Ennen pelattiin joulupäivänä

Tapaninpäivän eli Boxing Dayn ottelut ovat jo muodostuneet omaksi perinteekseen, mutta joulupäivä on sentään pyhitetty vapaapäiväksi, jolloin saarilla ei vihelletä yhtään peliä alkaneeksi. Kuten arvata kuitenkin saattaa, on aikoinaan myös joulupäivänä totuttu pelaamaan.

Monet managerit ovat nykyään asettuneet joulun kiivasta ottelutahtia vastaan, mutta nykyinen ottelutahti ei ole mitään verrattuna ”entisiin hyviin aikoihin”, jolloin joukkueilla oli tapana pelata myös joulupäivänä, ja usein vielä kaksi peliä saman päivän aikana!

Esimerkiksi Everton pelasi 1888 kaksi peliä joulupäivänä ja yhden vielä tapaninpäivänä. Todennäköisesti 1800-luvun lopun urheilulliset vaatimukset eivät olleet samalla tasolla kuin nykyisillä Valioliiga-joukkueilla, mutta ajatus kahdesta täydestä jalkapallo-ottelusta erittäin huonoissa keliolosuhteissa ei kuulosta mitenkään erityisen helpolta tehtävältä.

Syy joulupäivänä pelaamiseen oli kuitenkin selvä.

Joulupäivä sattui olemaan yksi harvoja vapaapäiviä koko vuoden kalenterissa, jolloin ystävät, perheet ja yhteisöt pystyivät kokoontumaan yhteen kannustamaan omiaan. Myöskään kotona maleksiminen kalsareissa ja komediasarjojen joulun erikoisjaksojen katsominen ei tullut kysymykseenkään, joten tie vei – minne muuallekaan – kuin paikallisen joukkueen stadionille.

Pelien suosiosta kertoo esimerkiksi se, että vuonna 1949 jalkapallon sodanjälkeinen suosio oli huipussaan ja joulupäivän otteluissa kävi 3,5 miljoonaa katsojaa. On myös otettava huomioon, että lähes millään stadionilla ei ollut toimivaa iltavalaistusta, jolloin arkipäivien iltapelit eivät olleet mahdollisia. Koko otteluohjelma oli siis mahdutettava vuoden ainoille vapaille päiville.

Surkea sää, kännisiä lainapelaajia ja murskalukemia

Kolmen ottelun pelaaminen kahden päivän sisään ei ollut pelaajille mitenkään erityisen mieleistä, mutta seuroille täydet katsomot ja pyhien huuruinen tunnelma oli mieleen. Ottelut olivat faneille erityisen lämpimiä. Koti- sekä vieraskannattajien oli tapana laulaa yhdessä joululauluja ja poltella tupakkaa pullon kiertäessä suusta suuhun.

Pelaajat eivät kuitenkaan olleet tuohon aikaan vielä täysin ammattilaisia, joille terveelliset elämäntavat ja urheilijan elämä olisi ollut jotenkin tärkeä osa otteluihin valmistautumista. Joulun vapaapäivät, surkea sää ja arvatenkin duunaritaustaisuus tarkoitti, että viina maistui lähes jokaiselle pelaajalle. Säädyllisen viikkopalkan sijaan seuroilla oli vielä tapana maksaa joulubonuksia pelaajille nestemäisessä muodossa.

Esimerkiksi Clapton Orientin kärkimies Ted Crawford on muistellut koko joukkueen pelanneen joulupäivänä Bournemouthia vastaan änkyräkännissä. Kuten odotettua, Clapton Orient hävisi ottelun 2-1, mutta onnistuivat kuitenkin krapulassa seuraavana päivänä voittamaan tapaninpäivän matsinsa 1-0.

Jouluaattona 1937 huuruisen ja epäselvän ottelun tarjosi haastavat sääolosuhteet. Lähes koko Britteinsaarten ylle oli laskeutunut tiheä sumuverho, jonka vuoksi melkein jokainen liigapeli täytyi perua. Chelsean ja Charltonin välinen ottelu Lontoossa päätettiin kuitenkin pelata, humoristisin seurauksin.

Toisen puoliajan aikana sumu laskeutui entistä tiheämmin myös Lontoon ylle. Liigan piikkipaikkaa pitävän Charltonin maalivahti Sam Bartram oli varmasti tyytyväinen joukkueensa pitäessä palloa sumuisen kentän toisessa päässä. Bartram yritti pitää itsensä lämpimänä ja valppaana juoksemalla edestakaisin maalinsa suulla, kunnes vihdoin sumusta lähestyi yksinäinen hahmo.

Vastustajan kärkipelaajan sijasta sumusta astui esiin paikallinen poliisi, joka tuli ilmoittamaan Bartramille, että ottelu oli keskeytetty jo varttitunti sitten. Poloinen maalivahti oli unohdettu maalinsa suulle yksin ihmettelemään ja Bartramin päästessä suihkutiloihin olivat muut jo siviilivaatteet yllään, valmiina lähtemään kotiin.

Ensimmäisen maailmansodan aikana englantilaiset veivät rakkautensa jalkapalloa kohtaan myös rintamalle, mutta toisen maailmansodan aikana vastaavia tapahtumia ei nähty. Pelejä pelattiin kuitenkin kotirintamalla vaihtelevalla menestyksellä.

Joulupäivänä 1940, Norwichin ja Brighton & Hove Albionin ottelu oli hyvin lähellä peruuntumista. Vierasjoukkue ei ollut saanut jalkeille kuin viisi omaa pelaajaansa, joista kolme oli seuran junioripelaajia ja yksi lainapelaaja. Ottelun peruminen ei kuitenkaan tullut kysymykseenkään. Lokit pystyivät houkuttelemaan harrastesarjojen tyyliin kentän laidalta viisi vapaaehtoista pelaamaan, ja peli saatiin käyntiin. Matsissa ei kuitenkaan nähty joulun ihmettä, vaan Brighton hävisi ottelun murskalukemin 18-0.

Pikkuhiljaa joulupäivänä pelatut matsit alkoivat kuitenkin kadota ottelukalenterista. Viimeinen joulupäivänä pelattu liigamatsi pelattiin vuonna 1959 Blackpoolin ja Blackburnin välillä.

Muiden maiden joulutauot

Muissa Euroopan suurissa sarjoissa ollaan hieman lempeämpiä pelaajia kohtaan kuin Englannissa. Esimerkiksi Espanjassa syyspuolen viimeinen matsi pelataan 23.12. ja sarja jatkuu 3.1. Saksassa tauko alkaa myös 23.12., mutta verrattuna espanjalaisiin kollegoihinsa, Bundesliigan joukkueet ja fanit saavat odotella sarjan jatkumista pitkälle tammikuuhun.

Onkin hieman kummallista, että ainoa maa Britteinsaarten ulkopuolelta (Wales, Pohjois-Irlanti, Skotlanti, Englanti, Irlanti), jossa ei pidetä edes jonkinlaista talvitaukoa, on Israel.

Ei siis ole mikään ihme, että esimerkiksi muutama vuosi sitten Louis Van Gaal kommentoi, että englantilainen tapa olla pitämättä talvitaukoa, on julmaa. Toisaalta heti Van Gaalin kommentin jälkeen Arsene Wenger vastasi Gaalin kritiikkiin julistamalla, että hän itkisi, jos Valioliigassa pidettäisiin muiden eurooppalaisten sarjojen tapaan joulutauko. Wengerin mielestä tapaninpäivän pelit ja joulun hektinen otteluohjelma on nimenomaan englantilainen erikoisuus, joka on osa Valioliigan viehätystä.

Mutta pitäisikö asiaa miettiä myös pelaajien kannalta? Varmasti monelle pelaajallekin kelpaisi pieni joululoma rakkaiden ystävien ja perheen parissa raskaan kauden keskellä. Tutkimuksissa onkin tullut ilmi, että joulun välipäivinä pelattu erittäin tiukka otteluohjelma altistaa pelaajat talvisissa olosuhteissa äärimmäiselle rasitukselle, joka näkyy selvästi kasvavana riskinä loukkaantua.

Jose Mourinho ja Alan Pardew mainitsivat vuonna 2017, että välipäivien epätasainen otteluohjelma mahdollistaa toisille joukkueille huomattavasti enemmän lepopäiviä, jotka ovat elintärkeitä todella hektisen ja tiukan otteluohjelman keskellä.

Joulun välipäivien peleillä on todellakin tapana mitata joukkueiden materiaalin syvyyttä ja kestävyyttä, ja härkäviikoista parhaiten selviytynyt asettaa itselleen hyvät asetelmat kevättä kohden.

Muutosta on kuitenkin ilmassa ja FA on päättänyt, että kaudella 2019-20 pidetään kymmenen päivän ”talvitauko”, joka ei kuitenkaan virallisesti ole tauko, vaan ottelut järjestetään helmikuussa niin, että pelaajat saavat pidemmän lepotauon. Wengerin ei siis vielä tarvitse kaivaa nenäliinoja taskustaan.

Lopuksi

Tulisiko jalkapalloa siis pelata myös jouluisin, eli pitäisikö muiden eurooppalaisten sarjojen seurata englantilaisten esimerkkiä vai pitäisikö englantilaisten luopua joulun välipäivien perinteestä, kuten he luopuivat aikoinaan myös joulupäivän otteluista?

Mielestäni joulu saisi olla koko kauden puoliaika, joka jakaa kauden selvästi syyskauteen ja kevätkauteen. Jouluna ja joulun välipäivinä sekä fanit, valmentajat, ja pelaajat voisivat vetää hieman happea ja rentoutua ennen ratkaisevaa kevätkautta.

Tulevaa helmikuun taukoa lukuun ottamatta asiaan ei ole kuitenkaan lähitulevaisuudessa tulossa muutosta, joten joulun välipäivien otteluruuhka tulee vastaisuudessakin olemaan osa englantilaista jalkapallokulttuuria. Siitä pääsevät nauttimaan myös miljoonat sukulaisten seuraan ja jouluruokiin kyllästyneet katsojat ympäri maailman.

Boxing Dayn otteluohjelma:

14:30 Fulham – Wolverhampton Wanderers

17:00 Burnley – Everton

17:00 Crystal Palace – Cardiff City

17:00 Leicester City – Manchester City

17:00 Liverpool – Newcastle United

17:00 Manchester United – Huddersfield Town

17:00 Tottenham Hotspur – AFC Bournemouth

19:15 Brighton & Hove Albion – Arsenal

21:30 Watford – Chelsea

Lähteet:

https://www.fourfourtwo.com/features/what-happened-football-christmas-day-lost-history-a-victorian-tradition

https://www.bbc.com/sport/football/42556968

https://www.theguardian.com/football/2018/jun/08/winter-break-to-come-into-force-in-premier-league-england

https://www.telegraph.co.uk/sport/football/managers/arsene-wenger/11952185/Arsenal-manager-Arsene-Wenger-says-I-would-cry-if-winter-break-was-introduced.html

Artikkelikuva – Popperfoto 

The post Englantilainen perinne: jalkapalloa läpi joulun appeared first on Byyri.

Joulun perinteet ovat moninaiset ja jokaiselle omanlaisensa. Joku koristelee kuusen vasta aattoaamuna, toinen taas laulaa perheen kanssa piirimuodostelmassa Hei tonttu-ukot hyppikää. Itse aion tänäkin vuonna katsoa veljeni kanssa Arnoldin joulunajan klassikon, elokuvan Isäni on Turbomies, ennen joulusaunaan ja ruokapöytään siirtymistä.

Jalkapalloromantikoille jouluun kuuluu kuitenkin yksi vertaansa vailla oleva perinne. Se on suuri, se on kaunis ja se yhdistää meitä kaikkia. Se on tapaninpäivän ottelukierros. Se on Boxing Day.

Mikä ihmeen nyrkkeilypäivä?

Boxing Daytä juhlitaan lähes kaikissa brittiläiseen imperiumiin kuuluneissa maissa 26. päivänä joulukuuta. Se tunnetaan myös toisena joulupäivänä tai Pyhän Stefanoksen päivänä. Jalkapallon ystävät tuntevat sen vuoden kiimaisimpana Valioliiga-kierroksena.

Nimen alkuperästä on lukuisia versioita, mutta jokainen niistä liittyy christmas boxien antamiseen. Jo keskiajalla vähäaraisille kerättiin eräänlaisia almulaatikoita, joita jaettiin jouluisin. 1800-lukuun mennessä oli yleistynyt käytäntö, jonka mukaisesti hyväosaiset antoivat laatikossa rahaa tai lahjoja palvelusväelleen kiitokseksi vuodesta. Koska herrasväen joulun vuoksi joulupäivä oli vielä yleensä työpäivä, sai palvelusväki tapaninpäivän viettää vapaalla, perheidensä parissa.

Monessa maassa nykyaikainen Boxing Day on kuitenkin muuttunut rauhoittumisen juhlasta kuluttamisen suurfestivaaliksi, kun lähes kaikki kaupat pitävät ovensa avoinna ja hintansa alennettuina koko päivän. Monille kauppiaille 26. joulukuuta onkin vuoden tuottoisin päivä, ja monelle perheelle nykyaikainen joulutraditio voi olla yhdessä ostoksille lähteminen.

Jalkapalloromantikko ei kuitenkaan tapaninpäivänä liikahda kotoa mihinkään – ellei kyseessä sitten ole matka paikan päälle ja ystävien luokse ottelua katsomaan.

Jo Englannin pääsarjan alkuhämärissä oli tapana, että tapaninpäivänä kohtasivat saman kaupungin tai vähintäänkin lähiseudun joukkueet, jottei fanien tarvitsisi pyhänä matkustaa pitkälle. Samalla saatiin tarjota yleensä hieman vähävaraisimmille ja rahvaille jalkapallon ystäville halpaa viihdettä vapaapäivänä.

Jalkapalloa vauvalle ja vaarille

Nykyaikaisen Boxing Dayn perinne ulottuu vuoteen 1860, kun maailman kaksi vanhinta jalkapallojoukkuetta, Sheffield FC ja Hallam FC, pelasivat historian ensimmäisen virallisen ottelun.

Aina Boxing Day ei kuitenkaan ole ollut käsite samanlaisessa mittakaavassa kuin nykyään, sillä aina 1950-luvulle asti perinteinen täyden kierroksen pelipäivä oli joulupäivä, jolloin fanit kerääntyivät huivien ja pipojen kanssa katsomaan otteluita jouluruoan jälkeen. Täytyy tosin huomioida, että myös tapaninpäivän perinne eli jo silloin: usein seuraava täysi kierros pelattiin jo seuraavana päivänä. Ja nykyään managerit vielä kehtaavat valittaa vuodenvaihteen otteluruuhkasta!

Nykyään ottelut eivät enää ole paikallisotteluita, eikä lippujen hintojen takia katsojia voi millään kutsua rahvaiksi – humalaisten brittifanien käytöksestä huolimatta. Otteluohjelmat pyritään kuitenkin yhä laatimaan niin, etteivät fanit joudu matkustamaan liian pitkiä matkoja. Boxing Day tarjoaa edelleen fudiskulttuurin täytteisen ja elämysrikkaan päivän. Tapaninpäivä onkin faneille mahdollisuus mennä otteluun edes kerran vuodessa koko perheen voimin.

Sohvannurkka kutsuu edelleen

Vaikka perinteet ovatkin vuosien saatossa eläneet, tarjoaa Valioliiga – ja toki brittikenttien muutkin sarjat – edelleen lähes täyden ottelukierroksen, kuten tekevät myös esimerkiksi rugby-liigat maissa, joissa Boxing Daytä vietetään. Ympäri maailmaa ohjelmaan kuuluu myös muuta urheilun juhlaa: perinteikkäitä kriketti-otteluita, hevoskilpailuja, Englannissa kettumetsästystä sekä Australiassa jahtikilpailu. Eikö jouluna kaikkialla olekaan lunta?

Täytyy toki myös huomioida, että nykypäivänä tapaninpäivän kierrokselle ja vuodenvaihteen ruuhkalla saattaa olla hieman kaupallisempi merkitys. Kun muut liigat ovat tauolla, fudisfanien silmäparit kääntyvät kohti Valioliigaa. Mikä ihana valttikortti, kun neuvotellaan sponsoridiileistä ja TV-rahoista.

Olivat syyt Boxing Dayn pysymiseen ohjelmistossa mitkä tahansa, on se edelleen tärkeä ja perinteikäs osa ainakin tämän jalkapallon ystävän joulunviettoa. Jouluaattona katsotaan jouluisia elokuvia (Isäni on Turbomies!), syödään hyvin, avataan lahjoja ja juodaan glögiä perheen kanssa. Joulupäivänä puolestaan tutkitaan lahjoja ja rentoudutaan. Nuorempana me Hämeenlinnassa lähdimme joulupäivän illalla kavereiden kanssa ulos. Nykyään vietetään aikaa vanhempien ja sisarien kanssa, joita ei enää niin usein näe. Aikanaan koittaa sekin, kun moni meistä tuo ensimmäistä kertaa sydämen valittunsa joulupöytään – kuinka hävytön ajatus sotkea jouluperinteitä!

Tapaninpäivän perinne sen sijaan on ja pysyy, vaikka iäksi kutsutut numerot kasvavatkin ja elämänlaatu muuttuu. Kun ottelulähetys päivällä alkaa, avaan konvehtirasian, käperryn pitkät kalsarit ja villasukat jalassa sekä tonttulakki päässä sohvan nurkkaan enkä poistu siitä ennen kuin päivän viimeinenkin 90-minuuttinen on täynnä – kuten olen isäni ja veljeni kanssa tehnyt jo monet vuodet. Siinä on sitä joulun taikaa.

The post Boxing Day – jouluinen futisperinne on voimissaan appeared first on Byyri.

Sitten tapahtui joulun ihme. Sovittiin aselepoja.

Tapahtumat ovat kiistanalaisia, mutta historiankirjoitus tuntee lukuisia silminnäkijöiden kertomuksia siitä, että jouluna 1914 ranskalaiset, britit ja saksalaiset sotilaat pitivät aselepoja eri puolilla länsirintamaa. Epäinhimilliset taistelut ja väkivalta taukosivat, ja eri puolten rintamamiehet nousivat juoksuhaudoistaan tavatakseen toisiaan ei-kenenkään-maalla. Vaihdettiin lahjoja, mahdollisesti jopa laulettiin joululauluja.

Mitä ihmeen tekemistä tällä kaikella on jalkapallon kanssa?

No, jos saksalaiset ja britit tai ranskalaiset nuoret miehet kohtaavat toisiaan, lienee ilmiselvää, mitä on ohjelmassa. Jouluna 1914 pelattiin lukuisten silminnäkijätodisteiden mukaan hengeltään kenties maailmanhistorian kauneimpia jalkapallo-otteluita.

Ei mitään tiki-takaa

Silminnäkijäkertomuksia on etenkin saksalaisten puolelta. Luokanopettaja ja 134. jalkaväkirykmentin luutnantti Kurt Zehmisch kirjasi päiväkirjaansa seuraavasti:

Englantilaiset toivat jalkapallon juoksuhaudasta, ja vauhdikas peli alkoi pian. Kuinka ihmeellisen ihanaa ja silti outoa se olikaan. Joulu, rakkauden juhla, onnistui tekemään toisiaan tappavista vihamiehistä ystäviä hetkeksi.

Vaikuttaisi siltä, että ympäri rintamaa on pelattu useampia enemmän ja vähemmän sekavia otteluita. 133. jalkaväkirykmentin luutnantti Johannes Niemann puolestaan muisteli jouluaamua jälkeenpäin:

Skotlantilainen sotilas ilmestyi mistä lie löytyneen jalkapallon kanssa, ja muutamaa minuuttia myöhemmin alkoi oikea jalkapallo-ottelu. Skotit merkkasivat maalinsa oudoilla lakeillaan, ja me teimme samoin. Jäisellä maalla pelaaminen oli vaikeaa, mutta me jatkoimme noudattaen täsmällisesti sääntöjä, vaikkei meillä ollut tuomaria.

Moni syöttö ei löytänyt määränpäätänsä, mutta vaikka pelaajien on täytynyt olla erittäin väsyneitä, kaikki pelasivat valtavalla innostuksella.

Kertomukset otteluista vaihtelevat. Usein esiintyy kertomus, jossa saksalaisten väitetään voittaneen liittoutuneet 3-2. Toisaalta kersantti H. D. Bryan kirjoitti kotiinsa skottien voittaneen ”helposti 4-1” – tulos tosin kalskahtaa epärealistiselta ainakin kaikille Gary Linekerin lausahduksen tunteville.

Lienee selvää, ettei joulun ihme pitänyt sisällään Mestarien liigan tai edes Ykkösen nousukarsintojen tasoista jalkapallospektaakkelia. Useimpien kertomusten mukaan peli ei ole ollut kovinkaan järjestäytynyttä, ja eräs englantilaissotilas kuvasikin myöhemmin todistamaansa ottelua lähinnä painiksi.

Todellista joulun henkeä

Kuten sotamuistoja aina, on joulurauhan jalkapalloiluakin varmasti liioiteltu. Niin moni sotilas on kuitenkin maininnut jonkin ottelun – tai ainakin kuulleensa sellaisesta – että akateeminen historiankirjoituskin pääosin hyväksyy ajatuksen siitä, että ainakin jossain päin länsirintamaa joulunviettoon kuului kuningaslaji.

Tarina joulun ihmeestä on hieno, sillä se kertoo ihmisten halusta rauhaan ja veljeyteen kauheimmankin tappamisen keskellä. Jalkapallo osana tapahtumaa muistuttaa siitä, kuinka valtava yhdistävä voima lajilla on.

Vuosikausien ankarasta toivomisesta huolimatta täksikään jouluksi ei olla saamassa maailmanrauhaa. Kukaan tuskin kuitenkaan pistäisi vastaan, jos aseet päätettäisiin laskea jossain päin maailmaa edes yhden futismatsin ajaksi. Siinä olisi joulun henkeä.

Kirjoituksessa on käytetty lähteinä Terri Crockerin teosta The Christmas truce : myth, memory, and the First World War (University Press of Kentucky, 2015) sekä Smithsonian-lehdessä julkaistua Mike Dashin artikkelia The Story of the WWI Christmas Truce.

The post Joulun ihme 1914: jalkapalloa rintamalla appeared first on Byyri.

Mutta erään punapukuisen, merseysideläisen jalkapallojoukkueen ystävillä on vuoden 2017 joulukuussa muutakin juhlittavaa kuin yletön määrä ruokaa, hymyilevät sukulaiset ja lahjapaperien auki repiminen. Vai joko sen uskaltaa ääneen huudahtaa? Joko saa poistua seuran yllä leijuneesta negatiivisuuden ja epävarmuuden kierteestä?

Hyvät ja rakkaat ystävät, kuomat, sielunveljet ja muutkin vähemmän positiivisilla adjektiiveillä kuvailtavat kulkijat. Mestarien liigan pudotuspelit rantautuvat ensimmäistä kertaa Anfieldille sitten kauden 08/09!

Back in Business

Ei, mitään ei ole voitettu. Daniel Sturridgestä ei ole kuoriutunut ehjänä pysyvää maalinsylkijää. Mohamed Salah ei ole löytänyt oikeaa jalkaansa. Bill Shanklyn reinkarnaatio ei ole saapunut Anfieldille. Silti, nyt on se aika, kun Liverpool-fanit saavat nauttia, hymyillä, ja olla ylpeitä kannattamastaan seurasta.

The Reds on palannut sinne, minne se kuuluu. Kaikkien aikojen neljänneksi eniten europokaaleja ja kolmanneksi eniten Mestarien liigan (tai sen edeltäjän) voittoja kahminut seura pelaa jälleen tosissaan sen kaikkein kauneimman voitosta. Liverpool on seura, jonka kuuluu pelata Mestarien liigan pystistä.

Se on seura täynnä perinteitä, intohimoa ja suuria voittoja. Se on joukkue, pelaajat sekä historia, joita tarvitaan mukaan maailman kovimpaan seurojen jalkapalloturnaukseen.

Vuoden 2018 ystävänpäivä on Pool-faneille todellinen rakkauden, sisäisen lämmön ja tunteiden juhla. Kun 14. joulukuuta 2018 Mestarien liigan hymni kajahtaa Estadio do Dragãolla, voin uskoa muutaman kyyneleen tirahtavan. Liverpool on palannut kaikkein korkeimmalle tasolle niin monen vuoden tauon, tuskan ja ailahtelujen jälkeen. Mutta kun tuo kaunis, romanttinen ja kiimainen hymni räjähtää soimaan ämyreistä vajaata kahta viikkoa myöhemmin Anfieldillä, on vaikeaa edes kuvitella, millaisen tunnemyrskyn se saa vastaansa.

Epätasapainoinen rakenne

Emme edelleenkään ole ennakkosuosikkeja koko kilpailun voittamiseen. Se ei itse asiassa ole edes todennäköistä. Ja mikäli Liverpool mielii mennä turnauksessa pitkälle, on Jürgen Kloppilla edessään kiireinen tammikuu niin siirtojen kanssa kuin pohtiessa sitä, kuinka joukkueen pelaamiseen löydetään jonkinlaista tasapainoa.

Poolin pelaaminen ei nimittäin tällä hetkellä näytä siltä, että sillä kilpailtaisiin mestaruuksista. Parhaana päivänä joukkue voi murskata kenet tahansa. Huonona päivänä se voi tulla murskatuksi kenen tahansa toimesta. Ja tokikaan sekään ei riitä, että pelillinen taso ailahtelee huomattavasti otteluiden välillä – se tekee sitä aivan liikaa myös pelien sisällä.

Lisäksi joukkueen rakenne on, tuota, vähintäänkin yhtä epätasapainossa kuin Donald Trumpin henkinen olemus. The Fantastic Four vetää hyökkäyksessä vertoja mille tahansa joukkueelle ja kunnossa pysyessään tuleekin kantamaan seuraa neliosaisessa niskassaan monin paikoin. Loput avauksesta puolestaan vetävät vertoja lähinnä sarjapaikan säilymisestä taistelevalle seuralle. Kuten Evertonille.

Onnen kyyneliä

Tätä kärjistystä ei toki saa ymmärtää väärin. Joukkueessa on kyllä muitakin hyviä pelaajia. Heidän osaamisensa ei kuitenkaan tule esiin nykyisellä pelityylillä, eikä nykyinen pelityyli toisaalta peitä kyseisten pelaajien heikkouksia. Tämän hetkisille ongelmille ei löydy yksinkertaista selitystä. Niitä ei ratkota suoraan pelaajia vaihtamalla, eikä toisaalta myöskään nykyisillä pelaajilla pelityyliä vaihtamalla. Lopullinen ratkaisu leijuu jossain näiden kahden ääripään välissä. Kloppin on löydettävä ratkaisu vallitsevaan kenttätasapainoon sekä hyviä täsmävahvistuksia.

Kaikella tällä ei kuitenkaan juuri tällä hetkellä ole niin minkään sortin merkitystä. Kun sunnuntaina käyn joulupöytään, teen sen tietäen, että ensi keväänä Anfieldillä pelataan Mestarien liigan pudotuspelejä.

Sen vuoksi sanon teistä jokaiselle: arkihuolesi kaikki heitä! Riitti näitä kiihottavia otteluita sitten kaksi tai seitsemän, aion nauttia niistä täysin rinnoin, enkä suostu pettymään, kävi mitä tahansa – ensimmäinen askel takaisin kohti Euroopan huippua on otettu.

Siksi tulevana ystävänpäivänä taloudessamme on, paremman puoliskon riemastukseksi, vain yksi suunnitelma. Aion asettaa pakarani tukevasti sohvan nurkkaan, varata ottelueväät käden ulottuville, täydentää Liverpool-tuoppini, ja ehkä tirauttaa yhden kyyneleen. The Reds are back.

The post Mersey-joen rannalta: The Boys Are Back appeared first on Byyri.