Sitten Santeri Hostikan keskitys löysi Malik Abubakarin jalan. HJK oli noussut maalin päähän. Huolimatta siitä, että seuran markkina-arvo on vain 3,7 % Betisin vastaavasta, huolimatta siitä, että toinen joukkueista kohtasi edellisessä ottelussaan HIFK:n ja toinen Real Madridin, huolimatta siitä, että HJK:n vuotuinen palkkabudjetti on suunnilleen sama kuin Betisin yhdelle pelaajalle keskimäärin maksama vuosipalkka, HJK aikoi haastaa espanjalaiset tosissaan pisteistä.

Kunnes kavennusmaalia ei enää ollutkaan. Äärimmäisen pitkältä tuntuneen videotarkastuksen jälkeen ottelun erotuomari Roi Reinshreiber ilmoitti, että Malik oli ollut tilanteessa paitsiossa, eikä maalia hyväksyttäisi.

Myös ensimmäisellä jaksolla nähtiin keskustelua herättänyt tilanne, kun Betisille tuomittiin rangaistuspotku tilanteesta, jota kukaan andalusialaisista ei osannut edes protestoida. Nassim Boujellab kyllä astui William Carvalhon jalan päälle. Peli kuitenkin jatkui normaalisti, ja se keskeytettiin vasta, kun HJK oli jo edennyt Betisin maalille.

Suomessa vain harvalla on kokemusta siitä, miltä VAR tuntuu paikan päällä koettuna. Torstaina ensikosketuksensa videotuomarointiin sai kenties jopa 10 000 silmäparia. Väitän, ettei kovin moni heistä sanoisi kokemustaan positiiviseksi.

VAR-tarkastus on livenä koettuna suoraan sanoen kammottava kokemus. Peli vain yhtäkkiä taukoaa ilman, että kenelläkään koko stadionilla olisi hajua siitä, mitä tapahtuu. Boltin kaltaisella stadionilla, jolla ei ole videonäyttöjä, faneille ei voida edes kommunikoida, mistä tilanteesta on kyse.

Joissain tapauksissa, kuten HJK:n maalissa, katsojat sentään tietävät, mitä videolta tarkastetaan. Joskus taas, kuten Betisin pilkun kohdalla, suurimmalla osalla ei ole asiasta minkäänlaista käsitystä.

Koko stadion hiljenee. Pelin virtaus katkeaa. Juhlat, jotka jo kerran pääsivät alkamaan, katkeavat kuin taikaiskusta. Seuraa kollektiivinen ulospuhallus, kun kaikki se tunne ja euforia, joka vain hetki aiemmin yhdisti sekä pelaajia että faneja, häviää taivaan tuuliin. Kliinisyys korvaa elämyksellisyyden.

Molemmat torstain VAR-tuomiot menivät oikein, mutta silti videotuomarin käytöstä jäi paikan päälle olleille lähinnä pöllämystynyt olo. Tätäkö nykyjalkapallo todella on?

Videotuomarin käyttöä on perusteltu tuomioiden oikeellisuudella ja sillä, että sen avulla voitto menee todennäköisemmin sille, joka sen ansaitsee. Onkin totta, että VAR kannustaa hyökkäävämpään jalkapalloon, mikä on tietysti lajin arvojen mukaista. Palloa hallitseva joukkue luo todennäköisemmin enemmän 50/50-tilanteita vastustajan rangaistusalueelle, ja videotarkastuksen avulla näistä yhä useampi menee oikein.

Pienemmille seuroille, joiden yllätysmahdollisuudet saattavat roikkua yhden vihelletyn tai viheltämättä jätetyn paitsion tai rangaistuspotkun varassa, VAR on sen sijaan myrkkyä. Pitkässä juoksussa videotuomarointi siis kasvattaa jalkapallon tasoeroja entisestään – olkoonkin, että se tekee sen oikein.

Tunteen VAR kuitenkin jalkapallosta vie. Laji, jonka yli satavuotisessa historiassa on totuttu siihen, ettei toisia mahdollisuuksia anneta, on kääntynyt päälaelleen. Kannattajat joutuvat tottumaan siihen, että peli saatetaan milloin tahansa katkaista viideksi minuutiksi, jotta erotuomari voi kelailla videonauhoja, joita ei muille stadionilla oleville näytetä.

Lopulta kyseessä on arvovalinta siitä, onko jalkapallossa kyse kliinisestä kilpaurheilusta, jossa virheille ei ole sijaa, vai viihteestä, johon dramaattisuus kuuluu. Paikan päällä videotarkastuksen kokeneet voivat kertoa, että vaikka VAR lisää urheilullista oikeudenmukaisuutta, ottelun viihdyttävyydelle se tekee vain hallaa.

Television välityksellä tilanne on kuitenkin toinen. Kotikatsojille VAR on osattu myydä olennaisena osana ottelun draamankaarta. Hidastusten ja eri kuvakulmien avulla videotarkastuksesta on tehty spektaakkeli, joka tarjoaa ruudun ääressä oleville faneille mahdollisuuden eläytyä tuomarin rooliin.

Omalla tavallaan kyse on vain siitä luontaisesta jatkumosta, joka on ollut nähtävissä jo pitkään. Jalkapalloa kehitetään tällä hetkellä ennen kaikkea TV-katsojille, ei paikan päälle vaivautuville faneille. TV-tulot ovat aikaa sitten syrjäyttäneet lipputulot seurojen ja liigojen suurimpana rahanlähteenä. Se, onko tämä takapuolennäyttö ottelutunnelman luoville faneille oikein, on asia erikseen.

Lisäksi on aiheellista kysyä, onko nykyinen malli oikea tapa hyödyntää videotarkastusta? Jos tilannetta on kelailtava nauhoilta useita minuutteja, voidaanko silloin sanoa, että kyseessä on niin selvä tilanne, että jo annettu tuomio kannattaa jälkikäteen kumota?

Hyvää viikonloppua

HJK aloitti taipaleensa Eurooppa-liigassa esityksellä, josta saa olla ylpeä, vaikka tappio tulikin. Klubin eurotaival on saanut viime aikoina mediassa turhankin polarisoivia sävyjä. Tuntuu siltä, että ihmisten on valittava, ovatko he Klubin puolella vai sitä vastaan.

Ei ole mitään syytä, miksei suomalainen jalkapallokannattaja voisi samaan aikaan sekä fanittaa vierasjoukkueen maailmantähtiä että toivoa suomalaiselle seuralle menestystä europeleissä. Tämän tason kansainväliset pelit ovat Suomessa harvinaista herkkua, joten annetaan niiden yhdistää hajottamisen sijasta.

Siinä kaikki tältä erää. Palaamme asiaan ensi viikolla, mutta jos et malta odottaa siihen asti, löydät minut sähköpostimaailmasta osoitteella juuso@teravinkyna.com ja Twitteristä nimellä @TeravinKyna. Sallisen sivukatsomon viikkokirjeen taas voit tilata tästä. Tee se, etkä joudu odottamaan lauantaihin asti.

Hyvää viikonloppua.  

The post Sallisen sivukatsomo: Totuuteen kadonnut appeared first on Byyri.

Ottelusta puhutaan jokaisessa paikallisessa kaupassa tai kuppilassa. El Gran Derbi on arvostettu ympäri Espanjaa, kenties vielä joskus ympäri maailmaa.

Lauantaina ollessani paikallisessa sevillalaisessa urheiluliikkeessä kysyin nuorelta myyjältä, kumpi kaupungin joukkueista on parempi, Real Betis vai Sevilla. 

Myyjä vastaa olevansa kaupungin vihervalkoisten eli Betisin puolella. Katsomme tiukasti toisiamme silmiin ja hän kysyy, kumman puolella itse olen. Reissuun lähdettäessä olin jo päättänyt lähteväni katsomaan ottelua Betisin näkökulmasta, sillä ottelu pelataan joukkueen kotistadionilla Benito Villamarinilla. 

En olisi voinut uskoa, että keskustelen hänen kanssaan seuraavat puolituntia alkeis-espanjallani pelkästään Real Betisistä. Kävimme läpi mitä on olla ”Betico” eli seuran kannattaja, miksi joukkue pelaa niin huonosti verrattaen varsin hyvään pelaajamateriaaliin, mikä on päävalmentaja Rubin tilanne ja jatkaako ikinuori Joaquin vielä ensi kaudella.

Skandinaavinen ulkonäköni herätti huomiota paikallisessa. Hän oli hämmentynyt, miksi suomalainen mies oli tullut katsomaan Sevillan derbyä.

Kysyin vielä ennen kuin jatkoin matkaani mikä on maailman paras paikallisottelu. Myyjän vastaus kuului näin:

– River Plate vastaan Boca Juniors on maailman paras derby. Sevillan derby tulee heti toisena. Saat saman vastauksen noin 90% ihmisiltä Espanjassa.” 

Tämä oikeastaan kiteyttää kaiken olennaisen. 

Tunteet pinnassa

El Gran Derbi on Espanjan paras paikallisottelu ja koko maailman tulisimpia derbyjä. Kaupungissa kaikki ihmiset hengittävät jomman kumman joukkueen ilmaa. Keskustelu derbystä alkaa siinä vaiheessa, kun selviää milloin ottelut tullaan kaupungissa pelaamaan, ja loppuu vasta muutaman viikon päästä otteluista. 

Paikallisten ihmisten mukaan tämän kertainen ottelu oli vähiten puhuttu mediassa pitkään aikaan, johtuen joukkueiden suuresta erosta sarjataulukossa. Sevilla kamppailee jälleen eurosijoista, kun taas kesällä kovia värväyksiä tehnyt Betis keikkuu putoamisviivan liepeillä.

Ottelutapahtuma oli silti ainutlaatuinen. Kaupungissa oli täysi härdelli päällä jo monta tuntia ennen ottelun alkua. Liikenne aivan jumissa, kymmeniä poliisiautoja ja ratsupoliiseja. 

Olin selvittänyt, mistä löytäisin Betisin fanijoukot ennen ottelua. Suuntasin kadulle, jossa Betisin ultrakannattajat eli ”Beticokset” elämöivät illan ottelua. Pommit paukkuivat ja vierasjoukkuetta alentavat kannatushuudot kaikuivat. Kannattajat ottivat minut hyvin vastaan, varmasti osittain siksi, että kaulaani komisti Betisin kaulahuivi. Heidän kaikesta toiminnastaan huomasi, kuinka tärkeässä osassa seura heidän elämässään ja sydämessään on.

Sevillan kannattajien tavoittaminen ottelupäivänä oli käytännössä mahdotonta. Aamupäivällä Sevillan kotistadionilla Ramon Sanchez Pizjuanilla ei ollut oikeastaan ketään. Illalla ennen ottelua stadionin läheisyydessä kysyin poliisilta, mistä voisin tavoittaa Sevillan kannattajia. Hän osoitti stadionin vieressä sijaitsevan suihkulähteen taakse. Mahdollisuudesta haastatella Sevillan kannattajia, hän vastasi kylmästi ”onnea matkaan”. Kun yritin suunnata kohti Sevilla-faneja, poliisit komensivat minut sivuun.

Tunnelma stadionilla oli huima. Ennen ottelua säväyttänyt valoshow Stereo Loven tahtiin kruunasi kaiken.

Sevilla on punainen

Itse ottelu oli lopulta punaisten juhlaa. 

Sevilla oli joukkueista selkeästi vahvempi ja pystyi olemaan alati vaarallinen läpi ottelun. Betis sen sijaan ei missään vaiheessa yltänyt parhaimpaansa. Joukkueen parhaat pelaajat kuten Nabil Fekir ja Sergio Canales väläyttelivät ajoittain. Lucas Ocamposin ja Luuk de Jongin maalit riittivät silti tekemään Sevillasta punaisen. Loren Moronin kauden kahdeksas osuma oli laiha lohtu.

Henkilökohtaisesti yksi koko ottelun hienoimmista hetki nähtiin, kun peliaikaa oli jäljellä noin puoli tuntia. Betis-legenda Joaquin kirmasi uransa 18. derbyyn LaLigassa. 38-vuotias sai jopa osalta Sevillan kannattajista suosionosoitukset. Ikäisekseen hyvin liikkuva laituri haastoi muutaman kerran tyylikkäästi, mutta hänkään ei voinut helpottaa Betisin tuskaa.

Ottelun päätyttyä Sevillan kannattajat jäivät vielä stadionille juhlimaan noin tunniksi, kun taas pettyneet Betis-fanit suuntasivat koteihinsa. Seuraavana aamuna olisi taas paluu arkeen töiden muodossa.

Tämän piti olla se ottelu, kun Betisin kausi kääntyy nousuun. Näin ei kuitenkaan käynyt ja köysi päävalmentaja Rubin kaulan ympärillä kiristyy.

Jo pelkästään Joaquinin vuoksi olisin suonut Sevillan olevan ”verdiblanca” eli vihreävalkoinen. Tappion myötä miehestä nimittäin tuli eniten LaLiga otteluita hävinnyt pelaaja sarjanhistoriassa. Tämä ei ole se ”kunnia”, jonka hänelle ottelun päätyttyä olisi suonut.

Betis pääsee yrittämään kunnianpalautusta Sevillaa vastaan maaliskuussa, mutta sitä ennen tuska kaupungin vihreällä puolella on kova. Se kuuluu asiaan.

El Gran Derbi on kaikkea, mitä futisottelulta ja tapahtumalta voi toivoa.

The post Tien päällä: El Gran Derbi jakaa Sevillan viher- ja punavalkoisiin appeared first on Byyri.