The post Kuvakooste: Ilves – FK Austria Wien appeared first on Byyri.

Välierissä näiden kahden lisäksi pelasivat Leicester City, maailman viidenneksitoista rikkain seura,  ja Marseille, joka on Mestarien liigan voittaja sekin.

Kun seurat, joilla on Roman tai Marseillen tapainen historia tai Leicesterin varallisuus, kilpailevat Euroopan kolmanneksi merkittävimmän turnauksen voitosta, voidaan hyvällä syyllä kysyä, mikä on Konferenssiliigan lopullinen tarkoitus ja todellinen ydin. Missä on Feyenoordin ja Bodø/Glimtin välinen finaali tai välierissä pelaavat ruotsalais- ja puolalaisseurat? Missä on se pienten seurojen mahdollisuus menestyä, jolla kilpailu meille myytiin?

Vika ei toki ole seurojen itsensä. Mourinhon kyyneleet voittoon päättyneen välierän jälkeen kertoivat, että Konferenssiliigan voitto kiinnostaa aidosti. Brendan Rodgers ja Leicester olisivat varmasti halunneet päästä nostamaan eurokilpailun pokaalia kohti taivasta.

Turnauksen mainostaminen pienempien seurojen kilpailuna, mutta top 5 -sarjojen seurojen päästäminen siihen mukaan, on kuitenkin saanut Konferenssiliigan tuntumaan koko Euroopan Liigacupilta: pienemmät seurat ottavat kilpailun tosissaan alusta asti, mutta suurseurat kiinnostuvat vasta, kun ovat jo hajuetäisyydellä mestaruudesta.

Välieränelikosta Feyenoordia pidetään eniten Konferenssiliigaan ”sopivana” joukkueena. Sille kilpailun voittaminen olisi aidosti iso juttu. Sekin on kuitenkin Mestarien liigan voittaja ja seura, jonka fanit eivät jaksaneet täyttää kotiotteluita edes puolilleen turnauksen lohkovaiheessa. Jopa Rotterdamissa kiinnostus on löytynyt vasta kilpailun myöhemmillä kierroksilla.

Tarkoitukseni ei kuitenkaan ole vähätellä Konferenssiliigan hienoutta. Eintracht Frankfurtin ja Glasgow Rangersin huikea marssi Eurooppa-liigan finaaliin ja Mestarien liigan mielipuolinen kevät ovat jättäneet melko vähälle huomiolle sen, että Konferenssiliigan ensimmäinen painos on ollut aidosti huikea jalkapallokilpailu.

Ottelut ovat olleet keskimäärin tasaisia ja seurojen väliset erot pienempiä kuin Mestarien liigassa tai Eurooppa-liigassa. Lisäksi pelien tunnelma on ollut, alkuvaikeuksien jälkeen, huikea. Marseillen ja PAOKin välinen puolivälieräpari, esimerkiksi, tarjoili molemmissa osaotteluissa sellaista tunnelmaa, jota on vaikea löytää mistään muualta Euroopasta koko kuluneelta kaudelta.

Kilpailuun hieman myöhässä heränneet fanit ovat tajunneet, että heillä on mahdollisuus kokea jotain erityistä. Historialliset meriitit, tai edes varallisuus, kun eivät enää nykypäivänä takaa pitkää pudotuspelikevättä astetta kovemmissa eurokilpailuissa.

Vuoden 2013 jälkeen vain kolmesti on Mestarien liigan puolivälieriin selviytynyt joukkue Euroopan viiden suurimman sarjan ulkopuolelta. Jopa Eurooppa-liigan, joka on perinteisesti nähty hieman inklusiivisempana, välierissä on viimeisen neljän vuoden aikana ollut vain kaksi seuraa top 5 -liigojen ulkopuolelta.

Ilman Konferenssiliigaa pienempien sarjojen joukkueet jäisivät käytännössä täysin ilman eurokilpailujen pudotuspelejä. Se ei ole mitenkään mitätön juttu, jos asiaa katsotaan eurooppalaisen jalkapallokulttuurin kontekstissa.

Siinä, missä Mestarien liiga on alkanut vuosien saatossa tuntua samojen tiimien jatkuvalta dominoinnilta, on Konferenssiliiga kuin raikas tuulahdus menneisyydestä, jolloin eurooppalainen jalkapalloa oli nykyistä tasaisempaa ja yllätyksellisempää.

Konferenssiliigaa on kritisoitu muovisuudesta ja perinteiden puuttumisesta, mutta se on merkityksetöntä älämölöä. Jokainen kilpailu on joskus ollut vailla historiaa. Mestarien liiga perustettiin tyhjästä 1950-luvulla; jopa FA Cupilta puuttui perinteet vielä 1800-luvulla. Samalla tavalla kuin Raamattua ei ole lähetetty taivaasta, ei eri urheilukilpailujen perinteitä ja merkityksellisyyttä ole annettu oletuksena.

Yhdenkään turnauksen tai sarjan arvostus ei ole mitenkään vakiotila, vaan pitkän ajan kuluessa fanien ja muun yhteisön mielissä saavutettu status. Me päätämme, mitkä kilpailut ovat merkityksellisiä. Ja mitä enemmän olen tämän kevään aikana Konferenssiliigassa mukana olleiden seurojen pelaajien ja fanien reaktioita nähnyt, sitä vakuuttuneemmaksi olen tullut, että kilpailulla on väliä.

Ja ehkä Euroopan keskisuurten, kuten AS Roman ja Marseillen ja Leicesterin, menestyminen itse asiassa vain ruokkii Konferenssiliigan merkitystä ja kasvua. Ehkä uusi, ja joidenkin mielestä muovinen, kilpailu kaipaa isoja seuroja, jotta ihmiset ymmärtävät, että se merkitsee.

Jos Roma vie kilpailun tänä vuonna, ja esimerkiksi Manchester United ensi vuonna, mutta Feyenoord, PAOK tai vaikka FC Kööpenhamina sen jälkeen, tuntuu mestaruuskin isommalta. Fanit voivat sanoa, että voitimme turnauksen, jonka mestaruutta Jose Mourinho juhli vain kaksi vuotta aikaisemmin.

Ehkä perinteikkäiden suurseurojen mukanaolo vain tuo oman lisänsä Konferenssiliigan kansantarustoon, joka lähtee tulevina vuosina elämään omaa elämäänsä niin hollantilaisten, kreikkalaisten kuin puolalaistenkin fanien mielissä.

Merkityksellisyys luodaan ajan saatossa ja yhdessä koettujen kokemusten kautta. Myös Eurooppa-liigaa voisi syyttää merkityksettömyydestä tai todellisen arvon puutteesta, mutta koitapa kertoa se Eintracth Franfurtin faneille.

Eurooppalainen jalkapalloyhteisö tarvitsee tällaisia kilpailuja. Muutkin kuin viiden suurimman sarjan kärkiseurat ansaitsevat merkityksellisiä europelejä. Ja muutkin kuin suurseurojen fanit ansaitsevat vieraspelireissuja, maagisia euroiltoja ja kansainvälisiä kokemuksia.

Ja myös muutkin kuin maailman rikkaimmat seurat ansaitsevat voittaa pokaaleja. Rotterdamissa ei ole juhlittu eurokilpailun voittoa 50 vuoteen; AS Roma ei ole voittanut kansainvälistä pystiä yli 60 vuoteen. On aivan varmaa, että kumpaakin seurayhteisöä kiinnostaa palavasti juhlia Konferenssiliigan voittoa keskiviikkona.

Jalkapallon kuuluu olla inklusiivista, ei vain isojen poikien leikkikenttää. Maailman eniten harrastetun urheilulajin kuuluu olla laaja-alaisinta myös huipputasolla. Konferenssiliiga ei ehkä ollutkaan sellainen pienten seurojen esiinmarssi kuin meistä osa odotti, mutta yhdessä asiassa se onnistui: tekemään eurooppalaisesta jalkapallosta aidosti vähän eurooppalaisempaa vain muutaman maan dominoinnin sijasta.

Monella tavalla uuden eurokilpailun perustaminen oli vain luonnollinen askel nykyisen jalkapallojohtamisen tikkailla. Uusi kilpailu tuo Uefan kassaan uutta rahaa, ja nostaa Uefan osakkeita entisestään valtataistelussa Fifaa vastan.

Raha ei kuitenkaan ole vain huono asia. Konferenssiliigan ansiosta sitä nimittäin valuu entistä enemmän myös pienempien seurojen ja sarjojen laariin; myös Suomeen. Tämä edesauttaa, ainakin jossain määrin, tasa-arvoisemman jalkapallohuomisen luomista.

Neutraalin fanin kannalta kolme eurokilpailua on jo niin paljon, ettei kaikkia enää ehdi seuraamaan. Tietyssä mielessä kansainvälisiä kilpailuja alkaa olla jopa liikaa. Mutta tämäkin vain lisää fanien oikeutta valita, mitä he pitävät merkityksellisenä.

Jollekin Feyenoordin tai PAOKin tai Bodø/Glimtin eurotaipaleen seuraaminen voi olla huomattavasti Mestarien liigan seuraamista romanttisempaa. Nyt siihen on aito mahdollisuus.

Hyvää viikonloppua

Sen pituinen se tällä erää. Jos haluat, että Sallisen sivukatsomo kilahtaa inboxiisi ensi viikolla jo perjantaina, rekisteröidy uutiskirjeen tilaajaksi tästä. Omia fiiliksiäsi Konferenssiliigan ensimmäisestä kaudesta voit jakaa sähköpostitse juuso@teravinkyna.com tai Twitterissä @TeravinKyna.

Hyvää viikonloppua.

The post Sallisen sivukatsomo: Mikä on Konferenssiliigan ydin? appeared first on Byyri.

Turnauksen merkitys suomalaisille ulottuu kuitenkin paljon HJK:n lohkovaiheen paikkaa laajemmalle. Pelkästään se, että neljä suomalaista seuraa pelasi kesän mittaan eurokarsintoja, on merkittävä asia suomalaiselle jalkapalloilulle. Sekä näkyvyyden että talouden kannalta.

Ennen kaikkea turnaus luo faneille ja seurayhteisöille sellaisia kokemuksia, joita nämä eivät voi saada mistään muualta. Niin Hongan voitto NSI Runavikia vastaan kuin KuPSin uskomaton matka aina neljännelle karsintakierrokselle asti tarjosivat suomalaisille niitä tarunhohtoisia eurokokemuksia, jotka lujittavat uskoa seurojen tekemiseen ja auttavat luomaan yhtenäistä ja kunnianhimoista jalkapallokulttuuria koko maahan. Juuri Veikkausliigan kaltaisten sarjojen vuoksi Konferenssiliiga alun perin perustettiinkin.

”Oli se sitten Eurooppa-liiga tai Konferenssiliiga, miksi ikinä haluatkaan sitä kutsua, sillä ei ole meille mitään väliä. Se tarjoaa meille väylän Eurooppaan. Se antaa meille mahdollisuuden vakauttaa seuran talous ja tarjoaa faneille tilaisuuden haaveiluun. Olemme unelmoineet tästä 132 vuotta.” totesi pohjoisirlantilaisen Larne FC:n puheenjohtaja Gareth Clements the Athleticille, kun hänen seuransa eteni Konferenssiliigan karsintojen kolmannelle kierrokselle. Samalla Clements tuli alleviivanneeksi monen suomalaisen tuntemuksia uudesta sarjasta.

Konferenssiliigaa ei kuitenkaan perustettu vain tuomaan ilontunteita faneille. Eurooppalainen futiskartta on polarisoituneempi kuin koskaan ennen. Suurten ja pienten jalkapallomaiden väliset erot ovat – niin taloudellisesti kuin pelillisesti – kasvaneet suuremmiksi kuin koskaan.

Tasoerojen pienentäminen on avainasemassa eurooppalaisen jalkapallon kehityksen kannalta. Tämä puolestaan voi onnistua vain kahdella tavalla: köyhdyttämällä rikkaita tai rikastuttamalla köyhiä.

Keinotekoisen palkkakaton asettaminen tai eliittiseurojen kulujen leikkaaminen ei kuitenkaan tule onnistumaan, eikä se, joidenkin seurojen järjettömästä taloudenpidosta huolimatta, ole edes tarkoituksenmukaista, sillä se rajoittaisi koko lajin globaalia kasvua.

Siksi ainoa varteenotettava vaihtoehto on pienempien maiden liigojen ja seurojen talouden elvyttäminen. Juuri tähän vaivaan Konferenssiliiga tarjoaa, ainakin yhdenlaisen, ratkaisun.

Vaikka suomalaisseuroista Interin eurotaival jäi kaikkein lyhyimmäksi, tienasi turkulaisseura silti eurokarsinnoista neljännesmiljoonan. Hongan kassaan puolestaan ropisi euroja yli puolen miljoonan edestä kahdelta karsintakierrokselta.

Neljännelle karsintakierrokselle selvinnyt KuPS nosti lukemat uusille miljoonaluvuille, sillä kuopiolaisten kirstu kasvoi europelien myötä jopa 1,15 miljoonalla eurolla. HJK on puolestaan tienannut – ennen lohkovaihetta – lähes kolme miljoonaa euroa tämän kauden europeleistä. Lohkovaiheessa jokainen ansaittu piste tietää myös 166 000 euron lisätienestejä.

Summat ovat merkittäviä suomalaisille seuroille. KuPS ja HJK esimerkiksi kattoivat koko kauden pelaajabudjettinsa pelkästään europelien tuloilla. Molemmilla joukkueilla olisi, ainakin teoreettisesti, varaa tuplata nykyinen pelaajabudjettinsa, jos ne tietäisivät pelaavansa saman määrän europelejä joka vuosi.

Neljästä eurokarsintoihin selvinneestä seurasta vain HJK teki vuoden 2020 tilikauden aikana voittoa, ja sekin vain 45 000 euroa. Vaikka summia vääristä pandemiaoloissa pelattu kausi, olisi europelien tuomien tulojen myötä jokainen seuroista – Inter toki konserniavustusten tuomat satunnaistulot huomioiden – päätynyt tilinpäätöksessään plussan puolelle.

Konferenssiliigan karsintaottelut eivät ole pienempien maiden seuroille vain kiva bonus. Ne antavat esimerkiksi veikkausliigaseuroille aidon taloudellisen mahdollisuuden rakentaa joukkueitaan europelejä silmällä pitäen. Eli kuroa eroa kansainvälisille kentille pienemmäksi.

Tärkeämpää, kuin yksittäisten seurojen tilinpäätöksen numerot, on kuitenkin se, mitä ylimääräinen raha ja kansainvälinen näkyvyys tekevät suomalaiselle jalkapallokulttuurille. Jos seurat toimivat fiksusti, valuu kausittain europeleistä saadut tuotot juniorityöhön, harjoitusolosuhteisiin – sekä stadioninfran parantamiseen.

Viimeksi mainittu on elintärkeää, jos suomalaiset seurat haluavat näyttää kansainvälisissä peleissä hyvinvoivilta ja ammattimaisilta. Se, ettei KuPS saanut lupaa pelata siihenastisen kautensa tärkeintä otteluaan kotikentällään, ei ole omiaan kehittämään mielikuvaa seurasta, jolla on edellytykset tavoitella eurocupin lohkopaikkaa kausi toisensa jälkeen.

Kun huomioon otetaan se, että KuPS on tällä hetkellä koko maan toiseksi laadukkain jalkapallo-organisaatio, aletaan ymmärtää, kuinka kaukainen haave europelit ovat monelle seuralle olleet. Nyt haaveiluun on kuitenkin aihetta, sillä Konferenssiliiga on tuonut kansainväliset kentät lähemmäs suomalaista jalkapalloa kuin koskaan.

Kyse ei ole vain arvostuksesta, vaan myös kulttuurin luomisesta. Union Berlinin kaltaisen seuran näkeminen Kuopiossa olisi monelle katsojalle koko kauden huipennus; monelle juniorille se viimeinen kipinä, joka sytyttää roihun lajia kohtaan.

Tällä hetkellä on turha kuvitella, että eurokarsintojen viimeisiä kierroksia Kuopiossa pelattaisiin. Kuten KuPS tiedotti, FC Astanaa vastaan pelatun kotiottelun pelaamisesta Pohjois-Savossa neuvoteltiin pitkään, ja Uefa oli lopulta – huolimatta siitä, ettei Väre Areena täytä liiton vaatimaa 3-kategorian luokitusta – näyttämässä vihreää valoa pelipaikan vaihdolle, kunnes kazakstanilaiset torppasivat idean.

Pelipaikan siirto vaatii sekä Uefan että vastustajajoukkueen suostumuksen. Miksi yksikään vierasjoukkue suostuisi pelaamaan Väre Areenalla, kun vaihtoehtona on pelata vain kivenheiton päässä lentokentältä, huomattavasti enemmän kotistadionia muistuttavissa olosuhteissa?

Niiden suomalaisseurojen, jotka haluavat ottaa europelit tosissaan, ja pelata pääsystä kansainvälisille kentille joka vuosi, on syytä laittaa oma pihamaa kuntoon. Se on kallista, ja se on taloudellinen riski, mutta se saattaa olla myös suurin positiivinen muutos, jonka Konferenssiliiga suomalaiseen jalkapalloiluun tuo. Se on myös elinehto jalkapallokulttuurin kehittymiselle.

Toki elämä ei ole pelkästään kukkia ja päivänsäteitä. Myös Konferenssiliigan, kuten minkä tahansa uuden asian, varjopuolet ovat nousseet mediassa esille. Muutosta pelätään ja uhkakuvia nähdään siellä, missä pitäisi nähdä mahdollisuuksia.

Suurimpana riskinä suomalaiselle jalkapalloilulle on esitetty HJK:n ja muiden seurojen välisen kuilun repeämistä entistä suuremmaksi; sitä, että muiden seurojen saamat rahasummat jäävät laihaksi lohduksi sen rinnalla, jos Klubi etenee joka kausi lohkovaiheeseen ja tienaa miljoonapotin. HJK:n taloudellinen etumatka on jo nyt niin merkittävä, että lohkovaiheen tuoman lisäedun jälkeen Veikkausliigassa tuskin tarvitsisi enää kilpailla mestaruudesta.

Turha sitä on kaunistella. Aki Riihilahti tiesi tasan tarkkaan mitä teki, kun lobbasi Konferenssiliigan väkisin läpi Europan seurajoukkueiden hallituksen jäsenenä. Koko maailmasta ei nimittäin löydy montaa seuraa, jotka olisivat hyötyneet uudesta turnauksesta Klubia enemmän.

Mutta toisin kuin suomalaiset haluavat uskoa, ei yhden menestys ole toisilta pois. Voi olla, että Konferenssiliigasta on eniten hyötyä Klubille, mutta se hinta on maksettava siitä, että suomalainen jalkapallo voi kasvaa.

On äärimmäisen mustavalkoista väittää, että Veikkausliiga kärsisi siitä, että HJK voittaisi mestaruuden joka kausi seuraavat kymmenen vuotta. Klubi on jo muutenkin voittanut yhdeksän 12 edellisestä mestaruudesta. Eikä Veikkausliigan kasvu suinkaan yhden joukkueen dominanssiin pysähdy. Euroopasta löytyy tukku kovempitasoisia sarjoja, joita hallitaan yhden seuran voimin.

Itävallan Bundesliigassa Red Bull Salzburg on voittanut kahdeksan mestaruutta putkeen. Yksi seura on taloudellisesti ja pelillisesti valovuosia muita edellä, mutta se ei millään muotoa tee liigasta heikkoa. Päinvastoin. Eurocupien lohkovaiheessa pelaa tällä kaudella neljä itävaltalaisseuraa, joista jopa kolme Mestarien liigassa tai Eurooppa-liigassa.

Moldovan liigasta Mestarien liigaan ponnistanut FC Sheriff Tiraspol on voittanut kahta lukuun ottamatta jokaisen 20 edellisestä sarjakaudesta. Kroatiassa Dinamo Zagreb on kruunattu mestariksi 15 kertaa viimeisten 16 kauden aikana. Silti Kroatia, vain neljän miljoonan asukkaan kansa, on yksi koko maailman parhaista jalkapallomaista.

Puolan Ekstraklasa on pääosin Legia Warszawan leikkikenttä, ja Bulgariassa europelien vakiokävijä Ludogorets on voittanut kymmenen mestaruutta putkeen. Esimerkkejä löytyy halki Eurooppaa.

Ei yhden seuran dominanssi heikennä liigaa. Usein tilanne on jopa päinvastoin. Miljoonat valuvat alaspäin ja jokainen sarjan joukkueista saa niistä oman osuutensa. HJK voi tienata europeleistä eniten, mutta se ei tarkoita, etteivät muutkin eurokarsintoihin osallistuvat suomalaisseurat rikastuisi. Samalla Klubi tarjoaisi jokaiselle veikkausliigaseuralle kansainvälisen tason mittarin, jota vastaan testata omaa tasoaan useamman kerran kaudessa.

Siitä, että suomalaisia seuroja pelaa joka kausi europeleissä, ei ole sarjalle kuin hyötyä. Suomalainen ajatusmaailma käskee sanomaan ei miljoonalle, jos naapuri saa siitä hyvästä kolme miljoonaa. Jos joku muu saa enemmän, se on minulta pois. Mutta mitä jos ottaisimmekin miljoonan tyytyväisenä vastaan, koska tiedämme, että siinä on kolmen miljoonan alku?

Konferenssiliiga on koko veikkausliigahistorian suurin mahdollisuus, mutta tuon realisoituminen todellisuudeksi vaatii, että se otetaan tosissaan.

Hyvää viikonloppua

Suomalaisseurojen debyyttiin Konferenssiliigassa on enää alle kaksi viikkoa. Ennen tuota historiallista hetkeä Huuhkajat kuitenkin jatkavat taivaltaan MM-karsinnoissa. Markku Kanerva totesi tämän viikon Urheilulehdessä, että vaikka EM-kisapaikka saattoi olla sukupolvien unelma, Huuhkajille se oli vain välitavoite. Oikea maali siintää reilun vuoden päässä. Jos haluat loikata Sallisen sivukatsomon uutiskirjeen tilaajaksi, klikkaa itsesi listalle tästä. Palautetta, ehdotuksia ja ajatuksia saa sen sijaan jakaa sähköpostissa juuso@teravinkyna.com tai Twitterissä @TeravinKyna. Tänään kaatuu Kazakstan. Hyvää viikonloppua.

The post Sallisen sivukatsomo: Konferenssiliigalle on turha nyrpistää nenäänsä appeared first on Byyri.