Keskiviikko 25.11.2020 kello 18.45.

Olen juuri tiputtanut ex-vaimolleni ja hänen nykyiselle miehelleen itselleni ylimääräiseksi jääneen TV-tason. Pysähdyn kotimatkalla tankkaamaan autoa ja huomaan, että minulle on tullut kolme viestiä. Ne olivat viestejä, joita en olisi halunnut lukea.

Diego Armando Maradona, lapsuuteni suurin sankari, oli poissa.

Askel autosta pois bensapumpulle oli tietyllä tapaa hyvin symbolinen. Se oli ensimmäinen askel, kun viimeinenkin jämä lapsuudestani jäi taakse. En muista, että kenenkään muun sellaisen ihmisen kuolema, jota en ollut koskaan tavannut, olisi pysäyttänyt aiemmin samalla tavalla.

Maradona on ollut pitkään puhelimeni taustakuvana, olen lukenut hänestä älyttömästi kirjallisuutta, ja kirjahyllystäni löytyy pitkä liuta DVD:nä hänen parhaita pelejään.

21 tuntia myöhemmin tartun näppäimistöön kirjoittaakseni tätä muistelua. Tuntuu, että tällä välin kaikki on jo kirjoitettu ja sanottu. Mutta aina voin kirjoittaa siitä mitä Diego oli juuri minulle ja miten näen hänen perintönsä jalkapallolle.

Napoli saapuu olohuoneeseen

Olen syntynyt jouluaattona 1982. Aina tasaisin väliajoin kuulee keskusteluita, jossa kysytään, kuka oli kaikkien aikojen paras? Uskaltaisin näin mututuntumalla väittää, että yhdeksän kymmenestä 1970-luvulla ja 80-luvun alussa syntyneistä vastaa kysymykseen Diego Armando Maradona.

Aivan pienestä pitäen olen ollut urheiluhullu. Jo olympiavuonna 1988 imin viiden vanhana itseeni aivan kaiken mahdollisen Soulin ja Calgaryn kisoista. Mikään laji ei ollut ylitse muiden, kaikki kiehtoi judosta mäkihyppyyn.

Seuraavana vuonna pelasin ensimmäiset futispelini Lahden kupeessa Orimattilassa paikallisessa junnusarjassa, jossa ikäluokkani futaajan alut oli jaettu asuinpaikkojen mukaan eri joukkueisiin. Joukkueilla oli nimet ja paidat ulkomaisten seurojen mukaan. Minä pelasin Evertonissa ja ensimmäisessä ottelussa vastaan asettui Napoli. Hävisimme rumasti.

Napoli poikkesi muista sarjan joukkueista siinä, että se oli pienen pojan helppo lausua. Todennäköisesti ikäiselleni tyypilliseen tapaan hoin sitä sitten rasittavuuteen asti, kunnes eräänä sunnuntaina äiti oli lukenut TV-ohjelmaa ja huomannut, että ”siellä se sinun Napoli nyt sitten pelaa”, ja istutti minut TV:n ääreen saadakseen arvatenkin itselleen hetken rauhaa.

Tuon jälkeen maailmani ei ollut enää entisensä. Lumouduin Maradonasta. Hänen taidostaan käsitellä palloa, liikkua, harhauttaa ja tehdä maaleja. Serie A:ta näkyi tuohon aikaan joka sunnuntai yhden ottelun verran Suomessa televisiosta. Katselin aina, jos Maradonan peli näkyi, ja tapitin hänen jokaista liikettä pienillä silmilläni. Maradona nousi noina sunnuntai-iltapäivinä He-Man -hahmojen yläpuolelle ja jalkapallo otti ajatusmaailmassani ratkaisevan irtaantumisloikan muista urheilulajeista.

Italia 1990

Tultaessa Italian MM-kisoihin Diego oli jo minulle sankari. Elin ja hengitin Argentiinaa läpi kesän. Muistan kisoista erityisesti kolme asiaa. Ensimmäisenä yhä hämmentävän hyvin ensimmäisen pudotuspelikierroksen ottelun Brasiliaa vastaan, jonka Argentiina voitti täysin järjen vastaisesti kenttätapahtumiin nähden.

Toisena nousee välierä Italiaa vastaan, jota äiti ei antanut katsoa sen myöhäisen alkamisajankohdan takia. Itkupotkuraivareiden jälkeen kehitin nerokkaan suunnitelman, jossa odotin, että kaikki menivät nukkumaan, ja hiivin salaa katsomaan pelin lopun ilman valoja huoneessa sekä ääntä televisiossa. Oli vain pakko nähdä omin silmin, pääseekö Diego loppuotteluun, eikä vain kuulla tulosta aamulla. Ja pääsihän se!

Kolmas erittäin selkeä muistikuvani on Maradonan kyyneleet Länsi-Saksalle hävityn tappion jälkeen, kun hän kädet lanteilla seuraa vierestä saksalaisten korokkeelle kapuamista hakemaan pystiä. Se oli seitsemänvuotiaalle liikaa ja itkin silmät päästäni.

Suurin on poissa

Näin aikuisiällä suhde Maradonaan on tietyllä tapaa luonnollisesti kypsyneempi. Tiedostan paljon paremmin myös ne kaikki jalkapallojumalan elämässään tekemät väärät valinnat. Diego ei ollut se kukkakedon puhtain kukka, mutta se ei poista sitä mitä hän sai aikaan kentällä.

Diego Maradonan kohdalla ei mielestäni tuoda riittävän usein esille sitä millä aikakaudella hän pelasi. 1980-luvulla taklaaminen oli huomattavasti tylympää kuin tänä päivänä. Linja oli kovaan peliin huomattavasti nykyistä sallivampi. Serie A oli sen ajan paras sarja maailmassa ja otteet erityisen fyysisiä. Kovaotteisia puolustajia rakastettiin Italiassa aivan kuten tänäkin päivänä.

Maradona oli käytännössä jokaisessa pelissä kahden pelaajan, välillä jopa kolmen pelaajan vartioinnissa, ja jaloille tultiin surutta. Joka ilta. Mutta aina hän nousi, ottaen seuraavan taklauksen vastaan, tinkimättä pätkääkään pelityylistään. Maradona dominoi taidolla aikana, jolloin peli oli kaikkein fyysisimmillään.

Argentiinalaisella ei ollut yhtä ainoaa fyysistä etua vastustajiin pienen kokonsa takia. Hänellä oli kuitenkin muita ylivoimaisia elementtejä, jotka tekivät hänestä kaikkein suurimman.

Hänen kosketuksensa palloon oli jotain niin puhdasta, että sitä on vaikea edes ymmärtää. Peliäly löytyy toisena listalta. Se kuinka salaman nopeasti hän oivalsi asioita kentällä, ruokkien joukkuetovereita ympärillään mitä oivaltavimmilla syötöillään, ja yllättäen maalivahteja omilla henkilökohtaisilla ratkaisuillaan peli toisensa jälkeen.

Maradona sai usein vastustajat näyttämään hölmöiltä. Hän pystyi harhauttamaan lukuisia pelaajia ympärillään hyvin pienessä tilassa ja uskomattomalla nopeudella. Tuntui, että harhauttaessaan ensimmäistä pelaajaa, olisi hän jo ajatuksissaan siirtynyt siihen, kuinka tulee harhauttamaan seuraavan.

Diego Armando Maradona nosti taitojalkapallon kunniaan. Hän teki kauniista pelistä kauniin. Hän muokkasi pelin evoluutiota ollen merkittävä tienraivaaja tulevaisuuden messeille ja kumppaneille. Juuri näiden elementtien takia hän on minulle suurin ja kaunein kaikista.

Lokakuun viimeisenä päivänä Diego Maradona täytti 60 vuotta. Huomioin juhlapäivän itsekin valmistamalla oikein hyvän pihvin, jonka nautin argentiinalaisen punaviinin kera. Illan päätteeksi katselin viime vuonna ilmestyneen Asif Kapadian ohjaaman dokumenttielokuvan jalkapallosuuruudesta.

Jossain vaiheessa iltaa mielessäni kävi häviävän pienen hetken mielessä, että mahtaakohan kuinka paljon syntymäpäiviä vielä olla edessä. Tähän ohi kiitävään hetkeen mieleni palasi, kun tankkasin autoani uutisen kuultuani.

Samaisessa Asif Kapadian dokumentissa Maradonan sisko sanoo lopussa hyvin, että on raskas taakka olla niin uskomattoman kuuluisa. Länsimaisessa maailmassa tuskin on kovinkaan montaa prosenttia ihmisiä, jotka eivät tiedä kuka oli Diego Maradona. El Diego nousi Buenos Airesin slummista samaan kategoriaan Paavin ja Elviksen kanssa. Se oli liian paljon pojalle, joka halusi vain pelata palloa.

Koronakevään aikana viihdytin ystäviäni Voitto kotiin -kilpailuilla Skypen kautta joka torstai-ilta kymmenen viikon ajan. 2000-luvun alussa Nelosella näkyneessä TV-ohjelmassa oli kysytty yksinkertainen kysymys sadalta eri ihmiseltä, ja kilpailijat yrittivät arvuutella mitä ihmiset olivat vastanneet. Sitä enemmän sai pisteitä mitä enemmän ihmisiä oli vastannut samoin. Otin kysymyksiini vastaukset sadalta tuttuvalta ja sukulaiseltani.

Yksi kysymys oli yksinkertainen. Jalkapalloilija? Eniten vastauksia sai Diego Maradona, vielä 23 vuotta viimeisen ottelunsa jälkeen.

Tämä tiivistänee sen mitä olemme juuri menettäneet.

The post Kiitos kaikesta, Diego Armando Maradona appeared first on Byyri.

Cannesin elokuvajuhlilla toukokuussa ensi-iltansa saanut Diego Maradona (2019) on hienoa kuvaa pursuava dokumentti argentiinalaisen suuruuden vuosista Napolissa. Kapadia on palkittu aiemmista dokumenttielokuvistaan, formulalegenda Ayrton Sennasta kertovasta Sennasta (2010) sekä brittilaulaja Amy Winehousen lyhyeksi jäänyttä elämää käsittelevästä Amysta (2015). Traagisten henkilödokumenttien trilogian täydentävä Diego Maradona saa Suomen ensi-iltansa 5. heinäkuuta.

El Diego

Itse tarina tuskin tarjoaa valtavasti uutta informaatiota Maradonan menneisyyden hyvin tunteville. Tapahtumat käydään läpi kronologisesti. Köyhästä slummista paikalliseksi suuruudeksi, vaikeudet Barcelonassa, ikonin asema Napolissa, ikimuistoiset MM-turnaukset 1986 ja 1990, huumeongelma, sotkeutuminen rikollisuuteen. Suuren suosion johtaminen suureen romahdukseen.

Se, millä Diego Maradona erottuu lukuisten argentiinalaislegendasta kertovien elokuvien joukossa, on ainutlaatuinen arkistomateriaali. Muuta kuvaa dokumentissa ei kaupunkimaisemia lukuun ottamatta ole.

Haastateltavia ei näytetä, vaan ääniraita rytmittää kymmenistä lähteistä kerättyä arkistokuvaa. Fokus pysyy koko ajan itse päähenkilössä. Ääneen pääsevät muun muassa Diegon sisko, pitkäaikainen kumppani, joukkuetovereita, henkilökohtainen valmentaja, salarakas, Napolin ultrakannattajia sekä Maradona itse. Tyyli on tuttu Kapadian aiemmista dokumenteista. Se tekee elokuvasta dynaamisen, ja päähenkilöksi nousee Diego, herkkä, perhettään rakastava ja epävarma ihminen, ei Maradona, taitava ja koppava maailmantähti.

Tärkeimmät SSC Napolin ja Argentiinan paidassa koetut hetket käydään läpi, mutta Kapadia luo henkilökuvaa, ei pelaajakorttia.

Diego Maradona poikkeaa edellämainituista dokumenteista kuitenkin selvällä tavalla. Siinä missä Sennaa ja Amya katsoessaan katsoja tietää tarinoiden surullisen lopun ja odottaa elokuvien pääsevän siihen asti, Maradonan kohdalla lopullinen päätepiste ei ole vielä saapunut. Päihdeongelmien kanssa kymmeniä vuosia paininut Maradona on edelleen elossa, eikä viimeisiä lukuja ole vielä kirjoitettu.

Napoli

Kapadia on ratkaissut tämän keskittymällä lähes pelkästään vuosiin 1984–1991, Maradonan nousuun ja tuhoon Napolissa. Valmennusuraa eikä viime vuosien käänteitä käsitellä lainkaan. Näin elokuvaan on saatu selkeä draamankaari. Kokonaisuus ei kuitenkaan ole yhtä tehokas ja jännitteinen kuin trilogian aikaisemmissa osissa, dokumentin päähenkilön kertomuksen ollessa yhä kesken.

Diego Maradona kertoo paitsi kenties maailman parhaasta jalkapalloilijasta, myös kovia kokeneesta, halveksitusta ja hyljeksitystä Napolista. Etelä-Italian suurkaupunki, jonka hurja 1900-luku on saanut viime vuosina maailmanlaajuista huomiota muun muassa Elena Ferranten romaanien myötä, oli 1980-luvulla likaisena pidetty ja vihattu paikka. Camorran, mafian, hallitsemaa kaupunkia oli joitakin vuosia ennen Maradonan saapumista runnellut voimakas maanjäristys eikä ilonaiheita ollut paljoakaan.

Jalkapalloa rakastavassa Italiassakin Maradonan ja napolilaisten suhde on vertaansa vailla. Kaksi liigamestaruutta, cup-voiton ja UEFA Cupin pystin Napoliin tuonut Maradona sai osakseen valtavaa rakkautta ja palvontaa. Hän toi lohtua ongelmissa rypeneen kaupungin asukkaille, mutta sotkeutui myös mafiaan, mikä koitui lopulta hänen kohtalokseen. Maradona vietti elämänsä onnellisimmat, mutta lopulta myös yksinäisimmät hetket Napolissa.

Vannoutuneille Diego-faneille kiinnostavinta antia ovat varmasti harvinaiset klipit Maradonan nuoruudesta ja ajasta Napolissa. Muulle yleisölle Diego Maradona kertoo urheilumaailman kenties ristiriitaisimman, rakastetuimman ja vihatuimman hahmon tarinan kaikessa kauneudessaan ja karuudessaan, joskin vielä kirjoitettavana oleva epilogi jätetään varjoon.

Diego Maradona (2019)

Ohjannut Asif Kapadia

Suomen ensi-ilta 5.7.2019

The post Arvostelussa Diego Maradona (2019) – Uusi dokumentti kertaa ansiokkaasti Maradonan nousun ja tuhon appeared first on Byyri.

Maradonan uraa värittivät monenlaiset poikkeamat normaalin urheilijan polulta, mutta silti hän oli mies Napolin menestyksen takana. Kaudella 1989–90 Napoli voitti toisen mestaruutensa, ja vuonna 1990 Italia isännöi jalkapallon MM-kisoja, joista Maradonan lähtölaskennan voi sanoa alkaneen. 3. heinäkuuta 1990 isäntämaa Italia ja Maradonan edustama Argentiina kohtasivat juuri Napolissa pelatussa MM-kisojen välierässä. Argentiina voitti rangaistuspotkukilpailussa ottelun, jota on muisteltu esimerkiksi Byyrin Kohti MM-kisoja -sarjassa. Kuten arvata saattaa, Maradonan suosio laski Italiassa Argentiinan voitosta johtuen.

Kohti uusia aikoja

Maaliskuussa 1991 Maradona jäi dopingtestissä kiinni kokaiinin käytöstä. Maradonan itsensä mielestä dopingkäry johtui nimenomaan siitä, että Argentiina oli lähettänyt voitollaan Italian pronssiotteluun kotikisoissaan. 15 kuukauden pelikiellon myötä Maradonan aika Napolissa oli historiaa.

Napoli on voittanut pokaaleja myös Maradonan ajan jälkeen. Nykyinen PSG-tähti Edinson Cavani edusti Napolia vuodet 2010–2013 ja teki hurjaa jälkeä takomalla 138 ottelussa 104 maalia. Seura voitti Cavanin aikana Italian cupin kertaalleen. Uruguaylaisen jälkeen ohjat Napolin kärkimiehenä otti haltuun nykyisin Juventusta edustava Gonzalo Higuaín. Higuain teki Napoli-uransa aikana 146 ottelussa 91 maalia, ja seura voittikin kaudella 2013–2014 Italian cupin ja Italian supercupin.

Nyt, kaudella 2017–2018, Napolilla on loistava tilaisuus tuoda scudetto jalkapalloon fanaattisesti suhtautuvalle kaupungilleen. Dries Mertens on tehnyt loistavaa työtä Napolin kärjessä, eikä tulituessakaan ole valittamista, kun kentältä löytyvät muun muassa José Callejón, Marek Hamsík ja Lorenzo Insigne.

Viime viikonloppuna Juventus kuroi eroa kiinni voittamalla Lazion vieraskentällä Paolo Dybalan lisäaikamaalilla, kun samana iltana Napoli lukuisista maalintekoyrityksistä huolimatta jäi AS Roman jyrän alle lukemin 2-4 kotikentällään. Täten Napoli johtaa sarjaa yhden pisteen erolla Juventukseen, jolla on ottelu vähemmän pelattuna.

Juventuksessa on paljon kokemusta voittamisesta, mikä varmasti luo Napolille ylimääräistä painetta kauden viimeisiin vääntöihin. Molemmilla joukkueilla on varmasti vielä kantoja kaskessa otteluohjelman osalta, sillä yllätyksiltä ei jalkapallossa voi välttyä – ja hyvä niin.

Minä uskon scudettoon

22. huhtikuuta, kierroksella 34, Juventus kohtaa Napolin kotonaan. Ratkeaako mestaruus silloin? Napolilla on paljon enemmän hävittävää, joten nähtäväksi jää, kestääkö joukkue paineet ja nouseeko se mestariksi 28 vuoden tauon jälkeen. Allekirjoittanut uskoo Napolin saavan Roma-tappiosta vain lisää bensaa liekkeihin ja Napolin näin ollen tulevan nappaamaan scudetton. Mestaruus tullee tosin varmistumaan matemaattisesti vasta Serie A:n viimeisellä kierroksella.

Napolin mestaruus tekisi Serie A:lle ja jalkapallolle ylipäätään yhtä hyvää kuin Leicesterin taannoinen Valioliigan voitto tai Atlético Madridin La Ligan voitto. Aika näyttää miten käy.

Kuva: Steindy / Wikimedia Commons

The post Napoli eilen ja tänään: Maradonasta Mertensiin appeared first on Byyri.

Stadio San Paolo, 3. heinäkuuta 1990

MM-kisojen välieräottelun alkuun on aikaa vajaa tunti. Isäntämaa Italia kohtaa pian Argentiinan. Ottelun voittajalle on luvassa paikka Rooman loppuotteluun, joten tunnelma ja jännitys ovat korkealla. Joukkueiden astellessa lämmittelemään koetaan kuitenkin jotain sellaista, mistä voidaan aavistaa, että ottelu tulee päätymään MM-kisojen historiaan.

Kotijoukkue Italia saa luonnollisesti valtaisat suosionosoitukset, mutta niin saa myös Argentiinakin. Napolilaisyleisö hurraa erityisesti sen kapteenille Diego Maradonalle, joka johdattaa joukkueensa omalle kotinurmelleen.

Napoli – Maradonan kaupunki

Vuonna 1984 Napoliin saapunut Maradona on kaupungin suurin sankari, pari askelta Jumalasta ylöspäin. Napolin vuosien aikana hän on kasvanut maailman parhaimmaksi jalkapalloilijaksi. Ennen argentiinalaisen saapumista ei S.S.C. Napoli ollut voittanut historiassaan kuin kaksi kertaa Italian Cupin. Toukokuussa 1990, eli reilua kuukautta aikaisemmin, samaisella stadionilla juhlittiin toistamiseen muutaman vuoden sisään Scudettoa, Italian mestaruutta. Myös cupin voitto keväältä 1987 sekä varsinkin UEFA Cupin voitto 1989 olivat tuoreessa muistissa.

Maradonan asema napolilaisten rakastamana ikonisena hahmona tiedettiin olevan kiistaton. Hän oli ristiriitainen hahmo, joka loisti kentällä, mutta jonka siviilielämää värittivät erinäisen käänteet. Monen mielestä juuri hänen epätäydellisyytensä ihmisenä teki hänestä Napolissa niin kovin suositun – maagisten peliesitysten ohessa. Jos jollain oli hänestä kaupungissa jotain pahaa sanottava, oli parempi pitää se omana tietonaan.

Siksi olikin erityisen kuumottavaa, kun Maradona onnistui suututtamaan ottelun alla ison joukon kaupunkilaisia ja italialaisia.

Pari päivää ennen ottelua oli järjestetty perinteinen lehdistötilaisuus, jossa kaikki huomio oli keskittynyt vähemmän yllättäen Diego Maradonaan. Argentiinalainen sai myrskyn aikaiseksi, sillä hän vetosi napolilaisiin, että nämä kannattaisivat välierässä Argentiinaa. Lausuntoa pidettiin yleisesti ottaen ylimielisenä ja röyhkeänä. Koko saapasmaan media antoi kuulua täyslaidallisen Maradonan suuntaan.

Siksi se hetki, jona napolilaiskatsomo osoitti tukea myös Argentiinalle joukkueen saapuessa kentälle, oli kaikessa yksinkertaisuudessaan hämmentävä. Mitä tänään oikein tapahtuu?

Numero 10 kaiken keskiössä

Ottelun aloituspotkun yhteydessä Maradona saa poikkeuksellisen suuren vihellyskonsertin. Lämmittelyn aplodit ovat saaneet monet Italian kannattajat varpailleen: tämä on meidän ilta, ei tuon pienikokoisen argentiinalaisen! Silti stadionilla on pieni joukko, joka toteuttaa sankarinsa toivettaan. Ilmapiiri San Paololla muuttuu hetkessä poikkeuksellisen sähköiseksi koko ottelun ajaksi, ja Diego Maradona on kaiken keskiössä.

Peli alkaa Argentiinan lievällä hallinnalla ja Jorge Burruchagalle siunaantuu paikka viedä vierailijat johtoon, mutta Walter Zenga Italian maalilla saa pidettyä tilanteen maalittomana. Hetken kuluttua tapahtuu toisessa päässä.  Argentiinan maalivahti Sergio Goycochea torjuu flipperipalloilun jälkeen Italian ensimmäisen yrityksen eteensä, mutta on voimaton, kun hyökkäyksen alkuun laittanut Salvatore Schillaci tulee painamaan karan sisään. Italia menee 1-0-johtoon ottelun 17. minuutilla. Näissä numeroissa mennään myös tauolle.

67. minuutin kohdalla tulee tasoitus. Diego Maradona on pallossa 30 metriä Italian maalista. Hän pelaa sen vasemmalle, josta keskitys tavoittaa korkeuksiin ponnistaneen Claudio Caniggian. Hän saa puskettua pallon ohi myöhässä ja tarpeettomasti palloa nyrkkeilemään tulleen Walter Zengan. Ottelun varsinainen peliaika päättyy tilanteessa 1-1; edessä on jatkoaika.

Vajamiehisen Argentiinan selviytymistaisto

Jatkoajan Italia aloittaa vahvasti. Sergio Coycochea Argentiinan maalilla saa vain vaivoin torjuttua oikeasta ylänurkasta Roberto Baggion antaman erinomaisen vapaapotkun. Hetkeä myöhemmin Argentiina joutuu vajamiehiseksi, kun Ricardo Giusti saa katsella punaista korttia.

Tästä eteenpäin ottelu onkin sitten aivan yhtä maalia. Italia vyöryttää hyökkäyksiä lähes taukoamatta, ja varsinkin ottelun toisen jakson loppupuolella sisään otettu Roberto Baggio on erityisen vaarallinen. Argentiinalla on enää yksi tavoite: selviytyä, saada jatkoaika loppuun ilman takaiskua ja päästä rangaistuspotkukilpailuun.

Kun ottelun ranskalaiserotuomari Michel Vautrot puhaltaa pilliinsä jatkoajan päättyneeksi, tuulettaa Maradona provosoivasti, kuin Argentiina olisi voittanut juuri jotain suurta. Hän saa italialaiskatsomon vielä suurempaan raivoon – ja sen pienen osan katsomosta entistä haltioituneemmaksi hänen suuruudestaan.

Coycochea voiton takuumiehenä

Italia aloittaa rangaistuspotkut. Kaikki onnistuvat, kunnes tulee Italian neljäs laukoja: Roberto Donadoni. Erinomaisesti aiemmissa pilkuissa mukana ollut Coycochea aavistaa oikein ja venyttää palloon.

Tulee Argentiinan neljännen laukojan vuoro. Hän on Diego Maradona.

Vihellyskonsertti yltyy San Paolon stadionilla. Maradona sijoittaa pallon rauhallisesti vasemmalle, Walter Zengan aavistaessa toiseen nurkkaan. Yleisöstä kuuluu kummallisen paljon hurraahuutoja.

Argentiina on nyt todella lähellä lippua Rooman finaaliin. Maalistaan haltioitunut Maradona tuulettaa ja juoksee kohti Argentiinan vaihtopenkkiä. Videoilta voi yhä kuulla äänimaailman eron Maradonan maalin ja muiden argentiinalaisonnistumisten kesken.

Tulee Italian viidennen laukojan vuoro, hänen on onnistuttava. Aldo Serena asettuu pallon taakse ja ottaa lyhyen vauhdin. Coycochea haistaa keskelle ja alhaalle tuleva vedon. Argentiina voittaa ja etenee loppuotteluun Länsi-Saksaa vastaan.

Italialaislehdistö hyökkää napolilaisia vastaan

On sanottu, että Italia olisi voittanut välierän, jos se olisi pelattu missä tahansa muualla kuin Napolissa. Uskon väitteen olevan yliampuva. On kuitenkin myönnettävä, että yksittäiset Maradonan ja Argentiinan saamat suosionosoitushetket olivat riittäviä saamaan iltaan sellaisen jännitteen, jota missään muualla Italiassa ei olisi syntynyt.

Oliko jännite sitten riittävä siihen, että italialaisten usko ei riittänyt miesylivoimalla jatkoajalla? Sen saa jokainen päättää itse. Parhaiten tuohon osaavat vastata ne 60 000 onnekasta ihmistä, jotka olivat tuona iltana San Paololla ottelua todistamassa.

Heti ottelun jälkeen italialaislehdistö nosti suuresti esille stadionilla olleen argentiinamyönteisen ilmapiirin. Italia pelasi vuoden 1990 kisoissa hienoa jalkapalloa, ja on myös inhimillisesti ymmärrettävää, että kansa ja erityisesti sen lehdistö tarvitsi sylkykuppia.  Italian maajoukkueen eli Azzurrin eri historiankirjateoksissa on väitetty, että Napolin välierä jätti vuosiksi jäljen myös siihen, miten muualla Italiassa suhtauduttiin napolilaisiin. Heitä pidettiin yleisesti maanpettureina, Maradonan narreina. Olisiko näin tapahtunut, jos asiasta ei olisi kirjoitettu niin paljon ottelun jälkeisinä päivinä?

Jälkikäteen on mahdotonta arvioida, kuinka moni stadionilla olleista oikeasti kannatti Argentiinaa ja kuinka moni halusi vain antaa aplodit omalle pojalleen ja kannattaa muutoin Italiaa. Ottelu on kuitenkin tarjonnut mahdollisuuden tuhansiin tarinoihin siitä, mitä tapahtui heinäkuun kolmantena päivänä vuonna 1990. Ja juuri tarinoiden takia jalkapallo on maailman kaunein asia.

Rangaistuspotkukilpailu YouTubessa

Kuva: El Grafico / Wikimedia

The post Kohti MM-kisoja: Napolin erikoinen ilta appeared first on Byyri.

Olen käynyt stadionin tuntumassa jo edellisenä päivänä ja todennut pubien määrän sen vieressä lähes olemattomaksi. Pysähdyn siis Bar Palladiossa, paikassa, jonka olen havainnut olevan puolimatkassa stadionille. Asiakaskunnasta päätellen olen ainoa, joka on suuntaamassa tänään otteluun. Vanhempi herrasmies hörppii rauhassa espressoaan ja lukee päivän lehteä. Minä saan birrani viidellä eurolla ja samaan hintaan vielä paninin kylkeen. Koen saavani rahoilleni vastinetta.

Vasta aivan stadionin vieressä vilkkuvista poliisin sinisistä valoista voin päätellä saapuneeni jonkinlaiseen tapahtumaan. Viale Andrea Palladio vie suoraan stadionin eteläpäätyyn, jossa Napolin ultrat ovatkin jo porteilla turvatarkastuksessa. Poliisi on johdattanut heidät rautatieasemalta Via dello Sportia pitkin. Ilmankos olikin niin kovin rauhallista.

Tämä on minun kolmas päiväni Veronassa ja näen vasta nyt ensimmäistä kertaa jotain Chievoon liittyvää. Tähän asti kaikki kaupungilla näkemäni asiat, joilla on jotain tekemistä jalkapallon kanssa, ovat liittyneet Hellasiin. Ero seurojen välillä kannatuksen suhteen on jopa suurempi ja näkyvämpi kuin osasin etukäteen odottaa.

Chievon kannattajat hiljaisempia kuin suomalaiset

Sisäänpääsy on sokkeloinen ja aika huonosti merkitty. Lopulta löydän oikean portin. Vuoden 1990 MM-kisojen logo on yhä haalistuneena stadionin pilareissa. Stadio Marc’Antonio Bentegodi sai uuden ilmeen edellä mainittuihin kisoihin, ja tuon jälkeen stadionille ei ole juurikaan mitään tehtykään. Alatasoa alettiin remontoida viime vuosikymmenellä, mutta tuo työ lopetettiin tyylikkäästi kesken. Nyt sen saisi aloittaa taas alusta.

Löydän lopulta paikalleni reilut kymmenen minuuttia ennen ottelua alkua. Napolin kannattajat ovat kansoittaneet Curva Sudin ylätason koko kaarteen leveydeltä. He ovat sanalla sanoen vaikuttavia. Ääntä lähtee huikealla volyymilla koko ottelun ajan, ja palaa joukon seassa tasaisin väliajoin muutama soihtukin. Curva Nordissa Chievon ultria on joitakin kymmeniä. Kotimaan kannattajaporukat pieksisivät porukan äänenkäytössä mennen tullen.

Kotijoukkueen kapteeni Perparim Hetemaj saa pelaajaesittelyssä kotiyleisöltä kaikkein suurimmat suosionosoitukset. Sunnuntai-iltapäivänä paikalle on saapunut 12 000 katsojaa.

Ottelu päättyy 0-0, eikä tarjoa juuri mitään. Molemmilla joukkueilla on yksi hyvä paikka koko ottelussa. Chievon paikka avautuu noin tunnin kohdalla, kun kaukolaukaus puolen kentän takaa on livahtaa verkkoon. Kotijoukkue puolustaa tiiviisti ja pitää Napolin poissa tonteilta aina loppuhetkille asti. Kun peliä on pelattu 89 minuuttia, vierailija saa ainoan kunnon maalipaikkansa, mutta maalivahti Stefano Sorrentino venyy parhaimpaansa.

Yläpuolellani on muutaman vanhahkon herrasmiehen joukkio, joiden liikkuminen istuimilleen on vaikeaa ja he saavatkin siirtymiseensä kanssakatsojien avustusta. Tylsähköstä ottelusta huolimatta on liikuttavaa huomata, kuinka herraseurue elää jokaisella solullaan jokaisen tilanteen, jokaisen irtopallon, jokaisen kulman, jokaisen viheltämättä jääneen vapaapotkun.

Toiselle juhlat, toiselle pettymys

Ottelun päätyttyä kotijoukkueen kannattajat juhlivat riehakkaasti saavutettua tasapeliä. Joukkue oli hävinnyt kaksi edellistä otteluaan päästäen yhteensä kahdeksan maalia, joten maaliton tasapeli sarjakärkeä vastaan on heille iso ja helpottava tulos.

Vierasjoukkueen kannattajat kiittävät myös omiaan, ja pelaajat kentällä taputtavat takaisin ylälehtereille. Napolilaiset kulkevat kuitenkin päät painuksissa pelaajatunneliin. Kamppailu Scudettosta on tällä kaudella poikkeuksellisen tiukka, ja pelaajat tietävät, että varaa tällaisiin pistemenetyksiin ei olisi.

Runsaasta vieraskannattajien määrästä huolimatta en havaitse missään vaiheessa pienintäkään järjestyshäiriötä. Seuraavan päivän La Gazzetta dello Sportista saan kuitenkin lukea, että osa Napolin ultrista on käynyt tekemässä kostoretken Hellas Veronan kannattajien pubiin. Joukkueet olivat kohdanneet Veronassa elokuussa, ja tästä vierailusta ilmeisesti jäi jonkin verran hampaankoloon – nähtiin tarpeelliseksi käydä hieman tasoittamassa tilejä.

Itse ottelusta samainen lehti toisti samaa mantraa mitä muutkin päivän lehdet: Chievon puolustustaistelu sai ylistystä ja napolivalmentaja Maurizio Sarri puolestaan sapiskaa siitä, että joukkue ei onnistunut luomaan riittävästi paikkoja ottelun voittamiseen, vaikka piti palloa peräti 73% ajasta.

Vinkit Veronaan

Jos mielit jalkapallomatkalle Veronaan katsomaan Chievoa ja Perparim Hetemajta, tässä pieni vinkkilista.

Kuinka perille?

Valitettavasti suoraa lentoa Suomesta Veronaan ei ole. Itse lensin Helsingistä Lufthansalla Müncheniin, josta on Air Dolomitin varsin toimiva jatkoyhteys Veronaan. Lentoni maksoivat hieman yli 300 €.

Majoitus

Aivan rautatieaseman välittömässä läheisyydessä on useita hotelleja, joista itse majoituin Novo Hotel Rossissa. Tämä osoittautui hyväksi ratkaisuksi. Rautatieasemalta on vajaan vartin kävely keskustaan ja lähes samassa ajassa kävelee myös stadionille. Kolmen tähden hotelli aamupaloilla maksoi itselleni ja seuralaiselleni kolmelta yöltä yhteensä 225 €.

Liikkuminen

Järkevästi sijaitsevasta majoituksesta pääsee jalkaisin lähes kaikkiin merkittäviin paikkoihin. Jalkojaan säästävä voi myös ostaa paikallisbussiin 1,30 € maksavan lipun, joka on voimassa puolentoista tunnin ajan. Lentokentän ja rautatieaseman väliä kulkee suora bussiyhteys 20 minuutin välein. Lippu tuohon bussiin maksaa 6 €. Taksimatkaan lentokentältä samaan paikkaan kannattaa varata 30 €.

Stadio Marc’Antonio Bentegodi

Stadion, kuten todettua, sijaitsee vartin kävelymatkan päässä rautatieasemalta. Bussilinjat 90 ja 95 kulkevat aivan stadionin vierestä. Lähellä sijaitsee yksi hyvin pieni baari. Janon sammuttamiseen kannattaa kuitenkin hyödyntää sisäänkäyntien läheisyydessä olevia, ottelupäivinä palvelevia lukuisia pieniä kojuja, joista saa juotavaa ja purtavaa taskurahalla.

Liput

Otteluliput voi ostaa ja tulostaa kätevästi jo kotimaassa ennakkoon. TicketOne toimii Chievon lipunvälittäjänä. Vastustajat on jaoteltu kolmen eri hintakategorian mukaan. Oma lippuni pääkatsomoon maksoi 55 €; Napoli on yksi kalleimman hintakategorian joukkueista. Huomioitavaa on, että liput eivät tule myyntiin sillä aikataululla, mihin me olemme täällä Suomessa tottuneet. Napoli-ottelun lipunmyynti alkoi vasta otteluviikon ensimmäisenä päivänä.

Nähtävyydet

Verona on kaunis kaupunki, jossa on paljon kulttuuriin liittyvää nähtävää. ”Pakko nähdä” -paikkoihin lukeutuu Arena di Verona, vanha amfiteatteri. Sisäänpääsy maksaa 10 €. Jos vierailu sattuu osumaan kuukauden ensimmäiseen viikonloppuun, kannattaa mennä sunnuntaina. Tuolloin hinta on vaivaisen euron.

Ruoka ja hintataso

Italialaisen keittiön antimista nauttiminen onnistuu hyvin. Pizzat, pastat ja esimerkiksi klassinen spagetti carbonara maksaa aivan keskustassa kymmenen euron luokkaa ja ydinkeskustan ulkopuolella hieman vähemmän, joskaan listaa ei siellä englanniksi saa. Yleinen hintataso on hieman Suomea alhaisempi.

Budjetti

Muutaman päivän reissun toteuttamiseksi kannattaa varata noin 500 €, jotta perusjuttujen (lennot, majoitus, ottelulippu) hankkiminen onnistuu. Rahaa saa halutessaan palamaan paikan päällä kunnollakin, mutta budjettimatkailija tulee Veronassa toimeen melko pienelläkin.

Kuvat: Tarmo Lyytikäinen

The post Tien päällä: Chievo-Napoli ja vinkit Veronaan appeared first on Byyri.

Sunnuntai 5.11. klo 16.00

Stadio Marc’Antonio Bentegodi

Saan ensikosketukseni Veronaan perjantaina iltapäivällä. Paikallinen taksikuski puhisee.

Hänen taksinsa ämyreistä pauhaa italopoppi, mutta voimakas turhautunut huokailu liikenneruuhkassa peittää jopa musiikinkin ajoittain taustalle. Alla oleva Skoda on nähnyt parhaat päivänsä ehkä kymmenen vuotta takaperin, mutta on selvästi kuskille rakas työkalu. Kojelaudan vieressä ovat ne hänelle kaikkein tärkeimmät: enkelikoriste, risti sekä Hellas Veronan tarra. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka paljon maltillisempaa puhina olisi ollut tai oltaisiinko selviydytty ajoittain alta neljänkymmenen kilometrin ylinopeudella, jos takaraivossa ei kiristäisi kahden viikon takainen derbytappio paikalliskilpailija Chievolle.

Sunnuntaina kotijoukkueena toimiva Chievo pelasi kaksi viikkoa sitten tapahtumarikkaan derbyn paikallisvastustaja Hellas Veronaa vastaan. Huikea ottelu päättyi lopulta Chievon voittoon lukemin 3-2. Tuo ottelu oli joukkueelle jo kuudes peräkkäinen ilman tappiota. Chievon seurajohto on asettanut tälle kaudelle viralliseksi tavoitteeksi kahdeksannen sijan, ja kaikki näytti tämän suhteen hyvältä Gardajärven rannalla.

Sittemmin Chievo on kuitenkin ollut suurissa ongelmissa. Vain kolme päivää kiimaisen derbyvoiton jälkeen I Gialloblu otti samaisella Stadio Marc’Antonio Bentegodilla tukkaansa pahoissa ongelmissa alkukaudella olleelta AC Milanilta. Valotaululla komeilivat illan päätteeksi tylyt 1-4-lukemat. Muutamaa päivää myöhemmin oli Sampdorian vuoro latoa neljä byyriä Chievon reppuun, tuolloin Chievo jäi osumitta.

Aihetta varsinaiseen paniikkiin ei vielä ole, mutta kahdeksan maalia omissa kahdessa ottelussa on aivan liikaa, jos aikoo pelata sarjapisteistä lajissa nimeltä jalkapallo. Päävalmentaja Rolando Maranilla on ollut viikko aikaa katsella nauhoja ja tutkia, miksi maalivahti Stefano Sorrentino sai poimia palloa selkänsä takaa kymmeneen otteeseen kahdeksan päivän aikana. Hyvät neuvot puolustuksen tilkkimiseen ovatkin nyt tarpeen, sillä vastaan asettuu sunnuntaina pahin mahdollinen, mitä saapasmaasta voi tällä hetkellä löytyä.

Veronaan matkaava vierailija Napoli kärsi keskiviikkona odotetussa ja hienossa Mestarien liigan kamppailuissa 2-4-tappion Manchester Citylle. Lisää jobinpostia satoi napolilaiskannattajien laariin torstaina, kun seura tiedotti ensimmäisellä jaksolla pois vaihdetun Faouzi Ghoulamin vamman vakavuudesta. Laitapuolustajan polven eturistisiteessä todettiin ”täydellinen repeämä”, ja Algerian maajoukkuemiehen kausi on mitä luultavimmin paketissa.

Liikaa ei kuitenkaan kannata Gli Azzurri -leirissä ruveta tunkemaan päätä pensaaseen. Maurizio Sarrin miehistö on pelannut kotimaassaan hienon alkukauden. 11 kierroksen jälkeen Napoli on Serie A:n piikkipaikalla 31 pisteellä. Maalisuhde on vakuuttava: 32 tehtyä ja kahdeksan päästettyä. Ainoa pistemenetys on parin viikon takaisesta kärkiottelusta, jossa joukkue tasasi pisteet Interin kanssa 0-0-päättyneessä ottelussa. Jos Napoli onnistuu vielä käsittelemään keskiviikon tappion oikein, voi Chievo saada stadionilleen todella ärsytetyn vastustajan.

On mielenkiintoista nähdä, miten Maurizio Sarri lähtee paikkaamaan Faouzi Ghoulamin jättämää aukkoa. Hänen poissaolonsa ei voi olla näkymättä Marek Hamsikin ja Lorenzo Insignen pelaamisessa, Ghoulam kun on tottunut pelaamaan paljon yhteen edellä mainittujen herrojen kanssa. Joka tapauksessa Sarri tuskin lähtee muuttamaan hänelle tyypillistä 4-3-3-muodostelmaa ja tullee antamaan portugalilaiselle Mario Ruille mahdollisuuden. Kotijoukkue Chievo pääsee otteluun täysin terveellä kokoonpanolla.

Itse Stadio Marc’Antonio Bentegodin pohjoispuolella vallitsi lauantaina leppoisa markkinatunnelma. Curva Nordin ulkopuoli oli täyttynyt myyntikojuista, joista myytiin muun muassa vaatteita, vihanneksia ja kalaa. Sunnuntaina tuon samaisen alueen tulevat täyttämään kotijoukkueen kiihkeimmät kannattajat. He saavat vastaansa eteläkaarteeseen Napolin ultrat, joita odotetaan saapuvan Veronaan runsaasti. Oman mausteensa peliin voi tuoda myös sää. Sunnuntaiksi on odotettavissa alueelle runsaita sateita, mahdollisesti jopa ukkosta. Ja mitä tekee Suomen maajoukkueen Perparim Hetemaj Chievon keskikentällä? Kaikki tämä selviää sunnuntai-iltapäivän aikana.

Viime kaudella vastaava ottelu pelattiin helmikuussa, ja tuolloin Napoli vei pisteet mukanaan 1-3 -voitolla. Sunnuntaina tämä sama tulos ei olisi kovinkaan suuri yllätys.

Ennakoidut kokoonpanot:

Chievo (4-3-1-2)

Sorrentino; Cacciatore, Dainelli, Tomovic, Gobbi; Bastien, Radovanovic, Hetemaj; Castro; Birsa, Inglese

Napoli (4-3-3)

Reina; Hysaj, Chiriches, Koulibaly, Rui; Zielinski, Diawara, Hamsik; Callejon, Mertens, Insigne

Vedonlyönti

Unibet (la klo 14)

Chievo 8,00    X  4,80    Napoli 1,40

TV

Viasat Fotboll ja Viaplay

Kuva: Tarmo Lyytikäinen, Verona

The post Chievo-Napoli: Ennakko paikan päältä appeared first on Byyri.

Lomailen tällä hetkellä Pyreneiden katveessa, Katalonian sydänmailla, jossa muiden sarjojen näkyvyys on heikkoa. Kaikki on toissijaista FC Barcelonalle. Kapakoita lähetysten ja ilmaisen internetin perässä kolutessani olen ihmetyksekseni huomannut, että jopa Real Madridin ottelut keräävät huomattavan määrän katsojia baaripöytiin. Vääriä kieliä puhuvan nuoren aikuisen on hankala painella senioriteetilla jyräävien kylän miesten ohi esittämään vaatimuksia. Hienoa jalkapallokulttuuria, mutta ei valitettavasti auta omaa agendaa.

Serie A:n seuraaminen on ollut viime aikoina lähinnä ottelukoosteiden ja tulospalveluiden varassa. Suorien lähetysten puutetta kompensoin pläräämällä internetistä asialle vihkiytyneitä sivustoja, tutkimalla tilastoja ja vertailemalla joukkueiden ottelukohtaisia kokoonpanoja. Ei optimaalinen tapa ottaa uutta haltuun, mutta mukavaa hommaa sekin. Isona apuna toimii englanninkielinen sivusto www.football-italia.net, joka tarjoaa kattavasti informaatiota kaikkeen italialaiseen jalkapalloon liittyvässä. Erikoismaininta myös Urheilulehden Mitri Pakkasen Serie A:ta käsitteleville jutuille.

Kiintopisteet kohdalleen

Informaatio tulee todella tarpeeseen. Ennen kauden alkua tein itselleni yksinkertaisen tasokokeen: yritin nimetä kaikki pääsarjajoukkueet. Kaksitoista oikein kahdestakymmenestä, häpeällistä!

Oppiakseni tuntemaan Italian stoket ja huddersfieldit paremmin, tarvitsen systeemin, jolla sijoittaa seurat paikoilleen. Sekavan kokonaisuuden jäsentelyssä auttaa kiintopisteen valitseminen. Poimin heikommin tuntemistani joukkueista muutamia mielenkiintoisia pelaajia, joita seuraamalla toivottavasti muutkin pelaajat ja seurat löytävät paikkansa kartalla.

Syöttejä seurattavaksi

Ensimmäisen korvamerkin sai Cagliarin João Pedro, joka tuo jostain syystä mieleeni edesmenneen brassilegenda Sócratesin. Hyökkäävän keskikenttäpelaajan upea syöttö Crotone-pelin voittomaaliin oli pakko kelata muutamaan kertaan. Suosittelen myös vilkaisemaan neljännen peliviikon kaukolaukausmaalin SPALin verkkoon. Cagliari onnistui siirtoikkunan loppuhetkillä naaraamaan myös mielenkiintoisen lisän puolustukseen, kun uransa syöksykierrettä oikaiseva Gregory van der Wiel vaihtoi Turkin Superliigan Serie A:han. Ansioluettelosta löytyy muun muassa 46 A-maaottelua ja MM-finaali Hollannin paidassa. Laitapakki on parhaimmillaan todella kova vahvistus keskikastin sardinialaisseuralle.

Tähdenlentoja bongaavalle potentiaalinen seurattava on Genoan Adel Taarabt. DJ Khaledin kaksoisolennon läpilyöntiä on odoteltu kohta kymmenen vuotta, ja Benfica-laina on ainakin alkukaudesta saanut kohtuullisesti minuutteja ykkösjoukkueessa. Osa muistanee taitavan laitahyökkääjän ainakin videopeleistä.

Jos pienempien joukkueiden rosterit eivät herätä sen suurempaa innostusta, löytyy suurseuroistakin bongattavaa. Juventuksen Paulo Dybala surffaa ennen keskiviikkoillan Fiorentina-kamppailua kuuden ottelun maaliputkessa. Napolin seksikkään hyökkäyksen minimiehet Mertens–Callejón–Insigne pystyvät taikomaan maaleja tyhjästä. Edin Džeko on tehnyt Romalle 21 maalia kalenterivuonna 2017, ja Interin turbofutiksesta nauttiva Ivan Perišić takoo Mauro Icardin kanssa tärkeitä maaleja viikosta toiseen.

Syötit ovat kohdallaan, ja tunne on kuin kalaan lähdettäessä. Kireitä siimoja kaikille!

Kirjoittaja: Amir Amokrane

Kuva: Alexander Johmann

The post Serie A: Syöttejä hakemassa appeared first on Byyri.