Jalkapallofaniutta on monta tasoa. Intohimoisimmilla jalkapallon seuraaminen on paljon muuta kuin faniutta. Se on seurojen toiminnan kannattamista, joskus omienkin ulkopuolelta, puhtaalla rahallisella panoksella. Heidän kohdallaan sana fani on liian laimea. Nämä ihmiset ovat jalkapallokannattajia.

Suurten tapahtumien aikana myös keräilyesineiden määrä kasvaa. Keräilyesineiden kohdalla arvoa määrittää myös tunneside, ja tunnesiteen rahallista arvoa on mahdoton määrittää, mutta mitä kaikkea muuta voi kerätä? Siitä meille kertovat enemmän kuopiolaiset futiskannattajat Tuija ja Marko Mehtonen.

Yhteinen työpaikka yhdisti

Parikymmentä vuotta sitten kuopiolaisen yrityksen sisällä oli syntynyt romanssi. Kaksi työtoverusta olivat löytäneet toisistaan sielunkumppaninsa. Kun häitä vietettiin, häämatka suuntautui Ranskaan. Kuinka ollakaan, tuollakin kertaa Mehtoset löysivät itsensä jalkapallokatsomosta. PSG ei mällännyt miljoonilla, ja kentällä juoksi nykysikermää huomattavasti nimettömämpi ryhmä. Ja katsomossa istui ainakin yksi vastavihitty suomalainen pariskunta.

”Jokaisella matkalla olemme pyrkineet pääsemään myös liveotteluun. Onhan noita stadioneita nähty myös ympäri Eurooppaa. Tuija on ulkomailla enemmän vääräuskoinen ja suuntautuu tuonne Barceloonaan. Itselläni pyhättönä toimii luonnollisesti Old Trafford”, Marko kertoo ulkomaalaisesta jalkapallosta.

Tässä vaiheessa väärinymmärryksen määrä voisi olla suuri. Ei, Mehtoset eivät elä ja hengitä jalkapalloturismista. Tämä on heidän harrastuksensa maailmaa kiertäessä. Sydän sykkii kotimaiselle ja ennen kaikkea kuopiolaiselle jalkapallolle.

”Miksi te käytte täällä?”

Mehtosten sydämessä on tilaa koko Kuopiolle. Vaikka KuPS on suuri rakkaus heidät löytää todella usein muidenkin paikallisten seurojen otteluissa. Varastossa löytyy, luonnollisesti molemmilla, Kuopio Futiksen puheenjohtaja Mikko Kolehmainen toimittamat game worn -pelipaidat. Tutustuminen Mikkoon oli mieleenpainuva. Mehtoset viettävät iltojaan myös KuFun otteluiden katsomossa. Aikoinaan Kolehmainen lähestyi heitä katsomossa.

”Se onkin hauska juttu. Kun KuFu pelasi alempia sarjoja, niin olimme katsomassa heidänkin otteluitaan. Kerran Mikko tuli kysymään meiltä, että miksi te käytte täällä”, Tuija naurahtaa.

Koska Mehtoset rakastavat jalkapalloa.

Koronavuosi herätti palon seurojen tukemiselle

Koronavuosi kohteli kaltoin monia seuroja. Se aktivoi Mehtoset vielä enemmän myös Kuopion ulkopuolelle. He pyrkivät tukemaan mahdollisimman monia seuroja. Ainoa sääntö heillä on side, kontakti tai käynti seuran luona. Tavaraa on kerääntynyt vuosien varrella suuria kuormia, ja jokaisella tavaralla on tarina.

”Ostimme viime kaudella mm. Hakan kausikortin. Vilma (tytär) sitä sitten kerran kauden aikana käytti käydessään Haka–KuPS-ottelussa”, Tuija kertoo.

Niin. Kausikortti yhden ottelun vuoksi. Saman he tekivät muutama vuosi sitten Byyrinkin raportoiman Savon Pallon kärsimän tuhopolton vuoksi järjestetyssä varainkeruukampanjassa.

Mehtoset myös kulkevat pelipaikoille yhdessä. Kysyttäessä saako otteluun mennä ilman toista, vastaus on kaunis. Jopa romanttinen.

”Yhdessä me kaikki matsit katsomme. Minulta on yksi ottelu jäänyt väliin, muuten ollaan aina vähintään kaksin. Lapsetkin ovat ajoittain mukana. Pitäähän sitä olla joku, jonka kanssa niitä tapahtumia analysoidaan”, Marko paljastaa.

Palataan alkuun. Mehtoset ovat tuttu näky monien ja monien joukkueiden otteluissa. Huuhkajat luonnollisesti maajoukkueista intohimona. Kaunein ja tärkein kaikista on kuitenkin Kuopion Palloseura. Kun Kuopion Palloseuran kotistadion viereen Mölymäelle rakennettiin kerrostaloja, Tuija ja Marko tiesivät minne he tulevat muuttamaan. Heidän nykyisen asuntonsa parvekkeelta näkee suoraan KuPS:n kotistadionin kentälle. Korona-aikana etätöitä tehdessä voi viettää kahvitaukonsa katsoen kuopiolaisten naisten ja miesten harjoituksia suunnitellen seuraavaa pelireissua. Ultimaattinen keräilykohde.

Jos ei lasketa sitä kaikkein suurinta matkan varrelta mukaan tarttunutta asiaa. Rakkautta toisiinsa.

The post Keräilyharrastus on elämäntapa – Mehtosten futispariskunta hankki asunnonkin kentän sijainnin perusteella appeared first on Byyri.

Mattia Italiasta

Italialainen Mattia Fontana saattaa kuulostaa etäisesti tutulta, sillä onhan miehestä suomalaisessa mediassa kirjoitettu muutama vuosi sitten. Sekä Faneille.com, että Ilta-Sanomat julkaisivat Fontanasta artikkelin ennen Veronassa pelattua harjoitusottelua Italian ja Suomen välillä.

Italia vei ottelun nimiinsä 2-0 ja Mattia sai epävirallisen tittelin Italian kovimpana suomifutis-fanina.

Koko elämänsä Italiassa elänyt keräilijä on Juventuksen kannattaja, joka kasvoi pelaten koripalloa. Jalkapallokin oli mukana kuvioissa, mutta vain hetken verran.

– Lapsena pelasin futista oikeastaan vain vuoden verran maalivahtina, mutta koripalloa sitäkin enemmän. Jalkapallo on lajina kiehtonut kuitenkin aina, niin katsomosta kuin tv:stä käsin. Pohjois-Italian ja lähimaiden stadionit ovat tulleet tutuiksi, ja edesmenneelle Stadio delle Alpille minulla oli Juventuksen kausikortti usean vuoden ajan.

Juventus-faneilla on edessään erittäin mielenkiintoinen kausi Cristiano Ronaldon siirron myötä. Kesällä Mattia on seurannut Veikkausliigan tuloksia ja erityisesti FC Lahden esityksiä, mutta odottaa ymmärrettävästi toden teolla Juventuksen kautta.

– Olemme voittaneet Italian mestaruuden jo seitsemän kertaa perättäin, joten Mestarien liigan voitto on jälleen kerran suurin unelmamme. Cristianon tulon myötä olemme lähempänä tuon unelman toteutumista.

Mestarien liigasta Mattia saikin 90-luvulla ensimmäiset kosketukset suomifutikseen.

– Ennen internet-aikaa Italian maksukanavilta tuli lähinnä Englannin, Espanjan ja Saksan pääsarjojen lähetyksiä. Mestarien liiga kuului myös tv-ohjelmistoon, ja Jari Litmasen peliesitykset Juventusta vastaan jäivät erityisesti mieleeni.

Suomi-rakkaus roihahti kirjaimellisesti Mattian tavattua suomalaisen vaimonsa.

Suomi

Pohjois-Italiasta kotoisin oleva Fontana innostui toden teolla suomifutiksesta tavattuaan puolisonsa. He käyvät Suomessa loma-aikoina ja Fontana pyrkii reissuillaan katsomaan FC Lahden otteluita ja tapaamaan nykyisiä, sekä entisiä pelaajia pelipaitojen toivossa.

– Heinäkuussa kävin Suomen Jalkapallomuseossa Valkeakoskella. Museossa oli muutamia kiinnostavia esineitä, mutta odotin kyllä useampia pelipaitoja suomalaisilta seurajoukkueilta ja myös Suomen maajoukkueelta.

Yhteen tiettyyn pelipaitaan Fontana museossa kuitenkin ihastui.

– Katseeni kiinnittyi erityisesti Aulis Rytkösen signeeraamaan 60-luvun siniseen paitaan. Sama paitamalli oli nimittäin käytössä Suomen kohdatessa Italian vuonna 1965. Eräs tunnettu italialainen kerääjä omistaa kyseisen mallin kymppipaidan, jonka hän sai entiseltä Italian maajoukkuepelaajalta. Tämä pelaaja oli vaihtanut ottelun jälkeen paitoja Kai Pahlmanin kanssa.

Lomat Suomessa eivät ole pyhitetty pelkästään jalkapallolle, vaan tarjoavat hektiselle Italian arjelle täydellisen vastakohdan.

– Suomessa käydessäni nautin kalastuksesta ja suomalaisesta luonnosta niin kesällä kuin talvellakin. Italiassa kotimme lähikujat ovat täynnä liikennettä ja melua, joten akkujen lataamiseen Suomi on täydellinen paikka! Ihmettelen yhä Suomessa käydessäni kuinka hiljaisia kaupungit ovat iltaisin.

Suomessa vietetyt lomat ovat auttaneet luonnollisesti pelipaitojen keräilyssä, mutta kokoelman ensimmäinen paita löytyi eBay-verkkokaupasta. Paita oli ollut käytössä Suomen ja Italian kohdatessa Messinan Stadio San Filippolla vuonna 2004, joka vahvistaa Fontanan ideologiaa – miehellä on erityinen paikka kokoelmassaan Suomen ja Italian keskinäisissä kamppailuissa käytetyille paidoille.

Kokoelma

Mattialle vuosien saatossa kertynyt kokoelma ei ole täydellinen, mutta siitä saisi aikaan jo nyt komean näyttelyn. Suomen pelipaitoja on kertynyt yli 70 ja lisää on tulossa.

– Haluaisin ehdottomasti saada kokoelmani näytille Suomessa. Minulla on miltei kaikki koti- ja vieraspaidat 60-luvun lopulta tähän päivään saakka kerättynä, joten suuri osa suomalaista jalkapallohistoriaa on hyvässä tallessa.

Muutamia paitoja keräilijä edelleen metsästää, sillä se on yksi keräilyharrastuksen hienoimmista piirteistä. Harvinaisten ja vielä kokoelmasta puuttuvien paitojen löytäminen kannustaa harrastustoiminnan jatkamiseen, ja nostattaa lapsenomaisen jännityksen paidan saapuessa.

– Yksi unelmani on saada Jari Litmasen paita hänen maajoukkueuransa loppuvaiheilta. Erityisesti EM-2008, MM-2010 ja EM-2012 -kisojen karsintavaiheessa käytetty paita on hakusessa. Vielä harvinaisempi toive on Brasilian ja Suomen vuonna 1992 pelatussa ystävyysottelussa käytetty pelipaita – ilmeisesti kenelläkään ei ole sitä tallessa!

Keräilyharrastus on vienyt Mattian myös lähemmäksi suomalaisia jalkapalloilijoita, sillä mies lähestyy rohkeasti pelaajia keräilyurakkansa tiimoilta.

– Kaikki paitani ovat peleissä käytettyjä paitoja ja peleihin tarkoitettuja varapaitoja. Näitä ei saa ostettua kaupoista, ja siksi suora kontakti on ollut netin huutokauppojen lisäksi yksi tapa kartuttaa kokoelmaa. Viime kuukausien aikana olen ollut yhteydessä mm. Jukka Raitalan, Joona Toivion, Kari Arkivuon, Simon Skrabbin ja entisen maajoukkuepelaajan, Raimo Saviomaan, kanssa. Isoin kiitos kuuluu siis pelaajille; ilman heidän apuaan, kokoelmani ei olisi ikinä kasvanut näin kattavaksi!

Mattia Fontanan matkaa peliasujen maailmassa voit seurata:

http://www.finlandmatchworn.com/

https://www.facebook.com/finlandmatchwornshirts

https://www.instagram.com/finlandfootballmuseum/

Kuvat – Mattia Fontanan arkisto

The post Italialaismiehellä on huima kokoelma Suomen pelipaitoja – ‘’Haaveena oma näyttely’’ appeared first on Byyri.

Pirssistä noustessa matalan rivitalon nurkan takaa kuuluu jo hyväntuulinen puheensorina. Bayern Münchenin pelipaitaan pukeutunut ”Tapsa” ottaa vieraat ovella lämpimästi vastaan, ja 68-vuotiaasta pulppuavat tarinat täyttävät pian pienen rivitalokaksion olohuoneen. Esillä on pelipaitoja, seuraviirejä ja muuta memorabiliaa. Näkyvillä ovat muun muassa Alexei Eremenko Seniorin paita jäädytetyllä numerolla 14 ja HJK:n Aapo Halmeen eurocup-paita kesältä 2017.

Jokaisesta esineestä löytyy pieni anekdootti kerrottavaksi. Isännän suosikkitarina on lyhyeltä visiitiltä Mypan seuratalolle vuonna 2006. Jaron pelipaitaan sonnustautunutta keräilijää ei toimistolla katseltu kovin hyvällä, vaan Rautiainen kertoo hekotelleen saaneensa äkkilähdön.

Pieni vinkki Myllykosken suuntaan: Mypan pelipaita olisi kuulemma edelleen tervetullut lisä kokoelmaan.

Lapsuusvuodet vanhainkodissa

Kaikkihan tuntevat sen peliasuja keräilevän Tapsan. Vai tuntevatko?

Rautiainen kertoo ujostelematta rankasta lapsuudestaan.

– Olen syntynyt Mikkelin Rantakylällä, mutta lapsuuteni oli sekava. Äiti oli tubiparantolassa, ja isästä ei oikein ollut hoitajaksi. Naapurit kävivät hoitamassa. Pian isä alkoi pahoinpidellä ja minut otettiin nelivuotiaana huostaan.

Suomalainen mielenterveystyö oli vielä 1950- ja 1960-luvuilla lapsenkengissä ja Rautiaisen tarinat maalaavat karua kuvaa lasten kohtelusta.

-Minut siirrettiin seitsemän vanhana Helsinkiin, Lapinlahden psykiatriseen sairaalaan. Siellä meni puolisen vuotta ja kansakoulu jäi kesken. Sitten minut vietiin Mikkeliin Suosaareen. Olin melkein seitsemän vuotta ainoana lapsena vanhainkodissa. Äiti ei huolinut eikä isästä ollut hoitajaksi.

Tätä taustaa vasten on vaikuttavaa kuulla, että Rautiainen on suorittanut koulut jälkikäteen sinnikkäästi tenttimällä. Iltalukiosta Tapsan päähän painettiin valkolakki karvan alta nelikymppisenä, syksyllä 1987.

Juttua riittää

Mukavaa iltapäivää voitelevat kuuma kahvi ja paikalliselta kauppiaalta tilattu rahkapiirakka.

Jalkapallomiehen tavoin muisto suurimmasta lajin parissa lunastetusta veikkausvoitosta löytyy kuin apteekin hyllyltä.

– Yksi makeimmista vakiovoitoista tuli, kun tehtiin pieni 32 sarakkeen harava. Se oli viikko 47, vuonna -99, Rautiainen tiputtaa.

Asiantuntija jakaa myös arvokkaan vinkin vedonlyöntiä koskien.

– Silloin, kun West Bromwich on kupongilla, siellä pitää olla se risti!

Rautiainen on reissaillut jalkapallokaupungeissa aktiivisesti, ja matkoja on tehty myös ulkomaille. Logistisesti ikimuistoisin niistä suuntautui Hampuriin HSV:n toimistolle vuonna 1984.

– Tein sellaisen ex tempore -suunnitelman. Ensin junalla Turkuun, sitten laivalla Kapellskäriin ja edelleen Tukholmaan. Sieltä junalla Göteborgiin, laivalla Kieliin ja junalla vielä Hampuriin. Neumünsterissä oli menomatkalla lyhyt vaihto Frederikasta tulevaan junaan. Keskiviikkona läksin ja lauantaina olin jo kotona.

Vahvasti pulssilla

Rautiaisen käsien kautta on kulkenut vuosikymmenien varrella hänen oman arvionsa mukaan tuhansia paitoja, sukkia ja shortseja. Vaikuttavan kokoelman asut eivät ole kehyksissä tai vuokravarastossa odottamassa arvonnousua, vaan päivittäisessä käytössä.

Isäntämme keräilyharrastuksessa materiaa tärkeämmässä asemassa tuntuvatkin olevan tarinat ja henkilöt suomalaisen seurajalkapalloilun taustalla. Yhdenkään ystävällisen ihmisen nimi ei tunnu kadonneen lähes seitsenkymppisen Tapsan muistista, ja monet tuttavat muistetaan mainita ja kiittää erikseen. Esimerkiksi HJK:n joukkueenjohtaja Markku Peltoniemi saa paljon kiitosta rehdistä toiminnastaan.

Jo eläkeikäinen keräilijä ei ole missään nimessä myöskään pudonnut kehityksen kelkasta; Rautiainen on aktiivinen FutisForumin ja YouTuben käyttäjä.

Suomifutis kiinnostaa edelleen suuresti. Yksi unelmakin on vielä täyttämättä.

– Haluaisin saada jokaisen Veikkausliigan, Ykkösen ja Kakkosen seuran peliasun, Rautiainen unelmoi ja hymyilee leveästi.

Kuvat: Henrik Hyvönen

The post Tuhansien tarinoiden Tapsa appeared first on Byyri.