Alkuperäisteos José Mourinho – Die persönliche Biografie des Special One on ilmestynyt vuonna 2016, ja Tuomas Renvallin suomentama José Mourinho – Omassa lajissaan – Huippuvalmentajan henkilökuva puolestaan Minerva-kustantamon julkaisemana huhtikuussa 2018.

Kevyttä kesälukemista

Kirja etenee kronologisesti José Mário dos Santos Mourinho Félixin syntymästä aina valmennuspestin varmistumiseen Manchester Unitedin kanssa. Vuosien varrelta esitellään lukuisia, veijarimaisia tarinoita, käydään läpi Mourinhon merkittävimmät saavutukset ja nostetaan esiin myös hänen vaikeuksiaan.

Mielenkiintoisimmaksi luvuksi nousee kuitenkin yksi ylitse muiden.

Voittamisen filosofia -niminen kokonaisuus (luku 8) on jaettu 11 alaotsikkoon, joista esimerkkeinä mainittakoon motivaatio, yhteisöllisyys ja junioritoiminnan edistäminen. Aihealueet käsitellään Mourinhon tekojen kautta, ja niistä olisi lukenut mieluusti pidemmän kaavan kautta.

Kirjan on koonnut, hyödyntäen yli 200 lähdettä, saksalainen jalkapallojournalisti Julien Wolff. Runsas lähteiden määrä takaa jopa paatuneimmallekin Mourinho-fanille jotain uutta knoppitietoa, mutta korostaa myös sitä mitä teos todella on: henkilökuva, ei omaelämänkerta.

Pidin teoksessa siitä, ettei Mourinhoa nostettu messiaan asemaan, vaan myös hänen heikompia puoliaan käytiin läpi. Kyseessä on erittäin ristiriitainen henkilö, jota moni pelaaja ylistää suurimmaksi ja parhaimmaksi mentorikseen.

Noin 200-sivuinen teos on erittäin kevyttä kesälukemista, ja lukijalle jääkin lopuksi hieman valju maku suuhun. Aiheet ovat kiinnostavia, ja monista olisi halunnut lukea enemmänkin. Pitkää teosta on kuitenkin vaikeaa koota pitkälti internet-lähteiden pohjalta, ilman Mourinhon omia mielipiteitä ja kommentteja tapahtuneista.

The post Viihdepääty: Mourinhon henkilökuva pelaa varman päälle appeared first on Byyri.

Sir Alex on kaikkien aikojen pitkäaikaisin valmentaja Englannissa, maassa, jossa valmentajan palli heiluu tuulessa hyvin herkästi. Govanista kotoisin oleva skotlantilainen on nykymuotoisen jalkapallon eniten pokaaleja voittanut manageri. Samalla hän on nitä äärimmäisen harvoja valmentajia, jotka ovat pystyneet uusiutumaan ja pysymään mukana pelin nopeasti kehittyvässä evoluutiossa. Miehen perintö on merkittävästi havaittavissa edelleen koko jalkapalloilevassa maailmassa.

Manchester United –legenda Sir Alex on, ja Liverpool-fanina tämä kiertää sieluani korkkiruuvimaiselle mutkalle ja saa minut voimaan fyysisesti pahoin, joten nauttikaa tästä, tulen sanomaan sen vain kerran – jalkapallohistorian merkittävin valmentaja. Nyt, suonette anteeksi, jos otan hetken pitkää puhallusta.

Tunteiden paloa kentällä, vaan ei kirjassa

Kukaan muu manageri ei ole jättänyt niin merkittävää jälkeä moderniin jalkapalloon kuin temperamenttinen skotlantilainen. Temperamenttinsa vuoksi miehen legenda ei kuitenkaan rajoitu pelkkiin pokaaleihin, vaan myös tarinoihin ja huhuihin pukukopista ja kulissien takaa, lentäviin kenkiin, sekä, totta kai, uskomattomiin johtamistaitoihin. Mies on nähnyt kaiken, voittanut kaiken ja sen lisäksi luonut perinnön, johon yksikään toinen jalkapallovaikuttaja ei ole pystynyt.

Niinpä ajattelin tarttua vuonna 2013 ilmestyneeseen omaelämäkertaan Alex Ferguson (suomeksi Minerva Kustannukselta vuonna 2014), ja kurkistaa kulissien taakse ja tämän neron mielen sopukoihin. Skotin huikeiden saavutusten ja persoonan vuoksi ei ole ihme, että odotukset olivat todella korkealla. Tämän on pakko olla jotain mahtavaa!

Kuinka väärässä olinkaan.

Managerilegendan omaelämäkerta on omaelämäkerta sanan syvimmässä merkityksessä. Fergusonin ura valmentajana listataan hetki hetkeltä, kronologisesti, faktoihin ja tilastoihin pohjautuen. Ja kuten listat yleensä, teos on vailla hajua, makua tai väriä. Saman olisin todennäköisesti voinut lukea Wikipediasta. Jalkapalloromantikkoa kiinnostavat tarinat kulissien takana. Fergusonin omat tunteet, pelot ja näkemykset loistavat kuitenkin poissaolollaan, ja saamme hyvin vähän selvyyttä asioihin, jotka meitä kirjaa avatessa askarruttavat.

Kyllä, se legendaarinen kengän potkaisu on selitetty kirjassa, kuten on myös kilpailu ja ystävyys Arsene Wengerin kanssa. Myös tarinoita pelaajiin liittyen avataan hieman, mutta kuitenkin vain sen verran, että lukija jää kaipaamaan ja himoitsemaan lisää tarinoita pukukopin sisältä. Sen sijaan moniin muihin lukijaa kiinnostaviin seikkoihin otetaan hyvin vähän kantaa.

Ylpeys ja ennakkoluulo

Kaiken keskiössä on kuitenkin itsestään hyvin ylpeä skotlantilainen. Kirjan viesti tuntuu olevan: katsokaa, mitä minä olen saavuttanut, minä olen oikeassa. Fergien kiilltävää imagoa mahdollisesti heikentäviin asioihin puututaan äärimmäisen vähän, jos ollenkaan. Kahdeksan-vuotinen yhden miehen sota BBC:tä vastaan summataan yhteen lauseeseen: he olivat väärässä, minä olin oikeassa, ja heidän olisi pitänyt pyytää anteeksi.

David Beckhamin ja Roy Keanen kritisoimiseen on varattu omat lukunsa, koska he eivät kunnioittaneet seuraa tai manageria tarpeeksi. Kaikki miehen alaisuudessa pelanneet hyökkääjät niputetaan samaan kategoriaan – toivottavasti pilke silmäkulmassa kirjoitetulla – lauseella ”tunsin aina olevani parempi kuin yksikään heistä”.

Toisaalta tämän kaltaiset lausahdukset ja näkökulmat tarjoavat, ainakin Sir Alexin historiaa tarkemmin tuntemattomille, uuden tiedon siemeniä. Itse en esimerkiksi ollut tietoinen, että mies todella oli yllättävän kovan luokan maalinsylkijä peliurallaan, tai siitä, että skotti pyöritti pitkään pubia Skotlannissa, kunnes siirtyi täysipäiväiseksi valmentajaksi. Kirja antaa kyllä tiedonmurusia, joita lisää tutkimalla lukija voi löytää mielenkiintoisia faktoja miehen taustoista.

Hieman rivien välistä tulkitsemalla oppii myös näkemään, ketkä pelaajista ovat kuuluneet miehen suosikkeihin ja ketkä eivät. Muun muassa moni ”class of ´92”:n pelaajista saa osakseen aivan riittävästi pään silittelyjä pitkin kirjan sivuja.

”Hiustenkuivaaja”-käsittelystään kuululla skotilla kun tuntuu olevan heihin jopa isällisiä tunteita.

Tämän lisäksi kuitenkaan yli neljännesvuosisadan oman alansa huppuja johtaneen miehen johtamistapoihin, joista lukemista ainakin itse odotin innolla, ei oteta kantaa muuten kuin ilmaisemalla useaan otteeseen, että täydellinen kontrolli on kaikki kaikessa.

Tähtiloistoa jalkapallokentällä, ei kirjahyllyssä

Omalla alallaan kenties historian menestyneimpänä tunnettua miestä on toki vaikea syyttää siitä, että omaelämäkerta alleviivaa hänen menestystään. Tämä jättää kuitenkin lukijalle hieman valjun ja epäinhimillisen olon. Fergusonin kokemuksilla voisi varmasti helposti täyttää kirjaston – tähän kirjaan niistä ei ole kuitenkaan päätynyt kuin murusia.

Kirja on omine faktoineen ja tarinoineen ehdottomasti lukemisen arvoinen kaikille managerilegendan, Manchester Unitedin tai yleensä jalkapallon historiasta kiinnostuneille, mutta elämää muuttavaa lukukokemusta siitä ei kannata odottaa.

The post Viihdepääty: Ei Fergie-timeä Fergien omaelämäkerralle appeared first on Byyri.

Vuonna 2014 julkaistu ja vuotta myöhemmin suomenkielisen painoksensa saanut Luis Suárezin elämästä kertova kirja etenee kohtauksesta toiseen hänen ja vaimonsa Sofian tarinan kautta. Vilkkaan jalkapalloilevan pahan pojan ja lähikylän hyvän tytön mielenkiintoinen retki kulkee uruguaylaislähiöistä monen mutkan kautta Barcelonan metropoliin.

Kirja alkaa pelikieltoa kärsivän Suárezin tuntemuksista: Brasilian MM-kisoissa Giorgio Chielliniä purrut Suárez sai tempauksestaan neljän kuukauden pannan pelikentille.

Lähes parinkymmenen sivun alustus antaa hyvän kuvan siitä, miten kirja käsittelee Suárezin uraa. Asioita perustellaan hyvin seikkaperäisesti ja avoimesti Luis Suárezin omin sanoin. Kaikki me tunnemme kohu-uutiset ja faktat, mutta on hyvin mielenkiintoista päästä kurkistamaan huippu-urheilijan pään sisään tilanteiden keskiöön. Kirjan aikana käydään läpi kaikki muutkin kohut tarkasti, ja erittäin hyvin kirjoitettu teksti avaa kyllä selkeästi syitä tapahtuneisiin.

Luis Suárez on pelaaja, joka jakaa mielipiteitä. Mielipiteet muodostuvat osittain sen kautta, pelaako Suárez kannattamassasi joukkueessa vai pelaako hän sitä vastaan. Itselleni hän on suosikki, joka on edustanut samaa taitavaa tyyliä ja samoja joukkueita kuin suurin sankarini Jari Litmanen. Tähänastisen elämäni hienoin kokemus oli päästä Camp Noulle katsomaan Mestarien liigan ottelua Barcelona vs. Arsenal.

El Pistoleron tuossa ottelussa tekemä volley-maali tulee elämään ikuisesti muistojeni syövereissä.

”Haluan jonain päivänä pelata Barcelonassa”, Suarez kommentoi haaveitaan urugualais-tv:lle pikkupoikana, tarinansa alussa. Päätöksensä kirja puolestaan saa siirrossa Liverpoolista Barçaan. Sitä ennen ehtii kuitenkin tapahtua monenlaista. Kesken suurimman teinirakkauden Suárezin tuleva vaimo joutuu muuttamaan perheineen Espanjaan.

Tuo polttava rakkaus antaa Suárezille syyn tavoitella uraa Euroopassa. Kirja on pullollaan oikein ajoitettuja sattumuksia – tai sitten kohtaloa. Se on yksi onnistunut tarina, mutta se kertoo myös hyvin siitä, miten pienestä kaikki on kiinni. Miljoonille muille pelaajille tähdet eivät ole yhtä suotuisia.

”Saapuessamme ensimmäistä kertaa Hollantiin kumpikaan meistä ei osannut laittaa ruokaa. Ronald McDonald oli paras ystävämme, ja hankin sähkögrillin pihvien paistamista varten. Koko talo täyttyi savusta. Siihen aikaan pihvit olivat meistä mahtavia, mutta nyt kun ajattelen tuota aikaa…Madre mia! Kuinka saatoimme syödä sellaista.”

Vajaa 300-sivuinen kertomus on koukuttava teos, jota voin suositella kaikille hyvistä tarinoista pitäville. Jalkapallo on keskiössä, mutta myös jokapäiväiset asiat saavat ihailtavasti jalansijaa. Se auttaa ymmärtämään paitsi Luis Suárezia, mutta myös muita Etelä-Amerikasta Eurooppaan saapuvia pelaajia, jotka joutuvat sopeutumaan täysin uuteen kulttuuriin.

Kirja sisältää yksityiskohtaista kerrontaa hienojen maalien, kohujen, ja turnausten takaa. Esimerkiksi vuoden 2010 Etelä-Afrikan MM-turnauksen aikana Suárezin vaimo oli viimeisillään raskaana ja joutunut matkustamaan Barcelonaan. Tästä turnauksesta muistetaan myös Suárezin Ghanaa vastaan tekemä ”paholaisen käsi” -torjunta, jota käsiteltiin myös Byyrin Kohti MM-kisoja -juttusarjassa. Tilanne kesti vain hetken, mutta kirjassa tähän syvennytään antoisasti kymmenen sivun verran.

Pidin kirjasta todella paljon. Aihe oli minulle mieluisa, enkä malttanut laskea teosta käsistäni. Välillä urheilijoista kertovat kirjat tuppaavat luettelemaan tilastoja ja tapahtumia vain ulkopuolisen silmin, mutta tässä kirjassa oli onneksi lihaa luiden ympärillä.

Kirjasta erinomaisen tekevät sen henkilökohtainen ote ja viihdyttävä kirjoitustyyli. Monen järkkymätön mielipide Suárezia kohtaan on toki perusteltua, mutta ainakin oma suhtautumiseni Luis Suárezia kohtaan muuttui teoksen luettuani. Kirja on hyvä muistutus siitä, että huippu-urheilijatkin ovat ihmisiä, joihin vaikuttavat ympärillä tapahtuvat asiat.

”Haluan kiittää kaikkia, jotka ovat uhranneet aikaansa ja energiaansa, jotta saisin tarinani kerrottua. Olen yrittänyt kertoa elämästäni rehellisesti ja tunteella.”

The post Viihdepääty: Luis Suárez – Minun tarinani appeared first on Byyri.

Tiesin etukäteen, että maaliskuussa 2016 keuhkosyöpään 68 vuoden iässä menehtynyt Johan Cruyff oli aikansa suurimpia ellei jopa suurin pelaaja. Olin myös tietoinen, että hän ei ainoastaan vaikuttanut peliin, vaan myös muokkasi sen evoluutiota.

Kirja on ilmestynyt alunperin nimellä Mijn Verhaal, ja oli työn alla Cruyffin saadessa syöpädiagnoosinsa. Suomenkielinen teos (Minerva, 2017) on suomennettu englanninkielisestä laitoksesta My turn : the autobiography (2016). 

RAKKAUS AJAXIIN LÄMMITTÄÄ

Hollantilaisen meriitit pelikentillä ovat sitä luokkaa, että kirjasta olisi helposti voinut tulla tylsää tulosten sekä saavutusten luettelua. Siihen ei onneksi ole sorruttu. Pidän tavasta, jossa kansien väliin on tuotu mukaan Cruyffin persoona, mieltymykset, ajatukset sekä henkilökohtaiset suhteet. Kun laitoin kirjan viimeisen kerran kiinni, liikkuivat päällimmäiset ajatukseni täysin pelikenttien ulkopuolella: kuinka mukavan oloinen ihminen!

Jalkapalloromantikkona minua myös lämmittää se, kuinka tekstistä nousee syvä rakkaus omaa kasvattajaseuraa Ajaxia kohtaan. En laskenut, mutta kirjassa ei taida olla kovin montaa aukeamaa, jossa Ajaxia ei olisi jossain yhteydessä mainittu.

Erityistä kiitosta minulta saa kirjan aloitus. Olisi ollut helppo lähteä suoraan aktiiviurasta liikkeelle, mutta lapsuus on jaksettu käydä läpi kiirehtimättä. Tarinat harjoittelusessioista jo pikkupoikana Ajaxin kentällä kenttämestarin suostumuksella ovat mielenkiintoista luettavaa. Lisäksi Cruyffin isän kuolemaa ei pelätä käsitellä. Kirjan toinen lause, ”Menetin isäni 12-vuotiaana, ja sen jälkeen elämääni ohjasi Ajax”, kuvastaa koko teosta todella hyvin.

VAIKEUKSISTA USKALLETAAN KERTOA

Kirjalla on paljon annettavaa myös niille, jotka kaipaavat lisäselkoa suuruuden hetkiin ja pokaalien nosteluihin. Kuuluin heidän joukkoonsa, mikä olikin päällimmäinen motiivini kirjan lukemiseen. Kuten eräs mainos aikanaan osuvasti sanoi: ”Nyt tiedän”.

Eniten Johan Cruyffin urasta ja hänestä ihmisenä saa kuitenkin irti, kun käsitellään uran vaikeita asioita. Esimerkkinä mainittakoon punainen kortti, jonka hän sai ensimmäisenä hollantilaisena pelaajana maajoukkueessa. Siitä seurasi pitkä pelikielto Oranjessa. Toisena esimerkkinä voidaan mainita Ajaxin kapteeniäänestys, jonka häviäminen johti aikanaan siirtymiseen Barcelonaan.

Nämä tarinat ovat paitsi koukuttavan mielenkiintoista luettavaa, myös hyviä oman aikansa kuvia.

YOUTUBE TUO LISÄARVOA LUKUKOKEMUKSEEN

Huomasin kirjaa lukiessani myös tekeväni jotain, mitä en ollut aikaisemmin futiskirjallisuuden yhteydessä tehnyt. Tasaisin väliajoin, kun olin lukenut mielenkiintoisen yksityiskohdan pelikentiltä, havaitsin kirjan siirtyneen sivuun pöydälle ja yllätin itseni katsomasta kyseistä tapahtumaa YouTuben kautta. Koin, että sain näin vielä enemmän irti kirjasta.

Myös itse kirjan visuaalisesta ilmeestä on annettava pisteitä. Oranssit kannet ja oranssit sivujen ulkoreunat – erinomainen ratkaisu! Oranssi kirja saa nyt arvoisensa paikan kirjahyllystäni. Olen vakuuttunut, että tulen ottamaan sen sieltä uudelleen lukuun vielä tämän vuosikymmenen puolella.

The post Viihdepääty: Cruyffin Totaalista Peliä appeared first on Byyri.