Tämän tekstin aiheena on kuitenkin yllä mainituista kolmesta kesän ihanuudesta ensimmäinen, eritoten Mersey-joen rannan punaisen joukkueen siirtohassuttelut.

Rahaa paloi

Vaikka kesällä ei saunaa hikeä tuottamaan tarvittukaan, on Liverpoolissa hikoiltu myös työnteon vuoksi. Seuran siirroista vastaavat henkilöt ovat nimittäin painaneet pitkää päivää ja valvoneet öitä saadakseen puristettua kaikkein maukkaimman mehun siirtomarkkinoiden hedelmäpuusta. Kirkkaanpunainen lepakkopuhelin on pirissyt kuumana pitkin kesää, kun tarjouksia on ammuttu muiden seurojen suuntaan kuin kääpiöitä sirkustykillä, samalla kun seuran omat ilmatorjuntatykit ovat olleet viritettyinä joukkueen omista pelaajista haaveilevia, Mersey-joen yläpuolella kierteleviä tarjoushaukkoja varten.

Kaiken tämän tohinan keskellä myös rahaa paloi kuin luonnontuotetta reggae-klubilla. Liverpoolin harmittavan pientä siirtokassaa harmitelleet ja rahaseuroille ilkkuneet fanit haluavat kenties laittaa silmänsä kiinni ja korvansa tukkoon seuraavan lauseen ajaksi: Pool kulutti kesän siirtomarkkinoilla eniten rahaa englantilaisista joukkueista, ja on täten kuluttanut yhteensä 965 miljoonaa puntaa siirtoihin tämän vuosikymmenen aikana.

Tämä lähes miljardin punnan hyppy kolikkomereen on ollut omiaan aiheuttamaan niin suuren molskahduksen, että suuremman lätäkön on jälkeensä jättänyt vain muutama seura. Sitten vuoden 2010 enemmän puntia ovat markkinoille syytäneet vain Manchester City, Chelsea, Barcelona, PSG, Manchester United sekä Juventus. Muun muassa kolme peräkkäistä Mestareiden liigan voittoa nimiinsä napannut Real Madrid jäi kulutuksessa selvästi markkinoiden suurimpien kuluttajien taakse.

Toisaalta, juuri Liverpoolin kovimmat kilpailijat Englannin kentillä voisivat myös osallistua ”Suurin kuluttaja” –tosi-tv-formaatin tämän vuosikymmenen painokseen, sillä kuudentoista tämän vuosikymmenen aikana eniten rahaa polttaneen seuran joukossa on peräti seitsemän Valioliiga-jengiä.

Money well spent

Toki Pool on siirroillaan vahvistanut järkevästi juuri niitä osa-alueita, jotka paikkaamista ja kiinni ompelua kaipasivatkin. Koilis-Englannissa masennuslääkkeiden myynnin ennätyslukemiin nostanut maalivahtipeli laitettiin kerralla kuntoon, kun AS Romassa aivan maagisia otteita esittäneestä Alissonista tehtiin hetkeksi aikaa maailman kallein maalivahti. Sen lisäksi, että viime kaudella yhtenä Euroopan parhaista torjujista kunnostautunut brassi on tuonut punaisten alakertaan jämäkkyyttä ja aivan uuden ulottuvuuden jalalla pelaamiseen, on mukava nähdä, että hän myös kunnioittaa seuran viimeaikaisia maalivahtiperinteitä.

Sen lisäksi manageri Jürgen Klopp on huomannut pelaajamateriaalissa samat puutteet ja kolot (ei Tourè, huom.) kuin kannattajatkin, ja niinpä viime kaudella todella ohuena esiintyneitä keskikenttää ja laitakaistoja on myös vahvistettu onnistunein täsmäkaappauksin. Saksalaisluotsin aikana Liverpoolissa onkin opittu panostamaan määrän sijasta laatuun.

Kun Emre Canin myötä joukkueesta poistui selkeä keskikentän pohjapelaaja, hankittiin tonttia hoitamaan aikaisemmin lähes kaikkien suurseurojen kiikarissa ollut Fabinho. Kyseinen siirto tuleekin todelliseen tarpeeseen, sillä roolia varsin kelvollisesti viime kaudet hoitanut punaisten kapteeni, Jordan Henderson, on auttamatta verkkaisempi ja pallollisempi vaihtoehto, eikä tarjoa puolustuslinjalle riittävää tukea huippujoukkueita vastaan. Sen lisäksi Klopp on vielä yllättäen alkukaudesta näyttänyt, että hänen pelijärjestelmänsä ansiosta Liverpoolin maali pysyy myös ilman ketään yllä mainittua koskemattomana kuin nunna luostarin kesäleirillä. 

Kenties eniten innoissaan The Redsin kannattajien tulisi kuitenkin olla keskikentän uudeksi moottoriksi hankitusta Naby Keitasta. Kuumaverinen kipittäjä on tehojensa lisäksi ihastuttanut Saksassa sekä repivillä kuljetuksillaan että syöttövalikoimallaan, ja hän tuokin juuri sitä kaivattua luovuutta ja ratkaisukykyä Poolin pelinrakentamiseen, jota sieltä erään brassitaiturin poistuttua on puuttunut. Guinealainen pelasi Bundesliigassa kaksi nappikautta, ja on alkaneella kaudella koko Valioliigan mielenkiintoisimpia pelaajia.

Kun mies vielä vasta 23-vuotiaana todennäköisesti vain jatkaa kehitystään, on punaisilla hyvin mahdollisesti käsissään seuraava brittikenttien todellinen läpimurtopelaaja. Ainoa kysymys onkin, kuinka helposti kuumentuvan Keitan keskittymiskyky kestää astetta fyysisemmässä Valioliigassa.

Kun vielä hyökkäyspäähän leveyttä tuomaan hankittiin jo Englannin korkeimmalla tasolla tasonsa todistanut Xherdan Shaqiri, joka onnistui hurmaamaan Liverpool-fanit jo ensimmäistä kertaa avaukseen noustessaan seksiä tihkuvalla vapaapotkulla, on kilpailu pelipaikoista Melwoodin harjoituskeskuksessa kovempaa kuin kertaakaan kuluneella vuosikymmenellä. Ja se jos mikä on lisää entisestään kiinnostusta Anfieldin isäntien ympärille.

The post Mersey-joen rannalta: Seksikäs siirtokesä appeared first on Byyri.

Liian paljon aikaa on vierähtänyt edellisestä punaisten otteita käsittelevästä kolumnista. Tähän väliin on mahtunut paljon hyvää, paljon huonoa, ja siirtoikkuna huomioiden, paljon tekemättä jätettyjä asioita. Kuitenkin, ainoastaan yhteen asiaan olemme saaneet varmistuksen – Liverpool FC on tällä hetkellä harvinaisen merkillinen seura.

Askel eteen, toinen taakse

Sama joukkue on tällä kaudella kyennyt pelaamaan sekä Valioliigan parasta, että huonointa jalkapalloa. Tuon yhden joukkueen voi aivan hyvin odottaa murskaavan Real Madridin tai Juventuksen Mestarien liigassa, mutta otteluiden välissä ottavan kuokkaan kolmannen sarjaportaan kyläjengiltä cup-ottelussa. Tämä lopputulema on mahdollinen toki vain silloin, jos sekä Liverpool että tuo kyläjengi eivät olisi pudonneet kyseisestä kilpailusta jo kättelyssä.

Punaisten otteet sarjakärkeä Manchester Cityä vastaan olivat 75 minuutin ajan totaalisen seksikästä katsottavaa. Andy Robertsonin kiimaisen prässin aikana Anfieldin lehtereillä on vallinnut sellainen kollektiivinen seisokki, että jopa Mario Götzen himo maailmanmestaruuspokaalia kohtaan jää toiseksi. Seuraava ottelu silloin sarjan pohjalla majaillutta Swanseaa vastaan, oli puolestaan niin saamaton ja unettava, että jopa ADHD:stä kärsivä Marsupilami olisi vaipunut koomaan tylsyydestä.

Spursia vastaan Pool esitti sen sijaan kerrankin järkevää ja voittavaa pelaamista reagoimalla vastustajan vahvuuksiin, mutta puolustuksen nukahdukset maksoivat voiton. Jälleen kerran.

Kun Liverpoolin ailahtelevat esitykset, pääosin loistavat otteet sarjan kärkiporukoita ja vaisut esitykset alempaa kastia vastaan, ovat nyt jatkuneet jo koko Jürgen Kloppin valtakauden, on syystäkin herännyt kysymyksiä saksalaisen kyvystä luoda useampia toimivia pelisysteemejä ja motivoida joukkuetta. Ajankohtaisen talven siirtoikkunan vuoksi vielä suurempi kysymys on, miksi seura ei hankkinut keskikentälle luovaa pelaaja puhkomaan busseja, niin sanottua nyssenrikkojaa, Philippe Countinhon lähdettyä?

On kuitenkin muistettava, että sekä kehujat että kriitikot hiljenevät ja puhkeavat huutoon hyvinkin nopeasti. Titaaninen esitys Manchester Cityä vastaan sai Kloppon näyttämään taas nerolta, kun inflaation jyrsimiltä markkinoilta ei raahattu ylikallista palkkasoturia jakamaan palloja hyökkäyksen kolmelle amigolle. Seuraavalla kierroksella Swanseaa vastaan jäätiin maaleitta, ja kitisijöiden oli helppo nousta pitämään älämölöä hankintojen puutteesta.

Kriittiset ajat edessä

Kaikkien tuntema totuushan on, että luova pelintekijä Liverpoolin keskikentälle ei tekisi hallaa joukkueelle. Toisaalta nykyinen materiaali on osoittanut, että jos se saadaan piiskattua äärimmilleen, riittää senkin taso lähes mihin tahansa. Eikä – kaikella kunnioituksella jo aiemmin mainittua Götzeä kohtaan – Kloppilla ollut Borussia Dortmundissakaan brasialaisen David Copperfieldin veroista pallotaituria jakamassa palloja.

En kiellä, etteikö Pool vahvistuksia tarvitsisi, eikä nykyisellä materiaalilla kannata pidätellä hengitystään pokaalisadetta odotellessa, mutta meillä on kaikki tarvittava, jotta saksalaismanageri joukkoineen voi ottaa jälleen yhden askeleen eteenpäin projektissaan. On hyvä muistaa, että Liverpool-juna on puksuttanut tasaisen varmaa kehitystä Kloppin ajan alusta lähtien.

Kivenkovassa Valioliigassa kannattajilta vain kysytään malttia; pikavoittoja kun ei ole luvassa ilman suklaata rahaksi muuttavaa Willy Wonkaa seuran peräsimessä.

Kritiikkiäkin on kuitenkin annettava, kun sille paikka on. Voin vain ihmetellä, miksei vaikeuksista ole vieläkään otettu opiksi ja samanlaiset ongelmat jatkuvat. Saksalaisen meriiteillä varustetun valmentajan olisi syytä oppia myös muovaamaan pelityyliään vastustajan ja sarjan mukaan. Onneksi tästä on nähty merkkejä parempaan tällä kaudella, vaikka ongelmia kohdataan edelleen.

Merseysidellä ongelmat varmasti tiedostetaan, ja kesällä onkin tulossa hankintoja jo varmistetun Naby Keitan lisäksi. Näiden hankintojen onnistumiseksi, ja Kloppo-sedän projektiin luottamiseksi, on kuitenkin yksi erittäin tärkeä kriteeri, ja se on Mestarien liigan hymnin kaikuminen Anfieldillä myös ensi kaudella. Itseäni ei henkilökohtaisesti kiinnosta, tuleeko se Valioliigan top-4 sijoituksen vai Mestarien liigan voiton myötä, mutta varmaa on, että tasaisuutta otteisiin on sen eteen löydyttävä. Lukijat voivatkin sitten itse päättää, kumpaa reittiä pitävät todennäköisempänä.

The post Mersey-joen rannalta: Quo vadis, Liverpool? appeared first on Byyri.

Kaikesta huolimatta yksi mies on ollut melko suuren kritiikin kohteena koko tämän ajan. Tervetuloa valokeilaan, kapteeni Jordan Henderson.

Liverpool-kipparia on kritisoitu enemmän tai vähemmän pitkin kautta, mutta Sevillaa vastaan koetun käänteisen istanbulin jälkeen mies on fanien toimesta heitetty vähintäänkin miinalaiva Pohjanmaan alle. Eikä toki täysin syyttä.

Tärkeän pelaajan turmio

Surullisen kuuluisana iltana Andalusiassa Hendersonin tilastot olivat suorastaan hävyttömän rumaa luettavaa. Kipparin syöttöprosentti oli 55%, eikä hän voittanut yhtään kaksinkamppailua, haastoa tai taklannut onnistuneesti kertaakaan, rikkoen vielä kaupan päälle neljästi. Ja nämä pelaajalle, jonka olisi syytä johtaa joukkuetta niin pelillisesti kuin henkisesti! Esitys Sevillaa vastaan ei sitä paitsi ollut edes täysin poikkeuksellinen, vaan tällä kaudella on nähty useampiakin heikompia otteluita.

Toisaalta, kyseessä on edelleen sama pelaaja, joka tasan vuosi sitten piti hallussaan melko merkittävää tilastoa. Henderson oli Valioliigan yksittäisissä otteluissa ensimmäiseksi, toiseksi ja kolmanneksi eniten pallosketuksia tehnyt pelaaja, takanaan sellainen tuntematon mittariheikki kuin Paul Pogba. On kuitenkin aiheellista pohtia, kertooko tämä enemmän pelaajasta vai Liverpoolista joukkueena. Noin merkittävät määrät pallokosketuksia eivät suoraan tee Hendersonista hyvää pelaajaa. Se vain tarkoittaa, että hän osaa aktiivisesti hakeutua pelattavaksi, ja että punaisten pallollinen pelaaminen kulkee vahvasti hänen kauttaan.

Tämän lisäksi sunderlandilainen antoi viime kaudella eniten syöttöjä koko liigassa ennen loukkaantumistaan, jonka jälkeen hänen merkityksensä Liverpoolille vain korostui. Hendersonin tippuessa pois pelaavasta kokoonpanosta joukkueen pistekeskiarvo ottelua kohden putosi 0,4 pistettä, jonka lisäksi tehtyjen maalien keskiarvo tippui 0,4 ja päästettyjen puolestaan nousi 0,4 maalia ottelua kohden. Samalla seuran voittoprosentti laski 18 yksikköä. Miehen peliesityksistä voi olla montaa mieltä, mutta sitä ei voi kiistää, etteikö kyseessä olisi tärkeä pelaaja Merseysiden punaisille.

Ei mikään Pirlo

Jordan Henderson on synonyymi simppelille peruspelaamiselle. Punaisten kapteeni ei juuri hienoilla esityksillä väläyttele, muttei myöskään yleensä esitä kardinaalisia munauksia. Hän kierrättää palloa tehokkaasti alakerrassa, osoittaen silloin tällöin pelinlukutaitoa laittamalla pitkän pystysyötön tai toimituksen maalille. Jordan Henderson on kuin Darien Fawkes – näkymätön mies, jonka vaikutuksen kuitenkin tuntee. Harmaa, hajuton ja tasaisen varma. Täydellinen David Moyesin märkä uni.

Kovin usein punainen kapteeni pelaa liiankin varmasti. Vaikka Jürgen Klopp onkin tuonut ryhtiä miehen avauspelaamiseen, on hitaammissa hyökkäyksissä Henderson silti turvallisen unettava, ja välillä tuntuu, ettei sana riski kuulu miehen repertuaariin ollenkaan.

Tällä kaudella ei kipparia ole kuitenkaan voinut enää kuvailla tasaisen varmaksi. Ja kun pelaaja, jonka suurin vahvuus on riskittömyys ja suoritusvarmuus, menettää tasaisuutensa, mitä jää jäljelle?

Hendersonilla ei ole oikein mitään erikoisosaamista, joka erottaisi hänet massasta. Hän ei jaa pystysyöttöjä kuin Andrea Pirlo, ei tue hyökkäyksiä kuten Andrés Iniesta, ei ole Paul Pogban kaltainen laukausuhka eikä tee universumia mullistavia katkoja kuten N’golo Kanté. No, kenties hän yrittää juosta kuten James Milner.

Sen sijaan Henderson tekee vähän kaikkea – hän on voimakas, agressiivinen, antaa fiksuja ja varmoja syöttöjä ja ohjaa peliä puheella. Ehkä juuri sen takia, ettei hän tee oikeastaan mitään erikoisen hyvin?

Kasvun paikka

Liverpoolin numero 14 on hyvä yleispelaaja. Hänellä ei kuitenkaan riitä osaaminen puolustuspäässä, jotta hän voisi ankkuroida mestarikanditaattia, eikä hyökkäyspäässä, jotta hän voisi olla sellaisen tärkein pelinrakentaja. Jordan Henderson on rooliltaan hieman väliinputoaja, ja silti elintärkeä pelaaja Liverpoolille. Joku voisi aiheellisesti kysyä, mitä se kertoo joukkueesta?

Steven Gerrardin jälkeen koko joukkueesta on tuntunut puuttuvan henkinen johtaja, pelaaja, jonka ympärille joukkuetta voi kasata ja jolla on auktoriteettia antaa pukukopissa ja kentällä välitön palaute joukkuetovereilleen. Hendersonia on tähän rooliin kasvatettu, mutta näyttää, että ainakin vielä kyseinen tontti on mieheltä lunastamatta. Henkisellä puolella on tapahduttava kasvua, jos Henderson haluaa – etenkin Naby Keitan saapumisen jälkeen – vielä pitää itsensä korvaamattomana. Pelillisesti hän ei sitä enää ole.

The post Mersey-joen rannalta: Kapteeniainesta? appeared first on Byyri.