Putoajakandidaateista hyvin rajallisella budjetilla operoinut Huddersfield yllätti lähtökohtiin nähden monet nousemalla viime kauden päätteeksi Valioliigaan. Joukkueen päävalmentaja David Wagner kuitenkin rakentaa joukkueen pelityyliä ja omaa prosessiaan rauhassa ja pitkäjänteisellä tähtäimellä, joka toikin tuloksia jo yllättävän aikaisin.

Nousun jälkeen seura hyppäsi innokkaana siirtomarkkinoille, josta saatiin ongittua oivia täsmävahvistuksia jopa Valioliigaan. Tästä huolimatta Terrierien ydinrunko pysyi kasassa, eikä seurassa ole nähtävissä samanlaista hätiköintiä kuin usein vastaavassa tilanteessa. Wagnerin suojatit saattavatkin jatkaa ihmisten yllättämistä myös maan pääsarjassa.

Borussia Dortmundin valmentajakoulun läpi käynyt Wagner valmentaa erittäin energistä ja viihdyttävää jalkapalloa, ja vannoo yhteen hiileen puhaltamisen nimeen. Huddersfieldin ottelut tulevatkin olemaan viihdyttävää katsottavaa, jos saksalais-yhdysvaltalainen saa pelikirjansa toimimaan myös kovempia vastustajia vastaan Valioliigassa. Riskitekijöinä onkin nähtävä vauhdikkaan pelitavan luomat ongelmat puolustuksessa, sekä vaativan pelityylin kuormittavuus, jotka voivat tuoda ongelmia joukkueelle. Pelissä onkin hyvin paljon samoja elementtejä kuin Borussia Dortmundin tai Liverpoolin pelaamisessa.

Huddersfieldin ja Liverpoolin kohtaamiset kannattaakin laittaa kalenteriin ylös, sillä joukkueet pelaavat hyvin samanlaista, nopeasti liikkuvaa jalkapalloa. Lisämausteensa luo se, että Wagner mm. toimi Jürgen Kloppin bestmanina.

Mikäli joukkue pysyy ehjänä, pelaajamateriaali on kohtalainen myös Valioliigaan, vaikkei tähtiloistoa löydykään. Sen lisäksi Wagner on saanut rauhassa ajaa omaa filosofiaansa joukkueeseen sisään ja saa sillä kilpailuetua puolelleen. Huddersfield tuleekin olemaan ilopilleri ja mukava seurattava myös Valioliigassa, ja saattaa tehdä kiusaa monillekin joukkueille. On aivan mahdollista, että Terrierit jatkavat yllätysten tekemistä myös maan korkeimmalla sarjatasolla, mutta putoamisenkin sattuessa on Wagnerin prosessi vasta aluillaan. Tämä tarkoittaa sitä, että Huddersfield nähtäneen tulevaisuudessa myös useammin Englannin korkeimmalla sarjatasolla.

Sen sijaan Lontoon kupeesta, Hertfordshiresta ponnistava Watford lähti kauteen jälleen uuden managerin alaisuudessa, kuten seuralla on tapana ollut. Tällä kertaa penkin takana keitoksiaan sekoittelee Hullista saapunut Marco Silva.

Silva on jo osoittanut potentiaalia valmentajana ja voikin osoittautua hyväksi nimitykseksi. Kuitenkaan Watfordin pelaajamateriaali ja äkkipikainen omistajaporras ei anna kovinkaan ruusuisia lähtöasetelmia. Puolet joukkueen faneista toissakaudella ihastuttaneesta kärkiparista on tiessään (Ighalo -> Changchun Yatai F.C.), ja viime kauden murheenkryyninä toiminut puolustus ei ole saanut kesän aikana tarvitsemiaan vahvistuksia.

Monen muun Valioliigaseuran tavoin The Hornets on vahvistanut keskikenttäänsä fiksuin ostoksin ja se kestääkin vertailun liigan keskikastin joukkueiden kanssa. Etienne Capoue, Tom Cleverley, Will Hughes, Valon Behrami, Nathaniel Chalobah sekä Roberto Pereyra tarjoavat Silvalle monipuolisen ja eri variaatioita mahdollistavan keskustan, jonka turvin Watford voi löytää peliinsä voittavia elementtejä. Vakaasta keskikentästä huolimatta palikat eivät riitä Silvan haluamaan monipuolisuuteen, vaikka hyökkäyksestäkin potentiaalia löytyy. Myöskään tuuliviirimäinen omistajaporras ei anna kovin ruusuisia lupauksia tulevaisuudesta.

Kaikkein todennäköisimmin Watford tuleekin taistelemaan putoamista vastaan. Silva antaa seuralle mahdollisuuksia, mutta toiminnan jatkuessa tulevaisuudessa samankaltaisena ei tulevaisuudennäkymiä voi pitää kovin kaksisina.

Aikanaan Brendan Rodgersin alaisuudessa pallollisen pelaamisen evoluutiota Englannin kentillä tehnyt Swansea on käyttänyt viimeiset puolitoista vuotta kaiken aikaisemman tuhoamiseen ja totaalisen pakan sekoittamiseen.

Viisi eri valmentajaa puolentoista vuoden sisään ei ole millekään joukkueelle optimaalinen tilanne, ja tilanne aikaisemmin itsensä liigan keskikastiin vakiinnuttaneessa seurassa on ollut lähinnä sekasortoinen. Nyt kuitenkin manageri Paul Clement näyttää saaneen hetkeksi työrauhan, vaikka viime kauden tulokset eivät kuherruskuukauden jälkeen päätähuimaavia olleetkaan.

Walesiläisten riveihin on kesällä hankittu potentiaalia. Las Palmasista saapunut Roque Mesa voi vielä loksauttaa monta leukaa auki, jos sopeutuu Valioliigaan, ja Chelseasta lainalla oleva nuori Tammy Abraham on yksi tulevan kauden läpimurtopelaajia. Swansean rinki on kuitenkin valitettavan kapea – etenkin Gylfi Sigurdssonin myynnin jälkeen – eikä se kestä käytännössä yhtään avainpelaajan loukkaantumista. Sen lisäksi Carlo Ancelottin aisaparina tunnetuksi tullut Clement on vielä hyvin katsomaton kortti päävalmentajana.

Clementin onnistuessa nappiin, Swansean on mahdollista nousta takaisin kolkuttelemaan liigan keskikastin portteja. Ihan yhtä todennäköistä kuitenkin on, että Clement on ensimmäisiä vaihtoon meneviä managereja, ja Swansea sen kuin jatkaa tuuliviirinä pyörimistä yrittäen karata putoamisviivaa. Identiteetin hukannut seura on vaarallisen pahasti hukassa, ja materiaali ei ole riittävä kääntämään pelejä yksin Joutsenille. Tulee seuraavien kausien aikana hakemaan vauhtia sarjaporrasta alempaa.

Englannin mittapuulla pikkukaupungista kotoisin oleva Burnley on mukana tämän kauden karkeloissa tutulla sapluunalla. Muutokset ovat olleet äärimmäisen vähäisiä ja manageri Sean Dyche saa jatkaa erittäin työteliään pelitapansa vyöryttämistä tutuilla kasvoilla.

Dychen pelifilosofiaan eivät hienoudet kuulu, mistä kertoo mm. miehen suuttumus viime kaudella siitä, kuinka joukkue hävisi koska sortui pitämään liikaa palloa. Burnleyn otteluita kannattaakin pitää silmällä, sillä aika ajoin joukkueen pelitapa on tylsyydessään ja naurettavuudessaan jopa riemastuttavaa. Etenkin ottelut West Bromwich Albionia vastaan kannattaa laittaa merkille, kun vastakkain asettuu kaksi joukkuetta, jotka kumpikin pelkäävät pallon hallintaa enemmän kuin Teräsmies kryptoniittia.

Samanlaisia aseita kuin Pulisilla WBA:ssa työkalupakissaan tai joukkueen materiaalissa ei Dychellä kuitenkaan ole. Joukkueen fanit eivät realistisesti voi odottaa kaudelta muuta, kuin sarjassa säilymisen tavoittelua. Harmillisesti joukkueen materiaali, seuran budjetti ja Dychen kyvyttömyys luoda kuin yksi toimiva pelitapa tulevat käymään Burnleylle kalliiksi. Äärimmäisen raastava pelitapa luo Burnleylle saumat yllättää, mutta samalla ylitsevuotavan riskin, sillä kapea materiaali ei kestä yhdenkään avainpelaajan loukkaantumista.

Burnley tulee taistelemaan kynsin ja hampain sarjassa säilymisestä. Kotona vahva joukkue tulee tekemään yllätyksiä ja Turf Moor ei tule tällä kaudellakaan olemaan mukava paikka vierailla. Kokonaisuutta katsellessa olisi säilyminen Valioliigassa pienoinen yllätys piskuiselle seuralle.

Viimeisimpänä analysoitavana oleva nousijajoukkue Brighton lähtee haastamaan muita joukkueita lähes täysin samalla miehistöllä, joka viime vuonna toi seuralle nousun parrasvaloihin. On ihanaa futisromantiikkaa luottaa samaan runkoon, jonka kanssa joukkue on taivaltanut alemmalta sarjatasolta asti, mutta nykyisellä materiaalilla seuralle on vaikea povata pitkää tulevaisuutta Valioliigaviheriöillä.

Lokeille sarjapaikan uusiminen onkin kauden selkeä päätavoite, eikä joukkue tule kilpailemaan pisteistä kuin muiden putoamista vastaan taistelevien kanssa. Tästä huolimatta voi Brighton tulla aiheuttamaan harmaita hiuksia ja turhautumista monelle muulle seuralle kauden edetessä, sillä mielipuolisia työtunteja paahtavan Chris Hughtonin miehistö pelaa vanhan liiton brittipalloa, jossa ei fyysisyyttä ja kaksinkamppailuja kaihdeta. Fyysisyydellä pelihuumorin pois vieminen paremman materiaalin taitopelaajilta ja oikean laidan Anthony Knockaert ovatkin Amex Stadiumin isäntien ainoat mahdollisuudet ennakolta kovempia joukkueita vastaan.

Brighton tulee antamaan kaikkensa taistelussa sarjapaikasta, ja kauteen voi mahtua pari mukavaa yllätystäkin, mutta valitettavasti joukkue ei pysty tosissaan haastamaan edes alempaa keskikastia. Lisämielenkiintoa luo seurassa tällä hetkellä kakkosvahtina operoiva Niki Mäenpää, jonka mahdollista liigadebyyttiä saamme jännätä koko kauden ajan.

Kaikki putoamista vastaan taistelevat joukkueet ovat lähtökohdiltaan sellaisia, että jo sarjassa pysyminen on puoli voittoa. Kaiken onnistuessa nappiin ovat kuitenkin sijat lähempänä keskikastia myös mahdollisia. Kaiken kaikkiaan on mahdollista, että odotettavissa on kaikkien aikojen tasaisin Valioliigakausi, joka tulee tarjoamaan faneilla monia elämyksiä ja raastavia hetkiä.

Kirjoittaja: Juuso Sallinen

The post Valioliigaa kärkiloiston takaa osa 4 – Championshipin varjo uhkaa appeared first on Byyri.

Nykyään kilpailu Valioliigan ”ei kenenkään maalla” keskikastin ja putoamistaistelun välissä on todella tiukkaa ja seurat näillä sijoilla todennäköisesti tulevat taas päätymään todella pienen pistehaitarin sisään. Ero keskikastiin ei näillä joukkueilla välttämättä ole niin suuri, kuin moni luulee. Esimerkiksi viime kaudella sijat 8. ja 17. mahtuivat kuuden pisteen sisään.

Näistä seuroista Bournemouth lähtee jo viidenteen täyteen kauteensa manageri Eddie Howen toisella komennuksella joukkueen peräsimessä. Tämän lisäksi kausi on jo kolmas Valioliigassa – yhtälö, joka on poikkeuksellinen, kun ottaa huomioon, että Howen tullessa seuran peräsimeen lokakuussa 2012 joukkue pelasi vielä maan kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla. Niukalla pelaajabudjetilla ja ilman tähtiloistoa operoiva Bournemouth saakin lähes jokaisessa ottelussa etua managerien tasolla, sillä Howea pidetään täysin syystä selvästi parhaana brittiläisen passin omaavana valmentajana tällä hetkellä.

Bournemouthin hankinnat tänä kesänä ovat olleet osuvia ja tuovat mukavasti laatua sekä leveyttä juuri kaivatuille pelipaikoille. Joukkueen materiaali on parantunut verrattuna viime kauteen, joskaan ei edelleenkään ole järin nimekäs Valioliigaan. Howe on kuitenkin saanut kausi toisensa jälkeen revittyä vajavaisesta materiaalista maksimaalisen potentiaalin irti. Mikäli hän saa pelaajat edelleen sitoutumaan erittäin kurinalaisen pelitapansa taakse, ei ole syytä, miksei tämä onnistuisi myös tällä kaudella.

Howe on joukkoineen kiivennyt näkymättömiä tikkaita askel askeleelta hyppelehtien Englannin sarjaportaita ylöspäin. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että The Cherries on törmännyt lasikattoon, josta ylöspäin ei sen resursseilla enää kiivetä. Niin kauan, kun Howe on joukkueen peräsimessä ja joukkueen rakentaminen on maltillista, ei kuitenkaan äkkipudotusta alaspäinkään ole näkyvissä. Muutaman vuoden sisällä on odotettavissa Howen siirtyminen isompiin ympyröihin ja silloin on helppo ennustaa sympaattiselle joukkueelle ongelmia.

Toinen managerinsa varassa seilaava seura on viime kaudeksi sarjaporrasta alaspäin tippunut Newcastle, joka teki viime kauteen lähdettäessä todella kovan luokan kaappauksen, kun pitkän ja ansiokkaan CV:n omaava Rafael Benitez teki paluun sumusaarille Koillis-englantilaisten peräsimeen. Tämä kesä ei sitten rekrytointien puolesta olekaan sujunut ihan yhtä lupaavissa merkeissä. Paluun Valioliigaan tekevän seuran pelaajahankinnat ovat olleet niin vähissä, että fanien lisäksi jopa manageri Benitez on ilmaissut turhautuneisuutensa seurajohdolle.

Newcastlen materiaali on tällä hetkellä melko vankalla pohjalla, mutta kärkiosaaminen loistaa poissaolollaan. Leveyttä riittää Benitezin suosimaan rotaatioon, mutta muuten tasapaksu pelaajisto riittää kuitenkin vain tiettyyn pisteeseen asti. Myös odotukset omistajan puolelta ovat kysymysmerkki. Mike Ashleyn häärätessä seuran puikoissa, on täydellinen sekoiluvaara olemassa. Kukaan ei myöskään taida tietää Ashleyn aivoituksia seuran tulevaisuuden suhteen, mutta säilyminen Valioliigassa vaikuttaisi olevan ensimmäinen askel.

Benitez luo kauan kadoksissa ollutta pysyvyyttä ja turvaa Koillis-Englantiin, ja mikäli espanjalainen saa työrauhan, voi hän pikkuhiljaa alkaa hivuttamaan miehistöään kohti Valioliigan keskikastia. Lisäksi Rafa pystyy piiskaamaan joukkueen yksittäisissä otteluissa mahtaviin suorituksiin. Benitezin pysyessä puikoissa Newcastlen fanit voivatkin pitkästä aikaa elätellä toiveita huomisesta. Mikäli kuitenkin manageri ja omistaja ovat toiminnasta liikaa eri linjoilla, voi eripuraa syntyä yllättävänkin nopeasti. Tällöin Harakoiden fanit saavat varautua, jälleen kerran, todelliseen turbulenssiin.

Tämän kastin joukkueista viime vuodet rajua pelitaparemonttia tehnyt Stoke tuntuu hieman jämähtäneen paikalleen. Aiemmin kovuudestaan tunnettu joukkue jopa ihastutti aika ajoin syöttötyöskentelyllään Mark Hughesin alaisuudessa, mutta parin viime kauden aikana pelitavan kehittyminen on näyttänyt pysähtyvän. Onkin mielenkiintoista nähdä, saako Hughes ajettua ajatuksensa vielä toimivaksi pelitavaksi, vai tullaanko Stokessa näkemään muitakin muutoksia tulevilla kausilla.

Hughes sekä Stoken varsin kelvollinen materiaali pitävät huolen siitä, ettei ainakaan putoamista tarvitse Stoke-on-Trentissä jännittää. Etenkin joukkueen oma pää on täynnä varmoja suorittajia, ja tolppien välissä seisova Jack Butland lukeutuu jo liigan parhaisiin torjujiin. Ongelmat löytyvät kuitenkin toisesta päästä kenttää. Stokella ei ole hetkeen ollut tappavan tehokasta kärkeä, eikä seuran haluttoman kaltainen toiminta siirtomarkkinoilla herätä luottamusta sellaisen löytymisestä myöskään lähiaikoina. Stoke voisikin parilla hyvällä hankinnalla hyökkäyspäähän kilpailla jopa keskikastia korkeammista sijoituksista, mutta jostain syystä niiden hankkimisen eteen ei tunnuta panostavan. Paljon joukkueen hyökkäyspelissä riippuukin siitä, josko Xherdan Shaqiri tekisi vihdoin lopullisen läpimurron eliittipelaajaksi.

Maalinteko-ongelman ratketessa voi Stoke olla jopa yllättävän korkealla. Kuitenkin paikalleen jämähtänyt ilmapiiri sekä seuran ympärillä leijuva ummehtunut haju vaikuttavat siltä, että vaikka vankka materiaali ja valmentaja pitävät huolen äkkisyöksyn välttämisestä, ei suunta tulevaisuudessa ole ainakaan ylöspäin. Onko kylmä, sateinen ilta Stokessa enää tulevaisuudessa vaikea paikka vieraille?

Tämän kategorian joukkueet ovat sellaisia, joilla ei pitäisi tällä hetkellä olla huolta putoamisesta, muttei myöskään suurta toivoa liigan keskikastin paremmalle puolelle kiipeämisestä. Kuitenkin tiettyjen tekijöiden osuessa kohdalleen voivat seurojen sijoitukset liikkua lähitulevaisuudessa dramaattisesti kumpaan suuntaan tahansa.

Kirjoittaja: Juuso Sallinen

Kuva: Chris Parker / Flickr

The post Valioliigaa kärkiloiston takaa osa 3 – No man’s land appeared first on Byyri.

Viime vuosina monin tavoin malliseurana toiminut Southampton lähtee jälleen kauteen uuden valmentajan ja kysymysmerkkien saattelemana. Loistavasta akatemiastaan ja hyvistä rekrytoinneistaan tunnettu seura haluaa jatkaa liigan kärkipään haastajana, mutta ennusmerkit ovat epävarmat. Manageri Mauricio Pellegrino teki loistavaa työtä viime kaudella Deportivo Alavésin peräsimessä, mutta Valioliiga on aina oma maailmansa. Toisaalta taas, Southamptonin viime aikaisiin managerirekrytointeihin kuuluvat mm. Ronald Koeman ja Mauricio Pochettino, joten merkit täydellisen nappiosuman suhteen ovat myös olemassa.

Joukkueen selvä vahvuus on keskikenttä, jonka pitäisi luoda varmuutta ja tasaisuutta otteisiin etukäteen heikompia joukkueita vastaan. Nimet kuten Davis, Romeu, Ward-Prowse, Tadic, Redmond, Clasie, Boufal sekä seuran ennätysostos Mario Lemina luovat joukkueen pelinrakentelulle pohjan, jonka varaan on mahdollista rakentaa tukeva pelisysteemi. Muutama loukkaantuminenkaan ei kaada laajalla ringillä operoivaa The Saintsin keskikenttää. Sen sijaan puolustus- ja hyökkäyspäässä on potentiaalisia ongelmakohtia; varsinkin kun Virgil Van Dijkin tulevaisuus Etelä-Englannissa näyttää epätodennäköiseltä. Joukkueesta löytyy kyllä potentiaalisia maalinsylkijöitä mutta varmuudella ei yhtään yli 10 maalin miestä voi nimetä. Puolustuksessa ei Van Dijkin todennäköisen lähdön jälkeen sen sijaan ole maalivahti Fraser Fosterin ja laitapakki Ryan Bertrandin jälkeen yhtään pelaajaa, joka olisi vahvistus liigan kärkipäähän havittelevaan joukkueeseen.

Englannin etelärannikolla operoiva seura vierittää suuren haasteen vielä suht kokemattomalle Mauricio Pellegrinolle. Pystyykö argentiinalainen nostamaan pelaajansa korkeammalle tasolle ja saako hän heistä kaiken irti, jotta ylöspäin kiipeäminen sarjataulukossa voisi tapahtua? On mahdollista, että seura ottaa tuloksissaan pienen kyykkäyksen, mutta pitkän aikavälin tulevaisuus seurassa näyttää edelleen valoisalta. Tulevaisuudessa potentiaalia jopa haastamaan kärkijoukkueita löytyy, sillä yhä edelleen Southampton haluaa olla seura, jossa asiat tehdään fiksulla ja pitkäjänteisellä tavalla.

Leicesterissä sen sijaan on aika palata sensaatiomestaruuden huumasta arkeen. Seuralla ei lähtökohtaisesti pitäisi olla mitään vaaraa ajautua putoamistaisteluun, mutta myöskään europaikoista ei kannata turhan tosissaan haaveilla. Joukkueen kannattajien onkin syytä varautua normaalin keskikastin joukkueen elämään.

Mestaruuden tuonutta runkoa on vahvistettu fiksusti ja hyvillä hankinnoilla. Leicesterin pakka on itse asiassa lähemmin tarkasteltuna jopa varsin laadukas, ja mikäli jatkuvien siirtohuhujen kohteina olevat avainpelaajat pysyvät seurassa, on joukkueella runko, jonka varaan on hyvä rakentaa ja joka tuo kilpailuetua monessa ottelussa. Matty James, Wilfred Ndidi ja Danny Drinkwater keskikentälle laadukkaan pohjan, kun puolestaan Jamie Vardy, Shinji Okazaki ja Kelechi Iheanacho tarjoavat nopean ja vaarallisen hyökkäyksen. Materiaalin puolesta Ketut taistelevatkin nyt ja jatkossa turvallisesti keskikastin sijoituksista.

Riskitekijät sen sijaan liittyvätkin penkin taakse ja johtoportaaseen. Mikä tulee olemaan Leicesterin pelityyli ja miten se muokkaantuu kauden edetessä? Vaikka Craig Shakespeare nimelleen osuvasti tarjoilikin varsin runollisen lopun viime kaudelle, on hän silti täydellisen katsomaton kortti päävalmentajana. Kuinka hyvä valmentaja Shakespeare lopulta on, on suuri kysymys tällä hetkellä. Saako hän sinipaidat pelaamaan yhtä tiiviisti joukkueena kuin aikaisemmin, ja löytääkö hän lääkkeet, kun vastustajat alkavat ajan mittaan oppia hänen pelikirjansa? Toinen riski löytyy Shakespearen palkkaajasta. Mitkä ovat nimellä ihastuttavan seuran omistajan, thaimaalaisen Vichai Srivaddhanaprabhan, todelliset odotukset ja näkemykset seuran tasosta ja tulevaisuudesta? Mikäli hän osaa suhtautua seuran tulevaisuuden tavoitteisiin realistisesti, voidaan Leicesetrissä nukkua yöt levollisin mielin. Sen sijaan, mikäli mestaruus on huurruttanut omistajan aivot, saavat kettujen fanit varautua hyvin turbulenttiseen ja pelottavaan tulevaisuuteen.

Viime kaudella kaksi sijaa Leicesterin takaa löytynyt Crystal Palace lähti kauteen kysymysmerkkien saattelemana. Seura sai uuden managerin, kun Ajax-legenda Frank De Boer tuli käskyttämään lontoolaisia. Selhurst Parkilla nähdäänkin nyt todellinen pelitavan muutos, sillä siinä missä aiemmat managerit ovat vannoneet hyvin suoraviivaisen brittiläisen jalkapallon perään, on De Boer hyvin vahvasti Ajax-koulukunnan miehiä. Hollantilainen voi osoittautua pitkässä juoksussa seuralle todella hyväksi hankinnaksi, mikäli hän saa ajettua joukkueeseen oman tapansa pelata ja toimia.

Kysymysmerkiksi kuitenkin jää, antaako tuittupäinen ja lyhytnäköinen seurajohto hänelle aikaa ajaa itsensä ja tapansa sisälle seuraan. Managerien pestit ovat seurassa viime vuodet olleet lyhyempiä kuin jalkapalloilijan kesäloma, eikä Lontoossa ole oikein ymmärretty jatkuvuuden päälle. Tämän saattaa huomata myös De Boer, sillä entisen topparin pelikirja voi osoittautua hieman pehmeäksi fyysisille brittikentille, ja etenkin alussa on odotettavissa pienimuotoisia sopeutumisongelmia.

Crystal Palacen materiaali on kuitenkin varsin kohtalainen ja siirtomarkkinoilla seura on onnistunut viime vuodet kelvollisesti. Lisää leveyttä joukkueeseen tulisi kuitenkin saada, mikäli Palace haluaa haaveilla keskikastia korkeammista sarjasijoituksista. Mikäli De Boer saa työrauhan ajaa oman systeeminsä sisään seuraan, voidaan Lontoossa rakentaa lopulta jotain pysyvää, joka näkyy positiivisesti myös sarjasijoituksissa sekä tällä että tulevilla kausilla.

Viime kaudella jopa kympin sakkiin kiivennyt West Bromwich Albion lähtee kauteen tutun tylsistä lähtökohdista. Kun Tony Pulis on joukkueen peräsimessä, ei kyseinen seura pääse yllättämään ketään, ei hyvässä eikä pahassa. West Bromwich tulee jälleen kerran varmistamaan sarjapaikkansa ajoissa, mutta sitä pidemmälle ei kaasu riitä ja loppusijoitus on jossain keskikastin tuntumassa. Toisaalta, kaiken järjen mukaan WBA:n budjetilla operoivan seuran pitäisi olla tyytyväinen tähän tulokseen, toisaalta taas fanit tuppaavat odottamaan aina nousua seuraavalle askelmalle.

West Bromwich ei ole ollut järin aktiivinen siirtomarkkinoilla, vaikka pari hyvää täsmävahvistusta on tullutkin (Jay Rodriguez & Oliver Burke). Samaan aikaan kun pienemmätkin joukkueet vain vahvistuvat, niin myös kilpailu kiristyy entisestään. Pulisin miehistö ei enää saa sarjapaikkaansa ilmaiseksi, mutta vaikea on nähdä myöskään Tony Pulisin suojatteja putoamistaistossa. Nykyisellä rahankäytöllä ja resursseilla ei juuri europaikkoja tavoitella muutenkaan ja tämä langettaa WBA:n ylle tylsän ja turvallisen suorittajan varjon.

Valioliigan keskikasti on tällä hetkellä melko tukeva ja turvallinen, mutta toisaalta, siitä löytyy myös joukkueita, jotka voivat lähivuosina nousta jopa ylempään kastiin tai kokea shokkitiputuksen. Keskikasti käsitteenäkin alkaa olla Englannin pääsarjassa vanhentunut, sillä joukkueiden tasoerot ovat niin pieniä, että kärjen jälkeen suuria eroja alaspäin ei pääse syntymään.

Teksti: Juuso Sallinen

Kuva: charnsitr / Shutterstock.com

The post Valioliigaa kärkiloiston takaa osa 2 – Turvallisesti keskikastissa appeared first on Byyri.

Kenties kesän mielenkiintoisin Valioliigaseura on onnistunut hankinnoissaan loistavasti. Vaikka Romelu Lukakun maalintekovoimaa ei voi yhdelläkään pelaajalla korvata, on Everton käyttänyt tähtihyökkääjänsä myymisellä kerrytettyä rahakirstua huomattavasti järkevämmin kuin saman kaupungin naapuriseura kolme vuotta sitten. Muita merkittäviä lähtijöitä olivat Gerard Deulofeu ja Tom Cleverley, mutta heidän kohdallaan Ronald Koeman oli tehnyt suunnitelmansa selviksi jo aiemmin. Molemmat viettivät kevätkauden lainalla ja lopullinen siirto pois Merseysidelta oli näin ollen vain ajan kysymys.

Everton paikkasi loistavasti viime kauden ongelmakohtaansa hankkimalla tolppien väliin 23-vuotiaan Jordan Pickfordin Sunderlandista. Englannin maajoukkueen tulevaisuuden ykkösvahdiksi tituleerattu Pickford solmi viiden vuoden sopimuksen ja oli viime kauden kriisijoukkue Sunderlandin harvoja onnistujia. Englantilaisilla maalivahtilupauksilla on historiaa paineiden alla sulamisesta, mutta ainakin lähtökohtaisesti Pickfordista voi kehittyä maalivahti, joka tarjoaa joukkueelleen mahdollisuuden voittaa useimpina iltoina. Alakertaan hankittiin myös huippukauden Burnleyssä pelannut Manchester United –kasvatti Michael Keane. 24-vuotias Keane saatetaan niin ikään nähdä tulevaisuudessa operoimassa sekä Evertonin että Englannin maajoukkueen alakerrassa. Molemmissa pelaajissa on potentiaalia, jonka ympärille Evertonin puolustus voi nojata vuosiksi eteenpäin, mutta ensimmäisen kauden aikana voi olla vielä kasvukipuja suurempiin ympyröihin siirtymisestä.

Evertonin keskikenttä sen sijaan on todella kovaa luokkaa ja kestää vertailun kovempiinkin joukkueisiin. Evertonin seurahistorian ennätyshankinta, islantilainen Gylfi Sigurdsson, astuu isoon rooliin hyökkääväksi keskikenttäpelaajaksi. Yli neljänkymmenen miljoonan punnan mieheltä odotetaan paljon varsinkin hyökkäyssuuntaan. Hieman alempana keskikenttää ankkuroi jo Southamptonissa mahtavia otteita esittänyt Morgan Schneiderlin, joka saa ympärilleen Idrissa Gueyen sekä Ajaxista saapuneen Davy Klaassenin. Gueye on tilastollisesti aivan liigan keskikenttäpelaajien kärkeä, ja Klaassen on puolestaan esittänyt huimia otteita Hollannin kentillä. Lisäksi keskikentälle löytyy todella upean debyyttikauden pelannut, vasta 19-vuotias, Tom Davies, sekä siirtohuhujen kohteena ollut entinen superlupaus Ross Barkley.

Arvoitukseksi jää kuitenkin joukkueen hyökkäyspeli. Viime kaudella se oli Toffeesin vahvin osa-alue mutta riittääkö Wayne Rooneyn kotiinpaluu ratkaisemaan maalinteko-ongelmat? Muista pelaajista La Ligassa kovia tehoja paukutellut Sandro Ramirez on vielä katsomaton kortti Englannin viheriöillä ja siirtymät Valioliigan raskaaseen pelityyliin eivät aina ole tapahtuneet ruusuisesti.

Uuden omistuksen alla järkeä tekemiseensä saanut Everton on kuitenkin lähtökohtaisesti vain vankistanut asemaansa terävimmän kärjen takana. Joukkueen materiaali ei vielä riitä tosissaan taistelemaan sijoituksista kuuden parhaan joukossa, vaikka yksittäisissä otteluissa Everton kiusaa kärkijoukkueille tekeekin. Sen sijaan ero liigan keskikastiin kasvaa entisestään, joten Evertonilla voi olla edessään hyvinkin paineeton kausi, jonka aikana se seilaa hieman kärkikuusikkoa perässä, mutta kuitenkin selvällä kaulalla seuraaviin. Mielenkiintoisen asetelman kauteen luo myös europelien paine, joihin Everton pääsee ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen. Seuralla ei liikaa kokemusta europelien tuomasta otteluruuhkasta ole, joten on mielenkiintoista nähdä, sotkeeko kasvaneen pelimäärän tuoma rasitus ja lyhyempi valmistautumisaika otteluihin pakkaa kuinka merkittävästi. Lyhyellä tähtäimellä riskeinä ovatkin juuri kasvaneen ottelumäärän tuomat uudet haasteet, merkittävä määrä uusia pelaajia, sekä huomion varastanut siirtokesä. On mahdollista, että kyseiset tekijät vaikuttavat joukkueen tekemisiin, jolloin tästä kaudesta voi tulla yllättävänkin tahmea. Suunta on kuitenkin oikea, ja vihdoin Everton-faneilla on ihan aitoa syytä toivoon.

Toinen loistavasti kesän hankinnoissaan onnistunut joukkue on West Ham. Viime kesän virheistä on otettu opiksi ja jokainen kesän hankinta tuntuukin täysosumalta. Joukkue täydensi faneilleen harmaita hiuksia tuottanutta alakertaa Manchester Cityn ylijäämävarastosta, kun maalille saapui Joe Hart ja oikean pakin tontille kokenut taistelija Pablo Zabaleta. Ylijäämä-termi on tässä yhteydessä väärin käytetty, sillä kumpikin pelaaja on selkeä vahvistus West Hamin runkoon. Lisäksi hyökkäykseen hankittiin tehonsa jo Valioliigassa todistanut Javier ’’Chicharito’’ Hernandez, ja parhaimmillaan maaginen Marko Arnautovic. Ongelmapelaajan maineessa oleva Arnautovic saattaa toisen kuumakallen, Slaven Bilicin, alaisuudessa ajautua todellisiin ongelmiin tai pelata aivan nappikauden.

Joukkue aloittaa kolmannen kautensa kroatialaismanagerin alaisuudessa ja Bilicin ensimmäisellä kaudella pelattu huippukausi pitää odotukset edelleen korkealla. Tulosten on kuitenkin parannuttava, jotta kuluva kausi ei jää miehen viimeiseksi. Legendaarisen Upton Parkin hylännyt Hammers hätyyttelee Evertonia keskikastin paremman puolen sijoituksista, mutta sekin vaatii Itä-Lontoon seuralta nappikautta. Joukkueen fanit mitä todennäköisimmin odottavat urotekoja joukkueeltaan, vaikka West Ham kävikin tämän vuosikymmenen puolella hakemassa vauhtia jopa divisioonaa alempaa. Kympin sakkiin sijoittuminen pitäisi olla tyydyttävä tulos tässä vaiheessa prosessia kaikille, vaikka fanit ja omistajat saattavatkin odottaa jotain aivan muuta. Mikäli pää kuitenkin pidetään kylmänä, on West Hamilla valoisa tulevaisuus. Hyvän rungon ja uuden stadionin myötä sillä on potentiaalia nousta jopa haastamaan liigan kärkijoukkueita. Aika näyttää tapahtuuko se Bilicin alaisuudessa vai ei.

Yhdessä Everton ja West Ham muodostavat kaksikon, joka tulee kiusaamaan liigan kärkeä, ja kaiken mennessä nappiin jopa sekoittamaan kuuden kärkijoukkueen harmoniaa. Molemmat seurat ovat menneet viime vuosina lujaa eteenpäin, mutta nyt sekä omistajien että fanien tulisi lisätä muutama jääpala hattuihinsa. Pitkäjänteisellä työllä kummallakin on mahdollisuus todenteolla nousta haastamaan Valioliigan kuuden kärkeä.

Teksti: Juuso Sallinen

The post Valioliigaa kärkiloiston takaa osa 1 – Katse kohti kärkeä appeared first on Byyri.