The post Kuvakooste: Suomi – Itävalta / U21 EM-karsinta appeared first on Byyri.

Pelaajalista on haettu Transfermarktista 28.9.2020 ja kaikki siinä olevat tiedot eivät välttämättä ole ajan tasalla. Jos joku pelaajaa puuttuu tai jollain on esimerkiksi väärä seura, niin laita viestiä somekanavissa tai sähköpostilla osoitteeseen henkka@byyri.com. Joitain alasarjoissa pelaavia pelaajia on myös jätetty pois puuttuvien tietojen vuoksi.

Saksa

Onni Turunen, 15, Zehlendorf U17

15-vuotiaasta Turusesta ei löydy juurikaan tietoja. Puolustajana pelaava Turunen on kuitenkin merkitty U17-Bundesliigassa pelaavan Zehlendorfin rinkiin. Zehlendorf on samannimisen Berliinin kaupunginosan seura, joka on tunnettu erityisesti laadukkaasta juniorituotannostaan.

Jesse Kilo, 16, Hamburg U17

16-vuotias hyökkääjänä sekä keskikenttäpelaajana pelaava Jesse Kilo on HSV:n uusin suomalainen. KäPasta Suhosen ja veljensä tavoin Hampuriin lähtenyt Kilo liittyi aluksi seuran U16-joukkueeseen ja pelaa tätä nykyä U17-joukkueessa. Kilo on tehnyt jo debyyttinsä syyskuussa St. Paulia vastaan. Peliaikaa keskikentällä 4–0-tappiossa tuli tunnin verran.

Luka Hyryläinen, 16, Frankfurt U17

HJK:n B-SM-joukkueen pelaaja Luka Hyryläinen siirtyi Eintracht Frankfurtiin elokuussa monivuotisella sopimuksella. LPS:ssä futiksen aloittanut Hyryläinen on ulottuva keskikenttäpelaaja, jonka syöttövalikoimaa kehutaan.

Debyytin Hyryläinen teki 19.9. Nürnbergin U17-joukkuetta vastaan. Peliminuutteja tuli 80 3–1-tappiossa.

Yanick Abayomi, 16, Chemnitz U17

Suomen kansalaisuuden Transfermarktin mukaan omaava puolustaja pelaa B-junioreiden Bundesliigaa Chemnitzin riveissä.

Emmanuel Patut, 17, Wolfsburg U18

Halssilan Nousussa 7-vuotiaana pelaamisen aloittanut Patut päätyi JJK:n kautta Wolfsburgiin. Keskikentällä pelaava Patut oli heti ensimmäisellä Wolfsburg-kaudellaan isossa roolissa. U17-Bundesliigassa minuutteja tuli 1536, maaleja syntyi kaksi ja Patut antoi myös kolme maaliin johtanutta syöttöä.

Tuttu myös nuorten maajoukkueista.

Anton Sirén, 17, Hertha BSC U19

Keskikentällä pelaava Sirén on päätynyt Zehlendorfista Hertha BSC:n junnuihin. Ollut mukana alueleireillä Suomessa, mutta ainakaan vielä maajoukkuesiintymisiä ei ole.

Lasse Schulz, 17, Greuther Fürth U19

Greuther Fürthin juniorimaalivahti. Ei tarkempia tietoja.

Juho Ojanen, 18, Greuther Fürth U19

Hongasta lähtenyt huippulupaus on pelannut Greuther Fürthissa U19 Bundesliigaa ja debytoinut myös seuran kakkosjoukkueen mukana Regionalligassa. Tuttu myös nuorten maajoukkueista.

Juho Kilo, 18, HSV U19

18-vuotias keskikenttäpelaaja on Anssi Suhosen tavoin pelannut viime kaudella U19-sarjaa. Viime kaudella maaleja reilun tuhanne peliminuutin aikana syntyi neljä, ja maaliin johtaneita syöttöjä komeat seitsemän kappaletta.

Juho Kilo on poikamaajoukkueiden vakiokalustoa, kuten muutkin HSV:n nuoret suomalaiset.

Jasper Maljojoki, 18, U’haching U19

Puolustajana pelaava Maljojoki on pelannut nuorten Bundesliigaa SpVgg Unterhachingissa. Baijerista, Untenhachingin kunnasta tulevan seuran edustusjoukkue on viimeksi pelannut Bundesliigassa 2000-luvun alussa.

Niklas Linke, 18, SC Union Nettetal

Ainakin kerran Suomen U19-maajoukkueen mukana ollut Linke pelaa maalivahtina viidenneksi korkeimman sarjatason SC Union Nettetalissa. Aiemmin Linke on pelannut mm. Mönchengladbachin junioreissa.

Anssi Suhonen, 19, HSV II

19-vuotias keskikentän keskellä pelaava Suhonen väänsi viime kaudella U19-Bundesliigan pohjois/koillis -lohkoa. Debyytti miesten peleissä tuli lokakuussa HSV:n kakkosjoukkueen Regionnalligan ottelussa SV Drochtersenia vastaan. Suhonen on päässyt pelaamaan myös parissa edustusjoukkueen harjoitusottelussa; vuoden alussa mm. Schalkea vastaan. HSV:n silloinen päävalmentaja Dieter Hecking oli erittäin tyytyväinen edustusjoukkueen kanssa harjoitelleeseen Suhoseen.

Suhonen loukkasi heinäkuussa polvensa ja on valitettavasti vielä peleistä sivussa.

Julius Schmid, 19, Holst. Kiel II

Julius Schmid (maalivahti) on edustanut vuosikaudet saksalaisen Unterhachingin junioreita päästen parhaimmillaan jopa 3. Bundesligassa pelaavan edustusjoukkueen harjoitusottelussa kentälle. Toissa kaudella Schmid pelasi U17-Bundesligassa 24 peliä nollaten Heidenheimin kahdesti ja Augsburgin kerran.

Münchenin alue vaihtui Pohjois-Saksaan, kun Schmid siirtyi vuosi sitten Holstein Kielin organisaatioon. Tänä päivänä Schmid pelaa jo avauksessa Regionalligan U23-joukkueessa ja nollasi avauskierroksella St. Paulin II-joukkueen.

Selman El Baset, 19, Ingolstadt II

15-vuotiaana Kolmosessa ÅIFK:n paidassa debytoinut toppari siirtyi jo 2017 Ingolstadtin organisaatioon. Välillä El Baset kävi Turun Interissä lainalla (ei pelannut Veikkausliigaa) hakemassa peliaikaa ja nyt joukkueensa on Saksan viidenneksi korkeimmalla tasolla pelaava Ingolstadt II. El Baset on pelannut myös Suomen nuorisomaajoukkueissa.

Julius Tauriainen, 19, SC Freiburg II

Tauriainen solmi kesällä 2+2 -vuotisen sopimuksen Freiburgin kanssa ja on pelannut viime kauden seuran U19-joukkueessa. Tällä kaudella keskikenttäpelaaja on saanut vastuuta Freiburgin kakkosjoukkueen otteluissa Regionalligassa.

Malick Thiaw, 19, FC Schalke 04

Bundesliigassa jo 18-vuotiaana debytoinut puolustaja on erittäin lupaava ja mielenkiintoinen nimi Suomen maajoukkuetta ajatellen. Thiawin äiti on oululainen, mutta Malick on halunnut vielä pitää auki mahdollisuuden edustaa Saksaa maajoukkuetasolla.

Tällä kaudella Thiaw on pelannut Schalken kakkosjoukkueessa Regionalligaa ja ollut jo penkillä Bundesliigassakin.

Albin Sahiti, 19, 1. FC Bruchsal

Viidenneksi korkeimmalla tasolla pelaava suomalais-kosovolainen laituri/kärki on aloittanut kauden yhdellä maalilla ja kolmella maaliin johtaneella syötöllä (8 pelattua ottelua). Alle 17-vuotiaiden maajoukkueessa Sahiti on pelannut kahdesti ystävyysotteluissa.

Tobias Fagerström, 20, HSV II

Hyökkäyksessä sekä laidalla että kärjessä operoiva Fagerström pelasi Suomessa Kakkosta BK-46:ssa ennen siirtymistään HSV:hen vuonna 2016. Viime kaudella Fagerström pelasi Regionalligassa 13 ottelua, joissa mies viimeisteli seitsemän maalia ja antoi kolme maaliin johtanutta syöttöä.

Felix Ferahyan, 21, K. Offenbach

Suomen alle 16-vuotiaiden ja alle 17-vuotiaiden maajoukkueissa pelannut Ferahyan päätyi muutaman vuoden jälkeen jälleen Saksaan. Ferahyanille on Suomen kansalaisuuden lisäksi myös Saksan kansalaisuus ja nuorempana mies harjoitteli mm. Man Unitedin kanssa, mikä huomioitiin laajalti iltapäivälehdissä.

Ura ei ehkä lähtenyt sellaiseen kiitoon kuin se olisi voinut ja tällä hetkellä Ferahyan torjuu palloja Kickers Offenbachissa Saksan neljänneksi korkeimmalla sarjatasolla.

Ilmari Niskanen, 22, FC Ingolstadt

Veikkausliigan tähtipelaaja sai odotetun kutsun Suomen maajoukkueeseen ja myös odotetun siirron ulkomaille. Siirto ”ainoastaan” Saksan kolmannelle sarjatasolle herätti jonkun verran porua, mutta viime kaudella 3. ligan neljänneksi sijoittunut Ingolstadt pelasi vielä muutama vuosi takaperin Bundesliigassa (2015-2017). Peliaikaa Immille on luvassa ja nyt on se kuuluisa näytönpaikka.

Jos nousua ei tule, mutta Niskanen loistaa muuten, niin väylä ylöspäin on kyllä auki. Ja jos Ingolstadt nousee 2. Bundesliigaan, niin se alkaa olla jo todellinen testi ja laadukas sarja KiuPan kasvatille.

Leevi Lehtovuori, 22, SV Frisia 03

Hongan ja HJK:n junnuissakin pelannut Lehtovuori on edustanut viimeksi Saksan viidennen tason SV Frisiaa. 29.9.2020 seura kuitenkin tiedotti Lehtovuoren muuttavan Hampuriin, joten kenties sieltä löytyisi seuraava seura.

Haris Ibrahimovic, 22, FC Oberneuland

Saksassa opintojaan aloittava Haris Ibrahimovic sai aikaan pienoisen mediamylläkän sukunimensä ansiosta. Saksan neljännelle tasolle siirtynyt tamperalaislähtöinen hyökkääjä on Ilveksen ja TamUn lisäksi edustanut Suomessa mm. HIFK:ta ja FC Espoota. Kakkosta Ibra on tahkonnut 40 ottelun verran ja kerennyt jo debytoida Regionalligassa FC uuden seuransa väreissä.

Fredrik Jensen, 23, FC Augsburg

Twentessä läpilyönyt Fredrik Jensen aloitti kolmannen Bundesliga-kautensa Augsburgissa. Bundesliigassa maaleja on näiden kausien aikana syntynyt yksi ja Saksan cupissa kaksi, mutta toistaiseksi Jensen on joutunut tyytymään pieniin minuutteihin. Tämän kauden kahdessa ensimmäisessä ottelussa minuutteja on tullut yhteensä 37. Toivottavasti suunta on vain tästä ylöspäin, sillä Jensenillä on melkein kolme vuotta sielä sopimusta jäljellä Augsburgin kanssa.

Suomen maajoukkueessa Jensen vetää muuten todella kovilla tehoilla siihen nähden, miten vähämaalisia otteluita Huuhkajat ovat pelanneet. Jensen on pelannut A-maajoukkueessa 462 minuuttia ja tehnyt näiden minuuttien aikana peräti viisi maalia!

Mikko Dornbusch, 23, BW Königsdorf

Puolustajana pelaava Dornbusch vääntää alasarjoja (Landesliga) TuS Blau-Weiß Königsdorf 1900:n riveissä.

Jesper Brechtel, 26, SV Rülzheim

Saksalais-suomalainen Brechtel voi olla monille tuttu nimi, sillä hän pelasi 2014 TPS:ssä yhden kauden ajan, kaksi peliä SJK:ssa testipelaajana sitä ennen ja oli myös Pikkuhuuhkajiin asti mukana Suomen maajoukkuetoiminnassa. Suomen vuosia ja maajoukkuepelejä voidaan pitää jonkinlaisena huippuna, sillä sen jälkeen keskikenttämies on tahkonnut Saksan viidettä ja kuudetta sarjatasoa.

Tällä hetkellä Brechtel pelaa SV Rülzheimissa, joka sijaitsee lähellä miehen synnyinseutua.

Joel Pohjanpalo, 26, Bayer Leverkusen

Loukkaantumiset toivottavasti selättänyt maalitykki teki vakuuttavaa jälkeä lainalla HSV:ssa. 14 ottelussa, 908 peliminuutin aikana syntyi 9 maalia 2. Bundesligassa. Nousu jäi HSV:lta saavuttamatta, mikä oli suuri pettymys jättiläiselle. Pohjanpalolla oli taas edessään paluu Peter Boszin alaisuuteen Leverkuseniin ja sehän tiesi välitöntä penkkikomennusta.

Painajaiselle saatiin onneksi nopea loppu, kun Pohjanpalon lainasopimus Union Berlinin kanssa julkistettiin. Kauden mittaisen lainan jälkeen Union Berlinillä on osto-optio maajoukkuehyökkääjää varten. Mahdollinen debyytti nähdään perjantaina 2.10. Mainzia vastaan.

Kimmo Hovi, 26, Viktoria Berlin

Kimmo Hovin otteita on Byyrissäkin seurattu satunnaisesti, sillä Hovin urapolku on hyvin mielenkiintoinen. Hovi on toki ollut lupaava pelaaja, mistä kertovat mm. yhdeksän ottelua Pikkuhuuhkajien riveissä, mutta Regionalligassa noin joka toisessa ottelussa (3099’ minuuttia / 16 maalia) maaleja paukuttavaksi hyökkääjäksi nouseminen on silti hieno saavutus. Täksi kaudeksi Viktoria Berliniin siirtynyt Hovi on osunut viidesti kahdeksassa sarjaottelussa ja tavoittelee tosissaan joukkueensa kanssa sarjanousua 3. Ligaan. Eli sinne samalle tasolle, jonne esimerkiksi Ilmari Niskanen vasta siirtyi.

Lukas Hradecky, 30, Bayer Leverkusen

Suomen maajoukkueen supertähti ja Euroopan top-sarjojen parhaiden maalivahtien joukkoon kuuluva Hradecky on aloittanut kautensa kahdella nollapelillä ja yhdellä päästetyllä maalilla. Europelejä Lukelle on tällä kaudella tarjolla Eurooppa-liigan puolella ja jos Leverkusenin pokaalimahdollisuuksia miettii, niin juuri Eurooppa-liiga ja Saksan cup voivat pieniä saumoja tarjota.

Hradeckyn viiden vuoden Leverkusen-sopimuksesta on jäljellä vielä noin kolme vuotta (päättyy kesällä 2023).

Niklas Moisander, 34, Werder Bremen

Werder Bremenin kapteeni aloitti jo viidennen Bundesliiga-kautensa syyskuussa. Maajoukkueeseen Moisander tuskin palaa, vaikka onkin väläytellyt kiinnostustaan pelata EM-kisoissa. Kanervan ryhmä on kuitenkin ollut melko yhtenäinen ja hirveästi uusia pelaajia on vaikea nähdä rynnivän kisamiehistöön.

Bundesliigassa Moisander sen sijaan oli harvoja valopilkkuja Werder Bremenissä viime kaudella ja pystynee pelamaan ainakin tämän kauden verran vielä korkealla tasolla.

Tuomas Keltto, , Hurricanes

Puolustajana pelaava Keltto edustaa amatööriseura Hamburg Hurricanesia. Hurricanes on erityisesti alueella asuville ulkomaalaisille tarkoitettu seura, ja kansallisuuksia pelaajalistalta löytyy reilusti yli 20.

Ruotsi

Simon Uusitalo, 15, Sundsvall U17

Siirtyi isoveljensä kanssa Jarosta Sundsvalliin aiemmin tänä vuonna. Pelannut Suomen nuorten maajoukkueissa ja Ruotsissa Simonin peliesityksiä on kehuttu mm. seuraavasti:

”Hela försvarslinjen i GIF, med mittbacken Simon Uusitalo som primus motor var bäst i ett väl spelande GIF Sundsvall.”

Isak Vidjeskog, 16, Kalmar U19

FF Jaron lahjakas keskikenttäpelaaja siirtyi kesällä Allsvenskan-seura Kalmariin. Tällä kaudella Vidjeskog ennätti pelata myös viisi ottelua Kakkosta JBK:n riveissä ja viimeisteli myös yhden maalin. Kolmen ja puolen vuoden sopimuksen Kalmarin kanssa tehnyt Vidjeskog aloittaa ottelut seuran U19-joukkueessa.

Vidjeskog on luonnollisesti myös Suomen nuorisomaajoukkueissa mukana.

Adrian Svanbäck, 16, Helsingborgs IF

Suomen maajoukkueesta, Jarosta ja Ruotsin vuosista tutun Fredrik Svanbäckin poika pelaa Helsingborgissa. Ei tietoa tarkemmin maajoukkue-edustuksista.

Robin Tihi, 18, AIK

AIK:n puolustuslinjassa alkukaudesta paljon vastuuta saaneen Robin Tihin nimi nousi nopeasti otsikoihin, kun selvisi, että Tihin äiti on suomalainen. Asiat etenivät nopeasti ja pian Tihi debytoikin jo Pikkuhuuhkajien mukana EM-karsinnoissa.

Lupaava toppari, mutta oli ehkä ajoittain vielä liian kovassa paikassa Allsvenskan-otteluissa, vaikka ajoittain esiintyi myös edukseen.

Samuel Uusitalo, 18, Sundsvall U19

Siirtyi pikkuveljensä kanssa Jarosta Sundsvalliin aiemmin tänä vuonna. Topparina pelaava Samuel on myös edustanut Suomea nuorten maajoukkueissa ja pelannut GIF Sundsvallin U19-joukkueessa nuorten Allsvenskan Norraa.

Linus Kåla, 18, Djursholm U19

GBK:n juniori siirtyi viime vuonna Djursholmiin ja on päässyt pelaamaan ainakin U17 Allsvenskania, jossa on onnistunut myös maalinteossa. Tällä hetkellä keskikenttäpelaaja on merkitty seuran U19-joukkueeseen, joka pelaa U19 Allsvenskan Norrassa.

Jonatan Guseff, 19, Åtvidaberg

Juniorina KaaPossa pelannut toppari oli aikoinaan Enqvistin kanssa otsikoissa Åtvidaberg-siirron yhteydessä. Guseff & Enqvist ovat edelleen Åtvidabergissä ja pelaavat tätä nykyä Ruotsin neljänneksi korkeimmalla sarjatasolla.

Daniel Enqvist, 19, Åtvidaberg

Laitapuolustajana pelaavalla Enqvistilla on yksi ottelu Suomen alle 18-vuotiaiden maajoukkueessa viime vuoden keväältä. Tällä hetkellä Enqvist pelaa Åtvidabergin joukkueessa neljänneksi korkeimmalla sarjatasolla.

Buster Blosse, 20, Smedby AIS

Suomen että Ruotsin kansalaisuuden omaava Buster Blosse siirtyi elokuussa pelaamaan Ruotsin viidenneksi korkeimmalle tasolle. IFK Norrköpingissä futiksen aloittanut Blosse on pelannut aiemmin Sylviassa kolmanneksi korkeimmalla tasolla ja myös nuorten Allsvenskania (U21) kahden ottelun verran.

Eeti Ämmälä, 20, Sandviken

VPS:stä Hammarbyn organisaatioon siirtynyt hyökkääjä pelaa nykyisin Ruotsin kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla.

Conrad Emretsson, 20, Sirius U19

Saltvikissa, Ahvenanmaalla syntynyt Emretsson kuuluu Siriuksen akatemiajoukkueeseen. Vuosi sitten Emretsson kävi Venäjän liigassa pelaavan PFC Sochin testissä, mutta jäi ilman sopimusta.

Rasmus Aspholm, 20, Täfteå

Maalivahti on tällä hetkellä lainalla Täfteåssa neljänneksi korkeimmalla sarjatasolla. Tätä ennen Aspholm on ollut Umeåssa ja Vasa IFK:ssa.

Samuel Persson, 21, Norrby

Laitapuolustaja on Superettania pelaavan Norrbyn riveissä, mutta ei ole vielä sillä tasolla saanut peliaikaa. Alemmilta tasoilta Ruotsissa on kokemusta.

Leo Väisänen, 23, Elfsborg

Maajoukkuetoppari siirtyi pelaamaan pääsarjafutista Elfsborgiin. Hyvin sujuneen Den Bosch -pestin jälkeen Väisänen on löytänyt itsensä nopeasti Elloksen vakioavaajista. Hienosti sarjan kolmantena oleva Elfsborg on ollut vaikea vastustaja ihan jokaiselle seuralle Allsvenskanissa. Tappioita on ainoastaan kaksi, mutta peräti 12 tasapelin johdosta Malmö on karannut kärjessä kahdeksan pisteen etumatkalle.

Väisäsen otteet läpi kauden ovat saaneet kehuja ja Allsvenskan tuskin jää topparin uran parhaaksi sarjatasoksi, vaan latu on auki kovempiin liigoihin.

Bakr Abdellaoui, 23, Östersund

Abdellaoui on kyllä kirjoilla Allsvenskan-seurassa, mutta ei hän siellä pelaa. Kanadalais-marokkolais-suomalaista keskikenttäpelaajaa on hehkutettu mm. Ylen jutussa, mutta mitään kovia näyttöjä ei Abdellaouilla ole. Viimeisimmät ottelut ja pienet minuutit ovat vuoden alusta Real Balompédica Linensen riveistä, joka pelaa Espanjan kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla.

Keväällä paikallislehti Östersunds-Posten kirjoitti Abdellaouin isän firman sponsoroivan seuraa, mikä nostatti kysymyksiä pojan saatua sopimuksen.

Rasmus Karjalainen, 24, Örebro SK

Byyrin Penkillä (Instagram-haastattelu) vasta ollut Rasmus Karjalainen pelaa Örebrossa lainalla hollantilaisesta pääsarjaseurasta Fortuna Sittardista. Sittardissa peliaika, pelipaikka ja peliesitykset jättivät hieman toivomisen varaa, mutta Örebrossa Rasse on aloittanut paremmin.

Viidessä pelissä Karjalainen on viimeistellyt yhden maalin ja antanut yhden maaliin johtaneen syötön, mutta vasta kahdessa viimeisimmässä hän on ollut kärjessä heti avauksesta lähtien. Kolmessa ensimmäisessä ottelussa Karjalainen pelasi yhteensä kahdeksan minuuttia, mutta nyt vastuuta näyttäisi tulevan.

Jasse Tuominen, 24, Häcken

Kovasti töitä tekevä, mutta maalittomuudestaan ajoittain kritisoitu Jasse Tuominen löysi kolmen Valko-Venäjän vuoden jälkeen uuden osoitteen Häckenistä. Jos BATEssa peliaika oli tiukassa, niin Häckenissä sitä on tullut hieman paremmin. Allsvenskan ja Ruotsin cup mukaan lukien Tuominen on pelannut noin 950 minuuttia tällä kaudella ja tuhannen minuutin raja olisi ylittynyt ilman loukkaantumista viime cupin ottelussa. Se olisi eniten sitten Veikkausliiga-kauden 2016, jolloin Tuominen pelasi noin 2400 minuuttia.

Maaleja Häckenissä on syntynyt yksi ja maaliin johtaneita syöttöjä neljä (Allsvenskan & cup).

Ville Seppä, 24, Nyköping

Seppä siirtyi keväällä Nyköpingiin, joka pelaa Ettan Norra -sarjassa Ruotsin kolmanneksi korkeimmalla tasolla. Tätä ennen Seppä oli edustanut Suomessa FF Jaroa, ja pelannut Ykkösen lisäksi mm. Kakkosta useassa eri seurassa. Suomalaisvahti on saanut hyvin peliaikaa Ruotsissa, mutta valitettavasti joukkueen kausi on ollut murheellinen. Sarjataulukossa toiseksi viimeisenä olevan Nyköpingin maaliero on karmaiseva 28-60.

Carljohan Eriksson, 25, Mjällby

Eriksson oli isossa roolissa ja pelasi paljon, kun Mjällby nousi viime kauden päätteeksi Allsvenskaniin. Eriksson aloitti myös kauden kaksi ensimmäistä liigapeliä, mutta joutui pian penkkiveikoksi. Elokuusta alkaen Eriksson on kuitenkin ollut taas avauksen maalivahti ja kauden ensimmäinen nollapeli tuli tärkeässä Örebro-voitossa syyskuussa. Yhteensä Eriksson on pelannut toistaiseksi 14 Allsvenskan-ottelussa.

Yhdeksäntenä oleva Mjällby on tällä hetkellä seitsemän pisteen päässä putoamisviivasta ja ottelut Helsingborgia ja Falkenbergia vastaan ovat elintärkeitä Erikssonille ja kumppaneille.

Henri Louste, 27, Övertorneå SK

Puolustajana pelaava Louste on Transfermarktin mukaan viimeksi pelannut Övertorneå SK:ssa alasarjoja.

Lousteen kaltaisia, rajan läheisyydessä asuneita tai asuvia ja Ruotsin puolelle pelaamaan lähteneitä on varmasti enemmänkin. Tarkempi seuranta näiden pelaajien kohdalla on usein vaikeaa, jos otteluraportteja tai pelaajalistoja ei halua kahlata yksityiskohtaisesti läpi. Esimerkkinä Ohtana/Aapua FF, jossa taitaa olla useampi suomalaistaustainen.

Johannes Ström, 29, FC Stockholm

Vasa IFK:ssa viimeksi Suomessa pelannut maalivahti edustaa tällä hetkellä Ruotsin neljänneksi korkeimmalla tasolla pelaavaa FC Stockholmia.

Felix Åkerlund, 30, Huddinge IF

Veikkausliigaa kymmenen vuotta sitten sadan minuutin verran pelannut Åkerlund siirtyi Ruotsiin pelaamaan seitsemisen vuotta sitten. Keskikenttäpelaaja edustaa Ruotsin neljänneksi korkeimmalla tasolla pelaavaa Huddingea.

Albin Granlund, 31, Örebro SK

Paraisten kasvattia käsiteltiin laajemmin Byyrissä julkaistussa henkilökuvassa viime vuonna. Lähtökohtaisesti Granlundin tilanne on pysynyt melkein ennallaan. Hän pelaa isoja minuutteja Örebron puolustuksessa (oikeana laitapuolustajana, mutta tarvittaessa myös vasemmalla ja topparin tontilla), mutta Huuhkajissa vastuu on vähentynyt.

Örebron sijoitus ei yllätä, kun 20 kierrosta Allsvenskania on pelattu. Joukkue on yhdentenätoista ja viideltä edellisestä kaudelta lopulliset sijoitukset ovat olleet seuraavanlaiset: 9., 9., 11., 9., & 9.

Joona Toivio, 32, BK Häcken

Kolmatta kauttaan Häckenissä pelaava Toivio pelaa viikko toisensa jälkeen isoja minuutteja ja hyvin pelaakin. Europaikoista taisteleva Häcken on päästänyt tällä kaudella toiseksi vähiten maaleja Allsvenskanissa ja ennen Malmö-tappiota joukkue oli iskuetäisyydellä mestaruustaistelussakin.

Kansojen liigan otteluista Toivio oli sivussa perheenlisäyksen johdosta.

Tommi Vaiho, 32, Djurgården IF

Viime kauden Allsvenskan-mestari Tommi Vaiho on tässä listauksessa, vaikka mieheltä Suomen passi puuttuu. Vaihon suomalaiset vanhemmat muuttivat Ruotsiin 1980-luvulla ja Vaiho onkin syntynyt Tukholman läänissä sijaitsevassa Järfallan kunnassa.

On hauska spekuloida ajatuksella, että pahimmassakin skenaariossa (loukkaantumiset & pelikiellot) Suomen maajoukkue voisi periaatteessa kutsua Allsvenskan-veskarin tolppien väliin. En sitten tiedä estäisikö joku pykälä vaihdon tässä vaiheessa, mutta spekuloida aina voi.

Ville Viljanen, 49, Jonsereds IF

Suomen maajoukkueessa yhden ottelun pelannut ja mittavan uran Ruotsissa tehnyt hyökkääjä on ollut tälläkin kaudella Jonsereds IF:n penkillä kuudenneksi korkeimmalla tasolla ja viime kaudella Viljanen kävi kentänkin puolella! Silloin Jonsereds pelasi vieläpä yhtä pykälää ylemmällä tasolla.

Englanti

Tomas Galvez, 15, Watford (youth)

Keskikenttäpelaaja on kirjoilla Watfordin junioreissa, ja hän on myös osallistunut Suomen U15-maajoukkueen toimintaan.

Aleksi Heino, 16, Chelsea

16-vuotias hyökkääjä siirtyi vastikään Chelsean akatemiaan FC Interistä.

Jimi Tauriainen, 16, Chelsea U18

Lukuisten huippuseurojen kiikarissa ollut Tauriainen siirtyi kesällä HJK:sta Chelsean akatemiaan. Kirkkonummelaisen FC Wildin kasvatti on jo debytoinut Chelsean U18-joukkueen riveissä ja iski heti toisessa ottelussaan maalin paikallispelissä West Hamia vastaan.

Transfermarktin mukaan Tauriainen pystyy pelaamaan niin laidalla kuin keskikentän keskelläkin.

Lucas Bergström, 18, Chelsea U18 & U21

16-vuotiaana Chelsean akatemiaan TPS:stä siirtynyt maalivahti kirjoitti viime syksynä ammattilaissopimuksen Chelsean kanssa. Viime kausi ja tämän kauden alku meni U18-joukkueen kanssa, mutta viime peleissä Bergström on nostettu jo U21-joukkueen maalille!

Terry Ablade, 18, Fulham U23

Nuori keskushyökkääjä siirtyi kaksi vuotta sitten FC Jazzista Fulhamin organisaatioon ja on edennyt siellä hienosti. Alle kahdeksantoistavuotiaiden peleistä Ablade on hiljalleen siirtymässä U23-joukkueen peleihin, joka pelaa ns. Valioliiga 2:sta. Kyseinen sarjan kaikki joukkueet ovat tarkoitettu kehittyville, alle 23-vuotiaille pelaajille.

Tämän kauden toisessa ottelussa West Bromwich Albionia vastaan Ablade viimeisteli voittomaalin 2–1-voitossa, mikä lupaa hyvää jatkoa ajatellen.

Jaakko Oksanen, 19, AFC Wimbledon

Brentfordin B-joukkueen viime kauden parhaaksi pelaajaksi valittu Jaakko Oksanen pelaa lainalla tämän kauden Ykkösliigan Wimbledonissa. Lupaava keskikenttäpelaaja on päässyt pelaamaan toistaiseksi kahdessa ottelussa ja sai kehuja Wimbledonin päävalmentaja Glyn Hodgesilta Fleetwood-voiton jälkeen. Hodges kehui erityisesti Oksasen pelikäsitystä.

Emil Jääskeläinen, 19, Kendal Town FC

Will Jääskeläisen pikkuveli pelaa hyökkääjänä Kendal Townissa Englannin sarjajärjestelmän kahdeksannella tasolla Division One North Westissä. Kendal Town on aloittanut kautensa tappiolla ja tasapelillä, ja käsinkirjoitetun pelaajalistan mukaan Jääskeläinen on avauksen miehiä.

Marcus Forss, 21, Brentford

Feed the Forss and he will score.

Olisiko Marcus Forssista Mikael Forssellin kaltaiseksi maalintekijäksi Englannissa? Viitteitä siitä on saatu jo, mutta tiukassa ovat avauskoonpanon paikat Brentfordin ryhmässä. Pelaamaan päästyään Forss on yleensä saumansa käyttänyt. Viime kausi Wimbledonissa oli yhtä lentoa ennen loukkaantumista ja tälläkin kaudella maaleja on syntynyt 306 peliminuutin aikana kolme, ja myös kaksi rangaistuspotkukilpailuissa. Näistä minuuteista 270 on tullut Englannin liigacupissa.

Maajoukkuepohdintaan on myös saatu väliaikainen vastaus, kun Forss on Pikkuhuuhkajien mukana EM-karsinnoissa Pohjois-Irlantia ja Tanskaa vastaan. Oikeampi paikka monen mielestä voisi olla A-maajoukkue, mutta sen aika varmasti vielä tulee.

Alex Bradley, 21, Lincoln City

National Leaguessa (viidennes sarjataso) 23 ottelua lainalla Harrogatessa pelannut Alex Bradley palasi Lincoln Cityyn ja pääsi viime viikolla pelaamaan Liverpoolia vastaan liigacupissa. Rökäletappiosta huolimatta minuutit olivat tärkeitä, sillä Lincolnin Ykkösliigassa pelaavaan miehistöön nouseminen voi olla iso urakka. Cup-kilpailuissa, kuten EFL Trophyssa peliaikaa on varmasti luvassa keskikentällä ja laitapuolustajana pelaavalle Bradleylle.

Alex Bradleyn taustoja avattiin tarkemmin Byyrin jutussa vuosi sitten.

Aapo Halme, 22, Barnsley FC

Viime kaudella suomalaistoppari pääsi viimein urakoimaan Championshipissä. 32 ottelussa peliaikaa kertyi 2287 minuuttia ja peliesitykset olivat parhaimmillaan erinomaisia, mutta tällä kaudella Halmeelle on tullut vain vaihdosta minuutteja lukuunottamatta Chelsealle kärsittyä selkäsaunaa liigacupissa, jossa Halme pelasi täydet 90 minuuttia. Siinäkin ottelussa Halme oli joukkueensa parhaimmistoa.

Halmeen nostoa Huuhkajiin on rummutettu jo jonkun aikaa eri tahojen toimesta ja kieltämättä yksi mahdollinen tulevaisuuden topparipari Suomen maajoukkueessa voisi olla Halme-Väisänen, joten toivottavasti se nähdään piakkoin jossain harjoitusottelussa.

Will Jääskeläinen, 22, Crewe Alexandra

Jääskeläinen oli Crewen takuumiehiä koronan katkaisemalla, mutta sarjanousuun päättyneellä Kakkosliigan kaudella. Ykkösliigassa pelit luonnollisesti kovenevat, mutta kolmannessa ottelussaan Jässi jr. onnistui jo pitämään nollat maalillaan! Crewe Alexandra pelaa lähtökohtaisesti alemman keskikastin sijoituksista, mutta nuorille pelaajille, kuten Jääskeläiselle jokainen ottelu on loistava näytönpaikka tulevia siirtoja ajatellen.

Niko Hämäläinen, 23, QPR

Viime kaudella hyvän lainasesongin Skotlannissa (Kilmarnock) pelannut Hämäläinen on palannut Englantiin. Championshipissä vastuuta ei toistaiseksi ole tullut, eikä Hämäläinen ole mahtunut edes QPR:n kokoonpanoon, mutta U23-joukkueen kanssa laitapuolustaja on pelannut.

Teemu Pukki, 30, Norwich

Pukki-party näytti jatkuvan myös Valioliigassa, mutta upean alun jälkeen Pukin ja Norwichin tahti hiipui kohti vääjäämätöntä putoamista. Jaakko Tiira avasi kirjoituksessaan sitä, kuinka Norwich teki itsestään sympaattisen putoajan. Iän puolesta sen ison siirron pitäisi tulla nopeasti, jos Pukki vielä sellaista haluaa. Championshipin parhaan pelaajan tittelillä ja 11 Valioliiga-maalilla riittäisi ottajia, mutta toisaalta tuttu ja turvallinen asema Norwichissa niin kentällä kuin sen ulkopuolella voi viedä voiton mukavuudenhaluiselta Pukilta.

Uusi sesonki on alkanut varsin kelvollisesti Pukilta, kun kolmen pelin jälkeen plakkarissa on yksi maali ja yksi maaliin johtanut syöttö. Tämän lisäksi Pukki on ollut joukkueensa parhaimmistoa, mutta muuten voitolla, tasapelillä ja tappiolla aloittaneella Norwichilla on jäänyt parantamisen varaa.

Anssi Jaakkola, 33, Bristol Rovers

Jaakkola pelasi erinomaisesti Ykkösliigassa viime kaudella ennen tammikuussa sattunutta olkapäävammaa, mikä vaati leikkaushoitoa. Nyt vamma on menneen talven lumia ja Jaakkola torjuu jälleen Bristol Roversin ykkösveskana, ja voisi torjua jopa korkeammalla sarjatasolla. Roversin kausi on alkanut nihkeästi kahden tappion ja tasapelin myötä, mutta Jaakkolaan mikään ottelu ei ole kaatunut.

Tässä parhaita paloja kauden avausottelusta Sunderlandia vastaan, jossa Jaakkola torjui seitsemästi.

Italia

Kasper Paananen, 17, Bologna U19

Poikamaajoukkueissa maaleja mättänyt OLS:n kasvatti siirtyi Bolognaan viime vuoden elokuussa. U17-sarjassa maaleja syntyi heti ensimmäisellä kaudella kahdeksan, ja loppukaudesta kutsu kävi reservijoukkueeseen ja edustuksen harjoitusrinkiin. Tämä kausi käynnistyi Paanasen osalta Primavera-joukkueessa (reservit/U19) ja ensimmäisessä ottelussa hyökkääjä tuli lupaavan Mattia Pagliucan tilalle kärkeen loppuminuuteiksi.

Mattian isä Gianluca muistetaan mm. Italian maajoukkueesta ja yli 500 Serie-A -ottelusta, joten Paananen saa tehdä täyden päivätyön ja vähän enemmän ansaitakseen kannuksensa Bolognan reserveissä.

Patrik Raitanen, 19, SPAL

Ulvilasta lähtöisin oleva Patrik Raitanen siirtyi 16-vuotiaana Liverpoolin akatemiaan. Sieltä matka on jatkunut hollantilaisen Fortuna Sittardin kautta Serie B:ssä pelaavaan SPAL:n riveihin. Raitanen on ennättänyt jo debytoida SPAL:n Primavera-joukkueen kanssa ja nuori toppari on myös tuttu näky nuorten maajoukkueissa. Iän puolesta Raitanen ei kauaa Primaverassa pelaa, joten on mielenkiintoista nähdä, mistä miesten tasolta avauksen pelipaikka lopulta löytyy.

Abukar Mohamed, 21, Lazio

Abukar Mohamedia hehkutettiin Lazio-siirron yhteydessä Italian mediassa saatesanoilla ’Pogba finlandese’. Siirto huomioitiin myös Suomessa aina iltapäivälehtien kansia myöten, mutta sittemmin on ollut hiljaisempaa. Abukar sai hyvin vastuuta Lazion Primavera-joukkueessa (nuorten liiga, U19), mutta miesten peleissä peliaikaa ei ole tullut.

Vuosi sitten keskikentällä pelaava Mohamed siirtyi lainalle Ukrainen pääsarjaseuraan, Karpaty Lviviin, jossa lopputulemana oli 44 minuuttia Ukrainan liigaa ja U21-pelejä. Uran pelastamiseksi Abukar Mohamedin pitäisi päästä piakkoin pelaamaan viikosta toiseen miesten otteluita, eikä rehellisesti sanottuna paluu Suomeenkaan olisi huono päätös. Tällä hetkellä lupaava ura on menossa viemäristä alas.

Simon Skrabb, 25, Brescia

Allsvenskanista yllättävän Serie A -siirron saanut Skrabb pääsi pelaamaan kymmenen ottelua, vähillä minuuteilla, Italian pääsarjassa ennen loukkaantumistaan. Serie B:n kauden avausottelun Skrabb istui penkillä, mutta sarjataso voisi nyt olla otollisempi Jaron kasvatille.

Sauli Väisänen, 26, Chievo

Chievon penkille hautautuneen Väisäsen tilanne ei vaikuta hyvältä. Siviilissä perheenlisäys lämmittää varmasti mieltä ja on kultaakin tärkeämpi asia, mutta jalkpallon osalta asiat voisivat olla paremminkin.

Toppari on kärsinyt loukkaantumisesta tämän vuoden aikana, mutta silloin kun Väisänen on päässyt pelaamaan, ovat otteet olleet ailehtelevia. Tänä vuonna Väisäselle on kirjattu toistaiseksi vain yhden kerran täydet minuutit Chievon kokoonpanossa, eikä avauspaikan saaminen loukkaantumisen jäljiltä ole mikään helppo tehtävä, varsinkaan jos mies ei ole siitä täysin toipunut.

Vielä vuosi sitten Väisänen tahkosi säännöllisesti ysikymppisiä, mutta jos nykymeno jatkuu, seuran vaihtaminen voisi tulla ajankohtaiseksi.

Jesse Joronen, 27, Brescia

Joronen oli sukkana Serie B:hen pudonneen Brescian valopilkkuja viime kaudella. Tietyillä mittareilla jopa Euroopan top-sarjojen parhaaksi maalivahdiksi valittu SiU:n kasvatti oli lähdössä siirtoikkunan aikana puolen tusinaan eri seuraan. Siirtoa ei kuitenkaan, ainakaan vielä, tapahtunut, joten Joronen nähtiin viikonloppuna Brescian maalilla Serie B:n avauskierroksella.

Kalenterivuoden vasta kolmatta voittoa hakenut Brescia joutui tyytymään 1–1-tasapeliin Ascolin kanssa.

Kalle Multanen, 31, Igea 1946

Viime vuonna Ykkösen kaikkien aikojen kovin maalintekijä Kalle Multanen vaihtoi KTP:n vihreävalkoisen peliasun Italian viidennellä sarjatasolla pelaavan Giorgione Calcion punavalkoisiin kesken sarjakauden. Multanen kertoi Italian kokemuksistaan Byyrille ja myös siitä, miten nousutaistelu vaihtui parkkipaikkalenkkeilyyn koronan vuoksi.

Pitkän hiljaiselon jälkeen uusi osoite löytyi elokuussa Sisiliasta sarjatason pysyessä samana. Hiekkakentilläkin pelaamaan joutunut Multanen on avannut maalitilinsä myös uudessa seurassaan ja miehen tasoa on kehuttu vuolaasti.

Perparim Hetemaj, 33, Benevento

Kymmenes kausi Serie A:ssa on uskomaton suoritus. Sen Hetemaj pääsi aloittamaan lauantaina, kun Benevento nousi 3–2-voittoon Sampdoriasta ja Perpa sai kymmenen minuuttia peliaikaa lopusta. Kauden toisessa, tappiollisessa, ottelussa Hetemaj pelasi parikymmentä minuuttia Interiä vastaan.

Viime kauden Benevento vei Serie B:ssä näytöstyyliin ja varmisti nousunsa hyvissä ajoin ennen sarjan päättymistä.

Tanska

Leo Walta, 17, Nordsjaelland U19

HJK:sta ”merkittävällä siirtosummalla” Nordsjaellandiin siirtynyt keskikenttäpelaaja on ottanut paikkansa U19-joukkueesta. Viime kaudella vastuuta tuli seitsemässä ottelussa noin 400 peliminuutin verran, ja maaleja Walta onnistui viimeistelemään kaksi maalia.

Tällä kaudella Walta on ollut jo neljästä avauksessa eli kauden toistaiseksi kaikissa otteluissa! Viime kauden peliminuutit rikkoutuvat näillä näkymin jo seuraavalla kierroksella U19-nuorten liigassa.

Tony Miettinen, 18, Nordsjaelland U19

Kakkosta jo 15-vuotiaana pelannut ja KuPS:n harjoitusryhmään samanikäisenä liittynyt Tony Miettinen sai 12 ottelussa vastuuta viime kaudella Nordsjaellandin U19-joukkueen mukana. Tämän kauden neljästä ottelusta Miettinen on pelannut toistaiseksi yhdessä: 45 minuuttia oikeana puolustajana SönderjysKEä vastaan.

Matias Riikonen, 18, FC Köbenhavn U19

Veikkausliigaa tällä kaudella seuranneet ovat jo saaneet nauttia Matias Riikosen torjunnoista. Ilveksen riveissä väkevästi esiintynyt maalivahtilupaus sai syyskuussa kymmenen kuukauden mittaisen lainasiirron Pohjoismaiseen suurseuraan, FC Kööpenhaminaan. Jos Riikonen vakuuttaa otteillaan, voi tanskalaisseura käyttää osto-optionsa. Muussa tapauksessa Riikonen saatetaan nähdä jo ensi kesänä takaisin Veikkausliiga-viheriöillä.

Oliver Antman, 19, Nordsjaelland

Yksi mielenkiintoisimmista nuorista suomalaispelaajista. Ympäri Eurooppaa mielenkiintoa jo nuorella iällä herättänyt Antman on panostanut kaiken futikseen ja nyt se näyttäisi tuovan hedelmää pääsarjatasolla. Liigadebyytti tuli jo viime vuonna ja kertalleen Antman on myös aloittanut pääsarjaottelun Nordsjaellandille sekä onnistunut tekemään avausmaalinsa Superliigassa.

Tanskassa Antman on pelannut hyökkäyspään roolien lisäksi keskikentän keskellä.

Max Christensen, 20, Roskilde KFUM

FC Kööpenhaminankin juniorijoukkueessa ollut Suomen ja Tanskan kansalaisuuden omaava Christensen pelaa maalivahtina KFUM Roskilden joukkueessa Tanskan kakkosdivisioonassa (kolmanneksi korkein sarjataso).

Pyry Soiri, 26, Esbjerg fB

Soiri pelaa nyt toista kauttaan Esbjergissä, mutta valitettavasti peliaika on kääntynyt laskuun. Alussa vastuuta kyllä tuli, mutta tehoja ei niinkään, mitä hyökkäyspään pelaajalta voisi odottaa. Tämän lisäksi olkapäävamma piti Soirin kentiltä sivussa talvella, joten tulevat kuukaudet ja alkanut kausi ovat erityisen tärkeitä kisapaikkaa ajatellen.

Soiri on ollut melko varma valinta maajoukkueeseen viime vuosina, mutta jos peliaikaa ei seurajoukkueessa yksinkertaisesti tule, voi kisamatka olla kiven alla.

Joni Kauko, 30, Esbjerg fB

”Suomen Messi” on jatkanut isossa roolissa Esbjergissä myös liigasta putoamisen jälkeen. Kaukon maalitili on auennut jo divarissakin ja joukkue on aloittanut kauden vahvasti kolmella voitolla ja yhdellä tappiolla. Kauko on pelannut kenties uransa parasta futista juuri Esbjergissä ja myös kannattajien keskuudessa suomalainen vaikuttaa erityisen pidetyltä pelaajalta.

Juhani Ojala, 31, Vejle BK

Vahvoista HIFK-kytköksistä tuttu Vejle saa pian toisen suomalaispelaajan, kun Joel Mattssonin jo sovittu siirto astuu ensi tammikuussa voimaan. Juhani Ojala sen sijaan oli isossa roolissa Vejlen noustua takaisin Tanskan liigaan viime kauden päätteeksi ja on ollut myös avauksessa kauden kahdessa ensimmäisessä liigaottelussa. Aarhusia vastaan Ojala pääsi maalin makuun.

Norja

Kaan Kairinen, 21, Lillestrøm SK

Edelleen Tanskan mestarin, Midtjyllanin, pelaajia oleva Kairinen jatkoi lainarumbaansa. Alunperin jo 2016 Tanskaan lähtenyt talentti pelasi viime kaudella Veikkausliigaa HJK:n riveissä ja nyt vuorossa on ollut Norjan divari Lillestrømin kanssa. Hyvän potkutekniikan omaava Kairinen on tarjoillut kauden aikana jo neljä maaliin johtanutta syöttöä ja ollut muutenkin joukkueensa parhaimpia pelaajia.

Tason luulisi riittävän Norjan divaria korkeammalla, mutta aika näyttää, mihin asti se riittää. Huipputalentin maineella Kairinen ei enää montaa vuotta ratsasta.

Robert Taylor, 25, SK Brann

Norjan pääsarjan ainoa suomalaispelaaja esiintyi edukseen Kansojen liigan ottelussa Irlantia vastaan ja on ollut varsin hyvä myös seurajoukkueessaan. 18 ottelussa kolme maalia ja kaksi maaliin johtanutta syöttöä antanut Taylor on pelannut isoja minuutteja, mutta valitettavasti europaikat ovat jo karanneet Brannilta 12 pisteen päähän. Sopimusta Taylorilla on bergeniläisseuran kanssa kaksi vuotta jäljellä ja Norjan liiga ei vaikuttaisi ollenkaan hullummalta tasolta Huuhkaja-pelurille.

Joni Mäkelä, 26, Florö SK

Veikkausliigasta ja Ykkösestä tuttu, ja Playoff-ohjelmassakin nähty monen pelipaikan taitaja, Joni Mäkelä siirtyi hieman yllättäen ulkomaille. Toisaalta Florössa on ollut tarjolla iso rooli avauskokoonpanossa ja maalejakin on syntynyt kolme kappaletta sarjan keskikastissa seilaavalle seuralle.

Akim Sairinen, 26, Florö SK

MP:n ja EIF:n kautta Norjaan ja sieltä virolaiseen JK Tammekaan pariksi vuodeksi siirtynyt Akim Sairinen pelaa nykyään Norjan kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla. Topparina pelaava Sairinen kauden kymmenssä sarjaottelussa varsin mukavasti peliaikaa, 500 minuutin verran.

Saku-Pekka Sahlgren, 28, Kongsvinger

Sahlgren vaihtoi Norjan sisällä Sandnes Ulfista Kongsvingeriin vuoden alussa. Treenipeleissä ja kauden alussa Sahglren nähtiin avaavana maalivahtina, mutta pian tämän jälkeen mies loukkaantui. Ensiksi vähän lievemmin ja heti perään sen verran pahasti, että joutui elokuussa polvileikkaukseen. Paluu tapahtunee vasta talven aikana.

Patrick Byskata, 30, Brattvag IL

Patrick Byskata lähti keväällä Kokkolasta Norjan kolmanneksi korkeimmalle sarjatasolle. Byskata sai peliaikaa kolmessa ottelussa, yhteensä 200 minuutin verran, mutta jäi sen jälkeen penkille. Pian tämän jälkeen tulikin tieto, että Byskata olisi purkanut sopimuksensa Brattvagin kanssa ja palannut Suomeen.

Ville Jalasto, 34, Kongsvinger

Puolustuksen monitoimimies palasi Norjaan kolmen Veikkausliiga-kauden jälkeen. Toista kauttaan Kongsvingerissä, (nyt jo potkut saaneen) Mika Lehkosuon alaisuudessa, pelaava Jalasto on tällä kaudella ollut topparin tontilla avauksessa kuudesti, istunut vaihtopenkillä täydet minuutit kuudesti ja tullut vaihdosta muutamaan otteeseen kentälle.

Kongsvingerin kausi on ollut mollivoittoinen, mistä kertoo myös sijoitus OBOS-liigan (toiseksi korkein sarjataso) viimeisenä.

Viro

Marcus-Aurelius Touru, 17, JK Legion II

Keisarillisesti nimetty Touru on Virossa syntynyt Suomen kansalaisuuden omaava toppari. Touru pelaa tällä hetkellä JK Legionin kakkosjoukkueessa. Legionin edustus pelaa Meistriliigaa, joten toivotaan Marcus-Aureliukselle hyviä otteita ja kutsua liigakentille!

Markus Sjöblom, 24, Kalev U21

Virossa pelaavista hieman tuntemattomammista suomalaisista ei tahdo löytyä paljoa tietoa tai tilastoja. Ilmeisesti puolustavana keskikenttäpelaajana pelaava Sjöblom on viimeksi kellottanut peliminuutteja Kalevin U21-joukkueen kanssa. Tourun tavoin Sjöblomilla voisi olla tähtäimessä edustusjoukkue, joka pelaa Meistriliigaa.

Lasse Siltanen, 31, JK Suema

Tallinnalaisen JK Sueman joukkueessa alasarjafutista. Puolustaja.

Eetu Sakari Uusi-Hakimo, 32, JK Suema

Tallinnalaisen JK Sueman joukkueessa alasarjafutista. Keskikenttäpelaaja.

Mikko Miettinen, 39, Rumori Calcio

Varsin aktiivisen somepresenssin omaavan tallinnalaisen Rumori Calcion maalivahti alasarjoissa.

Hollanti

Nikolas Talo, 17, Groningen U18

Viime vuoden maaliskuussa TPS:stä FC Groningenin organisaatioon siirtynyt topparilupaus sai ilouutisen sopimuksensa jatkosta kesällä, kun FC Groningen käytti sopimukseen sisältyneen option ja halusi Talon jatkavan seurassa. Viime kausi meni U17-joukkueen avainpelaajana, ja Talo pääsi myös pelaamaan kolmesti U19-joukkueen mukana. Hollannin kieltä nuorimies ymmärtää moitteettomasti seuran julkaiseman haastattelun mukaan ja tulevalla kaudella on lupa odottaa otteluita jo seuran U21-joukkueen mukana.

Talo on myös vakiokasvo nuorten maajoukkueissa.

Timo Stavitski, 21, MVV Maastricht

Ranskan valloitukseen RoPS:sta lähtenyt Stavitski on kärsinyt viime vuodet loukkaantumisista. Huolimatta nuorella iällä (18-vuotiaana) tehdystä debyytistä Ranskan pääsarjassa Bordeaux’ta vastaan, tuntui sarjataso olevan auttamatta vielä liian kova nopealle suomalaislaiturille. Farssimaisen Kroatian visiitin jälkeen Stavitski on päätynyt täksi kaudeksi lainalle Hollannin toiseksi korkeimmalle sarjatasolle, MVV Maastrichtin joukkueeseen.

Kauden kolmesta ensimmäisestä ottelusta Stavitski on pelannut kahdessa (yhteensä 65 minuuttia) ja on nyt kaiken järjen mukaan hyvällä, ja suomalaispelaajille varsin tutulla, sarjatasolla hakemassa läpimurtoa.

Richard Jensen, 24, Roda JC

Vanhempi Jensenin veljeksistä aloitti kolmannen kautensa Rodan riveissä, Hollannin toiseksi korkeimmalla sarjatasolla. Ennen Rodaan siirtymistä Jensenille kertyi kokemusta Eredivisiestä kymmenen ottelun verran Twenten riveissä, mutta loukkaantumiset ovat hidastaneet porvoolaisen paluuta pääsarjatasolle. Kunnossa ollessaan on avauskokoonpanon vakionimiä ja edellytykset pitäisi olla kunnossa pelatakseen Hollannin divaria korkeammalla tasolla.

Thomas Lam 26, PEC Zwolle

Tämän hetken ainoa suomalaispelaaja Hollannin pääsarjassa. Pystyy pelaamaan sekä topparin että puolustavan keskikenttäpelaajan roolia hyvin, ja onkin aloittanut kauden jälleen avauksen miehenä. Harmillisesti kauden toisessa ottelussa AZ Alkmaaria vastaan Lam joutui katselemaan punaista korttia. Monipuolisuutensa ansiosta on edelleen kelpo vaihtoehto myös Huuhkajiin.

Kypros

Olli Kilpeläinen, 19, APEA Akrotiri

Kakkosta ja junnusarjoja tätä ennen pelannut nuori toppari teki yhden kesän yllättävimmistä siirroista. Tai oikeastaan MP ja Kilpeläinen purkivat sopimuksen, jotta siirto Kyproksen neljännellä tasolla pelaavaan APEA Akrotiri onnistui. Pelaaminen pienen kyläseuran kanssa upeissa maisemissa Kyproksella on varmasti kokemus jo sinänsä, mutta jos siitä vielä maksetaan Suomea paremmin, niin diili on varmasti houkutteleva nuorelle pelaajalle.

Onni Valakari, 21, Pafos FC

Valakari siirtyi Pafoksen riveihin viime kaudella. Siirto herätti kummastelua, sillä Pafos tai Kyproksen liiga ei vaikuttanut välttämättä siltä parhaalta vaihtoehdolta nuoren pelaajan kehittymiseksi. Valakari aloitti kuitenkin ryminällä ja mätti helmikuun aikana viidessä pelissä viisi maalia. Tämä kausi on alkanut kolmella tappiolla ja kahdella tasapelillä, ja Valakari on pelannut kaikissa otteluissa täydet minuutit sekä viimeistellyt yhden maalin.

Asiat ovat myös muuttuneet nopeasti ja Arajuuren ohella Pafosin organisaatiosta löytyy tätä nykyä rutkasti suomalaisosaamista. Maanmiehistä ei siis ole pulaa Kyproksellakaan.

Paulus Arajuuri, 32, Pafos FC

Jos Valakarin sopimusta saattoi hieman ihmetellä, niin Arajuuren kohdalla ehkä asiaa ajatteli toiselta kantilta. Ei nyt vielä vanhalle pelaajalle, mutta yli kolmekymppiselle todennäköisesti taloudellisesti mukava sopimus ihanteellisessa ilmastossa ja avauksen paikka Huuhkajissa ainakin toistaiseksi, pelasi sitten missä tahansa.

Arajuuri on toistaiseksi pelannut yhteensä 19 ottelua Pafosissa ja viimeistellyt kaksi maalia. Keltaisia kortteja on tullut viisi kappaletta ja aina kunnossa ollessaan on ehdottomasti avauskokoonpanon pelaaja. Arajuuri palasi maanantaina kokoonpanoon pienen loukkaantumisen jälkeen ja pelasi täydet minuutit 2–1-tappiossa Olympiakos Nicosiaa vastaan.

Berat Sadik, 34, Doxa Katokopias

Lyhyttä Espanja-stinttiä lukuunottamatta Berat Sadik on viihtynyt jo kolmisen vuotta Kyproksella. Täksi kaudeksi Doxaan palannut Sadik on aloitta kauden jälleen räväkästi. Kolmen pelatun ottelun jälkeen KiuPan kasvatti on viimeistellyt kaksi maalia, joista varsinkin ensimmäistä kelpaa ihastella.

Sadik on pelaamassa itseään jonkinlaiseksi Doxan legendaksi, sillä 45 pelaamassaan ottelussa Sadik on pöllyttänyt maaliverkkoja peräti 32 kertaa!

Belgia

Marius Könkkölä, 16, KRC Genk U18

Marius Könkkölä solmi jo 15-vuotiaana sopimuksen Genkin kanssa. Siirto belgialaisseuraan tapahtui viime vuonna, sillä siirtolupaa ei ole alle 16-vuotiaille pelaajille.

Tällä hetkellä lokakuun lopussa 17 vuotta täyttävä keskikenttäpelaaja on Genkin U18-joukkueen miehistössä ja luonnollisesti mukana myös poikamaajoukkueissa. Joukkuekuvassa Könkkölä on alarivissä toinen vasemmalta.

Mikael Soisalo, 22, Zulte Waregem

Nelisen vuotta sitten ulkomaille lähtenyt laituri on viettänyt viimeiset kaksi vuotta Zulte Waregemissa. Nopeasti katsottuna voi nähdä Soisalon pelanneen 32 ottelussa, mutta menemellä syvemmälle tilastoihin paljastuu ikävä totuus. Peliminuutteja noissa otteluissa on tullut ainoastaan 732.

Soisalo kävi viime kaudella lainalla portugalilaisessa Varzimissa, mutta minuutteja ehti tulla vain kahdessa ottelussa. Pikkuhuuhkajissa Soisalo on nauttinut Juha Malisen luottamusta, mutta pian nekin pelit ovat ohitse iän puolesta.

Jere Uronen, 26, KRC Genk

Aiemmin Arsenaliin ja nyt Celticiin siirtohuhujen kohteena ollut Jere Uronen aloitti jo viidennen kautensa Genkin riveissä. Ilman loukkaantumisia Uronen on edelleen käytännössä varma avauskokoonpanon pelaaja ja paikka kentällä on ollut tuttu vasemman laitapuolustajan tontti.

Kauden 2018/19 mestari on aloittanut sesongin heikosti ja se majailee seitsemän kierroksen jälkeen vasta sijalla 11. Eroa sarjakärkeen, Charleroihin, on kertynyt tässä vaiheessa jo kymmenen pistettä!

Yhdysvallat

Emil Koho, 23, Virginia Tech

Muun muassa Kakkosta (FC Espoo) ja A-nuorten SM-sarjaa (HJK & FC Espoo) Suomessa pelannut Koho vietti viimeiset vuodet Virginia Techin riveissä pelaten Yhdysvaltojen yliopistosarjaa. 23-vuotias keskikenttämies palasi Yhdysvalloista Suomeen, mutta ei toistaiseksi ole minkään seuran sopimuspelaaja.

Robin Lod, 27, Minnesota United

Hieman tahmean alun jälkeen Robin Lod on päässyt oivaan vireeseen Minnesota Unitedissa. Sekä vasemmalla että oikealla laidalla urakoinut Suurmetsän Urheilijoiden kasvatti on seitsemän maalia ja antanut kaksi maaliin johtanutta syöttöä playoffeja kohti menevälle Unitedille tällä kaudella.

Koronan vuoksi Lod tai muutkaan suomalaiset MLS-pelaajat eivät ole päässeet maajoukkueen mukaan, mutta EM-kisoja ajatellen Lodin isoa merkitystä Huuhkajille ei voi olla korostamatta.

Alexander Ring, 29, New York City FC

Sen jälkeen, kun Ring lopetti maajoukkueessa, ei miehen otteita ole seurattu niin suurella pieteetillä kuin ennen. NYCFC:n kapteenina toimiva Ring on arvostetussa asemassa seurassaan ja on myös ollut joukkueensa tärkeimpiä pelaajia kentällä. Peliesitysten perusteella Huuhkajissakin olisi vielä käyttöä, mutta valitettavasti se ovi ei taida enää aueta sulkemisen jälkeen. Tälläkin kaudella Ring on kellottanut täysiä ysikymppisiä illasta toiseen.

Muiden suomalaispelaajien joukkueiden tavoin, myös NYCFC on etenemässä playoffeihin.

Puola

Antoni Grzelczak, 15, MKS Polonia (Varsova)

Osallistunut viime talvena sekä Suomen että Puolan U15-maajoukkuetoimintaan. 

Santeri Hostikka, 22, Pogon Szczecin

JäPS:n riveissä futiksen aloittanut Hostikka pelaa jo kolmatta kauttaan Puolan liigassa. Viime kaudella vastuuta tuli 27 ottelussa noin 1400 peliminuutin verran hyökkäyksen vasemmalla ja oikealla laidalla. Maaleja Hostikka viimeisteli yhden ja antoi myös yhden maaliin johtaneen syötön. Tällä kaudella Hostikka on toistaiseksi saanut jämäminuutteja tultuaan vaihdosta kentälle.

Robert Ivanov, 26, Warta Poznan

Hongassa läpilyönyt ja Suomen maajoukkueessakin käynyt toppari siirtyi muutama viikko sitten 25 vuoden tauon jälkeen Ekstraklasaan palanneeseen Warta Poznaniin. Debyytti on vielä tekemättä ja nokkimisjärjestyksessä Ivanov ei ainakaan vielä ole avauksen pelaaja.

Petteri Forsell, 29, Stal Mielec

Forsell kuuluu Puolan pääsarjaan, mutta valitettavasti miehen edustamat seurat ovat sieltä tupanneet pudota. Kokkolalaisen kolmanneksi seuraksi Puolassa valikoitui sarjanousija 60 000 asukkaan Mielecin kaupungista. Avauskokoonpanossa kauden kolmessa ensimmäisessä liigaotteluissa ollut Forsell on väläytellyt, mutta maalitilasto on vielä liigaossa tällä kaudella avaamatta, eikä Stal Mieleckään ole onnistunut nappaamaan kuin yhden voiton viiden pelatun ottelun jälkeen. Viimeiset pari viikkoa Forsell on ollut loukkaantumisen takia sivussa.

17 maalia ja viisi maaliin johtanutta syöttöä 55 ottelussa tehtaillut Forsell on kulttipelaajan maineessa Puolassa ja työpaikka löytynee siltä tasolta tulevaisuudessakin, kävi Stal Mielecille miten tahansa. Maajoukkueesta sen sijaan ei näytä löytyvän Forsellille roolia.

Itävalta

Solomon Duah, 27, Mauerwerk

Veikkausliigan seuraajille tuttu oikean laidan pelaaja, Solomon ’’Solmu’’ Duah, siirtyi heinäkuussa Itävallan kolmanneksi korkeimmalle sarjatasolle. Koronan takia Mauerwerkin otteluohjelma on kärsinyt ja peruutuksia on tullut. Joukkue on pelannut toistaiseksi vain kaksi ottelua, joissa Duah on molemmissa ollut avauskokoonpanossa.

Santtu Uusitalo, 30, Deutsch-Wagram

Puolustajana pelaava Uusitalo on Transfermarktin mukaan siirtynyt jo vuonna 2011 Deutsch-Wagramin joukkueeseen ja seuran kotisivut vahvistavat miehen pelaavan siellä edelleen. Peliesityksistä tai muista taustoista ei ole enempää tietoa, mutta komean uran Uusitalo on Itävallan alasarjoissa tehnyt, kun otteluita on kertynyt lähes 200!

Antti Koskinen, 32, ASK Elektra

Landesligassa eli neljänneksi korkeimmalla tasolla pelaava ASK Elektra luottaa myös suomalaispuolustajaan. 120 Veikkausliiga-ottelun kokemuksen omaava Koskinen lähti Itävaltaan pari vuotta sitten työn perässä. Mies kertoi tarkemmin työn ja futiksen yhdistämisestä Länsi-Suomen haastattelussa.

Koskisen ja muiden Itävallassa pelaavien suomalaisten tilastoihin voi tutustua Itävallan liiton sivuilta. Koskiselle vastuuta näyttää tälläkin kaudella tulleen avauskokoonpanossa varsin mukavasti.

Skotlanti

Viljami Sinisalo, 18, Ayr United

Aston Villassa pelaava Viljami Sinisalo päätyi täksi kaudeksi lainalle Ayr Unitediin. Aston Villan U23-joukkueessa Sinisalo sai vastuuta 11 ottelun verran ja lisäksi 4 ottelua kertyi U18-joukkueessa viime kauden aikana. Skotlannin toiseksi korkeimmalla sarjatasolla pelaava Ayr United aloittaa kautensa 17.10.

Sinisalon otteita ja kehitystä kannattaa seurata tarkasti, sillä lähteiden mukaan Aston Villassa Sinisaloa pidetään yhtenä lahjakkaimmista 01-syntyneistä maalivahdeista koko Euroopassa!

Miko Virtanen, 21, Arbroath

12-vuotiaana Englantiin muuttanut ja TPV:n Evertonin akatemiaan vaihtanut Miko Virtanen on pelannut viimeiset vuodet Skotlannissa. Pääsarjaseura Aberdeenin sopimuspelaajana oleva Virtanen ei ole vielä The Donsin riveissä päässyt pelaamaan, reservijoukkuetta lukuun ottamatta, mutta lainasiirto viime kaudella sarjaporrasta alemmas Arbroathiin oli jättimenestys, sillä Virtanen valittiin heti ensimmäisellä kaudellaan joukkueen parhaaksi nuoreksi pelaajaksi.

Onnistunut sesonki poiki toisen lainadiilin ja keskikenttäpelaaja pääsee aloittamaan kauden lokakuussa tuulisessa rannikkokaupungissa.

Glen Kamara, 24, Rangers

Jatkuvien siirtohuhujen kohteena oleva Glen Kamara jatkaa toistaiseksi Glasgow Rangersissa. Suomen paidassa Kamara on usein loistelias ja on Huuhkajien tärkeimpiä pelaajia EM-kisoja ajatellen, mutta Skotlannissa keskikenttämies on joutunut toisinaan taistelemaan peliajasta. Sinivalkolasein katsottuna Kamara on pelannut yleisesti ottaen hyvin Skotlannissa ja välillä suorastaan dominoinut. Paikalliset kannattajat ovat kriittisempiä arvioissaan ja mm. Kamaran laukausten puutetta ja laukausten laatua on kritisoitu. 

Kahdeksan pelatun ottelun jälkeen Rangers johtaa Skotlannin liigaa, mutta yhden ottelun vähemmän pelannut Celtic hengittää niskaan pisteen päässä. Peliaikaa Kamaralle kahdeksassa ottelussa on siunaantunut 620 minuuttia ja lisäksi Eurooppa-liigan karsinnoissa kolmesti täydet minuutit. Lohkovaiheen paikan varmistaneessa Galatasaray-voitossa Kamara oli jälleen totutun hyvä.

Kanada

Lassi Lappalainen, 22, Montreal Impact

Bolognaan reilu vuosi sitten siirtynyt, mutta saman tien lainalle Montreal Impactiin lähtenyt Lassi Lappalainen viettää kanadalaisseurassa tämän vuoden loppuun asti. Peliaikaa Lappalainen on saanut jatkuvasti, mutta paikka avauksessa ei ole ollut mitenkään sinetöity ja minuutteja on tullut paljon vaihdosta.

Yhteensä Lappalainen on pelannut Impactissa 26 ottelua (~ 1400 peliminuuttia) pääosin vasempana laitahyökkääjänä ja viimeistellyt niissä seitsemän maalia.

Jukka Raitala, 32, Montreal Impact

Montrealin toinen suomalainen, Jukka Raitala, pelaa kolmatta kauttaan Kanadan toiseksi suurimmassa kaupungissa. 100 pelattua (94) MLS-ottelua lähestyvä laitapuolustaja oli tärkeässä roolissa Suomen karsintaurakassa ja on myös vakioavaaja seurajoukkueessaan.

Tällä hetkellä Itäisen konferenssin kuudentena oleva Impact taistelee playoff-paikkaan oikeuttavasta sijoituksesta.

Ranska

Frédéric Gotte, 25, Genêts Anglet

Ranskassa syntyneellä ja kasvaneella Gottella on Suomen ja Ranskan passit. Vuonna 2014 Gotte pelasi Pikkuhuuhkajien riveissä EM-karsintaottelun Walesia vastaan, mutta sittemmin maajoukkuekutsuja ei ole tullut. Tuohon aikaan Gotte kuului AS Monacon pelaajiin, mutta edustukseen asti hän ei ikinä noussut. Ammattilaisura ei myöskään näyttänyt auenneen, vaan viimeisin seuratieto osoittaa Genêts Angletin suuntaan, joka on Ranskan viidenneksi korkeimmalla sarjatasolla pelaava joukkue. Transfermarktin mukaan Gotte liittyi Angletiin kaksi vuotta sitten, mutta viimeisimmistä otteluista, tai edes siitä pelaako Gotte enää, ei ole tietoa.

Roope Keskitalo, 26, Stade Poitevin

Kakkosta ja Ykköstä pelanneen Roope Keskitalon urapolku on ollut mielenkiintoinen. Keskitalo päätyi isänsä työkaverin kautta testille Ranskan viidenneksi korkeimmalla tasolla pelaavaan Poitiersiin ja onnistui vakuuttamaan valmentajat. Sitä ennen Keskitalo oli pelannut mm. Herculesissa, JIPPOssa, PS Kemissä, HauPassa ja OTP:ssä.

Tuosta siirrosta on pian kulunut kolme vuotta, mutta otteista Ranskan päässä tai nykyisestä joukkueesta ei ole tietoja. Hieno osoitus kuitenkin, miten Suomesta voi päästä alasarjoihin koviin futismaihin ja saada siellä pelaamisesta rahallista korvausta.

Venäjä

Roman Eremenko, 33, Rostov

Eremenko on jatkanut hyviä otteitaan pitkän pelikieltonsa jälkeen Venäjän liigassa Rostovin riveissä. Maajoukkuekysymys ei valitettavasti ole edennyt, mutta erittäin epätodennäköiseltä paluu Huuhkajiin vaikuttaa, eikä iän puolesta Eremenkolla enää kovin montaa vuotta huipputasolla ole edessään. Asioiden pitäisi edetä nopeasti, jos keskikentän maestron esityksiä haluaisi vielä Suomen paidassa ihastella.

Alkaneella kaudella Eremenko on ollut kolmesti avauksessa ja tullut kolmesti vaihdosta kentälle Rostovin liigaotteluissa.

Boris Rotenberg, 34, Lokomotiv Moskova

Rotenberg roikkuu huippuseura Lokomotivin riveissä muista kuin pelillisistä syistä. Tietojemme mukaan pelannut viimeksi virallisessa ottelussa pari vuotta sitten Venäjän cupissa Rubin Kazania vastaan noin varttitunnin verran.

Tsekki

Kasper Hämäläinen, 34, FK Jablonec

Hämäläinen voitti Puolan vuosinaan neljästi Puolan mestaruuden, kahdesti Puolan cupin ja kertaalleen Super cupin. Otteluita Puolassa Lech Poznanin ja Legian riveissä kertyi 245 ja maaleja 60, joten voinee huoletta todeta Kapen huippuvuosien olleen Puolassa.

Vuosi sitten Hämäläinen siirtyi tsekkiläiseen FK Jabloneciin, eikä tässä vuoden aikana peliminuutteja ole tullut kuin nelisensataa. Olisiko seuraavaksi aika palata koto-Suomeen, kun ura on jo jäähdyttelyvaiheessa?

Moldova

Sebastian Dahlström, 23, Sheriff

Moldovan jättiläiseen siirtynyt Sebastian Dahlström kertoi ensifiiliksistään Byyrin haastattelussa viime keväänä. Moldovan liigaa dominoivan Sheriffin (11 ottelua, 11 voittoa) avaukseen Dahlström on yltänyt vain kolmesti ja muut minuutit keskikenttäpelaajalle ovat tulleet vaihtopenkin kautta.

Slovakia

Juha Pirinen, 28, AS Trencin

Mollivoittoisen kauden Tromsøn riveissä pelannut Juha Pirinen pääsi jatkamaan pääsarjatasolla siirryttyään slovakialaiseen Trenciniin. Laitapuolustajalle Slovakian pääsarja on varmasti parempi vaihtoehto kuin Norjan ykkösdivari ajatellen mahdollista kutsua ensi kesän EM-kisoihin.

Alkaneella kaudella Pirinen on ollut avauskokoonpanon miehiä pelaten täydet minuutit viidessä ottelussa.

Kreikka

Tim Sparv, 33, AE Larisa

Huuhkajien kapteeni lähti Kreikan pääsarjaan hakemaan tärkeitä minuutteja ennen EM-kisoja. Seuralegendan asemaan FC Midtjyllandissa noussut Sparv ei enää mahtunut Tanskan liigan mestaruutta juhlineen joukkueen avaukseen, eikä minuutteja juuri tullut vaihdostakaan. Uudessa seurassaan Sparv debytoi välittömästi ja pelasi täydet minuutit PAOK-tappiossa.

Irlanti

Teemu Penninkangas, 28, Sligo Rovers

Koko uransa Suomessa pelannut Teemu Penninkangas ei jättänyt keväällä tilaisuutta käyttämättä, kun mahdollisuus pelata ulkomailla avautui. Penninkangas on saanut koronan katkaisemalla kaudella ihan mukavasti vastuuta yhdessätoista liigaottelussa vasempana laitapuolustajana ja topparina. Sarjassa neljäntenä oleva Rovers taistelee tiukasti europaikoista.

Islanti

Elias Tamburini, 25, Grindavik

Tamburinin uraa käsiteltiin laajemmin pari vuotta sitten Byyrin sivuilla julkaistussa jutussa. Tamburini pelaa yhä Islannissa ja on avauksen vakionimiä toiseksi korkeimmalla sarjatasolla pelaavan Grindvikin riveissä. Vasemman puolustajan taso riittäisi varmasti Islannin liigaan, mutta tällä hetkellä nousuun oikeuttavat sijoitukset ovat karanneet jo kahdeksan pisteen päähän keskikastiin jumittuneelta Grindavikilta.

Liettua

Akseli Kalermo, 23, FK Riteriai

Nuoresta iästään huolimatta Akseli Kalermo on ehtinyt edustaa jo kymmentä eri seuraa. Matka on vienyt niin nuorten Allsvenskanista Atalantan organisaatioon kuin myös Norjan kakkosdivarista Liettuan pääsarjaan. Näiden lisäksi Kannuksessa syntyneelle Kalermolle on tullut esiintymisiä Suomen sarjatasoilla aina Veikkausliigaa myöten.

Vilnan kaupungista kotoisin oleva FK Riteriai (Ritarit) pelaa murheellista kautta. Kuuden joukkueen sarjassa joukkue on kerännyt vain kahdeksan pistettä kuudestatoista pelaamastaan ottelusta. Peliaikaa Kalermo on saanut neljässä liigaottelussa ja Eurooppa-liigan karsinnassa Derry Cityä vastaan.

Aikoinaan jonkinasteisena Suomi-futiksen lupauksena pidetty Kalermo on pelannut eri ikäluokkien nuorten maaotteluita yli 30 kappaletta ja on valittu myös vuoden poikapelaajaksi. Olisiko Veikkausliiga seuraava askel ja ura uuteen nousuun?

Espanja

Valtteri Vesiaho, 21, Haro Deportivo

Espanjan kolmanneksi korkeimmalle sarjatasolle Segunda B:hen siirtynyt, poikamaajoukkueistakin tuttu, Vesiaho pääsee aloittamaan ottelut Espanjan kentillä lokakuussa. Pelituntumaa Vesiaho keräsi kesän aikana yhdessätoista Ykkösen ottelussa KTP:n topparina.

Viime kaudella piskuinen Haro Deportivo oli oman lohkonsa kymmenentenä ennen kuin sarja päätettiin koronan vuoksi. Tuleva kausi on vasta seuran historian (perustettu 1914) kolmas Segunda B:ssä ja Vesiaho on tällä hetkellä joukkueensa toinen ulkomaalaisvahvistus japanilaisen Yuya Yoshimuran ohella.

Turkki

Onuray Köse, 24, Darıca Gençlerbirliği

Lahdessa syntynyt Köse on viimeksi pelannut keskikenttämiehen tontilla Turkin neljänneksi korkeimmalla sarjatasolla, jonne hän siirtyi Lahden Reippaasta reilu vuosi sitten. Reippaan lisäksi Köse edusti Suomessa MP:tä, Kuusysiä ja FC Lahtea. Onuray Kösen isoveli, Ibrahim Köse, on tiettävästi jo lopettanut pelaajauransa.

Kösen veljekset ovat pelanneet Suomessa aina Veikkausliiga-tasolla asti ja edustaneet Suomea myös nuorten maajoukkueissa.

Portugali

Lucas von Hellens, 15, Benfica U15 & Tomas von Hellens, 14,

Pienestä Madeiran paikallissarjaa pelaavasta Associação Desportiva Os Xavelhasin joukkueesta Benfican akatemiaan ponnistanut Lucas von Hellens on pelannut Transfermarktin mukaan topparin ja puolustavan keskikenttäpelaajan rooleissa. Pikkuveli Tomas pelaa puolestaan maalivahtina. Molemmat Hellensin veljekset ovat olleet mukana Suomen Palloliiton pelaajakehitystapahtumaksi ja pelaajapolun tukemiseksi järjestetyssä Huuhkajaturnauksessa, ja Lucas on pelannut myös Suomen U15-maajoukkueessa.

Turks- ja Caicossaaret

Atte Heino, 41, SWA Sharks

Byyrin tietojen mukaan töiden perässä Turks- ja Caicossaarille päätynyt Heino pelasi ainakin viime kaudella SWA Sharksin puolustuslinjassa maan pääsarjaa, Provo Premier Leagueta. Pelaajalistauksen mukaan Sharksin joukkueessa oli useampi yli 50-vuotias, joten vanhemmillekin suomalaispelaajille Turks- ja Caicossaaret voivat tarjota pääsarjafutista!

The post Huuhkajat maailmalla: suurkatsaus ulkomailla pelaaviin miesfutareihin appeared first on Byyri.

Kakkosen A-lohkossa putoamista vastaan taisteleva VJS on juuri kärsinyt tappion PEPO:lle. Kun muu joukkue valmistautuu kotimatkaan, kapteeni Marko Kolsia ei näy paikalla. Hän on suunnannut Kimpisen urheilukeskuksesta suoraan sairaalaan tunnettuaan ottelun loppupuolella tuttua rytmihäiriötä sydämessään.

Syyskuussa 2019 pelatut 90 minuuttia jäivät Kolsin viimeisiksi viheriöillä, ja hän todisti viimeisiä kierroksia katsomossa VJS:n pudotessa Kolmoseen. Keskikenttämiehen pelaajaura ei saanut arvoistansa päätöstä, mutta pelit olisivat voineet loppua jo vuosia aiemmin.

Nopea hyppy huippusarjaan

Vantaalla vuonna 1985 syntynyt Kolsi murtautui FC Jokereiden edustusjoukkueeseen kaudella 2002, ja läpimurto pääsarjatasolla tapahtui vuotta myöhemmin. Narripaitojen viimeiseksi Veikkausliiga-kaudeksi jäänyt 2003 oli seuralle yhtä vuoristorataa, mutta 18-vuotias Kolsi vakuutti esityksillään 16 ottelussa.

Pasi Rautiaisen suojatit elivät kauden päätteeksi epätiedossa, ja harjoitukset jatkuivat pienryhmissä. Kun Jokerit luopui sarjapaikastaan kauden 2004 alla, varsin nimekäs ryhmä lähti eri teille.

– Meillä oli jo Ykkösessä todella kova jengi. Jokerit oli minulle hyvä koulu paitsi futaajana myös ihmisenä. Muun muassa Pasi ja Ville (Lyytikäinen) olivat sellaisia persoonia, joiden kanssa toimiminen toi hyviä apuja elämään, Kolsi toteaa.

Naapuriseura HJK tarjosi Kolsille sopimusta, ja Eredevisiessä pelannut Willem II esitti samaan aikaan kiinnostuksensa. Kun kymmenen päivän testijakso vakuutti tilburgilaisseuran nuorukainen muutti keväällä Hollantiin.

Kolsia kaavailtiin aluksi reservijoukkueeseen, mutta harjoituskauden hyvät otteet toivat paikan edustuksessa. Vastoin odotuksia 19-vuotias suomalainen debytoi Eredevisiessä jo avauskierroksella ja nousi pian avauskokoonpanoon.

Loukkaantumiset pitivät Kolsin aika ajoin katsomossa, mutta hän pelasi lopulta 14 sarjaottelussa. Willem II sijoittui keskikastiin, mutta tulokset ailahtelivat liikaa. Se näkyi myös kannattajien turhautumisena – kun Feyenoord murskasi joukkueen 7–0, fanit asettivat lakanan harjoituskentän aitaan ja lukitsivat portit. Viesti oli, että joukkueen tulisi harjoitella siihen asti, kunnes peli alkaa kulkea.

– Fanaattiset kannattajat näkyivät ja kuuluivat. Hollannissa huomasin, mitä seura merkitsee yhteisölle. Minulla ei ollut vastaavasta kokemusta, mutta uskon, että juuri Jokereissa viettämäni vuodet antoivat minulle pelilliset sekä henkiset valmiudet pärjätä kovemmissa ympyröissä.

Vammat sotkivat huippuvuodet

Samoihin aikoihin, keväällä 2005, Kolsi nostettiin myös Markku Kanervan valmentamaan U21-maajoukkueeseen. Ryhmä koostui pitkälti pari vuotta Kolsia vanhemmista pelaajista, joista muun muassa Daniel Sjölund ja Kari Arkivuo loivat komean uran Huuhkajissa.

11 eri pelaajaa debytoi samana vuonna A-maajoukkueen paidassa, mutta kaikki ikäkausimaajoukkueet kolunnut Kolsi ei saanut kutsua. Jälkikäteen hän pohtii, että haaveeksi jäänyt A-maajoukkuedebyytti olisi voinut tapahtua juuri niihin aikoihin.

– Mielestäni pelasin urani parasta futista silloin, kun tulin Hollantiin. Pärjäsin silloin hyvin Eredevisiessä. Heti seuraavana talvena koin pahan nilkkavamman, jonka jälkeen oli vaikeaa palata samalle tasolle. Paluutani ei helpottanut käyntini Jari Litmasen kirjasta tutulla ”vasaralääkärillä”. Hän sai vasarallaan pois puolet nilkkani turvotuksesta, mutta se johti myöhemmin polviongelmiin.

Seuraavina kausina Kolsi haki vauhtia lainapestien muodossa, mutta paluuta pääsarjaan ei ollut näköpiirissä. Sopimuksen päätyttyä kesällä 2007 hän päätyi eri vaihtoehdoista slovenialaisjätti NK Mariboriin.

Jos Kolsin ura Hollannissa käynnistyi loistavasti, alku Sloveniassa oli kaikkea muuta. Terveen sydämen synnynnäisen rytmihäiriön oireet alkoivat jo toisissa harjoituksissa, ja hänelle tehtiin välittömästi ablaatio. Huili tuli huonoon paikkaan – vaikka Kolsi pääsi lopulta kehiin seitsemässä sarjaottelussa, jatkosopimusta ei syntynyt.

– Sieltä jäi kuitenkin hauskoja muistoja. Mariborissa oli isoja egoja, kuten legendaarinen jalkapallotoimenjohtamme Zlatko Zahovič. Hän pelasi usein treeneissämme ja seisoskeli aina paitsiossa. Kerran kakkoskoutsimme vihelsi pilkun, jolloin vastustajajoukkueessa pelannut Zlatko potkaisi pallon katsomoon ja totesi, että jatketaan maalipotkulla.

Viimeinen palvelus VJS:lle

Kolsi edusti Sloveniassa kolmea muuta seuraa ja pelasi maassa aina vuoden 2012 loppuun saakka. Vaikka vuosiin mahtui kaksi polven eturistisideleikkausta, otteluita pääsarjassa kertyi yhteensä 65. Suomalaisille varsin tuntemattomassa jalkapallomaassa sattui ja tapahtui, ja Kolsilla riittää tarinoita erikoisista selkkauksista.

– Kun olin leikkauksen jälkeen ensimmäistä kertaa Rudarin joukkueharjoituksissa, ortopedimme täräytti kesken alkuveryttelyjen Audi Q7:llään kentän kulmaan. Hän huusi minua tulemaan luokseen ja sanoi, että jos en mene täysiä tilanteisiin, hän vetää minua turpaan.

Vaikka Kolsi sai mukavasti vastuuta viimeisellä kaudellaan, erilaiset loukkaantumiset vaivasivat häntä niin, että jalkapallo jäi taka-alalle ennen 28-vuotissyntymäpäiviä. Kolsi palasi Suomeen ja huilasi kahdeksan kuukautta, kunnes liittyi loppukaudeksi 2013 Kakkosen KäPa:n riveihin.

Seuraavalla kaudella sarjataso vaihtui Ykköseen ja seura kotikaupungin PK-35:een. Kolsille tehtiin kauden aikana kaksi sydänleikkausta, ja rytmihäiriöt palasivat sarjan päätöskierroksella. Pari kuukautta myöhemmin hän päätti, että nappulakengät oli ripustettava naulaan.

Lopettamispäätös piti lopulta yhden kauden ajan, sillä Kolsi palasi vuonna 2016 VJS:aan, jossa miehen jalkapalloura oli alkanut seurassa kuusivuotiaana. Edustusjoukkue nousi suoraan kahdessa vuodessa Nelosesta Kakkoseen.

Vielä viime kaudella 34-vuotias Kolsi edusti pelipaikkansa eliittiä Kakkosessa. Kapteenin saldoksi jäi 17 ottelua ja kolme maalia, kunnes rytmihäiriöt palasivat.

– Oli kivaa pelata vielä kerran ilman loukkaantumisia. Pelit olisivat toki voineet jatkua pidempäänkin, mutta valitettavasti kävikin näin. Ehkä Lappeenrannan tapahtumat olivat viimeinen signaali sille, että nyt on aika siirtyä konttorin ja koutsaamisen puolelle.

Valmentamisosaamista pääsee tänä päivänä hyödyntämään IF Gnistan. Urheilujohtamisen yliopistotutkinnon sekä UEFA A -lisenssin suorittanut Kolsi aloitti viime joulukuussa työt Gnistanin 2005 syntyneiden poikien vastuuvalmentajana sekä edustusjoukkueiden toimitusjohtajana.

– Palo futaamiseen on aina olemassa, ja kaipaan yhä kentille. Mietin esimerkiksi välillä lenkillä, voisiko tähän keksiä jotain lääkettä. Täytyy kuitenkin muistaa pitää itsestään huolta.

The post Jokereiden raunioilta huippusarjaan, kohtalokas käynti vasaralääkärillä ja toistuvia sydänongelmia – Marko Kolsin erikoinen ura päättyi kahdesti ennen aikojaan appeared first on Byyri.

Kesällä 2013 saattoi aavistaa, että Kimmo Hovi tulisi tekemään suomalaisittain erikoisen jalkapallouran. PKKU:n 18-vuotias kärkimies oli iskenyt 21 Kakkosen ottelussa 17 maalia, kun hän päätti kesken kauden tarttua ensimmäiseen mahdollisuuteensa kokeilla siipiään.

– Unelmani on aina ollut ulkomailla pelaaminen. Pöydällä oli hyvän kauden aikana muutamia tarjouksia Etelä-Euroopasta. Italialaisseuran diiliä olisi pitänyt odotella kauemmin, ja ajattelin, että kausihan loppuu ihan pian. Halusin jonnekin ja päädyin muutamaksi kuukaudeksi Maltan toiselle sarjatasolle, Hovi, 25, muistelee puhelimitse.

Juniorivuotensa Mäntsälän Urheilijoissa ja Tuusulan Palloseurassa viettänyt Hovi toteaa jälkikäteen, ettei lainasiirto FC Melitaan ollut jalkapalloilullisesti viisain ratkaisu. Visiitti saarella oli kuitenkin hyvä ja opettavainen kokemus, joka kasvatti nuorukaisen haluja nähdä maailmaa.

Rafaelin opista Espanjan valloitukseen

FC Melitassa Hovi pelasi kourallisen otteluita, ja kun laina loppui, hyökkääjä sai mahdollisuutensa Veikkausliigassa. Toni Korkeakunnas hankki Hovin FC Lahteen, joka oli viime kaudella jäänyt erittäin lähelle liigapronssia. Kaudella 2014 joukkue saavutti mitalin, mutta Hovin rooli jäi laihaksi ja maaleja syntyi vain yksi.

– Omalta osaltani kausi ei ollut niin onnistunut. En saanut paljoa vastuuta, mutta Maltan tapaan Lahden aika oli opettavaista. Opin paljon ammattilaisjalkapalloilusta ja siitä, kuinka toimitaan ammattimaisesti.

Kenties eniten Hovia opetti seuralegenda Rafael, joka viimeisteli samalla kaudella peräti 13 osumaa ja sijoittui maalipörssin kolmanneksi. Tuolloin 36-vuotias brassi oli nuorille hyökkääjille valtava esimerkki harjoituksissa sekä otteluissa.

– Rafaelista oli minulle todella iso apu. Hän opetti minulle todella paljon pelkästään päivittäisellä tekemisellään. Lisäksi hän antoi minulle paljon henkilökohtaisia vinkkejä. Ihan uskomaton pelaaja ja persoona.

Joukkuetoverista oli hyötyä Hoville myös silloin, kun hän päätti suunnata takaisin ulkomaille. Samaan aikaan FC Melitaa edustanut espanjalaispelaaja oli siirtynyt agentin töihin, ja hän järjesti Hoville testijakson Real Avilésiin.

Hovi sai Segunda División B:n eli kolmannen sarjatason seurasta ammattilaissopimuksen, muttei lopulta kantanut kertaakaan seuran värejä. Edessä oli lainasiirto sarjaporrasta alemmas Mérida AD:n riveihin, jossa loukkaantumiset pilasivat puolivuotisen.

Viimeisen parin vuoden aikana Hovi oli pelannut vain kourallisen otteluita, ja hän tiesi tarvitsevansa enemmän peliaikaa. Elokuussa 2015 Hovi vakuutti Club Portugaleten ja sai uuden mahdollisuuden Segunda División B:ssä. Edessä oli kuitenkin tuttu kaava – loukkaantuminen ja jämäminuutteja.

Hovi ei lähde vertailemaan sarjan tasoa Veikkausliigaan, mutta toteaa sarjatasolla olleen erinomaisia joukkueita ja pelaajia. Vastustajien joukossa oli nimiä kuten Igor Zubeldia, Álvaro Odriozola ja Martin Ödegaard, mutta erityisesti Hovi muistaa Real Madrid Castillaa edustaneen Marcos Llorenten.

– Llorentesta huomasi jo silloin, että kyseessä on kova pelaaja. Segunda B oli hyvä sarja nuorille, mutta kokeneempiakin jätkiä löytyi. Meidänkin joukkueessamme oli pari entistä La Liga -pelaajaa. Vaikken päässyt juuri pelaamaan, treenit olivat todella hyviä ja kehityin paljon Espanjassa. Oli myös hienoa oppia uusi kulttuuri.

Odotettu läpimurto Leipzigissa

Laaja kontaktiverkosto auttoi Hovia jälleen, kun hän oli vailla seuraa kauden päätteeksi. Agentin entinen pelikaveri oli aloittanut kunnianhimoisen projektin, Inter Leipzigin. Vuonna 2013 perustetun seuran oli tarkoitus nousta Red Bullin jalanjäljissä kirkkaampiin valoihin, ja edustusjoukkue oli hyökkääjää vailla.

Hovi kertoo unelmoineensa aina pelaamisesta Saksassa, joten päätös tarttumisesta uuteen haasteeseen ei ollut vaikea. Vaikka kyseessä oli viides sarjataso ja Interin yleisökeskiarvo hädin tuskin kolminumeroinen, Hovi sai muutaman muun pelaajan tavoin ammattilaissopimuksen.

Viime vuodet kateissa ollut maalijyvä löytyi heti avauskaudella, kun Hovi pyssytti Oberliga Nordostissa kymmenen osumaa. Kun seuraavalla kaudella syntyi peräti 23 rysää, suomalainen herätti kiinnostusta ylemmiltä sarjatasoilta.

– Pöydällä oli jälleen useampi tarjous. Regionalliga Nordostin Chemnitzer FC vaikutti parhaalta vaihtoehdolta – iso seura, jolla oli todella hyvä joukkue tulevalle kaudelle.

Joukkue olikin hyvä, suorastaan ylivoimainen. Edelliset seitsemän kautta 3. Ligassa pelannut Chemnitzer FC vei sarjan nimiinsä näytöstyyliin, mutta kun voittavaa kokoonpanoa ei vaihdettu, Hovi saanut mahdollisuuttaan.

– Kilpailu pelipaikoista oli todella kovaa. Aina kun pääsin pelaamaan, onnistuin mielestäni aika hyvin – fanitkin tykkäsivät minusta ja chänttäsivät ”Houvia” aina, kun lähdin lämmittelemään. Päävalmentaja ei nähnyt minulle käyttöä, ja lähdin jo puolen vuoden jälkeen.

Uusi työnantaja löytyi samalta sarjatasolta, ja Hovi pääsi ajoittain avaukseen jo kevätkaudella. Kausi 2019–2020 käynnistyi Hovin kannalta hyvin, mutta päättyi ikävästi koronan myötä – siinä välissä hän oli kuitenkin ehtinyt tehtailla kymmenen sarjamaalia.

– Tavoitteeni oli tehdä 15 maalia, ja uskon, että olisin päässyt siihen maalimäärään. Sen kannalta kauden keskeytys harmittaa paljon, että tämä oli vasta toinen kokonainen kausi, kun pääsen kunnolla pelaamaan ja näyttämään, että osaan tehdä maaleja. Terveys menee kuitenkin futiksen edelle.

Haussa jotain pysyvämpää

Sattumaa tai ei, Hovin viimeiseksi sarjapeliksi jäi maaliskuinen vierailu Viktoria Berlinin vieraana. Pari kuukautta myöhemmin berliiniläisseura tiedotti kiinnittäneensä Hovin riveihinsä kahden vuoden sopimuksella.

Hyökkääjän uudella seuralla on peräti 130 vuoden perinteet ja kaksi maan mestaruutta, mutta se on tunnettu nykyisellä nimellään vain seitsemän vuoden ajan. Seura syntyi, kun BFC Viktoria 1889 ja Lichterfelder FC yhdistivät voimansa.

Fuusioseura ei ole sarjan yleisömagneetteja, sillä Stadion Lichterfeldellä pelattavissa kotiotteluissa kävi päättyneellä kaudella keskimäärin 562 katsojaa. Pienistä yleisömääristä huolimatta etenkin paikallispeleissä riittää tunnelmaa – ja niitä riittää, sillä sarjatasolla pelaa peräti kuusi berliiniläisseuraa.

Lähiaikoina vaimonsa kanssa Berliiniin muuttava hyökkääjä uskoo, että Viktorian joukkueharjoitukset alkavat piakkoin. Takana on pari kuukautta yksilöharjoittelua, joten hinku jalkapallon pariin on kova.

– Odotan innolla, että pääsen tutustumaan jengikavereihin ja valmentajiin. Seuralla on paljon kunnianhimoa ja loistava juniorituotanto. Odotan tietenkin myös tosipelejä, etenkin derbyjä BFC Dynamoa vastaan, Hovi sanoo.

– Maltalla ja Espanjassa nautin seikkailuista, mutta olen koko ajan etsinyt seuraa, johon voisin asettua aloilleni. En ole vielä löytänyt sellaista, mutta ehkä tämä on sellainen. Uskon, että tästä tulee hyvä projekti.

The post Entinen Pikkuhuuhkaja löysi maalivireensä Saksasta – Kimmo Hovi elää lapsuuden unelmaansa parrasvalojen ulkopuolella appeared first on Byyri.

Alex Bradley on kahdesta otsikon nimestä varmasti se suomalaisten jalkapallofanien keskuudessa tuntemattomampi nimi. Se ei ole yllätys, sillä mies on syntyjään englantilainen eikä ole tiettävästi koskaan asustanut Suomen maaperällä.

Bradley – kotkalaisen äidin poika – on ollut kirjoilla Valioliigaa vielä keväällä 2018 pelanneessa West Bromwich Albionissa jo aivan pikkupojasta saakka. Ovet emoseuran edustukseen eivät kuitenkaan vielä tähän mennessä ole olleet kuin korkeintaan raollaan, joten Bradley suuntasi juuri päättyneen kauden alussa Englannin neljän korkeimman sarjatason ulkopuolelle hakemaan ensimmäisiä minuuttejaan miesten peleistä.

Nopea hyppy ylemmäs

Lainapesti National Leaguessa pelaavassa Havant & Waterloovillessä sujui ilmeisen kiitettävästi, sillä seuran riveissä syntyneen kahden osuman lisäksi Bradley onnistui herättämään kolmannella sarjatasolla eli ykkösliigassa päättyneellä kaudella yhdeksänneksi sijoittuneen Burton Albionin huomion. Vaikka WBA:n riveissä minuutteja ei vielä olekaan kertynyt, pääsi Bradley siis jo debytoimaan ainakin yhden Albionin paidassa.

Bradleyn siirtopaperit Burtoniin saatiin kirjattua vasta talven siirtoikkunan viimeisenä päivänä. Burtonia luotsaava seuralegenda Nigel Clough – edesmenneen valmentajasuuruus Brian Cloughin keskimmäinen lapsi – päätti antaa nuorukaiselle mahdollisuuden parin päivän mittaisen onnistuneen testijakson jälkeen. Suomen U19-poikien maajoukkueleirillä ennen kauden alkua antamassaan haastattelussa Bradley povaili lainaa League 2 -tasolle, joten Burton-siirto saattoi ylittää miehen omatkin odotukset.

Kaksijakoinen debyyttikausi liigatasolla

Ei ole poikkeuksellista, että ensimmäisiä lainapestejään alemmilta sarjatasoilta hakevat nuoret pelaajat jäävät vähälle vastuulle, kun valmentajat luottavat mieluummin kokeneempiin sarjajyriin kovien paineiden alaisena. Bradleyn Burton-vierailu vaikutti alkuun noudattelevan samaa kaavaa.

Kokoonpanon ulkopuolelle Bradleyta ei sentään jätetty välittömästi siirtoa seuranneen Oxford-ottelun jälkeen kertaakaan, mutta kunnollista näytönpaikkaa WBA-kasvatti sai odottaa aivan viimeisille kierroksille.

Hajaminuutteja – yhteensä vaivaiset 15 – Bradleylle oli kertynyt ennen kolmanneksi viimeisen kierroksen Southend-vierailua vain viidessä ottelussa, mutta loukkaantumisten myötä mies pääsi mainitussa kamppailussa esittelemään osaamistaan jo avausjaksolla. Seuraavan ottelun Bradley joutui jälleen seuraamaan kokonaan penkin puolelta, mutta viimeisellä kierroksella vastuuta kertyi toisen puoliskon verran, ja mies kiittikin kaventamalla Peterborough’n vieraana pelin 2-1:een.

Suomen juniorimaajoukkueissa pelannut @AlexBradley16 teki viikonloppuna Englannissa ensimmäisen League One -maalinsa! Ehkä U21-Huuhkajiin? ?

Lisää Bradleysta ja muista suomalaisonnistujista: https://t.co/jgWUMql8zD #huuhkajat pic.twitter.com/YhYOxOHag9

— BYYRI (@Byyri) May 6, 2019

Minuuttien vähäisyydestä huolimatta kauden saldona oli siis kuitenkin avausosuma suhteellisen kovalla sarjatasolla. Yhdistettynä Cloughin ottelunjälkeisiin kehuviin kommentteihin, voinee Bradleyn ensikosketusta miesten sarjapeleihin pitää onnistuneena.

Ensi kauden suunnitelmat vielä avoinna

Jo ennen kauden päätöstä Bradley oli kiitellyt Baggies-organisaatiota menneistä vuosista vuolaasti omalla Twitter-tilillään, joten WBA-uran päättymistä voinee pitää melko pitkälti varmana. Onkin erityisen mielenkiintoista nähdä, mikä miehen seuraava etappi on siinä vaiheessa, kun emo-organisaation näkemykset eivät ole enää taustalla vaikuttavana tekijänä.

Keväänä aikana tutuksi tulleeseen Burton Albioniin jääminen lienee yksi todennäköisimmistä – ja parhaista – vaihtoehdoista. Mikäli kyseinen skenaario miellyttää Bradleyta itseään, voinee sitä pitää melko varmana, sillä kauden päätöksen jälkeen antamiensa kommenttien perusteella Clough pitäisi miehen mielellään Staffordshiressä. Burton-luotsi lupaili Bradleylle ensi kaudeksi vastuuta vähintään penkiltä, mikäli mies päättää seuraan jäädä:

”Olin todella iloinen Alex Bradleyn ensiosumasta – hän oli pirteä ilmestys toisella puoliajalla.”

”Hän on ollut kärsivällinen tällä kaudella. Toivomme, että hän on täällä myös ensi vuonna.”

”[Bradleyn] maali ei itsessään merkitse vielä mitään, mutta hän on mielestäni näyttänyt olevansa tarpeeksi hyvä ensi kauden kokoonpanoomme”, Clough vapaasti suomennettuna kertasi medialle Peterborough-ottelun jälkeen.

Myös Keto lähti etsimään uusia haasteita

Hugo Keto lienee keskimäärin Suomessa hieman Bradleyta tutumpi nimi, vaikka minuutteja virallisista sarjoista ei ole kertynyt sen enempää kuin jälkimmäisellä. Se ei ole kuitenkaan ihme, sillä Keto siirtyi jo neljä vuotta sitten pelaamaan Arsenalin juniorijoukkueisiin, ja vastaavan kokoluokan organisaatioissa kentälle asti pääsevät suomalaislupaukset herättävät ymmärrettävästi kiinnostusta täällä Härmässä.

Arsenal-ura tuli Kedon osalta päätökseen noin vuosi sitten, joten maalivahti päätti lähteä hakemaan uutta potkua uralleen Lontoon ulkopuolelta. Jalkapallotaipaleen seuraava pysäkki löytyi Englannin kanaalin rannalta, kun Keto veti nimet paperiin Brighton & Hove Albionin kanssa – jokin kyseisessä nimipäätteessä ainakin kahta tämän katsauksen peluria viehättää.

Valioliigaorganisaatio osoittautui kuitenkin ainakin peliajan kannalta liian haastavaksi osoitteeksi, joten Kedon oli Bradleyn tavoin löydettävä minuutteja jostain muualta. Lainakohteeksi valikoitui jokseenkin eksoottinen Irlannin liiga.

Vähälle vastuulle Waterfordissa

Irlannin liiga ei kokonaisvaltaiselta tasoltaan ole sen kummempi kuin kotoinen Veikkausliigamme, ja UEFAn eurooppalaisten liigojen vertailutaulukossa sarjat sijoittuvatkin tällä hetkellä sopuisasti peräkkäisille sijoille. Voinee siis väittää, että suurin osa Kedon uraa seuranneista odotti, että Waterfordista jos jostain löytyisi varmasti peliaikaa vastaavalla ansioluettelolla liikkeellä olevalle nuorelle maalivahdille.

Toisin kuitenkin kävi, sillä Keto on päässyt Irlannissa maalinsuulle vain kahdessa ottelussa, kerran liigacupissa ja kerran pääsarjan puolella. Kedon kevät Kaakkois-Irlannissa on siis ainakin ulkoapäin tarkasteltuna ollut tähän mennessä yksiselitteinen pettymys.

Tällä hetkellä Aitricity Leaguen seitsemänneltä (kymmenestä joukkueesta) sijalta itsensä löytävä Waterford ei varsinaisesti kuulu edes Irlannin ”suuriin”, joten on vaikea uskoa, että kilpailu seuran sisällä on Englantiin verrattuna ollut järin intensiivistä.

Toisaalta on toki totta, että maalivahteja ei kentälle mahdu kerralla yhtä enempää, joten nuoren ja kokemattoman veräjänvartijan on varmasti kenttäpelaajaa vaikeampi murtautua pelaavaan kokoonpanoon. Ainoassa pelaamassaan sarjaottelussa Keto onnistui pitämään nollapelin tuolloista sarjakärki Bohemiansia vastaan, joten on vaikea nähdä, että pelaamattomuus olisi tiivistynyt pelkästään pelillisiin asioihin. Kautta on vielä jäljellä, mutta koska vastuuta ei ensimmäisen yrityksen jälkeen ole siunaantunut edes cup-kilpailujen puolella, on vaikea nähdä, että kelkka kääntyisi.

Bradleysta poiketen Keto palannee lainan päätteeksi Brightonin riveihin, joten uusi lainasiirto lienee ensi kauden osalta todennäköisin vaihtoehto. Irlantiin mies tuskin toista kertaa lähtee.

The post Hugo Keto ja Alex Bradley – katsaus kahden suomalaislupauksen kauteen Britteinsaarilla appeared first on Byyri.

Loistava debyyttikausi

Käpylän Pallosta HJK:hon ja sieltä RoPS:n kautta FC Den Boschiin. Heinäkuussa 22 vuotta täyttävän Leo Väisäsen urakehitys on ollut lupaavaa seurattavaa. Siirtoikkunan viimeisenä päivänä Hollantiin siirtynyttä Väisästä uusi maa, kulttuuri ja seura eivät ole hätkähdyttäneet. Päinvastoin, Väisäsen debyyttikausi on ollut toistaiseksi melkoinen napakymppi, kun ottaa huomioon, ettei nuoren topparin oletettu murtautuvan näin nopeasti avauskokoonpanoon.

– Saavuin tänne vasta syyskuun puolessa välissä ja ekoissa peleissä tuli penkki tutuksi. Sain siinä sitten mahdollisuuden avauksessa ja aika hyvin olen sen paikan pystynyt pitämään, Väisänen kertoo.

Alkukaudesta penkillä istunut ja pienempiä minuutteja pelannut Väisänen on todellakin haastanut avauskokoonpanoon toppariksi kesällä hankitun Stefan Velkovin tosissaan ja tällä hetkellä suomalaiselle onkin kertynyt enemmän startteja liigapeleissä; osittain tosin bulgarialaisen loukkaantumisten vuoksi.

– Pelit on sujuneet hyvin, vaikka vuosi 2019 onkin ollut meiltä tulosten valossa heikko. Ollaan kuitenkin petrattu viime peleissä ja nyt voi paremmin mielin lähteä kohti play-offeja.

RoPS:n riveissä Väisänen kerkesi pelata Veikkausliigaa vakuuttavin ottein viime vuonna, joten pelituntuman puutetta ei kerennyt tulla, mikä auttoi tositoimiin hyppäämistä.

Hollantilainen jalkapallolehti Voetbal International kehui Leo Väisästä fyysisesti vahvaksi toppariksi ja nimesi tämän yhdeksi sarjan harvoista onnistuneista ulkomaalaispelaajista tällä kaudella, mikä kertoo omaa kieltään hyvästä debyyttikaudesta.

Leo Väisänen kaudella 2018–19

Millainen sarja Eerste divisie on muuten ollut?

– En tiennyt Eerstestä juuri mitään ennen kuin tulin tänne. Kuulin että tällä kaudella moni iso jengi hakee vauhtia täältä ja kohdalle on tullut tosi paljon hyvätasoisia pelejä. Mutta jotenkin tosi outo liiga. Pelit menee ihan ristiin ja häntäpään jengit voi yllättää kärkitaistossa olevia, Väisänen kummastelee.

Millaisia tavoitteita ja lähitulevaisuuden suunnitelmia sinulla on?

– Mulla on vielä kaksi vuotta sopimusta jäljellä ja tämän hetken suurin tavoite on nousta Eredivisieen. Toivottavasti Den Boschin kanssa.

Lohikäärmeitä ja yhteydenpitoa Saulin kanssa

Leo Väisäsen isoveli, Sauli Väisänen, pelaa tällä hetkellä futista Italian toiseksi korkeimmalla sarjatasolla FC Crotonen riveissä, jossa Huuhkajatoppari on lainalla Serie A -seura SPALista.

A-maajoukkueen mukana Väisäset olivat ensimmäisen kerran samanaikaisesti Suomen aloitettaessa EM-karsintaurakkansa Italiaa vastaan maaliskuussa ja vaikka vielä veljekset eivät samaan aikaan kentälle olleetkaan, niin ei se tulevaisuudessa olisi ollenkaan mahdoton vaihtoehto.

– Toivottavasti meidät nähdään kentälle samaan aikaan mahdollisimman pian. Molemmille se on ollut sellainen pieni unelma ja olisihan se nyt aika nättiä, pikkuveli myhäilee.

Leo seuraa isoveljensä uraa tarkasti ja yhteyksissä miehet ovat melkein päivittäin.

– Saulin kanssa olen oikeastaan joka päivä yhteyksissä joko WhatsAppin kautta tai sitten pelataan pleikkaria yhdessä. Palautetta annetaan toisen suorituksista ja ollaan myös iloisia, jos toinen onnistuu. Totta kai haluan olla parempi kuin veljeni, mutta ei mitään kovin suurta kilpailua meidän välillä ole, Leo vannoo.

Yhteydenpito läheisten kanssa on tärkeää ulkomaille lähtevälle pelaajalle, ja mikäs sen parempaa kuin kolme vuotta vanhempi veli, joka voi kertoa ja jakaa omia kokemuksiaan.

Kuva – Huuhkajat

’s-Hertogenboschin kaupungista tulevan FC Den Boschin lempinimi on suomalaiseen värimaailmaan sopiva Sinivalkoiset lohikäärmeet. Lohikäärmeitä on riittänyt Väisäsellä myös futiksen ulkopuolella.

– Tää ei ole mikään hirveän iso paikka (150 000 asukasta), mutta kaikki tarvittava löytyy, treenimatka on lyhyt ja keskusta kiva. Vapaa-aika täällä on mennyt jengiläisten kanssa puuhaillessa ja sen lisäksi Game of Thronesia olen katsonut kovalla tahdilla, Väisänen kertoo.

Lopuksi Väisänen antaa rohkaisevan neuvon nuorille suomalaispelaajille.

– Eersten taso yllätti todella positiivisesti. Moni tuntuu lähtevän muihin Pohjoismaihin, mutta tämä on kyllä aivan loistava siirtovaihtoehto nuorelle pelaajalle, Väisänen päättää.

Game of Thronesin viimeinen kausi huipentuu maanantaina, ja myös Den Boschin kausi on katkolla ensi keskiviikkona. Nousukarsintojen ensimmäisen kierroksen joukkue onnistui välttämään, mutta vielä pitäisi selvittää toinen ja kolmas kierros, jotta kausi voisi päättyä siihen kirkkaimpaan kruunuun: paikkaan Hollannin pääsarjassa.

Eersten kimurantti nousukarsinta

Eerste divisien nousukarsinnat eivät ole aivan yhtä yksinkertaiset kuin monessa muussa maassa. Sarjan tällä kaudella voittanut FC Twente nousee suoraan Eredivisieen, jonka lisäksi peräti kahdeksan joukkuetta taistelee kahdesta muusta jaossa olevasta paikasta.

Kausi on jaettu neljään jaksoon, ja jokaisen jakson voittaja varmistaa paikkansa nousukarsinnoissa sarjasijoituksesta riippumatta. Loput neljä joukkuetta katsotaan sitten sijoitusten perusteella.

FC Den Bosch voitti kauden toisen jakson, mikä tarkoitti nousukarsintapaikan olevan varma jo tammikuussa.

Reservijoukkueet eivät voi nousta ollenkaan eli Ajaxin, AZ:n ja PSV:n nuorisojoukkueiden sijoitusta ei oteta huomioon nousukarsinnoissa. Neljä joukkuetta aloittavat karsinnat ensimmäiseltä kierrokselta ja neljä paremmin sijoittunutta toiselta.

Toiselle kierrokselle tulevat mukaan Eredivisien toiseksi ja kolmanneksi viimeiseksi sijoittuneet, eli tällä kertaa Excelsior ja De Graafschap.

Väisäsen FC Den Bosch kohtaa ensiksi Go Ahead Eaglesin kaksiosaisessa ottelussa, jonka voittaja etenee kolmannelle ja viimeiselle kierrokselle. Kolmannen kierroksen kahdesta otteluparista selviää lopulta kaksi Eredivisieen nousevaa seuraa.

Richard Jensenin ja Tim Väyrysen Roda JC ei päässyt taistelemaan paikasta auringossa keskinkertaisen kauden jälkeen, mutta viime kuukaudet loukkaantuneena olleen Janne Sakselan edustama Sparta Rotterdam sen sijaan pelaa Den Boschin tavoin nousukarsinnoissa. Suomalaiskohtaamista ei  karsinnoissa tule olemaan joukkueiden ollessa eri puolella kaaviota, mutta toivotaan menestystä myös Hollannin vanhimmalle seuralle ja Sakselalle!

19.5. klo. 13.15 – Go Ahead Eagles – FC Den Bosch

22.5. klo. 19.30 – FC Den Bosch – Go Ahead Eagles

Artikkelikuva – Orange Photos

The post Leo Väisäsen FC Den Bosch pelaa noususta Hollannin pääsarjaan – ”Totta kai haluan olla parempi kuin veljeni” appeared first on Byyri.

Nuori espoolaishyökkääjä Jami Puustinen oli vuonna 2003 suomalaisen jalkapallon suurimpia tulevaisuuden toivoja. Vajaan vuosikymmenen myöhemmin uransa lopettanut Puustinen muistaa yhä kotikisat sekä niihin valmistautumisen elävästi.

– Kyllä se oli aivan mahtava jengi. Olen aina sanonut, että sain kunnian pelata todella hienojen pelaajien kanssa sekä 1986- että 1987-ikäluokkien maajoukkueissa. Vintiöissä oli paljon tuttuja pitkältä ajalta ja joukkue oli hitsautunut tiiviisti yhteen, Puustinen muistelee.

Puustisen mukaan lempinimi kuvasi ryhmää erinomaisesti. Vaikka kaikilla oli vakava suhtautuminen jalkapalloon, ilmapiiri oli rento. Pelaajat tekivät toisilleen jekkuja maajoukkueleireillä, joilla riitti luppoaikaa.

– Kyllä heidän kanssaan sattui ja tapahtui. Esimerkiksi jotkut, nimiä mainitsematta, laittoivat pyyhkeitä kuivumaan lamppujen päälle hotellissa ja saivat aikaan tulipalon, Puustinen kertoo naurahtaen.

Puustinen oli mainiossa maalivireessä kisojen alla: hän oli osunut Vintiöiden viimeisessä yhdeksässä ottelussa 11 kertaa. Myös oman ikäluokan maajoukkueessa tuli onnistumisia, joista hän jakaa kiitosta pelitovereilleen.

– 1987 syntyneiden matseissa Joona Toivio avasi peliä Tuomo Turusen kanssa, Roman Eremenko sekä Tim Sparv olivat keskikentällä ja vierelläni jyräsi Timo Furuholm. He petasivat minulle sellaisia paikkoja, ettei niistä voinut väkisinkään laittaa ohi. Pelaaminen oli todella hauskaa, ja lähdin kisoihin hyvällä itseluottamuksella ja fiiliksellä.

”Ainutkertaisimmat kokemukset elämässäni”

Kisoissa Puustinen pääsi tositoimiin toisen jakson ajaksi Meksiko- ja Kolumbia-tappioissa. Finnair Stadiumilla oli kummassakin mittelössä yli 10 000 katsojaa, mikä tuntui lähinnä Kakkosen otteluita pelanneelle teinille uskomattomalta.

– Muistoista tulee vieläkin kylmät väreet. Oli aivan älytön fiilis ja tunnekuohu, kun kotiyleisö mylvi takanamme. Vaikka minua pidetään supliikkimiehenä, sitä tunnetta on mahdotonta pukea sanoiksi. Uran jälkeen sellaisia fiiliksiä on ollut todella vaikeaa saada. Nuo pelit ovat olleet minulle kenties ainutkertaisimmat kokemukset elämässäni.

Alkulohkopelien jälkeen Vintiöt kävivät katsomassa Brasilian ja Espanjan välisen finaalin. Puustiselle ei jäänyt kovin paljoa  muistikuvia pelistä tai pelaajista, sillä palaaminen futiskansan keskuuteen murskatappion jälkeen jännitti nuorukaista.

– Omista vastustajistakaan minulle ei jäänyt ketään mieleen. Keskittymiseni oli täysin pelissä samalla kun ihmettelin sormi suussa, että olen futaamassa täydellä Finskillä. Hyvä, kun edes tunnistin omat pelaajamme!

Jalkapallon seuraaminen ei kiinnostanut vuosiin

Kotikisojen jälkeen Puustinen siirtyi FC Espoosta Manchester Unitedin organisaatioon. Kaksi ja puoli vuotta Englannissa eivät aukaisseet portteja Sir Alex Fergusonin luotsaamaan edustusjoukkueeseen, mutta lähtö lapsuuden suosikkiseuraan ei kaduta miestä.

– Olin käynyt muissakin seuroissa näytillä, mutta heti kun United tuli kuvioihin, kaikki muut vaihtoehdot sumenivat mielestäni. Ehkä olisi ollut fiksua lähteä pienempään seuraan, mutten ainakaan joudu nyt miettimään, miksen seurannut unelmiani ja sydäntäni.

Puustisen silloisista joukkuetovereista ainakin Cristiano Ronaldo sekä Gerard Piqué pelaavat kesän MM-kisoissa. Puustinen aikoo seurata kisoja, mutta miehellä ei ole omaa suosikkia voittajaksi.

Oman uran päättyminen 25-vuotiaana johti siihen, ettei jalkapallon seuraaminen huvittanut miestä vuosiin. Irrottautuminen lähes kaikesta jalkapalloon liittyvästä oli Puustiselle välttämätöntä, jotta hän sai käsiteltyä asiat itsensä kanssa.

– Yritän nykyään päästä eroon kilpailuasetelmasta ja katsoa futista rennommin. Aiemmin olin kriittinen ja analysoiva katsoja, nyt pyrin lähestymään lajia uudella tavalla, Puustinen toteaa.

– Se täytyy myöntää, että kävin katsomassa FC Hongan pelejä myös silloin, kun mitkään huippusarjat tai arvokisat eivät kiinnostaneet. Seura on edelleen osa minua. Olen äärimmäisen onnellinen, että nousimme liigaan.

Tiputanssi irtoaa yhä

Peliuran jälkeen Puustinen palasi kentille uudessa roolissa, kun hänelle aukesi paikka FC Espoon vuonna 2000 syntyneiden juniorien valmennustiimissä. Hän kuvailee nuorten hyökkääjien kanssa vietettyä aikaa antoisaksi, vaikka pesti jäi lyhyeksi.

– Korkeakouluhaut veivät aikaa, ja kun pääsin opiskelemaan, minun piti luopua koutsaamisesta. Haluan valmentaa vielä tulevaisuudessa, viimeistään silloin, jos mahdollinen jälkikasvuni kiinnostuu futiksesta.

Tänä päivänä siviilityöt sekä kauppatieteiden opinnot Tampereen yliopistossa pitävät Puustisen kiireisenä aamusta iltamyöhään. Hänen on määrä valmistua kandiksi ensi syksyllä, jatkaa maisteriopintoja heti perään ja saada paperit koulusta parin vuoden sisällä.

Tiiviin arjen takia Puustinen ei ole lähtenyt minkään höntsäjoukkueen mukaan, mutta on päässyt esittelemään tavaramerkkituuletustaan viheriöiden ulkopuolella.

– Tiputanssin voi heittää minkä tahansa onnistumisen jälkeen, niin harrastuksissa kuin työelämässäkin, Puustinen naurahtaa.

– Haluan lähteä höntsäämään viimeistään ikämiesiässä. Olisi hienoa kerätä vanhoista pelikavereista joukkue, jonka kanssa taistelisimme tosissaan ikämiesten SM-kullasta. Herkku Vuorisen sanoin: nappikset ovat vielä naulattuna mäntyyn kiinni, mutta kyllä ne jossain vaiheessa revitään irti ja pistetään jalkoihin.

The post 15 vuotta Vintiöistä: Mitä kuuluu nyt, Jami Puustinen? appeared first on Byyri.

Sierra Leonen maajoukkue ei herättänyt MM-kisojen aikana juurikaan keskustelua, mutta oli kisojen jälkeen kaikkien huulilla. Suuri osa Leone Starsin pelaajista ei nimittäin ilmestynyt paluulennolle yli vuosikymmenen kestäneen sisällissodan raatelemaa kotimaatansa kohti, vaan jäi Suomeen turvapaikan ja tulevaisuuden toivossa.

D-lohkon jumboksi jäänyt joukkue oli ollut lähellä kaataa Cesc Fabregasin, David Silvan ja José Manuel Juradon edustaman Espanjan, mutta lisäaikamaali pelasti loppuotteluun asti edenneen La Rojitan.

– Joukkueessamme oli nuoria kavereita, jotka olivat pelanneet yhdessä vuosia. Muiden joukkueiden pelaajista meillä ei ollut mitään käsitystä. Pelasimme hyvin, ja olisimme voittaneet Espanjan, mikäli tuomari ei olisi ollut niin huono, Obi Metzger sanoo Byyrille naurahtaen.

Metzger ei onnistunut maalinteossa 3–3-tasapelissä, mutta iski kahdesti Etelä-Koreaa vastaan kolme päivää myöhemmin.

– Toinen maaleista on jäänyt kaikkien aikojen suosikikseni. Muutama pelaaja-agentti oli katsomassa ottelua. He olivat olleet aiemmin sinä vuonna yhteydessä isääni nähtyään minun pelaavan nuorten Afrikan mestaruusturnauksessa.

Kun Sierra Leonen kisat päättyivät tasapelin ja kahden tappion jälkeen, yksi agentti tarjosi Metzgerille sopimusta ranskalaiseen Toulouseen. Metzgerin silloisen seurajoukkueen Ports Authorityn johtoporras halusi, että paperityöt tehdään vasta, kun nuorukainen palaa kotiin. Tämä oli osasyynä siihen, ettei Metzger kadonnut hotellista Lahden yöhön 13 joukkuetoverinsa ja yhden toimitsijan tapaan.

Unelmat toteen Suomessa

Metzger lähti Ranskaan lyhyen Sierra Leonen visiitin jälkeen. Ammattilaissopimusta Toulouseen ei lopulta syntynytkään, ja hyökkääjä päätyi pelaamaan Ranskan ja Ruotsin juniorisarjoihin.

Loukkaantumiset pakottivat Metzgerin palaamaan kotiin, josta hän jatkoi pian matkaansa Libanoniin. Racing Beirutissa maksettiin mukavasti, mutta maanmiehet Suomessa saivat miehen suuntaamaan pohjolaan.

Kymmenen sierraleonelaista oli saanut oleskeluluvan, aloittanut koulunkäynnin Kontiolahdella ja jatkanut jalkapalloilua. Joukosta suomalaisille tutuimmaksi tuli myöhemmin HJK:ssa loistanut Medo.

– Päätöstä Suomeen jäämisestä ei ollut suunniteltu aiemmin, he tekivät sen viimeisen pelimme jälkeen. Kotiin ei vain ollut palaamista: elinolot olivat siellä hyvin köyhät. Lisäksi näimme Euroopassa mahdollisuuden edetä jalkapalloilijoina. Silti päätöksen tekeminen jännitti nuoria poikia. Tulimme Suomeen elokuussa, ja silloinkin sää oli meille aika kylmä, Metzger muistelee.

– Siitä huolimatta rakastuimme Suomeen. Lisäksi tapasimme onneksemme ihmisiä, jotka osasivat auttaa meitä. Se helpotti sopeutumista.

Metzger jatkoi uraansa FC Atlantiksessa ja pääsi myöhemmin pelaamaan Veikkausliigaa FC Hakassa kahden kauden ajan. Valkeakoskella hän teki pääsarjatasolla kahdeksan ja Ykkösessä kaksi maalia.

Väliin mahtuivat pestit PP-70:ssa, FC Viikingeissä, libanonilaisessa Nejhem FC:ssa sekä slovakialaisessa MFK Topvar Topoľčanyssa. Ympyrä sulkeutui kaudella 2015, kun Metzger palasi kymmenen vuoden tauon jälkeen Atlantikseen, jossa pelaa nykyään 30-vuotiaana Kolmosta.

– Olen mielestäni luonut hienon uran Suomessa ja ulkomailla. Parhaat muistoni ovat kausilta 2010–2012 Viikingeistä ja Hakasta. Olin silloin täysin pysäyttämätön.

Freetownin pojat pitävät yhtä

Metzger debytoi Sierra Leonen A-maajoukkueessa vuonna 2008 ja pääsi pelaamaan vanhojen joukkuetovereidensa kanssa uudestaan. A-maaotteluita toisen polven futaajalle kertyi yhteensä kolme.

Muiden Suomeen jääneiden sierraleonelaisten kanssa hän on tiiviisti yhteydessä. Osa pelaa vieläkin jalkapalloa, osa tekee muita töitä.

– Patrick Bantamoi on hyvin läheinen ystäväni ja Medo perheenjäseneni: hän on naimisissa pikkusiskoni kanssa. Hengailemme yhä yhdessä kundien kanssa – aivan kuten lapsuudessamme Freetownissa, Metzger päättää.

The post 15 vuotta Vintiöistä: Sierra Leonen pojat saivat voiton sijaan uuden elämän appeared first on Byyri.

Elokuinen ilta, 2-1-voitto Kiinasta ja yli 8 000 hurraavaa katsojaa Finnair Stadiumilla. Nykyisin Huuhkajien kapteeninnauhaa kantava Tim Sparv ei ollut kokenut mitään vastaavaa. Vöyriläisen Norvalla FF:n 16-vuotias keskikenttäpelaaja ei päässyt lopulta kentälle yhdessäkään ottelussa, mutta sai kokea kotikisojen taian aitiopaikalta.

– Tapahtuma oli erittäin hieno. En ollut todellakaan tottunut loppuunmyytyihin stadioneihin. Näin silloin ensimmäistä kertaa, että jalkapallo todella kiinnostaa Suomessa, Sparv hehkuttaa.

– Solmin Southamptonin kanssa sopimuksen ensimmäisen pelimme jälkeen. He pelkäsivät, että joku toinen joukkue kiinnostuisi minusta, ja halusivat tehdä sopimuksen heti. Lähdimme Finnair Stadiumin ulkopuolelle, ja allekirjoitin paperit erään kiven päällä.

Cesc Fabregas, David Silva, Jarno Parikka…

Pääasiassa vuonna 1986 syntyneistä pelaajista koostunut joukkue koki Kiina-ottelun jälkeen tappiot Meksikolle ja Kolumbialle, ja pudotuspelipaikka jäi lopulta haaveeksi. Sparv oli Tuomo Turusen ja Jami Puustisen tapaan vuotta joukkuetovereitansa nuorempi. Useita samoja nimiä edusti Suomea alle 21-vuotiaiden EM-kisoissa vuonna 2009.

– Muistaakseni suurin tähtemme oli Tomi Petrescu. Sitten oli Jarno Parikka kärjessä ja nykyinen maajoukkuehuonekaverini Kasper Hämäläinen dominoimassa keskikentällä…Se oli hyvä joukkue, lohkomme oli vain harmittavan kova, Sparv muistelee.

Muutama suomalaispelaajista on myöhemmin luonut kansainvälisen uran ja usea heistä on loistanut Veikkausliigassa. Osa Vintiöistä ei koskaan edennyt ammattilaiskentille, mutta samoin kävi lukemattomille muidenkin maiden lupauksille.

Yksi kisojen hehkutetuimmista pelaajista oli vasta 14-vuotias Freddy Adu, joka johdatti Yhdysvallat puolivälieriin neljällä maalillaan. ”Seuraavaksi Peléksi” nimetyn Adun tie ei kuitenkaan vienyt kisojen jälkeen tähtiin vaan jalkapallokiertolaiseksi.

– Adusta keskusteltiin silloin todella paljon. Hän oli yksi turnauksen parhaista. Muistan myös Cesc Fabregasin sekä David Silvan Espanjan joukkueesta. On ollut mielenkiintoista seurata, kuinka suuriksi pelaajiksi he ovat sittemmin päässeet.

Kunniatehtävässä kotikisoissa

Sparv sekä Helmareiden Maija Saari nimettiin tammikuussa alle 19-vuotiaiden EM-kisojen lähettiläiksi. Vepsua Veikkausliigassa edustanut Sparv iloitsee siitä, että toinen kisakaupungeista on juuri Vaasa, jonka mies on mieltänyt kodikseen.

– Yritän olla mukana kisoissa niin paljon kuin pystyn. Se on vaikeaa, kun asun ulkomailla, mutta olen sanonut Midtjyllandille, että haluaisin nähdä yhden tai pari peliä. Etenkin Vaasan stadionilla olisi hienoa kannustaa Suomea ja kenties luoda hieman lisäkiinnostusta turnauksen ympärille. Minulla on omat kokemukseni alle 17- ja alle 21-vuotiaiden arvoturnauksista, joten tiedän, mitä pelaajilla on edessä.

Minihuuhkajien valmistautuminen kisoihin on ollut kaikkea muuta kuin ruusuinen. Viimeinen käänne tapahtui maaliskuun alussa, kun Kimmo Lipponen vapautettiin lukuisten tappioiden jälkeen päävalmentajan tehtävistä. Tilalle tuli Pikkuhuuhkajien käskyttäjä Juha Malinen.

– On tullut seurattua joukkueen tuloksia, mutten ole vielä ehtinyt katsoa otteluita. Toivotaan, että valmentajanvaihdos vie heitä parempiin tuloksiin. Joukkueessa on paljon lahjakkaita ulkomailla pelaavia nuoria, Sparv sanoo.

– Olen kuitenkin aina sanonut, että ulkomaille lähteminen on aina kiinni yksilöstä: se mikä sopi minulle, ei sovi kaikille. Se on iso päätös, josta tulee jutella perheen sekä valmentajan kanssa. Nuorisomaajoukkueiden otteluissa käy paljon scoutteja, ja lopputurnaus on hyvä näyttöpaikka pelaajille.

The post 15 vuotta Vintiöistä: Tim Sparvin matka Euroopan kentille lähti töölöläiseltä kiveltä appeared first on Byyri.

Vintiöt olivat taitavia, nopeita sekä juonikkaita. He tekivät asiat omaksi ilokseen. Jos hauskaa ei meinannut muuten olla, Vintiö järjesti sitä. Sellaisia pelaajia alle 17-vuotiaiden maajoukkueen päävalmentaja Jyrki Heliskoski halusi nähdä ja näki kentällä.

Kesän 2003 MM-kisoihin valmistuneiden Vintiöiden harjoitusottelut eivät olleet kovin lupauksia herättäviä. Joukkue aloitti projektin alkuvuodesta 2002 ja pelasi yhteensä 60 harjoitusottelua Suomessa ja ulkomailla – viimeisistä 29 maaottelusta irtosi vain viisi voittoa.

Vastustajat olivat kovatasoisia, sillä Heliskoski halusi pelaajien näkevän, mille tasolle näiden tulee päästä. Kaksi viimeistä harjoitusottelua nostivat hieman odotuksia: ensiksi kaatui Australia ja kenraaliharjoituksessa Etelä-Korea.

Projektin aikaisissa leirityksissä testattiin yhteensä 50 pelaajaa. Lopullisen joukkueen tukipilareita olivat muun muassa joukkueen kapteeni Jermu Gustafsson, Veikkausliigassa debytoinut Eetu Muinonen sekä Leicester Cityn Tomi Petrescu.

Voitosta pettymyksiin

Vintiöt lähtivät kisoihin ilman virallista tulostavoitetta. Heliskoski totesi Apu-lehdelle, että tärkeintä on elämys ja yhdessä tehty työ, Petrescu toivoi joukkueen pääsevän alkulohkosta jatkoon, ja Ümit Menekse sanoi olevansa tyytyväinen, jos joukkueelle jäisi hyvä mieli.

Kisojen avausottelu pelattiin Finnair Stadiumilla yli 8000 katsojan edessä. Vintiöt ei lannistunut Kiinan alkuhetkien johtomaalista, vaan käänsi pelin voitokseen Petrescun ja Jarno Parikan maaleilla. Suomen veräjänvartija Aapo Kiljunen venyi paraatipelastuksiin ja ottelu päättyi lukemiin 2–1.

Kiljunen keräsi kehut myös seuraavassa pelissä, vaikka Meksiko teki kaksi maalia hänen taakseen. Suomella oli omat paikkansa, mutta ylikävelyä ottelusta Helsingin Sanomien haastattelussa odottanut Jose Alamo piti maalinsa puhtaana.

Helsingin Sanomat kiinnitti Meksiko-ottelussa huomiota loppuunmyydyn katsomon poikkeuksellisen äänenkäytön ja eläytymisen lisäksi Heliskosken uhkarohkeuteen. Kolmen puolustajan linjalla pelaaminen Meksikoa vastaan kummastutti, vaikka loppulukemat olivatkin maltilliset.

Viimeisestä alkulohkopelistään Kolumbiaa vastaan Vintiöt olisi tarvinnut voiton, jotta joukkue olisi edennyt jatkoon. Pudotuspelit jäivät haaveeksi, kun Kolumbia mätti taululle luvut 1-9. Heliskoski on todennut kisojen jälkeen kirjoittamassaan raportissa, että lopputulos olisi voinut olla vielä pahempi.

”1-10 kävi väistämättä mielessä. Ne olivat jo selvittäneet stadionin henkilökunnalta, että saako tuonne tulostaululle kaksinumeroisia lukuja. Siinä tilanteessa itsellä oli sellainen fiilis, että oli koppa kädessä eikä marjoja missään.

Väsyneinä ja pettyneinä emme pystyneet estämään Kolumbiaa tekemästä maalia lähes joka tilanteestaan. Tauolla ja toisella puoliajalla tehdyt muutokset eivät purreet, vaan joukkue oli kuin ’ilmapallo kaktuspuistossa’. Vintiöille se oli sillä hetkellä maailmanloppu.”

”Me saatiin elää Vintiö-ilmapiirissä”

Agentit olivat kiinnostuneet useista Vintiöiden pelaajista turnauksen aikana. Heliskoski kertoi Futis-Sanomat-lehden haastattelussa, että osa agenteista ei toiminut kovin ammattimaisesti: esimerkiksi Marko Tyyskälle soitettiin, ja häntä pyydettiin antamaan luuri Aapo Kiljuselle.

Ennen kuin pelaajat palasivat seurajoukkueisiinsa ja esimerkiksi Tim Sparv sekä Jami Puustinen suuntasivat Englantiin kohti uusia haasteita, joukkueen oli käsiteltävä Kolumbia-tappio yhdessä. Heliskoski kuvaili tapahtumaa tietynlaiseksi saattohoidoksi

”Keskustelimme ja katselimme videoita ja käsittelimme tapahtunutta aluksi tunteella ja vähitellen analyyttisemmin. Vähitellen syyllisyys muuttui opetukseksi. Kun opetuksen arvo on löytynyt, on toipuminen nopeampaa, ja voidaan säilyttää ikuinen optimismi suomalaiseen jalkapalloon.”

Aluksi tuntui, että loppu huonosti – kaikki huonosti. Oli kuitenkin menestys järjestää nämä MM-kisat Suomessa, vaikka Vintiöt eivät peliesityksillään kyenneet kovin monia suomalaisen jalkapallon ongelmia ratkaisemaan.

Kisojen jälkeen pelaajille kirjoittamassa kirjeessään Heliskoski hehkutti ryhmän ainutlaatuista joukkuehenkeä. Yhdessä kuljettu puolentoista vuoden mittainen matka oli ohi, mutta kukaan joukkueesta ei takuulla unohtaisi sitä. Kaikesta huolimatta suuhun jäi hyvä maku.

”Me saatiin hyvä osa. Me saatiin elää otteluiden, harjoitusten, elämysten ja MM-kisojen Vintiö-ilmapiirissä. En usko, että kukaan meistä kaipaa vaaraa, uhkaa tai pelkoa – se olisi silkkaa pöyhkeyttä. Itse ainakin kaipaan sitä elämää ja ilmapiiriä, joka me saavutettiin.

Kun ajattelin, että nyt on kiitosten aika, niin huomasin, ettei minulle jää muuta mahdollisuutta kuin kirjoittaa se tähän – eikä siinä ole tippaakaan liioittelua: kiitos kaikille kaikesta! On etuoikeus saada olla Vintiö. Pidetään se!”

The post 15 vuotta Vintiöistä: Tunteiden vuoristorataa Finnair Stadiumilla appeared first on Byyri.