Se on myös kaupunki, jossa Pelé pelasi suurimman osan urastaan.

Kuningasta kunnioitetaan omalla museollaan

”Jalkapallon kuningas”, kuten miehen lempinimi Brasiliassa kuuluu, siirtyi Santosiin vain 15-vuotiaana. Pelé edusti mustavalkoisia kaikkiaan 18 vuotta, pelaten 638 ottelussa ja tehden näissä 619 maalia. Historian parhaana pelaajana pidetylle miehelle on myös omistettu oma museo Santosin sataman kupeessa.

Vanhaan kaupungintalon rakennukseen rakennettu Museu Pelé avattiin vuonna 2014, Santosin kaupungin ja Santos FC:n yhteistyönä. Näyttely kertoo kattavasti legendan elämästä siitä hetkestä, kun hän vuonna 1956 siirtyi Santosiin, aina uran päättymiseen vuonna 1977 asti.

Museossa on näytteillä lukuisia miehen henkilökohtaisia tavaroita, kuten ensimmäiset pelikengät, ensimmäinen ammattilaissopimus sekä lukuisia peliasuja ja pokaaleja.

1900-luvun vuosisadan pelaajaksi valitun legendan ura on käsitelty hyvin kattavasti, ja sekä Santos FC:lle, Brasilian maajoukkueelle että New York Cosmokselle on oma osuutensa. Sen lisäksi, että museossa on esillä lukuisia miehen henkilökohtaisia esineitä peliuran varrelta, on tarjolla runsaasti mielenkiintoista videomateriaalia Pelén otteista Brasilian maajoukkueessa. Museo on erittäin turistiystävällinen ja kaikki informaatio on Brasiliassa poikkeuksellisesti tarjolla englanniksi.

Kolme MM-kultaa uran keskipisteenä

Kuten Brasiliassa aina, kaikki kulminoituu lopulta MM-kisoihin. Vaikka pelaisit millaisen uran, pelaajat tuomitaan tai kruunataan sen perusteella, ovatko he onnistuneet maailman suurimmalla urheilunäyttämöllä.

Pelé on historian ainoana pelaajana voittanut kolme maailmanmestaruutta. Tällä hän on sementoinut paikkansa Brasilian kaikkien aikojen pelaajaksi.

Odotetusti myös museokierros kulminoituu MM-kisoihin. Kun miehen ura seurajoukkueessa paketoidaan yhdessä kerroksessa, on jokaiselle niistä neljästä MM-turnauksesta, joihin Pelé osallistui, varattu oma kerroksensa.

Vaikka huomion vievät toki vuosien 1958, 1962 ja 1970 mestaruuteen päättyneet lopputurnaukset, myös vuoden 1966 täydellinen sekasorto maajoukkueen taustalla on mielenkiintoinen tarina futismatkaajalle. Jokaiset kisat, sekä Brasilian valmistautuminen niihin, on kuvattu yksityiskohtaisesti, mikä tekee kerronnasta todella kiinnostavaa.

Museo on ehdottomasti käymisen arvoinen jokaiselle, joka yhtään jalkapallosta välittää. Myöskään kahden euron pääsylippu ei saa suomalaista matkaajaa kääntymään ovelta takaisin hinnasta kauhistuneena. Visiitin jälkeen matkaaja tietää kaiken monen mielestä historian parhaan pelaajan urasta – toki paino tässä on sanalla ura, sillä miehen värikäs yksityiselämä myrskyisine avioliittoineen ja irtosuhteineen on jätetty kokonaan käsittelemättä.

Ja ehkä hyvä niin. Museu Pelé juhlii nimenomaan historiallista pelaajaa ja hänen saavutuksiaan. Yksityiselämällä on paikkansa, kun muodostetaan mielipidettä ihmisestä, mutta se ei lopulta vaikuta hänen saavutuksiinsa viheriöllä.

Jalkapallokansan jalkapallomuseo

Noin 60 kilometriä Santosista länteen sijaitsee Brasilian taloudellinen keskus ja Etelä-Amerikan suurin kaupunki São Paulo. Moni ei tiedä, että kyseinen kaupunki on maan varakkain, eikä sitä, että se on maailman 12. suurin kaupunki. Moni ei myöskään tiedä, että kaupunki kätkee sisäänsä todella upean jalkapallomuseon.

Estádio Municipal Paulo Machado de Carvalho, joka paremmin tunnetaan nimellä Estádio de Pacaembu, on 40 000-paikkainen stadion ja yksi vuoden 1950 MM-kisojen päänäyttämöistä. Pelkästään sen sisälle pääseminen, pelaajatunnelista ylös kentälle nouseminen ja viheriön haisteleminen herättää futisfanaatikossa huikean ajattomuuden tunteen.

Pääsymaksuun stadionille sisältyy kuitenkin myös pääsy Brasilian viralliseen jalkapallomuseoon, joka on hieno kunnianosoitus maailman intohimoisimmalle jalkapallokansalle.

MM-kisat kaiken keskiössä

Museossa on oma osionsa myös brasilialaiselle seurajalkapallolle, ja kukin Brasilian liigan joukkueista esitellään kattavasti. Kuitenkin, kuten odotettua, lähestytään aihetta maajoukkueen ja ennen kaikkea MM-kisojen kautta.

Museon näyttävin osa on ehdottomasti Sala das Copas do Mundo, joka esittelee yksityiskohtaisesti historian jokaiset MM-kisat. Vuodesta 1930 vuoteen 2014 (käyntihetkellä vuoden 2018 ei ollut vielä paikallaan) jokaisesta turnauksesta esitellään multimediapylväiden kautta voittajat, huippuhetket, videomateriaalia, sekä tietysti Brasilian maajoukkueen kulku kyseisessä turnauksessa.

Lisäksi erityisosasto on varattu vuoden 1950 kotikisojen finaalille, joka on syöpynyt koko kansakunnan tietoisuuteen historian kivuliaimpana urheilukokemuksena. Osasto näyttää videomateriaalia ja soittaa radioselostuksen tuosta kohtalokkaasta ottelusta – Maracanazosta – osoittaen, miten 170 000 henkeä kannatellut Maracaña hiljeni tyystin Uruguayn ryöstettyä varmana pidetyn mestaruuden isäntämaalta.

Niin ikään Brasilian maajoukkueen, Seleçãon, legendoja kunnioitetaan yhteensä 28 legendaariselle pelaajalle osoitetuin henkilökohtaisin plakaatein.

Interaktiivisuus valttina

Museon ehdoton valtti on interaktiivisuus, joka tempaa vierailijan mukaansa Brasilian jalkapallohistoriaan. Brasilialaista fanikulttuuria matkaaja pääsee todistamaan Sala de Exaltaçãossa, jossa videotykki ja jyrisevät stereot tuovat Brasilian suurimpien seurojen fanikatsomot museon uumeniin. Tämän lähemmäs aitoa ottelukokemusta ei enää pääse itse otteluun menemättä.

Museossa on myös mahdollista kuunnella legendaaristen selostajien selostusta merkittävistä brasilialaispelaajien tekemistä maaleista halki historian, tutkia itse Brasilian jalkapallohistoriaa, tutustua jalkapallon sääntöjen kehitykseen tai päästä kokeilemaan kylmähermoisuuttaan rankkariskabassa virtuaalimaalivahtia vastaan – kyllä vain, panenka puree tähänkin itsevarmuutta uhkuvaan veskariin.

Kuten Brasiliassa usein, kaikki informaatio on valitettavasti portugaliksi. Museo on kuitenkin niin taitavasti rakennettu ja tarjoaa interaktiivisuudellaan niin paljon koettavaa, ettei tämä juuri kielitaidotonta matkaajaa haittaa. Museu do Futebol on auki tiistaista sunnuntaihin, lukuun ottamatta ottelupäivä, ja kustantaa noin neljä euroa, joten se on lähes pakollinen vierailukohde jokaiselle São Pauloon saapuvalle jalkapallon ystävälle.

Maailman intohimoisin jalkapallomaa

São Paulo on yhtenä maailman suurimmista kaupungeista mielenkiintoinen ja energinen vierailukohde, josta löytyy nähtävää ja tehtävää varmasti jokaiseen makuun.

Koostaan huolimatta kaupungista löytyy kuitenkin myös aitoa brasilialaista kulttuuria, luontoa ja rauhaa. Jalkapallokohteena kaupunki saattaa olla maan paras.

Santos puolestaan on viehättävä vanha kaupunki, jonka historiallinen keskusta tarjoaa päiväksi mukavasti nähtävää. Santosissa on myös jotain, mitä São Paulosta puuttuu, nimittäin silmiä hivelevää hiekkarantaa silmän kantamattomiin. Lisäksi kaupungista löytyy yksi maan legendaarisimmista jalkapallojoukkueista. Santosissa ei tekemistä riitä koko viikoksi, mutta parin tunnin välimatkan vuoksi se ja São Paulo ovat yhdistettynä loistava matkakohde, joka tarjoaa lähes kaiken mahdollisen.

Brasilia on maana ehkä jalkapalloturismin ykköskohde maailmassa, ja missään muualla ei lajin tärkeyttä paikallisille huomaa samalla tavalla. Brasilialaisen kulttuurin, Museu Pelén ja Museu de Futebolin sitookin yhteen mahtavasti yksi Pelén lainaus:

Olin vain 10-vuotias, kun jalkapallon MM-kisat pelattiin Brasiliassa ja uskoin, että Brasilia on maailman paras joukkue ja tulee voittamaan mestaruuden. Kun hävisimme finaalin, ensimmäistä kertaa elämässäni näin isäni itkevän. En ymmärtänyt, miksi hän itkee, koska minulle oli sanottu, etteivät aikuiset miehet itke. Sanoin, ”Isä, älä itke. Minä voitan maailmanmestaruuden sinulle”. Sanoin sen vain tehdäkseni hänet iloiseksi, koska en koskaan ollut nähnyt häntä sellaisena.

The post Tien päällä: Museoelämää Brasiliassa appeared first on Byyri.

Maracanaçon jälkeen maailmanmestaruuden voittamisesta oli tullut brasilialaisille pakkomielle. Neljä vuotta myöhemmin Sveitsissä Brasilian tie oli kuitenkin pysähtynyt jo puolivälierässä Unkaria vastaan. Ennen kuin joukkue matkasi kesällä 1958 Ruotsissa pidettäviin MM-kisoihin, ei kiveäkään jätetty etukäteisvalmisteluissa kääntämättä.

Brasilian delegaatio oli käynyt etukäteen paikan päällä valitsemassa sopivimmat majoitukset joukkueelle. Ruokailut suunniteltiin alusta loppuun koko kisojen ajaksi. Pelaajille suoritettiin psykologiset testit. Nämä olivat täysin ennenkuulumattomia asioita vuonna 1958!

Kahden tulevan supertähden koirankoppi

Yllättäen psykologiset testit olivat kuitenkin käydä brasilialaisten turmioksi. Joukkueessa oli kaksi pelaajaa, jotka eivät niitä läpäisseet – Garrincha ja Pelé. Psykologit olivat katsoneet heidän olevan epäsopivia pelaajia joukkueeseen, ja näin he saivat katsella sivusta Brasilian avausottelun Itävaltaa vastaan. Brassit voittivatkin tuon ottelun vakuuttavasti lukemin 3-0.

Kolme päivää myöhemmin Brasilia kohtasi Englannin Göteborgissa, ja Garrinchan ja Pelén olivat edelleen sivussa. Tuloksena oli maaliton tasapeli, johon joukkue ei voinut olla lainkaan tyytyväinen.

Englanti oli heikentynyt huomattavasti vain muutamaa kuukautta ennen kisoja, kun Manchester Unitedin joukkue oli joutunut traagiseen lento-onnettomuuteen Münchenissä. Ne pelaajat, jotka Ruotsiin Englantia edustamaan matkustivat, olivat menettäneet joukkuetovereitaan ja ystäviään. Nämä olivat ehkä lajihistorian ainoat kisat, kun edes itse englantilaiset eivät odottaneet kisoilta mitään.

Jalkapallon MM-kisojen historian ensimmäinen 0-0-tulos kasvatti painetta Brasilian joukkueen ympärillä, eikä ainoastaan ympärillä, vaan myös sen sisällä. Muu joukkue vaati niin voimakkaasti Garrinchaa ja Peléä kentälle, että lopulta valmennus taipui. Niinpä lohkon päätöspelissä he marssivat avaukseen Neuvostoliittoa vastaan.

Kaksikko toi uuden rytmin Brasilian pelaamiseen, ja tuloksena oli kahdella Vaván osumalla 2-0-voitto ja lohkon ykkössija.

Pelé puhkeaa kukkaan

Brasilian puolivälierä Walesia vastaan oli lopulta esittelevä nuoren 17-vuotiaan Edson Arantes do Nascimenton eli Pelén maailmalle.

Ottelun 66. peliminuutilla Didi sai haltuunsa syötön rangaistusalueen rajalla. Hän puski pallon Pelélle pelatakseen hänen kauttaan seinän ja jatkoi juoksuaan eteenpäin.

Pelé taikoi kuitenkin pienessä hetkessä kaniinin hatusta. Pallotaituri otti pallon ensin rinnalla haltuunsa ja antoi sen tippua oikealle jalalleen. Kaikkien hämmästykseksi oikeasta jalasta ei lähtenytkään syöttö takaisin Didille, vaan hän ohitti walesilaispuolustajan näppärällä siirrolla vastakkaiseen suuntaan. Hän antoi pallon tippua kerran maahan ja laukoi sen jälkeen voimalla vasempaan alakulmaan.

Ottelun ainoa maali ja jalkapallon supertähti olivat syntyneet.

Brasilia eteni välierään, jossa vastaan asettui Ranska ja siihen asti kisojen suurin tähtipelaaja, kisojen maalikuninkuuden ylivoimaisesti voittanut Just Fontaine. Päähuomion kuitenkin varasti nuori Pelé, joka iski ottelussa peräti kolme maalia ja johdatti Brasilian 5-2-voittoon.

Historiallinen finaali

Kahdeksan vuoden tauon jälkeen brasilialaiset olivat raivanneet itsensä tilanteeseen, jossa yksi ottelu erotti heidät kauan kaivatusta maailmanmestaruudesta. Lähtökohta oli tällä kertaa kuitenkin täysin toinen. He lähtivät otteluun yleisen mielipiteen mukaan altavastaajina. Vastassa ei ollut ainoastaan kivenkova Ruotsi, vaan myös sen kotiyleisö, joka Råsundan stadionilla janosi yhtä lailla maan historian ensimmäistä maailmanmestaruutta.

Ruotsi sai finaaliin loistoalun, kun Nils Liedholm vei isännät johtoon ottelun neljännellä peliminuutilla. Vain hetkeä myöhemmin Vavá toi Brasilian tasoihin ja puolen tunnin pelin jälkeen sama mies oli jälleen asialla. Tauolle mentiin Brasilian 2-1-johdossa.

Jos ensimmäinen jakso oli Vaván, oli jälkimmäinen Pelén. Kun toista jaksoa oli pelattu kymmenen minuuttia, pelattiin korkea pallo Pelélle boksiin, missä hän oli ainoana brasilialaisena toppareiden välissä. Hän otti pallo tyylikkäästi rinnalla alas samalla kääntyen ja näin jättäen toisen ruotsalaispuolustajista selkänsä taakse. Toinen ruotsalaistoppari reagoi tilanteeseen tullen voimakkaasti brasilialaisen päälle. Pelé nosti pallon kuitenkin kylmän viileästi tämän yli vapauttaen itsensä vetopaikkaan. Hän ei antanut pallon tippua maahan asti, vaan jatkoi suoraan ilmasta pelivälineen verkon perukoille. Yksi MM-finaalien upeimmista maaleista kautta aikain oli nähnyt päivänvalon.

Pian Mário Zagallo lisäsi Brasilian johtoa. Agne Simonsson toi puolestaan kymmenen minuuttia ennen loppua pientä lisäkipinää Ruotsin taisteluun viimeistelemällä 4-2-kavennuksen.

Pelén viimeinen kirsikka kakun päälle oli kuitenkin vielä asettamatta. Aivan ottelun viimehetkillä Pelé otti haltuunsa pitkän syötön 25 metriä Ruotsin maalista. Hän jätti pallon maanmiehellensä ja jatkoi juoksun sisään rangaistusalueelle. Hän sai korkean pallon takaisin maalin edustalle, jossa hän nousi ruotsalaistopparien yläpuolelle ja puski pallon maalin. 5-2, ja ottelu oli valmis.

Vuoden 1958 MM-finaali on monella tapaa jäänyt historiaan. Seitsemän maalia on yhä MM-finaalien ennätys. Kolmen maalin voittomarginaali loppuottelussa on sekin ennätys, jota tosin on sivuttu sittemmin vuosina 1970 ja 1998. Pelé oli kisoissa 17 vuoden ja 249 päivän ikäinen ja on yhä tänäkin päivänä nuorin MM-finaalissa maalin tehnyt pelaaja. Ottelun avausmaalin tehnyt Ruotsin Liedholm oli puolestaan osuessaan 35 vuotta ja 263 päivää vanha. Hän on edelleen vanhin MM-finaalissa maalin tehnyt pelaaja.

Brasilian voitettua siitä tuli samalla myös ensimmäinen ei-eurooppalainen maa, joka voitti maailmanmestaruuden Euroopan mantereella. Finaali on tänäkin päivänä niin hieno luku lajin historiassa, että on järjetön sääli, että Råsundan stadion Solnassa on sittemmin purettu. Se on toistaiseksi ainoa tuon kohtalon kokenut MM-finaalin tapahtumapaikka maailmassa.

Mestarin kyyneleet

Kuusi maalia neljään otteluun oli mieletön suoritus 17-vuotiaalta, entuudestaan tuntemattomalta brasilialaiselta. Suorituksen ainutlaatuisuutta korosti vielä se tosiseikka, että kaikki maalit syntyivät pudotuspelivaiheessa. Brasilia oli voittanut ensimmäisen maailmanmestaruutensa!

Pelé sulatti ihmisten sydämet paitsi otteillaan myös kyyneleillään heti loppuottelun päätyttyä. Kun häneltä itseltään kysyttiin, miksi hän itki niin paljon, hän palasi vastauksellaan Maracanãn stadionille vuoteen 1950.

”Näin isäni itkevän ensimmäistä kertaa, kun Uruguay oli voittanut Brasilian. Tuolloin kerroin isälleni, että minä voitan sen maailmanmestaruuden vielä hänelle. Nyt minä tein sen.”

Brasilia sai himoitsemansa mestaruuden, ja sen pelaajat palasivat kotimaahansa juhlittuina sankareina. Suurin voittaja oli kuitenkin maan tumma väestönosa, joka oli saanut kärsiä kohtuuttomasti vuoden 1950 tapahtumien jälkeen. Ruotsin kisat nostivat tummat pelaajat maan juhlituimmiksi sankareiksi ja kokonaisen väestönosan tasavertaiseksi.

Noiden muutaman viikon aikana Ruotsissa 1958 maasta jalostui sellainen, millaisena muu jalkapalloileva maailma näkee sen vielä tänäkin päivänä.

The post Kohti MM-kisoja: Ruotsi 1958: Pelén esiintulo appeared first on Byyri.