Kun joukkueet astelevat kentälle ja seurahymni lähtee soimaan, vie äänentoistolaitteista pauhaavat sävelet katsojan kananlihalle niin stadionilla kuin television ääressä. Tutut sävelet viestivät kotikannattajille, että me olemme nyt kotona, täällä me emme häviä. Se on osoitus koko seurayhteisön voimasta. Hymni niputtaa pelaajat, kannattajat ja stadionin yhteen. On täysin oikeutettua sanoa, että vasta seurahymni tekee jalkapalloseurasta kokonaisen, eikä hymnin merkitystä koko kannattajakunnan identiteetille voi millään muotoa vähätellä.

Nyt alkavassa juttusarjassa perehdymme juuri näihin säveliin, jotka soivat joukkueiden tullessa kentälle. Maailmasta löytyy useita jalkapalloseuroja, joille on omistettu jopa kymmeniä kappaleita, mutta me siis keskitymme niihin millä peli alkaa. Siihen kun on olemassa syynsä, miksi juuri kyseisellä kappaleella kukin seura haluaa oman ilmapiirinsä sähköistää ennen avauspotkua.

Tartumme heti härkää sarvista ja otamme käsittelyyn yhden kaikkein kauneimmista. Elettiin kevättalvea 2009 ja perinteikäs ruotsalaisseura IFK Göteborg oli siirtymässä pienen evakkovaiheen jälkeen takaisin uudistetulle Gamla Ulleville.

Modernille stadionille siirryttäessä oli herännyt ajatus, että vuodesta 1976 asti IFK:n hymninä toiminut Heja Blåvitt voisi kaivata päivittämistä.

Asiasta käytiin Göterborgissa varsin avointa keskustelua ja konkreettisia ehdotuksiakin heitettiin. Mm. pitkänlinjan rock-yhtyeen Nationalteaternin sekä punk-yhtye Troublemakersin tuotannoista löytyi jo valmiiksi kappaleet, jotka olivat esillä keskustelussa. Hymnin vaihto oli sovittu tehtäväksi kannattajakuntaa kuunnellen, sillä seuran tekemän ehdotuksen piti kelvata myös viralliselle kannattajayhdistykselle ennen vaihtamista.

Unohdetusta balladista koko kaupungin symboliksi

Hymnin ympärillä käytyä jopa kiivastakin keskustelua oli seurannut myös intohimoinen IFK Göteborgin kannattaja Pontus Tenngren. Hän päättikin ehdottaa vanhalle bändikaverilleen Joel Almelle, että hän tekisi kappaleen tähän tarkoitukseen. IFK:n kannattajaksi tunnustautuvalle Almelle ajatus tuntui heti kiehtovalta, mutta mitään välitöntä biisin raapustusreaktiota ei kuitenkaan syntynyt.

Joel Alme oli hiljattain jättänyt yhtyeen nimeltä Hästpojke, lähtenyt tekemään soolouraa ja debyyttilevy oli tuloillaan. Alme oli tehnyt Hästpojkelle kappaleen nimeltä Utan Personlig Insats, joka televisioesiintymisestä huolimatta ei koskaan saavuttanut sellaista kaupallista menestystä mitä Alme ja kumppanit olivat toivoneet.

Alme itse oli kuitenkin päättänyt ottaa kyseisen kappaleen melodian mukaan sooloalbumilleen A Master of Ceremonies, tehden kappaleesta englanninkielisen version. A Young Summer´s Youth päätyikin indie-artistin ensimmäiseen pitkäsoittoon, mutta samoin sinne tiensä löysi myös samaisen kappaleen toinen versio, joka iski välittömästi Ruotsin toiseksi suurimman kaupungin asukkaiden luihin ja ytimiin.

Ajatus kappaleen teosta IFK Göteborgille oli kytenyt Joel Almen pinnan alla, ja ollessaan käymässä Tukholmassa Alme oli oivaltanut A Young Summer´s Youthin sävelen soveltuvan erinomaisesti kyseiseen tarkoitukseen. Alme nousi junaan kotimatkalle kohti Göteborgia kädessään kynä ja paperia. Hän oli saanut inspiraation siitä millainen IFK Göterborgin uuden hymnin tulisi olla.

Näin sai Snart skiner Poseidon alkunsa, mutta kappaleen lyriikassa olevaa kaunista melankoliaa ei olisi koskaan syntynyt ilman kyseistä junamatkaa. Alme näet päätyi junassa istumaan rouvashenkilön viereen, joka oli hiljattain päätynyt leskeksi. Kirjoittamisen ohessa Joel Alme keskusteli naisen kanssa ja kuin huomaamattaan hän sai paketoitua lyriikkaan annoksen kaipuuta, ripauksen rakkautta ja lupauksen paremmasta huomisesta.

Snart skiner Poseidon on rakkauslaulu kaupungille, jonka nimeä ei tarvitse erikseen mainita. Se on tehty taidolla IFK Göterborgin nimikin välttäen. Lyriikassa mainitaan seuran lempinimi Blåvitt ainoastaan kerran. ”Snart skiner Poseidon och Blåvitt står kvar”.

Juuri näiden elementtien takia Snart skiner Poseidonista tuli lopulta juuri niin tunnettu ja pidetty mitä se on tänä päivänä. Joel Alme onnistui erinomaisesti löytämään kappaleessaan seurauskollisuuden ytimen. Se ei ole aina pelkkää ruusuilla tanssimista, vaan se on kylmiä pimeneviä iltoja tuulisessa satamakaupungissa vaikean kauden jälkeen, jolloin valo, joka auttaa jaksamaan on uuden odottaminen, ja tietoisuus siitä, että ympärilläsi on ihmisiä, joiden kanssa voit nostaa kolpakon seuraavaa kevättä odotellessa.

Taidokkaasti Göteborgia sekä IFK:ta lyriikassa välttäen Snart skiner Poseidon on onnistunut aiheuttamaan kylmiä väreitä myös ihmisille, jotka eivät noin lähtökohtaisesti ole lainkaan kiinnostuneita jalkapallosta tai urheilusta ylipäätään. Siitä on kasvanut vuosikymmenessä koko Göterborgin kansallislaulu.

Maaliskuun 2009 puolivälissä YouTubeen ladattu Snart skiner Poseidon päätyi nopeasti IFK Göteborgin ehdotukseksi uudeksi hymniksi ja äänestettiin netissä käyttöön otettavaksi. Vanha ralli Heja Blåvitt jäi elämään Gamla Ullevilla ja soi aina, kun IFK Göteborg onnistuu maalinteossa.

Snart skiner Poseidon Gamla Ullevilla lokakuussa 2015.

The post Seurahymnien jäljillä: Snart skiner Poseidon (IFK Göteborg) appeared first on Byyri.

Monet jalkapalloilijat ovat monilahjakkuuksia eri lajien välillä. Taannoin uutisoitiin uransa päättäneen tshekkiläismaalivahti Petr Cechin uudesta aluevaltauksesta jääkiekon parissa. Entinen Arsenalin ja Chelsean tähti debytoi Englannin divariseura Guilford Phoenixin jääkiekkomaalivahtina menestyksekkäästi. Harvempi lienee tietoinen Cechin lahjakkuudesta myös musiikin saralla. Hän on lahjakas rumpali, jonka cover-vedoista löytyy videoita YouTubesta. Arsenalissa pelatessaan Cech esiintyi Arsenal Foundationin jouluvideolla yhdessä Alexis Sanchezin ja Nacho Monrealin kanssa. Jouluisella medleyllä Sanchez soittaa koskettimia ja Monreal vastaa takuuvarmasta taustarytmistä.

Vuosien saatossa jalkapalloilijat ovat myös julkaisseet musiikkia joko omalla nimellään tai taiteilijanimen takaa. Rastoistaan tunnettu hollantilaislegenda Ruud Gullit julkaisi jo 1980-luvulla peliuransa lomassa omaa musiikkiaan. Hän nousi muutamaan otteeseen jopa Hollannin viralliselle singlelistalle. Nykypelaajista esimerkiksi Portosta ja Kolumbian maajoukkueesta tuttu Jackson Martinez on julkaissut oman rap-albuminsa, jolla hyökkääjä käsittelee uskonnollisia teemoja.

Suomalaisista futareista musiikillista ansioistaan yksi tunnetuimmista lienee entinen liigapelaaja Konsta Hietanen. Hietanen, 35, edusti liigaurallaan FC Lahtea sekä MyPaa yhteensä 183 ottelun ajan. Hän on ollut julkisuudessa jo lapsuudestaan asti tultuaan suomalaisille tutuksi muun muassa Tenavatähti-kilpailusta sekä Poika ja Ilves-elokuvasta. Jätettyään jalkapallokentät vuonna 2013 Hietanen on jatkanut ammattimuusikon uraansa ja on julkaissut myös omaa musiikkiaan.

Tahatonta komiikkaa ääniaalloilla

Monet futareiden yritykset musiikkiskenessä ovat jääneet, kenties tahattomasti, elämään enemmänkin koomisuutensa kuin erinomaisuutensa vuoksi. Muutamata brittikentiltä tutut pelaajat ovat päätyneet uransa aikana tai sen jälkeen mikrofonin eteen. Tottenhamissa pelannut tähtiduo Glenn Hoddle ja Chris Waddle päättivät vuonna 1987 yhdistää voimansa myös levytysstudiossa. Taiteilijanimellä Glenn & Chris esiintynyt parivaljakko julkaisi kaksi verrattain kelvollista kappaletta, joista Diamond Lights ylsi jopa Britannian listalle asti. Mutta, eikö Hoddle & Waddle olisikin sointunut kauniimmin?

Wimbledonissa ja Leedsissä jyrännyt kovanaama Vinnie Jones levytti puolestaan kokonaisen albumin Respect, ilman mainittavaa menestystä tosin. Paul Gascoignen 90-luku oli vauhdikas kentällä ja sen ulkopuolella. Tuolloin hän julkaisi myös musiikkia, kuten cover-version kappaleesta Fog of the Tyne. Listakakkoseksi nousseella kappaleella Gazza räppää siitä, miten geordiet ovat lontoolaisia parempaa väkeä. Myös muun muassa Andy Cole, John Barnes sekä Dion Dublin ovat sumuisten saarten jalkapallouransa ohessa kokeilleet musiikillisten siipiensä kantavuutta.

Erityismaininnan ja papukaijamerkin saa Kevin Keeganin rakkausballadi Head Over Heels in Love vuodelta 1979. Bundesliigan HSV:tä tuolloin edustanut hyökkääjä koki kappaleellaan suosiota erityisesti Saksassa, jossa se nousi virallisen listan 10. sijalle.

Musiikki vei Nikolai Alhon mukanaan jo nuorena

HJK:ssa pelaava Nikolai Alho on futisuransa ohella kunnostautunut musiikin parissa. Miehen debyyttisingle Standing Right Here julkaistiin vuonna 2013. Seuraavana vuonna ilmestyi kaksi singleä lisää ja sittemmin Alho on toiminut myös tuottajana. Musiikki tuli tutuksi Alholle jo nuorena.

– Esiinnyin ja lauloin koulun juhlissa jo ala-asteella. Soitin 9-vuotiaana rumpuja, aloitin kitaransoiton 13-vuotiaana ja musiikkia aloin tuottamaan noin 18-vuotiaana, Alho kertoo.

Vaikka vastikään 27-vuotispäiviään viettänyt Alho on pelannut liigatasolla jo vuosia, on hän ehtinyt saavuttaa menestystä myös musiikkiurallaan. Mieleenpainuvinta hetkeä kysyttäessä sellainen löytyy tuottajan roolista.

– Musiikin parissa hienoin hetki on varmaan se kun sain tiedon siitä, että tuottamani kappale, Hetkeksi, oli myynyt kultaa. Se oli ensimmäinen kultalevyni.

Hetkeksi on YOUNGHEARTEDin toinen singlejulkaisu vuodelta 2015 ja se ylsi aina Suomen virallisen singlelistan sijalle 15 asti. Kappale löytyy myös yhtyeen debyyttialbumilta, jonka tuottajana Alho toimi. Rooli taustavaikuttajana on ollut siinä määrin mieluisa, että oma musiikki on jäänyt taka-alalle.

– En osaa sanoa tuleeko itseltäni enää omaa musiikkia koskaan, mutta edelleen teen paljon musiikkia jossa olen tuottajana tai tekijänä mukana, hän pohtii.

– Futispiireissähän on tosi paljon jengiä jotka diggaa ja tekee itsekin musiikkia. Suomessa entinen liiga-pelaaja Konsta Hietanen on huikea muusikko. Ulkomaillakin löytyy paljon aktiivisia pelaajia jotka tekee musiikkia, Alho kertoo nostaen esille esimerkiksi hollantilaispelaajat Memphis Depayn ja Jürgen Locadian.

Jos musiikkiuran kohokohta löytyi vaivatta, on myös peliuran puolelta helppo valita unohtumattomimmat hetket. Hän nostaa esille kaksi kokemusta ylitse muiden.

– Maalini Rapid Wienia vastaan, jolla menimme Eurooppa-liigan lohkovaiheeseen, Alho viittaa HJK:n syksyn 2014 sensaatiomaiseen eurotaipaleeseen. Toinen huippuhetki löytyy puolestaan maajoukkuepaidasta.

– Ensimmäinen aikuisten maaotteluni, sillä se oli myös ensimmäinen kerta kun tummaihoinen pelaaja pelasi Suomen A-maajoukkueessa.

Nikolai Alhon albumisuositus:

The Weeknd – After Hours

Alho on suomalaisen 325 Median toimitusjohtaja ja omistaa levy-yhtiön yhdessä Jesse Jorosen ja Valtteri Morenin kanssa.

The post Futis ja musiikki yhteen sopii – Nikolai Alho luo uraa nurmella sekä studiossa appeared first on Byyri.

Romun muodostavat alun perin Kemistä kotoisin olevat Pesosen veljekset Jyri ja Henri. He kertovat Byyrin haastattelussa, että kappale on ollut pitkään valmisteilla. Tarkkaa aikaa veljekset eivät muista, mutta arvelevat, että ensimmäinen vedos on päätynyt nauhalle 5-6 vuotta sitten. Kolme vuotta vanhemman Jyrin mukaan aihio oli pitkään ”hoohotteluna” olemassa, mutta viimeisen kuukauden aikana se realisoitui julkaisukuntoiseksi kappaleeksi.

– Koettiin, että aika oli otollinen biisin julkaisemiselle. Tämä biisi on meiltä kahdelta futisfanilta kaikille Suomen maajoukkueen kannattajille ja tietysti Huuhkajille. Niille, jotka eivät ole luopuneet uskosta Huuhkajiin, veljeksistä nuorempi Henkka taustoittaa tarinaa kappaleen taustalla.

Biisi on samalla veljesten suomen kielistä popmusiikkia tekevän Romu-yhtyeen ensimmäinen single. Etenkin Jyri saattaa olla musiikkiväelle tuttu nimi, sillä hän soitti bassoa Suomen menestyneimmässä indie rock -bändissä, viime syksynä pillit pussiin laittaneessa Satellite Storiesissa.

Huuhkajat-tähtiä mukana, HJK-pakki tuottajana

Lopputulos on menevä ja erittäin tarttuva kappale. Biisin tekijät kertovat olevansa tyytyväisiä muutama päivä sitten julkaistuun tuotokseen.

– Onhan se erittäin hyvä. Varsinkin siihen ollaan tyytyväisiä, että se on koko Huuhkajien joukkueesta kertova biisi, eikä vain yksittäisestä pelaajasta. Siellä nurmella on kuitenkin 11 pelaajaa. Haluttiin tehdä kokonaisvaltainen kannatuslaulu, jota kaikki vauvasta vaariin voivat laulaa, Jyri summaa.

Henkka jatkaa toteamalla, että tarkoitus oli tehdä oikea futisbiisi, joka on hyvän mielen kannatuslaulu, ei mitään ”ryyppäysbiisiä” tai muutakaan aiheesta ohi ampuvaa. Siinä Romu on eittämättä onnistunut.

Biisin kuulleet ovat varmaankin huomanneet, että mukana on myös Huuhkajien pelaajia: Teemu Pukki, Lukas Hradecky sekä Jesse Joronen. ”Camoon äijät!” huudahtavalta Pukilta kysyttiin kappaleesta Huuhkajien lehdistötilaisuudessa.

– Ihan mukava kappale. Menevä biisi ja toivottavasti Huuhkaja-fanit ja muutkin tykkää siitä biisistä. Siitä voisi tulla semmoinen meidän biisi, Suomen ykköstähti totesi kappaleesta.

Pukki kertoi samassa pressitilaisuudessa, että hän päätyi mukaan kappaleeseen HJK:ssa pelaavan laitapakki Nikolai Alhon kautta. Alho on tuottanut biisin. Yhteys Alhoon löytyi levy-yhtiö Sony Musicin kautta, jonka kanssa sekä Romu että Alho tekevät yhteistyötä. Sonylla oli ensimmäisen soiton yhteydessä arveltu, että Alho voisi innostua projektista ja niin myös kävi.

Projekti Huuhkajat-biisin maalin saattamiseksi alkoi lokakuussa. Romu kirjoitti kappaleen ja Alho kyhäsi trackit sekä instrumentaalitaustan. Lopulta kolmikko työsti biisin valmiiksi loka-marraskuun aikana. Alhon kautta mukaan saatiin Pukin lisäksi myös Hradecky ja Joronen.

– Yhteistyö oli loistava yhteensattuma. Saatiin tosi taitava ja osaava tuottaja biisille, joka on vieläpä loistava jalkapalloilija, Jyri sanoo.

– Fiilisteltiin aiemmin Jyrin kanssa, että Nikolai jauhaa joka toinen päivä europleijareita ja biisiä syntyy samalla. Mahtava effortti kyllä Nikolailta, Henkka jatkaa.

Alkuperäinen ajatus oli julkaista biisi kisapaikan varmistuttua

Kun veljekset monta vuotta sitten tekivät biisin aihion, oli tarkoitus julkaista kappale vasta siinä vaiheessa, kun kaukaiselta tuntunut haave Huuhkajien kisapaikasta kävisi toteen. Biisi ei siis ole pelkästään loistava kappale, vaan tarina sen taustalla on myös mielenkiintoinen.

Usko ei kuitenkaan ole Henkan mukaan ollut koetuksella. Jyri jatkaa ja toteaa, että kesäkuun Bosnia-voiton jälkeen alkoi tuntua, että Suomihan voisi oikeasti mennä kisoihin.

Intohimoisesti jalkapalloon läpi elämänsä suhtautunut veljeskaksikko uskoo, että kisapaikka varmistuu perjantaina, vaikka Jyri sortuu perisuomalaiseen tyyliin muistelemaan surullisen kuuluisaa Unkari-peliä. Henkka kuitenkin paaluttaa höyryn olevan kova ja sitä kautta myös luotto on korkealla. Jyrikin järkeilee, että kaiken järjen mukaan kisaunelman pitäisi realisoitua perjantaina.

Perjantai on paitsi Huuhkajien suuri päivä, on se myös maajoukkueelle omistetun uuden kappaleen pääpäivä, kuten Jyri asian ilmaisee. Singlen tiimoilta tullut palaute on toistaiseksi ollut ”hypettävää”.

– Kaikki ovat olleet tosi fiiliksissä. Meille futisfaneina se on tosi iso palaute, että Pukki Suomen ykkösfutarina arvostaa tätä, Jyri hekumoi.

– Ja ylipäänsä se, että Pukki, Luke ja Joronen lähti messiin on tosi iso asia ja tärkeä palaute, Henkka komppaa.

Entä mitä veljekset kappaleella tavoittelevat?

– Tottakai tehdään musaa omasta ilosta ja rakkaudesta musaan. Mutta olisihan se hienoa, jos tästä tulisi fanien yhteinen biisi ja Huuhkajien kannatuslaulu.

Kuuntele Romun Huuhkajat-kappale alta!

The post Uunituore Huuhkajat-biisi odotti pöytälaatikossa useamman vuoden: ”Tämä biisi on niille, jotka eivät luopuneet uskosta Huuhkajiin” appeared first on Byyri.

Vaikka englannin kieltä usein kutsutaan nykypäivän lingua francaksi ei se silti todellisuudessa ole kommunikaatiovälineenä tietenkään täysin yleismaailmallinen. Huolimatta siitä, että kulttuurien välisen kanssakäymisen helpottamiseksi on historian saatossa luotu jopa keinotekoisia kieliä – useimmat meistä lienevät kuulleet ainakin esperantosta – joutuu universaalin kommunikaatiokeinon metsästäjä siirtämään katseensa pois puhuttujen ja kirjoitettujen kielten suunnalta.

Konsepti jalkapallosta universaalina kielenä lienee tuttu ainakin futisromantikoille. Ideaa on hauduteltu jo ainakin puoli vuosisataa, sillä esimerkiksi ranskalainen jalkapallojournalisti Jean Eskenazi runoili aiheesta jo vuoden 1954 esseessään, jossa hän myös vertasi kuningaslajia aiemmin mainittuun esperantoon.

Moni on varmasti törmännyt matkaillessaan tilanteeseen, jossa yhteiset puheenaiheet ovat kielimuurin takia vähissä, kunnes ”keskusteluun” hiipii vaikkapa Jari Litmanen. Vaikka tämä tuskin on johtanut yhtäkkiseen jalkapalloilijoiden nimien kautta käytyyn keskusteluun olemisen luonteesta tai ajan rakenteesta, on tietty yhteisymmärrys saavutettu.

On kuitenkin myönnettävä, että jalkapallo tuskin on ensimmäinen maailmanlaajuisen kielen asemaan nostettu ilmiö. Se tunnustus kuulunee musiikille. Kuulijan ei tarvitse osata italiaa, jotta tämä voisi arvostaa vaikkapa Verdin oopperaa.

Vasta-argumenttejakin näille romanttisille musiikkiin ja jalkapalloon liittyville näkemyksille on varmasti esitetty, mutta vaikka jommankumman – tai molempien – ilmiöiden yleismaailmallisuutta ei allekirjoittaisikaan, ei se poista sitä tosiasiaa, että tapa, jolla niistä puhutaan, on samankaltainen.

Monimuotoista musiikkiperinnettä

Tässä kohtaa lienee aiheellista mainita, että jalkapallon ja musiikin suhde ei tietenkään ole sinällään urheilun piirissä ainutlaatuinen. Lähes lajista riippumatta kansallislaulut veisataan maaotteluiden yhteydessä, ja amerikkalaista pesäpalloa seuraavat tietävät, että Fenway Parkilla huidottujen pelien kohokohta on pari viimeisintä vuosikymmentä ollut ämyreistä kajahtava ”Sweet Caroline”.

Kauniiseen peliin liittyvä musiikkiperinne on kuitenkin kenties syvempi ja olennaisempi osa kannattaja- ja seuraidentiteettiä kuin muissa lajeissa, ja tuota perinnettä ilmennetään hyvin monimuotoisesti.

Monilta seuroilta löytyy erityisesti niitä varten sävellettyjä tai vähintäänkin sanoitettuja seurahymnejä. Fanien omaksumat, yleensä ennen ottelua laulettavat ”hymnit” saattavat puolestaan olla esimerkiksi ikivanhoja kansanlauluja tai tuoreempia populaarikulttuurin tuotoksia. Laulun lähteestä riippumatta kannattajat osallistuvat niiden esittämiseen usein riitinomaisesti, missä jalkapallo tekee jonkinasteisen pesäeron useimpiin lajeihin.

Ottelun aikana hoilattavat kannatuslaulut ovat joskus fanien omia luomuksia, mutta useammin olemassa oleviin kappaleisiin tehtyjä omia sanoituksia. Tarpeeksi mukaansa tempaavat sovitukset saattavat lähteä jopa elämään omaa elämäänsä katsomoiden ulkopuolella, kuten Wiganin ja myöhemmin Pohjois-Irlannin fanien ”Will Grigg’s on Fire” pari kesää sitten todisti tanssilattioita villitessään.

Vaikka koko kannattajakatsomon mahtipontisesti veisaamat eepokset toki lähettävät kylmiä väreitä pitkin kuuntelijan selkää ja ovat joissain tapauksissa äärimmäisen olennainen osa koko seuramytologiaa, on fanien omissa viisuissa tiettyä puoleensavetävää kotikutoisuutta. Luovien ja huvittavien sanailujen lisäksi niillä kyetään esimerkiksi erottautumaan ja esittelemään omaa seuraidentiteettiä – vaikkapa työväenluokkaisuutta – suorapuheisimmilla sanoilla kuin varsinaisissa seuralauluissa.

Upeita kannattajalauluja löytyy Suomestakin

Fanilaulut ovat myös ihastuttavan monimuotoisia käyttötavoiltaan; oman joukkueen kannustamisen ja yhteishengen luomisen lisäksi voidaan pilkata vastustajia, kunnioittaa kulttipelaajaa tai löytää humoristinen hopeareunus kentän puolella käynnissä olevasta farssista.

Tyylilajit ovat tietysti osaltaan sidoksissa kulttuuriin, joten viimeisimmän kategorian teokset vaikuttavat vähemmän yllättäen erityisen suosituilta kuivasta huumorista ja itseironiasta tunnetussa Englannissa. Näitä kuvastavat esimerkiksi useamman seuran fanien repertuaarista löytyvät:

We lose every week, we lose every week, you’re nothing special, we lose every week!

Let’s pretend we’ve scored a goal!

On toki totta, että osaltaan maailmankielen asemasta ja toisaalta – kuten allekirjoittaneen tapauksessa – omasta kielitaidon puutteesta johtuen englantilaisten kannattajien tuotokset saavat suhteettoman paljon huomiota, minkä takia on vaikea antaa muiden fanikulttuurien musiikilliselle luomistyölle sen varmasti ansaitsemaa arvostusta tai sanoa, missä määrin esimerkiksi edeltävä on todellisuudessa juuri englantilaiselle katsomokulttuurille tyypillistä.

Onneksi tämä ei kuitenkaan estä suomalaisten kannatuslaulujen arvostamista. Monet hienoimmista ovat varmasti jääneet alasarjaseurojen kannattajasektioiden pöytälaatikoihin keräämään pölyä, mutta ainakin pääsarjatason seurojen parhaita on dokumentoitu kiitettävissä määrin.

Esimerkiksi FC Lahden ja HJK:n fanien väliset naljailut onnistuvat ajoittain koskettamaan puolueettomankin tarkastelijan sielua. Omaperäisimmät ja luovimmat niistä eivät aina ole järin perheystävällisiä, mutta se kaiketi kuuluu asiaan.

Kannatuslaulujen kansainvälistä arviointia helpompaa onkin kenties tarkastella hienoimpia seurahymnejä, jotka on yleensä taltioitu kannatuslauluja ammattimaisemmin. Jalkapalloileva maailma on pullollaan toinen toistaan komeampia teoksia, jotka lähestyvät kohdettaan hyvinkin erilaisista kulmista.

Kotimainen tuotantomme on tällä saralla kenties hieman vajavaista ja kääntyy valitettavan usein tahattoman huumorin puolelle, vaikka poikkeuksiakin tietysti löytyy. HJK:n innovatiivisesti nimetty ”Hoo-Jii-Koo” (Taas kansa täyttää…) on sinällään kelpo teos, mutta senkin sävel on suoraan lainattu Chelsean ”Blue is the Colour” -kipaleesta, mistä ropisee miinuspisteitä.

Vastine hyväntuulisen mutkattomasti sanoitetulle ”Hoo-Jii-Koolle” voisi olla vaikkapa KuPS:n nokkava ”Elä laakase, naatitaan” tai suomalaisten seurabiisien kärkeen ehdottomasti kuuluva Molo Hasardin ”KTP tai kuolema”, joka edustaa hieman provokatiivisempaa otetta; kenties siksi se ei olekaan ehdottomasti sille kuuluvaa asemaa saavuttanut.

Just idag är jag Blowing Bubbles

Mieleenpainuvimpia ulkomaisia seuralauluja listatessa pitäisi ne jakaa oikeastaan kahteen koriin; seuroja varten luodut teokset, ja seuroihin poikkeuksellisen vahvasti assosioidut kappaleet. Jälkimmäistä kategoriaa edustavat esimerkiksi West Hamin ”I’m Forever Blowing Bubbles” ja irlantilaisfanien usein komeasti kajauttama ”Fields of Athenry”. Tämän kategorian osalta pienoisena ongelmana on eksklusiivisuuden puute – huolimatta Liverpool-assosiaatioista yksin eivät kävele myöskään Celticin tai FC St. Paulin kannattajat. ”Hoo-Jii-Koota” sen sijaan tuskin veisaavat minkään muun joukkueen kannattajat.

On tietysti makuasia, mitkä hymnit kukin korkeimmalle niiden lukemattomasta joukosta arvostaa. Siksi kattavan ja kaikkia tyydyttävän listan kasaaminen on lähestulkoon mahdotonta. Henkilökohtaisesti helpointa on arvostaa sellaisia kappaleita, joiden sanoituksen kykenee jokseenkin sujuvasti ymmärtämään – oli musiikki sitten lopulta universaali kieli tai ei. Siksi katse suuntautuu melko luontaisesti Pohjoismaiden suuntaan.

Upeita kappaleita löytyy erityisesti Norjan ja läntisen naapurimme seurojen katalogeista. Trond Ingebretsenin seuran paidassa pelanneen isänsä kunniaksi kirjoittama kaunis, paikallistunnetta henkivä ”Vålerenga kjerke” ja AIK:n ylpeä ”Å vi e AIK” ovat ehdottomia helmiä Skandinavian kentiltä. Vaikka Hammarbyn ”Just idag är jag stark” putoaakin aiemmin eritellyistä kategorioista jälkimmäiseen, on sekin ehdottomasti mainitsemisen arvoinen.

Eteläisessä ja keskisessä Euroopassa, etenkin Saksassa, hymnikulttuuri on voimissaan. Kuuntelukierroksen jälkeen päähän jäivät soimaan (etenkään jälkimmäisen tapauksessa ei tosin musikaalisten ansioiden takia) erityisesti Kölnin ”Mer stonn zo dir FC Kölle” ja HSV:n vastustajia piikittelevä kulttikappale ”Hamburg meine Perle”, joka valitettavasti poistui seuran soittolistoilta tänä syksynä. Cant del Barça on Espanjan osalta jo seuran kokoluokan takia varmasti monille tuttu, mutta etenkin Real Betisin satavuotisjuhlakappaleet nostivat allekirjoittaneen ihokarvat pystyyn.

Kaikkien Euroopan, saati maailman, seurahymnien ja -laulujen kuuntelussa menisi urakkaan ryhtyvältä vähintäänkin päiväkausia, joten top-listojen kasailu on kielimuurikin huomioiden kuluttavaa puuhaa.

Mikäli esimerkiksi tuleviin lomasuunnitelmiin kuuluu jalkapallomatka johonkin päin planeettaa tai jokin seura on ylipäätään alkanut kiinnostaa, on siihen liittyvän diskografian tarkastaminen kuitenkin hyvä idea. Lyriikoita – tarvittaessa sanakirjan kanssa – selatessa saattaa törmätä kuriositeetteihin, joita ei pelkällä internet-tutkimuksella löytäisi.

The post Kannatuslaulut ja seurahymnit – miltä jalkapallo kuulostaa? appeared first on Byyri.

FC Luufemma on tasaisen harvakseltaan pudotellut jalkapalloaiheisia kappaleitaan, ja edellisen ”Kosovon Härkä”-kappaleen tiimoilta haastattelimme heitä viime syksynä. Tämänkertaisen kappaleen aihe tulee selväksi jo ensisävelten tahdittamana:

”Pukki, Pukki, Pukki,Pukki, Pukki, Pukki,Pukki, Pukki…”

”P.U.K.I.N.” tuotannosta vastaa Luufemman luottotuottaja Anodi Virta. Suoraviivaisen ja aggressiivisen rumpukompin päälle on tällä kerta rakennettu kasarifuturistista konesaundia. Kappale tuo itselleni mieleen männävuosilta tutun Uuden Fantasian ja Freemanin kappaleen ”Liian Myöhään”. FC Luufemma jatkaa tutulla rajulla tyylillään, jossa riimeissä roiskuu rapa eikä vastustajien sääriä säästellä. Säkeistöjen räpit etenevät miesten ihannoimien divarijyrien lailla, suoraviivaisesti ja täysillä.

”Koko kentän kikkaan, vittuillakseen tsippaan. Pukki leikkii pässien kaa kaalimaalla hippaa.”

Luufemman omien sanojen mukaan kappaleesta löytyy esikuvansa tapaan ”tempoa, taitoa ja seksiä”. Kertosäkeessä odottaakin miellyttävä yllätys kun heleä-ääninen Mimosa tarjoilee hieman kevennystä karskeja läppiä tarjoilevien äijien pitäessä juomataukoa.

”Hän iski pallon suoraan byyriin, iski nuolen sydämeen. Hän on mies joka kuninkaan tyyliin laittaa kaikki muut polvilleen.”

Jalkapalloaiheisia kappaleita on syntynyt viime aikoina useita ja jalkapallokulttuuri nostaa päätään Suomessa, kiitos Huuhkajien ja Teemu Pukin kaltaisten starojen, mutta myös rohkeiden taiteentekijöiden ja kannattajien. Urheilumusiikin tekeminen on haastava laji, mutta FC Luufemma tuntuu löytäneen oman kulmansa toteuttaa sitä. Tätä alunperin 2018 pikkujoulubiisiksi kirjoitettua kappaletta kelpaa soittaa vaikkapa Viasatin Pukki-huippuhetkien taustalla.

The post FC Luufemma julkaisi uuden biisin – Teemu Pukki on nyt kuumaa kamaa appeared first on Byyri.

”Suomen paras FC-alkuinen räppibändi” – näin kuvailee itseään Instagram-tilillään FC Luufemma.

Juuri uuden singlen ja menneenä kesänä kaksi biisiä julkaissut FC Luufemma on ottanut asiakseen levittää jalkapallon ilosanomaa räppäämällä. FC Luufemman rungon muodostavat räppärit Oiva Vedätys ja Kreivi. Tuotantopuolen koutsaamisessa päävastuuta kantaa Anodi Virta ja graafisen puolen huoltojoukkoja johtaa Samuli Lindberg.

Räppärit ovat alunperin kotoisin Kirkkonummen Masalasta, ja he ovat tunteneet toisensa jo pikkupojista asti. Vuosien varrella kaksikon tiet ovat hajanaisesti ristenneet eri projekteissa, kuten Likaisen Etelän ja Kolmiodraaman kappaleissa, mutta FC Luufemma on heidän ensimmäinen yhteinen bändinsä.

Divarifutiksesta biiseihinsä ammentavat räppärit ovat pelanneet jalkapalloa paljon, joten he tietävät mistä biiseissään puhuvat, kuten suomiräpin henkeen kuuluukin. Miehet ovat elämänsä varrella pelanneet jalkapalloa tai futsalia joukkueissa kuten Masalan Kisa, KyIF, FC Kirkkonummi, EBK, Honka, HJK ja Harjun Potku.

”Kreivin ominaisin pelipaikka on keskikentän pohjalla, Oiva Vedätys on jokapaikan höylä, allround. ”

FC Luufemma -nimi keksittiin jo vuonna 2012, jolloin oli suunnitteilla tätä nimeä kantava jalkapallojoukkue. Joukkue jäi syntymättä, mutta osuvalle nimelle tuli käyttöä vuosia myöhemmin, bändin muodossa.

Lasinilkkoja ja punaisia kortteja

FC Luufemma syntyi vuoden 2018 keväällä mielekkään yhteisen tekemisen tarpeesta. Alunperin oli tarkoitus tehdä perinteisempää suomiräppiä, ja vain yhdestä jalkapalloaiheisesta biisistä oli puhetta. Projektin edetessä Oiva Vedätys kuitenkin innostui ajatuksesta keskittyä futikseen, ja pian koko homma olikin pyhitetty kuningaslajille.

”Jalkapallon maailma on ehtymätön aarreaitta biisi-ideoille kaikkine tarinoineen, persoonineen, ilmiöineen, alakulttuureineen ja legendoineen. ”

FC Luufemman ensimmäinen biisi ”Punainen Kortti” syntyi yhteistyössä heidän kavereidensa Heikki Kuulan sekä tuottajakaksikon Bustaavat Budit kanssa. Somessa biisiä mainostivat myös suomalaistähdet Teemu Tainio ja Perparim Hetemaj. Heikki Kuulan julkaiseman biisin piti alunperin tulla ulos FC Luufemman nimellä, mutta ”Huukki-Heikin” ison roolin vuoksi biisi päädyttiin julkaisemaan Kuulan tuplasinkulla.

Kovaotteisesta pelistä kertova kappale julkaistiin sopivasti jalkapallon MM-kisojen kynnyksellä. Biisin piti alunperin tulla ulos jo ennen Veikkausliigan alkua, mutta kuten räppipiireissä yleisesti tiedetään, aikataulut saattavat usein venyä. Anodi Virran tuottama FC Luufemman ensimmäinen oma biisi ”Kivii taskuun” jatkaa samalla rosoisella linjalla.

”Pari kantapääkikkaa, teen mitä diggaan. Muista laittaa stebuja junnu sun fikkaan. Eikä mitkään vemmelsääret jaloilleni tallo. Pelin nimi: ensin mies, sitten pallo.”

Kovaa pelaaminen, aladivarifutis ja Suomen maajoukkue ovat lähellä FC Luufemman sydäntä. Kuten mainittua, pelaaminen on kaksikolle tuttua touhua, etenkin likainen sellainen.

”Mä oon joskus aladivareissa vastustajaa rapattuani poiminut hiekkakentältä kiviä ja tarjonnut niitä kamojaan keräävälle kaverille psyykatakseni ”, Oiva Vedätys mainitsee.

Keikkalavoille keväällä

Ruohikon tuoksu -nimeä kantava debyyttialbumi on jo työn alla, mutta ennen sen julkaisemista FC Luufemman on tarkoitus saada bändille lisää kuulijoita yksittäisillä biiseillä. Pallon on nyt tarkoitus pyöriä niin kauan kun peli kulkee, mielellään myös täysille katsomoille. Uunituore single ”Kosovon härkä” julkaistiin juuri UEFA Nations Leaguen pyöriessä kiivaasti.

Suomen joukkueen loistavat otteet Kansojen liigassa ovat aiheuttaneet maahamme varsinaisen futishuuman. Huuhkajien koppideejiille voitanee antaa vinkiksi, että tämän kappaleen siivittämänä olisi varmasti mahtavaa lähteä marraskuun isoihin otteluihin. Kovan työnteon nimeen vannovan biisin innoittajana toimii tietenkin maajoukkue-legenda Shefki Kuqi.

”Ei oo saumaa, rynnin läpi kiven. Kosovon härkä, siitä asenne sai nimen. Pakit kaatuu, isken kyynärpäät kaaliin. Lentävä tuuletus kun pallo menee maaliin.”

Kappaleella Luufemman kokoonpanoa vahvistaa myös punkbändi Anal Thunderin kitaristi El Loso. Pitkäsoitto tullaan kuitenkin todennäköisesti tekemään pitkälti omalla porukalla. Mahdolliset vierailijat tulisivat jostakin hieman yllättävämmästä suunnasta, eli JVG:n kaltaisia räppitähtiä levyllä tuskin kuullaan, vaikka duo saakin Luufemmalta pisteitä pelihuumoristaan. Muita yhtä intohimoisesti futiksesta räppääviä FC Luufemman miehet eivät tiedä, mutta muutamat hengenheimolaiset ansaitsevat tulla mainituksi.

”Pietarin Vauhti ja Kurvi on klassikkobiisi, ja mainitaan myös Solosen ja Boxin Me ollaan KPV. Hannibal välillä heittää riimeissään jotain hyviä Liverpool-läppiä. Kirkkonummelainen Mirkovic on viime vuosikymmenen puolivälissä räppäillyt futiksesta. Liian deeppi -omakustanteella on biisi nimeltä 90 minuuttia, joka on helvetin hyvä. ”

Kuten jalkapallossakin, ihmisille esiintyminen on musiikissa koko homman suola. FC Luufemma on jonkun kerran jo lavalle astunutkin, mutta varsinainen keikkailu odottaa vielä lisää esitettäviä biisejä. Ensi keväälle on alustavasti jo puhuttu keikoista ja lisää keikkatarjouksia voi lähettää suoraan Luufemmalle sähköpostin tai sosiaalisen median kautta. Facebookista bändi löytyy nimellä FC Luufemma ja Instagramista luufemma-nimellä.

Oiva Vedätys ja Kreivi pelaavat edelleen myös itse jalkapalloa. Heidän joukkueensa tavoitteet eivät aladivarijoukkueiksi yllätä: sarjanousua haetaan. Jalkapalloa hengittävät räppärit seuraavat lajia myös aladivareita laajemmin, ja myös kaikkien aikojen pelaajien pohtiminen synnyttää intohimoista keskustelua. Lopulta kaksikon nimeämä top-4 -lista pelipaikoittain on hyvin heidän näköisensä. Kovuutta, kikkailua ja tehoja edustavat maalivahti Rene Higuita, puolustaja Roberto Carlos, keskikenttäpelaaja Vinnie Jones ja hyökkääjä Jari Litmanen.

Studiossa ahkerointia jatkava FC Luufemma lähettää Byyrin lukijoille terveisensä:

”Käykää katsomassa futista livenä ja kannattakaa ääneen!”

Artikkelikuvassa vasemmalla Kreivi, oikealla Oiva Vedätys. Kuvaaja Mikko Ramula.

The post FC Luufemma rappaa jaloille ja räppää narulle appeared first on Byyri.