Liitolle suuntautuva vajaan 10 miljoonan palkintopotti on uusimpien tietojen valossa edelleen tulossa ajallaan, vaikka turnaus siirtyikin. Arvioiden mukaan tästä noin viisi miljoonaa jää Palloliiton vapaaseen käyttöön. Turnauksen jälkeen jokaiselle maalle jaettava rahasumma sen sijaan pienenee, koska EM-kisojen siirtäminen maksoi jo satoja miljoonia euroja.

Palloliiton kokonaisbudjetti on 30 miljoonan euron luokkaa, joten tällä ylimääräisellä summalla on todella suuri merkitys seuraavien vuosien aikana Suomessa tehtävälle lajikehitykselle. 

Kuluva vuosi tuleekin olemaan Palloliiton historian tärkein. Kisoista saatavat rahat on pantava töihin välittömästi, ja niillä on mm. avustettava suomalaisia seuroja kasvatustyössä, panostettava junioreiden valmennukseen sekä parannettava harjoitusolosuhteita halki maan. Lisäksi seurojen tukeminen rahan lisäksi esimerkiksi kaupunkien päättäjiä lobbaamalla on nyt ensiarvoista, jotta buumista saadaan kaikki mahdollinen irti – esimerkiksi uusien stadionprojektien muodossa.

Lisäksi jostain pitäisi saada rahaa seurojen pelastamiseksi. Tässä kohtaa on kuitenkin luotettava siihen, että valtio ymmärtää jalkapallon yhteiskunnallisen merkityksen, ja tulee asiassa vastaan.

Huolimatta siitä, mitä päätöksiä tuoreen rahan ja yleisen positiivisuuden siivittämänä saadaan aikaan, kaiken keskiössä on onnistunut viestintä. Jos joskus niin nyt suuri yleisö tarvitsee jatkuvan jalkapalloannoksensa. Huuhkajat – ja isommassa kuvassa suomalainen jalkapallo – on pidettävä ihmisten mielessä kertomalla avoimesti ja jopa liioitellun korostetusti siitä, mitä hyvää historiallinen kisapaikka suomalaiseen yhteiskuntaan tuo.

Palloliiton on oltava aktiivinen somessa, näyttävä viikoittain uutisissa ja saatava merkittävä jalansija kansallisessa mediassa. Sen on järjestettävä tapahtumia, jotka pitävät ihmiset aktiivisina jalkapallon suhteen ja saavat palstatilaa verkkolehdistä ja foorumeilta. Jalkapallon on pysyttävä ihmisten huulilla, vaikka koronatilanne kaiken muuttikin, ja vastuu sen varmistamisesta kaatuu Palloliiton hartioille.

Riippuen siitä, kuinka Palloliitto asiansa hoitaa, Suomi sai vuoden lisäaikaa rakentaa koko maailman mittakaavassa harvinaislaatuista futisbuumia tai unohtaa kokonaan Huuhkajien urotyöt. Ja mikäli buumin ylläpitämisessä onnistutaan, saamme elää kesään 2021 asti jalkapalloyhteiskunnassa, jollaisesta emme Suomessa ole osanneet edes uneksia.

The post Näkökulma: Tuleva vuosi on Palloliiton historian tärkein appeared first on Byyri.

Käynnissä olevat EM-karsinnat ovat herättäneet poikkeuksellista huumaa Huuhkajien ympärille. Suurella mielenkiinnolla otteluita on katsonut luonnollisesti myös tasavallan presidentti, Palloliiton puheenjohtajana vuosina 2009–2012 toiminut Sauli Niinistö.

– Karsintojen seuraaminen on ollut kerrassaan jännittävää. Suomihan on pelannut hienosti, Niinistö kehuu.

Kuudessa ottelussa yhteensä 12 pistettä kerännyt Suomi on pelannut mainiosti joukkueena, vaikka maalitykki Teemu Pukki on toki saanut nimensä suurimpiin otsikoihin. Pukin lisäksi Niinistö nostaa pelaajistosta esille hieman yllättävän nimen.

Presidentin valokeilaan on päässyt HJK:n omalaatuinen hyökkäävä keskikenttäpelaaja, huippuluokan laukauksella varustettu Petteri Forsell.

– Minulla on koko joukkue täynnä suosikkipelaajia, mutta totta kai sitä seuraa joitakin. Tietysti Pukki herättää huomiota, Niinistö miettii.

– Pelaajaringissä on muutenkin kiinnostavuutta, esimerkiksi Petteri Forsell. Hän on värikäs pelaaja, Niinistö lisää.

Pohjoiskaarteessa on ”tosi jalkapalloelämää”

Lokakuussa 2018 presidentti Niinistö nähtiin kannattajakatsomo Pohjoiskaarteessa Nations Leaguen ottelussa Kreikkaa vastaan. Sama toistui myös EM-karsintaottelussa Italiaa vastaan.

Pohjoiskaarteen otteluihin Ratinan stadionille luoma tunnelma saakin presidentiltä vuolaita kehuja.

– Se on aivan loistavaa. Vuosi sitten pääsin livahtamaan Pohjoiskaarteeseen hetkeksi. Siellä on tosi jalkapalloelämää, Niinistö lausuu.

Salosta kotoisin oleva Niinistö on vuosien varrella nähty Huuhkajien lisäksi esimerkiksi Kakkosessa pelaavan Salon Palloilijoiden otteluissa.

Tänä kesänä presidentti ei ole ehtinyt paikan päälle Salon Urheilupuistoon, mutta kokonaan tutkalta joukkue ei ole hävinnyt.

– Pojat ovat tulleet vähän alaspäin, Niinistö hymähtää.

Myöskään kesällä pelatut naisten MM-kisat eivät jääneet presidentiltä huomiotta. Palloliiton hiljattain tekemä päätös, jonka mukaan Suomen naisten jalkapallomaajoukkueen pelaajille maksetaan jatkossa samansuuruinen korvaus kuin miehille, on Niinistön mukaan oikea.

– Seurasin [naisten MM-kisoja] aika paljonkin. Naisten jalkapallo otti harppauksen ylöspäin, ihan selvästi. Nyt kun kuuntelee Suomen Palloliiton ratkaisuja, taisipa se harpata samalle tasolle ainakin täällä Suomessa kuin miehilläkin. Se on hienoa.

Perhepiirinsä ainoa kuningaslajin ystävä presidentti Niinistö ei ole. Myös rouva Jenni Haukio seuraa Niinistön mukaan jalkapalloa ”hyvinkin tarkkaan”.

Huuhkajissa harva kieltäytyy kutsusta – ja se on esimerkillistä

Keväällä Suomen voittaessa jääkiekon maailmanmestaruuden julkisuudessa puhuttiin paljon siitä, mitä suomalaiset pystyivät oppimaan Leijonilta.

Oppia voi kuitenkin hakea myös nurmikentiltä – presidentin mukaan Huuhkajat on jo antanut hyvää esimerkkiä suomalaisille.

– Nythän jo näkyy selvästi, miten suuri yleisö alkaa enemmän ja enemmän kiinnostua jalkapallosta. Kun yhä useammat katsovat myös televisiota, tuo jalkapalloon liittyvä hienous, eräänlainen gentlemanlike, sekin alkaa purra.

Lisäksi siinä missä jääkiekossa kuuluisimmat NHL-tähdet saattavat usein jättää MM-kisat väliin, Huuhkajissa kutsusta kieltäytyminen on harvinaisempaa.

– Jalkapallossa kulttuuri on selvä. Jos Suomen kutsu käy, jokainen kaveri tuntee varmaan rinnassaan sykähdyksen, että nyt sinne. Se on hienoa esimerkkiä.

Virkakautensa alla ja aikana presidentti Niinistö on pitänyt esillä esimerkiksi nuorten syrjäytymiseen liittyviä teemoja. Jalkapallo onkin Niinistön mukaan hyvä väline myös yhteenkuuluvuuden vahvistamiseen.

– Se on erinomainen työkalu, koska jalkapallon kieli on universaali. Kun tuossa pääkaupunkiseudullakin tulee kierrettyä ja silloin tällöin silmäiltyä vähän kenttiäkin, siellä on paljon maahanmuuttajanuoria, Niinistö kertoo.

Paikalla EM-kisoissa, jos aikataulu mahdollistaa

Käynnissä olevat EM-karsinnat ovat vielä pahasti kesken, ja kisapaikan osalta jäät on yhä pidettävä hatussa.

Mikäli Suomi kuitenkin pelaa ensi kesänä Euroopan-mestaruuskisoissa, Niinistö lupaa olla paikalla, mikäli presidentin aikataulut sen suinkin mahdollistavat.

Kaiken onnistuessa Suomen jalkapallomaajoukkue pelaa siis ensi kesänä ikimuistoisia otteluita presidentin valvovan silmäparin alla – vaan mikä on Niinistön itsensä paras jalkapallomuisto?

– Nyt taitaa olla niin, että se on vasta tulossa, presidentti virnistää.

Artikkelikuva: Arno Hämäläinen

The post Byyrin erikoishaastattelussa Sauli Niinistö: Presidentti ylistää Pohjoiskaarretta ja nostaa esille yllättävän suomalaisnimen: ”Hän on värikäs pelaaja” appeared first on Byyri.

Jalkapallo antanut oppeja virtuaaliviheriöille

Jyväskylässä syntyneen ja koko ikänsä asuneen Markus Moilasen elämään jalkapallo on kuulunut aina. Moilanen pelasi Jyväskylän Nousussa ja JJK:ssa jalkapalloa 14-vuotiaaksi asti, mutta viime vuosina MakezCR:n aika on kulunut FIFA-pelisarjan parissa. Oikealla nurmella vietetyistä vuosista on ollut hyötyä myös virtuaaliviheriöllä.

– Oikean futiksen pelin kulun sekä taktiikoiden ymmärtämisestä on ollut hyötyä, koska FIFA on tehty mukailemaan mahdollisimman paljon oikeaa futista. Taktiikat toimivat jokseenkin samaan tyyliin ja osa pelaajista perehtyykin vastustajien taktiikoihin ja pelityyleihin, vaikka ehdottomasti suurin osa lähtee pelaamaan omilla vahvuuksillaan välittämättä vastustajasta sen suuremmin, Moilanen avaa.

– Hyvät pelaajat pystyvät kuitenkin mukauttamaan pelityyliään vastustajan pelitavan mukaan ja hankkimaan edun sitä kautta, Moilanen jatkaa.

Ensimmäisen kerran Moilanen tutustui FIFA-pelisarjaan pienenä nassikkana vuoden 2005 versiolla, ja vuosien jälkeen peliin laitetut tunnit alkoivat kantaa hedelmää. Mieleen hiipi ajatus siitä, että tämä kortti kannattaa katsoa loppuun asti.

– Tällä hetkellä FIFAn pelaaminen on täysipäiväinen työ. Päivittäiset pelitunnit vaihtelevat paljon ja yleensä tunteja kertyy huomattavasti enemmän viikonloppuisin, koska vain silloin pelataan Weekend League –pelimuotoa ja karsintoja. Arkipäivinä tunteja tulee 2-6 per päivä, mutta viikonloppuisin pelin parissa saattaa vierähtää yli kymmenen tuntia päivässä, Moilanen kertoo.

Kovassa nousussa olevassa e-urheilussa FIFA ei kuulu helpoimpiin peleihin ansaita rahaa – ainakaan turnauksia pelaamalla. Siinä missä Dota 2, Counter-Strike: Global Offensive ja League of Legends dominoivat palkintorahojen suuruudessa, löytyy uusin FIFA-peli vasta sijalta 42. Ja vaikka mukaan laskettaisiin pelin aiemmat versiot, ei palkintorahojen määrässä päästäisi edes kymmenen parhaan joukkoon. Moilanen tiedostaa tämänhetkisen tilanteen, mutta on luonut itselleen selkeän varasuunnitelman.

– Jos FIFA-ura ei kanna odotusten mukaisesti, niin lähden opiskelemaan liiketaloutta joko suomeksi tai englanniksi, Moilanen sanoo päättäväisesti.

Hollantilaista Team Bundledia edustavan Moilasen piti aikoinaan luoda tunnus PlayStationille, ja kun Makez oli varattu, lisättiin perään Moilasen suosikkipelaajan, Cristiano Ronaldon, nimikirjaimet – tästä nimi MakezCr. Kuva: Team Bundled

Moilasen unelmajoukkueesta ei suomalaisia löydy, mutta Suomen edustaminen on kunnia-asia

Parhaillaan Moilanen valmistautuu edustamaan Suomea yhdessä Eemeli ”Snipguy” Simpasen kanssa Lontoossa ensi viikonloppuna pelattavaan 20 maan kutsuturnaukseen, FIFA eNations Cupiin.

Ensimmäistä kertaa järjestettävässä turnauksessa kisaa Suomen lisäksi 19 muuta maata 100 000 dollarin palkintorahoista sekä EA Sportsin Global Series -pisteistä. Global Series -rankingin parhaat pelaajat pääsevät muun muassa elokuussa järjestettäviin MM-kisoihin muiden palkintojen lisäksi. Valmistautuminen kuulostaa osittain samankaltaiselta kuin futiksenkin puolella.

– Treenileirejä on ollut, ja sitten on treenattu myös keskenään sekä kotoa käsin. Turnauksessa pelataan niin 1v1- kuin myös 2v2 -otteluita, ja Eemelin kanssa panostamme erityisesti 2v2-matseihin, joissa pyrimme haastamaan maailman huiput toden teolla, Moilanen lupaa.

Mutta miksi Suomella, ja muilla mailla, on vain kaksi edustajaa kymmenen tai yhdentoista sijasta? Eikö pelit olisi realistisempia, kun vastassa olisi täysi yksitoistikko?

– Isommat pelaajamäärät loisivat logistisen painajaisen. Satojen pelaajien ja taustajoukkojen lennättäminen paikan päälle turnauksiin olisi iso haaste, vaikka pelit voisivatkin olla täysillä kentällisillä melko hauskoja, Moilanen pohtii.

eNations cupissa pelataan vapaasti luotavilla joukkueilla, jotta lähtökohdat otteluihin olisivat mahdollisimman tasaiset. Moilasen unelmatiimistä ei suomalaisia ainakaan toistaiseksi löydy, mutta Suomen edustaminen on FIFA-taiturille kunnia-asia.

– On suuri kunnia päästä edustamaan Suomea maailmalle ja haastamaan pelin huiput, kuten Englannin, heti alkulohkossa. Vaikka unelmatiimiin tekisi mieli ottaa suomalaisväriä mukaan, pakko se on kuitenkin valita pelissä vahvimmat pelaajat, joita on tottunut käyttämään.

Kävi Lontoossa ja FIFA-uran kannalta lopulta miten päin tahansa, ei Moilanen kadu päivääkään peliin upotettuja tunteja.

– FIFA on antanut vuosien varrella paljon hyviä hetkiä, kavereita ja kontakteja. Englanninkielen taitoni on parantunut roimasti ja ennen kaikkea olen oppinut käsittelemään pettymyksiä paljon paremmin, Moilanen summaa.

Lopuksi on pakko kysyä pari vinkkiä aloittelevalle FIFA-pelaajalle.

– Hyvistä hermoista on yllättävän paljon hyötyä. Alussa olisi hyvä sisäistää pelin mekaniikat (laukominen, syöttäminen, taklaaminen jne.) sekä löytää itselle sopiva taktiikka. Harjoittelemiseen voi käyttää apuna pelistä löytyviä taitopelejä (skill games) sekä treenikenttää (practice arena), Moilanen päättää.

Artikkelikuva – Janne Maljanen

The post Jyväskyläläinen Markus ’’MakezCR’’ Moilanen tienaa pelaamalla elantonsa – ja valmistautuu kohtaamaan Suomen paidassa maailman huiput appeared first on Byyri.

Cupin perinteet

Alkuperäinen Suomen Cup perustettiin vuonna 1955. Formaatti kopioitiin Englannin FA Cupista, joka on maailman vanhin jalkapallokilpailu. Turnausmuoto on yksinkertaisuudessaan kaunis: kaikki Suomen joukkueet saavat osallistua cupiin, pelit pelataan knock-out-periaatteella ja turnaus etenee hitaasti koko kauden ajan. Vuoden 2016 talvella tehtiin kuitenkin nippu uudistuksia, jotka mullistivat turnausmuodon ja romahduttivat sen arvostuksen.

Cupiin otettiin mukaan lohkovaihe, johon on erillinen karsinta, johon Kakkosen ja sitä alempien sarjojen joukkueet osallistuvat. Karsinta alkaa aiemman vuoden kesällä, lohkovaihe pelataan talvella ja pudotuspelit keväällä. Turnauksen voittaja saa paikan seuraavan vuoden Eurooppa-liigassa. Uudistuksessa mukailtiin Ruotsin Svenska cupenin mallia, jossa lohkovaiheen mukaanotto on ollut onnistunut.

Osallistujamäärän romahdus

Suomen Cupin arvostus oli ollut laskussa vuodesta 2006, jolloin cup oli haalinut peräti 368 osallistujajoukkuetta. Uudistus tehtiin kunnioittamaan liigaseurojen toiveita. Koska Veikkausliigassa pelataan kolminkertainen sarja ja kausi on verrattain lyhyt, otteluohjelma on joukkueille raskas. Cup-ottelut nähtiin osittain “ylimääräisenä” rasitteena, etenkin kun liigajoukkueet tulivat mukaan alkukesästä, jolloin pelejä muutenkin on paljon. Esimerkiksi vuosina 2005, 2007 ja 2008 IFK Mariehamn jättäytyi cupista kokonaan pois, koska se “olisi maksanut heille liikaa”.

Alun perin cup-uudistuksen idea oli ainakin osaltaan siirtää pelejä pois keskikesän otteluruuhkasta. Vanha systeemi kuormitti liigajoukkueita, jotka joutuivat pahimman otteluruuhkan keskellä pelaamaan vielä cupin ottelut päälle.

Kun uutta Suomen Cupia suunniteltiin, neuvottelupöydässä kuunneltiin ilmeisesti pelkästään Veikkausliiga-seuroja. Cup on toteutettu täysin liigaseurojen ehdoilla, eikä suurinta osaa osallistujista eli alasarjajoukkueita ole ajateltu ollenkaan.

Alasarjajoukkueelle tulee uudessa formaatissa huomattava määrä lisää pelejä, etenkin jos se jollain ihmeen kaupalla sattuu selviämään lohkovaiheeseen. Lohkovaihe käytännössä varmistaa sen, ettei cupissa tule yllätyksiä, koska yksittäisten pelien sijaan useampi kohtaaminen huventaa mahdollisuudet haastaa ketään ylempänä pelaavaa joukkuetta olemattomiin.

On myös perin mahdoton yhtälö alasarjajoukkueen budjetille kiertää ympäri maakuntia ottamassa turpiin jokaiselta muulta lohkon joukkueelta ennen varsinaisen kauden alkua, mahdollisesti vielä siipirikkoisella joukkueella. Cupin lohkovaihe pelataan jo vuoden alussa talvella, jolloin harvalla alasarjaseuralla on edes valmista joukkuetta puhumattakaan valmiista pelitavasta tai kuntopohjasta. Lohkovaiheen jälkeen ainoastaan laadukkaimmalla materiaalilla varustetut joukkueet ovat mukana.

On myös cup-kilpailun hengen vastaista pelata karsinta, lohkovaihe ja pudotuspelit, koska kyseessä ei ole mikään Mestareiden liiga, jossa jokaisella seuralla on taloudelliset valmiudet saada pelit pelattua. Suomen Cupista jaettavat rahasummat ovat perin naurettavia, eikä taloudellista porkkanaa osallistumiselle ole.

Koska Suomen Cupin lohkot jaetaan maantieteellisesti, ne ovat väistämättä epätasaisia ja lisäävät pahimmillaan merkityksettömien otteluiden määrää. Cupia onkin haukuttu “harjoitusturnaukseksi”, jossa pystyt pelaamaan tasurin toisensa jälkeen ja pääsemään silti jatkoon.

Romantiikkaa ja hallihöntsää

Suomen Cupin hienous ja erityinen romantiikka muodostui juuri niistä peleistä, joissa pienempi kohtasi suurempansa. Daavid vastaan Goljat -asetelma herättää kiinnostusta ja antaa jalkapallolle mahdollisuuden olla sen kaupungin, kunnan tai alueen ykköspuheenaihe ja muodostaa parhaimmillaan osan koko kotiseudun identiteetistä.

Tällaiset ottelut ovat omiaan luomaan sitä jalkapallokulttuuria, jota ruohonjuuritasolla on helpointa muodostaa.

Nykymuotoisessa Suomen Cupissa näitä otteluita ei päästä pelaamaan. Ennen lohkovaihetta alasarjajoukkueiden lisäksi mukana on puoliammattilaisia Kakkosen seuroja, jotka ovat boikotoineet cupia kovasanaisesti. Heille nykyinen cup-formaatti tuottaa eniten ylimääräisiä pelejä, jotka mahdollisesti pakottavat pitkiin pelimatkoihin kohtaamaan alasarjajoukkueita. Niiden jälkeen edessä saattaa olla vielä lohkovaihe, jossa jatkoon pääsyn mahdollisuudet ovat olemattomat.

Koko Suomen cup?

Numerot eivät valehtele: cupin osallistujamäärät ovat pudonneet huippuvuoden 368:sta (2006) vain 65 joukkueeseen (2018). Alasarjajoukkueille cup alkaa kesän lopulla, jolloin joukkueet pelaavat kauden tärkeimpiä pelejä ratkoessaan nousuja ja putoamisia. Liigajoukkueille cup alkaa taas tammikuussa, jolloin suurin osa joukkueista vasta valmistautuu kauteen.

Koska uudessa turnausmuodossa cup on pelattu loppuun ennen kuin Veikkausliiga on kunnolla edes ehtinyt alkaa, Suomen Cupista on tullut entisen Liigacupin kaltainen kauteen valmistava turnaus, johon osallistuu vain kourallinen seuroja. Niistä kaikilla ei ole edes valmista joukkuetta tulevalle kaudelle johtuen cupin aloitusajankohdasta juuri siirtoikkunan avautuessa. On erikoista, että tästä harjoitteluturnauksen piirteet täyttävästä kilpailusta saa europaikan.

Nimi Suomen Cup viittaa koko Suomen cupiin, mutta tosiasiassa siitä on tullut vain kotimaan isoimpien kymmenkunnan seuran turnaus, joten on harhaanjohtavaa käyttää turnauksesta tätä nimeä. Vanhaa Liigacupia, joka lopetettiin Suomen Cupin uudistamisen tieltä, oli aikoinaan kritisoitu hallihöntsäturnaukseksi, eikä tarvitse vetää monimutkaisia johtopäätöksiä nähdäkseen samoja elementtejä tässä uudessa Suomen Cupissa.

Kullattuja muistoja

Vuonna 2006, kun cupin suosio oli huipussaan, osa liigajoukkueista tuli mukaan jo cupin 4. kierroksella, mikä takasi osalle suomalaisista alasarjajoukkueista ikimuistoisia otteluita. Hyvä esimerkki oli Orimattilan Petojen ja HJK:n kohtaaminen vuonna 2005. Pelasin itse Pedoissa vuosina 2012-2014. Kohtasimme vuoden 2013 helmikuussa cupissa silloin Ykkösessä pelanneen Atlantis FC:n, jota ennen olimme pudottaneet Lahden Reippaan. Nämä kaksi peliä ovat alasarjaurani merkittävimmät ja ikimuistoisimmat ottelut.

Vanha Suomen Cup -formaatti ei palvellut ylemmillä sarjatasoilla pelaavia joukkueita, mutta se teki Suomen Cupista juuri sen, mitä Suomen Cupin pitäisi olla: koko Suomen cup. Palloliitossa on tehty vanhan Liigacupin ja Suomen Cupin väliltä kaikkia ärsyttävä kompromissi, joka ei palvele ketään ja on vienyt arvostuksen Suomen vanhimmalta jalkapallon cup-kilpailulta.

Suomen Cup tulisi palauttaa vanhaan formaattiinsa, jossa pelataan vain merkityksellisiä otteluita.

The post Kolumni: Suomen Cupin maine on palautettava appeared first on Byyri.

Tappio on elokuvissa aina voiton siemen. Klassikkopätkässä The Karate Kid Ralph Macchion esittämä Daniel LaRusso saa aluksi köniinsä, mutta voittaa kiusaajansa karateturnauksessa. 8 Milen Bunny Rabbit (Marshall Mathers) jäätyy alussa kesken rap battlen, mutta moninaisten käänteiden jälkeen murskaa vastustajansa ja saa havittelemansa palkinnon.

Elokuvat ovat elokuvia, mutta voisiko tarina tulla todeksi liikemies Ari Lahdelle? Vuonna 2012 Lahti hävisi Palloliiton puheenjohtajavaalit noin parilla kymmenellä äänellä Pertti Alajalle. Palloliiton johtamisen sijaan hän sai keskittyä Icecapital-rahoituskonserniinsa sekä omistamaansa Kuopion Palloseuraan. Vuodet ovat vierineet ja Alaja poistunut keskuudestamme – voisiko vuosi 2018 olla Ari Lahti -elokuvan sankariosuus?

”Tarvitsemme lisää rahaa”

Puheenjohtajavaalien kolmesta ehdokkaasta Ari Lahden tausta jalkapallopäätöksenteossa on selvästi vankin. Ansioluettelossa on neljä vuotta Veikkausliigaa hallinnoivan Jalkapalloliiga ry:n puheenjohtajana sekä yli kymmenen vuotta sen hallituksen jäsenenä.

Aivan oma lukunsa on Lahden toiminta pitkäaikaisessa kotikaupungissaan Kuopiossa. Kun 1990-luvun lopulla KuPS oli lähes konkurssin partaalla, Lahti tuli hätiin. Vuodesta 2006 hän on ollut seuran ylivoimaisesti suurin omistaja. Suoraan ilmaistuna Lahti on kaatanut seuran kassaan rahaa, jotta Savon perukoilla on pärjätty.

On päivänselvää, että investointipankkiirin vahvuuksiin lukeutuvat elinkeinoelämän tuntemus ja laajat bisnesmaailman kontaktit. Myös Lahden tärkeimmistä vaaliteemoista moni liittyy rahaan. Lajin piiriin on hänen mukaansa saatava lisää pääomaa – kunhan resurssit menevät kenttätyöhön, eivät ”tsaarinaikaiseen” hallintoon.

”Tarvitsemme lisää rahaa”, Lahti toteaa painokkaasti ja huokaa.

”Montako pääsponsoria liiton alaisilla joukkueilla ja sarjoilla on? Miesten A-maajoukkueella on muutama, mutta nekin summat ovat ihan surkeita. Olemme tehneet jotain väärin.”

Pitkällä tähtäimellä kulmakiveksi muodostuu Lahden mukaan menestys kentällä. Miesten A-maajoukkueen lopputurnauspaikka toisi miljoonia euroja, ”yhtään naisten futista väheksymättä”.

Lahti haluaisi lähteä rakentamaan arvokisatavoitteen ympärille tarinaa, jonka avulla lajin pariin saataisiin lisäresursseja. Tavoitteena on luoda projekti elinkeinoelämän ja Palloliiton välille.

”Meidän on pakko päästä lopputurnaukseen miesten A-maajoukkueen kanssa. Tarina on nähty lentopallossa, koripallossa ja jääkiekossa. Meillä on selässä apina, jota emme ole saaneet pudotettua”, Lahti miettii.

Sisäpiiritietoa ja kannattajapäiviä

Lahden mukaan suomalaisen kannattajakulttuurin tila on kahtalainen. Hänen mukaansa toiminta on elpymässä, ja esimerkiksi HIFK:n tippuminen suorastaan harmittaa Lahtea – Stadin derbyt kun toivat Veikkausliigaan piristysruiskeen mahtavaa kannattajakulttuuria. Suunta on Lahden mukaan oikea myös muualla Suomessa.

”Se, mitä en ymmärrä, on väkivalta. En oikein ymmärrä edes motiiveja taustalla. Se on mielestäni todella vastenmielistä.”

”Jääkiekossa on väkivaltaa kaukalossa paljon, ja se on kielteistä lajille. Jalkapallossa meillä ei kentällä sitä juurikaan ole, joten on tosi ikävää, että se alkaa katsomoissa.”

Lahti korostaa, että jalkapallon pitää olla elämys kaikille, ei vain pelaajille ja seuraomistajille. Palloliitto voikin edistää kannattajatoimintaa hänen mukaansa usealla tavalla. Kyseeseen voivat tulla etenkin SMJK:lle tarjotut palvelut ja sisäpiiritiedot, mutta myös vaikkapa seurajoukkueiden kannattajien ”kannattajapäivät”, joissa kokoonnuttaisiin keskustelemaan asioista.

Myöskään norjalaistyyppistä sallitun pyrotekniikan kokeilua Lahti ei tyrmää.

”Sikäli, kun kokeilu ei vaaranna yhteistä turvallisuutta, en näe mitään syytä, miksei sitä voisi valvotussa ympäristössä kokeilla. Kun se on turvallista, mielestäni se on tietynlaista tunteen ilmaisua”, Lahti pohtii.

Yksi Lahden konkreettisista vaalilupauksista onkin seurata ensimmäisen A-maaottelun ensimmäinen puoliaika fanien seassa.

”Olen liigan puheenjohtajana tietysti ollut paljon aitioissa, mutta se on jotenkin niin saatanan kaukana siitä tunnelmasta.”

Onko vastakkainasettelun aika ohi?

Lahti sanoo olevansa henkisesti asennoitunut siten, että on valmis olemaan puheenjohtajana myös nyt valittavaa kaksivuotista seuraavan nelivuotiskauden. Muiden ehdokkaiden tavoin Ari Lahti lupaa, että kertoo ketä äänestää, mikäli FIFAn puheenjohtajavaalit järjestetään hänen puheenjohtajuuskautensa aikana.

Avoimuus ja organisaatiouudistukset kuuluvat muutenkin Lahden tavoitteisiin. Muun muassa Seurojen Palloliittoa sekä piirejä koskevia uudistuksia hän tervehtii ilolla.

”Organisaatiota ollaan nyt saamassa tsaarinajalta kuntoon. Seuralla, jolla ei ole ollut yhtään lisenssipelaajaa, on ollut äänestyksissä yhtä paljon valtaa kuin vaikka HJK:lla, mikä on ihan absurdi juttu.”

Yllä oleva sitaatti vihjaa kuitenkin myös siitä, miksi Ari Lahti herättää monessa toimijassa vastareaktioita – ja kenties toimii pienenä osaselityksenä sille, miksei vuonna 2012 voittoa irronnut.

Ari Lahti on profiloitunut ennen kaikkea huippufutiksen puolustajana. Lahti tuntee bisnesmiesten lisäksi Veikkausliiga-seurakentän läpikotaisin, mutta suomalainen jalkapallo ei rajoitu sebastiansorsiin tai edes kallemultasiin.

Äänestyspäätöksiä tehdessään vastahakoisimmin Lahteen suhtautuvat mitä todennäköisimmin etenkin junioriseurojen edustajat.

Lahden mukaan futiksen pariin tulevan rahan ei pitäisi ajatella olevan keneltäkään pois.

”Yksikään seura ei ole saari, vaan kaikki ovat samassa ekosysteemissä. Jos saamme lisää rahaa, se valuu eri puolille. Jos HJK saa menestystä ja rahaa, se näkyy harrastajakunnassa niin HJK:ssa kuin KäPassakin. Lisäresurssit valuvat kaikille alas asti, kunhan pidetään huolta, ettei hallinnossa ole läskikerrosta, joka vie rahan vääriin suuntiin. ”

Palloliiton lauantainen puheenjohtajavaali näyttää jossain määrin, onko junioriseurojen ja huippufutiksen pitkään jatkunut vastakkainasettelu ohi. Mikäli äänestäjäkunnan vastaus on myöntävä, voi vuoden 2012 vaaleista alkanut Ari Lahti -elokuva saada onnellisen lopun – ja maaotteluiden VIP-aitio yhden silmäparin vähemmän, ainakin yhden puoliajan ajaksi.

Kuva: Alec Neihum

The post Ari Lahti: ”Meidän on pakko päästä lopputurnaukseen” appeared first on Byyri.

Jalkapalloileva akateemikko. San Siron ihme. Liikejohdon konsultti. Mika Aaltosen tuntee moni suomalainen futisfani, mutta mitä annettavaa hänellä olisi Suomen Palloliiton johdolle?

Laaja jalkapallotausta

Aaltonen palloili koko lapsuutensa ja nuoruutensa Turun Palloseurassa. Pitkä TPS-ura huipentui lopulta UEFA Cupissa voittoon Internazionalesta San Sirolla 1987. Ottelun voittomaalista alkoikin hänen kansainvälinen pelaajauransa. Pelit päättyivät kuitenkin jo 28-vuotiaana Tampereen TPV:ssä, ja Aaltonen palasi jo uran aikana alkaneiden yliopisto-opintojen pariin.

Vaikka aktiiviurasta on jo aikaa, Aaltonen elää ja hengittää jalkapalloa myös vuonna 2018. Vapaa-aika kuluu nykyisin HJK:n junioreissa pelaavan pojan treeneissä ja peleissä. Viime vuoden huippuhetkekseen jalkapallon parissa hän toteaakin hetkeäkään empimättä poikansa maalin kansainvälisten seurajoukkueiden turnauksessa Tanskassa ja jopa esittelee sen videoklippinä kännykästään.

Maali on kieltämättä komea – ja mikä parasta, lähes identtinen kuin isä Aaltosen maali San Sirolla 1987.

Kohti uutta jalkapallokulttuuria

Sitten asiaan. Mitä hyötyä entisestä jalkapalloammattilaisesta ja nykyisestä liikejohdon konsultista, kauppatieteiden tohtori Mika Aaltosesta olisi Suomen Palloliiton johdossa?

Aaltonen on hyvin perillä suomalaisesta jalkapallokulttuurista ja siitä osana suomalaista yhteiskuntaa sekä näkee maan tavoissa paljon kehitettävää. Aaltonen myöntää, että hänen ihailemansa eurooppalaisen futiskulttuurin tavoittamiseen Suomessa on vielä todella pitkä matka.

Italialainen jalkapallokulttuuri on erityisen lähellä Aaltosen sydäntä, ja juuri italialainen sekä englantilainen tapa seurata jalkapalloa ja keskustella siitä olisi hänen mukaansa hieno tavoite Suomessakin.

“Suomi on viimeinen Euroopan maa, jossa ei ole tällaista jalkapallokulttuuria”, Aaltonen linjaa.

Aaltonen korostaa koko jalkapalloyhteisön yhteistyötä ottelutapahtumia suunniteltaessa ja olisi valmis rakentamaan avoimempaa keskustelukulttuuria eri osapuolten välille.

“Kannattajien ottaminen mukaan ottelutapahtumien suunnitteluun voisi olla hyvinkin suomalainen tapa hoitaa asioita.”

Esimerkiksi Norjassa kokeillut “lailliset pyrot” saavat Aaltosen kannatuksen, kun lähtökohtana on nimenomaan yhteistyö jalkapalloyhteisön eri tahojen välillä.

“Kun asioista keskustellaan, myös tapa toimia muuttuu.”

Myös viime aikoina esimerkiksi Stadin derbyjen yhteydessä esiintyneet orastavat lieveilmiöt kuuluvat Aaltosen mukaan asiaan matkalla kohti jalkapalloyhteiskuntaa.

“Jos on sydämellään mukana, välillä voi tulla myös ylilyöntejä”, toteaa Aaltonen kannattajakulttuurin vähittäisestä murroksesta.

Rehellisyyden nimeen

Aaltosen vision ja vaalikampanjan voisi tiivistää hänen tavoitteeseensa saada jalkapallo entistä isommaksi osaksi avointa ja keskustelevaa yhteiskuntaa. Aaltonen muuttaisi Suomen Palloliittoa ennen kaikkea koko jalkapallokansan yhteisöksi: esimerkiksi fanien kritisoimasta hyväveli-verkoston ja salailukulttuurin vaikutelmasta pitäisi pyrkiä eroon.

Filosofiaa riittää niin paljon, että jatkokysymyksiä herää väistämättäkin. Kansanomaisen ytimekkäitä vastauksia häneltä on kuitenkin turha odottaa. Mika Aaltonen on ensisijaisesti isoja linjoja vetävä ajattelija, ei konkretiaa tykittävä duunari.

Mika Aaltonen on työssään tulevaisuuden visionäärinä tottunut ajattelemaan isoissa mittakaavoissa ja pitkillä aikaväleillä. Eurooppalaisen jalkapallokulttuurin tuominen Suomeen käynnistyy Aaltosen mukaan vuosia vievän projektin avulla, läpinäkyvyyttä edistämällä ja puhetapojen muutoksen kautta.

Tulevaisuudentutkijalla ei ole tarjottavanaan yksinkertaisia ja populistisia vaalilupauksia, vaan hänen kaksi pääteemaansa ovat jalkapallon nostaminen keskeisemmäksi osaksi yhteiskunnan arkea (vaalislogan “Enemmän kuin jalkapalloa”) sekä avoimen keskustelukulttuurin tuominen Suomen Palloliittoon. Muiden puheenjohtajaehdokkaiden tavoin myös Aaltonen lupaa, että puheenjohtajana kertoisi, ketä äänestäisi FIFA:n puheenjohtajavaaleissa.

Aaltosen puheenjohtajakaudella Palloliitossa otettaisiin tavoitteeksi myös jalkapallokeskustelun “intellektuaalisen tason” nostaminen, mitä ikinä se tulisikaan käytännössä tarkoittamaan.

Onko Palloliitto valmis korjausliikkeeseen?

Miten niin Thomas Lockea kuin Kalevalaakin mielellään siteeraava tohtori lopulta saisi suomalaisen jalkapallokulttuurin uuteen ja pysyvään nousuun?

Suurten kokonaisuuksien hahmottaminen ja valmius itsekritiikkiin ovat kenties Mika Aaltosen suurimmat vahvuudet puheenjohtajakilvassa. Samalla kuitenkin arkipäivän pienten, mutta sitäkin tärkeämpien asioiden hoito saattaa jäädä sivummalle. Aaltosesta ei meinaa saada mitään konkreettista irti, kun lähes kaikkea suunnitellaan pitkällä aikavälillä koko 5.5-miljoonaisen yhteiskunnan tasolla.

Futislegendalla on suuri visio ja paljon puheita, mutta kuka olisi valmis kuuntelemaan? Onko suunnitelma sittenkään aukoton? Ja ennen kaikkea, haluavatko Palloliiton päättäjät muutosta?

Aaltonen on ennen kaikkea mietiskelevä ja realistinen idealisti, joka tietää, että isot muutokset eivät tapahdu käden käänteessä. Jos Mika Aaltonen valitaan puheenjohtajaksi, on luvassa lockemaisesti “läpinäkyvyyttä, rehellisyyttä ja oikeudenmukaisuutta” – ei taloudellisia pikavoittoja.

Kuva: Jetro Valtonen

The post Mika Aaltonen ei lupaa pikavoittoja appeared first on Byyri.

Palloliiton puheenjohtajakilpailussa on mukana yksi ehdokas, jonka tunnistavat suomalaiset vauvasta vaariin. Ville Niinistö pyrkii jalkapalloa koskevaan päätöksentekoon suoraan maamme politiikan eturivistä. Ansioluettelo on vaikuttava – vuosia kansanedustajana, ympäristöministerinä ja varsin menestyksekäs kausi vihreiden puheenjohtajana.

Samaan aikaan on selvää, että Ville Niinistö tulee kuvioihin ulkopuolelta. Hän sanoo suoraan, ettei taustaa futispäätöksenteossa ole. Tämä on hänen mukaansa kuitenkin vahvuus.

”Palloliitto näyttäytyy ulospäin 60-vuotiaiden miesten vanhanaikaiselta byrokraattiselta linnakkeelta, jossa sovitaan asioita, mutta kukaan ei tiedä miksi ja miten. Tarvitaan muutosjohtajaa, joka tuo Palloliiton organisaation ja viestinnän nykyaikaan”, Niinistö linjaa.

Esikuvana Mauricio Pochettino

Monessa liemessä keitetty taitava poliitikko lienee ehdokkaista selvästi tunnetuin – muttei missään nimessä jalkapallokentiltä. Kaarinan Poikien kasvatti pelasi A-juniori-ikäiseksi asti hyökkääjänä kovin tavoittein, mutta joutui lopettamaan polvivammojen takia.

”Olen innossani siitä, että kasvattiseurani KaaPo pääsi takaisin Kakkoseen. Toinen kova oli se, että TPS nousi takaisin pääsarjaan – kuuntelin viimeisen pelin radiosta. Se oli aika dramaattinen matsi, siinä oli fanikulttuuriakin läsnä”, Niinistö hehkuttaa futisvuotta 2017.

Jos kentällä Niinistö muistutti – ainakin omien sanojensa mukaan – nykypelaajista englantilaisen suosikkijoukkueensa Tottenhamin Harry Kanea, johtajaesikuvikseen hän mainitsee valmentaja Mauricio Pochettinon sekä mobiilipeliyritys Supercellin toimitusjohtaja Ilkka Paanasen. Niinistölle keskeisiä arvoja ovat avoimuus ja läpinäkyvyys, ja näitä hän lupaa myös Palloliiton puheenjohtajaksi päästessään toteuttaa.

Palloliiton ja kannattajien välinen etäisyys on ollut Niinistön mielestä ”välillä aika surullista katsottavaa”. Liiton johto ei hänen mukaansa ole selkeästikään ymmärtänyt, että futiskulttuuria on Suomessa jo nyt, vaan jopa väheksynyt sen merkitystä.

Konkreettisena esimerkkinä esille nousee Huuhkajia koskeva viestintä, jonka rajallisuutta Niinistö ihmettelee. Niinistö myös lupaa, että jos FIFAn puheenjohtajavaalit järjestetään hänen kautensa aikana, hän – toisin kuin Pertti Alaja vuonna 2015 – kertoo julkisesti, ketä äänestää.

”Lupaan avata Palloliiton viestintää ja toimintaa niin, että kannattajat, yleisöt ja media pääsevät koko ajan osalliseksi siitä, miten päätöksiä tehdään. Lupaan olla jatkuvasti ihmisten käytettävissä eli kommunikoida sosiaalisen median kautta.”

Huligaaniongelmaa on liioiteltu

Ville Niinistö ei ole Stone Islandiin aktiivisesti pukeutuva kannattajapiirien julkimo. Mikäli hänet valitaan puheenjohtajaksi, tullee hän kuitenkin tutuksi myös faneille katsomoissa – Niinistön mukaan puheenjohtajan velvollisuus kun on olla kentän laidalla ”vähintään yhtä usein kuin VIP-katsomossa”.

Lisäksi Niinistö haluaa virallistaa Palloliiton ja kannattajien välisiä yhteyksiä.

”Puheenjohtajakauteni pitäisi sisällään säännöllisiä virallisia tapaamisia, joissa Palloliitto sekä kannattajaryhmien – etenkin SMJK:n – edustajat keskustelisivat asioista keskenään.”

Mahdollisesta huligaaniongelmasta kysyttäessä Niinistö ei sorru hysteerisyyteen.

”Sitä on kyllä aika paljon liioiteltu. Olen itse ollut kymmenen kertaa Tottenhamin ja Arsenalin paikallispelissä sekä muun muassa Ateenan derbyssä, ja sielläkin ongelmat olivat rajallisia. Siitä ei kannata olla huolissaan, että meillä on ollut Helsingissä hieno derby HJK:n ja HIFK:n välillä. Sellaista suomalainen futis tarvitsee”, Niinistö kehuu.

”Ainoa asia, mistä olen jonkun verran huolestunut, on se, jos rasismi ja fasismi yrittävät löytää esiintulokanavan jalkapallokatsomoiden kautta. Siitä kannattaa olla jonkin verran huolestunut.”

Ville Niinistön vihreys tuskin peittyisi Palloliiton puheenjohtajanakaan. Feministiksi itsensä määritellyt Niinistö haluaa ajaa tasa-arvoa myös jalkapallokentille, ja mainitsee halunsa edistää juuri tyttö- ja naispelaajien asemaa. Niinistö näkee mahdollisuuksia myös maahanmuuttajien integroimisessa jalkapallon avulla.

Huippupoliitikon taustasta olisi taatusti hyötyä. Niinistö myöntää, ettei tunne keskeisimpiä ulkomaisia futispäättäjiä, mutta uskoo voivansa osoittaa esimerkiksi suomalaisille kuntapäättäjille sen, että futikseen laitetut rahat voivat ehkäistä nuorten syrjäytymistä tehokkaasti.

”Islannin nousun taustallahan ei ollut jalkapalloliiton panostus, vaan yhteiskunnan panostus. Siellä päätettiin panostaa siihen, että nuorille annetaan yksi maksuton harrastus. Tuli lisää kenttiä ja olosuhteet laitettiin kuntoon. Samaan aikaan liitto panosti valmennukseen. Meillä olisi mahdollista tehdä nämä molemmat.”

Avoimuuden ohella yksi Niinistön keskeisistä teemoista onkin valmentajien tukeminen. Valmennuskurssien tulisi Niinistön mukaan olla halvempia. Lisäksi data-analyysiä pitäisi hyödyntää systemaattisemmin.

Vain sulka hattuun?

Niinistön mukaan pätkäpuheenjohtajuuskauden kaksi vuotta ovat näytön paikka, jossa Palloliiton rakenneuudistus viedään läpi, rahaa saadaan hallinnosta valmennuksen tukeen ja viestintää modernisoidaan. Niinistö on valmis ottamaan vetovastuun myös seuraavasta neljän vuoden kaudesta.

”Mitään hokkus pokkus -temppuja ei ole. En voi luvata, että Huuhkajat on kahden vuoden päästä maailman huipulla. Jos uudistukset kuitenkin saadaan läpi, viidessä vuodessa edellytykset päästä arvokisoihin ovat pysyvästi korkeammalla tasolla.”

Päämäärien oikeansuuntaisuutta tuskin kiistää moni. Suurimpana kysymyksenä Ville Niinistön kohdallaan on kuitenkin pidetty sitä, onko hän ihan oikeasti futismies.

Miksei CV:ssä ole jälkeäkään paikoista suoraan jalkapalloon liittyvässä päätöksenteossa? Onko mahdollista, että Ville Niinistö olisi Palloliiton puheenjohtajana vain hakemassa merkintää ansioluetteloonsa?

Kokemukset eturivin poliitikosta Palloliiton puheenjohtajana eivät ole pelkästään lämpimiä. Niinistön sedän, presidentti Sauli Niinistön taannoista puheenjohtajuuskautta ei muistella kaikissa piireissä erityisen hyvällä. Riittävätkö intohimo ja aika välillä kunniattomaankin raadantaan, vai onko mahdollista, että oma poliittinen ura menee etusijalle?

”Olen tottunut tekemään paljon töitä. Voin hyvin käyttää pari päivää viikossa, viikonloput huomioiden”, Niinistö toteaa.

”Kohdallani moni on miettinyt sitä, olenko tosissani, vai onko poliitikko vain hakemassa uutta sulkaa hattuun. Voin sanoa, että olen tosi innostunut. Politiikassa olen nyt enemmän tukevassa roolissa, tämä on iso projektini tulevaisuudelle.”

Kuva: Alec Neihum

The post Ville Niinistö – eturivin poliitikko Palloliiton johtoon? appeared first on Byyri.