Ali on suurelle yleisölle varsin tuntematon pelaaja, vaikka hän on ehtinyt pelata sekä poikamaajoukkueissa että Veikkausliigassa. Ilveksessä liigadebyyttinsä kaudella 2018 tehnyt laituri siirtyi saman vuoden elokuussa Kroatian suurseura Dinamo Zagrebiin.

Leppävaaran Pallossa ja FC Espoossa uransa alkuvuodet pelanneen Alin seuraava vuosi vierähti Dinamon alle 19-vuotiaiden joukkueessa. Junioripelien lisäksi hän pääsi pelaamaan muutamassa reservijoukkueen ottelussa maan toisella sarjatasolla.

– Aika Kroatiassa oli opettavaista, mutta rankkaa. Kaikki elämässäni oli jotenkin yhteydessä futikseen. Vaikken pelannut edustuksessa, minut tunnistettiin ulkona ja aina tuli edustaa Dinamoa, Ali pohtii.

– Kannattajat tulivat usein katsomaan harjoituksiamme. He kävivät aika kuumana etenkin Hajduk Splitiä vastaan pelattujen derbyjen aikana ja niiden jälkeen. Oli erikoinen fiilis olla stadionilla, kun tuhannet ihmiset huusivat sen ulkopuolella.

Kun kausi ja Alin lainasopimus päättyivät Dinamossa, oli nuorukainen kahden vaiheilla – palatako Ilvekseen vai jatkaa ulkomailla? Ali keskusteli päävalmentaja Jarkko Wissin kanssa siitä, olisiko loppukaudella luvassa peliaikaa, ja osapuolet päätyivät purkamaan sopimuksen.

– Vietin viikon Sloveniassa NK Aluminij’n testissä, mutta he eivät pystyneet tarjoamaan tarpeeksi hyvää sopimusta. Syyskuussa Pafos tarjosi minulle sopimusta, eikä valintani ole kaduttanut.

”Suomessa ei ole samanlaisia heittopusseja kuin täällä”

Vuonna 2014 perustettu Pafos FC on läntisen Kyproksen ainoa pääsarjaseura. Noin 35 000 asukkaan kaupungista ponnistava seura syntyi, kun paikalliset AEK Kouklia ja AEP Paphos yhdistyivät.

Pafoksen pelaajarunko on varsin iäkäs, ja edustusjoukkueen keski-ikä on reilut 27 vuotta. 31-vuotiaan Arajuuren lisäksi kokeneimpiin kasvoihin kuuluvat muun muassa Valioliigaa viime kaudella tahkonneet Jason Puncheon, 33, Bakary Sako, 31, sekä Danny Williams, 30.

Kohtalaisen nimekkäästä ryhmästä löytyy lisäksi 43 A-maaottelua Slovakian paidassa pelannut Adam Nemec sekä Valencia CF:ää ja CA Osasunaa La Ligassa edustanut nigerialainen Sunny. Kyproslaisia pelaajia edustusjoukkueesta löytyy vain viisi.

Panostuksista huolimatta seuran menestys on jäänyt varsin vaisuksi. Joukkue on 14 ottelun jälkeen pääsarjan kymmenennellä sijalla kerättyään vain 12 pistettä. Myöskään johtoporras ei ole ollut tyytyväinen – Pafoksen päävalmentaja on vaihtunut jo kolmesti.

Ali myöntää, että Kyproksen pääsarja jakautuu selkeästi kahtia – on suurseuroja sekä pieniä seuroja. Suomalaisittain tunnetuin seura APOEL on voittanut seitsemän mestaruutta putkeen, mutta nikosialaisten paikallisvastus Omonia sekä Berat Sadikin edustama Anorthosis Famagusta ovat tällä hetkellä karkumatkalla sarjan kärjessä.

– Olemme pieni seura, mutta täällä on tehty suuria panostuksia sekä edustukseen että akatemiaan. En oikein osaa vertailla sarjan tasoa Veikkausliigan kanssa, mutta Suomessa ei ole samanlaisia heittopusseja kuin täällä, Ali sanoo viitaten sarjan kahteen peränpitäjään.

Ali ei ole toistaiseksi päässyt debytoimaan edustusjoukkueessa, mutta harjoittelee heidän kanssaan viikoittain. Hän uskoo saavansa mahdollisuuden vielä tämän kauden aikana.

– Aloituskokoonpanon laiturit ovat olleet harjoituksissa minua parempia, mutten näe mitään syytä, miksen voisi päästä pelaamaan vaihdosta.

Kuvat: Pafos FC

The post 19-vuotias Jusif Ali siirtyi Dinamo Zagrebista Kyprokselle – taistelee nyt pelipaikoista entisten Valioliiga-laiturien kanssa appeared first on Byyri.

Kuukauden mittainen jalkapallon riemujuhla saa päätöksensä tänään sunnuntaina, kun Ranska ja Kroatia kohtaavat maailmanmestaruuskisojen finaalissa. Alkuillasta puoli maailmaa kiinnittää katseensa televisiokuvan välityksellä Moskovan Lužniki-stadionille.

Kroatian pitkä matka

Kroatian taival loppuotteluun on ollut monisyinen. Jopa turnauksen aikana joukkueen sisällä on kuohunut. Mitä mahtaa miettiä penkkikomennuksensa jälkeen kiukutellut hyökkääjä Nikola Kalinić, joka lähetettiin kotiin avausottelun jälkeen? Kroatian finaalipaikka on yllätys, eikä joukkue ole sitä saavuttanut helpoimman kautta.

MM-karsinnoissa lohkovoitto ja varma kisapaikka karkasivat toiseksi viimeisellä kierroksella käsistä, kun Pyry Soiri iski Rijekassa loppuminuuteilla 1–1-tasoituksen tiputtaen Kroatian lohkokakkoseksi, jolloin Islanti pääsi viimeisellä kierroksella varmistamaan historiallisen paikkansa lopputurnauksessa. Valmentaja Ante Čačić sai lähteä, ja tilalle tullut Zlatko Dalić johdatti maansa lopulta Venäjän kisoihin kukistamalla Kreikan jatkokarsinnassa suvereenisti. Nyt Dalićista on tulossa kansallissankari, alle vuodessa valinnastaan.

Lisäksi maassa on jo pidempään kuohuttanut entisen Dinamo Zagrebin puheenjohtajan Zdravko Mamićin saamat tuomiot veropetoksesta ja siirtomarkkinoihin liittyvistä huijauksista. Maajoukkueen kapteeni Modrić on saanut osansa kritiikistä sen jälkeen, kun häntä syytettiin väärästä valasta Mamićiin liittyvässä oikeudenkäynnissä. Vaikka maajoukkueen kapteeni on nauttinut viime vuosina epäsuosiota, seisonee koko kansa kuitenkin ruutupaitojen takana loppuottelussa.

Lopputurnauksessa Kroatia on joutunut urakoimaan kaikista joukkueista eniten. Jokaikinen sen kolmesta pudotuspelistä on mennyt jatko-otteluun, kaksi lopulta rangaistuspotkukilpailuun. Se on käytännössä pelannut yhden ottelun enemmän kuin vastustajansa Ranska. Finaalin jälkeen pelaajille koittaa lopulta ansaittu kesäloma. Jos tankista löytyy vielä polttoainetta, saattaa loma alkaa kultamitalit kaulassa.

Vakuuttava Ranska

Tilastosivusto FiveThirtyEightin mukaan Ranska lähtee finaaliin 59 prosentin ennakkosuosikkina. Paikka myös vedonlyöntitoimistojen suosikkina on ansaittu.

Joukkue on jyrännyt MM-finaaliin vakuuttavasti. Karsintalohkonsa se voitti, samoin kuin alkulohkonsa itse lopputurnauksessa. Koko kisoissa se on kuudessa ottelussa ollut häviöllä vain kymmenisen minuuttia, kun Argentiina piti hetken johtoa hallussaan neljännesvälierässä. Gallian kukot kuitenkin käänsi ottelun nopeasti itselleen, eikä sille ole toistaiseksi löytynyt pysäyttäjää.

Matkalla loppuotteluun puolustuksellisesti äärimmäisen hyvin organisoitu Ranska on onnistunut nollaamaan kovia tekijöitä: Lionel Messi, Luis Suárez, Eden Hazard, Romelu Lukaku ja niin edelleen. Kestääkö Didier Deschampsin luoma konsepti loppuun asti, löytyvätkö tarvittavat maalintekijät – siinä avainkysymykset Ranskan kannalta ennen finaalimittelöä.

Itse mestarin selvittämisen lisäksi mielenkiintoa kohdistuu siihen, kenet kruunataan kisojen parhaaksi pelaajaksi. Molempien finalistien kenties tärkeimmät pelaajat löytyvät keskikentältä. Niin N’Golo Kantélla kuin Luka Modrićilla on mahdollisuus pokata kyseinen titteli. Ranskan voittaessa todennäköisin Kultaisen pallon vastaanottaja lienee kuitenkin lopullisen läpimurtonsa kisoissa tehnyt Kylian Mbappé. Maali tai pari sinetöisi voiton.

MM-kisat päättyvät – jalkapallo ei

Saako Kroatian tuhkimotarina sen kaikista makoisimman päätöksen, vai jyrääkö Ranska vastustamattomasti historiansa toiseen maailmanmestaruuteen – se selviää sunnuntai-iltana.

Finaalin jälkeen jalkapallon ystävälle koittaa hetkeksi tyhjä olo. Mitä nyt, pitääkö odottaa jälleen neljä vuotta?

Elämä ei kuitenkaan tähän sunnuntai-iltaan pääty, eikä jalkapallo. Kotimaan sarjat ovat täydessä vauhdissa, ja maanantaina alkavat alle 19-vuotiaiden poikien EM-kisat Seinäjoella ja Vaasassa. Byyri on alusta lähtien vahvasti mukana, ja kisatunnelmaan pääset virittäytymään vaikkapa täällä.

Sunnuntai on kuitenkin pyhitetty otteluista hienoimmalle, MM-finaalille. Käynnissä olevan turnauksen aikana Fifa tiedotti, että vuoden 2022 Qatarin MM-kilpailut pidetään marras-joulukuussa. Keskelle seurajoukkuekautta osuvat kilpailut ihmisoikeuksia polkevassa maassa ovat saaneet osakseen jo kovaa kritiikkiä – boikottiuhkaakin on. Osa jalkapallokansasta on huolissaan: onko Venäjän MM-turnaus viimeinen kunnollinen, hyvä turnaus?

Sen näyttää tulevaisuus, mutta jos näin on, olkoon finaali sen arvoinen.

Artikkelikuva – Anton W

The post MM-kisat huipentuvat – kuka vie mestaruuden? appeared first on Byyri.

Uusi uljas Englanti

Jälkikäteen on hyvä viisastella. Oli Englannin onni, että Sam Allardyce hölmöili itsensä pois Englannin päävalmentajan pallilta karsintataipaleen aikana. Nuori uuden sukupolven valmentaja Gareth Southgate sai mahdollisuuden ja hän tarttui siihen kääntäen jokaisen kiven.

Southgate onnistui tuomaan, ei paitsi Englannin pukuhuoneeseen, niin myös kentälle sellaisen asian mitä siltä oli pitkään uupunut: rentouden. Rentous ja iloisuus toivat pelirohkeuden, jonka pohjalla oli kuitenkin vahva taktinen osaaminen.

Gareth Southgaten Englanti toi myös huippuunsa viritetyt erikoistilanteet Kolmen Leijonan pelaamiseen. Mukana oli valmennustiimissä kokonainen rivistö valmentajia, jotka keskittyivät vain ja ainoastaan erikoistilanteisiin. Ei ole siis sattumaa, että Englanti on ollut juuri tällä osa-alueella kisojen paras joukkue.

Jos Belgia lähti tiistaina Pietarissa lauluun ”kultaisen sukupolvensa” viime hetkillä, tuli Englannissa tämänkertainen menestys jopa hieman etuajassa. Heillä on tulevaisuus edessään.

Kroatia venyi jälleen

Kun Moskovassa tunti Kroatian ja Englannin välistä peliä oli takana, vaikutti kaikki saarivaltakunnassa lupaavalta. Englanti johti peliä 0-1 Kieran Trippierin osumalla ja hallitsi kenttätapahtumia. Kroatia vaikutti lamaantuneelta.

Kahden jatkoajan ja kahden rangaistuspotkukilpailun väsymys näytti tekevän tehtäväänsä. Kroatiasta oli ilmat pihalla, kunnes se sai luotua maalipaikan, josta se iski. Ivan Perisic nousi Kroatian sankariksi ja toi maansa tasoihin.

Pian osat vaihtuivat, kun maali antoi Kroatialle uuden elämän. Jalka jaksoi taas nousta, tilanteet pelattiin jälleen loppuun, virtaa riitti haastamisiin ja niitä kuuluisia ”turhia juoksuja” alkoi uudelleen näkymään.

Jatkoilla Kroatia sai vireen pidettyä yllä ja suureksi juhlituksi hahmoksi tuli Mario Mandzukic, joka laittoi lähietäisyydeltä pallon ohi Englannin maalivahdin Jordan Pickfordin, pyssyttäen samalla Kroatian MM-finaaliin.

Kroatian sitkeys jaksaa hämmästyttää. Alkulohkon viimeisessä pelissä, se kaatoi Islannin lisäajalla. Tämän jälkeen se on ollut tappiolla jokaisessa pudotuspeliottelussa, mutta noussut joka kerta voittoon. Aina nyt siis finaaliin asti.

Miten tästä eteenpäin?

Ranska ja Kroatia pelaavat siis MM-finaalissa Moskovan Luzhnikin stadionilla sunnuntaina klo 18.

Loppuottelu on Kroatian historian ensimmäinen. Vuoden 1991 itsenäistymisen jälkeen jalkapallolla on ollut suuri rooli maan oman kansallisen identiteetin kehityksessä. Keskiviikkona Kroatian suurimmat päivittäistavaramyymäläketjut sulkivat ovensa normaalia aikaisemmin. Näin haluttiin taata, että sen työntekijät pystyivät seuraamaan maan ensimmäistä MM-välierää 20 vuoteen esteettömästi. Sunnuntaina Kroatia tulee kirjaimellisesti pysähtymään.

Fakta on, että Ranskan lähtökohdat loppuotteluun ovat paremmat. Ranskan peli on kehittynyt koko ajan kisojen kuluessa, mutta sitäkin suuremmaksi tekijäksi nousee levon ja energiatasojen merkitys.

Kroatia on tahkonnut nyt pudotuspeleissä kaikki pelinsä pitkän kaavan kautta. Ranska puolestaan on selvinnyt alkulohkon jälkeen voittajana eteenpäin aina varsinaisella peliajalla. Täytyy myös muistaa, että ranskalaisten viimeinen alkulohkopeli Tanskaa vastaan oli melkoinen löntystely.

Kroatia on siis pelannut 90 minuuttia jatkoaikafutista Ranskan nollaa vastaan viimeisen reilun viikon aikana. He ovat siis käytännössä pelanneet yhden ottelun enemmän. Ylipäätään kroatialaisten valmistautumisaika otteluun on vuorokauden lyhyempi. Silti Ranskaa ei voi julistaa mestariksi, niin sitkeä joukkue Kroatia on ollut.

Englannissa pettymys on varmasti suuri. Sillä on edessä pronssiottelu lauantaina Belgiaa vastaan Pietarissa. Tuon ottelun voittaa se kumpaa kiinnostaa enemmän.

The post Football is not coming home – Kroatia ensimmäiseen MM-finaaliinsa appeared first on Byyri.

Kroatia pelasi hienon alkulohkon Ranskan EM-kilpailuissa. Se häikäisi ja oli kenties se kaikkein tasapainoisin joukkue.

Sitten tuli neljännesvälierä, jossa vastaan asettui Portugali. Portugali voitti ja meni lopulta päätyyn asti vieden koko turnauksen nimiinsä. Upean alkulohkon pelanneen Kroatian pelaamista jarrutti tuolloin ratkaisutilanteissa kipsi nimeltä epäonnistumisen pelko.

Lensin kipsi

Se samainen kipsi, joka vaivasi Kroatiaa Lensin illassa Stade Bollaert-Delelisin stadionilla, päivälleen lähes kaksi vuotta sitten, oli jälleen siirtynyt joukkueen mukana Nizhni Novgorodiin.

Kun Tanska siirtyi Mathias Jorgensenin ensimmäisen minuutin shokkimaalilla johtoon, oli Kroatia ahtaalla. Kauaa ei kuitenkaan kestänyt hampaiden kiristely, koska Mario Mandzukicin turnauksen avausosuma toi ottelun tasoihin. Molempia maaleja leimasi huono puolustaminen omassa boksissa.

Tämän jälkeen Kroatia otti pelin haltuunsa. Pallonhallinta oli parhaimmillaan lähes 70%, mutta Kroatia ei saanut muutettua hallintaa konkreettisesti maalipaikoiksi. Hiljalleen Tanska pääsi mukaan peliin, alkoi toisella jaksolla jopa hallita ajoittain ottelua ja Kroatia alkoi hiljalleen vajota omaan neljännesvälieräkuoreensa.

Lopussa Kroatia pystyi luomaan jälleen painetta Tanskan maalille, mutta 90 minuutin pelin jälkeen edessä oli kisasunnuntain toinen jatko-ottelu.

Tanskan tahtiin

Jatkoilla toisella jaksolla kypsemmäksi ja vahvemmaksi kasvanut Tanska otti entistä selvemmän otteen pelistä. Kroatiasta tuli vastaanottaja, joka pyrki lähinnä selviytymään energisen Tanskan puskiessa päälle. Asetelma oli kääntynyt 80. peliminuutin aikana lähes täydellisesti. Peliä ensimmäisellä jaksolla pyörittäneet Luka Modric ja Ivan Rakitic katosivat kuvasta ja alkoivat jäädä yhä enemmän pelin ulkopuolelle.

Sitten löytyi se pieni hetki, kun yksilötaito voi ratkaista ottelun. Modric heitti keskikentältä millimetrin tarkan syötön kohti juoksussa ollutta Ante Rebicia. Rebic pääsi karkuun, harhautti Kasper Schmeichelin, mutta Mathias Jorgensen ehti valua vielä jaloille. Pallo pilkulle.

Pilkussa Schmeichel oli etevämpi ja edessä oli rangaistuspotkukilpailu. Oli vaikea uskoa, että tällä samaisella stadionilla samainen Kroatian joukkue oli löylyttänyt Argentiinaa vain reilua viikkoa aikaisemmin. Tuolloin joukkue pursui iloa, nyt puristi ja paljon.

Maalivahdit pääosassa

Pilkuilla pääosan ottivat kummankin maan maalivahdit. Kasper Schmeichel jatkoi pallojen poimimista, mutta samoin teki myös Kroatian ja AS Monacon veräjänvartija Danijel Subasic. Subasic oli lopulta torjunnoillaan se, joka sai luotua uudestaan hengen ja ennen kaikkea itseluottamuksen Kroatian joukkueeseen.

Jokaisesta Subasicin torjunnasta Kroatia kasvoi henkisesti ja lopulta voitti rangaistuspotkut maalein 3-2.

Miten tästä eteenpäin?

Kroatia jatkaa eteenpäin. Se kohtaa lauantai-iltana Sotshissa sensaatiomaisesti puolivälieriin asti selvinneen kisaisäntä Venäjän. Nyt on mielenkiintoista nähdä, palaako Kroatian pelaamiseen se samainen peli-ilo mitä nähtiin alkupeleissä? Sunnuntai-iltana kun pelaajista henki lähinnä se alussa mainittu epäonnistumisen pelko, joka saatiin kuitenkin lopulta voitetuksi.

Tanska alkaa puolestaan keskittymään nyt syksyllä käynnistyvään Nations Leagueen ja tämän jälkeen tuleviin EM-karsintoihin. Palikat näissä molemmissa menestymiseen ovat olemassa. Se osoitti kypsyyttä tässä turnauksessa ja osoitti olevansa paljon muutakin kuin pelkkä Christian Eriksen.

Kuva – Dimitar Dilkoff

The post Kroatiasta kaivautui voittaja appeared first on Byyri.

Kuvittele itsesi seuraavaan tilanteeseen:

Olet jalkapalloilija, joka rakastaa lajia. Olet antanut sille kaikkesi ja päässyt siihen etuoikeutettuun tilanteeseen, että pystyt elättämään itsesi tekemällä sitä mistä nautit. Etkä pelkästään elätä itseäsi. Tienaat oikeastaan pirun hyvin.

Olet jo pikkupojasta lähtien haaveillut lajin maailmanmestaruuskilpailuissa pelaamisesta. Olet nuorena miehenalkuna seurannut lähietäisyydeltä kisoista rannalle jäämistä. Neljä vuotta myöhemmin olet jo osa joukkuetta, kasvamassa suureksi pelaajaksi, mutta edessä on jälleen karsiutuminen. Se syö.

Jälleen neljä vuotta on kulunut ja olet parhaassa peli-iässäsi. Sinusta on tullut johtaja. Maajoukkueesi kapteeni. Nyt ei tarvitse edes karsia. Edessä ovat kotikisat. Kuinka harva pelaaja pääsee johdattamaan kapteenina joukkueensa kotikisoihin?

Turnaus menee loistavasti. Viikko viikolta jopa sen voittaminen alkaa tuntumaan yhä mahdollisemmalta. Olette välierissä. Joukkueesi johtaa peliä maalilla, kun ottelua on vajaa varttitunti jäljellä. Olette menossa kohti MM-finaalia. Edessäsi on urasi tärkein peli.

Kunnes. Havaitset olevasi kontaktitilanteessa maalin edustalla. Tuuppaiset vastustajaa rintakehästä, aivan kuten olet tuhansia kertoja aikaisemminkin urallasi tehnyt. Jatkat peliä, mutta muut pysähtyvät. Tuomari on viheltänyt pilliin. Tönäisemäsi kaveri makaa maassa. Tuomari kävelee luoksesi ja nostaa punaisen kortin.

Olet tullut ulosajetuksi ensimmäistä kertaa urallasi. Olet sivussa elämäsi suurimmasta ottelusta. Katsomossa. Mitä liikkuu mielessäsi?

Vain ja ainoastaan Laurent Blanc osaa vastata tähän kysymykseen.

Tapaus Slaven Bilic

Kaatunut pelaaja oli Kroatian Slaven Bilic. Blanc tönäisi häntä kevyesti olkapäähän, mutta Bilic kaatui kasvojaan pidellen kentän pintaan.

Teko oli päivänselvä ja törkeä filmaus, joka johti mielipuoliseen vääryyteen – Laurent Blancin pelikieltoon MM-finaalissa.

Ranska voitti kuitenkin välierän ja eteni loppuotteluun Brasiliaa vastaan.

Tapaus Ronaldo

Ranskan vuoden 1998 MM-kisojen aikaan Brasilian Ronaldo oli kiistatta maailman paras pelaaja.

Finaalipäivän aamuna alkoi kuulua kummia. Ronaldo ei pelaisi ottelussa. Käynnistyi mieletön huhumylly, joka piti sisällään mitä villeimpiä salaliittoteorioita sisäisistä ristiriidoista vedonlyönteihin.

Vain tunti ja 12 minuuttia ennen ottelun alkua Ronaldon nimi ilmestyi sittenkin avauskokoonpanoon. Mitä aamulla tapahtui, siitä ei ole täydellistä selvyyttä oikein vieläkään. Varmimpana pidetyn version mukaan Ronaldo olisi ollut pelipäivän aamuna todella korkeassa kuumeessa, mutta hänet olisi lääkitty pelikuntoon.

Myös väittämät siitä, että Ronaldo olisi itse sanonut olleensa niin kipeä, ettei pystyisi pelaamaan, ovat yleisiä. Oli miten oli, mies oli koko ottelun kuin varjojen mailla.

Tapaus Didier Deschamps

Ranska oli loppuottelussa selvästi parempi.

Se voitti ottelun 3-0 kahdella Zinedine Zidanen ja yhdellä Emmanuel Petitin osumalla.

Pelaaja voi joskus pienessä hetkessä tehdä itsestään selvästi suuremman kuin mitä oikeastaan on. Tällainen hetki avautui Didier Deschampsille, joka ottelussa Ranskan kapteenina luovutti voittopokaalin Laurent Blancin käsiin. Näin vääryydellä finaalista sivussa ollut mies sai kuitenkin lopulta nostaa palkinnoista suurimman.

Tilaa tarinoille

Ranskan MM-kisojen finaali ei pelillisesti jättänyt juurikaan pohdittavaa, mutta ottelun ympärillä oli niin monta liikkuvaa tekijää ja tarinaa, että Saint-Denisin ilta on jäänyt niiden ansiosta elämään.

Bilicin tapaus ja siitä seurannut FIFAn kyvyttömyys kumota Blancin pelikielto. Mikä oli oikeasti Ronaldon pelikunto 12.7.1998? Mitä tapahtui niille parille sadalle loppuottelun pääsylipulle, jotka varastettiin FIFAn pääkonttorista finaalia edeltävänä päivänä?

Paljon kysymyksiä, puhetta ja spekulaatioita, joihin tuskin saadaan kunnollisia vastauksia koskaan. Samalla tilaa jää mitä hulluimmille teorioille.

Faktaa on, että loppuottelutappio repi jälleen Brasiliassa vuoden 1950 tragedian haavoja auki ja osoitti myös maan futisfanaattisuuden karua puolta. Brasiliassa rekisteröitiin reilut parikymmentä itsemurhaa muutaman tunnin sisään loppuottelun päättymisestä.

The post Kohti MM-kisoja: Tuhansien tarinoiden finaali – Ranska 1998 appeared first on Byyri.

Itärannikolla sijaitseva Kroatian toiseksi suurin kaupunki, Split, on mainio kohde niin lomailuun kuin asumiseenkin. Välimeren ilmasto hellii, maan taianomainen luonto on lähellä ja jalkapalloa seurataan fanaattisesti. Näin ajatteli ainakin Rooman keisarina toiminut Gaius Diocletianus, joka rakennutti eläkepäiviään varten palatsin ja jonka ympärille Splitin kaupunki muodostui.

Jalkapallosta keisari ei tosin tiennyt tuon taivaallista.

Synty

Elettiin vuotta 1950. Linnanmäen huvipuisto oli vasta avattu, Pohjois-Korea hyökkäsi Etelä-Koreaan ja Brasiliassa pelattiin jalkapallon MM-kisoja. Brasilia joutui pettymään kisoissa rajusti, ja tapahtumat tunnetaankin tänä päivänä käsitteellä Maracanaço. Kisoissa nähtiin värikästä ja kiihkeää menoa katsomoissa, ja merimiesten mukana Eurooppaan levisivät tarinat myös isäntämaassa olleista kannattajaryhmistä.

Kannattajaryhmistä käytettiin nimitystä torcidas organizadas. Portugalin kielen verbi torcer tarkoittaakin tässä yhteydessä ottelussa kannustamista.

Tarinat ovat hieman ristiriitaisia, mutta yleisin käsitys Torcida Splitin perustajista ja perustamisajankohdasta nivoutuu yhteen mestaruustaistoon. Hajdukia kannattaneet, mutta Zagrebissa opiskelleet Vjenceslav Žuvela, Ante Ivanišević ja Ante Dorić olivat yhdessä muiden opiskelijoiden kanssa lumoutuneita MM-kisojen tapahtumista ja halusivat antaa tukensa rakkaalle seuralleen.

Torcida Split perustettiin 28. lokakuuta 1950 vain päivää ennen elintärkeää ottelua Belgradin Punaista tähteä vastaan. Tuhansien kannattajien tuen avulla Hajduk voitti ottelun 2-1 ja marssi Jugoslavian mestaruuteen voittamattomana. Kannattajatoiminta perustui pitkälti kovaan laulamiseen ja möykkään, joilla yritettiin horjuttaa vastustajan pelaajia.

Soihdut ja väkivälta tulivat kuvioihin mukaan vasta seuraavilla vuosikymmenillä. Kantaaottavia katsomolakanoita ei myöskään nähty.

Kasvukipuja

Torcidan ensimmäiset vuodet eivät olleet helppoja. Kommunistisessa Jugoslaviassa kannattajaryhmää paheksuttiin ja sen nimen käyttö kiellettiin. Yksi perustajista, Vjenceslav Žuvela, erotettiin kommunistisesta puolueesta ja tuomittiin kolmeksi vuodeksi vankilaan.

Epävirallisesti kannattajaryhmän toiminta lakkasi, mutta kannustus ei kadonnut otteluista mihinkään. Torcida Splitin kasvaessa lisääntyivät myös väkivaltatapaukset. 1960-luvulta raportoituja tapauksia on muutama, ja vahingot olivat pitkälti aineellisia.

Hajduk Splitin menestyksekkäimmät vuodet ajoittuvat 1970-luvulle, jolloin katsomoissa alkoi näkyä myös muualta Euroopasta opittuja maneereita. Liput, tifot ja kaulahuivit tulivat kuvioihin soihtujen lisäksi, ja ajoittainen väkivalta kohdistui nyt myös vastustajan kannattajiin, jotka eivät tästä syystä sankoin joukoin Splitissä vierailleet.

Torcidan nimi palautettiin virallisesti käyttöön 1980. Samalla vuosikymmenellä Jugoslavian muut isot seurat saivat myös omat kannattajaryhmänsä, ja Hajdukin inho keskittyi erityisesti Dinamo Zagrebiin.

Kroatian Ikuinen derby Hajdukin ja Dinamon välillä sai kertaheitolla ison lisämausteen vuonna 1986, kun pahamaineinen Bad Blue Boys perustettiin. Tänä päivänä kannattajaryhmät ovat ajoittain tehneet yhteistyötä yhteisen agendan eteen, mutta pääosin tunteita vastustajaa kohtaan ei voi kuvata lempeiksi.

Ennen Kroatian itsenäistymistä Torcidan pahimmat huligaanit aiheuttivat tappeluillaan jatkuvaa päänvaivaa Belgradissa. Torcidan jäseniä oli mukana myös Kroatian sodassa, ja Hajdukin Poljud stadionin liepeillä onkin muistomerkki sodassa menehtyneille kannattajille.

Jugoslavian hajoaminen takasi Kroatialle oman jalkapallosarjansa, ja sen perustamisesta (1992) lähtien mestaruus on ollut kahden kauppaa. Rijeka yllätti kaikki voittamalla mestaruuden toissa kaudella, kun sitä ennen Dinamo Zagreb oli voittanut 11 perättäistä mestaruutta. Dinamo voitti myös viime lauantaina päättyneen sarjakauden.

Hajdukin edellinen liigamestaruus on vuodelta 2005, ja Torcida ei ole viime vuosina päässyt juhlimaan muissakaan kilpailuissa. Vielä 1980-luvulla Hajduk oli kuitenkin tuttu pudotuspelijoukkue eurokentillä.

Hajduk Splitin viimeisin meriitti noilta kentiltä on Mestarien liigan kauden 1994-1995 puolivälieräpaikka. Ensimmäisessä ottelussa Hajduk ja Ajax päätyivät maalittomaan tasapeliin, mutta toisessa osassa amsterdamilaiset olivat parempia lukemin 3-0; voittomaalin syötti muuan Jari Litmanen.

Ajax eteni aina mestaruuteen saakka, mutta Torcida ei ole tuon illan jälkeen seurannut kuin karsintakierroksen otteluja Mestarien liigassa.

Eläkeikä

Hajduk Split vietti näyttävin menoin satavuotisjuhliaan seitsemän vuotta sitten. YouTubesta löytyvällä videolla voi ihastella tuhansia soihtuja ja ilotulitteita Splitin pimenevässä illassa.

Vuosi 2011 oli merkittävä seuran historiassa muutenkin. Pitkän taistelun jälkeen Hajdukista tuli ainoa edes osittain kannattajien omistama seura Kroatian pääsarjassa. Läpi 1990-luvun vaivanneet talousongelmat ja seurajohdon pitkälti poliittinen vallankäyttö olivat faneille liikaa. Prosentuaalisesti seuran isoin omistaja on nyt Splitin kaupunki.

Hajdukin ongelmat eivät olleet Kroatiassa mitenkään poikkeavia. Viime vuosina myös Kroatian maaotteluissa on nähty runsaasti kannattajien protesteja, arvokisatasoa myöten, ja mukana on ollut luonnollisesti myös Hajdukin kannattajia. Nämä eivät ole olleet satunnaisten ultra-kannattajien tihutöitä, vaan sanoma on kohdistettu järjestäen maan jalkapalloliitolle.

Liiton puheenjohtajana on vuodesta 2012 toiminut maajoukkuelegenda Davor Šuker, mutta isompi piru Kroatian futiksen riippakivenä on ollut entinen Dinamo Zagrebin puheenjohtaja, Zdravko Mamić. Viime vuonna murhayrityksen kohteeksi joutuneen Mamićin tarinasta tullaan varmasti kirjoittamaan kirja, jos toinenkin, mutta lyhyesti tiivistettynä Mamić on korruptoitunut oman edun tavoittelija, joka ei kaihda likaisiakaan keinoja.

Muun muassa mainiosta Football Leaks -sivuston pohjalta ilmestyneestä kirjasta voi lukea lisää Mamićia kohtaan esitetyistä syytöksistä.

Suomen kanssa samassa karsintalohkossa ollut Kroatia selviytyi Venäjän MM-kisoihin voitettuaan jatkokarsinnoissa Kreikan yhteismaalein 4-1. Kesällä Kroatia pelaa D-lohkossa yhdessä Argentiinan, Islannin ja Nigerian kanssa, ja paikalla on varmasti myös lukuisia Torcida Splitin jäseniä.

Maajoukkue ja maan palloliitto ovat edelleen arkoja aiheita kannattajille, ja esimerkiksi Mamićin puolesta oikeudenkäynnissä todistanut Luka Modrić on erittäin vihattu pelaaja fanaattisimpien Kroatian kannattajien keskuudessa.

Kaiken tämän myllerryksen ja pokaalittomien vuosien jälkeenkin 67-vuotias Torcida elää ja voi hyvin. Kaikki kannattajat eivät ole missään nimessä salonkikelpoisia, ja valitettavasti myös Hajdukin otteluissa pyörii avoimen rasistisia kannattajia. Se tahrii hieman kannattajaryhmän mainetta, mutta ei himmennä sen pitkää ja värikästä taivalta.

Alkuperäisjäsenistä on hiljalleen aika jättänyt, mutta Hajduk ja Torcida Split tulevat elämään ikuisesti – aivan kuten fanien mottokin kuuluu.

Hajduk zivi vjecno!

The post Torcida Split – Euroopan vanhin kannattajaryhmä appeared first on Byyri.