Kaikki Pohjoismaat seurannassa

Nordisk Football -sivusto seuraa noin kymmenen hengen voimin niin Suomen, Ruotsin, Norjan, Tanskan ja Islannin futista kuin myös mahdollisuuksien mukaan Färsaarten ja Grönlannin tarjontaa. Seuraaminen ja kirjoittaminen perustuu vapaaehtoisuuteen ja syvään kiinnostukseen Pohjoismaiden futiksesta.

– Olemme aina olleet erityisen kiinnostuneita Pohjoismaista ja niiden kulttuurista. Jalkapallo on ollut myös lähellä sydäntä ja näiden kahden asian pohjalta Hugo perusti amatöörisivustomme viisi vuotta sitten, Nicolas kertoo.

Opiskelijoista ja työssäkäyvistä koostuvalla tekijäporukalla on omat vastuualueensa ja maat, joita he seuraavat. Tähän seurantaan kuuluu uutisten kirjoittamista ja sosiaalisen median ylläpitoa. Twitterin puolella Nordisk Footballin päätiliä seuraa lähes 10 000 ihmistä.

Sivuston Suomi-kategorian alla on Suomessa pelaavien ranskalaisten (Jean-Christophe Coubronne, Walid Abdelali) haastatteluja, isommalle yleisölle tuttujen pelaajien, kuten Tim Sparvin & Teemu Tainion, haastattelut ja kaiken kukkuraksi varsin kattava kausiennakko Veikkausliigasta. Vaikka ranskan kieli ei taittuisi, niin käännösohjelman avulla jutut ovat täysin ymmärrettävissä.

– Ranskan isommissa medioissa Pohjoismaiden futis ei tietenkään näy, ellei kyse ole siirtohuhuista tai siitä, että ranskalainen joukkue asettuisi vastaan europeleissä tai joku siellä pelaava ranskalainen pelaaja nousisi otsikoihin. Kun samasta asiasta kiinnostunut isompi joukko löytyi ja ajautui yhteen, niin huomasimme sivustollemme olevan kysyntää – edes vähän.

Abdelalin ja Coubronnen lisäksi esiin nousevat Julien Faubertin, Aulis Rytkösen ja Teemu Tainion nimet.

– Harmi ettei Faubert pärjännyt sen paremmin Veikkausliigassa, mutta joka tapauksessa hän on edelleen iso nimi! Rytkönen ja Tainio puolestaan ovat ja olivat legendan asemissa omissa seuroissaan, ja toivottavasti ilmasilta Suomen ja Ranskan välillä toisi uusia pelaajia seurattavaksemme.

Suomi-futiksen seuraaminen tapahtuu uutisia lukemalla ja sosiaalisen median seurannalla.

– Ruudun lähetykset eivät valitettavasti Ranskassa näy, mutta seuraamme suomalaista jalkapalloa niin Byyrin, Suomifutiksen kuin Ylenkin uutisoinnin, ja tietysti sosiaalisen median, avulla. Valtaosa jutuista aukeaa meille Googlen kääntäjän kautta, mutta tiimistämme yksi henkilö osaa suomea ja ranskaa, joten se auttaa paljon.

Ranskan päässä Nicolas kertoo seuraavansa Lillen otteita pääsarjassa, mutta maantieteellisesti lähimmät seurat miehelle ovat Ranskan keskiosien Tours ja Orléans.

– Käyn tietysti katsomassa pelejä paikan päällä täällä, mutta alemmilta sarjatasoilta on myös tarjolla ilmaiseksi hyvät ottelulähetykset, mikä helpottaa seuraamista.  

Suomeen ensi kesänä?

Sivuston tekijöillä ei ole yhtä suosikkiseuraa Suomesta, mikä nousisi muiden yläpuolelle, mutta sympatioita suomalaisjoukkueille löytyy varsinkin europelien aikaan.

– Mitään yhtä varsinaista suomalaista suosikkiseuraa meillä ei ole. Toivomme suomalaisten seurojen pääsevän aina europeleissä mahdollisimman pitkälle ja HJK on menestymisen ja Mestarien liigan ansiosta Ranskassa se tunnetuin suomalaisseura. Hehän pudottivat ranskalaisen FC Metzin pudotuspelikierroksella 1998-99 ennen etenemistä lohkovaiheeseen ja se kyllä muistetaan!

– Viime kaudella mestarin vaihtuminen lämmitti mieltä. Ranskassa PSG on voittanut viimeisestä kahdeksasta mestaruudesta seitsemän, joten Veikkausliigan neljä eri mestaria viimeisen viiden kauden ajalta ovat olleet tervetulleita neutraaleille seuraajille, kuten me. Hallitsevaa mestaria, KuPSia, on ollut ilo seurata viime aikoina ja heidän joukkueensa on vaikuttanut alkukaudella vahvalta. Kenties sillä voisi pärjätä eurokentilläkin, Nicolas pohtii.

Suomen ollessa pitkä maa tietyt ääripisteet herättävät myös kiinnostusta Ranskan päässä. Ahvenanmaa ja IFK Mariehamnin mestaruus (2016) saavat ranskalaisilta erityismaininnan, mutta myös Lappi kiinnostaa kovasti.

– Sivustomme perustaja oli suuri PS Kemi -fani! RoPS kiinnostaa meitä muita Lapin joukkueena, ja yleisesti Lappi kiinnostaa alueena. Eikö sinne kaikki turistit mene pääkaupungin jälkeen, Nicolas naurahtaa.

Nordisk Finlanden jäsenet eivät juuri ole Suomessa peleissä käyneet, mutta Nadir Bkh oli katsomassa RoPS:n ja PS Kemin välistä derbyä vuonna 2017. Matsikokemuksesta syntyi blogiteksti ja intoa Suomeen tuloon löytyy myös muilta jäseniltä runsaasti.

– Haluaisimme matkustaa useampaan Pohjoismaahan kerralla ja mieluiten europelien tai paikallispelien aikaan. Stadin Derby täytyy nähdä ehdottomasti, mutta toisaalta myös alasarjat kiinnostavat. Toivottavasti ensi kesänä pääsisimme matkustamaan, Nicolas avaa ryhmän suunnitelmia.

Näkemyksiä Ranskasta

Alla esitetyt näkemykset perustuvat eritysesti ryhmän omaan seuraamiseen ja havainnointiin, mutta myös ranskalaispelaajien kokemuksiin, joita he ovat haastatelleet.

– Ranskalaispelaajat ovat kehuneet sitä, kuinka hyvin heidän seuroissaan asiat on järjestetty. Treenimahdollisuudet ovat olleet hyvät ja asioiden hoito on sujunut hyvin, Nicolas avaa.

– Meille taas Suomi-futiksessa on ollut oma charminsa, mikä on tehnyt sen seuraamisesta nautinnollista. Kannattajatoiminta on näyttänyt hyvältä etenkin paikallispeleissä alasarjoja myöten, ja myös median tekeminen on antanut sen kuvan, että Suomi on paljon muutakin kuin jääkiekkoa, moottori- ja talviurheilua. Kyllä Suomessa on futiskulttuuriakin.

Kaikki ei kuitenkaan ole positiivista, vaan negatiivista palautettakin tulee.

– Miksi teillä on niin suuri into pelata arkipelejä? Puhun tietysti Ranskan näkökulmasta, mutta arkipelit eivät herätä täällä hurraa-huutoja ja myös usean pelin alkaminen samaan aikaan on sääli, koska se tekee seuraamisesta vaikeampaa. 

Pienistä valuvioista huolimatta Nordisk Finlanden porukka on yhtä mieltä siitä, että Suomi on menossa oikeaan suuntaan, kun sitä vertaa muihin Pohjoismaihin. Tällä he tarkoittavat erityisesti sitä, miltä liigan seuraaminen näyttää täysin toisesta maasta käsin. Uutisoinnin taso kerää kiitosta – tuoreena esimerkkinä Ylen juttu Ilmari Niskasesta – ja tekstijuttujen seuraaminen on mahdollista jopa kieltä ymmärtämättömälle ummikolle.

Podcastien suuri määrä on myös yllättänyt, vaikka niistä Nordisk Finlanden porukka ei ole juuri saanut mitään irti. Poikkeuksena on englanninkielinen The Finnish Football Show.

– Meidän mielestämme suomalainen jalkapallo on menossa hyvään suuntaan. Ennen se saattoi näyttäytyä hieman ulkopuolisena, jopa hylkiönä Pohjoismaiden kesken, mutta nyt se on ottanut oikeita askeleita. Emme tiedä mitä se on ruohonjuuritasolla, mutta ulkopuolisille EM-kisapaikan saaminen oli valtavan iso piristysruiske Suomi-futiksen uskottavuudelle, Nicolas päättää.

Nordisk Football Twitterissä

The post Suomi-futista, s’il vous plaît – Nordisk Football -sivusto seuraa Pohjoismaiden sarjoja Ranskasta käsin appeared first on Byyri.

Nappikautta seurasi siirto PSG:n riveihin jalkapallohistorian toiseksi kalleimpana pelaajana, missä nuorukainen päätti kautensa toista kertaa peräkkäin Ranskan mestarina.

Suurelle yleisölle Ranskan liiga on kuitenkin melko tuntematonta maaperää, eikä moni jalkapalloa seuraava ollut omin silmin saanut ihmetellä Mbappén taitoja muutamaa satunnaista Mestarien liigan ottelua lukuun ottamatta.

Se kaikki kuitenkin muuttui kesän 2018 MM-kisojen aikana, kun nuorukainen räjäytti itsensä koko maailman tietoon. Teinisensaation esityksistä mieleenpainuvin oli kiihkeä neljännesvälierä Argentiinaa vastaan.

Erilaiset lähtökohdat

Ranska oli aloittanut turnauksen mestarisuosikille sopivin elein, varmistamalla jatkopaikan lohkostaan jo ennen päätöskierrosta, ja saapui otteluun selvänä ennakkosuosikkina. Argentiina sen sijaan oli pelannut koko siihen astisen turnauksen järkyttävän huonoa jalkapalloa, selviten vain täpärästi lohkostaan jatkoon. Jorge Sampaoli oli menettänyt asemansa pukuhuoneessa, ja lahjakkaan joukkueen peli koostui lähinnä siitä, että pallo toimitettiin Messille ja toivottiin ihmettä. 

Jostain La Albiceleste kuitenkin kaivoi ensimmäiseen pudotuspeliotteluun turnauksen parhaan esityksensä, jolla se sai Ranskan huojumaan köysistä tukea hakien. Mbappéa vastaan sekään ei kuitenkaan riittänyt.

Estas al horno

Kazan Arena tervehtii Volga-joen varrelle saapuneita 45 000 katsojaa täydellisellä jalkapallosäällä. Iranilainen Alireza Faghani viheltää pelin käyntiin, ja varovaisten ensiminuuttien jälkeen yleisö saa heti osoituksen Kylian Mbappén vaarallisuudesta.

Kello kertoo kahdeksasta pelatusta minuutista, kun nuori ranskalainen irtoaa Argentiinan puolustukselta naurettavan helposti ja ohittaa yksin kolme pelaajaa. Eteneminen saadaan pysäytettyä vain sääntöjen vastaisin ottein, ja seuranneesta vapaapotkusta Antoine Griezmann kohahduttaa täyttä stadionia ensimmäistä kertaa kiskaisten pallon ylärimaan.

Hetkeä myöhemmin Mbappé päättää haastaakin kerralla koko Argentiinan joukkueen.

Pallo haltuun omalla kenttäpuoliskolla ja kiihdytys, joka jättää kolme vastustajaa täysin telineisiin, ohi alimpana olevasta Marcos Rojosta silkalla nopeudella ja argentiinalaisen pakottaminen rikkeeseen omalla kuudentoista-alueellaan.

Tätä erikoistilannetta Griezmann ei enää tyri. Peli on 1–0 Ranskalle.

Vain reilut viisi minuuttia edellisestä ja Paul Pogba lähettää pitkän avauksen omalta alueeltaan. Mbappé voittaa juoksukilvassa koko puolustuksen, vaikka lähtee kymmenen metrin takamatkalta, ja jälleen argentiinalaiset joutuvat rikkomaan nuorukaista aivan rangaistusalueen reunalla.

Vajaan puolen tunnin kohdalla myös Griezmann alkaa päästä peliin mukaan ja väläyttelee omaa osaamistaan. Argentiina puolestaan pääsee ensimmäistä kertaa lähentelemään Hugo Llorisin vartioimaa maalia, mutta ei saa mitään vaarallista aikaiseksi.

Sen jälkeen ei hetkeen tapahdu mitään. Pallonhallinta on lähes 70 % Argentiinalla, mutta joukkueen kollektiivinen pelaaminen on niin onnetonta, etteivät he osaa sitä hyödyntää. Ranska hidastaa peliä tarkoituksella, pitää välit tiiviinä eikä prässää ylhäältä käytännössä ollenkaan, koska tietää, ettei Argentiinan puolustuksella ole kykyä avata peliä. Jopa vapaaehtoisesti uusintaa katsovana huomasin huomioni lipuvan kohti puhelimen näyttöä.

Mutta malttakaa. Parempaa on tulossa.

Kisojen upein maali ja Kylian-show

40 minuutin jälkeen Argentiinan Ángel Di María löytyy kentältä ensimmäistä kertaa, ja mies antaa Ranskan puolustukselle heti syyn katsoa peiliin siitä hyvästä, että jättää yhdelle pelin parhaista vasemmista jaloista niin paljon tilaa. Pallo 30 metristä yläkulmaan ja tauolle siirrytään tasatilanteessa.

Heti toisen puoliskon alussa Di María jatkaa kentän kuninkaana. Mies vie Ranskan puolustusta kuin litran mittaa ja ansaitsee vapaapotkun, jonka jälkitilanteesta Messi ohjaa sokkokeskityksen Ranskan boksiin. Maalin edestä löytyy Gabriel Mercado, joka on onnekas kuin mehiläisfarmilla talviuniltaan heräävä otso. Mies yrittää välttää osumasta palloon, muttei onnistu yrityksessään ja ohjaakin sen tyhjään maaliin. Vastoin kaikkia pelitapahtumia Argentiina on siirtynyt ottelussa 2–1-johtoon.

Seuraa ottelun toinen suvantovaihe, kun seuraavaan varttiin kumpikaan joukkue ei saa pelistä otetta. Sitten kuin vuohen vetämillä vankkureilla taivaasta saapuukin hetki, joka määrittelee ottelua kenties merkittävämmin kuin Mbappén urotyöt.

Les Bleusin laitapuolustaja Lucas Hernández nousee vasemmalta laidalta ja lähettää päätyviivalta epätoivoisen keskityksen. Pallo pomppii koko rangaistualueen läpi aina boksin ristikkäiseen kulmaan asti, missä se kohtaa Benjamin Pavardin oikean jalan, joka lähettää volleysta kenties kisojen hienoimman maalin. Bonjour mes amis! Riikinkukko kiekuu taas.

Vain hetki edellisestä ja on jälleen Kylian Mbappén aika astua näyttämölle. Hernándezin keskitystä seuranneen kimmokkeen jälkeen nuorukainen irtoaa kahden metrin matkalla kolme metriä Argentiinan puolustukselta ja viimeistelee Franco Armanin haparoidessa tyhjää.

Tuskin viittä minuuttia on kulunut Mbappén johto-osumasta, kun Les Bleusin vertikaalinen tiki-taka tuottaa jälleen tulosta. Pallo saadaan muutamalla syötöllä pelattua omalta alueelta täyteen vauhtiin kohti vastustajan puolustuslinjaa, ja Olivier Giroud vapauttaa oikealta laidalta kiihdyttävän Mbappén, joka viimeistelee illan toisensa.

Tärkeä osa MM-kisojen mytologiaa

Ranskan 4–2-osuman jälkeen peli ottaakin tutun käänteen. Les Bleus antaa Argentiinan pitää palloa, mutta puolustaa tiiviinä ryhmänä, eivätkä eteläamerikkalaiset saa tehtyä pallolla taikojaan.

Noin viisi minuuttia ennen täyttää aikaa piilossa pysytellyt Messi löytää lopulta taikasauvansa. Ensin mies irtautuu Ranskan puolustukselta taitavasti, muttei ehdi saada laukausta aikaan. Hetkeä myöhemmin Leo vapauttaa vaihdosta tulleen Sergio Agüeron loistavalla syötöllä, mutta Samuel Umtiti ehtii ratkaisevasti tämän vedon eteen.

Lisäajalla Messi lopulta onnistuu, kun kymppipaidan keskitys löytää Agüeron pään ja Argentiina nousee maalin päähän. La Albiceleste on kuitenkin auttamattomasti myöhässä. Jalkapallotrilleri on jo saanut täyttymyksensä.

Vaikka ottelussa oli omat suvantovaiheensa, jotka saivat ihmettelemään, miksi oikein olin tämän ottelun katsottavaksi valinnut, tarjoaa se kokonaisuudessaan lähes kaiken, mitä jalkapallo-ottelu voi tarjota. Kylian Mbappén räjähtävyyttä ei voi kuin ihailla, ja Di Marían sekä Pavardin maalit ovat jalkapallokauneutta parhaimmillaan.

Ranskan ja Argentiinan neljännesvälierä kuuluu olennaisena osana 2018 MM-kisojen tarinaa. Vaikka La Albiceleste tekikin pelistä tiukan, läpi ottelun oli selkeä tunne siitä, että Les Bleus on joukkueista selvästi kyvykkäämpi. Ranskalla tuntuikin koko kisojen ajan olevan yksi lisävaihde varastossa, ja se teki aina vain juuri sen, mitä voittoon tarvittiin. Väitän, että tämä ottelu antoi joukkueelle sen lisäboostin, jonka se tarvitsi marssiakseen lopulta mestaruuteen asti.

Ottelu on nähtävissä FIFAtv:n YouTube-kanavalta.

The post Legendaariset ottelut: kun Kylian Mbappé valloitti maailman appeared first on Byyri.

Berliinin olympiastadionin pimenevässä illassa katsojat eivät voi aavistaakaan, kuinka historiallista näytöstä he ovat saapuneet katsomaan, kun pelaajat nousevat tunnelista viheriölle himoittua maailmanmestaruuspokaalia katseillaan hipoen.

Pelaajalistaa katsoessa ei voi kuin haukkoa henkeään sen edessä, millainen kööri sen hetkisiä tai tulevia legendoja yhteen otteluun mahtuu. Uransa viimeistä ottelua pelaava Zinedine Zidane, kokeneet Patrick Vieira, Claude Makélélé ja Liliam Thuram, nuori Franck Ribéry, kärjessä Thierry Henry. Vastapuolen maalissa Gianluigi Buffon, pelaajina Fabio Cannavaro, Andrea Pirlo sekä kokeneet Fransesco Totti ja Alessandro Del Piero. Lista tuntuu loputtomalta.

Tunnelma on jännittynyt, mutta innostunut. Molempien maiden kansallislaulu saa räiskyvän tuen paikalla olevilta faneilta – stadion kuhisee, kun pelaajat kättelevät toisensa ja asettuvat nurmelle. Finaalissa ovat oikeutetusti kaksi turnauksen parasta joukkuetta. Italia, jonka puolustuspää on ollut raudanluja, ja Ranska, joka on vaikean alkulohkon jälkeen esiintynyt äärimmäisen vakuuttavasti, kaataen niin Espanjan, Brasilian kuin Portugalinkin.  

Kun tuomari viheltää pelin alkamisen merkiksi, kukaan ei kuitenkaan osaa arvata, että edessä on yksi 2000-luvun puhutuimmista jalkapallo-otteluista.

Tämä maailma on Pirlon, me vain elämme siinä

Kuten finaalit usein, ottelu alkaa todella varovaisesti, eikä kumpikaan joukkue tunnu saavan pelistä otetta. Vajaan kympin jälkeen kaikki kuitenkin muuttuu. Ranskalle tuomitaan helpon oloinen rangaistuspotku, josta Zidane tekee – katsantokannasta riippuen joko onnekkaan tai taidokkaan – avausmaalin. Les Bleus johtaa 1–0.

Maalin jälkeen ote pelistä alkoi siirtyä selvästi Ranskalle. Gallian kukon pörhistelyä kestää kuitenkin vain kymmenisen minuuttia, kunnes pilkun aiheuttanut Marco Materazzi käy nikkaamassa Andrea Pirlon täydellisen kulman verkon porukoille. Tämän jälkeen hallinta siirtyy täysin Italialle, eikä avausjakson jälkimmäisellä puoliskolla ole enää kuin yksi joukkue.

Italian hallinta henkilöityy jälleen kerran täysin myyttistä ottelua pelaavaan Pirloon, joka on ollut joukkueen paras pelaaja turnauksessa ja valitaan myös finaalin parhaaksi pelaajaksi. Sen lisäksi, että pelin virtaus kulkee täysin 27-vuotiaan lombardialaisen kautta, tämä on jatkuva uhka kulmalipulla.

Ranska ei suostu ottamaan opikseen, ja Pirlon millintarkka pallo tavoittaa jo toistamiseen Materazzin, jonka puskun Liliam Thuram onnistuu kuitenkin pelastamaan maaliviivalta. Hetkeä myöhemmin Pirlon lähettämä kulmapotku tavoittaa Luca Tonin, joka näkee puskunsa kimpoavan ylärimasta vain senttejä Fabien Barthezin vartioiman maalin yli.

On ne change pas une équipe qui gagne

Tauolta kentälle palaa kuitenkin aivan erinäköinen Ranska, ja toisen jakso alku on suvereenia Les Bleusin dominointia. Gallialaisten lento katkeaa kuitenkin epäonnisesti Patrick Vieiran loukkaantumiseen 56. minuutilla. Pakotetun vaihdon jälkeen Italia alkaa päästä peliin mukaan, ja pallo alkaa jälleen löytyä yhä useammin Andrea Pirlon jalasta.

Ironisesti Gli Azzurrin päävalmentaja Marcello Lippi siirtää kuitenkin hallinnan takaisin Ranskalle epäonnistuneella taktisella peliliikkeellä. Lippi ottaa pois todella vaisua ottelua pelanneen Tottin, joka korvataan urallaan nousussa olevalla 23-vuotiaalla Daniele De Rossilla. Vaihdon myötä joukkueen ryhmitys kuitenkin muuttuu, ja Pirlo joutuu siirtymään itselleen oudolle kymppipaikalle, johon pelintekijä ei selvästikään sopeudu.

Tämän myötä ottelun virtaus kulkee yhä enemmän Ranskan kautta, ja varsinaisen peliajan viimeiset 30 minuuttia ovat selvää Ranskan hallintaa. Buffon kuitenkin nollaa Henryn lähentelyt, kun taas toisessa päässä Tonin maaliin jatkama Pirlon keskitys todettiin paitsioksi. Niinpä ottelua jatketaan jatkoajalle. Nämä MM-kisat ovat ensimmäiset, jotka pelataan ilman kultainen maali -sääntöä sen käyttöönottamisen jälkeen, joten edessä on ainakin 30 lisäminuuttia maailman kiihkeintä näytöstä.

Zidanen puskut määrittivät ottelun lopun

Jatkoaika jatkaa siitä, mihin varsinainen peliaika jäi. Vaikkei kumpikaan joukkue varsinaisesti hallitse peliä, siunaantuvat vaarallisemmat tekopaikat Ranskalle. Ensin Cannavaro ehtii juuri ja juuri liukua Florent Maloudan laukauksen tielle. Hetkeä myöhemmin kisojen parhaalle puolustukselle käy järkyttävä merkkausvirhe, ja Zidane pääsee vapaasti nikkaamaan puskun kohti Gli Azzurrin maalia, vain todetakseen Buffonin venyneen mahdollisesti mestaruuden arvoiseen refleksitorjuntaan.

Jatkoajan puolessa välissä Ranskan vaarallisin pelaaja, Thierry Henry, saa poistua kentältä, vain todistaakseen ottelun historiankirjoihin jättänyttä tapahtumaa vaihtopenkiltä.

Zidanen puskusta on kuitenkin vuosien saatossa kirjoitettu kaikki mahdollinen, joten tyydyn kommentoimaan, että tuon tapauksen myötä ottelun voittaja oli ratkennut. Ranskan pelaajat eivät toivu kapteeninsa ulosajosta, kun taas italialaiset saavat tapahtuneesta tarvittavan itseluottamuspiikin. Kun jatkoaika ei tuon shokeeraavan hetken jälkeen tarjoa juuri mitään, on aika asettua nauttimaan pilkkukisasta, toista kertaa MM-finaalien historiassa.

Quando la vita è un sogno

Rangaistuspotkuskaban kolme ensimmäistä laukojaa – Andrea Pirlo, Sylvain Wiltord sekä Marco Materazzi – viimeistelevät kaikki vuorenvarmasti. Ranskan toinen laukoja, vuoden 2000 EM-finaalin ratkaissut David Trezeguet, on kuitenkin tällä kertaa epäonnen soturi ampuessaan oman yrityksensä ylärimaan. 

Kun seuraavat neljä laukojaa eivät uusia epäonnistumisia tuota, saa Italian viides laukoja kunnian olla tilanteessa, jossa maali ratkaisisi maailmanmestaruuden. Laukomaan asettuu vasemman puolustajan tontilta Fabio Grosso, Italian odottamaton sankari.

Vaikka kukaan ei muista, mitä merkittävää mies teki ennen tai jälkeen vuoden 2006 kisojen, vastasi hän kisojen suurimmasta tuhkimotarinasta. Se oli Grosso, joka lisäajalla hankki alivoimalla pelanneelle ja näännyksissä olleelle Italialle ratkaisevan pilkun puolivälierässä Australiaa vastaan. Se oli Grosso, jonka 119. minuutin osuma ratkaisi välierän Saksaa vastaa. Ja se oli Grosso, joka käsittämättömällä itseluottamuksella ampui tuon finaalin ratkaisevan pilkun maalin vasempaan yläkulmaan.

Italia oli voittanut MM-kultaa.

Raikas tuulahdus menneisyydestä

Pelitapahtumien lisäksi mieleenpainuvaa finaalia katsoessa oli joukkueiden pelityyli. 2006 MM-kisat olivat viimeiset arvokisat ennen Espanjan nousua maailmaa dominoivaksi jalkapallomahdiksi ja guardiolalaista murrosta. Oli raikas tuulahdus katsoa ottelua, jossa kumpikaan finaaliin selvinneistä joukkueista ei pyrkinyt kontrolloimaan palloa tai välttelemään pitkiä syöttöjä ja pallonmenetyksiä.

Ottelussa menetettiin pallo useammin kuin kahden keskivertojoukkueen kohtaamisessa nykyään, ja peli aaltoili vauhdikkaasta päästä päähän kummankaan selvästi kontrolloimatta tempoa kuin harvakseltaan.

Lisäksi ottelun draamankaari on jotain käsittämättömän kaunista ja mukaansa tempaavaa. Vaikka finaalin voittaja on tiedossa, on sitä uudelleen katsoessa helppo elää mukana joka käänteessä ja jännittää loppuratkaisua kuin tuona sunnuntai-iltana 14 vuotta sitten.

Ottelu on ilmaiseksi katsottavissa FIFAtv:n YouTube-kanavalla tai suoraan alla olevasta upotteesta. Live-jalkapallon puutteessa suosittelen siis kaikkia korkkaamaan kylmän Peronin ja jännittämään uudelleen yhtä historian ikimuistoisimmista MM-finaaleista.  

Legendaariset ottelut -juttusarjan esittely

Maailman kaiken sulkevaan syliinsä kaapannut pandemia ei ole säästänyt myöskään urheilua vaikutukseltaan. Jalkapallosarjat ympäri maailman ovat joko määrittelemättömän mittaisella tauolla tai keskeyttäneet kautensa kokonaan. Urheilun katsomisen tarve ei ole kuitenkaan poistunut mihinkään – päinvastoin, juuri tällä hetkellä urheilulla olisi kenties suurempi rooli kuin koskaan ihmisten arjen rikastuttajana ja ajatusten ohjaajana johonkin vähemmän vakavaan.

Juttusarja esittelee netistä ilmaiseksi löytyviä, klassisia jalkapallo-otteluita, jotka saattavat tuoda helpotusta tähän poikkeustilaan ja edes hetkeksi paikata live-jalkapallon tarpeen.

The post FIFA TV avasi arkistonsa – Ota katseluvinkit talteen Byyrin juttusarjasta ”Legendaariset ottelut” appeared first on Byyri.

Lapsesta saakka pallon perässä

Kolmevuotias pikkupoika potkii palloa kulahtaneella nurmikolla. Äiti katsoo pojan perään päivittäin, kun isä tienaa perheelle elantoaan tien päällä, rekkakuskina. Muutaman sadan asukkaan Cululússa ei ole käytännössä mitään.

Argentiinan maaseudulla sijaitsevasta kylästä löytyy katolinen kirkko, pari koulua ja pieni virtaava puro, Kolú Kolú, kuten sen vartta asuttaneet alkuperäiset asukkaat tapasivat sanoa. Kesät ovat kuumia ja talvet leutoja. Otollinen paikka viljanviljelylle ja karjanhoidolle.

Pojan isä, Horacio Sala, ja äiti, Mercedes Taffarel, pohtivat muuttoa reilun kymmenen kilometrin päähän Progreson kaupunkiin. Muutto olisi perheelle merkittävä, sillä uudessa kotipaikassa asuisi yli 2 000 asukasta, ja Emi pääsisi aloittamaan futisharrastuksen ensimmäisessä seurassaan, Club San Martín de Progresossa.

Perhe muuttaa ja Emiliano ottaa ensimmäiset askeleet kohti futisuraa.

Emiliano Sala liittyi neljän vanhana Progreson junioreihin. Hän ihaili pienestä pitäen Gabriel Batistutaa, joka oli kotoisin Avellanedasta. Kaupunki kuuluu Progreson tavoin Santa Fen maakuntaan, joten kyse oli oman alueen supertähdestä. Hieman myöhemmällä iällä Sala sai tutulta kuulostavan lempinimen: Emigol.

Sala pelasi Progreson junioreissa 15-vuotiaaksi asti, kunnes hän siirtyi skoutin suosittelemana Proyecto Crecerin jalkapalloakatemiaan. Naapurimaakunnassa Córdobassa sijainnut jalkapallokoulu tarjosi suorat yhteydet RCD Mallorcaan ja FC Girondins de Bordeauxiin. Sala muutti nuorena asumaan muiden teini-ikäisten kanssa ja pisti kaikki munat yhteen koriin, tavoitteenaan ammattilaisura.

Sinnikkyys palkitaan

Jo nuorella iällä Salan kehityksessä alkoi näkyä hyökkääjän vahvuus sekä fyysisellä että henkisellä puolella. Hän ei ollut erityisen taitava, pelasi hyökkääjänä selkä maalia kohti ja sai treenata tuplasti päästäkseen eroon hontelon pojan maineestaan. 19-vuotiaana Sala oli käynyt useamman kerran Bordeaux’n testeissä, mutta Ranskassa ei oltu vakuuttuneita maalaispojan kyvyistä.

Sala kävi Ranskan testien ohella pelaamassa yhden ottelun portugalilaisen alasarjaseura FC Craton riveissä ja teki ainoassa pelissään kaksi maalia. Henkilökohtaisiin syihin vedoten Sala matkusti Portugalista takaisin Argentiinaan, Proyecto Creceriin. Tulevaisuus näytti vaikealta.

Kesällä 2010 viimein tärppäsi. Sala kirjoitti sopimuksen Bordeaux’n kanssa ja siirtyi pelaamaan seuran kakkosjoukkueeseen. Puolentoista vuoden päästä Sala debytoi ykkösmiehistön mukana Ranskan cupin ottelussa Lyonia vastaan tullen vaihdosta kentälle. Luottoa ei kuitenkaan sen enempää tullut, ja edessä oli uuden seuran etsiminen.

Hektisten ja haastavien vuosien aikana Sala rentoutui dekkareita lukemalla. Emilianon veli Dario on kuvaillut kadonnutta hyökkääjää haastatteluissa hiljaiseksi ja maanläheiseksi ihmiseksi. Sellaiseksi, joka jo nuoresta iästä lähtien teki kaikkensa uransa eteen.

Tuosta työnteosta parhaat esimerkit ovat vuodet 2012–2014 Ranskassa. Sala ei päästänyt unelmastaan irti, vaan paukutti ensin US Orléansin riveissä 19 maalia Ranskan kolmostasolla, ja seuraavalla kaudella 18 maalia Chamois Niortaisin paidassa Ligue 2:ssa. Onnistuneiden lainapestien jälkeen Bordeaux tarjosi Salalle palkinnoksi jatkosopimuksen ja lupauksen peliajasta uuden kauden alla.

Peliaikaa ja mahdollisuus tulikin, mutta se kesti vain puolen kauden ajan. Maaleja syntyi syyskaudella yksi, joten vauhtia oli jälleen haettava lainasopimuksella, tällä kertaa SM Caenista. Lainapesti sujui mallikkaasti ja loppukauden aikana Sala viimeisteli viisi maalia.

Aika Bordeaux’n kanssa oli epäonnistumisten myötä tullut kuitenkin päätökseensä ja Emiliano Sala siirtyi heinäkuussa miljoonan euron kaupassa ”Länsi-Ranskan Venetsiaan”, Nantesiin.

Jäähyväiset

Viiden vuoden sopimuksen Nantesin kanssa tehnyt Sala koitettiin ostaa Englantiin jo seuraavassa siirtoikkunassa. Nantes hylkäsi Wolvesin tarjouksen, joka osoittautui oikeaksi ratkaisuksi. Ensimmäisen kauden kuusi maalia muuttui kahdeksitoista seuraavalla kaudella, ja viime syksynä argentiinalainen pelasi uransa parasta futista 28-vuotiaana.

Sala keikkui Ranskan liigan maalipörssin kärkisijoilla Cavanin ja Mbappen kaltaisten nimien kanssa ja oli pitkään parhaiten onnistunut argentiinalaiskärki Euroopassa. Puheita oli jopa maajoukkuekutsusta miehelle, joka ei ollut edustanut maataan edes junioritasolla. Se, jos mikä, kertoo myöhäisestä kukkaan puhkeamisesta.

Salan 13 maalia käsittänyt huippuvire noteerattiin ympäri maailmaa ja kaksi tiedettyä tarjousta tuli Kiinasta sekä Walesista. Kiinan Superliigassa olisi ollut tarjolla suurempi palkka ja isompi siirtokorvaus Nantesille sekä Bordeauxille, joka oli sopinut 50% osuudesta miehen siirtyessä eteenpäin, mutta Walesin päässä odotti monen pikkupojan unelma – Valioliiga.

Asiat etenivät sutjakkaasti, Sala valitsi pienemmän palkan ja Valioliigan, ja läpäisi lääkärintarkastuksen tammikuun 18. päivä. Enää täytyi hoitaa asiat kuntoon Ranskan päässä, kiittää seuraa ja kannattajia. Sen jälkeen edessä siintäisi debyytti Arsenalia vastaan.

Emiliano Sala jätti viimeiseksi jääneen viestin lentokoneesta matkalla takaisin Cardiffiin. Miehen ääni ei kuulostanut pelokkaalta, vaikka viestin sisältö kielikin toista. Ohessa on ääniviestin vapaa käännös:

’’Moikka kundit, miten menee? Hitto, että voikin väsyttää. Mulla oli Nantesissa miljoona asiaa hoidettavana. Olin varma ettei ne ikinä lopu. Oon nyt menossa Cardiffiin lentokoneella, joka tuntuu hajoavan palasiksi. Hullua ajatella, että huomenna alkaa duunit täällä. Iltapäivällä treenaan uuden jengin kanssa, mutta saa nähdä mitä siitä tulee. Mutta joo, miten teillä menee? Kaikki hyvin? Jos ette kuule musta seuraavaan puoleentoista tuntiin, niin ehkä ne lähettää jonkun etsimään. Isä, mua pelottaa tosi paljon.’’

Salan etsinnät lopetettiin jo kertaalleen, mutta uuden rahoituksen myötä, johon osallistui useita huippufutareita, etsintöjä jatkettiin tällä viikolla. Maanantaina Ranskan valtion viranomaiset raportoivat Cotentin niemimaan läheltä löytyneen koneen istuintyynyjä.

Nantesin keskiviikkona pelatussa kotiottelussa tuomari keskeytti pelin yhdeksännellä minuutilla ja koko stadion yhtyi kunnianosoitukseen. Kuvat kyynelehtivästä päävalmentaja Vahid Halilhodžićista toivat liikutuksen kotisohvalle asti. Bosnialainen oli Salan viimeiseksi jäänyt valmentaja ja itse entinen Nantesin huippuhyökkääjä.

Edessä siintää kuoleman vahvistaminen ja sen hyväksyminen, mutta älkäämme unohtako Salan kulkemaa matkaa Argentiinan maaseudulta Euroopan huippusarjoihin. Se tarina ansaitsee tulla kuulluksi.

The post Emiliano Sala – Hontelo poika Cululústa appeared first on Byyri.

Lähtökohdat

Joukkue X on pelannut koko turnauksen omiin vahvuuksiinsa nojaavaa, mutta tehokasta jalkapalloa. Joukkueen kauniiksikin kehuttu ja ylistetty pelitapa on lumonnut muutkin kuin joukkueen intohimoisimmat kannattajat ja joukkuetta pidetään lähes varmana mestarisuosikkina.

Kuitenkin turnauksen tärkeimmissä peleissä pallo pomppii ikävästi, maalivahti tekee henkilökohtaisen virheen, tuomarille sattuu karmaiseva arviointivirhe ja lopulta unelmajoukkueen liito katkeaa ilman sitä suurinta ja himoituinta palkintoa.

Turnauksen ykköspaikan vie inhorealistista tulosjalkapalloa pelannut joukkue Y, joka operoi muihin joukkueisiin verrattuna ylivoimaisilla resursseilla.

Kannattajien ja lukemattomien muiden mielestä turnauksen alkuun altavastaajana lähtenyt joukkue X:n olisi pitänyt voittaa mestaruus. Tämän vuoksi monen mielestä voidaan sanoa, että joukkue X oli turnauksen moraalinen voittaja, mutta mitä ihmettä tarkoittaa ”moraalinen voittajuus”?

Moraalinen voittajuus

Ylläoleva tarina ja tilanne on varmasti karmaisevuudessaan tuttu jokaiselle joukkueurheilua intohimoisesti seuraavalle, ja etenkin heille, joilla on henkilökohtainen tunneside kannattamaansa joukkueeseen.

Joskus on vain pakko todeta, että huonompi joukkue voitti, vaikka lause on itsessään irrationaalinen. Eihän joukkue voi olla huonompi, jos se on voittaja? Lisäksi mikään moraaliteoria ei tue sellaista näkökulmaa, jossa jonkun toisen voittaminen olisi oikein ja toisen väärin.

Termillä ”moraalinen voittaja” viitataan moraaliin samanlaisella arkisella kielenkäytöllä, kuin jos ilmaisisimme: ”joukon moraali on laskenut”. (englanniksi morale ja moral vs. morality)

Tämän kaltaisia tapahtumatyyppejä on enemmän, kuin ensisilmäyksellä voisi olettaa.

Tapahtumat ja selitykset eivät ole tietenkään objektiivisesti tosia, koska esimerkiksi artikkelin aloittaneessa tarinassa joukkueen Y kannattajalle tilanne näyttäytyy aivan erilaisessa valossa kuin joukkueen X kannattajalle. Joskus kuitenkin tapaa myös hämmästyttävän rehellisiä joukkueensa kannattajia, jotka auliisti myöntävät oman joukkueen olleen huonompi.

Paremmuus urheilussa

Voidaan pitää yleisesti hyväksyttynä väitteenä, että urheilussa parhaan urheilijan pitäisi voittaa. Urheilussa suoritusta ja paremmuutta voidaan kuitenkin mitata vain sillä asteikolla, jolla suorituksen tulos voidaan arvottaa.

Keihäänheitossa esimerkiksi vain heiton pituudella, ja jalkapallossa maalien määrällä ja sarjataulukon pisteillä on väliä.

Jalkapallossa urheilijan, sekä joukkueen paremmuutta mitataan siis periaatteessa vain maalien ja pisteiden määrällä, mutta lajia seuraavien mielestä paremmuus kuulostaa näin mitattuna hieman liian yksinkertaiselta.

Esimerkiksi, jos Usain Bolt kompastuu johtaessaan selvästi sadan metrin finaalia, niin tuskin kukaan väittää hänen olleen tämän lähdön huonoin juoksija, vaikka hän jäisikin viimeiseksi. Asiaa voi tarkastella myös käänteisesti, eli urheilija voi myös voittaa, vaikka hän ei ole lajinsa paras urheilija, mutta muiden epäonnistuessa hän nousee korkeimmalle sijoitukselle.

Tällöin hän on sijoitukseltaan paras urheilija, vaikka ei selvästikään ole lajinsa absoluuttisesti paras urheilija. Näin kävi Australialaiselle luistelijalle Steven Bradburylle Salt Lake Cityn olympialaisissa vuonna 2002, kun hän voitti olympiakultaa muiden luistelijoiden epäonnistuttua.

[embedyt] https://www.youtube.com/watch?v=lfQMJtilOGg[/embedyt]

Näin törmäämme vaikeaan yhteismitattomuuden ongelmaan. Aivan samalla tavalla kuin joukkueen sisällä on vaikeaa arvioida, onko varmasti pelaava keskuspuolustaja vai nopea laitahyökkääjä tärkeämpi palanen joukkueelleen, on vaikeaa arvioida, onko virheitä välttävä matalalla puolustuksella pelaava joukkue parempi urheilujoukkue kuin pallonhallinnan kautta peliä kontrolloiva joukkue.

Vain maaleilla ja pisteillä on väliä, mutta jos näillä joukkueilla on täsmälleen saman verran sekä päästettyjä, että tehtyjä maaleja ja sarjataulukon pisteitä, täytyy arvioinnin perustua johonkin muuhun kriteeriin.

Valtaosan urheilua seuraavien mielestä tuo kriteeri on viihdyttävyys, eikä ole väärin sanoa näin: urheilun yksi tehtävä on kuitenkin urheilullisen paremmuuden mittaamisen ohella viihdyttää katsojia ja luoda heille katsojina dramatiikkaa ja suuria tunteita.

En mene varmasti täysin metsään, jos listaan viihdyttävän joukkueen ominaisuuksiksi hyvän joukkuepelaamisen, taitavat yksilöt, nopean suunnanmuutospelin, maalintekotilanteiden luomisen ja omintakeisen pelitavan. Ominaisuudet voivat kuvata yhtä hyvin sekä hyökkäysvoittoista että puolustusvoittoista joukkuetta.

Tarkoituksena ei ole nyt kuitenkaan pureutua tähän jalkapallon estetiikan ongelmaan, vaikka lukijan on hyvä tietää, että jalkapalloa seuraavat arvostavat jalkapalloa katsellessaan ja parasta urheilijaa arvioidessaan myös muitakin seikkoja kuin virallisia, tuloksellisia arvoja.

Oikeudenmukaisuuden tunne ja moraaliset voittajat

Arkijärkemme sanoo, että parhaimman urheilijan pitäisi voittaa, mutta kuten jo aiemmin totesimme, on paremmuudelle muitakin mittareita kuin tulokset. Kun suuren yleisön mielestä paras urheilija ei kuitenkaan jostain syystä voita, saa se meissä aikaan epäoikeudenmukaisuuden tunnetta.

Tällöin hävinnyttä urheilijaa tai joukkuetta voidaan pitää moraalisena voittajana, koska kaikkien kuvitelmissa ja toiveissa oli, että se nimenomaan voittaisi.

Reaktio voi olla yksilön tai ryhmän psykologinen puolustuskeino ikävää tunnekokemusta kohtaan. Voin itsekin myöntää, että olen varmasti joskus, esimerkiksi jälleen yhden viime hetkillä hävityn Suomen matsin jälkeen istunut baarissa tuopin edessä, ja todennut: ”Mutta kyllähän me pelattiin paremmin.”

Tällöin yksilö tai ryhmä suojelee jotain itselleen tärkeää asiaa yrittäen löytää epäonnen keskellä jotain hyvää, johon epätoivoisesti tarrata.

Asiaan vaikuttaa myös se, että vaikka jotkut pystyvät katsomaan jalkapalloa täysin neutraalisti ja objektiivisesti, on meillä kuitenkin taipumusta alitajuisesti asettua toisen joukkueen puolelle. Oman joukkueen kannattajalle tuo taipumus on tietenkin itsestään selvää, mutta urheilua vain urheilun vuoksi katsovakin huomaa yleensä toivovansa toisen joukkueen voittoa enemmän kuin toisen.

Pelin dynamiikka, tarinat, ottelutapahtumat ja näyttävät suoritukset voivat kallistaa vaakaa sellaisen joukkueen puolelle, joka alkaa näyttää yleisön silmissä toivottavammalta voittajalta. Esimerkiksi Daavidin ja Goljatin välisestä taistelusta tuttu altavastaajan yllättävyys on yksi esimerkki narratiivista, joka voi saada puolelleen sympatiaa. Myös huimat takaa-ajot nostattavat katsojissa pintaan tunteen ja toiveen, että draama saavuttaisi täydellisen kaarensa.

Mutta minkälaisissa tilanteissa alamme puhua moraalisista voittajista? Kukaan tuskin kehtaa edes mainita kyseistä ilmaisua, jos oma joukkue on juuri hävinnyt ottelun selvästi ja suurilukuisesti.

Kun paras joukkue ei voita: Brasilia 1982

Kun kaikkien aikojen parhaita joukkueita aletaan listata, niin usein jalkapalloanalyytikoiden ja jalkapallosta kirjoittavien mieleen tulee ensimmäisten joukossa Brasilian ikoniseksi kohonnut vuoden 1982 maailmanmestaruuskisojen joukkue.

Kuva – soccerfootballwhatever.blogspot

Monien mielestä Tele Santanan valmentama joukkue oli jopa parempi kuin vuoden 1970 mestaruusjoukkue, joka oli aikanaan yksi kovimpia maajoukkueita koskaan. Joukkueessa pelasivat sellaiset maestrot kuin Zico, Socrates, Falcao, Eder, Junior ja Cerezo.

Joukkue pelasi juuri sellaista sambafutista kuin brasilialaisilta osattiin odottaa, mutta heidän tehokkuutensa oli myös omaa luokkaansa.

Joukkue voitti alkulohkonsa maalierolla 10-2.  Jatkolohkon ensimmäisessä ottelussa kaatui Argentiina maalein 3-1 ja lohkon viimeisessä ottelussa heille olisi riittänyt jatkoon pääsyyn tasapeli Italiaa vastaan.

Italia kuitenkin voitti ottelun 3-2 Paolo Rossin viimeistellessä hattutempun ja kaikkien aikojen joukkue tippui kisoista.

Brasilian 1982 joukkue kuitenkin jäi elämään omanlaisena moraalisena voittajana, koska he pelasivat niin upeaa ja näyttävää jalkapalloa, mikä sai elämyksiä janoavan suuren yleisön puolelleen. Tämän vuoksi moni nostaa heidät jalustalle siitä huolimatta, etteivät he lopulta nostaneetkaan mestaruuspokaalia.

Joukkue häviää epäoikeudenmukaisesti: Irlanti ja MM-karsinnat 2009: ”The Hand of Frog”

Ranska ja Irlanti kohtasivat toisensa marraskuussa 2009 panoksena pääsy maailmanmestaruuskisoihin. Voimasuhteet olivat ennen ottelua jo selvät, mutta moni uumoili, että karsinnat vahvasti pelannut Irlanti voisi haastaa ailahtelevasti pelanneen Ranskan.

Ensimmäinen osaottelu Dublinissa päättyi Ranskan 0-1 voittoon ja moni uskoi irlantilaisten olleen jo lyötyjä.

Robbie Keane nakkasi pallon Ranskan maaliin 33 minuutin kohdalla ja peli oli jälleen tasan. Varsinainen peliaika ei tuonut ratkaisua otteluun, joten ottelu venyi jatko-otteluun asti.

Jatko-ottelussa tapahtui sitten jotain pöyristyttävää.

Jatko-ottelun 12 minuutilla Ranskalle tuomittiin vapaapotku keskialueelta, jonka Florent Malouda toimitti kuudentoista alueen perukoille tolpan juureen. Thierry Henry otti pallon haltuunsa ja syötti pallon maalin edustalle, josta William Gallas puski lähietäisyydeltä ranskalaiset 2-1 johtoon.

Irlantilaiset aloittivat välittömästi maalin protestoimisen vedoten käsivirheeseen ja pian seuranneesta hidastuksesta jokainen tv-katsoja näki, Henryn siirtävän palloa tietoisesti kädellään helpottaen syöttämistään. Selvä virhe jäi ottelun tuomaristolta näkemättä ja maali hyväksyttiin.

Irlanti ei pystynyt tästä enää nousemaan ja Ranska eteni vuoden 2010 maailmanmestaruuskisoihin.

Ottelun jälkeisessä haastattelussa Thierry Henry myöntää pelanneensa palloa kädellään ja saaneen siitä hyötyä joukkueelleen, mutta väitti haastattelussa, että kuka tahansa olisi tehnyt tilanteessa samoin.

Jalkapalloa seuraava maailma ja etenkin irlantilaiset kävivät ottelusta kuumana hyvin pitkään. Irlantilaiset saivat osakseen laaja-alaista myötätuntoa, koska monien mielestä heitä oli kohdeltu todella tärkeässä ottelussa äärimmäisen epäoikeudenmukaisesti.

Asiaa puitiin Irlannin parlamenttia myöten ja Irlannin jalkapalloliitto pyysi jopa uusintaottelua, sekä penäsi FIFA:lta mahdollisuutta osallistua maailmanmestaruuskisoihin ylimääräisenä joukkueena.

Arveltavaksi toki jää, olisiko Irlanti pystynyt voittamaan ottelua mahdollisessa rangaistuslaukauskilpailussa, mutta kyseisellä tuloksella heidät muistetaan karmeaa vääryyttä kokeneina ”moraalisina voittajina”.

Monessa irlantilaisessa kodissa varmasti nautittiin täysin rinnoin, kun Ranska kompasteli Etelä-Afrikan kisoissa ja jäi surkealla pelillä jo alkulohkoon.

Menestys vaikka mitään ei odotettu: Islanti EM-kisat 2016

On vielä olemassa yksi moraalisten voittajien kategoria, eli omien- ja muiden odotuksien ylittäminen. Moraalisessa voittamisessa on kyse siitä, että joukkue voittaa jotain abstraktisti merkittävää, vaikka he eivät virallista palkintoa voitakaan.

Ensimmäisessä kategoriassa Brasilian joukkue voitti kauniilla ja näyttävällä pelaamisellaan statuksen legendaarisena jalkapallojoukkueena, mutta tässä kategoriassa esteettisyyden sijalle nostetaan yllätyksellisyys.

Islanti ei varmasti kerännyt kenenkään mielestä tyylipisteitä selviytyessään vuoden 2016 EM-kisoihin. Myöskään Islannin otteet kentällä eivät täyttäneet monenkaan mielestä viihdyttävän jalkapallon kriteereitä ja usein Islannin peliesityksiä kuvailtiin antijalkapalloksi. Tämän vuoksi Islanti jakoi mielipiteitä, mutta yksi asia oli ainakin varmaa: he saavuttivat kisoissa huomattavasti enemmän, kuin kukaan olisi uskonut.

[embedyt] https://www.youtube.com/watch?v=xwNlM5JEz0g[/embedyt]

Vaikka asiaa kuinka kääntelisi, oli Islannin menestys aivan sensaatiomaista. Putoaminen Ranskaa vastaan puolivälierässä tuntui varmasti hetkellisesti pahalta, mutta kokonaisuutena Islanti muistetaan joukkueena, joka pelatessaan omilla vahvuuksillaan kiusasi isompia joukkueita ja sai näin monet neutraalit katsojat puolelleen.

Lopuksi

Kuten jo alussa todettiin, moraalinen voittaminen ei ole moraalinen kategoria, mutta tarkastelemalla käsitettä ja ilmiötä saadaan esille sellaisia hyveitä, joita katsojat sekä lajin harrastajat toivoisivat jalkapallon ilmentävän.

Parhaiden pelaajien ja joukkueiden pitäisi voittaa reilun pelin periaatteiden valossa, ja viihdyttävä jalkapallo arvostetaan huomattavasti korkeammalle kuin ns. tulosjalkapallo. Viihdyttävyys on tietenkin jokaisen katsojan silmässä.

The post Moraaliset voittajat appeared first on Byyri.

Kuukauden mittainen jalkapallon riemujuhla saa päätöksensä tänään sunnuntaina, kun Ranska ja Kroatia kohtaavat maailmanmestaruuskisojen finaalissa. Alkuillasta puoli maailmaa kiinnittää katseensa televisiokuvan välityksellä Moskovan Lužniki-stadionille.

Kroatian pitkä matka

Kroatian taival loppuotteluun on ollut monisyinen. Jopa turnauksen aikana joukkueen sisällä on kuohunut. Mitä mahtaa miettiä penkkikomennuksensa jälkeen kiukutellut hyökkääjä Nikola Kalinić, joka lähetettiin kotiin avausottelun jälkeen? Kroatian finaalipaikka on yllätys, eikä joukkue ole sitä saavuttanut helpoimman kautta.

MM-karsinnoissa lohkovoitto ja varma kisapaikka karkasivat toiseksi viimeisellä kierroksella käsistä, kun Pyry Soiri iski Rijekassa loppuminuuteilla 1–1-tasoituksen tiputtaen Kroatian lohkokakkoseksi, jolloin Islanti pääsi viimeisellä kierroksella varmistamaan historiallisen paikkansa lopputurnauksessa. Valmentaja Ante Čačić sai lähteä, ja tilalle tullut Zlatko Dalić johdatti maansa lopulta Venäjän kisoihin kukistamalla Kreikan jatkokarsinnassa suvereenisti. Nyt Dalićista on tulossa kansallissankari, alle vuodessa valinnastaan.

Lisäksi maassa on jo pidempään kuohuttanut entisen Dinamo Zagrebin puheenjohtajan Zdravko Mamićin saamat tuomiot veropetoksesta ja siirtomarkkinoihin liittyvistä huijauksista. Maajoukkueen kapteeni Modrić on saanut osansa kritiikistä sen jälkeen, kun häntä syytettiin väärästä valasta Mamićiin liittyvässä oikeudenkäynnissä. Vaikka maajoukkueen kapteeni on nauttinut viime vuosina epäsuosiota, seisonee koko kansa kuitenkin ruutupaitojen takana loppuottelussa.

Lopputurnauksessa Kroatia on joutunut urakoimaan kaikista joukkueista eniten. Jokaikinen sen kolmesta pudotuspelistä on mennyt jatko-otteluun, kaksi lopulta rangaistuspotkukilpailuun. Se on käytännössä pelannut yhden ottelun enemmän kuin vastustajansa Ranska. Finaalin jälkeen pelaajille koittaa lopulta ansaittu kesäloma. Jos tankista löytyy vielä polttoainetta, saattaa loma alkaa kultamitalit kaulassa.

Vakuuttava Ranska

Tilastosivusto FiveThirtyEightin mukaan Ranska lähtee finaaliin 59 prosentin ennakkosuosikkina. Paikka myös vedonlyöntitoimistojen suosikkina on ansaittu.

Joukkue on jyrännyt MM-finaaliin vakuuttavasti. Karsintalohkonsa se voitti, samoin kuin alkulohkonsa itse lopputurnauksessa. Koko kisoissa se on kuudessa ottelussa ollut häviöllä vain kymmenisen minuuttia, kun Argentiina piti hetken johtoa hallussaan neljännesvälierässä. Gallian kukot kuitenkin käänsi ottelun nopeasti itselleen, eikä sille ole toistaiseksi löytynyt pysäyttäjää.

Matkalla loppuotteluun puolustuksellisesti äärimmäisen hyvin organisoitu Ranska on onnistunut nollaamaan kovia tekijöitä: Lionel Messi, Luis Suárez, Eden Hazard, Romelu Lukaku ja niin edelleen. Kestääkö Didier Deschampsin luoma konsepti loppuun asti, löytyvätkö tarvittavat maalintekijät – siinä avainkysymykset Ranskan kannalta ennen finaalimittelöä.

Itse mestarin selvittämisen lisäksi mielenkiintoa kohdistuu siihen, kenet kruunataan kisojen parhaaksi pelaajaksi. Molempien finalistien kenties tärkeimmät pelaajat löytyvät keskikentältä. Niin N’Golo Kantélla kuin Luka Modrićilla on mahdollisuus pokata kyseinen titteli. Ranskan voittaessa todennäköisin Kultaisen pallon vastaanottaja lienee kuitenkin lopullisen läpimurtonsa kisoissa tehnyt Kylian Mbappé. Maali tai pari sinetöisi voiton.

MM-kisat päättyvät – jalkapallo ei

Saako Kroatian tuhkimotarina sen kaikista makoisimman päätöksen, vai jyrääkö Ranska vastustamattomasti historiansa toiseen maailmanmestaruuteen – se selviää sunnuntai-iltana.

Finaalin jälkeen jalkapallon ystävälle koittaa hetkeksi tyhjä olo. Mitä nyt, pitääkö odottaa jälleen neljä vuotta?

Elämä ei kuitenkaan tähän sunnuntai-iltaan pääty, eikä jalkapallo. Kotimaan sarjat ovat täydessä vauhdissa, ja maanantaina alkavat alle 19-vuotiaiden poikien EM-kisat Seinäjoella ja Vaasassa. Byyri on alusta lähtien vahvasti mukana, ja kisatunnelmaan pääset virittäytymään vaikkapa täällä.

Sunnuntai on kuitenkin pyhitetty otteluista hienoimmalle, MM-finaalille. Käynnissä olevan turnauksen aikana Fifa tiedotti, että vuoden 2022 Qatarin MM-kilpailut pidetään marras-joulukuussa. Keskelle seurajoukkuekautta osuvat kilpailut ihmisoikeuksia polkevassa maassa ovat saaneet osakseen jo kovaa kritiikkiä – boikottiuhkaakin on. Osa jalkapallokansasta on huolissaan: onko Venäjän MM-turnaus viimeinen kunnollinen, hyvä turnaus?

Sen näyttää tulevaisuus, mutta jos näin on, olkoon finaali sen arvoinen.

Artikkelikuva – Anton W

The post MM-kisat huipentuvat – kuka vie mestaruuden? appeared first on Byyri.

Tällaisia kysymyksiä pyöri Pietarin taivaalla ennen Ranskan ja Belgian välistä MM-välierää.

Maalivahtien näytös

Sellainen ensimmäisestä jaksosta muodostui.

Taktiseen kysymykseen saatiin vastaus hyvin nopeasti: molemmat maat lähtivät pelaamaan niillä omilla vahvuuksillaan, millä ne olivat Pietarin semifinaaliin asti selvinneet.

Ranska luotti tiiviiseen puolustuspelaamiseensa ja nopeaan suunnanvaihtoon, jossa vastustajan linjaa pyrittiin puhkomaan juoksuilla syvyyteen. Belgia puolestaan nojasi aktiiviseen pallonhallintapeliinsä ja mielikuvituksellisiin hyökkäysvariaatioihin, joissa pallo teki usein työtä miehen puolesta.

Taktisesta pelaamisesta huolimatta, molemmille joukkueille avautui paikkoja tasaiseen tahtiin ja pelin viihdearvo säilyi suurena. Välierissä kun hieman liian usein on peli mennyt historian saatossa kyttäilyksi.

Ensimmäisen jakson tähdet löytyivätkin tolppien välistä. Belgian Thibaut Courtois ja Ranskan Hugo Lloris esittivät maalivahtiosaamista maailman huipulta. Tauolle asteltiin kiikarilukemissa 0-0.

Umtiti Ranskan sankarina

Ottelun avausmaalia ei toisen jakson käynnistyttyä tarvinnut enää kauaa odotella. Samuel Umtiti nousi Belgian maalin edustalla erikoistilanteessa korkeimmalle ja siirsi päällään Ranskan johtoon.

Maali ei olisi voinut paremmalle miehelle osua. Barcelonan puolustaja loukkaantui toukokuussa ja koko hänen kisamatkansa oli vielä kaksi kuukautta takaperin epävarma. Umtiti kuntoutti itsensä, on pelannut hienot kisat ja piti nyt Belgian suurimman syömähampaan Romelu Lukakun poissa maalipaikoilta välierässä. Siinä ohessa kävi painamassa voittokaapin.

Loppua kohden Ranskan pelaaminen oli jälleen toisintoa Uruguay-pelin toiselta jaksolta. Didier Deschampsin miehistö, jos jokin taitaa tässä turnauksessa pelin tappamisen. Ranska finaaliin.

Ottelun loppupuolella sattunut Blaise Matuidin ikävä loukkaantuminen oli Ranskan muuten hienon illan ainoa miinusmerkki. Aika näyttää, ehtiikö hän kuntoutua sunnuntain finaaliin.

Miten tästä eteenpäin?

Ranska pelaa sunnuntaina Moskovassa maailmanmestaruudesta! Loppuottelu on maan historian kolmas. Edellisen kerran se pelasi jalkapallomaailman himotuimmasta palkinnosta 12 vuotta sitten. Les Bleusin ainoa maailmanmestaruus on 20 vuoden takaa kotikisoista.

Moskovan loppuottelu tulee olemaan Ranskalle toinen suuri finaali kahteen vuoteen. Maa pelasi kaksi vuotta sitten EM-kisojen finaalissa ja siellä kärsitty tappio Portugalille toimii varmasti valtavana motivaattorina sunnuntain koitoksessa.

Usein on tapana sanoa hyvin pelanneesta, lähes kalkkiviivoille asti päässeestä joukkueesta, että sen aika ei ollut vielä. Belgiaan tämä ei päde, sen aika oli nyt. Maan nykyisen menestyksen runko on auttamatta parasta ennen päiväyksensä tuolla puolen, kun seuraavan kerran kisataan maailmanmestaruudesta.

Pettymyksen täytyy olla massiivinen. Sillä on nyt pronssiottelu edessä ja suuri kysymys onkin, että pystyvätkö he motivoitumaan siihen?

Pronssiottelu on Belgialle toinen. Belgia hävisi juurikin Ranskalle himmeimmän mitalin Meksikon kisoissa vuonna 1986. Se on Punaisten paholaisten paras saavutus MM-kisoissa. Lauantain pronssipeli antaisi mahdollisuuden laittaa tuo tilasto uusiksi. Tästä Belgia yrittänee motivaation rippeensä kerätä.

The post Samuel Umtitin suuri ilta – Ranska MM-finaaliin appeared first on Byyri.

Aseeton Uruguay

Ennen ottelun alkua uruguaylaismedia vähätteli Cavanin poissaolon merkitystä. Gironan hyökkääjä Christian Stuani nähtiin oivana korvaajana. Monen ajatukset olivat tästä tasoa ”uskoo ken haluaa”. Stuani ei lopulta tuntia nähnyt, kun hänet vaihdettiin ulos Maximiliano Gomezin tilalle, suhteellisen näkymättömän esityksen jälkeen.

Uruguay on hyvä kokonaisuus ja siitä on tullut MM-kisojen jatkopelien vakikävijä. Silti se on ollut jo pitkään todella kovissa peleissä muutaman kortin varassa. Kun pakasta yksi on poissa, iso käsi puuttuu ja ilman isoa kättä ei enää puolivälierissä pärjää. Kaikki kunnia Stuanille, mutta pataseiskasta ei vaan herttakuningasta tee, vaikka kuinka haluaisi.

Cavanin poissa ollessa kuvasta katosi myös se toinen hyökkäyspään kurko, Luis Suarez. Kun tämä kaksikko on poissa, jää Uruguayn hyökkäyspelistä jäljelle niin kovin vähän.

Takuuvarma Ranska

Ranskan pelaamista peilasi eleettömyys. Sen esitys oli todella varma ja vakuuttava. Les Bleus teki

tarvittavan. Ei yhtään sen enempää, mutta ei myöskään yhtään sen vähempää.

Joukkue siirtyi 40. minuutin pelin jälkeen johtoon Real Madridin puolustajan Raphael Varanen maalilla. Tuo maali syntyi vähemmän yllättäen erikoistilanteesta, niissä Ranska on ollut koko kisojen ajan todella vahva.

Kun Uruguayn maalivahti Fernando Muslera sanoi tunnin pelin jälkeen hörpsistä ja imaisi Antoine Griezmannin vedon sisäänsä, oli peli ohi. Ranska ei saanut mitään superpaikkoja tämän jälkeen enää luotua, vaikka tilaa niihin alkoi avautua. Didier Deschampsin miehistön ei tarvinnut. Se jäädytti, piti johdon ja tappoi pelin. Viimeinen kymmenen minuuttia pelistä oli pitkälti alkulohkon Tanska-pelin toisintoa.

Ei mikään kaksinen peli

Se on myös pakko todeta, että peli ei päätynyt suurten MM-klassikoiden joukkoon. Pallo oli varsinkin ensimmäisellä jaksolla ilmassa poikkeuksellisen paljon. Pitkiäkin pelikatkoja oli tasaiseen tahtiin ja tuntui ettei kohtaaminen päässyt oikein ensimmäisen jakson loppua lukuun ottamatta kunnolla rytmiinsä.

Tempoltaan jäätiin kauas siitä hurlumhei -meiningistä, mitä Ranska tarjosi Argentiinaa vastaan. Gallian kukoilla tuntui jääneen voitosta huolimatta jopa hieman varastoon. Tämä voi muuttua Ranskalle jopa pieneksi etulyöntiasemaksi, jos Brasilia ja Belgia vääntävät myöhemmin perjantai-iltana intensiivisen ottelun pitkän kaavan kautta.

Miten tästä eteenpäin?

Ranska on siis neljän joukossa. Välierä pelataan tiistai-iltana Pietarissa, jossa se siis kohtaa voittajan iltaottelusta Brasilia-Belgia.

Uruguayssa tultiin tietyn aikakauden päätökseen. Edinson Cavani, Luis Suarez ja Diego Godin ovat kantaneet maata jo kolmet MM-kisat. Neljän vuoden päästä Qatarissa nykyinen runko on auttamatta liian vanha menestymiseen.

Katseet kohdistuvat Maximiliano Gomeziin, Jose Gimeneziin, Rodrigo Bentacuriin ja kumppaneihin. Onko heistä johtamaan Uruguay jälleen MM-kisojen pudotuspelijoukkueeksi. Sen näyttää aika. Saappaat ovat valtavat.

The post Cavaniton Uruguay kotimatkalle – Ranska jatkaa välieriin appeared first on Byyri.

Helvetistä taivaaseen ja takaisin – näin voisi ottelua Argentiinan kannalta kuvailla. Antoine Griezmann laittoi jo varhaisessa vaiheessa pallon pilkulta Argentiinan maalivahdin Franco Armanin selän taakse. Ranska pelasi järkevästi ja nollasi tämän jälkeen Argentiinan lähes täysin.

Sitten tuli ensimmäisen jakson lopussa Angel Di Marian neronleimaus, joka tasoitti pelin ja toisen nelivitosen kärkeen pallo pomppi sopivasti Sevillan puolustajalle Gabriel Mercadolle, joka vei Argentiinan johtoon.

Tässä vaiheessa kaikki näytti lupaavalta. Mutta sitten koetti Stuttgartissa pelaavan Benjamin Pavardin aika tehdä elämänsä maali. Argentiinan selkä nousi, eikä siitä ollut tämän jälkeen enää vastusta Ranskalle, joka teki Kylian Mbappen johdolla selvää eteläamerikkalaisista.

Mihin itseluottamus katosi?

Argentiinan turnaus kesti siis lopulta neljä peliä. Tämä viimeinen ottelu oli oiva esimerkki koko kisoista.

Takaiskun jälkeen kaikkien yhdentoista kentällä olleen argentiinalaisen itseluottamus tuntui katoavan totaalisesti. Onnistumisten jälkeen uskallettiin puolestaan kokeilla oikeastaan mitä tahansa.

Huomionarvoista oli myös se, kuinka yksinkertaisilla taktisilla asioilla Argentiina saatiin ahtaalle. Tänään ranskalainen resepti oli heittää pitkää palloa Argentiinan toppareiden taakse Kylian Mbappelle ja tällä saatiin hirvittävä määrä tuhoa aikaiseksi. Argentiinan valmennukselta ei tuntunut löytyvän lääkkeitä.

Argentiinan jalkapallon koko kuva yhdessä hetkessä

Kun ilmat olivat pihalla, löysivät argentiinalaiset vielä jostain yhden kaniinin, joka oli hatusta nostamatta. Lisäajan alkuhetkillä Lionel Messi heitti loistavan keskityksen Sergio Aguerolle, joka puski maansa maalin päähän. Huikeaa pelaamista ja loistavaa osaamista hetkellä, jolloin moni oli jo heittänyt pyyhkeen kehään.

Sitten se Argentiinan nurja puoli. Kun liekki on vielä kerran sytytetty, niin se hölmöillään sammuksiin ihan itse. Täysin ääliömäinen Paul Pogban rikkominen keskialueella, minkä jälkeen Nicolas Otamendin absoluuttista idiotismia lähentelevä pallon täysiä potkaisu päin maassa makaavaa Pogbaa.

Otamendi teki turnauksessa kaikkensa, että hänestä jäisi maailmalle mahdollisimman vastenmielinen kuva jalkapalloilijana. Tässä kyseisessä olohuoneessa hän onnistui tavoitteessaan. Onnittelut siitä.

Tapahtunutta seurasi lähes kaksiminuuttinen torikokous, jossa laput liehuivat erinomaisesti ottelua tuominneen iranilaistuomarin Alireza Faghanin käsissä. Kaiken tuon ajan argentiinalaiset olisivat voineet käyttää tasoituksen hakemiseen.

Argentiinan jalkapallojohtaminen on ollut pitkään hyvin sekasortoisessa tilassa. Riittävän pitkään, että kaikkein kriittisimmällä hetkellä se heijastuu kentällä keskittymisenä täydellisiin epäolennaisuuksiin.

Evita-musikaalin kappale Et itkeä saa Argentiina on meille kaikille tuttu. Tänään maassa on riittävästi aihetta itkuun. Nyt saa, ja pitääkin itkeä.

Miten tästä eteenpäin?

Viimeisen parin viikon aikana Ranskan pelaamista on arvosteltu. Ennen lauantai-iltapäivää Les Bleus oli paukuttanut palloa maaliin turnauksessa kolmesti. Yksi osuma oli syntynyt rangaistuspotkusta ja yksi vastustajan omana maalina. Nyt verkot saatiin tötterölle oikein huolella, mikä on erinomainen asia lähipäivien kannalta.

Ranskalaiset ottavat seuraavaksi yhdet sivistyneet lasilliset punaviiniä samalla, kun seuraavat iltapelin Uruguayn ja Portugalin välillä, josta tulevan puolivälierän vastus selviää.

Samaan aikaan Argentiinassa tapahtuu seuraavaa: Päävalmentaja Jorge Sampaoli on mitä suurimmalla todennäköisyydellä eronnut tai erotettu tätä lukiessasi. Lionel Messi vahvistanee lähipäivinä maajoukkueuransa päättymisen. Argentiinan liitossa myllerrys jatkuu, ja Diego Maradonan varjo maajoukkueen yllä kasvaa entisestään.

The post Nyt saa itkeä, Argentiina – Ranska jatkoon tulevaisuuden klassikkokamppailusta appeared first on Byyri.

Elettiin elokuista lauantaita tamperelaisessa kerrostalokaksiossa. Olin istumassa iltaa ystäväni luona. Illan päätemana oli hörppiä olutta, katsoa jalkapalloa televisiosta ja suunnitella tulevan kesän MM-kisamatkaa.

Päädyimme siihen, että pyrimme hankkimaan liput kahteen otteluun. Toiseksi otteluksi valitsimme juhannuspäivän kamppailun Moskovan Spartak -stadionilla. Arvoimme pitkään tämän päiväisen Luzhnikin ottelun ja juhannusaaton Pietarin ottelun välillä.

Pietarin ottelu tiesi meille tiukkaan aikatauluun paljon matkustamista, mutta päädyimme silti tähän valintaan. Ystäväni kun jaksoi takoa minulle päähän, että tämä kolmannen kierroksen peli on aina niin arvoituksellinen. Siitä voi tulla pahimmillaan ihan hirveä höntsä. Toisen kierroksen pelissä on kuitenkin aina panosta.

Tänään olen hänelle hyvin kiitollinen.

Riskitöntä varmistelua

Ranska tarvitsi ottelusta tasapelin varmistaakseen C-lohkon ykköspaikan. Tanskalle tasapeli puolestaan riitti jatkopaikkaan riippumatta siitä mitä samaan aikaan pelattavassa Australian ja Perun välisessä ottelussa tapahtuu.

Asetelma näkyi kaikessa. Riskejä vältettiin, pallon alla oli aina tarpeeksi omia pelaajia varmistamassa ja kontakteja kaihdettiin loukkaantumisten välttämiseksi.

Ottelun oikeastaan ainoa intensiivinen osuus nähtiin ensimmäisen jakson lisäajalla. Christian Eriksen antoi erinomaisen kulmapotkun, josta muodostui lopulta Tanskan paras maalintekopaikka. Ranskan puolustus kuitenkin selvitti tilanteen tyylikkäästi, käynnistäen samalla nopean vastahyökkäyksen.

Mathias Jorgensen teki tilanteessa järkevän ratkaisun ja kaatoi keskialueella ranskalaisen, ottaen samalla vauhdin pois ylivoimahyökkäyksestä. Ottelun brasilialainen erotuomari palkitsi Jorgensenin tempustaan ottelun ainoalla varoituksella.

Kauppareissu muodostui mielenkiintoisemmaksi

Toisella jaksolla tempo ottelusta tippui entisestään. Peli meni yhä enemmän puolustuslinjojen ja keskikentän alempien pelaajien keskinäiseksi siirtelyksi.

Ottelun 78. minuutilla tein oman ratkaisuni ja lähdin kauppaan. Ostin maitoa, porsaanpihvejä, leivän, jogurttia ja yhden oluen illan ottelua Argentiina-Nigeria silmällä pitäen.

Kauppareissulta palattuani näin, kun televisiossa joukkueiden pelaajat kättelivät toisiaan, yleisö vihelsi ja kuvaruudussa komeili kisojen ensimmäinen nollanolla -tulos. En usko menettäneeni lopussa mitään.

Miten tästä eteenpäin?

Kumpikin joukkue selvisi joka tapauksessa kunniakkaasti eteenpäin viikonloppuna alkaviin pudotuspeleihin. Tanskalle tämä on vasta toinen kerta tällä vuosituhannella, kun se etenee jatkoon, joten maassa tuskin jaksetaan olla kovin pahoillaan, jos yhden ottelun taso jäi alhaiseksi.

Ranska pelaa heti ensimmäisessä neljännesvälierässä lauantain alkuillasta Kazanissa. Se odottelee tuohon otteluun yhä vastustajaa, joka selviää vielä tämän illan aikana, kun D-lohko saadaan päätökseen.

Tanska pelaa oman jatko-ottelunsa sunnuntai-iltana Nizhni Novgorodissa, jossa se kohtaa Kroatian, ellei D-lohkon viimeinen ilta tarjoa meille mitään täydellisen ainutkertaista.

The post Tanska-Ranska: Kolmatta kierrosta karmeimmillaan appeared first on Byyri.

Kuvittele itsesi seuraavaan tilanteeseen:

Olet jalkapalloilija, joka rakastaa lajia. Olet antanut sille kaikkesi ja päässyt siihen etuoikeutettuun tilanteeseen, että pystyt elättämään itsesi tekemällä sitä mistä nautit. Etkä pelkästään elätä itseäsi. Tienaat oikeastaan pirun hyvin.

Olet jo pikkupojasta lähtien haaveillut lajin maailmanmestaruuskilpailuissa pelaamisesta. Olet nuorena miehenalkuna seurannut lähietäisyydeltä kisoista rannalle jäämistä. Neljä vuotta myöhemmin olet jo osa joukkuetta, kasvamassa suureksi pelaajaksi, mutta edessä on jälleen karsiutuminen. Se syö.

Jälleen neljä vuotta on kulunut ja olet parhaassa peli-iässäsi. Sinusta on tullut johtaja. Maajoukkueesi kapteeni. Nyt ei tarvitse edes karsia. Edessä ovat kotikisat. Kuinka harva pelaaja pääsee johdattamaan kapteenina joukkueensa kotikisoihin?

Turnaus menee loistavasti. Viikko viikolta jopa sen voittaminen alkaa tuntumaan yhä mahdollisemmalta. Olette välierissä. Joukkueesi johtaa peliä maalilla, kun ottelua on vajaa varttitunti jäljellä. Olette menossa kohti MM-finaalia. Edessäsi on urasi tärkein peli.

Kunnes. Havaitset olevasi kontaktitilanteessa maalin edustalla. Tuuppaiset vastustajaa rintakehästä, aivan kuten olet tuhansia kertoja aikaisemminkin urallasi tehnyt. Jatkat peliä, mutta muut pysähtyvät. Tuomari on viheltänyt pilliin. Tönäisemäsi kaveri makaa maassa. Tuomari kävelee luoksesi ja nostaa punaisen kortin.

Olet tullut ulosajetuksi ensimmäistä kertaa urallasi. Olet sivussa elämäsi suurimmasta ottelusta. Katsomossa. Mitä liikkuu mielessäsi?

Vain ja ainoastaan Laurent Blanc osaa vastata tähän kysymykseen.

Tapaus Slaven Bilic

Kaatunut pelaaja oli Kroatian Slaven Bilic. Blanc tönäisi häntä kevyesti olkapäähän, mutta Bilic kaatui kasvojaan pidellen kentän pintaan.

Teko oli päivänselvä ja törkeä filmaus, joka johti mielipuoliseen vääryyteen – Laurent Blancin pelikieltoon MM-finaalissa.

Ranska voitti kuitenkin välierän ja eteni loppuotteluun Brasiliaa vastaan.

Tapaus Ronaldo

Ranskan vuoden 1998 MM-kisojen aikaan Brasilian Ronaldo oli kiistatta maailman paras pelaaja.

Finaalipäivän aamuna alkoi kuulua kummia. Ronaldo ei pelaisi ottelussa. Käynnistyi mieletön huhumylly, joka piti sisällään mitä villeimpiä salaliittoteorioita sisäisistä ristiriidoista vedonlyönteihin.

Vain tunti ja 12 minuuttia ennen ottelun alkua Ronaldon nimi ilmestyi sittenkin avauskokoonpanoon. Mitä aamulla tapahtui, siitä ei ole täydellistä selvyyttä oikein vieläkään. Varmimpana pidetyn version mukaan Ronaldo olisi ollut pelipäivän aamuna todella korkeassa kuumeessa, mutta hänet olisi lääkitty pelikuntoon.

Myös väittämät siitä, että Ronaldo olisi itse sanonut olleensa niin kipeä, ettei pystyisi pelaamaan, ovat yleisiä. Oli miten oli, mies oli koko ottelun kuin varjojen mailla.

Tapaus Didier Deschamps

Ranska oli loppuottelussa selvästi parempi.

Se voitti ottelun 3-0 kahdella Zinedine Zidanen ja yhdellä Emmanuel Petitin osumalla.

Pelaaja voi joskus pienessä hetkessä tehdä itsestään selvästi suuremman kuin mitä oikeastaan on. Tällainen hetki avautui Didier Deschampsille, joka ottelussa Ranskan kapteenina luovutti voittopokaalin Laurent Blancin käsiin. Näin vääryydellä finaalista sivussa ollut mies sai kuitenkin lopulta nostaa palkinnoista suurimman.

Tilaa tarinoille

Ranskan MM-kisojen finaali ei pelillisesti jättänyt juurikaan pohdittavaa, mutta ottelun ympärillä oli niin monta liikkuvaa tekijää ja tarinaa, että Saint-Denisin ilta on jäänyt niiden ansiosta elämään.

Bilicin tapaus ja siitä seurannut FIFAn kyvyttömyys kumota Blancin pelikielto. Mikä oli oikeasti Ronaldon pelikunto 12.7.1998? Mitä tapahtui niille parille sadalle loppuottelun pääsylipulle, jotka varastettiin FIFAn pääkonttorista finaalia edeltävänä päivänä?

Paljon kysymyksiä, puhetta ja spekulaatioita, joihin tuskin saadaan kunnollisia vastauksia koskaan. Samalla tilaa jää mitä hulluimmille teorioille.

Faktaa on, että loppuottelutappio repi jälleen Brasiliassa vuoden 1950 tragedian haavoja auki ja osoitti myös maan futisfanaattisuuden karua puolta. Brasiliassa rekisteröitiin reilut parikymmentä itsemurhaa muutaman tunnin sisään loppuottelun päättymisestä.

The post Kohti MM-kisoja: Tuhansien tarinoiden finaali – Ranska 1998 appeared first on Byyri.

Tulevana lauantaina Zinedine Zidane johdattaa valmentamansa Real Madridin miehistön tarunhohtoisen Mestarien Liigan loppuotteluun Kiovassa. Real Madridilla ja Zidanella on mahdollista saavuttaa historiaa voittamalla himoittu isokorva jo kolmannen kerran peräkkäin, aikana, jolloin sellaisen ei pitänyt enää olla mahdollista.

Zidanen oma peliura oli värikäs ja menestyksekäs. Hänet palkittiin kolme kertaa vuoden jalkapalloilijana ja mies oli kiistatta yksi aikansa suurimmista futaajista. Hänen pelaajauransa viimeinen hetki oli kuitenkin vähemmän kunniakas. Se oli hetki, jolloin tulisieluinen Zidane näki mustaa ja poistui punaisen kortin jälkeen viheriöltä MM-finaalin jatkoajalla.

Paluu maajoukkuepaitaan

Zidane oli ilmoittanut vuoden 2004 EM-kisojen jälkeen vetäytyvänsä maajoukkueesta ja keskittyvänsä uraansa seurajoukkueessaan Real Madridissa.

Tauko maajoukkueessa jäi kuitenkin vain reilun vuoden mittaiseksi. Muutama Ranskan kokenut pelaaja oli tehnyt saman ratkaisun kuin Zidane Portugalin EM-kisojen jälkeen, ja Ranska oli ajautunut vaikeuksiin MM-karsinnoissa.

Zidane ja nippu muita kultaisen sukupolven pelaajia palasivat maajoukkuepaitaan elokuussa 2005. He nostivat lopulta Ranskan takaisin jaloilleen ja mukaan kesän 2006 MM-kisoihin.

Kisapaikan varmistuttua Zidane ilmoitti, että koko hänen uransa tulisi päättymään kyseiseen turnaukseen.

Johtava pelaaja

Ranska selviytyi alkulohkostaan jatkoon, mikä oli helpotus, koska kesän 2002 MM-kisojen floppaus oli vielä tuoreessa muistissa.

Mitä pidemmälle turnaus eteni, sitä enemmän Zidanen rooli ja merkitys omalle joukkueelleen kasvoi.

Toisen kierroksen ottelussa Ranska kellisti Espanjan 1-3, ja Zidane vastasi viimeisestä naulasta espanjalaisten arkkuun viimeistelemällä ottelun loppuhetkillä Ranskan kolmannen maalin.

Puolivälierässä Ranska kaatoi kisoihin suurimpana suosikkina lähteneen Brasilian. Zidane syötti ottelun ainoan maalin, jonka viimeisteli Thierry Henry.

1-0 oli lopputulos myös välierässä, jossa Ranska voitti Portugalin. Ainokainen syntyi pilkulta, jonka Zidane upotti verkon perukoille.

Viimeinen näytös

Zinedine Zidanen uran viimeinen ottelu oli ei enempää eikä vähempää kuin MM-finaali. Ottelu Italiaa vastaan pelattiin Berliinin Olympiastadionilla 9.7.2006. Ennen ottelua Zidanen viimeinen peli oli yleisesti tiedossa ja keskustelun aiheena maailman medioissa.

Ottelun seitsemännellä minuutilla Zidane laukoi rangaistuspotkun maaliin vieden Ranskan johtoon. Hetkeä myöhemmin Italian Marco Materazzi tasoitti pelin.

Varsinaisella peliajalla ei nähty enempää osumia, ja jatkoajalle mentiin 1-1-lukemissa. Maalit tehneet miehet muistetaan loppuottelusta hyvin, mutta ei maaliensa takia.

Tapaus Marco Materazzi

Jatkoaikaa on pelattu 18 minuuttia. Pallo on keskialueella ja tuomari keskeyttää pelin. Jotain on tapahtunut. Marco Materazzi makaa tuskissaan nurmen pinnassa. Tuomari Horacio Elizondo juoksee hänen luokseen.

Italian huoltojoukot saapuvat paikkaamaan yhä maassa olevaa Materazzia. TV-ohjaaja poimii Zinedine Zidanen kuviin, samoin kuin Italian maalivahdin Gianluigi Buffonin, jolla tuntuu olevan kovasti asiaa tuomarille.

Pian tulee hidastus. Pelitilanteen ulkopuolella Zidane kääntyy ympäri ja puskee voimalla Materazzia rintaan. Italialainen lyyhistyy iskusta nurmen pintaan. Sama kuva näkyy myös stadionilla valotaululta. Kuuluu kohahdus katsomossa, kotisohvilla ja kuppiloissa ympäri maailmaa. Mitä Zidane teki?!

Ohjaaja poimii uudelleen kuviin Zidanen, jonka kasvoilta paistaa nyt pelko. Hän alkaa itsekin ymmärtää mitä on tehnyt, miltä se on näyttänyt ja mitä siitä seuraa.

Tuomari astelee sivurajan tuntumaan kysymään rajamieheltä, mitä on tapahtunut. Parin sanan vaihto riittää. Elizondo ottaa juoksuaskeleet kohti Zidanea ottaen samalla korttia esiin oikeasta takataskustaan. Sen väri on punainen, ja Elizondo osoittaa samalla toisella kädellään kohti pukukoppikäytävää: ULOS!

Ranskalaiset protestoivat voimakkaasti, mutta tuomio ei muutu. Zidane poistuu viimeisen kerran urallaan viheriöltä, ulosajettuna. Ranska pelaa lopun jatkoajan vajaalla. Peli menee rangaistuspotkukilpailuun, jossa Italia on parempi ja voittaa maailmanmestaruuden.

Mitä Materazzi sanoi?

Jälkikäteen on todettu, että kukaan tuomareista ei nähnyt tilannetta sen tapahtumahetkessä. Ottelun neljäs erotuomari sivurajalta näki hidastuksen stadionin valotaululta ja sai viestin eteenpäin tuomarille. Tämä sapetti MM-finaalin hävinneitä ranskalaisia, vaikka kukaan ei koskaan voinut toki väittää itse tuomiota mitenkään vääräksi.

Keskustelu käynnistyi välittömästi. Mitä Materazzi oikein sanoi Zidanelle, niin että hänellä pimeni noin täydellisesti tuollaisessa paikassa?

Erilaisia huuliltalukijoita alkoi ilmestyä, ja pitkämuistisimmat toimittajat kaivoivat esiin Zidanen vastaavan tempun sarjaottelusta kuuden vuoden takaa.

Zidane on itse kertonut, että Materazzi loukkasi häntä todella rajuin sanoin. Hänen sanansa olivat olleet ”hyvin henkilökohtaisia ja koskettivat äitiäni ja siskoani”, hän on sanonut.

Materazzi myönsi ottelun jälkeen loukanneen Zidanea, mutta kiisti viittaukset äitiin.

Zidane pyysi ottelun jälkeen tekoaan anteeksi kaikilta lapsilta, jotka katsoivat ottelua, sekä totesi, ettei hänen teolleen ollut mitään oikeutusta. Marco Materazzilta hän ei ole koskaan pyytänyt anteeksi, koska hänen mielestään ”se tarkoittaisi, että Materazzilla olisi ollut oikeus sanoa kaikki se”.

Zidane sai tempustaan kolmen ottelun pelikiellon ja 7500 Sveitsin frangin sakot. Materazzi sai myös jälkikäteen pelikieltoa kaksi ottelua ja 5000 frangia sakkoja. Peliuransa päättänyt Zidane korvasi pelikieltonsa oma-aloitteisesti kansainväliselle lajiliitolle FIFA:lle yhdyskuntapalveluna.

The post Kohti MM-kisoja: Saksa 2006: Zidanen musta hetki appeared first on Byyri.

Tänä keväänä monella maajoukkueella on kesällä edessään Venäjän MM-kisat, joten nämä matsit nousevat erityiseen arvoon. Pelaajat haluavat näyttää parhaimpansa päävalmentajilleen, kun seurajoukkuepomot kiristelevät hampaitaan ja toivovat, etteivät tähtipelaajansa vain loukkaantuisi.

Huuhkajien vuosi jatkuu

Suomen maajoukkueen harjoitusotteluilla Makedoniaa ja Maltaa vastaan ei annettu näyttöjä MM-kisoihin, mutta niistä haettiin uutta alkua. Ensi syksynä starttaa UEFA Nations League eli Kansojen liiga, jossa myös Huuhkajat on mukana.

Suomen joukkueen miehityksessä on tapahtunut muutoksia. Siinä missä muun muassa Kari Arkivuo ja Perparim Hetemaj ovat lopettaneet maajoukkueuransa, on uusina niminä joukkueeseen nousseet esimerkiksi Moshtagh Yaghoubi, Pyry Soiri ja Glen Kamara.

Ottelu Makedoniaa vastaan ei juuri herkkupaloja tarjoillut, ja se päättyikin 0-0 lukemiin. Ottelusta esiin nostettavaa lienee ainakin Lukas Hradeckyn nollapeli. Seurajoukkueessaan penkkimiehen rooliin joutunut Joel Pohjanpalo loukkaantui lievästi ottelussa ja palasikin Saksaan hoitoa saamaan ennen Malta-ottelua.

Maltaa vastaan homma sujuikin Huuhkajilta ilman vaikeuksia. Maaleja toivottiin ja niitä myös saatiin. Malta nuijittiin lopulta maalein 5-0. Selkeä ykköshyökkääjämme Teemu Pukki viimeisteli 2 maalia. Mielestäni ottelun selkeitä onnistujia olivat työteliään Pukin lisäksi hyökkääjänuorukaiset Fredrik Jensen,Pyry Soiri sekä keskikentän taikuri Moshtagh Yaghoubi. Yaghoubi tarjoili oivaltavia, tarkkoja, oikean kovuisia ja peliä edistäneitä syöttöjään läpi koko ensimmäisen puoliajan. Tämä poikkeuksellisen lupaava pallonkäsittely- ja syöttötaito ei ikävä kyllä Suomen maajoukkueessa ole mikään itsestäänselvyys. Kehitettävää puoliajalla vaihtoon otetulta Yaghoubillakin toki on vielä, jotta onnistumisista saataisiin nauttia koko 90 minuuttia.

Mielestäni Suomi pelasi ihan hyvät pelit, vaikka joukkueelle kritiikkiä ja naureskelua varmasti taas sataakin.

Tiistaina näytillä mestarisuosikkeja

Tiistai-ilta tarjoili lisää maajoukkueherkkua, kun yhteen ottivat tuleva kisaisäntä Venäjä ja Ranska, sekä myöhemmin Saksa ja Brasilia. Aiemmissa otteluissaan Ranska kärsi tappion Kolumbialle ja Venäjä odotetusti Brasilialle. On aina mielenkiintoista nähdä eri maiden sarjoissa loistavien pelaajien kerääntyvän maajoukkueihinsa yhteen, ja nähdä, miten he toimivat tässä ympäristössä muiden pelaajien kanssa.

Ranskan avauskokoonpanossa oli muun muassa Samuel Umtiti ja Ousmane Dembélé Barcelonasta, Anthony Martial ja Paul Pogba Manchester Unitedista, Kylian Mbappé ja Adrien Rabiot PSG:sta ja N’Golo Kanté Chelseasta. Lisäksi penkiltä löytyi ”vaatimattomasti” esimerkiksi Sevillan Wissam Ben Yedder, Chelsean Olivier Giroud sekä Atlético Madridin Antoine Griezmann. Ranskan todella kansainvälisen kokoonpanon vastapainoksi kotijoukkue Venäjän miehistö tuli pääasiassa kotimaisesta pääsarjasta.

Ottelu pelattiin Pietarin Zenitin kotiareenalla, joka toimii myös tulevissa Venäjän MM-kisoissa yhtenä kisanäyttämönä.

Ottelun ensimmäinen puoliaika eteni Ranskan luodessa tasaiseen tahtiin maalipaikkoja, Venäjän hyökkäysten tyssätessä keskikenttämies N’Golo Kantén johtamaan ranskalaispuolustukseen. Toisella puoliajalla asetelma oli hyvin samankaltainen. Vaihtorumban alettua ja Ranskan hieman löysättyä kaasujalkaansa Venäjä pääsi iskemään 1-2-kavennusmaalin nopeasta vastahyökkäyksestä. Maalista hurmioitunut ottelukuuluttaja piiskasi kotiyleisöä kovaan kannustukseen, mutta Ranska vei lopulta ottelun lukemin 1-3.

Vasta 19-vuotias supertähti Kylian Mbappé iski 2 maalia ja antoi päävalmentaja Didier Deschampsille kovia näyttöjä avauskokoonpanoa ajatellen. Deschampsilla onkin tulevissa kisoissa positiivinen ongelma pelaajistonsa suhteen, kun Ranska lähtee uusimaan 20 vuoden takaista temppuaan – jalkapallon maailmanmestaruutta.

Pelataan 90 minuuttia ja Saksa voit…

Materiaalin puutetta ei ollut myöskään Brasilialla tai hallitsevalla maailmanmestarilla Saksalla, vaikka Brasilia pelasikin ilman ykköstähteään Neymaria ja Saksa ilman monivuotista ykkösvahtiaan Manuel Neueria, joka näillä näkymin on kuntoutumassa MM-kisoihin.

Brasilia lähti hakemaan ottelusta kasvojen pesua vuoden 2014 kisojen katastrofin jälkeen. Tuolloin se hävisi välierissä juuri Saksalle 1-7.

Saksan avauksessa kärjessä pelasi kokenut Mario Gomez, kun taas muilta paikoilta löytyi nuoria pelaajia kuten Leroy Sane, Leon Goretzka ja puolustaja Joshua Kimmich. Brasilialla sen sijaan kentällinen oli muuten kokenutta kalustoa, mutta kärjessä aloitti parikymppinen Gabriel Jesus. Tämä Berliinissä pelattu ottelu oli näkemistäni maaotteluista selvästi laadukkain ja viihdyttävin. Olympiastadionin yleisössä kiersi myös näyttävän näköinen vanha kunnon aaltoliike. Muutoin ensimmäinen puoliaika oli paitsioiden ja erikoistilanteiden sävyttämä, mutta tasaväkinen. Avausjakson ainoan maalin puski keskityksestä sisään Gabriel Jesus.

Vaikka Brasilian maajoukkue onkin eurooppalaistunut kovimman sambafutiksen ajoista, on silti aina ilo nähdä väläyksiä kikkailusta. Tämän päivän joukkueestakin löytyy taitureita kuten Marcelo tai Philippe Coutinho, jotka edes pienen hetken saattavat leikitellä pallon kanssa kentällä keskenään. Tänäänkin tämän kaltaista neppailua nähtiin avausjaksolla pariin kertaan.

Omasta mielestäni on harmillista, että tuo kaikki nähdään Euroopan kentillä usein jotenkin vastustajaa halventavana tai ylimielisenä. Kaunistahan se on onnistuessaan.

Toisella jaksolla Saksa teki vaihtoja, joiden myötä se pääsikin taas peliin paremmin mukaan pienen suvantovaiheen jälkeen. Keskityksillä pyrittiin ruokkimaan jykevää vaihdosta tullutta hyökkääjää Sandro Wagneria, joka saikin hyviä puskupaikkoja.

Saksa käytti lopulta viisi vaihtoa Brasilian vaihtaessa vain kerran. Vaihdosta Saksa toi kentälle lisää nuoria Bundesliigapelureita. Julian Brandt, Niklas Sule ja Timo Werner ovat hyvä otanta laadukkaasta jatkumosta Saksan maajoukkueessa.

Pelin hallinta kääntyi 70 minuutin jälkeen enemmän Saksalle, joka haki vimmatusti tasoitusta loppuun asti. Brasilia kuitenkin onnistui kasvojen pesussaan ja nappasi 0-1 voiton. Ottelu sinänsä ei kertonut juuri muuta kuin sen, että Brasilialla lienee jo Saksaa selvemmät sävelet siitä, minkälainen joukkue Venäjän kisoihin lähetetään.

The post Maistiaisia maaottelutauolta appeared first on Byyri.

Kirjoitin viime vuonna Byyriin lokakuun 11. päivästä 1997. Teksti kertoi siitä, mitä tapahtui Helsingin Olympiastadionilla Suomen ja Unkarin välisessä kamppailussa. Kirjoitin arvista, joita se meihin jätti, ja siitä, kuinka yhä palaamme tappion hetkillä tuohon samaan otteluun, samaan kaatosateeseen.

Asiaa ei ehkä tule ajatelleeksi, mutta lähes jokaisella kansakunnalla on futisarpensa – myös niin kutsutuilla isoilla jalkapallomailla. Tämänkertaisessa MM-kisatarinassa palaamme ajassa 36 vuotta taaksepäin. Länsi-Saksan ja Ranskan välinen välieräottelu Espanjan MM-kisoissa on yksi kisahistorian puhutuimmista otteluista. On aika palata Sevillan iltaan 8. heinäkuuta 1982 – on aika repiä Ranskan haavat auki.

Sevillan kuuma ottelu

Ottelupäivänä Sevillan kaupunkia koetteli poikkeuksellisen voimakas helle. Lämpöä oli jopa 37 astetta. Ottelu alkoi vasta yhdeksältä illalla, mutta sen alkaessa lämpötila oli yhä 30 asteen tietämissä ja ilmankosteus korkealla.

Maaleja ei tarvinnut kuitenkaan kauaa odotella, kun Pierre Littbarski vei paluupallosta Länsi-Saksan johtoon ottelun 17. peliminuutilla. Michel Platini puolestaan tasoitti rangaistuspotkulla kymmenen minuuttia myöhemmin.

Ranskan tasoituksen jälkeen ottelun luonne muuttui. Kentällä käynnistyi täysi sota, jossa ei kovia otteita vältelty. Mieheen mentiin lujaa ja surutta. Kovia taklauksia siellä täällä, puolin ja toisin. Erityisen kovilla kierroksilla kävi Länsi-Saksan maalivahti Harald Schumacher, joka tuli tilanteisiin aggressiivisesti ja pelasi jatkuvaa jälkipeliä.

Tapaus Schumacher vs. Battiston

Toisella jaksolla homma meni erityisen rumaksi. Ranskan kapteeni Platini laittoi hyvän avaavan pystysyötön vauhdissa olleelle Patrick Battistonille. Schumacher teki oman ratkaisunsa ja lähti maaliltaan vastaan. Battiston pääsi tuikkaamaan pallon ennen kuin saksalaisvahti ehti tilanteeseen, mutta sijoitti oikealta ohi.

Harald Schumacher puolestaan päätti pelata tilanteen loppuun. Hän jyräsi ranskalaisen surutta alleen, ja Battiston tippui välittömästi elottoman oloisena kentän pintaan.

Kaikkien hämmästykseksi ottelun hollantilainen erotuomari Charles Corver ei tehnyt mitään. Samalla kun Battiston sai ensiapua, Schumacher laittoi vielä lisää bensaa liekkeihin provosoimalla maalin takana olleita ranskalaiskannattajia. Pystysyötön antanut Michel Platini on jälkikäteen todennut, että hän luuli hetken Battistonin kuolleen, koska ei tuntenut tämän pulssia.

Hetkellisesti tajuntansa menettäneeltä Battistonilta irtosi tilanteessa hampaita, ja selkänikamaan tuli niin vakava vaurio, että hänet vaivutettiin sairaalassa koomaan. Lopulta hän kuitenkin toipui kaikkien onneksi rysäyksestä täysin. Schumacher pyysi tekoaan anteeksi kirjassaan muutamaa vuotta myöhemmin. Itse ottelu eteni jatkoajalle tilanteessa 1-1.

Kaikkien aikojen jatkoaika

Jatkoajalla alkoikin sitten melkoinen näytös. Ensin Marius Tresor jatkoi upeasti vapaapotkun maalin edestä verkkoon vieden Ranskan johtoon. Hetkeä myöhemmin keskikenttämies Alain Giresse laukoi ehkä turnauksen upeimman osuman. Hurja pommi rangaistusalueen takaa painui vasemman tolpan kautta ohi voimattoman Schumacherin ja Ranska meni jo ratkaisevan tuntuisesti 1-3-johtoon. Giressen maali ja villi tuuletus ovat jääneet erityisen hyvin ihmisten mieleen.

Länsi-Saksa ei kuitenkaan ollut vielä valmis luovuttamaan. Loukkaantumisen takia penkillä aloittanut, mutta jatkoajalla sisään tullut tähtipelaaja Karl-Heinz Rummenigge survoi maalin edestä muutamaa minuuttia myöhemmin saksalaisten kavennuksen. Kuusi minuuttia tästä Länsi-Saksa tuli tasoihin, ottelun luonteelle varsin hyvin sopien hyökkääjä Klaus Fischerin saksipotkumaalilla. Mentiin rangaistuspotkukilpailuun tilanteessa 3-3.

Rangaistuspotkukilpailussa molemmilla neljä viidestä laukojasta onnistui ja mentiin jatkovedoille. Ranskan puolustaja Maxime Bossis sai aloittaa tuon leikin. Schumacher aavisti oikein hänen laukauksensa ja torjui. Näin avautui Horst Hrubeschille mahdollisuus sinetöidä Länsi-Saksan voitto. Hän otti lyhyen vauhdin ja sijoitti pallon tarkasti alhaalle oikean tolpan viereen, samalla kun Jean-Luc Ettori aavisti toiseen nurkkaan. Länsi-Saksa eteni loppuotteluun.

Finaalissa Länsi-Saksa taipui Italialle ja Ranska pronssiottelussa Puolalle.

Jälkipyykki

Länsi-Saksan ja Ranskan välierä oli kuitenkin se ottelu, josta kisojen jälkeen puhuttiin. Se herätti tunteita ja mielipiteitä silloin ja herättää niitä yhä. Tappiosta ja kaikesta dramatiikasta huolimatta – tai ehkä juuri sen takia – esimerkiksi urallaan kaiken nähnyt Michel Platini on todennut tuon olleen kaunein peli, jonka hän sai urallaan pelata.

Ottelu herätti myös hetkellisesti henkiin Saksan ja Ranskan sotaisan historian. Voidaan jälkikäteen todeta, että joitakin kuukausia ottelun jälkeen maiden välit olivat varsin viileät. Ranskassa keskityttiin kahteen asiaan: vihaamaan Harald Schumacheria ja ihmettelemään sitä, kuinka Les Bleus pystyi sulamaan niin totaalisesti jatkoajalla kahden maalin johtoasemassa.

Sevillan iltaan palattiin ja haavaa tongittiin tästä eteenpäin aina kun Ranska hävisi jalkapallo-ottelun tai menetti johtoasemansa. Vasta maailmanmestaruus kotikentällä 16 vuotta myöhemmin poisti ottelun ranskalaisten jokapäiväisistä kahvipöytäkeskusteluista. Tasaisin väliajoin esiin nousee kuitenkin joku, joka kaivaa esille sen, mitä tapahtui Sevillassa 8. heinäkuuta 1982.

Kuva: estadiosdefutbol

The post Kohti MM-kisoja: Likainen, kaunis peli – Ranskan tragedia 1982 appeared first on Byyri.

Näin Kimmo Hoivassilta kuvailee hänen ja pariisilaisjoukkueen suhteen alkua.

Hoivassilta on ollut koko elämänsä ajan intohimoinen futisihminen. Hänen ensimmäinen kosketuksena kansainväliseen jalkapalloon oli isän kanssa katsotut Englannin liigan ottelut, joita tulkitsi legendaarinen Aulis Virtanen. Mikään joukkue ei kuitenkaan tuolloin iskeytynyt kasvavaan nuoreenmieheen erityisemmin.

Ensimmäinen Hoivassillan selkeä muistikuva Paris Saint-Germainista on 1990-luvun alkupuolelta.

”Muutin omilleni vuonna 1993 ja pääsin tuossa yhteydessä näkemään Eurosportin lähetyksiä. Siellä pyörineistä maalikoosteista PSG on jotenkin ensimmäisen kerran tarttunut alitajuntaan.”

Viime vuosikymmenen puolivälissä tehty vierailu PSG:n kotistadionille Parc des Princesille muutti kaiken. Hoivassilta alkoi seurata tuloksia teksti-tv:stä ja suunnitella heti uutta matkaa. Reissuja onkin tuon jälkeen kertynyt noin 50.

”Tavoitteeni on käydä muutaman kerran vuodessa kotiottelussa ja kerran kaudessa vierasottelussa joko Nizzassa tai Monacossa”, Hoivassilta avaa huiman vierailumääräänsä taustoja.

”On ollut aktiivisempia kausia ja sitten vähemmän aktiivisia reissaamisen suhteen. Viime aikoina vapaa-ajan vähyys on kieltämättä syönyt harrastusta”, hän jatkaa.

Rahaa tuli, mutta suhde säilyi

PSG:sta on tullut olennainen osa Hoivassillan elämää. Tekniikka on mennyt reilussa kymmenessä vuodessa niin paljon eteenpäin, että pelejä ei enää kurkita teksti-tv:ltä, vaan ne kaikki pystyy katsomaan vähintään striimien välityksellä. Kun Viaplay alkoi syksyllä 2016 näyttää Ranskan liigaa, Ligue 1:tä, oli tämä Hoivassillan elämässä minimuotoinen lottovoitto. Hoivassilta pyrkii katsomaan kaikki ottelut, vaikka se tietääkin välillä varsin lyhyitä yöunia.

Tamperelaisille Hoivassilta ja tarkemmin ottaen hänen äänensä on hyvin tuttu, sillä mies on paikallisradio Fun Tampereen aamujuontaja ja varsin pidetty sellainen. Hän on esimerkiksi tulevan Radiogaalan esivalituissa ehdokkaissa äänestettävänä vuoden radiojuontajaksi ja Fun Tampereen aamu puolestaan vuoden ohjelmaksi.

PSG on muuttunut seurana todella paljon sinä aikana, kun Hoivassilta on sitä kannattanut. On siis pakko kysyä, onko suhde seuraan jotenkin muuttunut matkan varrella?

”Kun Qatarin raha tuli mukaan kuvioihin, niin kyllähän seura muuttui. Tunnelma stadionilla ei ehkä ollut enää sama. Onneksi nyt ultrat on vihdoista viimein saatu takaisin katsomoon. Vaikka tunnelma hieman kärsi, samalla tietty loistokkuus korostui, kun maailmantähtiä alkoi saapumaan, ja se jotenkin sopi siihen kaupunkiin.”

”Oma suhtautumiseni ei ole juurikaan muuttunut. Myönnän toki, että alkuun oli siistiä kannattaa seuraa, josta kaikki eivät olleet niin tietoisia. Tänä päivänä sitä ei pidetä enää niin kovinkaan ihmeellisenä.”

Kimmo Hoivassillan ja PSG:n suhdetta syvensi yllättäen TamUn tragedia vuonna 2011.

”Tampere Unitedin sulkeminen Veikkausliigasta oli kova kolaus kaltaiselleni kannattajalle. Silloin mietin, että ehkä tämä PSG on nyt sitten se minun juttuni, jos kotimaista jalkapalloa ei tule enää seurattua. Samoihin aikoihin puhuttiin kovasti Tampere-Pariisi-lentoyhteyden avaamisesta. Mietin aivan tosissani tuolloin jopa kausikortin ostoa, mutta oli ehkä lopulta hyväkin, ettei reitti koskaan toteutunut”, hän nauraa.

Nykyään Hoivassilta toimii myös takaisin liiton sarjoihin tulleen Tampere Unitedin otteluiden kuuluttajana.

Tragedia lähensi pariisilaisia

Ulkopuoliselle tulee helposti pariisilaisista se kuva, että Mestarien Liigan voitto on jotenkin pakkomielle seuralle. Onko näin?

”Kyllä se näin on. Toivon, että nyt pystyttäisiin ottamaan askel välieriin. Homma on kaatunut mielestäni monena vuonna siihen, että joukkue on ollut aivan puhki, kun on pelattu kevään pudotuspelejä. Pelaajia ei ole kierrätetty kotimaan peleissä riittävästi, vaikka varaa siihen olisi todellakin ollut.”

Pariisista puhuttaessa saattaa mieleen nousta myös äärimmäisen ikävä asia – terrorismi. Aina niin positiivinen Hoivassiltakin menee vakavaksi, kun otan asian puheeksi.

”Päätin heti, etten ala pelkäämään. Menen kaupunkiin ja peleihin ihan niin kuin aina ennenkin. Marraskuun 2015 iskujen jälkeen vierailin Bataclan-konserttisalin luona. Se oli kyllä todella mykistävää”, toteaa Hoivassilta matalalla äänellä.

”Jos jotain hyvää, niin näen kaiken lähentäneen siellä ihmisiä. Niin hassua kuin se onkin, sinne on nykyään ehkä vieläkin miellyttävämpi mennä.”

Seuraava reissu odottaa Kimmo Hoivassiltaa pääsiäisenä. Silloin edessä on joko sarjaottelu Angersia vastaan Parc des Princesilla tai liigacupin loppuottelu Bordeaux’ssa, jos PSG voittaa välieränsä tiistaina 30.1. Myös mahdolliselle Mestarien Liigan puolivälierän kotiottelulle on varattu kalenterista tilaa seuraavalle viikolle.

Kimmo Hoivassillan vinkit futismatkalle Pariisiin:

• Muista aina ottaa passi mukaan peliin.
• Varaa aikaa turvatarkastukseen stadionilla.
• Liput kannattaa ostaa ajoissa.
• Vaikka peli olisi loppuunmyyty, niin aina kannattaa käydä kysymässä stadionin lipunmyynnistä pelipäivänä. Vapautuneita lippuja on yleensä saatavilla.
• Majoitus kannattaa ottaa jonkin metroaseman läheltä. Metro toimii erinomaisesti.
• Muista sanoa bonjour ja merci, vaikket muuten ranskaa osaisi.

Kuva: Tarmo Lyytikäinen

The post PSG vei radiojuontaja Kimmo Hoivassillan mennessään appeared first on Byyri.

Sitten tapahtui joulun ihme. Sovittiin aselepoja.

Tapahtumat ovat kiistanalaisia, mutta historiankirjoitus tuntee lukuisia silminnäkijöiden kertomuksia siitä, että jouluna 1914 ranskalaiset, britit ja saksalaiset sotilaat pitivät aselepoja eri puolilla länsirintamaa. Epäinhimilliset taistelut ja väkivalta taukosivat, ja eri puolten rintamamiehet nousivat juoksuhaudoistaan tavatakseen toisiaan ei-kenenkään-maalla. Vaihdettiin lahjoja, mahdollisesti jopa laulettiin joululauluja.

Mitä ihmeen tekemistä tällä kaikella on jalkapallon kanssa?

No, jos saksalaiset ja britit tai ranskalaiset nuoret miehet kohtaavat toisiaan, lienee ilmiselvää, mitä on ohjelmassa. Jouluna 1914 pelattiin lukuisten silminnäkijätodisteiden mukaan hengeltään kenties maailmanhistorian kauneimpia jalkapallo-otteluita.

Ei mitään tiki-takaa

Silminnäkijäkertomuksia on etenkin saksalaisten puolelta. Luokanopettaja ja 134. jalkaväkirykmentin luutnantti Kurt Zehmisch kirjasi päiväkirjaansa seuraavasti:

Englantilaiset toivat jalkapallon juoksuhaudasta, ja vauhdikas peli alkoi pian. Kuinka ihmeellisen ihanaa ja silti outoa se olikaan. Joulu, rakkauden juhla, onnistui tekemään toisiaan tappavista vihamiehistä ystäviä hetkeksi.

Vaikuttaisi siltä, että ympäri rintamaa on pelattu useampia enemmän ja vähemmän sekavia otteluita. 133. jalkaväkirykmentin luutnantti Johannes Niemann puolestaan muisteli jouluaamua jälkeenpäin:

Skotlantilainen sotilas ilmestyi mistä lie löytyneen jalkapallon kanssa, ja muutamaa minuuttia myöhemmin alkoi oikea jalkapallo-ottelu. Skotit merkkasivat maalinsa oudoilla lakeillaan, ja me teimme samoin. Jäisellä maalla pelaaminen oli vaikeaa, mutta me jatkoimme noudattaen täsmällisesti sääntöjä, vaikkei meillä ollut tuomaria.

Moni syöttö ei löytänyt määränpäätänsä, mutta vaikka pelaajien on täytynyt olla erittäin väsyneitä, kaikki pelasivat valtavalla innostuksella.

Kertomukset otteluista vaihtelevat. Usein esiintyy kertomus, jossa saksalaisten väitetään voittaneen liittoutuneet 3-2. Toisaalta kersantti H. D. Bryan kirjoitti kotiinsa skottien voittaneen ”helposti 4-1” – tulos tosin kalskahtaa epärealistiselta ainakin kaikille Gary Linekerin lausahduksen tunteville.

Lienee selvää, ettei joulun ihme pitänyt sisällään Mestarien liigan tai edes Ykkösen nousukarsintojen tasoista jalkapallospektaakkelia. Useimpien kertomusten mukaan peli ei ole ollut kovinkaan järjestäytynyttä, ja eräs englantilaissotilas kuvasikin myöhemmin todistamaansa ottelua lähinnä painiksi.

Todellista joulun henkeä

Kuten sotamuistoja aina, on joulurauhan jalkapalloiluakin varmasti liioiteltu. Niin moni sotilas on kuitenkin maininnut jonkin ottelun – tai ainakin kuulleensa sellaisesta – että akateeminen historiankirjoituskin pääosin hyväksyy ajatuksen siitä, että ainakin jossain päin länsirintamaa joulunviettoon kuului kuningaslaji.

Tarina joulun ihmeestä on hieno, sillä se kertoo ihmisten halusta rauhaan ja veljeyteen kauheimmankin tappamisen keskellä. Jalkapallo osana tapahtumaa muistuttaa siitä, kuinka valtava yhdistävä voima lajilla on.

Vuosikausien ankarasta toivomisesta huolimatta täksikään jouluksi ei olla saamassa maailmanrauhaa. Kukaan tuskin kuitenkaan pistäisi vastaan, jos aseet päätettäisiin laskea jossain päin maailmaa edes yhden futismatsin ajaksi. Siinä olisi joulun henkeä.

Kirjoituksessa on käytetty lähteinä Terri Crockerin teosta The Christmas truce : myth, memory, and the First World War (University Press of Kentucky, 2015) sekä Smithsonian-lehdessä julkaistua Mike Dashin artikkelia The Story of the WWI Christmas Truce.

The post Joulun ihme 1914: jalkapalloa rintamalla appeared first on Byyri.