Viidestä seurasta kaksi, TPV ja sittemmin FC Lahdeksi fuusioitunut FC Kuusysi, ovat kuitenkin jatkaneet toimintaansa Ykkösessä vielä Veikkausliigasta putoamisen jälkeen. FC Jazz, Myllykosken Pallo ja Tampere United sen sijaan ajautuivat konkurssiin veikkausliigaseuroina, mikä horjutti jokaisen seuran olemassaoloa.

Jazzin kohdalla konkurssin taustalta paljastui lopulta myös laittomia talousjärjestelyjä, ja myös TamUssa luisuttiin Palloliiton sääntöjen vastaiseen taloudenpitoon. Kummankin seuran kohdalla pääasiallinen syy oli vanha tuttu: omien varojensa yli eläminen.

Vuonna 2005 konkurssiin ajautuneen Jazzin talousvaikeudet pohjautuivat jo 1990-luvun hulluihin vuosiin. TamUn kohtaloksi taas koitui vuosien 2006 ja 2007 Suomen mestaruuksien aiheuttama mopon keuliminen. Ajankohta osoittautui pahimmaksi mahdolliseksi, ja seura ajautui pahoihin talousvaikeuksiin, joista selviytymiseksi turvauduttiin epätoivoisiin keinoihin.

”Nähdäkseni mestaruuksien jälkeen lähti vähän mopo käsistä, ja luovuttiin hyvistä taloudenhoidon perusteista”, kertoo TamUn nykyinen puheenjohtaja Antti Niemistö. ”Se ei ehkä yksistään olisi riittänyt, mutta sitten tuli maailmanlaajuinen finanssikriisistä lähtenyt lama.”

Konkurssi seurasi vuonna 2011, kun Palloliitto oli sulkenut TamUn kaikista sarjoista ja tulopuoli tyrehtyi. Myöhemmin myös konkurssin myötä nurin menneen Tampere United Oy:n entistä johtoa tuomittiin talousrikoksista.

Myllykoskella taivas taas tummui oikeastaan vain huonon tuurin myötä. Pienen paikkakunnan suurin työllistäjä ja MyPan suurin yksittäinen tukija, Myllykosken paperitehdas, lakkautettiin vuonna 2011, eikä seuran varainhankinta onnistunut paikkaamaan syntynyttä aukkoa. Konkurssiin MyPa ajautui vuoden 2015 alussa.

”Olihan se todella raskas isku. Myllykoskella on reilut 4000 asukasta, ja alla oli vielä raskaampi isku, eli tehtaan kaatuminen. Täällä vietettiin silloin henkisesti todella vaikeita aikoja”, MyPan puheenjohtaja Risto Oksanen sanoo.

Yksikään seurayhteisö ei kuitenkaan suostunut luovuttamaan. Toiminta jatkui jollain tasolla välittömästi, ja edustusjoukkueen tasollakin hyvin pian konkurssin jälkeen. Katseet kohdistettiin ongelmien sijasta tulevaisuuteen.

TamUn soihtua kantoi erillinen, kannattajien perustama Tampere United Kannattajat ry, joka ilmoittautui kaudeksi 2012 Kutoseen. Neljä vuotta myöhemmin TamU-K sulautui emoseuraan ja TamU teki virallisen paluun. Porissa ja Myllykoskella junioritoiminta jatkui normaalisti koko ajan. FC Jazzin edustusjoukkue teki paluun Palloliiton sarjoihin 2016 ja MyPan 2017.

”Kun tehdas kaatui, MyPa jatkoi vielä jonkin aikaa. Mutta jo silloin oli päivänselvää, ettei resurssit tule riittämään. Täällä ei ole mesenaattia, joten suunta oli selvä. Sen jälkeen junioritoiminta jatkui välittömästi, ja siitä pidettiin huolta. Sen päälle alettiin pikkuhiljaa rakentaa”, Oksanen kertoo.

Realiteettien ymmärtämisen päälle löytyi vielä aimo annos sisukkuutta. Sen sijaan, että konkurssi olisi koettu kuoliniskuksi, se otettiin vastaan haasteena.

”Se oli monella tapaa haastavaa. Tosi paljon silloin otettiin energiaa tietynlaisesta katkeruudesta ja siitä, että halutaan näyttää, ettei meitä voi pyyhkiä kartalta. Se saatiin kanavoitua positiivisella tavalla”, Niemistö sanoo.

”Olihan se aika erikoista”, Niemistö nauraa kysymykselle siitä, millaista oli lähteä rakentamaan TamUn brändillä kuutosdivarin seuraa. ”Huomiota sai aivan suhteettomasti. Vaikka me lähdettiin aivan nollista. Yhdistyksellä ei ollut minkäänlaista varallisuutta ja kulut lähtivät heti laukkaamaan. Palloliiton jäseneksi liittyminen maksoi silloin reilun satasen, eikä seuralla ollut varaa maksaa edes sitä. Sen aikainen puheenjohtaja sitten lainasi sen omistaan.”

Niemistö uskoo, että vahva brändi ja uskollinen yhteisö auttoi toiminnan ensimmäisinä vuosina. Kannattajat olivat esimerkiksi valmiita maksamaan pelaajien pelipasseja omasta pussistaan. Lisäksi fanituotteiden myynti lähti vetämään heti alusta alkaen, mikä on aladivarien seuralle harvinaista. Sillä oli iso vaikutus seuran talouteen.

Ihmisten tuki ja kiinnostus näkyi myös katsojaluvuissa. Heti kauden ensimmäisessä pelissä paikalla oli muitakin kiinnostuneita kuin vain seuran faniryhmän ydinjoukkoa. Kauden huipentaneessa nousukarsintapelissä katsojia olikin sitten jo useita satoja.

Myös Myllykoskella seurayhteisö osoitti voimansa heti alusta alkaen. Kouvolalaisen Purhan paikan Kolmosesta kaudeksi 2017 saanut MyPa on paikallisesti kiinnostava seura, pelasi se millä sarjatasolla tahansa.

”Vaikka pelataan Kolmosta, niin ei se meidän yleisökeskiarvoissa merkittävästi näy. Tänä vuonna meidän keskiarvo oli noin 500 henkeä. Parhaimmillaan yhdessä ottelussa oli lähes tuhat katsojaa”, Oksanen kertoo.

Sekin tietysti auttoi, että urheilullinen puoli lähti heti toimimaan. ”Meillä oli oman kylän pelaajia ja Jukka Karjalainen teki todella ansiokkaan työn nostamalla joukkueen Kolmosesta aina Ykköseen asti. Samalla innostus kasvoi”, Oksanen sanoo. ”Oli hauska nähdä, että ne ihmiset, jotka liiga-aikaan istui tietyllä paikalla katsomossa, istui siellä myös Kolmosen peleissä.”

Myös Tampereella saatiin huomata, että sarjatasosta huolimatta urheilullinen menestys kiinnostaa ihmisiä. Heti ensimmäisellä kaudellaan TamU nousi Vitoseen, ja kolmen vuoden päästä joukkue pelasi jo Kolmosta.

Niemistö myöntää, että aluksi moni tuli naureskellen kyselemään, että mitä te oikein kuvittelette olevanne. Ajan myötä tilanne on kuitenkin muuttunut. ”Osa jopa pahoittelee sitä, että on tullut mukaan vasta myöhemmin. Niitä vanhoja TamUn liigapeleissä käyneitä ihmisiä on tullut mukaan myöhempinä vuosina, ja sehän on vain hieno asia.”

Seurarakkaus on asia, jota on vaikea kadottaa. Se voi ajan myötä voimistua, laantua tai muuttaa muotoaan, mutta on aina olemassa. Seurayhteisöillä olisi ollut täysi oikeus kääntää selkänsä konkurssiin ajautuneille seuroille. Näin ei kuitenkaan käynyt.

”Mypa tiedetään ja tunnetaan. Siinä mielessä arvostusta on. Tälle yhteisölle on edelleen ylpeyden aihe, että MyPa tiedetään jopa ulkomailla”, Oksanen sanoo.

Myös pelaajista näkee, että logo, jolla on voitettu Suomen mestaruuksia ja pelattu europelejä, merkitsee. Sekä Oksanen että Niemistö kokevat, että osa seurojen vetovoimasta pelaajarintamalla johtuu juuri historiasta ja yleisön kiinnostuksesta.

MyPan puheenjohtaja kuitenkin myöntää, että päivittäisessä tekemisessä historiasta ei juuri ole hyötyä. ”Varsinaisessa toiminnassa se ei kuitenkaan näy mitenkään. Rahan kairaaminen kumppanikentästä on meillekin raskasta työtä.”

Pahimmillaan historia voi jopa vaikeuttaa varainkeruuta. Niemistö sanoo, että osa yrityksistä ei periaatteesta lähde tukemaan seuraa, koska hävisivät konkurssissa niin paljon rahaa. FC Jazzin toiminnanjohtaja Tommi Pikkarainen on huomannut saman. ”Tässä välissä on ollut monta huonoa vuotta, ja sitä aikaa on kulunut niin paljon, ettei se nostalgia enää kanna. Se ei esimerkiksi meidän euroissa näy.”

Toisaalta rikas historia pitää sisällään potentiaalia ihan eri tavalla kuin monella muulla kakkos- tai kolmosdivarin seuralla. Niemistö ja Pikkarainen uskovat esimerkiksi molemmat, että vahva brändi voi olla avuksi siinä kohtaa, kun paikka Veikkausliigassa alkaa olla aidosti lähellä ja toimintaan täytyy saada lisäeuroja kumppanikentästä. 

Perinteet näkyvät myös siinä, millaiset olosuhteet ja kannattajapotentiaali seuroilta löytyvät. ”Kyllä se historia näkyy. Meillä on hyvä kannatuspohja ja meidän omat olosuhteet on hyvät. Jos mietitään vaikka junioritasoa ja pelaajakehitystä, niin kyllähän me ollaan kaupungin vahvin seura”, Pikkarainen sanoo.

”Kun meillä on paikallisottelu, niin yhtäkkiä on yli 3000 ihmistä paikalla. Se osoittaa, että sitä potentiaalia on siellä pohjalla.”

Mihin asti se potentiaali sitten kantaa? Etenkin isoilla talousalueilla, Tampereella ja Porissa, uskotaan siihen, että nousu takaisin Suomen suurimpien jalkapalloseurojen joukkoon on mahdollista.

”Jo vuonna 2011 asetettiin tavoitteeksi palata Euroopan kentille. Silloin oltiin todella kaukana siitä, eikä se nytkään kovin lähellä ole. Mutta asetamme tavoitteet sinne, mihin uskomme mahdollisuuksien riittävän”, Niemistö lataa. Nähtävissä olevassa tulevaisuudessa TamUn tavoite on pelata jälleen Veikkausliigassa.

Pikkarainen näkee, että myös Kakkosta pelaavalla Jazzilla on potentiaalia nousta ainakin tasaisesti liiganoususta taistelevaksi Ykkösen seuraksi sekä merkittäväksi kasvattajaseuraksi. Vertailukohteeksi Pikkarainen ottaa täksi kaudeksi Veikkausliigaan palanneen VPS:n sekä Jaron, jotka molemmat tulevat Poria pienemmiltä talousalueilta.

Jazzin toiminnanjohtaja kuitenkin muistuttaa, että urheilullinen kasvu edellyttää myös taloudellista kasvua, mikä taas vaatii sen, että oman talousalueen sidosryhmät saadaan aktivoitua.

”Meidän pitää pystyä tuottamaan samanlaista merkityksellisyyttä, jota FC Jazz tuotti hyvinä aikoinaan”, Pikkarainen toteaa. ”Viime kädessä me ei päätetä, että mennäänkö me sinne, vaan porilaiset katsojat, porilaiset yritykset ja Porin kaupunki.”

Yksi tapa, jolla ihmiset saadaan sitoutumaan, on se, että asiat tehdään fiksusti. Kaikkien kolmen seuran kohdalla vaikuttaa siltä, että kokemuksista on otettu opiksi, eikä urheilullista menestystä lähdetä enää jahtaamaan riskillä. Niemistö esimerkiksi myöntää, että vaikka tavoitteet ovat korkealla, ei TamUlle olisi ollut hyväksi vielä tässä kohtaa nousta Ykköseen. Ensisijaisena tavoitteena on kehittää seuraa kokonaisvaltaisesti.

”Tyhmiä riskejä ei oteta. Jos urheilupuoli jostain syystä epäonnistuu, niin samalla ei saa mennä muukin toiminta retuperälle”, Niemistö sanoo.

MyPan Oksanen on pitkälti samoilla linjoilla. ”Olen aina sanonut, että MyPa on tappioita tavoittelematon seura. Sekä kentällä että taloudessa. Pienimuotoista tämä on, mutta pysymme pinnalla. Pidämme taloudesta sillain huolta, että velkarahalla emme lähde toimintaa pyörittämään.”

Myös Tampereella tunnutaan ymmärtäneen sen seurayhteisön arvo, jonka eteen päivittäistä työtä tehdään. Menestystä tärkeämpää on elinvoimainen seura, joka voi hyvin ja tuo iloa sidosryhmilleen vielä pitkään.  

”Olen sanonut usein, että tehtäväni puheenjohtajana on varmistaa se, että ensi vuonnakin pelataan. Ja se pätee vuodesta toiseen. Meillä on seurana aika traumaattiset kokemukset. Nyt ollaan rakennettu seuraa muutenkin, eikä olla enää edustusjoukkueen varassa, kuten liigavuosina oltiin”, Niemistö kertoo.

Pikkarainen kuitenkin muistuttaa, etteivät varovaisuus ja menestys sulje toisiaan pois. Veikkausliigassa sekä pelaajana että valmentajana esiintynyt seurajohtaja kokee, että ilman miljonääriomistajan tukea talous- ja urheilupuolen kasvattaminen käsi kädessä on ainoa kestävä tapa menestyä. Tekemisen täytyy muutenkin olla vahvalla pohjalla, ja seuran mahdollisimman omavarainen sekä taloudellisesti että pelaajatuotannon osalta.

”Jos laadukasta juniorityötä jaksaa tehdä kymmenen vuotta, niin se kantaa aina hedelmää”, Pikkarainen sanoo. ”Ei talous- tai urheilupuolta voi vetää riskillä kuiviin. Orgaaninen kasvu tulee kyllä, jos jaksaa tehdä pitkäjänteistä työtä.”

Orgaanisen kasvun kautta myös seuran omat resurssit lisääntyvät. Hengitystä pidätellen menestystä ei kannata odottaa, mutta jos kaikki menee hyvin, voi olla, että lähivuosina Veikkausliigassa nähdään yhä useampi Suomen mestaruuden voittanut seura.

Se ei ole kuitenkaan enää itseisarvo. Jokainen vaikean polun läpikäynyt seura näyttää oppineen matkalla tärkeitä asioita suomalaisesta jalkapallokentästä. Vaikka menestyminen on kilpaurheilussa avainasemassa, luo elinvoimainen jalkapalloseura yhteisölleen merkitystä myös muun kuin vain voittojen kautta.

”Kyllä MyPan merkitys on muualla kuin mitaleissa”, Oksanen toteaa.

The post Sallisen sivukatsomo: Nousu, tuho ja merkityksellisyys – entiset liigamestarit FC Jazz, MyPa ja TamU eivät rakenna riskillä toimintaansa appeared first on Byyri.

MYPAn vaiheet viimeisen kuuden vuoden ajalta ovat tulleet suurimmalle osalle aktiivisesti kotimaista jalkapalloa seuraaville tutuiksi. Talousvaikeuksien vuoksi kausi 2014 jäi tehdasseuran viimeiseksi pääsarjassa ja seura ajautui seuraavana talvena konkurssiin. Edustusjalkapalloa jatkanut MYPA Juniorit lunasti kaudelle 2017 Inkeroisten Purhan sarjapaikan Kolmosesta. Sieltä alkanut nopea nousu johdatti seuran Ykköseen asti kaudelle 2019.

Jo kausi 2019 oli vaikea sarjanousijoille, mutta Jukka Karjalaisen miehistö selvisi kuiville dramaattisesti kauden viimeisessä kotiottelussa TPV:tä vastaan. MYPA joutui avausjaksolla jo kahden maalin tappioasemaan, mutta nousi toisella jaksolla rinnalle ja ohi. Toppari Johannes Kytilä jatkoi päällään voittomaalin verkkoon lisäajalla sysäten tamperelaiset sarjaporrasta alemmas. Hetkeä aiemmin Kytilä oli pyssyttänyt kaukolaukauksellaan pelin tasoihin.

Pian hekumallisen kauden päätöksen jälkeen todellisuus iski kuitenkin lujaa. Seuran ja päävalmentaja Karjalaisen Kolmosesta alkanut yhteinen taival päättyi yllättäen marraskuussa syistä, joita ei koskaan julkisuuteen avattu kummankaan osapuolen taholta. Riitaisa irtisanominen soviteltiin myöhemmin rahalla ja molemmat osapuolet jatkoivat eteenpäin. Pidetty Karjalainen valmentaa nykyisin Kakkosen A-lohkossa pelaavaa joutsenolaista Kultsua.

Mestarivalmentaja värvättiin haastavaan paikkaan

Kaudelle 2020 MYPA palkkasi päävalmentajakseen vanhan tutun Ilkka Mäkelän, joka luotsasi seuraa jo 2000-luvulla Veikkausliigassa. Mäkelä johdatti seuran sen toistaiseksi ainoaan Suomen mestaruuteen kaudella 2005. Nyt haaste oli kokonaan erilainen, kun sarjan pienimmällä pelaajabudjetilla kauteen lähtenyt seura pyrki säilyttämään itsensä Ykkösessä. Kevään mullistanut koronakurimus asetti monen muun seuran tavoin myös MYPAn olemassaolon vaakalaudalle.

Kun kausi lopulta kesällä saatiin käyntiin, lähtivät mylsäläisten pelit suorastaan surkeasti liikkeelle.

Ensimmäinen voitto irtosi vasta kauden kahdeksannessa ottelussa elokuun lopulla sarjan häntäpäähän niin ikään juuttuneesta SJK Akatemiasta. Joukkueen kapea pelaajamateriaali koostuu lähes yksinomaan paikallisista pelaajista eikä yhteistyösopimus liigaseura HIFK:n kanssa ole tuonut kuin hetkittäisiä pelaaja-apuja (mm. Kevin Larsson, Vitinho).

Tehottomuus hyökkäyspäässä on ollut silmiinpistävää. Joukkueen maalipörssiä johtaa kolmella rankkarimaalillaan toppari Juuso Laitinen. Kotkalaislähtöinen maalivahti Tomas Turunen on pitänyt omiaan pystyssä pitkin kautta lukuisilla huipputorjunnoillaan, mutta tästä huolimatta pistetili on karttunut tuskallisen hitaasti eikä voittosarakkeestakaan löydy kuin mainittu yksi merkintä.

Ajoittain joukkueen on ollut vaikea saada pelaajia vaihtopenkille, kuten syyskuisessa KPV –ottelussa, jossa vaihtopenkiltä löytyi kolme kenttäpelaajaa ja maalivahti. Kokkolalaisisännät rynnivät kyseisessä kamppailussa 6–0-voittoon. Lopulta seura ilmoitti, ettei Mäkelä jatka tehtävässään ja loppukauden pääkäskyttäjänä toimii Marko Honkanen. Seura ilmoitti mielenkiintoisin sanankääntein ”järjestelevänsä valmennustaan uudelleen”.

Hyvissä ajoin ennen kauden loppua oli jo käynyt selväksi, ettei Mäkelä tule jatkamaan pääkäskijänä ensi kaudella, vaikka miehen sopimus olikin kaksivuotinen kattaen kauden 2021.

Sarjapaikan säilyttäminen on edelleen teoriassa mahdollista, mutta otteet kentällä eivät ole antaneet viitteitä kurssin radikaalista kääntymisestä loppukauden aikana. Paluu Kakkoseen ei kuitenkaan olisi välttämättä huono asia seuralle.

Siinä missä MYPA oli vielä vuosituhannen alussa paperitehtaan tukema mitalikandidaatti pääsarjassa, on se nykyisellään jossain Ykkösen ja Kakkosen välimaastossa. Seurassa tehdään taloudellisen katastrofin välttämiseksi lupaavalta vaikuttavaa työtä, joka voi johtaa jälleen tulevina kausina sarjanousuun. Kahden kauden verran kokemusta Ykkösestä kerännyt pelaajarunko olisi laadukas nippu Kakkoseen, mikäli se säilyisi pääosin kasassa.

Tärkeintä alueen jalkapalloilun kannalta on joka tapauksessa jatkuvuus ja seuran olemassaolon turvaaminen. Vain siten se pystyy todellisuudessa kehittämään toimintaansa kohti vakituista asemaa Ykkösessä.

Mallia MYPA voi ottaa vaikkapa naapurikaupunki Kotkasta. KTP taisteli vastaavanlaisessa asemassa muutamia vuosia sitten, onnistui vakiinnuttamaan paikkansa Ykkösessä ja taistelee tällä hetkellä kärkihevosena suorasta noususta Veikkausliigaan.

Sunderland ’Til I Die, Take Us Home, MyPan uusi tuleminen…

Mielenkiintoinen sivujuonne MYPAn uuden tulemisen taustalla on dokumentti MyPan uusi tuleminen. Myllykosken Videokuvaajien tuottamassa projektissa seurataan MyPan vaiheita aina Kolmosen kautta Kakkoseen, päättyen edellä mainittuun Ykkösen dramaattiseen kauteen 2019. Dokumentin ensimmäiset kuvaukset tehtiin vuoden 2016 puolella ja kertojaääneksi on värvätty tunnettu radioääni Pertti Tapola.

Jalkapalloseurojen taivalta on viime vuosina dokumentoitu menestyksellä myös Suomea isommissa jalkapallopiireissä. Koillis-Englantilaisen Sunderlandin vaiheita seuraava Sunderland ’Til I Die on ollut Netflixin suosituimpia dokumenttisarjoja. Siinä kriisissä olevan seuran arkea on kuvattu rehellisesti ja kaunistelematta, saaden aikaan erittäin aidon kokonaiskuvan.  Takavuosien menestysseura Leeds Unitedin vaiheita dokumentoinut Take Us Home puolestaan kuvaa seuran italialaisomistaja Andrea Radrizzanin pyrkimystä nostaa seura takaisin Valioliigaan. Dokumenttisarja on parhaillaan katsottavissa YLE:n ohjelmistossa.

MyPan uusi tuleminen on luonnollisesti näihin suurtuotantoihin verrattuna sympaattisen kotikutoinen, mutta ehdottomasti katsomisen arvoinen kokemus. Dokumentin ensiesitys oli kutsuvierastilaisuudessa kesäkuussa ja syyskuussa se esitettiin kahtena perättäisenä lauantaina Alfa TV:llä, jonka ohjelmakirjastosta (https://www.permanto.fi/fi/player/vod?assetId=67623993 ) sen voi käydä vielä katsomassa. TV:ssä nähty versio on kokonaismittaisesta dokumentista lyhennetty versio, kestoltaan reilut puoli tuntia.

The post Myllykosken Pallon uusi tuleminen – aika Ykkösessä on käymässä vähiin, mutta se ei välttämättä ole huono asia appeared first on Byyri.

1. KPV

Kausi 2019: Veikkausliigan 11.

Veikkausliigapudokas, joka hävisi yllättäen karsinnan TPS:lle. Otteet pääsarjassa piristyivät, kun valmentaja vaihtui Jani Uotiseen ja samoihin aikoihin seuraan liittyi loppukauden komeetta Ishmael Yartey. Peliin tuli järkeä ja se alkoi näyttää nykyaikaiselta jalkapallolta. Parannus tuli kuitenkin liian myöhään eikä kantanut karsinnassa, joten vauhtia täytyy hakea Ykkösestä.

Kausi 2020: Liikemies Matti Laitisen rahat on laitettu jälleen likoon ja Kokkola halutaan takaisin liigakartalle. Viime kauden pettymystä on pyyhkimässä pois Ykkösen ylivoimaisesti kallein joukkue, jossa on useita liigatason vahvistuksia. Tähtihankinnat ja viime kautta parempi valmennus takaavat ennakoidessa selkeän ykkössijan.

Seuraa häntä: Aleksi Pahkasalo

Pelaaja Ykkösen tähtistatuksella, joka nähdään pienen tauon jälkeen uudessa ympäristössä. Viime kausi Kotkassa piristyi loppua kohden ja nähtiin taas tuttua taiteilijaa. Potkutekniikka lienee koko sarjan paras.

2. AC Oulu

Kausi 2019: Ykkösen 7.

Viime kauden piti olla se kausi. Kaikki oli ladattu Oulun mestaruutta varten. Asiat lähtivät kuitenkin menemään pieleen, kun Mika Lähderinne sai todella nopeasti potkut valmentajana. Vanha kettu Rauno Ojanen ei saanut ryhmästä sitäkään irti mitä Lähderinne, ja jossain vaiheessa Oulu oli jopa joutumassa putoamistaisteluun.

Kausi 2020: Tänä vuonna ennakkosijoitus on yllättäenkin näin korkea. Se kertoo ehkä enemmänkin siitä, että kaikissa joukkueissa KPV:n takana on isoja aukkoja. AC Oulu on paperilla heikentynyt ja uusi valmentaja Jyrki Ahola on katsomaton kortti. Tästä huolimatta joukkue on takanaan olevia tasapainoisempi nippu, josta löytyy kaikki elementit hyvään Ykkösen joukkueeseen. 

Seuraa häntä: Daniel Rantanen

Tarjolla on jälleen keskikentän johtajan paikka, vieläpä viime vuotta (EIF) paremmassa joukkueessa. Kehitys on ollut kovimpia odotuksia hitaampaa, mutta hyvä vuosi Oulussa voisi olla ponnahduslauta uuteen yritykseen Veikkausliigassa.

3. KTP

Kausi 2019: Ykkösen 4.

Kaksijakoinen viime kausi. Kalle Multasesta ei ollut odotetunlaiseksi sateentekijäksi ja osa hankinnoista epäonnistui todella pahasti. Multasen lähdettyä yllätysvisiitille Italiaan peli yllättäen parani, mutta sarjasijoituksen kannalta liian myöhään. Virolaisvalmentaja Argo Arbaiterin tuloksenteko on jäänyt kyseenalaiseksi.

Kausi 2020: Kauteen 2020 KTP lähtee synkät pilvet talousrintamalla. Koronavirusepidemia näytti osuneen kotkalaisseuraan todella kovaa ja julkisuudessa jopa kyseenalaistettiin pelataanko kautta lainkaan. Nippu on kuitenkin nyt kasassa ja sillä on kovista menetyksistä huolimatta avaimet kärkikolmikkoon. Maalinteko on kysymysmerkki, mutta kova puolustus ja keskikenttä antavat mahdollisuudet voittoon.

Seuraa häntä: Tuukka Kurki

Yksi muutamia HIFK:n 2018 joukkueen pelaajia, joiden viime kausi ei mennyt toivotulla tavalla Ykkösessä. Joukkueesta lähti kaksi kovinta hyökkäyspään tähteä, joten Kotkassa olisi vastuuta tarjolla. Kilpailu peliajasta ylempänä on kovaa, joten tuleva kausi on uran suunnalle ratkaiseva.

4. VPS

Kausi 2019: Veikkausliigan 12.

Vaasalaisjoukkue valahti yllättävän nopeasti Veikkausliigan häntäpäähän viime kaudella. Pitkäaikainen pääkäskijä Petri Vuorinen joutui lähtemään, kun voittoja yksinkertaisesti ei tullut. Christian Sund sai joukkueelle avausvoiton, mutta yleisilme ei parantunut tarpeeksi nousuun viimeiseltä sijalta.

Kausi 2020: Tähän kauteen VPS lähtee haastavasta asetelmasta. Huonon urheilullisen tuloksen lisäksi seuran tekemistä rasittaa haastava taloustilanne. Monet liigapelaajat lähtivät, joten muutamat jääneet ovat avainpelaajia joukkueelle. Kokemusta ja johtajuutta löytyy, mutta leveyttä ei. Puolustus on Ville Koskimaan takana ohut, ja laitapuolustajana on nähty ennen kautta jopa Sebastian Strandvall. Ringin kapeus erottaakin VPS:n selkeimmin terävämmästä kärjestä. Sauma yllätykseen piilee nuorissa pelaajissa, joille on luvassa enemmän vastuuta kuin liigassa.

Seuraa häntä: Momodou Sarr

Yksi VPS:n pitkäaikaisia nuoria pelaajia, joiden harteilla lepää paljon joukkueen iskukyvystä. Otteet Veikkausliigassa olivat lupaavia ja maaleja syntyi neljä kuin myös maaliin johtaneita syöttöjä. Ykkösen tasolla parikymppiseltä Sarrilta on lupa odottaa vielä enemmän.

5. FF Jaro

Kausi 2019: Ykkösen 3.

Jaron viime kausi oli viime vuosilta tuttu tarina. Periaatteessa suorittamisessa oli paljonkin hyvää, mutta terväimpään kärkeen ei tahti riittänyt. 

Kausi 2020: Ja sama sävel näyttää jatkuvan tänäkin vuonna. Meksikolaiset huippuhankinnat lähtivät eteenpäin ja vievät särmää joukkueesta. Tilalle tulevat kuitenkin entistä kokeneemmat ja kehittyneemmät omat nuoret, jotka saavat vastuuta. Maalivahtiosasto paranee myös hieman, kunhan Emil Öhberg pysyy terveenä.

Seuraa häntä: Anthony Olusanya

Nuoren pelaajan esiinmarssi tulee jatkumaan ja tulosta voi hyvin tulla enemmän kuin viime kaudella. Yksi mielenkiintoisimpia prospekteja siirtymään Ykkösestä eteenpäin jo alkavan kauden jälkeen.

6. AC Kajaani

Kausi 2019: Ykkösen 8.

Viime kausi Kajaanissa sujui pääosin häntäpään taistossa, mutta ryhmä onnistui välttämään pahimman putoamisuhan. Isoimmaksi plus-merkiksi kaudesta jäi onnistunut David Popan hankinta.

Kausi 2020: Tänä vuonna nähdään aivan erilainen kajaanilaisnippu. Vaihtuvuus on ollut todella suurta, kun viime vuodelta jatkaa vain kaksi pelaajaa. Tällä kertaa joukkueen strategiana on kuitenkin ollut haalia Veikkausliigankin ovia kolkutelleita kotimaisia pelaajia, joille on kelvannut vastuu ja peliaika Ykkösessä.

Tomi Kult, Muhamed Hussein, Mauro Severino ja Mikko Pitkänen voisivat yhtä hyvin löytyä Veikkausliigaorganisaation listoilta. Päälle joukkueen veteraanin viittaa kantamaan hankittiin Erfan Zeneli. Mitalitaistokaan ei ole mahdottomuus, jos Mika Lumjärven pelitapa saadaan sopimaan uusiutuneelle joukkueelle, mutta todennäköinen sijoitus on keskikastissa.

Seuraa häntä: David Popa

Viime kauden yllättävin huippuhankita jatkaa sarjan seuraajien iloksi Kajaanissa. Eväät on isoihinkin maalimääriin, mikäli sopii joukkueen pelitapaan.

7. Mikkelin Palloilijat

Kausi 2019: Kakkosen A-lohkon 1.

Nousi Kakkosesta ylöspäin suvereeneilla otteilla ja nostaa pitkästä aikaa alueen profiilia jalkapallon miesten kahdella korkeimmalla sarjatasolla.

Kausi 2020: Eikä ole tullut hissijoukkueeksi. Pelasi hyvän Suomen Cupin ja menetykset siirtomarkkinoilla jäivät pieniksi, kun muutamia pelaajia lähinnä lopetti tai siirtyi jatkamaan alemmalla sarjatasolla. Juha Pasoja näyttää saaneen rivit kuntoon ja pelisysteeminsä toimimaan. Nimellisesti kovin hankinta Irfan Sadik tulee osumaan maaliin ja ehjä peli siivittää Mikkelin Palloilijat tarpeeksi kauas putoamispeikosta.

Seuraa häntä: Irfan Sadik

Joukkueen nimekkäin hankinta, joka aloitti vakuuttavasti cup-kevään. Joukkue ei ole pihistellyt maalintekoa, joten voi nousta kauden aikana haastamaan maalikuninkuudesta.

8. Gnistan

Kausi 2019: Kakkosen B-lohkon 1.

Sai kasaan runsaasti kahden korkeimman sarjatason kokemusta sisältäneen veteraanikatraan, joka johdatti muutoin nuoren joukkueen selvään sarjanousuun Kakkosesta.

Kausi 2020: Maantieteellinen etu näkyy oulunkyläläisten hyvissä asetelmissa. Ryhmään on saatu houkuteltua monia kovia nimiä pääkaupunkiseudulta, jotka ovat pudonneet Veikkausliigasta sarjatasoa alemmas. Kun tähän päälle joukkueessa on lukuisia lupaavia nuoria jotka jatkavat, pitäisi Gnistanin tason riittää sarjapaikan säilyttämiseen varsin hyvin.

Seuraa häntä: Rony Huhtala

Oli tärkeä palanen MyPan säilymisessä ja pääsee hyvään ympäristöön kehittymään maalintekijänä.

9. EIF

Kausi 2019: Ykkösen 6.

Vuoden 2018 suonenveto ei saanut jatkoa ja lopulta toinen espanjalaisesta valmentajakaksikosta, Gabriel Xatart, jatkoi eteenpäin PEPO:n riveihin. Guillem Santesmases sai lukot auki ja joukkue pääsi lopulta kuiville. 

Kausi 2020: Joukkue on heikentynyt kaudelle 2020, mutta pystyy säilymään sarjassa. Kovimpia menetyksiä ovat Akseli Ollila ja Daniel Rantanen. Xhevedet Gela, Jiri Koski ja Joona Tapani tuovat kuitenkin hyvän tason suorittamista Ykköseen. Darren Smithin hankinnan on onnistuttava, tai maalinteko tulee olemaan todella vaikeaa. Näytöt viimeisissä harjoitusotteluissa ovat HIFK:lle kärsittyä tappiota lukuunottamatta olleet lupaavia.

Seuraa häntä: Joona Tapani

Ei saanut aivan parasta irti itsestään Hakassa ja jäi ilman paikkaa liigamiehistössä. EIF:issä on parempi mahdollisuus näyttää, ja joukkueesta on viime vuosina päässyt muitakin pelaajia hienosti eteenpäin. Olisiko Tapani seuraava?

10. MuSa

Kausi 2019: Ykkösen 5.

Viime kausi oli Musan Salamalle sensaatio. Parhaimmillaan jopa karsijan paikasta ja 2. sijaista haastanut porilainen kaupunginosajoukkue yllätti kaikki. Ville Ulasen pelitapa toimi myös korkeammalla sarjatasolla ja sai pitkälti nimettömästä nipusta paljon irti. Viimeisen silauksen antoivat Taiki Kagayama ja Takanori Yokochi, jotka olivat molemmat kenties sarjan parhaita pelaajia.

Tälle vuodelle ennusmerkit eivät lupaa uutta sensaatiokautta. Kahta tähtipelaajaa ei ole saatu korvattua ja näiden luoma yllätysmomentti puuttuu pelistä kokonaan. Pelaajisto on todella pieni ja loukkaantumisherkkä. Maalinteko jää myös kysymysmerkiksi. Jatkuvuus auttaa kuitenkin joukkuetta sen verran eteenpäin, että putoamisen välttäminen on mahdollista pienen ylisuorittamisen kautta.

Seuraa häntä: Samuli Virtanen

Loisti japanilaistähtien taustalla yhtenä hyvän kauden takuumiehistä. Nyt ympäristö vaikeutuu ja otteluista on luvassa viime kautta vaikeampia. Löytänee hyvien esityksien jatkuessa itsensä Ykkösestä myös tulevaisuudessa, vaikka MuSa putoaisi.

11. SJK Akatemia

Kausi 2019: Kakkosen C-lohkon 1.

Nousi Kakkosen pohjoisesta lohkosta ylivoimaisena ykkösenä korkeammalle sarjatasolle ja saa kokeilla siipiään akatemiajoukkueena toiseksi korkeimmalla sarjatasolla. Suurimman osan viime kaudesta joukkuetta käskytti Kokkolaan siirtynyt Jani Uotinen.

Kausi 2020: Akatemiajoukkueen kausi on vaikea ennakoitava. Ryhmään voi tulla paljonkin muutoksia siitä riippuen, kuinka aktiivista pelaajaliikenne edustusjoukkueen ja akatemian välillä tulee olemaan. Kausi menee helposti rikkonaiseksi, jos moni edustuksen pelaaja ramppaa yksittäisissä otteluissa. Nimimiehiä ryhmästä ei tällä haavaa löydy, mutta todennäköisesti jokunen edustusjoukkueeseen kaavailtu pelaaja pudotetaan akatemian riveihin kauden ajaksi.

Alkukauden tulokset eivät herätä lupauksia ja nuori ryhmä joutuu taistelemaan sarjapaikastaan. 

Seuraa häntä: Robbie Malolo

Nuorempi Malolo, joka on ollut pikkuhiljaa tyrkyllä myös liigamiehistöön. Yksi näkyviä ja ennakkoon tunnetuimpia pelaajia aktemiaryhmässä, jossa annetaan kilpaa näyttöjä liigamiehistöön.

12. MyPa

Kausi 2019: Ykkösen 11.

Viime kausi oli nousijajoukkueelle odotetun vaikea. Lopulta sarjapaikka Ykkösessä pelastui vasta keskinäisessä ottelussa pudonnutta TPV:tä vastaan. Valopilkkuja vaikealla kaudella olivat maalivahti Tomas Turunen, hyvin maaleja tehnyt Rony Huhtala ja sarjapaikan ratkaissut Johannes Kytilä.

Kausi 2020: Alkavasta ei ole odotettavissa sen helpompaa. Huhtala, Kytilä ja Kaarel Usta siirtyivät eteenpäin eivätkä korvaajat Ahmed Said Ahmedia, Arjan Goljahanpooria ja Juuso Laitista lukuunottamatta kovin vakuuta. Varaa hankintoihin kesken kauden tuskin on.

Ainoana oljenkortena tämän suhteen on yhteistyökuvio HIFK:n kanssa, mutta toistaiseksi ainoa viite pelaajaliikenteestä on brasilialaishyökkääjä Vitinhon pelaaminen Myllykoskella. Vitinho on todennäköisesti käyttökelpoinen pelaaja Ykköseen, muttei sateentekijä. Jos Jussi-Pekka Rämä ja Vitinho eivät saa kannateltua hyökkäystä, voi maalinteosta tulla joukkueelle todellinen ongelma. Sarjapaikan säilyttäminen olisi jälleen mestaruus.

Seuraa häntä: Anttoni Huttunen

Nyt olisi tilaa loistaa ja ottaa todellinen askel kohti Veikkausliigaa. Voisi ottaa heikentyneen joukkueen reppuselkään ja saada aikaan ainakin taistelua sarjapaikasta. Kovin hype ympäriltä hyytyi, kun kuvio harjoittelemisesta osittain HIFK:n veikkausliigajoukkueen kanssa ei näyttänyt tuottavan kummempaa tulosta.

Kuvat: Arno Hämäläinen & Mikko Mäkelä

The post Miesten Ykkösen ennakko 2020: Voittaja on selvä, mutta miten AC Oulu on jälleen näin korkealla? appeared first on Byyri.

Ykkösessä on 10 joukkuetta, jotka pelaavat kolminkertaisen sarjan (27 ottelua). Voittaja nousee Veikkausliigaan, toiseksi sijoittunut pääsee Veikkausliigakarsintaan ja viimeisen kohtalona on pudota Kakkoseen. Joukkue-esittelyssä seurat ovat kirjoittajan muodostamassa ranking-järjestyksessä.

Joukkueet

AC Oulu

KTP

TPS

FC Haka

FF Jaro

EIF

AC Kajaani

MuSa

TPV

MYPA

Ykkösen otteluohjelmaan pääset tästä. Ota myös seurantaan Miesten Ykkönen Twitterissä!

The post Ykkönen 2019 – Kausiennakko appeared first on Byyri.

MYPAn kulunut kausi oli alkukankeuden jälkeen huimaa nousukiitoa aina A-lohkon voittoon asti. Lopullinen kirsikka lipesi kakun päältä TPV:n kaadettua punavalkoiset nousukarsinnoissa, mutta sesonki oli tästä huolimattakin erinomainen.

Kauteen lähestulkoon olemattomalla pelaajabudjetilla lähteneet myllykoskelaiset laittoivat vastustajien pakkoja sekaisin hyökkäyspelaamisellaan: joukkue teki lohkossa toiseksi eniten maaleja. Talkoita johti koko Kakkosen maalikuninkaaksi iloitellut Jussi-Pekka Rämä. Tasaisesta lohkosta kertoo myös se, että MYPA joutui poimimaan palloa verkostaan toiseksi useimmin. Vain heittopussiksi joutunut LPS päästi enemmän maaleja.

Nousukarsinnoissa tamperelaisseura TPV oli maalin verran etevämpi ansaiten täten nousun Ykköseen kaudeksi 2019. Juoni muuttui kuitenkin MYPAn kannalta olennaisesti, kun Veikkausliigakauden päätyttyä Kemistä kuului sikäläisittäin huonoja uutisia. PS Kemin kolmen vuoden liigataival oli tullut päätökseen, eikä seuran taloudelliset resurssit näyttäneet riittäviltä edes Ykkösen paikan vastaanottamiseen.

Ykkösen täydennysmenettelyssä ensimmäisellä sijalla oleva MYPA ilmoitti nopeasti olevansa kiinnostunut paikasta. Myös toiselta nousukarsintoihin jääneeltä seuralta, kokkolalaiselta GBK:lta, on pyydetty lisenssihakemus.

Seuran puheenjohtajana marraskuussa aloittanut Mika Kaleton vahvisti paikallislehti Kouvolan Sanomille, että MYPA ottaa Ykkösen paikan vastaan mikäli sitä heille tarjotaan. Nousu tarkoittaisi, että seuran budjetti kasvaisi lähes puolella kuluneen kauden 90 000 eurosta. Pienellä markkina-alueella, jossa sponsorirahasta kilpailevat myös muun muassa pääsarjaseurat KooKoo, KPL ja Kouvot, ei helppoja euroja ole tarjolla.

MYPAn ympärillä on meneillään hyvä huuma, joka näkyi jo menneellä kaudella Saviniemen stadionin lehtereilläkin. Katsojamäärät hätyyttelivät monessa ottelussa 900 silmäparia ja kauden päättäneessä karsintaottelussa yleisöä oli yli 1500 henkeä. Tämä huuma pitää saada näkymään konkreettisesti myös seuran kassassa.

Jäitä hattuun MYPA-talolla

Mahdollisesta Ykkösen paikasta huolimatta MYPAn toimistolla ei olla vetämässä ostohousuja jalkaan ja marssimassa markkinoille. Joukkueen runko pysyy sarjatasosta riippumatta samana, mutta vahvistuksia on totta kai kiinnitettävä.

Esimerkiksi KTP:stä tarttui haaviin liigatasollakin meritoitunut kärkimies Niko Ikävalko. Talous on edelleen pienellä kylällä tarkan euron politiikkaa, sillä seuran syöksy liigakartalta tapahtui vain vajaat neljä vuotta sitten.

Valmennuspuolella Jukka Karjalainen jatkaa vetovastuussa, mikä on erinomainen uutinen MYPAn jatkuvuuden kannalta. Karjalainen valittiin hiljattain Palloliiton UEFA Pro -koulutukseen yhdessä kymmenen muun valmentajan kanssa. Lisäksi seuraikoni Toni Huttunen liittyy valmennusryhmään tulevaksi kaudeksi. Huttusen poika Anttoni debytoi seuran edustusjoukkueessa päättyneellä kaudella.

Saviniemessä kelpaa pelata

Ykkösen tasolla pystyy pärjäämään myös pienehköillä taloudellisilla resursseilla, mikäli pelillinen identiteetti on kirkas.

Tästä hyvänä esimerkkinä voidaan pitää tammisaarelaista EIF:ää, joka esiintyi erinomaisesti kuluneella kaudella. Joukkue paineli kesällä jopa sarjakärjessä sijoittuen lopulta kolmanneksi. Kausi oli seuralle neljäs perättäinen Ykkösessä, mutta vasta ensimmäinen jolloin se ei taistellut putoamiskamppailussa. EIF pelaa ottelunsa piskuisella Tammisaaren keskuskentällä, jonka yleisökapasiteetti on 1200 katsojaa.

Juuri olosuhteet ovat valttikortti Myllykoskella. Heittämällä liigakelpoisen tekonurmen reunoilta löytyvät asianmukaiset valonheittimet ja kioskit . Muut palvelut ajavat nekin asiansa. Talkoovoimin pidetyt kahviot ja fanituotteiden myyntikojut olivat auki otteluiden lomassa myös joukkueen tahkotessa Kolmosessa.

Kaakon seudulla on joka tapauksessa luvassa tulevalla kaudella kauan kaivattuja paikallisotteluita. Ykkösessä MYPA kohtaisi rakkaan vihreävalkoisen KTP:n Kotkasta. Jos sarjatasona pysyy Kakkonen, tulee samaan lohkoon Kouvolan toinen perinneseura Sudet. Kymenlaakson derbyille MYPAn ja KTP:n välillä olisi kysyntää, sillä viime kauden edellä pelattuun harjoitusotteluunkin Saviniemeen oli matkustanut useita kotkalaiskannattajia. Myös Susien kohtaaminen innostaisi taatusti paikallista jalkapalloväkeä liikkeelle.

The post MYPA tekee väkevää paluuta – vauhtisokeuteen ei ole Myllykoskella varaa appeared first on Byyri.

Kestomenestyjiä tyrkyllä HJK:n vanaveteen

HJK:n varmistettua mestaruutensa venyi helsinkiläisten mitaliputki jo kymmenen kauden mittaiseksi. Noista kymmenestä mitalista peräti kahdeksan on ollut kultaisia. Viime vuosikymmenellä Veikkausliiga oli sarjana kenties tasaisempi, useammalla seuralla oli mahdollisuudet jopa mestaruuteen asti.

Ennen komeaa mitaliputkeaan HJK ei ollut napannut hamuamiaan kultamitaleita itselleen viiteen kauteen. Jalkapallokaupunki Tampereen silloinen kärkiseura Tampere United kuului kahdella perättäisellä mestaruudellaan (2006-07) kestomenestyjiin. TamU:n lisäksi mestaruuspokaalia HJK:n edestä nostelivat myös Haka, MyPa sekä viimeisimpänä FC Inter.

Kuluvan vuosikymmenen aikana mitaliseuroiksi ovat vakiintuneet uudet nimet. Niin Haka, MyPa kuin Tampere Unitedkin löytyvät nykyään alemmilta sarjatasoilta. Hissijoukkueen mainetta kantanut RoPS, kuopiolainen perinneseura KuPS sekä uudempi tulokas SJK kuuluvat sen sijaan edellisten kausien menestyjiin.

Himmeimmiltä mitaleilta matkaan huipulle

Tämän kauden mitalit jaetaan HJK:n lisäksi kahdelle joukosta RoPS, KuPS, FC Honka ja Ilves. Jokainen mainituista on päässyt 2010-luvulla vähintään kerran mitalien makuun ja jokaisella on edellytykset jatkossakin taistella kärkisijoista.

Suomalaisen jalkapallon toistelluimpiin kysymyksiin ovat kuuluneet jo vuosia, mikä seura pystyy nousemaan vakituiseksi haastajaksi HJK:lle ja miten? Tämän kauden alla KuPS ja SJK luettiin rohkeissa arvioissa potentiaalisiksi haastajiksi Klubin mestaruusmarssille. RoPS antoi kauden edetessä tiukimman haasteen HJK:lle, mutta SJK on alisuorittanut pahasti. Organisaatiotasolla Seinäjoella ollaan hyvällä mallilla, samaa voi sanoa KuPS:sta. Pitkällä tähtäimellä toiminta ei kuitenkaan ole kantanut hedelmää, ainakaan toistaiseksi.

Huolimatta helsinkiläisten ylivoimasta pitkässä juoksussa, on kausi sisältänyt tähänkin mennessä paljon mehukkaita yksittäisiä otteluita. Veikkausliiga on edelleen sarja, jossa jokainen joukkue voi voittaa hyvänä päivänä kenet tahansa.

Tilastoknoppeja liigakaudelta

Saimme Byyrin lukijalta vinkin erinomaisesta tilastosivusta, josta löytyy huippusarjojen lisäksi dataa niin Veikkausliigasta, Ykkösestä, Kakkosesta kuin myös Naisten Liigastakin. Kokosimme alle muutamia mielenkiintoisia tilastoja kuluneelta kaudelta pohjautuen SoccerSTATS.com -sivuston numeroihin.

• Rovaniemen Palloseura on kotiotteluissaan ollut tappiolla 121 minuutin ajan. Lukema on sarjan paras, ja ennen toissa viikon SJK-tappiota, se oli hämmästyttävän pieni – 50 minuuttia.
• IFK Mariehamn ei kumma kyllä ole liigan huonoin vierasjoukkue. Tämä on kova saavutus, kun joukkue on johtanut vieraspelejään ainoastaan 32 minuutin ajan tällä kaudella.
• Pronssimitalissa kiinni oleva KuPS on kotiotteluissaan tehnyt viidesti (31%) avausmaalin. Vierailijat ovat sen sijaan iskeneet ensimmäisen maalin 11 kertaa (69%), joten takaa-ajajan rooli on kuopiolaisille tuttu.
• Avausmaalit ovat olleet tärkeässä roolissa HJK:n mestaruudessa. Klubi on onnistunut tekemään ensimmäisen maalin 22 liigaottelussa (71%), ja näistä otteluista ainoastaan KuPS onnistui nousemaan voittoon (19-2-1).
• Jos ensimmäisen puoliajan jälkeen jaettaisiin pisteitä, niin sarjan kärjessä olisi FC Honka viiden pisteen turvin ennen HJK:ta. IFK Mariehamn pitäisi perää ja TPS olisi keskikastissa ilman uhkaa putoamisesta.
• Toni Korkeakunnaksen erottanut FC Lahti on tuskaillut maalinteon kanssa etenkin vieraskentillä. Joukkue on epäonnistunut maalinteossa peräti yhdeksässä (60%) vieraskamppailussa, mikä on sarjan heikoin tulos.
• Putoajaksi varmistuneen PS Kemin tilastot eivät seuraa mairittele, varsinkin kun peleistä on ollut enemmänkin tarjolla. PS Kemi on menettänyt liigassa johtoasemansa 11 kertaa ja pitää tässä tilastossa perää FC Hongan ohella. Johtoasemassa pelaaminen ei ole ollut helppoa.
• Maaleja Veikkausliigassa on nähty 459. Tämä tarkoittaa 2.47 maalia ottelua kohden.
• Melkein neljäsosa kaikista liigassa tehdyistä maaleista tulee otteluiden lopussa. Aikavälillä 76-90 min on maaliverkkoja heiluteltu 110 kertaa (24%).
• Kotikenttä on rautaa. Tämän kauden 186 ottelusta 40% on päättynyt kotivoittoon, 27% tasapeliin ja 32% vierasvoittoon.

The post Veikkausliigasta: Mitaleita ja knoppitilastoja appeared first on Byyri.

Kakkosen A-lohko on niin sanottu itälohko. Mukana on neljä sarjanousijaa, kaksi viime kaudella loppumetreille asti sarjanoususta pelannutta joukkuetta sekä yksi Ykkösestä alas tullut joukkue. Lohkossa suurimman huomion tulevat saamaan ainakin Mikkelin derbyt sekä tarkalla silmällä seurattava, uutta nousua tekevä MyPa.

Lohko on uudistunut kovasti, sillä mukana on ainoastaan neljä sellaista joukkuetta, jotka pelasivat kyseisessä lohkossa viime kaudella.

A-lohkon avauskierros

Lauantai 28.4.

17.00 JäPS-FCV

17.00 JIPPO-LPS

17.00 PKKU-FC Viikingit

17.00 Gnistan-MyPa

Sunnuntai 29.4

18.30 MP-NJS

18.30 PEPO-MiPK

Joukkueet

Gnistan

Jippo

JäPS

LPS

MiPK

MP

MyPa

NJS

PEPO

PK Keski-Uusimaa

FC Vaajakoski

FC Viikingit

The post Kakkonen 2018 – A-lohko appeared first on Byyri.

Paperitehtaan suojeluksessa MYPAsta (aiemmin nimellä MyPa) kehkeytyi menestystarina, joka tunnettiin ympäri Suomen. Seuran taipaleessa on paljon samaa toisen tehdasseuran Valkeakosken Hakan kanssa. Kanta-Hämeen menestynein seura oli menestyksensä aallonharjalla kausien 1995-2004 välillä, jolloin palkintokaappi karttui viidellä Suomen mestaruudella. MYPAn sinnikäs yritys puolestaan palkittiin kaudella 2005, jolloin pitkään jahdattu mestaruuspokaali nostettiin ilmaan silloisessa Anjalankosken kaupungissa. Saviniemessä muistellaan edelleen kaiholla mestaruuden ratkaissutta ottelua Tampere Unitedia vastaan.

Kuva – Heavenbound

Mestaruuskauden jälkeen mitalit karttoivat MYPAa, mutta sijoitukset pysyivät tasaisesti kymmenen kärjessä. Toistaiseksi viimeiseksi jääneellä kaudellaan pääsarjassa punavalkoiset sijoittuivat valmentajalegenda Antti Muurisen luotsaamana kahdeksanneksi.

Romahduksen taustalla ei koskaan ollutkaan pelillinen ahdinko, vaan taloudelliset syyt. Seuran päätä yritettiin pitää pinnalla riskialttiilla satsauksilla, joista Muurisen naaraaminen peräsimeen oli yksi suurimmista. Lopulta pohja petti tunnetuin seurauksin.

Taloudelliset vaikeudet eivät ole harvinaisia suomalaisella jalkapallokartalla, mutta MYPAn tapaan konkurssiin hakeutuneet seurat ovat vähissä. Aiemmin vertailukohteena käytetty Haka koki sekin omat kipunsa, mutta Valkeakoskella saadaan edelleen nauttia Ykkösen otteluista ilman tekohengitystä.

Kouvolan alueen jalkapalloseurat, pitäkää yhtä!

Kouvolan alueen jalkapalloa on moitittu yhteistyökyvyn puutteesta. Eräänlainen kyräily on estänyt laajemmat kehitysprojektit Pohjois-Kymenlaakson seurojen välillä menneinä vuosina. MYPAn ajauduttua taloudellisiin vaikeuksiin ja vajottua Palloliiton sarjajärjestelmän pohjalle kevättalvella 2015 ilmapiirissä oli kuitenkin huomattavissa puhdistumisen merkkejä.  Kouvolan alueen merkittävimpiin seuroihin kuuluvat muun muassa perinteikkäät Sudet ja Valkealan Kajo sekä aikanaan liigatasollakin käväissyt Kuusankosken Kumu.

Pelaajaliikenne eri sarjoissa pelaavien joukkueiden välillä on ollut vähäistä. Vuonna 2009 Anjalankoski sulautui kuntaliitoksen myötä osaksi Kouvolaa, mutta kantakaupunkilaiset eivät heti ottaneet MYPAa täysin omakseen. Etäisyyttä Kouvolan ja Myllykosken välillä on 15 kilometriä, mutta henkisesti matka on ollut huomattavasti pidempi.

Saviniemessä palattiin edustusjalkapallon pariin kaudelle 2017, kun MYPA juniorit sai naapuritaajaman kilpakumppaniltaan Inkeroisten Purhalta sarjapaikan Kaakkois-Suomen Kolmoseen.

Myllykoskelaiset viihtyivät Kolmosessa vain kauden verran edettyään sarjan läpi tappioitta. Nousu Kakkoseen oli luonnollinen askel perinteisellä jalkapallopitäjällä. Myös paikallisottelun saaminen otteluohjelmaan oli lähellä, mutta Sudet taipui lopulta putoamisviivan alle ja sen suuntana oli Kolmonen.

[Aseta Feeniks-vertaus tähän] 

Paikan vakiinnuttaminen Palloliiton kansallisella portaalla toisi kaivattua vakautta vuoristoratamaisten viime vuosien jälkeen.  On muistettava, että seura nousi käytännössä tuhkasta takaisin sarjatoimintaan mukaan. Toki MYPAn junioritoiminta ei koskaan taustalla lakannutkaan, vaan jatkoi konkurssin jälkeen toimintaansa niin normaalisti kuin pystyi.

Paperitehtaan tukea ei taustalla enää ole, mutta futisperinne on syvällä paikallisessa kulttuurissa. Fanituotteiden myynti hoitui talkoovoimin Kolmosessa aivan kuin muutamaa vuotta aiemmin Veikkausliigassakin.

Muutaman vuoden usva on pikku hiljaa hälvennyt, ja MYPA-talon liepeillä on jälleen vilkkaampaa liikehdintää. Huhtikuun alussa Saviniemessä pelattiin harjoitusottelu MYPAn ja rakkaan paikallisvastustaja KTP:n välillä. Aurinkoinen keli houkutteli paikalle useamman sataa katsojaa, mukaan lukien tukku kotkalaisfaneja. Ykköseen valmistautuvan KTP:n ahtaajafutis teki eron vieraiden 3-0 voittoon päättyneessä ottelussa. Tappiosta huolimatta MYPA-kannattajien keskuudessa oli aistittavissa helpotus. Myllykoskelainen edustusjalkapallo elää ja voi olosuhteisiin nähden hyvin.

Kakkosen kausi potkaistaan käyntiin lauantaina 28. huhtikuuta. MYPA matkaa avausotteluunsa Helsinkiin Gnistanin vieraaksi.

The post Mites MYPA? Edustusjalkapallo palasi Myllykoskelle appeared first on Byyri.

Multaharjusta aistii määrätietoisuuden. Yliopistossa diplomi-insinööriksi itsenä lukenut entinen jalkapalloammattilainen alkaa kertoa nykyisestä ammatistaan. Multaharjun työnantaja Opmetic Oy valmistaa piikiekkoja, joita käytetään puolijohdeteollisuuden erilaisten komponenttien valmistukseen. Yksityiskohdat menevät kuitenkin haastattelijalta yli hilseen. Tärkeintä on päästä itse asiaan.

Turkissa kannattajien kivisateessa

Kun Multaharju lähti maailmalle vuonna 2003, suomalaisia jalkapalloammattilaisia oli ulkomailla vielä vähän. Hän oli kuudes suomalainen Turkin liigassa. Denizlispor kiinnostui Multaharjusta, kun Suomessa operoinut agentti avasi keskusteluyhteyden Turkkiin. Denizlisporin kakkosvalmentaja tuli Suomeen asti katsomaan MyPan pelejä, ja piakkoin sopimus lounaisturkkilaisesta tekstiilikaupungista ponnistavaan seuraan solmittiin.

Denizlisporin silloisen managerin Gilay Burakin Multaharju mainitsee arvostavaan sävyyn.

”Burak edusti eurooppalaisempaa tyyliä perinteisen turkkilaisen teknisen ja vapaamman pelin sijaan’’, Lappeenrannan Rakuunoiden kasvatti muistelee.

Keskustelu ajautuu pelitapoihin ja -filosofioihin. Multaharju ei pidä niin sanotusta ”espanjalaisesta pelityylistä”, joka perustuu pallonhallintaan ja lyhytsyöttöihin, vaan on mieltynyt suoraviivaiseen ja tehokkaaseen pelaamiseen.

Multaharju esittää, että suomalaisilla pelaajilla on selkärangassaan aina puolustus ensin -mentaliteetti, ja ainakin osittain tästä johtuen maajoukkueura Antti Muurisen alaisuudessa ei lähtenyt oikein missään vaiheessa käyntiin. Pelaajilla oli liikaa vapauksia, eikä tarpeeksi järjestelmällisyyttä, minkä vuoksi tuloksetkin jäivät laihoiksi. Erityisen ironista tämä on, kun muistaa, kuka voitti Euroopan mestaruuden Multaharjun uran huippuvuosien aikana vuonna 2004: Kreikka.

Turkista Multaharju muistaa fanikulttuurin, joka oli hyvin erilaista kuin Suomessa. Kannattajat olivat aggressiivisia ja elivät vahvasti tunteella, välillä yliläikkymiseen asti. Multaharju muistaa poikkeuksellisen hyvin vieraspelin, jonka jälkimainingeissa Denizlisporin bussia alettiin pommittaa kivillä ja pulloilla kotifanien toimesta. Poliisien armeija kuitenkin auttoi joukkueen kotimatkalle.

Denizlisporin joukkue kaudelta 2003–2004. Miikka Multaharju ylärivissä ensimmäisenä oikealta. Kuva: Yenigün gazetesi arsivi.

Vaikeuksien kautta europeleihin

Kun sopimus Turkissa päättyi, joukkueen manageri vaihtui, mikä tiesi Multaharjulle lähtöpasseja. Hän palasi Suomeen ja sai Pelaajayhdistyksen kautta nopealla aikataululla testipaikan norjalaisessa Fredrikstadissa. Sopimus tehtiin testin jälkeen.

Norjassa Multaharju oli uusien haasteiden edessä, kun peliaikaa ei tullutkaan tasaisesti. Kauden päätteeksi seura juhli cup-mestaruutta, ja Multaharju pääsi pelaamaan europelejä seuraavalla kaudella. Tämä kuitenkin vaati yhden managerinvaihdoksen.

Norjalaisessa pääsarjafutiksessa oli ainakin yksi ärsyttävä piirre.

”Jos viikonlopun liigapelissä ei päässyt pelaamaan, joutui tulla seuraavana päivänä pelaamaan kakkosjoukkueen pelin”, Multaharju muistelee

”Tämä käytännössä vei kaksi päivää yhden sijaan ja pakotti kikkailemaan valmistautumisen kanssa, kun joukkueet ilmoitettiin samana matsipäivänä”.

Myös pelipaikan suhteen jouduttiin tekemään kompromisseja, ja laitalinkkinä viihtynyt Multaharju oppi pelaamaan laitapakinkin paikalla. Tästä Muki kuitenkin näkee saaneensa lähinnä hyvää oppia.

Paluu Suomeen ja hyväntekeväisyysottelu

Multaharju pelasi sopimuksensa loppuun Fredrikstadissa ja palasi Suomeen. Hän pelasi viimeiset kautensa Antti Muurisen HJK:ssa ja vanhan pelikaverinsa Janne Lindbergin valmentamassa MyPassa.

Opiskelu oli uran loputtua Multaharjulle itsestäänselvä askel.

”Itse asiassa jo ennen uran lopetusta minulla oli paikka Tampereen teknillisessä yliopistossa, mutta viimeisten HJK-pelien jälkeen lunastin paikan Helsingissä”, materiaalitekniikan diplomi-insinööri kertoo.

Tunne siitä, että elämän valinnat ja ratkaisut on tehty tarkkaan harkiten, on vahva. Ei tyhjiä tai turhia vuosia eikä turhaa ajan hukkaamista minkään joukkueen penkillä.

Ura ammattilaiskentillä on ohi, mutta kokemus on siirtynyt vantaalaisen VJS/Old Starsin hyödyksi. 40-vuotiaana kova treeni maistuu yhä, ja alasarjajalkapallo antaa mahdollisuuden jatkaa rakasta lajia ilman ammattilaisuuden vaatimaa puristamista. VJS/Old Stars pelaa Uudenmaan 4. divisioonassa, jonne se nousi viime kauden jälkeen.

Iän myötä pelipaikka on laskenut keskikentän pohjalle, jossa Mukilla on pelinrakentajana ollut keskeinen rooli VJS/OS:n nousussa. Nyt jalkapallo edustaa hänelle lähinnä hauskanpitoa.

’’Treenimme eivät ole vakavaa repimistä, vaan tärkeintä on mukava ja rento pelaaminen’’, Multaharju iloitsee.

Parhaat matsit amatöörinä ovat ne tiukimmat. Kun tasoero on liian iso, kuten etenkin Kutosessa ja Vitosessa oli, pelistä menee maku. Vastaan on kuitenkin tullut myös nuoria joukkueita, joiden liike ja yritys ovat pakottaneet kahdesti nousseen Old Starsinkin pelaamaan noususta tosissaan.

Multaharju palasi viime kesänä Saviniemen jalkapallostadionille pelaamaan MYPA:n 70-vuotisjuhlaottelussa. Myllykoskella Multaharju oli kypsytellyt ajatusta vanhan seuransa kohtaamisesta, joka oli alun perin VJS/Old Starsin joukkueenjohtaja Valtteri Laurin idea. Old Stars ja MYPA kohtasivat pre-seasonin ensimmäisessä harjoitusottelussaan, joka oli samalla VJS:lle hyväntekeväisyysottelu vähävaraisten jalkapalloharrastuksen hyväksi. Otteluraportti julkaistiin Byyrissä 19. tammikuuta.

Hyviä ja huonoja muistoja Myllykoskelta

Uudelleensyntyneen MyPan edesottamuksia Multaharju on seurannut ilolla. Yhteensä seitsemän vuotta MyPaa Veikkausliigassa edustaneella pelaajalla on kosolti hyviä muistoja Myllykoskelta ja siellä vallinneesta yhteishengestä, joka sai koko yhteisön tuntumaan kuin yhdeltä perheeltä.

Seura on ollut elinaikansa ajan taajaman ylpeydenaihe Myllykosken paperitehtaan sulkemisesta ja siitä seuranneesta konkurssista huolimatta.

’’Valitettavasti seuraa ja sen taloutta ei hoidettu kunnolla, kun tehdas suljettiin vuonna 2011’’, Multaharju toteaa.

Keskustelemme lopuksi vielä Kaakkois-Suomen jalkapallosta, jota on useassa yhteydessä luonnehdittu jopa kuolevaksi. Multaharju on itsekin pohtinut kaakon haastavaa tilannetta.

”Ammattilaisia sieltä tulee suhteessa vähän, eikä pääsarjassa ole pelannut vähään aikaan toista joukkuetta. MyPa on käynyt läpi konkurssin, ja FC KTP:kin on ollut sarjaputoamisten ja kabinettinousujen kurimuksessa.”

Multaharju tiedostaa, että tilanne on haastava, koska kaakossa on herätty muita myöhemmin kehittämään jalkapalloa oikeaan suuntaan: tekonurmet tulivat muuhun Suomeen verrattuna myöhään ja jalkapallohalleja on yhä vähän. Viimeisen kymmenen vuoden aikana suunta on kuitenkin ollut oikea.

Tilanteen pelastamiseen hän tarjoaa yksinkertaista reseptiä: olosuhteiden parantamista.

’’Jalkapallotyö lähtee nuorista, joten heille on luotava olosuhteet, jotka houkuttelevat jatkamaan jalkapalloa kotikunnassa”, Multaharju toteaa.

Kuva: Vertti Värekoski

The post Miikka Multaharju, insinöörijalkapalloilija appeared first on Byyri.

Ottelu järjestettiin hyvällä tarkoituksella: Hope ry oli keräämässä vapaaehtoisvoimin rahaa vähävaraisten perheiden jalkapalloharrastukseen. Sisäänpääsyn yhteydessä oli mahdollista antaa vapaaehtoinen ”pääsymaksu” keräykseen.

Idea ottelusta lähti nykyään VJS/OS:n riveissä pelaavalta Miikka Multaharjulta. Old Starsin joukkueenjohtaja Valtteri Lauri oli saanut idean ottelusta, ja Multaharju oli antanut ajatuksen kyteä vieraillessaan MyPan 70-vuotisjuhlaottelussa.

Hyväntekeväisyysottelut ovat alasarjoissa harvinaisia, etenkin kun kyseessä on vantaalainen lähiöjoukkue, eikä esimerkiksi pienemmän kaupungin tai kunnan ainoa jalkapalloseura. VJS on muutenkin nostanut osakkeitaan ja luonut hyvän maineen pelaajia kehittävänä seurana. Myös VJS:n ykkösjoukkue nousi viime kauden päätteeksi Kolmoseen.

MYPA ei ollut jalkeilla parhaalla kokoonpanollaan. Avauskokoonpanoon oli merkitty nippu junioreita ja muun muassa kolme testipelaajaa, joille harjoitusottelu selvästi heikompaa joukkuetta vastaan olisi varmasti hyvä näytönpaikka. Avauksessa oli silti muun muassa Samuel Lindeman, joka iski 9 maalia viime kaudella Kaakon Kolmosessa.

Aluksi tasaista

Ottelu ei alkanut selkeällä MYPA-hallinnalla, kuten olisi saattanut olettaa, vaan suoraviivainen Old Stars onnistui rakentamaan hyviä kombinaatioita ja nopeita hyökkäyksiä ja siirtyikin johtoon ennen kuin kymmenes peliminuutti oli täynnä. Vantaalaisten Janne Lehmustola teki pitkän juoksun vastustajan linjan taakse, jonne ammuttu laadukas pitkä pallo löysi kohteensa ja Lehmustola nosti pallon maaliin yli vastaan tulleen maalivahdin.

MYPA pelasi orjallisesti lyhytsyöttöpeliä, vaikka onnistui luomaan pitkillä syötöillä enemmän ongelmia Old Starsin hitaahkolle puolustukselle. Old Stars keskittyi tilkitsemään keskustan, jonne MYPA turhan usein sortui pimputtelemaan ensimmäisellä puoliajalla.

Molemmat joukkueet olivat vielä hieman talviterässä, mikä näkyi hitaiden ratkaisujen ja yllättävyyden puutteen muodossa. Toisilleen tuntematon kokoonpano ei löytänyt MYPAlla täysin yhteistä säveltä, mutta onnistui puoliajan lopulla kampeamaan itsensä johtoasemaan.

Ensimmäiseen maaliin tarvittiin nopea hyökkäys vasemmalta laidalta, keskitys ja tökkäisy etunurkasta sisään. Muutamaa minuuttia myöhemmin näppärä syöttökuvio vapautti Esko Pesarin kuudentoista rajalta. Varma viimeistely ja peli 1-2:een.

Toiselle puoliajalle MYPA otti lisää Kolmosesta nousseita pelaajia sisään ja löysi paljon paremman tempon Old Starsin väsähtäessä puoliajan mittaan enemmän. Syöttökuvioissa alkoi olla tarkoitusta ja tehokkuutta, vaikka välillä ajauduttiinkin hieromaan turhia syöttöjä 25 metrin päähän maalista, kun olisi kaivattu enemmän suoraviivaisuutta.

Maalejakin alkoi tulla tasaiseen tahtiin: Old Starsin puolustus puhkottiin kerta toisensa jälkeen, eikä vaihdosta löytynyt tarpeeksi pelaajia korvaamaan puuttuvaa puhtia. Old Stars muodosti lopussa muutaman erittäin liukkaan hyökkäyksen, mutta boksista uupui hieman terävyyttä. Loppulukemiksi saatiin melko rumasti 1-7.

Monta voittajaa

Tasoero oli selkeä, ja etenkin toisella puoliajalla MYPA näytti paremmin treenanneelta, parempikuntoiselta ja terävämmältä, mitä sen toki pitikin olla. Täydellistä MYPAn peli ei kuitenkaan ollut, vaan ajoittain palloa hierottiin ja kosketuksia tuli liikaa. VJS/Old Stars voi ottaa tämän matsin arvokkaana kokemuksena, jossa he olivat yhden puoliajan hienosti mukana ottelussa.

Johtopäätöksiä tulevaa kautta ajatellen on vaikea vetää kummankaan joukkueen osalta. MYPA ei pelannut parhaillaan, eikä VJS/OS:lle peli ollut järkevä tason mittari. Tärkeintä on kuitenkin, että treenikausi on saatu käyntiin ja kotimainen futiskausi voi jälleen alkaa. Hyväntekeväisyyskeräyksessä saatiin myös vähävaraisille kasaan järjestäjien mukaan ”kiva potti”, eli ottelussa oli useampiakin voittajia.

The post MYPA hallitsi hyväntekeväisyysottelua VJS/Old Starsia vastaan appeared first on Byyri.

Teksti: Kaapo Tapola, Kuva: Rauni pakkala

The post Mypalla voitokas 70-vuotisjuhlaottelu appeared first on Byyri.

Mypan pelaaja Veeti Tuomala kertoi pelin jälkeen olleensa positiivisesti yllättynyt katsojien määrään sekä ottelun järjestelyihin.

Uutta nousua tekevä Mypa jatkaa sarjakärjessä 31 pisteellä ja FC Peltirumpu kolmantena 23 pisteellä.

Teksti: Kaapo Tapola, Kuva: Rauni Pakkala

The post MYPA ja FC Peltirumpu löivät yhteen Kaakon derbyssä 592 katsojan edessä Kolmosessa appeared first on Byyri.