat yhä ainoa MM-turnaus, jonka isännyys on jaettu kahden eri valtion välillä.

Ennen turnausta odotukset kohdistuivat kisaisännistä Japaniin, joka oli neljä vuotta aikaisemmin Ranskassa jättänyt itsestään maailman jalkapalloyleisölle positiivisen ja pirteän vaikutelman. Japani selviytyikin alkulohkostaan jatkoon, mutta tie pysähtyi toiselle kierrokselle Turkin käsittelyssä.

Etelä-Korealta juuri kukaan ei osannut odottaa mitään. Sen avausottelu oli kisojen viidentenä päivänä Puolaa vastaan, ja Etelä-Korea voitti lukemin 2-0. Ottelu käynnisti hurmion ja ilmiön, jonka seurauksena aika moni eteläkorealainen Guus-niminen nuorimies pääsee pian viettämään jo 16-vuotissynttäreitään.

Lohkovoittoon

Etelä-Korean toinen ottelu oli Yhdysvaltoja vastaan. Jenkit johtivat pitkään 0-1, mutta reilut kymmenen minuuttia ennen päätösvihellystä isäntämaan Ahn Jung-Hwan puski vapaapotkun lähietäisyydeltä ohi Brad Friedelin. Tasapeli takaisi Etelä-Korealle hyvät asetelmat lohkon päätöspeliin Portugalia vastaan.

Korealaiset tulivat otteluun hyvällä jalalla, ja portugalilaisilla oli suuria vaikeuksia pysyä kyydissä mukana. Ottelun käännekohta tapahtui 27. peliminuutilla. Joao Pinto tuli Park Ji-Sungin jaloille keskialueella ja tuomari näytti välittömästi suoraa punaista portugalilaiselle.

Reilun tunnin pelin jälkeen Portugalin tuska lisääntyi entisestään, kun laitapuolustaja Beto sai toisen keltaisensa ja Portugali joutui jo kahden miehen vajaalle. Isännät hyödynsivät avautuneen tilaisuutensa, ja ensimmäisellä jaksolla ulosajon arvoisesti rikottu Park Ji-Sung iski 1-0-maalin muutamaa minuuttia myöhemmin. Tämä riitti voittoon niin ottelussa kuin lohkossa. Tuomarille hyvin katkeran portugalilaismiehistön kisaurakka päättyi tähän kamppailuun.

Etelä-Koreassa futiskiima nousi ennennäkemättömäksi. Sadat tuhannet ihmiset kokoontuivat seuraamaan pelejä kaduille pystytetyiltä jättiscreeneiltä, ja maan suurin sankari oli hollantilainen päävalmentaja Guus Hiddink. Guus-nimisiä poikia alkoi syntyä pitkin Etelä-Koreaa kuin sieniä sateella.

Skandaalimainen puolivälieräpaikka

18. kesäkuuta Etelä-Korea kohtasi Daejeonissa toisen kierroksen ottelussa Italian. Christian Vieri vei Italian ottelun alussa 0-1-johtoon. Kohtaaminen muistetaan rumista otteista puolin ja toisin, mutta varsinkin Etelä-Korean fyysiset otteet olivat ajoittain todella tylyjä.

Ihme ja kumma, ulosajoja ei nähty, vaikka pariin otteeseen olisi ollut paljonkin syytä ajaa eteläkorealainen ulos kentältä. Esimerkiksi Gianluca Zambrotta joutui pelinaikana kahdella jalalla tehdyn liukutaklauksen kohteeksi, ja Alessandro del Piero sai puolestaan kyynärpäästä naamaansa.

Kaksi minuuttia ennen ottelun päätöstä Etelä-Korea tasoitti Seol Ki-Hyeonin maalilla ja edessä oli jatkoaika.

Kun jatkoaikaa oli pelattu 13 minuuttia, nähtiin ehkä koko kisojen puhutuin tilanne. Etelä-Korean jo aiemmin ottelussa varoitettu puolustaja Song Chong-Gug lanasi rangaistusalueella Italian Francesco Tottin kumoon. Ottelun ecuadorilainen tuomari Byron Moreno oli päätöksessään järkkymätön. Hän kaivoi taskustaan keltaisen kortin Totille sukeltamisesta, vaikka kontakti tilanteessa oli päivänselvä.

Varoitus oli Totille ottelussa toinen ja italialainen sai katsella punaista. Muutama viikko myöhemmin italialainen WC-pyttyjen valmistaja lanseerasi nerokkaasti tuomarin nimellä kulkevan vessanpytyn, ja yhä tänäkin päivänä tuhannet italialaiset suorittavat päivittäiset sontimisensa omaan Byron Morenoonsa.

Pian tämän jälkeen vajaalla pelannut Italia onnistui luomaan tilanteen, jossa heidän pelaajansa saatiin syötettyä läpiajoon, mutta avustava nosti lippunsa paitsion merkiksi. Hidastus osoitti, että tilanteessa ei ollut paitsiota.

Miesylivoimalla pelannut Etelä-Korea hyödynsi lopulta etunsa Portugali-pelin tapaan ja kolme minuuttia ennen jatkoajan päättymistä Ahn Jung-Hwan niittasi kultaisen maalin vieden Etelä-Korean kahdeksan joukkoon.

Ottelusta saattaa kertoa jotain myös se, että tuomari Byron Moreno joutui samana syksynä kieltoon kotimaansa Ecuadorin liigassa epäilyttävistä virheistä. Vuosia myöhemmin hän joutui vankilaan yritettyään tuoda kuusi kiloa heroiinia Yhdysvaltoihin.

Seuraavaksi kumoon Espanja

Rajut otteet olivat jälleen läsnä, kun Etelä-Korea kohtasi puolivälierässään Espanjan. Varsinkin Joaquin sai useampaan otteeseen tuta eteläkorealaisten kovan kohtelun.

Espanja sai toimitettua pallon verkon perukoille varsinaisella peliajalla, mutta maali hylättiin boksissa tapahtuneen rikkeen seurauksena. Myös jatkoajalla pallo saatiin eteläkorealaisten maaliin, mutta osuma hylättiin, koska pallo oli tuomarin mielestä hetkeä aikaisemmin käynyt päätyrajan väärällä puolella. Hidastus osoitti, että näin ei ollut tapahtunut.

Jatkoajan lopussa oli hyvin samantyyppinen tilanne kuin Italia-pelin jatkoajalla. Espanjan hyökkääjä vapautettiin läpiajoon, mutta lippu nousi paitsion merkiksi. Tilanne ei ollut paitsio.

0-0-tilanteessa mentiin lopulta rangaistuspotkukilpailuun, jossa Etelä-Korea oli vahvempi ja eteni näin sensaatiomaisesti välieriin Saksaa vastaan.

Luu kouraan

Välierässä Etelä-Korean taistelu ei enää riittänyt ja kun avut jäivät tuomaristolta saamatta, eteni Saksa loppuotteluun maalein 1-0. Pronssiottelussa kisaisännät hävisivät vielä Turkille värikkään ottelun jälkeen lukemin 2-3.

Etelä-Korean kisataival ihastutti ja vihastutti ympäri maailmaa. Maan esitykset herättivät tunteita tuolloin ja herättävät yhä.

Skandaalimaisista tapahtumista on tehty koostevideo, joka paljastaa useat virheellisesti hylätyt maalit ja absurdit varoitukset sekä varoittamatta jättämiset.

Mikään ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että Etelä-Korean venyminen neljän joukkoon on yksi kansainvälisen jalkapallon suurimpia yllätyksiä tällä vuosituhannella.

Kuva: ijs / Wikimedia Commons

The post Kohti MM-kisoja: Etelä-Korean skandaalinkäryinen taival 2002 appeared first on Byyri.

Sumusalo kertoo, että Chemnitzerissä on tällä hetkellä varsin kaksijakoiset tunnelmat. Puolustajan mukaan seuran tarjoamat olosuhteet ovat mahdollistaneet kaikesta huolimatta kehittymisen pelaajana, mutta kevät on ollut joukkueelle haastava.

Chemnitzer on päästänyt 3. Ligassa toiseksi eniten maaleja, vaikka kurssi onkin hieman kohentunut – huhtikuun neljässä ottelussa maali pysyi puhtaana kahdesti.

Parempia tuloksia olisi kuitenkin kaivattu jo aiemmin, sillä joukkueen putoaminen sarjasta on varmistunut.

Viimeisen säilyjän paikalla, kuusi pistettä Chemnitzerin edellä majaileva VfL Osnabrück olisi vielä saavutettavissa, mutta Chemnitzeriltä vähennetään talousvaikeuksien takia yhdeksän pistettä, minkä jälkeen urakka on mahdoton.

– Pelin taso joukkueena on heilahdellut ihan liikaa. Meillä oli vaikeuksia löytää varmuutta puolustukseen, kun neljä topparia viidestä oli loukkaantuneena pidempään alkukeväästä, Sumusalo toteaa.

– Positiivista on ollut se, että olen päässyt pelaamaan joka pelin avauksessa ja saanut hyviä pelejä alle niin vasempana kuin oikeana pakkina.

Talousvaikeudet seurasivat aiemmasta seurasta

Sumusalo on pelannut täydet minuutit lähes kaikissa 15 ottelussaan seurassa. Viime kaudella Sumusalo kärsi pienestä polvivammasta Rot-Weiss Erfurtin riveissä. Häneltä jäi sivuun syksyn ensimmäisiä pelejä, mutta polvi tuli nopeasti kuntoon, ja Sumusalo sai taisteltua avauspaikan itselleen.

– Erfurt oli viime kaudella yksi putoajasuosikeista, mutta saimme hinattua itsemme sijalle 14. Seura lähestyi minua toukokuun alussa ja kysyi, että haluaisinko jatkaa. Siinä vaiheessa tiesin jo, että useimmat avainpelaajat olivat kieltäytyneet jatkosopimuksesta, koska Erfurtilla oli talousongelmia. Täten vastasin kieltävästi kyselyyn.

Seura oli yhteydessä Sumusaloon syksyn mittaan ja olisi halunnut pakin takaisin tammikuun siirtoikkunassa, mutta tämä oli päättänyt vaihtaa maisemaa.

– Loppupeleissä varmaan ihan hyvä päätös, etten jäänyt sinne, kun kuulee vanhoilta pelikavereilta, miten siellä asioita nykyään hoidetaan.

Erfurt tiedotti lopulta maaliskuussa konkurssistaan.

Sumusalo vieraili vanhalla kotistadionillaan huhtikuun alussa, kun Chemnitzer haki komean 0-5-voiton Erfurtista. Kaupungit ovat vain parin tunnin ajomatkan päässä toisistaan, ja vieraskannattajat saivat pelin tuntumaan lähestulkoon kotiottelulta.

– Meillä on uskomattomat fanit, jotka ovat pysyneet seuran takana vaikeuksista huolimatta. He lähtevät pitkille kuuden tunnin vieraspelireissuillekin noin 600 hengen voimin kannustamaan meitä, mikä on hyvin verrattuna muiden seurojen faneihin. Uskaltaisin väittää, että vain Hansa Rostockilla on lojaalimmat fanit, mitä tulee vieraspeleihin osallistumiseen.

Chemnitzer isännöi juuri Hansa Rostockia kauden viimeisessä kotiottelussaan 12. toukokuuta. Luvassa on tunteikas päivä, sillä Chemnitzerin tulevaisuus on vielä osin hämärän peitossa. Pelit jatkunevat kuitenkin neljännellä sarjatasolla Regionalligassa, josta seura on hakenut sarjapaikkaa.

Loppuvuoden tavoitteina valmistuminen yliopistosta ja paluu maajoukkueeseen

Sumusalo aloitti urheilujohtamisen yliopisto-opinnot syksyllä 2015 pelatessaan RB Leipzigissa. Miehen on määrä valmistua tanskalaisesta UCN Universitystä joulun tienoilla. Opinahjo on sama, jossa monet suomalaisjalkapalloilijat, kuten Mikael Forssell, ovat suorittaneet opintojaan.

Vanhan joukkuetoverinsa Forssellin tapaan Sumusalon seuraava seura on vielä auki. Sumusalo ei sulje pois paluuta Suomeen, mutta miehen tavoitteena on jatkaa uraa ulkomailla.

Peliaika tulee tarpeeseen, jotta Sumusalo voi pitää yllä toiveet paluusta maajoukkuepaitaan. Huuhkajien puolustajatilanne on puhuttanut siitä asti, kun Niklas Moisander ja Kari Arkivuo lopettivat maajoukkueuransa talvella.

Päävalmentaja Markku Kanerva on Sumusalolle tuttu jo vajaan vuosikymmenen takaisilta Pikkuhuuhkaja-ajoilta. Kanerva on ollut yhteydessä puolustajaan kevään aikana, mutta mies ei ollut mukana Abu Dhabissa tai Belekissä.

– Maajoukkue on ollut minulle aina iso asia juniorivuosista lähtien ja olen tietenkin aina käytettävissä, jos kutsu käy. Viimeinen maajoukkuepelini oli tammikuussa 2017, ja sen eteen teen hommia, että niitä tulisi jatkossa lisää.

Kuvat – Dominic Falke / cfc-fotos.de

The post Mikko Sumusalo etsii uusia haasteita kaksijakoisen kevään jälkeen appeared first on Byyri.

Roberto Boninsegna saa pallon haltuun 20 metriä Länsi-Saksan maalista. Tarkka ja kova laukaus lähtee nopeasti vasempaan alakulmaan. Italia siirtyy 1-0-johtoon välierän kahdeksannella peliminuutilla.

Italian ja Länsi-Saksan välinen ottelu Mexico Cityssä kesällä 1970 käynnistyi niin kuin mikä tahansa jalkapallon MM-kisojen välieräottelu. Boninsegnan vedon painuessa verkkoon kukaan lehtereillä istuneista 102 444 katsojasta ei osannut ennustaa, että he olivat saapuneet todistamaan ottelua, josta alettiin myöhemmin käyttää nimitystä ”Vuosisadan ottelu”.

Toisen jakson draamaa

Toisella jaksolla Länsi-Saksan leirissä herätti suurta parranpärinää tilanne, jossa italialaispuolustaja kaatoi saksalaishyökkääjän aivan rangaistusalueen rajalla. Jokaisen saksalaisen mielestä rike tapahtui alueen sisällä ja jokaisen italialaisen mielestä tilanteessa ei ollut kontaktia juuri ollenkaan ja jos oli, niin se oli tapahtunut alueen ulkopuolella.

Ottelun meksikolainen erotuomari päätyi pitkän torikokouksen jälkeen ratkaisuun, jossa Länsi-Saksa sai vapaapotkun rangaistusalueen rajalta. Tämän erikoistilanteen saksalaiset sössivät ihan itse, ja Italian johto säilyi valotaululla.

Hetkeä myöhemmin Länsi-Saksan kapteeni Uwe Seeler pääsi puskemaan lähietäisyydeltä, mutta Italian maalivahti Enrico Albertosi venyi fantastiseen torjuntaan. Italian 1-0-johto säilyi ja saksalaisilta alkoi valua hiekka tiimalasista.

Aikaa riitti kuitenkin vielä yhden tilanteen luomiseen. Jürgen Grabowski otti nopean rajaheiton haltuunsa vasemmalla laidalla, irtaantui vartijastaan ja Tero Karhua lainatakseni ”nosti luukulle”. Vasen laitapuolustaja Karl-Heinz Schnellinger oli kyseisellä luukulla täysin vartioimattomana. Todella kömpelö kosketus palloon riitti viemään sen verkon perukoille. 1-1, ja edessä oli jatkoaika.

Jatkoaika suoraan hulluudesta

12 vuotta tämän ottelun jälkeen pelattiin Ranskan ja Länsi-Saksan välinen MM-kisojen ottelu, joka on myös kerrattu tässä samaisessa juttusarjassa. Jos sen ottelun jatkoaikaa pystyy kuvaamaan sanoilla mieletön ja upea, niin Mexico Cityn välierän jatkoaika oli puolestaan silkkaa seksiä ja suoraa hulluutta.

94 min

Länsi-Saksalla on kulmapotku, jonka irtopalloon iskee kiinni ensimmäisenä puolustaja Fabrizio Poletti. Hänen ratkaisunsa on hämmentävä: hän lähtee kuljettamaan pomppivaa palloa kohti omaa maalia suojaten sitä omalla vartalollaan. Gerd Müller havaitsee tilaisuutensa ja on kärppänä paikalla tuikkaamassa pelivälineen verkkoon italialaispuolustajan jaloista. Pallo lipuu kiusallisen hitaasti viivan toiselle puolelle, kun Albertosi yrittää epätoivoisesti kurottaa palloon. Poletti toivoo, että voisi kadota maan alle. Länsi-Saksa johtaa 1-2.

98 min

Italialla on vapaapotku 30 metrin päässä Länsi-Saksan maalista. Pallo pelataan yllättäen tsippinä aivan maalin eteen. Peliväline putoaa päin huonosti sijoittunutta Sigfried Heldia, joka ei pysty purkamaan palloa pois maalin edestä. Italialaispuolustaja Tarcisio Burgnichi tykittää lähietäisyydeltä sydämensä kyllyydestä. 2-2.

104 min

Cagliarin hyökkääjä Luigi Riva tekee taikuutta. Hän ottaa pallon vaikeassa asennossa vasemmalla jalallaan alas ja pysäyttää samassa hetkessä kovavauhtisen juoksunsa. Toinen siirto vielä vasemmalla jalalla sivuun ja hölmöltä pujottelukepiltä tilanteessa näyttävä Karl-Heinz Schnellinger valuu tilanteesta ohi. Kolmas vasemman jalan kosketus on millimetrin tarkka laukaus oikeaan alakulmaan. Italia jälleen johtoon. 3-2.

110 min

Länsi-Saksalla on kulmapotku, jonka Jürgen Grabowski antaa lyhyenä vieressä olleelle Reinhard Libudalle. Libuda kohottaa katseensa ja keskittää boksiin. Kukapa muukaan kuin Gerd Müller on jälleen kerran oikeaan aikaan oikeassa paikassa ja puskee pallon verkkoon. 3-3.

111 min

Italia antaa aloituspotkun Länsi-Saksan tasoituksen jälkeen. Giancarlo De Sisti syöttää pallon Gianni Riveralle. Rivera syöttää takaisin De Sistille, joka käyttää pallon edelleen keskiympyrän tuntumassa joukkueen kapteenilla Giacinto Facchettilla. Facchetti laittaa korkean pystypallon vasempaan laitaan ja yhtäkkiä Roberto Boninsegna onkin laidalta irti. Hän jatkaa juoksunsa syvälle Länsi-Saksan alueelle ja jättää loistosyötön takaviistoon.

Gianni Rivera on tehnyt juoksun oikeaan paikkaan oikealla ajoituksella ja painaa pallon verkkoon ilman, että Länsi-Saksa on ehtinyt koskea kertaakaan palloon tasoitusmaalinsa jälkeen. 4-3.

120 min

Enää saksalaiset eivät nouse. Meksikolaiserotuomari Arturo Maldonado viheltää pelin ja samalla yhden lajihistorian upeimmista otteluista päättyneeksi käynnistäen samalla italialaisten villit juhlat.

Loppuottelussa Italia lopulta hävisi Brasilialle maalein 4-1, kun taas Länsi-Saksa kaatoi pronssiottelussa Uruguayn lukemin 1-0.

The post Kohti MM-kisoja: ”Vuosisadan ottelu” ja kuinka se eteni – Meksiko 1970 appeared first on Byyri.

Lukas Hradecky

Huuhkajien kiistaton ykkösmaalivahti muistutti viime viikolla jälleen olevansa maailmanluokkaa. Luke pelasi nollapelin ja otti monta loistavaa torjuntaa, kun Eintracht Frankfurt voitti Schalken Saksan cupin välierissä. Esimerkiksi arvostettu Kicker-lehti valitsi Hradeckyn Spieler des Spielsiksi ja antoi täydellisyyttä hipovan arvosanan 1.5.

Eintracht ja Luke kohtaavat 19. toukokuuta finaalissa Bayern Münchenin. Viime vuodesta on varmasti hampaankolossa – tuolloinkin frankfurtilaiset ylsivät finaaliin, mutta Dortmund oli lopulta täpärästi vahvempi.

Ottelun jälkeen Eintracht Frankfurtin urheilujohtaja Fredi Bobic vahvisti Hradeckyn jättävän seuran kauden ja cup-finaalin jälkeen. Iltalehdelle Luke sanoi, että hänellä on uudeksi seuraksi kaksi vaihtoehtoa, joista valita. Myös kriteerit ovat selvillä.

”Kunhan saa hyvää kaljaa, niin se riittää. Mä en tarvi mitään merenrantaa”, Luke totesi Iltalehdelle.

Valmentajakuvioita

Suomalaisvalmentajat eivät (erinomaisesti menestynyttä Tromson Simo Valakaria lukuunottamatta) valitettavasti ole erityisen kovassa huudossa Euroopassa. Uutisia kuullaankin nyt eksoottisemmilta rintamilta.

Viime kaudella JJK:ta valmentanut Juha Pasoja on löytänyt uuden työnantajan. Jyväskylä vaihtuu Ghanaan, runsaan kahden miljoonan asukkaan Accraan ja Dreams FC:hen, jonka päävalmentajana Pasoja nyt aloittaa. Ensimmäinen lehdistötilaisuus seuran päävalmentajana ei ehkä tarjonnut liiaksi informaatiota, mutta mielenkiintoiselta pesti ainakin vaikuttaa. Tsemppiä Ghanaan!

Samoihin aikoihin toisaalla Mixu Paatelainen sai potkut thaimaalaisesta Ubon UMT Unitedista. Mixun valmentamasta 11 ottelusta peräti kahdeksan päätyi tappioon. Joulukuusta ei Thaimaan auringossa sentään nähty, vaan Paatelainen luotti stinttinsä aikana kolmen pelaajan puolustuslinjaan.

Taannoisen Huuhkaja-valmentajan ura ei ole laisinkaan nousukiidossa, ja saapa nähdä, onko Paatelaiselle enää ottajia ainakaan Suomen tai Skotlannin B-tason ulkopuolella.

Kuusi suomalaismaalia!

Viikon ensimmäistä suomalaismaalia ei tarvinnut odottaa kauaa. New York Cityn Alexander Ring iski huikealla laukauksella joukkueensa tasoihin Atlanta Unitedia vastaan. Ring pelaa nimimiesten keskellä: syötön maalin antoi muuan David Villa, kun taas päästävänä osapuolena toimi kaksissa MM-kisoissakin käynyt maalivahtikonkari Brad Guzan.

Seuraavaksi maalinteossa onnistui Levanger FK:n Solomon Duah cup-ottelussa alasarjajoukkuetta vastaan. Lauantaina taannoin HJK:n edustusjoukkueen portteja kolkutellut, mutta sittemmin Ruotsiin lähtenyt Samuel Haglund iski avopaikasta varmasti maalin I-divarissa Oskarshamn AIK:n paidassa. Samana päivänä myös Berat Sadik teki maalin Kyproksen liigassa – kasassa on tältä kaudelta jo 15 osumaa.

Sunnuntain maalintekijät olivatkin tuttuja: Robin Lod osui kauniisti Panioniosta vastaan, ja Teemu Pukki edesauttoi Brøndbyn jo lähellä häämöttävää mestaruutta hienolla sijoituksellaan.

The post Huuhkajat maailmalla: Lukas Hradecky – kaljaa ja cup-finaaleja appeared first on Byyri.

Kun joulukuussa aloin tehdä 25-osaista Kohti MM-kisoja -sarjaa, minulla oli pari keskeistä motiivia tarinoiden kirjoittamiseen. Ensinnäkin halusin päästä nostattamaan omaa kisakiimaani, ja kerran viikossa ilmestyvä juttusarja avaisi siihen oivan portin. Toisekseen rakastan jalkapalloa, mutta vielä enemmän ihmisiä ja tarinoita sen ympärillä. Halusin tietää lajin suurimman turnauksen tarinoista ja sen sankareista lisää. Toivoin myös salaa törmääväni itselleni ennalta tuntemattomaan helmeen.

Kirjoitin paperille mielestäni kertomisen arvoisia aiheita kisahistoriasta. Lista oli nopeasti yli 30 aiheen mittainen. Aloin kuitenkin käymään MM-kisoja läpi turnaus ja peli kerrallaan. Jos jotain oleellista on jäänyt sittenkin huomaamatta? Kun pääsin vuoteen 1974, löysin toivomani helmen.

22. kesäkuuta 1974 Itä-Saksa voitti Länsi-Saksan Hampurissa! Haukoin henkeäni. Aivan ensimmäinen ajatus oli, että miten lajisivistyksessäni voi olla näin suuri aukko? Miten oli mahdollista, etten ollut kuullut tästä aikaisemmin? Samalla janosin lisää tietoa ja päätin, että tämä kohtaaminen päätyy 25 tarinan joukkoon. Seuraavaksi kerron, mitä tiedonjanossani löysin.

Itä-Saksan lajihistoria lyhyesti

Läntisen ja itäisen Saksan keskinäistä historiaa ei liene tarvetta sen kummemmin kaivaa. Länsi-Saksan jalkapallohistoriasta on puhuttu ja kirjoitettu lukuisia kertoja, kun Itä-Saksan lajihistoria on puolestaan vähemmän tunnettu.

Itä-Saksa pelasi omana valtionaan yhteensä 293 virallista maaottelua. Näistä ensimmäinen nähtiin vuonna 1952 Puolaa vastaan Varsovassa. 12. syyskuuta vuonna 1990 pelattu ottelu Belgiaa vastaan Brysselissä jäi puolestaan maan viimeiseksi.

Näiden vuosien aikana maa selviytyi MM-kisoihin tasan kerran. Se tapahtui vuonna 1974, juuri silloin, kun kisaisäntänä toimi naapurimaa Länsi-Saksa. Lohkoarvonnassa Itä- ja Länsi-Saksa arvottiin kohahduttavasti samaan lohkoon. Kohtaaminen olisi ensimmäinen maiden välillä aikuisten tasolla. Maat olivat kohdanneet aikaisemmin olympiakarsintojen sekä olympialaisten yhteydessä, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun ne kohtasivat nurmella ykkösmiehistöillään.

Kisahistorian poliittisin ottelu

Kisoja myös edelsi poliittisuutta tihkunut draamanäytös. Neuvostoliitto oli selviytynyt jatkokarsintaan ja oli yhden otteluparivoiton päässä kisapaikasta Länsi-Saksan MM-kisoihin. Edessä oli enää yksi vastus: Chile.

Ensimmäinen osaottelu Moskovassa oli päättynyt 0-0. Jälkimmäiseen osaotteluun Santiagoon Neuvostoliitto ei kuitenkaan suostunut matkustamaan, koska ottelu oli tarkoitus pelata Estadio Nacional de Chilen stadionilla. Neuvostoliitto oli pyytänyt kansainvälistä lajiliittoa siirtämään ottelun toiselle stadionille, mutta pyyntöön ei suostuttu. Samaisella stadionilla oli vain paria kuukautta aikaisemmin teloitettu Augusto Pinochetin vastustajia. Lopulta otteluun stadionille saapui vain Chilen joukkue, ja pelaajat toimittivat pallon aloituksesta tyhjään maaliin 15 000 katsojan edessä. Chile matkasi Länsi-Saksaan.

Jännitteet olivat siis maailmanpoliittisesti korkealla, kun Hampurin taistelu Itä-Saksan ja Länsi-Saksan välillä lähestyi.

Saksojen vahvat lähdöt

Saksat oli arvottu samaiseen alkulohkoon Chilen ja Australian kanssa. Itä-Saksa oli voittanut historian ensimmäisessä MM-kisaottelussaan Australian 2-0. Hienoa tulosta oli seurannut tasapeli Chilen kanssa. Nämä tulokset toivat Itä-Saksalle tilanteen, jossa jatkopaikka alkulohkosta oli yhä mahdollinen. Se tosin vaati joko hyvää tulosta Länsi-Saksaa vastaan tai sitä, että Chile ei voita omaa päätöspeliään ennalta heikompaa Australiaa vastaan.

Kisaisäntä Länsi-Saksan lähtö kisoihin oli ollut vahva. Avausottelussa Chile oli kaatunut Berliinissä maalein 1-0 ja tätä oli seurannut tyylikäs 0-3-voitto Australiasta Hampurissa. Näin Länsi-Saksa oli varmistanut jatkopaikkansa omasta alkulohkostaan jo ennen lohkon päätösottelua Itä-Saksaa vastaan.

Heikkotasoinen ottelu

Länsi-Saksa lähti otteluun valtaisana suosikkina. Maa oli hallitseva Euroopan mestari, ja joukkueen runko muodostui Bayern Münchenin tuoreesta Euroopan Cupin voittajajoukkueesta. Lisäksi heillä oli kotiyleisön tuki. Hampurin Volksparkstadionilla oli yli 60 000 katsojaa, joista vain 1500 oli DDR:stä.

Itä-Saksasta matkustaneet fanit olivat tarkkaan valittuja. He saapuivat kaikki stadionille samalla junalla ja poistuivat junalla välittömästi ottelun jälkeen. Kaikki oli hyvin valvottua: loikkauksia ei saanut tapahtua.

Itse ottelu ei tasoltaan päätä huimannut. Jännitteet olivat niin korkealla, että se heijastui väkisinkin kenttätapahtumiin. Ottelun ainoa osuma syntyi pelin 77. minuutilla, kun Itä-Saksan Jürgen Sparwasser otti korkean pystysyötön rinnallaan alas Länsi-Saksan rangaistusalueella karistaen samalla puolustajan kintereiltään. Tarkka laukaus maalin kattoon, villi tuuletus ja Itä-Saksa 1-0-voittoon.

Jälkipyykki

Itä-Saksa voitti sensaatiomaisesti alkulohkon. Jälkikäteen on väitetty, että Länsi-Saksa olisi hävinnyt tahallaan ottelun ja varmistanut tällä tavoin itselleen helpomman loppuohjelman turnauksessa. Kun lukee historiankirjoja ja perehtyy ajan kuvaan, tuo spekulaatio vaikuttaa allekirjoittaneesta hyvin kaukaa haetulta.

Länsi-Saksan joukkue piti tappion jälkeen pitkän sisäisen kriisipalaverin. Se loi lopulta pohjan sille, että Länsi-Saksa rynni turnauksessa kotiyleisönsä riemuksi aina maailmanmestaruuteen asti.

Itä-Saksan turnaus ei jatkunut enää yhtä satumaisesti, mutta aivan yhtä lailla he pystyivät tuntemaan itsensä voittajiksi. He olivat joutuneet yhteen kylmän sodan suurimmista urheilullisista taistoista ja tulleet sieltä ulos voittajana.

Länsi-Saksa yritti useaan otteeseen myöhemmin sopia ystävyysottelua maiden välille. Vaikka Itä-Saksassa pelaajat, valmentajat ja fanit uutta kohtaamista toivoivatkin, ei ottelu DDR:n valtiojohdon estelyistä johtuen koskaan toteutunut. Maat arvottiin samaan karsintalohkoon vuoden 1992 EM-kisoihin, mutta ne ehtivät yhdistyä ennen kuin nuo karsinnat alkoivat. Näin Hampurin kohtaaminen jäi maiden välillä niiden historian ainoaksi.

Kuva: Rainer Mittelstädt / Bundesarchiv, Bild

The post Kohti MM-kisoja: Kisahistorian poliittisin ottelu – kylmä sota Hampurissa appeared first on Byyri.

Tänä keväänä monella maajoukkueella on kesällä edessään Venäjän MM-kisat, joten nämä matsit nousevat erityiseen arvoon. Pelaajat haluavat näyttää parhaimpansa päävalmentajilleen, kun seurajoukkuepomot kiristelevät hampaitaan ja toivovat, etteivät tähtipelaajansa vain loukkaantuisi.

Huuhkajien vuosi jatkuu

Suomen maajoukkueen harjoitusotteluilla Makedoniaa ja Maltaa vastaan ei annettu näyttöjä MM-kisoihin, mutta niistä haettiin uutta alkua. Ensi syksynä starttaa UEFA Nations League eli Kansojen liiga, jossa myös Huuhkajat on mukana.

Suomen joukkueen miehityksessä on tapahtunut muutoksia. Siinä missä muun muassa Kari Arkivuo ja Perparim Hetemaj ovat lopettaneet maajoukkueuransa, on uusina niminä joukkueeseen nousseet esimerkiksi Moshtagh Yaghoubi, Pyry Soiri ja Glen Kamara.

Ottelu Makedoniaa vastaan ei juuri herkkupaloja tarjoillut, ja se päättyikin 0-0 lukemiin. Ottelusta esiin nostettavaa lienee ainakin Lukas Hradeckyn nollapeli. Seurajoukkueessaan penkkimiehen rooliin joutunut Joel Pohjanpalo loukkaantui lievästi ottelussa ja palasikin Saksaan hoitoa saamaan ennen Malta-ottelua.

Maltaa vastaan homma sujuikin Huuhkajilta ilman vaikeuksia. Maaleja toivottiin ja niitä myös saatiin. Malta nuijittiin lopulta maalein 5-0. Selkeä ykköshyökkääjämme Teemu Pukki viimeisteli 2 maalia. Mielestäni ottelun selkeitä onnistujia olivat työteliään Pukin lisäksi hyökkääjänuorukaiset Fredrik Jensen,Pyry Soiri sekä keskikentän taikuri Moshtagh Yaghoubi. Yaghoubi tarjoili oivaltavia, tarkkoja, oikean kovuisia ja peliä edistäneitä syöttöjään läpi koko ensimmäisen puoliajan. Tämä poikkeuksellisen lupaava pallonkäsittely- ja syöttötaito ei ikävä kyllä Suomen maajoukkueessa ole mikään itsestäänselvyys. Kehitettävää puoliajalla vaihtoon otetulta Yaghoubillakin toki on vielä, jotta onnistumisista saataisiin nauttia koko 90 minuuttia.

Mielestäni Suomi pelasi ihan hyvät pelit, vaikka joukkueelle kritiikkiä ja naureskelua varmasti taas sataakin.

Tiistaina näytillä mestarisuosikkeja

Tiistai-ilta tarjoili lisää maajoukkueherkkua, kun yhteen ottivat tuleva kisaisäntä Venäjä ja Ranska, sekä myöhemmin Saksa ja Brasilia. Aiemmissa otteluissaan Ranska kärsi tappion Kolumbialle ja Venäjä odotetusti Brasilialle. On aina mielenkiintoista nähdä eri maiden sarjoissa loistavien pelaajien kerääntyvän maajoukkueihinsa yhteen, ja nähdä, miten he toimivat tässä ympäristössä muiden pelaajien kanssa.

Ranskan avauskokoonpanossa oli muun muassa Samuel Umtiti ja Ousmane Dembélé Barcelonasta, Anthony Martial ja Paul Pogba Manchester Unitedista, Kylian Mbappé ja Adrien Rabiot PSG:sta ja N’Golo Kanté Chelseasta. Lisäksi penkiltä löytyi ”vaatimattomasti” esimerkiksi Sevillan Wissam Ben Yedder, Chelsean Olivier Giroud sekä Atlético Madridin Antoine Griezmann. Ranskan todella kansainvälisen kokoonpanon vastapainoksi kotijoukkue Venäjän miehistö tuli pääasiassa kotimaisesta pääsarjasta.

Ottelu pelattiin Pietarin Zenitin kotiareenalla, joka toimii myös tulevissa Venäjän MM-kisoissa yhtenä kisanäyttämönä.

Ottelun ensimmäinen puoliaika eteni Ranskan luodessa tasaiseen tahtiin maalipaikkoja, Venäjän hyökkäysten tyssätessä keskikenttämies N’Golo Kantén johtamaan ranskalaispuolustukseen. Toisella puoliajalla asetelma oli hyvin samankaltainen. Vaihtorumban alettua ja Ranskan hieman löysättyä kaasujalkaansa Venäjä pääsi iskemään 1-2-kavennusmaalin nopeasta vastahyökkäyksestä. Maalista hurmioitunut ottelukuuluttaja piiskasi kotiyleisöä kovaan kannustukseen, mutta Ranska vei lopulta ottelun lukemin 1-3.

Vasta 19-vuotias supertähti Kylian Mbappé iski 2 maalia ja antoi päävalmentaja Didier Deschampsille kovia näyttöjä avauskokoonpanoa ajatellen. Deschampsilla onkin tulevissa kisoissa positiivinen ongelma pelaajistonsa suhteen, kun Ranska lähtee uusimaan 20 vuoden takaista temppuaan – jalkapallon maailmanmestaruutta.

Pelataan 90 minuuttia ja Saksa voit…

Materiaalin puutetta ei ollut myöskään Brasilialla tai hallitsevalla maailmanmestarilla Saksalla, vaikka Brasilia pelasikin ilman ykköstähteään Neymaria ja Saksa ilman monivuotista ykkösvahtiaan Manuel Neueria, joka näillä näkymin on kuntoutumassa MM-kisoihin.

Brasilia lähti hakemaan ottelusta kasvojen pesua vuoden 2014 kisojen katastrofin jälkeen. Tuolloin se hävisi välierissä juuri Saksalle 1-7.

Saksan avauksessa kärjessä pelasi kokenut Mario Gomez, kun taas muilta paikoilta löytyi nuoria pelaajia kuten Leroy Sane, Leon Goretzka ja puolustaja Joshua Kimmich. Brasilialla sen sijaan kentällinen oli muuten kokenutta kalustoa, mutta kärjessä aloitti parikymppinen Gabriel Jesus. Tämä Berliinissä pelattu ottelu oli näkemistäni maaotteluista selvästi laadukkain ja viihdyttävin. Olympiastadionin yleisössä kiersi myös näyttävän näköinen vanha kunnon aaltoliike. Muutoin ensimmäinen puoliaika oli paitsioiden ja erikoistilanteiden sävyttämä, mutta tasaväkinen. Avausjakson ainoan maalin puski keskityksestä sisään Gabriel Jesus.

Vaikka Brasilian maajoukkue onkin eurooppalaistunut kovimman sambafutiksen ajoista, on silti aina ilo nähdä väläyksiä kikkailusta. Tämän päivän joukkueestakin löytyy taitureita kuten Marcelo tai Philippe Coutinho, jotka edes pienen hetken saattavat leikitellä pallon kanssa kentällä keskenään. Tänäänkin tämän kaltaista neppailua nähtiin avausjaksolla pariin kertaan.

Omasta mielestäni on harmillista, että tuo kaikki nähdään Euroopan kentillä usein jotenkin vastustajaa halventavana tai ylimielisenä. Kaunistahan se on onnistuessaan.

Toisella jaksolla Saksa teki vaihtoja, joiden myötä se pääsikin taas peliin paremmin mukaan pienen suvantovaiheen jälkeen. Keskityksillä pyrittiin ruokkimaan jykevää vaihdosta tullutta hyökkääjää Sandro Wagneria, joka saikin hyviä puskupaikkoja.

Saksa käytti lopulta viisi vaihtoa Brasilian vaihtaessa vain kerran. Vaihdosta Saksa toi kentälle lisää nuoria Bundesliigapelureita. Julian Brandt, Niklas Sule ja Timo Werner ovat hyvä otanta laadukkaasta jatkumosta Saksan maajoukkueessa.

Pelin hallinta kääntyi 70 minuutin jälkeen enemmän Saksalle, joka haki vimmatusti tasoitusta loppuun asti. Brasilia kuitenkin onnistui kasvojen pesussaan ja nappasi 0-1 voiton. Ottelu sinänsä ei kertonut juuri muuta kuin sen, että Brasilialla lienee jo Saksaa selvemmät sävelet siitä, minkälainen joukkue Venäjän kisoihin lähetetään.

The post Maistiaisia maaottelutauolta appeared first on Byyri.