Näin se olisi, jos elettäisiin normaalia maailmaa. Jos elettäisiin sitä elämää mitä on eletty viimeiset 92 vuotta. Ensimmäiset jalkapallon MM-kilpailut pelattiin Uruguayssa heinäkuussa 1930. Jalkapallomaailman suurimmasta palkinnosta on tämän jälkeen kisattu neljän vuoden välein. Ainoan poikkeuksen tekee toisen maailmansodan aiheuttamaa tauko.

MM-kisat on käyty aina kesäisin ja nykyinen kansainvälinen ottelukalenteri on vakiinnuttanut arvoturnausten aloitusajankohdan kesäkuun toiseen viikonloppuun. Avausottelu pelataan perjantaina ja viikonloppuna kuormitetaan maailma jalkapallolla. Jalkapallon ystävälle ei jää muuta kuin grillaaminen, seuraavan oluen korkkaaminen ja matkasta nauttiminen.

Kaiken kääntävä Qatar

Syytä siihen miksi kaikki edeltävä ei käy tänään toteen täytyy hakea 12 vuoden takaa. Tuolloin kansainvälinen jalkapalloliitto FIFA myönsi kaikessa viisaudessaan jalkapallon MM-kisat vuosimallia 2022 Qatariin. Valinta herätti välittömästi laajaa kansainvälistä kummastusta ja vielä enemmän kysymyksiä.

Miten on mahdollista, että maailman suurin urheilutapahtuma katsotaan parhaaksi asettaa paikkaan, jossa kisoille tarvittavaa infrastruktuuria ei ole vielä edes olemassa? Paikkaan, jossa yhtä hakijakaupunkia ei ole vielä edes olemassa? Kestävästä kehityksestä puhuttiin täysin hanskasta lähteneiden suurkisojen suhteen jo vuonna 2010. FIFA osoitti olevansa kaiken tämän keskustelun yläpuolella ja vieraantui tällä valinnallaan jalkapalloa seuraavasta maailmasta seuraavaksi sadaksi vuodeksi.

Valinnassa ajateltiin kaikkein vähiten kahta kaikkein oleellisinta kohderyhmää: pelaajia ja kannattajia. Samana päivänä, kun valinta tehtiin, aloitettiin keskustelu alkoholista.

Qatarissa kun alkoholin myynti sotii maan lakeja vastaan ja oluen nauttimien on erittäin olennainen osa monien jalkapallokannattajien ottelutapahtumaa. Tässä on tapahtunut myönnytyksiä, sillä Qatarissa viime vuoden loppupuolella pelatussa Aasian mestaruusturnauksessa myytiin länsimaisia oluita kisa-alueella. Paikan päällä työtehtävissä ollut syyrialainen toimittajaystäväni kertoi minulle hiljattain 20 €:n tuoppihinnoista, joten voitaneen ennustaa, että tämä keskustelu ei ole vielä valmis.

Sitten ne pelaajat. Turnauksen avausottelu pelataan Dohassa. Siellä on tänään ennusteiden mukaan 46 astetta lämmintä. Siinä on se syy miksi jalkapallonriemujuhla ei ala tänään. Pelaaminen näissä olosuhteissa olisi kaikkea muuta kuin inhimillistä. Kun turnauksen avauspotku 21.11. tullaan antamaan, on elohopea Dohassa tuohon aikaan tyypillisesti laskenut vaivaiseen 28 asteeseen.

Päätös siirtää MM-kilpailut marras- joulukuulle on laittanut kansainvälisen kilpailukalenterin pitkäksi aikaa sekaisin. Tämä on myös se syy miksi Euroopan maajoukkueet urakoivat parhaillaan Nations Leaguen otteluita tahtiin mikä altistaa jo muutenkin väsyneet pelaajat alttiiksi loukkaantumisille kansainvälisen kauden ylikilometreillä.

Jalkapallo on pilattu

Kaikessa tässä ei tietenkään ole mitään järkeä. Ainoa taho mikä Qatarin propagandakoneiston lisäksi hyötyy MM-kisoista ovat korruptoituneet taskut. FIFA:n toimia tutkinut Yhdysvaltain oikeuslaitos totesi vuonna 2015, kun se laittoi yhdeksän FIFA:n toimihenkilöä syytteeseen, että vuosien saatossa FIFA:n ympärillä on pyörinyt lahjusrahaa 150 miljoonan dollarin edestä.

Kaikki tämä pystyttiin toteamaan jo seitsemän vuotta sitten. FIFA:lla olisi siis ollut riittävästi aikaa nostaa käsi ylös virheen merkiksi ja pestä kasvonsa myöntämällä virheensä. Sen sijaan se vain vaihtoi etulinjassa kasvoja ja sama meininki jatkui.

Reagoimalla ajoissa olisi vältytty vuoden 2022 MM-kisojen suurimmalta katastrofilta eli rakennustyöläisten kuolemilta. The Guardianin vuosi sitten tekemän selvityksen mukaan Qatarin stadioneiden rakennustyömailla oli kuollut tuolloin jo yli 6500 ulkomaalaista työmiestä.

Jos jokaiselle rakennusmiehelle pidettäisiin hiljainen minuutti itse otteluissa ei yleisöstä pääsisi ääntä koko kisojen aikana. Ilman jatkoaikoja ja lisäaikoja kun kisoissa nähdään 5 760 minuuttia jalkapalloa.

Menetettyjä ihmishenkiä ei saa takaisin ja on vaikea edes sisäistää kuinka monen perheen elämän Qatarin puutteelliset työturvallisuusolot ovat muuttaneet pysyvästi. Yksi kärsijä on myös itse laji eli jalkapallo. Moni lajin ystävä puntaroi pystyykö seuraamaan Qatarin MM-kilpailuja lainkaan. Jokainen tekee oman päätöksensä ja sitä on syytä kunnioittaa. Jalkapallojuhlasta ei kuitenkaan voida enää puhua.

Kun jalkapallon MM-kisat pelataan seuraavan kerran vuonna 2026 on kisat jaettu Yhdysvaltain, Kanadan ja Meksikon kesken. Silloin MM-kisat pelataan ensimmäistä kertaa 48 maan turnauksena nykyisen 32 maan sijaan. Laajasti vastustettu laajentuminen tapahtui FIFA:lle tyypilliseen tapaan diktatuurimaisesti.

Laajennus vietiin väkisin läpi ja lisäpaikat jaettiin maaosittain lompakon kestävyyden eikä lajin tason mukaan. Neljän vuoden päästä näemme kolmen maan alkulohkoja ja enemmän heikkotasoisempia pelejä.

Lapsuuden MM-kisoja, joista imettiin jokainen hetki ei enää tule. Palaa siis tänään mielessäsi siihen sinulle tärkeään yhteen hetkeen jalkapallon MM-kisoissa. Sulje silmäsi ja yritä elää se uudelleen. Vietä tämän jälkeen hiljainen hetki. Jalkapallo lajinakin ansaitsee sen.

The post Hiljainen hetki jalkapallon MM-kisoille appeared first on Byyri.

Kesäkuu on toki muillakin tavoilla merkityksellinen jalkapallokuukausi, sillä reilun viikon päästä tiedämme viimeisetkin Qatarin MM-kisoihin osallistuvat maat. Kaiken tämän päälle Argentiina ja Italia ratkoivat tämän viikon keskiviikkona historian ensimmäisen Finalissiman voittajan. Aiemmin vastaava ottelu oli pelattu vuosina 1985 & 1993, mutta eri nimellä.

Uefan ja Conmebolin keinotekoisen Etelä-Amerikan ja Euroopan parhaiden kohtaamisen aidosta merkityksellisyydestä voi olla montaa mieltä, mutta ainakin ottelu tarjosi hyvää jalkapalloviihdettä – ja hyvän tavan oman pelillisen tasonsa testaamiseen sekä Argentiinalle että Italialle.

Vain toinen joukkueista voi suunnata kohti kesää pää pystyssä Wembleyn kohtaamisen jälkeen. Argentiina oli pelillisesti valovuoden Italiaa edellä ja dominoi ottelua lähes miten halusi. Loppulukemat 3–0 mairittelivat enemmän Gli Azzurria kuin La Albicelestea. Ilman Gianluigi Donnarummaa Italian ilta olisi voinut olla vielä paljon synkempi.

Italialle kyseessä oli jo toinen pelillinen nöyryytys tämän vuoden puolella. Vaikka tappio Argentiinalle ei paperilla ole yhtä suuri takaisku kuin putoaminen Pohjois-Makedonialle MM-karsintojen pudotuspelivaiheessa, oli esitys kentällä jopa tuota maaliskuista iltaa vaisumpi.

Giorgio Chiellinin maajoukkueuran loppuminen symboloi tietynlaisen aikakauden päätöstä, ja Roberto Mancinin onkin aika repiä taktiset suunnitelmansa ja aloittaa Euroopan mestariensa kanssa alusta.

Hallitsevalle Etelä-Amerikan mestarille ottelu oli puolestaan jälleen vain yksi askel vakuuttavalla matkalla kohti MM-kultaa. Tai näin Argentiinassa ainakin halutaan uskoa.

Argentiina on viimeksi hävinnyt ottelun Copa Américan välierissä heinäkuussa 2019. Sen jälkeen joukkue on pelannut lähes kolme vuotta ja 32 ottelua ilman tappiotakaan.

Valkosiniset ovat näyttäneet vihdoinkin löytävän toimivan hyökkäyskolmikon Lionel Messin ympärille. Ángel Di María ja Lautaro Martínez täydentävät joukkueen kapteenia hyvin, ja pelin rakenne näyttää vihdoin siltä, ettei kentällä ole vain Messiä ja kymmentä paria toimettomia jalkoja.

Kaikkein merkittävintä on kuitenkin joukkueen puolustuspelaamisen kehittyminen. Argentiina ei ole päästänyt yhtä maalia enempää nyt 19 otteluun. Muun muassa Rodrigo De Paulin, Cristian Romeron ja Nicolás Otamendin edustama ajokoiraryhmä muodostaa tukevan selkärangan, jonka varaan pallollista peliä voi rakentaa.

Vedonlyöntiyhtiöiden listoilla Argentiinaa pidetään jopa neljänneksi suurimpana MM-kisojen voittajasuosikkina. La Albiceleste kantaa Etelä-Amerikan valtikkaa ylpeänä yhdessä Brasilian kanssa, joka, ehkä hieman yllättäenkin, on nostettu Qatarin MM-kisojen suurimmaksi mestarisuosikiksi.

Brasilia ei nimittäin ole tuon vuoden 2019 Copa Américan jälkeen onnistunut Argentiinaa voittamaan. Millekään muulle maalle Brasilia ei sitten olekaan hävinnyt vuoden 2018 MM-kisojen jälkeen. Etelä-Amerikan MM-karsinnat Seleção Canarinho voitti lähes näytöstyyliin. Eroa Argentiinaan kertyi kuusi pistettä ja kolmanneksi tulleeseen Uruguayhin jopa 17 pistettä, vaikka Brasilia ja Argentiina pelasivat ottelun kaikki muita joukkueita vähemmän.

Brasilian ja Argentiinan leimaaminen mestarisuosikeiksi onkin ymmärrettävää, mutta omalla tavallaan myös ongelmallista. Maiden vertailu esimerkiksi Euroopan huippumaihin on nimittäin äärimmäisen haastavaa.

Finalissima oli Argentiinalle vasta toinen ottelu eurooppalaista joukkuetta vastaan sen jälkeen, kun joukkue hävisi Ranskalle vuoden 2018 MM-kisojen neljännesvälierissä, ja ensimmäinen sitten lokakuun 2019, jolloin se pelasi tasan Saksaa vastaan.

Brasilia on puolestaan pelannut vain kerran Euroopan maata vastaan Belgialle Venäjän MM-kisoissa kärsityn tappion jälkeen. Sekin kerta oli jo maaliskuussa 2019, eli reippaasti yli kolme vuotta sitten.

Kun Qatarin MM-kisat marraskuussa alkavat, on mahdollista, että Brasilia ja Argentiina ovat yhteensä pelanneet vain pari hassua ottelua Euroopan kärkijoukkueita vastaan edellisen neljän vuoden periodilla.

Joukkueiden asema MM-kisojen voittajasuosikkien joukossa perustuukin ennen kaikkea maanosan sisäiselle menestykselle. On äärimmäisen vaikea aidosti tietää, missä Brasilia ja Argentiina pelillisesti menevät suhteessa esimerkiksi eurooppalaisiin joukkueisiin.

Tilanne on toki sama kaikille. Euroopan maat keräävät kuitenkin tässä suhteessa kilpailuetua, sillä Euroopassa joukkueet pääsevät pelaamaan enemmän kovia otteluita MM-tason vastustajia vastaan.

Viimeisten neljän MM-turnauksen 12 välieriin selvinneestä joukkueesta vain kolme on tullut Euroopan ulkopuolelta. Vain kerran (Uruguay vuonna 2010) on välierissä pelannut joku muu kuin Brasilia, Argentiina tai eurooppalainen joukkue.

Brasilia ja Argentiina ovat kiistämättä maailman kovinta kärkeä, ja täysin mahdollisia maailmanmestareita. Muuttuneen kansainvälisen ottelukalenterin takia maiden tie MM-kultaan on kuitenkin huomattavasti vaivalloisempi kuin esimerkiksi 20 vuotta sitten.

Toisin kuin ennen, enää eri maanosien maat eivät juuri kohtaa kansainvälisissä ystävyysotteluissa. Nations League on käytännössä vienyt Euroopan maat ystävyysottelukorin ulkopuolelle, eikä potentiaalisia päiviä maanosien välisille harjoitusotteluille enää ole.

Toisaalta täysin mielivaltaisesti ja lähes joka kesä pelattava Copa América on tehnyt Etelä-Amerikasta entistä suljetumman kerhon, jossa maat pelaavat vain toisiaan vastaan joko karsinoissa tai arvokisoissa.

Periaatteessa kilpailullisten kansainvälisten otteluiden kasvanut määrä on hyvästä. Maaottelutauot, ja sitä kautta maaotteluiden määrä, on lähes vakio, joten tavalla tai toisella kansainvälisen ottelukalenteri tullaan täyttämään.

Nations Leaguen menestyksekkyys on osoittanut, että ihmiset katsovat huomattavasti mieluummin kilpailullisia pelejä kuin merkityksettömiä harjoitusotteluita. Tietyssä mielessä harjoitusotteluiden vähentynyt määrä on vain sitä, mitä kansa on jo pitkään toivonut. Pois ovat jääneet myös Confederations Cupin tapaiset höpöhöpökilpailut, joiden merkitystä kukaan ei koskaan ymmärtänyt.

Samalla MM-kisoista on tullut entistä mielenkiintoisemmat, sillä kyseessä on ainoa tapahtuma, jossa eri maanosien joukkueet kohtaavat aidosti merkityksellisissä otteluissa. Ennakointi on vaikeampaa ja jännitys, ehkä jopa lapsenomainen innostus, on taattu.

Maajoukkueiden kannalta kisat ovat kuitenkin muuttuneet haastavimmiksi, sillä valmistautuminen on nyt selvästi aiempaa haastavampaa.

Tavallaan kyseessä on kuitenkin paluu menneeseen – kuin hyppy 60-luvulle, jolloin jalkapallomaailmaa dominoinutta Brasiliaa oli mahdollista nähdä vain MM-kisoissa. Harva suomalainen tiesi mitään Euroopan ulkopuolisista maista, muuten kuin ehkä tilastojen valossa, mikä teki MM-kisoista nykyistä salamyhkäisemmät, mystisemmät ja sitä kautta kiinnostavammat.

Jalkapallomaailma on menossa kovaa vauhtia suuntaan, jossa mystisyyttä ei enää ole. Jokainen ottelu striimataan joka puolelle maailmaa, kaikki parhaat pelaajat pelaavat tunnetuimmissa ja helpoiten saavutettavissa olevissa sarjoissa ja kansainväliset seurakilpailut ja megaseurat keräävät tähdet yhteen paikkaan. Pian erilaiset superliigat korvaavat jo kansalliset sarjatkin.

Eri maanosien joukkueiden välisten harjoitusotteluiden puute ei auta joukkueita valmistautumaan MM-kisoihin, eikä ole omiaan nostamaan turnauksen pelillistä tasoa, mutta se on silti vain hyväksi. Se ajaa tilanteeseen, jossa vielä nykyisellä informaatiotulvan aikakaudella MM-kisoissa on jotain salaperäistä ja yllättävää. Se on modernin jalkapallon aikakaudella ainoa menneisyyden kahva, johon voi vielä jotenkuten tarttua.

Pidetään siitä kiinni.

Hyvää viikonloppua

Nations League alkaa tänään! Saatiin Helsingin taivaalta niskaan sitten räntää, salamoita tai yllättävää auringonpaistetta, on kyseessä yksi suomalaisen jalkapallokalenterin merkittävimpiä päiviä.

Huuhkajat on oman lohkon kakkossijoitettu, ja kaikki avaimet voittoon ja A-sarjaan nousuun ovat omissa käsissä. Lohko ei ole helpoin, muttei missään tapauksessa vaikeinkaan.

Voit jakaa omia mietteitäsi Huuhkajien lohkosta Twitterissä @TeravinKyna tai sähköpostitse juuso@teravinkyna.com. Sallisen sivukatsomon viikkokirjeen tilaajaksi pääset tästä.

Hyvää viikonloppua.

The post Sallisen sivukatsomo: Menneen salaperäisyyden kahva appeared first on Byyri.

Toukokuun viimeisenä päivänä vuonna 1927 jää Helsingin Rautatieasemalla pois junasta Fifan puheenjohtaja Jules Rimet. Puheenjohtajan perässä seuraa Henri Delaunay, Ranskan jalkapalloliiton puheenjohtaja. Vuosia myöhemmin heidän mukaansa nimettäisiin MM- ja EM-kisojen voittopokaalit, mutta tuohon aikaan vielä olympialaiset olivat jalkapallon tärkeimmät arvokilpailut. Ja nimenomaan arvokilpailuista päättäminen toi miehet Helsinkiin, sillä kesäkuussa järjestettiin Säätytalolla 16. Fifan kongressi.

Fifassa oli tuskastuttu olympialaisten amatöörisääntöihin ja jopa olympialaisista vetäytymistä oli väläytetty. Närää aiheuttivat KOK:n linjaukset siitä, että kukaan ammatikseen urheillut ei voinut saada enää amatööristatustaan takaisin eikä pelaaja voinut saada kompensaatiota menetetystä työajasta. Niinpä helmikuussa 1927 Zürichissä oli kokoontunut Fifan komitea pohtimaan omien MM-kisojen perustamista, ja tuon komitean raportti kuultaisiin Helsingissä.

Mutta miksi Suomi oli saanut järjestettäväkseen näin tärkeän kongressin? Suomi ei missään nimessä ollut suuri vaikuttaja maailmalla jalkapallossa. Vastaus on yksinkertainen: Palloliiton 39-vuotias puheenjohtaja Erik von Frenckell.

Kun Fifa oli kokoontunut ensimmäistä kertaa maailmansodan jälkeen kongressiin vuonna 1923, oli von Frenckell jo lobannut neljä vuotta myöhemmin järjestettävää kongressia Suomeen, juhlittaisiinhan tuolloin Palloliiton 20-vuotistaivalta. Von Frenckell oli supliikki, kielitaitoinen mies, joka osasi vaikuttaa ihmisiin. Hän oli toiminut Palloliiton puheenjohtajana vuodesta 1918, ja onnistunut järjestämään maaottelut Saksaa vastaan vuonna 1921 Pallokentällä ja vuonna 1923 Dresdenissä.

Urheilumuseon erikoistutkija Vesa Tikander arvioi, että von Frenckellillä oli paljon henkilökohtaistakin kunnianhimoa sekä kotimaan kentillä että kansainvälisesti. Tikander jatkaa:

”Kongressin isännöiminen nostaisi hänen asemaansa Fifan kabineteissa ja edistäisi myös hänen poliittisia ja taloudellisia intressejään Suomessa. Se toki edisti myös Suomen jalkapallon näkyvyyttä sekä maailmalla että kotimaassa, jossa palloilut joutuivat elämään yleisurheilun varjossa.”

Kongressi käynnistyy

Kongressi alkoi Säätytalolla 3. kesäkuuta. Tasavallan presidentti Relander oli tapahtuman suojelija, mutta valtiovallan edustajana tilaisuudessa oli paikalla opetusministeri Julius Ailio, joka toivotti vieraat tervetulleeksi avajaispuheessaan. Yhteensä 51 jalkapalloliittojen edustajaa 21 eri maasta osallistui kongressiin.

Maailmanmestaruuskisojen käsittelyyn päästiin kokouksen kolmantena päivänä 5. kesäkuuta. Tuolloin Zürichissä kokoontuneen komitean edustaja Hugo Meisl, joka tunnetaan myös maailmanmaineeseen 20- ja 30-luvun vaihteessa nousseen Itävallan maajoukkueen ”Wunderteamin” päävalmentajana, esitti komitean puoltavan näkemyksen kisojen järjestämisestä vuonna 1930. Hollanti ja Norja ehdottivat, että päätös siirrettäisiin ensi vuoteen sillä Zürichin komitean tuloksiin eivät kaikki olleet ehtineet tutustua.

Seurasi kiivas keskustelu, jonka aikana jotkut Keski-Euroopan maat ilmoittivat, että he ainakin halusivat saada luvan järjestää kansainvälisen turnauksen. Lopulta hyväksyttiin Ranskan kompromissiehdotus, jossa päätös MM-kisoista lykättiin ensi vuoden kokoukseen Amsterdamiin ja Keski-Euroopan maille myönnettiin lupa järjestää kansainvälisiä kilpailuja rajoitetussa määrin. Keski-Euroopan maat pistivät heti toimeen, kun heidän mestaruusturnauksensa alkoi syyskuussa. Sitä pelattiin aina vuoteen 1960, jolloin EM-kisat korvasivat sen.

Helsingissä Fifan varapuheenjohtajien määrä kasvatettiin neljästä seitsemään, ja äänestyksessä juuri von Frenckell sai tuon seitsemännen paikan. Hän sai 11 ääntä, kun Tanskan edustaja jäi nuolemaan näppejään 10:llä äänellä. Ja kesä 1927 tuotti von Frenckellille lisää poliittisia saavutuksia, sillä heinäkuussa hänet valittiin ensimmäistä kertaa eduskuntaan RKP:n riveistä.

Päätös tehdään Amsterdamissa

Kun Fifa kokoontui Amsterdamissa toukokuussa 1928 lähti Suomesta kaksi edustajaa: von Frenckell varapuheenjohtajan roolissa ja Palloliiton edustajana pankkiiri Henning Relander. Palloliiton pöytäkirjoissa ei näy mitään kannanottoa MM-kisojen perustamisen suhteen.

Kuukautta ennen Amsterdamin kokousta Palloliitossa käsiteltiin kuitenkin amatöörikysymystä: ”Monipuolisessa ja valaisevassa alustuksessaan tuli von Frenckell siihen lopputulokseen, ettei amatöörikysymys Suomessa ole vielä niin tärkeä, että siitä voitaisiin tehdä ennakkopäätöksiä.” Kokous päätti jäädä asian suhteen odottavalle kannalle ja seurata sen luonnollista kehitystä.

Kun sitten Amsterdamin kokouksen päätös tehtiin 28.5. 1928 äänesti Suomi MM-kisojen perustamista vastaan. Muita vastaan äänestäjiä olivat Ruotsi, Tanska, Norja ja Viro. Koska kaikki muut maat äänestivät MM-kilpailujen perustamisen puolesta, päätettiin kisat järjestää äänin 23 – 5. Miksi siis Suomi äänesti Fifan enemmistöä vastaan, vaikka juuri oltiin päästy jalkapalloliiton päättäviin elimiin?

Tikander selittää asian amatöörikysymyksen tärkeydellä pohjolassa:

”Pohjoismaat olivat pitkään, 1960-luvulle saakka, amatöörijalkapallon sinnikkäimpiä puolestapuhujia. Tanskassa ja Ruotsissa kysymys oli pitkälti ideologinen: ammattilaisiksi ulkomailla katsottiin ”menetetyiksi”, maajoukkueeseen kelpaamattomaksi.”

Voidaan siis katsoa, että vaikka ammattilaisuus tuli kuvaan mukaan Suomessa vasta kun Aulis Rytkönen siirtyi Toulouseen vuonna 1952 eikä sitä ennen asia ollut ajankohtainen, ideologisesti Suomi pysyi äänestyksessä muiden Pohjoismaiden kannassa, eikä von Frenckellin Fifa-suhteilla ollut siihen vaikutusta.

Amsterdamissa Englannin jalkapalloliitto ilmoitti eroavansa Fifasta, koska se ei sulattanut sitä, että amatööripelaajille maksettaisiin korvausta menetetystä työajasta. Tätä jalkapallon brexitiä kumoamaan Fifa perusti kahden miehen komitean, jonka toinen jäsen oli Erik von Frenckell. Englantilaisten Fifa-panna kesti kuitenkin 18 vuotta, eivätkä he pelanneet MM-kisoissa kuin vasta vuonna 1950.

Uruguaysta kisaisäntä

Vuoden 1929 Fifan kongressissa Barcelonassa MM-isännyydestä kamppailivat Unkari, Hollanti, Ruotsi, Italia ja Uruguay. Valituksi tuli Uruguay, joka viettäisi vuonna 1930 satavuotiasta itsenäisyyden taivaltaan.

Suomalaisia jalkapalloromantikkoja on aina mietityttänyt, mitä jos olisi osallistuttu niihin ensimmäisiin kisoihin, koska niihin ei tarvinnut karsia. Todellisuudessa siihen ei ollut taloudellisia mahdollisuuksia.

Turunmaa-lehdessä kirjoitettiin tuoreeltaan 22.5.1929: ”Päätös tehnee sen, että ainakaan pohjoiseurooppalaiset eivät voine osallistua kilpailuun suurten kustannusten ja pitkäaikaisen matkan takia.”

Palloliiton hallitus käsitteli kuitenkin MM-kisoja kokouksessaan 30.10.1929, jonka pöytäkirjassa mainitaan: ”Maailmanmestaruuskilpailuihin jalkapalloilussa, jotka järjestetään Montevideossa v.1930, ei päätetty ottaa osaa.” Samassa kokouksessa todettiin myös: ”Hallitus päätti liitolle tilattavaksi Fifan julkaisemaa World Football-lehteä”. Jälleen jalkapalloromantikko ajattelee, että eikö nuo päätökset olisi voineet mennä toisin päin ja lehtitilauskustannukset säästää MM-matkaa varten.

Lopulta MM-turnaus meinasi mennä ohi koko Euroopalta, eikä kaksi kuukautta ennen kisoja mikään maanosan joukkueista ollut mukaan ilmoittautunut. Lopulta neljä maata: Ranska, Romania, Jugoslavia ja Belgia osallistuivat. Paikalle pääsyn vaativuudesta kertoo se, että Ranskan joukkueella meni laivamatkaan Uruguayhin kolme viikkoa.

Mutta mitä jos Ruotsi olisi saanut nuo kisat, olisiko Suomea silloin nähty mukana? ”Suomi olisi melko varmasti lähtenyt mukaan, sikäli kun kisoihin olisi päästy ilman karsintoja”, arvioi Vesa Tikander.

Ja koska kisat myönnettiin vain vuotta ennen, on mahdollista, että mitään karsintoja ei olisi ehditty järjestää, vaikka eurooppalaisia joukkueita olisi ollut mukana enemmänkin. Jalkapalloromantikolle jää siis yksi hatara mutta realistinen kuvaelma Ruotsissa pelattavista MM-kisoista, joissa Suomi pelaa ainakin yhden ottelun ennen kotimatkaa.

Helsingissä jälleen

Suomi isännöi Fifan kongressia seuraavan kerran Helsingin olympialaisten yhteydessä vuonna 1952. Olympialaisia oli Helsinkiin hankkimassa tietenkin Erik von Frenckell, joka toimi kisojen järjestelytoimikunnan puheenjohtajana. Helsingin kisojen aikaan von Frenckell oli ollut Palloliiton peräsimessä jo 34 vuotta, ja tuo vuosi olikin hänen viimeisensä tuossa tehtävässä.

60- ja 70-luvuilla von Frenckell yritti vielä saada talviolympialaisia Suomeen siinä kuitenkaan onnistumatta. Hänen aikakautensa jälkeen Suomessa ei kuitenkaan ole nähty liioin olympialaisia eikä Fifan kongressia.

Lähteet:

The Official History of the FIFA World Cup, Carlton Books, 2017

Rakas jalkapallo, toim. Yrjö Lautela ja Göran Wallén, Kustannusyhtiö Teos, 2007

Helsingin Sanomat 4. ja 7.6.1927, ja 31.5.1928

Turunmaa 22.5.1929, Palloliiton pöytäkirjoja

The post Jalkapallon MM-kisoja väsättiin Suomessa, mutta Suomi päätyi äänestämään niitä vastaan – ”Pohjoismaat olivat pitkään amatöörijalkapallon sinnikkäimpiä puolestapuhujia” appeared first on Byyri.

Fyysisten vaivojen lisäksi Ronaldoa painoi kuin kivireki äärimmäinen henkinen taakka. Miehen sairauskohtauksen syistä ennen vuoden -98 MM-finaalia ei vieläkään ole varmaa tietoa. Tiedossa vain on, että Ronaldo menetti tajuntansa lounaan jälkeen ja oli Roberto Carlosin mukaan ”keltaisempi kuin Brasilian pelipaita”. Testeissä ei kuitenkaan näkynyt mitään poikkeuksellista, ja hyökkääjä nimettiin samana päivänä MM-finaalin avauskokoonpanoon.

Brasilian joukkue ei kuitenkaan toipunut tapauksesta, ja oli finaalissa täysi vastaantulija. Ronaldo joutui elämään neljä vuotta sen tunteen kanssa, että oli pettänyt joukkueensa.

Kesällä 2002 kaikki tuo suru kuitenkin pyyhittiin pois.

Paineet, jännitys ja painolasti

Vain muutama minuutti ottelun alun jälkeen nuori ja suurelle yleisölle vielä tuntematon Ronaldinho osoittaa näppäryyttään ja koettelee Saksan puolustusta ensimmäistä kertaa ottelun aikana. Miehen kasvoilta paistaa hymy ja jopa pelipaita roikkuu tavalla, joka viestii täydellistä huolettomuutta. Pari minuuttia myöhemmin Brasilia pelaa itselleen ominaista pikkunättiä yhden kosketuksen kantapääjättöjä harrastaen.

Kyseessä on uuden vuosituhannen ensimmäinen MM-finaali, mutta brasilialaiset ovat tulleet nauttimaan.

Etelä-Korean ja Japanin MM-kisat ovat usealla tapaa historialliset. Sen lisäksi, että ne toivat MM-jalkapallon uudelle mantereelle, olivat ne myös ensimmäiset kisat, jotka pelattiin kahdessa eri maassa. Kisojen finaali on kuitenkin kahden perinteisen jalkapallomahdin näytös, kun kisoissa eniten maaleja tehnyt Brasilia ja turnauksen parhaan puolustuksen Saksa iskevät yhteen Yokohaman laskevan auringon alla.

Kun ensimmäinen kymppi ottelusta täyttyy, myös Saksa pääsee kokeilemaan hyökkäysosaamistaan ensimmäistä kertaa.

Ottelun alku on vauhdikas, ja toisin kuin nykyaikana, Saksa kokeilee useasti kaukaa tuoden peliin aivan erilaisen vaaraelementin. Palloa toimitetaan myös keskitysten muodossa armottomasti Brasilian maalille, eikä ole kaukana, ettei Miroslav Klose pääse tutulta paikaltaan maalin edestä viemään eurooppalaisia johtoon.

Ronaldon alku otteluun on vaisu. Menneisyyden aaveet painavat maalipörssiä johtavan brassin harteilla, eikä mies jännitykseltään pääse peliin mukaan ensimmäisten minuuttien aikana ollenkaan. Mies itse kertoo jälkeenpäin olleensa niin hermostunut, ettei uskaltanut olla yksin hetkeäkään koko päivänä. Jännitys näkyy, ja Ronaldo epätyypillisesti tyrii maalipaikan, jonka Ronaldinho vartin kohdalla maagisesti alustaa.

Huolimatta siitä, että Saksa on kahdesta joukkueesta yritteliäämpi, ovat ensimmäisen jakson parhaat paikat kuitenkin Brasilialla. Muun muassa Lucio riemastuttaa katsojia maagisella nousullaan topparin paikalta, jonka Saksan puolustus vain vaivoin katkaisee.

Viimeistään puolen tunnin pelin jälkeen Brasilian joukkueen laatu alkaa näkyä.

Alkujännitys karisee pois ja sambarytmit alkavat purra Yokohaman nurmeen entistä kiihkeämmällä tahdilla. Ensin Kléberson epäonnistuu Cafun mahtavasta läpisyötöstä, ja hetkeä myöhemmin sama mies kiskaisee kolmestakymmenestä metristä pallon tolppaan.

Myös Ronaldo alkaa päästä pikkuhiljaa pelin sisälle muun joukkueen nostaessa tasoaan.

Puolen tunnin kohdalla Ronaldinho vapauttaa numero ysin puolittaiseen läpiajoon, mutta Ronaldo ei saa palloon kunnon kosketusta ja Saksan maalilla Oliver Kahn torjuu helposti.

Edellisessä MM-finaalissa epäonnistunut brasilialainen pääsee vielä lisäajalla uudestaan nokikkain Kahnin kanssa, mutta maalivahti venyttää jalkansa Saksan pelastukseksi. Kaikesta kuitenkin näkee, että Ronaldo alkaa vihdoin viihtyä kentällä. Finaalista on tulossa näiden kahden pelaajan välien selvittely.

Maali, joka vapauttaa menneisyyden aaveet

Heti toisen jakson alussa Saksa koettelee Brasilian puolustuksen kestävyyttä.

Ensin Die Mannschaft iskee kulmapotkusta. Hetkeä myöhemmin Marcos esittää Brasilian maalilla ottelun torjunnan pelastamalla Oliver Neuvillen robertocarlosmaisen vaparin tolppaan. Peli soljuu vapaasti päästä päähän, ja molemmilla joukkueilla on loistopaikkoja ottelun maalitilin avaamiseen.

Vauhdikas puoliaika rauhoittuu ensimmäistä kertaa, kun Jens Jeremies loukkaantuu ja joutuu jättämään kentän. Pysähdys ei kuitenkaan ole pysyvä, sillä heti vaihdon jälkeen alkaa tapahtua.

Ronaldo on jo kertaalleen päässyt haastamaan Kahnia toisen puoliajan aikana. Mies on myös osallistunut peliin ensimmäistä jaksoa aktiivisemmin ja nauttinut vauhdikkaasti soljuvasta jalkapallosta.

Nyt Seleçãon hyökkääjä on jälleen kiusaamassa Saksan puolustusta. Ronaldo riistää itse pallon Saksan puolustukselta ja siirtää sen Rivaldolle, jonka heppoisen laukauksen Kahn sylkee yllättäen eteensä. Todellinen maalintekijä ei kuitenkaan koskaan jätä tilannetta kesken, ja Ronaldo on ensimmäisenä paikalla siirtäen Brasilian johtoon.

Miehen tuuletus ja joukkuekavereiden onnittelut osoittavat, kuinka kolossaalinen painolasti tunteikkaan maalintekijän harteilta putoaa.

Isompi kuin maailmanmestaruus

Maalin jälkeen Saksa alkaa lisätä löylyä, eikä tasoitusmaali ole kaukana. Brasilia kuitenkin pitää palloa järkevästi itsellään, pitäen ottelun omassa kontrollissaan.

Vaikka Ronaldon kehonkieli kertookin jo läkähtymisestä Saksan paineen alla, muistuttaa maailman paras maalintekijä vielä olemassaolostaan vartti ennen ottelun loppua.

Kléberson nousee oikealta laidalta ja suuntaa syötön boksin rajalle nousseelle Rivaldolle. Tämä kuitenkin vuotaa pallon kovin tutun oloisesti jalkojensa välistä Ronaldolle, joka sijoittaa mahdottoman torjuttavan Saksan maalin vasempaan alakulmaan. Finaali on juoksemassa kohti päätöstään ja neljä vuotta aiemmin pettymyksen kyyneleitä niellyt hyökkääjä on lopulta johtamassa maataan maailmanmestaruuteen.

Hetkeä myöhemmin Brasilian puolustus kuitenkin viimein murretaan. Oliver Bierhoff pääsee kokeilemaan aivan maalin edestä vain huomatakseen Marcosin venyneen huikeaan refleksitorjuntaan. Vain pari minuuttia edellisestä ja Saksa saa viimeisen oljenkortensa niin yllättäen, että englantilainen selostajakin missaa sen kokonaan. Christoph Metzelder ei kuitenkaan osu palloon maalin kulmalla.

Enää tämän jälkeen brasilialainen itsevarmuus ja huolettomuus ei horju. Ronladinho tekee tilaa Juninholle ja poistuu kentältä tuttu huoleton hymy kasvoillaan. Brasilia pitää palloa uskomattomalla itsevarmuudella.

Rivaldo demonstroi brasilialaista mentaliteettia ja puolustaa johtoasemaa MM-finaalin lisäajalla yrittämällä viedä vastustajalta puikkoja, lahjoittaen epäonnistuessaan Saksalle vastahyökkäyksen.

Kaikista kenttätapahtumista huolimatta ottelun koskettavin hetki löytyy vaihtopenkiltä juuri ennen päätösvihellystä.

Kuvaaja löytää vaihtoon otetun Ronaldon, joka on murtunut täysimittaiseen itkuun. Brasilia on voittamassa historiansa viidennen maailmanmestaruuden, ja kyyneleet huuhtovat pois neljän vuoden takaisen pettymyksen, sairaskohtauksesta johtuneen epäonnistumisen ja neljä vuotta kestäneen loukkaantumiskierteen.

Se, mikä alkoi Pariisin paahteessa, katoaa lopulta laskevan auringon mukana Yokohaman taivaanrannan taakse.

Ottelu on katsottavissa FIFAtv:n YouTube-kanavalta.

The post Legendaariset ottelut: Yokohaman auringonlaskun alla pyyhittiin neljä vuotta Ronaldon elämästä appeared first on Byyri.

Joukkueiden nimivahvuudessa merkittäviä eroja

Länsi-Saksan joukkue on täynnä nimimiehiä. Joukkuetta kipparoi Inter Milan -tähti Karl Heinz Rummenigge ja hänen kanssaan vihreän vieraspaidan pukevat, ainakin omasta mielestäni, tähtipelaajiksi määriteltäviksi pelaajiksi kivikova keskikentän kaksikko Felix Magath–Lothar Matthäus sekä laitapuolustaja Andreas Brehme. Laatua löytyy myös penkiltä mm. viiksisankari Rudi Völlerin muodossa.

Argentiina puolestaan vaikuttaa pitkälti yhden miehen joukkueelta. Vaikka Jorge Valdano, Jorge Burruchaga ja muut ovat laatupelaajia, kiteytyy Argentiinan peli täysin yhteen mieheen. Maailman parhaaseen jalkapalloilijaan, legendaarista kymppipaitaa kantavaan Diego Armando Maradonaan.

Argentiina eteni finaaliin Maradonan johdolla, Saksa hieman haparoiden

”Konemainen ja tylsä Saksa” on käsite, jota viljellään nykyäänkin jalkapallossa. Keisari Franz Beckenbauerin valmentamaa joukkuetta pidetään tämän käsitteen aloittajana. Länsi-Saksa eteni alkulohkostaan Tanskan jälkeen toisena jatkoon, eivätkä peliotteet ole loppupeleissäkään olleet varsinaisesti vakuuttavia. Toisella kierroksella Marokko kaatui niukasti 1–0, Meksiko vasta rangaistuspotkukilpailussa, ja välierässä Ranskaa vastaan Rudi Völler iski ratkaisevan 2–0-maalin ottelun viimeisellä minuutilla.

Argentiina puolestaan on tukeutunut supertähteensä. Maradona on eteläamerikkalaisten ainoa pelaaja, joka on iskenyt pudotuspeleissä useamman maalin, ja tapa, millä hän otti maansa reppuselkäänsä ensin Englantia(2–1, Maradonalle kaksi maalia), ja välierässä Belgiaa(2–0, Maradonalle molemmat maalit), ovat jääneet jalkapallon historiaan. Toisella kierroksella Uruguayta vastaan ratkaisevan 1–0-maalin iski kärkipelaaja Pedro Pasculli. Carlos Bilardon joukkue on siis edennyt, nimivahvuuden puutteestaan huolimatta, vakuuttavalla tavalla finaaliin.

Tasainen alku

Ensimmäisen puoliajan alussa kumpikaan joukkue ei onnistu saamaan yliotetta ottelusta. Länsi-Saksa pitää palloa hieman enemmän, ja pääsee pari kertaa maalintekoetäisyyksille. Vaarallisin paikka tulee n. 15 minuutin kohdalla, kun maa saa vapaapotkun aivan rangaistusalueen rajalta. Saksalaisten kikkailu kuitenkin epäonnistuu ja tilanne puretaan.

Argentiina pääsee tämän jälkeen peliin mukaan, ja 5 minuuttia saksalaisten vapaapotkusta, on heidän vuoronsa lähteä rakentamaan peliä erikoistilanteen avulla. Matthäus rikkoo Maradonaa kortin arvoisesti, mikä tietää huonoja uutisia Länsi-Saksalle, sillä Matthäus on ollut ottelun alun Maradonan päällystakkina. Työ, johon tarvitaan kaikki kikat.

Burruchaga astelee pallon taakse, keskittää vitosen alueelle, johon Toni Schumacher lähtee myös palloa vastaan. Keskityspalloon nousee kuitenkin korkeimmalle toppari Jose Luis Brown, jonka tyylikäs pusku suuntautuu oppikirjamaisesti ristikkäiseen kulmaan – ja maaliin! Argentiina siirtyy 23. minuutilla 1–0-johtoon.

Maalin jälkeen ottelu pysyy tasaisena. Suuria maalintekopaikkoja ei juurikaan ole. Yksi poikkeus kuitenkin tulee, kun Rummeniggelle avautuu avopaikka keskityspallosta, mutta saksalainen ei saa ohjattua palloa takatolpalta edes maalia kohti. Maradona pysyy suhteellisen näkymättömänä, kun Lothar Matthäus onnistuu siinä, missä ketään muu ei ole koko turnauksessa onnistunut: pimentämään maailman parhaan jalkapalloilijan.

Toinen puoliaika alkaa Argentiinan avopaikalla

Argentiina aloittaa toisen puoliajan. Palloa pyöritellään tasaisesti muutama minuutti, kunnes Länsi-Saksan vapaapotkun jälkeen Argentiina pääsee kolmella yhtä vastaan -hyökkäykseen. Burruchaga kuitenkin jäätyy totaalisesti, ja yrittää itse kikkailla ohi puolustajan, vaikka kaksi pelaajaa on aivan vapaana. Argentiina saa kulmapotkun, mutta tämä tuntuu lohdutuspalkinnolta.

56. minuutilla Argentiina saa jälleen kerran eurooppalaisten erikoistilanteen jälkeen vastahyökkäyksen. Tällä kertaa pallo on Real Madridissa elantonsa tienaavan Jorge Valdanon jalassa, eikä hän erehdy! Tyylikäs sijoitus takanurkkaan ohi Toni Schumacherin, ja Buenos Airesin kaduilla tavataan jo mestaruustangon askeleita. Länsi-Saksa ei voi nousta tästä enää, eihän?

Länsi-Saksa on purjeissa, eikä viherpaitaisilla tunnu olevan punaista lankaa pelissään. Keisari Beckenbauer hakee ratkaisua vaihtopenkiltä: Rudi Völler tuli kentälle jo puoliajalla, ja 62. minuutilla Dieter Hoeness tulee kentälle tuomaan, toivottavasti, ratkaisuvoimaa.

Ottelu tasoittuu hieman, ja Argentiina alkaa selkeästi puolustamaan johtoaan. Kunnes.

Pelikello näyttää 73 minuuttia, Länsi-Saksalla kulmapotku. Kulmapotku annetaan etutolpalle, josta Rudi Völler jatkaa, ja Karl-Heinz Rummenigge ohjaa pallon maaliin.

Noin 10 minuuttia myöhemmin saksalaiset saavat toisen kulmapotkun, jälleen vasemmalta. Tällä kertaa kulma annetaan takatolpalle, josta pallo jatketaan keskelle, ja Rudi Völler iskee tasoitusmallin! Völleristä tuli samalla historian kolmas pelaaja, joka on vaihtopelaajana tehnyt maalin MM-finaalissa!

Hetki oli pedattu Maradonalle

Finaali oli pelattu Diegolle. Maradona oli kantanut joukkueensa finaaliin, mutta hän on pysynyt toistaiseksi pimennossa. Länsi-Saksa on toki käyttänyt otteita, jotka saavat nykyjalkapalloilijan henget salpautumaan – eikä tässä tapauksessa ihailusta rehellistä puolustusta kohtaan. Peliä on hieman reilut viisi minuuttia jäljellä. Pystyykö taikuri kaivamaan hatustaan vielä yhden jäniksen?

Kyllä ja ei.

Pallo pelataan vain Diegon jalkaan. Tällä kertaa ratkaisuna ei ole kuljetus, vaan nerokas syöttö linjan taakse. Syöttö, joka vapauttaa Burruchagan läpiajoon. Burruchagalla on ollut ottelussa paikkansa, mutta nyt hän ei petä, ja Argentiina siirtyy jälleen kerran johtoon.

Tällä kertaa Argentiinan johto pitää loppuun asti, ja maa voittaa mestaruuden toisen kerran!

Kisoissa oli vain yksi hahmo

Kun kisoja pohtii isommasta näkökulmasta, niin jälkipolville jää mieleen kaksi sanaa: Diego ja Maradona. Tässäkin tekstissä miehestä on puhuttu jo kyllästymiseen asti. Maradonan kisat ovat kuitenkin olleet jotain historiallista.

Melkein kaikki, mitä Maradona teki, on jäänyt historiaan. Esimerkiksi Englanti-ottelu, ja upeat kaksi maalia. Toinen maali on omasta mielestäni hienoin jalkapallomaali, mitä vihreällä veralla on ikinä tehty. Silti ottelu muistetaan siitä toisesta maalista. ”Jumalan kädestä”, kuten Diego itse on sen ristinyt.

Lisäksi kuva, jossa Maradona juhlii mestaruutta, on noussut kisahistorian tunnetuimpien joukkoon.

Ennen kisoja Maradonasta puhuttiin maailman parhaana pelaajana. Kisojen aikana hän nousi kuitenkin listalla korkeammalle. Cruyff ja Pelé ovat molemmat loistavia pelaajia, jotka saavuttivat MM-tasolla mahtavia asioita. Heitä kuitenkin yhdistää yksi asia: he olivat loistavien joukkueiden, enemmän tai vähemmän ylivoimaisesti, parhaita pelaajia. Maradona puolestaan kantoi hyvän, muttei mitenkään erityisen, joukkueen lähes yksin finaaliin.

Jalkapallo-ottelua ei voi voittaa yksin, maailmanmestaruudesta puhumattakaan.

Diego Maradona saavutti vuonna 1986 jotain, mikä on varmasti tätä saavutusta lähimpänä.

Ottelun voit katsoa täältä.

The post Legendaariset ottelut: Jumala on todellinen, ja hän on argentiinalainen appeared first on Byyri.

Nappikautta seurasi siirto PSG:n riveihin jalkapallohistorian toiseksi kalleimpana pelaajana, missä nuorukainen päätti kautensa toista kertaa peräkkäin Ranskan mestarina.

Suurelle yleisölle Ranskan liiga on kuitenkin melko tuntematonta maaperää, eikä moni jalkapalloa seuraava ollut omin silmin saanut ihmetellä Mbappén taitoja muutamaa satunnaista Mestarien liigan ottelua lukuun ottamatta.

Se kaikki kuitenkin muuttui kesän 2018 MM-kisojen aikana, kun nuorukainen räjäytti itsensä koko maailman tietoon. Teinisensaation esityksistä mieleenpainuvin oli kiihkeä neljännesvälierä Argentiinaa vastaan.

Erilaiset lähtökohdat

Ranska oli aloittanut turnauksen mestarisuosikille sopivin elein, varmistamalla jatkopaikan lohkostaan jo ennen päätöskierrosta, ja saapui otteluun selvänä ennakkosuosikkina. Argentiina sen sijaan oli pelannut koko siihen astisen turnauksen järkyttävän huonoa jalkapalloa, selviten vain täpärästi lohkostaan jatkoon. Jorge Sampaoli oli menettänyt asemansa pukuhuoneessa, ja lahjakkaan joukkueen peli koostui lähinnä siitä, että pallo toimitettiin Messille ja toivottiin ihmettä. 

Jostain La Albiceleste kuitenkin kaivoi ensimmäiseen pudotuspeliotteluun turnauksen parhaan esityksensä, jolla se sai Ranskan huojumaan köysistä tukea hakien. Mbappéa vastaan sekään ei kuitenkaan riittänyt.

Estas al horno

Kazan Arena tervehtii Volga-joen varrelle saapuneita 45 000 katsojaa täydellisellä jalkapallosäällä. Iranilainen Alireza Faghani viheltää pelin käyntiin, ja varovaisten ensiminuuttien jälkeen yleisö saa heti osoituksen Kylian Mbappén vaarallisuudesta.

Kello kertoo kahdeksasta pelatusta minuutista, kun nuori ranskalainen irtoaa Argentiinan puolustukselta naurettavan helposti ja ohittaa yksin kolme pelaajaa. Eteneminen saadaan pysäytettyä vain sääntöjen vastaisin ottein, ja seuranneesta vapaapotkusta Antoine Griezmann kohahduttaa täyttä stadionia ensimmäistä kertaa kiskaisten pallon ylärimaan.

Hetkeä myöhemmin Mbappé päättää haastaakin kerralla koko Argentiinan joukkueen.

Pallo haltuun omalla kenttäpuoliskolla ja kiihdytys, joka jättää kolme vastustajaa täysin telineisiin, ohi alimpana olevasta Marcos Rojosta silkalla nopeudella ja argentiinalaisen pakottaminen rikkeeseen omalla kuudentoista-alueellaan.

Tätä erikoistilannetta Griezmann ei enää tyri. Peli on 1–0 Ranskalle.

Vain reilut viisi minuuttia edellisestä ja Paul Pogba lähettää pitkän avauksen omalta alueeltaan. Mbappé voittaa juoksukilvassa koko puolustuksen, vaikka lähtee kymmenen metrin takamatkalta, ja jälleen argentiinalaiset joutuvat rikkomaan nuorukaista aivan rangaistusalueen reunalla.

Vajaan puolen tunnin kohdalla myös Griezmann alkaa päästä peliin mukaan ja väläyttelee omaa osaamistaan. Argentiina puolestaan pääsee ensimmäistä kertaa lähentelemään Hugo Llorisin vartioimaa maalia, mutta ei saa mitään vaarallista aikaiseksi.

Sen jälkeen ei hetkeen tapahdu mitään. Pallonhallinta on lähes 70 % Argentiinalla, mutta joukkueen kollektiivinen pelaaminen on niin onnetonta, etteivät he osaa sitä hyödyntää. Ranska hidastaa peliä tarkoituksella, pitää välit tiiviinä eikä prässää ylhäältä käytännössä ollenkaan, koska tietää, ettei Argentiinan puolustuksella ole kykyä avata peliä. Jopa vapaaehtoisesti uusintaa katsovana huomasin huomioni lipuvan kohti puhelimen näyttöä.

Mutta malttakaa. Parempaa on tulossa.

Kisojen upein maali ja Kylian-show

40 minuutin jälkeen Argentiinan Ángel Di María löytyy kentältä ensimmäistä kertaa, ja mies antaa Ranskan puolustukselle heti syyn katsoa peiliin siitä hyvästä, että jättää yhdelle pelin parhaista vasemmista jaloista niin paljon tilaa. Pallo 30 metristä yläkulmaan ja tauolle siirrytään tasatilanteessa.

Heti toisen puoliskon alussa Di María jatkaa kentän kuninkaana. Mies vie Ranskan puolustusta kuin litran mittaa ja ansaitsee vapaapotkun, jonka jälkitilanteesta Messi ohjaa sokkokeskityksen Ranskan boksiin. Maalin edestä löytyy Gabriel Mercado, joka on onnekas kuin mehiläisfarmilla talviuniltaan heräävä otso. Mies yrittää välttää osumasta palloon, muttei onnistu yrityksessään ja ohjaakin sen tyhjään maaliin. Vastoin kaikkia pelitapahtumia Argentiina on siirtynyt ottelussa 2–1-johtoon.

Seuraa ottelun toinen suvantovaihe, kun seuraavaan varttiin kumpikaan joukkue ei saa pelistä otetta. Sitten kuin vuohen vetämillä vankkureilla taivaasta saapuukin hetki, joka määrittelee ottelua kenties merkittävämmin kuin Mbappén urotyöt.

Les Bleusin laitapuolustaja Lucas Hernández nousee vasemmalta laidalta ja lähettää päätyviivalta epätoivoisen keskityksen. Pallo pomppii koko rangaistualueen läpi aina boksin ristikkäiseen kulmaan asti, missä se kohtaa Benjamin Pavardin oikean jalan, joka lähettää volleysta kenties kisojen hienoimman maalin. Bonjour mes amis! Riikinkukko kiekuu taas.

Vain hetki edellisestä ja on jälleen Kylian Mbappén aika astua näyttämölle. Hernándezin keskitystä seuranneen kimmokkeen jälkeen nuorukainen irtoaa kahden metrin matkalla kolme metriä Argentiinan puolustukselta ja viimeistelee Franco Armanin haparoidessa tyhjää.

Tuskin viittä minuuttia on kulunut Mbappén johto-osumasta, kun Les Bleusin vertikaalinen tiki-taka tuottaa jälleen tulosta. Pallo saadaan muutamalla syötöllä pelattua omalta alueelta täyteen vauhtiin kohti vastustajan puolustuslinjaa, ja Olivier Giroud vapauttaa oikealta laidalta kiihdyttävän Mbappén, joka viimeistelee illan toisensa.

Tärkeä osa MM-kisojen mytologiaa

Ranskan 4–2-osuman jälkeen peli ottaakin tutun käänteen. Les Bleus antaa Argentiinan pitää palloa, mutta puolustaa tiiviinä ryhmänä, eivätkä eteläamerikkalaiset saa tehtyä pallolla taikojaan.

Noin viisi minuuttia ennen täyttää aikaa piilossa pysytellyt Messi löytää lopulta taikasauvansa. Ensin mies irtautuu Ranskan puolustukselta taitavasti, muttei ehdi saada laukausta aikaan. Hetkeä myöhemmin Leo vapauttaa vaihdosta tulleen Sergio Agüeron loistavalla syötöllä, mutta Samuel Umtiti ehtii ratkaisevasti tämän vedon eteen.

Lisäajalla Messi lopulta onnistuu, kun kymppipaidan keskitys löytää Agüeron pään ja Argentiina nousee maalin päähän. La Albiceleste on kuitenkin auttamattomasti myöhässä. Jalkapallotrilleri on jo saanut täyttymyksensä.

Vaikka ottelussa oli omat suvantovaiheensa, jotka saivat ihmettelemään, miksi oikein olin tämän ottelun katsottavaksi valinnut, tarjoaa se kokonaisuudessaan lähes kaiken, mitä jalkapallo-ottelu voi tarjota. Kylian Mbappén räjähtävyyttä ei voi kuin ihailla, ja Di Marían sekä Pavardin maalit ovat jalkapallokauneutta parhaimmillaan.

Ranskan ja Argentiinan neljännesvälierä kuuluu olennaisena osana 2018 MM-kisojen tarinaa. Vaikka La Albiceleste tekikin pelistä tiukan, läpi ottelun oli selkeä tunne siitä, että Les Bleus on joukkueista selvästi kyvykkäämpi. Ranskalla tuntuikin koko kisojen ajan olevan yksi lisävaihde varastossa, ja se teki aina vain juuri sen, mitä voittoon tarvittiin. Väitän, että tämä ottelu antoi joukkueelle sen lisäboostin, jonka se tarvitsi marssiakseen lopulta mestaruuteen asti.

Ottelu on nähtävissä FIFAtv:n YouTube-kanavalta.

The post Legendaariset ottelut: kun Kylian Mbappé valloitti maailman appeared first on Byyri.

Ympäri maailmaa Seleçãon perässä on kulkenut myös Paulo Roberto Falcão, joka tuolloin työskenteli kommentaattorina brasilialaiselle TV Globo -kanavalle. Entinen maajoukkuetähti saapuu terminaaliin pitkästä lentomatkasta väsyneenä, eikä varmaankaan ole juuri sillä hetkellä kiinnostunut keskustelemaan omasta peliurastaan. Kun Falcão ojentaa passinsa malesialaiselle rajavirkailijalle, tämä tarkkailee sitä pitkään, ja vilkuilee vähän väliä passin omistajaa. Lopulta hän uskaltautuu kysymään, “Miten ihmeessä Brasilia hävisi sen pelin?”

Falcão tietää sekunnin murto-osassa mitä peliä hän tarkoittaa. Niin vahvasti heinäkuun 5. päivä Barcelonan auringon alla vuonna 1982 on jäänyt elämään.

Orkesteri, joka soittaa sambaa

Espanyolin Estadi de Sarriá toivottaa Italian ja Brasilian maajoukkueet sekä 43 000 katsojaa tervetulleeksi espanjan kesäisellä auringolla. MM-huuma on korvia huumaava ja samba tuntuu soivan kaikkialla, ihan kuin koko Brasilia matkannut Atlantin yli.

Ottelun asetelmat ovat selvät. Voittamalla ottelun kumpi tahansa etenee välierään Puolaa vastaan: jatkosarjaa johtavalle Brasilialle tasapelikin riittää. Joukkueiden lähtökohdat eivät kuitenkaan voisi olla kauempana toisistaan.

Brasilia on kisojen ylivoimaisesti suurin voittajasuosikki. Se on murskannut vastustajansa neljässä ensimmäisessä ottelussa maalierolla 13–2. Sen viiden hengen keskikenttäryhmitys on kuin maailman parhaista pelintekijöistä koottu tähdistöjoukkue. Sieltä löytyy maailman parhaiten palkattu jalkapalloilija Falcão sekä laajalla säteellä operoiva, shampoomainoksien miehet kateellisiksi tekevä Éder. Löytyy Cerezo sekä Zico, kenties maailman taitavin pelaaja sitten Pelén. Kapteeninnauhaa kantaa Sócrates, O Doutor, joka jalkapalloilullisten taitojen lisäksi tunnettiin räiskyvistä poliittisista mielipiteistään, viinanjuonnista ja tupakoinnista sekä siitä, että hän oli nuorena laittanut jalkapallouransa tauolle lukeaksensa itsensä lääkäriksi.

Parhaimmillaan Brasilian keskikentän peli toimii kuin orkesteri, jossa jokainen yksilö tuo kokonaisuuteen henkilökohtaisella taidollaan jotain täysin korvaamatonta, mutta silti kokonaisuus on vielä osiensa summaa suurempi.  

Täydellisenä vastapainona kisat surkeasti aloittanut Italia nojaa tututusti tiiviiseen ja kurinalaiseen puolustuspeliin. Se on saavuttanut kolmesta ensimmäisestä ottelustaan vain kolme tasapeliä, ja on jatkosarjan viimeisessä ottelussa elossa vain Argentiinasta saamansa voiton turvin. Joukkueen tunnetuin pelaaja, Paolo Rossi, ei ole tehnyt maaliakaan ja on ollut totaalinen pettymys palattuaan pelikentille vain hetki ennen turnausta, kärsittyään kaksi vuotta pelikieltoa Italiaa ravisuttaneeseen sopupeliskandaaliin sotkeutumisesta.

Rossi avaa maalihanat

Ennakko-odotuksista huolimatta Rossi kuitenkin avaa maalihanansa heti ottelun alussa. Brasilian tähtisikermä pelaa lepsusti omalla alueellaan, ja Juventuksen hyökkääjä iskee helpon 1–0-osuman.

Brasilia ei kuitenkaan vähästä hätkähdä. Takaiskut eivät haittaa, sillä se luottaa yksinkertaisesti siihen, että tekee aina enemmän maaleja kuin vastustaja.

Sócrates tasoittaakin pelin lähes heti, pelattuaan Zicon kanssa kiimaisuutta hiponeen syöttökombinaation. Tämän jälkeen Italia jopa onnistuu hetkeksi katkaisemaan Brasilian vyörytyksen tiiviillä puolustamisellaan ja hyvällä prässillään. Etenkin Zicoa jahdataan innokkaammin kuin härkiä Pamplonassa, ja mies tuleekin poistumaan tauolle yllään paita, josta enää puolet on jäljellä.

Ennen taukoa Cerezo kuitenkin sortuu Italian paineen alla, ja lahjoittaa pallon Rossille, joka siirtää Italian jälleen johtoon. Tämän jälkeen Italia ei enää jalkapalloa ottelun aikana pelaakaan.

Kauneutta, vaan ei tulosta

Toiselle puoliajalle saapuu itsevarma Brasilia. Italia sen sijaan jatkaa siitä, mihin se ensimmäisen jakson lopussa jäi – päättömät purkupallot, maalivahdille palauttaminen ja olematon presenssi hyökkäysalueella ovat sen tunnusmerkkejä.

Brasilia sen sijaan hakkaa päätänsä sen tiiviiseen puolustusmuuriin. Pariin kertaan kauniita syöttökombinaatioita pelannut Seleção käykin lähellä, kunnes – tarinan mukaan tauolla hillittömästi vollottanut – Cerezo rikkoo Italian pakan ovelalla juoksullaan. Sócrates pelaa pallon Falcãolle ja peli on 2–2. Brasilia on jälleen menossa välierään.

Brasilian löysä oman pään pelaaminen johtaa kuitenkin siihen, että Italia saa koko puoliskon ensimmäisestä kontrolloidusta vastahyökkäyksestään kulmapotkun. Kulma ei vielä tuota tulosta, mutta jälkitilanteesta Rossi pääsee täydentämään hattutemppunsa.

Ottelun loppu seuraa tuttua kaavaa. Italian pelaaminen on olematonta, kun taas Brasilia ei suostu luopumaan periaattestaan. Brassit todella pelaavat näyttävää jalkapalloa, mutta tulos jää vaisuksi. Ottelun lopussa Dino Zoff vielä liimaa pallon lähes maagisesti kulmasta syntyneen tilanteen päätteeksi. Sen lähemmäs ei Seleção enää maalia pääse.

Lindo maravilhoso!

Vuoden 1982 pettymys nostettiin yhdeksi brasilialaisen jalkapallohistorian kivuliaimmista pisteistä yhdessä vuoden 1950 Maracanãzon kanssa. Jälleen kerran mestaruudesta varmoina olleet brasilialaiset tuotiin yhden päivän aikana taivaasta helvettiin. Välillä tuntuu, ettei tälle kansalle ole tarjolla kuin jompikumpi ääripää.

Siitä huolimatta joukkueen vastaanotto oli jotain aivan muuta kuin 32 vuotta aiemmin. Valmentaja Telê Santana sai ottelun jälkeisessä lehdistötilaisuudessa räiskyvät aplodit. Kansa otti joukkueen juhlien vastaan Rio de Janeiron lentokentällä, ja Zico kommentoi, ettei Brasilia tekisi koskaan kompromissia kauniin pelin ja voittamisen suhteen.

Brasiliassa tätä joukkuetta pidetäänkin jopa suuremmassa arvossa kuin vuoden 1994 mestarijoukkuetta, koska sen ei katsottu enää edustava o jogo bonitoa.

Brasilian vuoden 1982 maajoukkue on jäänyt ihmisten muistiin historian parhaana joukkueena, joka ei koskaan voittanut maailmanmestaruutta. Parhaimmillaan sen peli pyöri kuin maailmanpyörä tivolissa – pelaajat pyörivät kentällä vailla määrättyä paikkaa, mutta kuitenkin synkronoidusti toistensa kanssa. Joukkueen vapaasti virtaava ja kauniita syöttökombinaatioita yhdistellyt pelityyli konkretisoi ihmisten käsityksen kauniista jalkapallosta. Kapteeni Sócrates kuvaili peliä järjestäytyneeksi kaaokseksi.

Viiden ottelunsa aikana tuo joukkue teki 15 maalia. Mutta kyse ei ollut pelkästään maaleista tai edes siitä taiteellisesta tavasta, jolla pallo löysi tiensä maaliin. Kyse oli joukkueen filosofiasta. Pelaajien yhteisestä luovuudesta ja heidän huippuunsa hiotuista vaistoistaan. Kyse oli joukkueen pelityylistä ja erehtymättömästä rakkaudesta lajiin nimeltä jalkapallo. Kyse oli sambasta viheriöllä.

Tämän legendaarisen joukkueen yhteistä matkaa kesti vain yhdet MM-kisat. Mutta sinä aikana se näytti maailmalle, mitä on luova peli, ja loi pohjan pelityylille, jonka Pep Guardiola hioisi tiki-takaksi lähes 30 vuotta myöhemmin. Kaksi mahtavaa viikkoa tuo joukkue esitti lukemattoman sarjan suorituksia, joiden suorittamisen viehkeä helppous pudotti leukoja lattiaan ympäri maailmaa.

Maailma on lumoutunut teistä

Palataanpa vielä Falcãoon. Mitä hän itse miettii, kun kysymys ottelusta jälleen esitetään hänelle? Mies kirjoittaa Why Did We Lose? -esseekokoelmassa seuraavasti: ”Hävisimme ottelun, mutta voitimme paikan historiassa. Totta kai kärsimme tappion tuskasta, mutta olen kiitollinen, että sain olla osa yhtä historian parhaimmista joukkueista ja osa joukkuetta, joka liitetään kauniiseen jalkapalloon.”

Italia voitti tuon ottelun ansaitusti. Se puolusti hyvin ja tiiviisti, eikä päästänyt maailman taitavinta joukkuetta maalipaikoille. Se eteni lopulta aina maailmanmestaruuteen asti, ja Rossi voitti lopulta sekä maalikuninkuuden että turnauksen parhaan pelaajan palkinnon. Brasilia ei sen sijaan suostunut tinkimään pelityylistään ja filosofiastaan edes välieräpaikan varmistaakseen.

Elämänkerrassaan Sócrates sanoo, että tuon tappion jälkeen jopa Brasilian maajoukkue alkoi keskittyä vain tulokseen ja menetti osan identiteetistään.

Ja juuri siksi tuo Brasilian joukkue on jäänyt muistoihin ja osaksi jalkapallotarustoa. Se on viimeinen tuulahdus siitä maailmasta, kun kaikessa ei ollut kyse vain voittamisesta, ja pelin oli oikeasti merkittävä jotain. Otteluun jälkeen Santanan kerrotaan sanoneen joukkueelleen, että älkää välittäkö tappiosta, maailma on lumoutunut teistä.

Sanotaan, että vain voittajat muistetaan, mutta kun häviät niin kauniisti kuin Brasilia hävisi, jopa voittajat jäävät unholaan.

Ottelu on katsottavissa FIFA TV:n Youtube-kanavalta.

The post Legendaariset ottelut: Päivä, jolloin jalkapallo kuoli appeared first on Byyri.

Berliinin olympiastadionin pimenevässä illassa katsojat eivät voi aavistaakaan, kuinka historiallista näytöstä he ovat saapuneet katsomaan, kun pelaajat nousevat tunnelista viheriölle himoittua maailmanmestaruuspokaalia katseillaan hipoen.

Pelaajalistaa katsoessa ei voi kuin haukkoa henkeään sen edessä, millainen kööri sen hetkisiä tai tulevia legendoja yhteen otteluun mahtuu. Uransa viimeistä ottelua pelaava Zinedine Zidane, kokeneet Patrick Vieira, Claude Makélélé ja Liliam Thuram, nuori Franck Ribéry, kärjessä Thierry Henry. Vastapuolen maalissa Gianluigi Buffon, pelaajina Fabio Cannavaro, Andrea Pirlo sekä kokeneet Fransesco Totti ja Alessandro Del Piero. Lista tuntuu loputtomalta.

Tunnelma on jännittynyt, mutta innostunut. Molempien maiden kansallislaulu saa räiskyvän tuen paikalla olevilta faneilta – stadion kuhisee, kun pelaajat kättelevät toisensa ja asettuvat nurmelle. Finaalissa ovat oikeutetusti kaksi turnauksen parasta joukkuetta. Italia, jonka puolustuspää on ollut raudanluja, ja Ranska, joka on vaikean alkulohkon jälkeen esiintynyt äärimmäisen vakuuttavasti, kaataen niin Espanjan, Brasilian kuin Portugalinkin.  

Kun tuomari viheltää pelin alkamisen merkiksi, kukaan ei kuitenkaan osaa arvata, että edessä on yksi 2000-luvun puhutuimmista jalkapallo-otteluista.

Tämä maailma on Pirlon, me vain elämme siinä

Kuten finaalit usein, ottelu alkaa todella varovaisesti, eikä kumpikaan joukkue tunnu saavan pelistä otetta. Vajaan kympin jälkeen kaikki kuitenkin muuttuu. Ranskalle tuomitaan helpon oloinen rangaistuspotku, josta Zidane tekee – katsantokannasta riippuen joko onnekkaan tai taidokkaan – avausmaalin. Les Bleus johtaa 1–0.

Maalin jälkeen ote pelistä alkoi siirtyä selvästi Ranskalle. Gallian kukon pörhistelyä kestää kuitenkin vain kymmenisen minuuttia, kunnes pilkun aiheuttanut Marco Materazzi käy nikkaamassa Andrea Pirlon täydellisen kulman verkon porukoille. Tämän jälkeen hallinta siirtyy täysin Italialle, eikä avausjakson jälkimmäisellä puoliskolla ole enää kuin yksi joukkue.

Italian hallinta henkilöityy jälleen kerran täysin myyttistä ottelua pelaavaan Pirloon, joka on ollut joukkueen paras pelaaja turnauksessa ja valitaan myös finaalin parhaaksi pelaajaksi. Sen lisäksi, että pelin virtaus kulkee täysin 27-vuotiaan lombardialaisen kautta, tämä on jatkuva uhka kulmalipulla.

Ranska ei suostu ottamaan opikseen, ja Pirlon millintarkka pallo tavoittaa jo toistamiseen Materazzin, jonka puskun Liliam Thuram onnistuu kuitenkin pelastamaan maaliviivalta. Hetkeä myöhemmin Pirlon lähettämä kulmapotku tavoittaa Luca Tonin, joka näkee puskunsa kimpoavan ylärimasta vain senttejä Fabien Barthezin vartioiman maalin yli.

On ne change pas une équipe qui gagne

Tauolta kentälle palaa kuitenkin aivan erinäköinen Ranska, ja toisen jakso alku on suvereenia Les Bleusin dominointia. Gallialaisten lento katkeaa kuitenkin epäonnisesti Patrick Vieiran loukkaantumiseen 56. minuutilla. Pakotetun vaihdon jälkeen Italia alkaa päästä peliin mukaan, ja pallo alkaa jälleen löytyä yhä useammin Andrea Pirlon jalasta.

Ironisesti Gli Azzurrin päävalmentaja Marcello Lippi siirtää kuitenkin hallinnan takaisin Ranskalle epäonnistuneella taktisella peliliikkeellä. Lippi ottaa pois todella vaisua ottelua pelanneen Tottin, joka korvataan urallaan nousussa olevalla 23-vuotiaalla Daniele De Rossilla. Vaihdon myötä joukkueen ryhmitys kuitenkin muuttuu, ja Pirlo joutuu siirtymään itselleen oudolle kymppipaikalle, johon pelintekijä ei selvästikään sopeudu.

Tämän myötä ottelun virtaus kulkee yhä enemmän Ranskan kautta, ja varsinaisen peliajan viimeiset 30 minuuttia ovat selvää Ranskan hallintaa. Buffon kuitenkin nollaa Henryn lähentelyt, kun taas toisessa päässä Tonin maaliin jatkama Pirlon keskitys todettiin paitsioksi. Niinpä ottelua jatketaan jatkoajalle. Nämä MM-kisat ovat ensimmäiset, jotka pelataan ilman kultainen maali -sääntöä sen käyttöönottamisen jälkeen, joten edessä on ainakin 30 lisäminuuttia maailman kiihkeintä näytöstä.

Zidanen puskut määrittivät ottelun lopun

Jatkoaika jatkaa siitä, mihin varsinainen peliaika jäi. Vaikkei kumpikaan joukkue varsinaisesti hallitse peliä, siunaantuvat vaarallisemmat tekopaikat Ranskalle. Ensin Cannavaro ehtii juuri ja juuri liukua Florent Maloudan laukauksen tielle. Hetkeä myöhemmin kisojen parhaalle puolustukselle käy järkyttävä merkkausvirhe, ja Zidane pääsee vapaasti nikkaamaan puskun kohti Gli Azzurrin maalia, vain todetakseen Buffonin venyneen mahdollisesti mestaruuden arvoiseen refleksitorjuntaan.

Jatkoajan puolessa välissä Ranskan vaarallisin pelaaja, Thierry Henry, saa poistua kentältä, vain todistaakseen ottelun historiankirjoihin jättänyttä tapahtumaa vaihtopenkiltä.

Zidanen puskusta on kuitenkin vuosien saatossa kirjoitettu kaikki mahdollinen, joten tyydyn kommentoimaan, että tuon tapauksen myötä ottelun voittaja oli ratkennut. Ranskan pelaajat eivät toivu kapteeninsa ulosajosta, kun taas italialaiset saavat tapahtuneesta tarvittavan itseluottamuspiikin. Kun jatkoaika ei tuon shokeeraavan hetken jälkeen tarjoa juuri mitään, on aika asettua nauttimaan pilkkukisasta, toista kertaa MM-finaalien historiassa.

Quando la vita è un sogno

Rangaistuspotkuskaban kolme ensimmäistä laukojaa – Andrea Pirlo, Sylvain Wiltord sekä Marco Materazzi – viimeistelevät kaikki vuorenvarmasti. Ranskan toinen laukoja, vuoden 2000 EM-finaalin ratkaissut David Trezeguet, on kuitenkin tällä kertaa epäonnen soturi ampuessaan oman yrityksensä ylärimaan. 

Kun seuraavat neljä laukojaa eivät uusia epäonnistumisia tuota, saa Italian viides laukoja kunnian olla tilanteessa, jossa maali ratkaisisi maailmanmestaruuden. Laukomaan asettuu vasemman puolustajan tontilta Fabio Grosso, Italian odottamaton sankari.

Vaikka kukaan ei muista, mitä merkittävää mies teki ennen tai jälkeen vuoden 2006 kisojen, vastasi hän kisojen suurimmasta tuhkimotarinasta. Se oli Grosso, joka lisäajalla hankki alivoimalla pelanneelle ja näännyksissä olleelle Italialle ratkaisevan pilkun puolivälierässä Australiaa vastaan. Se oli Grosso, jonka 119. minuutin osuma ratkaisi välierän Saksaa vastaa. Ja se oli Grosso, joka käsittämättömällä itseluottamuksella ampui tuon finaalin ratkaisevan pilkun maalin vasempaan yläkulmaan.

Italia oli voittanut MM-kultaa.

Raikas tuulahdus menneisyydestä

Pelitapahtumien lisäksi mieleenpainuvaa finaalia katsoessa oli joukkueiden pelityyli. 2006 MM-kisat olivat viimeiset arvokisat ennen Espanjan nousua maailmaa dominoivaksi jalkapallomahdiksi ja guardiolalaista murrosta. Oli raikas tuulahdus katsoa ottelua, jossa kumpikaan finaaliin selvinneistä joukkueista ei pyrkinyt kontrolloimaan palloa tai välttelemään pitkiä syöttöjä ja pallonmenetyksiä.

Ottelussa menetettiin pallo useammin kuin kahden keskivertojoukkueen kohtaamisessa nykyään, ja peli aaltoili vauhdikkaasta päästä päähän kummankaan selvästi kontrolloimatta tempoa kuin harvakseltaan.

Lisäksi ottelun draamankaari on jotain käsittämättömän kaunista ja mukaansa tempaavaa. Vaikka finaalin voittaja on tiedossa, on sitä uudelleen katsoessa helppo elää mukana joka käänteessä ja jännittää loppuratkaisua kuin tuona sunnuntai-iltana 14 vuotta sitten.

Ottelu on ilmaiseksi katsottavissa FIFAtv:n YouTube-kanavalla tai suoraan alla olevasta upotteesta. Live-jalkapallon puutteessa suosittelen siis kaikkia korkkaamaan kylmän Peronin ja jännittämään uudelleen yhtä historian ikimuistoisimmista MM-finaaleista.  

Legendaariset ottelut -juttusarjan esittely

Maailman kaiken sulkevaan syliinsä kaapannut pandemia ei ole säästänyt myöskään urheilua vaikutukseltaan. Jalkapallosarjat ympäri maailman ovat joko määrittelemättömän mittaisella tauolla tai keskeyttäneet kautensa kokonaan. Urheilun katsomisen tarve ei ole kuitenkaan poistunut mihinkään – päinvastoin, juuri tällä hetkellä urheilulla olisi kenties suurempi rooli kuin koskaan ihmisten arjen rikastuttajana ja ajatusten ohjaajana johonkin vähemmän vakavaan.

Juttusarja esittelee netistä ilmaiseksi löytyviä, klassisia jalkapallo-otteluita, jotka saattavat tuoda helpotusta tähän poikkeustilaan ja edes hetkeksi paikata live-jalkapallon tarpeen.

The post FIFA TV avasi arkistonsa – Ota katseluvinkit talteen Byyrin juttusarjasta ”Legendaariset ottelut” appeared first on Byyri.

Hiki on kuitenkin vain hyväksi. Se on tavallaan jopa oma tapani kunnioittaa tämän päivän nähtävyyttä. Ovathan sielläkin ihmiset hikoilleet jo lähes sadan vuoden ajan. Aina historian ensimmäisistä jalkapallon MM-kisoista asti.

Puisto kätkee sisäänsä historiallisen stadionin

Montevideo on äärimmäisen viihtyisä kaupunki. Se on Etelä-Amerikan mittapuulla puhdas ja turvallinen suurkaupunki, jonka eri asuinalueet vaikuttavat terveiltä ja hyväkuntoisilta esimerkiksi Brasilian pääkaupunkiin, São Pauloon, verrattuna. Toisaalta tämä käy järkeen, onhan elämänlaatu Montevideossa arvioitu Latinalaisen Amerikan parhaaksi.

Havahdun ajatuksistani, kun saavun Parque Batllen asuinalueelle. Asuinalue itsessään on melko varakkaan näköinen, mutta minun huomioni varastaa suuri puistoalue, joka täyttää lähes puolet kyseisestä asuinalueesta. Puiston perällä minua odottaa majesteettinen näky.

Estadio Centenario kohoaa viheralueen keskeltä ylväänä ja historiaa huokuvana. Stadionin julkisivu paljastaa, että se on nähnyt lukuisia vuosikymmeniä. Samalla stadion henkii tietynlaista arvokkuutta – onhan se sentään historian ensimmäisten MM-kisojen pelipaikka.

Historian ensimmäisen MM-turnauksen isäntä

Estadio Centenario rakennettiin nimenomaisesti vuoden 1930 MM-kisoja varten. Samalla monumentin valmistuminen palveli symbolisesti myös osana Uruguayn valtion perustuslain kirjoittamisen satavuotisjuhlaa.

Stadionin rakentamista pidetään yhtenä eteläamerikkalaisen jalkapallohistorian merkittävimmistä tapahtumista, sillä se osoitti, että Etelä-Amerikka on kykenevä järjestämään suuren luokan jalkapalloturnauksen ja antoi uudenlaisen sysäyksen lajille koko mantereella. Olkoonkin, että turnauksen 13 osallistujasta jopa yhdeksän tuli Amerikan mantereelta. Matkustaminen Euroopasta Etelä-Amerikkaan ei ollut tuohon aikaan aivan yksiselitteistä, ja vuoden 1930 kisat ovatkin ainoat, jotka FIFA on järjestänyt ilman karsintoja.

Kaikki FIFA:n jäsenmaat saivat kutsun osallistua turnaukseen. Näin ollen myös Suomen Palloliitto sai mahdollisuuden lähettää maajoukkueen MM-kisoihin – se kuitenkin koettiin tuolloin taloudellisesti turhaksi menoeräksi.

Itse asiassa ensimmäisen maailmansodan runtelemasta Euroopasta ei ilmoittautunut kisoihin yhtään maata, ennen kuin kansainvälisen jalkapalloliiton presidentti Jules Rimet käytännössä pakotti neljä jäsenmaata ottamaan kutsun vastaan. Näin turnaukseen saatiin lopulta 13 osallistujamaata.

Historiallinen stadion on esimerkki nykyajalle

Estadio Centenario valmistui historiallisesti yhdeksässä kuukaudessa, käytännössä täysin ulkomailta tulleiden siirtolaisten voimin. Ottaen huomioon sen ajan rakennusteknologian, tämä saavutus on käsittämätön, kun huomioidaan, että kolme viimeisintä kisaisäntää ei ole saanut omia stadionejaan valmiiksi luvatussa aikataulussa.

Esimerkiksi Brasilian vuoden 2014 kisoja varten rakennetuista tai kunnostetuista stadioneista kuusi myöhästyi alkuperäisestä aikataulua, ja vielä vain kuukausia ennen kisojen alkamista pelättiin, etteivät kaikki stadionit ole valmiita turnauksen alkuun mennessä.

Ironisesti ennätysajassa valmistunut stadion ei kuitenkaan saanut kunniaa isännöidä MM-kisojen historian avausottelua, sillä Montevideota piinanneet rankkasateet vesittivät kentän käytön. Niinpä historian ensimmäiset ottelut MM-viheriöillä päädyttiin pelaamaan Atlético Peñarolin Pocitos-stadionilla sekä Nacionalin Parque Centralilla.

Estadio Centenario saatiin kuitenkin vihittyä käyttöön viisi päivää turnauksen alun jälkeen. Avausottelussa 18. heinäkuuta 1930 isäntämaa Uruguay voitti Perun tyylipuhtaasti 1–0. Tästä eteenpäin stadion toimi kisojen päänäyttömänä aina finaaliin asti, jossa Uruguay voitti historian ensimmäisen jalkapallon maailmanmestaruuden kaatamalla Argentiinan 4–2.

Jules Rimet, jonka mukaan nimettiin historian ensimmäinen MM-pokaali, kutsui stadionia jalkapallon temppeliksi. Paljon nähnyt Estadio Centenario onkin FIFA:n toimesta julistettu jalkapallomaailman ainoaksi historialliseksi monumentiksi.

Vanha, uniikki ja arvokas

Estadio Centenariota ei ole koskaan virallisesti edustanut yksikään muu joukkue kuin Uruguayn maajoukkue. Celeste pelaa edelleenkin kotiottelunsa tällä historiallisella stadionilla, ja on stadionin arvolle sopivasti kotonaan lähes voittamaton. Esimerkiksi Brasilia on onnistunut nappaamaan stadionilta vain kolme voittoa.

Mielenkiintoisesti stadion on kuitenkin vapaasti vuokrattavissa muiden joukkueiden käyttöön, ja esimerkiksi montevideolaiset seurat Nacional ja Atlético Peñarol ovat säännöllisesti vuokranneet stadionia omiin kotiotteluihinsa.

Centenario huokuu kaikessa uruguaylaista jalkapallohistoriaa. Stadionin katsomot ovat nimetty maajoukkueen ennen vuotta 1930 saavuttamien mestaruuksien mukaan. Suurin katsomo on nimeltään Olympic, juhlistaakseen Uruguayn kahta jalkapallon olympiakultaa vuosilta 1924 sekä 1928. Kaksi pienempää katsomoa, Colombes sekä Amsterdam, puolestaan kunnioittavat nimillään niitä paikkakuntia, jotka noiden finaalien näyttämöinä toimivat.

Vanhan ajan hengestä kielivät myös yläkatsomot, jotka ovat betonista muurattuja selkänojattomia istuimia. Ne kiertävät käytännössä stadionia vaaleansinisten penkkirivien yläpuolella, luoden stadionille tiiviin ja historiaa huokuvan yläkatsomon.

Jalkapallofania kiinnostaa myös luonnollisesti tietää, että stadionin uumenista löytyy jalkapallomuseo. Sisäänpääsy museoon kustantaa vain muutaman euron, ja tuolla hinnalla fani pääsee myös vapaasti kiertelemään stadionin katsomoihin.

Itse museo jätti melko valjun maun, vaikka muutama mielenkiintoinen fakta uruguaylaisesta jalkapallosta matkaan tarttuikin. Kaikki tieto on kuitenkin espanjaksi, joten kielitaidoton matkalainen joutuu varautumaan tekstin kääntämiseen tarkemmin maan jalkapallohistoriaan uppoutuakseen. Todellisuudessa museo on kuitenkin enemmän Uruguayn maajoukkueen palkintokabinetti kuin museo, ja esittelee kaikki tärkeät – ja vähemmän tärkeät – mestaruudet, jotka Celeste on vuosien varrella napannut.

Se on kuitenkin futisromantikolle käymisen arvoinen, ja pääsy stadionin sisäpuolelle on todellakin rikastuttava kokemus. Kun painoin pyllyni vaaleansiniseen penkkiin Olympic-katsomossa, saatoin lähes tuntea, kuinka samassa paikassa paikalliset ovat jännittäneet maajoukkueensa puolesta historian ensimmäisessä jalkapallon MM-kisojen finaalissa.

Estadio Centenario on isännöinyt lukuisia muitakin arvoturnauksia potkaistuaan maailman suurimman urheilutapahtuman liikkeelle, mutta näistä viimeisin aikuisten arvoturnaus on 1995 pelattu Copa América. Vanha ja arvokas stadion alkaakin auttamatta olla jo kovin pelkistetty ja ränsistynyt nykyisiin huippumoderneihin jalkapallopyhättöihin verrattuna.

Sillä on kuitenkin jotain, mitä monella modernilla stadionilla ei ole; aitoa ja arvokasta historiaa. Ja sitä se kantaa ylpeänä kuin orava kevään ensimmäistä tammenterhoa. Tämän stadionin sisäpuolelle astuessaan todella tuntee, että jalkapallo merkitsee maailmassa jotakin.

Ja niin on hyvä.

The post Uruguaylaisella jalkapallolla on jotain, mitä keneltäkään muulta ei löydy – raporttia legendaariselta Estadio Centenariolta appeared first on Byyri.

Kuukauden mittainen jalkapallon riemujuhla saa päätöksensä tänään sunnuntaina, kun Ranska ja Kroatia kohtaavat maailmanmestaruuskisojen finaalissa. Alkuillasta puoli maailmaa kiinnittää katseensa televisiokuvan välityksellä Moskovan Lužniki-stadionille.

Kroatian pitkä matka

Kroatian taival loppuotteluun on ollut monisyinen. Jopa turnauksen aikana joukkueen sisällä on kuohunut. Mitä mahtaa miettiä penkkikomennuksensa jälkeen kiukutellut hyökkääjä Nikola Kalinić, joka lähetettiin kotiin avausottelun jälkeen? Kroatian finaalipaikka on yllätys, eikä joukkue ole sitä saavuttanut helpoimman kautta.

MM-karsinnoissa lohkovoitto ja varma kisapaikka karkasivat toiseksi viimeisellä kierroksella käsistä, kun Pyry Soiri iski Rijekassa loppuminuuteilla 1–1-tasoituksen tiputtaen Kroatian lohkokakkoseksi, jolloin Islanti pääsi viimeisellä kierroksella varmistamaan historiallisen paikkansa lopputurnauksessa. Valmentaja Ante Čačić sai lähteä, ja tilalle tullut Zlatko Dalić johdatti maansa lopulta Venäjän kisoihin kukistamalla Kreikan jatkokarsinnassa suvereenisti. Nyt Dalićista on tulossa kansallissankari, alle vuodessa valinnastaan.

Lisäksi maassa on jo pidempään kuohuttanut entisen Dinamo Zagrebin puheenjohtajan Zdravko Mamićin saamat tuomiot veropetoksesta ja siirtomarkkinoihin liittyvistä huijauksista. Maajoukkueen kapteeni Modrić on saanut osansa kritiikistä sen jälkeen, kun häntä syytettiin väärästä valasta Mamićiin liittyvässä oikeudenkäynnissä. Vaikka maajoukkueen kapteeni on nauttinut viime vuosina epäsuosiota, seisonee koko kansa kuitenkin ruutupaitojen takana loppuottelussa.

Lopputurnauksessa Kroatia on joutunut urakoimaan kaikista joukkueista eniten. Jokaikinen sen kolmesta pudotuspelistä on mennyt jatko-otteluun, kaksi lopulta rangaistuspotkukilpailuun. Se on käytännössä pelannut yhden ottelun enemmän kuin vastustajansa Ranska. Finaalin jälkeen pelaajille koittaa lopulta ansaittu kesäloma. Jos tankista löytyy vielä polttoainetta, saattaa loma alkaa kultamitalit kaulassa.

Vakuuttava Ranska

Tilastosivusto FiveThirtyEightin mukaan Ranska lähtee finaaliin 59 prosentin ennakkosuosikkina. Paikka myös vedonlyöntitoimistojen suosikkina on ansaittu.

Joukkue on jyrännyt MM-finaaliin vakuuttavasti. Karsintalohkonsa se voitti, samoin kuin alkulohkonsa itse lopputurnauksessa. Koko kisoissa se on kuudessa ottelussa ollut häviöllä vain kymmenisen minuuttia, kun Argentiina piti hetken johtoa hallussaan neljännesvälierässä. Gallian kukot kuitenkin käänsi ottelun nopeasti itselleen, eikä sille ole toistaiseksi löytynyt pysäyttäjää.

Matkalla loppuotteluun puolustuksellisesti äärimmäisen hyvin organisoitu Ranska on onnistunut nollaamaan kovia tekijöitä: Lionel Messi, Luis Suárez, Eden Hazard, Romelu Lukaku ja niin edelleen. Kestääkö Didier Deschampsin luoma konsepti loppuun asti, löytyvätkö tarvittavat maalintekijät – siinä avainkysymykset Ranskan kannalta ennen finaalimittelöä.

Itse mestarin selvittämisen lisäksi mielenkiintoa kohdistuu siihen, kenet kruunataan kisojen parhaaksi pelaajaksi. Molempien finalistien kenties tärkeimmät pelaajat löytyvät keskikentältä. Niin N’Golo Kantélla kuin Luka Modrićilla on mahdollisuus pokata kyseinen titteli. Ranskan voittaessa todennäköisin Kultaisen pallon vastaanottaja lienee kuitenkin lopullisen läpimurtonsa kisoissa tehnyt Kylian Mbappé. Maali tai pari sinetöisi voiton.

MM-kisat päättyvät – jalkapallo ei

Saako Kroatian tuhkimotarina sen kaikista makoisimman päätöksen, vai jyrääkö Ranska vastustamattomasti historiansa toiseen maailmanmestaruuteen – se selviää sunnuntai-iltana.

Finaalin jälkeen jalkapallon ystävälle koittaa hetkeksi tyhjä olo. Mitä nyt, pitääkö odottaa jälleen neljä vuotta?

Elämä ei kuitenkaan tähän sunnuntai-iltaan pääty, eikä jalkapallo. Kotimaan sarjat ovat täydessä vauhdissa, ja maanantaina alkavat alle 19-vuotiaiden poikien EM-kisat Seinäjoella ja Vaasassa. Byyri on alusta lähtien vahvasti mukana, ja kisatunnelmaan pääset virittäytymään vaikkapa täällä.

Sunnuntai on kuitenkin pyhitetty otteluista hienoimmalle, MM-finaalille. Käynnissä olevan turnauksen aikana Fifa tiedotti, että vuoden 2022 Qatarin MM-kilpailut pidetään marras-joulukuussa. Keskelle seurajoukkuekautta osuvat kilpailut ihmisoikeuksia polkevassa maassa ovat saaneet osakseen jo kovaa kritiikkiä – boikottiuhkaakin on. Osa jalkapallokansasta on huolissaan: onko Venäjän MM-turnaus viimeinen kunnollinen, hyvä turnaus?

Sen näyttää tulevaisuus, mutta jos näin on, olkoon finaali sen arvoinen.

Artikkelikuva – Anton W

The post MM-kisat huipentuvat – kuka vie mestaruuden? appeared first on Byyri.

Uusi uljas Englanti

Jälkikäteen on hyvä viisastella. Oli Englannin onni, että Sam Allardyce hölmöili itsensä pois Englannin päävalmentajan pallilta karsintataipaleen aikana. Nuori uuden sukupolven valmentaja Gareth Southgate sai mahdollisuuden ja hän tarttui siihen kääntäen jokaisen kiven.

Southgate onnistui tuomaan, ei paitsi Englannin pukuhuoneeseen, niin myös kentälle sellaisen asian mitä siltä oli pitkään uupunut: rentouden. Rentous ja iloisuus toivat pelirohkeuden, jonka pohjalla oli kuitenkin vahva taktinen osaaminen.

Gareth Southgaten Englanti toi myös huippuunsa viritetyt erikoistilanteet Kolmen Leijonan pelaamiseen. Mukana oli valmennustiimissä kokonainen rivistö valmentajia, jotka keskittyivät vain ja ainoastaan erikoistilanteisiin. Ei ole siis sattumaa, että Englanti on ollut juuri tällä osa-alueella kisojen paras joukkue.

Jos Belgia lähti tiistaina Pietarissa lauluun ”kultaisen sukupolvensa” viime hetkillä, tuli Englannissa tämänkertainen menestys jopa hieman etuajassa. Heillä on tulevaisuus edessään.

Kroatia venyi jälleen

Kun Moskovassa tunti Kroatian ja Englannin välistä peliä oli takana, vaikutti kaikki saarivaltakunnassa lupaavalta. Englanti johti peliä 0-1 Kieran Trippierin osumalla ja hallitsi kenttätapahtumia. Kroatia vaikutti lamaantuneelta.

Kahden jatkoajan ja kahden rangaistuspotkukilpailun väsymys näytti tekevän tehtäväänsä. Kroatiasta oli ilmat pihalla, kunnes se sai luotua maalipaikan, josta se iski. Ivan Perisic nousi Kroatian sankariksi ja toi maansa tasoihin.

Pian osat vaihtuivat, kun maali antoi Kroatialle uuden elämän. Jalka jaksoi taas nousta, tilanteet pelattiin jälleen loppuun, virtaa riitti haastamisiin ja niitä kuuluisia ”turhia juoksuja” alkoi uudelleen näkymään.

Jatkoilla Kroatia sai vireen pidettyä yllä ja suureksi juhlituksi hahmoksi tuli Mario Mandzukic, joka laittoi lähietäisyydeltä pallon ohi Englannin maalivahdin Jordan Pickfordin, pyssyttäen samalla Kroatian MM-finaaliin.

Kroatian sitkeys jaksaa hämmästyttää. Alkulohkon viimeisessä pelissä, se kaatoi Islannin lisäajalla. Tämän jälkeen se on ollut tappiolla jokaisessa pudotuspeliottelussa, mutta noussut joka kerta voittoon. Aina nyt siis finaaliin asti.

Miten tästä eteenpäin?

Ranska ja Kroatia pelaavat siis MM-finaalissa Moskovan Luzhnikin stadionilla sunnuntaina klo 18.

Loppuottelu on Kroatian historian ensimmäinen. Vuoden 1991 itsenäistymisen jälkeen jalkapallolla on ollut suuri rooli maan oman kansallisen identiteetin kehityksessä. Keskiviikkona Kroatian suurimmat päivittäistavaramyymäläketjut sulkivat ovensa normaalia aikaisemmin. Näin haluttiin taata, että sen työntekijät pystyivät seuraamaan maan ensimmäistä MM-välierää 20 vuoteen esteettömästi. Sunnuntaina Kroatia tulee kirjaimellisesti pysähtymään.

Fakta on, että Ranskan lähtökohdat loppuotteluun ovat paremmat. Ranskan peli on kehittynyt koko ajan kisojen kuluessa, mutta sitäkin suuremmaksi tekijäksi nousee levon ja energiatasojen merkitys.

Kroatia on tahkonnut nyt pudotuspeleissä kaikki pelinsä pitkän kaavan kautta. Ranska puolestaan on selvinnyt alkulohkon jälkeen voittajana eteenpäin aina varsinaisella peliajalla. Täytyy myös muistaa, että ranskalaisten viimeinen alkulohkopeli Tanskaa vastaan oli melkoinen löntystely.

Kroatia on siis pelannut 90 minuuttia jatkoaikafutista Ranskan nollaa vastaan viimeisen reilun viikon aikana. He ovat siis käytännössä pelanneet yhden ottelun enemmän. Ylipäätään kroatialaisten valmistautumisaika otteluun on vuorokauden lyhyempi. Silti Ranskaa ei voi julistaa mestariksi, niin sitkeä joukkue Kroatia on ollut.

Englannissa pettymys on varmasti suuri. Sillä on edessä pronssiottelu lauantaina Belgiaa vastaan Pietarissa. Tuon ottelun voittaa se kumpaa kiinnostaa enemmän.

The post Football is not coming home – Kroatia ensimmäiseen MM-finaaliinsa appeared first on Byyri.

Tällaisia kysymyksiä pyöri Pietarin taivaalla ennen Ranskan ja Belgian välistä MM-välierää.

Maalivahtien näytös

Sellainen ensimmäisestä jaksosta muodostui.

Taktiseen kysymykseen saatiin vastaus hyvin nopeasti: molemmat maat lähtivät pelaamaan niillä omilla vahvuuksillaan, millä ne olivat Pietarin semifinaaliin asti selvinneet.

Ranska luotti tiiviiseen puolustuspelaamiseensa ja nopeaan suunnanvaihtoon, jossa vastustajan linjaa pyrittiin puhkomaan juoksuilla syvyyteen. Belgia puolestaan nojasi aktiiviseen pallonhallintapeliinsä ja mielikuvituksellisiin hyökkäysvariaatioihin, joissa pallo teki usein työtä miehen puolesta.

Taktisesta pelaamisesta huolimatta, molemmille joukkueille avautui paikkoja tasaiseen tahtiin ja pelin viihdearvo säilyi suurena. Välierissä kun hieman liian usein on peli mennyt historian saatossa kyttäilyksi.

Ensimmäisen jakson tähdet löytyivätkin tolppien välistä. Belgian Thibaut Courtois ja Ranskan Hugo Lloris esittivät maalivahtiosaamista maailman huipulta. Tauolle asteltiin kiikarilukemissa 0-0.

Umtiti Ranskan sankarina

Ottelun avausmaalia ei toisen jakson käynnistyttyä tarvinnut enää kauaa odotella. Samuel Umtiti nousi Belgian maalin edustalla erikoistilanteessa korkeimmalle ja siirsi päällään Ranskan johtoon.

Maali ei olisi voinut paremmalle miehelle osua. Barcelonan puolustaja loukkaantui toukokuussa ja koko hänen kisamatkansa oli vielä kaksi kuukautta takaperin epävarma. Umtiti kuntoutti itsensä, on pelannut hienot kisat ja piti nyt Belgian suurimman syömähampaan Romelu Lukakun poissa maalipaikoilta välierässä. Siinä ohessa kävi painamassa voittokaapin.

Loppua kohden Ranskan pelaaminen oli jälleen toisintoa Uruguay-pelin toiselta jaksolta. Didier Deschampsin miehistö, jos jokin taitaa tässä turnauksessa pelin tappamisen. Ranska finaaliin.

Ottelun loppupuolella sattunut Blaise Matuidin ikävä loukkaantuminen oli Ranskan muuten hienon illan ainoa miinusmerkki. Aika näyttää, ehtiikö hän kuntoutua sunnuntain finaaliin.

Miten tästä eteenpäin?

Ranska pelaa sunnuntaina Moskovassa maailmanmestaruudesta! Loppuottelu on maan historian kolmas. Edellisen kerran se pelasi jalkapallomaailman himotuimmasta palkinnosta 12 vuotta sitten. Les Bleusin ainoa maailmanmestaruus on 20 vuoden takaa kotikisoista.

Moskovan loppuottelu tulee olemaan Ranskalle toinen suuri finaali kahteen vuoteen. Maa pelasi kaksi vuotta sitten EM-kisojen finaalissa ja siellä kärsitty tappio Portugalille toimii varmasti valtavana motivaattorina sunnuntain koitoksessa.

Usein on tapana sanoa hyvin pelanneesta, lähes kalkkiviivoille asti päässeestä joukkueesta, että sen aika ei ollut vielä. Belgiaan tämä ei päde, sen aika oli nyt. Maan nykyisen menestyksen runko on auttamatta parasta ennen päiväyksensä tuolla puolen, kun seuraavan kerran kisataan maailmanmestaruudesta.

Pettymyksen täytyy olla massiivinen. Sillä on nyt pronssiottelu edessä ja suuri kysymys onkin, että pystyvätkö he motivoitumaan siihen?

Pronssiottelu on Belgialle toinen. Belgia hävisi juurikin Ranskalle himmeimmän mitalin Meksikon kisoissa vuonna 1986. Se on Punaisten paholaisten paras saavutus MM-kisoissa. Lauantain pronssipeli antaisi mahdollisuuden laittaa tuo tilasto uusiksi. Tästä Belgia yrittänee motivaation rippeensä kerätä.

The post Samuel Umtitin suuri ilta – Ranska MM-finaaliin appeared first on Byyri.

Uruguay taisteli koko turnauksen läpi maalle ominaiseen tiiviiseen puolustuspeliin nojaten. Ranskaa vastaan tasoero kuitenkin kävi liian suureksi, eikä hyvään iskuun päässeen Edinson Cavanin puuttuminen ainakaan helpottanut joukkueen jatkohaaveita.

Uruguayn peliä on aiemmin kuvattu yksipuoliseksi ja jopa likaiseksi. Joukkueen riveistä löytyy kuitenkin Cavanin ja Luis Suarezin kaltaisia tähtiä, jotka niputtivat edellisellä kierroksella Portugalin. Kortteja koko La Celesten miehistö otti koko turnauksessa vain kolme.

Kun Belgia omassa neljännesvälierässään päästi Japanin pelaajat kiitämään maalintekoon laitoja pitkin, epäiltiin joukkueen puolustuksen kestävyyttä Brasiliaa vastaan. Erityisesti Neymarin haastojen uskottiin aiheuttavan tuskaisia hetkiä tämän seurakaverille Thomas Meunierille.

Belgian luotsi Roberto Martinez oli kuitenkin virittänyt puolustuspelinsä iskuun, eikä Brasilia lopulta saanut taisteltua peliä tasoihin. Brassikäskijä Tite käänsi toisen jakson onnistuneilla vaihdoillaan otetta joukkueelleen, mutta lopullisen sanan sai Martinez.

Brasilia haki kisoista hyvitystä edellisen turnauksen nöyryytykselleen. Maa juhli riemukkaasti Saksan jäämistä lohkonsa jumboksi, mutta odotettua maailmanmestaruutta ei kansa saanut. Tähtipelaaja Neymar kantoi koko kansan odotuksia harteillaan, mutta ei saanut yksilötaidollaan käännettyä peliä keltapaidoille.

Vastaavia paineita kantaa aina maajoukkuepaidassa Argentiinan Lionel Messi. Etelä-Amerikassa eletään ja hengitetään jalkapalloa, mutta odotukset ja kritiikki ovat usein järjettömiä. Jo kertaalleen maajoukkueessa lopettaneen Messin uskotaan jättävän Albicelesten nyt lopullisesti.

Kansallistunne on luonnollisesti läsnä myös Euroopassa. Jugoslavian hajoamisen jälkeen jalkapallo toimi Kroatian käyntikorttina maan itsenäisyyden alkutaipaleella. Katalonian itsenäisyyspyrkimysten ytimessä on FC Barcelonan joukkue. Euroopassa tähtipelaajien otteet maajoukkueessa asetetaan odotuksista huolimatta herkemmin järkeviin mittasuhteisiin.

Portugali voitti Euroopan mestaruuden nimenomaan kollektiivina ja huolimatta Cristiano Ronaldon loukkaantumisesta finaalin alkuhetkillä. Ruotsi eteni Venäjällä vakuuttavasti kahdeksan joukkoon ilman Zlatanin yksilötaitoa.

Taktisesti Etelä-Amerikan maat eivät tänä päivänä kalpene Euroopan maille. Argentiinalainen Diego Simeone kuuluu tämän hetken arvostetuimpiin valmentajiin. Tite on tappiosta huolimatta kerännyt ylistystä maajoukkuepestinsä aikana.

Italialainen elokuvaohjaaja Pier Paolo Pasolini on aikoinaan todennut eurooppalaisten joukkueiden pelin olevan kuin proosaa; kovaa, harkitsevaa, järjestelmällistä ja kollektiivista. Eteläamerikkalaisten peliä hän kuvasi runoudeksi, ominaisuuksiltaan yksilölliseksi, mukautuvaiseksi ja spontaaniksi. Nämä ominaispiirteet ovat aikanaan olleet leimallisia niin Brasilian Jogo bonitolle, eli kauniille pelille kuin Italian puolustusmuuri Catenacciollekin.

Nykypäivänä kaikki menestyvät joukkueet pelaajineen ovat kuitenkin niin taktisesti kuin taidollisestikin huippuammattilaisia. Menestys on monilta osin riippuvaista myös päivän kunnosta, joukkuehengestä ja pienestä ripauksesta onneakin. Maanosasta riippumatta.

Artikkelikuva – Alberto Ferreira

The post Kommentti: Proosaa ja runoutta MM-viheriöllä appeared first on Byyri.

Taktinen ylikävely

Brasilialaiset ovat oikeastaan koko maajoukkuehistoriansa tottuneet pelaamaan tiukasti puolustavia nippuja vastaan. Se on joutunut välillä puhkomaan hyvinkin tiukkoja välejä ja pujottelemaan yksilötaidolla ihmismassasta läpi. Vastustajan koko pelaajiston pallon alla pysyminen on brasseille arkipäivää, kaikkeen on totuttu.

Belgian espanjalaisvalmentaja Roberto Martinez nosti melkoisen aropupun hatustaan ja jättikin kaksi pelaajaa ylös. Romelu Lukakun oikealle ja Eden Hazardin vasemmalle, isolla erolla. Martinez tiesi, että Brasilialla ei ole varaa jättää heitä ilman varmistettua miesvartiointia.

Näin Brasilialta puuttui puolustajia tukemasta hyökkäyksiä ja Belgialla oli tulivoimaa vauhdikkaisiin vastaiskuihin. Nerokasta. Ensimmäisellä jaksolla Martinezin virkaveljellä Titellä ei ollut lääkettä tähän pelisuunnitelmaan.

Tämä alkoi näkyä myös tulostaululla. Ensin Belgia siirtyi 0-1-johtoon kulmapotkusta, jossa pallo painui kahden brasilialaisen kautta omiin ohi Alissonin. Kevin De Bruyne lisäsi upealla laukauksella johdon jo kahden maalin suuruiseksi.

0-2 numeroissa tauolle ja Brasilia näytti hölmöltä.

Brasilian vastaisku

Toiselle jaksolle Belgia ei muuttanut mitään. Brasilia lisäsi puolestaan painetta Lukakua ja Hazardia kohtaan. Belgialaiset eivät saaneet enää pidettyä palloa ylhäällä, vaan pallonhallinta siirtyi yhä kokonaisvaltaisemmin Brasilialle.

Kun ottelua oli tunti tahkottu, oli asetelma muuttunut päälaelleen. Brasilia vei ja Belgia vaikutti neuvottomalta, sillä erotuksella tosin, että Punaiset Paholaiset olivat yhä kahden maalin karkumatkalla.

Tilanne kävi Belgian leirissä yhä tukalammaksi, kun vahvasti hetkeä aikaisemmin vaihdosta sisään tullut Renato Augusto toi Brasilian jo maalin päähän. Brasilialla oli peli täysin hallussa, henki päällä ja Martinez mietti peukalo suussa ensimmäistä vaihtoaan. Tilanteet muuttuvat.

Oli aika lunastaa odotukset

Kuten jo aiemmin ottelupäivänä Byyristä oli luettavissa, on Belgian tulemista odotettu. Moni oli valmis kuoppaamaan Belgian ikuisten lupausten arkistoon siinä vaiheessa, kun maa hävisi kaksi vuotta sitten Ranskan EM-kisoissa puolivälierän Walesille.

Belgian mediassa oli aiemmin päivällä kirjoitettu, että Brasilia-ottelu oli peli, jossa kokonainen sukupolvi punnitaan. Kovasti sanottu, mutta tiukkaa ja inhorealistista faktaa myös samalla.

Roberto Martinez säästeli vaihtorulettiaan 83. peliminuutille asti. Vaihdot rauhoittivat Belgiaa, antoivat mahdollisuuden hengähtää ja rikkoa Brasilian vahvan hetken. Yksi vaihto jäi vielä lopulta taskuunkin.

Belgia onnistui laajalla rintamalla, mutta maalivahti Thibaut Courtois ansaitsee tulla nostetuksi. Hän oli mies paikallaan silloin, kun hänen joukkueensa ja kansakuntansa eniten häntä tarvitsi. Hattu päästä!

Miten tästä eteenpäin?

Ensimmäinen välierä on valmis, Ranska-Belgia tiistaina Pietarissa. Samalla varmistui, että kaikki mitalipeleissä olevat maat ovat näissä kisoissa eurooppalaisia.

Nyt avainasioita Belgian kannalta on tämän suuren voiton nollaaminen. Vatsa ei saa olla alkuunkaan täynnä, muuten tulee Olivier Giroud -niminen noutaja. Myös palautuminen nousee isoon rooliin. Ranska pääsi kuitenkin aiemmin perjantai-iltana suhteellisen helpolla Uruguayn kanssa.

Brasiliassa kaikki muu kuin maailmanmestaruus on täydellinen epäonnistuminen. Näiden kisojen teemana oli neljän vuoden takaisen kansallisen katastrofin hyvittäminen jalkapalloa rakastavalle kansalle, kunnian palauttaminen ja mestaruuspytyn tuominen takaisin Brasiliaan 16 vuoden tauon jälkeen.

Vieraillessani Brasilian alkulohko-ottelussa Costa-Ricaa vastaan Pietarissa, koin lähietäisyydeltä brasilialaisen futisyleisön intohimon ja kiihkon. Heille jalkapallo ja sen MM-turnaus oli elämää sekä uskontoa suurempaa. Tippuminen lopulta jopa aikaisemmassa vaiheessa kuin viime kerralla on sen megaluokan pettymys, että heidän osalta ei voi vielä vastata kysymykseen: Miten tästä eteenpäin?

Monella brasilialaisella on juuri nyt suuria vaikeuksia nähdä valoa edes huomisessa.

The post Vihdoinkin Belgia appeared first on Byyri.

Aseeton Uruguay

Ennen ottelun alkua uruguaylaismedia vähätteli Cavanin poissaolon merkitystä. Gironan hyökkääjä Christian Stuani nähtiin oivana korvaajana. Monen ajatukset olivat tästä tasoa ”uskoo ken haluaa”. Stuani ei lopulta tuntia nähnyt, kun hänet vaihdettiin ulos Maximiliano Gomezin tilalle, suhteellisen näkymättömän esityksen jälkeen.

Uruguay on hyvä kokonaisuus ja siitä on tullut MM-kisojen jatkopelien vakikävijä. Silti se on ollut jo pitkään todella kovissa peleissä muutaman kortin varassa. Kun pakasta yksi on poissa, iso käsi puuttuu ja ilman isoa kättä ei enää puolivälierissä pärjää. Kaikki kunnia Stuanille, mutta pataseiskasta ei vaan herttakuningasta tee, vaikka kuinka haluaisi.

Cavanin poissa ollessa kuvasta katosi myös se toinen hyökkäyspään kurko, Luis Suarez. Kun tämä kaksikko on poissa, jää Uruguayn hyökkäyspelistä jäljelle niin kovin vähän.

Takuuvarma Ranska

Ranskan pelaamista peilasi eleettömyys. Sen esitys oli todella varma ja vakuuttava. Les Bleus teki

tarvittavan. Ei yhtään sen enempää, mutta ei myöskään yhtään sen vähempää.

Joukkue siirtyi 40. minuutin pelin jälkeen johtoon Real Madridin puolustajan Raphael Varanen maalilla. Tuo maali syntyi vähemmän yllättäen erikoistilanteesta, niissä Ranska on ollut koko kisojen ajan todella vahva.

Kun Uruguayn maalivahti Fernando Muslera sanoi tunnin pelin jälkeen hörpsistä ja imaisi Antoine Griezmannin vedon sisäänsä, oli peli ohi. Ranska ei saanut mitään superpaikkoja tämän jälkeen enää luotua, vaikka tilaa niihin alkoi avautua. Didier Deschampsin miehistön ei tarvinnut. Se jäädytti, piti johdon ja tappoi pelin. Viimeinen kymmenen minuuttia pelistä oli pitkälti alkulohkon Tanska-pelin toisintoa.

Ei mikään kaksinen peli

Se on myös pakko todeta, että peli ei päätynyt suurten MM-klassikoiden joukkoon. Pallo oli varsinkin ensimmäisellä jaksolla ilmassa poikkeuksellisen paljon. Pitkiäkin pelikatkoja oli tasaiseen tahtiin ja tuntui ettei kohtaaminen päässyt oikein ensimmäisen jakson loppua lukuun ottamatta kunnolla rytmiinsä.

Tempoltaan jäätiin kauas siitä hurlumhei -meiningistä, mitä Ranska tarjosi Argentiinaa vastaan. Gallian kukoilla tuntui jääneen voitosta huolimatta jopa hieman varastoon. Tämä voi muuttua Ranskalle jopa pieneksi etulyöntiasemaksi, jos Brasilia ja Belgia vääntävät myöhemmin perjantai-iltana intensiivisen ottelun pitkän kaavan kautta.

Miten tästä eteenpäin?

Ranska on siis neljän joukossa. Välierä pelataan tiistai-iltana Pietarissa, jossa se siis kohtaa voittajan iltaottelusta Brasilia-Belgia.

Uruguayssa tultiin tietyn aikakauden päätökseen. Edinson Cavani, Luis Suarez ja Diego Godin ovat kantaneet maata jo kolmet MM-kisat. Neljän vuoden päästä Qatarissa nykyinen runko on auttamatta liian vanha menestymiseen.

Katseet kohdistuvat Maximiliano Gomeziin, Jose Gimeneziin, Rodrigo Bentacuriin ja kumppaneihin. Onko heistä johtamaan Uruguay jälleen MM-kisojen pudotuspelijoukkueeksi. Sen näyttää aika. Saappaat ovat valtavat.

The post Cavaniton Uruguay kotimatkalle – Ranska jatkaa välieriin appeared first on Byyri.

Haaste edessä

Belgia päätyi alkulohkostaan lopulta ennakkoon kovatasoisemmalle puolelle kaaviota. Tie finaaliin on kivinen, mutta ei mahdoton.

Puolivälierissä vastaansa Belgia saa perjantai-iltana Brasilian, joka on vedonlyöntiyhtiöiden suosikki voittamaan maailmanmestaruuden. Haaste on valtava, mutta täysin hoidettavissa oleva. Belgia pääsee lähtemään kamppailuun ykkösmiehistöllään, kun taas Brasilialta on sivussa pelikieltoa kärsivä Casemiro.

Maanantain viime hetkillä varmistunut voitto on varmasti tarjonnut huiman itseluottamusruiskeen Punaisten paholaisten ryhmälle.

Kevin de Bruyne ja Eden Hazard ovat huippuyksilöitä, jotka ovat kykeneväisiä ratkaisemaan otteluita omalla henkilökohtaisella panoksellaan. Romelu Lukaku on kisojen aikana osoittanut olevansa muutakin kuin rymistelevä, silloin tällöin maalinteossa onnistuva kärki. Älykkäät juoksut vastustajan puolustuslinjan hämmentämiseksi ovat tuottaneet tulosta ja luoneet tilaa hyökkäyspäässä taitavalle ryhmälle.

Belgian puolustuksella riittänee kuitenkin kiirettä Neymarin ja kumppaneiden kanssa.

Ei enää musta hevonen

Belgiasta muodostui joitakin vuosia sitten jalkapallohipsterien suosikki. Perusteellinen ja laadukas juniorityö alkoi hiljalleen tuottaa hedelmää ja belgialaisten nousu kohti maailman huippua oli alkutaipaleellaan.

Tilanne on kuitenkin muuttunut, ja nyt olisi aika odottaa jo konkreettisia tuloksia. Belgia ei ole enää potentiaalinen yllättäjä, vaan ehdoton huippujoukkue.

Yllättäjän asema perustunee osittain siihen, ettei Belgia ole saavuttanut MM-tasolla kovin mairittelevaa menestystä, lukuun ottamatta vuoden 1986 kisojen neljättä sijaa. EM-turnauksista löytyy pronssia ja hopeaa, tosin 1970- ja 1980-luvuilta.

On kuitenkin aika unohtaa puheet Belgiasta mustana hevosena – niin kova joukkueen materiaali on. Tappio Brasilialle olisi pettymys, jota ei voitaisi enää laittaa kokemattomuuden piikkiin.

Valiojoukko

Jos vielä Brasilian kisoissa 2014 Belgian pelaajamateriaalia pidettiin lupaavana, niin nyt sen on tullut aika lunastaa odotuksia.

Neljännesvälierässä Japania vastaan avauskokoonpanon pelaajien seurajoukkueet olivat Chelsea, Manchester United, Manchester City, Tottenham, PSG ja Napoli, joiden lisäksi avaukseen kuului kaksi Kiinan liigan tähtipelaajaa.

Kun tarkastellaan Transfermarkt-sivuston arvioita pelaajien markkina-arvoista, Belgian kokoonpano tulee keskiarvolla mitattuna kisajoukkueista kuudentena, edellään vain Ranska, Espanja, Brasilia, Saksa ja Englanti. Arviot ovat toki hyvin suuntaa-antavia, mutta osoitus siitä, että Belgia kuuluu materiaaliltaan aivan maailman kirkkaimpaan kärkeen.

Juuri aikataulussa

Belgia on viimeksi hävinnyt ottelun syyskuussa 2016, kun Espanja kaatoi sen harjoitusottelussa. Viimeisin kilpailullisessa ottelussa koettu tappio on kahden vuoden takaisista EM-kisoista, jolloin Wales tiputti Belgian puolivälierässä.

Noista ajoista joukkue on saanut lisää kokemusta ja monet avainpelaajat ovat saavuttaneet parhaan peli-ikänsä. Nämä lienevät ne kisat, joissa menestystä on tultava – ainakin jos MM-tasosta puhutaan.

Neljän vuoden päästä nykyinen puolustuslinja Kompany–Alderweireld–Vertonghen on jo auttamattoman vanha. Hyökkäyspäästä Romelu Lukaku ja Kevin de Bruyne saattavat olla tuolloin uransa huipulla, mutta pääasiassa materiaalin ikärakenne osuu kohdilleen juuri meneillään oleviin kisoihin.

Joko juhlitaan?

Mikäli Belgia onnistuu kaatamaan Brasilian, se kohtaa välierässä Ranskan tai Uruguayn. Kummatkin täysin voitettavissa. Uruguayta vastaan Belgia saattaisi olla jopa ennakkosuosikki. Jos Brasilia kukistuu, on Belgialla loistavat saumat historiansa ensimmäiseen maailmanmestaruuteen.

Vuoden 2014 MM-turnauksessa Belgian jonkinlaisena kisabiisinä toimi brysseliläisen megatähden Stromaen kappale Ta Fête – vapaasti käännettynä ”sinun juhlasi”. Silloin punapaitojen lento päättyi puolivälierätappioon Argentiinalle.

Olisiko tänä kesänä on vihdoin juhlan aika?

The post Punaiset paholaiset potentiaaliaan lunastamassa appeared first on Byyri.

Energinen Englanti – passiivinen Kolumbia

Pelin alkumetreistä lähtien kävi selväksi, että Englanti on hallitsevampi osapuoli. Kolme Leijonaa pyöritti palloa tyylikkäästi ja saneli rytmin luoden tasaiseen tahtiin puolittaisia tilanteita. Kolumbian puolustuksella ei ehtinyt kuitenkaan tulla sen suurempia hädän päiviä ensimmäisen jakson aikana. Los Caferetos antoi Englannin pelaajien siirrellä palloa rauhassa alakerrassa, pyrkimättä aktiivisesti palloa heiltä riistämään.

Neljänkymmenen minuutin kohdalla nähtiin tietyllä lailla ottelun käännekohta. Kieran Trippier valmistui ampumaan vapaapotkua hyvältä etäisyydeltä Englannille. Tuolloin Wilmar Barrios puski Jordan Hendersonia muurissa. Käynnistyi melkoinen torikokous, jossa tunteet kävivät kuumana ja kaikilla oli asiaa yhdysvaltalaistuomari Mark Geigerille.

Geiger nosti Barriosille hänen tempustaan keltaisen kortin. Monet englantilaiset vaativat Barriosille punaista korttia kentällä ja sen ulkopuolella. Nykyinen kommentaattoriguru Gary Lineker esimerkiksi avautui twittertilillään nostamatta jääneestä punaisesta. Ottamatta kantaa menikö tuomio sitten oikein tai väärin, oli tämän jälkeen melkoiset Narvan Markkinat pystyssä tuon tuosta.

Kane jälleen ratkaisijana

Jos Gary Lineker oli tauolla tuohtuneessa mielentilassa, oli hän taatusti liikuttunut hetkeä myöhemmin.

Kun 10 minuuttia oli toista jaksoa tahkottu, kruunasi Kolumbian maajoukkueen ja Fiorentinan Carlos Sanchez surkeat kisansa kaatamalla Harry Kanen boksissa. Rike oli selvä, kun hän roikkui englantilaisen selässä kuin rodeossa konsanaan. Kolumbialaiset piirittivät jälleen kerran Geigerin, mutta tuomio ei muuttunut: pallo pilkulle.

Harry Kane painoi pilkun sisään kylmän viileästi keskelle maalia ja iski turnauksen kuudennen osumansa, nousten samalla mainitun Gary Linekerin rinnalle eniten yhden MM-turnauksen aikana maaleja tehneeksi englantilaispelaajaksi. Linekerin urotyöt sijoittuivat Meksikon MM-kisoihin 1986.

Tämän jälkeen kaikki näytti siltä, että Kolumbia keskittyy kaikkeen epäolennaiseen ja Englanti etenee kahdeksan joukkoon, kunnes. Lisäajalla vaihtomies Mateus Uribe päätti kokeilla kaukaa ja tuo kokeilu oli liki täydellinen. Englannin ykköskassariksi viimeisen kalenterivuoden aikana noussut Evertonin Jordan Pickford osoitti suuruutensa ja venyi pallon eteen.

Tästä mentiin kuitenkin kulmalle ja siitä Kolumbia iski. Yerry Mina puski kulman jälkitilanteesta tasoituksen ja edessä oli jatkoaika. Niin, se on jatkoaika eikä mikään ihmeen jatko-ottelu, näin ainakin meille viime vuosituhannella kisoja seuranneille.

Menneisyyden möröt Kolmen Leijonan kiusana

Englannin pudotuspelihistoria on vuoden 1966 maailmanmestaruuden jälkeen on synkkä. Menneisyyden möröt hiipivät selvästi englantilaisten olkapäille.

Jos Kolumbian mahdollisuudet syntyivät varsinaisella peliajalla englantilaisten omista hölmöilyistä tai kolumbialaisten yksittäisistä henkilökohtaisista oivalluksista, oli Kolumbia tämän jälkeen aktiivisempi osapuoli.

Jatkoilla sisään otettu Danny Rose oli Englannin valopilkku, joka tuntui olevan ainoa, jolla pelirohkeus pysyi tallella. Hänen ansiostaan Englanti heräsi mukaan taisteluun ja kun Kolumbia ei pystynyt hyödyntämään sille auenneita mahdollisuuksia, oli edessä turnauksen kolmas rangaistuspotkukilpailu.

Historian siipien havinaa

Pilkuilla Jordan Pickford Englannin maalilla oli kolmessa ensimmäisessä Kolumbian vedossa hukassa. Jordan Henderson puolestaan epäonnistumisensa jälkeen taatusti kelaili mielessään tiettyjä englantilaisia nimiä maansa pilkkuhistoriasta Chris Waddlesta lähtien.

Kaikki näytti siltä, että Moskovan Spartakin stadionilla käy jälleen kerran ”Englannit”, kunnes Mateus Uribe paukutti ylärimaan.

Tämän jälkeen hienon ottelun pelannut Kieran Trippier onnistui Englannille, Pickford poimi Carlos Baccan yrityksen ja Eric Dier pääsi viimeistelemään Englannin paikan kahdeksan joukossa.

Englannin nykyinen päävalmentaja Gareth Southgate on osa maansa synkkää rangaistuspotkuhistoriaa. Hän oli antisankari kotikisoissa vuonna 1996. Tällä kertaa hän oli kiinnittänyt poikkeuksellisen paljon huomiota juuri tähän osa-alueeseen ja se kannatti.

Englannin kantti kesti ja maa voitti ensimmäistä kertaa historiansa aikana rangaistuspotkukilpailun MM-kisoissa, selättäen samalla tämän karmean tilastomörön harteiltaan!

Miten tästä eteenpäin?

Englanti kohtaa seuraavaksi puolivälierässä Ruotsin Samarassa lauantaina klo 17 käynnistyvässä ottelussa. Jatkopaikasta huolimatta sille jää paljon mietittävää. Se ei pystynyt tappamaan peliä 1-0-johdossa, vaikka siihen avautui lukuisia mahdollisuuksia.

Kolmen Leijonan pelaaminen kolmella topparilla on viihdyttävää katsottavaa, mutta uskaltaako Southgate luottaa siihen, että Ruotsin kaltainen äärimmäisen organisoitu maa, ei tulisi rokottamaan niistä yksilövirheistä puolustuksessa, mitä Englanti Moskovassa esitti?

Southgaten ja hänen taustojensa työtä varmasti helpottaa myös se, että vastaan tulee kisojen selkein pelisuunnitelma.

Kolumbia voi olla suhteellisen tyytyväinen itseensä. Enemmänkin oli tarjolla, mutta Venäjältä toisaalta matkataan kotiin sen MM-historian toiseksi parhaan tuloksen kanssa.

Jose Pekerman on nyt luotsannut kahdet karsinnat, parit Copa Americat sekä kaksi onnistunutta MM-turnausta. Hän on varmasti antanut kaikkensa. On odotettavaa, että maa selviytyy jälleen seuraaviin MM-kisoihin. Terveen vaihtuvuuden kannalta on kuitenkin luontevaa, että Qatarissa on joku toinen kaveri tuolloin puikoissa.

The post Englanti voitti demoninsa appeared first on Byyri.

MM-viheriöillä nähtiin jälleen jännitysnäytelmä, kun Ruotsi ja Sveitsi löivät yhteen Pietarin alkuillassa. Paikalle matkustaneet ruotsalaiset saivat rahoilleen vastinetta, kun Blågult jatkoi loisteliaita otteitaan ja eteni puolivälieriin. Viimeksi Ruotsi on ollut kahdeksan parhaan joukossa vuonna 1994, jolloin Yhdysvalloista oli kotiintuomisina sensaatiomaisesti pronssia.

Miten se tapahtui?

Ruotsi aloitti kamppailun väkevästi, kun Marcus Berg sekä Albin Ekdal pääsivät laukomaan hyviltä paikoilta, mutta laihoin tuloksin. Tiiviisti puolustanut Ruotsi ei päästänyt sveitsiläisiä huippupaikoille, ja näiden satunnaiset keskitykset päätyivätkin järjestään ruotsalaisille.

Viitisen minuuttia ennen taukoa Ekdalilla oli elämänsä tilaisuus viedä keltapaidat johtoon, mutta avopaikasta lauottu volley karkasi katsomoon.

Maalittoman avauspuolikkaan jälkeen odottava tunnelma jatkui, kunnes 66. minuutilla onnistumista janonnut Emil Forsberg laukoi pallon maaliin hieman onnekkaasti sveitsiläispuolustaja Manuel Akanjin kautta.

Maalin jälkeen Ruotsi vetäytyi puolustamaan entistäkin enemmän, ja Sveitsi yritti epätoivoisesti löytää tekopaikkaa. Loppukiri jäi kuitenkin vaisuksi, eikä Xherdan Shaqirikaan onnistunut taikomaan vasemmalla jalallaan haamulaukausta verkon perukoille. Kertaalleen Haris Seferović pääsi puskemaan vaarallisesti, mutta Robin Olsen onnistui pitämään maalinsa puhtaana.

Lukemat 1–0 pysyivät taululla, eivätkä alkulohkossa koetun Saksa-ottelun traumaattiset loppuhetket toistuneet.

Ett kollektiv

Taktisesti Janne Andersson vei Vladimir Petkovićia tänään selvin lukemin.

Jos Sveitsin kohdalla on usein puhuttu yhtenäisyyden puutteesta ja joukkueen kuppikuntaistumisesta, on tilanne Ruotsin kohdalla täysin päinvastainen. Kun Zlatan Ibrahimovic lopetti maajoukkueuransa toissa kesän EM-turnaukseen, on Andersson onnistunut hiomaan tasaisesta ryhmästään tehokkaan kollektiivin.

Zlatanin varjo on leijunut läpi turnauksen Ruotsin joukkueen yllä, turhaan. Spekulaatiota siitä ja tästä hassatusta tilanteesta, josta Zlatan olisi tehnyt maalin, on kuultu loputtomiin. Totuus on kuitenkin se, että Zlatanin kanssa Ruotsi tuskin olisi menestynyt niin hyvin, kuin se nyt on. Tähän astinen menestys taannee sen, että spekulaatio on vähenemään päin. Ainakaan joukkueen sisällä tuskin kukaan haikailee egoistisen tähtihyökkääjän perään.

Ero yhtenäisyydessä näkyi tänään selvästi. Ruotsi toteutti pelisuunnitelmaansa tarkasti, ja pienellä tuurillakin sai tarvittavan maalin lopulta tehtyä. Niin kuin joskus sanotaan, tuurikin pitää ansaita, ja sen Ruotsi todellakin ansaitsi.

Tie auki

Ennalta turnauskaavion tätä puolta, jonne Ruotsi ja Sveitsi alkulohkoistaan pääsivät, on pidetty laajalti heikompana. Osa englantilaisista – ja miksei kolumbialaisistakin – on juhlinut jo valmiiksi helppoa reittiä kohti mitalipelejä. Varmaa on, että Ruotsin joukkue on tästä eri mieltä. Sillä on tulevana lauantaina mahdollisuus sytyttää kansa kotona ja katsomoissa lopullisesti sellaiseen kisahuumaan, jota ei olla koettu sitten 90-luvun sankariteon.

Vahvasti yhteen permanenttiin luottava Ruotsi joutuu tekemään seuraavaan kamppailuun ainakin yhden muutoksen, sillä laitapuolustaja Mikael Lustig on tuosta ottelusta pelikiellossa.

Jos Ruotsi aikoo päästä välieriin, tulee sen vielä kohentaa pelaamisensa tasoa. Sveitsiä vastaan nopeat pystysyötöt ja viimeistely-yritykset jättivät parantamisen varaa. Ruotsi on MM-karsinnoissa ja itse lopputurnauksessa osoittanut kykenevänsä kaatamaan kenet tahansa, jos kaikki menee nappiin.

The post Sommaren är kort – mutta Ruotsin kisataival ei! appeared first on Byyri.

27.06.2010 Johannesburg – Argentiina-Meksiko 3-1

24.06.2006 Leipzig – Argentiina-Meksiko 2-1 ja

17.06.2002 Jeonju – Meksiko-USA 0-2

29.06.1998 Montpellier – Saksa-Meksiko 2-1

05.06.1994 East Rutherford – Meksiko-Bulgaria 1-3 rp

Tilastoja uusiksi tekemään

Meksiko lähti tekemään muutosta edellä mainittuun saldoon Samaran maanantaisessa alkuillassa. Kuudet perättäiset MM-kisat se oli lähtenyt lauluun juuri tässä vaiheessa turnausta – peräti 24 vuotta putkeen. Edellisen kerran Meksikossa oli saatu juhlia neljännesvälierän voittoa 32 vuotta sitten. Se on jalkapalloa intohimoisesti rakastavalle kansalle monta ikuisuutta.

Meksikolaiset tulivatkin otteluun hyvällä jalalla. Joukkue lähti todella haastamaan brasilialaiset ja käytti rohkeasti niitä samoja vahvuuksia, joilla oli edennyt alkulohkostakin jatkoon jättäen taakseen hallitsevan maailmanmestarin Saksan. Ensimmäisen 20 minuutin pelaamisesta on nostettava meksikolaisille sombreroa ennakkoluulottomuudesta.

Brasilian eleetön onnistuminen

Brasilia ei häkeltynyt vaikeasta alusta – totta puhuen tilanne oli sille kovin tuttu. Maa ei ole kohdannut tässä turnauksessa vielä ottelua, jossa se ei olisi kokenut vaikeaa jaksoa. Meksikolaisten vahvasta prässistä selvittiin siis jo osittain rutiinilla.

Toisen jakson alkuun Brasilia sai unelma-alun, kun Willianin upea henkilökohtainen maalin pohjustus edesauttoi 1-0-osuman. Maaliviivalla keskitystä olivat maaliin liukumassa Gabriel Jesus sekä Neymar. Pallo meni lopulta jälkimmäisen jaloista verkon perukoille. Näin Brasilia siirtyi suhteellisen eleettömällä esityksellä johtoon.

Eleettömyydestä oltiin kaukana, kun maalin iskenyttä Neymaria hipaistiin hetkeä myöhemmin nilkkaan sivurajan tuntumassa. Seurasi pyörimistä ja kierimistä, jotka aiheuttivat suurta raivoa ja mielipuolisen määrän myötähäpeää kotisohvilla sekä kuppiloissa ympäri jalkapalloilevaa maailmaa.

Tunnustusta Brasilialle

Sitä on annettava. Joukkue ei häkeltynyt Meksikon vahvasta alusta. Heillä oli taatusti tuoreessa muistissa, että Meksiko oli aiemmin tässä turnauksessa kaatanut Saksan, jolle tappio neljän vuoden takaa on yhä jokaisen brasilialaisen takaraivossa.

Brasilia pystyi hyödyntämään Meksikon puolustuksesta auenneet tilat ja iskemään Roberto Firminon toimesta, kun meksikolaiset hakivat tasoitusta. Brasilialaiset ovat nyt voittaneet kolme ottelua putkeen 2-0-lukemin ja edenneet kisoissa kahdeksan joukkoon esittämättä sen kummempia sirkustemppuja. Ja täytyy muistaa, että näistä kisoista ulos ovat jo lähteneet muun muassa Saksa, Argentiina ja Espanja.

Lisäksi moni pelaaja nosti tasoaan. Ajoittain yössä alkupeleissä ollut Willian, joka nyt pohjusti voittomaalin, tästä hyvänä esimerkkinä.

Miten tästä eteenpäin?

Brasilian kisakaravaani jatkaa kulkuaan. Seuraava pysäkki on Kazanissa, jossa se pelaa puolivälieränsä perjantain iltaottelussa. Vastaan tulee voittaja ottelusta Belgia-Japani, joka pelataan myöhemmin tänä iltana.

Meksikossa voidaan nyt liittää päivämäärä 02.07.2018 ja Samaran kaupunki surullisen kuuluisaan neljännesvälierälistaan. Sen tarina oli jälleen sama. Meksiko oli kisojen väriläiskä kentällä ja katsomossa. Sen pelejä oli nautinto seurata, ja sydänten sankarit saivat poikkeuksetta hyvälle tuulelle.

Venäjällä oli myös paljon meksikolaisia seuraamassa kisoja. Vieraillessani alkulohkon aikana Venäjällä, jaoin Pietarin ja Moskovan välillä öisen makuuvaunun miellyttävän meksikolaisen pariskunnan kanssa. Heistä paistoi usko omien menestykseen ja rakkaus lajiin. Tänään heille jää käteen vain jälkimmäinen. Vielä on liian aikaista siirtää katseita neljän vuoden päähän.

The post Meksikon neljännesvälieräkirous sai jatkoa appeared first on Byyri.

Kroatia pelasi hienon alkulohkon Ranskan EM-kilpailuissa. Se häikäisi ja oli kenties se kaikkein tasapainoisin joukkue.

Sitten tuli neljännesvälierä, jossa vastaan asettui Portugali. Portugali voitti ja meni lopulta päätyyn asti vieden koko turnauksen nimiinsä. Upean alkulohkon pelanneen Kroatian pelaamista jarrutti tuolloin ratkaisutilanteissa kipsi nimeltä epäonnistumisen pelko.

Lensin kipsi

Se samainen kipsi, joka vaivasi Kroatiaa Lensin illassa Stade Bollaert-Delelisin stadionilla, päivälleen lähes kaksi vuotta sitten, oli jälleen siirtynyt joukkueen mukana Nizhni Novgorodiin.

Kun Tanska siirtyi Mathias Jorgensenin ensimmäisen minuutin shokkimaalilla johtoon, oli Kroatia ahtaalla. Kauaa ei kuitenkaan kestänyt hampaiden kiristely, koska Mario Mandzukicin turnauksen avausosuma toi ottelun tasoihin. Molempia maaleja leimasi huono puolustaminen omassa boksissa.

Tämän jälkeen Kroatia otti pelin haltuunsa. Pallonhallinta oli parhaimmillaan lähes 70%, mutta Kroatia ei saanut muutettua hallintaa konkreettisesti maalipaikoiksi. Hiljalleen Tanska pääsi mukaan peliin, alkoi toisella jaksolla jopa hallita ajoittain ottelua ja Kroatia alkoi hiljalleen vajota omaan neljännesvälieräkuoreensa.

Lopussa Kroatia pystyi luomaan jälleen painetta Tanskan maalille, mutta 90 minuutin pelin jälkeen edessä oli kisasunnuntain toinen jatko-ottelu.

Tanskan tahtiin

Jatkoilla toisella jaksolla kypsemmäksi ja vahvemmaksi kasvanut Tanska otti entistä selvemmän otteen pelistä. Kroatiasta tuli vastaanottaja, joka pyrki lähinnä selviytymään energisen Tanskan puskiessa päälle. Asetelma oli kääntynyt 80. peliminuutin aikana lähes täydellisesti. Peliä ensimmäisellä jaksolla pyörittäneet Luka Modric ja Ivan Rakitic katosivat kuvasta ja alkoivat jäädä yhä enemmän pelin ulkopuolelle.

Sitten löytyi se pieni hetki, kun yksilötaito voi ratkaista ottelun. Modric heitti keskikentältä millimetrin tarkan syötön kohti juoksussa ollutta Ante Rebicia. Rebic pääsi karkuun, harhautti Kasper Schmeichelin, mutta Mathias Jorgensen ehti valua vielä jaloille. Pallo pilkulle.

Pilkussa Schmeichel oli etevämpi ja edessä oli rangaistuspotkukilpailu. Oli vaikea uskoa, että tällä samaisella stadionilla samainen Kroatian joukkue oli löylyttänyt Argentiinaa vain reilua viikkoa aikaisemmin. Tuolloin joukkue pursui iloa, nyt puristi ja paljon.

Maalivahdit pääosassa

Pilkuilla pääosan ottivat kummankin maan maalivahdit. Kasper Schmeichel jatkoi pallojen poimimista, mutta samoin teki myös Kroatian ja AS Monacon veräjänvartija Danijel Subasic. Subasic oli lopulta torjunnoillaan se, joka sai luotua uudestaan hengen ja ennen kaikkea itseluottamuksen Kroatian joukkueeseen.

Jokaisesta Subasicin torjunnasta Kroatia kasvoi henkisesti ja lopulta voitti rangaistuspotkut maalein 3-2.

Miten tästä eteenpäin?

Kroatia jatkaa eteenpäin. Se kohtaa lauantai-iltana Sotshissa sensaatiomaisesti puolivälieriin asti selvinneen kisaisäntä Venäjän. Nyt on mielenkiintoista nähdä, palaako Kroatian pelaamiseen se samainen peli-ilo mitä nähtiin alkupeleissä? Sunnuntai-iltana kun pelaajista henki lähinnä se alussa mainittu epäonnistumisen pelko, joka saatiin kuitenkin lopulta voitetuksi.

Tanska alkaa puolestaan keskittymään nyt syksyllä käynnistyvään Nations Leagueen ja tämän jälkeen tuleviin EM-karsintoihin. Palikat näissä molemmissa menestymiseen ovat olemassa. Se osoitti kypsyyttä tässä turnauksessa ja osoitti olevansa paljon muutakin kuin pelkkä Christian Eriksen.

Kuva – Dimitar Dilkoff

The post Kroatiasta kaivautui voittaja appeared first on Byyri.

Helvetistä taivaaseen ja takaisin – näin voisi ottelua Argentiinan kannalta kuvailla. Antoine Griezmann laittoi jo varhaisessa vaiheessa pallon pilkulta Argentiinan maalivahdin Franco Armanin selän taakse. Ranska pelasi järkevästi ja nollasi tämän jälkeen Argentiinan lähes täysin.

Sitten tuli ensimmäisen jakson lopussa Angel Di Marian neronleimaus, joka tasoitti pelin ja toisen nelivitosen kärkeen pallo pomppi sopivasti Sevillan puolustajalle Gabriel Mercadolle, joka vei Argentiinan johtoon.

Tässä vaiheessa kaikki näytti lupaavalta. Mutta sitten koetti Stuttgartissa pelaavan Benjamin Pavardin aika tehdä elämänsä maali. Argentiinan selkä nousi, eikä siitä ollut tämän jälkeen enää vastusta Ranskalle, joka teki Kylian Mbappen johdolla selvää eteläamerikkalaisista.

Mihin itseluottamus katosi?

Argentiinan turnaus kesti siis lopulta neljä peliä. Tämä viimeinen ottelu oli oiva esimerkki koko kisoista.

Takaiskun jälkeen kaikkien yhdentoista kentällä olleen argentiinalaisen itseluottamus tuntui katoavan totaalisesti. Onnistumisten jälkeen uskallettiin puolestaan kokeilla oikeastaan mitä tahansa.

Huomionarvoista oli myös se, kuinka yksinkertaisilla taktisilla asioilla Argentiina saatiin ahtaalle. Tänään ranskalainen resepti oli heittää pitkää palloa Argentiinan toppareiden taakse Kylian Mbappelle ja tällä saatiin hirvittävä määrä tuhoa aikaiseksi. Argentiinan valmennukselta ei tuntunut löytyvän lääkkeitä.

Argentiinan jalkapallon koko kuva yhdessä hetkessä

Kun ilmat olivat pihalla, löysivät argentiinalaiset vielä jostain yhden kaniinin, joka oli hatusta nostamatta. Lisäajan alkuhetkillä Lionel Messi heitti loistavan keskityksen Sergio Aguerolle, joka puski maansa maalin päähän. Huikeaa pelaamista ja loistavaa osaamista hetkellä, jolloin moni oli jo heittänyt pyyhkeen kehään.

Sitten se Argentiinan nurja puoli. Kun liekki on vielä kerran sytytetty, niin se hölmöillään sammuksiin ihan itse. Täysin ääliömäinen Paul Pogban rikkominen keskialueella, minkä jälkeen Nicolas Otamendin absoluuttista idiotismia lähentelevä pallon täysiä potkaisu päin maassa makaavaa Pogbaa.

Otamendi teki turnauksessa kaikkensa, että hänestä jäisi maailmalle mahdollisimman vastenmielinen kuva jalkapalloilijana. Tässä kyseisessä olohuoneessa hän onnistui tavoitteessaan. Onnittelut siitä.

Tapahtunutta seurasi lähes kaksiminuuttinen torikokous, jossa laput liehuivat erinomaisesti ottelua tuominneen iranilaistuomarin Alireza Faghanin käsissä. Kaiken tuon ajan argentiinalaiset olisivat voineet käyttää tasoituksen hakemiseen.

Argentiinan jalkapallojohtaminen on ollut pitkään hyvin sekasortoisessa tilassa. Riittävän pitkään, että kaikkein kriittisimmällä hetkellä se heijastuu kentällä keskittymisenä täydellisiin epäolennaisuuksiin.

Evita-musikaalin kappale Et itkeä saa Argentiina on meille kaikille tuttu. Tänään maassa on riittävästi aihetta itkuun. Nyt saa, ja pitääkin itkeä.

Miten tästä eteenpäin?

Viimeisen parin viikon aikana Ranskan pelaamista on arvosteltu. Ennen lauantai-iltapäivää Les Bleus oli paukuttanut palloa maaliin turnauksessa kolmesti. Yksi osuma oli syntynyt rangaistuspotkusta ja yksi vastustajan omana maalina. Nyt verkot saatiin tötterölle oikein huolella, mikä on erinomainen asia lähipäivien kannalta.

Ranskalaiset ottavat seuraavaksi yhdet sivistyneet lasilliset punaviiniä samalla, kun seuraavat iltapelin Uruguayn ja Portugalin välillä, josta tulevan puolivälierän vastus selviää.

Samaan aikaan Argentiinassa tapahtuu seuraavaa: Päävalmentaja Jorge Sampaoli on mitä suurimmalla todennäköisyydellä eronnut tai erotettu tätä lukiessasi. Lionel Messi vahvistanee lähipäivinä maajoukkueuransa päättymisen. Argentiinan liitossa myllerrys jatkuu, ja Diego Maradonan varjo maajoukkueen yllä kasvaa entisestään.

The post Nyt saa itkeä, Argentiina – Ranska jatkoon tulevaisuuden klassikkokamppailusta appeared first on Byyri.

Silmä kovana seurattiin tuuletuskohun keskellä viime päivinä olleita Granit Xhakaa, Xherdan Shaqiria ja Stephan Lichtsteineria. Kuinka myrskyn silmässä olo oli päässyt vaikuttamaan heihin ja heidän pelaamiseen?

Toinen seurattava asia oli tietenkin samanaikaisesti Moskovassa pelattava, samaisen E-lohkon päätöskamppailu, Serbia-Brasilia. Costa Rican tiedettiin olevan jo ulkona, mutta Sveitsille tuolla ottelulla oli merkitystä, jos se kokisi itse pistemenetyksiä.

Vapautunut Costa Rica

Jos Sveitsi pelasi ottelussa jatkopaikasta, oli Costa Ricalla panoksena kunnia. Moni nyt mukana oleva Los Ticos -peluri oli mukana neljä vuotta sitten tekemässä jättiyllätystä Brasiliassa ja tiedossa oli, että tämä peli tulisi jäämään usealle viimeiseksi maajoukkueessa.

”Vielä kerran pojat” -hengellä saatiinkin Sveitsi ahtaalle. Ensimmäisen kympin aikana Costa Rica oli luonut jo kolme erinomaista maalipaikkaa, ja rimat olivat ehtineet kolista tuossa rytikässä kahdesti.

Samassa ajassa käkikellomaan pojat olivat ehtineet Xherdan Shaqirin toimesta saada aikaiseksi ainoastaan yhden näyttävän haaston.

Puolen tunnin käännekohta

Sveitsi osoittaa tässä turnauksessa hyvän joukkueen piirteitä. Se osoitti luonnetta noustessaan lopussa voittoon viikonloppuna Serbiaa vastaan.

Hyvä joukkue tekee tulosta myös keskinkertaisilla esityksillä. Reilun puolen tunnin pelin jälkeen Breel Embolo jatkoi näyttävästi päällään keskityksen takaviistoon, josta Blerim Dzemaililla oli helppo ja herkullinen työ viimeistellä johto-osuma Sveitsin ensimmäisestä kunnon tilanteesta.

Pian tämän maalin jälkeen Moskovan Spartakin stadionilta kuului myös uutisia: Brasilia oli siirtynyt johtoon Serbiaa vastaan ja Sveitsin jatkopaikka alkoi näyttää yhä varmemmalta.

Waston huudattaa kannattajia

Costa Rica sai pidettyä ensimmäisen jakson positiivisen vireen yllä myös toiselle jaksolle ja lopulta se sai myös kaipaamansa palkinnon.

Vajaan tunnin kohdalla Vancouver Whitecapsin toppari Kendall Waston sai puskettua Joel Campbellin keskityksen Sveitsin reppuun. Erinomaisesti koko kisojen ajan edukseen katsomossa esiintyneet Los Ticos -kannattajat todistivat Costa Rican ensimmäistä maalia lopputurnauksessa, ja saivat samalla hieman myös vastinetta kalliille kisamatkalleen.

Fanien kasvoilta oli havaittavissa jopa liikutusten kyyneleitä.

1-1 -tilanteessa pelailtiin hetken aikaa, kunnes tieto Moskovasta kantautui: Brasilia johti jo 2-0. Tämä tieto teki myös tästä ottelusta vapautuneemman. Sveitsin jatkopaikka, kun alkoi olemaan jo selviö.

Lopun sirkus

Pari minuuttia ennen varsinaisen peliajan päätöstä Josip Drmic vei Sveitsin johtoon identtisellä maalilla kuin minkä Marcos Rojo viimeisteli edellisenä iltana Argentiinalle.

Sveitsi vaikutti marssivan voittoon, mutta sitten alkoi tapahtua. Costa Ricalle tuomittiin rangaistuspotku, jota Bryan Ruiz oli jo valmistautumassa ampumaan. VAR-tarkastuksen kautta kuitenkin havaittiin rikettä edeltänyt paitsio ja pilkku jäi vetämättä.

Vajaa minuuttia myöhemmin Costa Ricalle näytettiin jäälleen pilkkua ja tällä kertaa Ruiz pääsi jo vetopuuhiin asti. Pilkku oli kovin koko pelin näköinen: pallo ylärimaan, josta se kimposi sveitsiläismaalivahti Yann Sommerin päähän ja siitä taaksepäin verkkoon. 2-2 ja Costa Ricalla oli jälleen aihetta juhlaan.

Nämä jäivät myös hyvin viihdyttävän ottelun päätösnumeroiksi, ja stadionilla kaikki vaikuttivat tyytyväisiltä.

Miten tästä eteenpäin?

Jatkopaikasta huolimatta Sveitsin valmentaja Vladimir Petkovicilla riittää nyt mietittävää. Kapteeni Stephan Lichtsteiner ja toppari Fabian Schar hölmöilivät molemmat itselleen toiset varoitukset turnauksessa, ollen sivussa tulevasta neljännesvälierästä.

Tämä tulee noin lähtökohtaisesti jättämään ammottavan aukon Sveitsin puolustuksen oikealle puolelle. Tiistaina klo 17.00 nähdään, mitä lääkkeitä Petkovic on keksinyt ja kuinka Ruotsi pystyy tuota aukkoa rokottamaan.

Costa Ricalla käynnistyy puolestaan seuraavaksi pakon sanelema nuorennusleikkaus. Aika näyttää onko nyt käynnistyvä neljä vuotta riittävä aika MM-tasolle palaamiseen.

The post Sveitsi jatkaa – Costa Rica tyylillä ulos appeared first on Byyri.

Jalkapallo on yksinkert… seis! Vanha, väsynyt ja kulunut sananlasku ei pätenyt kauniina kesäkuisena iltana. Saksan kisataival loppui ennen kuin se ehti kunnolla alkaakaan. Miten se tapahtui?

Jännittävät lähtökohdat

Keskiviikkona päätökseen saatellun F-lohkon asetelmat olivat etukäteen äärimmäisen kimurantit. Jokaisella neljällä maalla oli mahdollisuudet jatkopaikkaan, tosin Etelä-Korealla ei omissa käsissään. Kun edellisiltana D-lohkon kamppailut Islanti-Kroatia sekä Nigeria-Argentiina pitivät yleisöä jännityksessä loppuun saakka, odotukset keskiviikon alkuillan koitoksiin olivat korkealla.

Kun molemmat ottelut olivat puoliajalla maalittomassa tasatilanteessa, ei toisille jaksoille olisi voitua mennä paljoa jännittävämmistä lähtökohdista. Jo 50. minuutilla nähtiin kuitenkin käänne, kun Ruotsi siirtyi 1–0 johtoon Ludwig Augunstinssonin osumalla. Siirryttiin tilanteeseen, jossa jatkoon olisivat menossa Ruotsi lohkoykkösenä ja Meksiko kakkosena.

Kymmenisen minuuttia myöhemmin Andreas Granqvist tuplasi johdon pilkulta. Toisen ottelun ollessa edelleen tasan, Meksiko oli kuitenkin edelleen kiinni jatkopaikassa. 74. minuutilla Edson Alvarez ohjasi pallon omaan maaliin ruotsalaisten rajaheitosta, 0–3.

Tässä tilanteessa Ruotsi käytännössä varmisti jatkopaikkansa, sillä riippumatta toisen ottelun tuloksesta sen olisi pitänyt päästää lopussa vähintään kolme maalia. Jekaterinburgissa alkoivat ruotsalaisjuhlat.

Tekeekö Saksa taas saksat?

Toisaalla, Kazanissa, Saksa hakkasi päätään eteläkorealaiseen seinään. Etelä-Korea oli tässä viimeistään tässä vaiheessa menettänyt mahdollisuutensa jatkopeleihin, mutta halusi varmasti jättää kentälle kaiken.

Kymmenen minuuttia ennen päätösvihellystä TV-ohjaaja poimi meksikolaisyleisöstä faneja, jotka seurasivat jännittyneinä toisen ottelun tilannetta. Oma joukkue ottamassa kunnolla köniin, toivonkipinä eteläkorealaisissa. Yksi maali Saksalle, ja kaksi ensimmäistä otteluaan voittanut Meksiko ulkona. Mitä draamaa!

Väkisinkin katsojan mieleen hiipi muutaman päivän takaisen Saksan ja Ruotsin kohtaamisen loppuhetket. Etelä-Korea sai kuuden minuutin lisäajan alussa pallon kulmapotkusta maaliin. Se kuitenkin liputettiin paitsioksi – mutta! Jälleen kerran, VAR puuttui peliin. Videon jälkeen paitsiovihellys kumottiin, Etelä-Korea johtoon Kim Young-Gwonin maalilla!

Saksa kahden maalin päässä jatkopaikasta, ja lisää oli tulossa.

Manuel Neuer nousi ylös, ja pitkän syötön jälkeen Heung-min Son viimeisteli loppulukemat 2-0. Jossakin kaukana Meksikon kannattajat huokaisivat helpotuksesta, ja hetkeä myöhemmin repesivät riemuun.

Oh nein!

Saksalle tulos on luonnollisesti katastrofi. Hallitsevan maailmanmestarin jääminen alkulohkoon on ollut 2000-luvulla trendi. Niin on käynyt Ranskalle 2002, Italialle 2010 ja Espanjalle 2014.

Nyt Saksassa koittaa analyysin aika. Onko joukkueella ollut motivaatiopuutetta tai menestyskrapula? Onko Joachim Löwin valmennuspesti tullut tiensä päähän? Tuhosiko Mesut Özilin ja İlkay Gündoğanin poseeraaminen Turkin presidentin Recep Tayyip Erdoğanin kanssa joukkuehengen? Keskustelu tulee olemaan loputonta.

Jatkopelit kutsuvat

Jatkoonpääsystä huolimatta Meksikolla kuitenkin riittää vielä todistettavaa. Kuusissa edellisissä MM-kisoissa se on selvinnyt alkulohkostaan jatkoon, mutta pelit ovat tyssänneet jo ensimmäiseen pudotuspeliotteluun. Kääntyykö kurssi viimein, vai jääkö Meksikon kisareissusta muistoksi vain hieno voitto Saksasta ja jo viidettä kertaa kisoihin matkanneen Rafael Márquezin nousu jaetulle ykköspaikalle pelatuissa MM-turnauksissa?

Ruotsi sen sijaan osoitti upealla tavalla kuuluvansa jatkopeleihin.

Se on kykeneväinen etenemään myös puolivälieriin, tuli neljännesvälierässä vastaan sitten Brasilia, Sveitsi tai Serbia. Loppuhetkien kaatuminen toisella kierroksella Saksaa vastaan olisi voinut osoittautua kalliiksi. Tasapelillä Ruotsi olisi voinut pallotella Meksikon kanssa Ranskan ja Tanskan malliin löysän tasapelin, jolla molemmat olisivat edenneet jatkoon. Toni Kroosin upea maali kuitenkin siirsi jännityksen lohkon viimeisiin otteluihin.

Nyt tie on kuitenkin auki. Ruotsin ja Meksikon ryhmissä keskiviikkoillan kamppailuja Serbian ja Brasilian sekä Sveitsin ja Costa Rican välillä seurataan äärimmäisen tarkasti. Kaikkien toiveissa lienee Brasilian välttäminen neljännesvälierässä. Miten pitkälle Ruotsin ja Meksikon lento kestää, sen näyttää aika.

The post Dramatiikkaa, dramatiikkaa – Saksa ulkona! appeared first on Byyri.

Sisuuntunut Argentiina

Argentiina oli monen papereissa pari viikkoa takaperin jopa suurin suosikki voittamaan koko turnauksen. Näin ajatteli allekirjoittanutkin. Islanti-ottelun ja varsinkin Kroatia-nöyryytyksen jälkeen moni muutti mielipiteensä ja on lapioinut surutta sontaa Argentiinan niskaan. Syystäkin.

Pietarin tiistai-illassa nähtiin alusta alkaen keskittynyt Argentiina, joka oli päättänyt tehdä sen tarvittavan: voittaa ottelun.

Pelisysteemiä ja pelaajia oli jälleen kerran muutettu ja yksi mahdollisuuden paraatipaikallaan saanut pelaaja oli Argentiinan Ever Banega. Hän oli lopulta ottelun paras pelaaja. Syöttö kohti Messin juoksulinjaa hipoi täydellisyyttä ja johti Argentiinan 0-1 -osumaan. Tässä vaiheessa kaikki näytti heidän kannalta hyvältä.

Mascheranon painajainen

Kun toista jaksoa oli tahkottu vitonen, niin Argentiinan päässä tapahtui. Javier Mascherano repi hieman nigerialaista boksissa kulmatilanteessa ja pallo painettiin suhteellisen heppoisesti pilkulle. Victor Moses oli varma 11 metristä ja tasoitti pelin.

Tilanne oli vain Mascheranon vaikean illan karmein hetki. Hän oli yksinkertaisesti aivan järkyttävän huono koko ottelun ajan ja katseet kääntyvätkin Argentiinan valmennukseen, kuinka hän sai olla säheltämässä kentällä koko ottelun ajan.

Yksi tilanne kaiken muuttaa voi

Jos Argentiinasta uhkui itsevarmuus vielä toisen jakson alussa, niin välittömästi Nigerian tasoituksen jälkeen joukkue vajosi sille samalle apaattiselle tasolle mitä se oli aiemmin turnauksessa esiintynyt.

Mikään ei onnistunut. Kuin taikasauvan heilahduksesta kosketukset muuttuivat louhikkoisiksi, pallo poltti jaloissa, viimeistelyt olivat surkeita ja kaikki näytti karmealta. Jalkapallo on mielenkiintoinen peli, kun se voi pienessä hetkessä joko nostaa tai tuhota kokonaisen joukkueen itseluottamuksen.

Kaikki näytti siltä, että Argentiina ei kestä paineita, mutta sitten ilmestyi odottamaton ratkaisija: Marcos Rojo. Manchester Unitedin puolustaja oli hetkeä aikaisemmin ollut lähellä härvätä Nigerialle jo toisenkin pilkun, mutta oli pian toisessa päädyssä ratkaisevassa roolissa. Tarkka laukaus oikeaan alakulmaan säilytti Argentiinan kasvot. Joukkue 1-2 -voittoon ja jatkopeleihin.

Ei vielä Nigeria

Vielä ei ollut Nigerian vuoro. Sen jatkopaikka oli lopulta vain muutamasta minuutista kiinni. Nigerialla oli Venäjällä hyvin nuori tulevaisuuden joukkue. Jotenkin jäi joukkueen esityksistä sellainen kutina, että nyt maksetut oppirahat lunastetaan tulevaisuudessa vielä korkojen kera takaisin.

Samalla historia toisti itseään. Nigeria ja Argentiina kohtasivat nyt kuudennen kerran MM-kisoissa. Kaikki nämä kuusi ottelua on nyt päättynyt Argentiinan maalin voittoon.

Yhtäläisyyksiä 28 vuoden takaa

Väistämättä ottelua katsellessa mieleen juolahtivat Italian kisat vuonna 1990. Tuolloin Argentiina kompuroi pahasti alkulohkossaan. Sillä oli kahden ensimmäisen ottelun jälkeen Kamerunia ja Neuvostoliittoa vastaan kerättynä yksi piste, aivan kuten nytkin. Se vaihtoi kolmanteen peliin maalivahtia, aivan kuten nytkin. Se eteni rimaa hipoen lohkosta jatkoon, aivan kuten nytkin.

Sitten tuli toisen kierroksen ottelu Brasiliaa vastaan, jossa täydellisen dominoinnin jälkeen brassit hävisivät lopulta 0-1 ja Argentiina marssi aina Rooman loppuotteluun asti. Voisiko historia toistaa itseään? Käsikirjoitus on ainakin sama.

Palaan alun ennustuksiin. Itse veikkailin ennen kisoja loppuotteluksi Ranskan ja Argentiinan kohtaamista. Nyt tämä ottelu nähdään jo heti ensimmäisellä pudotuspelikierroksella Kazanissa lauantaina klo 17.00. Voi olla, että kyseistä pelistä ei tule pelkästään kisojen parasta peliä. Kohtaamisessa on kuitenkin kaikki elementit muodostaamaan jalkapalloromantikoille kaikkien aikojen ihanimman alkuillan.

The post Nigeria-Argentiina: Argentiina tarttui viimeiseen oljenkorteensa appeared first on Byyri.

Elettiin elokuista lauantaita tamperelaisessa kerrostalokaksiossa. Olin istumassa iltaa ystäväni luona. Illan päätemana oli hörppiä olutta, katsoa jalkapalloa televisiosta ja suunnitella tulevan kesän MM-kisamatkaa.

Päädyimme siihen, että pyrimme hankkimaan liput kahteen otteluun. Toiseksi otteluksi valitsimme juhannuspäivän kamppailun Moskovan Spartak -stadionilla. Arvoimme pitkään tämän päiväisen Luzhnikin ottelun ja juhannusaaton Pietarin ottelun välillä.

Pietarin ottelu tiesi meille tiukkaan aikatauluun paljon matkustamista, mutta päädyimme silti tähän valintaan. Ystäväni kun jaksoi takoa minulle päähän, että tämä kolmannen kierroksen peli on aina niin arvoituksellinen. Siitä voi tulla pahimmillaan ihan hirveä höntsä. Toisen kierroksen pelissä on kuitenkin aina panosta.

Tänään olen hänelle hyvin kiitollinen.

Riskitöntä varmistelua

Ranska tarvitsi ottelusta tasapelin varmistaakseen C-lohkon ykköspaikan. Tanskalle tasapeli puolestaan riitti jatkopaikkaan riippumatta siitä mitä samaan aikaan pelattavassa Australian ja Perun välisessä ottelussa tapahtuu.

Asetelma näkyi kaikessa. Riskejä vältettiin, pallon alla oli aina tarpeeksi omia pelaajia varmistamassa ja kontakteja kaihdettiin loukkaantumisten välttämiseksi.

Ottelun oikeastaan ainoa intensiivinen osuus nähtiin ensimmäisen jakson lisäajalla. Christian Eriksen antoi erinomaisen kulmapotkun, josta muodostui lopulta Tanskan paras maalintekopaikka. Ranskan puolustus kuitenkin selvitti tilanteen tyylikkäästi, käynnistäen samalla nopean vastahyökkäyksen.

Mathias Jorgensen teki tilanteessa järkevän ratkaisun ja kaatoi keskialueella ranskalaisen, ottaen samalla vauhdin pois ylivoimahyökkäyksestä. Ottelun brasilialainen erotuomari palkitsi Jorgensenin tempustaan ottelun ainoalla varoituksella.

Kauppareissu muodostui mielenkiintoisemmaksi

Toisella jaksolla tempo ottelusta tippui entisestään. Peli meni yhä enemmän puolustuslinjojen ja keskikentän alempien pelaajien keskinäiseksi siirtelyksi.

Ottelun 78. minuutilla tein oman ratkaisuni ja lähdin kauppaan. Ostin maitoa, porsaanpihvejä, leivän, jogurttia ja yhden oluen illan ottelua Argentiina-Nigeria silmällä pitäen.

Kauppareissulta palattuani näin, kun televisiossa joukkueiden pelaajat kättelivät toisiaan, yleisö vihelsi ja kuvaruudussa komeili kisojen ensimmäinen nollanolla -tulos. En usko menettäneeni lopussa mitään.

Miten tästä eteenpäin?

Kumpikin joukkue selvisi joka tapauksessa kunniakkaasti eteenpäin viikonloppuna alkaviin pudotuspeleihin. Tanskalle tämä on vasta toinen kerta tällä vuosituhannella, kun se etenee jatkoon, joten maassa tuskin jaksetaan olla kovin pahoillaan, jos yhden ottelun taso jäi alhaiseksi.

Ranska pelaa heti ensimmäisessä neljännesvälierässä lauantain alkuillasta Kazanissa. Se odottelee tuohon otteluun yhä vastustajaa, joka selviää vielä tämän illan aikana, kun D-lohko saadaan päätökseen.

Tanska pelaa oman jatko-ottelunsa sunnuntai-iltana Nizhni Novgorodissa, jossa se kohtaa Kroatian, ellei D-lohkon viimeinen ilta tarjoa meille mitään täydellisen ainutkertaista.

The post Tanska-Ranska: Kolmatta kierrosta karmeimmillaan appeared first on Byyri.

Käsimerkkejä kentällä

Kun urheilun ja politiikan tiet kohtaavat, voisi jokaisen tällaista tilannetta käsittelevän artikkelin aloittaa pohdinnalla siitä, kuuluuko politiikka urheiluun ja toisinpäin. Usein tullaan siihen lopputulokseen, että vaikka nämä eivät periaatteessa saisi vaikuttaa toisiinsa, ei niiden sulautumista voida kuitenkaan estää.

Nyt näin pääsi käymään jalkapallon MM-kisoissa, kun Serbian ja Sveitsin lauantaisen kohtaamisen jälkipyykkiä setvittiin pitkään. Kohun keskiössä ovat olleet Sveitsin maalit 2–1-voitossa tehneet Xherdan Shaqiri ja Granit Xhaka. Kyseiset pelaajat tuulettivat maalejansa muodostamalla käsillään kaksoiskotkan, joka tunnetaan Albanian symbolina. Xhakan vanhemmat ovat albanialaisia, kun taas Shaqiri on Kosovon albaani.

Symboli on kuitenkin merkityksellinen myös serbialaisille, mutta ulkopuolisena symboliikkaa ja sen historiaa on kuitenkin mahdotonta täysin ymmärtää.

Balkanin alueen tilanne on vuosia ollut tulenarka, eivätkä Serbian välit Kosovon ja Albanian kanssa ole tunnetusti hyvät. Sotaisa menneisyys näkyy yhä selvästi. Sadat tuhannet Kosovon albaanit pakenivat Serbiasta 1990-luvulla väkivaltaa.

Hieman yllättäen myös Stephan Lichtsteiner joutui Fifan tutkintaan kopioidessaan joukkuetovereidensa tuuletuksen juhlinnan tuoksinassa. Pelaajia uhkasi mahdollisesti kahden ottelun pelikielto, jolloin Sveitsi olisi joutunut alkulohkon elintärkeään päätöskamppailuun Costa Ricaa vastaan ilman tähtikolmikkoaan.

Sveitsi selvisi säikähdyksellä

BBC kuitenkin uutisoi maanantai-iltana, että kolmikko välttää pelikiellon. Sen sijaan kullekin pelaajalle lätkäistiin sakot, Shaqirille ja Xhakalle 10 000 frangin eli noin 8 700 euron suuruiset, kun taas Lichtsteiner selvisi 5 000 frangin sanktiolla. Rangaistusten syyksi ilmoitettiin epäurheilijamainen käytös.

Soppaa hämmensivät vielä Serbian päävalmentaja Mladen Krstajić sekä maan jalkapalloliiton puheenjohtaja Slaviša Kokeza, jotka ottelun jälkeen esittivät kamppailun erotuomaria kohtaan vahvoja syytöksiä puolueellisuudesta. Lisäksi Krstajić vertasi mielestään joukkueensa kokemaa oikeusmurhaa Haagissa tuomittujen serbialaisten sotarikollisten tuomitsemiseen. Fifa palkitsi molemmat 5 000 frangin sakoilla.

Kaiken kukkuraksi Serbian jalkapalloliitto sai 54 000 frangin sakot kannattajien käytöksen vuoksi. Ottelun yleisössä nähtiin serbialaisia, joilla oli päällään paitoja, joita koristi sotarikoksista ja muun muassa kansanmurhasta tuomitun Ratko Mladićin naama.

Sveitsiläispelaajien itsensä mukaan vastustajalla ei ollut merkitystä heidän juhlimisensa kannalta, vaan he vain näyttivät tunnekuohuissaan kansansa merkkaavan heille paljon. Tiedä häntä – joka tapauksessa seuraukset jäivät heidän onnekseen vähäisiksi.

Tekopyhä Fifa?

Fifan säännöissä kielletään selkeästi yleisön provosointi. Määriteltäväksi kuitenkin jää, milloin provosoinnin voidaan katsoa olevan selvää, tarkoituksenmukaista, riittävän merkittävää ja kohdistuvan yleisöön. Nyt mahdollinen provokaatio kohdistui lähinnä serbialaisiin.

Porinaa on herättänyt se, että Fifa rankaisee tällaisesta poliittisesta kannanotosta, kun se itse on muun muassa myöntänyt kisaisännyyksiä ihmisoikeuksia polkeville valtioille.

Vuonna 2016 kuuden vuoden toimitsijakiellon jalkapallosta saanut Sepp Blatter saapui Venäjälle katsomaan kisoja Vladimir Putinin kutsumana. Mohamed Salah poseerasi ennen kisoja yhdessä niin ikään päivänvaloa kestämättömän Tšetšenian hallitsijan Ramzan Kadyrovin kanssa ja sai tasavallan kunniakansalaisuuden. Näistä ei sen kummempaa numeroa Fifan toimesta tehty.

Onko fokus kohdistettu oikeaan asiaan?

Säännöt ovat sääntöjä, siitä ei pääse mihinkään. Fifa ei tuomitse moraalisesti arveluttavaa toimintaa, vaan rankaisee vain selkeistä sääntörikkomuksista. Miksi Blatter sitten pääsi kisakatsomoon? Kuka tietää – luultavasti Putinin kutsua ei edes Fifa ole halunnut evätä.

Serbian kapteeni Aleksandar Kolarov juhlisti joukkueensa voittoa avausottelussa Costa Ricaa vastaan nostamalla kätensä perinteiseen serbialaiseen kolmen sormen tervehdykseen. Eleellä on usein nähty olevan provosoiva ja loukkaava merkitys, sillä serbialaiset käyttivät sitä voitonmerkkinä 1990-luvun sodissa.

Miksi Kolarov ei joutunut Fifan tutkinnan kohteeksi? Kenties eleen ei nähty provosoivan juuri kyseisen ottelun yleisöä, kenties tilanne sattui menemään Fifalta ohi tutkan.

Keskittyminen itse peliin

Summa summarum, sveitsiläispelaajien tunteet pääsivät leimahtamaan riemunhetkillä tavalla, jota tuskin tullaan heiltä enää näkemään. Sveitsin päävalmentaja, bosnialainen Vladimir Petković, kertoi kohutuuletusten jälkeen, ettei pitänyt pelaajiensa ratkaisusta tuoda politiikka keskelle jalkapallomittelöä.

Sveitsi valmistautuu alkulohkon viimeiseen kohtaamiseen Costa Ricaa vastaan, ja politiikka on varmasti viimeinen asia, jonka valmentaja Petković haluaa häiritsevän ryhmänsä keskittymistä.

The post Tunteet kuohahtivat Kaliningradissa appeared first on Byyri.

Odotin otteluun suurta belgialaisinvaasiota, mutta yllätyksekseni paikalla oli vähintään saman verran tunisialaisia kuin belgialaisia. Ja ääntä – sitä pohjoisafrikkalaisista riitti. Jos Belgia vei nurmella 5-2, olivat lukemat samat katsomossa tunisialaisille.

Oli miten oli, Moskovan Spartakin punainen stadion täyttyi kahdesta punaisesta kannattajajoukosta, jotka muodostivat ikimuistoisen ja intiimin tunnelman.

Pari sanaa Tunisiasta

Arvostusta Tunisialle, joka Englanti-pelin kilpikonnan jälkeen tuli Moskovaan oikeasti pelaamaan. Tämä ratkaisu mahdollisti sen, täysi ja intensiivinen tupa sai nauttia helteen lisäksi myös viihdyttävästä jalkapallosta.

Tunisialla on käynyt tässä turnauksessa runsaasti huonoa onnea. Arpa heitti sen pitkään aikaan parhaan maajoukkueen ennalta jatkon kannalta lähes mahdottomaan lohkoon.

Huono onni ei päättynyt siihen. Ykköstorjuja lasarettiin avauspelin alussa ja toisessa pelissä kaksi avainpelaajaa kannetaan paareilla ulos, ennen kuin ensimmäinen jakso on päättynyt.

Tunisia on ihan OK joukkue tähän turnaukseen, mutta sen penkiltä tuleva laatu ei vain yksinkertaisesti enää riitä.

Pari sanaa Belgiasta

Belgian peli pyöri mukavasti ja tasapaino henki katsomoon. Tunisian ensimmäinen oli vartiointivirhe ja toinen selkeässä johtoasemassa pelaavan joukkueen laiskaa pelaamista.

Belgialla on nyt kasassa kuusi pistettä kahdesta pelistä maalierolla 8-2. Niin pitääkin olla. Se on kohdannut Panaman ja Tunisian.

Seuraavaksi Belgia kohtaa Kaliningradissa Englannin. Tuo ottelu antaa enemmän vastauksia kysymykselle: Missä Belgia menee nyt?

Belgia oli Moskovassa vahva. Sen keskikentän peliä Eden Hazardin johdolla oli suoranainen ilo seurata. Hyökkäyksestä löytyi toinen toistaan mielenkiintoisempia kombinaatioita. Ja mikä parasta – sillä löytyy penkiltä paitsi laatua, niin myös erilaisia pelillisiä vaihtoehtoja.

Belgia vaikuttaa valmiilta. Se naulasi Moskovan helteessä jatkopaikkansa ja lähtee suosikkina toisen kierroksen pudotuspeliotteluun, tulee siinä vastaan kuka tahansa.

Tuon ottelun jälkeen tuleekin sitten puolivälierä. Se on se peli, missä Roberto Martinezin Belgia punnitaan.

The post Belgia – Tunisia: Punainen Moskova appeared first on Byyri.

Saavuin Pietariin eilen ja brasilialaisten runsaslukuisuus ei jaksanut enää yllättää itse stadionilla. Etelä-Amerikasta on matkattu runsaslukuisina ainakin Pietariin ja muutkin kuin brasilialaiset ovat näyttävästi esillä.

Eilen seurasin Argentiinan ja Kroatian välisen ottelun pietarilaisessa pubissa, jossa brasilialaiset, costaricalaiset, meksikolaiset ja perulaiset nauttivat yhteisestä vahingonilosta eli Argentiinan tappiosta. ”Ciao Messi, Ciao Messi, Ciao, Ciao, Ciao” -laulu raikasi yhdessä, kun samaan aikaan paikallinen yrittäjä pyöritteli päätään tyhjenvien oluttankkiensa kanssa.

Brasilian ja Costa-Rican välisen ottelun ensimmäinen kannustuslaulu oli pilkkalaulu Maradonasta, jota hoilattiin molempien kannattajien toimesta hymyssä suin. Etelä-Amerikan yhteisestä vihollisesta ei ole minulle enää epäselvyyttä.

Ottelun ensimmäinen jakso oli ainakin katsomoon suhteellisen mitään sanomaton. Suurimpana huomiona voi mainita brassilaituri Willianin täydellisen kuutamolla olon.

Brasilia sai pallon kertaalleen toimittettua Costa-Rican reppuun, mutta tilanne oli paitsio. Tauolle tilanteessa 0-0.

Toisen nelivitosen kärkeen mainittu Willian otettiin ulos ja Bryan Oviedo sai vihdoin jotain tekemistä omalle laidalleen, kun Douglas Costa tuli kirmaamaan ympärille.

Brasilia oli muutenkin selvästi terävämpi heti jakson alusta ja se pakotti Costa-Rican täydelliselle puolustuskannalle.

Viimeistään siinä vaiheessa, kun jo Brasilialle myönnetty rangaistuspotku kumottiin VAR-tuomion myötä, muuttui Pietarin stadion kiehuvaksi eteläamerikkalaiseksi kattilaksi.

Costa-Rican pelaajien, jopa törkeä ajanpeluu kuumensi tunteita entisestään.

Lopulta Coutinhon osuma lisäajalla vapautti paikalla olleet arviolta noin 20 000 brasilialaista suoraan huutoon.

Samalla Costa-Rican fanit hiljenivät täysin. Neymarin 2-0 maali oli lopulta vain tulosvetoni tuhonnut muodollisuus, mutta käynnisti omassa katsomonosassani pienen nujakan brasilialaisten ja costaricalaisten välillä.

Costa-Rican tie nousee siis alkulohkon jälkeen pystyyn. Brasilia teki tällä tuloksella itselleen hyvät asemat päätöskierrokselle, jossa se kohtaa Serbian.

The post Kahviklassikko kiehui Pietarissa appeared first on Byyri.

Äiti-Venäjä herää

Belgia – Panama. Argentiina – Islanti. Ranska – Australia.

Ensimmäinen kierros tarjosi monia mahdollisuuksia huippumaiden hydraulisella puristimella suorittamiksi murskajaisiksi, mutta avausviikon isoimman voiton tarjoili sen sijaan kaviaarilautasella kisojen isäntämaa. Venäjän karhu heräsi talviuniltaan otollisempaan aikaan kuin siitepölyallergiasta haaveleileva talviuninen otso. Kaikkien aikojen heikoimmaksi isäntäjoukkueeksi tituleerattu itänaapuri vilautti kaikille arvostelijoille närhen sukupuolielimet heti avausottelussa ja antoi todellisen myrskyvaroituksen.

Kisojen isäntämaan menestys on aina hieno asia, ja tuo todellista lisäarvoa kisoille. Lisäksi kotiyleisön riemua on aina ilo seurata, vaikka se ilmenisikin hieman oudolla tavalla. Maassa maan tavalla.

Yllätysvalmiit pikkumaat

Ensimmäinen kierros tarjosi myös mukavasti yllätyksiä. Pienemmät futismaat marssivat esiin värikkäine lippuineen kuin sukupuolineutraalin avioliiton puolestapuhujat konsanaan. Sen lisäksi, että muun muassa Egypti, Australia ja Tunisia roikkuivat viimeiseen asti futiskoossa mitattuna astetta isompiensa matkassa, tarjosivat Islanti, Meksiko ja Sveitsi meille todelliset yllätystulokset heti kollektiivisen työnteon känsöittämän käden kättelyssä.

Vaikka Argentiina ei osaakaan pelata kuin yhden lyhyenlännän taiturin kautta, Brasilia lamaantuu omasta hyvästä pelistään ja Saksalla on täysi oikeus kärsiä 2000-luvulla tutuksi tulleesta hallitsevan mestarin krapulasta, on jokainen näistä tuloksista silti yllättävä ja raikas hengähdys lohkovaiheen suurmaiden hegemoniaan. Yllätyksien järisyttävyyttä, kirjaimellisesti, ei tietenkään laimentanut yllätysjoukkueiden kannattajien rytmikäs juhlinta, joka on tärisyttänyt tannerta enemmän kuin sinivalaspariskunnan hääyö.

Raikas Englanti

Kyllä vain, kaikkien pettymysten ja sulamisten jälkeen Englannin pelaaminen näytti oikeasti raikkaalta. Vaikka voiton kairaaminen pelistä Tunisiaa vastaan olikin täyden päivätyön takana, oli joukkueen pelityyli selvästi päivitetty tälle vuosituhannelle, ja siinä pyrittiin järkevästi hyödyntämään niitä vahvuuksia, joita Englannilta löytyy.

Vaikka vielä onkin epäselvää, painavatko menneisyyden haamut ja toiveiden murskaamisen perinne nykyistä joukkuetta, on selvää, etteivät ne paina ainakaan englantilaisfaneja. Maan voitto ensimmäisestä ottelusta sekä muiden suurmaiden kompurointi nostatti fanien toiveet henkiin nopeammin kuin fenix-linnun konsanaan, ja sen myötä eloon roihahtanut sosiaalisen media tunnus #ItsComingHome on kenties parasta viihdettä, jota nämä kisat ovat vielä tähän mennessä tarjonneet.

Jäämme odottamaan jälleen pilvilinnojen romahtamista.

Juhlinnan aika

Edessä on vielä lähes kuukausi pelkkää juhlaa, kun maailman parhaat futismaat taistelevat tietään kohti jalkapallomaailman huippua. Saamme todistaa vielä lukemattomia toinen toistansa kauniimpia suorituksia, riemuitsevia faneja sekä karvaita pettymyksiä. Kuinka pitkälle kisäisäntä Venäjän uskomaton maalitehtailu kantaa? Oppiiko Argentiina pelaamaan muuten kuin 10 parilla puujalkoja yhden pallomagneetin ympärillä? Minkä yllättäjämaan lento riittää jatkopeleihin?

Olemme nähneet ennakoimattomasti kompuroivan Saksan, omasta hyvästä pelaamisestaan masentuvan Brasilian ja lisäajalla voittoon nousevan Englannin, joten jo nyt voimme sanoa, että näistä kisoista on tulossa todella upeat ja historialliset. Tähän kun lisää Perun johdolla kisoista ilakoivat, aivan mahtavat kannattajat, odotan ainakin minä näiden kisojen etenemistä enemmän kuin kaupunkiin sapuva maalaispoika sitä kuuluisaa juhannusyötä.

The post Vau, mikä aloitus! appeared first on Byyri.

Tunteita puolin ja toisin

Islannin miesten jalkapallomaajoukkue pelasi itsensä jalkapallokartalle päästessään vuoden 2016 EM-kilpailuihin ja esiinnyttyään siellä edukseen. Alkujaan puolustusvoittoinen ja taisteleva altavastaaja keräsi sympatiaa jalkapallon ystäviltä ympäri maailmaa kiusatessaan isompiaan. Pienen saaren kisaurakkaa ja kansaa seurattiin tiiviisti, ja Islanti rynnisti sensaatiomaisesti kahdeksan parhaan joukkoon.

Kisojen kenties puhutuin joukkue hankki nopeasti itselleen myös arvostelijoita, joita valtava hehkutus ja Islannin yksipuolinen pelityyli alkoi ärsyttää.

Ensimmäistä kertaa maailmanmestaruuskilpailuihin selviytynyt joukkue jatkaa totutulla tyylillään tänäkin kesänä. Avausottelu Argentiinaa vastaan päättyi komeaan 1–1-tasapeliin. Kotimaassaan joukkue nauttii tietysti valtaisaa suosiota, josta osoituksena toimivat lauantaisen ottelun katsojaluvut: televisionkatselijoista 99,6 prosenttia seurasi maajoukkueen kamppailua.

Muualla on ollut havaittavissa jonkinlaista kyllästymistä loputtomalta tuntuvaan Islannin ihasteluun. Joidenkin silmissä sympaattisuus on karissut pois islantilaisten yltä, ja sosiaalisessa mediassa tapahtuvan keskustelun perusteella ainakin monet suomalaiset ovat ärtyneet ylenpalttisesta Islanti-ylistyksestä. Alun perin futishipsterien hypettämästä jalkapallokääpiöstä on kasvanut ihailtu ja inhottu outolintu, jonka tarina herättää tuntemuksia laidasta laitaan.

Mistä on Islanti tehty?

Eräs syy vastareaktioihin on Islannin pelaajamateriaalin aliarvioiminen. Monia on alkanut ärsyttää jatkuva pienen kansakunnan ja pelaajien siviiliammattien korostaminen. On totta, että maalivahti Hannes Þór Halldórsson on ohjannut muun muassa musiikkivideoita. On totta, että laitapuolustaja Birkir Már Sævarsson on uransa ehtoopuolella palannut Reykjavikiin ja pelaamisen ohella työskentelee pakkaajana suolatehtaalla.

Pääasiassa maajoukkue kuitenkin koostuu piinkovista jalkapalloammattilaisista, jotka muodostavat vuosien mittaisen yhteisen kokemuksen myötä todella yhtenäisen kollektiivin. Joukkueen tärkeimmät pelaajat ovat suurinpiirtein kolmekymppisiä, ja pelanneet yhdessä poikamaajoukkueista asti. Tämänkaltaisesta pitkäkestoista yhteispeliä on vaikea väheksyä maajoukkuepalloilussa.

Kisajoukkueesta kaksi pelaajaa tulevat Islannin liigasta, mutta muuten kokoonpanosta löytyy miehiä muun muassa Serie A:sta, Valioliigasta, Bundesliigasta, Venäjän ja Hollannin pääsarjoista sekä Englannin mestaruussarjasta. Ei ole siis ihme, että joukkue on valmis haastamaan isojakin maita. Miksi mediassa sitten toitotetaan jatkuvasti pelaajien sivubisneksistä tai pienestä kotikylästä?

Median tehtävä on luoda kiinnostavia tarinoita, joita ihmiset haluavat kuluttaa ja joista he haluavat puhua kahvipöydissä, Twitterissä, tai missä ikinä. Daavid vastaan Goljat -asetelma sekä pienuuden ja sympaattisuuden korostaminen myyvät hyvin, oli niissä liioittelua tai ei. Kun otetaan lähtökohdat huomioon, Islannin menestys on kokonaisuudessaan mieletön saaga.

Jos maa onnistuu vakiinnuttamaan asemansa arvokisakävijänä, uutuudenviehätys ja pelaajien taustojen eksotisointi vähenevät, mutta toistaiseksi Islannissa riittää ammennettavaa.

Antijalkapalloa?

Monia sulavan jalkapallon ystäviä hiertää luonnollisesti Islannin omintakeinen pelityyli, jota harvemmin on totuttu näkemään huipputasolla. Joukkue nojaa aggressiiviseen asennepelaamiseen puolustaen syvällä omassa päädyssä. Jokainen sivurajaheitto omalla hyökkäyskolmanneksella on erikoistilanne, joista Islanti on viime vuosina onnistunut tekemään kosolti maaleja.

Pelaamista on haukuttu jalkapallon vastaiseksi ja tylsäksi.

Toistaiseksi se on kuitenkin ollut tehokasta. Argentiinalla oli vaikeuksia löytää murtautumispaikkoja, kun islantilaiset pyörivät herhiläisinä Lionel Messin ja kumppaneiden kimpussa.

Toden totta, Islannin pelaamaa jalkapalloa ei voida kuvailla klassisen kauniiksi. Tiukka puolustaminen ja vastaiskujen kyttääminen saattavat vaikuttaa puuduttavalta, varsinkin jos vastustaja joutuu hakkaamaan päätänsä seinään eikä löydä ratkaisuja. Kliseisesti voidaan sanoa, että Islanti pelaa omilla vahvuuksillaan. Pienempiään vastaan pelatessa joukkue on silloin tällöin ollut vaikeuksissa. Kun sen on täytynyt ottaa ottelussa pallollinen vastuu, Islannin pelaaminen ei ole ollut parhaimmillaan.

Vaikka jalkapallo on viihdettä, ei Islannin kaltaisella joukkueella ole vastuuta viihdyttävyyden pyrkimisestä, vaan se haluaa vain ja ainoastaan maksimoida menestymismahdollisuutensa. Tämän joukkue on edellisen valmentajan Lars Lagerbäckin ja nykyisen luotsin Heimir Hallgrímssonin aikakaudella omaksunut hyvin.

Tuntuu siltä, että Islanti saa vielä hyvän aikaa pitää altavastaajan ja yllättäjän asemansa, vaikka pelaajamateriaalinsa puolesta joukkue on varsin kilpailukykyinen monien maiden kanssa. Vähälukuinen kansa ja eksoottinen maantiede – kuten myös fyysinen pelitapa – takaavat sen, että islantilaisia pidetään aina voittajina ja selviytyjinä.

Voitto tai tasapeli on hieno saavutus, tappiokin usein kunniakas saavutus isompaa maata vastaan, oli vastassa sitten kuka tahansa. Milloin joukkueelle saa alkaa esittää isompia vaatimuksia?

Suomalaisilla erityinen syy

Onko kyse suomalaisesta kateudesta? Pienuudellaan brassaileva Islanti on muistutus siitä, että Suomenkin kokoiselta valtiolta voidaan realistisesti odottaa kisapaikkaa.

”Väkiluvultaan Espoon kokoinen Islantikin on kisoissa. Suomalainen jalkapallo on tuomittu kurjuuteen”, on saattanut Huuhkajia henkeen ja vereen kannattava henkilö kuulla sunnuntaiseuraajalta. Valtaosa erilaisista mittasuhteiden ja kokoluokkien vertailuista on mielenkiintoista ja niistä saa tehtyä raflaavia knoppeja, mutta varsinaisen analyysin kannalta ne ovat usein epäolennaisia.

Oli kateudella osuutensa tai ei, taustalla vaikuttaa myös eräs keskeinen ottelu parin vuoden takaa.

Suomalaisissa jalkapallokannattajissa närää Islantia kohtaan herättää luonnollisesti vuoden 2016 lokakuun kuudennen päivän tapahtumat. Suomi johti Reykjavikissa käytyä MM-karsintakamppailua lukemin 1-2 loppuhetkille asti, kunnes Alfreð Finnbogason tasoitti pelin lisäajan alussa ja viitisen minuuttia myöhemmin Ragnar Sigurðsson viimeisteli sääntöjenvastaisesti, mutta hyväksytysti voittomaalin sinetöiden suomalaisten painajaisen.

Voitolla Huuhkajien karsintataipale olisi saanut toisenlaisen käänteen, mutta sen sijaan ottelu jäi historiaan yhtenä katkerimmista suomalaistappioista. Voitto edelliskesänä EM-kisoissa vakuuttaneesta Islannista olisi ollut makea osoitus suomalaisesta jalkapallokyvykkyydestä.

Itsetietoinen kansa

Katsomon puolella ja kaduilla islantilaisfanit vaikuttavat itsevarmoilta, ehkä jopa ylimielisiltä. Islantilaiset ovat pankkikriisinsä jälkeen löytäneet itsestään sen saman kansan, joka vuosituhannen taitteessa kieri varallisuudessa ja matkusteli maailmalla. He haluavat näyttää nauttivansa täysin rinnoin siitä, että heidän kotimaansa paistattelee suurissa parrasvaloissa.

Ja se Hú-huuto. EM-kisojen aikana islantilaisfanien helposti matkittavasta huudosta tuli ilmiö. Nopeasti kävi myös ilmi, ettei kyseinen chant ollut suinkaan islantilaisten keksimä, vaan se oltiin omaksuttu muualta. Yksinkertaisuudessaan ja usein toistettuna huudosta on muodostunut jokseenkin rasittava, vaikkakin se on yhä varsin vaikuttava.

Huutoon on reagoitu muiden maiden kannattajien toimesta. Jo mainitussa Islannin ja Suomen välisessä kohtaamisessa suomalaiskannattajat vastasivat kuuluvasti rikkomalla huutosarjaan kuuluvan hiljaisuuden lainauksella Frederikin Tsingis Khanista. MM-kisojen avausottelussa argentiinalaiset puolestaan huusivat jokaisella kerralla infernaalisesti peittäen islantilaisten huhuilun tehokkaasti.

Tulevaisuus auki

Nähtäväksi jää, jatkuuko Islannin arvokisaputki tulevaisuudessa, kun nykyiset luottopelaajat vanhentuvat. Ainakin juniorituotantoon on satsattu. Infrastruktuuri on kunnossa ja resurssit kohdennetaan oikein. Arvokisapaikat ovat tehneet kansasta jalkapallohullun, joten panostukset nuorten jalkapalloiluun ovat varmasti laajalti hyväksyttyjä.

Ei kuitenkaan kannata mennä asioiden edelle. Islanti kohtaa näissä MM-kisoissa alkulohkossaan vielä Nigerian (22.6.) ja Kroatian (26.6.). Laadukkaassa lohkossa paikka kahden kärjessä on kiven takana, mutta avausottelun tasapeli avaa mahdollisuuksia vaikka mihin. Paikallinen kansa lienee tyytyväinen jo nykyiseen suoritukseen, mutta janoaa tietysti myös jatkopelejä.

Kaksi vuotta sitten Islanti pelasi itsensä Euroopan kartalle, mutta näytettävää riittää vielä. Avausottelu antoi lupaavan osoituksen joukkueen iskukyvystä. Islannilla on edessään vielä ainakin kaksi ottelua aikaa saada uusia ystäviä – ja vihaajia.

Kuva – The18

The post Mikä Islannissa ärsyttää? appeared first on Byyri.