Asetelma on suomalaiselle jalkapallolle poikkeuksellinen. Hyvin alkaneet karsinnat ovat lennättäneet Huuhkajat tilanteeseen, jossa se voi käytännössä jo tiputtaa Kreikan pois kyydistä kuusi kierrosta ennen karsinnan päätöstä.

Ja miksi näin ei kävisi? Niin käsittämättömältä kuin se kuulostaakin, niin kesän 2004 Euroopan mestari ei ole koskaan onnistunut voittamaan Suomea vieraskentällä. Pyry Soirin riehakas tuuletus on yhä edellisen kotikohtaamisen jäljiltä suomalaiskannattajien verkkokalvoilla, aivan kuten Glen Kamaran dominointi pelin keskustassa. Näistä tunnelmista on aikaa vain 11 kuukautta. Tuon jälkeen Huuhkajien otteet ovat vain parantuneet, kun taas samaan aikaan Kreikka on hävinnyt kotonaan mm. Armenialle ja Virolle.

Se on vain uskallettava sanoa ääneen – Suomi on selkeä suosikki illan kohtaamiseen. Tämän tietää myös maajoukkueen kapteeni Tim Sparv, mutta hän näkee asetelman enemmänkin suurena mahdollisuutena.

”Iso peli tulossa. Yksi tärkeimmistä peleistä maajoukkueelle pitkään aikaan”, kapteeni kiteyttää ottelun lähtökohdat.

Hyvät tulokset ovat kasvattaneet itseluottamusta ja kisapaikasta puhutaan jo aivan avoimesti. Tässäkin on tapahtunut suuri muutos varsin lyhyessä ajassa. Kovin kauaa ei tarvitse aikakonetta rasittaa, jos haluaisi palata aikaan, jolloin kisapaikasta puhuttiin kuin kaukana häämöttävästä temppelistä tuolla jossain. Sävy on toinen nyt, kun puhutaan enemmänkin konkreettisesti käynnissä olevasta satokaudesta.

”Tunnelma joukkueessa on hyvä ja ollaan täynnä itseluottamusta. Tavoite on ottaa tästä pelistä kolme pistettä ja päästä lähemmäksi kohti kisoja, joka on meidän kaikkien tavoite ja unelma”, sanoo Sparv todella päättäväisen oloisena.

Nämä kolme pistettä Ratinan iltavaloista kasvattaisi eron jo kahdeksaan pisteeseen. Tuota eroa kreikkalaisten olisi jo lähes mahdotonta kuroa kiinni, varsinkin kuin tiedetään Suomen kohtaavan vielä Armenian sekä Liechtensteinin kotikentällä myöhemmin syksyllä. Sitten täytyy enää onnistua pitämään melko turvallisen takamatkan päässä oleva Bosnia-Hertsegovina selän takana ja homma on siinä.

Sama päättäväisyyden ja innostuksen yhdistelmä henkii ottelun alla myös Huuhkajien päävalmentajasta Markku Kanervasta.

”Onhan näitä kahta peliä (Kreikka torstaina ja Italia sunnuntaina) odotettu koko kesä”, Kanerva tunnelmoi.

”Ylimääräisiä motivaatiokeinoja ei tarvitse tällaiseen otteluun kaivaa. Pelkästään tuo täysi tupa jo tekee sen”, jakaa Kanerva kiitosta kannattajille.

Kreikka on päästänyt kolmessa edellisessä karsintaottelussaan kahdeksan maalia. Suomi on puolestaan pitänyt samalla aikavälillä maalinsa puhtaana ja osunut kaikkissa peleissään kahdesti. Ylipäätään Suomi on päästänyt edellisen kerran maalin kotinurmellaan lokakuussa 2017. Suomen puolella on kotiyleisön lisäksi myös kertoimet.

Huuhkajien karsintalohko J potkaistaan tänään käyntiin jo klo 19. Tuolloin Armenia ja Italia kohtaavat Jerevanissa, josta Suomi haki maaliskuussa 0-2 -voiton Fredrik Jensenin ja Pyry Soirin maaleilla. Suomi-Kreikka alkaa Ratinan stadionilla klo 21.45 ja samaan aikaan Bosnia-Hertsegovina isännöi Liechtensteinia.

Byyri on Tampereella isolla miehityksellä, joten seuraa tapahtumia somekanavillamme sekä nettisivujemme kautta.

Kuvat: Arno Hämäläinen

The post Huuhkajat Tampereen iltaan täynnä itseluottamusta – ”Yksi tärkeimmistä peleistä maajoukkueelle pitkään aikaan” appeared first on Byyri.

Yksi asia on kuitenkin pysynyt vaikeinakin aikoina. Huuhkajia on, yksittäisiä protestiotteluita lukuun ottamatta, tukenut kansainvälisesti huipputasoa oleva kannattajajoukko, Pohjoiskaarre.

Yhtenäisyys

Suomen Maajoukkueen Kannattajat Ry perustettiin vuona 2002, ja yhdistys on vuosien mittaan kasvanut niin, että SMJK:n Wikipedia-sivun mukaan yhdistyksellä oli syksyllä 2014 2 500 jäsentä.  Maajoukkueen kannattajat siirtyivät vuonna 2008 Stuart Baxterin ensimmäisiin karsintoihin Olympiastadionin E-päätyyn. Suomen kannattajakatsomosta on yleisesti käytetty nimitystä Pohjoiskaarre.

Pohjoiskaarre on ollut jopa kansainvälisesti poikkeava ilmiö. Idea, jossa eri seurojen kannattajat unohtavat jopa vihamieliset värit kannattaakseen maajoukkuetta, on ollut hyvin harvinainen. Maajoukkueen kannatuslaulut ovat tuttuja ”jopa” rivikatsojille, ja kannatuskulttuuri on Pohjoiskaarteen ansiosta kasvanut myös seuratasolla. Pohjoiskaarre on monessa mielessä suunnannäyttäjä, joka tuo esimerkiksi kannattajachantteihin uusia säveliä, joita seurajoukkueiden kannattajat ottavat omaan repertuaariinsa.

Itse en häpeäkseni ole SMJK:n jäsen, mutta olen katsonut otteluita säännöllisen epäsäännöllisesti Pohjoiskaarteessa useissa karsinnoissa. Olen juhlinut upeaa Kreikka-voittoa itselleni täysin tuntemattomien ihmisten kanssa. En ole juurikaan muiden lajien kannattajakulttuuriin perehtynyt, mutta minun on vaikea kuvitella, että samanlaista yhtenäisyyttä, yhteen hiileen puhaltamista, olisi muissa suomalaisittain isoissa lajeissa.

Vaikeat ajat ovat varmasti vaikuttaneet tähän yhteisöllisyyteen. Tappion hetkellä maajoukkueen kannattajatoiminta on oikeastaan ollut ainoa onnistumisen tunnetta antanut tekijä. Maajoukkuetta ei ole jätetty, vaan sen takana seisotaan, vaikka tulokset ovat olleet mitä on. Tämä on luonut vahvan toveruusaatteen kannattajien välille. Vaikeina aikoina kannattajatovereista on aina saanut vertaistukea.

Toki jatkuvat tappiot aiheuttivat reaktion kannattajissa. Futisforumilla käytiin pitkää keskustelua Pohjoiskaarteen alennustilasta, ja esimerkiksi kotiottelussa Unkaria vastaan vuonna 2016 järjestettiin suuret protestit Mixu Paatelaista vastaan. Kannattajat kuitenkin yhtenäisesti totesivat, että paras ratkaisu on painaa leuka rintaan ja jatkaa kohti tulevaa. Tällä hetkellä kannattajaskene on noussut takaisin korkealle tasolle.

Läpi Euroopan, läpi maailman

Itselleni Suomen maajoukkueen seuraamisessa hienointa on ollut omakohtaisesti eeppiseksi nousseet vierasreissut. Valitettavasti näiden vierasreissujen tulokset ovat olleet omalla kohdallani heikkoja. Olen nähnyt Mixun ajan surkean esityksen Pohjois-Irlannissa ja varmalta näyttäneen voiton lipeämisen Islannissa. Ensimmäinen vierasreissuni oli 3-0-tappio Ranskassa. Pitkään näyttikin siltä, että en tule ikinä näkemään Huuhkajien vierasvoittoa, kunnes Teemu Pukki lopulta iski voittomaalin Shkodërissä.

Vierasmatkoille ei kuitenkaan lähdetä ainakaan pelkästään jalkapallon takia. MoonTV kuvasi Mixun ajan karsintoja loistavassa Kaikkien Aikojen Karsinnat -sarjassa, ja tässä sarjassa kiteytyi ainakin omasta mielestäni suomalainen kannattajakulttuuri. Tulokset olivat heikkoja, mutta niihin suhtauduttiin tietyllä tavalla pilke silmäkulmassa.

Henkilökohtaisella tasolla voin todeta, että maajoukkue antoi hyvän tekosyyn toteuttaa ihannematkani Islantiin. En myöskään usko, että olisin tehnyt samanlaisen roadtripin läpi Balkanin ilman Huuhkajia.

Viimeaikojen huippuhetket

Pohjoiskaarre on saanut Riven ansiosta viime aikoina uusia huippuhetkiä. Kreikka-away ottelua muistellaan lämmöllä, ja kyseessä lienee kaikkien aikojen tappio. Kosovo-ottelua Shkodërissä on jäänyt monen mieleen, ja itse koenkin ottelun aloittaneen kannattajien Rivelutioniksi nimeämän aikakauden.

Nations Leaguessa huippuhetkiä oli paljon. Itselleni tärkeimmäksi nousivat ehdottomasti jo mainitsemani Kreikka-voitto Ratinalla, jossa Glen Kamara nousi maajoukkueen tähdistöön, sekä huikea Viron vierasreissu. Tallinnaan rantautui pitkin päivää satoja suomalaisia, ja marssi A Le Coq arenalle oli huikea. Suomalaiskannattajien täyteen ahdattu kannattajasektio lauloi koko ottelun, ja katsomo repesi täysin, kun Teemu Pukki iski ottelun lopussa tärkeän voittomaalin. Totesin kannattajaystävälleni pelin jälkeen, että ensimmäistä kertaa uskoin, kun stadionin ulkopuolella laulettiin, että Riven johdolla mennään kisoihin.

Paras muisto minulla on kuitenkin tullut näissä karsinnoissa. Kotiottelussa Bosniaa vastaan järjestettiin kaikkien aikojen marssi, jossa laulu raikui ja soihdut paloivat. Ottelu oli todennäköisesti karsintojen tärkein. Suomalaiseen jalkapallokulttuuriin kuuluu olennaisesti sulaminen isoissa otteluissa, mutta bussissa Helsingistä Tampereelle tunnelma oli optimistinen, olihan maajoukkueen esitykset olleet kliinisiä Riven aikana. Ottelu sujuikin Huuhkajien käsikirjoituksen mukaan oikeastaan koko pelin ajan, ja Pukin kaksi maalia johtivat siihen, että Suomi on ennennäkemättömän hyvässä tilanteessa tällä hetkellä. Pohjoiskaarteessa tunnelma oli koko pelin suorastaan kiimainen, ja laulut kuuluivat varmasti koko Tampereelle. Kisapaikka on täysin omissa käsissä!

Tulevaisuus näyttää valoisalta

Tulevaa on tietenkin jalkapallossa mahdotonta ennustaa, mutta kannattajan näkökulmasta tilanne näyttää hyvältä. Loppuvuoden ottelut ovat kaikki jo tekstiä kirjoittaessa myyty loppuun, ja Suomen kiintiö Bosnian vieraspeliin myytiin loppuun todella nopeasti. Nämä asiat kertovat sen, että oma maajoukkue on nykyään prioriteetti. Ennen otteluihin tultiin myös vastustajasta riippuen, mutta nykyään Huuhkajat myyvät stadionin loppuun vaikkapa Liechtensteinia vastaan. Teemu Pukin huikeat otteet Englannissa ovat myös nostaneet Huuhkajien statusta suomalaisten jalkapallon kannattajien kanssa, eikä kotimaisesta futiksesta puhuta enää pelkästään potkupallona.

Isoin kiitos nykytilanteesta kuuluu kuitenkin jalkapallojumala Markku Kanervalle. Rive tuntee suomalaisen jalkapallon paremmin kuin ulkomailta tulleet valmentajat, ja jo ensimmäisistä otteluista lähtien peli on näyttänyt siltä, jolta kannattajat ovat monta vuotta toivoneet. Onkin todettu, että nykypeli näyttää juurikin siltä, miltä Stuart Baxter yritti sen saada näyttämään: puolustuksessa hodgsonlaista inhorealismia modernilla vastahyökkäyspelillä höystettynä.

Luen tällä hetkellä Jonathan Wilsonin loistavaa Inverting the Pyramid -kirjaa, jossa hän siteeraa Italian catenaccio-ajan jalkapallotoimittajaa, joka toteaa: ”Jalkapallotaktiikassa on kaksi koulukuntaa. Toiset valitsevat 11 parasta pelaajaa, kuten Brasilia. Toiset valitsevat 11 pelaajaa, jotka voivat olla tasoltaan heikompia, mutta jotka sopivat taktiikkaan parhaiten.” Itse olen todella tyytyväinen, että tällä hetkellä Rive on pelityylillään valinnut jälkimmäisen vaihtoehdon, joka on osoittautunut toimivaksi.

The post Kolumni: Via Dolorosa – Pohjoiskaarteen hienous appeared first on Byyri.

Vuoden ilman valmennustehtäviä ollut hollantilainen John van´t Schip on haastavan paikan edessä. Heinäkuussa van´t Schip tarttui tarjoukseen ja hyppäsi Kreikan jalkapallon lippulaivan peräsimeen. Kotitappiot kesäkuussa Armenialle ja Italialle olivat riittävät purkamaan Angelos Anastasiadisin sopimuksen. Anastasiadis ehti olla tehtävässään vuoden verran.

55-vuotias John van´t Schip on kanadalaissyntyinen entinen Hollannin maajoukkueen laituri. Oman peliuransa jälkeen van´t Schip toimi pitkään valmennuspuolella Ajaxin maineikkaassa akatemiassa ja ollut mm. apuvalmentajana Ajaxissa sekä Hollannin maajoukkueessa. Lisäksi hän on valmentanut pitkään Australiassa ja viimeisein pesti on PEC Zwollen penkin päästä.

Kreikan EM-karsintaurakka ehti ajautua neljässä ottelussa pahaan pulaan, kun saldona on ainoastaan neljä pistettä. Välimatka toisena olevaan Suomeen ja viimeiseen kisoihin oikeuttavaan paikaan on ehtinyt kasvaa jo viiteen pisteeseen, joten tämän viikon otteluita Suomea sekä Liechtensteinia vastaan voidaan pitää kreikkalaisten kohtalon viikkona. John van´t Schipillä on käytännössä yksi peli aikaa saada metsässä harhaileva ryhmänsä takaisin ladulle ja lykkimään tasatahtiin. Tehtävä on vähintäänkin haastava.

Huuhkajien oma tekeminen korostuu

Kreikan uudistunut valmennus on tehnyt myös Suomen valmistautumisen haastavaksi. John van´t Schipin Kreikasta ei ole kenelläkään mitään kosketusta, ja Huuhkajat saavat tämän ensimmäisenä syliinsä. Päävalmentaja Markku Kanerva myöntääkin, että vastustajaan valmistautuminen on ollut osaltaan valistuneiden arvailujen varassa.

”Tässä on vähän sama lähtökohta kuin viime syksynä Nations Leaguessa Unkaria vastaan, kun vastustaja oli juuri vaihtanut valmentajaa. Tämä on ensimmäinen Kreikan kohtaaminen tällä valmennuksella, ja onhan se arvailua mitä sieltä tulee. Olemme valmistautuneet eri vaihtoehtoihin”, Markku Kanerva kertoo vuorokausi ennen Kreikan kohtaamista.

”On toki tutkittu nauhoilta, miten Zwollessa esimerkiksi erikoistilanteet puolustettiin. Ryhmitykset sieltä ovat sitten enemmänkin muotoutuneet käytettävissä olevaan materiaalin mukaan”, arvelee Kanerva.

Oma tekeminen korostuukin Kanervan mukaan tällaisessa tilanteessa.

”Ollaan keskitytty enemmän nyt sitten omaan peliimme. Hyvä puoli on se, että meillä on hyvä tuntuma Kreikkaan viime syksyn pelien kautta”, päävalmentaja Kanerva ynnää.

Kokoonpano elää vielä

Kanervan mukaan huominen kokoonpano on vielä auki lievien kolhujen takia.

”Huomiseen on vielä pari kysymysmerkkiä ilmassa”, Kanerva kommentoi terveystilannetta lyhyesti.

Huuhkajat täydentyi vielä tiistaina FC Interin Niko Markkulalla. Kanerva kertoi, että myös HJK:n Riku Riski oli vaihtoehtona täydennyksen suhteen.

”Niko on pelannut hyvän kauden Interissä. Meillä on lista vaihtoehtoja eri pelipaikoille ja toinen vaihtoehto olisi ollut Riku Riski. Hän ei kuitenkaan olisi ollut aivan sataprosenttisessa pelikunnossa, joten keskusteltuamme HJK:n lääkintätiimiin kanssa päädyimme siihen, että täydensimme joukkuetta Markkulalla. Hän tuo meille hyvän vaihtoehdon laitapelaamiseen”, Kanerva kertoi täydennyksen taustoja.

Kuvat: Arno Hämäläinen

The post Kreikan uudistunut valmennus asettaa Huuhkajille haasteita – Markku Kanerva: ”Onhan se arvailua mitä sieltä tulee” appeared first on Byyri.

Maajoukkueen päävalmentaja Markku Kanerva suhtautui voittoon Bosnia-Hertsegovinasta analyyttisen tyynesti, mutta olemus henki ottelun jälkeisessä lehdistötilaisuudessa äärimmäistä tyytyväisyyttä, ja syytä olikin.

”Kypsä esitys koko joukkueelta. Tehtiin kaksi hienoa maalia ja osoitettiin sitä samaa äijämäisyyttä ja taistelutahtoa, mitä meillä oli jo Nations Leaguen peleissä”, Kanerva totesi tyynenä.

”Pelattiin 4-2-3-1 -systeemillä ja pystyttiin eliminoimaan Bosnia-Hertsegovinan pelinrakentelu juuri niin kuin oli ajateltu”, Kanerva jatkoi.

Loukkaantumiset huolettivat voitosta huolimatta päävalmentajaa.

”Osoitettiin tänään, että meiltä löytyy materiaalia millä paikata loukkaantumisia”, Kanerva viittasi pelissä tulleisiin kolhuihin.

Erityisesti avausjakson loppupuolella poisotetun Albin Granlundin tilanne huoletti huuhkajakäskyttäjää.

”Granlund pelasi tänään hyvän pelin. Hänen polvivamman vakavuus selviää tarkemmin huomenna.”

Granlundin loukkaantuminen oli iso sääli, sillä Örebron puolustaja oli matkalla uransa parhaimpaan maaotteluun. Hän piti hyvin aisoissa omalla laidallaan Haris Duljevicin ja oli röyhkeästi mukana tukemassa hyökkäyksiä. Hänet korvannut Jukka Raitala pelasi myös hyvän pelin, vaikka komento kentälle tuli nopealla varoitusajalla.

Kanerva oli erityisen mielissään siitä, että voitto saatiin täydellä Ratinan stadionilla. Loppuunmyydyssä ottelussa oli yli 16 000 katsojaa, ja yleisömäärä oli toiseksi suurin Helsingin ulkopuolella koskaan.

”Hienoa, että pystyttiin palkitsemaan täysi stadion ja tämä yleisö tällä voitolla. Saatiin hyvä tuki taaksemme”.

Kansan villitsi liekkeihin Teemu Pukin kaksi maalia. Kanerva oli luonnollisesti mielissään, että Pukki-party rantautui myös Tampereelle.

”Kliinisiä viimeistelyjä”, Kanerva myhäili.

Katseet jo Vaduzissa

Markku Kanerva korosti, että seuraava peli tulee pian ja sellaista asiaa kuin helppo peli ei ole olemassa. Suomella on kymmenen vuoden takaa taskussaan nöyryyttävä kokemus siitä, kuinka kinkkinen vastustaja Liechtenstein voi Rheinpark Stadionilla oikein olla.

”Tämä ilta nautitaan tästä. Matka kuitenkin jatkuu pian ja huomenna alkaa täysi valmistautuminen Liechtensteinin kohtaamiseen”, Kanerva suuntasi lähes välittömästi jo katseet tiistaiseen vierasotteluun Vaduzissa.

Artikkelikuva: Arno Hämäläinen

The post Markku Kanerva kiitteli kotiyleisön tukea Pukki-partyn päätteeksi appeared first on Byyri.

Lähes päivälleen kuusi vuotta takaperin Pohjoiskaarre kiehui Helsingin Olympiastadionilla. Valko-Venäjä oli juuri kaatunut ja voittoa tanssittiin kannattajien keskuudessa poikkeuksellisella antaumuksella. Edellisestä kotivoitosta oli tässä vaiheessa ehtinyt kulua lähes kaksi vuotta.

Nyt Lukas Hradecky tarttui SMJK:n capon megafoniin jo tottuneesti, ”Oi, Suomi on!” raikui kannattajien kanssa jo rutiinilla. Kotivoitto oli Huuhkajille neljäs perättäinen merkityksellisissä otteluissa eli Kansojen liigassa tai karsintapeleissä. Sen jälkeen, kun Islanti kaatui syksyllä 2017 Alexander Ringin maalilla MM-karsinnoissa, on Suomi pelannut nyt kuusi ottelua kotonaan kyseisiä pelejä ilman tappioita. Ainoa kauneusvirhe oli 2-2-tasapeli Turkin kanssa Turussa samaisena syksynä.

Elämme siis poikkeuksellista aikaa juuri nyt suomalaisessa jalkapallossa. Vastaavaa hurmosta mitä lauantaina Ratinassa nähtiin, on edellisen kerran nähty Roy Hodgsonin kuuluisassa EM-karsinnassa, jolloin matka Alpeille oli lopulta maalin päässä toteutumisesta.

Teemu Pukin poikkeuksellisesta kyvystä ratkaista pelejä ja Glen Kamaran dominoinnista keskikentällä voisi jauhaa ikuisuuden. Nostetaan nyt kuitenkin jalustalle perus-Markku eli Markku Kanerva.

Kaksi hänen edeltäjäänsä olivat Mixu Paatelainen ja ruotsalainen Hans Backe. Paatelainen karahti suomifutiksen kirosanaksi muodostuneeseen joulukuuseen, turhautui ja lyttäsi pelaajien itseluottamuksen lopulta maanrakoon. Kun se oli löysä, niin se oli löysä. Hans Backe puolestaan havaitsi nopeasti suomalaisen pelaajamateriaalin riittämättömyyden kansainvälisiin peleihin ja peluutti pelejä ties kuinka monella puolustajalla. Kun se ensimmäinen maali tuli, niin peli oli ohi. Backen Huuhkajista kun ei peliä tekemään ollut.

Sitten tuli puikkoihin Markku ”Rive” Kanerva. Peruskoulun opettaja Helsingistä. Toisella yrittämällään Palloliitto kiinnitti Kanervan päävalmentajan pestiin vakituiseksi, ja tästä päätöksestä on muodostunut liiton paras päätös tällä vuosikymmenellä.

Kanerva sai käsiinsä päähän potkitun ja itseluottamuksensa kadottaneen ryhmän. Vajaassa vuodessa Kanerva sai miesten itseluottamuksen takaisin ja suomipaidan kevyemmäksi kantaa. Maajoukkueeseen oli jälleen kiva tulla ja pelilliset palikat alkoivat napsua kohdilleen. Kanerva hieroi käsissään löysän tukevaksi kangeksi ja osoitti riittämättömän materiaalin väitteen perättömäksi. Käytännössä hän teki paskasta konvehteja.

Suomen EM-karsintaurakka on käynnistynyt nyt vähintäänkin toivotusti. Armeniasta haettiin vierasvoitto ja Suomi hoiti kotiottelun jo rutiinilla. Bosnia-Hertsegovina tiedettiin haavoittuvaiseksi ottelun alla. Sillä oli poissaoloja ja ykköspyssy Edin Dzekon parasta ennen päiväys on jo mennyt. Silti voittoa ei pidä millään tavalla vähätellä. Arvokisakävijöiden kaataminen kotinurmella on kaikkea muuta kuin jokapäiväistä herkkua maajoukkueen kannattajille.

Huomionarvoista 2-0-voitossa oli tapa, jolla se otettiin. Huuhkajat pelasivat todella kypsän ottelun, jossa se osasi rytmittää peliä ja uskalsi ottaa ajoittain rauhassa vastaan ilman pienintäkään paniikin tuntua. Harvinaisia asioita pidempään maajoukkuetta seuranneille. Maalit tulivat tulikuuman Teemu Pukin lapikkaasta, mutta kolme pistettä oli koko joukkueen suoritus. Suomi halusi enemmän voittoa ja Huuhkajat uskoivat itseensä.

Profiilin muutos pienessä ajassa on siis vähintäänkin valtava ja tästä suurin kiitos on osoitettava perus-Markun suuntaan. On loppujen lopuksi jopa melko sama pääseekö Suomi ensi vuoden EM-lopputurnaukseen. Markku Kanerva on jo nyt palauttanut uskon suomalaiseen jalkapalloon ja saanut Huuhkajat inspiroimaan pieniä junioreita, jotka lähtivät lauantaina Ratinasta omille pihakentilleen laittamaan palloa maaliin Teemu Pukkina. Tämän inspiraation hedelmistä me saamme nauttia koko 2030-luvun.

Onkin siis täysin perusteltua aloittaa keskustelu Markku Kanervan patsaan sijoituspaikasta. Ehdotuksia otetaan vastaan.

Artikkelikuva: Arno Hämäläinen

The post Kommentti: Keskustelu Markku Kanervan patsaan sijoituspaikasta on hyvä aloittaa viimeistään nyt appeared first on Byyri.

Onko Huuhkajien lento yhtä rämpimistä, vai onko viime otteluiden hyvillä tuloksilla mahdollista jopa nousta kevyeen ja toiveikkaaseen lentoon kohti UEFA Nations Leagueta? Ennen perjantain Kroatia- ja maanantain Turkki-kamppailuja on hyvä kerrata kuluneen MM-karsinnan tapahtumat ottelu kerrallaan.

Lohkon tilanne ennen kahta viimeistä kierrosta:

Suomi – Kosovo 1-1 (1-0)

Karsinnat saivat Kosovo-tasapelin myötä heikon startin. Suomi johti ottelua Huuhkajien harvoihin onnistujiin kuuluneen Paulus Arajuuren maalilla. Thomas Lamin rikkeen jälkeen ensimmäistä virallista karsintaotteluansa pelannut Kosovo pääsi kuitenkin iskemään loppulukemat 1-1 Valon Berishan maalilla. Turun Veritas-stadionille saapuneille kosovolaiskannattajille tasapeli maistui, Hans Backen valmentamalle Suomelle ei. Turusta haettu vierastasuri on edelleen Kosovon ainoa piste karsinnoissa ennen kahta viimeistä ottelua. Ennen ottelua oli puhetta kosovolaistaustaisen Perparim Hetemaj’n mahdollisesta siirtymisestä Kosovon maajoukkueeseen, mutta suomalaisnäkökulmasta Perpa valitsi onneksi Suomen ja jätti pelaamatta ainoastaan karsintojen molemmat Kosovo-ottelut.

Islanti – Suomi 3-2 (1-2)

Karsintojen raskain tappio. Suomalaisten jalkapallofanien muistissa lienee edelleen norjalaiserotuomari Sven Oddvar Moenin nimi. Suomi siirtyi ottelussa kaksi kertaa johtoon Teemu Pukin ja Robin Lodin maaleilla. Lähes tuhatpäinen suomalaiskannattajien ryhmä koki kuitenkin viime vuosilta vertaistaan hakevan pettymyksen, kun Islanti tasoitti pelin varsinaisen peliajan viimeisellä minuutilla ja teki voittomaalin lisäajan viimeisellä peliminuutilla. Voittomaali syntyi erittäin kyseenalaisesti – Lukas Hradeckyn hallussa jo ollut pallo survottiin verkkoon maaliviivalta (video). Vaikka Islanti tuhri rangaistuspotkun, olisi Suomi hyvän esityksen jälkeen ansainnut vähintäänkin pisteen. Reykjavikista kantautuneiden huhujen mukaan Islannin norjalaisvahvistus Moen oli kyseisenä lokakuisena iltana sekä yönä koko Islannin etsityin mies.

Suomi – Kroatia 0-1 (0-1)

Kroatiaa vastaan pelatusta ottelusta ei jäänyt jälkipolville muisteltavaa. Suomi pelasi ensimmäisen kotiottelunsa väliaikaisella kotistadionillaan, Tampereen Ratinassa, Olympiastadionin remontin vuoksi. Kroatia teki juuri sen mitä täyteen pistepottiin tarvittiin, ja haki voiton tähtihyökkääjä Mario Mandzukicin maalilla. Tunnelma Ratinassa ja Pohjoiskaarteessa oli ottelun jälkeen ymmärrettävästi pettynyt – jo kolmen pelin jälkeen näytti vahvasti siltä, että katseet täytyisi jälleen suunnata jo seuraaviin karsintoihin. Myös Hans Backen asema päävalmentajana alkoi käydä yhä tukalammaksi.

Ukraina – Suomi 1-0 (1-0)

Ukraina-vierasottelun pelipaikaksi – osittain Ukrainan kriisin vuoksi – valikoitui historiallinen Odessa, Suomen Oulun ystävyyskaupunki. Antiikin Kreikan aikainen kaupunkivaltio ei kuitenkaan tarjonnut yhtä hilpeitä tunnelmia suomalaiskannattajille kuin Teijo Joutselan kappale Odessa vuodelta 1970. Suomi koki jälleen takaiskun ensimmäisellä puoliajalla, kun 25. peliminuutilla Artem Kravets pääsi iskemään ottelun ainokaisen tyhjiin takatolpalta. Muun muassa Teemu Pukille sekä Eero Markkaselle avautui ottelussa muutama hyvä maalipaikka, mutta jälleen kerran Suomen viimeistely tökki. Ukraina-kamppailu jäi myös Backen viimeiseksi Huuhkajien peräsimessä.

Tilastot kertovat lohdutonta kieltään Hassen ajasta – 11 ottelua ja pyöreät nolla voittoa. Backe itse ei mediaan antamien haastattelujen mukaan ymmärtänyt potkujaan. Joulukuussa 2016 Suomen uudeksi päävalmentajaksi nimitettiin kärsivällisesti vuoroaan apuvalmentajana odottanut Markku Kanerva.

Turkki – Suomi 2-0 (2-0)

Vuoteen 2017 lähdettiin leirityksellä Arabiemiraateissa. Kanervan tämänkertaisen päävalmentajapestin ensimmäisissä otteluissa Lähi-idän auringon alla Suomi onnistui päihittämään Marokon, mutta joutui taipumaan Sloveniaa vastaan.

Vuoden ensimmäinen karsintaottelu pelattiin maaliskuussa vieraskentällä Turkkia vastaan. Turvallisuushuolet puhuttivat ennen ottelua johtuen Turkin edellisvuoden vallankaappausyrityksestä, terrori-iskuista sekä muista levottomuuksista. Lomakohde Antalya tarjosi kuitenkin turvallisen paikan ottelun läpiviennille.

Itse ottelun alku oli jälleen kerran Suomen kannalta murheellinen. Kamppailun molemmat maalit nähtiin jo ensimmäisen vartin aikana, molemmat keskityksistä ja molemmat saman miehen viimeistelemänä. Ensin yhdeksännellä minuutilla matala pallo maalin eteen pomppii koko Suomen puolustuslinjan läpi, ja vapaaksi unohdettu Cenk Tosun laittaa pallon Hradeckyn taakse aivan maaliviivan vierestä. Vain muutamaa minuuttia myöhemmin Tosun puskee pallon tolpan kautta maaliin kulmapotkusta. Enempää maaleja ei nähty, ja ottelua paikan päällä seuraamassa ollut Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan sai poistua stadionilta tyytyväisenä maanmiestensä suoritukseen.

Suomi – Ukraina 1–2 (0–0)

Kesäkuussa Suomi pelasi vain yhden karsintaottelun, kun Ukraina saapui vierailulle Tampereen Ratinan stadionille. Maan kaikkien aikojen jalkapalloilijan Andri Ševtšenkon luotsaamat ukrainalaiset lähtivät tavoittelemaan toisintoa edellisvuoden keskinäisestä kohtaamisesta, jossa keltasiniset ottivat kaikki kolme pistettä.

Ottelun ensimmäinen puoliaika oli maaliton, mutta toisella alkoi tapahtua. Ukraina meni ensin johtoon kaunista läpisyöttöä seuranneella maalilla, jota suomalaiset protestoivat paitsioksi. Huuhkajien avausmaali syntyi erikoisesti, kun ensin Ukrainan puolustaja oli lähellä tehdä oman maalin laittaessaan pallon ylärimaan komealla syöksypuskulla. Pallo kimposi Joel Pohjanpalolle, joka päällään tasoitti pelin. Suomen riemu jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi: heti perään toisessa päässä tapahtui taas. Ukraina otti johtopaikan uudestaan haltuun vapaapotkun jälkeisessä tilanteessa. Keskitysten puolustaminen on ollut Suomelle näissä karsinnoissa murheenkryyni.

Suomi – Islanti 1–0 (1–0)

Reykjavikissa pelatun vierasottelun aiheuttamat haavat eivät olleet ehtineet vielä parantua, kun Islanti saapui pelaamaan syyskuiseen Manseen. Kisahaaveet oli jälleen kerran ehditty unohtaa jo kauan sitten, joten suurin osa median ennakkohuomiosta keskittyikin itse pelin sijaan runsaslukuisina paikalle saapuneisiin vieraskannattajiin. Nähtäisiinkö Suomessakin maailmanmainetta niittänyt viikinkitaputus? Islannin faneilla oli hyvä mahdollisuus tehdä kahden ottelun reissu, kun muutamaa päivää myöhemmin Suomi ja Islanti iskivät yhteen koripallon EM-kilpailuissa Helsingissä.

Totutusta poiketen ottelu lähti Suomen kannalta hyvin käyntiin. Tätä nykyä MLS:n New York Cityssä pelaava Alexander Ring siirsi Suomen johtoon ensimmäisen puoliajan keskivaiheilla upealla vapaapotkumaalillaan. Islannillakin oli omat paikkansa maalintekoon, mutta Huuhkajat onnistuivat pitämään maalinsa puhtaana, joten Suomen tunnelin päässä näkyi valonpilkahdus karsintojen ensimmäisen voiton muodossa. Tämä oli myös Suomen ensimmäinen karsintavoitto muutamaa päivää vaille kahteen vuoteen. Edellisen kerran Huuhkajat saalistivat kolme pistettä Färsaaria vastaan Helsingissä syyskuussa 2015.

Kosovo – Suomi 0–1 (0–0)

Perpa jätti jälleen – täysin ymmärrettävistä syistä – ottelun väliin, kun Suomi matkusti kaatamaan UEFA:n uusinta jäsentä, Kosovoa. Koska maan alueelta ei löydy kenttää, joka täyttäisi karsintaottelun vaatimukset, vietiin peli Albanian puolelle.

Ottelun edetessä turhautuminen ja tuska alkoivat kasvaa, kun pallo ei millään löytänyt tietään Kosovon maalin perukoille. Vapauttava hetki koettiin vasta noin kymmenen minuuttia ennen loppua, kun Pukki nousi vahvasti oikeasta laidasta kohti maalia. Pallo kimposi Kasper Hämäläiselle, jonka puskun jälkeen Pukki saa pallon uudestaan ja laittaa sen varmasti maaliin. Nämä jäivät myös loppulukemiksi, joten Suomen voittoputki venyi jo kahden ottelun mittaiseksi.

—

Suomi kohtaa karsinnoissa vielä Kroatian vieraissa ja Turkin kotona. Kuten viime vuosina on tapoihin kuulunut, karsintojen viimeisillä peleillä ei ole enää muuta urheilullista merkitystä kuin vaikutukset Suomen FIFA-ranking-sijoitukseen ja siten arvontakoreihin tuleviin karsintoihin.

Uuden twistinsä tilanteeseen luo kuitenkin UEFA:n uusi Nations League -formaatti. Monimutkainen systeemi tarkoittaa käytännössä sitä, että alemmas sijoittuneet joukkueet kilpailevat keskenään paikasta arvokilpailuihin. Tässä vaiheessa onkin nurinkurisesti mahdotonta sanoa, onko hyvä urheilullinen menestys Kroatiaa ja Turkkia vastaan paras vaihtoehto Suomen kisahaaveita ajatellen.

Kirjoittajat: Pauli Unkuri & Sakari Säde

Kuva: Jani Karlsson

The post Huuhkajien matka MM-karsinnoissa appeared first on Byyri.