Portugalin seurajalkapalloilun suurimmat joukkueet ovat futiksen seuraajille tuttuja muun muassa Mestarien liigasta. Lissabonilaisseura Benfica ja portolainen FC Porto ovat olleet 2000-luvun dominoivat seurat maansa pääsarjassa jakaen kaikki mestaruudet kaudesta 2002-03 alkaen. Toinen pääkaupunki Lissabonin jätti, Sporting CP, ei ole mestaruuksilla juhlinut kauden 2001-02 jälkeen, mutta haastaa kaudesta toiseen pääkilpailijansa ja on niin ikään tuttu näky eurokentillä.

Hämmentävästi maan kaiken kaikkiaan 86 jaetusta mestaruudesta peräti 84 on jaettu kolmen suuren kesken. Kiilaa tähän kartelliin ovat onnistuneet lyömään ainoastaan -Belenenses kaudella 1945-46 sekä Boavista kaudella 2000-01. Jotta mestaruudet eivät olisi kuitenkaan maantieteellisesti päässeet jakautumaan muualle maahan, on Belenenses lissabonilainen ja Boavista portolainen seura.

Os Três Grandes, kolme suurta

Maan kolme suurseuraa ovat resursseiltaan omassa luokassaan, mikä on itsessään mahdollistanut niiden nousun menestykseen. Lissabonin ja Porton metropolialueet muodostavat väkiluvun osalta lähes puolet maan asukasmäärästä ja ne ovat selvästi suurimmat kaupungit Portugalissa. On siis luonnollista, että myös resurssit ovat alueilla muita suuremmat.

FC Porto oli maan ensimmäinen mestari ja on sittemmin kasannut vitriiniinsä yhteensä 29 liigan mestaruuspokaalia. Lisäksi seura on voittanut kahdesti Mestarien liigan tai sitä edeltäneen Euroopan Cupin. Viimeisin, kauden 2003-04 Mestarien liigan pokaali nosti erään José Mourinhon maanosan kuumimmaksi valmentajanimeksi.

Lissabonin ykkösseura Benfica on 37 mestaruudellaan maan menestynein seura. Myös se on päässyt niittämään menestystä Euroopan kentillä voitettuaan Euroopan Cupin perättäisinä vuosina 1961 ja 1962. Tuolloin Kotkien kirkkaimpana tähtenä tuikki portugalilaislegenda Eusébio. Edellisten seitsemän kauden aikana Benfica on kunnostautunut maan menestyneimpänä seurana nappaamalla viisi mestaruutta.

Kolmen suuren joukosta pikkuveljen asemaan on jäänyt Sporting, jonka edellinen mestaruus on kaudelta 2001-02. Mestaruutta seuranneella kaudella Sportingin vihreävalkoisen edustusasun puki ylleen nuori Cristiano Ronaldo, jonka tie vei onnistuneen debyyttikauden jälkeen Manchester Unitediin. Yhteensä Sporting on ollut Portugalin ykkönen 18 kertaa, ainoa kansainvälisesti suurempi titteli on Cup-voittajien Cupin titteli kaudelta 1963-64.

Viime vuosikymmenellä suurseurojen haastajaksi ankkuroi tukevimmin Braga, joka oli kertaalleen toinen (2009-10) ja kahdesti kolmas (2011-12, 2019-20). Bragan hopeakautta seuranneena keväänä joukkue ylsi aina Eurooppa-liigan finaaliin, jossa se taipui kotimaan sarjasta tutun Porton edessä.

Braga on viimeisten kausien aikana ajoittain nostettu jopa muutaman kerran mestariehdokkaaksi. Vaikka sinne asti seura ei ole yltänyt, on sen asema ankkuroitunut aivan suurten kantaan. Kaudella 2012-13 oman mausteensa kärkikamppailuun toi kolmanneksi sijoittunut Paços de Ferreira.

Poikkeukset vahvistavat säännön

Kausi 1945-46, mestari Belenenses

Kun Portugalin liigan järjestyksessään 12. kausi oli alkamassa, oli suuren kolmikon vanavedessä myös lissabonilaisseura Belenenses kerännyt itselleen mitaleita yhden hopeasijan ja viiden pronssisijan verran. Belemin kaupunginosasta ponnistanut seura onnistui kukistamaan 22 ottelun sarjassa Benfican pisteen erolla. Belenenses hyödynsi toisen maailmansodan jälkeisen suurseurojen taantuman oikealla hetkellä ja pääsi juhlimaan ykkössijaa.

Belem on tunnettu erityisesti 1500-luvulla Vasco da Gaman löytöretkien kunniaksi rakennetusta tornistaan, joka on vuosisatojen aikana palvellut tullina, majakkana ja vankilana sekä selvinnyt muun muassa maanjäristyksestä. Torni on tänä päivänäkin paikallaan ja suosittu turistinähtävyys, mutta kaupunginosan jalkapalloseura ei ole yltänyt mitalisijoille sitten kauden 1972-73. Nykyinen pääsarjassa pelaava Belenenses SAD peri alkuperäisen vuonna 1919 perustetun seuran sarjapaikan kaudelle 2017-18 jatkaen sen perintöä. Sinivalkoisista väreistään tunnetun seuran logo mukailee Belemin tornia.

Kausi 2000-01, mestari Boavista

Vuosituhannen vaihteessa Iberian niemimaalla elettiin jalkapalloilullisen vallankumouksen aikaa. Espanjassa nähtiin jättiyllätys, kun galicialaisseura Deportivo de La Coruña voitti La Ligan mestaruuden viiden pisteen erolla Barcelonaan. Seuraavalla kaudella Portugalissa jysähti, kun Boavista rynnisti mestaruuteen pisteen erolla paikallisvastustaja Portoon. 

Boavistan nousun puuhamiehenä toimi puheenjohtajaksi noussut João Loureiro, joka oli aiemmin toiminut pop-yhtyeen laulusolistina. Hän otti seuran haltuunsa isältään Valentimilta vuonna 1997 ja lähti viemään sitä kohti maan kärkeä. Entinen Porton ja Portugalin maajoukkuepelaaja Jaime Pacheco palkattiin penkin päähän tavoitetta täyttämään. Jo kaudella 1998-99 tuli menestystä Boavistan oltua toinen. Seuraava kausi oli Mestarien liigan pelien rasittamana heikompi, kunnes jättipotti osui kohdalle kaudella 2000-01.

Boavistan ja Deportivon tarinat ovat hyvin samankaltaiset; molemmat joukkueet pysyivät muutaman vuoden ikkunassa sarjan kärkikahinoissa. Sittemmin kummankin tie on vienyt sarjan hännille sekä ajoittain sarjaporrasta alemmas. Boavistan syöksyä vauhditti sopupeliskandaali Apito Dourado, Kultainen Pilli johon osallisuudesta se tuomittiin putoamaan. Tie vei aina kolmannelle sarjatasolle, jossa se vietti viisi kautta. Lopulta liigan laajennuttua kahdella joukkueella Boavista nostettiin suoraan pääsarjaan oikeuden kumottua seuran aiemman rangaistuksen.

Kasvattajasarja täynnä potentiaalia

Portugalin liiga on tasoltaan Euroopan kakkoskategoriaa ja se tunnetaankin etenkin kasvattajasarjana. Kolmen, pienellä varauksella neljän joukkueen takana joukkueiden taso putoaa nopeasti. Tästä johtuen  suurseuroilla ei ole ollut kotimaan liigassa tarpeeksi kilpailua, joka kehittäisi niistä seuraavan tason menestyjiä myös Euroopan suurissa kilpailuissa. Porton ja Benfican tie Mestarien liigassa on viime vuodet päättynyt useimmiten viimeistään ensimmäisellä pudotuspelikierroksella, Sporting on nähty pääasiassa Eurooppa-liigan puolella.

Portugalin maajoukkue kuuluu kuitenkin vuodesta toiseen aivan maailman huippuihin ja monet maan tähdistä saa aikuisten otteluita vyölleen jo hyvin nuorena. Tämä valmistaa heitä paremmin läpimurtoon esimerkiksi La Ligassa tai Valioliigassa. Yksi tärkeä vientituote Primeira Ligalle ovat brasilialaispelaajat. Yhteisen kielen takia brassilupausten on helppo ottaa ensimmäiset askeleet vanhalla mantereella juuri Portugalissa ja näin sopeutua nopeammin uuteen maanosaan. Brasilialaisia pelaajia on tarjolla niin paljon, että pienemmätkin seurat saavat osansa lahjakkuuksista ja aika ajoin pääsevät hyötymään löytöjensä myynnistä myös taloudellisesti.

Vaikka vuoroin Boavista, Braga tai vaikkapa Rio Ave nousevat haastamaan suurempiaan, ei pitkällä tähtäimellä kolmen suuren asemaa liigan selvästi suurimpina seuroina tulla uhkamaan niiden toimesta. Niin Porto, Benfica kuin Sporting ovat taloudellisesti täysin omassa luokassaan ja niiden kannatuspohjat ovat selvästi laajimmat. Aina silloin tällöin jalkapallo tarjoaa tuhkimotarinoita ja niin on väistämättä myös Primeira Ligassa. Tätä kirjoittaessa kuitenkin Sporting johtaa sarjaa neljän pisteen erolla ennen Portoa ja Benficaa.

The post Kolmen suuren marssi – Portugalin liigan mestaruus on kiertänyt Os Três Grandesin vain kahdesti appeared first on Byyri.

La Liga: Athletic Club-FC Barcelona 16. elokuuta klo 22.00

Espanjan pääsarja La Liga potkaistaan käyntiin tulevana viikonloppuna. Perjantai-illan avausotteluna on varsin herkullinen kohtaaminen Athletic Club Bilbaon ja Barcelonan välillä.

Barcelona lähtee tulevaan kauteen suurimpana suosikkina. Kesän jättihankinta oli hurjalla 120 miljoonan euron siirtosummalla Atletico Madridista saapunut Antoine Griezmann. Griezmannia on ajettu harjoitusotteluissa sisään varsin maltillisesti, sillä ranskalainen on pelannut jokaisessa harjoitusottelussa keskimäärin yhden puoliajan verran.

Yhtä ryhmitysoksaa alemmaksi Barcelona hankki kesän aikana Ajaxin keskikentän kapellimestarin Frenkie de Jongin. 22-vuotias hollantilainen oli lähellä siirtyä Barcelonaan jo vuosi sitten, mutta koki urakehityksensä kannalta paremmaksi pelata vielä yhden kauden Eredivisietä. Jälkikäteen ratkaisua voidaan pitää erinomaisena. Ajaxin sensaatiomainen kevät antoi de Jongille kosketuksen isosta roolista suurissa otteluissa, ja päävalmentaja Ernesto Valverde saa nyt käsiinsä pelaajan, joka on heti valmis vastuuseen.

Kotijoukkueen siirtokesä on ollut hiljainen. Joukkue jäi viime kaudella karvaasti maalierolla Espanyolin taakse kahdeksanneksi ja himoittujen europaikkojen ulkopuolelle. San Mamesilla lähdetäänkin parantamaan sijoitusta nimenomaan jatkuvuudella. Alkava kausi on myös kesken viime kauden ruoriin hypänneelle Gaizka Garitanolle ensimmäinen kokonainen Athleticin peräsimessä.

Media: C More MAX, C More

Bundesliiga: Werder Bremen-Fortuna Düsseldorf 17. elokuuta klo 16.30

La Ligan tavoin myös Saksan Bundesliiga käynnistyy perjantai-iltana. Bundesliigassa riittää tälläkin kaudella myös näin suomalaisittain jännitettävää – yksi hienoimmista asioista kyseissä sarjassa on Niklas Moisanderin nousu perinteisen bremeniläisseuran kapteeniksi.

Moisander peri kesällä kapteenin nauhan hyökkääjä Max Kruselta, joka jatkoi matkaa turkkilaisen Fenerbahcen riveihin.

Bremen sijoittui viime kaudella Bundesliigassa kahdeksanneksi. Vapaalla siirrolla pois lähtenyt Kruse oli edellisen sesongin paras maalintekijä joukkueessa, joten hänen lähtönsä on ilman muuta menetys. Maalintekovastuuta toivotaankin nyt ennen kaikkea Hannoverista saapuneelta Nicklas Füllkurgilta, joka oli euromääräisesti seuran kesän isoin satsaus. Lisäksi laajalla säteellä viimeisellä hyökkäyskolmanneksella töitä tekevältä Milot Rashicalta moni odottaa tällä kaudella seuraavan askeleen ottamista.

Weserstadionille vierailulle saapuva Fortuna Düsseldorf sijoittui viime kaudella pari pykää bremeniläisten taakse. Joukkueen pre-season on sujunut erinomaisesti. Se pelasi peräti 11 valmistavaa ottelua voittaen niistä yhdeksän ja päätyen tasapeliin kahdesti. Cupin ensimmäisellä kierroksella Fortuna joutui kuitenkin tekemään täyden päivätyön Villingenin kanssa. Jatkopaikka Oberliigaa pelaavasta joukkueesta irtosi vasta jatkoajan jälkeen.

Media: Viaplay

Valioliiga: Norwich-Newcastle 17. elokuuta klo 17.00

Ottelu, jonka televisioinnista on saatu aikaiseksi Suomessa kaikkien aikojen älämölö. Suomessa Valioliigan TV-oikeudet omaava Viasat saa näyttää yhden lauantaina kello 17 alkavista otteluista. Suomessa Viasat valitsi suomalaisittain kiinnostavan Teemu Pukin ja Norwichin kotiavauksen sivuuttaen näin muualla Pohjoismaissa näkyvän Southamptonin ja Liverpoolin kohtaamisen. Tämä jos jokin sai metelin aikaiseksi laajan suomalaisen Liverpool-kannattajayhteisön keskuudessa.

Sitten itse otteluun. Norwichille on sarjanousijana tärkeää saada pisteitä heti alkukaudesta. Sarjanousijan kiima on usein ollut kantava tekijä nousijoille säilymistaistossa. Toinen on kotikenttä, josta pitää pystyä raapimaan pisteitä tasaiseen tahtiin. Siksi Newcastle-ottelu onkin Kanarialinnuille erittäin tärkeä.

Norwichin tavoin myös Newcastle aloitti Valioliigan viikko takaperin tappiolla. Harakat kaatuivat kotonaan Arsenalille Pierre-Emerick Aubameyangin osumalla lukemin 0-1.

Tässä lintuderbyssä kohtaakin siis kaksi hanakasti pois nollakerhosta pyrkivää joukkuetta.

Media: Viasat Jalkapallo, Viaplay

Primeira liiga: FC Porto-Setubal 17. elokuuta klo 23.30

Käynnissä olevat karsinnat UEFA:n seurajoukkuekilpailujen lohkovaiheisiin ovat saaneet myös kriisejä aikaan pitkin mannerta. Yksi pahimmista kriisipesäkkeistä löytyy tällä hetkellä Portugalista ja Porton kaupungista.

Kaupungin ylpeys FC Porton kausi lähentelee jo katastrofia ennen kuin se ehti kunnolla edes alkaa. Porto hävisi viime viikonloppuna Primeira liigan avauskierroksella nöyryyttävästi sarjanousija Gil Vicentelle maalein 2-1.

Karmeus jatkui tiistaina, kun Porto menetti vierasottelusta saamansa etumatkan Mestarien liigan karsinnassa Krasnodaria vastaan. Venäläiset mättivät Estadio do Dragaolla kolme byyriä puoleen tuntiin avausjaksolla, ja lähettivät isäntänsä ulos kilpailuista kauneimmasta.

Viime kaudella Porto jäi kahden pisteen päähän Portugalin mestaruudesta ja lähti äärimmäisen motivoituneena kannujahtiin. Nyt organisaatiossa ei ole oikeastaan ketään, josta fanit ei haluaisi eroon. Myöhään lauantaina alkavassa ottelussa vieraaksi saapuu Vitoria de Setubal, joka säilyi viime kaudella rimaa hipoen pääsarjassa. Mikäli Porto jää tästä ottelusta ilman täyttä pistepottia, niin elämä Estadio do Dragaolla alkaa käymään jo sietämättömän vaikeaksi.

Bundesliiga: Union Berlin-RB Leipzig 18. elokuuta 19.00

Ehkä koko viikonlopun ennalta kutkuttavin kamppailu Euroopassa käydään sunnuntai-iltana Saksassa. Ensimmäistä kertaa Bundesliigaan noussut Union Berlin isännöi RB Leipzigia.

Joukkueet eivät voisi olla enempää vastakohtia toisilleen. Kulttimaineinen Union elää ja hengittää yhteisöllisyydestään, jonka voiman konkreettisin esimerkki sen kotistadion Stadion An der Alten Försterei. Ajan rapistama pyhättö, kun aikoinaan kunnostettiin täysin kannattajien talkoovoimin.

Kylään historialliseen Bundesliiga-avaukseen saapuu RB Leipzig. Toinen vanhan DDR:n alueen seura, josta on kasvanut kapitalismin ruumiillistuma jalkapallossa. Energiajuomayhtiön omistama seura, joka on vienyt alkuperäisestä seurasta nimen, logon ja värit. Tiivistettynä siis kaiken.

RB Leipzigia onkin helppo tituleerata Saksan vihatuimmaksi jalkapalloseuraksi. Sitä se on erityisesti Union Berlinin kannattajien keskuudessa. Kun RB edellisen kerran vieraili Stadion An der Alten Förstereilla, elettiin kauden 2015-16 alkukierroksia ja sarjatasona oli 2. Bundesliiga. 1-1 päättynyt ottelu oli vieraille poikkeuksellisen vaikea. Vierasjoukkueen pelaajat saivat osakseen vihellyskonserttia ja tavaraa niskaansa. Mikään ei viittaa siihen, että tästä vierailusta olisi tulossa yhtään sen helpompi.

Media: Viasat Urheilu, Viaplay

The post Euroviikonloppu – La Liga ja Bundesliiga käynnistyvät appeared first on Byyri.

Kisakatsomoista löytyy futishulluja joka lähtöön. Maajoukkueiden otteita seuraamaan ja jännittämään kerääntyy eri seurojen ja eri kulttuurien kannattajia. Kaikkia yhdistää kuitenkin rakkaus kuningaslajiin.

Kysyimme kolmelta luovan alan ammattilaiselta heidän suosikkimaataan kisoissa ja yleisesti mietteitä tulevista karkeloista.

Pelataan 90 minuuttia, ja Brasilia voittaa

Joni Bollström tunnetaan rap-piireissä paremmin artistinimellään Bulle. Mies on kauniin ja taitavan jalkapallon ystävä. MM-kisoissa on Bullen mukaan aina ihan omanlaisensa fiilis ja kisoja seurataan vuodesta toiseen. Bullen suosikkijoukkue tulevissakin kisoissa on Etelä-Amerikan jalkapallojättiläinen Brasilia.

Brasiliassa Bullea miellyttää etenkin se, että joukkue on aikojen saatossa kehittäneet pelilleen täysin oman identiteetin. Vaikka Brasilian kuuluisa sambajalkapallo onkin omaksunut vaikutteita pelaajien eurooppalaisilta seurajoukkueilta, on sille yhä ominaista ilmiömäinen taituruus ja pallolla leikittely.

Bullen mielestä Brasilian pelit ovatkin juuri kaikista viihdyttävimpiä seurata: joukkue pelaa aina suurella tunteella.

Suosikkipelaajikseen Bulle nimeää kaksi vasenta laitapuolustajaa. Kisoihin lähtevästä joukkueesta Bulle ihailee Marceloa ja entisistä pelaajista Roberto Carlosia. Bullen mielestä Marcelo pelaa pelistä riippumatta aina omalla loistavalla tasollaan ja on pelipaikastaan huolimatta suoranainen taiteilija.

Roberto Carlos on puolestaan Bullen kaikkien aikojen suosikki, jonka vaparimaalia Ranskaa vastaan jaksaa katsoa aina vain uudelleen.

Venäjän kisoissa Bulle uskoo vähemmän yllättäen Brasilian voittoon. Vuoden 2014 kotikisat päättyivät katastrofiin Brasilian osalta, kun Saksa löylytti isäntiä välierässä numeroin 1-7. Pää painuksissa pelatussa pronssiottelussa tuli vielä pataan Hollannilta, mutta viime aikoina on näyttänyt paremmalta.

Tämän kesän harjoitusottelut ovatkin edenneet voitokkaasti ja supertähti Neymar on ollut huikeassa vedossa palattuaan sairaslomalta.

Kuva – Marcello Casal Jr.

Näissä kisoissa Brasilialla on Bullen mukaan kasvojenpesun paikka, ja sen myötä joukkue palaa ansaitsemalleen paikalle, maailmanmestariksi.

”Koska 90 minuuttia ja Saksa ei pidä tällä kertaa paikkaansa”, Bulle tiivistää lopuksi.

Suosikit voivat syntyä myös verenperintönä

Keski-Suomen sydämestä tuleva muusikko Iida Nättinen kertoo jalkapallon olleen hänelle iso osa elämää aina vauvasta saakka. Vaikka unelmat jalkapalloammattilaisen urasta haihtuivatkin vuosien saatossa, on futiksella edelleen paikkansa. Jalkapallon arvokisat jaksavat aina sytyttää.

”Maa vastaan maa on aina jotenkin kova juttu. Rehti peli. Kukaan ei voi maksaa itselleen kovempia pelaajia ja tehdä huippujoukkuetta. Tässä merkkaa tunteet ja jokaisen maan oma me-henki”, Iida pohtii.

Iida kertoo seuraavansa kisoja avoimesti – kannatettava joukkue saattaa vaihtua kisojen sisälläkin. Kisojen aikana voi syntyä ilmiöitä ja tarinoita, jotka herättävät mielenkiinnon jotain joukkuetta kohtaan. Perinteisesti Iida on syttynyt Brasilian tai Argentiinan peleihin.

Brasilian kohdalla mielenkiintoa lisää myös viehtymys sikäläiseen musiikkikulttuuriin. Portugalin joukkueen hän mainitsee kestosuosikikseen, jossa edellä mainittujen joukkueiden tapaan arvostetaan taitavaa syöttöpeliä ja sisukkuutta.

Rakkaus Portugalin joukkuetta kohtaan syttyi vuoden 2004 EM-kisoissa, joissa isäntämaa hävisi loppuottelussa katkerasti Kreikalle 0-1. Iidan mielestä taitavaa jalkapalloa pelannut Portugali olisi ansainnut voiton puuduttavaa puolustuspeliä pelanneen Kreikan sijaan.

Nättinen nimeää kaikkien aikojen suosikkipelaajakseen portugalilaishyökkäjä Luís Figon. Figo oli Iidan isän ja veljen suosikki, joten perinteitä vaalien Figosta tuli myös hänen sankarinsa.

”Figo oli tyyni ja kova kikkailija, ja tuntui, että se ei kihahtanut hänellä kuitenkaan hattuun. Pitäisi järjestää vielä eläkeläisten MM-kisat, joissa pelaisivat muun muassa Ronaldo, Zidane, Beckham ja Figo !”

Nykyjoukkueesta Nättinen kertoo ihailevansa eniten Cristiano Ronaldoa. Iidan mielestä Ronaldo on käsittämättömän taitava. Kun Ronaldon peli sujuu, se tarjoaa katsojalle todellista silmänruokaa.

Kuva – soccer.ru

Venäjän kisoissa Iida uskoo Brasilian tai Argentiinan mahdollisesti selviävän finaalin asti, mutta luulee Portugalin pelien tyssäävän hieman aiemmin. Hän uskoo myös Espanjan ja Saksan olevan perinteiseen tyyliin vahvoja. Iida kuitenkin toivoo, että Saksan rutiini ja konemaisuus sekä Espanjan voittotehdas saisivat kunnon haastajia altavastaajista.

Iida haluaa toivottaa ihanaa kesää Byyrin lukijoille ja kaikille omia lempijoukkueitaan kannattaville.

”Futiskisakesä on aina paras kesä. Nyt saa nauttia, ja aion kyllä nauttia kaikesta huolimatta myös Saksan ja Espanjan peleistä!”

Kun rakkaus johtaa käkikellojen maahan

Valokuvaaja Jani Kankaanniemi kertoo olevansa jalkapallofanina omien polkujen tallaaja. Pikkupoikana hän ihaili eri maajoukkueita ja niiden tähtiä, kuten Argentiinan Diego Maradonaa, Englannin Gary Linekeria, Italian Paolo Maldinia ja Hollannin Ruud Gullitia. Aikuisiällä hänen tiensä johti Keski-Eurooppaan ja Sveitsiin, jonne Jani onkin asettunut sveitsiläisen vaimonsa kanssa.

Kankaanniemi kuvailee pienehkön maan jalkapalloa yllättävän laadukkaaksi ja monikulttuuriseksi. Pelit pelataan kovalla tunteella silmiä hivelevän kauniissa maisemissa.

Kankaanniemen ensimmäiset muistot Sveitsin joukkueesta ovat vuoden 1996 EM-kisoista, kun joukkue pelasi 1-1-tasapelin isäntämaa Englannin kanssa. Sveitsi taisteli tuolloin samassa lohkossa Hollannin, Englannin ja Skotlannin kanssa, mutta jäi lohkon jumboksi.

Kaikkien aikojen suosikikseen Kankaanniemi nimeää juuri Arsenaliin siirtyneen laitapuolustajan Stephan”Forrest Gump” Lichtsteinerin. Kankaanniemi pahoittelee vastauksensa olevan hieman tylsä, mutta uskoo kuitenkin luotettavan juoksukoneen ansaitsevan nimeämisen.

Kuva – Steindy

Nuoremman polven pelaajista suosikiksi nousee Xherdan Shaqiri. Kankaanniemi kuvailee Shaqiria viihdyttäväksi, arvaamattomaksi ja oivaltavaksi pelaajaksi, joka kykenee myös upeisiin kaukolaukauksiin. Kankaanniemen mukaan isoa roolia nauttiva Shaqiri taistelee maanmiehensä Granit Xhakan kanssa siitä, kumpi laukoo kisojen komeimman maalin.

Kankaanniemi haluaa uskoa Sveitsin mahdollisuuksiin kisoissa. Häntä ihmetyttää joukkueen alisuorittaminen, vaikka laatua heiltä löytyy. Sveitsi on tällä hetkellä esimerkiksi FIFA-rankingissa Ranskan ja Espanjan kaltaisten maiden edellä sijalla 6.

Voittopystin nostamisen pitää tietenkin olla tavoitteena, mutta siihen Kankaanniemi ei  vielä usko. Putoaminen ennen puolivälieriä olisi kuitenkin pettymys. Vetolapulle Kankaanniemi laittaisi todennäköisesti Brasilian tai Espanjan voittajasuosikiksi, mutta toivoo, että kovassa nosteessa oleva Belgia ottaisi tänä kesänä suuren askeleen kohti MM-pokaalia.

Tulevista kisoista Kankaanniemi toivoo aktiivisen ja hyökkäysvoittoisen jalkapallon esitystä ilman politiikkaa. Byyrin lukijoita hän kannustaa fanittamaan isolla tunteella ja jakaa myös meidän kaikkien elävän unelman siitä, että vielä jonakin päivänä pääsemme huutamaan Huuhkajien puolesta kisoissa.

Lopuksi Kankaanniemi kiteyttää runollisesti, mistä jalkapallon MM-kisoissa hänen mielestään on kysymys:

”Uskomatonta kuinka jalkapallo yhdistää kansoja ympäri maailman fiilistelemään hienoja jalkapallotarinoita ja huikeita suorituksia. On huikea tunne, esimerkiksi kisojen aikaan reissun päällä ollessa, napata kisakatsomossa paikallisten kanssa tuopillinen jalkapallofilosofiaa.”

Artikkelikuva – Jani Kankaanniemi

The post MM-kisat 2018 – Fanihaastattelussa Bulle, Iida ja Jani appeared first on Byyri.

Vuosituhannen ensimmäiset MM-karkelot, Etelä-Korean ja Japanin kisat, ovat yhä ainoa MM-turnaus, jonka isännyys on jaettu kahden eri valtion välillä.

Ennen turnausta odotukset kohdistuivat kisaisännistä Japaniin, joka oli neljä vuotta aikaisemmin Ranskassa jättänyt itsestään maailman jalkapalloyleisölle positiivisen ja pirteän vaikutelman. Japani selviytyikin alkulohkostaan jatkoon, mutta tie pysähtyi toiselle kierrokselle Turkin käsittelyssä.

Etelä-Korealta juuri kukaan ei osannut odottaa mitään. Sen avausottelu oli kisojen viidentenä päivänä Puolaa vastaan, ja Etelä-Korea voitti lukemin 2-0. Ottelu käynnisti hurmion ja ilmiön, jonka seurauksena aika moni eteläkorealainen Guus-niminen nuorimies pääsee pian viettämään jo 16-vuotissynttäreitään.

Lohkovoittoon

Etelä-Korean toinen ottelu oli Yhdysvaltoja vastaan. Jenkit johtivat pitkään 0-1, mutta reilut kymmenen minuuttia ennen päätösvihellystä isäntämaan Ahn Jung-Hwan puski vapaapotkun lähietäisyydeltä ohi Brad Friedelin. Tasapeli takaisi Etelä-Korealle hyvät asetelmat lohkon päätöspeliin Portugalia vastaan.

Korealaiset tulivat otteluun hyvällä jalalla, ja portugalilaisilla oli suuria vaikeuksia pysyä kyydissä mukana. Ottelun käännekohta tapahtui 27. peliminuutilla. Joao Pinto tuli Park Ji-Sungin jaloille keskialueella ja tuomari näytti välittömästi suoraa punaista portugalilaiselle.

Reilun tunnin pelin jälkeen Portugalin tuska lisääntyi entisestään, kun laitapuolustaja Beto sai toisen keltaisensa ja Portugali joutui jo kahden miehen vajaalle. Isännät hyödynsivät avautuneen tilaisuutensa, ja ensimmäisellä jaksolla ulosajon arvoisesti rikottu Park Ji-Sung iski 1-0-maalin muutamaa minuuttia myöhemmin. Tämä riitti voittoon niin ottelussa kuin lohkossa. Tuomarille hyvin katkeran portugalilaismiehistön kisaurakka päättyi tähän kamppailuun.

Etelä-Koreassa futiskiima nousi ennennäkemättömäksi. Sadat tuhannet ihmiset kokoontuivat seuraamaan pelejä kaduille pystytetyiltä jättiscreeneiltä, ja maan suurin sankari oli hollantilainen päävalmentaja Guus Hiddink. Guus-nimisiä poikia alkoi syntyä pitkin Etelä-Koreaa kuin sieniä sateella.

Skandaalimainen puolivälieräpaikka

18. kesäkuuta Etelä-Korea kohtasi Daejeonissa toisen kierroksen ottelussa Italian. Christian Vieri vei Italian ottelun alussa 0-1-johtoon. Kohtaaminen muistetaan rumista otteista puolin ja toisin, mutta varsinkin Etelä-Korean fyysiset otteet olivat ajoittain todella tylyjä.

Ihme ja kumma, ulosajoja ei nähty, vaikka pariin otteeseen olisi ollut paljonkin syytä ajaa eteläkorealainen ulos kentältä. Esimerkiksi Gianluca Zambrotta joutui pelinaikana kahdella jalalla tehdyn liukutaklauksen kohteeksi, ja Alessandro del Piero sai puolestaan kyynärpäästä naamaansa.

Kaksi minuuttia ennen ottelun päätöstä Etelä-Korea tasoitti Seol Ki-Hyeonin maalilla ja edessä oli jatkoaika.

Kun jatkoaikaa oli pelattu 13 minuuttia, nähtiin ehkä koko kisojen puhutuin tilanne. Etelä-Korean jo aiemmin ottelussa varoitettu puolustaja Song Chong-Gug lanasi rangaistusalueella Italian Francesco Tottin kumoon. Ottelun ecuadorilainen tuomari Byron Moreno oli päätöksessään järkkymätön. Hän kaivoi taskustaan keltaisen kortin Totille sukeltamisesta, vaikka kontakti tilanteessa oli päivänselvä.

Varoitus oli Totille ottelussa toinen ja italialainen sai katsella punaista. Muutama viikko myöhemmin italialainen WC-pyttyjen valmistaja lanseerasi nerokkaasti tuomarin nimellä kulkevan vessanpytyn, ja yhä tänäkin päivänä tuhannet italialaiset suorittavat päivittäiset sontimisensa omaan Byron Morenoonsa.

Pian tämän jälkeen vajaalla pelannut Italia onnistui luomaan tilanteen, jossa heidän pelaajansa saatiin syötettyä läpiajoon, mutta avustava nosti lippunsa paitsion merkiksi. Hidastus osoitti, että tilanteessa ei ollut paitsiota.

Miesylivoimalla pelannut Etelä-Korea hyödynsi lopulta etunsa Portugali-pelin tapaan ja kolme minuuttia ennen jatkoajan päättymistä Ahn Jung-Hwan niittasi kultaisen maalin vieden Etelä-Korean kahdeksan joukkoon.

Ottelusta saattaa kertoa jotain myös se, että tuomari Byron Moreno joutui samana syksynä kieltoon kotimaansa Ecuadorin liigassa epäilyttävistä virheistä. Vuosia myöhemmin hän joutui vankilaan yritettyään tuoda kuusi kiloa heroiinia Yhdysvaltoihin.

Seuraavaksi kumoon Espanja

Rajut otteet olivat jälleen läsnä, kun Etelä-Korea kohtasi puolivälierässään Espanjan. Varsinkin Joaquin sai useampaan otteeseen tuta eteläkorealaisten kovan kohtelun.

Espanja sai toimitettua pallon verkon perukoille varsinaisella peliajalla, mutta maali hylättiin boksissa tapahtuneen rikkeen seurauksena. Myös jatkoajalla pallo saatiin eteläkorealaisten maaliin, mutta osuma hylättiin, koska pallo oli tuomarin mielestä hetkeä aikaisemmin käynyt päätyrajan väärällä puolella. Hidastus osoitti, että näin ei ollut tapahtunut.

Jatkoajan lopussa oli hyvin samantyyppinen tilanne kuin Italia-pelin jatkoajalla. Espanjan hyökkääjä vapautettiin läpiajoon, mutta lippu nousi paitsion merkiksi. Tilanne ei ollut paitsio.

0-0-tilanteessa mentiin lopulta rangaistuspotkukilpailuun, jossa Etelä-Korea oli vahvempi ja eteni näin sensaatiomaisesti välieriin Saksaa vastaan.

Luu kouraan

Välierässä Etelä-Korean taistelu ei enää riittänyt ja kun avut jäivät tuomaristolta saamatta, eteni Saksa loppuotteluun maalein 1-0. Pronssiottelussa kisaisännät hävisivät vielä Turkille värikkään ottelun jälkeen lukemin 2-3.

Etelä-Korean kisataival ihastutti ja vihastutti ympäri maailmaa. Maan esitykset herättivät tunteita tuolloin ja herättävät yhä.

Skandaalimaisista tapahtumista on tehty koostevideo, joka paljastaa useat virheellisesti hylätyt maalit ja absurdit varoitukset sekä varoittamatta jättämiset.

Mikään ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että Etelä-Korean venyminen neljän joukkoon on yksi kansainvälisen jalkapallon suurimpia yllätyksiä tällä vuosituhannella.

Kuva: ijs / Wikimedia Commons

The post Kohti MM-kisoja: Etelä-Korean skandaalinkäryinen taival 2002 appeared first on Byyri.