Kun ikkuna heinäkuun lopussa aukesi, tiesimme jo, mitä odottaa: lainasiirrot yleistyvät, huippupelaajien arvo laskee, eivätkä seurat voi ostaa myymättä ensin. Koronapandemian vaikutukset eivät voi olla vaikuttamatta seurojen talouteen.

Tai niin sen piti mennä.

Tähän mennessä jalkapallojoukkueet ympäri maailmaa ovat käyttäneet noin kolme ja puoli miljardia euroa pelaajahankintoihin, laskematta mukaan agenttien palkkioita tai pelaajien palkkoja. Pelkästään Valioliigassa pelaajia on ostettu noin 1,1 miljardilla eurolla.

Miljardin euron raja ylitettiin Valioliigassa vasta viidennen kerran historiassa. Kaikkien aikojen ennätys on kesältä 2019, jolloin pelaajahankintoihin käytettiin 1,5 miljardia euroa.

Toisin sanoen mikään ei ole muuttunut.

Jalkapallotalous ei perustu tarpeeseen, vaan haluun

Tottenhamin seurajohto katsoi kesällä olevansa lähes 200 miljoonan euron lainan tarpeessa selvitäkseen pandemian aiheuttamista takaiskuista. Silti se on löytänyt pelaajahankintoihin 95 miljoonaa.

Arsenal antoi 55 työntekijälle lähtöpassit taloudellista ahdinkoa helpottaakseen, mutta pystyi kuitenkin sijoittamaan 36 miljoonaa euroa puolustuksensa vahvistamiseen sekä tekemään kovapalkkaiset sopimukset Pierre-Emerick Aubameyangille ja Willianille.

Newcastlessa Mike Ashley lomautti osan seuran työntekijöistä, mutta maksoi sitten Callum Wilsonista ja Jamal Lewisista 39 miljoonaa. Manchester Unitedin varapuheenjohtaja Ed Woodward varoitti, ettei tänä kesänä kyettäisi tekemään hankintoja normaaliin tapaan. Ja kenties United ei niin olekaan tehnyt – se on upottanut itselleen vaatimattomasti pelaajahankintoihin vasta 40 miljoonaa.

Wolves katsoi tarpeelliseksi käyttää 80 miljoonaa kolmeen pelaajaan, joista Fabio Silva ja Ki-Jana Hoever ovat pelanneet elämässään vain kourallisen aikuisten pelejä. Maltillisesta siirtopolitiikastaan tunnettu Liverpool on silti sijoittanut uusiin pelaajiin 80 miljoonaa, kun valioliigan tuhlauskärki, Chelsea, on polttanut 250 miljoonaa. Ja lista jatkuu.

Ja vain muutama kuukausi sitten koko huippujalkapallon tulevaisuuden uskoteltiin olevan vaarassa.

Kun kausi maaliskuussa katkaistiin, viesti seurojen omistajilta oli selvä: Jalkapallo ei ollut koskaan kohdannut tämän veroista kriisiä. Kaikkia sarjoja ei tultaisi pelaamaan loppuun. Ne, jotka pelattaisiin, pelattaisiin tyhjille katsomoille. Seurojen tulot romahtaisivat. TV-sopimusten ehdot eivät täyttyisi.

Seurojen suurin kuluerä, pelaajat, joutuisivat kantamaan vastuun. Jos palkkoja ei leikattaisi, seuraisi konkurssiaalto. Joissain seuroissa, kuten Borussia Mönchengladbachissa, Union Berlinissä, Juventuksessa sekä Barcelonassa, pelaajat jättivät vapaaehtoisesti palkkoja nostamatta, jotta seuran muille työntekijöille pystyttiin maksamaan.

Niin Serie A kuin Valioliiga suosittelivat palkkojen leikkaamista kolmanneksella. Etenkin Englannissa suositus kuitenkin aiheutti kritiikkiä: pelaajat olivat valmiita leikkaamaan palkkojaan, mutta halusivat tietää, mihin rahat käytettäisiin. Kun seurojen työntekijöitä alettiin lomauttaa, pelaajien huoli kasvoi. Jos he antavat omistaan, mikseivät seurojen omistajat tee samoin?

Puoli vuotta myöhemmin voimme todeta, ettei tilanne ole niin paha kuin pelättiin. Maailmanloppu vältettiin, suurin osa Euroopan sarjoista saatiin pelattua loppuun ja uusi kausi on jo täydessä vauhdissa. Katsomot ovat pääosin pysyneet tyhjinä, mutta kentällä elämä jatkuu kuten ennenkin.

Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö pandemia olisi vaikuttanut seurojen talouteen.

Euroopan seurajoukkueiden liiton mukaan seurat ovat menettäneet noin neljä miljardia euroa pandemia myötä. Uefan oli hyvitettävä TV-yhtiöille 580 miljoonaa euroa televisioimatta jääneistä otteluista. Valioliiga joutuu maksamaan Sky Sportsille takaisin 180 miljoonaa.

Valioliigan toimitusjohtajan Richard Mastersin mukaan seurat menettävät kollektiivisesti noin 760 miljoonaa euroa, jos koko kausi pelataan tyhjille katsomoille. Esimerkiksi Manchester United menettää 5,5 miljoonaa jokaiselta kotipeliltä, jonka se joutuu pelaamaan ilman kannattajia.

Vielä huolestuttavampaa on se, ettemme voi tietää, onko tämä vasta alkua. Pandemian todelliset vaikutukset – ja lopullinen kesto – ovat vielä hämärän peitossa. On mahdollista, että lopullisesta laskusta on maksettu vasta pieni osa.

Jalkapallo ei ole muusta yhteiskunnasta irrallinen osa. Laman uhka on sillekin todellinen. Jos TV-yhtiöiden tulot laskevat, ovat ne valmiita maksamaan nykyistä vähemmän televisiointioikeuksista. Fanituotteiden myynti vähenee ja mainostajien panostus jalkapalloon laskee. Puhumattakaan sponsorituloista. Jalkapallo, kuten koko yhteiskunta, vasta odottaa pandemian lopullisia vaikutuksia.

Silti siirtosirkus pyörii kuten ennenkin. Pelaajien pahimmat pelot ovat käyneet toteen: omistajat ovat käyttäneet säästämänsä eurot korvatakseen osan niistä pelaajista, jotka palkkojaan suostuivat leikkaamaan.

Voimmekin miettiä, kuinka paljon järkeä tässä kaikessa on. Kun pandemian kokonaisvaikutukset ovat vielä pimennossa, pelaavat seurat rulettia tuloilla, jotka eivät kenties koskaan realisoidu. Toteammeko kahden vuoden päästä, että ehkä tämä kesä olisi sittenkin ollut hyvä elää säästölinjalla?

Olisiko Liverpool pärjännyt entisellä hyökkäyskalustollaan, Arsenal ilman uutta topparia tai Chelsea ilman joukkueellista uusia pelaajia? Toki säästöt olisivat voineet näkyä lyhyellä aikavälillä tuloksissa, mutta yhtä hyvin ne olisivat voineet pitkässä juoksussa näkyä seurojen elinvoimaisuudessa.

Omistajien päätös elää veitsen terällä kertoo siitä, kuinka poikkeuksellinen jalkapallo verrattuna mihin tahansa muuhun liike-elämän alaan on. Ajatus siitä, että se pysähtyisi hetkeksi katsomaan, mihin suuntaan maailma kehittyy, on seuroille käsittämätön. Jalkapallotalous ei perustu tarpeeseen, vaan haluun. Haluamme ajatella, että kaikki on normaalisti.

Jää nähtäväksi, näemmekö ikkunan viime hetkillä paniikkimyyntejä, joilla seurat yrittävät kassaansa tasapainottaa, vai uskovatko seurat kykyynsä seilata myrskyn läpi painolastia keventämättä.

Joka tapauksessa omistajien keväiset pelottelut ovat vain kaukainen muisto, sanahelinää, jolla he pyrkivät turvaamaan oman selustansa myrskyävällä merellä. Nuo samat henkilöt poimivat nyt hedelmiä puista, jotka eivät kenties vuoden päästä kukikaan.  

Vaikka maailma on kriisissä, huippujalkapallo porskuttaa ennallaan. Sillä niin kauan kuin on rahaa, on halua.

Alex Morgan on uuden ajan Gianfranco Zola

Englannin Superliigan avauskierroksella 33 debyyttinsä tehneestä pelaajasta vain kuusi oli englantilaisia. Määrä ei toki sinällään ole yllättävä. Kesän 74 uudesta hankinnasta vain 23 oli kotoisin Britteinsaarilta. Ulkomaalaisten pelaajien invaasio on tullut ryminällä Superliigaan.

Vaikka kehityssuunta on ollut nähtävissä jo pidempään, oli mennyt kesä poikkeuksellinen, sillä Englantiin siirtyi lukuisia maailman kärkipelaajia. Esimerkiksi Yhdysvaltojen kanssa maailmanmestaruutta juhlineet Rose Lavelle, Tobin Heath ja Christen Press sekä Tanskan maajoukkueen kapteeni Pernille Harder kutsuvat nyt Englantia uudeksi kodikseen.

Vaikka Harderin siirtosumma on historian korkein naispelaajasta maksettu siirtokorvaus, aiheutti suurimman mediakohun Tottenhamiin siirtynyt Alex Morgan. Yhdysvaltalainen on globaali megatähti ja yksi koko lajin tunnetuimmista kasvoista. Instgramissa Morganilla on 9,2 miljoonaa seuraajaa, joka on enemmän kuin Spursin naisten ja miesten joukkueilla yhteensä.

Normaalioloissa 31-vuotias hyökkääjä ei toki olisi Lontooseen päätynyt. Toukokuussa esikoisensa saanut kaksinkertainen maailmanmestari kuitenkin tarvitsee peliaikaa täyteen kuntoon päästäkseen, ja pelien jatkuminen näyttää tällä hetkellä varmemmalta Englannissa kuin Yhdysvalloissa.

Vaikka Morgan ei tule heti olemaan siinä iskussa, missä olemme hänet tottuneet näkemään, pelkästään hänen siirtymisensä Englantiin on sarjalle suuri voitto. Se myös kertoo isossa kuvassa siitä, mihin suuntaan Superliigaa ollaan viemässä.

Vuonna 1992 alkaneen Valioliigan ensimmäisellä kaudella sarjassa pelasi vain 11 pelaajaa Britteinsaarten ulkopuolelta. Tällä kaudella Valioliigassa on pelaajia 56 eri maasta, ja yhteensä sarjaa on jo edustanut 113 eri kansalaisuutta. Vuonna 1995 voimaan tullut Bosman-sääntö mahdollisti pelaajien vapaan liikkuvuuden EU:n alueella ja mullisti Valioliigan kehityksen.

Ulkomaalaisten pelaajien viehätys on nostanut Valioliigan nykyiseen loistoonsa ja tehnyt siitä maailman kovatasoisimman jalkapallosarjan. Kehitys henkilöityy Zianfranco Zolaan, joka vuonna 1996 siirtyi Italiasta Chelseaan. Heti ensimmäisellä kaudellaan italialainen valittiin liigan parhaaksi pelaajaksi ja vuonna 2003 hänet äänestettiin Chelsean kaikkien aikojen pelaajaksi.

Zola antoi kasvot niin Lontoon sinisten kuin koko liigankin uudelle nousulle. Valioliiga ei olisi nykyisessä pisteessään ilman ulkomaalaisten pelaajien tuomaa nostetta.

Siksi Superliigan kehityksessä on jotain hyvin tuttua. Globaalien superstarojen siirtyminen Englantiin kertoo siitä, että Superliiga jatkaa Valioliigan viitoittamalla tiellä. Vielä on toki kysymysmerkki, kuinka Brexit pelaajahankintoihin tulee vaikuttamaan, mutta yksi asia on varma: Superliigassa tehdään kunnianhimoisia peliliikkeitä, ja pian maailman kovatasoisinta jalkapalloa pelataan Englannissa muuallakin kuin miesten pääsarjassa.

Ota yhteyttä

Siinä kaikki tältä viikolta. Sallisen sivukatsomo ottaa mielellään vastaan kommentteja tai aihe-ehdotuksia. Niitä voit lähettää sähköpostitse juuso@teravinkyna.com tai Twitterissä @TeravinKyna. Jos puolestaan haluat saada tuoreimmat näkökulmat uunituoreeltaan sähköpostiisi toimitettuna, lisää itsesi jakelulistalle tästä.

Palaamme asiaan taas ensi lauantaina. Siihen asti keskittykäämme nauttimaan jalkapallosta ja jännittämään siirtoikkunan viimeisiä käänteitä.

Pysytään kaikki terveinä. Hyvää viikonloppua.

The post Sallisen sivukatsomo: Siirtoikkunan moraalinen opetus appeared first on Byyri.

Ensimmäistä kertaa kisoihin osallistuva Suomi aloitti turnauksensa tiistai-iltana kamppailulla Uutta-Seelantia vastaan. Pikkuhelmarit esitti ottelussa paikoin kypsiä otteita, mutta jokaisissa kisoissa mukana ollut Uusi-Seelanti oli valmistautunut huolellisesti iskemään Suomen heikkouksiin, minkä seurauksena joukkue nappasi Montevideon alkuillassa ansaitun voiton.

Prässi puri Pikkuhelmareihin

Ennakkosuosikkina otteluun lähtenyt Suomi hallitsi pallollisesti peliä alusta alkaen Uuden-Seelannin keskittyessä vaanimaan prässäys- ja vastahyökkäysmahdollisuuksia. Uusi-Seelanti saikin aikaan jatkuvasti pidempiä painostusjaksoja matalalta peliä rakentaneen Suomen päätyyn ja pääsi muutamaan otteeseen yrittämään maalintekoa vaarallisista paikoista. Laukaukset kuitenkin karkasivat pääosin ohi maalipuiden Anna Koivusen venyessä kertaalleen huipputorjuntaan.

Lopulta puoliajan edetessä noussut prässitaso tuotti tulosta, kun Kelli Brown laukoi kaukaa liki täydellisen kudin takayläkulmaan 41. minuutilla. Koivunen sai kättänsä väliin, mutta toista haamutorjuntaa ei nähty. Niinpä tauolle siirryttiin Uuden-Seelannin johtaessa 1–0.

Suomi hallitsi palloa 70-prosenttisesti, mutta sen pelinavaaminen alkoi takkuilla huomattavasti ensimmäisen puolituntisen jälkeen, eikä Pikkuhelmareilta nähty avauspuolikkaalla kuin kaksi laukausta Uuden-Seelannin kuutta vastaan.

Loppukiri jäi piippuun

Toisella jaksolla Suomi jatkoi pelinrakenteluaan lyhyillä syötöillä pyrkien löytämään tiloja Uuden-Seelannin tiiviistä puolustuksesta. Uusi-Seelanti laski muodostelmaansa alaspäin ja Suomi pääsi pyörittämään peliään puolen kentän tuntumassa, mutta tarvittava suoraviivaisuus jäi puuttumaan.

Loppukiri jäi valitettavan vaisuksi, ja Uuden-Seelannin maalilla aikuistenkin maajoukkueessa jo esiintynyt Anna Leat piti huolen siitä, ettei suomalaisten keskityspalloista syntynyt vaarallisia tilanteita. Suomen kenties paras paikka toisella puolikkaalla syntyi vajaan tunnin kohdalla, kun Jenni Kantanen pääsi kokeilemaan lähietäisyydeltä, mutta ahtaasta välistä lähtenyt laukaus suuntautui maalin ohi.

Mitkä U17-kisat?

Alle 17-vuotiaiden tyttöjen MM-turnaus pelataan vuorovuosittain. Ensimmäiset kisat järjestettiin Uudessa-Seelannissa vuonna 2008. Tällöin mestaruuden vei Pohjois-Korea, joka on myös nykyinen hallitseva maailmanmestari. Kaksi muutakin mestaruuspystiä on matkannut Aasiaan: Etelä-Korea juhli mestaruutta vuonna 2010, ja Japani vei tittelin neljä vuotta myöhemmin. Ranska katkaisi hetkellisesti aasialaisten mestaruusputken vuonna 2012 kukistamalla Pohjois-Korean finaalissa rangaistuspotkukilpailussa.

Suomi pelaa siis ensimmäistä kertaa alle 17-vuotiaiden tyttöjen MM-turnauksessa.

Kuudentoista joukkueen joukkoon Uruguayhin Pikkuhelmarit selvisi sijoituttuaan kolmanneksi EM-kisoissa tämän vuoden toukokuussa. Viimeisessä ottelussa kaatui Englanti lukemin 2-1.

Liikaa MM-kisavierailuja Suomen maajoukkueilla ei ole. Alkanut turnaus on viides, johon jokin suomalainen maajoukkue on osallistunut. Erityisesti monien muistoissa elää vuoden 2003 alle 17-vuotiaiden poikien kotikisat, joissa Vintiöt jäivät alkulohkoon yhden voiton ja kahden tappion saldollaan. Lisäksi alle 20-vuotiaat miehet ovat osallistuneet kisoihin kertaalleen (2001) ja alle 20-vuotiaat naiset kahdesti (2006 & 2014). Toistaiseksi kaikilla kerroilla Suomi on jäänyt alkulohkoon. Tavoitteekseen tässä lopputurnauksessa joukkue on antanut pääsyn puolivälieriin. Tällä kertaa avausottelusta tuli tappio, mutta mahdollisuudet lohkossa kahden parhaan joukkoon sijoittumiseen ovat vielä täysin realistiset.

Seuraavassa ottelussaan turnauksen A-lohkossa Suomi kohtaa perjantai-iltana Ghanan, ja lohkovaiheen päätösottelussa sunnuntaina vastaan asettuu emäntämaa Uruguay.

Seuraavat ottelut:

16.11. Suomi – Ghana klo 21:00

20.11. Suomi – Uruguay klo 22:00

Artikkelikuva – nzfootballferns

The post Pikkuhelmarit niukkaan tappioon MM-avauksessaan appeared first on Byyri.

Mustavalkoinen sydän

Turun liepeillä, Kyrössä varttuneen Hirvensalon lapsuus kuulostaa melko tavanomaiselta suomalaisnäkökulmasta. Jääkiekkoa seurattiin silmä kovana, kun taas futikselle jäi ruokapöytäkeskusteluissa potkupallon rooli.

– Perheessä jalkapallo oli vain potkupalloa. Ajattelin itsekin näin pitkään ja vasta täysi-ikäisyyden kynnyksellä löysin lajin. Vuonna 2013 paikan päällä nähty Turun derby vei minut lopullisesti mennessään, ja seuraavalle kaudelle ostinkin jo kausikortin kannattajakatsomoon.

Jääkiekko-ottelut ovat pysyneet repertuaarissa, mutta suurin kiitos futiskipinän syttymiseen kuuluu Jannen entiselle opettajalle.

– Opettajani kannusti hieman epäröineen kannattajanalun täysillä mukaan. Hän vakuutti minut kertomalla kaikesta siitä, mitä futis voi parhaimmillaan tarjota.

Matka TPS:n mukana alkoi miesten peleistä, mutta jo seuraavalla kaudella mukaan tulivat naisten joukkueen pelit. Joukkueen kiittäessä kannattajiaan juurtui miehen sydän lopullisesti mustavalkoiseksi.

– Aluksi kävin katsomassa matseja tuppisuuna, mutta sitten aloin pohtia asiaa toisella tavalla. Kentällä oli oma seurani ja tiesin kaikki laulut, joten miksi en tukisi omiani myös naisten puolella? Avasin ääneni, ja kun naiset tulivat hämmästyneinä kiittämään tuesta, tiesin heti jääneeni koukkuun.

Lähtemättömiä muistoja

Turun Palloseuran seuraaminen on ollut tulosten valossa ankeaa tällä kaudella. Lähivuosilta Jannen mieleen on jäänyt kuitenkin useampi rakas ja lämmin muisto. Vierasreissuille on aina lähdetty tyylillä, oli sitten kyse Maarianhaminasta Ykköseen putoamisen varmistuttua (2014), taikka viime syksyn nousujuhlista Espoon Tapiolassa.

– Espoossa paikalla oli satoja TPS-kannattajia. Edellisenä vuonna oltiin jääty karsintoihin, mutta nyt kaikki oli omissa käsissä. Ilari Mettälän pamautettua ottelu 1-1-lukemiin oli olo uskomaton. Pelin päätyttyä ja nousun varmistuttua juoksimme kaikki yhdessä kentälle juhlimaan joukkueen kanssa. Se oli parasta, mitä voi tehdä vaatteet päällä.

Kuva – r1kuexposures

Hirvensalo on saanut lähtemättömiä muistoja myös naisten peleistä. Kaksi ottelua nousee ylitse muiden: PK-35 – TPS (2016) & Eskilstuna – TPS (2017).

– PK-35 kaatui vieraskentällä, ja pienen jännittämisen jälkeen varmistui, että TPS nappasi upean kauden päätteeksi hopeaa.

Muisto ei kuitenkaan pääty tähän, vaan ottelun jälkimainingeissa Hirvensalo koki jotain ainutkertaista.

– Päätin mennä kentän laidalle kiittämään omiani, kun joukkue yllätti minut täysin. Kiitoksena kannatuksesta he olivat tehneet minulle oman tifon. Liikutuin eleestä niin paljon, etten meinannut saada ääntäkään suustani, vaan kyyneleet silmissä kiitin omiani.

Kuva – Tiina Pirilä

Vuoden 2017 helmikuussa TPS:n naiset matkustivat kohtaamaan Ruotsin Damallsvenskan-joukkue Eskilstuna Unitedin harjoitusottelussa. Hirvensalo oli aiemmin maininnut eräälle naisten joukkueen pelaajalle haluavansa nähdä kauden kaikki ottelut, mutta ei tehnyt reissuaikeistaan isoa numeroa.

– Talvella matsikalenteriin ilmestyi yllättäen tieto Eskilstunasta, joten otin asiasta nopeasti selvää ja varasin laivamatkan Ruotsiin. Yksinäinen TPS-kannattaja herätti kiinnostusta ja sain antaa haastattelun paikalliselle lehdelle. TPS:n naisia en onnistunut yllättämään, vaan he arvasivat, että tulen paikalle.

Tämä kausi on niin miesten kuin naistenkin osalta sujunut Hirvensalon omien odotusten mukaan. Hän arveli TPS:n miesten taistelevan suorasta säilymiseen oikeuttavasta sarjapaikasta Veikkausliigassa, ja naisten puolestaan paikasta ylempään loppusarjaan. TPS:n miehet nappasivat sunnuntaina komean vierasvoiton Lahdesta, ja suora säilyminen on omissa käsissä, kun naiset puolestaan selvisivät viimeisenä joukkueena juurikin yläloppusarjaan.

Vaikeahkosta kaudesta huolimatta Hirvensalon mieleen juolahtaa muutama onnistuja.

– Miesten puolelta on pakko nimetä Mika Ääritalo, ja ehkä vähän yllättäen Antto Tapaninen. Ääritalon valintaa nyt tuskin täytyy edes perustella, sillä mies on selvästi joukkueensa johtaja. Tapaninen herättää ehkä ihmetystä, mutta miehen palattua kokoonpanoon pitkällisen sairastelun jäljiltä on jälki ollut todella vakuuttavaa. Mies on selkeästi Veikkausliigaan sopiva pelaaja ja TPS menetti paljon, kun Antto ei ollut pelikunnossa koko kauden ajan.

Naisista tunnustusta saa useampi pelaaja, ja nähtyjen otteluiden perusteella Hirvensalo todellakin tietää mistä puhuu.

– Mira Uronen, Emma Santamäki ja Milla-Maj Majasaari ovat olleet vakuuttavia, mutta kauden parasta antia on ollut se, kuinka hyvin pelaajat ovat nostaneet tasoaan. Esimerkiksi Anna Koivunen ja Jenni Rannus ovat yllättäneet toden teolla, ja varsinkin maalivahtina pelaavan Koivusen kehitys on ollut huikeaa. Harjoitusotteluissa näytti, ettei hän ole vielä liigatasoinen pelaaja, mutta nyt tilanne on täysin toinen ja varmasti moni seura on kiinnostunut. Vahvistuksista Laura Kattelus ja Katja Hakala olivat molemmat todella vakuuttavia, mutta valitettavasti loukkaantuivat kesken kauden.

Tuhansia kilometrejä

TPS:n kannattaminen on antanut Hirvensalolle paljon ja onkin miehelle todellinen henkireikä. Joukkueet eivät ole vain fanitettavia porukoita muiden joukossa, vaan niistä on muodostunut kyröläiselle toinen perhe. Kaikkien joukkueiden matseihin ei Hirvensalonkaan aika yksinkertaisesti riitä, vaan kilometrit on pantava ”tärkeysjärjestykseen.”

– Prioriteettini pelien suhteen menee niin, että naisten pelit tulevat ensimmäisenä. Tämä johtuu vain siitä, että samaan aikaan pelattavassa miesten pelissä kukaan ei huomaa, jos olen poissa, mutta jos en naisten pelissä ole paikalla, niin kukaan ei pidä siellä ääntä. Olen siis sitä mieltä, että naisten otteluissa tarvitaan enemmän yksittäistä kannattajaa. Toisena tulee Tepsin miesten pelit ja kolmantena Tepsin naisten kakkosjoukkueen pelit. Muut pelit tulevat kalenteriin, jos vain mahtuvat.

Ajokilometrien määrässä se toinen turkulainen vie vielä voiton, mutta Hirvensalon suoritus on täysin poikkeuksellinen, kun valtaosa peleistä on nimenomaan TPS:n naisten otteluita.

– Viime kaudella kilometrejä tuli reilut 18 000 ja tänä vuonna takana on jo 21 500 km, joista useampi tuhat jo pelkästään kotipeleistä. Tämä siis kaikki pelit laskettuna. Mukana on miesten ja naisten edustus, TPSN2 ja kasa satunnaisia pelejä. Suurimpaan osaan peleistä tulee mentyä omalla autolla jo ihan siitä syystä, että maaseudulla eivät bussit juuri kulje. Isompia kannattajamatkoja mennään tietysti bussilla, mutta näitäkin reissuja on vain miesten puolella.

TPS:n puolelta vannoutunut kannattaja on palkittu Sydän Pelissä -palkinnolla, joka annetaan omalla positiivisella tavallaan TPS:n mustavalkoisia värejä tunnustaneelle henkilölle tai yhteisölle.

– Haluaisin lopuksi kiittää kaikkia pelaajia, toimihenkilöitä, vanhempia ja kannattajia, joihin olen saanut tutustua TPS:n kautta. Upeita ihmisiä löytyy varsinkin omasta seurasta, mutta on ollut hienoa huomata, että pelin ulkopuolella voidaan olla ystäviä, vaikka logo rinnassa ei olisikaan sama.

Naisten pelien katsojamäärät ovat valitettavan alhaisella tasolla, mutta Hirvensalon esimerkin myötä futiskärpäsen soisi purevan yhä useampaa. Hirvensalo esittääkin hartaan toiveen Byyrin lukijoille ja kaikille muillekin jalkapalloa seuraaville.

– Koska olen itse tunnetuin naisten peleissä, heitän kaikille toiveen, että menisitte paikallisen seuranne peleihin myös naisten puolella. Lähtekää peleihin positiivisella asenteella ja nauttikaa!

Kuva – Tiina Pirilä

The post Rakkaudesta TPS:ään – Jannelle seura on kuin toinen perhe appeared first on Byyri.

Se on tietenkin iso sääli. Isoa kuvaa katsomalla kokonaisuus alkaa kuitenkin hahmottua paremmin.

Siinä missä miesten edustusjoukkue ei ole kyennyt suorittamaan toivotulla tavalla, ovat vastaavasti Klubin naiset & Klubi 04 aloittaneet kautensa mallikkaasti – jopa ehkä hieman odotettua paremmin, mikä on luonnollisesti todella hieno asia.

Voittoja ja hienoja otteita

Naiset ovat kärsineet kaudella vain yhden tappion, ja se tuli avausottelussa Honkaa vastaan. Kyseisessäkin ottelussa HJK oli hallitsevampi osapuoli, mutta pallonhallinta ei realisoitunut tarpeeksi hyviksi maalintekopaikoiksi missään vaiheessa.

Tämän jälkeen HJK on ollut vakuuttava. Joukkue pelaa yhtenäisesti pelin jokaisella osa-alueella – varsinkin linjojen välit ovat todella tiiviit, ja tilaa on julmetun vaikea löytää – ja se on näkynyt myös tuloksissa. HJK on voittanut avausottelunsa jälkeen kaikki kuusi pelattua ottelua yhteensä maalierolla 12-2, ja tuloksilla irtoaa myös sarjan piikkipaikka.  Se on todella upea saavutus. Kun siihen laitetaan päälle vielä massiivinen derbyvoitto PK-35:sta, voimme todeta HJKn naisten alkukauden todella, todella onnistuneeksi.

Klubi 04 on myös aloittanut kautensa mallikkaasti, verrattuna siihen, millaisen tilanteen eteen joukkue joutui noustuaan Ykköseen. Toni Koskela lähti Rovaniemelle, Valeri Minkenen lopetti ja Jaakko Oksanen siirtyi Englantiin. Muutama avainpelaaja poistui, ja siihen päälle vielä valmentajakin. Kun lisäämme tähän vielä kaikkien pelaajien maajoukkueleirit, on talvesta selvitty yllättävän pienin ruhjein.

Klubi 04 on aloittanut kautensa saldolla 1-1-1. Tilasto on varsin kelvollinen, mutta peli on ollut vielä parempaa. Klubi 04 pyrkii kontrolloimaan otteluita pallonhallinnan kautta ja luomaan miehellisiä ylivoimia laitakaistoille. Nollanelosen pelissä on nähtävissä selkeitä etenemismalleja, ja joukkueen suurin vahvuus on eittämättä selkeä pelillinen identiteetti ja tietenkin myös todella laadukas yksilötaito.

Seura voi kokonaisvaltaisesti todella hyvin

Kokonaiskuva on HJK:ssa siis varsin kirkas. Kun tähän päälle lisätään vielä hyvä alku poikien B-junioreiden SM-sarjassa (2-0-1), ei meillä klubilaisilla ole mitään syytä huoleen.

Seura voi kokonaisvaltaisesti todella hyvin, ja junioreissa on monta lupaavaa pelaajaa puskemassa läpi: suurimpana tietenkin Klubin naisissa jo debytoinut Annika Huhta, joka iski muutama päivä sitten Pikkuhelmareille hattutempun tyttöjen U17 EM-kisoissa. Myös poikien B-junioreiden Kai Meriluoto on iskenyt viisi osumaa kahteen ensimmäiseen otteluun SM-sarjassa.

Edustusjoukkue on tietenkin seuramme lippulaiva, mutta hyvää Klubifutista on nähtävillä monessa eri sarjassa. Mikäli meillä olisi vain edustusjoukkue Veikkausliigassa, pitäisi meidän olla jo hieman huolissaan. Nyt siihen ei kuitenkaan ole aihetta.

The post Kolumni: Kyteekö HJK:ssa kriisi? Ei, ei missään nimessä appeared first on Byyri.

HJK

Viime kauden kalkkiviivoilla pronssimitalit varmistanut HJK lähtee mukaan mitalitaisteluun yhtenä ennakkosuosikkina. Joukkue on saanut merkittäviä vahvistuksia hyökkäyspäähän Hanna Ruohomaa (TPS) sekä Hanne Ojanperä (PK-35 Vantaa) mukaan lukien.

Ongelmana viime kaudella oli maalinteko, sillä vaikka joukkue sijoittui sarjassa kolmanneksi, teki se vasta kuudenneksi eniten maaleja.

Hyökkäyspään vahvistukset tuovat yli sadan maalin verran kokemusta mukaan joukkueeseen. Tämän lisäksi Ilveksestä joukkueeseen siirtynyt Maaria Roth tuo lisää vaihtoehtoja puolustukseen ja keskikentälle. Klubin perusrunko viime kaudesta on säilynyt ennallaan, mutta samalla se on pystynyt vahvistamaan joukkueen eri osa-alueita. Ratkaiseva kysymys onkin se, pystyykö HJK säilyttämään tasaisuuden läpi kauden.

Kriittisessä asemassa ovat Honkaa ja PK-35:a vastaan pelattavat ottelut, joista HJK voitti viime kaudella ainoastaan yhden.

HJK:n Katarina Naumanen, kuka voittaa maalikuningattaruuden? Entä mestaruuden?

– Hanna Ruohomaa ja HJK.

Arvio: Mitalisti ja nappisuorituksella mahdollisuus mestaruuteen.

Seuraa häntä: Maaria Roth

FC Honka

Hallitseva mestari on PK-35:n ohella suurin mestarisuosikki alkavalle sesongille. Viime kaudella mestaruus ratkesi dramaattisesti Honka-ikoni Anna Auvisen loppuhetkien maalilla. Joukkue teki täksi kaudeksi muutamia täsmähankintoja, ja ainoa suurempi menetys oli IK Myraniin siirtynyt Janni Laakso. Puolustukseen hankittiin täksi kaudeksi Elli Pikkujämsä, joka voi pelata useammassakin roolissa.

Pikkujämsän lisäksi TPS:stä Espooseen saapui viime kaudella 14 maalia paukuttanut Jutta Rantala. Jos kaikki loksahtaa kohdilleen, on Rantalalla potentaalia tällä kaudella jopa 20 maalin rajapyykkiin. Myös Hongan kohtalon tulevalla kaudella ratkaisevat kohtaamiset HJK:n sekä PK-35:n kanssa. Viime kaudella juuri näissä kohtaamisissa joukkue oli kolmikon vahvin, mikä myös mahdollisti joukkueen mestaruuden.

Hongan Paula Myllyoja, kuka voittaa maalikuningattaruuden? Entä mestaruuden?

– Jutta Rantala ja Honka.

Arvio: Tulee taistelemaan vantaalaisten kanssa mestaruudesta.

Seuraa häntä: Jutta Rantala

Ilves

Vuoden 2015 hopeajoukkue on parin kauden ajan hakenut itseään. Nyt Ilves on vihdoin saanut vahvistettua rivejään jokaisella osa-alueella. Marjukka Mikkonen, Selina Mustajoki ja Onna Ketola ovat hyviä pelaajia tupsukorvien ryhmään. Maaria Rothin siirtyminen Helsinkiin on onnistuttu paikkaamaan puolustuspään hankinnoilla.

Lähes koko viime kauden sivussa ollut kokenut keskikenttäpelaaja Kaisa Björn johtaa joukkoja ja on tärkeä palanen Ilveksen pelissä. Nuori Ketola tuo lisää vaihtoehtoja hyökkäyspeliin ja ottaa samalla vastuuta maalinteosta Roosa Ärväksen sekä Tuulia Mikkolan ohella.

Ilveksen tavoitteena on pystyä haastamaan liigan kärkijoukkueet paremmin, sillä viime kaudella se sai ainoastaan yhden pisteen mitalikolmikolta. Ilveksen nuoret pelaajat ovat nyt vuoden kokeneempia, mikä tullee näkymään joukkueen otteissa. Tampereella tehdään pikkuhiljaa nousua kohti sarjan kärkeä, ja Ilveksen voisi kuvitella todella haastavan kärkijoukkueet tällä kaudella.

Ilveksen Kaisa Björn, kuka voittaa maalikuningattaruuden? Entä mestaruuden?

– Roosa Ärväs ja Ilves.

Arvio: Kisaa JyPK:in kanssa neljännestä sijasta ja nappisuorituksella voi napata mitalin.

Seuraa häntä: Onna Ketola

JyPK

Jyväskyläläiset jäivät harmillisesti viime kaudella alaloppusarjaan heikon alkukauden myötä, mutta tällä kaudella joukkue on paljon valmiimpi tulevaan kauteen. Ryhmä osoitti viime kaudella, että se pystyy haastamaan sarjan kärkipään joukkueet voittaessaan PK-35:n ja pelatessaan HJK:n kanssa tasan.

Laura Kattelus siirtyi TPS:ään, mutta muuten JyPK on liikkeellä lähes tulkoon samalla rosterilla kuin viime kaudella. Suurin kysymysmerkki onkin, pystyykö puolustus paikkaamaan viime kauden kapteeninsa menetyksen?

Hyökkäyspäässä tehoja odotetaan eritoten makedonialaiselta Gentjana Rochilta ja Henna Honkaselta, jotka tehtailivat yli puolet joukkueensa maaleista viime vuonna. Kaiken kaikkiaan keskisuomalaisilla on vahva nippu kasassa, mutta joukkue ei kestä etenkään hyökkäyspään loukkaantumisia.

JyPK:in Maria Alanko, kuka voittaa maalikuningattaruuden? Entä mestaruuden?

– Gentjana Rochi, ja mestaruus menee pääkaupunkiseudulle.

Arvio: Kisaa Ilveksen kanssa neljännestä sijasta ja nappisuorituksella voi napata mitalin.

Seuraa häntä: Lavdije Begolli

ONS

Viime kaudella Oulu Nice Soccer joutui karsimaan sarjapaikastaan. Ykkösessä toiseksi sijoittunut IK Myran voitti ensimmäisen karsintapelin ONS:ää vastaan, mutta joutui taipumaan lukemin 4-0 toisessa osaottelussa Oulussa. ONS säilytti liigapaikkansa yhteismaalein 5-2.

Oululaisilla on ollut poikkeuksellisen vaikea valmistautuminen kauteen. Helmikuussa joukkueen harjoituksissa ei ollut kuin 7-12 pelaajaa, ja harjoituspelejäkin on ollut vain muutama. Tämän lisäksi joukkueen kokeneimman maalintekijän Sanna Ylianttilan loukkaantuminen enteilee vaikeaa kautta.

Maalinteko oli viime kaudella ongelma, ja tuo sama ongelma tulee toistumaan tälläkin kaudella. Hyökkäyspäästä Onna Ketola siirtyi Ilvekseen, mikä lisää vastuuta maalinteosta U19-maajoukkueen Anna Olmalalle. Joukkueen nuoret pelaajat saavatkin nyt näytönpaikan, ja heidän onnistuessaan ONS voi jopa taistella yläloppusarjan paikoista.

ONS:n Ida Ruuskanen, kuka voittaa maalikuningattaruuden? Entä mestaruuden?

– Hanna Ruohomaa ja FC Honka.

Arvio: Taistelee putoamista vastaan.

Seuraa häntä: Fanni Pietikäinen

Pallokissat

Kuopiolainen Pallokissat on ollut viime vuosina tasainen suorittaja Naisten Liigassa: se on ollut joka vuosi ylemmässä loppusarjassa mukana. Vuoden 2014 pronssimitalien jälkeen joukkue on laantunut keskikastin ryhmäksi, ja tänä vuonna sillä on hyvät mahdollisuudet parantaa viime vuoden kuudetta sijaansa.

Joukkueen ongelmana viime kaudella oli epätasaisuus, ja täksi kaudeksi Pallokissoille on hankittu useita vahvistuksia. Ryhmään ovat liittyneet muun muassa Kaisa Kotka, Maarit Toppinen ja Alisa Jaakonaho. Tämän lisäksi edustukseen on nostettu nuoria pelaajia vahvistamaan liigarinkiä. Maalinteko on pääosin Aino Krögerin harteilla Signy Aarnan siirryttyä Ahvenanmaalle.

Aki Moilasen tehtävänä on säilyttää joukkueen taso ottelusta toiseen. On mielenkiintoista seurata, missä vaiheessa yhteistyö Veikkausliigaseura KuPS:in kanssa alkaa tuottaa hedelmää.

Kuka voittaa maalikuningattaruuden ja mestaruuden, Pallokissojen Paula Auvinen?

– Aino Kröger ja Honka tai HJK.

Arvio: Taistelee tasaisessa sarjassa yläloppusarjan paikoista. Jos suoritustaso pysyy tasaisena, on Pallokissoilla mahdollisuus myös venyä.

Seuraa häntä: Kaisla Karppinen

PK-35 Vantaa

Vantaalaisryhmä koki katkerat tappiot sekä Naisten Liigassa että Suomen Cupissa, ja lähtee nyt sisuuntuneena uuteen kauteen. Ryhmään on nostettu nuoria pelaajia vahvistamaan rinkiä, minkä lisäksi PK-35 sai ulkomailta kovan luokan vahvistukset Heidi Kollasen ja Iina Salmen. Voidaankin todeta joukkueen hyökkäyskaluston olevan sarjan vahvin.

Viime kauden maalikuningattaren Kaisa Collinin lisäksi ryhmässä on kaksi tittelin aiemmin voittanutta pelaajaa (Sanna Saarinen 2014, Heidi Kollanen 2015). Maalintekovoimaa löytyy, mutta puolustuspää ja maalivahtipeli ovat kauden alla kysymysmerkkejä. Selina Mustajoki siirtyi Ilvekseen, mikä kavensi vantaalaisten puolustuksen vaihtoehtoja. PK:n onneksi keskikentällä on pelaajia, jotka voivat pelata puolustuksessa. Ryhmä ei kuitenkaan kestä loukkaantumisia.

Velma Oikarinen on pitkään sivussa PK-35:n maalilta, minkä johdosta Vantaalle hankittiin saksalaismaalivahti Juliane Fuchs.

Ajoittain vantaalaisten peli oli viime kaudella liian hidasta, ja tällä kaudella sen täytyy pystyä pitämään parempaa tempoa yllä.

PK-35:n Sanna Saarinen, kuka voittaa maalikuningattaruuden? Entä mestaruuden?

– Heidi Kollanen ja PK-35 Vantaa.

Arvio: Mikäli joukkue pystyy välttämään loukkaantumissumat, on se vahvoilla mestaruustaistelussa.

Seuraa häntä: Eva Nyström

TiPS

Sarjanousija TiPS vieraili viimeksi Naisten Liigassa kaudella 2016. Suurin ongelma silloin oli maalinteko: paikkoja riitti, mutta verkot eivät heiluneet. Valmennukseen on tullut nyt selkeyttä edelliseen liigakauteen verrattuna, ja iso valmentajien joukko on vaihtunut yhteen. Entinen huippuhyökkääjä, maajoukkueessakin esiintynyt Petteri Kaijasilta on ottanut valmennusvastuun.

Tikkurilalaisilla on sarjan nuorin joukkue, ja onkin mahdollista, että kentällä nähdään samanaikaisesti pelkästään 2000-luvulla syntyneitä. Nuorella ryhmällä ei ole mitään hävittävää, ja jokainen piste sytyttää ryhmää entisestään. TiPS:illä on kuitenkin ainoastaan 14 pelin verran liigakokemusta, joten kyyti voi olla kylmää kokeneempia joukkueita vastaan.

Puolustuksen Vilma Lindström oli mukana joukkueen edellisellä visiitillä. Jenna Topra (15 maalia) ja Nora Lehto (13 maalia) puolestaan olivat joukkueensa parhaita maalintekijöitä viime kaudella Ykkösessä. Vantaan paikallispelit PK-35:tä vastaan tuovat oman lisämausteensa nuorten tekemiseen.

TiPS:in Ronja Isokääntä, kuka voittaa maalikuningattaruuden? Entä mestaruuden?

– Kaisa Collin ja HJK.

Arvio: Joukkueella on yllätysmomentti puolellaan, mutta ryhmä on liian kokematon Liigaan. Se taistelee putoamista vastaan ja säilyminen olisi jo suuri voitto.

Seuraa häntä: Jenna Topra

TPS

Hopeavuoden 2016 jälkeen turkulaisjoukkue on romahtanut vauhdilla. Viime kaudella TPS oli alkukaudesta jopa mestaruusvauhdissa, kun ensimmäiseen 12 otteluun se hävisi vain kerran. Ria Ölingin saapumisen myötä pelisysteemi muuttui ja mestaruus karkasi.

Tänä vuonna turkulaisilla tulee olemaan entistä vaikeampaa. Talven aikana sekoiltiin valmentajakuvioissa, ja vain muutama viikko ennen kauden alkua selvisi millä sapluunalla kausi 2018 viedään läpi. Kolmikko Timo Saari – Joonas Laurikainen – Juha Reini (!) ottaa vetovastuun, ja onkin mielenkiintoista nähdä, miten yhtälö tulee toimimaan.

Joukkueen kokoonpano on muuttunut radikaalisti, ja peräti 50 maalia viime kaudelta on sulanut pois seurasta lähteneiden pelaajien myötä. Joukkueeseen ovat liittyneet Laura Kattelus (JyPK) ja Katja Hakala (Honka) vahvistamaan puolustusta. Turkulaiset tulevat tarvitsemaan hyökkäykseen sekä keskikentälle vahvistuksia, jos mielivät taistella sarjataulukon yläpään sijoituksista.

TPS:n Emma Santamäki, kuka voittaa maalikuningattaruuden? Entä mestaruuden?

– Heidi Kollanen, ja pääkaupunkiseudulle menee mestaruus.

Arvio: Vaikea vuosi saa jatkoa. Tiukkaa tekee päästä yläloppusarjaan, sillä kärjen takana mittasuhteet ovat tasoittuneet merkittävästi.

Seuraa häntä: Milla-Maj Majasaari

Åland United

Åland oli pulassa viime kaudella välttäen putoamiskarsinnan ainoastaan neljällä pisteellä. Joukkue on muuttunut kaudesta toiseen, eikä tämäkään vuosi ole poikkeus. Hyökkäyspään ainoa vahvistus, Viron maajoukkuehyökkääjä Signy Aarna, on viimeistellyt 45 maalia 90 otteluun liigassa. Aarnan odotetaankin tekevän paljon maaleja Jenny Danielssonin säestäessä. Myös uusi maalivahti on hankittu Marjukka Mikkosen jättämän aukon tilalle. Anna Tamminen palaa Suomeen vuoden tauon jälkeen vietettyään edellisen kauden Elitettanissa.

Puolustavaan rooliin puolestaan on hankittu ruotsalainen Sara Nordin, jolla on kokemusta Damallsvenskanista neljän kauden ajalta. Myös valmennus on mennyt uusiksi, ja päävalmentajan tehtävät on ottanut aiemmin apuvalmentajan roolissa toiminut Samuel Fagerholm. Vasta 25-vuotias Fagerholm on sarjan nuorin päävalmentaja, mikä voi olla myös kompastuskivi Åland Unitedille.

Nuoren päävalmentajan myötä joukkueen trendin soisi muuttuvan sekalaisesta seurakunnasta pysyvämpään ja pitkäjänteisempään malliin.

Åland Unitedin Sara Nordin, kuka voittaa maalikuningattaruuden? Entä mestaruuden?

– Signy Aarna ja Åland United.

Arvio: Taistelee tiukasti yläloppusarjan paikoista, mikäli pelaajien kemiat kohtaavat ja joukkue välttää loukkaantumiset.

Seuraa häntä: Isabella Mattsson

The post Naisten Liiga 2018 – kausiennakko appeared first on Byyri.

Naisten Liiga päättyi viime vuonna dramaattisesti. Pitkän kauden lopussa kaikki mitalit olivat jaossa vielä viimeisellä ottelukierroksella. HJK kampesi itsensä TPS:n ohi pronssille nousemalla tappioasemasta voittoon viimeisen 10 minuutin aikana. Mestaruus ratkesi vielä hätkähdyttävämmin: FC Hongan Anna Auvinen vei kultamitalit PK-35:lta Espooseen puskemalla pallon verkkoon ottelun lisäajalla (video).

Myös sarjan häntäpäässä riitti jännitettävää aivan loppuun saakka. Ykkösessä toiseksi sijoittunut IK Myran voitti ensimmäisen karsintapelin Oulu Nice Socceria vastaan, mutta joutui taipumaan lukemin 4-0 toisessa osaottelussa Oulussa. ONS säilytti liigapaikkansa yhteismaalein 5-2 ja saa uutena joukkueena seurakseen Ykkösen voittaneen Tikkurilan Palloseuran.

Byyri kysyi ONS:n kapteenistoon kuuluvalta Ida Ruuskaselta mietteitä ennen alkavaa kautta.

Voimasuhteet kallistuvat Etelään

AC Kirkkonummen kasvatti on nuoresta iästään huolimatta ehtinyt pelata Naisten Liigaa FC Hongassa sekä Ykköstä Malmin Palloseurassa. Ouluun asettuneelta laitapuolustajalta tulee särmä vastaus kysyttäessä sarjan voimasuhteista.

– Eittämättä tälläkin kaudella suurimmat suosikit löytyvät pääkaupunkiseudun seuroista. Honka, HJK ja PK-35 tulevat varmasti olemaan sarjan kärkipäässä. Toki mitään ei saisi varmaksi sanoa, ja yllätyksiä voi tapahtua aina, Ruuskanen painottaa.

ONS säilytti täpärästi sarjapaikkansa viime kaudella, mutta joukkueen tavoitteita Ruuskanen ei vielä lähde kommentoimaan.

– Joukkueen kanssa ei olla vielä tavoitteita käyty läpi, mutta omia tavoitteita olen jo pohdiskellut. Toivottavasti saan pelattua ehjän, tasaisen kauden, ja pystyn olemaan rohkaiseva kapteeni joukkuekavereilleni. Kapteenina haluaisin, että pelaajat antavat kaikkensa joka ikisessä pelissä.

Honka ja TiPS kiinnostavat

Kauden mittaan toisista peleistä muodostuu toisia merkittävimpiä, mutta Ida nimeää jo nyt muutaman kamppailun, joita hän ei malta odottaa.

– Odotan innolla peliä Honkaa vastaan, sillä siellä on paljon tuttuja kasvoja sekä katsomossa että kentällä. On myös mielenkiintoista nähdä, millainen jengi Tikkurilasta tulee vastaan. He voittivat nuorella porukalla Ykkösen, Ruuskanen miettii.

Loppuun Ruuskanen antaa muutaman tärpin, ketä ONS:n porukasta kannattaa tulevalla kaudella seurata.

– Kolme nimeä tulee heti mieleen: Satu Rousti, Heini Toivonen ja Anna Olmala. Anna ja Satu ovat olleet mukana TU19-maajoukkueessa, ja ’’Ansku’’ oli myös paras maalintekijämme viime kaudella.

Kuva: @onsnaiset / Instagram

Pelkkä harrastus?

Naisten Liigan kehitystä on mielenkiintoista seurata tulevina vuosina. Yhä useammin suurimmat talentit siirtyvät pelaamaan ulkomaille jo varsin nuorina, ja esimerkiksi Helmareiden Kyproksen leirillä oli ainoastaan kahdeksan pelaajaa kotimaan pääsarjasta – näistäkin kaksi nimettiin rinkiin vasta jälkikäteen.

Liigassa ei edelleenkään ole ammattilaisia, eikä puoliammattilaisistakaan voi juuri puhua. Muut ammatit ja opiskelu tulevat kuvioihin, elleivät taidot riitä kansainvälisille kentille. Resurssien puutteen vuoksi, moni pelaaja tuskin tulee saamaan edes mahdollisuutta elättää itseään jalkapallolla, koska uhraukset ovat usein suuria. Millä elättää itsensä?

Yksi tapa tukea näitä pelaajia on peleissä käyminen. Kausikortit eivät maksaa montaa kymppiä, ja raha kolahtaa varmasti oikeaan kirstuun.

Ennen 24.3. käynnistyvää kautta, kannattaa myös tutustua Byyrin tekemään lyhytdokumenttiin naisjalkapalloilusta Suomessa. Naisjalkapalloilu Suomessa –dokumentti keskittyy PK-35:n naisjalkapalloilijaan ja kertoo siitä, kuinka huippunaisjalkapalloilu on rahanpuutteen vuoksi pakotettu harrastuksen asemaan.

– Naisjalkapalloilu Suomessa -jaksoa tehtäessä yllätyin, miten ammattimaisesti seuroissa toimitaan pienillä resursseilla, ohjaaja Jyri Huhtala toteaa.

The post Naisten Liiga 2018: ONS:n Ida Ruuskanen on valmis kauteen appeared first on Byyri.

Kansainvälinen futis

Neymarin siirto – Brassitaituri siirtyi järjettömällä summalla Barcelonan riveistä PSG:hen. Pariisilaisten maksama 222 000 000 euroa on siirtosumma, jonka myötä bisneksen nimeltä jalkapallo voidaan todeta nousseen jälleen uusiin sfääreihin. Kallein pelaajasiirto lajin historiassa.

Östersunds FK – Huhtikuun 13. päivä pieni ja piskuinen Östersund kaatoi IFK Norrköpingin Ruotsin Cupin finaalissa. Tulos itsessään tarjoili cup-romantiikkaa, mutta kaikki mitä tapahtui sen jälkeen on historiaa. Galatasarayn ja PAOKin kaataminen UEL-karsinnoissa sekä loistavat tulokset lohkovaiheessa muun muassa Hertha Berliniä ja Athletic Bilbaota vastaan olivat vuoden suurimpia piristysruiskeita mammonan ja muovisiksi haukuttujen jättiseurojen hallitsemassa lajissa.

MM-karsintaurakka päätökseen – 208 maata osallistui karsintakarkeloihin, joista 31 nappasi kisapaikan itselleen Venäjän ensi kesänä isännöimään MM-turnaukseen. Suurin pettymys koettiin Italiassa, kun Azzurri jäi ulos kisoista ensi kertaa sitten vuoden 1958. Vuoteen mahtui tietenkin myös MM-kisojen esiturnaus Confederations Cup, jonka finaalissa Saksa voitti Chilen Lars Stindlin maalilla.

AS Monaco – PSG:n dominanssi tuli hetkellisesti päätökseensä viime keväänä. AS Monaco nappasi seurahistoriansa kahdeksannen mestaruuden – edellinen tuli kaudella 1999–2000. Superlupaus Kylian Mbappén tähdittämä seura teki Ranskan liigan ennätyksen tykittämällä peräti 107 maalia kauden aikana.

Manchester City – Pepin ryhmä loisti jo keväällä. Edellinen tappio Valioliigassa on viime huhtikuulta, ja sen jälkeen meno on ollut murhaavaa. Ennätyksiä on pistetty uusiksi viikoittain, ja tuleva vuosi näyttää, montako pyttyä Manchesterin sinisille matkaa. Liigamestaruus alkaa olla jo varma, vaikka eletään vasta kauden puoliväliä.

Brasilialaishyökkääjä Neymarin giganttinen siirtosumma kohahdutti ja puhututti ympäri maailman. Kuva: Antoine Dellenbach.

Kotimainen futis

Huuhkajien parempi vire – Vuosi 2016 oli Suomen maajoukkueelle täysi pannukakku. Tälle vuodelle ei jäänyt juuri minkäänlaisia odotuksia, mutta saimme onneksi yllättyä iloisesti. Robin Lodin ja Pyry Soirin kaltaiset nuoret pelaajat tekivät Huuhkajien otteluista mukavaa katsottavaa, ja maajoukkueen tekemisessä tuntui olevan taas pitkästä aikaa järkeä. Valoa on tunnelin päässä, todellakin.

Pertti Alaja – Palloliiton puheenjohtajana viime vuosina toiminut Alaja menehtyi sairastamisen jälkeen 65-vuotiaana. Arvostettu ja parjattu jalkapallovaikuttaja saa nyt levätä rauhassa.

HJK:n tupla – Kahden vuoden korpivaelluksen jälkeen HJK palasi mestariksi sekä Veikkausliigassa että Suomen Cupissa. Vaikka tavoitteisiin ei eurokentillä päästykään, kotimaan kamaralla HJK osoitti muun muassa Moshtagh Yaghoubin ja Filip Valenčičin voimin sitä dominanssia, jota kannattajat seuralta tyypillisesti odottavat. Suvereeni esitys.

Nuoria pelaajia ulkomaille – Saku Ylätupa, Jasse Tuominen, Pyry Soiri, Mikael Soisalo, Timo Stavitski, Abukar Mohamed… Vuoden 2017 aikana koviin ulkomaisiin seuroihin siirtyneiden suomalaisten määrä ei ole lainkaan hassumpi. Viime vuosina nuoriso on siirtynyt ulkomaille lähinnä Helsingistä, mutta positiivisena kehityksenä voidaan pitää sitä, että nyt myös esimerkiksi RoPS pääsi nauttimaan Stavitskista saadusta isosta siirtokorvauksesta.

Naisten Liigan viimeinen kierros – Pitkän kauden lopussa kaikki mitalit olivat jaossa vielä viimeisellä ottelukierroksella. HJK kampensi itsensä TPS:n ohi pronssille nousemalla tappioasemasta voittoon viimeisen 10 minuutin aikana. Mestaruus ratkesi vielä dramaattisemmin: FC Hongan Anna Auvinen vei kultamitalit PK-35:lta Espooseen puskemalla pallon verkkoon ottelun lisäajalla (video).

HJK-kannattajien Klubipääty sai vuonna 2017 jälleen juhlan aihetta. Kuva: Peltimikko / Wikipedia.

Byyri

Byyri-TV tarjosi katselijoilleen kuluneen vuoden aikana lukuisia haastatteluja, ennakoita ja rentoa jutustelua futiksesta. Verkkosivusto otti ensiaskeleensa kesän loppupuolella, ja kuluneena syksynä Byyri on puhututtanut ja viihdyttänyt suomalaista futisperhettä myös tekstimuodossa.

Vierasmatka VPS-HJK otteluun – Videoiden ja laadukkaan sisällön perässä matkustettiin viime kauden aikana tuhansia kilometrejä. Matseihin päästiin yleensä ongelmitta, mutta Vaasaan mennessä Byyrikin joutui poliisin ratsiaan yhdessä HJK-kannattajien kanssa.

FC Legirus Inter – Vantaalaisen seuran romahtamisesta kertova juttu puhututti ja nousi Byyri.comin luetuimmaksi keräten tuhansia lukijoita.

Dokumenttisarja – Jyri Huhtalan ja Byyrin tekemä viisiosainen dokumenttiprojekti valmistui juuri ennen vuoden vaihdetta. Suomalaiseen jalkapallokulttuuriin pureutuvat dokumentit ovat saaneet lämpimän vastaanoton, ja sarja jatkuu vielä 5. ja 12. tammikuuta julkaistavilla osilla.

Tuhansien tarinoiden Tapsa – Vuoden hienoimpiin kokemuksiin lukeutui peliasuja keräilevän, suomalaisen futisperheen legendan, Otavassa asustavan Tapsan tapaaminen. Lämminhenkinen juttu keräsi runsaasti lukukertoja ja sai paljon kehuja osakseen.

Kannattajat – Iso kiitos kaikille haastatteluihin uskaltautuneille, sosiaalisen median sisältöä lähettäneille ja muuten Byyriä auttaneille! Tätäkään vuotta ei olisi saatu mitenkään maaliin ilman teitä. Toimintaperiaatteemme on ”kannattajilta kannattajille” myös vuonna 2018!

The post Futisvuosi 2017 – mitä jäi käteen? appeared first on Byyri.

– Haluamme esittää suomalaisen jalkapallokulttuurin hienouden ja monimuotoisuuden. Kuningaslaji ansaitsee nämä tarinat myös Suomessa, Byyrin Jukka Illikainen kertoo.

Eri puolelle Suomea sijoittuvat lyhytelokuvat ovat ohjaaja Jyri Huhtalan käsialaa. Ensimmäinen jakso on nimeltään Peimari United, ja siinä keskitytään hurjan nousun 6. divisioonasta Kakkoseen tehneeseen Paimion ja Sauvon alueen joukkueeseen. Dokumentti kertoo tarinan siitä, miten piskuisesta seurasta on yhteisön, hyvän suunnittelun ja kovan tahdon kautta kasvanut alueelleen merkittävä toimija.

– Peimari Unitedin dokumentti syntyi helposti tutun kotiseudun joukkueen hienosta tarinasta. Tampere United – ja Kannattajan päivä -jaksoista välittyy puolestaan suomalaisen kannattajakulttuurin vahvuus ja tekemisen meininki. Naisjalkapalloilu Suomessa -jaksoa tehtäessä yllätyin, miten ammattimaisesti seuroissa toimitaan pienillä resursseilla, ohjaaja Huhtala toteaa.

Minidokumenttisarjan aiheet ja julkaisuaikataulu

15.12.2017 Peimari United – Tarina pienen seuran noususta kutosesta kakkoseen ja merkittäväksi alueelliseksi toimijaksi.

22.12.2017 Kannattajan päivä – Roadtrip-elokuva seuraa HJK-kannattaja Amppua Suomen Cupin finaaliin sekä hänen sidettään kannattamaansa joukkueeseen.

29.12.2017 Erotuomariakatemia – Jaksossa keskitytään nuoreen erotuomariin ja selvitetään, millaista on olla erotuomari.

5.1.2018 Tampere United – Kertomus siitä, kuinka kannattajat nostivat seuran jaloilleen sopupeliskandaalin jälkeen.

12.1.2018 Naisjalkapalloilu Suomessa – Dokumentti keskittyy PK-35:n naisjalkapalloilijaan ja kertoo siitä, kuinka huippunaisjalkapalloilu on rahanpuutteen vuoksi pakotettu harrastuksen asemaan.

The post Byyrin dokumenttisarja pureutuu suomifutiksen ilmiöihin appeared first on Byyri.