Vuoden 1990 keväällä Saksa oli vielä kahtia jaettu maa, vaikka maa esiintyikin ensimmäistä kertaa yhdistyneenä jalkapallon MM-kisoissa. Tupakointi oli sallittu niin lentokoneissa kuin baareissakin ja Euroviisut järjestettiin vielä Jugoslaviassa.

Tuo kaikki on minulle jotain täysin tuntematonta – kolmekymmentä vuotta on niin pitkä aika, etten ollut itse edes syntynyt, kun Liverpoolissa viimeksi juhlittiin liigamestaruutta.

Kiitollisena halki vaikeuksien

On helppo sanoa, että olen päässyt minua vanhempia kannattajia helpommalla. En ole joutunut todistamaan Liverpoolin hiljattaista taantumista Englantia – ja koko Eurooppaa – dominoineesta mahdista kestohäviäjäksi. En ole päässyt tottumaan mestaruuksiin ja joutunut yhtäkkiä tottumaan siihen, ettei niitä enää tulekaan. En ole joutunut elämään niin vahvasti menneessä.

Toisaalta minä en ole koskaan kokenut aikaa, jolloin Liverpool olisi aidosti ollut menestyvä joukkue. En ole koko elämäni aikana päässyt todistamaan liigamestaruutta. Olen kasvanut sellaisen joukkueen kannattajaksi, jolta mestaruutta ei kannata odottaa, sillä aina tulee kuitenkin pettymään. Liverpool ja liigamestaruus ei ole ollut osa reaalimaailmaa minun elinaikanani; se on ollut vain kaukainen utopia.

Siitä huolimatta me nuoremmatkin kannattajat olemme ottaneet seuran omaksemme. Olemme jaksaneet kannattaa punaisia läpi vaikeiden aikojen ja halki muiden faniryhmien ilkkumisen. Olemme pystyneet elämään omassa utopiassamme kaikki nämä vuodet.

Ja nyt kuin tuo utopia on todellisuutta, olen kiitollinen kaikista niistä kokemuksista, joita Liverpool on minulle vuosien varrella tarjonnut.

Olen kiitollinen, että seura opetti minulle kärsivällisyyttä. Vuodesta toiseen, läpi jälleen uusien pettymysten, opin luottamaan siihen, että mestaruus on tulossa. Ei ehkä tänä vuonna, ei ehkä ensi vuonna, mutta jossain kohtaa. Kun vain jaksaa odottaa.

Olen kiitollinen, että seura opetti minulle nöyryyttä. Kaikki Liverpoolin kannattajat ovat joutuneet kuulemaan uskomattoman määrän pilkkaa muiden englantilaisseurojen faneilta. Ehkä enemmän kuin minkään muun seuran. Siitä vain. Pilkatkoon. Me olemme pitäneet jalat maassa. Ja nyt kun mestaruus on meidän, iloitsen oman joukkueeni onnistumisesta, en muiden epäonnistumisesta.

Olen kiitollinen, että seura opetti minulle uskoa. Monta kertaa kävimme lähellä. Monta kertaa jouduimme pettymään. Mutta kaikki läheltä piti -tilanteet näyttivät minulle, että kaikki on mahdollista. Kunhan vain uskoo. Eikä usko horjunut edes niinä vuosina, kun kynsimme keskikastia.

Vaikka pokaaleja on tullut vähän, olen silti saanut paljon. Ja siitä olen kiitollinen.

Historian ylivoimaisin kausi

Koronaviruksen aiheuttama tauko jättää tästä kaudesta poikkeuksellisen maun. Monet ovat sen vuoksi vähätelleet Liverpoolin mestaruuden arvoa.

Ja osittain mestaruus varmasti tuntuu erilaiselta tauon vuoksi. Tyhjät stadionit ja käytännössä jo ennen taukoa varmistunut mestaruus ovat vähentäneet sitä kiimaa, joka tauon jälkeisissä kauden viimeisissä peleissä on ollut.

Sillä jokainen jalkapalloa seuraava tiesi jo maaliskuussa, että Valioliigan mestaruus tulee kauden päätteeksi Anfieldille. Me vain jouduimme odottamaan sitä ennätyspitkään.

Ei se mitään. Olemme me pitkin kautta rikkoneet muitakin ennätyksiä.

Juuri Liverpoolin ylivoimaisuus on se syy, jonka vuoksi tätä mestaruutta ei millään mittarilla voi pitää muita vähempiarvoisena. Päinvastoin.

Ei tätä kautta tulla muistamaan siitä, että pokaalia nostettiin tyhjille katsomoille. Ei edes siitä, että mestaruuden jo ratkettua paino kaasupolkimella alkoi hellittää ja joukkue ei saavuttanut Manchester Cityn piste-ennätystä tai sivunnut Arsenalin tappiotonta kautta.

Tämä kausi tullaan muistamaan siitä, että Liverpool oli täysin omassa kastissaan. Siitä, että tämän kauden Liverpool on Valioliigahistorian ylivoimaisin joukkue, jonka mestaruus alkoi näyttää varmalta jo jouluna.

Ja sitä faktaa ei yksikään liian pitkään odotettu kuukausi vie meiltä pois.

Täydellisyyden kulttuuri

Liverpool varmisti mestaruutensa seitsemän peliä ennen kauden loppua, mikä on Valioliigan jaettu ennätys. Joukkue voitti 18 ottelua putkeen, millä se myös sivuaa liigan ennätystä. Voittamalla 24 peräkkäistä kotiottelua seura nousi yksin ennätyksen haltijaksi.

Vaikka Pool aloitti kauden Cityn päähaastajana, karkasi se kaikilta muilta jo kauden ensimmäisen puolikkaan aikana. Tämän saavutuksen kovuutta vain alleviivaa se, että Cityä on viime vuodet tituleerattu Valioliigan kaikkien aikojen kovimmaksi joukkueeksi, jonka nettokulutus viimeiseltä viideltä vuodelta on 602 miljoonaa puntaa. Liverpoolin nettokulutus samalta ajalta on 108 miljoonaa.

Jürgen Klopp on rakentanut Merseysidelle täydellisyyden kulttuurin, jollaista ei ole missään muualla maailmassa. Tuon kulttuurin avulla jokainen pelaaja on pystynyt nostamaan suorituskykynsä uudelle tasolle.

Niin Sadio Mane kuin Mohamed Salah saapuivat Anfieldille potentiaalisina, mutta vielä tasonsa todistamattomina ratkaisijoina. Andy Robertson ja Georginio Wijnaldum tuotiin seuraan Mestaruussarjaan pudonneista joukkueista.

Kenties parhaiten Kloppin aikaa kuvastaa kapteeni Jordan Henderson. Vielä muutama vuosi sitten ihmiset ympäri Englantia nauroivat Hendersonille ja ilkkuivat Liverpoolille siitä, että mies on seuran kapteeni. Nyt Mestarien liigan ja Valioliigan voittanut sekä vuoden pelaajaksi valittu johtaja nauraa makeimmin.

Tämä mestaruus on ollut tekeillä jo pitkään ennen tätä kautta.

Jos joku haluaa edelleen väittää, että COVID-19-pandemian aiheuttama tauko vähentää mestaruuden arvoa, antaa hänen niin tehdä. Todellisuus on, että mestaruus oli jo varma ennen kauden katkeamista.

Kloppin Liverpool asetti standardit, joita ei ennen ole Valioliigassa nähty. Se, ettei joukkueelle enää tauon jälkeen ollut juuri pelattavaa vain alleviivaa sitä, kuinka ylivoimainen suoritus takana on.

Kuten Klopp ja pelaajat itse ovat sanoneet, tämä mestaruus on Liverpoolin kannattajille. Niille, jotka pysyivät seuran mukana läpi vaikeiden aikojen. Niille, jotka jaksoivat uskoa. Mitä sitten, jos jouduimme odottamaan sitä muutaman ylimääräisen kuukauden? Mitä sitten, jos kansanjuhlia ei voida vielä moneen kuukauteen järjestää? Se on lyhyt aika kolmenkymmenen vuoden rinnalla. 

Maailma on meidän

Kolmekymmentä vuotta on pitkä aika. Maailma on muuttunut sinä aikana paljon. Vuonna 1990 homoseksuaalisuus luokiteltiin WHO:n toimesta sairaudeksi. Neuvostoliiton ensimmäiseksi presidentiksi valittu Mihail Gorbatšov palkittiin Nobelin rauhanpalkinnolla. Historian ensimmäinen WWW-sivu kirjoitettiin.  

On hyvä, että maailma muuttuu. Muutos tuo kehitystä. Ihmiset, jotka jäävät menneisyyteen, eivät pärjää.

Enää Liverpool-fanienkaan ei tarvitse elää menneessä. Maailma on meidän tässä ja nyt.  

The post Mersey-joen rannalta: Olisiko sinulla hetki aikaa puhua mestaruudesta? appeared first on Byyri.

Samalla, kun riskiryhmiin kuuluvat ihmiset kamppailevat hengestään, ei se, pelataanko tällä kaudella enää jalkapalloa tai kuka kruunataan mestariksi missäkin liigassa ole juuri minkään arvoinen kysymys. Kun koko maailmaan on julistettu hätätila, ei urheilu todellakaan ole prioriteettilistan kärkipäässä.

Samalla urheilusta keskustelemista ei kuitenkaan ole syytä lopettaa. Näinä poikkeusaikoina se tarjoaa ihmisille muuta mietittävää, kääntää ajatuksia hetkeksi pois ympäröivästä pandemiasta sekä tarjoaa oivan alustan virtuaaliselle keskustelulle kotiinsa lukittautuneiden kesken. Ja kysymys, joka monia punaisten faneja on viimeisen viikon askarruttanut on, kuinka käy Liverpoolin mestaruuden?

Urheilu johtaa esimerkillään poikkeusoloissa

Urheileva yhteisö on osoittanut esimerkillistä toimintaa vallitsevassa tilanteessa, ja ilmaissut selvästi oman kantansa siitä, ettei urheilu todellakaan ole näissä oloissa maailman tärkein asia. Valioliiga liittyi maaliskuun 13. päivä monien muiden sarjojen – kuten Serie A:n, La Ligan, MLS:n, NHL:n ja NBA:n – rinnalle taistelussa viruksen leviämistä vastaan kautensa keskeyttämällä. Aluksi lyhyeksi ilmoitettu tauko muutettiin 19.3. kestämään vähintään huhtikuun loppuun, seurauksena UEFAn päätöksestä siirtää miesten EM-kisat vuodella eteenpäin.

Englannin jalkapalloliiton toiveissa on edelleen, että kausi saadaan pelattua loppuun globaalin tilanteen rauhoituttua, esimerkiksi EM-kisoille varattujen kesäkuukausien aikana. Moni jalkapallovaikuttaja, pelaajia myöten, on ilmaissut halunsa pelata kausi loppuun, ja jäljellä olevien kierrosten pelaaminen pandemian rauhoituttua olisi sekä kilpailullisesti että taloudellisesti ratkaisu, joka aiheuttaisi vähiten ongelmia jatkon suhteen.

Koska emme kuitenkaan vielä tiedä, mihin suuntaan tilanne kehittyy, emmekä oikeastaan vielä edes tunne viruksen elinkaarta, on myös mahdollista, ettei keskeytettyä kautta päästä enää ollenkaan jatkamaan.

Miten käy Liverpoolin?

Liverpool on kauden keskeytyessä järjettömässä 25 pisteen johdossa sarjan piikkipaikalla, kun seuroilla on joko 9 tai 10 ottelua pelaamatta. Tämä tarkoittaa väistämättömästi sitä, että mikäli kausi saadaan päätökseen, voittavat punaiset ensimmäisen liigamestaruutensa 30 vuoteen.

Pistejohdon ollessa näin valtava, on myös helppo todeta, että Liverpool olisi syytä kruunata Valioliigan voittajaksi huolimatta siitä, pelataanko kausi loppuun vai ei, eikö vain? Todellisuudessa asia ei kuitenkaan taivu näin mustavalkoiseksi.

Huolimatta siitä, että Liverpool on käytännössä varmistanut mestaruutensa, ei se sitä ole tehnyt teoriassa. Matemaattisesti seuralla on edelleen mahdollisuus hävitä pokaali, ja juuri tämä tekee tilanteesta kimurantin.

Mikäli Liverpool julistetaan mestariksi, tarkoittaisi se, että myös muut tämän hetken sijoitukset hyväksytään sellaisenaan. Tämä taas olisi äärimmäisen epäreilu kohtalo esimerkiksi Bournemouthille, joka on viimeisen putoajan paikalla vain maalieron vuoksi, ja haluaisi varmasti taistella ensi kauden sarjapaikastaan viimeiseen asti. Tai Aston Villalle, joka on tämän hetken tilanteen mukaan myös putoamassa Valioliigasta, mutta ottelun edessä olevia joukkueita vähemmän pelanneena.

Voittamalla rästiottelunsa Aston Villa kiipeäisi sijalle 16., turvaan putoamiselta.

Puolestaan tilanne, jossa kausi lopetettaisiin seinään ja kaikki tulokset mitätöitäisiin, olisi raskas isku historiallista kautta pelaaville merseysideläisille. Tämän lisäksi se tarkoittaisi, että tulevan kauden europaikat jaettaisiin viime kauden tuloksien perusteella. Tämä olisi karvas pala purtavaksi esimerkiksi Manchester Unitedille, joka edelleen taistelee imagollisesti ja taloudellisesti elintärkeästä paikasta Mestarien liigaan, mutta etenkin Leicesterille, joka on sensaatiomaisesti menossa toista kertaa historiassaan Mestarien liigaan.

Toisena ongelmana on se fakta, etteivät kaikki seurat ole pelanneet samaa määrää otteluita. Tämä aiheuttaa ristiriidan, jonka vuoksi tämä ratkaisu näyttää lähes mahdottomalta. Tämän lisäksi päätöksen kohteena ei ole vain Valioliiga, vaan myös alemmat sarjaportaat, joiden potentiaalisilla nousijoilla ja putoajilla on myös oma sanansa sanottavana tilanteesta.

Mikä ratkaisuksi?

Ennennäkemätön tilanne on saanut ihmiset keksimään myös innovatiivisempia tapoja päättää kuluva kausi.

Celticin manageri Neil Lennon ehdotti, että lopulliset sijoitukset jaettaisiin tämän hetken pistekeskiarvon perusteella. Tällä päätöksellä saataisiin ottelumäärien luoma eriarvoisuus melko hyvin mitätöidyksi, mutta se toisaalta aiheuttaa saman ongelman kuin nykyisten sijoitusten määrittäminen lopullisiksi.

Niin kauan kuin Liverpoolin mestaruus tai Norwichin putoaminen ei ole matemaattisesta varmaa, on se pelkkää spekulaatiota. Sijoitusten puolesta tämä ratkaisu olisi lisäksi lähes sama kuin kauden päättäminen tähän.

Kaiken kaikkiaan hyvää ratkaisua ei siis ole olemassa, ja jokainen päätös on epäreilu jollekin taholle. Kauden päättäminen nyt ja nykyisten sijoitusten julistaminen lopullisiksi on vaikea pala purtavaksi niille seuroille, joilla on vielä pelattavaa esimerkiksi sarjassa säilymisen tai europaikkojen suhteen. Koko kauden mitätöiminen puolestaan iskee kuin nyrkki palleaan heille, joille mestaruus, europaikka tai sarjanousu näyttää todennäköiseltä.

Lisäksi mietittävänä on pelaajien yksilölliset tilastot. Jos kausi mitätöidään, en se epäreilua myös Valioliigan kaikkien aikojen maalintekijän titteliä jahtaavalle Sergio Agüerolle, joka päätöksen myötä menettäisi tämän kauden maalinsa. Vaikka tilanne, jossa seurojen osalta kauden tulokset mitätöidään, mutta pelaajien osalta pidetään voimassa, on toki mahdollinen, tuntuu se jokseenkin epäortodoksiselta ratkaisulta.

Vaikka oma sydämeni sanoo, että reiluinta olisi vain julistaa kausi päättyneeksi ja pitää tämän hetken tulokset voimassa, objektiivisesti uskon, että koko kauden mitätöiminen on todennäköisempi vaihtoehto.

Paras ratkaisu siis kaikille olisi pelata kausi loppuun. Toivokaamme että pahin on jo ohi ja pandemia saadaan pian kontrolliin, jolloin kausi voitaisiin pelata loppuun kesäkuukausina. Tai oikeastaan, toivokaamme, että pahin on jo ohi, ja pandemia saadaan pian kontrolliin ihan koko ihmiskunnan vuoksi. Jalkapallolla kun tässä keskustelussa ja hätätilanteessa ei sitten kuitenkaan ole merkitystä.

The post Mersey-joen rannalta: Pandemia tuli, mestaruus meni? appeared first on Byyri.

Jos taas ajat Lontoosta kaksi tuntia Pohjoiseen, saavut Englannin toiseksi suurimpaan kaupunkiin, Birminghamiin, ja voit aistia, kuinka ilmassa leijuu koulutuksen, korkeakulttuurin ja innovaation katku. Kaupunki on kuudella yliopistollaan merkittävä koulutuskeskus. Lisäksi Birmingham on suuri kulttuurikeskus ja kaupunki, jossa on mullistettu maailmaa lukuisilla innovaatioilla, kuten höyrykoneella.

Sen sijaan, jos et tyydykään pysähtymään vielä Keski-Englantiin, vaan jatkat matkaasi vielä toiset kaksi tuntia Pohjoiseen, löydät itsesi Manchesterista, Englannin kolmanneksi suurimmista asuinkeskittymästä. Manchester oli maailman ensimmäinen teollisuuskaupunki ja sinne rakennettiin maailman ensimmäinen matkustajia kuljettanut rautatie. Täällä voit todellakin haistaa teollisuuden luoman historian.

Jos sen sijaan siirryt Manchesterista vaivaiset 30 mailia länteen, kaupunkiin, johon maailman ensimmäinen matkustajia kuljettanut rautatie vei, saatat huomata, että olet Liverpoolissa. Myös siellä haisee. Siellä itse asiassa haisee todella vahvasti. Siellä haisee mestaruus.

Turbovaihde silmässä – vai varalla?

Liverpool on edennyt tällä kaudella vakuuttavasti kuin Trans-Siberian Express, pysähtymättä yhteenkään esteeseen matkallaan kohti vääjäämätöntä. Joukkue on edelleen jouluun tultaessa voittamattomana Valioliigassa, ja ainoa pistemenetyskin on lokakuinen Manchester United -tasapeli.

Eroa kakkosena kärkkyvään Leicesteriin on jopa 10 pistettä. Lisäksi pisteitä on kertynyt monin paikoin jopa hyvinkin heikoilla peliesityksillä. Onko siitä syytä huolestua, vai onko se vain merkki mestaruustason suorittamisesta?

Esimerkiksi punaisten puolustus – joka muuten tällä hetkellä on tilastollisesti liigan toiseksi paras – on saanut huolestuttavan paljon kritiikkiä tämän kauden aikana, koska omissa on kolissut aiempaa enemmän eikä viime kauden tasolle ole vielä oman pään pitävyydessä ylletty. Silti pisteitä on kerätty Pokemonista tutulla teemalla, ja pisteasarakkeeseen on tosiaan kerätty kahta vaille kaikki mahdolliset.

Se, että puolustuspelaamisessa on silti varaa kiristää ruuvia entisestään sekä paljon käyttämätöntä potentiaalia viime kauteen verrattuna, vain alleviivaa sitä faktaa, kuinka käsittämättömän kova joukkue Jürgen Kloppin virittämä koneisto on.

Kaikesta huokuu, että Anfieldin isännillä on edelleen varaa työntää vaihdelaatikossa yksi suurempi vaihde silmään, mikä varmasti huolettaa seuraa takaa ajavia Leicesteria ja Manchester Cityä.

Täydessä työn touhussa vai jo lomatunnelmissa?

On kuitenkin muistettava, että vuoden 2020 ensimmäisen kuukauden koittaessa tilanne voi olla jo hyvin erilainen. Liverpool pelaa joulukuussa 10 ottelua 25 päivässä – ja pahimmillaan kaksi ottelua peräkkäisinä päivinä kahdessa eri maanosassa.

Tämä taakka on suoraan sanottuna epäinhimillinen, ja Kloppilla onkin täysi työ pitää miehistönsä sekä fyysisesti että henkisesti tuoreena ja iskukykyisenä halki tämän pyhän ajan kiireen.

On mielenkiintoista nähdä, että seura on suhtautunut jo kiireistä liigasesonkia rasittamaan saapuvaa seurojen MM-kilpailua kohtaan melko vakavalla otteella. Koko miehistö varmasti haluaisi tämänkin pokaalin kotiinsa viedä, ja kilpailun voitto toki toisi kaivattuja lisäpuntia joukkueen kassaan, mutta kaikella kunnioituksella turnauksen arvostus ei ole sitä luokkaa, että sen vuoksi kannattaisi yhtään Valioliigaottelua riskeerata.

Toki ensimmäisessä ottelussa Qatarissa peliaikaa saivat paljon he, joille sitä ei liiaksi ole vielä tällä kaudella siunaantunut, ja ykkösmiehistö raavitaan kasaan vasta finaalia varten. Samalla turnaus antoi Kloppille täydellisen tekosyyn heittää pyyhkeen kehään Liigacupin suhteen, kun puolivälierässä Aston Villan kohtasi täysin edustusjoukkueen ulkopuolelle jääneistä junioreista koottu Liverpool.

Näyttääkin siltä, että Liigacup ja MM-turnaus -rypistys antaa kiireen sijasta osalle avainpelaajista itse asiassa paljon kaivattua lepoaikaa, sillä osa avauksen pelaajista kaivetaan varmasti kentälle vasta, jos tilanne Qatarin finaalissa sitä pakonomaisesti edellyttää.  

Tämä ei toki poista sitä faktaa, että käsittämättömän kiireinen ottelutahti verottaa aina sekä pelaajia että valmennusta, vaikkeivät parhaat pelaajat kaikissa matseissa pelaisikaan. Jokaiseen otteluun on valmistauduttava, mikä lyhentää huomattavasti valmistautumisaikaa tärkeämpien pelien osalta, minkä lisäksi jatkuva matkustaminen vaatii omat veronsa etenkin palautumisen suhteen.

Lisäksi pelaajien keskittyminen saattaa olla liiaksi muissa otteluissa, mikä näkyy heikkoina suorituksina. Eikä myöskään sovi aliarvioida sitä vaikutusta, mikä mahdollisesti täysin vihkoon vedetyllä, sinänsä merkityksettömällä, ottelulla voi olla pelaajien itseluottamukseen.

Vuoden jännittävimmät viikot

Kaiken tämän keskellä Klopp joutuu painimaan yhden koko joukkueen tärkeimmistä pelaajista – loistavaa kautta pelaavan Fabinhon – loukkaantumisen kanssa.

Ironisesti esimerkiksi Virgil van Dijkin tai Alissonin tärkeyttä hehkutettaessa on unohdettu, että brasilialainen on ainoa pelaaja koko joukkueessa, jolle ei löydy suoraa korvaajaa. Keskikentän ankkuri on esimerkiksi suorittanut eniten onnistuneita taklauksia koko joukkueesta ja jakanut puolustuslinjaa lukuun ottamatta kaikista pelaajista eniten syöttöjä.

Fabinhon puuttuminen on koko joukkueelle valtava takaisku, ja yksi vaikeimmista poissaoloista, jota koko seura voi kohdata. Toisaalta, harva mestari on päässyt pokaaliin kiinni ilman vastoinkäymisiä, joten nyt mitataan toden teolla se, miten muut pelaajat ovat valmiita paikkaamaan elintärkeän brassin poissaolon.

Joukkueen, joka aikoo menestyä jokaisella rintamalla, on oltava valmis kohtaamaan tämän kaltaisia takaiskuja ja on löydettävä keinot niiden paikkaamiseksi.

Kaiken kaikkiaan voidaan sanoa, että joulun aika ja vuodenvaihde tulevat kertomaan paljon siitä, mihin suuntaan Liverpoolin loppukausi taipuu. Todella pahan otteluruuhkan lisäksi tammikuu on ollut Kloppin joukkueille perinteisesti todella vaikea, mikä vain alleviivaa tämän ajan tärkeyttä. Mikäli seura on tammikuun loppupuolelle tultaessa uskomattomasti edelleen samassa asemassa kuin tällä hetkellä, voidaan mestaruusvankkureihin alkaa jo aivan hyvin asetella telinettä Valioliigan pokaalille.

Aivan yhtä mahdollista kuitenkin on, että seura kokee perinteisesti vuodenvaihteen ruuhkassa merkittäviä pistemenetyksiä, jotka tekevät keväästä piinallista kilpajuoksua, jossa kuka tahansa kärkijoukkueista voi nousta kukkulan kuninkaaksi.

Joulu on vuoden hienointa aikaa. Liverpoolin faneille se on myös vuoden jännittävintä.

The post Mersey-joen rannalta: Liverpoolissa haisee… Mestaruudelta! appeared first on Byyri.

Kyllä, seura on edelleen vakavasti ottaen ja realistisesti mestaruustaistossa mukana. Kyllä, Bobby Firmino on edelleen hyökkäystrion tärkein pelaaja. Ja kyllä, jopa Virgil van Dijk on vain ihminen.

Kuolevaisia…

Tämän Valioliigasesongin kolmas kierros. Lauantai-illan ottelu Arsenalia vastaan. Ottelun ensimmäiset minuutit ovat käynnissä, ja katsojat saavat kokea hetken, jota koko jalkapalloa seuraava maailma on odottanut viimeiset puolitoista vuotta. Arsenalin tuore hankinta Nicolas Pepe haastaa Virgil van Dijkin ja menee ohi!

Vastaus kysymykseen, jota futiksen ystävät ympäri maailman ovat aprikoineet, on saatu; myös hollantilainen toppari on kuolevainen. Van Dijk ohitettiin haastotilanteessa ensimmäistä kertaa Valioliigassa sitten Liverpooliin siirtymisensä vuoden 2018 tammikuussa. 50 ottelua siis kului niin, ettei yksikään pelaaja onnistunut ohittamaan Alankomaiden jättiä,  mikä oli toki omiaan vihjaamaan van Dijkin olevan area 51:ltä paennut vieraan planeetan edustaja.

Voinemme kuitenkin todeta, että Southamptonista siirtynyt messias on vain ihminen, sillä kuolevaiset esitykset jatkuivat Mestarien liigan avauskierroksella Napolia vastaan. 2-0-hävitty vierasottelu oli hyvinkin tasainen, mutta kääntyi lopussa Napolin eduksi hollantilaistopparin avustuksella.

Herculeksellekin vertoja vetävällä itseluottamuksella van Dijk lähti lisäajalla kikkailemaan oman boksin tuntumassa, minkä myötä pallo karkasi vastustajajoukkueen Fernando Llorentelle, joka pääsi siirtämään pallon helposti maaliin. Toki oma myötävaikutuksensa oli myös Poolin muun puolustuslinjan sekoilulla, mutta tämä ei poista sitä faktaa, että hollantilainen toden totta sortui ihka oikeaan virheeseen.

Samalla the Reds kärsi myös kauden ensimmäisen tappionsa kilpailullisissa otteluissa, mikä osaltaan palautti punaisia maan pinnalle täydellisesti sujuneen alkukauden jälkeen. Oli toki vain ajan kysymys, milloin hurjassa lennossa ollut joukkue joutuisi kohtaamaan reaalimaailman, ja kenties tämä tappio saa pelaajat keskittymään entistä tiukemmin tuleviin otteluihin.

…Ja jumalia

Valioliigakauden viides ottelu. Vastassa tuuliajolla oleva Newcastle United, joka onnistuu Anfieldilla taikomaan esiin kenties kauden tähän asti ehjimmän esityksensä ja siirtymään ottelussa johtoon. 37 minuutin kohdalla hyökkäyksessä avannut Divock Origi loukkaantuu, ja hänet korvaa maaotteluväsymyksen vuoksi huilannut Roberto Firmino. Tämän vaihdon jälkeen joukkueiden välisestä paremmuudesta ei sitten olekaan epäselvyyttä.

Brasilialainen vietti kentällä vain hieman yli 50 minuuttia, mutta kentän kuninkaasta ei silti jäänyt mitään epäselvyyttä. Kentälle tulonsa jälkeen numero 9 syötti Liverpoolin 2-1- ja 3-1-maalit, osoitti täydellistä dominanssia vastustajaa vastaan jokaisella kosketuksellaan palloon ja määritti pelin tempon juuri sellaiseksi kuin itse sen halusi. Firmino yksinkertaisesti päätti, miten ottelun tulisi edetä.

Tämä ei toki ole mikään yllätys tappavan kärkitrion merkittävimmältä palaselta. Keskushyökkääjänä pelaava brasilialainen omaa kantemaisen työmoraalin, viimeistelee kuolettavasti, on joukkueensa tärkein pelintekijä ja tuo välillä vastustajia takaisin maan pinnalle omista pilvilinnoistaan. Tämän koki myös Dani Ceballos, joka kuulemma löytyy edelleen Arsenalin harjoituskeskuksen suihkun lattialta sikiöasennosta.

Vaikka Firmino ei maalisarakkeessa olekaan Liverpoolin näkyvin hahmo, on hän se pelaaja, joka liimaa hyökkäystrion yhteen ja toimii linkkinä keskikentän ja kahden laiturin välillä. Firminon hyvyys näkyy suoraan tulostaululla ja Sadio Manen ja Mo Salahin maalimäärissä, jotka eivät olisi samanlaisia ilman ysipaikan taikuria. Firmino ei kenties ole se ysipaikan pelaaja, jonka Liverpool ansaitsee, mutta se, jonka Liverpool tarvitsee.

Alkukausi ei toki ole ollut vain yhden pelaajan showta, vaan koko joukkue on pelannut kuin maan päälle lähetetyt Olympos-vuoren valtiaat. Seitsemän kierroksen jälkeen Liverpool jatkaa ainoana seurana puhtaalla pelillä ja on repinyt jo viiden pisteen kaulan toisena tulevaan Manchester Cityyn. Mikään ei ole ikuista, mutta Jürgen Kloppin suojatit ovat aloittaneet kauden juuri niin hyvin kuin odottaa saattaa seuralta, jonka ainoa tavoite on liigamestaruus.

Katse kohti kannua

Liverpoolin alkukausi on siis vain alleviivannut sitä, että seura on tullut tällä kaudella voittamaan. Se on osoittanut kauden alun otteluissa kliinisyyttä, jollaista the Redsin otteisiin on löytynyt vuosikymmenten tauon jälkeen vasta viimeisen vuoden aikana. Kun sarjassa on kaksi niin lähelle täydellisyyttä viritettyä koneistoa kuin Liverpool ja Manchester City, marginaalit todellakin ovat pienet, ja nämä alkukauden voitot saattavat olla kevään tullessa yllättävänkin tärkeitä.

Punaiset venyttivät voittoputkensa Valioliigassa jo 15 otteluun, joka on samalla seuran ennätys. Alkukauden aikana ovat murskaantuneet muutkin ennätykset, sillä myös vierasvoittojen putki – seitsemän peliä – on uusi seuran ennätys. Samalla Poolista tuli ensimmäinen seura koskaan, joka on aloittanut kaksi peräkkäistä kautta voittomalla kaikki kuusi ensimmäistä otteluaan molemmilla kausilla.

Merkityksettömiä tilastoja? Kyllä vain, mutta kertovat olennaista kieltään joukkueen nykykunnosta.

Liverpool ei ehkä alkukaudesta ole ollut niin näyttävä ja romanttinen ilmestys kuin se parhaimmillaan on Kloppin aikana ollut. Sen sijaan se on näyttänyt mestarilta. Ja nyt – kun pelaajat ovat saaneet muistutuksen omasta kuolevaisuudestaan – tulee syksyä jatkamaan entistä nälkäisempi ja tappavampi Liverpool FC.

The post Mersey-joen rannalta: Kuolevaisuutta ja jumalmoodia appeared first on Byyri.

Vaikka Valioliiga-kauden päätöksestä on kulunut jo lähes kolme kuukautta, takasivat sekä Copa America, Afrikan mestaruusturnaus että naisten MM-kisat sen, että tänäkin kesänä huipputason
jalkapallosta saatiin nauttia aina heinäkuun jälkipuoliskolle. Uusi kansainvälinen kausi on myös jo alkanut, kun ensimmäiset seurat ovat jo aloittaneet karsintaurakkansa eurokentillä.

Myös Liverpoolin tuleva kausi häämöttää jo lähellä, sillä 4. elokuuta pelattavan Community Shieldin jälkeen hallitsevat Euroopan mestarit liikuttavat palloa keskiympyrästä ensimmäistä kertaa
Valioliigassa ensi perjantaina 9. elokuuta, Teemu Pukin Norwichin isäntänä. Onkin siis oiva tilaisuus tarkastella Anfieldin isäntien viime kautta, tulevaa kautta sekä kuluvaa kesää.

Täydellinen kausi

Kausi 2018/2019 ei olisi Liverpoolilta juuri mennä paremmin. Tämä siitäkin huolimatta, että jo liian  kauanhimoittu Valioliigan hopeinen palkintokannu jäi harmittavasti vain yhden pisteen päähän
historian suuripisteisimpään kakkossijaan päätyneen kauden jälkeen. Kaudesta on silti otettavana mukaan ensi kaudelle vain ja ainoastaan positiivisia asioita.

Maaliahneena joukkueena Jürgen Kloppin aikana tunnettu Liverpool onnistui edellisen kesän aikana hiomaan tasapainoa pelaamiseensa. Uutta veräjänvartijaa oli seuraan kaivattu kuin sateita, Saharassa ja brassivahti Alisson täyttikin tuon roolin paremmin kuin kukaan uskalsi etukäteen
toivoa. Yhdessä maailman parhaan topparin – Virgil van Dijkin – kanssa he komensivat lopulta jopa koko liigan parasta puolustusta Liverpoolin päästässä koko kaudella vain 22 maalia. The Redsin nappikauden taustalla olikin täyttä kevlaria ollut puolustus, eikä liigan pelottavin hyökkäys, kuten moni ennen kautta uumoili.

Ottaen huomioon, että näiden kahden johtohahmon ohjastamana merseysideläiset laukkasivat Valioliigan historian kolmanneksi suurimpaan pistepottiin (häviten vain tämän ja viime kauden
Manchester Citylle), ei kautta voi pitää kuin täysosumana, käänteli ja väänteli sitä miten päin tahansa.

UCL-mestaruus oli helpotus Kloppille

Lähes täydellisyyttä hipovaa Valioliiga-sesonkia säesti kuin Georg Friedrich konsanaan isokorvaisen
europytyn nosteleminen kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna. Takellellen alkanut ja jopa yllättävänkin heikkojen esitysten sävyttämä lohkovaihe saavutti kliimaksinsa, kun Pool viimeisellä
kierroksella varmisti pudotuspelivaiheeseen etenemisen, kiitos jälleen kerran maalivahtinsa Alissonin. Tämän jälkeen seurasi dominointia vieraskentällä Münchenissä sekä totaalinen ylikävely
Portoa vastaan. Todellisen huippunsa seuran matka finaaliin saavutti kuitenkin ikimuistoisessa Anfieldin illassa Barcelonaa vastaan ottelussa, jonka on oltava yksi kaikkien aikojen nousuja
Mestarien liigan historiassa.

Finaali Tottenhamia vastaan ratkesi harmillisesti kyseenalaiseen pilkkuun, mutta se ei lainkaan vähennä Liverpoolin täydellisen puolustamisen merkitystä, saatika seuran koko kauden kestänyttä
matkaa finaaliin. Eikä se myöskään ole pois kannattajilta, jotka ovat odottaneet uutta pokaalia monen monta pitkää vuotta. The Reds ansaitsi isokorvaisen pokaalinsa, ja voi suurella ylpeydellä  tuntea olevansa Euroopan paras seura ainakin pitkälle ensi kevääseen asti.

Mestarien liigan pytty oli myös helpotus Jürgen Kloppille, joka seuraan tullessaan lupasi palauttaa pokaalit Anfieldille. Vaikka Kloppin prosessi ei enää paremmin voisi sujuakaan, ja kausi kaudelta pelaamisessa on nähty selviä parannuksia, on jalkapallon maailma silti armoton – sekä fanit että
omistajat vaativat voittoja. Uskon, että ensimmäinen mestaruus antoi myös uskoa seuraa ympäröiville ihmisille Kloppin prosessiin, Kloppille itselleen helpotuksen henkäyksen monen hävityn finaalin jälkeen ja lisäsi seuran kiinnostavuutta entisestään pelaajien keskuudessa.

Joko jo ensi kaudella?

Mutta mitä sitten tällaisen kauden jälkeen? Luonnollisestihan ainoa parannus tuloksellisesti olisi sekä Mestarien liigan että Valioliigan voittaminen. Mutta tämän vaatiminen olisi toki sama kuin vaatisi Usain Boltia alittamaan oman 100 metrin maailmanennätyksensä uudestaan jokaisessa kilpailussa.

Vaikka nyt onkin Liverpoolin seurajohdolla sekä kannattajilla oikea aika vaatia pokaaleja, on molemmissa leireissä osattava myös katsoa tulosten taakse, seuran kokonaisvaltaisen kehittämisen suuntaan. The Redsin tärkein tavoite on nyt palata kestomenestyjäksi sekä Englannissa että Euroopassa ja samalla lunastaa jälleen paikkansa keskustelussa maailman parhaasta jalkapalloseurasta.

Tämä vaatii – pokaalien voittamisen lisäksi – sitä, että Liverpool pelaa
viikosta toiseen sillä tasolla, jota maailman parhaalta seuralta voi odottaa, ja pystyy myös huonompana päivänä kaatamaan lähes minkä tahansa joukkueen. Se edellyttää tasaisen varmaa
suorittamista läpi kauden – ja kaudesta toiseen. Lisäksi tarvitaan äärimmäisen laadukasta työtä myös kentän ulkopuolella.

Kaikki edellytykset tähän on. Kloppilla on hyvien tulosten myötä työrauha seuran peräsimessä, peli on selvästi saksalaisen aikana kehittynyt kausi kaudelta ja seura on siirtomarkkinoilla onnistunut
kenties parhaiten koko jalkapallomaailmassa viimeisten vuosien aikana. Kehitys kuitenkin loppuu
tyytyväisyyteen, eivätkä Poolin suurimmat kilpailijat lepää laakereillaan; niinpä ei siis
Liverpoolkaan voi talviunisen otson tapaan uinua onnensa ohi. Töitä on tehtävä aamusta iltaan ja päivästä toiseen, jotta kilpakumppaneihin kiritty etumatka myös säilytetään.

Odottavista asetelmista uuteen kauteen

Liverpoolin kesä on ollut uutispuolella melko hiljainen. Mainittavimpia urotekoja ovat olleet Ballon d’Or -ehdokkaan Sadio Manen selviytyminen Afrikan mestaruuskisojen finaaliin, Alissonin ja Roberto Firminon kruunaaminen Copa American voittajiksi, Benjamin Buttonin lailla ikääntyvän
James Milnerin nousu (jälleen kerran) joukkueen sisäisten kuntotestien voittajaksi ja nuoren  RhianBrewsterin hienot otteet harjoituskaudella. Niin ikään siirtorintamalla on ollut hiljaista, seuran keskittyessä lähinnä kaventamaan rinkiään päästämällä muutaman rotaatiopelaajan lähtemään ja tuomalla sisään tulevaisuutta nuorten Sepp van der Bergin ja Harvey Elliottin
muodossa.

Seura näyttääkin olevan tällä hetkellä todella seesteisessä tilassa ja luottavan nykyiseen
kokoonpanoonsa, eikä nimekkäitä lähtijöitä tai tulijoita enää tämän kesän aikana todennäköisesti. nähdä Jopa huhupuolella on ollut viime ajat hiljaista, mikä kertonee siitä, että Klopp on tyytyväinen pelaajiin, joita hänellä on käytössään. Jos uusia naamoja Melwoodin harjoituskeskuksessa vielä kesän aikana nähdään, lienee tulija monipuolinen hyökkäyspään pelaaja, joka pystyy antamaan lepoaikaa kenelle tahansa nimekkäästä kärkikolmikosta. Tämän
puolen ratkaisut riippuvat paljon siitä, kuinka paljon saksalaisluotsi uskaltaa laskea nuorten Divock Origin ja Brewsterin varaan sekä jäävätkö lainalta palanneet, mainiosti viime kaudella esiintyneet Ryan Kent ja Harry Wilson seuraan ensi kaudeksi.

Kaiken kaikkiaan Anfieldillä lähdetään siis uuteen kauteen erittäinkin rauhallisista tunnelmista. On toki vaarana, että tämä on mukavoittanut pelaajia hieman liikaa, mikä tietäisi ongelmia alkukaudella, mutta yhtä lailla on mahdollista, että se kertoo vain siitä, että joukkue on hitsaantunut vain entistä enemmän yhteen ja on valmis nostamaan tasoaan entisestään.

Yksi asia on kuitenkin varma: Vaikka seuran tavoite on pitkän aikavälin rakentamisessa, on se nyt tilassa, jossa siltä on pystyttävä vaatimaan pokaaleja vuodesta toiseen. Mestarien liigan voitto
osoitti, että tämä nippu pelaajia voi voittaa mitä tahansa, ja varmasti myös lisäsi pelaajien itseluottamusta voittamisen suhteen. Pitkän kauden aikana voi kuitenkin tapahtua mitä hyvänsä, ja kuten edellinen Valioliigan kausi osoitti, voi sesonki olla nappisuoritus, vaikkei ultimaattista
palkintoa tulisikaan. Jo tässä vaiheessa kesää tiedämme kuitenkin varmaksi sen, mikä on yhden kauden tähtäimellä Liverpoolin päätavoite.

Ja se on Valioliigan mestaruuspokaalin tuominen Anfieldille.

The post Mersey-joen rannalta: Allez Allez Allez – ja mitä seuraavaksi? appeared first on Byyri.

Kun kautta on pelaamatta kaksi kierrosta, on Liverpoolilla kasassa 91 pistettä. Pelkästään tällä pistesaldolla olisi mestaruus voitettu 2000-luvulla 16 kertaa. Olettaen, että punaiset voittavat kaksi jäljellä olevaa peliään, on seuralla kauden päätyttyä kasassa 96 pistettä. Vastaava määrä olisi riittänyt mestaruuteen kuluvalla vuosituhannella 18 kertaa. Sivuhuomiona todettakoon, että tällä vuosituhannella on jaettu 19 mestaruutta.

Ainoa joukkue, joka on kerännyt enemmän kuin tuon 96 pistettä 2000-luvulla – tai koko Valioliigan historiassa – on viime kauden Manchester City, joka rikkoi käytännössä kaikki mahdolliset Valioliigan ennätykset tehdesään tuhoa läpi pitkän kauden.

Tämä vain ja ainoastaan alleviivaa Liverpoolin upeaa kautta. Liverpool on ainoana seurana onnistunut tasapäisesti kamppailemaan todennäköisesti koko Valioliiga-historian ylivoimaisimman joukkueen kanssa. Ja jos mestaruus lipuu Citizensille, ei sitä voi pitää epäonnistumisena millään mittarilla – vaikkei tämä fakta toki Pool-faneja lohdutakaan.

Asia on kuitenkin niin, että tällä kaudella Englannin pääsarjassa on nähty kaksi totaalisen dominoivaa jengiä ja kaikkien aikojen kovatasoisin mestaruustaisto. Mielipiteitä on toki yhtä paljon kuin pakaroiden väliin jääviä aukkoja, mutta on täysin perusteltua väittää, että (kohta) takana on kaikkien aikojen Valioliigakausi.

Jälleen Euroopan kärkeä

Liverpoolin huippukautta vain alleviivaa se, että samaan aikaan Valioliigan mestaruuden kanssa seura taistelee pääsystä toiseen peräkkäiseen Mestarien liigan finaaliin. Mikäli Barcelona kaatuu, ovat merseysideläiset ennakkosuosikkeja Madridin finaaliin kesäkuun ensimmäinen päivä.

Vaikka Jürgen Klopp – ja koko fanikunta – on rivien välistä antanutkin ymmärtää, että Valioliiga on kauden päätavoite, voi Pool kauden päätyttyä olla Valioliigan kakkonen ja Mestarien liigan voittaja; lopputulos, jota kukaan ei voi pitää huonona.

Punaiset ovatkin marssineet Euroopassa välieriin kuin varkain, samalla kun lähes kaikkien katseet ovat olleet taistossa kotimaan kentillä.

Poolin taival Mestarien liigassa on ollut myös hieman erikoinen; todella vaikean alkulohkon jälkeen kaatui ensimmäisellä pudotuspelikierroksella Bayern todella vahvalla vierasesityksellä, jonka jälkeen Liverpool nuiji Porton lähes pelottavan kliinisellä pelillä – päällimmäisenä otteluparista portugalilaisia vastaan jäi mieleen se, että merseysideläisillä jäi vähintään yksi vaihde vielä varastoon.

Vaikka tämä onkin osoitus äärimmäisen kovasta ja rutinoituneesta joukkueesta, antoi se vain lisäpontta niille, joiden mielestä seuran fokus on täysin Englannin kentillä.

Juttu on kuitenkin näin: Liverpool pelaa Mestarien liigan välierissä, hitto soikoon! Jos minulle olisi ennen kautta sanottu, että kalenterin kääntyessä toukokuulle olemme pisteen perässä Valioliigan kärkeä ja Euroopan neljän parhaimman joukkueen joukossa, olisin ottanut sen vastaan riemusta kiljuen ja voitonlippua liehuttaen.

Erikoinen kausi, valoisa tulevaisuus

Huolimatta mahdollisesta euromenestyksestä, jää kaudesta väistämättä hieman valju maku, jos 29 vuotta jahdattua mestaruutta ei Englannin kentillä tule, kun kausi on ollut niin hyvä ja pokaali niin lähellä. Tämä kausi voi olla poikkeuksellinen myös siinä mielessä, että kauden päätyttyä voimme olla niinkin erikoisessa tilanteessa, että Liverpool on voittanut Mestarien liigan ja Manchester City Valioliigan – ja molemmat ovat pettyneitä kauteen.

En nyt väitä, etteivätkö Pool-fanit juhlisi mahdollista Mestarien liigan voittoa täysin rinnoin, samoin kuin Citizensin kannattajat liigakannua, mutta mikäli joukkueet saisivat vaihtaa nämä pokaalit päittäin, ne varmasti niin tekisivät. Niin selvät ovat seurojen prioriteetit tällä kaudella olleet.

Liverpoolin näkövinkkelistä tämä kuitenkin alleviivaa vain yhtä asiaa: Pool voi päättää kautensa Mestarien liigan voittoon ja Valioliigan kakkospaikkaan, ja jättää silti faneilleen tuntuman, että enemmänkin olisi ollut saavutettavissa. Tämä fakta vain ja ainoastaan korostaa sitä, kuinka kovat tavoitteet seuralla tällä hetkellä on.

Tämä tarkoittaa sitä, että Liverpool on palannut Euroopan huipulle, ja on tullut jäädäkseen.

Siispä, vaikka emme tällä kaudella saisi nauttia yksistäkään kultajuhlista, syytä suupielien korvia kohti kaartumiseen on. Kloppin prosessi näyttää tällä hetkellä lähes liian hyvältä ollakseen totta, ja jos saksalaiselle annetaan työrauha viedä näkemystään eteenpäin, saadaan Mersey-joen rannalla varautua palkintokaapin täyttymiseen lähivuosina.

The post Mersey-joen rannalta: Historiallinen kausi appeared first on Byyri.

Kun Anfieldin nurmella viimeksi pelattiin Mestarien liigaa, saivat the Reds –kannattajat syytä juhlaan. Toistuuko sama tällä kertaa?

Haavoittuva Bayern?

Monien ennakkoarvioiden ja kannattajamielipiteiden mukaan arvontatulos oli Liverpoolille niin suotuisa kuin se vain Bayernin kokoista jalkapallojättiä vastaan olla. ”Jos joskus pitää Bayern kohdata, on se nyt” kuului monesta englantilaisten leiristä.

On kuitenkin syytä lisätä jäitä pipoon ja muistaa yksi asia: kyseessä on Bayern München, hallitseva Saksan mestari kuudetta kertaa putkeen, yksi maailman suurimmista seuroista ja joukkue, joka nyt hakee pääsyä Mestarien liigan välieriin kahdeksatta kertaa viimeisen kymmenen vuoden aikana – käsittämätön saavutus maailman kovimmassa kilpailussa.

Vaikean alun kauteen ja Niko Kovacin aikakauteen saanut Bayern alkaa löytää peliään, ja onkin hyvillä viimeaikaisilla otteilla noussut takaisin kärkitaistoon Bundesligassa. Hyvien liigatulosten lisäksi seuralla on myös alla kahdeksan ottelun tappioton vierasotteluiden putki Mestarien liigassa, minkä lisäksi se ei hävinnyt kertaakaan kilpailun lohkovaiheessa.

Eteläsaksalaisilla on kuitenkin myös ongelmansa. Kovac ei ole vielä löytänyt täydellistä tasapainoa joukkueen pelaamiseen, ja vaikka maaleja on hurjavireisen Robert Lewandowskin johdattamana syntynyt kiitettävästi, on etenkin puolustuspää aiheuttanut kroaattiluotsille harmaita hiuksia.

Viimeisimmissä otteluissaan Bayern pakotettiin jatkoajalle Saksan cupissa Hertha Berliiniä vastaan, ja se ajautui kahteen kertaan tappioasemaan liigassa Augsburgin vieraana. Lisäksi joukkue näytti todella haavoittuvalta edellisessä Mestarian liigan koitoksessa Ajaxin iskiessä kolme osumaa baijerilaisten verkkoon. Kovac on tasapainoillut erilaisten muodostelmien välillä eikä selvästikään ole vielä löytänyt joukkueelle parhaiten toimivaa kenttäkoostumusta.

Seuralla on murheensa myös pelaajarintamalla.

Ykkösvahti Manuel Neuer on puolikuntoinen peukalovamman jäljiltä, eikä joukkueen kippari ole muutenkaan enää se sama maalivahti, joka dominoi omaa pelipaikkaansa muutama vuosi takaperin. Lisäksi pitkäaikainen topparipari Mats Hummels – Jerome Boateng on alkanut osoittaa vanhenemisen merkkejä, vaikka suurimmat puolustuspään ongelmat voidaankin laittaa joukkuepelaamisen piikkiin.

Ja vaikka Kingsley Coman lieneekin pelikunnossa merseysideläisiä vastaan, Bayern kärsii myös merkittävistä poissaoloista, kun Thomas Müller on pelikiellossa sekä Arjen Robben, Corentin Tolisso ja Renato Sanches ovat sivussa loukkaantumisten vuoksi. Saksalaisten keskikenttä onkin tällä hetkellä harvinaisen ohut, ja todennäköisimmin kentälle astelevat James Rodriguez, Thiago Alcantara sekä Leon Goretzka – äärimmäisen laadukas kolmikko, mutta myös hyvin hyökkäyspainotteinen.

Tämä, jos mikä saattaa kääntyä hurjavauhtisia vastahyökkäyksiä rummuttavan Liverpoolin eduksi.

Myrskypilviä Mersey-joen päällä

Liverpool käy otteluun varmasti hurjalla voitontahdolla ja halulla uusia viimevuotinen finaalipaikka. Toisaalta myös Anfieldin isännät joutuvat painimaan omien huoliensa kanssa, kun pitkäaikaispotilas Alex Oxlade-Chamberlainin lisäksi ottelusta ovat sivussa loukkaantumisten vuoksi sekä Joel Gomez että Dejan Lovren ja pelikieltoa kärsivä Virgil van Dijk.

Etenkin elintärkeän hollantilaisen puuttuminen on Poolille merkittävä isku, ja joukkue on nyt tilanteessa, jossa sillä on käytössään vain yksi edustusjoukkueen toppari.

Kaikella todennäköisyydellä manageri Jürgen Klopp joutuukin tiputtamaan huimassa lennossa olevan Fabinhon topparin paikalle selviytyäkseen loukkaantumiskurimuksesta. Ironista toki on, että pelityyliltään sopivin korvaaja van Dijkille on kenties juuri brasilialainen keskikenttäpelaaja, sillä myös hän osaa tarvittaessa katkoa hyökkäyksiä aggressiivisesti ja laadukkaasti ja antaa erinomaisia, pitkiä avaussyöttöjä, eikä pallo tule polttamaan viime kesänä hankitun brassin jalassa.

Fabinhosta onkin viime aikaisilla otteilla kuoriutunut yksi seuran parhaita pelaajia.

Hänen pelaamisensa topparina näin kovassa ottelussa yhdistettynä loukkaantumisestaan toipuneen Trent Alexander-Arnoldin pelikuntoon ovat kuitenkin kysymysmerkkejä, jotka leijuvat niin Pool-fanien kuin Kloppinkin pään yllä harmaiden myrskypilvien lailla. Voimme vain toivoa, etteivät nuo pilvet realisoidu kevätmyrskyksi Liverpoolin illassa.

Fabinhon peluutus topparina nostaa myös todennäköisesti kapteeni Jordan Hendersonin avaukseen keskikentän pohjalle. Vaikka kippari onkin laadukas pelaaja, ei hän esitä puolustussuuntaan samanlaista taidetta kuin brasilialainen. Keskikentälle kenties ensimmäisenä nimenä Kloppin papereihin piirtyvän Giorgio Wijnaldumin harteille nousevatkin entistä suuremmat odotukset, ja työmyyrän onnistuminen roolissaan tulee olemaan elintärkeää suotuisan tuloksen kannalta.

Pokaalia metsästämässä

Mutta vihtahousuja seinille paiskottuani on pakko todeta, että Anfieldin tiistai-illassa odottaa varmasti sellainen eurohurmos, joka saattaa lurauttaa ruskeaa kokeneemmankin vieraspelaajan nahkapöksyihin ja toimia kahdentenatoista kenttäpelaajana isännille. Jos Liverpool löytää pelaamisensa vaihteen, joka siltä parhaimmillaan löytyy, maailmassa ei ole joukkuetta, joka sen voisi kaataa.

Ihannetilanteessa Liverpoolilla on potentiaalia tykittää tulostaululle sellaiset lukemat, joiden jälkeen toinen osaottelu Saksassa on pelkkä muodollisuus.

Uskonkin, että lopputulos on lopulta kiinni merseysideläisten henkisesta tilasta. Onko jo katse-etäisyydellä oleva Valioliigan mestaruuspokaali vienyt joukkueen keskittymisen kotimaan kentille, vai vieläkö riittää paukkuja menestyä myös Mestarien liigassa? Miten Klopp priorisoi otteluihin valmistautumisen näiden kahden kilpailun välillä, kun liigamestaruus on selvästi seuran haaveissa korkeimmalla?

Liverpool on palannut niin suureksi seuraksi, että sen on tavoiteltava menestystä jokaisella rintamalla. Voin kuitenkin ääni varmuutta pursuten luvata, että jos seura toukokuussa nostelee kauan kadoksissa ollutta Valioliigan mestaruuspokaalia, ei ketään kiinnosta missä vaiheessa taival Mestarien liigassa katkesi. Toisaalta, jos liigamestaruus karkaa hyppysistä, eikä Euroopassakaan tule menestystä, jää kaudesta jokaiselle kannattajalle katkera maku.

Ja vaikka Klopp ei asiasta varmasti kenellekään mainitsekaan, on hänellä, ainakin alitajuntaisesti, jonkinlainen preferenssi siitä, kumman pokaalin hän mielummin toisi Mersey-joen rannalle kauden päätyttyä. Uskon, että tiistai-iltana saamme erityisoikeuden nähdän saksalaisluotsin alitajuntaan.

The post Mersey-joen rannalta: Haavoittuva Bayern München kohtaa myrskyisän Liverpoolin appeared first on Byyri.

Liverpool on Valioliigan vähiten maaleja päästänyt joukkue tällä kaudella. Tämän lisäksi Liverpool päästi kaikista maailman tunnetuimman liigan joukkueista vähiten maaleja kalenterivuonna 2018. Siitä huolimatta, että esimerkiksi Stoke, Swansea ja West Bromwich pelasivat 20 ottelua vähemmän.

Tästä on kiittäminen paremmin organisoitua puolustuspelaamista ja vauhkoavan vauhtifutiksen sysäämistä eläkkeelle paremmin organisoidun pelisuunnitelman tieltä. Tämän lisäksi kiitos kuuluu 75 miljoonan punnan sijoitukselle, maailman kalleimmalle puolustajalle.

Hollantilainen Hidalgo

Sen jälkeen kun hollantilainen Virgil van Dijk saapui punanuttuun Southamptonista, Mersey-joen rannalta on löytynyt liigan pitävin puolustus. The Tackling Dutchman on vaikuttanut oman joukkueensa pelaamiseen enemmän kuin kukaan muu yksittäinen Valioliiga-pelaaja. Topparin mukana Anfieldille saapunut kurinalaisuus ja rauhallisuus ovat korvaamattomia. Hintalapustaan huolimatta taklaavasta hollantilaisesta on muodostumassa todellinen alelaarin löytö.

Liverpoolin vähämaalisimpaan kauden aloitukseen koko englantilaisen jalkapallon historiassa auttaneen Van Dijkin tilastot ovat punaisessa paidassa jotain aivan käsittämätöntä. Liverpool-debyyttinsä jälkeen pitkänhuiskealla hollantilaisella on Valioliigassa kaikista the Reds -pelaajista eniten pallokosketuksia, pelattuja minuutteja, syöttöjä, voitettuja kaksinkamppailuja, purkuja, voitettuja pääpalloja, katkoja sekä blokattuja laukauksia. Toisin sanoen, hän on tehnyt harvinaisen selväksi, kuka on tämän satamakaupungin uusi sheriffi, kuningas ja pääministeri – mitä valtiomuotoa sitten haluatkaan terminologiassasi käyttää.

Lisäksi punainen numero nelonen alistaa vastustajan hyökkääjiä aivan uskomattomalla tavalla. Whoscored.comin mukaan Van Dijkin ohi ei ole, paremman suomennoksen puutteessa, kuljetettu (dribble) kertaakaan. Van Dijkia ei siis ole tällä kaudella ohitettu yksi-vastaan-yhtä tilanteissa kertaakaan. Ei. Yhtä. Ainoaa. Kertaa.

Kuinka vastustajia nöyryttävää toimintaa maailman parhaalta topparilta.

Johtajuustesti

Kaiken tämän lisäksi pallovarma pitkätukka antaa romanttisia avaussyöttöjä merseysideläisten laidalla viilettävien maantiekiitäjien jalkoihin, ja tekee kanssapelaajistaan yksinkertaisesti parempia.

Koko alkukauden the Kop –katsomoa kiihotti täydellisyyttä hiipoen toiminut topparipari Virgil van Dijk – Joe Gomez. Hollantilainen on rauhoittanut 21-vuotiaan nuorukaisen pelaamista niin paljon, että myös nuori englantilainen näytti olevan maailman terävintä kärkeä omalla paikallaan. Lisäksi maailman kallein puolustaja on saanut useimmin johdettavakseen 20-vuotiaan Trent Alexander-Arnoldin sekä 24-vuotiaan Andy Robertsonin.

Hollantilainen onkin ottanut koko nuoren puolustuslinjan reppuselkäänsä ja nostanut jokaisen tekemistä omalla johtajuudellaan. Miehen esimerkistä ei voi olla muuta kuin suunnatonta apua, kun nuorukaiset hitaasti kypsyvät kohti omaa täyttä potentiaaliaan.

Syyskaudella seuran varakapteeniksi valitulla van Dijkilla onkin tulevina viikkoina edessä todellinen johtajuustesti, kun hän saa vastuulleen pitää huolta rikkonaisesta ja pelistä toiseen vaihtuvasta neljän linjasta. Kun Gomezin lisäksi Dejan Lovren ja Joel Matip ovat kärsineet vammoista, eikä Alexander-Arnold ole pelikunnossa ennen helmikuun puoltaväliä, on joukkue tilanteessa, jossa sillä ei välttämättä ole van Dijkin lisäksi käytössään yhtään edustusjoukkueen rinkiin kuuluvaa topparia eikä yhtään oikeaa laitapakkia seuraavissa otteluissaan. Liverpoolilla onkin tällä hetkellä puolustuslinjan loukkaantumisten kanssa enemmän huolia kuin maantiekiitäjällä kojoottifarmilla.

Lisäksi topparin paikalla äärimmäisen hienosti stuntannut Fabinho sekä tarvittaessa maalivahdiksi tai videoanalyytikoksi taipuva, mutta myös oikean pakin tonttia hoitanut James Milner saattavat olla pois käytettävistä seuraavassa ottelussa. Liverpool saattaakin ajautua tilanteeseen, jossa sillä on Leicesteria vastaan kasassa puolustuslinja, josta 50% on ensimmäisiä otteluitaan pelaavia junioreita.

29 vuoden tauon jälkeen mestaruudesta haaveilevan joukkueen puolustuksen johtohahmoille, van Dijkille ja niin ikään loistavaa kautta pelaavalle maalivahti Alissonille on siis luvassa, kauniisti sanoen, mielenkiintoinen haaste.

Mutta toisaalta, Euroopan vakuuttavinta puolustustyöskentelyä tällä kaudella esittänyt seura ratsastaa niin kovalla itseluottamuksella, että keinot tämänkin umpisolmun avaamiseksi varmasti löytyvät.

Siihen on luotettava. Ovathan siitä huolehtimassa van Dijk ja liigan paras Defence.

The post Mersey-joen rannalta: Maailman paras toppari, iso D appeared first on Byyri.

Katse sarjataulukkoon sen paljastaa: Liverpool on jouluun tultaessa Valioliigan kärjessä.

Täydellinen syyskausi

Sarjajohto tässä kohtaa kautta povaa punaisille hyvää kohti toukokuuta mentäessä. Yhdentoista viimeisimmän kauden aikana kahdeksan kertaa mestaruuden on vienyt se joukkue, joka on johtanut liigaa jouluna. Nämä kolme poikkeusta ovat tulleet Arsenalin (07/08) sekä, yllätys yllätys, Liverpoolin (08/09, 13/14) toimesta.

Tarkoitus ei kuitenkaan ole paiskia vihtahousuja seinille. On vain ja ainoastaan hyvää lupaava ja onnellisuuden kyyneliä aiheuttava asia, että merseysideläiset ovat liigan piikkipaikalla, kun ihmisten ajatukset täyttävät Michael Bublén jouluklassikot kuin kinkku kiertoilmauunin. Liverpoolin fanien olisi nyt syytä juhlia ja pyöriä onnesta hämmästyneinä punaisissa lakanoissaan, sillä tätä herkkua ei olla tällä vuosituhannella saatu nauttia turhan usein. Sarjan paalupaikka ja jatkopaikka Mestarien liigan vaikeimmasta lohkosta – syyskausi ei yksinkertaisesti olisi voinut sujua paremmin.

Oma mielenkiintoni kohdistuu kuitenkin pistesarakkeen sijasta toiseen numeropylvääseen liigataulukossa. The Reds on nimittäin päästänyt vähiten maaleja kaikista liigan joukkueista.

Tarvitseeko muistuttaa, mikä koettiin punaisten suurimmaksi ongelmaksi viime kaudella, kun Euroopan viihdyttävin hyökkäys aiheutti murrosikäisessä sopraanossa kateutta herättäviä kauhun kiljahduksia vastustajissa kautta maan?

Ei sillä, että tarvitsisitte muistutusta, mutta samaan aikaan viime kaudella Liverpool oli päästänyt yhdessä Arsenalin kanssa eniten maaleja top-6-joukkueista.

Saumakohdat umpeen

Viime kauden suurin murheenkryyni onkin nyt parsittu kasaan, ja se on tehty tavalla, jota ainakaan itse en pelaajilta tai manageri Jürgen Kloppilta osannut odottaa. Legendaarista Martin Tyleria lainatakseni, ”defending is an art”, ja tämän kauden Liverpool on todella osoittanut hallitsevansa tämän taiteenlajin. Joukkue on lisäksi Melwoodin syövereissä oppinut puolustamaan pallolla huomattavasti aikaisempaa paremmin. Pelin rakentamiseen on aiempaa selvemmin tullut myös hidas vaihtoehto. Pelaajat uskaltavat nyt kierrättää palloa myös rauhassa, ja heillä on selviä ratkaisumalleja myös näiden hitaiden hyökkäysten päättämiseen. Juuri näiden puuttuminen oli usein ongelmana viime kaudella, kun vastustaja luovutti suosiolla pallonhallinnan punaisille.

Paitsi lisää vaihtoehtoja hyökkäykseen, tuo pallovarmuus myös rauhallisuutta omaan tekemiseen ja vähentää hätäratkaisuja ja yksi vastaan yhtä -juoksukilpailuja omassa puolustuspäässä. Joukkueen puolustaminen onkin näyttänyt huomattavasti rauhallisemmalta sekä kontrolloidummalta viime kauteen verrattuna. Pallovarmuus on itse asiassa tässä asiassa avainsana – Liverpoolin pallonhallintaprosentti on itse asiassa tullut viime kaudesta pari pykälää alaspäin, mutta nyt pallon kanssa kentällä esiintyy paljon itsevarmempi Pool, jolla oikeasti on pallon kanssa muitakin valmiiksi hiottuja ratkaisumalleja kuin vauhdikas eteneminen.

Toki tämä näkyy myös tehtyjen maalien määrässä. Liverpoolin peleissä on tehty tällä kaudella keskimäärin 2,18 maalia ottelua kohden, kun vastaava lukema viime kaudella oli 3,2. Enää joka ottelussa ei meuhkatakaan päästä päähän kuin rouvashenkilö hulluilla päivillä, vaan peliä pidetään huomattavasti paremmin omassa kontrollissa. 2-0-voitosta saa saman verran pisteitä kuin 4-2-hurjastelustakin.

Mutta eipä voi kukaan silti väittää, että punaisten otteluista olisi viihdettä puuttunut. Koko tähänastisen liigakauden viihdyttävin kamppailu pelattiin Poolin vieraillessa Emiratesilla, ja kenties koko syyskauden suurin jännitysnäytelmä saatiin PSG:n saapuessa häviämään Anfieldille.

Tämä taktinen muutos on osittain varmasti tietoista, vähemmän kuluttavampaan ja turvallisempaan pelityyliin siirtymistä, osittain taas pakon sanelemaa. Viime kauden päätteeksi toimestaan sivuun jäänyt, Kloppin pitkäaikainen aisapari, Zeljko Buvac on tunnetusti mies, joka vastasi pitkälti taktisista asioista ja on Heavy Metal Footballin takana. Buvacin tilanteesta ei tässä vaiheessa ole enempää tietoa, joten voimme vain toivoa, että kaikki on kunnossa ja mies nähdään taas Anfieldin kentän laidalla, kun aika on oikea.

Dominanssia tulevaisuudessa

Viime kaudella Liverpool oli siis iloinen maaliruisku, joka pelasi Euroopan viihdyttävintä futista. Tällä kaudella sama seura on osoittanut omaavansa koko Euroopan pitävimmän puolustuksen (the Reds on päästänyt vähiten maaleja kaikista Euroopan top-5-sarjojen joukkueista). Tulivoimaa on jouduttu hieman uhraamaan, mutta se hyväksyttäköön, kun työn laatu on näin häikäisevää. Yksi ajatus nousee silti ylitse muiden:

Kun viime vuonna Klopp teki kompromissin puolustuksen kanssa, ja opetti joukkueensa pelaamaan iloista, vauhdikasta ja tappavan tehokasta hyökkäyspelaamista, on tänä vuonna hyökkääminen joutunut leikkurin alle, kun fokus on selvästi ollut puolustuspelaamisen parantamisessa. Niin pallottomana kuin pallollisenakin. Joten mitä seuraakaan, kun ensi kaudella saamme nähdä Liverpoolin, joka ei enää joudu tekemään kompromissia kummankaan osa-alueen suhteen?

Tämän sanottuani tyydyn siis vain toteamaan, että Kloppon prosessi on paremmassa kuin hyvässä vauhdissa. Pelaajat ovat selvästi sisäistäneet managerin ajatukset, hankinnat ovat löytäneet paikkansa joukkueesta ihanteellisesti ja Klopp itse on ymmärtänyt Valioliigan vaatimukset ja osannut mukautua niiden edessä. Voimmekin siis olla hyvin optimistisia siitä, että viime kauden Mestarien liigan finaalipaikka ja tämän hetkinen sarjajohto ovat vain esimakua siitä, mitä jatkossa seuraa. Odotan vähintäänkin totaalista Euroopan dominointia.

Siispä, punaisen rakkaat Liverpool-kannattajat, ja muut lukijat, nauttikaa joulusta ja valioliigan piikkipaikasta. Nyt voi hyvällä omalla tunnolla tunkea kinkkua naamariin ja kaataa päälle pari jouluolutta, sillä tänäkin vuonna tärkeimmät lahjat ja suurimmat ilonaiheet meille tarjoavat yksitoista punanuttuista miestä.

The post Mersey-joen rannalta: Rakettien paisketta ja kinkun sulattelua appeared first on Byyri.

Vaikka tehot ovatkin viime aikoina olleet hieman vaisuja alkukauteen verrattuna, on peli kuitenkin niin uomissaan ja tulokset niin suunnitelmanmukaisia, että tällä hetkellä on helppoa vain nojata taaksepäin ja nauttia peliesityksistä. Vaikka kone onkin yskähdellyt Mestarien liigassa hieman huolestuttavasti, asetelmat ovat loppukaudelle tällä hetkellä varsin hyvät.

On siis oiva hetki luoda katsaus menneisiin tai tuleviin punaisen nutun pelaajiin, ihmisiin, jotka ovat työsuhteessa Liverpooliin, vaikka ovatkin ympäri maailmaa hajautuneet.

Siksipä tarkastelemmekin tämän kerran kolumnissa Liverpoolin lainapelaajien otteita. Joukossa on joitakin äärimmäisen kiinnostavia nimiä, jotka fanin on hyvä laittaa muistiin tässä vaiheessa kautta. Lainapelaajien kehityksen seuraaminen pitkän kauden aikana voi tuoda mukavaa lisäpontta oman joukkueen seuraamiseen.

Anderson Arroyo – KAA Gent

Arroyo pelaa tällä hetkellä lähinnä belgialaisen KAA Gentin alle 21-vuotiaiden ryhmässä, joten hänen otteistaan on hieman hankala löytää videomateriaalia tai kommentteja. Kolumbialainen on edustanut Liverpoolia helmikuusta 2018, mutta on viettänyt koko aikansa seuran kirjoilla lainalla – ensin keväällä Real Mallorcan riveissä ja nyt Belgiassa. Vaikka peliesityksistä ei juuri tietoa olekaan herunut, on 19-vuotias laitapuolustaja silti mielenkiintoinen tapaus yhdestä syystä. Hän on nimittäin tuomittu viettämään aikansa lainalla, kunnes työlupa Englantiin, jonka heltiämisestä ei vieläkään näy merkkejä, irtoaa.

Allan – Eintracht Frankfurt

Brasilialainen on myös vailla työlupaa Englannissa, vaikka onkin ollut kirjoilla Liverpoolissa jo kolme vuotta. Mies ei ole myöskään Saksassa juurikaan peliaikaa saanut, joten 21-vuotiaan tulevaisuus Merseysidellä näyttää melko epävarmalta.

Taiwo Awoniyi – KAA Gent

Toinen Gentin väreissä palloileva Liverpoolin pelaaja on nigerialainen Awoniyi. Nuorukainen pelasi hienon viime kauden Belgian liigassa, ja Liverpool halusikin kiinnittää hänen korkean potentiaalinsa pitkällä jatkosopimuksella. Nähtäväksi kuitenkin jää, nouseeko -97 syntynyt monikäyttöinen hyökkääjä koskaan punaisten maalinsylkijäksi.

Adam Bogdan – Hibernian

Suomalaisillekin Mixu Paatelaisen tutuksi tuomassa seurassa palloja liimaavan unkarilaisen fanit saattavat muistaa Liverpoolin maalivahtisekoilujen aikakaudelta, kaudelta 15/16, jolloin mies nähtiin myös punaisten nutussa Valioliigassa. Bogdan on esiintynyt Skotlannin liigan keskikastissa olevan seuran väreissä varsin hyvin, mutta paluuta Liverpooliin 31-vuotiaalle maalivahdille tuskin on näköpiirissä.

Ovie Ejaria – Rangers

Nuori lupaus on saanut rutkasti vastuuta muuan Steven Gerrardilta, ja onkin noussut Rangersin avainpelaajien joukkoon. Potentiaalinen Ejaria tekee tasaisesti nousuaan kohti Skotlannin liigan eliittiä, jonka jälkeen lienee yritys valloittaa Valioliiga. Vuonna 1997 syntynyt keskikenttämies saaneekin vielä mahdollisuutensa myös Liverpoolissa.

Shamal George – Transmere Rovers

Maalivahti ei ole juuri päässyt esiintymään edes Transmeren maalilla tällä kaudella. Jos saisin itse veikata, uskaltaisin väittää, että kutsua Liverpoolin edustukseen tuskin miehelle enää siunaantuu.

Marko Grujic – Hertha Berlin

Mies saapui Liverpooliin suurin odotuksien ja lähes jokaisen suurseuran kuolatessa perään, mutta ei ole juuri päässyt osoittamaan kykyjään Merseysidellä – eikä myöskään Saksassa, johtuen alkukaudesta sattuneesta loukkaantumisesta. Serbi kuitenkin pelasi varsin mallikkaan lainakauden puolikkaan Cardiffissa viime kaudella, ja on ajoittain väläytellyt korkeaa potentiaaliaan. Tätä nimeä kannattaakin seurata, eikä olisi jättiyllätys, jos 22-vuotias nuorukainen raivaa tiensä vielä avauksen pelaajaksi Berliinissä.

Danny Ings – Southampton

Vanha kunnon Danny-boy on löytänyt taas peli-iloaan päästessään pelaamaan terveenä ja säännöllisesti. Mies onkin maalannut Valioliigassa jo 4 kertaa, mikä mainio saavutus täysin sekaisin olevan seuran kärjessä, ja luottoa Etelä-Englannissa näyttäisi tulevan myös jatkossa. Loukkaantumiskurimuksesta selvinnyt Ings tuskin nousee enää luottopelaajien joukkoon Merseysidellä, mutta jos esitykset jatkuvat lupaavina, saattaa hän hyvinkin saada vielä mahdollisuutensa.

Herbie Kane – Doncaster Rovers

Englannin alle 17-vuotiaiden maajoukkueessa vakuuttavasti esiintynyt Kane on varmasti yksi Poolin pelaajapoolin potentiaalisimpia nimiä. Keskikenttäpelaaja onkin saanut jo ylistystä Doncasterin faneilta, ja miehen otteissa on nähtävissä selvää kehitystä kohti suurempia ympyröitä. Moneen rooliin taipuva Kane oli Trent Alexander-Arnoldin ohella toinen Steven Gerrardin löydöistä Liverpoolin U18-joukkueessa. Tällä kaudella jo 15 liigaottelussa esiintynyt 19-vuotias on saanut kehuja joukkueensa parhaana keskikentän pelaajana, huolimatta siitä, että hän pelaa ensimmäistä kauttaan aikuisten tasolla.

Loris Karius – Besiktas

Karius on joutunut lähes koko jalkapallomaailman pilkan kohteeksi huonosti sujuneen Mestarien liigan finaalin myötä, eikä asiaa ole auttaneet miehen kömmähdykset myös Besiktas-pestin alussa. On kuitenkin muistettava, että saksalainen pelasi Liverpoolin ykkösmaalivahtina vain puoli vuotta takaperin, ja osoitti aika ajoin todella potentiaalisia otteita. Nyt 25-vuotias veräjänvartija onkin löytämässä itseluottamustaan uudestaan Turkissa. Alissonin saavuttua on vaikea nähdä Kariukselle paluuta Liverpoolin tolppien väliin, mutta miehen kehitystä kannattaa ehdottomasti pitää silmällä.

Ryan Kent – Rangers

Niin ikään Stevie G:n alaisuudessa Skotlannissa ilahduttava Kent on todellinen pallotaituri. Hänen otteensa ovatkin jo voittaneet Rangers-fanien sydämet, samalla kun 21-vuotias englantilainen on vallannut avainpelaajan roolin Gerrardin miehistöstä. Laituri onkin jo iskenyt Skotlannin liigassa 9 otteluun 3 maalia, ja on yksi todennäköisimmistä lainapelaajista, joka tulee saamaan näytönpaikan Liverpoolin edustuksessa. Rangersin otteluita kannattaa Pool-fanien pitää silmällä tällä kaudella monestakin syystä.

Sheyi Ojo – Stade Reims

Englantilainen nuorukainen auttoi viime kaudella Fulhamia nousemaan Valioliigaan, ja väläyttelee nyt taitojaan Ranskassa. Laiturina viihtyvällä lupauksella on vielä pitkä matka Valioliigan kärkiseuran kokoonpanoon, mutta näyttäisi siltä, että hänelle kuitenkin ollaan petaamassa mahdollisuutta osoittaa kykynsä punaisten väreissä lainajakson jälkeen.

Connor Randall – Rochdale

Englannin kolmostasolla lainalla oleva Randall on jo pelannut Liverpoolin väreissä seitsemästi, ja esitti hienoja otteita viime kaudella Skotlannissa. Nyt kuitenkin alkukausi Rochdalessa on ollut vammojen sävyttämä, jonka vuoksi peliaikaa ei juuri ole kertynyt. Englantilainen laitapuolustaja on kuitenkin yksi potentiaalisimmista punaisten lupauksista, joten kuntoon päästessään hänen voi odottaa valtaavan avainpelaajan aseman joukkueesta.

Corey Whelan – Crewe

Vuonna -97 syntynyt Whelan on kipparoinut Liverpoolin alle 23-vuotiaiden joukkuetta ja esittänyt aikanaan todella lupaavia otteita Irlannin alle 17-vuotiaiden maajoukkueessa. Aivan kelpo tasolla Crewessä operoiva puolustaja onkin yksi todennäköisimmistä isoissa valoissa saumansa saavista lainapelaajista.

Harry Wilson – Derby County

21-vuotias Wilson on aiheuttanut punaisten kannattajille yhden kauden suurimmista riemunkiljahduksista, vaikka lainalla onkin. Kuinka? Mies sattui tiputtamaan Englannin liigacupissa Liverpoolin rakkaan verivihollisen, Manchester Unitedin, suorastaan seksiä tihkuvalla vaparimaalilla. Sen lisäksi Walesin maajoukkuepelaaja on ottanut avainpelaajan roolin Frank Lampardin alaisuudessa. Viime aikoina tutun laiturin roolin sijaan mahtavasti keskikentällä operoinut Wilson on myös ottanut päävastuun joukkueensa erikoistilanteista, ja upotti viime viikolla taas yhden upean vaparimaalin Championshipissa. Ei olisikaan ihme, jos miehen vasemman jalan taikaa nähdään vielä myös Merseysidellä.

Ben Woodburn – Sheffield United

Liverpoolin kaikkien aikojen nuorin maalintekijä ja superteiniksi tituleerattu Woodburn on ajautunut nuorella urallaan lievään kuoppaan. 1999 syntynyt nuorukainen ei mahdu lainaseurassaan avaukseen, eikä ole ilmeisesti onnistunut hurmaamaan uutta manageriaan potentiaalillaan. Viime viikonloppuna walesilainen kuitenkin palasi takaisin pelikentille kuuden pelaamattoman ottelun jälkeen. Juuri 19-vuotta täyttänyt laituri on yksi Liverpoolin potentiaalisimmista lupauksista, jolta on syytä odottaa paljon lähivuosina.

The post Mersey-joen rannalta: Katsaus 16 lainapelaajaan – Missä menevät miehemme maailmalla? appeared first on Byyri.

Sulaa vahaa

Kuvitelkaapa seuraava tilanne: Liverpool pelaa näyttävää ja vauhdikasta jalkapalloa. Energisen alun ansiosta se onnistuu ottamaan ottelussa nopeasti tai suhteellisen nopeasti kahden maalin johdon. Samalla, räjähtävällä pelityylillään joukkue jatkaa ottelun dominointia läpi toisen puoliajan, eikä vastustajalla tunnu olevan mitään virkaa kentällä. Ottelun voittajasta ei pitäisi olla mitään epäselvyyttä.

Kuitenkin viimeisen parinkympin aikana paljon juosseiden pelaajien jalka alkaa kuitenkin selvästi painaa, ja ote alkaa siirtyä vastustajalle, joka janoaa maalia kuin Saharan läpi vaeltanut dromedaari vettä. Lopulta he iskevät kavennusosuman, jonka johdosta punanuttuinen joukkue kusee paniikissa housuihinsa kuin persu pride-kulkueessa, ja ote siirtyy täydellisesti tappioasemassa olevalle joukkueelle. Vääjäämätön tasoitusmaali syntyy vielä ennen päätösvihellystä, ja fanit saavat jälleen päivitellä tuttua sulamista.

Kuulostaako tutulta?

Jopa intiaanien hautausmaa Stephen Kingin romaanissa on viime vuodet ollut yllätyksellisempi juonenkäänne kuin tämänkaltaiset johtoaseman menettämiset Liverpoolin peleissä. Siitä päivästä lähtien, kun Jürgen Klopp astui punaisten valtaistuimelle, joukkue olikin ennen viime kevään ryhtiliikettä ja Virgil van Dijkin saapumista menettänyt enemmän pisteitä johtoasemasta kuin yksikään toinen seura Euroopassa.

Uusi selkäranka

Siksi tämän alkukauden positiivisin yllätys onkin ollut se, että tämä housuunpaskojien valtakunta on lopulta valahtanut kasaksi raunioita, ja tilalle on noussut uusi ja uljas Liverpool.

Lähes täsmälleen yllä kuvatun kaltainen tarinan kulku koettiin myös alkukauden otteluissa Leicesteriä ja Tottenhamia vastaan – sillä mestaruuspokaalin kokoisella erotuksella, että punaiset kestivät loppuun asti, ja kavennusmaali jäi vastustajan ainoaksi lohduksi. Vielä merkittävämpi osoitus uudistuneesta itseluottamuksesta annettiin Mestareiden liigan ensimmäisellä kierroksella PSG:tä vastaan, kun pariisilaiset päästettiin ottelun lopussa tasoihin, mutta joukkue jaksoi silti uskoa itseensä ja onnistui taikomaan voittomaalin aivan ottelun loppuhetkillä. Tilanne, joka mitä suurimmalla todennäköisyydellä olisi mennyt juuri päinvastoin vielä viime kaudella.

Vastaavaa itseluottamusta henkivät myös pelaajien otteet Stamford Bridgellä toissa viikolla. Usko ei tuntunut horjuvan missään vaiheessa, ja todellisia huippupaikkoja rakennettiin tuhlattavaksi asti ennen Daniel Sturridgen aivan käsittämätöntä tasoitusosumaa.

Pelaajarinki sekä valmennusporras ovatkin luoneet Melwoodin harjoituskeskuksen syövereissä täysin uudenlaisen kulttuurin seuran ympärille – kulttuurin, jossa itseensä uskotaan eikä ensimmäisestä vastoinkäymisestä iske päälle täysimittainen paniikki.

Osoitus asennemaailman muutoksesta oli myös tyylipuhdas ja dominanssia peilaava 3-0-voitto Southamptonista Valioliigassa. Lopputuloksessa ei ole toki mitään erikoista, jos ei huomioida sitä, että se saavutettiin Mestarieen liigan ottelua seuraavalla kierroksella. Näistä peleistä kun Liverpool ei saalistanut voiton voittoa viime kaudella.

Samalla tavalla onnistumiseksi voidaan lukea Manchester Cityn täydellinen hyydyttäminen viime sunnuntaina viime viikkoina kovalle kuormitukselle joutuneen joukkueen toimesta. Tällä kertaa ei nähty iloista ylikävelyä tai totaalista katastrofia kuten viime kaudella, vaan tilalla oli kypsää ja realistista pelaamista.

Muutos pelaajien asenteissa onkin vain osa laajempaa muutosrintamaa, jonka Klopp on ajanut läpi Mersey-joen rannalla. Saksalaisen vaatima pelityyli on omiaan kuluttamaan pelaajat loppuun niin fyysisesti kuin henkisesti – tällä kaudella tuota pelityyliä on muokattu selvästi pelaajia säästävämpään ja palloa hallitsevampaan suuntaan. Tämän myötä jokaisen pelaajan kone ei ehkä viimeisen kaksikymppisen aikana piiputakaan enää kuin vaarin perintölada jäisessä ylämäessä. Samasta syystä johtuen pelaajat ovat varmasti olleet fyysisen kärsimyksen ylärajoilla viikkoina, joihin on osunut sekä Mestareiden liigan että Valioliigan ottelut. Tällä kaudella Poolin rinki on niin paljon laajempi, että Klopp pystyy huomattavasti enemmän kierrättämään pelaajiaan, joka mahdollistaa useammat tuoreet jalat jokaiseen peliin. Yksi väsynyt Napoli-ottelu on isossa kuvassa vain työtapaturma.

Muutoksen tuulet pyörivätkin Merseysidellä railakkaammin kuin nuoriso mummotunnelissa, ja ne luovat uutta Liverpoolia niin kentällä, kulisseissa kuin pelaajien pääkopissa. Jos seura onnistuu loppuun asti uuden selkärangan ja kulttuurin kasvattamisessa Anfieldilla, poistaa se toki joukkueesta yhden piirteen, joka on ollut punaisille niin ominainen kuluneina vuosina. Ja juuri tämän ominaisuuden poistuminen saattaa tietää täydennystä Anfieldin pokaalikaappiin lähitulevaisuudessa.

The post Mersey-joen rannalta: Taakse jää, housuunpaskojien valtakunta appeared first on Byyri.

Tämän tekstin aiheena on kuitenkin yllä mainituista kolmesta kesän ihanuudesta ensimmäinen, eritoten Mersey-joen rannan punaisen joukkueen siirtohassuttelut.

Rahaa paloi

Vaikka kesällä ei saunaa hikeä tuottamaan tarvittukaan, on Liverpoolissa hikoiltu myös työnteon vuoksi. Seuran siirroista vastaavat henkilöt ovat nimittäin painaneet pitkää päivää ja valvoneet öitä saadakseen puristettua kaikkein maukkaimman mehun siirtomarkkinoiden hedelmäpuusta. Kirkkaanpunainen lepakkopuhelin on pirissyt kuumana pitkin kesää, kun tarjouksia on ammuttu muiden seurojen suuntaan kuin kääpiöitä sirkustykillä, samalla kun seuran omat ilmatorjuntatykit ovat olleet viritettyinä joukkueen omista pelaajista haaveilevia, Mersey-joen yläpuolella kierteleviä tarjoushaukkoja varten.

Kaiken tämän tohinan keskellä myös rahaa paloi kuin luonnontuotetta reggae-klubilla. Liverpoolin harmittavan pientä siirtokassaa harmitelleet ja rahaseuroille ilkkuneet fanit haluavat kenties laittaa silmänsä kiinni ja korvansa tukkoon seuraavan lauseen ajaksi: Pool kulutti kesän siirtomarkkinoilla eniten rahaa englantilaisista joukkueista, ja on täten kuluttanut yhteensä 965 miljoonaa puntaa siirtoihin tämän vuosikymmenen aikana.

Tämä lähes miljardin punnan hyppy kolikkomereen on ollut omiaan aiheuttamaan niin suuren molskahduksen, että suuremman lätäkön on jälkeensä jättänyt vain muutama seura. Sitten vuoden 2010 enemmän puntia ovat markkinoille syytäneet vain Manchester City, Chelsea, Barcelona, PSG, Manchester United sekä Juventus. Muun muassa kolme peräkkäistä Mestareiden liigan voittoa nimiinsä napannut Real Madrid jäi kulutuksessa selvästi markkinoiden suurimpien kuluttajien taakse.

Toisaalta, juuri Liverpoolin kovimmat kilpailijat Englannin kentillä voisivat myös osallistua ”Suurin kuluttaja” –tosi-tv-formaatin tämän vuosikymmenen painokseen, sillä kuudentoista tämän vuosikymmenen aikana eniten rahaa polttaneen seuran joukossa on peräti seitsemän Valioliiga-jengiä.

Money well spent

Toki Pool on siirroillaan vahvistanut järkevästi juuri niitä osa-alueita, jotka paikkaamista ja kiinni ompelua kaipasivatkin. Koilis-Englannissa masennuslääkkeiden myynnin ennätyslukemiin nostanut maalivahtipeli laitettiin kerralla kuntoon, kun AS Romassa aivan maagisia otteita esittäneestä Alissonista tehtiin hetkeksi aikaa maailman kallein maalivahti. Sen lisäksi, että viime kaudella yhtenä Euroopan parhaista torjujista kunnostautunut brassi on tuonut punaisten alakertaan jämäkkyyttä ja aivan uuden ulottuvuuden jalalla pelaamiseen, on mukava nähdä, että hän myös kunnioittaa seuran viimeaikaisia maalivahtiperinteitä.

Sen lisäksi manageri Jürgen Klopp on huomannut pelaajamateriaalissa samat puutteet ja kolot (ei Tourè, huom.) kuin kannattajatkin, ja niinpä viime kaudella todella ohuena esiintyneitä keskikenttää ja laitakaistoja on myös vahvistettu onnistunein täsmäkaappauksin. Saksalaisluotsin aikana Liverpoolissa onkin opittu panostamaan määrän sijasta laatuun.

Kun Emre Canin myötä joukkueesta poistui selkeä keskikentän pohjapelaaja, hankittiin tonttia hoitamaan aikaisemmin lähes kaikkien suurseurojen kiikarissa ollut Fabinho. Kyseinen siirto tuleekin todelliseen tarpeeseen, sillä roolia varsin kelvollisesti viime kaudet hoitanut punaisten kapteeni, Jordan Henderson, on auttamatta verkkaisempi ja pallollisempi vaihtoehto, eikä tarjoa puolustuslinjalle riittävää tukea huippujoukkueita vastaan. Sen lisäksi Klopp on vielä yllättäen alkukaudesta näyttänyt, että hänen pelijärjestelmänsä ansiosta Liverpoolin maali pysyy myös ilman ketään yllä mainittua koskemattomana kuin nunna luostarin kesäleirillä. 

Kenties eniten innoissaan The Redsin kannattajien tulisi kuitenkin olla keskikentän uudeksi moottoriksi hankitusta Naby Keitasta. Kuumaverinen kipittäjä on tehojensa lisäksi ihastuttanut Saksassa sekä repivillä kuljetuksillaan että syöttövalikoimallaan, ja hän tuokin juuri sitä kaivattua luovuutta ja ratkaisukykyä Poolin pelinrakentamiseen, jota sieltä erään brassitaiturin poistuttua on puuttunut. Guinealainen pelasi Bundesliigassa kaksi nappikautta, ja on alkaneella kaudella koko Valioliigan mielenkiintoisimpia pelaajia.

Kun mies vielä vasta 23-vuotiaana todennäköisesti vain jatkaa kehitystään, on punaisilla hyvin mahdollisesti käsissään seuraava brittikenttien todellinen läpimurtopelaaja. Ainoa kysymys onkin, kuinka helposti kuumentuvan Keitan keskittymiskyky kestää astetta fyysisemmässä Valioliigassa.

Kun vielä hyökkäyspäähän leveyttä tuomaan hankittiin jo Englannin korkeimmalla tasolla tasonsa todistanut Xherdan Shaqiri, joka onnistui hurmaamaan Liverpool-fanit jo ensimmäistä kertaa avaukseen noustessaan seksiä tihkuvalla vapaapotkulla, on kilpailu pelipaikoista Melwoodin harjoituskeskuksessa kovempaa kuin kertaakaan kuluneella vuosikymmenellä. Ja se jos mikä on lisää entisestään kiinnostusta Anfieldin isäntien ympärille.

The post Mersey-joen rannalta: Seksikäs siirtokesä appeared first on Byyri.

Yeah, but next season is ours. Kuulostaako tutulta? Näitä sanoja on viimeisen kymmenen vuoden aikana kuultu Mersey-joen rannalta, Liverpoolin teollisuuskaupungista kotoisin olevan, punaisia peliasuja käyttävän jalkapallojoukkueen faneilta turhauttavan usein. Enää katseita ei voi suunnata ensi kauteen, sillä jo kuluva kausi määrittää, ovatko punaiset tulleet Euroopan huipulle jäädäkseen.

Isojen poikien hiekkalaatikolla

Liverpool käytti tänä kesänä kaikista Valioliiga-seuroista eniten rahaa pelaajasiirtoihin. Manageri Jürgen Klopp on nyt saanut sekä aikaa että rahaa käyttöönsä riittävästi, ja onkin uudistanut seuran avauskokoonpanon lähes kokonaan valtakaudellaan. Enää saksalaisluotsi ei voikaan piiloutua sen taakse, ettei hänellä olisi haluamansa kaltaista pelaajamateriaalia. Nyt materiaali on riittävää tuloksentekoon.

Toisaalta kentän laidalla villisti riemuitseva partasuu ei koskaan olekaan piiloutunut pelaajamateriaalinsa taakse, vaan pitää aina pelaajiensa puolta. Mies onkin tunnettu siitä, että hän on paitsi äärimmäisen vaativa valmentaja, myös äärettömän suosittu pelaajien keskuudessa. Saksalainen onkin tähän asti saanut revittyä käytännössä maksimitehot irti the Redsin ryhmästä. Tämän on jatkuttava, jotta Liverpool aidosti kamppailisi Valioliigan tai Mestarien liigan voitosta, sillä pelaajisto on täynnä kysymysmerkkejä.

Hyökkäyksessä kolmikko Sadio Mane – Bobby Firmino – Mo Salah pelasivat yksilötasolla kukin uransa parhaat kaudet viime kaudella. Saman suoritustason on pysyttävä, jotta Pool pystyy illasta toiseen haastamaan maailman parhaat joukkueet. Kolmikon on myös pysyttävä kunnossa, sillä heidän takanaan taso putoaa heti, vaikka Xherdan Shaqirin saapuminen auttaakin siinä, ettei paniikkinappulaa tarvitse heti yhden loukkaantumisen myötä painaa pohjaan.

Batmanista tuttu arvuuttaja voisikin maalata suurimmat kysymysmerkit kohti joukueen puolustuslinjaa. Huolimatta siitä, että topparilinja on paremmassa jamassa kuin vuosikausiin Joe Gomezin alkukauden mahtavien otteiden, Joel Matipin kuntoutumisen sekä Dejan Lovrenin armottoman itseluottamuksen myötä. Laidoilla sen sijaan Nathaniel Clynen pelikunto on aivan täysi arvoitus, eikä Alberto Morenoa uskalla päästää osaksi puolustuslinjaa muuten, kuin äärimmäisen sadomasokistisessa mielentilassa.

Viime kaudella laidoilla dominoineet Andy Robertson sekä Trent Alexander-Arnold ovat molemmat vielä hyvin kokemattomia pelaajia Valioliigatasolle. Molempien pelaajien potentiaali on todella korkealla, ja on aivan mahdollista, että molemmat tulevat entisestään nostamaan tasoaan alkaneella kaudella. Yhtä lailla on kuitenkin mahdollista, että kummankin pelaajan taso on nyt vastustajilla tiedossa, jonka johdosta heitä tullaan vartioimaan huomattavasti viime kautta tarkemmin, johtaen omanlaisiinsa sopeutumisvaikeuksiin korkeimmalla mahdollisella tasolla.

Lähti kuin 100 metrin sprintteri

Kauden 2018-2019 ensimmäiset kierrokset ovat kuitenkin näyttäneet, että Liverpoolin pelaaminen on lähes hämmästyttävän hyvässä tasapainossa lähivuosien historiaan peilaten. 4 ottelua, 4 voittoa, yhdeksän tehtyä maalia, ja mikä tärkeintä, vain yksi päästetty, joka sekin seurausta maalivahti Allissonin käsittämättömästä aivopierusta – Poolia vastaan ei siis ole alkukaudesta onnistuttu rakentamaan yhtä ainoaa maalia.

Ja mikä vielä merkittävämpää, Liverpoolin punaiset ovat osoittaneet heti alkukaudesta, että pystyvät hallitsemaan ja voittamaan pelejä hyvin erilaisilla tavoilla. Kauden kolmessa ensimmäisessä ottelussa Pool oli pallollisesti suorastaan dominoiva.

Joukkue piti noissa otteluissa palloa keskimäärin 66 prosenttia ajasta, voitti laukaukset yhteensä 56–19 ja syötti yhteensä hurjat 2063 kertaa vastustajien 1046 vastaan. Nämä lukemat nousevat aivan arvoonsa, kun muistetaan kuinka viime kaudella Poolia kritisoitiin juuri pallollisesta pelistä, ja joukkue oli todella suurissa vaikeuksissa, kun vastustaja makasi alhaalla ja seura joutui itse ottamaan pallon hallinnan.

Näiden kolmen ottelun jälkeen Pool kuitenkin otti voiton Leicesteristä jo viime kaudesta tutuilla lääkkeillä, häviten pallonhallinnan ja laukoen sekä syöttäen vastustajaa vähemmän. Todellista hätää ei kuitenkaan tässäkään ottelussa, Allissonin koomailuja lukuunottamatta, koettu.

On toki totta, ettei otteluohjelma ole kauden avausotteluissa ollut meille kaikkein vaikein mahdollinen. Pelaajat valmentajineen punnitaan kuitenkin kunnolla maajoukkuetauon jälkeen, kun kuukauden sisään kohtaamme Chelsean kahteen kertaan, Tottenhamin, Southamptonin, Manchester Cityn sekä Mestarien liigassa PSG:n ja Napolin.

Tuleva kuukausi antaakin hyvää osviittaa sille, miten Pool suoriutuu sekä kovia joukkueita vastaan että otteluruuhkan keskellä. Mikäli punaiset pystyvät alkukauden tapaan vaihtelemaan pelityyliään ja ottelusuunnitelmaansa myös kovempia vastustajia vastaan, voidaan kaudesta hyvällä syyllä odottaa menestyksekästä Mersey-joen rannalla.

Omalla paikallaan

Liverpool osoitti viime kaudella, että se on valmis ottamaan takaisin sille kuuluvan paikan Euroopan huipulla. Tämän kauden on näytettävä, ettei viime kausi ollut vain onnenkantamoinen. Englannin perinteikkäimmän seuran uutta tulemista on odotettu vesi kielellä jo aivan liian pitkään. On toki muistettava, että Pool sai Mestarien liigassa koko turnauksen kovimman lohkon, ja Valioliiga on kovatasoisin koskaan. Pelkkiä tuloksia ei siis ole syytä tuijottaa, vaan katseen on oltava seuran ja peliesitysten suhteen kokonaiskuvassa.

Yhtä asiaa ei kuitenkaan ole enää syytä katsoa – nimittäin ensi kautta. Liverpoolin aika on tässä ja nyt.

The post Mersey-joen rannalta: Ei tekosyitä appeared first on Byyri.

Mo Salah todellakin tuli, näki ja voitti. Yksilötasolla oikeastaan kaiken mahdollisen, vaikka joukkueen pokaalit jäivätkin vielä nostamatta kohti taivasta. Kukaan, ja toistan, kukaan, ei voi rehellisesti sanoa osanneensa odottaa, millainen kausi egyptiläisellä on edessään Liverpoolin julkaistessa siirron heinäkuun ensimmäinen päivä.

AS Romasta tiedettiin saapuvan tuulennopean laiturin, joka edellisen Valioliiga-visiittinsä jälkeen oli pelaajana mennyt huomattavasti eteenpäin ja kehittynyt merkittävästi monipuolisemmaksi pelaajaksi.

Salahista odotettiin laitaviilettäjää, joka nopeutensa turvin luo tukun maalipaikkoja itselleen ja joukkueelleen, mutta puutteellisen viimeistelykyvyn vuoksi tuhlaa paikkoja enemmän kuin lottovoittaja dollareita, päätyen kuitenkin jonnekin lähellä kahtakymmentä täysosumaa.

Ja paikkojahan punanuttuinen kikkarapää toki ehtikin tuhlata täysosumien lisäksi. Kukaan ei vain voinut aavistaakaan, että mies rakentaa itselleen paikkoja niin julmetun määrän, että niitä on varaa tuhlata ja silti rikkoa maaliennätyksiä.

Egyptiläisen kaudesta kertoo kaiken olennaisen se, että mikäli mies pystyy jatkamaan samaa tahtia myös syyskauden 2019, on hänet otettava keskusteluun Ballon d’Or -voittajasta, täysin tasavertaisena kandidaattina Lionel Messin ja Cristiano Ronaldon kanssa.

Nimi lehteen

Egyptiläisen kuninkaan, kuten punaisten fanit Salahia tituleeraavat, luvut kuluneelta kaudelta ovat todella kovaa valuuttaa.

Valioliigassa 32 maalia 36 otteluun ja Mestarien liigassa 10 maalia 13 otteluun. Miehen vahvempaakin mieltä järkyttävien maalimäärien lisäksi syöttösarake karttui 16 syötön verran kaikissa kilpailuissa. Kaiken kukkuraksi Liverpool-laiturin maalimäärä oikeutti koko Euroopan toiseksi kovimman maalintekijän titteliin Lionel Messin jälkeen, ja miehen 32 liigamaalia ovat uusi Valioliigan ennätys.

Hyvästi sellaiset pikkutekijät kuin Cristiano Ronaldo, Alan Shearer ja Luis Suarez, uusi hallitsija on saapunut valtakuntaan.

Valioliigan vuoden pelaajan -pystin kotiin pokannut maantiekiitäjä asetti lisäksi ennätyksen joukkueiden määrässä, joita vastaan yksi pelaaja on kauden aikana osunut. Samaten miehen 22 ottelua, joissa verkko heilui, on liigan uusi ennätys. Unohtamatta tietenkään kolmea valintaa Englannin korkeimman sarjatason kuukauden pelaajaksi – ennätys sekin. Näiden lisäksi palkintokaappiin kertyi luonnollisesti kasa Liverpoolin sisäisiä ennätyksiä.

Joten voisi jopa todeta, että aina iloinen Afrikan vuoden pelaaja jätti nimensä lehtien otsikoihin ja historiankirjoihin lähtemättömästi.

We’ve got Salah…

Kaiken sen jälkeen, mitä Salah sai kauden aikana aikaan ja kuinka integraalinen tekijä hän oli the Redsin menestykselle sekä Englannin että Euroopan kentillä, ei olekaan ihme, että fanit ovat yltyneet jumaloimaan egyptiläistä kuningasta lauluin ympäri maailmaa.

Kaikkein eniten katsomoissa kuultu ja myös helposti vähän niukkasanaisemmankin fanin suuhun taipuva ”Mo Salah, the Egyptian King” on raikunut kenties eniten katsomon lehtereiltä kuluneen kauden aikana. Sen sijaan ”Mohamed Salah, a Gift from Allah” on rytmiltään jopa ahdistavan koukuttava, ja aiheuttaa käpälissä tahatonta yhteen hakkaamisen vimmaa ja intoa tanssia pyöreän pöydän ympärillä.

Omaksi ehdottomaksi suosikiksi on kuitenkin tunnustettava se laulu, joka aloitti tämän kaiken. We’ve got Salah räjäytti niin sosiaalisen median pankin kuin myös monien punaisten fanien nauruhermot.

Lähes myötähäpeällisestä kulustaan huolimatta tämä kappale herättää sellaista puhdasta nuoruuden intoa, jota voin kuvitella puolen vuoden kuuman ja sateettoman paahteen jälkeen villisti vedessä kirmaavan elefanttitaaperon tuntevan, kun se kaiken kuumuuden, lyhytjalkaisuuden ja omien eläimellisten kasvukipujensa jälkeen lopulta ymmärtää, että tätä hengittämisen ja syömisen apuvälineeksi tarkoitettua pitkää ja letkumaista nokkaa voikin hyödyntää myös snorkkelina, tuntien itsensä kaikkien seitsemän meren suurruhtinaaksi pienessä lätäkössään.

Osaatte varmasti samaistua.

Viimeksi mainittu kappale yltyy mainitsemaan myös Liverpoolin muita kullanarvoisia vihreän veran viilettäjiä, ottaen myös kantaa tammikuussa lopulta toteutuneeseen Phillippe Coutinhon myyntiin. Coutinhon myynnin, ja näiden muiden pelaajien hankintojen myötä, pääsemmekin fanien väsäämistä ylistyslauluista Poolin siirtopolitiikkaan kiinni sellaisella aasinsillalla, että aasikin hukkui matkalla ja sillan tilalle rakennettiin pato.

Mohamed Salah on hintaansa ja nykyjalkapallon inflatoituneisiin markkinoihin nähden jalkapallohistorian paras ostos.

Tämä kuvaa täydellisesti täyskäännöksen tehnyttä siirtopolitiikka Merseysidella. Kun vielä Brendan Rodgersin Poolin ostoksille oli helppo nauraa, eikä iso osa hankituista pelaajista sopinut millään Rodgersin palettiin, on Jürgen Kloppin aikana tämä osasto kokenut kaikkein suurimman muodonmuutoksen.

Tällä hetkellä Pool ostaa määrän sijasta ensisijaisesti laatua, ja ennen kaikkea Kloppon palapeliin sopivia yksilöitä.

Viime kesän hankintoihin kuuluvat Salahin lisäksi Dominic Solanke, Alex Oxlade-Chamberlain, Andrew Robertson sekä Naby Keita. Näistä Solanke on ainoa, joka ei ole vielä lunastanut asemaansa Anfieldillä, mutta on laajalti kehuttu yhdeksi Englannin lupaavimmista hyökkääjistä. Oxlade-Chamberlain oli puolestaan Arsenalissa sivuraiteille ajautunut entinen lupaus, joka ei löytänyt oikeaa pelipaikkaa tai roolia.

Kloppin asetettua miehen keskikentälle hän pelasi uransa ylivoimaisesti parhaan kauden, ja olisi pelannut itsensä suoraan Englannin maajoukkueen avaukseen ilman loukkaantumista ennen kesän MM-kisoja.

Robertson puolestaan saapui täysin tuntemattomana kykynä jälkeenpäin naurettavaan kahdeksan miljoonan punnan korvausta vastaan, ja kehittyi vajaassa kaudessa tuntemattomasta lupauksesta Mestarien liigan finaalipaikan lunastaneen joukkueen tärkeäksi avauskokoonpanon pelaajaksi.

Ensi kesänä saapuva Keita taas on omalta osaltaan hypännyt otsikoihin jälleen yhden nappikauden jälkeen Bundesligassa, ja hänen perässään olikin myös moni muu Euroopan huippusarjoista.

Lisäksi Klopp näytti Virgil van Dijkin kohdalla, ettei Liverpool enää osta vain ostamisen ilosta ja hätäillen.

Kun saksalaismanageri ei kesällä saanut haluamaansa pelaajaa, ei hätäiltyä ja helposti pieleen menevää varasuunnitelmaa lähdetty rakentamaan, vaan mies ennemmin odotti puoli vuotta saadakseen haluamansa pelaajan, jonka hän tiesi täydellisesti istuvan omaan pelitapaansa. Kauden jälkeen on helppo sanoa, että ratkaisu ei ollut mitään muuta kuin täydellisen oikea.

Kun Kloppon hankkimien pelaajien listaan lisätään vielä Sadio Manen, Giorgio Wijnaldumin ja Loris Kariuksen kaltaiset nimet, voi siirtojen sanoa osuneen tarkemmin kohteeseensa kuin Wilhelm Tellin nuolen.

Syytä optimismiin

Kaikesta tästä huolimatta Klopp on siirtokassansa kanssa lähes plus miinus nolla -tilanteessa ennen kuluvaa kesää – vain noin 20 miljoonaa enemmän kuluttaneena kuin myyneenä.

Siirrot on siis myös taloudellisella rintamalla tehty järkevästi ja harkiten.

Fakta, joka saa luottamaan toiminnan pitkäjänteisyyteen. Jotain, mistä ei Merseysiden punaisten voi sanoa olleen tunnettuja 2000-luvulla. Ei olekaan mitään syytä, miksi siirtojen positiivinen kierre ei jatkuisi myös pitkälle tulevaisuuteen seuraavien kausien ajan. Tähän kannustaa myös se, ettei stuttgartilainen manageri pelkää toimia korjatakseen puutteita kentällä. Kauan kaivatun topparin jälkeen jokainen näki, että Liverpool tarvitsee keskikentälle puolustuslinjaa tukemaan pystyvän pelaajan.

Ja tuskin oli siirtoikkuna edes ehtinyt alkaa, kun seura julkaisi Fabinhon hankinnan AS Monacosta. Setä-Jürgen osaa selvästi ottaa ohjat omiin käsiinsä.

Liverpool-fanit voivat siis elää täysin luottavaisina siihen, että sekä jo hankittu brasilialainen että muut kesän aikana koukkuun tarttuvat ahvenat sopivat nykymuotoiseen Liverpooliin kuin hiekanjyvät Saharaan. Ne ovat täysin omassa elementissään, muiden kaltaistensa seurassa, viihtyvät hyvin yhdessä mutta ovat silti vierailijalle niin kovin ärsyttäviä.

En tiedä, onko lähes historiallinen, myyttinen siirtokomitea historiaa. En myöskään tiedä, onko Jürgen Kloppilla täysi valta siirtojen suhteen. Mutta se on faktaa, että saksalaisen Anfieldille saapumisen jälkeen siirtopolitiikkaan on tullut järkyttävissä määrin enemmän ryhtiä ja järkeä. Ja se jos joku kääntää suupielet kohti taivasta tulevaa ajatellessa.

Hätäily ja paniikkiostot ovat nyt historiaa ja me voimme lopulta luottaa toimiston puolella tehtyjen peliliikkeiden järkevyyteen. Ja se, toki nykymanagerimme taktisen osaamisen lisäksi, on suurin syy seuran menestykseen menneellä kaudella – sekä tulevaisuudessa.

Nyt on hieno aika olla punainen.

Mersey-joen rannalta -kolumnisarja jää nyt reilun kuukauden mittaiselle kesätauolle jalkapallomaailman keskittyessä maailman suurimpaan ja kauneimpaan urheilutapahtumaan, jalkapallon MM-kisoihin.

Tauon jälkeen palataan haistelemaan kesän kuulumisia, tulevan kauden odotuksia sekä the Redsin pelaajien edesottamuksia MM-viheriöillä. Tässä vaiheessa kirjoittaja haluaa kuitenkin kiittää kaikkia sarja neitsytkaudesta ja toivottaa kaikille hyvää kesää – luojan kiitos sekin kuluu jalkapallon parissa!

Muistakaahan seurata Byyrin kanavia kisoihin liittyen. Kisafiilistä nostatetaan niin Suomesta käsin kuin paikan päältä. Nyt kaikki nauttimaan todellisesta urheilujuhlasta!

The post Mersey-joen rannalta: Egyptin prinssi appeared first on Byyri.

Liverpool on kaikkineen ollut Euroopan kauneimman kilpailun finaalissa seitsemän kertaa. Kaikki muut englantilaiset seurat ovat pystyneet samaan yhteensä yhdeksän kertaa, ja näistäkin suuri ja mahtava Nottingham Forest on saavuttanut kaksi.

Europelien taikaa

Anfieldin legendaarisista euroilloista on puhuttu ja tarinoitu pitkään, jo legendaaristen Bill Shanklyn ja Bob Paisleyn ajoista alkaen. ”European Nights” tarjoaa Anfieldillä jotain niin suurta, kaunista ja historiallista, ettei yksikään seura maailmassa pysty siihen vastaamaan. Tunnelma Merseysidellä on näinä iltoina niin taianomainen, että paikalle päästessään jopa Merlin pyörisi pöksyissään kuin maaseudun isäntä ostoskeskuksessa.

Paikalla ollessaan voi jopa tuntea olevansa osa seuran mahtavaa historiaa ja kokea menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden painavuuden harteilla. Me, jotka emme ole Anfieldin eurotaikaa kokeneet, voimme vain tyytyä tutustumaan osallisten kokemuksiin ja tuntemaan väristykset selkärangassamme.

Kaikkein kiihkeimmänkin fanin on kuitenkin myönnettävä, että suuret ja mahtavat euroillat ovat kiertäneet seuraa kaukaa viime kausina, aina Rafael Benitezin ajoista lähtien. Paitsi Liverpoolille ja sen faneille, on tämä ollut erittäin suuri menetys koko Euroopan jalkapalloyhteisölle. Liverpoolia on kaivattu Euroopassa, ja sen seurakulttuuri, historia ja poikkeuksellinen tunnelma kuuluvat ehdottomasti eurofutiksen kärkikahinoihin.

Nyt Mersey-joen rannalle on kuitenkin saapunut mies Saksasta, joka on muuttanut tämän kaiken. Tämä hymyilevä, Opelilla ajava velikulta antoi meille esimakua Anfieldin kuuluisasta eurotunnelmasta jo toissa kaudella, kun hän luotsasi miehistönsä Eurooppa-liigan finaaliin. Etenkin toinen osaottelu Borussia Dortmundia vastaan Anfieldillä oli osoitus sähköisestä tunnelmasta, jolla valaisisi koko Luoteis-Englannin, sekä siitä taianomaisuudesta, joka Anfieldin illassa voi tapahtua.

Maineensa veroinen joukkue

Viimeistään tällä kaudella Jürgen Klopp ja Liverpool, tehokolmikkonsa etunenässä, ovat todellakin herättäneet Merseysiden yleisön eurohorroksestaan. Poolin pelaaminen on ollut silmiä hivelevää, ja se on marssinut vastoin kaikkia ennakko-odotuksia aina finaaliin asti.

Ja mikä hienointa, se on tehnyt sen tyylillä. Liverpool on järjestäen murskannut niin pienet kuin suuretkin vastukset kotinurmellaan, osoittaen, millainen linnake Anfield on vierailijoille. Poikkeuksena sallittakoon toinen osaottelu Portoa vastaan, jolloin totaalinen murskaus oli hoidettu jo ensimmäisessä osaottelussa Portugalissa.

Liverpoolin tämän kauden kotiotteluiden maaliero Mestarien liigassa on 20-4, ja kyllä, arvasitte oikein. Joukkue ei ole hävinnyt kertaakaan kotinurmellaan.

Ja Merseysiden yleisö on enemmän kuin antanut oman panoksensa seuran myyttiseen taipaleeseen kohti finaalia. Väki Anfieldin lehtereillä on jälleen tuonut maagisen eurotunnelman osaksi Euroopan suurinta kilpailua, ja se kuuluisa eurotaika on jälleen fanien ja pelaajien yhteistyönä saapunut elämäämme – pitkän odotuksen jälkeen. Tunnelma Poolin kotipyhätöllä tämän kauden aikana on aiheuttanut tahatonta kohoamista housuissa ja enemmän kylmiä väristyksiä kuin jääpala kesken…Niin, no.

Historiasta kulttuuria nykyhetkeen

Kyllä, meille on naurettu viime vuosina. Meidän historiassa kiinni roikkumisellemme on ilkuttu.

On kuitenkin tärkeää ymmärtää yksi asia. Historia ja kulttuuri, joka Liverpoolilla on, ei synny itsestään. Ja ennen kaikkea, se ei katoa. Sellaista seurakulttuuria ei voi ostaa rahalla, eikä sitä voi saavuttaa edes hetkellisellä kotimaan kenttien dominoinnilla. Se vaatii vuosikymmenten menestymisen, jolla luodaan seuran arvoja ja identiteettiä.

Vaikka vastaan tulisi laihoja vuosia, me tiedämme, että me tulemme nousemaan aina takaisin. Se on osa Liverpoolin DNA:ta. Ja nyt Klopp on saanut juurrutettua tämän saman uskon ja olemuksen myös pelaajistoomme.

Liverpool on uniikki seura, jonka historia hakee vertaistaan. Jalkapallo on kotoisin Englannista, ja me olemme ylivoimaisesti menestynein englantilaisseura Euroopan kentillä. Me olemme suurseura, ja me kuulumme Euroopan huipulle. Fanit tietävät sen. Nyt pelaajatkin tietävät sen.

Ja kävi Kiovan finaalissa kuinka vain, nyt myös muu maailma muistaa sen. Kuten Sadio Mane haastattelussaan totesi: We’re Liverpool.

The post Mersey-joen rannalta: We’re Liverpool appeared first on Byyri.

Koska haluan kuitenkin pitää katseen seuran suunnassa laajemmin, osoittaa toinen silmäni jo samalla horisonttiin, kun toinen vielä kuolaavalla ilmeellä vahtaa tämän kevään ratkaisupelejä.

Liverpool pelaa kaikkien, jopa seuran omien fanien, yllätykseksi Euroopan suurimman ja kauneimman kilpailun välierissä. Syy tähän on kuitenkin hyvin yksinkertainen: kyseessä on aivan täysin eri joukkue, kuin viime kaudella tai edes viime syksynä.

Olen itsekin parjannut Poolia sen perisynnistä, asiasta, josta joukkue on tullut tunnetuksi viime vuosina, niin Brendan Rodgersin kuin Jürgen Kloppin alaisuudessakin – nimittäin epätasaisuudesta. Sekä Rodgersin että Kloppin aikakausilla punaiset ovat olleet joukkue, joka saattaa hyvänä päivänä yllättää kenet tahansa. Vastapainona on kuitenkin ollut suorastaan säälittäviä otteita ennalta heikompia joukkueita vastaan, ja suorastaan kammottavia, kyynelkanavat avaavia koomailuja ja sulamisia otteluiden ratkaisuhetkillä. Toisin sanoen joukkue on ollut henkisesti äärettömän epävakaa.

Viimeisen puolen vuoden aikana saksalainen manageri on löytänyt tähän lääkkeen.

Henkisen kasvun paikka

Sallikaamme ottaa käsittelyyn Mestarien liigan puolivälierän toinen osaottelu Etihadilla. Ensimmäisessä ottelussa luodut asetelmat olivat selvääkin selvemmät: Liverpool etenee välieriin, jos se ei päästä Cityä hurmokseen tai varsinkaan päästä aikaista maalia.

Manchesterin isännät maalasivat ottelun toisella minuutilla Virgil van Dijkin karmaisevasta, henkilökohtaisesta virheestä.

Mitä tekee tämä punainen housuunpaskojien luvattu valtakunta? Ei hätkähdä sitten pätkääkään, vaan jatkaa omaa peliään ja kaiken lisäksi tulee toiselle puoliajalle vielä toisen selkärangan mitan kasvaneena. Kaiken kukkuraksi itse herra van Dijk suorastaan sisuuntuu tästä ja pelaa loistavan, virheettömän ottelun. Tälläistä henkistä yliotetta ja kypsyyttä en rakkailta punanutuiltani olisi vielä syksyllä osannut odottaa.

Merseysiden ylpeys on löytänyt otteisiinsa lähes hämmästyttävää tasaisuutta, jonka lisäksi avainpelaajat ovat kasvaneet henkisesti vähintäänkin Jaap Stammin kokoisiksi monstereiksi. Enää ei pelaajien puntti tutise ratkaisuhetkillä eikä suuriin otteluihin tarvitse laittaa ruskeita alushousuja jalkaan. Ylistetty olkoon herr Klopp!

Tai näin kuvittelin vielä noustessani sängystä viime viikon lauantaina.

Teini-Liverpool ja keski-ikä-Pool

Tämän jälkeen on koettu aivan viime hetken sulaminen 2-0-johdosta tasapeliin suurta ja mahtavaa West Bromwich Albionia vastaan sekä täydellinen otteen menetys AS Romaa vastaan viimeisen 15 minuutin aikana Anfieldillä.

Roma-ottelussa oli toki kyse enemmänkin pienestä keskittymisen herpaantumisesta kuin totaalisesta sulamisesta – päättyihän ottelu kuitenkin isäntien 5-2 voittoon. Tulosta enemmän tilanteesta vaarallisen tekee Liverpoolin historia tämän kaltaisissa tilanteissa sekä Roman pelaajien henkinen kovuus – he kun tekivät aiemmin uskomattoman nousun täysin identtisestä asemasta kotona FC Barcelonaa vastaan.

Liverpool tulee olemaan toisessa osaottelussa henkisesti kovemmassa mankelissa kuin kertaakaan aikaisemmin tällä kaudella. Punaisten faneilla on kolmen maalin johdosta huolimatta todellinen syy jännittää.

Toisaalta Liverpool on osoittanut viime aikoina todella merkittävää kypsyyttä ja kykyä pelata henkisesti ja taktisesti fiksusti. Otteluparissa Cityä vastaan nähtiin lähes täydellinen Liverpool.

Ensimmäinen osaottelu oli tuttua, yltiöpäisesti prässäävää, kaikkia paitsi vastustajaa viihdyttävää ja kaksitahdin hajuista, teinimäistä kiimaa ja vauhtia pursuavaa Poolia. Toisessa osaottelussa teini-Liverpoolin rinnalle sen sijaan kasvoi aikuinen, kylmähermoinen ja kaiken nähnyt keski-ikä-Pool, joka ei vähästä hätkähdä.

Olkoonkin, että Etihadin ensimmäisellä puoliajalla City vei peliä miten tahtoi ja saimme kenties hieman tuomarillista avustusta, nähtiin otteluparissa suorastaan utopinen, kenties tämän kauden Euroopan vaarallisimman hyökkäyksen nollaaminen. Kummankin ottelun jälkimmäisellä puoliskolla nähtiin käsittämättömän kypsä pelin jäädytysoperaatio, joka sai sormet paleltumaan Suomessa asti eikä varmasti olisi onnistunut muutaman kuukauden takaiselta joukkueelta.

Niin kauan kuin Pool pystyy pitämään yllä tätä tervettä, keski-ikäistä rauhallisuutta ja kypsyyttä menettämättä teini-ikäistä intoaan ja vauhtiaan, tulee jälki olemaan tulevilla kausilla tuhoisaa.

Tulevaisuus puntarissa

Tätä henkistä kypsyyttä ja taktista muovautumiskykyä tarvitsee Merseysiden punainen joukkue vielä tämän kauden ratkaisuhetkillä, mutta myös pitkälle tulevaisuuteen. Liverpool on sen kynnyksellä, että kunnia ja maine palaa Anfieldille. Tämä vaatii kuitenkin kaksi asiaa.

Ensinnäkin, ensi kaudella The Kop –katsomon edessä on pelattava Mestarien liigaa. Mikä tahansa muu tulos tuomitsisi tämän kauden todelliseksi katastroofiksi ja tekisi seuran pelaajista suurempia sulajia kuin jäätelöpallo saharalaisissa grillibileissä. Tämän välttäminen vaatii joko neljän joukkoon sijoittumisen Valioliigassa tai Mestarien liigan voiton.

Kumpikin on täysin omissa käsissä.

Toisekseen, henkisen kypsyyden ja pelin kehittymisen on näyttävä myös ensi kaudella ja siitä eteenpäin. Tähän äärimmäisen merkittävä, lähes korvaamaton askel olisi lujittaa pelaajien ja seuran identiteettiä pelaamalla kauden parasta jalkapalloa sen tärkeimmässä paikassa. Tähän asti tason nostaminen tiukan paikan tullen on joukkueelta onnistunut. Fanien on syytä toivoa samaa, kun panoksia käännetään vielä napsun verran ylöspäin.

Ensi viikolla pelataan sekä ratkaiseva toinen osaottelu Roomassa että Valioliigan kannalta erittäin merkityksellinen Chelsea-ottelu Lontoossa. Näiden otteluiden lopputulema voi jäädä pelaajien takaraivoon todelliseksi peikoksi tai suureksi henkiseksi voimavaraksi pitkälle tulevaan. Liverpoolilla on yksi ainoa tavoite – olla jälleen vakavasti otettava eurooppalainen suurseura. Tämän toteutuminen ja seuran tulevaisuus voi jopa ylikorostetusti kulminoitua yhteen ainoaan viikkoon.

Ollako vai eikö olla?

The post Mersey-joen rannalta: Hamletin kokoinen arvoitus appeared first on Byyri.

Aika astua valokeilaan, Bobby Firmino.

Roberto Firminon esitystä 4-3 voitossa Citystä voi pitää lähes jumalaisena, mutta miehen koko kausi, ja sitä kautta tärkeys Liverpoolille, on suorastaan maaginen. Tämä kiiltävähampainen brassi on Valioliigan eniten töitä tekevä hyökkääjä, Jürgen Kloppin aktiivisen prässipelaamisen sydän, Liverpoolin ennätyksiä ja sydämiä murskanneen hyökkäyskolmikon yhteen liimaava voima ja, kyllä, sanon sen nyt ääneen, todennäköisesti punaisten tärkein yksittäinen pelaaja.

Tehot kateissa?

Ei, minulta ei ole jäänyt huomaamatta kuinka monta maalia Mo Salah on tällä kaudella tehnyt, tai kuinka hänen ihanat kiharansa ovat saaneet sukat pyörimään niin mies-, nais- kuin sukupuoltaan määrittelemättömien fanien jaloissa.

Tehdään tähän vielä lupaus, että myös tämän kauden egyptiläinen komeetta saa vielä oman tähtihetkensä tässä kolumnisarjassa.

Tämän lisäksi ei huomaamatta ole jäänyt myöskään se tapa, jolla Firminon työmäärä antaa sekä Salahille että Sadio Manelle huomattavasti enemmän vapauksia loihtia loitsujaan hyökkäyspäässä.

Tehoistaan kritisoitu brassi on tällä kaudella tehnyt Valioliigassa 14 osumaa, joka vertailtaessa muihin ykköskorin hyökkääjiin on vain yksi vähemmän kuin Romelu Lukakulla tai Jamie Vardylla, sekä enemmän kuin yhdelläkään Chelsean tai Arsenalin pelaajalla, näin muutamia esimerkkejä antaakseni. Jotkut lontoolaisjoukkueet taisivat vielä hankkia suuren profiilin maalintekijöitä viime kesänä.

Sen lisäksi ottelut Englannin pääsarjan viheriöillä ovat tuottaneet 7 maaliin johtanutta syöttöä, jolloin maalien ja syöttöjen yhteismäärässä hän kiilaa koko liigan sijalle seitsemän. Jälki Mestarien liigassa on ollut myös suorastaan titaanista, kun maaleja on syntynyt kolmanneksi eniten, 7, ja syöttöjäkin toiseksi eniten koko kilpailussa.

Sivuhuomiona mainittakoon, että täysin omissa luvuissaan maaliin johtaneiden syöttöjen osalta on vain yksi pelaaja, todellisen mediaseksikäs James Milner.

Nämä edellä mainitut tehot ovat siis pelaajalta, joka on suuren yleisön mielestä istutettu väkisin väärälle pelipaikalle kärjeksi, kun tehoja paukuttava kärki The Redsiltä puuttuu.

Tehot vain bonusta

Todellisuus on kuitenkin tarua ihmeellisempää, sillä maalit ja maaliin johtaneet syötöt eivät ole Bobby Firminon tärkein anti merseysideläiselle joukkueelle. Nimittäin miehen työmäärä ja osallistuminen Kloppin vaatimaan prässiin ja puolustuksen auttamiseen ovat tasolla, jota ei nää yhdeltäkään toiselta Valioliigan hyökkääjältä.

Sen jälkeen kun brasilialainen saapui Merseysidelle elokuussa 2015, on hän voittanut selvästi eniten taklauksia kaikista hyökkääjistä koko liigassa (163, toiseksi eniten kyseisellä ajanjaksolla on Jordan Ayewillä, 117), jonka lisäksi hän on aivan omissa luvuissaan myös yhteenlaskettujen taklausten ja katkojen määrässä.

Lisäksi Firmino on tällä kaudella Liverpoolin toiseksi eniten taklauksia tehnyt pelaaja, heti Emre Canin jälkeen. Hyökkääjänä Bobby on niin ikään koko liigan yhdennäkseksi rikotuin pelaaja, joten hän tuottaa myös omilla tempokuljetuksillaan ja haastoillaan selvästi pään vaivaa vastustajille, ja hyötyä omalle joukkueelleen.

Kaiken tämän päälle Roberto Firmino on kuin vesikauhuinen eläin kentällä.

Mies jaksaa tehdä väsymättömästi töitä, ja luo juoksuillaan ja prässillään jatkuvasti elintilaa ja mahdollisuuksia omille joukkuetovereilleen. Hyvänä esimerkkinä toimikoon jo mainitun Manchester City –voiton ensimmäinen maali. Tilastomerkinnän maalista otti, täysin ansaitusti hienolla laukauksella, Alex Oxlade-Chamberlain, mutta mistä pallo tuli Oxlade-Chamberlainille vetopaikkaan?

Firminon pallonriistosta. Brasilainen näyttää myös olevan totaalisen väsymätön taistelija, ja muun muassa ottelussa Cityä vastaan hän suoritti 82 kaikista Lierpoolin 674 spurtista. Tuolla työmäärällä ei ole ollenkaan vaikea uskoa, että ilman Firminon loputonta taistelua ja tilan luomista, olisi myös Mohamed Salahin maalimäärät huomattavasti pienempiä tällä kaudella.

Todellinen ysi hukassa?

Firmino on tilastojen perusteella helposti koko Valioliigan puolustavin hyökkääjä. Tämän lisäksi miehen tehot ovat aivan linjassa muiden kärkijoukkueiden hyökkääjien kanssa, jonka lisäksi miehen moraalia työntekoon ei päihitä kukaan. Liverpooliin on huhuiltu jos jonkinlaista maalinsylkijää viime vuodet, sillä joukkueen selväksi puutteeksi on nähty selvän maailmanluokan kärjen puuttuminen.

Enkä toki kiellä, etteikö huippuluokan viimeistelijän näkeminen joukkueen vahvuudessa toisi tietynlaista mielenrauhaa otteluiden seuraamiseen.

Ongelma on kuitenkin seuraavanlainen: Tämän maaleja sylkevän ihmemiehen olisi tyydyttävä vaihtomiehen rooliin, sillä tällä hetkellä Liverpool kaipaa uutta hyökkääjää Firminon tilalle yhtä paljon kuin oranki tanssikenkiä. Sillä vaikka brassi ei luonnollinen ”ysi” olekaan, niin kauan kun yläkolmikkomme pysyy yhdessä, en vaihtaisi Bobbya yhteenkään hyökkääjään maailmassa.

The post Mersey-joen rannalta: Uljas Bobby appeared first on Byyri.

Jürgen Kloppin aivokapasiteetti ylittää varmasti Homer Simpsonin vastaavan, mutta myös hän on takuuvarmasti paininut tämän dilemman edessä alkuvuoden kiireisinä viikkoina. Liverpool antoi myrskyvaroituksen kaikille kilpailun suosikeille murskaamalla Porton neljännesvälierien ensimmäisessä osassa dominoivalla esityksellä 5-0. Teen nyt kovan toteamuksen: tuossa hurmiossa pelaava Liverpool kaataisi maailmassa minkä tahansa joukkueen.

Ei niin paljon hyvää, ettei jotain pahaakin

Ongelma on kuitenkin se, että kuten edellisessä kirjoituksessa totesin, Liverpool ei pysty pitämään tasoaan säännöllisesti yllä. Tämä tuo meidät problematiikan äärelle.

Jos Klopp saisi piiskattua suojattinsa tuollaiseen lentoon jokaisessa Mestarien liigan ottelussa, olisi kaikkien paukkujen suuntaaminen tähän Euroopaan pyhimpään kannuun ehdottomasti kannattavaa. Kuten kaikki kuitenkin tiedämme, se ei tämän universumin lainalaisuuksien ollessa vallassa ole mahdollista. Niinpä eittämättä myös Euroopan kentillä tullaan näkemään heikompia esityksiä. Samalla Mestarien liigan ottelut vaikuttavat merkittävästi Valioliigan otteluihin, eivät pelkästään pelaajien jaksamisen kannalta, vaan myös valmennusportaalla olevan valmistautumisajan suhteen. Euroopan kilpailut eivät luonnollisestikaan ole este kotimaan liigassa menestymiselle, mutta kukaan ei voi kieltää, etteikö se asioita hankaloittaisi.

Tällä kaudella punaisten päätavoitteen pitäisi olla, halusi sen kuulla tai ei, vain joukkueen tasapainon hiominen ja edistysaskeleiden ottaminen Kloppin pitkässä projektissa. Käytännössä tämä tarkoittaa Valioliigassa aseman vakiinnuttamista neljän joukkoon ja mahdollisesti sijoituksen parantamista kolmanneksi tai jopa toiseksi. Mestarien liigassa menestyminen on vain ylimääräinen bonus.

Reaalimaailmassa tämä ei kuitenkaan varmasti riitä tyydyttämään kaikkien fanien ja pelaajien kunnianhimoa. Mestarien liigan himoittu pytty kiiltää varmasti liian kirkkaana monen mielessä. Lisäksi Klopp ei varmastikaan itse olisi tyytyväinen uuteen pokaalittomaan kauteen, ja tällä kaudella ainoa enää jaossa oleva pokaali tulee Euroopasta. The Reds ei omaa Euroopan kärkijoukkueiden rutiinia tai pelaajamateriaalia, mutta kaiken mennessä nappiin ja hurmion löytyessä mikä tahansa on mahdollista.

Lisäksi menestyminen Euroopassa voisi tuoda aivan uutta uskoa ja energiaa myös viikonloppujen sateisiin otteluihin. Vastapainona on kuitenkin mahdollisuus siihen, että käteen jää vain Musta Pekka.

Valioliigassa marginaalit Manchester Cityn takana ovat naurettavan pienet. Tämä tarkoittaa sitä, että jokainen pistemenetys loppukauden ajan voi olla kohtalokas. Europelien rasittaessa sekä pelaajia että valmennusta näiden pistemenetysten todennäköisyys kasvaa huomattavasti. Kaiken tämän päälle lisäksi vaikka joukkue yltyisikin huimaan liitoon ja romanttinen Mestarien liigan hymni kaikuisi Anfieldillä vielä pitkälle kevääseen, ei ole sanottua, että se parantaa esityksiä kotimaan kentillä, sillä pelaajien keskittyminen saattaa helposti karata vain tähän kilpailuun.

Kumpi vai kampi?

Joten, uhka vai mahdollisuus? Osaan vastata teille näinkin tyhjentävästi: molempia. Kukapa meistä ei haluaisi nähdä jälleen Euroopassa menestyvää punaista merseysideläistä? Jo pelkkä ajatus tuo hymynkareen kasvoilleni. Lisäksi menestyminen Mestarien liigassa voi näkyä kohentuneena henkenä ja itseluottamuksena Valioliigassa. Toisaalta, todennäköisemmin europelit hankaloittavat pisteiden keräämistä kotimaan kentillä, eikä Mestarien liigan voitto ole ihan pieni juttu, vaikka joukkue olisi millaisessa keisarikotkan lennossa.

Pahimassa tapauksessa pelit Euroopassa päättyvät pokaalittomina, ja niihin vaadittu ponnistus on pudottanut joukkueen neljän ulkopuolelle Englannissa. Tilanne, jossa Anfieldillä ei ensi kaudella pelattaisi Mestarien liigaa, olisi askel taaksepäin, aivan sama kuinka pitkälle tämän kauden kilpailussa mennään.

En missään nimessä halua maalailla liikaa piruja seinille, ja ehdottomasti haluan nähdä molemmissa kilpailuissa menestyvän Liverpoolin. Tasapainon löytäminen ei kuitenkaan ole itsestään selvää. Näiden kysymysten edessä on myös Jurgen Klopp miehistöineen. Helppoa vastausta ei ole, joten uskonkin, että kaikkien kunnianhimon tyydyttämiseksi tulemme näkemään mahdollisimman kilpailukykyisen Liverpoolin molemmissa kilpailuissa.

Joten, pelätään pahinta mutta toivotaan parasta – vaikka nostankin jatkuvuuden Valioliigassa kauden ykköstavoitteeksi, ei se tarkoita, ettenkö olisi takuuvarmasti ensimmäisenä lähimmässä suihkulähteessä, jos Euroopan valtikka siirtyisi punaisille kauden päätteeksi.

The post Mersey-joen rannalta: Uhka vai mahdollisuus? appeared first on Byyri.

Liian paljon aikaa on vierähtänyt edellisestä punaisten otteita käsittelevästä kolumnista. Tähän väliin on mahtunut paljon hyvää, paljon huonoa, ja siirtoikkuna huomioiden, paljon tekemättä jätettyjä asioita. Kuitenkin, ainoastaan yhteen asiaan olemme saaneet varmistuksen – Liverpool FC on tällä hetkellä harvinaisen merkillinen seura.

Askel eteen, toinen taakse

Sama joukkue on tällä kaudella kyennyt pelaamaan sekä Valioliigan parasta, että huonointa jalkapalloa. Tuon yhden joukkueen voi aivan hyvin odottaa murskaavan Real Madridin tai Juventuksen Mestarien liigassa, mutta otteluiden välissä ottavan kuokkaan kolmannen sarjaportaan kyläjengiltä cup-ottelussa. Tämä lopputulema on mahdollinen toki vain silloin, jos sekä Liverpool että tuo kyläjengi eivät olisi pudonneet kyseisestä kilpailusta jo kättelyssä.

Punaisten otteet sarjakärkeä Manchester Cityä vastaan olivat 75 minuutin ajan totaalisen seksikästä katsottavaa. Andy Robertsonin kiimaisen prässin aikana Anfieldin lehtereillä on vallinnut sellainen kollektiivinen seisokki, että jopa Mario Götzen himo maailmanmestaruuspokaalia kohtaan jää toiseksi. Seuraava ottelu silloin sarjan pohjalla majaillutta Swanseaa vastaan, oli puolestaan niin saamaton ja unettava, että jopa ADHD:stä kärsivä Marsupilami olisi vaipunut koomaan tylsyydestä.

Spursia vastaan Pool esitti sen sijaan kerrankin järkevää ja voittavaa pelaamista reagoimalla vastustajan vahvuuksiin, mutta puolustuksen nukahdukset maksoivat voiton. Jälleen kerran.

Kun Liverpoolin ailahtelevat esitykset, pääosin loistavat otteet sarjan kärkiporukoita ja vaisut esitykset alempaa kastia vastaan, ovat nyt jatkuneet jo koko Jürgen Kloppin valtakauden, on syystäkin herännyt kysymyksiä saksalaisen kyvystä luoda useampia toimivia pelisysteemejä ja motivoida joukkuetta. Ajankohtaisen talven siirtoikkunan vuoksi vielä suurempi kysymys on, miksi seura ei hankkinut keskikentälle luovaa pelaaja puhkomaan busseja, niin sanottua nyssenrikkojaa, Philippe Countinhon lähdettyä?

On kuitenkin muistettava, että sekä kehujat että kriitikot hiljenevät ja puhkeavat huutoon hyvinkin nopeasti. Titaaninen esitys Manchester Cityä vastaan sai Kloppon näyttämään taas nerolta, kun inflaation jyrsimiltä markkinoilta ei raahattu ylikallista palkkasoturia jakamaan palloja hyökkäyksen kolmelle amigolle. Seuraavalla kierroksella Swanseaa vastaan jäätiin maaleitta, ja kitisijöiden oli helppo nousta pitämään älämölöä hankintojen puutteesta.

Kriittiset ajat edessä

Kaikkien tuntema totuushan on, että luova pelintekijä Liverpoolin keskikentälle ei tekisi hallaa joukkueelle. Toisaalta nykyinen materiaali on osoittanut, että jos se saadaan piiskattua äärimmilleen, riittää senkin taso lähes mihin tahansa. Eikä – kaikella kunnioituksella jo aiemmin mainittua Götzeä kohtaan – Kloppilla ollut Borussia Dortmundissakaan brasialaisen David Copperfieldin veroista pallotaituria jakamassa palloja.

En kiellä, etteikö Pool vahvistuksia tarvitsisi, eikä nykyisellä materiaalilla kannata pidätellä hengitystään pokaalisadetta odotellessa, mutta meillä on kaikki tarvittava, jotta saksalaismanageri joukkoineen voi ottaa jälleen yhden askeleen eteenpäin projektissaan. On hyvä muistaa, että Liverpool-juna on puksuttanut tasaisen varmaa kehitystä Kloppin ajan alusta lähtien.

Kivenkovassa Valioliigassa kannattajilta vain kysytään malttia; pikavoittoja kun ei ole luvassa ilman suklaata rahaksi muuttavaa Willy Wonkaa seuran peräsimessä.

Kritiikkiäkin on kuitenkin annettava, kun sille paikka on. Voin vain ihmetellä, miksei vaikeuksista ole vieläkään otettu opiksi ja samanlaiset ongelmat jatkuvat. Saksalaisen meriiteillä varustetun valmentajan olisi syytä oppia myös muovaamaan pelityyliään vastustajan ja sarjan mukaan. Onneksi tästä on nähty merkkejä parempaan tällä kaudella, vaikka ongelmia kohdataan edelleen.

Merseysidellä ongelmat varmasti tiedostetaan, ja kesällä onkin tulossa hankintoja jo varmistetun Naby Keitan lisäksi. Näiden hankintojen onnistumiseksi, ja Kloppo-sedän projektiin luottamiseksi, on kuitenkin yksi erittäin tärkeä kriteeri, ja se on Mestarien liigan hymnin kaikuminen Anfieldillä myös ensi kaudella. Itseäni ei henkilökohtaisesti kiinnosta, tuleeko se Valioliigan top-4 sijoituksen vai Mestarien liigan voiton myötä, mutta varmaa on, että tasaisuutta otteisiin on sen eteen löydyttävä. Lukijat voivatkin sitten itse päättää, kumpaa reittiä pitävät todennäköisempänä.

The post Mersey-joen rannalta: Quo vadis, Liverpool? appeared first on Byyri.

Little Magician, kuten brittilehdistö on häntä viime aikoina tituleerannut, jätti Liverpoolin virallisesti 6. tammikuuta 2018, ikuisuuden kestäneen ja monia itkuja ja nauruja tuottaneen siirtosaagan jälkeen. Countinho saapui Merseysidelle 30. päivä tammikuuta vuonna 2013, silloin vasta lupaavana, mutta raakileena brassina, vaivaisen 13 miljoonan euron siirtosummaa vastaan. Kun melko negatiivissävytteinen siirtoruljanssi on saanut monen The Reds -fanin kääntämään selkänsä brasilialaiselle, on mielestäni oiva tilaisuus nostaa pelaaja hieman positiivisempaan valoon.

Raakileesta taikuriksi

Viiden Mersey-joen rannalla vietetyn vuoden aikana nuoresta ja fyysisesti kykenemättömästä taikurista kasvoi yksi maailman parhaita hyökkäyspään pelaajia, joka parhaimmillaan terrorisoi Valioliigan puolustuksia enemmän kuin Salatut Elämät –elokuva suomalaista elokuvateollisuutta. Oli Coutinhon siirtorimpuilusta mitä mieltä tahansa, tuotti hän punaisten faneille lukemattomia ”vau”-efektejä ja leukojen loksahtamisia. Omasta puolestani voin sanoa, etten ole tuollaista syöttötyöskentelyä nähnyt Anfieldillä sitten Xabi Alonson. Ja vaikka joukkueen parhaidan pelaajien myyminen aina hieman kiristää vannetta, auttaa 160 miljoonan euron siirtosumma unen saamisessa iltaisin.

Kaiken myllerryksen takana Big Phil on kuitenkin ollut äärimmäisen tärkeä pelaaja Liverpoolille. SAS-kolmikon hajoamisen jälkeen punaisten avainpelaajaksi noussut brassi muun muassa iski Valioliigassa Poolille 41 maalia. Tärkeämpänä perintönä Coutinho jättää Merseysidelle kuitenkin sen, että hän oli seuran hyökkäämisen sielu Jürgen Kloppin aikakaudella, jonka myötä Liverpool teki väkevän paluun Mestarien Liigan kahinoihin. Itse nostan virtuaalista hattuani miehelle siitä syystä, että kaiken sen kesäisen rummutuksen, siirtopyyntöjen ja huhuillun kiukuttelun jälkeen mies esitti kentällä, ja mitä ilmeisimmin myös harjoituksissa, todella ammattimaisia otteita, iski pöytään todella väkevät tehot ja oli ajoittain aivan maaginen.

Vaikka pikku taikuri olikin asettanut jo Barcelonan sydämeensä, eivätkä hänen itsensä sekä edustajiensa kiukuttelu, lakkoilu ja muut tavat puskea siirto väkisin läpi jättäneet kovin mielekästä kuvaa, sanon silti vain yhden asian: kiitos Philippe näistä vuosista.

Mitä seuraavaksi?

Seuraavaksi Mersey-joen rannan toimistossa onkin aika alkaa pohtia: mitä seuraavaksi? Kuka tilalle? Pelaajaa, joka Philippe Coutinhon korvaisi suoraan, ei markkinoilla – tai ehkä koko maailmassa – ole. Tämän lisäksi muut seurat tietävät, että Poolilla on nyt tukku kahisevaa, joka polttaa taskussa enemmän kuin jäähdytysneste ruokatorvessa. Punaiset ovatkin vaikeassa paikassa: korvaajaa tarvittaisiin kipeästi, mutta markkinoille ei kannata rynnätä suinpäin, sillä silloin todennäköisesti joudutaan maksamaan pahasti ylihintaa.

Mahdolliset korvaajat ovat monen nimisiä ja laatuisia, aina Leon Goretzkasta Riyad Mahreziin ja jo kesällä siirtohuhuissa pyörineeseen Thomas Lemariin. Ylihintaa kiimaisesti himoitsevien seurojen lisäksi Pool kohtaa siirtorintamalla muitakin ongelmia: ostettavan pelaajan olisi nimittäin suotavaa olla myös edustuskelpoinen Mestarien Liigassa. Tätä hän ei ole, jos on jo edustanut jotain toista seuraa kilpailussa tällä kaudella, kuten Lemar. Lisäksi Kloppin toimintatapoja seuranneena pidän hyvin todennäköisenä, että jos saksalaisen ensimmäinen ehdokas ei ole saatavilla, ketään ei osteta. Kuka tämä ykkösvaihtoehto sitten on, sen tietää todennäköisesti vain itse The Normal One. Lehdistön uutisointiin luotan tässä kohdassa suunnilleen yhtä paljon kuin pääsiäispupuun toimittamassa joululahjoja.

On myös mahdollista, että siirtosummaa käytetään vahvistamaan niitä kentän heikompia osa-alueita. Virgil van Dijk saapui jo puolustukseen, ja seuraavana ostoslistalla lienee uusi maalivahti. Tämä taktiikka kuitenkin asettaisi kohtuuttomasti paineita vasta kuntoutuneelle Adam Lallanalle ja jättäisi keskikentän vaihtoehdot hyvin vähälle, varsinkin kun edellinenkin hankinta, Naby Keita, saapuu joukkueen vahvuuteen vasta kesällä.

Oli niin tai näin, voimme odottaa Liverpoolin pyörivän siirtohuhuissa koko tammikuun kuin Selma-mummo kuivausrummussa.

The post Mersey-joen rannalta: Kiitos, Big Phil appeared first on Byyri.

Mutta erään punapukuisen, merseysideläisen jalkapallojoukkueen ystävillä on vuoden 2017 joulukuussa muutakin juhlittavaa kuin yletön määrä ruokaa, hymyilevät sukulaiset ja lahjapaperien auki repiminen. Vai joko sen uskaltaa ääneen huudahtaa? Joko saa poistua seuran yllä leijuneesta negatiivisuuden ja epävarmuuden kierteestä?

Hyvät ja rakkaat ystävät, kuomat, sielunveljet ja muutkin vähemmän positiivisilla adjektiiveillä kuvailtavat kulkijat. Mestarien liigan pudotuspelit rantautuvat ensimmäistä kertaa Anfieldille sitten kauden 08/09!

Back in Business

Ei, mitään ei ole voitettu. Daniel Sturridgestä ei ole kuoriutunut ehjänä pysyvää maalinsylkijää. Mohamed Salah ei ole löytänyt oikeaa jalkaansa. Bill Shanklyn reinkarnaatio ei ole saapunut Anfieldille. Silti, nyt on se aika, kun Liverpool-fanit saavat nauttia, hymyillä, ja olla ylpeitä kannattamastaan seurasta.

The Reds on palannut sinne, minne se kuuluu. Kaikkien aikojen neljänneksi eniten europokaaleja ja kolmanneksi eniten Mestarien liigan (tai sen edeltäjän) voittoja kahminut seura pelaa jälleen tosissaan sen kaikkein kauneimman voitosta. Liverpool on seura, jonka kuuluu pelata Mestarien liigan pystistä.

Se on seura täynnä perinteitä, intohimoa ja suuria voittoja. Se on joukkue, pelaajat sekä historia, joita tarvitaan mukaan maailman kovimpaan seurojen jalkapalloturnaukseen.

Vuoden 2018 ystävänpäivä on Pool-faneille todellinen rakkauden, sisäisen lämmön ja tunteiden juhla. Kun 14. joulukuuta 2018 Mestarien liigan hymni kajahtaa Estadio do Dragãolla, voin uskoa muutaman kyyneleen tirahtavan. Liverpool on palannut kaikkein korkeimmalle tasolle niin monen vuoden tauon, tuskan ja ailahtelujen jälkeen. Mutta kun tuo kaunis, romanttinen ja kiimainen hymni räjähtää soimaan ämyreistä vajaata kahta viikkoa myöhemmin Anfieldillä, on vaikeaa edes kuvitella, millaisen tunnemyrskyn se saa vastaansa.

Epätasapainoinen rakenne

Emme edelleenkään ole ennakkosuosikkeja koko kilpailun voittamiseen. Se ei itse asiassa ole edes todennäköistä. Ja mikäli Liverpool mielii mennä turnauksessa pitkälle, on Jürgen Kloppilla edessään kiireinen tammikuu niin siirtojen kanssa kuin pohtiessa sitä, kuinka joukkueen pelaamiseen löydetään jonkinlaista tasapainoa.

Poolin pelaaminen ei nimittäin tällä hetkellä näytä siltä, että sillä kilpailtaisiin mestaruuksista. Parhaana päivänä joukkue voi murskata kenet tahansa. Huonona päivänä se voi tulla murskatuksi kenen tahansa toimesta. Ja tokikaan sekään ei riitä, että pelillinen taso ailahtelee huomattavasti otteluiden välillä – se tekee sitä aivan liikaa myös pelien sisällä.

Lisäksi joukkueen rakenne on, tuota, vähintäänkin yhtä epätasapainossa kuin Donald Trumpin henkinen olemus. The Fantastic Four vetää hyökkäyksessä vertoja mille tahansa joukkueelle ja kunnossa pysyessään tuleekin kantamaan seuraa neliosaisessa niskassaan monin paikoin. Loput avauksesta puolestaan vetävät vertoja lähinnä sarjapaikan säilymisestä taistelevalle seuralle. Kuten Evertonille.

Onnen kyyneliä

Tätä kärjistystä ei toki saa ymmärtää väärin. Joukkueessa on kyllä muitakin hyviä pelaajia. Heidän osaamisensa ei kuitenkaan tule esiin nykyisellä pelityylillä, eikä nykyinen pelityyli toisaalta peitä kyseisten pelaajien heikkouksia. Tämän hetkisille ongelmille ei löydy yksinkertaista selitystä. Niitä ei ratkota suoraan pelaajia vaihtamalla, eikä toisaalta myöskään nykyisillä pelaajilla pelityyliä vaihtamalla. Lopullinen ratkaisu leijuu jossain näiden kahden ääripään välissä. Kloppin on löydettävä ratkaisu vallitsevaan kenttätasapainoon sekä hyviä täsmävahvistuksia.

Kaikella tällä ei kuitenkaan juuri tällä hetkellä ole niin minkään sortin merkitystä. Kun sunnuntaina käyn joulupöytään, teen sen tietäen, että ensi keväänä Anfieldillä pelataan Mestarien liigan pudotuspelejä.

Sen vuoksi sanon teistä jokaiselle: arkihuolesi kaikki heitä! Riitti näitä kiihottavia otteluita sitten kaksi tai seitsemän, aion nauttia niistä täysin rinnoin, enkä suostu pettymään, kävi mitä tahansa – ensimmäinen askel takaisin kohti Euroopan huippua on otettu.

Siksi tulevana ystävänpäivänä taloudessamme on, paremman puoliskon riemastukseksi, vain yksi suunnitelma. Aion asettaa pakarani tukevasti sohvan nurkkaan, varata ottelueväät käden ulottuville, täydentää Liverpool-tuoppini, ja ehkä tirauttaa yhden kyyneleen. The Reds are back.

The post Mersey-joen rannalta: The Boys Are Back appeared first on Byyri.

Kaikesta huolimatta yksi mies on ollut melko suuren kritiikin kohteena koko tämän ajan. Tervetuloa valokeilaan, kapteeni Jordan Henderson.

Liverpool-kipparia on kritisoitu enemmän tai vähemmän pitkin kautta, mutta Sevillaa vastaan koetun käänteisen istanbulin jälkeen mies on fanien toimesta heitetty vähintäänkin miinalaiva Pohjanmaan alle. Eikä toki täysin syyttä.

Tärkeän pelaajan turmio

Surullisen kuuluisana iltana Andalusiassa Hendersonin tilastot olivat suorastaan hävyttömän rumaa luettavaa. Kipparin syöttöprosentti oli 55%, eikä hän voittanut yhtään kaksinkamppailua, haastoa tai taklannut onnistuneesti kertaakaan, rikkoen vielä kaupan päälle neljästi. Ja nämä pelaajalle, jonka olisi syytä johtaa joukkuetta niin pelillisesti kuin henkisesti! Esitys Sevillaa vastaan ei sitä paitsi ollut edes täysin poikkeuksellinen, vaan tällä kaudella on nähty useampiakin heikompia otteluita.

Toisaalta, kyseessä on edelleen sama pelaaja, joka tasan vuosi sitten piti hallussaan melko merkittävää tilastoa. Henderson oli Valioliigan yksittäisissä otteluissa ensimmäiseksi, toiseksi ja kolmanneksi eniten pallosketuksia tehnyt pelaaja, takanaan sellainen tuntematon mittariheikki kuin Paul Pogba. On kuitenkin aiheellista pohtia, kertooko tämä enemmän pelaajasta vai Liverpoolista joukkueena. Noin merkittävät määrät pallokosketuksia eivät suoraan tee Hendersonista hyvää pelaajaa. Se vain tarkoittaa, että hän osaa aktiivisesti hakeutua pelattavaksi, ja että punaisten pallollinen pelaaminen kulkee vahvasti hänen kauttaan.

Tämän lisäksi sunderlandilainen antoi viime kaudella eniten syöttöjä koko liigassa ennen loukkaantumistaan, jonka jälkeen hänen merkityksensä Liverpoolille vain korostui. Hendersonin tippuessa pois pelaavasta kokoonpanosta joukkueen pistekeskiarvo ottelua kohden putosi 0,4 pistettä, jonka lisäksi tehtyjen maalien keskiarvo tippui 0,4 ja päästettyjen puolestaan nousi 0,4 maalia ottelua kohden. Samalla seuran voittoprosentti laski 18 yksikköä. Miehen peliesityksistä voi olla montaa mieltä, mutta sitä ei voi kiistää, etteikö kyseessä olisi tärkeä pelaaja Merseysiden punaisille.

Ei mikään Pirlo

Jordan Henderson on synonyymi simppelille peruspelaamiselle. Punaisten kapteeni ei juuri hienoilla esityksillä väläyttele, muttei myöskään yleensä esitä kardinaalisia munauksia. Hän kierrättää palloa tehokkaasti alakerrassa, osoittaen silloin tällöin pelinlukutaitoa laittamalla pitkän pystysyötön tai toimituksen maalille. Jordan Henderson on kuin Darien Fawkes – näkymätön mies, jonka vaikutuksen kuitenkin tuntee. Harmaa, hajuton ja tasaisen varma. Täydellinen David Moyesin märkä uni.

Kovin usein punainen kapteeni pelaa liiankin varmasti. Vaikka Jürgen Klopp onkin tuonut ryhtiä miehen avauspelaamiseen, on hitaammissa hyökkäyksissä Henderson silti turvallisen unettava, ja välillä tuntuu, ettei sana riski kuulu miehen repertuaariin ollenkaan.

Tällä kaudella ei kipparia ole kuitenkaan voinut enää kuvailla tasaisen varmaksi. Ja kun pelaaja, jonka suurin vahvuus on riskittömyys ja suoritusvarmuus, menettää tasaisuutensa, mitä jää jäljelle?

Hendersonilla ei ole oikein mitään erikoisosaamista, joka erottaisi hänet massasta. Hän ei jaa pystysyöttöjä kuin Andrea Pirlo, ei tue hyökkäyksiä kuten Andrés Iniesta, ei ole Paul Pogban kaltainen laukausuhka eikä tee universumia mullistavia katkoja kuten N’golo Kanté. No, kenties hän yrittää juosta kuten James Milner.

Sen sijaan Henderson tekee vähän kaikkea – hän on voimakas, agressiivinen, antaa fiksuja ja varmoja syöttöjä ja ohjaa peliä puheella. Ehkä juuri sen takia, ettei hän tee oikeastaan mitään erikoisen hyvin?

Kasvun paikka

Liverpoolin numero 14 on hyvä yleispelaaja. Hänellä ei kuitenkaan riitä osaaminen puolustuspäässä, jotta hän voisi ankkuroida mestarikanditaattia, eikä hyökkäyspäässä, jotta hän voisi olla sellaisen tärkein pelinrakentaja. Jordan Henderson on rooliltaan hieman väliinputoaja, ja silti elintärkeä pelaaja Liverpoolille. Joku voisi aiheellisesti kysyä, mitä se kertoo joukkueesta?

Steven Gerrardin jälkeen koko joukkueesta on tuntunut puuttuvan henkinen johtaja, pelaaja, jonka ympärille joukkuetta voi kasata ja jolla on auktoriteettia antaa pukukopissa ja kentällä välitön palaute joukkuetovereilleen. Hendersonia on tähän rooliin kasvatettu, mutta näyttää, että ainakin vielä kyseinen tontti on mieheltä lunastamatta. Henkisellä puolella on tapahduttava kasvua, jos Henderson haluaa – etenkin Naby Keitan saapumisen jälkeen – vielä pitää itsensä korvaamattomana. Pelillisesti hän ei sitä enää ole.

The post Mersey-joen rannalta: Kapteeniainesta? appeared first on Byyri.

Liverpoolin hyökkäyspelaaminen on saanut uuden sielun. Philippe Coutinho saattaa edelleen olla pelin aivot, mutta tällä hetkellä joukkueen tehokkuus ja vaarallisuus elää ja hengittää laitapelaajien, Manén ja Mohamed Salahin, iskukyvystä. Myös Salahista voisi kirjoittaa kokonaisen ylistysromaanin, niin mahtavassa iskussa on egyptiläinen alkukaudesta ollut. Punaisten iskukyvyn todellinen messias tulee kuitenkin Senegalista, ja katsaus tilastoihin kertoo, että hän on ollut sitä jo heti seuraan saapumisestaan alkaen.

Kauas kadotetut pisteet

Kuka muistaa, miltä näytti Jürgen Kloppin ensimmäinen täysi kausi Liverpoolin ylpeyden peräsimessä? Aina jouluun asti joukkue pelasi totaalisessa hurmiossa, ja lentokeli näytti kiidättävän punaiset jopa mestaruustaistoon asti. Sitten tapahtui jotain peruuttamatonta, jonka seurauksia kukaan Mersey-joen rannalla ei osannut odottaa. Alkoivat Afrikan mestaruuskilpailut, ja Mané lähti Senegalin maajoukkueen matkaan. Liverpoolin syyskauden loistavia otteita seurasi käsittämättömän vaikea ja pimeä jakso, joka kaupungissa voitaisiin hyvin tuntea synkkänä tammikuuna.

Lyhyesti: ei yhtään voitettua ottelua ilman senegalilaista kokoonpanossa, pistekeskiarvon tippuminen kyseisellä ajanjaksolla koko kauden keskiarvosta – 2.1 pistettä ottelua kohden – aina 0.5 pisteeseen per ottelu sekä tehtyjen maalien määrän putoaminen tasan maalilla ottelua kohden. Toki peli oli muutenkin sekaisin, loukkaantumiset vaivasivat, elämä oli kurjaa ja olutkin pubissa lämmintä, joten eihän kaikkea voi yhden miehen poissaololla selittää. Joten mitä tapahtui Manén palatessa kokoonpanoon? Voitot kärkiseuroja Tottenhamia ja Arsenalia vastaan.

Millaisia tuloksia tällä kaudella mahtuu otteluihin, joissa aikanaan historian kalleimpana afrikkalaisena pelaajana siirtynyt Mané on ollut poissa? Muun muassa nyhjäykset tasapeliin Manchester Unitedia ja Burnleyä vastaan sekä murskatappio Tottenhamille.

Kuriton, mutta täydellinen

Kaiken kaikkiaan Liverpool on senegalilaisen saapumisen jälkeen voittanut 63% otteluistaan Manén ollessa kokoonpanossa, ja vain 42% tämän poissa ollessa.

Viitaten tämän juttusarjan edelliseen tekstiin, liittyy Liverpoolin pallonhallintaan ja Manén pelaamiseen hyvin mielenkiintoinen fakta: Punaiset pitävät keskimäärin 7% enemmän palloa hallussaan, kun Senegalin ihmemies ei ole kokoonpanossa. Ja kuten edellisellä kerralla kävimme läpi, on Liverpoolin voittoprosentti sitä pienempi, mitä enemmän joukkueen pallonhallinta nousee 50 prosentin päälle. Lisäksi Manén poissa ollessa joukkue lähettää huomattavasti enemmän pitkältä lähteneitä keskityksiä maalille. Voikin hyvin sanoa, että Punaisten kokoonpanosta löytyy haastouhkaa ja etenemismalleja merkittävästi vähemmän Manén ollessa sivussa.

Liverpoolin kannalta olisikin toivottavaa, että Mané esiintyy tulevaisuudessa kokoonpanossa mahdollisimman usein. Uhkana ovat loukkaantumiset, jotka eivät senegalilaisellekaan ole aivan vieraita, sekä mahdollisuus lähteä suurempiin ympyröihin jos, ja nykyisillä esityksillä kun, vielä suuremmat ja rikkaammat seurat tulevat kyselemään miehen perään. Manén tyytyväisyyteen Liverpoolissa en osaa ottaa kantaa, mutta esimerkiksi Red Bull Salzburgissa mies pakotti siirtonsa läpi jättäytymällä uppiniskaisesti pois joukkueen toiminnasta. Tämän lisäksi Mané ei varsinaisesti ole tunnettu kurinalaisuudestaan kentän ulkopuolella – esimerkiksi Southamptonissa mies oli useamman kerran ongelmissa ilmestyessään myöhässä joukkueen harjoituksiin tai palavereihin. Tällaisten tapausten edessä seuran on pakon edessä osoitettava kurinpidollisesti, ettei edes tärkeimmillä pelaajilla ole erivapauksia.

Tarkoitus ei ole kuitenkaan maalata piruja tai edes muitakaan vähemmän kammottavia vihtahousuja seinille, sillä tähän asti Manén ja Liverpoolin liitto toiminut täydellisyyttä hipoen. Lisäksi laidoilla kiimaista peuraakin nopeammin ravaavat afrikkalaiset rasvatut salamat, Mané ja Salah, ovat tuntuneet löytävän loistavasti yhteisen sävelen, ja nykyisessä iskukyvyssään haastavat minkä tahansa laituriduon maailmassa. Antaa siis pimeän talven saapua – Mersey-joen rannalla on siihen vastauksena hurrikaani suoraan ikuisen auringon leveysasteilta.

The post Mersey-joen rannalta: Maanmainio senegalilainen appeared first on Byyri.