Luvaton matka Saudi-Arabiaan kesken kauden on jo itsessään melkoinen takapuolennäyttö muulle joukkueelle, ja osoitus siitä, kuinka pelaaja voi pitää itseään edustamaansa seuraa suurempana. PSG:lle tilanne on kuitenkin vielä monin verroin nolompi, sillä seuran omistaa Qatarin valtio, joka on poliittisesti yksi Saudi-Arabian pahimmista kiistakumppaneita.

Irvokkaan tilanteesta tekee se, ettei Messi suinkaan matkustanut Saudi-Arabiaan lomaillakseen tai osoittaakseen mieltään edustamansa seuran johdolle. Argentiinalainen oli velvoitettu tekemään niin, koska hän on Saudi-Arabian virallinen turistilähettiläs, jonka tehtävänä on vierailla maassa tietyin väliajoin. Messin ristiriitainen rooli sekä Saudi-Arabian että Qatarin intressien edustajana on herättänyt laajasti kummastusta ja kritiikkiä.

Vierailu ei kuitenkaan välttämättä rajoitu vain Saudi-Arabian mainostamiseen turistikohteena. Forbesin mukaan Saudi-Arabia on valmis tarjoamaan seitsenkertaiselle Ballon d’Or -voittajalle 400 miljoonaa dollaria vuodessa, jos hän siirtyy pelaamaan maan pääsarjaan, kun hänen nykyinen sopimuksensa PSG:n kanssa ensi kesänä umpeutuu.

Aiemmin tänä vuonna Saudi-Arabia houkutteli Messin monivuotisen kilpakumppanin ja maailman seuratuimman jalkapalloilijan Cristiano Ronaldon jättämään Euroopan kentät taakseen. Portugalilainen debytoi Al-Nassrin paidassa 22. tammikuuta, ja on sen jälkeen pelannut täydet minuutit jokaisessa ottelussa.

Sekä Ronaldon että Messin ajautuminen saudien mannekiineiksi kertoo karua kieltään siitä, millaiset ovat nykypäivän jalkapalloilijoiden arvot.

Oman aikakautensa tähdet ovat läpi historian hakeutuneet uransa ehtoopuolella uusille mantereille niin kevyemmän urheilullisen haasteen kuin suuremman palkkapussin perässä. Trendi alkoi jo 1970-luvulla, kun Pelén, Franz Beckenbauerin ja Johan Cruyffin kaltaiset tähdet jättivät Euroopan siirtyäkseen Yhdysvaltoihin.

Pitkän aikaa USA olikin hiipuvien tähtien Klondike; maa, jossa lajin tunnetuimmat tähdet kävivät louhimassa vielä viimeiset kultaharkkonsa ennen siirtymistään eläkepäiville. Kuluvan vuosituhannen aikana Amerikkaan ovat uransa lopussa siirtyneet niin David Beckham, Steven Gerrard, Frank Lampard, Andrea Pirlo, David Villa kuin Thierry Henrykin. Nyt tuo valtikka on kuitenkin siirtynyt Lähi-Itään.

On turha yrittää maalata liian ruusuista kuvaa myöskään Yhdysvaltoihin siirtyneistä urheilijoista. Heidänkin suurin motivaattorinsa on aina ollut raha. Amerikalla on kuitenkin ollut tarjota myös urheilullisesti kovatasoinen sarja, mitä ei Lähi-Idästä löydy.

Rahaa Lähi-Idän valtioilta sen sijaan löytyy. Tällä hetkellä enemmän kuin keltään muulta. Ja se näyttää olevan ainoa asia, joka pelaajille merkitsee.

Messin turistilähettilässopimuksen arvoa ei ole kerrottu julkisuuteen, mutta sen on arvioitu olevan noin 25 miljoonaa dollaria vuodessa. Summa on jokseenkin linjassa sen sopimuksen kanssa, jonka Beckham teki Qatarin valtion kanssa. Entiselle huippupelaajalle maksetaan väitetysti 150 miljoonaa dollaria kymmenen vuoden aikana Qatarin turistilähettiläänä toimimisesta. Cristiano Ronaldolle taas maksetaan Saudi-Arabiassa pelaamisesta mediatietojen mukaan 75 miljoonaa per vuosi. Huhujen mukaan myös portugalilaiselle on tarjottu lähettilään roolia peliuran päättymisen jälkeen.

Oliko yhdelläkään näistä pelaajista aitoa tarvetta myydä itsensä Lähi-Idän valtion urheilupesun kiiltokuvaksi? Forbesin mukaan Messi ansaitsi yli 120 miljoonaa dollaria vuodessa jo ennen sopimustaan Saudi-Arabian kanssa. Argentiinalaisen uran kokonaisansiot ovat jo ylittäneet miljardin dollarin rajan. Vain hieman aiemmin Ronaldosta oli tullut historian ensimmäinen joukkuelajin edustaja, jonka uran ansiot ylittivät miljardin jo aktiiviuran aikana. Beckhamin nettovarallisuudeksi taas on useissa lähteissä arvioitu 450 miljoonaa ja pelaajauran ansioiksi 800 miljoonaa dollaria.

Siitä huolimatta esimerkiksi Messi ja Ronaldo katsoivat hyväksi antaa kasvonsa maalle, joka viittaa kintaalla perustavanlaatuisille ihmisoikeuksille ja murhaa valtiota kritisoivat toisinajattelijat.

Sillä juuri tunnettujen kasvojen hyödyksi käyttämisestä tässä kaikessa on kysymys. Siinä, missä Yhdysvalloissa lajin suurimpia tähtiä käytettiin hyväksi maan oman jalkapalloliigan promoamisessa, tehdään Lähi-Idässä samaa koko maan julkisuuskuvan kiillottamiseksi.

Messi ja Ronaldo ovat vain osa koneistoa, jonka tehtävänä on saada Saudi-Arabia näyttämään houkuttelevalta turistikohteelta. Samaan suunnitelmaan kuuluvat myös esimerkiksi Newcastle Unitedin ostaminen, paikka osana F1-kalenteria ja suuren profiilin urheilutapahtumien, kuten golf-kisojen ja nyrkkeilyotteluiden, järjestäminen.

Ultimaattisena tavoitteena loistaa vuoden 2023 miesten MM-kisojen järjestäminen. Saudi-Arabiassa toivotaan, että Messin ja Ronaldon kaltaisten tähtien palkkaaminen maan lähettiläiksi tuo sen kisahakemukselle riittävää uskottavuutta.

Vielä enemmän uskottavuutta hakemukselle luo kuitenkin se, että kansainvälisen jalkapalloliiton Fifan johdossa jaetaan pitkälti samat arvot Messin ja Ronaldon kanssa. Fifa on itse asiassa niin Saudi-myönteinen, että sen puheenjohtaja, Gianni Infantino, ehdotti aiemmin Saudi-Arabiaa yhdeksi tämän kesän naisten MM-kisojen pääsponsoreista. Siitäkin huolimatta, että naisten heikko asema on yksi suurimmista Saudi-Arabiaa koskevista huolenaiheista.

Messi ja Ronaldo ovat lopulta siis vain pieni osa kansainvälistä jalkapalloyhteisöä, jonka arvot ovat pahasti vinksahtaneet. He ovat kuitenkin sen kenties näkyvin osa, ja siksi olisi tärkeää, että he puuttuisivat rakeenteellisiin epäkohtiin niiden tukemisen sijasta. Se ei kuitenkaan näytä olevan kovin korkealla rahakoukkuun jääneiden tähtien prioriteettilistalla.

Rahalla ja sen tavoittelulla on toki paikkansa niin yhteiskunnassa kuin jalkapallossa. Kapitalismi on mahdollistanut MM-kisojen kasvun maailman suurimmaksi urheilutapahtumaksi, fanien täyttämät stadionit ja ensiluokkaiset harjoitusolosuhteet. Kaiken kaikkiaan kapitalismi mahdollistaa huippu-urheilun.

Ongelmat kuitenkin alkavat, kun kumarrus rahalle on niin syvä, ettei näkökenttä ulotu enää hahmottamaan sitä, mitä ympärillä tapahtuu.

Jokaisella on kuitenkin oikeus valita omat arvonsa ja lojaliteettinsa. Niin on myös Messillä, joka toimii Unicefin hyvän tahdon lähettiläänä, mutta tukee samalla Saudi-Arabian valtiota, jonka sotatoimet Jemenissä ovat YK:n mukaan aiheuttaneet yli 10 000 lapsen vahingoittumisen tai kuoleman.

Messillä, joka mielellään auttaa Saudi-Arabiaa vuoden 2030 MM-kisojen tavoittelussa, vaikka hänen kotimaansa Argentiina hakee samojen kisojen järjestämistä, ja jonka Argentiina odotti lähtevän hakemuksen keulakuvaksi.

Kentällä Messin perinnöstä ei jää mitään epäselvyyttä. Hän tulee aina olemaan yksi historian parhaista pelaajista, ellei jopa se kaikkein paras. Nyt hän on valinnut perintönsä myös kentän ulkopuolella.

The post Sallisen sivukatsomo: miljoonamiehen perintö appeared first on Byyri.

Messi-saaga oli koronasta huolimatta futiskesän puhutuin aihe, ja yksi viime vuosien puhutuimpia tapauksia.

Tapaus on myös sikäli mielenkiintoinen, että se oli messikeskeiselle Barcelonalle samaan aikaan sitä, mitä seurassa on eniten pelätty, sekä parasta, mitä sille saattoi juuri nyt tapahtua.

Annan kaiken ja enemmän

Kuten aiemmin kirjoitin, juontavat juuret Messin nykyisen aseman synnylle jo syksyyn 2009, jolloin kautensa fantastisesti aloittanut Zlatan Ibrahimovic ajettiin seurassa sivuraiteille, kun Messi uhkasi jättävänsä seuran, jos häntä ei kohdeltaisi joukkueen kirkkaimpana tähtenä. Päävalmentaja Pep Guardiola reagoi tilanteeseen nostamalla Messin joukkueen pelitavan keskiöön.

Paljon on Barcelonassa sen jälkeen muuttunut, mutta yhden ihmisen tyytyväisyys on pysynyt prioriteettilistan kärjessä. Ja vaikka Messi ei kaikista naruista seuran sisällä vedäkään – kuten välillä mediassa on esitetty – on pelkästään hänen läsnäolonsa toimintaa ohjaava tekijä.

Vuonna 2013, Neymarin siirron varmistuttua, Messi koki asemansa joukkueen tärkeimpänä yksilönä uudestaan uhatuksi. Barcelona vastasi tähän palkkaamalla valmentajaksi Tata Martinon – joka sattumoisin on alkujaan saman seudun ja seuran kasvatteja kuin Messi.

Läpi vuosien Barcelonan päävalmentajat ovat joutuneet venymään liian pitkälle antaakseen Messille, mitä hän haluaa – esimerkiksi peluuttamalla Messille läheisimpiä joukkuetovereita, kuten Luis Suárezia ja Arturo Vidalia, vaikka nämä eivät kunnossa olisikaan.

Lisäksi Barcelona on venynyt taloudellisesti äärirajoilleen pitääkseen Messin tyytyväisenä.

Kauden 2013-2014 päätteeksi Neymar ansaitsi suoritusbonustensa myötä Messiä enemmän, samalla, kun Cristiano Ronaldosta tuli uuden sopimuksensa turvin maailman parhaiten palkattu jalkapalloilija. Tilanne tulehdutti seuran ja Messin välejä niin pahasti, että argentiinalainen ilmoitti päävalmentaja Tito Vilanovalle lähtevänsä seurasta kauden päätteeksi.

Siirto ei koskaan toteutunut, eikä mennyt pitkään, ennen kuin Messi oli jälleen jalkapallomaailman palkkakuningas. Messin nykyinen palkka on huimat 77 miljoonaa euroa. Kun seuran talousasioiden varapresidentti Javier Faus kyseenalaisti jatkuvan tarpeen Messin palkan nostamiseen, ohjattiin hänet pian sivuun tehtävästään.

Barcelona on antanut Messille kaiken, mitä hän on osannut pyytää. Seurassa osattiin jo pitkään valmistautua Xavin ja Andrés Iniestan lopettamiseen, joten joukkuetta alettiin jo hyvissä ajoin muovata Messin varaan, niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin.

Vialliset voimasuhteet

Barcelonan seurajohto on tietoisesti taipunut kaikkiin Messin vaatimuksiin vuosien varrella. Samalla se on tiedostomattaan tullut nostaneeksi Messin statuksen seuraa suuremmaksi.

Kun Messi kesällä ilmoitti aikeistaan siirtyä muualle, Carles Puyol – Barcelona-legenda – ilmoitti julkisesti tukevansa Messiä, ei seuraa. Fanit marssivat toimistolle vaatimaan seurajohdon eroa. Kun Messi kauden päätyttyä haukkui seurajohdon pystyyn, kommentteja ei juuri arvosteltu tai ihmetelty. Tämä kaikki kertoo karua kieltään siitä, miten suureksi Messin asema on kasvanut.

Tämänkaltainen voimasuhteiden vääristyminen olisi omiaan aiheuttamaan ongelmia missä tahansa seurassa. Barcelonassa se on luonut tilanteen, jossa päätökset, jotka eivät olisi Messin etujen mukaista – esimerkiksi joukkueen uudelleenrakennus – ovat mahdottomia.

Nyt korttitalo on romahtanut omaan mahdottomuuteensa. Asettamalla Messin jokaisen päätöksen keskiöön seurajohto on ajanut Barcelonan niin poliittisesti, pelillisesti kuin taloudellisestikin tilanteeseen, jossa sen on enää mahdoton pitää Messi tyytyväisenä. Ja se saattaa pelastaa Barcelonan tulevaisuuden.

Kun presidentti menetti pukukopin

Tämän kesän välirikko on kytenyt pinnan alla jo pidemmän aikaa. Maaliskuussa Messi purki turhautumistaan ottamalla yhteen urheilutoimenjohtaja Éric Abidalin kanssa, kun Abidal oli väittänyt seuran pelaajien olleen valmentaja Ernesto Valverden potkujen takana. Argentiinalainen koki tarpeelliseksi oikaista tilanteen, vaatimalla seurajohtoa ottamaan vastuun päätöksistään ja kommentoimalla huhuja perättömiksi.

The Athleticin lähteiden mukaan Messi turhautui siihen, kuinka hänet nostetaan syntipukiksi kaikkeen, mikä Barcelonassa menee pieleen. Barcelonan ongelmat henkilöityvätkin Messiin jokseenkin epäoikeudenmukaisesti. Vaikka Messillä suuri rooli Barcelonan sisäisessä hierarkiassa onkin, on hän kuitenkin vain pelaaja, eikä vastuussa esimerkiksi joukkueen pelitavasta tai pelaajasiirroista. Ja juuri siksi hän on kyllästynyt siihen, että seurajohto piilottelee hänen selkänsä takana.

Etenkin, kun kyseinen seurajohto on menettänyt pelaajien silmissä arvostuksensa ja kauan sitten.

Vuonna 2010 Sandro Rosellin varapresidentiksi nimitetty Josep Bartomeu keskittyi alusta alkaen yhdessä Rosellin kanssa tuhoamaan edeltäjiensä luomaa perintöä. Kaikki, mikä seurassa viittasi Johan Cruyffiin, Guardiolaan tai Joan Laportaan, on pala palalta hävitetty. Kun Rosell vuonna 2014 erosi, nousi Bartomeu presidentiksi kuin vahingossa. Tullessaan valituksi uudelle kaudella kesällä 2015 Bartomeu alkoi systemaattisesti keskittää valtaa omiin käsiinsä.

Viimeistään tänä kesänä on tullut yleiseen tietoon, kuinka vähän seuran pelaajat presidenttiään arvostavat. Osittain se johtuu siitä, miten Bartomeu on tiettyjä pelaajia kohdellut. Vuonna 2017 Bartomeu suututti koko joukkueen leikkimällä hankalaa Iniestan jatkosopimuksen kanssa – mikä lopulta johti legendan siirtymiseen Japaniin. Kesällä 2016, Dani Alvesin siirryttyä Juventukseen, presidentti ilmoitti siirron syiksi Alvesin henkilökohtaiset syyt, joista tietävät vain hän ja brasilialaisen perhe. Alves kommentoi julkisesti, ettei väite pidä paikkaansa ja haukkui Bartomeun valehtelijaksi.

Bartomeun ja Messin näkökulmat siitä, miten seuraa pitäisi johtaa, poikkeavat täysin toisistaan. Lisäksi molempien valta-aseman kasvaessa vastakkain ovat joutuneet kaksi suurta egoa, joista kumpikaan ei osaa tai halua perääntyä.

Ja siinä piilee seuraava syy Messin turhautumiseen. Hän ei nimittäin haluaisi olla se, jonka on julkisesti puututtava seuran asioihin.

Johtajuus, pelilliset ongelmat ja kassavaje

The Athleticin joukkueen sisäisten lähteiden mukaan Messi on hiljainen ja ujo pelaaja, joka haluaisi vain nauttia jalkapallosta, eikä juuri ota kantaa joukkueen sisällä. Vaikka Messiä onkin syytetty dominoivasta asemasta seurassa, hän ei ole luontainen johtajahahmo, joka haluaa ottaa kantaa seuran asioihin.

Messi ei koskaan halunnut johtajan viittaa. Vaikka Barca onkin aina ollut pelaajien johtama seura, on siellä läpi Messin uran ollut vahvoja johtajia, kuten Xavi, Iniesta tai Puyol, jotka ovat kantaneet vastuun päätöksenteosta ja mediahuomiosta. Nyt, kun Messi on itse joukkueen suurin vastuunkantaja, hän on huomannut, ettei nauti roolistaan kentän ulkopuolella, ja siksi toimiminen Barcelonan kapteenina ja kasvoina on vain lisännyt hänen tuskaansa.

Onkin ironista ajatella, että Messin nostaminen kapteeniksi on mahdollisesti auttanut häntä huomaamaan ne epäkohdat seuran toiminnassa, jotka nyt ajavat häntä pois Barcelonasta.

Samalla Barcan pelillinen sekasorto on entisestään lisännyt miehen tuskaa, vaikka Messi on viimeinen, jota siitä voi syyttää. Vaikka joukkue kruunattiin vielä edelliskauden päätteeksi La Ligan mestariksi, on pelillinen alamäki ollut nähtävissä jo pidemmän aikaa. Mennyt kausi oli pohjakosketus, jota Messi ei enää kestänyt. Barcan edellinen pokaaliton kausi on kahdentoista vuoden takaa.

Goalin haastattelussa Messi kommentoikin, ettei Barcelonalla ole pitkään aikaan ollut voittavaa projektia, vaan seura on keskittynyt vain reikien paikkaamiseen sitä mukaa, kun niitä on ilmestynyt.

Messi on lehtitietojen mukaan toistuvasti pyytänyt joukkuetta ympärillään vahvistettavaksi. Seura on kuitenkin epäonnistunut tässä – pitkälti sen takia, kuinka vaikeaan taloudelliseen tilanteeseen Bartomeu on sen ajanut.

Avokätisellä palkkapolitiikalla Bartomeu on nostanut Barcelonan palkkakulut urheilumaailman suurimmiksi. Vaikka seura ensimmäisenä urheiluseurana lähestyy miljardin euron liikevaihdon rajaa, syövät pelkästään palkat suurimman osan tuosta summasta.

Tiettävästi seurassa onkin taloudellisten syiden vuoksi alettu kriittisesti pohtia Messin asemaa jo pitkään ennen kuluneen kesän välirikkoa. Messin nykyinen sopimus päättyy kesällä 2021, ja miehen yhdeksän palkankorotusta viimeisen 15 vuoden aikana osoittavat, että palkanalennusta tuskin on tulossa. Siksi Messin tuleva sopimus on aiheuttanut harmaita hiuksia seuran toimistolla jo pidempään.

On syytä uskoa, että Bartomeu jopa halusi Messin lähtevän seurasta – mutta siirtokorvausta vastaan. Näin hän olisi yhdellä siirrolla paikannut talousvajeen, jonka on itse aiheuttanut.

Erävoitto Bartomeulle

Messin todellinen halukkuus lähteä seurasta on toki kyseenalaistettu mediassa. Jos miehen sopimuksessa lukee, että tämä saa lähteä seurasta vapaasti, kunhan ilmoittaa siitä kesäkuun 10. päivään mennessä, miksei hän yksinkertaisesti tehnyt niin? Päätös kyseenalaistaa sen, että Messi olisi päättänyt lähtöaikeistaan jo ennen kauden päättymistä. Ja vaikka näin olisikin ollut, asetti Messi tulevaisuutensa Bartomeun sanojen varaan, vaikka seurassa tiedetään, että presidentillä on taipumusta pettää lupauksensa.

Messi on ennenkin kääntänyt selkänsä joukkueelleen hetken mielijohteesta. Argentiinan hävittyä vuoden 2016 Copa American finaalin Messi ilmoitti eläköityvänsä maajoukkueesta, vain tullakseen takaisin neljä kuukautta myöhemmin.

Pettymykseen päättyneiden vuoden 2018 MM-kisojen jälkeen Messi niin ikään luopui paikastaan joukkueessa, mutta esiintyi maajoukkueen kapteenina jälleen yhdeksän kuukauden ”sapattivapaaksi” ristityn poissaolon jälkeen.

Tällä kertaa on kuitenkin vaikea uskoa, ettei Messi olisi ollut tosissaan lähtöaikeidensa kanssa. Barcelona ei olisi Barcelona ilman Messiä, mutta Messi ei myöskään olisi Messi ilman Barcelonaa. Argentiinalainen riskeerasi elämänsä seurassa, joka on antanut hänelle kaiken, ja kaupungissa, jota hän on kutsunut kodikseen lapsesta asti. Messi kertoi avoimesti, kuinka hänen lapsensa itkivät, kun kuulivat, että joutuisivat muuttamaan.

Messi ei ollut valmis vain vaihtamaan työnantajalta toiselle; hän asetti tulilinjalle ainoan elämän, jonka on koskaan tuntenut. Ja se viestii siitä, että tällä kertaa Messi ei bluffannut. 

Kaikesta huolimatta Messin lähtöaikeet eivät kuitenkaan toteutuneet. Se ei johtunut siitä, että hän olisi muuttanut mieltään, vaan siitä, ettei Messi olisi päässyt irti sopimuksestaan ilman pitkää ja vaikeaa oikeuskäsittelyä.

Suurin virhe, jonka Messi teki, oli luottaa Bartomeun sanaan oman tulevaisuutensa osalta. Ja se on suuri voitto Bartomeulle. Jopa kesän ryöpytyksen jälkeen, heikkona ja toinen jalka seurasta ulkona, hän todisti, että hänellä on enemmän valtaa kuin maailman parhaalla pelaajalla.

Kun kaikki on ohi, seura jää

Barcelona oli aikanaan jalkapallomaailman suurin imperiumi. Nyt se on kaatunut omaan mahdottomuuteensa ja lyhytjänteiseen toimintaan. Todellisuudessa kesän tapahtumat olivat parasta, mitä Barcelonalle saattoi tapahtua; herätys, jonka seura tarvitsi.

Seura tarvitsee totaalisen jälleenrakennuksen, joka on kesän farssin myötä saanut alkusysäyksensä. Vaikka taloudellinen haaste on edelleen suuri, oli ennen Messin siirtopyyntöä poliittinen haaste vielä suurempi. Nyt Barcelona on lähihistoriansa alimmassa pisteessä, minkä vuoksi päättäjillä on mahdollisuus tehdä koviakin ratkaisuja. Tähän asti näitä ratkaisuja ei ole uskallettu tehdä sen pelossa, että Messi suuttuu. Nyt sillä ei ole enää väliä.

Seurassa toki tiedettiin, että pohjakosketus oli aina tulossa. Kaikki seurat joutuvat aina maksamaan etuoikeuksistaan ennemmin tai myöhemmin; oli kyseessä sitten ikoninen manageri tai pelaaja. Suurten ihmisten lähdön jälkeen koittaa aina suvantovaihe. Messin suuruus on vain ollut niin suurta, ja merkitys Barcelonassa kasvanut niin isoksi, että tuo suvanto tuli jo, kun Messi seurassa vielä pelaa.

Barcelona on niin pitkään keskittynyt vain pitämään Messin tyytyväisenä, että se on kadottanut realismin siitä, kuinka jalkapalloseuraa johdetaan.

Barcelonassa on aina tiedetty, että seuran on oltava olemassa vielä Messin lähdön jälkeenkin. Kukaan ei toki odottanut, että se tapahtuisi näin nopeasti, ja sen takia Barcassa painettiin pää pensaaseen, eikä tuota kohtaloa suostuttu miettimään. Nyt Barcelona on yllätetty housut kintuissa ja tuo pensas on poltettu, eikä seuralla ole enää muuta vaihtoehtoa kuin valmistautua aikaan Messin jälkeen.  

Vaikka Messi kasvoi seuraa suuremmaksi, loppuu jokaisen pelaajan dominointi aikanaan. Mutta seura on se, joka jää.

The post Messi-paradoksi: Barcelona suututti tähden, jolle se on antanut kaiken – ja on sen takia voittaja appeared first on Byyri.

Bayern-tappio kruunu vuosien alamäelle

Barcelonan nöyryyttävä 8–2-tappio Bayern Münchenille Mestarien liigan puolivälierässä oli vain jatkumoa sille myrskysäälle, jossa seura on viimeiset vuodet seilannut.

Auttamattomasti parhaat päivänsä nähnyt joukkue oli fyysisesti ja henkisesti kykenemätön kohtaamaan saksalaisjoukkueen. Parasta ennen -päiväyksensä ohittaneista tähdistä, keskinkertaisista tukipelaajista ja satojen miljoonien arvoisista hutihankinnoista koottu joukkue yllätettiin housut kintuissa.

”Korruptiostakin syytetty Bartomeu on ajanut Barcan aallokkoon, josta seura voi selvitä kuivalle maalle vain yhdelle tapaa; presidentin on itse käveltävä lankkua pitkin.”

Kyseessä ei kuitenkaan ole anomalia, vaan valitettava muistutus Barcan nykytasosta ja looginen seuraus sille, mitä tapahtuu, kun seurajohto ostaa pelaajia ilman suunnitelmaa, rekrytoi valmentajia ilman strategiaa ja antaa ikääntyvien starojen pyörittää pukuhuonetta.

Barcelona on ottanut tavaksi poistua Mestarien liigan viheriöiltä kerta toisensa jälkeen nöyryyttävämmällä tavalla. Ylipäätään Barcelona on voittanut vain yhden viimeisestä yhdeksästä vierasottelustaan Mestarien liigan pudotuspelivaiheessa.

Vaikka pelaajien on kannettava oma vastuunsa, osoittaa syyttävä sormi kohti seurajohtoa. Korruptiostakin syytetty Bartomeu on ajanut Barcan aallokkoon, josta seura voi selvitä kuivalle maalle vain yhdelle tapaa; presidentin on itse käveltävä lankkua pitkin.

Maailman kallein vaihtopenkki

Yksi merkittävä tekijä Barcelonan alamäessä on ollut häpeällisen huono pelaajarekrytointi Bartomeun aikakaudella.

Sen jälkeen, kun seura viimeksi voitti Mestarien liigan vuonna 2015, se on käyttänyt uusiin hankintoihin yli 800 miljoonaa euroa. Ydinrunko oli päättyneellä kaudella silti edelleen sama kuin viisi vuotta sitten. Edellisen kauden runkopelaajat Gerard Piqué, Sergio Busquets, Ivan Rakitic, Luis Suárez, Jordi Alba ja Lionel Messi ovat kaikki yli 30-vuotiaita.

Seuran historian kolme kalleinta pelaajaa olivat kaikki mukana Bayern-ottelussa, mutta eivät siinä roolissa, mihin heidät hankittiin. Antoine Griezmann tuli otteluun sisään vaihdosta, mutta ei vaikuttanut pelin kulkuun. Ousmane Dembélé ei koskaan edes päässyt kentälle.

Kuin tilanteen surkeutta korostaakseen Philippe Coutinho tuli vaihdosta toisella puoliajalla ja iski kaksi maalia, mutta Barcan kannalta valitettavasti Bayern Münchenin paidassa.

Coutinho hankittiin aikanaan Suárezin ja Messin rinnalle antamatta yhtään ajatusta sille, sopisiko mies Barcelonan pelitapaan mitenkään. Suurin syy tähän on se, ettei tällä hetkellä kukaan kanna lopullista vastuuta Barcelonan pelaajarekrytoinneista.

Jalkapallotoimenjohtaja Andoni Zubizarreta erotettiin tammikuussa 2016, kun tämä oli avoimesti kritisoinut muita johtoryhmän jäseniä. Erottamalla miehen, joka oli tehnyt läheistä yhteistyötä niin Pep Guardiolan kuin Luis Enriquen kanssa, Bartomeu tuli vain alleviivanneeksi omaa pikkumaisuuttaan. Sen jälkeen Barcelonan pelaajahankintoihin ei ole löytynyt punaista lankaa.

Tämän vuoden tammikuussa erotetun Ernesto Valverden potkut ovat toinen esimerkki siitä, kuinka leväperäisesti voidaan maailman suurimmassa jalkapalloseurassa asioita hoitaa. Valmentaja erotettiin mediapaineen alla ilman selvää suunnitelmaa jatkosta. Lehdistölle seura ilmoitti, että se neuvottelee Xavin kanssa, vaikka legenda kieltäytyi paikasta. Seuraavaksi johtoryhmä kääntyi Ronald Koemanin sekä Mauricio Pochettinon puoleen, mutta kumpikaan heistä ei silloin ollut kiinnostunut tarttumaan Barcan tarjoukseen.

Tehtävään auttamattomasti kykenemätön Quique Setién sattui olemaan saatavilla, ja palkattiin seuran uudeksi päävalmentajaksi, vaikka mies myönsi itsekin olleensa yllättynyt siitä, että Barcelona harkitsi häntä työhön.

Vaikka Valverdella ei täysin ollutkaan joukkue hallussaan, olivat hänen potkunsa ilman selvää suunnitelmaa seuraajasta virhe, josta Barcelona maksoi kalliin hinnan.

Entinen huippuakatemia

Samalla, kun epämääräisiin pelaajahankintoihin on pumpattu miljoonia, seuran kuuluisa junioriakatemia La Masia on saanut rypeä alakulossa. Edellinen Barcelonan oma kasvatti, jonka taso riittäisi blaugranan kapellimestariksi, on Thiago Alcantara, joka ironisesti vastasi Mestarien liigan voittaneen Bayernin pelin pyörittämisestä.

Barcelonalla pitäisi olla maailman tuotteliain juniorimylly, josta nousee Cruyffin ja Guardiolan opein hiottuja superstaroja toisensa perään. Sen sijaan Ansu Fati ja Riqui Puig ovat tällä hetkellä enemmänkin poikkeuksia kuin tasaisen pelaajatuotannon helmiä.

Puig oikeastaan alleviivaa koko Barcelonan nykytilaa. Kun La Liga jatkui pandemian aiheuttaman tauon jälkeen, Puig oli kaikkea, jota Barcelonan keskikenttäpelaajan pitäisi olla: rohkea, fiksu ja peliä positiivisesti ajatteleva pelaaja, joka haki aktiivisesti ratkaisuja. Useasti vielä senkin jälkeen, kun pelaajat hänen ympärillään olivat painaneet päänsä ja nöyrtyneet kohtaloonsa. Puigia ympäröivä joukkue on parhaat päivänsä nähnyt, koinsyömä irvikuva siitä Barcelonasta, jonka olemme oppineet tuntemaan.

Myrkyllinen tähtikultti

Merkittävä ongelma on se, ettei seuran johtoryhmä ole uskaltanut aloittaa nuorennusleikkausta Messin vielä pelatessa seurassa. Uhraamalla Messin viimeiset hyvät vuodet joukkuetta nuorentamalla olisi ollut poliittinen itsemurha, jollaista ei Barcelonassa uskallettu tehdä.

Toisaalta ongelma on juuri siinä, että Barcelonassa on ajateltu peliä liikaa Messin kautta. Seurajohto ei ole uskaltanut tehdä kipeitä ratkaisuja pelaaja- tai valmentajarintamalla, jos se olisi niillä riskeerannut Messin suututtamisen. Välillä on näyttänyt siltä, että Messille läheisimpiä pelaajia peluutetaan jopa väkisin, vaikkeivat nämä olisi edes kunnossa.

Barcelonassa on jo pitkään ajateltu Messin pitämistä tyytyväisenä seuran tärkeimpänä prioriteettina. Syksyllä 2009 Zlatan Ibrahimovic oli aloittanut kautensa tekemällä La Ligan viiteen ensimmäiseen otteluun viisi maalia, kun silloinen päävalmentaja Guardiola sai Messiltä tekstiviestin, jossa luki: ”Huomaan, etten ole enää kovin tärkeä joukkueelle, joten…”

Ibrahimovic kesti joukkueessa lopulta vain kauden, ja Guardiola rakensi uuden pelitavan Messin ympärille.

Tämän vuoden maaliskuussa Messi ilmaisi tyytymättömyytensä julkisesti, kun nykyinen jalkapallotoimenjohtaja Eric Abidal kritisoi pelaajia siitä, että nämä olivat syypäitä Valverden potkuihin. Messi otti asiaan kantaa ilmoittamalla huhujen olevan perättömiä ja vaati johtoporrasta ottamaan vastuuta seuran asioista. Vähemmän yllättäen Abidal siirrettiin kauden päätyttyä sivuun tehtävästään.

Tällainen vastakkainasettelu on omiaan ruokkimaan mätää ilmapiiriä seurassa. Tietävätkö edes seuran työntekijät, kenellä on lopullinen vastuu?

Jo Messin keväinen ulostulo oli lehtitietojen mukaan seurausta pidempiaikaisesta turhautumisesta siihen, miten häntä on seurassa kohdeltu, sekä siihen, että hänet nostetaan aina syylliseksi kaikkeen, mikä Barcelonassa menee vikaan.

Messi on osoittanut turhautumistaan muutenkin. Liigakauden viimeisessä kotiottelussa Messi purki kiukkuaan kentällä tehtyään vapaapotkusta Barcelonan 1–1-tasoituksen. Viesti oli selvä: jos muut olisivat hänen tasollaan, Barca olisi mestari. Kauden päättyessä Messi kommentoi joukkueen olevan epätasainen, erittäin heikko sekä vailla intensiteettiä ja motivaatiota.

Vasta kauden päätyttyä tilanne Messin ja seurajohdon välillä riistäytyi täysin käsistä, kuten olemme mediasta saaneet lukea. Messin siirtopyyntö aloitti dominoefektin, joka lopulta päättyi siihen, että argentiinalainen joutui itselleen poikkeuksellisesti haukkumaan Bartomeun julkisesti, kun ei enää muuta voinut.

Messi kommentoi Bartomeun pettäneen lupauksensa ja sanoi, ettei Barcelonalla ole enää vuosiin ollut voittavaa projektia. Heittämällä presidentin rekan alle Messi osoitti, kuinka tyytymätön seuran tilaan todella on.

Ironisesti voidaankin todeta, että ajattelemalla aina Messin tyytyväisyyttä ennen muuta joukkuetta Bartomeu on ajanut seuran tilaan, johon Messi on niin tyytymätön, että haluaa jättää seuran.

Rutto pesiytynyt seuran ytimeen asti

Barcelona oli aikanaan maailman paras joukkue. Tällä hetkellä se on jalkapallomaailman suurin kaaos. Tuo kaaos ei johdu vain vanhentuneista pelaajista tai epäonnistuneista valmentajavalinnoista; se on rakenteellinen.

Barcan alemmuustila on seurausta vuosikausia kestäneistä huonoista päätöksistä seurajohdossa. Vaikka seura on venynyt viime vuosina vielä kahteen liigamestaruuteen, ovat ennusmerkit olleet nähtävissä – mestaruudet ovat perustuneet lähinnä Messin ylivoimaisuuteen sekä siihen, ettei kilpailutilanne La Ligassa ole ollut entisensä.

Seuran tilasta kertoo paljon se, että moni Barca-DNA:n omaava entinen pelaaja, joka voisi seuraa auttaa, kuten Xavi, Carles Puyol tai Jordi Cruyff, on kieltäytynyt työskentelemästä nykyisen johdon alaisuudessa.

Kuten Piqué Bayern-pelin jälkeen totesi, seura tarvitsee muutosta joka tasolla, eikä kenenkään pitäisi olla koskematon.

Se koskettaa myös seuran presidenttiä. Rutto on pesiytynyt syvälle, eikä paraneminen ala, ennen kuin seura saa uuden presidentin. Koska Bartomeu on pettämässä lupauksensa lähteä seurasta, jos Messi suostuu jäämään, sitä ei tule tapahtumaan ennen ensi vuoden presidentin vaaleja. Vaikka presidentti on jo tehnyt rohkeita liikkeitä sekä pelaajiston että valmennuksen suhteen, ovat ne lähinnä hätävarjelun liioittelua – kulissipeliä, jolla mies yrittää pelastaa oman mädäntyneen nahkansa.

Bartomeu sanoi Bayern-pelin jälkeen, ettei sen päivän Barca ollut se joukkue, joka Barcelonaa edustaa. Hän oli kuitenkin väärässä. Se oli juuri sitä.

The post Näkökulma: Més loco que un club – Lionel Messin siirtosaaga korostaa Barcelonaan pesiytynyttä ruttoa appeared first on Byyri.

1. Lionel Messi (FC Barcelona)

Olisi erikoista, jos listalla ei olisi tarkka-ampujaa Argentiinasta. Ehdotonta laatuluokkaa mitä tulee vapaapotkuihin. Messi on vaarallinen ampuja, oli erikoistilanne sitten läheltä tai hieman kauempaa.

2. Hakan Calhanoglu (AC Milan)

Turkkilainen on todellinen uhka, kun ollaan maalintekoetäisyydellä. Hakan paukutti esimerkiksi uskomattoman vapaapotkumaalin 41 metristä Bundesliigassa pelatessaan. Maalivahdin kannattaa siis olla valmiina, jos tämä kaveri pääsee vetämään vapaapotkua läheltä tai jopa lähemmäs puolesta kentästä.

3. Dimitri Payet (Marseille)

Uskomattoman kierteen omistava ranskalaistaituri on edelleen yksi vaarallisimpia vapaapotkuspesialisteja. Payet on itse sanonut lopettaneensa vapaapotkujen treenaamisen, koska on tyytyväinen tekniikkaan ja tyyliinsä laittaa pallo vaparista maaliin.

4. Angel Di Maria (PSG)

Netissä on lukuisia videoita, joissa argentiinalainen Di Maria harjoittelee vapaapotkuaan. Niin kuin vanha sanonta sanoo, ”treenaat kuten pelaat”. Vasenjalkainen Di Maria on vaarallisimmillaan vapaapotkuissa paikan ollessa oikea.

5. Nicolas Pepe (Arsenal)

Nuori lupaus, josta tullaan varmasti kuulemaan pelaajana. Mitä vapaapotkuihin tulee, maalivahtien kannattaa pysyä tulevina vuosina valppaina, jos mies pääsee palloa asettelemaan. Pepe iski esimerkiksi Eurooppa-liigan matsissa Vitória Guimaraesia vastaan kaksi vapaapotkumaalia, joilla 24-vuotias ratkaisi joukkueelleen voiton.

The post Lista: Vapaapotkuspesialistien top-5 appeared first on Byyri.

Odotetaan epäonnistumisia, joita voidaan tuomita. Suorituksia, joita pilkata tekemällä hauskoja meemejä. Positiivisiakin asioita käytetään mieluiten pointtina, jolla vittuilla kilpailijaa kannattavalle kaverille tai tuntemattomille ihmisille netissä.

Pelaaja voi epäonnistua yksittäisessä suorituksessa millimetrien mitalla, kun pelataan maailman jalkapalloilun absoluuttisella huipulla. Lähes millisekunneissa joku ehtii arvostella hänet täysin turhaksi huijariksi ja sulajaksi, jonka ei ikinä pitäisi olla lähelläkään ammattilaiskenttiä. Kommenttikentät ja Twitter räjähtävät välittömästi: ”Olisin itsekin tehnyt!”, ”Messi/Ronaldo on parempi”, ”Can he do it on a rainy night in Stoke?” ja niin edelleen.

Edellinen oli pieni yleistys ja väritys siitä, millainen ilmapiiri usein vallitsee kansainvälisen futiksen ympärillä pyörivässä keskustelussa. Ottelupäivä kerrallaan fanit ympäri maailman arvioivat yksittäisten pelaajien ja managereiden suoriutumisia. Tätä lajin intohimoisesti seuraaminen isoin osin onkin, ja fanien mielipiteet pitävät futiksen elossa. Fanien luoma loputon keskustelu lajin ympärillä pitää myös toimittajat työssään suodattamassa näitä mielipiteitä, joilla usein vaikutetaan vähintään epäsuorasti median ja seurojen viestintään.

Julkinen mielipide ja viesti tuodaan lopulta aina pelaajien ja managerien eteen, jolloin fanien luomat ilmiöt koskettavat henkilöitä, joiden työntekoa miljoonat ja miljoonat ihmiset ympäri maailman seuraavat. Tämä tekee mielestäni jalkapallosta ainutlaatuisimman ja koskettavimman lajin.

Tänä päivänä palautteen antaminen on kuitenkin niin helppoa ja välitöntä, että futiskansan ja median välillä jo pelkästään sosiaalisessa mediassa syntyy niin nopeasti uusia ilmiöitä, väitteitä ja narratiiveja, että niistä on mahdotonta pysyä perässä. Maailma, jossa jokainen voi sekunneissa lähettää oman mielipiteensä maailmalle ja löytää minuuteissa sille vastakaikua, on kärsimätön ja salamannopea arvostelemaan kaiken näkemänsä.

Hiekkalaatikkoriitely ei ole keskustelua

En osaa omassa ajatusmaailmassani jäsennellä, miksi hetkellisen ensireaktion tarvitsee ilmaista välittömänä ja lopullisena arviona koko maailman nähtäville. Tai ainakin näen, että rationaalisen ihmisen pitäisi olla kykeneväinen ja valmis muuttamaan omaa mielipidettään, kun on saanut tapahtumista lisää informaatiota ja ehtinyt muodostamaan valistuneemman mielipiteen. Tällöin on helpompaa perustella oma näkemyksensä asioista, vaikka olisikin niistä osittain puolueellinen, kuten futista koskevissa keskusteluissa usein ollaan.

Samalla voi oppia kuuntelemalla muiden mielipiteitä ja peilata niitä omiinsa. Totuus on jossain siinä välissä, ja sitä kaivaessa voi nauttia meidän kaikkien suosikkihuvista, futiskeskusteluista.

Vastustajien tai ”omien” pilkkaaminen ja hiekkalaatikkotasoinen kiistely siitä, kuka on paras tai parempi milloin missäkin ei täytä omia kriteereitäni keskustelusta. Itse arvostan ja ihailen useita jalkapallon parissa työskenteleviä ammattilaisia, ja näen että keskustelussa pitäisi kuulua kunnioitus sitä työtä kohtaan, jota jalkapalloseuroissa tehdään ja joka mahdollistaa sen, että saamme seurata maailman suurinta lajia.

Mielestäni ammattilaisjalkapalloa seuratessa riittää loputtomasti mielenkiintoisia puheenaiheita ja asioita, joita seurata ja opiskella. Toki urheilun fanittamiseen kuuluu kilpailu ja vastustajille kuittailu, mutta tuntuu että tämän hetkisessä kannattajakulttuurissa negatiivisuus on suuressa roolissa.

Hätäilevät kommentoijat häpeään

Usein tuntuu, että fanit ovat aktiivisempia muiden epäonnistumisten kommentoinnissa kuin omien kannustamisessa. Oman seuran ja joukkueen tekemisiä kommentoidaan myös herkemmin negatiivisessa mielessä kuin kannustaen. Tuntuu, että elämme aikaa, jona kilpaillaan mielipiteiden suosiosta. Epäonnistumisiin on helppo tarttua ja tehdä niistä negatiivisia havaintoja. Näihin löytää vastakaikua etenkin internetin ihmeellisestä maailmasta hyvin helposti.

Jos huipputason futismatsissa, vaikka koko maailman seuraamassa El Clasicossa, pelaaja esimerkiksi missaa selvän näköisen maalipaikan, välittömän palautteen määrä ja intensiteetti ympäri maailman on huimaava. Niistä kommenteista voisi aina poimia törkeimmät ja odottaa pelin loppuun.

Joku saattaa vaikka kertoa Twitterissä ensimmäisen puoliajan jälkeen, että Lionel Messin pitäisi jäädä eläkkeelle, kun hän ei onnistunut jokaisessa suorituksessaan puolikkaan matsin aikana, tai mitä tahansa vastaavaa. Nämä kommentit pitäisi kerätä talteen ja lukea ääneen julkisella paikalla kirjoittajien itse läsnäollessa.

Messi totutusti kuittaa tällaiset tekemällä toisella puoliajalla hattutempun. Silloin voidaan arvioida, kuka suli. Messi yhdessä tilanteessa ensimmäisellä puoliajalla? Vai kaikki, jotka vaivautuivat reagoimaan siihen pilkkaamalla henkilöä, joka on maailman paras työssään?

The post Kolumni: Kuka sulaa? Futismaailman välitön palaute ja sen kohtuuttomuus appeared first on Byyri.

Helvetistä taivaaseen ja takaisin – näin voisi ottelua Argentiinan kannalta kuvailla. Antoine Griezmann laittoi jo varhaisessa vaiheessa pallon pilkulta Argentiinan maalivahdin Franco Armanin selän taakse. Ranska pelasi järkevästi ja nollasi tämän jälkeen Argentiinan lähes täysin.

Sitten tuli ensimmäisen jakson lopussa Angel Di Marian neronleimaus, joka tasoitti pelin ja toisen nelivitosen kärkeen pallo pomppi sopivasti Sevillan puolustajalle Gabriel Mercadolle, joka vei Argentiinan johtoon.

Tässä vaiheessa kaikki näytti lupaavalta. Mutta sitten koetti Stuttgartissa pelaavan Benjamin Pavardin aika tehdä elämänsä maali. Argentiinan selkä nousi, eikä siitä ollut tämän jälkeen enää vastusta Ranskalle, joka teki Kylian Mbappen johdolla selvää eteläamerikkalaisista.

Mihin itseluottamus katosi?

Argentiinan turnaus kesti siis lopulta neljä peliä. Tämä viimeinen ottelu oli oiva esimerkki koko kisoista.

Takaiskun jälkeen kaikkien yhdentoista kentällä olleen argentiinalaisen itseluottamus tuntui katoavan totaalisesti. Onnistumisten jälkeen uskallettiin puolestaan kokeilla oikeastaan mitä tahansa.

Huomionarvoista oli myös se, kuinka yksinkertaisilla taktisilla asioilla Argentiina saatiin ahtaalle. Tänään ranskalainen resepti oli heittää pitkää palloa Argentiinan toppareiden taakse Kylian Mbappelle ja tällä saatiin hirvittävä määrä tuhoa aikaiseksi. Argentiinan valmennukselta ei tuntunut löytyvän lääkkeitä.

Argentiinan jalkapallon koko kuva yhdessä hetkessä

Kun ilmat olivat pihalla, löysivät argentiinalaiset vielä jostain yhden kaniinin, joka oli hatusta nostamatta. Lisäajan alkuhetkillä Lionel Messi heitti loistavan keskityksen Sergio Aguerolle, joka puski maansa maalin päähän. Huikeaa pelaamista ja loistavaa osaamista hetkellä, jolloin moni oli jo heittänyt pyyhkeen kehään.

Sitten se Argentiinan nurja puoli. Kun liekki on vielä kerran sytytetty, niin se hölmöillään sammuksiin ihan itse. Täysin ääliömäinen Paul Pogban rikkominen keskialueella, minkä jälkeen Nicolas Otamendin absoluuttista idiotismia lähentelevä pallon täysiä potkaisu päin maassa makaavaa Pogbaa.

Otamendi teki turnauksessa kaikkensa, että hänestä jäisi maailmalle mahdollisimman vastenmielinen kuva jalkapalloilijana. Tässä kyseisessä olohuoneessa hän onnistui tavoitteessaan. Onnittelut siitä.

Tapahtunutta seurasi lähes kaksiminuuttinen torikokous, jossa laput liehuivat erinomaisesti ottelua tuominneen iranilaistuomarin Alireza Faghanin käsissä. Kaiken tuon ajan argentiinalaiset olisivat voineet käyttää tasoituksen hakemiseen.

Argentiinan jalkapallojohtaminen on ollut pitkään hyvin sekasortoisessa tilassa. Riittävän pitkään, että kaikkein kriittisimmällä hetkellä se heijastuu kentällä keskittymisenä täydellisiin epäolennaisuuksiin.

Evita-musikaalin kappale Et itkeä saa Argentiina on meille kaikille tuttu. Tänään maassa on riittävästi aihetta itkuun. Nyt saa, ja pitääkin itkeä.

Miten tästä eteenpäin?

Viimeisen parin viikon aikana Ranskan pelaamista on arvosteltu. Ennen lauantai-iltapäivää Les Bleus oli paukuttanut palloa maaliin turnauksessa kolmesti. Yksi osuma oli syntynyt rangaistuspotkusta ja yksi vastustajan omana maalina. Nyt verkot saatiin tötterölle oikein huolella, mikä on erinomainen asia lähipäivien kannalta.

Ranskalaiset ottavat seuraavaksi yhdet sivistyneet lasilliset punaviiniä samalla, kun seuraavat iltapelin Uruguayn ja Portugalin välillä, josta tulevan puolivälierän vastus selviää.

Samaan aikaan Argentiinassa tapahtuu seuraavaa: Päävalmentaja Jorge Sampaoli on mitä suurimmalla todennäköisyydellä eronnut tai erotettu tätä lukiessasi. Lionel Messi vahvistanee lähipäivinä maajoukkueuransa päättymisen. Argentiinan liitossa myllerrys jatkuu, ja Diego Maradonan varjo maajoukkueen yllä kasvaa entisestään.

The post Nyt saa itkeä, Argentiina – Ranska jatkoon tulevaisuuden klassikkokamppailusta appeared first on Byyri.

Sisuuntunut Argentiina

Argentiina oli monen papereissa pari viikkoa takaperin jopa suurin suosikki voittamaan koko turnauksen. Näin ajatteli allekirjoittanutkin. Islanti-ottelun ja varsinkin Kroatia-nöyryytyksen jälkeen moni muutti mielipiteensä ja on lapioinut surutta sontaa Argentiinan niskaan. Syystäkin.

Pietarin tiistai-illassa nähtiin alusta alkaen keskittynyt Argentiina, joka oli päättänyt tehdä sen tarvittavan: voittaa ottelun.

Pelisysteemiä ja pelaajia oli jälleen kerran muutettu ja yksi mahdollisuuden paraatipaikallaan saanut pelaaja oli Argentiinan Ever Banega. Hän oli lopulta ottelun paras pelaaja. Syöttö kohti Messin juoksulinjaa hipoi täydellisyyttä ja johti Argentiinan 0-1 -osumaan. Tässä vaiheessa kaikki näytti heidän kannalta hyvältä.

Mascheranon painajainen

Kun toista jaksoa oli tahkottu vitonen, niin Argentiinan päässä tapahtui. Javier Mascherano repi hieman nigerialaista boksissa kulmatilanteessa ja pallo painettiin suhteellisen heppoisesti pilkulle. Victor Moses oli varma 11 metristä ja tasoitti pelin.

Tilanne oli vain Mascheranon vaikean illan karmein hetki. Hän oli yksinkertaisesti aivan järkyttävän huono koko ottelun ajan ja katseet kääntyvätkin Argentiinan valmennukseen, kuinka hän sai olla säheltämässä kentällä koko ottelun ajan.

Yksi tilanne kaiken muuttaa voi

Jos Argentiinasta uhkui itsevarmuus vielä toisen jakson alussa, niin välittömästi Nigerian tasoituksen jälkeen joukkue vajosi sille samalle apaattiselle tasolle mitä se oli aiemmin turnauksessa esiintynyt.

Mikään ei onnistunut. Kuin taikasauvan heilahduksesta kosketukset muuttuivat louhikkoisiksi, pallo poltti jaloissa, viimeistelyt olivat surkeita ja kaikki näytti karmealta. Jalkapallo on mielenkiintoinen peli, kun se voi pienessä hetkessä joko nostaa tai tuhota kokonaisen joukkueen itseluottamuksen.

Kaikki näytti siltä, että Argentiina ei kestä paineita, mutta sitten ilmestyi odottamaton ratkaisija: Marcos Rojo. Manchester Unitedin puolustaja oli hetkeä aikaisemmin ollut lähellä härvätä Nigerialle jo toisenkin pilkun, mutta oli pian toisessa päädyssä ratkaisevassa roolissa. Tarkka laukaus oikeaan alakulmaan säilytti Argentiinan kasvot. Joukkue 1-2 -voittoon ja jatkopeleihin.

Ei vielä Nigeria

Vielä ei ollut Nigerian vuoro. Sen jatkopaikka oli lopulta vain muutamasta minuutista kiinni. Nigerialla oli Venäjällä hyvin nuori tulevaisuuden joukkue. Jotenkin jäi joukkueen esityksistä sellainen kutina, että nyt maksetut oppirahat lunastetaan tulevaisuudessa vielä korkojen kera takaisin.

Samalla historia toisti itseään. Nigeria ja Argentiina kohtasivat nyt kuudennen kerran MM-kisoissa. Kaikki nämä kuusi ottelua on nyt päättynyt Argentiinan maalin voittoon.

Yhtäläisyyksiä 28 vuoden takaa

Väistämättä ottelua katsellessa mieleen juolahtivat Italian kisat vuonna 1990. Tuolloin Argentiina kompuroi pahasti alkulohkossaan. Sillä oli kahden ensimmäisen ottelun jälkeen Kamerunia ja Neuvostoliittoa vastaan kerättynä yksi piste, aivan kuten nytkin. Se vaihtoi kolmanteen peliin maalivahtia, aivan kuten nytkin. Se eteni rimaa hipoen lohkosta jatkoon, aivan kuten nytkin.

Sitten tuli toisen kierroksen ottelu Brasiliaa vastaan, jossa täydellisen dominoinnin jälkeen brassit hävisivät lopulta 0-1 ja Argentiina marssi aina Rooman loppuotteluun asti. Voisiko historia toistaa itseään? Käsikirjoitus on ainakin sama.

Palaan alun ennustuksiin. Itse veikkailin ennen kisoja loppuotteluksi Ranskan ja Argentiinan kohtaamista. Nyt tämä ottelu nähdään jo heti ensimmäisellä pudotuspelikierroksella Kazanissa lauantaina klo 17.00. Voi olla, että kyseistä pelistä ei tule pelkästään kisojen parasta peliä. Kohtaamisessa on kuitenkin kaikki elementit muodostaamaan jalkapalloromantikoille kaikkien aikojen ihanimman alkuillan.

The post Nigeria-Argentiina: Argentiina tarttui viimeiseen oljenkorteensa appeared first on Byyri.

Syyskausi oli Barcelonalta totaalista näytöstä niin La Ligassa kuin Mestarien liigan lohkovaiheessakin. Tätä kirjoittaessani Barcelona johtaa La Ligaa, ja lähin haastaja, Atlético Madrid, on jo yhdeksän pisteen päässä. Homma on todellakin toiminut, eikä tappioita ole tullut kesän lopulla hävittyjen Supercup-matsien jälkeen kuin yksi – sekin Copa del Reyn -ottelussa Espanyolille, ja siitä huolimatta Barca eteni jatkoon.

Barcelonalta ei ole tällä kaudella nähty montaa ohipeliä, mikä on selkeä parannus viime vuosiin verrattuna.

Suurimman mediahuomion onkin varastanut kilpakumppani Real Madrid, jonka kone on yskähdellyt pahasti.

Kun kaikki toimii

Messi on ollut jälleen ilmiöimäinen, maalivahti Ter Stegen itse varmuus, keskikentän legendaosasto Iniesta & Busquets varmoja sekä laitapakit Semedo, Alba ja Sergio Roberto loistavia molempiin suuntiin. Myös koko alkukauden tehojen kanssa tuskaillut Luis Suárez tuntuu viimein löytäneen pelihuumorinsa, ja maaleja on syntynyt liigassa jo 16 – toiseksi eniten Messin jälkeen. Suárezin tavaramerkiksi muodostuneita volley-maalejakin ollaan päästy ihastelemaan. Toisin sanoen, kaikki on skulannut.

Kesän hankinnoista Paulinho on jatkanut hyvää tekemistään, kun taas nopeajalkainen laituri Ousmane Dembélé ehti pelata vain hetken, ennen toista loukkaantumistaan tällä kaudella.

Rahaa ja pelaajia on liikuteltu myös tammikuun siirtoikkunan aikana. Myydyistä pelaajista Javier Mascheranosta ehti muodostua jo tuttu näky Barcan paidassa pelattuaan seuran riveissä kahdeksan vuoden ajan. El Jefeciton uusi seura on Kiinan Superliigassa pelaava Hebei China Fortune. Lainalle sen sijaan lähetettiin Gerard Deulofeu Valioliigan Watfordiin, Arda Turan Turkin Superliigan Basaksehiriin ja Rafinha Serie A:n Interiin. Toppariosastolle uutta verta hankittiin Brasilian liigasta, josta siirtynyt kolumbialaisjätti Jerry Mina on kuitenkin toistaiseksi istunut vain vaihtopenkillä.

Keskikentälle saatiin lopulta pitkien neuvotteluiden jälkeen Philippe Coutinho. Brassitaiturin siirrosta on varmasti sanottu jo kaikki mahdollinen, mutta itse katselen ilolla hymyä kaverin huulilla, kun hän pääsee viimein kikkailemaan ihailemansa seuran paidassa. Coutinho on päästetty parissa pelissä jo irti, ja Camp Noulle saapunut yleisö on nauttinut pikku taikurin taidonnäytteistä. Coutinho tuo Barcelonan hyökkäykseen muun taidon lisäksi myös kaukolaukauksensa. Maailman taitavimpien hyökkääjien nopea ja miltei virheetön syöttömylly vaatii kuitenkin harjoittelua ja totuttautumista keneltä tahansa.

Kohti kevään kovia pelejä

Tämä kausi on toistaiseksi antanut Barca-faneille herkkua oikein roppakaupalla. Pelaajanippu alkaa olla jo paperillakin naurettavan kova, ja sen lisäksi peli rullaa. Barcelona on porskuttanut pokaaleita kohti niin Mestarien liigassa, Copa del Reyssä, kuin La Ligassakin. Otteluita on takana 35, ja maaliero on varsin murhaava: 86-14. Triplan voittamiseen on vielä kaikki mahdollisuudet.

Siinä riittää pohdittavaa myös Mestarien liigassa vastaan asettuvalle Chelsealle. Nämä kaksi suurseuraa eivät kuitenkaan kohtaa toisiaan ihan ensimmäistä kertaa, joten mitä vain voi tapahtua.

Kämmenet hioten mutta luottavaisin mielin jatkan kevään odottelua. Tosipelit koittavat!

The post Mitä kuuluu, Barcelona? appeared first on Byyri.

Kaiken takana yksi mies?

Football Leaks syntyi vastareaktiona ahneille toimijoille jalkapallon saralla. Laji nähtiin miljardeja takovana rahasampona, ja kulisseissa tapahtunut rahanlypsäminen tahri kuningaslajin kauneutta. Jotain oli tehtävä – jonkun täytyi kertoa totuus.

Euroopan suurin aikakauslehti, Der Spiegel, sai yhteydenoton keväällä 2016. Mies nimeltä John halusi luovuttaa keräämänsä arkaluontoisen datan Spiegelin tutkittavaksi. Johnin keräämissä tiedoissa oli muun muassa yksittäisiä pelaajasopimuksia sekä kyseenalaisia diilejä joukkueiden ja markkinointitoimistojen välillä. Spiegel tutki tätä yli 18 miljoonaa dokumenttia sisältänyttä pakettia viikkojen ajan, ja päätti lopulta ottaa yhteyttä EIC:hen.

EIC eli European Investigative Collaborations on tutkivan journalismin verkosto, joka toimii maarajojen yli. Julkaisut Der Spiegelistä Dagens Nyheteriin tekevät yhteistyötä tuodakseen päivänvaloon ”likaisia” tapauksia ympäri Eurooppaa.

EIC:n kuusikymmenpäinen työryhmä totesi datan kelvolliseksi, ja Football Leaks -projekti polkaistiin käyntiin. John oli jo reilu vuosi aiemmin julkistanut dokumentteja siellä täällä, mutta vasta yhteydenotto Spiegeliin toi ilmiantajan tiedoille uskottavuutta. Asiat etenivät vauhdilla, ja vuoden loppuun mennessä Football Leaksille oli järjestetty omat työtilat, jonne vain harvoilla oli pääsy. Der Spiegel jopa lanseerasi tietovuodoille kokonaan oman osion lehdestään.

John Portugalista

Peitenimellä esiintyvästä Johnista ei juuri löydy johtolankoja. Portugalissa syntynyttä Johnia kuvaillaan Der Spiegelin toimesta nuoreksi fiksuksi mieheksi, joka puhuu vähintään viittä kieltä. Mistään ei käy selville, onko Johnin takana naruja vetelevä koneisto vai onko mies toiminut alusta alkaen yksin. Dokumenttien keräystapa on nostattanut useamman kulmakarvat koholle, mutta John kieltää hakkeroineensa ikinä yhtään mitään.

Räjähdysherkän tilanteen johdosta moni taho olisi kuitenkin kiinnostunut vaihtamaan miehen kanssa sanan jos toisenkin. Spiegelin mukaan vuodetuista tiedoista käy ilmi muun muassa Venäjän ja Turkin mafioiden osuus hämärimpiin diileihin.

Miehen portugalilaistaustaa tukevat myös Football Leaks -sivuston ensimmäiset julkaisut, jotka oli kirjoitettu portugaliksi ja jotka käsittelivät pitkälti Johnin synnyinmaan pelaajakauppoja. Miehen mukaan Portugalin liigan siirtoja hallinnoi pahimmillaan vain muutama agentti, ja moni seurapresidenteistä oli läpeensä korruptoitunut.

John alkoi vuotaa tulenarkoja dokumentteja ja osui heti kättelyssä napakymppiin julkaistessaan tietoja FC Twenten ja maltalaisen pääomarahasto Doyen Groupin välisestä suhteesta. Se perustui kolmannen osapuolen omistusoikeuksiin eli TPO:hon.

John oli törmännyt TPO:hon (third-party ownership) Portugalin liigaa tutkiessaan ja todennut systeemin läpimädäksi. TPO:n myötä joukkueet pystyivät ulkopuolisten sijoittajien avulla ostamaan pelaajia, joihin heillä ei oikeasti ollut varaa. Sijoittavat pystyivät ostamaan pelaajista osuuksia, joiden toivottiin tuovan mojovan tuoton heidän siirtyessään myöhemmin suuremmalla summalla uuteen seuraan.

Doyen Group muun muassa lainasi Twentelle 5.5 miljoonaa dollaria, ja sai vastineena osuuksia viiden pelaajan ’’omistuksesta.’’ Vaikka Twente sittemmin kieltäytyisikin myymästä näitä pelaajia, se joutuisi silti maksamaan Doyen Groupille rahallisen korvauksen. Football Leaksin vuotojen ansiosta Twente tuomittiin sakkoihin, sen osallistuminen europeleihin evättiin kolmeksi vuodeksi ja lopulta Fifan oli pakko kieltää kolmansien osapuolten käyttö.

Samanaikaisesti Portugalin poliisi oli käynnistänyt tutkinnan Football Leaksista, joka sen mukaan oli kansainvälinen rikollisjärjestö.

Kovia paljastuksia

Football Leaks on lyhyen elinolonsa aikana tuonut ilmi lukuisia isoja paljastuksia. Johnin Spiegelille toimittama datamäärä, 1.9 teratavua, on kooltaan suurin tietovuoto urheilun historiassa – kaikki lajit huomioiden. Määrään mahtuu paljon täysin puhtaita dokumentteja, jotka voi ohittaa olankohautuksella, mutta myös turhan paljon hämyisempiä tapauksia.

Football Leaksin mielenkiintoisimpia paljastuksia

• Cristiano Ronaldon ja Jose Mourinhon veronkierto – kymmeniä miljoonia veroparatiisissa.
• Roberto Firminon ulosostohinta – 98 miljoonaa euroa kaikilta muilta paitsi Arsenalilta. Arsenaliin brasilialaista ei haluta myydä.
• Michael Laudrup hyväksyi Swansea-vuosinaan pelaajakauppoja, joissa hänen oma agenttinsa oli mukana. Agentti nettosi siinä sivussa 4.3 miljoonaa euroa.
• Doyen Group – Twente oli vain jäävuoren huippu. Ulkopuoliset tahot tekivät vuosien ajan rahaa pelaajien osuuksilla ja veronkierrolla. Myös Donald Trump teki Doyen Groupin kanssa vuosia yhteistyötä ennen valintaa USA:n presidentiksi.
• Lionel Messin hyväntekeväisyysturnee muutaman vuoden takaa keräsi kasaan 5.6 miljoonaa euroa. Messin hyväntekeväisyysjärjestölle tästä summasta meni 244 000 euroa. Tämän vuoden alussa Spiegel kirjoitti Messin tienaavan nykyisellä sopimuksellaan 100 miljoonaa euroa vuodessa.

Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä valtavan kokoisesta dokumenttipinosta. EIC:ssä mukana olevat tahot julkaisevat uusia paljastuksia tasaisin väliajoin, ja esimerkiksi veronkiertoon syyllistyneitä pelaajia, valmentajia ja agentteja nousee esiin kuin sieniä sateella.

WikiLeaksin mittapuulle Football Leaks ei vielä yllä. Jälkimmäisestäkin on kuitenkin jo julkaistu ensimmäinen kirja, joka on vähemmän yllättäen Der Spiegelin toimittajien työtä. Aiheesta kiinnostuneille teos on arvostelujen perusteella pakkoluettavaa. Saksankielinen painos on ollut myyntimenestys, ja samaa voi odottaa kesäkuussa ilmestyvältä englanninkieliseltä painokselta.

Football Leaks jakaa mielipiteitä siinä missä muutkin ilmiantajat. Tietojenkeruumenetelmä ei todennäköisesti ole ollut täysin eettinen, mutta suurimmat paljastukset kertovat karua kieltään astetta törkeämmistä teoista.

Lähteet: Der Spiegel, The New York Times

The post Football Leaks – urheilun suurin tietovuoto appeared first on Byyri.

Barcelona lähti kamppailuun Olympiakosista otettu UCL-voitto plakkarissa, kun taas Málaga tahkoaa alkukauttaan vielä ilman voiton voittoa. Avauskokoonpanossa ei ollut minulle suuria yllätyksiä, mitä nyt kapinakenraali Gerard Piqué aloitti vaihteeksi vaihtopenkin puolella. Toisena laitahyökkääjänä operoi Gerard Deulofeu, jolla on ollut saumoja näyttää kykynsä jättihankinta Ousmane Dembélén pitkän sairasloman yhä jatkuessa. Alkukauden suurinta roolia Barça-hyökkäyksessä on kuitenkin jälleen ottanut minua itseäni vuotta nuorempi ja suuresti ihailemani Lionel Messi. Messin ikätoveri Luis Suárez on puolestaan antanut kuivimman ruutinsa vielä odottaa tuhrien koko kasan maalipaikkoja.

Itse otteluun. Koko lailla puuduttava avausjakso alkoi kaikesta huolimatta vauhdilla, kun juuri Deulofeu aloitti maalinteon jo toisella peliminuutilla. Maaliin johtanut syöttö lähti selvästi Málagan päätyrajan ulkopuolelta. Tuomarit eivät kuitenkaan tilannetta havainneet, ja maali hyväksyttiin, joten tilanne oli 1-0. Alkuminuuteilla tehty maali oli muuten Deulofeun ensimmäinen Blaugrana-nutussa, ellei harjoitusotteluita lasketa.

Toiselle jaksolle Málaga tuli hyvällä asenteella ja hallitsikin palloa ensimmäiset viisi minuuttia. Ottelun seuraavasta maalista vastasi kuitenkin kotijoukkue ja viime vuosina hieman harvemmin maaleja tykitellyt Andrés Iniesta. Barça-kapteenin laukoma pallo löysi tiensä verkon perukoille lopulta topparin jalan kautta.

Tämä taisi lopettaa Málagan halut vastarintaan, sillä loput pelistä vain käytännössä pelailtiin pois. Málagan omat maalipaikat olivat vähäisiä, ja laukaukset päätyivät useimmiten suoraan Barça-koppari Marc-André ter Stegenin syliin.

Ottelu ei ollut todellakaan mitenkään ikimuistoinen, mutta kolme sarjapistettä jäivät taas Camp Noulle. Barcelona jatkaa La Ligan piikkipaikalla kovakuntoisen Valencian väijyessä selän takana toisena. Barcelonalle kauden aloittaneet El Clásicot taisivat antaa tarvittavaa shokkihoitoa, sillä niiden jälkeen peli on alkanut asettua uomiinsa, ja kentälle on syntynyt riittävää tasaisuutta sekä rauhaa otteisiin. Málaga sen sijaan – noh, pitää liigan jumbopaikkaa melkoisen murheellisin tilastoin.

Kuva: der sportmanager / Flickr

The post Barcelona – Málaga: näin se eteni appeared first on Byyri.

La Ligan viidennen kierroksen avasi ottelu, jossa Valencia murskasi kotonaan Malagan luvuin 5-0. Ottelupallon kotiinsa vei rankkarispesialisti Simone Zaza, joka onnistui saamaan pallon kolme kertaa Malagan veskari Roberto Jiménezin taakse. Malagan alkukausi on jälleen synkkää luettavaa. Viiden pisteettömän ottelun jälkeen maaliero on jo 1-11.

Tiistain myöhäisillan ottelussa FC Barcelona toivotti tervetulleeksi Camp Noulle keskikastin baskiseura Eibarin. Huippuhankinta Ousmane Dembélén ollessa Suomen Turussa tohtori Oravan operoitavana joutui Barcelona aloittamaan ilman viimeisintä superostostaan. Jalkeille saatiin hyökkäystrio, jonka jäsenet olivat Denis Suárez, Gerard Deulofeu sekä muuan Lionel Messi. Itse olen sikäli tietyllä tapaa mielissäni Dembélén paussista, että pääsen näkemään ainakin kolmen kuukauden ajan La Masian oman kasvatin Deulofeun otteita kentällä.

Ensimmäisellä jaksolla Barcelona loi vaihtelevasti tilanteita, Eibarin iskiessä satunnaisesti vastaan lähinnä japanilaisen Takashi Inuin johdolla. Barcelonaan oikean laitapakin ongelmaa hoitamaan Benficasta saapunut Nelson Semedo hankki jälleen loistavalla nousullaan rangaistuspotkun, josta Messi viimeisteli Barcelonan johtoon. Kohuhankinta Paulinho pukkasi 2-0-maalin kulmapotkusta voimalla verkkoihin ja onkin vain muutaman ottelun jälkeen nousemassa sylkykupista suosikiksi.

Toisella jaksolla peli eteni kotisohvalta katsoessa hiljaisissa merkeissä. Viaplaysta katosivat äänet kokonaan. Hiljainen tv-lähetys antoi toki mahdollisuuden harjoitella myös itsekin selostusta: ”What a save by Hextall! Ei kun…”

Murheeni eivät Barcelonaa tuntuneet haittaavan, sillä Denis Suárez upotti rebound-pallon verkkoihin jo 53 minuutin kohdalla Eibar-puolustuksen viittoillessa turhaan paitsiota. Tästä alkoikin maaliralli. Aluksi jo ensimmäisellä jaksolla hyvin uurastanut Sergi Enrich toi lohtua Eibarille kaventaen lukemiksi 3-1 hiukan alle tunnin kohdalla. Messi oli kuitenkin päättänyt, ettei jää hattutemppusankari Simone Zazaa huonommaksi. Messi viimeisteli illan toisensa 59. minuutilla ja kolmantensa Paulinhon avustuksella 62. minuutin kohdalla. Tämän jälkeen peli oli käytännössä ohi. Ottelussa nähtiin alusta loppuun kummaltakin osapuolelta vauhdikasta peliä, eikä mistään puolustustaistelusta voida todellakaan puhua. Tiistain lopulliseksi sinetiksi Lionel Messi pamautti vielä illan neljännen maalinsa.

Alkusyksyn Supercup-tappioiden jälkeen Barçalla on alkanut pikkuhiljaa sujua peli paremmin, vaikka La Ligan puolella alkukauden vastukset eivät ole toki olleet siitä kovimmasta päästä. Kylläpä oli joka tapauksessa taas viihdyttävä vapaailta tämän kauneimman lajin ja yhden kauppa-Ipan parissa!

Tiistain La Liga-tulokset:

Valencia-Malaga 5-0

Barcelona-Eibar 6-1

Kirjoittaja: Olli Mäkelä

Kuva: Kieran Lynam

The post La Liga 5/38: Maalijuhlat kotisohvalta appeared first on Byyri.