Pääsarja perustetaan

Huomattavin kokouksessa käsiteltävä asia kuitenkin oli uuden kilpailumuodon perustaminen. Suomessa oli pelattu jalkapallon Suomen mestaruudesta vuodesta 1908 lähtien, mutta vain niin sanotussa cup-muodossa. Tuohon aikaan jalkapallossa dominoi kolme rannikkokaupunkia: Helsinki, Turku ja Viipuri, joten etenkin maaseutujen seurat painostivat Palloliittoa siihen, että mestaruus ratkaistaan sarjan muodossa. Tämä edistäisi myös lajin leviämistä paremmin maaseudulla.

Kokouksessa asiasta syntyi vilkas keskustelu, mutta myös päätös. Vuonna 1930 Suomessa pelattaisiin mestaruuskilpailut sarjan muodossa, ja tätä ylintä sarjaa kutsuttaisiin A-sarjaksi. Mukaan otettaisiin kahdeksan joukkuetta; Helsingistä kolme joukkuetta suoraan sarjaan ja yksi jatkokarsintaan, Turusta ja Viipurista yksi suoraan sarjaan ja yksi jatkokarsintaan, Pohjanmaalta yksi suoraan sarjaan ja Tampereelta yksi joukkue jatkokarsintaan. Lisäksi muodostettiin alempi sarjataso nimellä B-sarja. 

Kokouksen väliajalla Oy Urheilutarpeiden (nyk. Karhu-Titan Oy) toimitusjohtaja Arno Hohenthal esitteli yrityksensä tuotteita jalkapallon osalta, joihin kokousväki suhtautui myötämielisesti. Lisäksi päivän aikana käsiteltiin myös jääpalloon liittyviä asioita, joten kokous kaikkinensa kesti noin seitsemän tuntia.

Lauha talvi suosii futareita

Talvi 1930 oli Suomessa koko vuosisadan lauhin ja ensimmäinen vuorokauden mittainen pakkasjakso koettiin Helsingissä vasta tammikuun lopussa. Tästä kertoo aika paljon se, että 19.1. HIFK ja HPS pelasivat harjoitusottelun Eläintarhan kentällä parinsadan katsojan edessä. Jääpallossa sarjakausi jouduttiin typistämään ja jääkiekossa kausi peruttiin kokonaan huonon jäätilanteen takia.

Koska usein jalkapalloilijat pelasivat talvisin jääpalloa, tarkoitti lauha talvi sitä, että nyt oli mahdollisuudet jalkapallon harjoitteluun paljon aiemmin. Helsingissä futistreenit olivat pyörineet jo maaliskuun puolivälistä alkaen, ja ensimmäiset kunnon harjoitusottelut pelattiin huhtikuun alussa.   

Kausi käynnistyi kevään aikana alueellisilla karsintaotteluilla, joissa ratkottiin paikat elokuussa käynnistyvään kahdeksan joukkueen yksinkertaiseen mestaruussarjaan eli A-sarjaan. Loput karsintoihin osallistuneet sijoitettaisiin pelaamaan B-sarjaa.

Karsintasarjat

Turun karsintasarjassa TPS ja ÅIFK etenivät voitosta voittoon ja tietenkin pelaten tasapelin keskenäisessä ottelussaan, sekä parissa uusintaottelussa. Paikka A-sarjassa ratkaistiin 18.6. uusintaottelussa 900 maksaneen katsojan edessä. Palloseura oli ottelussa hallitseva joukkue vaikka se pelasi toisen jakson alivoimalla, kun laitapelaaja Reino Järvinen joutui sivuun aivotärähdyksen takia. Se johti ottelua 10 minuutin jälkeen jo 2–0, kun Allan Meri ja Voitto Vester iskivät maalin mieheen. ÅIFK:n Ljungberg kavensi ensimmäisen jakson lopulla, mutta Ilmari Oksanen iski lopullisen niitin rankkarista toisella jaksolla.

Viipurista suoran paikan A-sarjaan lunasti Viipurin Palloseura, joka voitti Sudet ratkaisevassa ottelussa 1–0, kun Eero Kettunen teki ainoan maalin 25 minuutilla hienolla laukauksella. Toisella jaksolla tuomari Leo Leivo heitti Susien Reino Hintsan ja Palloseuran maalintekijän Kettusen ulos nahistelun seurauksena.

Pohjanmaalla A-sarjapaikan kohtalo ratkottiin kaksinkertaisella sarjalla, johon osallistui vaasalaisten, Palloseuran ja IFK:n, lisäksi GBK Kokkolasta ja Drott Pietarsaaresta. VPS voitti kaikki ottelunsa ja murskasi muun muassa VIFK:n kotonaan 11–1 sekä GBK:n peräti 13–1. Vaasalaisten maaliero oli murskaava 51–8!

Helsingin paikat uuteen mestaruussarjaan ratkottiin keväällä kuuden joukkueen kesken käydysssä Helsingin piirinmestaruussarjassa. Näistä joukkueista kolme parasta meni SM-sarjaan suoraan, sekä 4.sijalle jäänyt pääsi vielä pelaamaan karsintaottelun. Stadin suurimmat ennakkosuosikit olivat edellisvuoden finalistit Helsingin Palloseura ja Helsingin IFK.

HPS oli vain vuotta aiemmin voittanut mestaruuden yli 4000 katsojan edessä Pallokentällä murskaten HIFK:n peräti 6–2. Lisäksi paikoista mestaruussarjassa taistelivat KIF, HJK, Sjärnan ja Helsingin Toverit. 

Jo ensimmäisellä ottelukierroksella toukokuun alussa nähtiin iso yllätys, kun alemmalta piirin tasolta karsintoihin yltänyt Stjärnan kukisti HJK:n 1–0. Lisäksi toinen suosikki HIFK oli vaikeuksissa Tovereiden kanssa ja kykeni vasta ottelun loppupuolella tekemään kaksi maalia ja voittamaan ottelun. Mutta ensimmäisten pelien jälkeen alkoi HPS:n ja HIFK:n peli rullata ja tulokset olivat murskaavia. HPS voitti muun muassa HJK:n 11–0 ja HIFK Kiffenin 8-2. 

Näiden kahden kärkiseuran välienselvittely nähtiin 18.5. ja tästä ottelusta kehkeytyi varsinainen trilleri.

Noin 1500 katsojaa oli kauniina kevätpäivänä kerääntynyt Pallokentälle seuraamaan kahden huippujoukkueen yhteenottoa. Molemmat joukkueet olivat siirtyneet “pitkän pelaamisesta” yleisöä enemmän viihdyttävämpään lyhytsyöttöpeliin. Tässä pelitavassa joukkueet olivat selkeästi kehittyneet, sillä vauhdikkaassa ottelussa pelattiin taidokasta jalkapalloa. 

HPS sai myötätuulen taaksensa ensimmäisellä jaksolla mutta se ei onnistunut pudottamaan HIFK:ta kyydistä sen turvin. Tauolle mentiin HPS:n 3–2-johdossa. Joukkueet jatkoivat tasapäistä maalintekoa myös toisella jaksolla, mutta HIFK oli koko ajan takaa-ajo asemassa. 77. minuutilla HPS näytti menevän voittoon kun Viljo Kuhlberg niittasi nopealla laukauksella 4–3. Mutta HIFK ei luovuttanut vaan Torsten Svanström tasoitti pelin 83. minuutilla laukomalla pallon kierteisenä kaukaa HPS-maalin ylänurkkaan.

Trilleri ei päättynyt tähän, sillä minuutti ennen loppua HPS meni 5–4-johtoon Kuhlbergin maalilla. Jotta draamankaari olisi täydellinen, tasoitti HIFK vain 20 sekuntia ennen loppua. Ragnar Lindbäck tavoitti pallon päätyrajalla ja pisti kierteisen keskityksen maalin eteen, jonka tuuli painoi pallon yläriman ja HPS-vahti Oiva Laineen käsien välistä maaliin. 

HPS ja HIFK selvisivät siis tasapistein A-sarjaan. Heidän vanavedessään suoran paikan otti Kiffen, joka kaatoi 4. sijalle sijoittuneen ja karsintoihin joutuneen Stjärnanin. HJK kykeni voittamaan ainoastaan pisteittä jääneen Helsingin Toverit ja jäi näin ulos ensimmäisestä mestauussarjasta. Sen kevät oli muutenkin murheellinen, sillä Klubi kävi häviämässä harjoitusottelun Vaasassa VPS:lle peräti 7–2, vaikka se johti ottelua 2–0.

Kesäkuun 22. päivä pelattiin ratkaisevat karsinnat A-sarjaan.

Tampereella kohtasivat Tampereen Palloilijat ja ÅIFK ja Helsingissä Stjärnan sekä Viipurin Sudet. ÅIFK nappasi paikan A-sarjaan Tampereelta 2–1-voitolla vain 50-100 katsojan edessä. Kaunis kesäpäivä ja keskipäivällä pelattu ottelu söi yleisömäärää, joka olisi illemmalla ollut luultavasti paljon isompi. Ottelun kaikki maalit tehtiin ensimmäisen 14 minuutin aikana.

Helsingissä viimeinen paikka mestaruussarjaan meni Stjärnanille, joka voitti Sudet niin ikään 2–1-lukemin.

Vierailevat viipurilaiset olivat ottelussa niskan päällä koko ajan ja Stjärnanin voiton voidaan sanoa olevan onnekas. Lisäksi kotijoukkueen maalivahti Abraham Kanyakoff pelasi hienon ottelun, torjuen monta vaarallista tilannetta.

Sudet menivät ensimmäisellä jaksolla ansaitusti 1–0-johtoon, kun Arvo Närvänen sijoitti pallon oikeaan nurkkaan. Toisella jaksolla Josua Nadbornik tasoitti pelin kahden Sudet-puolustajan välistä. Tasoituksen jälkeen kotijoukkue sai hieman paremmin kiinni pelistä ja 72 minuutilla nähtiin voittomaali. Nadbornik purjehti pallon kanssa keskellä vieraiden puolustusta, mutta menetti kontrollin palloon. Peliväline ajautui Hirschovitsille joka niittasi voittomaalin maalivahdin käsien kautta.

Vuoden 1930 Mestaruussarjaan selvisivät seuraavat joukkueet:

• Helsingin Palloseura
• Helsingin IFK
• KIF
• Stjärnan
• Viipurin Palloseura
• Turun Palloseura
• ÅIFK
• Vaasan Palloseura

Mestaruussarja

Sarja pelattiin yksinkertaisena, joten otteluita jokaiselle joukkueelle tuli vain seitsemän kappaletta. Tämä oli varmasti ihan riittävästi tuohon aikaan, sillä pelit potkaistiin käyntiin vasta elokuussa eikä kenttäolosuhteet olleet joka kaupungissa kovinkaan hyvät, sillä esimerkiksi Viipurissa käytössä oli vain Papulan hiekkakenttä. Vasta vuonna 1933 Viipuriin valmistunut Keskuskenttä toi nurmikentän kaupunkiin.

Sarja käynnistyi sunnuntaina 10.8. täydellä neljän ottelun kierroksella. A-sarjan (tai Suomi-sarjan, näitä nimiä käytettiin) ensimmäisen maalin teki Turussa Stjärnan, ja suurella todennäköisyydellä tämä maalintekijä oli keskushyökkääjä *Isidor Hirschovits. Maali tuli ottelun 12. minuutilla, mutta TPS ei tästä häkeltynyt vaan takoi helsinkiläiset vieraansa maanrakoon 9–2-voitolla.

* Valitettavasti tuohon aikaan raporteissa pelaajia käsiteltiin vain sukunimillä. Koska Stjärnanilla pelasi Hirschovitsin veljeskolmikko, jotka vielä kaikki “eturivissä”, on maalin tehnyttä pelaajaa koitettu saada selville pelijärjestyksestä ja raporteista. Maalintekijäksi on mainittu keskushyökkääjä, joka tuossa ottelussa oli eri lähteiden mukaan Isidor Hirschovits.

HPS – ÅIFK 2–1 (0–1) Yleisöä: 700

0–1 Eino Wihlman, 1–1 Sulo Saario, 2–1 Ilmari Mantila

HPS: Oiva Laine – Kaarlo Oksanen, Niilo Koskinen – Lauri Sinikari, Pentti Larvo, Max Viinioksa – Veijo Kuhlberg, Aulis Koponen, William Kanerva, Sulo Saario, Ilmari Mantila

ÅIFK: Armas Karlsson – Bertel Lindroos, Ivar Grannas – Per Kuffschinoff, Arthur Hestenaes, Otto Holmlund – Helenius, Einar Grannas, Erik Romin, Grönholm, Eino Wihlman

Hallitseva Suomen mestari Helsingin Palloseura lähti otteluun selkeänä suosikkina ja otti ottelun haltuunsa välittömästi. Ainoastaan hyökkääjien huono viimeistely ja vieraiden maalivahti Armas Karlssonin hienot pelastukset pitivät ottelun tasoissa. Parinkymmenen minuutin jälkeen vieraat menivät johtoon Eino Wihlmanin yksilösuorituksen jälkeen.

HPS tasoitti pelin 52 minuutilla, kun Kanerva jatkoi puskien Koposen keskityksen maalin eteen, josta Sulo Saario iski tasoituksen. HPS ei kuitenkaan saanut hyökkäyspeliään toimimaan, vaan ÅIFK:n puolustuksella oli helppo työ katkaista stadilaisten näpertelyn asteelle mennyt hyökkäysten virittely. Ottelu näytti päättyvän tasan, mutta vain kolme minuuttia ennen loppua Ilmari Mantila teki voittomaalin kauniilla kierteisellä laukauksella.   

ViPS – KIF 1–0 (0-0) Yleisöä: 150

1–0 Erkki Kariluoma

ViPS: Rosenberg – Mikkola, Eino Asikainen – Allan Lagerström, Pauli Tarvonen, Gösta Berg – Eino Kanerva, Erkki Kariluoma, Eero Kettunen, Väinö Meskanen, Onni Lindqvist

KIF: Sven-Erik Bäckström – Kurt Skutnabb, Patrik Henriksson – Emil Nordberg, Sven Sinikari, Sven Fristedt – Edvard Holmen, Jarl Lesch, Olof Strömsten, Birger Lesch, Eero Ronkanen

Viipurilaiset lähtivät sarja-avaukseen Papulan hiekalla suosikkeina, sillä Kiffenin eturivi ei ollut esittänyt kovin kummoisia otteita aiemmin. Pelipäivänä ilma teki vielä ottelusta hankalamman, sillä koko kenttä oli yhtä isoa kuralammikkoa. 

Ottelun alussa Kiffen oli parempi, mutta ViPS pääsi paremmin ja paremmin peliin mukaan. Toinen jakso oli kotijoukkueen hallintaa jolloin se teki ottelun ainoan maalin. Noin 80 minuutilla nähtiin sarjakauden ensimmäiset ulosajot. Maalintekijä Erkki Kariluoma ja Kiffenin Sven Fristedt jatkoivat pallosta kamppailua vielä vesilätäkössä sen verran kiivaasti, että tuomari Kosunen ohjasi molemmat pelaajat kentältä. 

TPS – Stjärnan 9–2 (5–1) Yleisöä: 537

0-1 Isidor Hirschovits, 1-1 Helge Aalto, 2-1 Aalto, 3-1 Allan Meri, 4-1 Arvo Kanerva, 5-1 Vieno Nikander, 5-2 Berhard Hirschovits, 6-2 Lauri Lehtinen, 7-2 Meri, 8-2 Lehtinen, 9-2 Aalto

TPS: Atte Asplund – Ilmari Oksanen, Pentti Veckman – Yrjö Tuomi, Vieno Nikarder, Viljo Lindroos – Arvo Kanerva, Helge Aalto, Lauri Lehtinen, Voitto Vester, Allan Meri

Stjärnan: Abraham Konykoff – Mikael Kagan, Simon Rubinstein – Jakob Berman, Georg Mattsoff, Elias Kantorowitsch – Berhard Hirschovitsch, Sakari Rubinstein, Isidor Hirschovitsch, Josua Nadbornik, Rafael Hirschovitsch

TPS laskettiin ennen kauden alkua kovimmaksi haastajaksi HPS:lle ja HIFK:lle. Turkulaiset olivat keskittyneet lähestulkoon kokonaan harjoitteluun, joten heidän kunnostaan ei ollut tietoa ennen avausottelua. Stjärnan oli varsinainen musta hevonen, jolta voitiin odottaa satunnaisia venymisiä.

Palloseura otti Stjärnanin Josua Nadbornikin tarkempaan vartiointiin ja tämä vaikeutti vieraiden peliä. Kaikesta huolimatta Stjärnan otti johdon 12. minuutilla Isidor Hirschovitsin osuessa tolppien väliin. Tätä iloa kesti vain minuutin kunnes TPS:n Helge Aalto tasoitti ja tämän jälkeen TPS meni menojaan. Toisella jaksolla TPS:lla oli varaa hukata rangaistuspotku, jonka Oksanen ampui maalin yli. Aalto viimeisteli toisella jaksolla ottelun viimeisen maalin ja samalla pääsarjahistorian ensimmäisen hattutempun.

VPS – HIFK 2–2 (0–0) Yleisöä: 600

0–1 Gunnar Åström, 0–2 Holger Salin, 1–2 Kurt Törnroos, 2–2 Aimo Haka

VPS: Vilho Salo – Martti Rantala, Sakari Vierimaa – Aarne Keiri, Martti Palo, Lauri Ödman – Lauri Järvinen, Biger Julin, Kurt Törnroos, Aimo Haka, Nuutti Lindgren

HIFK: Gunnar Närhinen – Frans Karjagin, Axel Lindbäck – Alfons Nylund, Torsten Lindholm, Jarl Malmgren – Gunnar Åström, Torsten Svanström, Leo Karjagin, Holger Salin, Kurt Nylund

VPS:n piti olla suupala HIFK:lle, sillä kotijoukkueen riveistä puuttui hyökkääjä Armas Rullo. HIFK lähti otteluun puolestaan ilman puolustaja Gösta Leschia ja vasenta ulkohyökkäääjä Ragnar Lindbäckia. 

Maalittoman ensimmäisen jakson jälkeen vieraat menivät 2–0-johtoon. Pisteet näyttivät lähtevän pääkaupunkiin, mutta 84. minuutilla Kurt Törnroos toi VPS:n mukaan peliin. Tasoitusmaali tuli vain reilu minuutti ennen ottelun loppua, kun Aimo Haka puski Nuutti Lindgrenin keskityksestä pallon Gunnar Närhisen selän taakse. Ottelu oli dramaattisesta lopusta huolimatta heikkotasoinen.

Avauskierroksen jälkeen sarja jatkui ennakkoarvailujen mukaisesti. HPS, HIFK ja TPS taistelivat kärkipäässä, VPS, KIF ja ViPS taulukon keskivaiheilla kun taas Stjärnanin ja ÅIFK:n kohtaloksi oli jumitua sarjan peräpäähän. Kumpikaan viimeksi mainituista ei onnistunut avaamaan voittotiliä koko kauden aikana, kun vielä keskinäinenkin ottelu pelattiin 1–1 Helsingissä. Stjärnan puolestaan nipisti tasapelin Vaasasta, joten se jätti turkulaiset pisteellä taakseen. 

Mestaruus ratkaistiin TPS:n ja HIFK:n kesken. HPS:n kausi kääntyi alamäkeen hyvän alun jälkeen ja alkusysäys tälle tuli elokuun lopussa Viipurissa Papulan hiekalla, jossa se jäi 4–4-tasapeliin ViPS:n kanssa. Tämän jälkeen se hävisi vielä Helsingin paikallispelin HIFK:lle sekä vierasottelun Turun Palloseuralle lukemin 2–3. Jälkimmäisen tappion jälkeen liikkeellä oli ilkeitä huhuja, sillä käytännössä jo HIFK-tappiooon mestaruuden menettäneen HPS:n sanottiin hävinneen tahallaan Turussa, jotta TPS:lla olisi mahdollista sysätä HIFK:n toiselle sijalle. 

Tilanne ennen TPS:n ja HPS:n viimeistä ottelua. HIFK kohtasi samaan aikaan ViPS:n ja pelasi vielä ÅIFK:ta vastaan – eli oli ottamassa varmat neljä pistettä. Alunperin ViPS-HIFK piti pelata elokuussa, mutta ottelu jouduttiin perumaan, kun Papulan kenttä olikin pelipäivänä varattu armeijan harjoituksia varten.

HIFK menetti siis avauskierroksella pisteen Vaasassa, kun taas TPS koki heti toisessa pelissä pistemeneyksen Helsingissä Kiffeniä vastaan. Kun vielä keskinäinen ottelu näiden kahden seuran välillä päättyi Helsingissä 1–1-tasapeliin, olivat TPS ja HIFK sarjan päätteeksi tasapisteissä. Tämä tarkoitti että mestaruus ratkaistaisiiin uusintaottelussa.

12.10.1930, Pallokenttä, Helsinki

Sunnuntai 12.10. oli Helsingissä todellista urheilun juhlaa. Kello 12.00 Töölöstä starttasi HKV:n järjestämä maraton, jossa taisteltiin Helsingin Sanomain kiertopalkinnosta. Kello 14.00 puolestaan Pallokentällä käynnistyi kotimaisen jalkapallokauden päätös, uusintaottelu Suomen mestaruudesta. Ilma oli syksyisen hieno ja koko viikon kestäneet sateet olivat väistyneet melkein 3500 maksaneen katsojan iloksi. 

HIFK oli osallistunut SM-kilpailuihin jo vuodesta 1908, mutta se metsästi edelleen ensimmäistä mestaruuttaan. Se oli päässyt neljä kertaa finaaleihin, mutta hävinnyt niistä jokaisen – viimeisen edeltävänä vuonna Helsingin Palloseuralle. Vasta kahdeksan vuotta aiemmin perustettu TPS oli puolestaan kerennyt nappaamaan neljän mitalin lisäksi yhden mestaruuden – vuonna 1928 Pallokentällä kun se kukisti juuri HIFK:n 3–2.   

Ensimmäinen jakso oli hermostunutta peliä, etenkin kotijoukkue HIFK:lta. Se oli kuitenkin jatkuvasti hallitsevampi osapuoli ottelussa, sillä sen pelaajat olivat teknisesti ja taktisesti turkulaisia parempia. Vieraat loistivat lähinnä fyysisyydellään ja koittivat näin horjuttaa HIFK:n joukkuetta. Molemmat joukkueet loivat tukun tilanteita ensimmäisellä jaksolla, mutta 45 minuutin pelin jälkeen tulostaululla olivat 0–0-lukemat. 

Toinen jakso alkoi räväkästi. Vain kuusi minuuttia tauon jälkeen tekivät tähtirinnat johtomaalin.

Gunnar Åström pujotteli itsensä oikealla laidalla keskityspaikkaan ja löysi Holger Salinin vapaana maalin edestä. Muutaman minuutin päästä TPS tasoitti erikoisella maalilla. Vieno Nikanderin kaukolaukaus meni Helge Aallon pään kautta HIFK-maalin yläkulmaan. Tämän jälkeen HIFK otti pelin haltuunsa ja TPS putosi kyydistä.

Näytti siltä, ettei turkulaisten kuntopohja kestänyt peräti kuuden maajoukkuepelaajan tähdittämän HIFK:n vauhdissa. 61. minuutilla Jarl Malmgren nappasi pallon Pentti Veckmanilta ja sijoitti pallon yläkulmaan. Ottelun ratkaisu tuli 76. minuutilla. Malmgren veti pallon vapaapotkusta tolpan kautta maaliin. Ottelun ratkaisijaksi noussut Jarl Malmgren viimeisteli vielä hattutemppunsa tekemällä 4–1, kun TPS-vahti Tauno Elomaa ei yltänyt keskitykseen ja Malmgrenillä oli helppo työ puskea pallo tyhjään maaliin.

HIFK – TPS 4–1 (0–0)

1–0 Holger Salin (51), 1–1 Helge Aalto (55), 2–1 Jarl Malmgren (61), 3–1 Malmgren (76), 4–1 Malmgren (81)

HIFK: Charles Holmberg – Frans Karjagin, Gösta Lesch – Alfons Nylund, Torsten Linholm, Axel Lindbäck – Jarl Malmgren, Holger Salin, Gunnar Åström, Torsten Svanström, Ragnar Lindbäck

TPS: Tauno Elomaa – Pentti Veckman, Ilmari Oksanen – Viljo Lindroos, Vieno Nikander, Yrjö Tuomi – Voitto Vester, Helge Aalto, Allan Meri, Lauri Lehtinen, Reino Järvinen

Yleisöä: 3353

Huomioita kauden jälkeen

Yleisesti ensimmäistä sarjamuodossa pelattua Mestaruussarjaa pidettiin onnistuneena. Uusi pistelaskuun perustuva kilpailu, jossa joukkue pystyi korvaamaan tappion voittamalla seuraavan ottelun, lisäsi jännitystä jalkapallon seuraajien parissa. Pelaajien ja joukkueiden taistelutahto säilyi läpi kauden ja joukkueiden pelaajien yhteenkuuluvuuden tunne kasvoi kauden edetessä.

Lisäksi seuran niin sanottujen varapelaajien eli reservien kehittyminen nopeutui, kun sarjamuotoisessa kilpailussa näille pelaajille tuli enemmän käyttöä, kun pelejä oli enemmän. 

Erityisen tärkeänä pidettiin, että sarjajärjestelmä vei kotimaista jalkapalloa etelän suurista kaupungeista sisämaahan ja maaseudulle. Seurat ympäri maata ovat toistensa kanssa tekemisissä ja peleissä oppivat paljon vastustajistaan taidollisesti ja taktillisesti. 

Myös tärkeänä pidettiin, että mahdollisimman nopeasti siirryttäisiin kokeilumuotoisesta yksinkertaisesta sarjasta kaksinkertaiseen, vaikka tiettyjen joukkueiden (esimerkiksi Vaasan Palloseura) matkustuskustannukset kasvoivatkin sarjamuotoon siirryttäessä. Toisaalta ensimmäinen A-sarja herätti katsojien mielenkiinnon, ja esimerkiksi Vaasassa matkakustannuksia pystyttiin paikkaamaan kasvaneilla lipputuloilla.

Mikäli uusintaottelua ei lasketa, suurin yleisömäärä (1800) nähtiin TPS:n ja HPS:n kohdatessa. Avauskierroksen ViPS–KIF-pelin 150 maksanutta katsojaa oli kauden pienin yleisömäärä. 

Mestaruustaiston lisäksi myös putoamistaistoa pidettiin jännittävänä ja mielenkiintoisena seurata. Sarjamuoto pakotti myös pelaajat pitämään itsensä ruodussa, koska pitkäkestoinen ja kovatasoinen sarja ei sallinut lipsahduksia. Tämän ansiosta huvikseen pelaamisesta siirryttiin melkein huomaamatta kovaan kamppailuun ja tosissaan otettavaan urheiluun. 

Vuoden 1930 seuroista pääsarjassa pelaavat finalistit HIFK ja Turun Palloseura. Vaasan Palloseura pelaa tänä vuonna Ykköstä ja Kiffen Kakkosta. ÅIFK ja HPS jatkavat pelejään Kolmosessa.

Juutalaisten urheiluseura Stjärnanin taival päättyi lyhyeen, eikä jalkapallon pääsarjassa enää nähty. Pari vuotta putoamisen jälkeen Stjärnan vaihtoi nimekseen Makkabi. Nimenvaihdos johtui ruotsalaisperäisestä nimestä. Makkabilla ei ole joukkuetta jalkapallossa tänä vuonna, vaikka se on ollut tuttu näky Helsingin alasarjoissa.

Viipurin Palloseura putosi pääsarjasta kauden 1931 päätteeksi, mutta pelasi toiseksi korkeimmalla tasolla usean vuoden ajan. Talvisodan jälkeen ViPS sulautettiin Viipurin Susien kanssa yhteen, ja kaikki joukkueen pelaajat siirtyivät Susien riveihin. 

Miten pääsarja kehittyi?

Vaikka paineita siirtyä kaksinkertaiseen sarjaan oli jo heti tulevalla kaudella, pelattiin sarja vielä vuonna 1931 yksinkertaisena. Vasta 1932 sarja pelattiin kaksinkertaisena, jolloin joukkueille kertyi 14 ottelua. Tällä systeemillä jatkettiin koko 30-luku.

Koko vuosikymmen meni helsinkiläisten joukkueiden hallitessa sarjaa. HIFK voitti neljä mestaruutta, HPS kolme, HJK kaksi. Vasta vuonna 1939 nähtiin ensimmäinen Helsingin ulkopuolinen mestari, kun TPS vei pytyn HJK:n nenän edestä. 

Uusina pääsarjapaikkakuntina 30-luvulla nähtiin Tammisaari (EIF 1933), Pietarsaari (Drott 1936) ja Kuopio (KPT 1938).

Tilastoja 

1.maali: 10.8.1930, Isidor Hirschovits (Stjärnan), TPS-Stjärnan 9–2

50.maali: 20.8.1930, Gunnar Åström (HIFK), HIFK-KIF 4–0

100.maali: 3.9.1930, Eero Ronkanen (KIF), KIF-Stjärnan 4–0

Ensimmäinen hattutemppu: 10.8.1930, Helge Aalto (TPS), TPS-Stjärnan 9–2

Ensimmäinen rangaistuspotku: 10.8.1930, Ilmari Oksanen (TPS), TPS-Stjärnan 9–2 (epäonnistui)  

Ensimmäinen maali rangaistuspotkusta: 13.8.1930, Leo Karjagin (HIFK), HIFK-Stjärnan 8–1

Ensimmäinen ulosajo: 10.8.1930, Erkki Kariluoma (ViPS) & Sven Fristedt (KIF), ViPS-KIF 1–0

Ensimmäinen nollapeli: 10.8.1930, Rosenberg (ViPS), ViPS-KIF 1–0

Maalipörssi (epävirallinen, ei uusintaottelua): 

9 – Lauri Lehtinen (TPS), Aulis Koponen (HPS)

8 – William Kanerva (HPS), Erkki Kariluoma (ViPS)

7 – Holger Salin (HIFK), Gunnar Åström (HIFK)

6 – Olof Strömsten (KIF), Eero Kettunen (ViPS)

Täysin oikean maalipörssin esittäminen on valitettavasti mahdotonta. Maalintekijöissä saattaa olla puutteita tai väärää infoa. Esimerkiksi Pallokirja kertoo vuoden 1930 maalikuninkaiksi Olof Strömstenin ja Holger Salinin yhdeksällä (9) maalilla. Tämä tieto on väärä, sillä Olof Strömstenin nimiin on merkitty samassa joukkueessa pelanneen Osvald Strömstenin kolme maalia. HIFK:n Holger Salin puolestaan teki sarjassa seitsemän (7) maalia ja yhden maalin uusintaottelussa. 28.9. pelatusta ottelusta VPS-ViPS (5–3) puuttuu vierasjoukkueen kaksi maalintekijää. Muitakin puutteita saattaa esiintyä. 

Yllä oleva maalintekijätilasto on kasattu otteluraportteja läpikäymällä, ja on niin tarkka, kuin parhaalla tiedolla on saatu kasaan. 

Lähteet: Helsingin Sanomat, Urheilulehti, Idrottsbladet, Urheilija

The post Etelästä maaseudulle ja huvikseen pelailusta koviin kamppailuihin – 90 vuotta täyttävä jalkapallon pääsarja toi lajiin uskottavuutta appeared first on Byyri.

Valioliiga: Liverpool – Norwich 9. elokuuta 22.00

Valioliiga käynnistyy perjantai-iltana ja avausottelu on ehdottomasti viikonvaihteen mielenkiintoisin kotimaisesta näkökulmasta. Sarjanousija Norwich aloittaa oman urakkansa hallitsevan Mestarien liigan voittajan Liverpoolin vieraana tarunhohtoisella Anfield Roadilla. Härmässä katseet kohdistuvat viime kauden Mestaruussarjan ykköspyssyyn, Norwichin Teemu Pukkiin.

Kovasti viime kaudella urakoinut kotkalainen on saanut vetää harjoituskauden rauhallisemmalla pelitahdilla. Pukki pelasi vain kolmessa harjoitusottelussa yhteensä 200 minuuttia. Eniten peliaikaa kertyi Pukin vanhaa seuraa Schalkea vastaan pelatussa ottelussa, jossa Pukki vastasi myös ottelun avausmaalista. Kyseinen pussukka nuoren Markus Schubertin selän taakse olikin Pukin pre-seasonin ainoa.

Liverpoolin päävalmentaja Jürgen Klopp on kiertänyt kesän oman orkesterinsa kanssa tiivisti pitkin maailmaa. Harjoitusotteluita on pelattu seitsemän sekä viime sunnuntain Community Shield päälle. Britteinsaarten ensimmäisessä pokaalin kilvoittelussa Liverpool taipui viime kauden tuplamestarille Manchester Citylle pilkkukisan jälkeen.

Mestarien liigan voiton jälkeen pitkään kaivatun Valioliigan voittaminen on Liverpoolille yhä entistä tärkeämpää. Perinteiselle suurseuralle on kasvanut jo kokonainen kannattajasukupolvi, joka ei ole nähnyt mestaruutta kotimaan kentillä. Viime kaudella Kloppin poppoo keräsi huimat 97 pistettä, mutta sai silti taipua mestaruuskilvassa. Merseysiden punaisella puolella tiedostetaan, että kivenkovan Valioliigan mestaruusjahdissa ei vain yksinkertaisesti ole varaa ohipeleihin. Pistemenetys sarjanousijalle omassa kotiluolassa olisi juuri sellainen.

Media: Viasat Jalkapallo, Viaplay

Mestaruussarja: Leeds – Nottingham 10. elokuuta 14.30

Englannin toiseksi korkeimman sarjatason lauantain ensimmäinen kamppailu on täynnä nostalgiaa. Futisromantikkojen sekä pidempään lajia seuranneiden viisari värähtää välittömästi, kun kuulee otteluparista, ja suomalaisille tutun Carl Jenkinsonin mahdollinen debyytti Nottinghamin paidassa lisää vielä pökköä pesään.

Leeds United sekä Nottingham Forest olivat merkittäviä tekijöitä englantilaisessa jalkapallossa 1970-luvulla. Leeds juhli kyseisellä vuosikymmenellä mestaruuden sekä FA Cupin voittoa. Nottingham puolestaan voitti mestaruuden muutamaa vuotta Leedsiä myöhemmin ja onnistui jopa hetkellisesti dominoimaan koko Eurooppaa.

Samoista sijoituksista pelaamisen lisäksi erityisesti kannattajien välejä hiersi legendaarinen manageri Brian Clough, joka oli saanut lähteä syksyllä 1974 Leedsistä surkean alkukauden jälkeen, mutta nosti nopeasti tämän jälkeen Nottinghamin Englannin kakkostasolta koko Euroopan huipulle.

Historia on seurannut tätä otteluparia näistä ajoista lähtien ja on jälleen läsnä lauantaina Ellan Roadilla. Kannattajien välit ovat kaikkea muuta kuin hyvät ja vain reilun 100 kilometrin välimatka tuo aina runsaasti vieraskannattajia keskinäisiin kohtaamisiin. Leeds Unitedin ja Nottingham Forestin kohtaaminen onkin Englannin poliisivoimille viikonlopun suurimpia ponnistuksia.

Media: Viaplay

Eliteserien: Rosenborg – Tromsø 10. elokuuta 16.30

Norjan Eliteserienissä pelataan lauantaina suomalaisittain varsin mielenkiintoinen kohtaaminen. Simo Valakarin valmentama ja Juha Pirisen, Robert Taylorin sekä Onni Valakarin edustama Tromsø IL vierailee Trondheimissa neljä vuotta putkeen Norjan mestaruuden voittaneen Rosenborgin vieraana.

Rosenborgin riemukulku on pysähtynyt tällä kaudella ja joukkue löytää itsensä 16 pelatun ottelun jälkeen vasta sijalta viisi. Välimatka sarjakärki Moldeen on jo 11 pistettä ja Eurooppaan oikeuttavillekin sijoituksille riittää kurottavaa.

Trondheimilaiset ovat viime aikoina saaneet peliään takaisin oikealle uralle. Eliteserienissä joukkue on voittanut kolme ottelua putkeen ja Mestarien liigassa on edetty jo kolmannelle karsintakierrokselle. Tromsøn kannalta vierailu Lerkendal Stadionille tulee hyvään saumaan, sillä peli osuu Rosenborgin Maribor-kohtaamisten väliin. Tiivis pelitahti ja Slovenian vierailu keskiviikolta voi näkyä vielä Rosenborgin otteissa, kun vastaan asettuu koko viikon levännyt Tromsø.

Media: Eurosport Player

Skotlannin Valioliiga: Rangers – Hibernian 11. elokuuta 17.00

Viime viikolla voitoilla aloittaneet Rangers ja Hibernian iskevät yhteen sunnuntaina Skotlannin Valioliigassa. Puolustaja Connor Goldsonin maali lisäajalla pelasti täyden pistepotin Rangersille Kilmarnockin vieraana. Myös Hibernian sai tehdä täyden päivätyön St. Mirrenin kanssa, kun 1–0-kotivoitto tuli niin ikään Scott Allanin viime hetken maalilla.

Suomalaisittain tässä ottelussa on tietysti kiinnostavinta Rangersin ja Suomen maajoukkueen keskikenttämies Glen Kamara. Kamara istui koko kamppailun viime sunnuntaina penkillä, joten suomalaisen halut päästä avaamaan liigakausi myös kentän puolella ovat taatusti huipussaan. Torstaina Kamara kellotti täydet minuutit Midtjyllandia vastaan Eurooppa-liigan karsintakierroksen ottelussa.

Rangersin paikalliskilpailija Celtic on alkaneella kaudella jälleen suurin suosikki Skotlannin mestariksi ja Rangersin uskotaan roikkuvan seuraavana perässä. Jos joku voi lyödä Glasgown mahtikaksikolle kiilaa väliin, niin yleisen uskomuksen mukaan siihen ovat kyvykkäitä Aberdeen ja juurikin Hibernian. Vaikka kyse onkin varsin varhaisesta vaiheesta kaudessa, niin TOP 4 -seurojen kohtaaminen voi antaa suuntaa sekä Rangersin että Hibernianin kaudelle.

Valioliiga: Manchester United – Chelsea 11. elokuuta 18.30

Englannin Valioliiga-viikonlopun herkkupala on säästetty sunnuntai-illalle, kun Chelsea matkustaa Old Traffordille Manchester Unitedin vieraaksi.

Unelmien teatterissa jatketaan Ole Gunnar Solskjaerin komennossa. Norjalainen hyppäsi MUFC-laivan ruoriin kesken viime kauden pois potkitun Jose Mourinhon tilalle. Vaikka Solskjaerin saapuminen sai keväällä aikaan nosteen, on Solskjaer kuitenkin managerina yhä varsin kokematon kortti huipputasolle.

Alkava kausi tuleekin punnitsemaan legendan rahkeiden riittävyyttä, sillä nyt Solskjaer on saanut vastata kauteen valmistautumisesta sekä päässyt paremmin osaksi joukkueen rakentamista.

Jos Man Unitedin peräsimessä on pelaajalegenda, jonka näytöt managerina ovat vielä ohuet, niin sitä on toden totta myös vierailija Chelsean penkin päässä. Moni hieraisi useasti silmiään, kun lontoolaiset nimittivät Frank Lampardin managerikseen kesällä.

Alkava kausi on Lampardille päävalmentajana ylipäätään toinen missään. Viime kaudella hän valmensi sarjatasoa alempana olevaa Derby Countya, joka sijoittui lopulta kuudenneksi ja eteni aina nousukarsintafinaaliin asti, jossa Aston Villa vei kuitenkin pidemmän korren.

Valmentajiensa ansiosta Manchester United sekä Chelsea ovat tällä kaudella entistäkin mielenkiintoisempia seurattavia.

Media: Viasat Jalkapallo, Viaplay

The post Euroviikonloppu – Pukki-party rantautuu Anfieldille ja muut vinkit penkkiurheilijoille appeared first on Byyri.

Championshipin seurojen riveistä löytyy tällä kaudella puolenkymmentä suomalaista, joista yksi on ollut luonnollisesti ylitse muiden. Teemu Pukin kaudella 2018/19 kotimaisissa medioissa kirjauttamat palstamillimetrit ovat jälleen yksi todistuskappale sen puolesta, että maalintekijät – lähes lajista riippumatta – kiinnostavat sitä kuuluisaa Suurta Yleisöä enemmän kuin juuri mitkään muut urheilijat.

Tässä suhteessa jalkapallolle sydämensä menettäneet suomalaiset ovat olleet erityisen onnettomassa asemassa. Suomessa on päästy viimeisen vuosikymmenen aikana katselemaan suomalaishyökkääjien Englannissa iskemiä maaleja lähinnä rakeisista Mikael Forssellin ja Shefki Kuqin maalikimaroista. Norwichissa jo nyt ennätyksiä rikkonut Pukki on siis löytänyt uransa parhaan vireen oivaan aikaan.

Norwich keikkuu keulan tuntumassa

Daniel Farke siirtyi toissa kaudella Norwichin peräsimeen osana Dortmundista viime vuosina Englannin kentille virrannutta valmentajaeksodusta. Länsisaksalaisen ensimmäinen kausi Itä-Englannissa ei ollut varsinainen menestys; Kanarialinnut löytyivät miehen debyyttikauden päätteeksi vaatimattomasti neljänneltätoista sijalta. Siksipä harva brittifutiksen ystävä odotti Norwichilta sellaisia esityksiä, joihin se on tällä kaudella venynyt.

Kauden alku ei ollut Norwichissa suurta riemujuhlaa pitkälti vaikean sarjaohjelman takia, mutta pienten yskähtelyjen jälkeen keltapaitojen kone käynnistyi Pukin avustuksella kunnolla. Tuosta asti kärkikahinoissa pysynyt Norwich otti pari viikkoa sitten sarjan piikkipaikan haltuunsa Marcelon Bielsan luotsaaman Leedsin kustannuksella ja oli tuon jälkeen kertoimien valossa hetken jopa suurin nousijasuosikki. Ailahtelevasti esiintyneen Norwichin nousuhaaveita pönkittää etenkin sen pahimpia haastajia hieman helpompi loppuohjelma, vaikka se luovuttikin kärkisijoituksen jo tämän viikon kierroksella Preston North Endin vieraana – Pukki luonnollisesti osui silti.

Pukinkin ylistämä, aktiiviseen liikkeeseen ja taitaviin kombinaatioihin perustuva hyökkäyspelaaminen on herättänyt erityistä ihastusta Norwich-fanien keskuudessa. East Anglian Derbyssä Ipswichiä vastaan juuri 20 maalin rajapyykin rikkoneen Pukin lisäksi maalitilanteita ovat olleet rakentelemassa etenkin argentiinalainen Emiliano Buendia ja kuubalaistaustainen Onel Hernández.

Viimeisen kymmenen kauden aikana suoraan Valioliigapaikkaan oikeuttava pistemäärä on Championshipissa jäänyt keskimäärin noin 90 pisteeseen, mutta juuri nyt vaikuttaa siltä, että tällä kaudella paikka kirkkaammista valoista saattaa irrota tuota matalammallakin pistesaldolla. Mikäli 60 pistettä pajatsoon tähän mennessä kirjauttanut Norwich onnistuisi keräämään 14 jäljellä olevasta ottelusta edes vajaat 30 lisää, voisi nousua pitää erittäin todennäköisenä. Kanarialintujen kaula kolmossijaan, jolla siis joutuu vielä kamppailemaan noususta pudotuspeleissä, on toisaalta tämän viikon kompuroinnin myötä enää kaksi pistettä.

Bielsan Leeds hyppäsi takaisin ykkössuosikiksi

Vedonlyöntiyhtiöiltä Elland Roadin nousujuhlille saa viimeisimmän kierroksen jälkeen selkeästi suurempia todennäköisyyksiä kuin muiden haastajien kevätkarnevaaleille. Vaikka Bielsan miehistö päätti syyskierroksen sarjan piikkipaikalla, ei Leedsin kausikaan ole sujunut sekään missään vaiheessa ilman vaikeuksia.

Huolta ovat aiheuttaneet etenkin jatkuvat avainpelaajien loukkaantumiset, joita Pep Guardiolankin ihannoima, locona – eli hulluna – tunnettu argentiinalaisvalmentaja on paikkaillut kuitenkin onnistuneesti oman akatemian kasvateilla. Tuosta vastuusta on päässyt silloin tällöin nauttimaan myös lupauksia herättävästi esiintynyt keskuspuolustaja Aapo Halme.

Halmeen lisäksi nuorempaa suomalaisväriä voi löytää alemman keskikastin Brentfordin riveistä, jonka ykkösmiehistössä ei Marcus Forssille ja Jaakko Oksaselle vielä liikaa näytönpaikkoja ole harmillisesti auennut. Ensin mainittu on kuitenkin kertaalleen löytänyt tiensä peräti avauskokoonpanoon, minkä lisäksi miehenalku on maalannut reservipeleissä kyltymättömällä tahdilla.

Kovin moni tuskin odotti Leedsin kaudesta sen suurempaa menestystarinaa kuin Norwichinkaan. Edellinen kausi oli päättynyt yhden sijan Kanarialintujen yläpuolella, ja pelaajamateriaalia pidettiin vielä ennen kauden alkua melko ohkaisena.

Myyttistä asemaa jalkapallopiireissä – verrattain vähäisestä menestyksestä huolimatta –  nauttiva Bielsa on kuitenkin jälleen onnistunut todistamaan innovatiivisuutensa, ja Leedsiä saattoi perustellusti pitää syksyn viihdyttävimpänä joukkueena. 2000-luvun tietämillä tuolloin vielä Mestarien Liigaan kurotellut Leeds ajautui pahoihin talousvaikeuksiin, eikä tuohon kurimukseen joutumisen jälkeen ole seura onnistunut selvittämään tietään takaisin korkeimmalle sarjatasolle. Siksi Bielsan hartioille leviteltäisiin nousun sattuessa Yorkshiressa taatusti valtaisaa sankarinviittaa.

Kaksi viimeisintä valmennuskomennustaan äkillisesti päättänyt Loco Bielsa tunnetaan uskonnollisesta kiihkeydestään omaa ammattiaan kohtaan, mutta siitä huolimatta miehen palkkaavan seuran on ollut vaikea olla varma siitä, mitä on luvassa. Tähän mennessä Leedsin ja Bielsan avioliitto on vaikuttanut onnistuneelta, mutta vaativa pelitapa on argentiinalaisen ohjastamissa joukkueissa tavannut alkaa vaatia veroaan nimenomaan talven kääntyessä kevääseen. Tarkkasilmäisimmät ovat havainneet tästä jo pieniä viitteitä.

Playoff-paikoilla kärkytään virheitä

Kaksi edellä käsiteltyä seuraa eivät vielä ole onnistuneet repimään merkittäviä eroja takaa tulevaan neljän-viiden seuran joukkioon. Neljää tarjolla olevaa pudotuspelipaikkaa tällä hetkellä miehittävät Sheffield United, West Bromwich Albion, Middlesbrough ja Bristol City. Niiden niskaan hengittää vielä Derby County, jota valmentava Chelsea-legenda Frank Lampard ajautui vuodenvaihteessa kenties sesongin puhutuimpaan sanaharkkaan syytettyään aiheellisesti Bielsaa vastustajiensa vakoilusta.

Kärkikaksikon vakavasti otettavin haastaja on ehkäpä vasta hiljattain Valioliigasta alemmille sarjatasoille tutustumiskäynnille lähtenyt WBA, mutta Sheffield sekä Middlesbrough ovat nekin vielä jokseenkin uskottavasti mukana kamppailussa suorasta noususta. Kahdesta jälkimmäisestä seurasta tiukemmin paikkaa auringossa kurottelee keskiviikon keskinäisen voittanut Sheffield. Derbyn ja Bristol Cityn osalta nousun toteutuminen vaatisi kenties pienoista venymistä, vaikka näistä jälkimmäinen onkin Championshipin kuntopuntarissa tällä hetkellä selkeä ykkönen ja sarjataulukossakin pari pistettä Middlesbrough’n edellä.

Bristol on myös kolmas Valioliigaan havittelevista ”suomalaisseuroista”, sillä maalin suuta vartioi vielä syyskaudella kokenut Niki Mäenpää. Sittemmin mies on ajautunut – suomalaiseen tapaan huonoimpaan mahdolliseen aikaan – loukkaantumiskurimukseen, joka Bristolin viime aikojen hyvät otteet huomioiden voi tarkoittaa sitä, että avauskokoonpanoon ei tervehtymisen jälkeenkään enää ole asiaa. Hieman samassa tilanteessa on Championship-katsauksen viimeinen suomalainen Anssi Jaakkola, joka on hänkin tipahtanut aiemman kauden erinomaisista esityksistä huolimatta Readingin penkkivahdiksi.

Kuudenneksi viikolla valahtaneen ”Boron” valttikortti nousutaistossa perustunee, ainakin antifutisromantikkojen mielissä, joukkueen managerin persoonaan. Kulttimaineeseen joitakin vuosia sitten Stokessa luomansa pelitavan kautta yltänyt Tony Pulis tunnetaan miehenä, joka ei tyylipisteistä tai maalimääristä tulosta repiessään välitä. Valitettavaa on, että jalkapalloileva maailma ei lopulta koskaan saanut vastausta siihen, pystyisikö Lionel Messi taikuruuteensa Pottersin vieraana sateisena arki-iltana.

Keskinäiset ottelut vedenjakajana

Kuten sanottua, on meillä suomalaisilla pitkästä aikaa realistinen mahdollisuus nähdä härmäläinen hyökkääjä Englannin korkeimmalla sarjatasolla. Nousukamppailussa mukana olevista joukkueista Pukin Norwich joutuu kohtaamaan enää kaksi, Bristol Cityn ja Middlesbrough’n, kun taas kaikki muut kärkiporukat pelailevat vielä enemmän keskenään.

Mikäli rouva Fortuna on noissa keskinäisissä otteluissa suosiollinen tarjoillen esimerkiksi reilun kattauksen tasapelejä, voi Kanarialintujen urakka helpottua vielä kummastikin riippumatta joukkueen omista esityksistä. Vielä ei kenelläkään ole kuitenkaan varaa nostaa jalkaa kaasulta, sillä viime kauden Wolverhamptonin kaltaista materiaalietua ei tämän kauden Championshipista löydy, eikä keskiviikon kaltaisiin uinahduksiin ole siksi Pukin Norwichillakaan loputtomasti varaa.

The post Analyysi: Sinivalkoisen Championshipin nousukamppailu appeared first on Byyri.