Joukkueiden nimivahvuudessa merkittäviä eroja

Länsi-Saksan joukkue on täynnä nimimiehiä. Joukkuetta kipparoi Inter Milan -tähti Karl Heinz Rummenigge ja hänen kanssaan vihreän vieraspaidan pukevat, ainakin omasta mielestäni, tähtipelaajiksi määriteltäviksi pelaajiksi kivikova keskikentän kaksikko Felix Magath–Lothar Matthäus sekä laitapuolustaja Andreas Brehme. Laatua löytyy myös penkiltä mm. viiksisankari Rudi Völlerin muodossa.

Argentiina puolestaan vaikuttaa pitkälti yhden miehen joukkueelta. Vaikka Jorge Valdano, Jorge Burruchaga ja muut ovat laatupelaajia, kiteytyy Argentiinan peli täysin yhteen mieheen. Maailman parhaaseen jalkapalloilijaan, legendaarista kymppipaitaa kantavaan Diego Armando Maradonaan.

Argentiina eteni finaaliin Maradonan johdolla, Saksa hieman haparoiden

”Konemainen ja tylsä Saksa” on käsite, jota viljellään nykyäänkin jalkapallossa. Keisari Franz Beckenbauerin valmentamaa joukkuetta pidetään tämän käsitteen aloittajana. Länsi-Saksa eteni alkulohkostaan Tanskan jälkeen toisena jatkoon, eivätkä peliotteet ole loppupeleissäkään olleet varsinaisesti vakuuttavia. Toisella kierroksella Marokko kaatui niukasti 1–0, Meksiko vasta rangaistuspotkukilpailussa, ja välierässä Ranskaa vastaan Rudi Völler iski ratkaisevan 2–0-maalin ottelun viimeisellä minuutilla.

Argentiina puolestaan on tukeutunut supertähteensä. Maradona on eteläamerikkalaisten ainoa pelaaja, joka on iskenyt pudotuspeleissä useamman maalin, ja tapa, millä hän otti maansa reppuselkäänsä ensin Englantia(2–1, Maradonalle kaksi maalia), ja välierässä Belgiaa(2–0, Maradonalle molemmat maalit), ovat jääneet jalkapallon historiaan. Toisella kierroksella Uruguayta vastaan ratkaisevan 1–0-maalin iski kärkipelaaja Pedro Pasculli. Carlos Bilardon joukkue on siis edennyt, nimivahvuuden puutteestaan huolimatta, vakuuttavalla tavalla finaaliin.

Tasainen alku

Ensimmäisen puoliajan alussa kumpikaan joukkue ei onnistu saamaan yliotetta ottelusta. Länsi-Saksa pitää palloa hieman enemmän, ja pääsee pari kertaa maalintekoetäisyyksille. Vaarallisin paikka tulee n. 15 minuutin kohdalla, kun maa saa vapaapotkun aivan rangaistusalueen rajalta. Saksalaisten kikkailu kuitenkin epäonnistuu ja tilanne puretaan.

Argentiina pääsee tämän jälkeen peliin mukaan, ja 5 minuuttia saksalaisten vapaapotkusta, on heidän vuoronsa lähteä rakentamaan peliä erikoistilanteen avulla. Matthäus rikkoo Maradonaa kortin arvoisesti, mikä tietää huonoja uutisia Länsi-Saksalle, sillä Matthäus on ollut ottelun alun Maradonan päällystakkina. Työ, johon tarvitaan kaikki kikat.

Burruchaga astelee pallon taakse, keskittää vitosen alueelle, johon Toni Schumacher lähtee myös palloa vastaan. Keskityspalloon nousee kuitenkin korkeimmalle toppari Jose Luis Brown, jonka tyylikäs pusku suuntautuu oppikirjamaisesti ristikkäiseen kulmaan – ja maaliin! Argentiina siirtyy 23. minuutilla 1–0-johtoon.

Maalin jälkeen ottelu pysyy tasaisena. Suuria maalintekopaikkoja ei juurikaan ole. Yksi poikkeus kuitenkin tulee, kun Rummeniggelle avautuu avopaikka keskityspallosta, mutta saksalainen ei saa ohjattua palloa takatolpalta edes maalia kohti. Maradona pysyy suhteellisen näkymättömänä, kun Lothar Matthäus onnistuu siinä, missä ketään muu ei ole koko turnauksessa onnistunut: pimentämään maailman parhaan jalkapalloilijan.

Toinen puoliaika alkaa Argentiinan avopaikalla

Argentiina aloittaa toisen puoliajan. Palloa pyöritellään tasaisesti muutama minuutti, kunnes Länsi-Saksan vapaapotkun jälkeen Argentiina pääsee kolmella yhtä vastaan -hyökkäykseen. Burruchaga kuitenkin jäätyy totaalisesti, ja yrittää itse kikkailla ohi puolustajan, vaikka kaksi pelaajaa on aivan vapaana. Argentiina saa kulmapotkun, mutta tämä tuntuu lohdutuspalkinnolta.

56. minuutilla Argentiina saa jälleen kerran eurooppalaisten erikoistilanteen jälkeen vastahyökkäyksen. Tällä kertaa pallo on Real Madridissa elantonsa tienaavan Jorge Valdanon jalassa, eikä hän erehdy! Tyylikäs sijoitus takanurkkaan ohi Toni Schumacherin, ja Buenos Airesin kaduilla tavataan jo mestaruustangon askeleita. Länsi-Saksa ei voi nousta tästä enää, eihän?

Länsi-Saksa on purjeissa, eikä viherpaitaisilla tunnu olevan punaista lankaa pelissään. Keisari Beckenbauer hakee ratkaisua vaihtopenkiltä: Rudi Völler tuli kentälle jo puoliajalla, ja 62. minuutilla Dieter Hoeness tulee kentälle tuomaan, toivottavasti, ratkaisuvoimaa.

Ottelu tasoittuu hieman, ja Argentiina alkaa selkeästi puolustamaan johtoaan. Kunnes.

Pelikello näyttää 73 minuuttia, Länsi-Saksalla kulmapotku. Kulmapotku annetaan etutolpalle, josta Rudi Völler jatkaa, ja Karl-Heinz Rummenigge ohjaa pallon maaliin.

Noin 10 minuuttia myöhemmin saksalaiset saavat toisen kulmapotkun, jälleen vasemmalta. Tällä kertaa kulma annetaan takatolpalle, josta pallo jatketaan keskelle, ja Rudi Völler iskee tasoitusmallin! Völleristä tuli samalla historian kolmas pelaaja, joka on vaihtopelaajana tehnyt maalin MM-finaalissa!

Hetki oli pedattu Maradonalle

Finaali oli pelattu Diegolle. Maradona oli kantanut joukkueensa finaaliin, mutta hän on pysynyt toistaiseksi pimennossa. Länsi-Saksa on toki käyttänyt otteita, jotka saavat nykyjalkapalloilijan henget salpautumaan – eikä tässä tapauksessa ihailusta rehellistä puolustusta kohtaan. Peliä on hieman reilut viisi minuuttia jäljellä. Pystyykö taikuri kaivamaan hatustaan vielä yhden jäniksen?

Kyllä ja ei.

Pallo pelataan vain Diegon jalkaan. Tällä kertaa ratkaisuna ei ole kuljetus, vaan nerokas syöttö linjan taakse. Syöttö, joka vapauttaa Burruchagan läpiajoon. Burruchagalla on ollut ottelussa paikkansa, mutta nyt hän ei petä, ja Argentiina siirtyy jälleen kerran johtoon.

Tällä kertaa Argentiinan johto pitää loppuun asti, ja maa voittaa mestaruuden toisen kerran!

Kisoissa oli vain yksi hahmo

Kun kisoja pohtii isommasta näkökulmasta, niin jälkipolville jää mieleen kaksi sanaa: Diego ja Maradona. Tässäkin tekstissä miehestä on puhuttu jo kyllästymiseen asti. Maradonan kisat ovat kuitenkin olleet jotain historiallista.

Melkein kaikki, mitä Maradona teki, on jäänyt historiaan. Esimerkiksi Englanti-ottelu, ja upeat kaksi maalia. Toinen maali on omasta mielestäni hienoin jalkapallomaali, mitä vihreällä veralla on ikinä tehty. Silti ottelu muistetaan siitä toisesta maalista. ”Jumalan kädestä”, kuten Diego itse on sen ristinyt.

Lisäksi kuva, jossa Maradona juhlii mestaruutta, on noussut kisahistorian tunnetuimpien joukkoon.

Ennen kisoja Maradonasta puhuttiin maailman parhaana pelaajana. Kisojen aikana hän nousi kuitenkin listalla korkeammalle. Cruyff ja Pelé ovat molemmat loistavia pelaajia, jotka saavuttivat MM-tasolla mahtavia asioita. Heitä kuitenkin yhdistää yksi asia: he olivat loistavien joukkueiden, enemmän tai vähemmän ylivoimaisesti, parhaita pelaajia. Maradona puolestaan kantoi hyvän, muttei mitenkään erityisen, joukkueen lähes yksin finaaliin.

Jalkapallo-ottelua ei voi voittaa yksin, maailmanmestaruudesta puhumattakaan.

Diego Maradona saavutti vuonna 1986 jotain, mikä on varmasti tätä saavutusta lähimpänä.

Ottelun voit katsoa täältä.

The post Legendaariset ottelut: Jumala on todellinen, ja hän on argentiinalainen appeared first on Byyri.

Roberto Boninsegna saa pallon haltuun 20 metriä Länsi-Saksan maalista. Tarkka ja kova laukaus lähtee nopeasti vasempaan alakulmaan. Italia siirtyy 1-0-johtoon välierän kahdeksannella peliminuutilla.

Italian ja Länsi-Saksan välinen ottelu Mexico Cityssä kesällä 1970 käynnistyi niin kuin mikä tahansa jalkapallon MM-kisojen välieräottelu. Boninsegnan vedon painuessa verkkoon kukaan lehtereillä istuneista 102 444 katsojasta ei osannut ennustaa, että he olivat saapuneet todistamaan ottelua, josta alettiin myöhemmin käyttää nimitystä ”Vuosisadan ottelu”.

Toisen jakson draamaa

Toisella jaksolla Länsi-Saksan leirissä herätti suurta parranpärinää tilanne, jossa italialaispuolustaja kaatoi saksalaishyökkääjän aivan rangaistusalueen rajalla. Jokaisen saksalaisen mielestä rike tapahtui alueen sisällä ja jokaisen italialaisen mielestä tilanteessa ei ollut kontaktia juuri ollenkaan ja jos oli, niin se oli tapahtunut alueen ulkopuolella.

Ottelun meksikolainen erotuomari päätyi pitkän torikokouksen jälkeen ratkaisuun, jossa Länsi-Saksa sai vapaapotkun rangaistusalueen rajalta. Tämän erikoistilanteen saksalaiset sössivät ihan itse, ja Italian johto säilyi valotaululla.

Hetkeä myöhemmin Länsi-Saksan kapteeni Uwe Seeler pääsi puskemaan lähietäisyydeltä, mutta Italian maalivahti Enrico Albertosi venyi fantastiseen torjuntaan. Italian 1-0-johto säilyi ja saksalaisilta alkoi valua hiekka tiimalasista.

Aikaa riitti kuitenkin vielä yhden tilanteen luomiseen. Jürgen Grabowski otti nopean rajaheiton haltuunsa vasemmalla laidalla, irtaantui vartijastaan ja Tero Karhua lainatakseni ”nosti luukulle”. Vasen laitapuolustaja Karl-Heinz Schnellinger oli kyseisellä luukulla täysin vartioimattomana. Todella kömpelö kosketus palloon riitti viemään sen verkon perukoille. 1-1, ja edessä oli jatkoaika.

Jatkoaika suoraan hulluudesta

12 vuotta tämän ottelun jälkeen pelattiin Ranskan ja Länsi-Saksan välinen MM-kisojen ottelu, joka on myös kerrattu tässä samaisessa juttusarjassa. Jos sen ottelun jatkoaikaa pystyy kuvaamaan sanoilla mieletön ja upea, niin Mexico Cityn välierän jatkoaika oli puolestaan silkkaa seksiä ja suoraa hulluutta.

94 min

Länsi-Saksalla on kulmapotku, jonka irtopalloon iskee kiinni ensimmäisenä puolustaja Fabrizio Poletti. Hänen ratkaisunsa on hämmentävä: hän lähtee kuljettamaan pomppivaa palloa kohti omaa maalia suojaten sitä omalla vartalollaan. Gerd Müller havaitsee tilaisuutensa ja on kärppänä paikalla tuikkaamassa pelivälineen verkkoon italialaispuolustajan jaloista. Pallo lipuu kiusallisen hitaasti viivan toiselle puolelle, kun Albertosi yrittää epätoivoisesti kurottaa palloon. Poletti toivoo, että voisi kadota maan alle. Länsi-Saksa johtaa 1-2.

98 min

Italialla on vapaapotku 30 metrin päässä Länsi-Saksan maalista. Pallo pelataan yllättäen tsippinä aivan maalin eteen. Peliväline putoaa päin huonosti sijoittunutta Sigfried Heldia, joka ei pysty purkamaan palloa pois maalin edestä. Italialaispuolustaja Tarcisio Burgnichi tykittää lähietäisyydeltä sydämensä kyllyydestä. 2-2.

104 min

Cagliarin hyökkääjä Luigi Riva tekee taikuutta. Hän ottaa pallon vaikeassa asennossa vasemmalla jalallaan alas ja pysäyttää samassa hetkessä kovavauhtisen juoksunsa. Toinen siirto vielä vasemmalla jalalla sivuun ja hölmöltä pujottelukepiltä tilanteessa näyttävä Karl-Heinz Schnellinger valuu tilanteesta ohi. Kolmas vasemman jalan kosketus on millimetrin tarkka laukaus oikeaan alakulmaan. Italia jälleen johtoon. 3-2.

110 min

Länsi-Saksalla on kulmapotku, jonka Jürgen Grabowski antaa lyhyenä vieressä olleelle Reinhard Libudalle. Libuda kohottaa katseensa ja keskittää boksiin. Kukapa muukaan kuin Gerd Müller on jälleen kerran oikeaan aikaan oikeassa paikassa ja puskee pallon verkkoon. 3-3.

111 min

Italia antaa aloituspotkun Länsi-Saksan tasoituksen jälkeen. Giancarlo De Sisti syöttää pallon Gianni Riveralle. Rivera syöttää takaisin De Sistille, joka käyttää pallon edelleen keskiympyrän tuntumassa joukkueen kapteenilla Giacinto Facchettilla. Facchetti laittaa korkean pystypallon vasempaan laitaan ja yhtäkkiä Roberto Boninsegna onkin laidalta irti. Hän jatkaa juoksunsa syvälle Länsi-Saksan alueelle ja jättää loistosyötön takaviistoon.

Gianni Rivera on tehnyt juoksun oikeaan paikkaan oikealla ajoituksella ja painaa pallon verkkoon ilman, että Länsi-Saksa on ehtinyt koskea kertaakaan palloon tasoitusmaalinsa jälkeen. 4-3.

120 min

Enää saksalaiset eivät nouse. Meksikolaiserotuomari Arturo Maldonado viheltää pelin ja samalla yhden lajihistorian upeimmista otteluista päättyneeksi käynnistäen samalla italialaisten villit juhlat.

Loppuottelussa Italia lopulta hävisi Brasilialle maalein 4-1, kun taas Länsi-Saksa kaatoi pronssiottelussa Uruguayn lukemin 1-0.

The post Kohti MM-kisoja: ”Vuosisadan ottelu” ja kuinka se eteni – Meksiko 1970 appeared first on Byyri.

Kun joulukuussa aloin tehdä 25-osaista Kohti MM-kisoja -sarjaa, minulla oli pari keskeistä motiivia tarinoiden kirjoittamiseen. Ensinnäkin halusin päästä nostattamaan omaa kisakiimaani, ja kerran viikossa ilmestyvä juttusarja avaisi siihen oivan portin. Toisekseen rakastan jalkapalloa, mutta vielä enemmän ihmisiä ja tarinoita sen ympärillä. Halusin tietää lajin suurimman turnauksen tarinoista ja sen sankareista lisää. Toivoin myös salaa törmääväni itselleni ennalta tuntemattomaan helmeen.

Kirjoitin paperille mielestäni kertomisen arvoisia aiheita kisahistoriasta. Lista oli nopeasti yli 30 aiheen mittainen. Aloin kuitenkin käymään MM-kisoja läpi turnaus ja peli kerrallaan. Jos jotain oleellista on jäänyt sittenkin huomaamatta? Kun pääsin vuoteen 1974, löysin toivomani helmen.

22. kesäkuuta 1974 Itä-Saksa voitti Länsi-Saksan Hampurissa! Haukoin henkeäni. Aivan ensimmäinen ajatus oli, että miten lajisivistyksessäni voi olla näin suuri aukko? Miten oli mahdollista, etten ollut kuullut tästä aikaisemmin? Samalla janosin lisää tietoa ja päätin, että tämä kohtaaminen päätyy 25 tarinan joukkoon. Seuraavaksi kerron, mitä tiedonjanossani löysin.

Itä-Saksan lajihistoria lyhyesti

Läntisen ja itäisen Saksan keskinäistä historiaa ei liene tarvetta sen kummemmin kaivaa. Länsi-Saksan jalkapallohistoriasta on puhuttu ja kirjoitettu lukuisia kertoja, kun Itä-Saksan lajihistoria on puolestaan vähemmän tunnettu.

Itä-Saksa pelasi omana valtionaan yhteensä 293 virallista maaottelua. Näistä ensimmäinen nähtiin vuonna 1952 Puolaa vastaan Varsovassa. 12. syyskuuta vuonna 1990 pelattu ottelu Belgiaa vastaan Brysselissä jäi puolestaan maan viimeiseksi.

Näiden vuosien aikana maa selviytyi MM-kisoihin tasan kerran. Se tapahtui vuonna 1974, juuri silloin, kun kisaisäntänä toimi naapurimaa Länsi-Saksa. Lohkoarvonnassa Itä- ja Länsi-Saksa arvottiin kohahduttavasti samaan lohkoon. Kohtaaminen olisi ensimmäinen maiden välillä aikuisten tasolla. Maat olivat kohdanneet aikaisemmin olympiakarsintojen sekä olympialaisten yhteydessä, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun ne kohtasivat nurmella ykkösmiehistöillään.

Kisahistorian poliittisin ottelu

Kisoja myös edelsi poliittisuutta tihkunut draamanäytös. Neuvostoliitto oli selviytynyt jatkokarsintaan ja oli yhden otteluparivoiton päässä kisapaikasta Länsi-Saksan MM-kisoihin. Edessä oli enää yksi vastus: Chile.

Ensimmäinen osaottelu Moskovassa oli päättynyt 0-0. Jälkimmäiseen osaotteluun Santiagoon Neuvostoliitto ei kuitenkaan suostunut matkustamaan, koska ottelu oli tarkoitus pelata Estadio Nacional de Chilen stadionilla. Neuvostoliitto oli pyytänyt kansainvälistä lajiliittoa siirtämään ottelun toiselle stadionille, mutta pyyntöön ei suostuttu. Samaisella stadionilla oli vain paria kuukautta aikaisemmin teloitettu Augusto Pinochetin vastustajia. Lopulta otteluun stadionille saapui vain Chilen joukkue, ja pelaajat toimittivat pallon aloituksesta tyhjään maaliin 15 000 katsojan edessä. Chile matkasi Länsi-Saksaan.

Jännitteet olivat siis maailmanpoliittisesti korkealla, kun Hampurin taistelu Itä-Saksan ja Länsi-Saksan välillä lähestyi.

Saksojen vahvat lähdöt

Saksat oli arvottu samaiseen alkulohkoon Chilen ja Australian kanssa. Itä-Saksa oli voittanut historian ensimmäisessä MM-kisaottelussaan Australian 2-0. Hienoa tulosta oli seurannut tasapeli Chilen kanssa. Nämä tulokset toivat Itä-Saksalle tilanteen, jossa jatkopaikka alkulohkosta oli yhä mahdollinen. Se tosin vaati joko hyvää tulosta Länsi-Saksaa vastaan tai sitä, että Chile ei voita omaa päätöspeliään ennalta heikompaa Australiaa vastaan.

Kisaisäntä Länsi-Saksan lähtö kisoihin oli ollut vahva. Avausottelussa Chile oli kaatunut Berliinissä maalein 1-0 ja tätä oli seurannut tyylikäs 0-3-voitto Australiasta Hampurissa. Näin Länsi-Saksa oli varmistanut jatkopaikkansa omasta alkulohkostaan jo ennen lohkon päätösottelua Itä-Saksaa vastaan.

Heikkotasoinen ottelu

Länsi-Saksa lähti otteluun valtaisana suosikkina. Maa oli hallitseva Euroopan mestari, ja joukkueen runko muodostui Bayern Münchenin tuoreesta Euroopan Cupin voittajajoukkueesta. Lisäksi heillä oli kotiyleisön tuki. Hampurin Volksparkstadionilla oli yli 60 000 katsojaa, joista vain 1500 oli DDR:stä.

Itä-Saksasta matkustaneet fanit olivat tarkkaan valittuja. He saapuivat kaikki stadionille samalla junalla ja poistuivat junalla välittömästi ottelun jälkeen. Kaikki oli hyvin valvottua: loikkauksia ei saanut tapahtua.

Itse ottelu ei tasoltaan päätä huimannut. Jännitteet olivat niin korkealla, että se heijastui väkisinkin kenttätapahtumiin. Ottelun ainoa osuma syntyi pelin 77. minuutilla, kun Itä-Saksan Jürgen Sparwasser otti korkean pystysyötön rinnallaan alas Länsi-Saksan rangaistusalueella karistaen samalla puolustajan kintereiltään. Tarkka laukaus maalin kattoon, villi tuuletus ja Itä-Saksa 1-0-voittoon.

Jälkipyykki

Itä-Saksa voitti sensaatiomaisesti alkulohkon. Jälkikäteen on väitetty, että Länsi-Saksa olisi hävinnyt tahallaan ottelun ja varmistanut tällä tavoin itselleen helpomman loppuohjelman turnauksessa. Kun lukee historiankirjoja ja perehtyy ajan kuvaan, tuo spekulaatio vaikuttaa allekirjoittaneesta hyvin kaukaa haetulta.

Länsi-Saksan joukkue piti tappion jälkeen pitkän sisäisen kriisipalaverin. Se loi lopulta pohjan sille, että Länsi-Saksa rynni turnauksessa kotiyleisönsä riemuksi aina maailmanmestaruuteen asti.

Itä-Saksan turnaus ei jatkunut enää yhtä satumaisesti, mutta aivan yhtä lailla he pystyivät tuntemaan itsensä voittajiksi. He olivat joutuneet yhteen kylmän sodan suurimmista urheilullisista taistoista ja tulleet sieltä ulos voittajana.

Länsi-Saksa yritti useaan otteeseen myöhemmin sopia ystävyysottelua maiden välille. Vaikka Itä-Saksassa pelaajat, valmentajat ja fanit uutta kohtaamista toivoivatkin, ei ottelu DDR:n valtiojohdon estelyistä johtuen koskaan toteutunut. Maat arvottiin samaan karsintalohkoon vuoden 1992 EM-kisoihin, mutta ne ehtivät yhdistyä ennen kuin nuo karsinnat alkoivat. Näin Hampurin kohtaaminen jäi maiden välillä niiden historian ainoaksi.

Kuva: Rainer Mittelstädt / Bundesarchiv, Bild

The post Kohti MM-kisoja: Kisahistorian poliittisin ottelu – kylmä sota Hampurissa appeared first on Byyri.

28.6.2010 aamun saksalaislehdet toistivat samaa hokemaa: oikeus on vihdoin tapahtunut!

Saksa oli kaatanut edellisenä iltana toisen kierroksen kamppailussa Englannin lukemin 4-1 ja edennyt Etelä-Afrikan MM-viheriöllä kahdeksan parhaan joukkoon.

Tulos olisi voinut selvistä lukemista huolimatta olla toinen. Ottelun 38:lla peliminuutilla Saksa johti ottelua 2-1. Englannin Frank Lampard pääsi väläyttämään muulinpotkuaan ja pallo tippui ylärimasta maalin puolelle. Ottelun tuomaristolta maali jäi havaitsematta, ja Saksa marssi lopulta vakuuttavaan voittoon. On täysin perusteltua todeta, että ottelun luonne olisi ollut aivan toinen, jos tauolle olisi menty tasalukemissa.

Vastausta sille, miksi saksalaiset kokivat tuolloin oikeuden tapahtuneen, tarvitsee hakea 44 vuoden takaa.

Kadonneen kunnian metsästys

Kesällä 1966 Englanti lähti kotikisoihinsa metsästämään menetettyä jalkapallokunniaansa. Kuningaslajin kehittäjät olivat alkuun boikotoineet MM-näyttämöä ja sinne ilmestyttyään flopanneet kerta toisensa jälkeen, suurista odotuksista huolimatta. Odotusarvo sumujen saarilla oli kotikisojen alla valtaisa. Kaikki halusivat todistaa, että Englanti on yhä lajin valtias!

Kisojen alkulohkot tarjosivat yllätyksiä. Hallitsevan maailmanmestarin Brasilian tie pysähtyi C-lohkoon, kun se hävisi Unkarille ja Portugalille, jääden näiden maiden taakse kolmanneksi. Myös lajin suurmaiksi luettava Italia sai shokkihoitoa lohkon päätöspelissään Middlesbroughin Ayresome Parkilla. 1-0-yllätystappio Pohjois-Korealle tiesi italialaisten kisojen päättymistä.

Isäntämaa Englanti pelasi kaikki ottelunsa Wembleyllä. Urakan aloitti nihkeähkö maaliton tasapeli Uruguayta vastaan. Tämän jälkeen englantilaisten marssi oli vakuuttavaa. Maa voitti alkulohkonsa, tiputti puolivälierässä Argentiinan ja tämän jälkeen välierässä Portugalin.

Viidessä ottelussa isännät olivat päästäneet vain yhden osuman, sen teki muuan Eusebio välierän loppuhetkillä.

Loppuotteluun Englanti sai vastaansa kivikovan Länsi-Saksan. Saksalaiset olivat edenneet finaaliin aivan yhtä vakuuttavasti. Maa oli pelannut alkulohkossaan tasapelin Argentiinaa vastaan, mutta muuten voittanut matkalla Wembleylle kaikki ottelunsa.

Kaikki katseet Wembleyllä

Englannin selviytyminen MM-finaaliin kotikisoissa oli saarivaltakunnassa valtaisa tapaus. Ottelua katseli tuolloin suorana lähetyksenä Englannissa yli 32 miljoonaa katsojaa, ja se on yhä maan historian katsotuin televisio-ohjelma! Ainoastaan prinsessa Dianan hautajaiset vuonna 1997 on kunnolla hätyytellyt tuota lukemaa.

Itse ottelussa Länsi-Saksa aloitti maalinteon jo 12.peliminuutilla Helmut Hallerin toimesta. Englanti iski kuitenkin vain muutamaa minuuttia myöhemmin, kun kapteeni Bobby Mooren nopea vapaapotku tavoitti Geoff Hurstin pään. Oikein ajoitettu juoksu ja tyylikäs pusku lähietäisyydeltä toivat tasoituksen.

Hieman reilut 10 minuuttia ennen varsinaisen peliajan päättymistä Englanti otti vahvan otteen kohti kunniaa ja unelmaa. Martin Peters pääsi kulman jälkitilanteesta tuikkaamaan pallon ohi saksalaisvahti Hans Tilkowskin, vieden Englannin 2-1-johtoon. Täpötäysi Wembley ja kymmenet miljoonat englantilaiset kotona odottivat jo päätösvihellystä, mutta Länsi-Saksalla oli vielä sanansa sanottavana. Saksalaiset saivat vielä lopussa yhden tilanteen luotua ja se riitti. Kaamean flipperipallon jälkeen oikeaan aikaan oikeassa paikassa oli puolustaja Wolfgang Weber, tuoden Länsi-Saksan tasoihin. Edessä oli jatkoaika.

Oliko se sisällä?

Kun kymmenisen minuuttia jatkoaikaa oli pelattu, koettiin tilanne johon saksalaislehdistö vielä 44 vuotta myöhemmin viittasi. Alan Ball keskitti oikeasta laidasta maalin eteen. Geoff Hurst sai hieman taakse tulleen syötön haltuunsa, päästen laukomaan takapainoisesta asennosta saksalaispuolustuksen puristuksissa. Veto tärähti ylärimaan, josta se tippui suoraan alaspäin maaliviivalle ja siitä ulospäin maalista.

Ottelun sveitsiläinen tuomari Gottfried Dienst ei ollut varma kävikö pallo maalissa. Hän otti päätökseensä tukea linjamieheltä, Neuvostoliiton kansalaiselta, Tofiq Bahramovilta. Bahramov totesi tuossa hetkessä pelivälineen ylittäneen maaliviivan. Päätöksentekoa vaikeutti se, että herroilla ei ollut yhteistä kieltä ja päätös tehtiin elekieltä tulkiten. Näin Englanti siirtyi 3-2-johtoon ja saksalaisten pasmat menivät tilanteesta täysin sekaisin.

Jälkikäteen lähimpänä tilanteessa ollut Englannin hyökkääjä Roger Hunt vannoi, että pallo ylitti maaliviivan sääntöjen mukaisesti kokonaan. Saksalaiset puolestaan syyttivät linjamiestä ottelun jälkeen kostonhaluiseksi, koska Länsi-Saksa oli kaatanut välierässä juurikin Neuvostoliiton.

Modernia teknologiaa hyödyntäen tilanne on sittemmin tutkittu Oxfordin yliopistossa. Työryhmä päätyi lopputulokseen, että pallo ei koskaan ylittänyt maaliviivaa.

Länsi-Saksa yritti kentällä vielä tehdä sen mitä tehtävissä oli, ja satsasi tämän jälkeen voimakkaasti hyökkäyksiin. Viimeisten sekuntien vastaisku lopetti Länsi-Saksan pyristelyn. Geoff Hurst vahvan juoksunsa päätteeksi niittasi vasempaan yläpeltiin komean maalin ja viimeisteli hattutempunsa. Hurst on yhä tänä päivänä ainoa hattutempun MM-finaalissa tehnyt pelaaja.

Kansakunnan suuri juhla

Kun Bobby Moore vastaanotti pokaalin Wembleyllä kuningatar Elisabet II:lta, oli se englannin jalkapallon kunniakkain hetki. Se on sitä yhä. Englannissa tuntuu olevan aina vahva usko siihen, että juuri he ovat suurimmat suosikit voittamaan MM-turnauksen. Vuoden 1966 jälkeen maa on edennyt kuitenkin vain kertaalleen välieriin. Tämä tapahtui Italiassa 1990. Englanti oli tuolloin lopulta neljäs.

Englanti sai kesällä 1966 sen mitä se halusi eli lajin valtikan takaisin kouriinsa. Kotikisat ja loppuottelu ovat yhä edelleen kiinteä osa, ei pelkästään englantilaisten laji-identiteettiä, vaan myös koko kansakunnan minäkuvaa. Kisojen sankareista on kirjoitettu satoja kirjoja, painettu postimerkkejä, pystytetty patsaita ja tehty musiikkikappaleita. Esimerkiksi The Beatles käytti kappaleessaan ”Glass Onion” finaalia innoittajana ja sen alussa on mukana suoraa englantilaisselostajan Kenneth Wolstenholmesin lainausta kiistanalaisesta jatkoaikamaalista.

Myös yritysmaailma on ottanut myyttisestä osumasta kaiken irti. Viimeksi vielä vuonna 2006, kun tapahtumista tuli kuluneeksi tasan 40 vuotta, Adidas rekonsturoi maalin televisiomainokseensa.

Kuva: National Media Museum

The post Kohti MM-kisoja: Englannin suuri juhla appeared first on Byyri.

Heinäkuun 7. päivänä 1974 Länsi-Saksassa järjestetyt jalkapallon MM-kilpailut huipentuivat Münchenin loppuotteluun. Finaaliin olivat raivanneet tiensä isäntämaa Länsi-Saksa sekä naapurimaa Hollanti.

Elettiin paitsi mauttomien ylipitkien hiuksien, myös hollantilaisten kehittämän niin kutsutun totaalisen jalkapallon, Totaal Voetbalin, kulta-aikaa. Pelijärjestelmän keskeinen ajatus oli, että kuka tahansa kenttäpelaaja pystyi hetkellisesti täydentämään kenen tahansa joukkuetoverin pelipaikan. Lopputulos oli sujuvaa, liikkuvaa pelaamista, jossa vastustajalla kuin vastustajalla oli suuria vaikeuksia roikkua mukana.

Kaiken tämän moottorina toimi kentällä yksi kaikkien aikojen suurimmista, Johan Cruyff. Erityisesti Hollannin turnauksessa ottama 4-0-voitto Argentiinasta on jäänyt mieliin osoituksena totaalisen jalkapallon voimasta.

Jos hollantilaisilla oli Cruyff, oli saksalaisilla puolestaan Franz Beckenbauer. Finaalissa kaksi tuon ajan suurta pelaajaa ja oman kansakuntansa ikonia johdattelivat miehistönsä loppuunmyydylle Münchenin Olympiastadionille.

Ottelua edeltävä erikoinen episodi siirsi kuitenkin itse pelin alkamista. Tuohon aikaan päättäjäisseremoniat olivat alkaneet vakiintua loppuotteluiden yhteyteen, ja näin oli ollut myös Münchenissä. Kun ottelun oli tarkoitus alkaa, havaittiin seremonioiden alta pois otettujen kulmalippujen puuttuvan. Voitaneen vain kuvitella, millaisella juoksutahdilla ja ajatuksilla paikallinen kenttämestari on lippuja tuolloin etsinyt.

Historialliset pilkut

Kun peli lopulta saatiin käyntiin, koettiin lähes välittömästi jalkapallon MM-kisojen historiaa. Johan Cruyff suoritti pitkän soolojuoksun pallon kanssa ja ajoi väkisin sisään Länsi-Saksan boxiin. Uli Hoeneß  laittoi jalkansa Cruyffin juoksulinjalle, ja lentävä hollantilainen kaatui tilanteessa kumoon. Ottelun englantilaiserotuomari Jack Taylor ei epäröinyt hetkeäkään ja osoitti pallon pilkulle. Historiallisen tilanteesta teki se, että kyseessä oli kautta aikain ensimmäinen MM-finaalissa tuomittu rangaistuspotku.

Historiallista pilkkua asettui ampumaan keskikenttämies Johan Neeskens. Hän pyssytti pallon voimalla keskelle vieden lievänä ennakkosuosikkina otteluun lähteen Hollannin johtoon.

Reilut 20 minuuttia myöhemmin tapahtui puolestaan Hollannin rangaistusalueella. Puolustava keskikenttäpelaaja Wim Jansen liukui takaapäin ja hieman tarpeettomasti Bernd Hölzenbeinin kumoon. Seurasi jälleen rangaistuspotku, josta kantoi vastuun Paul Breiner. Bayern Münchenin puolustaja sijoitti pallon omalla kotistadionillaan tarkasti vasempaan alanurkkaan tuoden isäntämaan tasoihin.

Ennen Münchenin finaalia oli ehditty pelata yhdeksän MM-finaalia, joissa ei ollut annettu ainuttakaan rangaistuspotkua. Tuolloin niitä tuomittiin kaksi ottelun ensimmäiseen 25 minuuttiin. Kolmatta MM-finaalin pilkkua saatiin tuon jälkeen odottaa 16 vuotta ja ylipäätään niitä on tuomittu tähän päivään mennessä neljä – joista siis kaksi samana Münchenin iltana.

Länsi-Saksa sai tasoituksesta uutta virtaa, ja lopulta Gerd Müller oli mies, joka onnistui. Vain hetkeä ennen taukovihellystä Rainer Bonhof siirsi pallon maalinedustalle Müllerille, joka otti ensin pelivälineen haltuunsa ja toisella kosketuksellaan siirsi sen ohi Jongbloedin.

Tässäkin osumassa oli historian siipien havinaa. Osuma oli Gerd Müllerin MM-kisauran 14., ja hänestä tuli tuossa hetkessä historian eniten maaleja MM-lopputurnauksessa tehnyt pelaaja. Gerd Müllerin ohi tuossa tilastossa ovat tuon jälkeen menneet vain maamies Miroslav Klose 16 osumallaan sekä Brasilian Ronaldo, jolla lopputurnausmaaleja on vyöllään 15.

Totaalinen jalkapallo vyöryttää

Jos ottelun ensimmäisen jakson jälkimmäinen puolisko oli Länsi-Saksan ilotulitusta, olivat isäntien paikat jälkimmäisellä nelivitosella harvassa. Hollanti alkoi antamaan maailmalle oppituntia kuuluisasta totaalisesta jalkapallostaan.

Paikkoja piisasi. Erityisesti Hollannin erikoistilanteet tuottivat Länsi-Saksan puolustukselle päänvaivaa, ja palloa siivottiin välillä maaliviivaltakin. Johnny Repilla oli kaksikin huippupaikkaa aivan lähietäisyydeltä. Omat mahdollisuutensa oli myös jo aiemmin pilkulta onnistuneella Neeskensilla. Hän tykitti kertaalleen huikean volleyn epäonnekseen päin saksalaisvahti Sepp Maieria. Hieman myöhemmin kaukoveto oli upota sisään, mutta meni sunnuntaihesarin verran vasemmalta ohi.

Tämän lähemmäksi ei tuolloin ensimmäistä MM-finaaliaan pelannut Hollanti kuitenkaan päässyt, ja Länsi-Saksa sai juhlia kotiyleisönsä edessä 20 vuoden tauon jälkeen historiansa toista maailmanmestaruutta. Saksalaisille voittoja on tämän jälkeen siunaantunut vielä kaksi lisää, Hollanti on puolestaan selviytynyt Münchenin jälkeen loppuotteluun vielä vuosina 1978 ja 2010, mutta saanut joka kerta lähteä kotiin hopea kourassaan.

Kuva: Bert Verhoeff / Anedo

The post Kohti MM-kisoja: Totaalisen jalkapallon saavuttamatta jäänyt kruunu appeared first on Byyri.

Kirjoitin viime vuonna Byyriin lokakuun 11. päivästä 1997. Teksti kertoi siitä, mitä tapahtui Helsingin Olympiastadionilla Suomen ja Unkarin välisessä kamppailussa. Kirjoitin arvista, joita se meihin jätti, ja siitä, kuinka yhä palaamme tappion hetkillä tuohon samaan otteluun, samaan kaatosateeseen.

Asiaa ei ehkä tule ajatelleeksi, mutta lähes jokaisella kansakunnalla on futisarpensa – myös niin kutsutuilla isoilla jalkapallomailla. Tämänkertaisessa MM-kisatarinassa palaamme ajassa 36 vuotta taaksepäin. Länsi-Saksan ja Ranskan välinen välieräottelu Espanjan MM-kisoissa on yksi kisahistorian puhutuimmista otteluista. On aika palata Sevillan iltaan 8. heinäkuuta 1982 – on aika repiä Ranskan haavat auki.

Sevillan kuuma ottelu

Ottelupäivänä Sevillan kaupunkia koetteli poikkeuksellisen voimakas helle. Lämpöä oli jopa 37 astetta. Ottelu alkoi vasta yhdeksältä illalla, mutta sen alkaessa lämpötila oli yhä 30 asteen tietämissä ja ilmankosteus korkealla.

Maaleja ei tarvinnut kuitenkaan kauaa odotella, kun Pierre Littbarski vei paluupallosta Länsi-Saksan johtoon ottelun 17. peliminuutilla. Michel Platini puolestaan tasoitti rangaistuspotkulla kymmenen minuuttia myöhemmin.

Ranskan tasoituksen jälkeen ottelun luonne muuttui. Kentällä käynnistyi täysi sota, jossa ei kovia otteita vältelty. Mieheen mentiin lujaa ja surutta. Kovia taklauksia siellä täällä, puolin ja toisin. Erityisen kovilla kierroksilla kävi Länsi-Saksan maalivahti Harald Schumacher, joka tuli tilanteisiin aggressiivisesti ja pelasi jatkuvaa jälkipeliä.

Tapaus Schumacher vs. Battiston

Toisella jaksolla homma meni erityisen rumaksi. Ranskan kapteeni Platini laittoi hyvän avaavan pystysyötön vauhdissa olleelle Patrick Battistonille. Schumacher teki oman ratkaisunsa ja lähti maaliltaan vastaan. Battiston pääsi tuikkaamaan pallon ennen kuin saksalaisvahti ehti tilanteeseen, mutta sijoitti oikealta ohi.

Harald Schumacher puolestaan päätti pelata tilanteen loppuun. Hän jyräsi ranskalaisen surutta alleen, ja Battiston tippui välittömästi elottoman oloisena kentän pintaan.

Kaikkien hämmästykseksi ottelun hollantilainen erotuomari Charles Corver ei tehnyt mitään. Samalla kun Battiston sai ensiapua, Schumacher laittoi vielä lisää bensaa liekkeihin provosoimalla maalin takana olleita ranskalaiskannattajia. Pystysyötön antanut Michel Platini on jälkikäteen todennut, että hän luuli hetken Battistonin kuolleen, koska ei tuntenut tämän pulssia.

Hetkellisesti tajuntansa menettäneeltä Battistonilta irtosi tilanteessa hampaita, ja selkänikamaan tuli niin vakava vaurio, että hänet vaivutettiin sairaalassa koomaan. Lopulta hän kuitenkin toipui kaikkien onneksi rysäyksestä täysin. Schumacher pyysi tekoaan anteeksi kirjassaan muutamaa vuotta myöhemmin. Itse ottelu eteni jatkoajalle tilanteessa 1-1.

Kaikkien aikojen jatkoaika

Jatkoajalla alkoikin sitten melkoinen näytös. Ensin Marius Tresor jatkoi upeasti vapaapotkun maalin edestä verkkoon vieden Ranskan johtoon. Hetkeä myöhemmin keskikenttämies Alain Giresse laukoi ehkä turnauksen upeimman osuman. Hurja pommi rangaistusalueen takaa painui vasemman tolpan kautta ohi voimattoman Schumacherin ja Ranska meni jo ratkaisevan tuntuisesti 1-3-johtoon. Giressen maali ja villi tuuletus ovat jääneet erityisen hyvin ihmisten mieleen.

Länsi-Saksa ei kuitenkaan ollut vielä valmis luovuttamaan. Loukkaantumisen takia penkillä aloittanut, mutta jatkoajalla sisään tullut tähtipelaaja Karl-Heinz Rummenigge survoi maalin edestä muutamaa minuuttia myöhemmin saksalaisten kavennuksen. Kuusi minuuttia tästä Länsi-Saksa tuli tasoihin, ottelun luonteelle varsin hyvin sopien hyökkääjä Klaus Fischerin saksipotkumaalilla. Mentiin rangaistuspotkukilpailuun tilanteessa 3-3.

Rangaistuspotkukilpailussa molemmilla neljä viidestä laukojasta onnistui ja mentiin jatkovedoille. Ranskan puolustaja Maxime Bossis sai aloittaa tuon leikin. Schumacher aavisti oikein hänen laukauksensa ja torjui. Näin avautui Horst Hrubeschille mahdollisuus sinetöidä Länsi-Saksan voitto. Hän otti lyhyen vauhdin ja sijoitti pallon tarkasti alhaalle oikean tolpan viereen, samalla kun Jean-Luc Ettori aavisti toiseen nurkkaan. Länsi-Saksa eteni loppuotteluun.

Finaalissa Länsi-Saksa taipui Italialle ja Ranska pronssiottelussa Puolalle.

Jälkipyykki

Länsi-Saksan ja Ranskan välierä oli kuitenkin se ottelu, josta kisojen jälkeen puhuttiin. Se herätti tunteita ja mielipiteitä silloin ja herättää niitä yhä. Tappiosta ja kaikesta dramatiikasta huolimatta – tai ehkä juuri sen takia – esimerkiksi urallaan kaiken nähnyt Michel Platini on todennut tuon olleen kaunein peli, jonka hän sai urallaan pelata.

Ottelu herätti myös hetkellisesti henkiin Saksan ja Ranskan sotaisan historian. Voidaan jälkikäteen todeta, että joitakin kuukausia ottelun jälkeen maiden välit olivat varsin viileät. Ranskassa keskityttiin kahteen asiaan: vihaamaan Harald Schumacheria ja ihmettelemään sitä, kuinka Les Bleus pystyi sulamaan niin totaalisesti jatkoajalla kahden maalin johtoasemassa.

Sevillan iltaan palattiin ja haavaa tongittiin tästä eteenpäin aina kun Ranska hävisi jalkapallo-ottelun tai menetti johtoasemansa. Vasta maailmanmestaruus kotikentällä 16 vuotta myöhemmin poisti ottelun ranskalaisten jokapäiväisistä kahvipöytäkeskusteluista. Tasaisin väliajoin esiin nousee kuitenkin joku, joka kaivaa esille sen, mitä tapahtui Sevillassa 8. heinäkuuta 1982.

Kuva: estadiosdefutbol

The post Kohti MM-kisoja: Likainen, kaunis peli – Ranskan tragedia 1982 appeared first on Byyri.