Energinen Englanti – passiivinen Kolumbia

Pelin alkumetreistä lähtien kävi selväksi, että Englanti on hallitsevampi osapuoli. Kolme Leijonaa pyöritti palloa tyylikkäästi ja saneli rytmin luoden tasaiseen tahtiin puolittaisia tilanteita. Kolumbian puolustuksella ei ehtinyt kuitenkaan tulla sen suurempia hädän päiviä ensimmäisen jakson aikana. Los Caferetos antoi Englannin pelaajien siirrellä palloa rauhassa alakerrassa, pyrkimättä aktiivisesti palloa heiltä riistämään.

Neljänkymmenen minuutin kohdalla nähtiin tietyllä lailla ottelun käännekohta. Kieran Trippier valmistui ampumaan vapaapotkua hyvältä etäisyydeltä Englannille. Tuolloin Wilmar Barrios puski Jordan Hendersonia muurissa. Käynnistyi melkoinen torikokous, jossa tunteet kävivät kuumana ja kaikilla oli asiaa yhdysvaltalaistuomari Mark Geigerille.

Geiger nosti Barriosille hänen tempustaan keltaisen kortin. Monet englantilaiset vaativat Barriosille punaista korttia kentällä ja sen ulkopuolella. Nykyinen kommentaattoriguru Gary Lineker esimerkiksi avautui twittertilillään nostamatta jääneestä punaisesta. Ottamatta kantaa menikö tuomio sitten oikein tai väärin, oli tämän jälkeen melkoiset Narvan Markkinat pystyssä tuon tuosta.

Kane jälleen ratkaisijana

Jos Gary Lineker oli tauolla tuohtuneessa mielentilassa, oli hän taatusti liikuttunut hetkeä myöhemmin.

Kun 10 minuuttia oli toista jaksoa tahkottu, kruunasi Kolumbian maajoukkueen ja Fiorentinan Carlos Sanchez surkeat kisansa kaatamalla Harry Kanen boksissa. Rike oli selvä, kun hän roikkui englantilaisen selässä kuin rodeossa konsanaan. Kolumbialaiset piirittivät jälleen kerran Geigerin, mutta tuomio ei muuttunut: pallo pilkulle.

Harry Kane painoi pilkun sisään kylmän viileästi keskelle maalia ja iski turnauksen kuudennen osumansa, nousten samalla mainitun Gary Linekerin rinnalle eniten yhden MM-turnauksen aikana maaleja tehneeksi englantilaispelaajaksi. Linekerin urotyöt sijoittuivat Meksikon MM-kisoihin 1986.

Tämän jälkeen kaikki näytti siltä, että Kolumbia keskittyy kaikkeen epäolennaiseen ja Englanti etenee kahdeksan joukkoon, kunnes. Lisäajalla vaihtomies Mateus Uribe päätti kokeilla kaukaa ja tuo kokeilu oli liki täydellinen. Englannin ykköskassariksi viimeisen kalenterivuoden aikana noussut Evertonin Jordan Pickford osoitti suuruutensa ja venyi pallon eteen.

Tästä mentiin kuitenkin kulmalle ja siitä Kolumbia iski. Yerry Mina puski kulman jälkitilanteesta tasoituksen ja edessä oli jatkoaika. Niin, se on jatkoaika eikä mikään ihmeen jatko-ottelu, näin ainakin meille viime vuosituhannella kisoja seuranneille.

Menneisyyden möröt Kolmen Leijonan kiusana

Englannin pudotuspelihistoria on vuoden 1966 maailmanmestaruuden jälkeen on synkkä. Menneisyyden möröt hiipivät selvästi englantilaisten olkapäille.

Jos Kolumbian mahdollisuudet syntyivät varsinaisella peliajalla englantilaisten omista hölmöilyistä tai kolumbialaisten yksittäisistä henkilökohtaisista oivalluksista, oli Kolumbia tämän jälkeen aktiivisempi osapuoli.

Jatkoilla sisään otettu Danny Rose oli Englannin valopilkku, joka tuntui olevan ainoa, jolla pelirohkeus pysyi tallella. Hänen ansiostaan Englanti heräsi mukaan taisteluun ja kun Kolumbia ei pystynyt hyödyntämään sille auenneita mahdollisuuksia, oli edessä turnauksen kolmas rangaistuspotkukilpailu.

Historian siipien havinaa

Pilkuilla Jordan Pickford Englannin maalilla oli kolmessa ensimmäisessä Kolumbian vedossa hukassa. Jordan Henderson puolestaan epäonnistumisensa jälkeen taatusti kelaili mielessään tiettyjä englantilaisia nimiä maansa pilkkuhistoriasta Chris Waddlesta lähtien.

Kaikki näytti siltä, että Moskovan Spartakin stadionilla käy jälleen kerran ”Englannit”, kunnes Mateus Uribe paukutti ylärimaan.

Tämän jälkeen hienon ottelun pelannut Kieran Trippier onnistui Englannille, Pickford poimi Carlos Baccan yrityksen ja Eric Dier pääsi viimeistelemään Englannin paikan kahdeksan joukossa.

Englannin nykyinen päävalmentaja Gareth Southgate on osa maansa synkkää rangaistuspotkuhistoriaa. Hän oli antisankari kotikisoissa vuonna 1996. Tällä kertaa hän oli kiinnittänyt poikkeuksellisen paljon huomiota juuri tähän osa-alueeseen ja se kannatti.

Englannin kantti kesti ja maa voitti ensimmäistä kertaa historiansa aikana rangaistuspotkukilpailun MM-kisoissa, selättäen samalla tämän karmean tilastomörön harteiltaan!

Miten tästä eteenpäin?

Englanti kohtaa seuraavaksi puolivälierässä Ruotsin Samarassa lauantaina klo 17 käynnistyvässä ottelussa. Jatkopaikasta huolimatta sille jää paljon mietittävää. Se ei pystynyt tappamaan peliä 1-0-johdossa, vaikka siihen avautui lukuisia mahdollisuuksia.

Kolmen Leijonan pelaaminen kolmella topparilla on viihdyttävää katsottavaa, mutta uskaltaako Southgate luottaa siihen, että Ruotsin kaltainen äärimmäisen organisoitu maa, ei tulisi rokottamaan niistä yksilövirheistä puolustuksessa, mitä Englanti Moskovassa esitti?

Southgaten ja hänen taustojensa työtä varmasti helpottaa myös se, että vastaan tulee kisojen selkein pelisuunnitelma.

Kolumbia voi olla suhteellisen tyytyväinen itseensä. Enemmänkin oli tarjolla, mutta Venäjältä toisaalta matkataan kotiin sen MM-historian toiseksi parhaan tuloksen kanssa.

Jose Pekerman on nyt luotsannut kahdet karsinnat, parit Copa Americat sekä kaksi onnistunutta MM-turnausta. Hän on varmasti antanut kaikkensa. On odotettavaa, että maa selviytyy jälleen seuraaviin MM-kisoihin. Terveen vaihtuvuuden kannalta on kuitenkin luontevaa, että Qatarissa on joku toinen kaveri tuolloin puikoissa.

The post Englanti voitti demoninsa appeared first on Byyri.

Yhdysvallat käynnistää vastaiskun. Pallo pelataan nopeasti vasempaan laitaan, josta John Harkes laittaa sen kierteisenä Kolumbian maalille. Puolustaja Andrés Escobar liukuu katkaisemaan syöttöä. Hänen katkonsa epäonnistuu ja pallo lipuu omaan maaliin.

USA johtaa 1-0, kun ottelua on pelattu 35 minuuttia. Ohjaaja ottaa kuviin itseensä pettyneen Escobarin.

Vielä pahempaa on kuitenkin luvassa. Hän ei taatusti osannut aavistaa, että tuo oma maali tulisi kymmenen päivän päästä maksamaan hänen henkensä.

Valtavista odotuksista väkivallan uhkaan

Kolumbia arvottiin USA:n vuoden 1994 MM-kisoissa A-lohkoon yhdessä kisaisäntien, Romanian ja Sveitsin kanssa.

Arpaa pidettiin yleisesti Kolumbian kannalta hyvänä, ja sitä pidettiin lohkon suosikkina. Varsinkin Kolumbiassa odotukset koko kisojen suhteen olivat suuret. Kolumbia pelasi kaikki alkulohkon ottelunsa Rose Bowlissa USA:n länsirannikkolla, ja sen mukana matkasi runsaasti kannattajia.

Usko menestykseen oli vahva – jopa epärealistissa mittasuhteissa.

Kolumbia aloitti turnauksen kuitenkin yllättäen tappiolla. Pitkälle turnauksessa mennyt ja maailmaa laajalti ihastuttanut Romania oli vielä ennen turnauksen alkua suhteellisen tuntematon suuruus.

Romania oli parempi avausottelussa lukemin 1-3, ja varsinkin sen keskikenttä häikäisi. Gheorghe Hagi, Ioan Lupescu ja Ilie Dumitrescu olivat huippuvedossa ja käänsivät ottelun Romanialle nimenomaan pelin keskustassa.

Kritiikki omia ja varsinkin keskikenttäpelaajia kohtaan oli Kolumbiassa ottelun jälkeen valtava.

Valitettavasti kaikki eivät jättäneet asiaa pelkkään kritisointiin. Kolumbian pelaajat alkoivat saada kotimaastaan uhkauksia. Pyöri villejä huhuja, että huumekartellien pomot olivat sijoittaneet hurjia summia rahaa Kolumbian menestyksen puolesta.

Pisimmälle mentiin, kun keskikenttämies Gabriel Gomezin perheenjäseniä alettiin uhkailemaan kotimaisemissa. Tässä vaiheessa Gomez teki oman ratkaisunsa ja poistui turnauksesta ennen seuraavaa ottelua USA:ta vastaan.

Nöyryytys ja kasvojenpesu

Ennen kisoja kukaan ei odottanut USA:lta mitään. Maassa ei tuolloin edes pyörinyt kunnollista ammattilaissarjaa, ja sen valintaa kisaisännäksikin oli arvosteltu.

USA oli pusertanut avausottelussaan Sveitsiltä pisteen, ja tätäkin oli pidetty jo hurjan hyvänä suorituksena.

Maailma kohahti, kun 22.6.1994 USA kaatoi toisessa ottelussaan Kolumbian. USA:n 2-1-voittoon päättyneen ottelun alkutahdit löi Andrés Escobarin oma maali.

Tappio tiesi sitä, että Kolumbia jäi lohkonsa viimeiseksi. Sen kisat tulisivat päättymään lohkon päätöspeliin Sveitsiä vastaan.

Ottelu antoi Kolumbialle mahdollisuuden pelata uskottavuudestaan sekä pestä kasvojaan kannattajiensa edessä, ja joukkue tarttuikin tähän mahdollisuuteen.

Se pelasi hyvän ottelun ja voitti maalein 0-2 Herman Gavirian ja vaihtomies John Harold Lozanon maaleilla.

Tämä ei kuitenkaan riittänyt. Roy Hodgsonin valmentama Sveitsi jatkoi turnauksen pudotuspeleihin tappiostaan huolimatta, ja Kolumbian oli pakattava laukkunsa ja lähdettävä kotimatkalleen.

12 surmanluotia

Jalkapalloileva maailma keskittyi tämän jälkeen MM-kisojen aina niin kiihkeisiin pudotuspeleihin. Kolumbian läsnäolo ja Escobarin oma maali jäivät pian pois aktiivisesta muistista.

2.7. Andrés Escobar oli lähtenyt tyttöystävänsä varoituksista huolimatta ystävineen viettämään iltaa kotikaupungissaan Medellinissä.

Baari-illan jälkeen hän ajautui sanaharkkaan ravintolan edustalla, kun häntä alettiin solvata kymmenen päivää aikaisemmin tehdystä omasta maalista. Sanaharkka eteni käsirysyksi, jolloin Escobarin kanssa riidellyt mies kaivoi esiin aseen.

Hän ampui Andrés Escobaria kaksitoista kertaa. Jokaisen laukauksen jälkeen hän huusi: ”Maali!”

Escobarin ampunut mies oli nimeltään Humberto Castro. Castro tuomittiin seuraavana vuonna 43 vuodeksi vankeuteen, mutta hänet vapautettiin hyvän käytöksensä ansiosta jo vuonna 2005.

Andrés Escobarin tragedia järkytti ihmisiä laajalti ja jätti leimansa koko USA:n kisoihin. Se on yhä yksi modernin jalkapallon järkyttävimmistä tarinoista. Escobarin hautajaisiin osallistui yli 100 000 kolumbialaista.

Andres Escobar oli kuolleessaan 27-vuotias.

The post Kohti MM-kisoja: 12 surmanluotia – Andrés Escobarin murha 1994 appeared first on Byyri.