Vuoden 2005 finaali ei ollut vain kaikkien aikojen Mestarien liigan loppuottelu. Se oli uinuvan jättiläisen korahteleva äännähdys; möreä murina, joka viesti uinuvan seuran todellisesta potentiaalista. Se oli myös saavutus, joka piti Steven Gerrardin seurassa.

Istanbulin finaali on myös tarina siitä, kuinka elämän vastoinkäymiset on mahdollista selättää.

Pelaajien kommentit ovat lainauksia The Athleticin tekemistä haastatteluista keväältä 2020.

Taktiikka yllätti jopa Liverpoolin itsensä

Atatürk Stadionin yleisömeri tulvi punaisena ja You’ll Never Walk Alone raikui kuin Anfieldillä. Jopa 40 000 Liverpool-kannattajan on arveltu löytäneen tiensä stadionille, ja moni muu oli kaupungin kaduilla.

Gerrard kommentoi myöhemmin, että hänestä tuntui kuin koko Liverpool olisi ollut Istanbulissa.

Gerrard aloitti ottelun vieraalla paikalla keskikentän pohjalla. Vaikka Rafael Benitez oli läpi kauden käyttänyt Xabi Alonsoa ja Didi Hamannia keskikentän pohjalla ja Gerrardia kärjen takana, halusi luotsi finaalissa nostaa Harry Kewellin kymppipaikalle.

Jamie Carragher kertoo, että Benitez yllätti jopa omat pelaajansa valinnallaan lähteä otteluun ilman puolustavaa keskikenttäpelaajaa.

Ottelusuunnitelmat uusiksi

Heti ottelun toisesta hyökkäyksestä Kaká pakotti Djimi Traorén rikkeeseen. Liverpool-fanien laulaessa, Paolo Maldini jatkoi Andrea Pirlon millintarkan vapaapotkun maaliin.  

Vapaapotkun aiheuttanut Traoré sanoo maalin muuttaneen kaiken. ”Meidän oli tarkoitus pelata tiiviisti ja olla vaikea nippu murrettavaksi, mutta yhtäkkiä olimme tilanteessa, jossa meidän olikin hyökättävä.”

Liverpool ei kuitenkaan takaiskusta lannistunut, vaan otti ottelun heti haltuunsa. Ensin John Arne Riise testasi Milan-puolustuksen valppautta kulmapotkukuvion päätteeksi, sitten Sami Hyypiä testasi Didaa ensimmäistä kertaa. Hetken kuluttua Voikkaan Pallo-Peikkojen kasvatti oli jo iskeä pallon omaan verkkoon.

Vartin kohdalla Luis Garcia pelasti Hernan Crespon puskun maaliviivalta. Peli alkoi kääntyä Milanin hallinnaksi, kun Liverpoolilta puuttui hyökkäyksiä kontrolloimaan pystyvä pelaaja Gerrardin pelatessa liian syvällä.

Kahdenkymmenen minuutin jälkeen Liverpoolia kohtasi uusi takaisku Kewellin linkuttaessa vaihtoon. Benitez ei taktiikkansa muuttanut, vaan vaihtoi australialaisen paikalle Vladimír Šmicerin.

Vaikka Liverpoolin kannattajat dominoivat fanien keskeistä taistoa katsomossa, oli kentällä topparipari Jaap Stam – Alessandro Nesta liian kova pähkinä purtavaksi englantilaisille.

Katastrofaalinen loppu ensimmäiselle jaksolle

Samalla Milan alkoi lisätä höyryä. Liverpoolin korkea linja tuntuu tarjoilevan Milanille jatkuvasti mahdollisuuksia vaarallisiin pystyjuoksuihin ja Kaká vapautti Andriy Shevchenkon kahteen kertaan yrittämään maalintekoa.

Puoliajan lopussa Kaká käynnisti vastahyökkäyksen, joka päättyi Crespon viimeistelemään 2–0-maaliin. Milan tulee kuitenkin vielä kerran ennen taukoa.

Kaká pelasi jälleen mahtavan läpisyötön, eikä Crespo erehtynyt. Milan siirtyi tauolle selvässä 3–0-johdossa ja peli tuntui olevan ohi.

”Kaká todella repi meidät riekaleiksi. Hänelle jäi aivan liikaa tilaa, kun Milanin kaksi hyökkääjää pitivät topparimme kiireisinä” Steven Gerrard kommentoi.

”Olin varma, että peli on jo ohi” sanoo Hamann. ”Sitä oli todella vaikea uskoa. Me emme olleet niin huonoja, mutta Milan oli vain niin paljon parempi.” Jamie Carragher sanoo. ”En nähnyt, miten voisimme enää tulla siitä tasoihin” kommentoi Gerrard.

Taikatemppuja tauolla

Ensimmäistä kauttaan Liverpoolissa valmentava Benitez ei jäänyt tauolla toimettomaksi. Joukkueen marssiessa kentälle saksalainen Didi Hamann oli korvannut Steve Finnanin. Vaihto ei kuitenkaan ollut espanjanlaisen alkuperäinen suunnitelma.

”Kun Rafa tuli koppiin, hän komensi heti aluksi Traorén suihkuun. Didi tulisi kentälle, ja vaihtaisimme muodostelmaan 3-4-2-1. Emme olleet pelanneet näin koskaan ennen, mutta Rafa oli päättäväinen. Minun oli määrä nousta ylemmäksi häiritsemään Pirloa, samalla kun Didi ja Xabi pitäisivät Kakán kurissa.” Gerrard muistelee Benitezin taukosuunnitelmia.

”Tiesin kyllä, etten ollut pelannut hyvin. Ymmärsin myös sen, että tappiotilanteessa valmentaja halusi vaihtaa muodostelmaa. Minulle tulikin täytenä yllätyksenä tieto, että jäisin sittenkin kentälle.” Traoré kertoo tunteiden vuoristoradastaan tauolla.

Finnan selvittää tuon yllätyksellisen vaihdon syitä. ”En olisi halunnut vaihtoon, mutta tiesin, ettei nivuseni kestäisi pelaamista. Olen aina sanonut, että minun loukkaantumiseni toi Liverpoolille Mestarien liigan. Sen ansiosta pelasimme sillä ryhmityksellä, millä pelasimme.”

Puolustavan keskikenttämiehen tuominen kentälle 3–0-tappioasemassa oli uskalias veto, mutta niin Benitez saattoi siirtää Gerrardin pykälää ylemmäs. Pian muutokset tuottivatkin tulosta.

Historialliset minuutit

Ensin Riise sai nostettua Milanin boksiin millintarkan keskityksen, jonka Gerrard jatkoi verkon perukoille. Kapteeni kannusti Liverpool-kannattajia uskomaan. Punaiset olivat jälleen mukana pelissä.

”Stevien maalin jälkeen me kaikki uskoimme jälleen mahdollisuuksiimme. Koko stadionin tunnelma muuttui kertaheitolla.” sanoo kentälle vaihdettu Hamann.

Riise on samaa mieltä. ”Kun Stevie teki maalin, tiesin, että meillä on taas mahdollisuus.”

Liverpool oli kuitenkin vasta aloittanut vyörynsä. Vain minuuttia myöhemmin Šmicer sai pallon 25 metriä Milanin maalista ja toi Liverpoolin jo maalin päähän.

”Kun osuin palloon, tiesin, että nyt osui täydellisesti.” tšekkiläinen muistelee maaliaan.

Milan oli täysin lamaantunut, tunnelma Istanbulissa infernaalinen ja Liverpool tulessa. Pari minuuttia edellisestä Carragher nosti peliä puolustajan tontiltaan. Hänen avaava syöttönsä löysi Milan Barošin, joka jatkoi kantapäällä boksiin nousseelle Gerrardille, eikä miehen paidassa roikkuvalla Gennaro Gattusolla ollut muuta vaihtoehtoa kuin rikkoa.

Xabi Alonso möhli pilkun, mutta Dida torjui eteensä, ja paluupallosta espanjalainen ei enää erehtynyt. Liverpool oli tullut tasoihin seitsemässä minuutissa.

”Jos tasoitus ei olisi tullut niin nopeasti, en tiedä, olisiko se tullut ollenkaan.” Carragher muistelee. Maalin tehneellä Alonsolla on tarkat muistikuvat omista tuntemuksistaan. ”Epätoivosta iloon kahdessa sekunnissa – siltä se tuntui.”

Liverpool palaa loppuun

Pikkuhiljaa Milanin kokemus alkoi näkyä ja italialaiset pääsivät peliin mukaan. 69. minuutilla heikosti pelannut Traoré onnistui pelastamaan iltansa venymällä pallon tielle maaliviivalla.

Mies itse tietää tuon pelastuksen merkityksen. ”Se pelastus oli minun hyvitykseni joukkueelle. Tiesin, etten siihen asti ollut pelannut kovin hyvin.” 

Hieman myöhemmin Liverpool selvisi vain Carragherin venyessä Kakán laukauksen tielle ja pelastaessa varman maalin.

Viisi minuuttia ennen täyttä aikaa Milan toi kentälle Serginhon sekä Jon Dahl Tomassonin. Vaihdot piristivät italialaisia, ja Benitez oli pakotettu reagoimaan.

”Pelin luonne muuttuu, kun et ole enää takaa-ajoasemassa. Yhtäkkiä on myös jotain hävittävää. Serginho todella antoi Milanille lisäenergiaa, eikä Šmicer pärjännyt brasilialaisen kanssa ollenkaan. Oli fiksu veto Rafalta siirtää Stevie laidalle.” muistelee Carragher.

Sellainen oli tuo Liverpool. Joukkueen kapteeni ja vaarallisin pelaaja uhrattiin tekemään pyyteetöntä työtä muun joukkueen ja menestymisen hyväksi.

Varsinaisen peliajan loppu ei juuri uutta jännitettävää tarjonnut. Liverpoolin uusi ryhmitys oli vaikea murrettavaksi, mutta englantilaisjoukkue oli jo tyhjentänyt energiavarastonsa.

Didi Hamannin sanoin ”koko joukkue oli aivan loppu.” Carragher komppaa entistä joukkuetoveriaan. ”Tankissa ei ollut yksinkertaisesti mitään enää. Piti vain jotenkin yrittää pysyä kyydissä.” Serginhoa merkannut Gerrard oli kaikkein suurimmassa mankelissa. ”Tuntui kuin Serginholla olisi ollut moottoripyörä alla. Olin aivan katki.” liverpoolilainen sanoo.

Se torjunta

Jatkoajalla jatkettiin siitä, mihin varsinaisella jäätiin. Milan hallitsi peliä Liverpoolin keskittyessä kohti kärkeen vaihdettua Djibril Cisséä roiskittaviin palloihin. Milanin päävalmentaja Carlo Ancelotti tiesi etsikkoaikansa tulleen, ja vaihtoi kentälle hyökkäysvoimaa Rui Costan muodossa.

Sitten Jerzy Dudek päätti muuttaa ottelun suunnan peukalonpäällään.

”En koskaan väsy puhumaan siitä torjunnasta” puolalainen sanoo. ”Jerzyn torjunnan jälkeen tiesin, että tämä on meidän pelimme.” sanoo Šmicer. Traoré on samoilla linjoilla. ”Se torjunta oli uskomaton. Sen jälkeen tiesin, että meidän kohtalomme oli voittaa.”

Väsynyt, mutta riemukas

Vaihdosta hyvin peliin tullut Serginho aloitti jännitysnäytelmän. Brasilialaisen kuti kuitenkin karkasi maalin yli. Liverpoolin ensimmäisenä laukojana Didi Hamann laukoi pallon varmasti sisään. Kun Dudek haki Pirlon laukauksen alakulmasta ja Cissé sijoitti varmasti keskelle, oli Liverpool kahden kierroksen jälkeen jo kahden maalin johdossa.

Tanskalainen Tomasson piti päänsä kylmänä ja toi Milanin maalin päähän. Kun Dida suoritti skaban komeimman torjunnan Riisen yritykseen, oli Milan jo maalin päässä. Kaká laittoi pallon yläkulmaan, mutta kokenut Šmicer vastasi huutoon. Neljän kierroksen jälkeen Liverpool oli edelleen maalin edellä.

Milanin viimeisenä laukojana oli Shevchenko. Dudek kuitenkin oli jo hyökkääjän pään sisällä.

Dudekin torjuessa ratkaisevan pilkun koko Liverpoolin joukkue räjähti, väsymyksestä huolimatta, ennätyksiä rikkovaan spurttiin. Pian maalivahdista ei näkynyt enää vilaustakaan ihmiskasan alta.

Tuo hetki on jäänyt elämään kansantaruihin. ”Jos voisin elää jonkun hetken uraltani uudestaan, se olisi tuo.” Carragher muistelee. Chelseaan siirtymässä ollut Gerrard päätti tuon mestaruuden myötä jäädä synnyinkaupunkiinsa. ”Kuinka voisin lähteä tällaisen jälkeen?” mies totesi kameroilla.

Liverpoolilaisena Gerrard ymmärsi, kuinka iso asia viides Euroopan mestaruus seuralle oli. ”Tiesin, mitä menestyminen Euroopassa tarkoittaa Liverpool-faneille. Nukuin pokaalin kanssa. En halunnut päästää sitä silmistäni hetkeksikään.”

Niin suuri merkitys tuolla mestaruudella oli Liverpoolille. Gerrard nostamassa Mestarien liigan pokaalia on yksi jalkapallohistorian legendaarisimmista kuvista.

Juhlat hotellilla olivat rauhalliset – niin väsyneitä pelaajat olivat. Todelliset juhlat olivat kuitenkin edessä seuraavana päivänä Liverpoolissa.

Tarina vaikeuksien voittamisesta

”Bussikierroksen oli tarkoitus kestää kaksi tuntia, mutta ihmisiä oli niin paljon, että siihen kului viisi. Se on todennäköisesti elämäni paras päivä.” Riise muistelee juhlia. Saksalainen Hamann on samoilla linjoilla. ”Voiton jälkeisen päivän paraati on paras tuohon mestaruuteen liittyvistä muistoistani. Oli uskomatonta olla bussissa, kun kaduilla oli miljoona ihmistä.”

Vuoden 2005 Mestarien liigan voitto oli merkittävä ihmisille ympäri maailmaa, ei vain Liverpoolissa. Se on tarina siitä, että vastaiskujenkin jälkeen voi nousta voittoon, jos uskoo itseensä riittävästi.

Dudek sen tiivisti: ”Tuon finaalin tarina toimii inspiraationa monille ihmisille, ei vain jalkapallon ystäville. Se osoittaa, miten elämässä voi selvitä vaikeista tilanteista.”

Ottelu on katsottavissa UEFAtv:stä.

Istanbulin finaali päättää Legendaariset ottelut -juttusarjan tältä osaa. Meidän kaikkien hartaasti odottama live-jalkapallo on tehnyt tai tekemässä paluun niin Suomessa kuin kaikissa Euroopan huippusarjoissakin. Tulevina viikkoina käsittelemmekin jo nykypäivän Liverpoolin otteita.

Jos pidit Legendaariset ottelut -sarjasta ja haluat sille jatkoa, lähetä palautetta Byyrin somekanavissa tai suoraan kirjoittajalle Twitterissä tai sähköpostitse: juusosallinen@hotmail.com.

The post Legendaariset ottelut: Se ilta Istanbulissa appeared first on Byyri.

Olennainen osa suomalaista jalkapallokulttuuria

Tiedän, tiedän. Olen mielivaltaisesti laajentanut Legendaariset ottelut -konseptin käsitettä ja johtanut teitä harhaan. Pyydän tätä lipsahdusta anteeksi. Kun kuitenkin Suomesta käsin historian legendaarisimpia jalkapallo-otteluita tarkastellaan, on mielestäni vuoden 1995 Mestarien liigan finaali yksi olennaisimmista. Itse finaalia ei valitettavasti maksuttomilta palveluntarjoajilta netistä löydy. Sen sijaan Ajaxin tuon mestaruuden 20-vuotisjuhlan kunniaksi teettämä dokumentti on vapaasti kaikkien katsottavissa.

Lentävä lähtö ja ylivertainen lahtelainen

Ajaxin 90-luvun puolivälin lähinnä omista kasvateista kasattu joukkue on muodostunut yhdeksi eurooppalaisen jalkapallohistorian legendaarisimmista.

Kokematon nippu aloitti Mestarien liigan taipaleensa kotiottelulla AC Milania vastaan. Tunnelma Amsterdamin olympiastadionilla oli myrskyisä kuin rakentaen pohjan koko tulevalle kaudelle. Edelliskevään mestarit olivat saapuneet Italiasta vasta samana päivänä, varmoina voitostaan. Kaikkien yllätykseksi se oli kuitenkin Ajax, joka otti pelin kontrolliinsa.

Nuori joukkue dominoi palloa ja purjehti 2–0-shokkivoittoon Ronald de Boerin ja Jari Litmasen maaleilla. Joukkuetta valmentanut Louis van Gaal nostaa juuri tuon Milan-voiton merkittäväksi virstanpylvääksi joukkueen itseluottamuksen rakentumisen kannalta.

Seuraavana edessä oli Ateenan tulinen pätsi, jossa Ajax oli pitkään pinteessä raivoisan kotiyleisön edessä. Vasta Litin helpottava tasoitus Frank de Boerin pitkästä syötöstä vapautti hollantilaisten pelin, ja lopulta lahtelainen pelasti vieraille täyden pistepotin alustamalla mahtavasti Patrick Kluivertin 2–1-voittomaalin. 

Frank de Boer kommentoi jälkeenpäin, että hänen onnekseen Ajax korvasi Italiaan lähteneen Dennis Bergkampin juuri Litmasella – topparin kun ei tarvinnut muuttaa omaa peliään yhtään, sillä Litillä oli ainoana pelaajana Bergkampin veroinen kyky kontrolloida miehen pitkiä, alakerrasta lähteviä syöttöjä.

Milan kaatui toistamiseen

Lohkovaiheen kolmas koitos oli edessä Wienissä, tulevan kevään finaalistadionilla, Salzburgia vastaan. Selvästä hallinnasta huolimatta amsterdamilaiset eivät saaneet maalia, ja kotiin oli palattava maaliton tasapeli takataskussa.

Kotona identtinen kaava jatkui. Ajax dominoi suvereenisti, mutta ei saanut lukuisista paikoistaan sisään. Ja kuin isäntien tuskaa korostaakseen Salzburg siirtyi ottelussa 1–0-johtoon. Lopulta, lähes ikuisuudelta tuntuneen pyörityksen jälkeen, Ajax tuli tasoihin Litmasen äärimmäisen helpottavalla maalilla, ja sai pidettyä tappiosarakkeensa nollassa.

Seuraavaksi olikin todellisen kiirastulen aika, kun nuori joukkue matkusti Italiaan AC Milanin vieraaksi. Seurat olivat lohkon kärjessä pisteen erolla, ja Milan tarvitsi kipeästi voiton pitääkseen kiinni jatkopaikasta.

Kostoa himoinnut I Rossoneri aloitti ottelun terävästi, mutta jälleen se oli Ajax, joka iski ensin. Vain pari minuuttia oli ehditty pelata, kun Litti karkasi läpiajoon – ja läpiajosta Kuningas ei erehdy. Ajax pelasi Italiassa kenties kauden parhaan pelinsä, ja voitti ottelun lopulta 2–0. Tuon voiton myötä hollantilaiset varmistivat lohkovoiton, vaikka päätöskierros oli vielä pelaamatta.

Päätöskierroksella joukkue pelasi kotonaan AEK Ateenaa vastaan paineettomasti, ottaen turvallisen 2–0-voiton lohkon päättymisen kunniaksi.

Yksi eurooppalaisen jalkapallon historiallisia koitoksia

Kokematon hollantilaisnippu sai tulikasteensa pudotuspelien maailmaan vasta itsenäistyneessä Kroatiassa, kun vastaan asettui Hajduk Split. Ensimmäinen osaottelu päättyi maalittomaan, mutta kotonaan Ajax osoitti suuruutensa. Litti asetti alkutahdit syöttämällä Nwankwo Kanun 1–0-maalin, minkä jälkeen Frank de Boer iski kahdesti, ensin kulmapotkusta ja sitten upealla vaparilla.

Välierässä vastaan asettui todellinen eurooppalainen jätti, kun Ajax sai vastaansa IFK Göteborgin pudottaneen Bayern Münchenin. Vaikka joukkueiden ensimmäinen kohtaaminen oli äärimmäisen vauhdikasta jalkapalloa, jäivät joukkueet silti Saksassa maalittomaan tasapeliin.

Amsterdamilaisten itseluottamus oli tässä vaiheessa kautta kasvanut niin suureksi, että pelaajat olivat tyytyväisiä avausotteluun – he tiesivät onnistuvansa maalinteossa kotonaan.

Toinen osaottelu onkin yksi eurooppalaisen jalkapallohistorian merkittävimpiä näytöksiä. Joukkueiden astellessa nurmelle tunnelma Amsterdamin olympiastadionilla oli perustuksia tärisyttävä. Amsterdamilaisyleisö osoitti, että kotikatsomo voi todellakin olla joukkueensa 12. pelaaja.

Ajaxin kollektiivinen prässi oli alusta asti niin kovaa, ettei saksalaisilla ollut tilaa tehdä mitään.

10 minuutin pelin jälkeen Ajax sai hyökkäysalueen prässinsä seurauksena kulmapotkun. Keskitys epäonnistuu, mutta Bayernin puolittaisen purun jälkeen pallo tippuu 18-vuotiaalle Clarence Seedorfille, joka lähettää sen takaisin boksiin.

Frank Rijkaard ei pääse kunnolla palloon, mutta saa pelattua sen kuitenkin Litmaselle, joka lähtee yrittämään saksipotkua. Viime hetkellä Bayernin puolustus pääsee häiritsemään Littiä, ja osuma palloon jää epäpuhtaaksi. Ensimmäisenä irtopallossa on Ronald de Boer, joka saa jatkettua pallon takaisin Litille. Kuningas puskee Ajaxin 1–0-johtoon.

Ajax jatkoi pyöritystään, ja peli tuntui olevan turvallisesti isäntien hallussa. Bayernia ei kuitenkaan syyttä pidetty yhtenä Euroopan parhaista joukkueista. Kesken amsterdamilaisen vyöryn vieraat pääsivät nopeaan vastahyökkäykseen ja tasoittivat pelin.

Rajattomalla itseluottamuksella varustettu kotijoukkue ei kuitenkaan takaiskusta lamaantunut. Hetkeä myöhemmin Marc Overmars pääsi nousemaan pitkin vasenta laitaa ja löysi katseellaan kuudentoista rajalta vapaana olevan suomalaisen. Litti kuitenkin näkee takaraivollaan George Finidin olevan vielä paremmissa asemissa ja päästää pallon puikoistaan nigerialaiselle, joka lataa todellisen Eurosports-maalin yläkulmaan, tästä juttusarjasta tuttuun tapaan.

Ja vain hetki edellisestä, kun Ronald de Boer iskee kulmapotkusta Ajaxin jo kahden maalin johtoon. Takana on aivan mieletön ensimmäinen puoliaika. Kotiyleisö on varma isäntien voitosta ja tunnelma on järisyttävä – eikä ainakaan laannu tauolla stadionin nurmella esitettävän viulukonserton myötä. Ajax ei kuitenkaan ollut vielä sanonut viimeistä sanaansa.

Heti toisen jakson alkajaisiksi Litti ohittaa huikaisevalla ensikosketuksella Bayernin puolustaja ja lataa jo illan toisensa maalin yläkulmaan. Ottelu päättyi lopulta 5–2, vieraiden kaventaessa pilkulta ja Overmarsin tarjoillessa kotiyleisölle henkistä ekstaasia vielä kertaalleen.

Ottelu ei kuitenkaan ollut Ajaxille läpihuutojuttu. Pilkkua edeltäneessä tilanteessa joukkueen kapteeni Danny Blind pelasti pallon kädellään maaliviivalta, muttei koskaan saanut tilanteesta punaista, jonka olisi omienkin sanojensa mukaan ansainnut. Vain hetkeä myöhemmin Edwin van der Sar pelasti läpiajon, joka olisi voinut tuoda Bayernin jo maalin päähän. Bayernin vaarallisuus oli nuorelle joukkueelle kenties se viimeinen terästäytymisruiske, jonka se tarvitsi ennen edessä siintävää finaalia.

Finaalissa vastakkain kokemus ja nuoruus

Finaali oli Ajaxille kauden toinen ottelu Wienissä, ja kolmatta kertaa vastassa oli edellisvuoden mestari AC Milan. Nuori joukkue saapui Itävaltaan täynnä itseluottamusta ja matkan varrella lisääntynyttä nälkää.

Mutta toisin kuin amsterdamilaiset, Milan oli monissa liemissä keitetty nippu ja pelasi jo kolmatta kertaa putkeen Mestarien liigan finaalissa. Se ei todellakaan tulisi päästämään kokematonta joukkuetta helpolla.

Ottelun alussa se olikin Milan, joka sai rakennettua paremmat paikat johto-osuman tekoon. Ajaxin maalilla van der Sar pelasi kuitenkin mahtavaa ottelua, ja piti lukemat tulostaululla nollissa. Vaikka kumpikaan joukkue ei onnistunut maalinteossa, oli ensimmäinen puoliaika yllättävän avointa ja vauhdikkaasti soljuvaa peliä.

Kun kokemusta ja johtajuutta tarvittiin, astui juuri Milanissa kaiken kokenut ja voittanut Rijkaard tauon aikana esiin. Toppari otti nuorten miesten hermot kannettavakseen ja sai rauhoitettua joukkueensa peliä. Toiselle puolikkaalle saapuikin huomattavasti kypsempi Ajax, joka otti pelin lopulta komentoonsa.

Kun varsinaista peliaikaa oli reilu kymppi jäljellä, sattui hollantilaisille pahin mahdollinen. Litti ei pystynyt loukkaantumisen takia jatkamaan, ja van Gaal oli pakotettu vaihtamaan parhaan maalintekijänsä.

Tilalle kirmasi vasta 17-vuotias Patrick Kluivert, jonka Ajax oli joutunut nostamaan junioreistaan kauden alla, kun seuran pitkään tavoittelema 17-vuotias Ronaldo valitsi uudeksi seurakseen PSV Eindhovenin.

Ja kuten draamankaareen kuuluu, oli se juuri Kluivert, jolle Ajaxin modernia historiaa eniten määrittävä hetki putosi.

Unohtumaton voitto

Laitaa pitkin noussut Overmars pelaa pallon boksin rajalle hiipineelle Edgar Davidsille. Nuori hollantilainen jatkaa hyökkäystä tukemaan nousseelle Rijkaardille, joka pääsee täysin merkkaamattomana pelaamaan läpisyötön boksissa kärkkyvälle Kluivertille. Puolustajan ahdistelema Kluivert saa juuri ja juuri ulotettua varpaankärkensä palloon, ja räjäyttää Wieniin saapuneen hollantilaisyleisön.

Loppuvihellyksen tullessa pelaajat sekoavat täysin. Nuori joukkue ei tiedä, miten voittoon tulisi suhtautua. Juhlat Wienissä jatkuvat pitkälle yöhön, mutta todelliset juhlat ovat edessä vasta seuraavana päivänä Hollannissa.

Amsterdamin kadut tuskin pystyisivät kannattelemaan enempää ihmisiä kuin siellä oli toukokuisena päivänä 1995. Välillä vaikutti siltä, että koko Hollanti oli saapunut laulamaan pääkaupunkiin. Amsterdamilaiseen tyyliin joukkue teki kaupunkikierroksensa veneellä kaupungin kanaaleita pitkin, ja jokainen kadunpätkä oli pakattu täyteen juhlivia ihmisiä.

Seuraavalla kaudella nuori joukkue eteni uudestaan finaaliin, mutta joutui pettymään rangaistuspotkukilpailussa kärsittyyn tappioon Juventusta vastaan. Sen jälkeen pelaajat hajosivat hitaasti Euroopan kärkiseuroihin, eikä Ajax ole enää yltänyt samanlaisiin suurtekoihin, jollei vuoden 2019 välieräpaikkaa voida sellaisena pitää.

Vaikka moni pelaajista tuli nostamaan pokaaleja myös myöhemmin urallaan, jäi vähintään yhtä monelle vuoden 1995 Mestarien liigan voitto uran kohokohdaksi. Tuo kokemus tulee aina yhdistämään noita pelaajia.

Ajaxin marssi Europan huipulle käytännössä omista kasvateista rakennetulla joukkueella ravisutti eurooppalaisen jalkapallon valtarakenteita ja jäi elämään historiankirjoihin. Joukkueen avauskokoonpanossa finaalissa oli vain kaksi Hollannin ulkopuolella kasvanutta pelaajaa. Nigerialainen Finidi, sekä joukkueen paras maalintekijä, Hollannissa myyttiseksi hahmoksi kohonnut tummatukkainen mies Lahdesta.

Dokumentti on katsottavissa Ajaxin YouTube-kanavalta.

The post Legendaariset ottelut: Ajaxin Mestarien liigan kausi 94–95 appeared first on Byyri.

Crvena Zvezda – Bayern München 24.4.1991

Vastakkain olivat Jugoslavian suurin seura Crvena Zvezda (Belgradin Punainen Tähti) ja Saksan mahtava Bayern München, joiden historialliseen yhteenottoon tiivistyy kaikki, mistä jalkapallossa voi olla kyse: intohimo, taituruus, odottamaton draama, historian painolastin murskaaminen ja jalkapalloa suurempi konteksti.

Koko ottelu henkii 90-lukua. Niin maalivahdille pelatut palautussyötöt kuin armottomat kahden jalan viikatteet ja takaapäin tulevat tappotaklaukset, vaihtopenkillä sauhutteleva valmentaja tai kesken pelikatkojen vilahtelevat liian värikkäät mainoksetkin kuuluvat kaikki olennaisena osana sen ajan kulttuuriin.

Silti keskiössä ovat taidoillaan loistavat, huimaa henkilökohtaista osaamista edustavat pelaajat.

Huolimatta siitä ilmeisestä viihteestä, mitä nostalgiatrippi 90-luvun alkuun tarjoaa, juuri konteksti on se, joka nostaa tämän ottelun ylitse kaikkien muiden. Yhtäkään jalkapallo-ottelua ei ole pelattu – eikä toivottavasti tulla pelaamaan – vastaavissa oloissa.

Jalkapalloa suurempi konteksti

Joskus sitä vain tietää, jopa kesken ottelun, katsovansa jotain todella eeppistä. En voi edes kuvitella, miten vahvasti katsojat Marakanalla ovat tuon tunteneet, tietäen, että kyseessä saattaa olla viimeinen stadionilla koskaan pelattava ottelu.

Harvoin jalkapallo on ollut niin irrallaan – ja silti samalla niin tiiviisti integroituna – sitä ympäröivään kontekstiin kuin tuona iltana Belgradissa. Sota oli alkamassa, Jugoslavia tulisi hajoamaan ja yksi sen hetken suurimmista seuroista, Crvena Zvezda, tulisi sen myötä menettämään asemansa jalkapallomaailman huipulla.

Jalkapallo oli sotaa odottaville ihmisille pakopaikka, saareke, jossa saattoi vielä tuntea riemua ympäröivästä maailmasta huolimatta. Juuri tämän kaksiosaisen välierän otteluiden välissä ammuttiin tulevan sodan ensimmäiset laukaukset, kun kroatialaisen ääriliikkeen edustajat laukaisivat kolme ohjusta kohti enimmäkseen serbien asuttamaa Borovo Selon kylää. Selkkausta kuitenkin edelsi jo kuukausia kestänyt etnisten jännitteiden ja yhteenottojen määrän nouseminen.

Siitä huolimatta – tai kenties juuri sen takia – keväinen Crvena Zvezdan marssi oli ihmisille niin merkityksellinen.

Isäntien dominointia

Ensimmäinen osaottelu oli Zvezdan tasoitusmaalia myöten täydellinen alkupala otteluparin pääruoaksi tarjoiltavalle kiimaiselle koitokselle Marakanan nurmella. Belgradilaisten 2–1-voittoon päättynyt ottelu jätti Zvezdan loistaviin asemiin, vaikka maailmalla suhteellisen tuntematon joukkue nähtiinkin vielä altavastaajana suurta ja mahtavaa Bayernia vastaan.

Myös ensimmäinen osaottelu on katsottavissa YouTubesta.

Tunnelma stadionilla on kuitenkin ottelun alla jotenkin tietoinen, kun kiehuva yleisö toivottaa saksalaiset tervetulleeksi Belgradiin. Paikalliset tietävät tasan tarkkaan, kuinka hyvä joukkue Zvezda on. He tietävät, että ottelu tulee päättymään heidän juhliinsa.

Tunnelma pelin käynnistyessä on infernaalinen. Bayern yrittää koetella isäntien hermoja heti alussa, kokeillen pariin otteeseen rohkeasti kaukaa ja ollen koko ajan aktiivisesti pelin päällä. Saksalaiset dominoivat pelin alkuminuutteja, ja etenkin Brian Laudrup ja Stefan Effenberg tuntuvat olevan pelin ytimessä.

Kympin kohdalla Zvezda pääsee kuitenkin ensimmäiseen kunnon hyökkäykseensä ja testaamaan Raimond Aumannin päivän kuntoa Bayernin maalilla. Meteli Marakanalla on järisyttävä, kun isännät alkavat saada pelistä otetta.

Pian Dejan Savićević jo vapauttaa tuulennopean Dragiša Binićin puolittaiseen läpiajoon, mutta vielä vailla tulosta. Samalla kun Bayern luottaa hitaaseen pelinrakenteluunsa, alkavat isännät lisätä kierroksia koneessa ja nostaa ottelun tempoa.

Peli aaltoilee todella vauhdikkaana ja kummankin joukkueen pelaajien henkilökohtainen taitotaso on hämmästyttävä. Jatkuvasti pallossa oleva Savićević pysäytetään rumalla takaapäin tulevalla taklauksella, jonka myötä nykyaikana punakortti irtoaisi tuomarin kädestä nopeammin kuin keihäs Aki Parviaisen hansikkaasta. Näin ei kuitenkaan vuonna 1991 ollut.

Seuranneesta vapaapotkusta Zvezda kuitenkin antaa oikeuden toteutua.

Siniša Mihajlović lataa belgradilaiset johtoon, ja kotiyleisössä räjähtävät niin äänihuulet kuin pommitkin. Zvezda johtaa otteluparia nyt yhteismaalein 3–1. Finaalipaikka alkaa olla jo selvä, vai alkaako?

Kun pääsemme ensimmäisen jakson loppupuoliskolle, Bayernin vaarallinen hyökkäystrio on kadonnut kuvasta kokonaan. Isännät dominoivat pelitä, ja pelin ytimessä oleva Savićević pyörittää yksin koko saksalaispuolustusta.

Vieraiden turhautuminen alkaa näkyä, ja viikatteita jaellaan ympäri kenttää. Tämä kuitenkin vain tuntuu innostavan kotijoukkuetta, ja kaunista jalkapalloa pelannut Zvezda päättää puoliajan joukkueista selvästi parempana.

Maineensa vanki?

Riemuhuudot saattelevat Zvezdan pelaajat tunnelista kentälle. Isännät aloittavat terävästi, ja vaikka Bayern yrittää ottaa pelistä aktiivisempaa otetta, ovat belgradilaisten vauhdikkaat vastaiskut jatkuva vaara vieraille.

Saksalaiset alkavat kuitenkin päästä peliin mukaan, ja joukkue saakin rakennettua pari loistavaa tilaisuutta ottelun tasoihin tuomiseksi. Peli on avointa ja viihdyttävää, ja tunnelma stadionilla on huikea. Kesken maata riepottelevan poliittisen konfliktin Marakanan yleisö saa todistaa todellista jalkapallon riemujuhlaa.

Kotiyleisön usko saa kuitenkin kolauksen, kun Laudrupia pitkin ottelua kovin ottein kohdellut Mihajlović rikkoo tanskalaista jälleen oman boksinsa rajalla. Klaus Augenthalerin vapaapotku sujahtaa juuri ja juuri muurista irronneen Mihajlovićin jalkojen välistä, ja Zvezdan maalilla koko ottelun epävarmasti esiintynyt Stevan Stojanović hörppää pallon käsittämättömästi längistään. Peli on 1–1.

90-luvun alussa jugoslavialaisilla joukkueilla oli tietynlainen maine jalkapallomaailmassa. Ne pelasivat lähes järjestäen taidokasta ja viihdyttävää jalkapalloa, mutta tuntuivat aina murtuvan paineen alla. Epäusko alkoi hiipiä pelaajien mieliin. Eihän niin voi käydä taas tänään, eihän?

Bayern saa maalistaan vain lisää uskoa tarvittavan johto-osuman tekemiseen, ja kesken äänekkäiden ”Crvena, Crvena” -huutojen se osuu taas.

Vasemmalta lähtenyt Effenbergin keskitys kimpoaa onnekkaasti Manfred Benderille, joka saa vapaasti siirtää müncheniläiset 2–1-johtoon. Yhteismaalit ovat nyt tasan 3–3, ja ottelu etenee vahvassa saksalaiskomennossa.

Historian ja tulevaisuuden painolastit murskaantuvat

Tänään kohtalo on kuitenkin päättänyt puuttua peliin. Pian Bayernin johto-osuman jälkeen Mihajlović kiskoo vaarallisen vapaapotkun viidestäkymmenestä metristä, ja hetkeä myöhemmin Binić on äärimmäisen lähellä muuttaa lukemia tulostaululla. Hallinta alkaa selvästi kääntyä uudestaan isännille, ja Zvezdan pelin sydän Savićević alkaa taas viihtyä kiusatessaan Bayernin puolustusta.

Vieraiden maalilla Aumann joutuu jo venymään parhaimpaansa pitääkseen joukkueensa johdossa. Isäntien penkillä valmentaja Ljubomir Petrović reagoi vain puhaltamalla tupakan savua keuhkoistaan hieman tavallista intensiivisemmin.

Molemmat joukkueet haluavat selvästi ratkaista pelin varsinaisen peliajan puitteissa, ja mitä lähemmäs täyttä aikaa tullaan, sitä vauhdikkaammaksi ottelu käy. Marakanan yleisö elää täysillä mukana jalkapallon intensiivisintä tilannetta, jossa maali kummalle tahansa joukkueelle riittää varmistamaan finaalipaikan.

Tällä kertaa jugoslavialainen joukkue ei yksinkertaisesti suostu musertumaan paineiden alla. Tämä Jugoslavian lipun alla esiintynyt seura, jonka pelaajat edustaisivat jatkossa yhden maan sijasta niin Serbiaa, Makedoniaa, Montenegroa, Bosniaa ja Hertsegovinaa kuin Kroatiaakin, eivät peräänny. Eivät enää, kun voitto on ollut jo niin lähellä.

Ottelun loppu on kuin kooste yhden Mestarien liiga -kevään kohokohdista, niin paljon huippupaikkoja molemmilla joukkueilla on. Ja lopulta, kun varsinaista peliaikaa on vain väsynyt hengähdys jäljellä, Zvezda saa palkintonsa.

Vladimir Jugović tuo pallon yksin hyökkäysalueelle. Pallo ajautuu vasempaan laitaan Robert Prosinečkille. Prosinečki vie pallon päätyrajan tuntumaan ja saa pudotettua sen boksin kulmalle Mihajlovićille, joka lähettää keskityksen maalille. Kosketus palloon kuitenkin epäonnistuu, ja keskitys jää auttamattoman lyhyeksi. Bayern-puolustaja Augenthaler saa jalkansa väliin, mutta vain osittain.

Sen sijasta, että pallo lentäisi raketin lailla katsomoon, se kimpoaa lähes suoraan ylöspäin. Lakipisteensä saavutettuaan se putoaa, lähes laiskasti, kohti Bayern-maalia ja yli lamaantuneen Aumannin, joka on kuin naulannut itsensä nurmeen.

Maalin tullessa yleisön valtaa hetkeksi mystinen hiljaisuus. Kuin kukaan ei voisi uskoa, että Zvezda on todella tasoittanut pelin tuolla tavalla. Kuin ei olisi mahdollista, että tuollainen maali hyväksyttäisiin.

Mutta kun ilonkarjaisu lopulta tulee, se tulee voimakkaampana kuin yksikään aiempi ihmiskunnan historiassa. Se on jotain eläimellistä, jotain alkukantaista, ja samalla niin tilanteeseen sopivaa. Se on voittoa juhlivan jalkapalloyleisön totaalinen henkinen laukeaminen, mutta samalla hajoavan kansakunnan viimeinen korahdus. Bayern vie pallon vielä keskiympyrään ja ottelua jatkaakseen, mutta yleisö tuskin huomaa.

Soihdut syttyvät, 100 000 ihmistä huutaa. Valmentajat ja vaihtomiehet ryntäävät kentälle. Kuka on pelaaja, kuka valmentaja, kuka kannattaja? Millään niistä ei ole enää mitään väliä, sillä peli on 2-2 ja isännät ovat etenemässä Eurooppa Cupin finaaliin. Zvezdan hyökkääjät heittävät puolivoltteja kentällä. Stadion on yhtä huuto- ja pommimyrskyä.

Jalkapalloa suurempi ottelu

Kun loppuvihellys lopulta tuli, katsomo tyhjeni kentälle, ensin vain muutamien uskaliaiden nuorten voimalla, mutta sitten koko tuhatpäisen ihmislauman vastustamattoman merenä. Yksi fani on täysin tunnekirjonsa vanki, tietämättä missä on, toinen päättää kiinnittää maaliin kasan ilmapalloja.

Jotkut suutelevat nurmea, toiset harhailevat päämärättömästi, imien Marakanan ilmaa sisäänsä, ikään kuin se voisi parantaa kaikki maailman taudit. Mutta jokainen, taustoistaan tai ympäröivästä maailmasta välittämättä, on onnensa kukkuloilla Crvena Zvezdan edettyä Eurooppa Cupin loppuotteluun.

Jos katseesi oli suunnattu Töölöön, kun Suomen historian ensimmäinen arvokisapaikka varmistui, sinulla on jokin käsitys, mitä stadionilla tapahtuu.

Onnellisten ihmisten muodostama meri on kuin kesän parhaimmat festarit yhdellä stadionilla. Juhlat jatkuvat vielä pitkään ottelun päättymisen jälkeen. Vielä on edessä finaali Marseillea vastaan, mutta tällä hetkellä näiden fanien mielessä on vain voitto ja eripuran runteleman maan jalkapallosuuruuden paikka Euroopan huipulla. Vaikka pelaajia ei ole enää hetkeen nähty, kaikuvat Crvena-huudot ympäri kiehuvaa stadionia. Bileet stadionilla jatkuvat vielä myöhään yöhön.

Fanien juhlinta Marakanan nurmella sai myös hieman ikäviä piirteitä, kun niin maalitolpat kuin kentän nurmikin tuhottiin täysin. Toisaalta kuka siinä poliittisessa tilanteessa välittäisi pätkääkään siitä, mitä jollekin jalkapallokentän nurmelle tulee käymään? Katsojat vain halusivat muiston ikimuistoisimmasta jalkapallo-ottelusta, jota he koskaan olivat todistaneet, tietäen, että se saattoi olla viimeinen, jonka he Marakanalla koskaan näkisivät.

Ja vielä tänäkin päivänä, huolimatta kaikesta, mitä sen jälkeen on tapahtunut, huolimatta siitä, että Jugoslavia on lakannut olemasta, voit löytää ihmisiä, jotka ylpeänä toteavat, että heidän kotipihansa nurmi on saanut alkunsa palasta Marakanan nurmea vuonna 1991.  

Ottelu, ja sen jälkeiset juhlat, ovat nähtävissä YouTubesta.  

The post Legendaariset ottelut: onko Crvena Zvezdan ja Bayern Münchenin kohtaaminen kaikkien aikojen ottelu? appeared first on Byyri.

Fyysisten vaivojen lisäksi Ronaldoa painoi kuin kivireki äärimmäinen henkinen taakka. Miehen sairauskohtauksen syistä ennen vuoden -98 MM-finaalia ei vieläkään ole varmaa tietoa. Tiedossa vain on, että Ronaldo menetti tajuntansa lounaan jälkeen ja oli Roberto Carlosin mukaan ”keltaisempi kuin Brasilian pelipaita”. Testeissä ei kuitenkaan näkynyt mitään poikkeuksellista, ja hyökkääjä nimettiin samana päivänä MM-finaalin avauskokoonpanoon.

Brasilian joukkue ei kuitenkaan toipunut tapauksesta, ja oli finaalissa täysi vastaantulija. Ronaldo joutui elämään neljä vuotta sen tunteen kanssa, että oli pettänyt joukkueensa.

Kesällä 2002 kaikki tuo suru kuitenkin pyyhittiin pois.

Paineet, jännitys ja painolasti

Vain muutama minuutti ottelun alun jälkeen nuori ja suurelle yleisölle vielä tuntematon Ronaldinho osoittaa näppäryyttään ja koettelee Saksan puolustusta ensimmäistä kertaa ottelun aikana. Miehen kasvoilta paistaa hymy ja jopa pelipaita roikkuu tavalla, joka viestii täydellistä huolettomuutta. Pari minuuttia myöhemmin Brasilia pelaa itselleen ominaista pikkunättiä yhden kosketuksen kantapääjättöjä harrastaen.

Kyseessä on uuden vuosituhannen ensimmäinen MM-finaali, mutta brasilialaiset ovat tulleet nauttimaan.

Etelä-Korean ja Japanin MM-kisat ovat usealla tapaa historialliset. Sen lisäksi, että ne toivat MM-jalkapallon uudelle mantereelle, olivat ne myös ensimmäiset kisat, jotka pelattiin kahdessa eri maassa. Kisojen finaali on kuitenkin kahden perinteisen jalkapallomahdin näytös, kun kisoissa eniten maaleja tehnyt Brasilia ja turnauksen parhaan puolustuksen Saksa iskevät yhteen Yokohaman laskevan auringon alla.

Kun ensimmäinen kymppi ottelusta täyttyy, myös Saksa pääsee kokeilemaan hyökkäysosaamistaan ensimmäistä kertaa.

Ottelun alku on vauhdikas, ja toisin kuin nykyaikana, Saksa kokeilee useasti kaukaa tuoden peliin aivan erilaisen vaaraelementin. Palloa toimitetaan myös keskitysten muodossa armottomasti Brasilian maalille, eikä ole kaukana, ettei Miroslav Klose pääse tutulta paikaltaan maalin edestä viemään eurooppalaisia johtoon.

Ronaldon alku otteluun on vaisu. Menneisyyden aaveet painavat maalipörssiä johtavan brassin harteilla, eikä mies jännitykseltään pääse peliin mukaan ensimmäisten minuuttien aikana ollenkaan. Mies itse kertoo jälkeenpäin olleensa niin hermostunut, ettei uskaltanut olla yksin hetkeäkään koko päivänä. Jännitys näkyy, ja Ronaldo epätyypillisesti tyrii maalipaikan, jonka Ronaldinho vartin kohdalla maagisesti alustaa.

Huolimatta siitä, että Saksa on kahdesta joukkueesta yritteliäämpi, ovat ensimmäisen jakson parhaat paikat kuitenkin Brasilialla. Muun muassa Lucio riemastuttaa katsojia maagisella nousullaan topparin paikalta, jonka Saksan puolustus vain vaivoin katkaisee.

Viimeistään puolen tunnin pelin jälkeen Brasilian joukkueen laatu alkaa näkyä.

Alkujännitys karisee pois ja sambarytmit alkavat purra Yokohaman nurmeen entistä kiihkeämmällä tahdilla. Ensin Kléberson epäonnistuu Cafun mahtavasta läpisyötöstä, ja hetkeä myöhemmin sama mies kiskaisee kolmestakymmenestä metristä pallon tolppaan.

Myös Ronaldo alkaa päästä pikkuhiljaa pelin sisälle muun joukkueen nostaessa tasoaan.

Puolen tunnin kohdalla Ronaldinho vapauttaa numero ysin puolittaiseen läpiajoon, mutta Ronaldo ei saa palloon kunnon kosketusta ja Saksan maalilla Oliver Kahn torjuu helposti.

Edellisessä MM-finaalissa epäonnistunut brasilialainen pääsee vielä lisäajalla uudestaan nokikkain Kahnin kanssa, mutta maalivahti venyttää jalkansa Saksan pelastukseksi. Kaikesta kuitenkin näkee, että Ronaldo alkaa vihdoin viihtyä kentällä. Finaalista on tulossa näiden kahden pelaajan välien selvittely.

Maali, joka vapauttaa menneisyyden aaveet

Heti toisen jakson alussa Saksa koettelee Brasilian puolustuksen kestävyyttä.

Ensin Die Mannschaft iskee kulmapotkusta. Hetkeä myöhemmin Marcos esittää Brasilian maalilla ottelun torjunnan pelastamalla Oliver Neuvillen robertocarlosmaisen vaparin tolppaan. Peli soljuu vapaasti päästä päähän, ja molemmilla joukkueilla on loistopaikkoja ottelun maalitilin avaamiseen.

Vauhdikas puoliaika rauhoittuu ensimmäistä kertaa, kun Jens Jeremies loukkaantuu ja joutuu jättämään kentän. Pysähdys ei kuitenkaan ole pysyvä, sillä heti vaihdon jälkeen alkaa tapahtua.

Ronaldo on jo kertaalleen päässyt haastamaan Kahnia toisen puoliajan aikana. Mies on myös osallistunut peliin ensimmäistä jaksoa aktiivisemmin ja nauttinut vauhdikkaasti soljuvasta jalkapallosta.

Nyt Seleçãon hyökkääjä on jälleen kiusaamassa Saksan puolustusta. Ronaldo riistää itse pallon Saksan puolustukselta ja siirtää sen Rivaldolle, jonka heppoisen laukauksen Kahn sylkee yllättäen eteensä. Todellinen maalintekijä ei kuitenkaan koskaan jätä tilannetta kesken, ja Ronaldo on ensimmäisenä paikalla siirtäen Brasilian johtoon.

Miehen tuuletus ja joukkuekavereiden onnittelut osoittavat, kuinka kolossaalinen painolasti tunteikkaan maalintekijän harteilta putoaa.

Isompi kuin maailmanmestaruus

Maalin jälkeen Saksa alkaa lisätä löylyä, eikä tasoitusmaali ole kaukana. Brasilia kuitenkin pitää palloa järkevästi itsellään, pitäen ottelun omassa kontrollissaan.

Vaikka Ronaldon kehonkieli kertookin jo läkähtymisestä Saksan paineen alla, muistuttaa maailman paras maalintekijä vielä olemassaolostaan vartti ennen ottelun loppua.

Kléberson nousee oikealta laidalta ja suuntaa syötön boksin rajalle nousseelle Rivaldolle. Tämä kuitenkin vuotaa pallon kovin tutun oloisesti jalkojensa välistä Ronaldolle, joka sijoittaa mahdottoman torjuttavan Saksan maalin vasempaan alakulmaan. Finaali on juoksemassa kohti päätöstään ja neljä vuotta aiemmin pettymyksen kyyneleitä niellyt hyökkääjä on lopulta johtamassa maataan maailmanmestaruuteen.

Hetkeä myöhemmin Brasilian puolustus kuitenkin viimein murretaan. Oliver Bierhoff pääsee kokeilemaan aivan maalin edestä vain huomatakseen Marcosin venyneen huikeaan refleksitorjuntaan. Vain pari minuuttia edellisestä ja Saksa saa viimeisen oljenkortensa niin yllättäen, että englantilainen selostajakin missaa sen kokonaan. Christoph Metzelder ei kuitenkaan osu palloon maalin kulmalla.

Enää tämän jälkeen brasilialainen itsevarmuus ja huolettomuus ei horju. Ronladinho tekee tilaa Juninholle ja poistuu kentältä tuttu huoleton hymy kasvoillaan. Brasilia pitää palloa uskomattomalla itsevarmuudella.

Rivaldo demonstroi brasilialaista mentaliteettia ja puolustaa johtoasemaa MM-finaalin lisäajalla yrittämällä viedä vastustajalta puikkoja, lahjoittaen epäonnistuessaan Saksalle vastahyökkäyksen.

Kaikista kenttätapahtumista huolimatta ottelun koskettavin hetki löytyy vaihtopenkiltä juuri ennen päätösvihellystä.

Kuvaaja löytää vaihtoon otetun Ronaldon, joka on murtunut täysimittaiseen itkuun. Brasilia on voittamassa historiansa viidennen maailmanmestaruuden, ja kyyneleet huuhtovat pois neljän vuoden takaisen pettymyksen, sairaskohtauksesta johtuneen epäonnistumisen ja neljä vuotta kestäneen loukkaantumiskierteen.

Se, mikä alkoi Pariisin paahteessa, katoaa lopulta laskevan auringon mukana Yokohaman taivaanrannan taakse.

Ottelu on katsottavissa FIFAtv:n YouTube-kanavalta.

The post Legendaariset ottelut: Yokohaman auringonlaskun alla pyyhittiin neljä vuotta Ronaldon elämästä appeared first on Byyri.

Joukkueiden nimivahvuudessa merkittäviä eroja

Länsi-Saksan joukkue on täynnä nimimiehiä. Joukkuetta kipparoi Inter Milan -tähti Karl Heinz Rummenigge ja hänen kanssaan vihreän vieraspaidan pukevat, ainakin omasta mielestäni, tähtipelaajiksi määriteltäviksi pelaajiksi kivikova keskikentän kaksikko Felix Magath–Lothar Matthäus sekä laitapuolustaja Andreas Brehme. Laatua löytyy myös penkiltä mm. viiksisankari Rudi Völlerin muodossa.

Argentiina puolestaan vaikuttaa pitkälti yhden miehen joukkueelta. Vaikka Jorge Valdano, Jorge Burruchaga ja muut ovat laatupelaajia, kiteytyy Argentiinan peli täysin yhteen mieheen. Maailman parhaaseen jalkapalloilijaan, legendaarista kymppipaitaa kantavaan Diego Armando Maradonaan.

Argentiina eteni finaaliin Maradonan johdolla, Saksa hieman haparoiden

”Konemainen ja tylsä Saksa” on käsite, jota viljellään nykyäänkin jalkapallossa. Keisari Franz Beckenbauerin valmentamaa joukkuetta pidetään tämän käsitteen aloittajana. Länsi-Saksa eteni alkulohkostaan Tanskan jälkeen toisena jatkoon, eivätkä peliotteet ole loppupeleissäkään olleet varsinaisesti vakuuttavia. Toisella kierroksella Marokko kaatui niukasti 1–0, Meksiko vasta rangaistuspotkukilpailussa, ja välierässä Ranskaa vastaan Rudi Völler iski ratkaisevan 2–0-maalin ottelun viimeisellä minuutilla.

Argentiina puolestaan on tukeutunut supertähteensä. Maradona on eteläamerikkalaisten ainoa pelaaja, joka on iskenyt pudotuspeleissä useamman maalin, ja tapa, millä hän otti maansa reppuselkäänsä ensin Englantia(2–1, Maradonalle kaksi maalia), ja välierässä Belgiaa(2–0, Maradonalle molemmat maalit), ovat jääneet jalkapallon historiaan. Toisella kierroksella Uruguayta vastaan ratkaisevan 1–0-maalin iski kärkipelaaja Pedro Pasculli. Carlos Bilardon joukkue on siis edennyt, nimivahvuuden puutteestaan huolimatta, vakuuttavalla tavalla finaaliin.

Tasainen alku

Ensimmäisen puoliajan alussa kumpikaan joukkue ei onnistu saamaan yliotetta ottelusta. Länsi-Saksa pitää palloa hieman enemmän, ja pääsee pari kertaa maalintekoetäisyyksille. Vaarallisin paikka tulee n. 15 minuutin kohdalla, kun maa saa vapaapotkun aivan rangaistusalueen rajalta. Saksalaisten kikkailu kuitenkin epäonnistuu ja tilanne puretaan.

Argentiina pääsee tämän jälkeen peliin mukaan, ja 5 minuuttia saksalaisten vapaapotkusta, on heidän vuoronsa lähteä rakentamaan peliä erikoistilanteen avulla. Matthäus rikkoo Maradonaa kortin arvoisesti, mikä tietää huonoja uutisia Länsi-Saksalle, sillä Matthäus on ollut ottelun alun Maradonan päällystakkina. Työ, johon tarvitaan kaikki kikat.

Burruchaga astelee pallon taakse, keskittää vitosen alueelle, johon Toni Schumacher lähtee myös palloa vastaan. Keskityspalloon nousee kuitenkin korkeimmalle toppari Jose Luis Brown, jonka tyylikäs pusku suuntautuu oppikirjamaisesti ristikkäiseen kulmaan – ja maaliin! Argentiina siirtyy 23. minuutilla 1–0-johtoon.

Maalin jälkeen ottelu pysyy tasaisena. Suuria maalintekopaikkoja ei juurikaan ole. Yksi poikkeus kuitenkin tulee, kun Rummeniggelle avautuu avopaikka keskityspallosta, mutta saksalainen ei saa ohjattua palloa takatolpalta edes maalia kohti. Maradona pysyy suhteellisen näkymättömänä, kun Lothar Matthäus onnistuu siinä, missä ketään muu ei ole koko turnauksessa onnistunut: pimentämään maailman parhaan jalkapalloilijan.

Toinen puoliaika alkaa Argentiinan avopaikalla

Argentiina aloittaa toisen puoliajan. Palloa pyöritellään tasaisesti muutama minuutti, kunnes Länsi-Saksan vapaapotkun jälkeen Argentiina pääsee kolmella yhtä vastaan -hyökkäykseen. Burruchaga kuitenkin jäätyy totaalisesti, ja yrittää itse kikkailla ohi puolustajan, vaikka kaksi pelaajaa on aivan vapaana. Argentiina saa kulmapotkun, mutta tämä tuntuu lohdutuspalkinnolta.

56. minuutilla Argentiina saa jälleen kerran eurooppalaisten erikoistilanteen jälkeen vastahyökkäyksen. Tällä kertaa pallo on Real Madridissa elantonsa tienaavan Jorge Valdanon jalassa, eikä hän erehdy! Tyylikäs sijoitus takanurkkaan ohi Toni Schumacherin, ja Buenos Airesin kaduilla tavataan jo mestaruustangon askeleita. Länsi-Saksa ei voi nousta tästä enää, eihän?

Länsi-Saksa on purjeissa, eikä viherpaitaisilla tunnu olevan punaista lankaa pelissään. Keisari Beckenbauer hakee ratkaisua vaihtopenkiltä: Rudi Völler tuli kentälle jo puoliajalla, ja 62. minuutilla Dieter Hoeness tulee kentälle tuomaan, toivottavasti, ratkaisuvoimaa.

Ottelu tasoittuu hieman, ja Argentiina alkaa selkeästi puolustamaan johtoaan. Kunnes.

Pelikello näyttää 73 minuuttia, Länsi-Saksalla kulmapotku. Kulmapotku annetaan etutolpalle, josta Rudi Völler jatkaa, ja Karl-Heinz Rummenigge ohjaa pallon maaliin.

Noin 10 minuuttia myöhemmin saksalaiset saavat toisen kulmapotkun, jälleen vasemmalta. Tällä kertaa kulma annetaan takatolpalle, josta pallo jatketaan keskelle, ja Rudi Völler iskee tasoitusmallin! Völleristä tuli samalla historian kolmas pelaaja, joka on vaihtopelaajana tehnyt maalin MM-finaalissa!

Hetki oli pedattu Maradonalle

Finaali oli pelattu Diegolle. Maradona oli kantanut joukkueensa finaaliin, mutta hän on pysynyt toistaiseksi pimennossa. Länsi-Saksa on toki käyttänyt otteita, jotka saavat nykyjalkapalloilijan henget salpautumaan – eikä tässä tapauksessa ihailusta rehellistä puolustusta kohtaan. Peliä on hieman reilut viisi minuuttia jäljellä. Pystyykö taikuri kaivamaan hatustaan vielä yhden jäniksen?

Kyllä ja ei.

Pallo pelataan vain Diegon jalkaan. Tällä kertaa ratkaisuna ei ole kuljetus, vaan nerokas syöttö linjan taakse. Syöttö, joka vapauttaa Burruchagan läpiajoon. Burruchagalla on ollut ottelussa paikkansa, mutta nyt hän ei petä, ja Argentiina siirtyy jälleen kerran johtoon.

Tällä kertaa Argentiinan johto pitää loppuun asti, ja maa voittaa mestaruuden toisen kerran!

Kisoissa oli vain yksi hahmo

Kun kisoja pohtii isommasta näkökulmasta, niin jälkipolville jää mieleen kaksi sanaa: Diego ja Maradona. Tässäkin tekstissä miehestä on puhuttu jo kyllästymiseen asti. Maradonan kisat ovat kuitenkin olleet jotain historiallista.

Melkein kaikki, mitä Maradona teki, on jäänyt historiaan. Esimerkiksi Englanti-ottelu, ja upeat kaksi maalia. Toinen maali on omasta mielestäni hienoin jalkapallomaali, mitä vihreällä veralla on ikinä tehty. Silti ottelu muistetaan siitä toisesta maalista. ”Jumalan kädestä”, kuten Diego itse on sen ristinyt.

Lisäksi kuva, jossa Maradona juhlii mestaruutta, on noussut kisahistorian tunnetuimpien joukkoon.

Ennen kisoja Maradonasta puhuttiin maailman parhaana pelaajana. Kisojen aikana hän nousi kuitenkin listalla korkeammalle. Cruyff ja Pelé ovat molemmat loistavia pelaajia, jotka saavuttivat MM-tasolla mahtavia asioita. Heitä kuitenkin yhdistää yksi asia: he olivat loistavien joukkueiden, enemmän tai vähemmän ylivoimaisesti, parhaita pelaajia. Maradona puolestaan kantoi hyvän, muttei mitenkään erityisen, joukkueen lähes yksin finaaliin.

Jalkapallo-ottelua ei voi voittaa yksin, maailmanmestaruudesta puhumattakaan.

Diego Maradona saavutti vuonna 1986 jotain, mikä on varmasti tätä saavutusta lähimpänä.

Ottelun voit katsoa täältä.

The post Legendaariset ottelut: Jumala on todellinen, ja hän on argentiinalainen appeared first on Byyri.

Nappikautta seurasi siirto PSG:n riveihin jalkapallohistorian toiseksi kalleimpana pelaajana, missä nuorukainen päätti kautensa toista kertaa peräkkäin Ranskan mestarina.

Suurelle yleisölle Ranskan liiga on kuitenkin melko tuntematonta maaperää, eikä moni jalkapalloa seuraava ollut omin silmin saanut ihmetellä Mbappén taitoja muutamaa satunnaista Mestarien liigan ottelua lukuun ottamatta.

Se kaikki kuitenkin muuttui kesän 2018 MM-kisojen aikana, kun nuorukainen räjäytti itsensä koko maailman tietoon. Teinisensaation esityksistä mieleenpainuvin oli kiihkeä neljännesvälierä Argentiinaa vastaan.

Erilaiset lähtökohdat

Ranska oli aloittanut turnauksen mestarisuosikille sopivin elein, varmistamalla jatkopaikan lohkostaan jo ennen päätöskierrosta, ja saapui otteluun selvänä ennakkosuosikkina. Argentiina sen sijaan oli pelannut koko siihen astisen turnauksen järkyttävän huonoa jalkapalloa, selviten vain täpärästi lohkostaan jatkoon. Jorge Sampaoli oli menettänyt asemansa pukuhuoneessa, ja lahjakkaan joukkueen peli koostui lähinnä siitä, että pallo toimitettiin Messille ja toivottiin ihmettä. 

Jostain La Albiceleste kuitenkin kaivoi ensimmäiseen pudotuspeliotteluun turnauksen parhaan esityksensä, jolla se sai Ranskan huojumaan köysistä tukea hakien. Mbappéa vastaan sekään ei kuitenkaan riittänyt.

Estas al horno

Kazan Arena tervehtii Volga-joen varrelle saapuneita 45 000 katsojaa täydellisellä jalkapallosäällä. Iranilainen Alireza Faghani viheltää pelin käyntiin, ja varovaisten ensiminuuttien jälkeen yleisö saa heti osoituksen Kylian Mbappén vaarallisuudesta.

Kello kertoo kahdeksasta pelatusta minuutista, kun nuori ranskalainen irtoaa Argentiinan puolustukselta naurettavan helposti ja ohittaa yksin kolme pelaajaa. Eteneminen saadaan pysäytettyä vain sääntöjen vastaisin ottein, ja seuranneesta vapaapotkusta Antoine Griezmann kohahduttaa täyttä stadionia ensimmäistä kertaa kiskaisten pallon ylärimaan.

Hetkeä myöhemmin Mbappé päättää haastaakin kerralla koko Argentiinan joukkueen.

Pallo haltuun omalla kenttäpuoliskolla ja kiihdytys, joka jättää kolme vastustajaa täysin telineisiin, ohi alimpana olevasta Marcos Rojosta silkalla nopeudella ja argentiinalaisen pakottaminen rikkeeseen omalla kuudentoista-alueellaan.

Tätä erikoistilannetta Griezmann ei enää tyri. Peli on 1–0 Ranskalle.

Vain reilut viisi minuuttia edellisestä ja Paul Pogba lähettää pitkän avauksen omalta alueeltaan. Mbappé voittaa juoksukilvassa koko puolustuksen, vaikka lähtee kymmenen metrin takamatkalta, ja jälleen argentiinalaiset joutuvat rikkomaan nuorukaista aivan rangaistusalueen reunalla.

Vajaan puolen tunnin kohdalla myös Griezmann alkaa päästä peliin mukaan ja väläyttelee omaa osaamistaan. Argentiina puolestaan pääsee ensimmäistä kertaa lähentelemään Hugo Llorisin vartioimaa maalia, mutta ei saa mitään vaarallista aikaiseksi.

Sen jälkeen ei hetkeen tapahdu mitään. Pallonhallinta on lähes 70 % Argentiinalla, mutta joukkueen kollektiivinen pelaaminen on niin onnetonta, etteivät he osaa sitä hyödyntää. Ranska hidastaa peliä tarkoituksella, pitää välit tiiviinä eikä prässää ylhäältä käytännössä ollenkaan, koska tietää, ettei Argentiinan puolustuksella ole kykyä avata peliä. Jopa vapaaehtoisesti uusintaa katsovana huomasin huomioni lipuvan kohti puhelimen näyttöä.

Mutta malttakaa. Parempaa on tulossa.

Kisojen upein maali ja Kylian-show

40 minuutin jälkeen Argentiinan Ángel Di María löytyy kentältä ensimmäistä kertaa, ja mies antaa Ranskan puolustukselle heti syyn katsoa peiliin siitä hyvästä, että jättää yhdelle pelin parhaista vasemmista jaloista niin paljon tilaa. Pallo 30 metristä yläkulmaan ja tauolle siirrytään tasatilanteessa.

Heti toisen puoliskon alussa Di María jatkaa kentän kuninkaana. Mies vie Ranskan puolustusta kuin litran mittaa ja ansaitsee vapaapotkun, jonka jälkitilanteesta Messi ohjaa sokkokeskityksen Ranskan boksiin. Maalin edestä löytyy Gabriel Mercado, joka on onnekas kuin mehiläisfarmilla talviuniltaan heräävä otso. Mies yrittää välttää osumasta palloon, muttei onnistu yrityksessään ja ohjaakin sen tyhjään maaliin. Vastoin kaikkia pelitapahtumia Argentiina on siirtynyt ottelussa 2–1-johtoon.

Seuraa ottelun toinen suvantovaihe, kun seuraavaan varttiin kumpikaan joukkue ei saa pelistä otetta. Sitten kuin vuohen vetämillä vankkureilla taivaasta saapuukin hetki, joka määrittelee ottelua kenties merkittävämmin kuin Mbappén urotyöt.

Les Bleusin laitapuolustaja Lucas Hernández nousee vasemmalta laidalta ja lähettää päätyviivalta epätoivoisen keskityksen. Pallo pomppii koko rangaistualueen läpi aina boksin ristikkäiseen kulmaan asti, missä se kohtaa Benjamin Pavardin oikean jalan, joka lähettää volleysta kenties kisojen hienoimman maalin. Bonjour mes amis! Riikinkukko kiekuu taas.

Vain hetki edellisestä ja on jälleen Kylian Mbappén aika astua näyttämölle. Hernándezin keskitystä seuranneen kimmokkeen jälkeen nuorukainen irtoaa kahden metrin matkalla kolme metriä Argentiinan puolustukselta ja viimeistelee Franco Armanin haparoidessa tyhjää.

Tuskin viittä minuuttia on kulunut Mbappén johto-osumasta, kun Les Bleusin vertikaalinen tiki-taka tuottaa jälleen tulosta. Pallo saadaan muutamalla syötöllä pelattua omalta alueelta täyteen vauhtiin kohti vastustajan puolustuslinjaa, ja Olivier Giroud vapauttaa oikealta laidalta kiihdyttävän Mbappén, joka viimeistelee illan toisensa.

Tärkeä osa MM-kisojen mytologiaa

Ranskan 4–2-osuman jälkeen peli ottaakin tutun käänteen. Les Bleus antaa Argentiinan pitää palloa, mutta puolustaa tiiviinä ryhmänä, eivätkä eteläamerikkalaiset saa tehtyä pallolla taikojaan.

Noin viisi minuuttia ennen täyttää aikaa piilossa pysytellyt Messi löytää lopulta taikasauvansa. Ensin mies irtautuu Ranskan puolustukselta taitavasti, muttei ehdi saada laukausta aikaan. Hetkeä myöhemmin Leo vapauttaa vaihdosta tulleen Sergio Agüeron loistavalla syötöllä, mutta Samuel Umtiti ehtii ratkaisevasti tämän vedon eteen.

Lisäajalla Messi lopulta onnistuu, kun kymppipaidan keskitys löytää Agüeron pään ja Argentiina nousee maalin päähän. La Albiceleste on kuitenkin auttamattomasti myöhässä. Jalkapallotrilleri on jo saanut täyttymyksensä.

Vaikka ottelussa oli omat suvantovaiheensa, jotka saivat ihmettelemään, miksi oikein olin tämän ottelun katsottavaksi valinnut, tarjoaa se kokonaisuudessaan lähes kaiken, mitä jalkapallo-ottelu voi tarjota. Kylian Mbappén räjähtävyyttä ei voi kuin ihailla, ja Di Marían sekä Pavardin maalit ovat jalkapallokauneutta parhaimmillaan.

Ranskan ja Argentiinan neljännesvälierä kuuluu olennaisena osana 2018 MM-kisojen tarinaa. Vaikka La Albiceleste tekikin pelistä tiukan, läpi ottelun oli selkeä tunne siitä, että Les Bleus on joukkueista selvästi kyvykkäämpi. Ranskalla tuntuikin koko kisojen ajan olevan yksi lisävaihde varastossa, ja se teki aina vain juuri sen, mitä voittoon tarvittiin. Väitän, että tämä ottelu antoi joukkueelle sen lisäboostin, jonka se tarvitsi marssiakseen lopulta mestaruuteen asti.

Ottelu on nähtävissä FIFAtv:n YouTube-kanavalta.

The post Legendaariset ottelut: kun Kylian Mbappé valloitti maailman appeared first on Byyri.

Madridilaisilla on ensimmäisestä osaottelusta taskussaan vakuuttava 3–1-voitto. Ainoastaan Ruud van Nistelrooyn maali Santiago Bernabéulla pitää otteluparia elossa, kun joukkueet saapuvat Manchester Unitedin kotipyhättöön.

Ronaldo, van Nistelrooy ja jalkapalloevoluutio

Unelmien teatterin tunnelma on huumaava. Fanit uskovat, että jos joku seura, niin juuri Manchester United voi kotinurmellaan kääntää tällaisen tilanteen voitoksi. He aavistavat, että jotain maagista on luvassa. 

Ottelun alussa molempien joukkueiden tekeminen hakee vielä itseään ja peli aaltoilee päästä päähän. United tuntuu nojaavan nopeisiin vastahyökkäyksiin, ja pääseekin pariin otteeseen esittämään kysymyksiä Real Madridin puolustukselle, vaikka konkreettista lopputulosta ei synnykään. Madridin kuninkaallisten pelinrakennus puolestaan takkuilee, mutta joukkueen henkilökohtainen taitotaso näkyy alati vaarallisena hyökkäyspään tekemisenä.

Vieraat tuntuvatkin nojaavan paljon yksilötaitoon, pelaten pallon useita kertoja 1 vs. 1 -tilanteeseen. Kaiken kaikkiaan ottelun alku on äärimmäisen katsojaystävällistä futista.

Pelin luonne muuttuu, kun Real Madridin José María Gutiérrez Hernandez, tuttavallisemmin Guti, putoaa alemmas pelintekijän paikalle ja Steve McManaman ottaa hänen paikkansa laidalta. Tämän muutoksen myötä madridilaiset ottavat ottelun kurssin kipparoitavakseen.  

Pian Ronaldo laittaakin pallon ensimmäistä kertaa verkkoon Gutin mahtavasta läpisyötöstä sellaisella viimeistelyllä, johon ei moni nykypelaajista pystyisi.

Maalin jälkeen peli jatkuu vahvasti madridilaisten komennossa, vaikka vaarallisia paikkoja ei synnykään. Joukkueen keskikenttä Guti – Zinédine Zidane – Claude Makélélé rytmittää ja kontrolloi ottelun kulkua, ja ensimmäisiä 2000-luvun lopun pallonhallintaan perustuvan jalkapalloevoluution merkkejä voikin jo havaita.

Jakson lopulla pelin virtaus kuitenkin muuttaa ottelun kurssia, ja United saa valjastettua virran itselleen hyödylliseksi. Käytännössä kaikki ensimmäisen jakson vaarallisimmat maalipaikat nähdään lyhyen, viiden minuutin mittaisen pyrähdyksen aikana aivan puoliskon lopussa, kun punaiset paholaiset myllyttävät kohti valkoisten maalia. Isäntien selvästi vaarallisimpana pelaajan häärii nykyinen United-luotsi Ole Gunnar Solsjkaer, mutta Iker Casillas esittää maalillaan niitä vakuuttavia otteita, joista jalkapallomaailma oppii hänet vuosikymmenen kuluessa tuntemaan.

Juuri ennen taukoa United rankaisee. Solsjkaer tekee esityön, ja van Nistelrooy viimeistelee – tavoilleen uskollisena – vitosen viivalta pelin tasoihin.

Hattutemppu ja seisovat suosionosoitukset

Tauon jälkeen United jatkaa siitä, mihin se jäi. Joukkueen jatkuva Madrid-puolustusmuurin rummuttaminen ei kuitenkaan tuota tulosta, ja galácticos näyttää, mihin se parhaimmillaan kykenee.

Kuninkaalliset laittavat uuden vaihteen silmään ja muutaman minuutin ajan he tekevät kentällä aivan mitä lystäävät. Manchesterilaisilla ei ole asiaan mitään sanottavaa, kun Real Madrid aloittaa vyörytyksen, joka päättyy Zidanen vapauttaman Roberto Carlosin syöttöön Ronaldolle, joka saa viimeistellä illan toisensa tyhjiin.

Valkoinen baletti kuitenkin loppuu yhtä äkisti kuin oli alkanutkin. Sen sijaan luoteisenglantilainen myrsky alkaa yhtäkkiä puhaltaa Old Traffordilla.

Casillas pitää espanjalaisia johdossa kahdella upealla torjunnallaan, kunnes illan surullisin yksilösuoritus näkee päivänvalon. Real Madridin puolustaja Iván Helguera ohjaa boksin reunalta lähteneen löysän keskityksen epäonnisesti omaan maaliinsa ja peli on taas tasan. Kotifaneilla on jälleen syytä toivoa.

Kesken Unitedin myrskyn Real Madridin numero 11 osoittaa, miksi hän on edelliskesän maailmanmestari ja yksi maailman puhutuimmista jalkapalloilijoista.

Ronaldo saa pallon haltuunsa keskialueella, ja saa samalla itselleen hieman tilaa Luís Figon loistavan pystyjuoksun ansiosta ja lataa täydestä vauhdista pallon Fabien Barthezin vartioiman maalin yläkulmaan. Brasilialaisen hattutemppu on täynnä ja sen myötä Real Madrid jälleen tukevasti välieräpaikassa kiinni.

66. minuutilla Ronaldo saa tehdä tilaa Santiago Solarille, ja Old Traffordin yleisö osoittaa suuruuttaan. Brasilialainen saa katsomolta seisovat suosionosoitukset, vaikka on juuri hukuttanut heidän toiveensa välieräpaikasta. Ihmiset tietävät, että he ovat saaneet todistaa mestarillista näytöstä.

Madridilaiset pitävät palloa järkevästi hallussaan, pelaavat yhden kosketuksen syöttökombinaatioilla tilaa itselleen ja kaiken kaikkiaan puolustavat järkevästi pallollisena. Vicente del Bosquen organisoimassa pelissä onkin havaittavissa pelin rytmittämisen kautta selkeitä elementtejä siitä pelitavasta, jolla mies tulee valmentamaan Espanjan maailmanmestariksi vuosikymmenen vaihduttua.

Ottelu näyttää jo olevan tässä, mutta sillä on kuin onkin vielä yksi ässä hihassaan Unelmien teatterin yleisön kohahduttamiseksi.

Peli, joka saa ihmiset ostamaan jalkapalloseuroja

Sir Alex Fergusonin kanssa riitoihin ajautunut David Beckham sai katsella ottelun ensimmäisen tunnin vaihtopenkiltä. Kentälle tultuaan englantilainen on kuitenkin jo osoittanut vaarallisuutensa madridilaisten puolustusta uhkaavilla keskityksillä. Lisäksi miehen pitkät puolenvaihdot ovat tuoneet Unitedin peliin lisäelementin, joka aiemmin loisti poissaolollaan.

Vaaditaan kuitenkin vapaapotku, ennen kuin todella alkaa tapahtua.

Madridilaiset sortuvat rikkeeseen 25 metriä omasta maalistaan, eikä Beckham epäonnistu. Hän tuo Unitedin tasoihin maalilla, jota itse pitää parhaana vapaapotkumaalinaan manchesterilaisten paidassa. Ottelun lopussa mies vielä nostaa joukkueensa ensimmäistä kertaa johtoon vastahyökkäyksestä, jonka United saa valkoisten pelattua todella laiskasti hyökkäysalueellaan.

Beckham kertoi myöhemmin, että moni madridilaisten pelaaja oli jo ottelun aikana tullut pyytämään hänen pelipaitaansa ottelun jälkeen ja kyselemään, kiinnostaisiko häntä pelata Madridissa. Ilmeisesti myös vastustajat olivat vakuuttuneita esityksestä, jonka mies vaihdosta tultuaan esitti.

Huolimatta Beckhamin joukkueelleen tarjoamasta mahdollisuudesta, United ei onnistu lisämaaleja taikomaan, ja niin Real Madrid jatkaa otteluparista välieriin yhteismaalein 6–5. Old Traffordin yleisö on saanut todistaa yhtä Mestarien liigan historian viihdyttävimmistä jalkapalloilloista.

Manchester Unitedin ja Real Madridin välienselvittely keväällä 2003 on ehdottomasti yksi Mestarien liigan ikimuistoisimpia otteluita. Ja vaikka tuloksen sekä kaiken siihen liittyvän jalkapallomystiikan unohtaisi, on ottelu silti äärettömän viihdyttävä puolitoistatuntinen. Legendan mukaan tuota ottelua katsomossa ollut Roman Abramovich ihastui esityksestä niin suuresti, että päätti ottelun päätyttyä ostaa oman jalkapalloseuran.

Ottelu on rekisteröitymistä vastaan nähtävissä UEFAtv:stä.

The post Legendaariset ottelut: Ilta, jona Ronaldo valloitti Old Traffordin, Beckham varmisti siirtonsa Madridiin ja Abramovich päätti ostaa Chelsean appeared first on Byyri.

Aina jalkapallomaailman perustuksia ravisuttaneesta, kummankin fanilauman ilmoille räjäyttämästä You’ll Never Walk Alone -hymnistä loppuvihellyksen jälkeiseen Liverpool-fanien tunteiden purkaukseen, tämä ottelu tarjosi katsojille kaiken mahdollisen – ja vähän päälle.

Kaikki taivaan merkit kohdallaan

Uskoit sitten sattumaan tai siihen, että kaikelle on tarkoituksensa, kukaan ei voi kiistää, etteikö tälle ottelulle taivaan merkit olisi olleet kohdallaan alusta asti.

Ensimmäinen osa Westfalenstadionilla oli päättynyt sopuisaan 1–1-tasapeliin, mikä jätti kaikki ovet sepposen selälleen toiseen osaotteluun tultaessa. Vastakkain olivat kaksi futisromantikkojen ihannoimaa seuraa sekä kaksi perinteikästä eurooppalaista suurseuraa, jotka olivat valahtaneet kolisuttelemaan sotakirveitään Eurooppa-liigan pudotuspeleihin.

Tarkoitukseni ei ole parjata Eurooppa-liigaa, vaan väittää, että tuossa otteluparissa joukkueet varmasti uskalsivat lähteä pelaamaan vapautuneemmin kuin jos olisivat kohdanneet Mestarien liigan vastaavassa vaiheessa.

Lisäksi vastakkain oli kaksi joukkuetta, jotka vannovat vauhdikkaan ja hikeä säästelemättömän pelin nimeen, sekä kaksi selkäydintään myöten jalkapalloa hengittävää fanikuntaa. Anfieldin euroillat ovat jo käsitteenä legendaarisia, ja nyt merseysideläiset saivat vastapainokseen kenties Euroopan top-liigojen sitoutuneimman kannattajajoukkion.

Ja kaiken keskiössä ensimmäistä kauttaan Liverpoolissa valmentava Jürgen Klopp. Mies, jota Borussia Dortmundin fanit ikuisesti rakastavat, sillä hän nosti heidän rakkaan seuransa takaisin Euroopan huipulle. Mies, jota Liverpoolin kannattajat rakastavat, koska hän oli nostava heidän suurimman ylpeytensä takaisin Euroopan kuninkaaksi. Saksalainen sitoi seurat yhteen tiiviimmin kuin yksikään liima, eikä tämä ottelupari olisi missään muussa ajankohdassa ollut yhtä kiimainen.

Aktiivinen Liverpool, tehokas Dortmund

Heti ottelun ensimmäinen puolisko kuvasti sitä, millainen näytelmä Anfieldin täpötäydellä katsomolla olisi edessään. Peli oli avointa, vauhdikasta ja täynnä holtitonta puolustamista puolin ja toisin. Vaikka Liverpool pitikin palloa, ja tuntui kahdesta joukkueesta aktiivisemmalta, oli sen viimeistely luokatonta, eikä yhdenkään hyökkäyksen päätteeksi edes testattu Roman Weidenfellerin päivän kuntoa. Die Schwarzgelben sen sijaan oli paikoissaan tehokas. Huolimatta merseysideläisten pyörityksestä, mentiin tauolle vieraiden 0–2-johdossa Henrik Mkhitaryanin ja Pierre-Emerick Aubameyangin osuttua keltamustille ensimmäisen kympin sisään.

Joukkueiden kadotessa Anfieldin uumeniin oli helppo havaita luoteisenglantilaisten epätoivo ja pettymys. Tunteiden vuoristorata oli kuljettanut vaununsa kohtaan, jossa keltamustien kannattajat saivat nauttia upeista näkymistä ja vatsanpohjaa kutkuttelevista tuntemuksista, kun taas liverpoolilaiset olivat niin suuren nousun edessä, ettei tietä ylös enää näyttänyt olevan.

Kumpikaan kannattajajoukko ei kuitenkaan tiennyt, että tällä radalla toinen kierros olisi vielä ensimmäistä jännittävämpi.

Yksi kaikkien aikojen come backeista

Tauon jälkeen kentälle kuitenkin asteli merkittävästi ärhäkämpi ja tehokkaampi Liverpool. Puoliaika ei ehtinyt vanheta edes kolmea minuuttia ennen kuin Divock Origi kiskaisi isännät maalin päähän ja takaisin taistoon välieräpaikasta. The Reds ei kuitenkaan ottanut ensimmäisestä puoliajasta opikseen, ja lähes heti Origin herätettyä lamaantuneissa Pool-faneissa toivoa, Marco Reus pääsi vaihtamaan taululle lukemat 1–3.

Jo kertaalleen pelastusrenkaaseen ahnain sormin tarttuneet liverpoolilaiset eivät tuntuneet uskovan sen kannattelevan heitä enää uuden aallokon yli, ja paino kaasupolkimen päällä alkoi selvästi hellittää – niin kentällä kuin katsomossakin.

Joskus jalkapallo-ottelut kulminoituvat yhteen pieneen hetkeen. Joskus koko seura tarvitsee yhden pelaajan, yhden maagisen hetken, syväjäästä sulaakseen. Liverpoolille tuon hetken huhtikuisena iltana vuonna 2016 tarjosi Philippe Coutinho. Kun Anfieldilla muut tyytyivät lähinnä odottelemaan kehätuomarin keskeyttävän ottelun, kiskaisi brasilialainen taikuri aivan tyhjästä 2–3-kavennuksen, ja puhalsi uutta ilmaa 40 000 hengen keuhkoihin.  

Tämän jälkeen ottelua pelattiinkin vain yhteen maaliin. Punaisten maalilla Simon Mignolet ei enää palloon koskenut, ja Liverpool-myrsky vain yltyi yltymistään kohti keltamustaa maalia. Kerta toisensa perään vyöryi hyökyaalto kohti Borussia Dortmundin kenttäpäätyä, onnistumatta kuitenkaan keltamustaa aallonmurtajaa horjuttamaan.

Kaikki muuttui, kun majakanvartija unohti yhden kulmapotkun ajaksi lampun pimeäksi. Johtoasemassa olleet saksalaiset nukahtivat täydellisesti, ja Mamadou Sakho kävi tasoittamassa pelin 77. minuutilla. Tasapeli ei Liverpoolille riittäisi, sillä Die Borussen oli edelleen menossa välieriin vierasmaalisäännön perusteella, mutta aikaa oli riittävästi vielä yhteen osumaan. Anfieldin katsomo mylvi, samalla kun saksalaisten kansoittama katsomonosa oli lopultakin hiljentynyt.

Hermot alkoivat kuitenkin kiristää kokematonta englantilaisnippua, eikä Liverpool saanut oikeastaan mitään merkittävää aikaiseksi.

Kunnes lisäajalla puolesta kentästä annettu vapaapotku muutti kaiken.

Todella järkevästi pelattu vapaapotkukuvio jättää ikinuoren James Milnerin vapaaksi päätyviivan tuntumaan. Englantilainen ikiliikkuja saa vaivoin nostettua keskityksen maalille. Pallo tavoittaa analyyttisellä tarkkuudella Dejan Lovrenin pään, ja kroatialainen nikkaa Liverpoolin ensimmäistä kertaa ottelussa johtoon. Fanit riehuvat. Pelaajat riehuvat. Anfield riehuu.

Yksi 2000-luvun come backeista on saavuttanut kliimaksinsa.

Jalkapallokulttuurin syvin olemus

Tässä ottelussa ei ollut kyse vain mahtavasta jalkapallosta ja kahden eurooppalaisen huippujoukkueen iskemisestä yhteen. Kyse oli myös kahden Euroopan parhaimpiin kuuluvan fanilauman kohtaamisesta, keskinäisestä kunnioituksesta ja täten jalkapallokulttuurin syvimmästä olemuksesta.

Taisto viheriöllä tarjosi vauhtia ja jännitystä enemmän kuin kokonainen viikonlopun ottelukierros keskimäärin, ja sen esittämä tunteiden vuoristorata herkistää kannattajia vielä vuosia ottelun jälkeen. Kuitenkin ottelun – joka painui ihmisten mieliin yhtenä vuosikymmenen otteluista – todelliset voittajat olivat kannattajat, jotka osoittivat, mitä saadaan aikaan, kun kaksi jalkapallokulttuuria hengittävää seuraa iskee yhteen.

Ottelu on katsottavissa UEFAtv:stä. Ottelun katsominen vaatii UEFAn käyttäjätilin, mutta rekisteröityminen on täysin maksutonta.

The post Legendaariset ottelut: Liverpool – Borussia Dortmund (2016) appeared first on Byyri.

Ympäri maailmaa Seleçãon perässä on kulkenut myös Paulo Roberto Falcão, joka tuolloin työskenteli kommentaattorina brasilialaiselle TV Globo -kanavalle. Entinen maajoukkuetähti saapuu terminaaliin pitkästä lentomatkasta väsyneenä, eikä varmaankaan ole juuri sillä hetkellä kiinnostunut keskustelemaan omasta peliurastaan. Kun Falcão ojentaa passinsa malesialaiselle rajavirkailijalle, tämä tarkkailee sitä pitkään, ja vilkuilee vähän väliä passin omistajaa. Lopulta hän uskaltautuu kysymään, “Miten ihmeessä Brasilia hävisi sen pelin?”

Falcão tietää sekunnin murto-osassa mitä peliä hän tarkoittaa. Niin vahvasti heinäkuun 5. päivä Barcelonan auringon alla vuonna 1982 on jäänyt elämään.

Orkesteri, joka soittaa sambaa

Espanyolin Estadi de Sarriá toivottaa Italian ja Brasilian maajoukkueet sekä 43 000 katsojaa tervetulleeksi espanjan kesäisellä auringolla. MM-huuma on korvia huumaava ja samba tuntuu soivan kaikkialla, ihan kuin koko Brasilia matkannut Atlantin yli.

Ottelun asetelmat ovat selvät. Voittamalla ottelun kumpi tahansa etenee välierään Puolaa vastaan: jatkosarjaa johtavalle Brasilialle tasapelikin riittää. Joukkueiden lähtökohdat eivät kuitenkaan voisi olla kauempana toisistaan.

Brasilia on kisojen ylivoimaisesti suurin voittajasuosikki. Se on murskannut vastustajansa neljässä ensimmäisessä ottelussa maalierolla 13–2. Sen viiden hengen keskikenttäryhmitys on kuin maailman parhaista pelintekijöistä koottu tähdistöjoukkue. Sieltä löytyy maailman parhaiten palkattu jalkapalloilija Falcão sekä laajalla säteellä operoiva, shampoomainoksien miehet kateellisiksi tekevä Éder. Löytyy Cerezo sekä Zico, kenties maailman taitavin pelaaja sitten Pelén. Kapteeninnauhaa kantaa Sócrates, O Doutor, joka jalkapalloilullisten taitojen lisäksi tunnettiin räiskyvistä poliittisista mielipiteistään, viinanjuonnista ja tupakoinnista sekä siitä, että hän oli nuorena laittanut jalkapallouransa tauolle lukeaksensa itsensä lääkäriksi.

Parhaimmillaan Brasilian keskikentän peli toimii kuin orkesteri, jossa jokainen yksilö tuo kokonaisuuteen henkilökohtaisella taidollaan jotain täysin korvaamatonta, mutta silti kokonaisuus on vielä osiensa summaa suurempi.  

Täydellisenä vastapainona kisat surkeasti aloittanut Italia nojaa tututusti tiiviiseen ja kurinalaiseen puolustuspeliin. Se on saavuttanut kolmesta ensimmäisestä ottelustaan vain kolme tasapeliä, ja on jatkosarjan viimeisessä ottelussa elossa vain Argentiinasta saamansa voiton turvin. Joukkueen tunnetuin pelaaja, Paolo Rossi, ei ole tehnyt maaliakaan ja on ollut totaalinen pettymys palattuaan pelikentille vain hetki ennen turnausta, kärsittyään kaksi vuotta pelikieltoa Italiaa ravisuttaneeseen sopupeliskandaaliin sotkeutumisesta.

Rossi avaa maalihanat

Ennakko-odotuksista huolimatta Rossi kuitenkin avaa maalihanansa heti ottelun alussa. Brasilian tähtisikermä pelaa lepsusti omalla alueellaan, ja Juventuksen hyökkääjä iskee helpon 1–0-osuman.

Brasilia ei kuitenkaan vähästä hätkähdä. Takaiskut eivät haittaa, sillä se luottaa yksinkertaisesti siihen, että tekee aina enemmän maaleja kuin vastustaja.

Sócrates tasoittaakin pelin lähes heti, pelattuaan Zicon kanssa kiimaisuutta hiponeen syöttökombinaation. Tämän jälkeen Italia jopa onnistuu hetkeksi katkaisemaan Brasilian vyörytyksen tiiviillä puolustamisellaan ja hyvällä prässillään. Etenkin Zicoa jahdataan innokkaammin kuin härkiä Pamplonassa, ja mies tuleekin poistumaan tauolle yllään paita, josta enää puolet on jäljellä.

Ennen taukoa Cerezo kuitenkin sortuu Italian paineen alla, ja lahjoittaa pallon Rossille, joka siirtää Italian jälleen johtoon. Tämän jälkeen Italia ei enää jalkapalloa ottelun aikana pelaakaan.

Kauneutta, vaan ei tulosta

Toiselle puoliajalle saapuu itsevarma Brasilia. Italia sen sijaan jatkaa siitä, mihin se ensimmäisen jakson lopussa jäi – päättömät purkupallot, maalivahdille palauttaminen ja olematon presenssi hyökkäysalueella ovat sen tunnusmerkkejä.

Brasilia sen sijaan hakkaa päätänsä sen tiiviiseen puolustusmuuriin. Pariin kertaan kauniita syöttökombinaatioita pelannut Seleção käykin lähellä, kunnes – tarinan mukaan tauolla hillittömästi vollottanut – Cerezo rikkoo Italian pakan ovelalla juoksullaan. Sócrates pelaa pallon Falcãolle ja peli on 2–2. Brasilia on jälleen menossa välierään.

Brasilian löysä oman pään pelaaminen johtaa kuitenkin siihen, että Italia saa koko puoliskon ensimmäisestä kontrolloidusta vastahyökkäyksestään kulmapotkun. Kulma ei vielä tuota tulosta, mutta jälkitilanteesta Rossi pääsee täydentämään hattutemppunsa.

Ottelun loppu seuraa tuttua kaavaa. Italian pelaaminen on olematonta, kun taas Brasilia ei suostu luopumaan periaattestaan. Brassit todella pelaavat näyttävää jalkapalloa, mutta tulos jää vaisuksi. Ottelun lopussa Dino Zoff vielä liimaa pallon lähes maagisesti kulmasta syntyneen tilanteen päätteeksi. Sen lähemmäs ei Seleção enää maalia pääse.

Lindo maravilhoso!

Vuoden 1982 pettymys nostettiin yhdeksi brasilialaisen jalkapallohistorian kivuliaimmista pisteistä yhdessä vuoden 1950 Maracanãzon kanssa. Jälleen kerran mestaruudesta varmoina olleet brasilialaiset tuotiin yhden päivän aikana taivaasta helvettiin. Välillä tuntuu, ettei tälle kansalle ole tarjolla kuin jompikumpi ääripää.

Siitä huolimatta joukkueen vastaanotto oli jotain aivan muuta kuin 32 vuotta aiemmin. Valmentaja Telê Santana sai ottelun jälkeisessä lehdistötilaisuudessa räiskyvät aplodit. Kansa otti joukkueen juhlien vastaan Rio de Janeiron lentokentällä, ja Zico kommentoi, ettei Brasilia tekisi koskaan kompromissia kauniin pelin ja voittamisen suhteen.

Brasiliassa tätä joukkuetta pidetäänkin jopa suuremmassa arvossa kuin vuoden 1994 mestarijoukkuetta, koska sen ei katsottu enää edustava o jogo bonitoa.

Brasilian vuoden 1982 maajoukkue on jäänyt ihmisten muistiin historian parhaana joukkueena, joka ei koskaan voittanut maailmanmestaruutta. Parhaimmillaan sen peli pyöri kuin maailmanpyörä tivolissa – pelaajat pyörivät kentällä vailla määrättyä paikkaa, mutta kuitenkin synkronoidusti toistensa kanssa. Joukkueen vapaasti virtaava ja kauniita syöttökombinaatioita yhdistellyt pelityyli konkretisoi ihmisten käsityksen kauniista jalkapallosta. Kapteeni Sócrates kuvaili peliä järjestäytyneeksi kaaokseksi.

Viiden ottelunsa aikana tuo joukkue teki 15 maalia. Mutta kyse ei ollut pelkästään maaleista tai edes siitä taiteellisesta tavasta, jolla pallo löysi tiensä maaliin. Kyse oli joukkueen filosofiasta. Pelaajien yhteisestä luovuudesta ja heidän huippuunsa hiotuista vaistoistaan. Kyse oli joukkueen pelityylistä ja erehtymättömästä rakkaudesta lajiin nimeltä jalkapallo. Kyse oli sambasta viheriöllä.

Tämän legendaarisen joukkueen yhteistä matkaa kesti vain yhdet MM-kisat. Mutta sinä aikana se näytti maailmalle, mitä on luova peli, ja loi pohjan pelityylille, jonka Pep Guardiola hioisi tiki-takaksi lähes 30 vuotta myöhemmin. Kaksi mahtavaa viikkoa tuo joukkue esitti lukemattoman sarjan suorituksia, joiden suorittamisen viehkeä helppous pudotti leukoja lattiaan ympäri maailmaa.

Maailma on lumoutunut teistä

Palataanpa vielä Falcãoon. Mitä hän itse miettii, kun kysymys ottelusta jälleen esitetään hänelle? Mies kirjoittaa Why Did We Lose? -esseekokoelmassa seuraavasti: ”Hävisimme ottelun, mutta voitimme paikan historiassa. Totta kai kärsimme tappion tuskasta, mutta olen kiitollinen, että sain olla osa yhtä historian parhaimmista joukkueista ja osa joukkuetta, joka liitetään kauniiseen jalkapalloon.”

Italia voitti tuon ottelun ansaitusti. Se puolusti hyvin ja tiiviisti, eikä päästänyt maailman taitavinta joukkuetta maalipaikoille. Se eteni lopulta aina maailmanmestaruuteen asti, ja Rossi voitti lopulta sekä maalikuninkuuden että turnauksen parhaan pelaajan palkinnon. Brasilia ei sen sijaan suostunut tinkimään pelityylistään ja filosofiastaan edes välieräpaikan varmistaakseen.

Elämänkerrassaan Sócrates sanoo, että tuon tappion jälkeen jopa Brasilian maajoukkue alkoi keskittyä vain tulokseen ja menetti osan identiteetistään.

Ja juuri siksi tuo Brasilian joukkue on jäänyt muistoihin ja osaksi jalkapallotarustoa. Se on viimeinen tuulahdus siitä maailmasta, kun kaikessa ei ollut kyse vain voittamisesta, ja pelin oli oikeasti merkittävä jotain. Otteluun jälkeen Santanan kerrotaan sanoneen joukkueelleen, että älkää välittäkö tappiosta, maailma on lumoutunut teistä.

Sanotaan, että vain voittajat muistetaan, mutta kun häviät niin kauniisti kuin Brasilia hävisi, jopa voittajat jäävät unholaan.

Ottelu on katsottavissa FIFA TV:n Youtube-kanavalta.

The post Legendaariset ottelut: Päivä, jolloin jalkapallo kuoli appeared first on Byyri.

Berliinin olympiastadionin pimenevässä illassa katsojat eivät voi aavistaakaan, kuinka historiallista näytöstä he ovat saapuneet katsomaan, kun pelaajat nousevat tunnelista viheriölle himoittua maailmanmestaruuspokaalia katseillaan hipoen.

Pelaajalistaa katsoessa ei voi kuin haukkoa henkeään sen edessä, millainen kööri sen hetkisiä tai tulevia legendoja yhteen otteluun mahtuu. Uransa viimeistä ottelua pelaava Zinedine Zidane, kokeneet Patrick Vieira, Claude Makélélé ja Liliam Thuram, nuori Franck Ribéry, kärjessä Thierry Henry. Vastapuolen maalissa Gianluigi Buffon, pelaajina Fabio Cannavaro, Andrea Pirlo sekä kokeneet Fransesco Totti ja Alessandro Del Piero. Lista tuntuu loputtomalta.

Tunnelma on jännittynyt, mutta innostunut. Molempien maiden kansallislaulu saa räiskyvän tuen paikalla olevilta faneilta – stadion kuhisee, kun pelaajat kättelevät toisensa ja asettuvat nurmelle. Finaalissa ovat oikeutetusti kaksi turnauksen parasta joukkuetta. Italia, jonka puolustuspää on ollut raudanluja, ja Ranska, joka on vaikean alkulohkon jälkeen esiintynyt äärimmäisen vakuuttavasti, kaataen niin Espanjan, Brasilian kuin Portugalinkin.  

Kun tuomari viheltää pelin alkamisen merkiksi, kukaan ei kuitenkaan osaa arvata, että edessä on yksi 2000-luvun puhutuimmista jalkapallo-otteluista.

Tämä maailma on Pirlon, me vain elämme siinä

Kuten finaalit usein, ottelu alkaa todella varovaisesti, eikä kumpikaan joukkue tunnu saavan pelistä otetta. Vajaan kympin jälkeen kaikki kuitenkin muuttuu. Ranskalle tuomitaan helpon oloinen rangaistuspotku, josta Zidane tekee – katsantokannasta riippuen joko onnekkaan tai taidokkaan – avausmaalin. Les Bleus johtaa 1–0.

Maalin jälkeen ote pelistä alkoi siirtyä selvästi Ranskalle. Gallian kukon pörhistelyä kestää kuitenkin vain kymmenisen minuuttia, kunnes pilkun aiheuttanut Marco Materazzi käy nikkaamassa Andrea Pirlon täydellisen kulman verkon porukoille. Tämän jälkeen hallinta siirtyy täysin Italialle, eikä avausjakson jälkimmäisellä puoliskolla ole enää kuin yksi joukkue.

Italian hallinta henkilöityy jälleen kerran täysin myyttistä ottelua pelaavaan Pirloon, joka on ollut joukkueen paras pelaaja turnauksessa ja valitaan myös finaalin parhaaksi pelaajaksi. Sen lisäksi, että pelin virtaus kulkee täysin 27-vuotiaan lombardialaisen kautta, tämä on jatkuva uhka kulmalipulla.

Ranska ei suostu ottamaan opikseen, ja Pirlon millintarkka pallo tavoittaa jo toistamiseen Materazzin, jonka puskun Liliam Thuram onnistuu kuitenkin pelastamaan maaliviivalta. Hetkeä myöhemmin Pirlon lähettämä kulmapotku tavoittaa Luca Tonin, joka näkee puskunsa kimpoavan ylärimasta vain senttejä Fabien Barthezin vartioiman maalin yli.

On ne change pas une équipe qui gagne

Tauolta kentälle palaa kuitenkin aivan erinäköinen Ranska, ja toisen jakso alku on suvereenia Les Bleusin dominointia. Gallialaisten lento katkeaa kuitenkin epäonnisesti Patrick Vieiran loukkaantumiseen 56. minuutilla. Pakotetun vaihdon jälkeen Italia alkaa päästä peliin mukaan, ja pallo alkaa jälleen löytyä yhä useammin Andrea Pirlon jalasta.

Ironisesti Gli Azzurrin päävalmentaja Marcello Lippi siirtää kuitenkin hallinnan takaisin Ranskalle epäonnistuneella taktisella peliliikkeellä. Lippi ottaa pois todella vaisua ottelua pelanneen Tottin, joka korvataan urallaan nousussa olevalla 23-vuotiaalla Daniele De Rossilla. Vaihdon myötä joukkueen ryhmitys kuitenkin muuttuu, ja Pirlo joutuu siirtymään itselleen oudolle kymppipaikalle, johon pelintekijä ei selvästikään sopeudu.

Tämän myötä ottelun virtaus kulkee yhä enemmän Ranskan kautta, ja varsinaisen peliajan viimeiset 30 minuuttia ovat selvää Ranskan hallintaa. Buffon kuitenkin nollaa Henryn lähentelyt, kun taas toisessa päässä Tonin maaliin jatkama Pirlon keskitys todettiin paitsioksi. Niinpä ottelua jatketaan jatkoajalle. Nämä MM-kisat ovat ensimmäiset, jotka pelataan ilman kultainen maali -sääntöä sen käyttöönottamisen jälkeen, joten edessä on ainakin 30 lisäminuuttia maailman kiihkeintä näytöstä.

Zidanen puskut määrittivät ottelun lopun

Jatkoaika jatkaa siitä, mihin varsinainen peliaika jäi. Vaikkei kumpikaan joukkue varsinaisesti hallitse peliä, siunaantuvat vaarallisemmat tekopaikat Ranskalle. Ensin Cannavaro ehtii juuri ja juuri liukua Florent Maloudan laukauksen tielle. Hetkeä myöhemmin kisojen parhaalle puolustukselle käy järkyttävä merkkausvirhe, ja Zidane pääsee vapaasti nikkaamaan puskun kohti Gli Azzurrin maalia, vain todetakseen Buffonin venyneen mahdollisesti mestaruuden arvoiseen refleksitorjuntaan.

Jatkoajan puolessa välissä Ranskan vaarallisin pelaaja, Thierry Henry, saa poistua kentältä, vain todistaakseen ottelun historiankirjoihin jättänyttä tapahtumaa vaihtopenkiltä.

Zidanen puskusta on kuitenkin vuosien saatossa kirjoitettu kaikki mahdollinen, joten tyydyn kommentoimaan, että tuon tapauksen myötä ottelun voittaja oli ratkennut. Ranskan pelaajat eivät toivu kapteeninsa ulosajosta, kun taas italialaiset saavat tapahtuneesta tarvittavan itseluottamuspiikin. Kun jatkoaika ei tuon shokeeraavan hetken jälkeen tarjoa juuri mitään, on aika asettua nauttimaan pilkkukisasta, toista kertaa MM-finaalien historiassa.

Quando la vita è un sogno

Rangaistuspotkuskaban kolme ensimmäistä laukojaa – Andrea Pirlo, Sylvain Wiltord sekä Marco Materazzi – viimeistelevät kaikki vuorenvarmasti. Ranskan toinen laukoja, vuoden 2000 EM-finaalin ratkaissut David Trezeguet, on kuitenkin tällä kertaa epäonnen soturi ampuessaan oman yrityksensä ylärimaan. 

Kun seuraavat neljä laukojaa eivät uusia epäonnistumisia tuota, saa Italian viides laukoja kunnian olla tilanteessa, jossa maali ratkaisisi maailmanmestaruuden. Laukomaan asettuu vasemman puolustajan tontilta Fabio Grosso, Italian odottamaton sankari.

Vaikka kukaan ei muista, mitä merkittävää mies teki ennen tai jälkeen vuoden 2006 kisojen, vastasi hän kisojen suurimmasta tuhkimotarinasta. Se oli Grosso, joka lisäajalla hankki alivoimalla pelanneelle ja näännyksissä olleelle Italialle ratkaisevan pilkun puolivälierässä Australiaa vastaan. Se oli Grosso, jonka 119. minuutin osuma ratkaisi välierän Saksaa vastaa. Ja se oli Grosso, joka käsittämättömällä itseluottamuksella ampui tuon finaalin ratkaisevan pilkun maalin vasempaan yläkulmaan.

Italia oli voittanut MM-kultaa.

Raikas tuulahdus menneisyydestä

Pelitapahtumien lisäksi mieleenpainuvaa finaalia katsoessa oli joukkueiden pelityyli. 2006 MM-kisat olivat viimeiset arvokisat ennen Espanjan nousua maailmaa dominoivaksi jalkapallomahdiksi ja guardiolalaista murrosta. Oli raikas tuulahdus katsoa ottelua, jossa kumpikaan finaaliin selvinneistä joukkueista ei pyrkinyt kontrolloimaan palloa tai välttelemään pitkiä syöttöjä ja pallonmenetyksiä.

Ottelussa menetettiin pallo useammin kuin kahden keskivertojoukkueen kohtaamisessa nykyään, ja peli aaltoili vauhdikkaasta päästä päähän kummankaan selvästi kontrolloimatta tempoa kuin harvakseltaan.

Lisäksi ottelun draamankaari on jotain käsittämättömän kaunista ja mukaansa tempaavaa. Vaikka finaalin voittaja on tiedossa, on sitä uudelleen katsoessa helppo elää mukana joka käänteessä ja jännittää loppuratkaisua kuin tuona sunnuntai-iltana 14 vuotta sitten.

Ottelu on ilmaiseksi katsottavissa FIFAtv:n YouTube-kanavalla tai suoraan alla olevasta upotteesta. Live-jalkapallon puutteessa suosittelen siis kaikkia korkkaamaan kylmän Peronin ja jännittämään uudelleen yhtä historian ikimuistoisimmista MM-finaaleista.  

Legendaariset ottelut -juttusarjan esittely

Maailman kaiken sulkevaan syliinsä kaapannut pandemia ei ole säästänyt myöskään urheilua vaikutukseltaan. Jalkapallosarjat ympäri maailman ovat joko määrittelemättömän mittaisella tauolla tai keskeyttäneet kautensa kokonaan. Urheilun katsomisen tarve ei ole kuitenkaan poistunut mihinkään – päinvastoin, juuri tällä hetkellä urheilulla olisi kenties suurempi rooli kuin koskaan ihmisten arjen rikastuttajana ja ajatusten ohjaajana johonkin vähemmän vakavaan.

Juttusarja esittelee netistä ilmaiseksi löytyviä, klassisia jalkapallo-otteluita, jotka saattavat tuoda helpotusta tähän poikkeustilaan ja edes hetkeksi paikata live-jalkapallon tarpeen.

The post FIFA TV avasi arkistonsa – Ota katseluvinkit talteen Byyrin juttusarjasta ”Legendaariset ottelut” appeared first on Byyri.