Yllä olevan lauseen ääneen lausumisesta olisi vielä kaksi vuotta sitten naurettu jonnekin Tynesideä huomattavasi pahempaan paikkaan. Nyt Newcastle United ei kuitenkaan ole vain maailman rikkain seura, vaan sen uuden omistajan varallisuus on itse asiassa suurempi kuin kaikkien 19 muun valioliigaseuran omistajien omaisuus yhteensä – vaikka kaikkien muiden omaisuus kerrottaisiin kolmella.

Seurasta 80% ostanut Saudi-Arabian valtiollinen sijoitusrahasto PIF (Public Investment Fund) hallinnoi yli 400 miljardin euron arvoista omaisuutta. Se tarkoittaa, että rahasto voisi – jos käytämme mittarina Deloitte Football Money Leaguen virallisia arvostuksia, ja miksi emme käyttäisi – ostaa maailman 20 rikkainta jalkapalloseuraa käyttämällä siihen vain 7% varoistaan.

Vielä vuonna 2019 myös Newcastle United luokiteltiin maailman 20 rikkaimman jalkapalloseuran joukkoon. Seuran arvoksi laskettiin silloin 381 miljoonaa dollaria, mikä on noin 0,08% The Magpiesin uusien omistajien omaisuudesta.

Tuskin on siis ihme, että seuran kannattajat käyttivät tilaisuuden hyväkseen juhliakseen kauppaa villisti St. James’ Parkin edustalla. Siitä, oliko juhlassa mukana enemmän intoa uusista omistajista vai helpotusta 14 vuotta seuran omistaneen Mike Ashleyn lähdöstä, voidaan väitellä. 

Kuten paikka, jo ennen saudiarabialaisten vallankaappausta, maailman 20 rikkaimman jalkapalloseuran joukossa osoittaa, Newcastle on millä tahansa mittapuulla suuri ja perinteikäs seura. Historiallisesti kyseessä on yhdeksänneksi eniten pokaaleja voittanut englantilaisseura. Niin ikään kannattajamäärissä mitattuna Newcastle United on Englannin kymmenen suurimman seuran joukossa.

Newcastlen fanit eivät hylänneet seuraa edes silloin, kun se Ashleyn alaisuudessa putosi toistamiseen Valioliigasta. Seuralla, itse asiassa, oli kaudella 2016–2017 suurimmat katsojaluvut Englannin toiseksi ylimmällä sarjatasolla 67 vuoteen. Newcastlen katsojakeskiarvo, huolimatta siitä, että joukkue pelasi periaatteellisesti divaria, oli koko Euroopan 14. korkein.

Seurarakkaus ei siis Koillis-Englannissa hävinnyt mihinkään, vaikka fanit ovatkin useaan otteeseen viime vuosina osoittaneet vihansa Ashley kohtaan, niin sanoillaan kuin teoillaankin. Lähes päinvastoin: jos jotain Ashley on saanut aikaan, on se newcastlelaisten seurarakkauden vankistaminen, kun fanit ovat poikkeuksetta tiivistäneet ryhmiään oman seuransa puolesta ja vihattua omistajaa vastaan.

Eivätkä seuran fanit vihanneet Ashleyä edes menestyksen puutteen vuoksi. Kukaan Newcastlessa tuskin uskoi, ainakaan realistisesti, että seura pystyisi brittimiljardöörin alaisuudessa haastamaan esimerkiksi Mestarien liigan paikoista. Välinpitämättömyys, ei pokaalittomuus, oli Ashleyn suurin rikkomus omistamansa seuran tärkeintä sidosryhmää kohtaan. Omistaja riisti faneilta sen ainoan asian, mitä kannattajat kaipaavat vaikeiden aikojen yli jaksaakseen: toivon.

Newcastle Unitedin kannattajat ovat eläneet 14 vuotta harmaalla vyöhykkeellä: huiput, jos niitä on ollut ollenkaan, ovat olleet matalia ja litteitä, laaksot liian helppoja kavuta ylös. Seuran johtaminen, kuten sen kannattaminenkin, on ollut tunteetonta maantieajoa ilman toivoa herättävää horisonttia.

Urheilufanius tarvitsee tunteita, olivat ne sitten riemua tai surua, elääkseen. Vaikkei kukaan sitä myönnä, ovat pettymyksen tunteet yhtä tiivis osa kannattamista kuin menestyskin. Newcastle ei ole onnistunut tarjoamaan kumpaakaan sitten vuosituhannen vaihteen ja Alan Shearerin päivien.

Kukaan, Sunderlandin faneja lukuun ottamatta, on tuskin pahoillaan siitä, että Newcastle-kannattajien kolmelle vuosikymmenelle ulottunut harmaa helvetti on lopulta ohi. Englantilainen jalkapallopyramidi on parempi paikka silloin kuin Newcastlen kokoiset seurat pelaavat potentiaalinsa edellyttämällä tasolla. The Magpies kuuluu jokaisella mahdollisella tavalla jalkapallopuun yläoksille.

Mutta ei tällä tavalla.

Lähes puolitoistavuotta kulisseissa pyöritelty kauppa sai sinettinsä, kun Valioliiga näytti vihreää valoa PIF:lle yhtenä sarjan omistajista. Kävi ilmi, että ainoa liigan päättäjiä hiertänyt seikka oli Newcastlen ostajaehdokkaiden riittämätön selvitys uusien omistajien taustoista.

Valioliigaa ei suinkaan haitannut Saudi-Arabian valtion tukemat, laittomat, piraattilähetykset sarjan otteluista, tai se, että maan hallinto tuomitsee naisten oikeuksien puolustajia perusteettomasti vankilaan. Päättäjiä ei luonnollisestikaan vaivannut Saudi-Arabian hallintoa kritisoivien toisinajattelijoiden vainoaminen tai homoseksuaalien pakkokastraatio, eikä edes valtion sotarikokset tai sen hallitsijan määräämä paloittelusurma.

Ei toki. Ainoa, mikä esti kaupan toteutumisen aiemmin, oli se, ettei uusi ostajaehdokas ollut täyttänyt omia tietojaan Valioliigan kaavakkeisiin oikein – todennäköisesti johtuen siitä, ettei se olisi pystynyt täyttämään niitä tavalla, joka olisi Valioliigan toimesta hyväksytty.

Nyt Valioliiga on kuitenkin, omien sanojensa mukaan, saanut laillisesti sitovat vakuudet siitä, ettei Newcastlen uusi omistaja ole sidoksissa Saudi-Arabian valtioon, eikä maan hallinto vaikuta englantilaisseuraa koskeviin päätöksiin.

Näin huolimatta siitä, että PIF on todellisuudessa Saudi-Arabian valtiollinen sijoitusrahasto ja että rahaston puheenjohtaja toimii valtion tosiasiallinen hallitsija, kruununprinssi Mohammed bin Salman. Valioliigan päättäjät vaikuttavat kuitenkin vakuuttuneilta siitä, että rahaston puheenjohtaja bin Salman on eri henkilö kuin Saudi-Arabiaa hallitseva bin Salman. Yrittäisin tarjota teille logiikkaa ajattelun taustalla, mutta sitä ei ole.

Myös Newcastlen fanit unohtivat ihmisoikeuskysymykset sillä sekunnilla, kun saivat tietää, että heidän seurastaan on tullut virallisesti maailman rikkain jalkapalloseura.

On vaikea syyttää faneja tyytyväisyydestä siihen, että seura pääsi eroon kyltymätöntä välinpitämättömyyttä osoittaneesta omistajasta. On kuitenkin täysin eri asia juhlia avoimesti sitä, että seura on nyt öljyrahalla voideltu Saudi-vallan alainen PR-kone, kuten kannattajat valtion lippua heiluttaessaan tekivät.

Fanien reaktio on toki juuri sitä, mitä Saudi-Arabia heiltä toivoo: osoitus siitä, että urheilupesu toimii, ja että ihmiset ovat valmiita unohtamaan kaikki kyseenalaiset tekosi, jos annat heille vastineeksi leipää ja sirkushupeja. PIF on, käytännössä yhdessä yössä, tehnyt miljoonista The Magpies -faneista Saudi-Arabian puolestapuhujia. Koko kaupan lopullinen tavoite on saada ihmiset ajattelemaan Saudi-Arabiaa ja Newcastlea ennen kuin he ajattelevat Saudi-Arabiaa ja ihmisoikeusrikkomuksia. Siitä maan hallinto on valmis maksamaan paljon enemmänkin kuin 300 miljoonaa puntaa.

Olisi kuitenkin naiivia lähteä asettamaan vain Newcastlen kannattajia syntipukeiksi. Todellisuudessa fanien juhlinta osoittaa sen, millainen arvomaailma nykyjalkapallossa vallitsee, ja mitä kannattajat, seurasta riippumatta, salaisissa haaveissaan kaikkein eniten toivovat.

Eivät suinkaan sitä, että heidän joukkueensa saisi kasaan joukkueellisen oman akatemia kasvattamia huippulupauksia, joiden avulla se voisi haastaa itseään rikkaammat seurat. Eivätkä sitä, että heidän rakas seuransa löytäisi itselleen kilpailuetua palkkaamalla nuoren ja innovatiivisen valmentajan, joka rohkeudellaan muuttaa koko lajin pelillistä evoluutiota.

Vaan sitä, että he seuransa kotisivut aamulla avatessaan yskivät kahvinsa väärään kurkkuun huomatessaan, että heidän kannattamansa seura on nyt kaikkia muita jalkapalloseuroja varakkaampi.

Rahasta on tullut jalkapallossa urheilullisen menestyksen tärkein ajuri. Riittävän suuri kirstu mahdollistaa kohtuullisen menestyksen jopa silloin, kuten Englannin historian menestynein seura tällä hetkellä todistaa, kun asiat tehdään täysin puolivillaisesti. Tämä on tehnyt niin seuroista, faneista kuin liitoistakin niin persoja kaikelle kiiltävälle, että unohdetaan kysyä, mistä kaikki kulta on peräisin.

Omistusten arvosta on tullut jalkapallossa arvo itsessään, sen sijasta, että se olisi väline jonkin muun saavuttamiseksi. Omistaminen, ei viihdyttäminen, on päivän sana.

Jalkapallo kulkee kohti tulevaisuutta, jossa hupi saadaan puhtaasta pelaajien omistamisesta, assettien haalimisesta, oli tarkoitus sitten käyttää pelaajia tai lihavoittaa ja myydä heidät kuin teuraseläimet, ennemmin kuin urheilullisesta menestyksestä. Maailma, jossa Lionel Messin hankkiminen aiheuttaa suuremman kansanjuhlan kuin liigavoitto, on jo täällä. Todellisuus, jossa avauskokoonpanon markkina-arvo on faneille merkityksellisempää kuin seuran voittamien pokaalien määrä, on lähellä.

Hyvää viikonloppua

Jos haluat jakaa tuntemuksiasi aiheesta, kuuntelen niitä sähköpostitse juuso@teravinkyna.com tai Twitterissä @TeravinKyna. Jos taas olit aiheesta samaa mieltä, tai vaikket olisikaan, Sallisen sivukatsomon viikkokirjeen tilaajaksi voit liittyä tästä.

Palaamme viikon päästä. Nyt nautitaan viikonlopusta. Oli omaisuutta 400 miljardia tai ei.

Hyvää viikonloppua.     

The post Sallisen sivukatsomo: Miksi voittaa, jos voi omistaa? appeared first on Byyri.

Ensimmäisessä osassa otimme kiinni tulikuumaan paistiin: saudiarabialaisten omistukseen päätyneeseen Newcastle Unitediin. Seurakauppa, jossa perinteikäs seura päätyi hirmuhallinnon PR-kilveksi kertoo rumaa kieltä Valioliigan arvomaailmasta. Mutta mitä Newcastlelta voi jatkossa odottaa? Kuinka kauan kestää, että saudien miljardit siivittävät koilisenglantilaiset huipulle? Minkälaisin askelein se voisi tapahtua?

Toisessa osassa puimme Burnleya, piskuista lancashirelaisseuraa. The Clarets on säilynyt sarjassa maksimoimalla selviytymisen. Se on onnistunut siinä linjakkaan toiminnan ansiosta. Homma ei kuitenkaan ole olennaisesti kehittynyt, mutta onko kehitykseen ollut edes aihioita? Kauanko Burnley voi vielä selviytyä?

Tervetuloa bandwagoniin!

Kuuntele jakso alta, Spotifysta tai Applen podcasteista.

The post Valjuraati-podcast: jakso 61 – Saudien Newcastle ja selviytyjä-Burnley appeared first on Byyri.

Ensimmäisessä osassa otimme kiinni tulikuumaan paistiin: saudiarabialaisten omistukseen päätyneeseen Newcastle Unitediin. Seurakauppa, jossa perinteikäs seura päätyi hirmuhallinnon PR-kilveksi kertoo rumaa kieltä Valioliigan arvomaailmasta. Mutta mitä Newcastlelta voi jatkossa odottaa? Kuinka kauan kestää, että saudien miljardit siivittävät koilisenglantilaiset huipulle? Minkälaisin askelein se voisi tapahtua?

Toisessa osassa puimme Burnleya, piskuista lancashirelaisseuraa. The Clarets on säilynyt sarjassa maksimoimalla selviytymisen. Se on onnistunut siinä linjakkaan toiminnan ansiosta. Homma ei kuitenkaan ole olennaisesti kehittynyt, mutta onko kehitykseen ollut edes aihioita? Kauanko Burnley voi vielä selviytyä?

The post Valjuraati-podcast: jakso 61 – Saudien Newcastle ja selviytyjä-Burnley appeared first on Byyri.

Mille raiteelle Newcastlen juna kääntyy, jos Saudi-Arabian kruununprinssi Mohammed Bin Salman kavereineen ostaa perinteikkään seuran? Tämän lisäksi ensimmäisessä osiossa puidaan Valioliigan omistajakuvioita laajemminkin.

Toisessa osassa tapetilla on, mikäs muukaan kuin, VAR. Näkökulma on kuitenkin hiukan toisenlainen. Valjuraati nimittäin teki kattavaa taustatyötä ja heitti pöytään kylmiä lukuja, joista voi päätellä, miten VAR on todella vaikuttanut Valioliigaan.

Viikonloppuna on tulossa Valjuraadin extra-jakso, joka julkaistaan Youtuben puolella. Jää siis kuulolle!

The post Valjuraati-podcast: jakso 16 – VARin todelliset vaikutukset, Newcastle saudiomistukseen? appeared first on Byyri.

Miksi siirtomarkkinoista on tullut nykyisen kaltainen spektaakkeli? Entä mikä ylipäänsä on hyvä siirto? Valjuraati ei tyydy analysoimaan pelkästään kesän siirtoja, vaan pohtii, mitkä ovat hyvän siirron tunnusmerkkejä ja sitä, miten koko siirtoruljanssiin pitäisi suhtautua. Keskustelijat esittävät myös omat arvionsa kesän parhaista ja huonoimmista kaupoista.

Jakson toisessa osiossa jutellaan Harakoista. Perinteikäs seura on ajatunut kaaokseen ja näyttää jo tässä vaiheessa olevan matkalla sarjaporrasta alemmas. Mistä fanien ja epäsuositun omistajan vihanpidossa on kyse? Onko mitään enää tehtävissä?

Hyppää poikien matkaan kohti Valioliigan ydintä.

Valjuraati-podcast – Jakso 3: Siirtojen konsepti ja Newcastlen sirkus

The post Valjuraati-podcast – Jakso 3: Siirtojen konsepti ja Newcastlen sirkus appeared first on Byyri.

Miksi siirtomarkkinoista on tullut nykyisen kaltainen spektaakkeli? Entä mikä ylipäänsä on hyvä siirto? Valjuraati ei tyydy analysoimaan pelkästään kesän siirtoja, vaan pohtii, mitkä ovat hyvän siirron tunnusmerkkejä ja sitä, miten koko siirtoruljanssiin pitäisi suhtautua. Keskustelijat esittävät myös omat arvionsa kesän parhaista ja huonoimmista kaupoista.

Jakson toisessa osiossa jutellaan Harakoista. Perinteikäs seura on ajatunut kaaokseen ja näyttää jo tässä vaiheessa olevan matkalla sarjaporrasta alemmas. Mistä fanien ja epäsuositun omistajan vihanpidossa on kyse? Onko mitään enää tehtävissä?

Hyppää poikien matkaan kohti Valioliigan ydintä.

The post Valjuraati-podcast – Jakso 3: Siirtojen konsepti ja Newcastlen sirkus appeared first on Byyri.

Seitsemän näistä joukkueista on myös antanut jo potkut valmentajalleen tällä kaudella. Marginaalit ovat siis todella pienet ja panokset todella suuret.

Kuka putoaa, kuka säilyy?

Kärkikuusikon takana on yleensä useampia keskikastin joukkueita, jotka ovat turvassa putoamiselta. Tällä kaudella näin ei kuitenkaan ole. Vain Leicester, Burnley ja Everton voivat pikkuhiljaa huokaista helpotuksesta. Viime vuosien vakaat seurat kuten Southampton, Swansea, West Brom ja Stoke ovat pelanneet ailahtelevaisesti. Vastaavasti nousijajoukkueet Huddersfield, Brighton sekä Newcastle ovat yllättäneet monet peliesityksillään tällä kaudella.

Pienten erojen vuoksi yksikin onnistunut valmentajanvaihdos tai pelaajasiirto voi pelastaa joukkueen kauden. Yleensä tammikuun siirtoikkunassa muutama seura tekeekin kalliita paniikkihankintoja, mutta tänä vuonna sellaisilta vältyttiin. Valmentajanvaihdot näyttävät onnistuneen ainakin Swansealla, Crystal Palacella ja West Hamilla, mutta jo pari tappiota voi suistaa ne jälleen putoamisviivan alapuolelle.

Bournemouth (10. – 31 pistettä)

Eddie Howen miehet olivat, ennen viime kierroksen tappiota Huddersfieldille, peräti seitsemän tappiottoman ottelun putkessa Valioliigassa. Tuon putken aikana se päihitti muun muassa Arsenalin ja Chelsean. Bournemouth pelaa iloista ja hyökkäävää jalkapalloa, eikä sen tarvinnut tehdä yhtään hankintaa tammikuun siirtoikkunassa. Ykköshyökkääjä Callum Wilson on myös vihdoin täydessä pelikunnossa. Joukkue tullee säilyttämään sarjapaikkansa helposti.

Kirsikanpunaisissa pelaava Bournemouth operoi yhdellä Valioliigan pienimmistä budjeteista.

Watford (11. – 30 pistettä)

Watford antoi potkut valmentajalleen Marco Silvalle tammikuussa. Tilalle tulleen Javi Gracian alaisuudessa kolmesta ottelusta saaliina on neljä pistettä. Ei tule tippumaan vuotavasta puolustuksesta huolimatta, koska hyökkäyksessä on tarpeeksi leveyttä Gerard Deulofeun saapumisen jälkeen.

West Ham United (12. – 30 pistettä)

Fanien keskuudessa ei otettu hyvin vastaan Moyesin palkkaamista, mutta se on kannattanut ainakin tähän asti. West Ham on onnistunut ottamaan useita tärkeitä pisteitä alkuvuoden aikana ja varsinkin Marko Arnautovic on loistanut Moyesin alaisuudessa. Joukkue on yhtenäisempi tällä hetkellä, kuin ennen Slaven Bilicin potkuja, mikä kielii säilymisestä.

Newcastle United (13. – 28 pistettä)

Newcastle on piristynyt viime aikoina. Viime viikonloppuna Manchester United kaatui kotona, ja viisi pistettä viimeisestä kolmesta ottelusta antaa toivoa sarjapaikan säilyttämiselle. Rafael Benitez ei saanut haluamiaan vahvistuksia tammikuussa, koska rahaa ei seurapomo Mike Ashleylta vieläkään herunut. Kenedyn, Islam Slimanin sekä Martin Dubravkan lainadiilit olivat hyviä ratkaisuja. Uusi maalivahti Martin Dubravka pelasi loistavan debyytin ja Kenedy on ollut todella pirteä pelaamissaan otteluissa. Säilyy niukasti.

Brighton & Hove Albion (14. – 28 pistettä)

Brightonin itseluottamus on tällä hetkellä korkealla. Kahdeksan pistettä edellisestä neljästä ottelusta on nostanut joukkueen jo 14:nneksi. Kesän ykköshankinta Jose Izquierdo on alkanut lunastaa häneen kohdistettuja odotuksia, ja 34-vuotias Glenn Murray osaa tehdä edelleen maaleja. Fanit voivat myös iloita Leonardo Ulloan lainapestistä, ja Jurgen Locadian saapumisesta ennätyssiirrolla. Säilyminen tulee tekemään tiukkaa joka tapauksessa.

Crystal Palace (15. – 27 pistettä)

Seitsemänteen peliin asti vaikutti siltä, että Palace tippuu varmasti. Nolla pistettä ilman ainuttakaan tehtyä maalia. Frank de Boerin potkujen jälkeen Roy Hodgson on kuitenkin hiljalleen kääntänyt kurssin. Joukkue näyttää aivan toiselta, kuin kauden alussa. Se pelaa vahvuuksillaan ja tästä voi kiittää pitkälti Hodgsonia. Kotkien viime aikojen otteita ovat haitanneet lukuisat loukkaantumiset. Joukkueen parhaan pelaajan Wilfried Zahan menettäminen muutamaksi viikoksi on kova isku, mutta materiaalin pitäisi silti riittää säilymiseen. Midtjyllandista hankittu Alexander Sorloth voi olla tärkeä pelaaja loppukaudella, koska Christian Benteken ruuti on ollut läpimärkää.

Swansea City (16. – 27 pistettä)

Carlos Carvalhalin tulo valmentajaksi on antanut jo varmaksi putoajaksi tuomitulle Swansealle toivoa säilymisestä. Sam Clucas ja Alfie Mawson ovat kuin uudestisyntyneet hänen alaisuudessaan. Hienot voitot Liverpoolista ja Arsenalista nostavat myös varmasti itseluottamusta loppukaudeksi. Andre Ayewn paluu tuo kaivattua leveyttä hyökkäyspäähän Wilfried Bonyn loukkaannuttua loppukaudeksi. Tällä hetkellä näyttää hyvältä.

Swansea ei ole hävinnyt Liberty Stadiumilla sitten tammikuun alun.

Huddersfield Town (17. – 27 pistettä)

Voitto Bournemouthista antaa pientä toivoa paremmasta. Sitä ennen joukkue hävisi viisi ottelua putkeen ja pelasi peräti kahdeksan ottelua ilman voittoa. Kausi alkoi hyvin, mutta tällä hetkellä näyttää siltä, että tippuminen on edessä. Kaikki on kuitenkin vielä omissa käsissä, koska joukkue kohtaa vielä kuusi sarjataulukon alapäässä majailevaa joukkuetta. En usko, että rahkeet riittävät sarjapaikan säilyttämiseen.

Southampton (18. – 26 pistettä)

Seura on useiden tasapelien vuoksi valunut pikkuhiljaa mukaan putoamiskamppailuun, eikä Mauricio Pellegrinon taktiikat ole miellyttäneet hyökkäysvoittoiseen jalkapalloon tottuneita faneja. Jack Stephens on ollu mainiossa vireessä viime viikkoina. Sen sijaan Charlie Austin on loukkaantumisherkkä, Shane Long ailahtelevainen ja Manolo Gabbiadini alavireinen. Joukkueen pitäisi olla tarpeeksi laadukas säilymiseen, mutta tasoa on nostettava.

Stoke City (19. – 25 pistettä)

Paul Lambert korvasi Mark Hughesin ja aloittikin vahvasti neljällä pisteellä kahdesta ensimmäisestä ottelusta. Xherdan Shaqiri näyttää päässeen vireeseen Lambertin alaisuudessa ja tammikuussa saapuneet Badou Ndiaye ja Moritz Bauer vaikuttavat hyviltä hankinnoilta. Stoken täytyy kuitenkin puolustaa paremmin. Joukkue on päästänyt koko sarjan eniten maaleja. Tiukkaa tekee säilymisen kannalta, ellei puolustusta saada tukittua.

Rory Delapin rajaheittoja on monella ikävä.

West Bromwich Albion (20. – 20 pistettä)

Joukkue on hävinnyt sarjassa kolme ottelua putkeen, eikä hyvältä näytä säilymisen kannalta. Tony Pulisin tilalle palkattu Alan Pardew ei ole saanut käännettyä suuntaa toivotulla tavalla, vaikka pelitapaa on muutettu hyökkäävämmäksi. Daniel Sturridge tuli lainalle loppukaudeksi, mutta loukkaantui vähemmän yllättäen heti. Ihmeitä täytyy tapahtua, jotta West Bromwich pelaa Valioliigassa ensi kaudella.

Pelien vähentyessä piste-erot tuppaavat kasvamaan Putoamistaistelun loppuratkaisu on varmasti silti kutkuttava viimeiseen kierrokseen saakka, ehkä jopa paras koskaan. Kun monet meistä harmittelevat, ettei tänä vuonna ole mestaruustaistelua, kannattaa katseet suunnata sarjataulukon peräpäähän. On nimittäin varmaa, että näissä peleissä tullaan näkemään suurta draamaa.

Kuvat: Chris Parker, Christoper Elkins, Ronnie Macdonald

The post Valioliigan putoamiskamppailu: jännittävin koskaan? appeared first on Byyri.

Nykyään kilpailu Valioliigan ”ei kenenkään maalla” keskikastin ja putoamistaistelun välissä on todella tiukkaa ja seurat näillä sijoilla todennäköisesti tulevat taas päätymään todella pienen pistehaitarin sisään. Ero keskikastiin ei näillä joukkueilla välttämättä ole niin suuri, kuin moni luulee. Esimerkiksi viime kaudella sijat 8. ja 17. mahtuivat kuuden pisteen sisään.

Näistä seuroista Bournemouth lähtee jo viidenteen täyteen kauteensa manageri Eddie Howen toisella komennuksella joukkueen peräsimessä. Tämän lisäksi kausi on jo kolmas Valioliigassa – yhtälö, joka on poikkeuksellinen, kun ottaa huomioon, että Howen tullessa seuran peräsimeen lokakuussa 2012 joukkue pelasi vielä maan kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla. Niukalla pelaajabudjetilla ja ilman tähtiloistoa operoiva Bournemouth saakin lähes jokaisessa ottelussa etua managerien tasolla, sillä Howea pidetään täysin syystä selvästi parhaana brittiläisen passin omaavana valmentajana tällä hetkellä.

Bournemouthin hankinnat tänä kesänä ovat olleet osuvia ja tuovat mukavasti laatua sekä leveyttä juuri kaivatuille pelipaikoille. Joukkueen materiaali on parantunut verrattuna viime kauteen, joskaan ei edelleenkään ole järin nimekäs Valioliigaan. Howe on kuitenkin saanut kausi toisensa jälkeen revittyä vajavaisesta materiaalista maksimaalisen potentiaalin irti. Mikäli hän saa pelaajat edelleen sitoutumaan erittäin kurinalaisen pelitapansa taakse, ei ole syytä, miksei tämä onnistuisi myös tällä kaudella.

Howe on joukkoineen kiivennyt näkymättömiä tikkaita askel askeleelta hyppelehtien Englannin sarjaportaita ylöspäin. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että The Cherries on törmännyt lasikattoon, josta ylöspäin ei sen resursseilla enää kiivetä. Niin kauan, kun Howe on joukkueen peräsimessä ja joukkueen rakentaminen on maltillista, ei kuitenkaan äkkipudotusta alaspäinkään ole näkyvissä. Muutaman vuoden sisällä on odotettavissa Howen siirtyminen isompiin ympyröihin ja silloin on helppo ennustaa sympaattiselle joukkueelle ongelmia.

Toinen managerinsa varassa seilaava seura on viime kaudeksi sarjaporrasta alaspäin tippunut Newcastle, joka teki viime kauteen lähdettäessä todella kovan luokan kaappauksen, kun pitkän ja ansiokkaan CV:n omaava Rafael Benitez teki paluun sumusaarille Koillis-englantilaisten peräsimeen. Tämä kesä ei sitten rekrytointien puolesta olekaan sujunut ihan yhtä lupaavissa merkeissä. Paluun Valioliigaan tekevän seuran pelaajahankinnat ovat olleet niin vähissä, että fanien lisäksi jopa manageri Benitez on ilmaissut turhautuneisuutensa seurajohdolle.

Newcastlen materiaali on tällä hetkellä melko vankalla pohjalla, mutta kärkiosaaminen loistaa poissaolollaan. Leveyttä riittää Benitezin suosimaan rotaatioon, mutta muuten tasapaksu pelaajisto riittää kuitenkin vain tiettyyn pisteeseen asti. Myös odotukset omistajan puolelta ovat kysymysmerkki. Mike Ashleyn häärätessä seuran puikoissa, on täydellinen sekoiluvaara olemassa. Kukaan ei myöskään taida tietää Ashleyn aivoituksia seuran tulevaisuuden suhteen, mutta säilyminen Valioliigassa vaikuttaisi olevan ensimmäinen askel.

Benitez luo kauan kadoksissa ollutta pysyvyyttä ja turvaa Koillis-Englantiin, ja mikäli espanjalainen saa työrauhan, voi hän pikkuhiljaa alkaa hivuttamaan miehistöään kohti Valioliigan keskikastia. Lisäksi Rafa pystyy piiskaamaan joukkueen yksittäisissä otteluissa mahtaviin suorituksiin. Benitezin pysyessä puikoissa Newcastlen fanit voivatkin pitkästä aikaa elätellä toiveita huomisesta. Mikäli kuitenkin manageri ja omistaja ovat toiminnasta liikaa eri linjoilla, voi eripuraa syntyä yllättävänkin nopeasti. Tällöin Harakoiden fanit saavat varautua, jälleen kerran, todelliseen turbulenssiin.

Tämän kastin joukkueista viime vuodet rajua pelitaparemonttia tehnyt Stoke tuntuu hieman jämähtäneen paikalleen. Aiemmin kovuudestaan tunnettu joukkue jopa ihastutti aika ajoin syöttötyöskentelyllään Mark Hughesin alaisuudessa, mutta parin viime kauden aikana pelitavan kehittyminen on näyttänyt pysähtyvän. Onkin mielenkiintoista nähdä, saako Hughes ajettua ajatuksensa vielä toimivaksi pelitavaksi, vai tullaanko Stokessa näkemään muitakin muutoksia tulevilla kausilla.

Hughes sekä Stoken varsin kelvollinen materiaali pitävät huolen siitä, ettei ainakaan putoamista tarvitse Stoke-on-Trentissä jännittää. Etenkin joukkueen oma pää on täynnä varmoja suorittajia, ja tolppien välissä seisova Jack Butland lukeutuu jo liigan parhaisiin torjujiin. Ongelmat löytyvät kuitenkin toisesta päästä kenttää. Stokella ei ole hetkeen ollut tappavan tehokasta kärkeä, eikä seuran haluttoman kaltainen toiminta siirtomarkkinoilla herätä luottamusta sellaisen löytymisestä myöskään lähiaikoina. Stoke voisikin parilla hyvällä hankinnalla hyökkäyspäähän kilpailla jopa keskikastia korkeammista sijoituksista, mutta jostain syystä niiden hankkimisen eteen ei tunnuta panostavan. Paljon joukkueen hyökkäyspelissä riippuukin siitä, josko Xherdan Shaqiri tekisi vihdoin lopullisen läpimurron eliittipelaajaksi.

Maalinteko-ongelman ratketessa voi Stoke olla jopa yllättävän korkealla. Kuitenkin paikalleen jämähtänyt ilmapiiri sekä seuran ympärillä leijuva ummehtunut haju vaikuttavat siltä, että vaikka vankka materiaali ja valmentaja pitävät huolen äkkisyöksyn välttämisestä, ei suunta tulevaisuudessa ole ainakaan ylöspäin. Onko kylmä, sateinen ilta Stokessa enää tulevaisuudessa vaikea paikka vieraille?

Tämän kategorian joukkueet ovat sellaisia, joilla ei pitäisi tällä hetkellä olla huolta putoamisesta, muttei myöskään suurta toivoa liigan keskikastin paremmalle puolelle kiipeämisestä. Kuitenkin tiettyjen tekijöiden osuessa kohdalleen voivat seurojen sijoitukset liikkua lähitulevaisuudessa dramaattisesti kumpaan suuntaan tahansa.

Kirjoittaja: Juuso Sallinen

Kuva: Chris Parker / Flickr

The post Valioliigaa kärkiloiston takaa osa 3 – No man’s land appeared first on Byyri.