Tuusulanjärven pohjoisrannalla on potkittu Kakkosta nyt yhdeksän perättäisen kauden verran hyvin vaihtelevalla menestyksellä. Noustuaan Suomen kolmanneksi korkeimmalle sarjatasolle vuonna 2010, JäPS on ollut kauden päätteeksi niin putoamisviivan alla kuin kokeilemassa onneaan Ykkösen nousukarsinnoissakin. Voinee joka tapauksessa sanoa, että seura on jo pikkuhiljaa Kakkosen vakionimiä.

Järvenpää, yksi Helsingin monituisista nukkumalähiöistä, on ollut viime vuosina yksi nopeimmin kasvavista suomalaisista kaupungeista, joten potentiaalia ainakin yhtä askelta korkeammallekin sarjatasolle saattaisi kuitenkin tulevaisuudessa löytyä.

Taloudellinen loikka Ykköseen on hankala

Pelkkä asukasluku ei tietenkään ole paikkakunnan jalkapalloilullista potentiaalia mitatessa se kuuluisa Ainoa Mittari. Vaikka Järvenpäästä löytynee lähitulevaisuudessa enemmän väkeä kuin esimerkiksi Kotkasta tai menneinä kausina järvenpääläisille hyvin tutuksi tulleesta Mikkelistä, ovat jälkimmäiset hyvin perinteisiä jalkapallokaupunkeja siinä missä JäPS ei ole välttämättä oman pitäjänsä ehdoton urheilullinen ykkösvetonaula.

Verrattuna pienempien asukaskeskittymien seuroihin verottaa pääkaupunkiseudun joukkueiden yleisöpotentiaalia tietysti myös suurempi määrä muita tapahtumia – urheilu on kuitenkin lopulta viihdettä siinä missä musiikkifestivaalitkin. Mikäli JäPS tai jokin muu samankaltaisista lähtökohdista ponnistava joukkue siis mielii kirkkaimpiin valoihin, on oman tuotteen oltava kunnossa.

Yleisön houkuttelemisen lisäksi pitäisi tietysti pystyä kiinnittämään riittävä määrä sponsoreita ja luomaan riittävän vahva taustaverkosto, jotta valtakunnallisen sarjan vaatimat taloudelliset ponnistukset eivät vaatisi tylyintä veroansa. JäPS ei olisi ensimmäinen seura, joka ajautuu talouskurimukseen haukattuaan liian aikaisin liian ison palan.

Yksi JäPS:n profiilinimistä on hyökkääjä Kron Rexhepi. Kuva: Kristiina Mattila.

Toimivan organisaation kasaaminen vaatii paljon

Tuloksellisesti lupaavan viime kauden jälkeen Järvenpäässä eläteltiin oikeastaan ensimmäistä kertaa tosissaan toiveita mahdollisesta noususta Ykköseen. Vaikka kausibudjetti on vieläkin suhteessa moniin kilpailijoihin hyvin pieni, on taustaorganisaation kehittämisen eteen tehty paljon työtä, ja olosuhteet kaupungissa ovat kehittyneet kohisten – tietyiltä osin.

Uudesta harjoitushallista huolimatta JäPS pelaa kotiottelunsa eittämättä olosuhteiltaan vanhentuneella Järvenpään Keskuskentällä, jonka natisevaan ja kattamattomaan puukatsomoon mahtuu hädin tuskin viittäsataa ihmistä, ja silloinkin sillipurkissa olisi mukavammat oltavat. On selviö, ettei ”stadion” täytä edes Ykkösen vaatimuksia.

On toisaalta totta, että kotiotteluissa keskimäärin kirjattavalle pääluvulle tuokin paikkamäärä yleensä riittää, mutta on vaikea lähteä edes tavoittelemaan korkeampia yleisömääriä, jos otteluympäristö on niiden palvelemiseen ala-arvoinen. Järvenpään kaupungin taloustilanne on toki kaukana kiitettävästä, mutta kentän naapuriin nouseva pesäpallopyhättö lienee jonkinlainen merkki siitä, että olosuhteiden parantaminen on ainakin jossain määrin myös priorisoinnista kiinni.

Tämän epäkohdan korjaamisen eteen järvenpääläinen jalkapalloyhteisö on viime vuosina tehnyt paljon lobbaustyötä, ja pieni toivonkipinä uudesta stadionista on alkanutkin kyteä. Se oli myös varmasti yksi niistä motivaatiotekijöistä, joiden ajamana JäPS lähti luomaan viime keskiviikon ottelutapahtumaa.

Oman seurabrändin näkyvyyttä lisäämässä

Vaikka kausi ei ole ennättänyt vielä edes puoliväliin, on JäPS:n urheilullinen menestys jäänyt kauas toivotusta. Vielä ennen keskiviikkoa järvenpääläiset löysivät itsensä putoamisviivan alapuolelta, joten nousuhaaveita voinee jo tässä vaiheessa pitää pitkälti kuopattuina. Edellytykset uudelle yleisöennätykselle eivät siis olleet parhaat mahdolliset.

Keskiviikon tapahtumaa lähdettiin luomaan yhteistyössä valtakunnallista näkyvyyttäkin innovatiivisuudellaan ansainneen paikallisen Citymarketin kanssa. Inspiraation lähteenä lienee ollut Mikkelin Palloilijoiden samaa kaavaa noudatellut spektaakkeli viiden vuoden takaa, joka veti ”Urskin” lehterit pullolleen.

Järvenpään keskuskentällä toimi kesäkuisen ottelutapahtuman yhteydessä esimerkiksi parturi. Kuva: Kristiina Mattila.

Myös perheen pienimmille riitti puuhaa. Kuva: Kristiina Mattila.

Tavoitteena oli tuoda seuraa erityisesti sellaisten paikallisten tietoisuuteen, jotka eivät välttämättä muuten otteluihin juuri eksy, ja näin kenties saada uusia vakiokävijöitä ja ylipäätään nostaa jalkapallon näkyvyyttä kaupungissa.

JäPS:n pääsponsoreihin kuuluvan Citymarketin isännöimä ottelutapahtuma otettiin puheeksi seuran taustoissa jo viime vuonna.

– Asia nousi ensimmäisen kerran esille alkusyksystä 2018, kun aloitimme keskustelut Citymarketin kanssa. Konkreettinen ideointi aloitettiin helmikuussa, ja konsepti oli valmis huhtikuussa. Touko- ja kesäkuu sitten tehtiin varsinaisia valmisteluja, JäPS:ssä sekä pelaajan että puuhamiehen roolia toimittava Tuomas Kyytsönen kertoi Keski-Uusimaa-lehdelle.

Vapaaehtoisvoimin yhdenkin normaalista poikkeavan tapahtuman rakentaminen on siis aikaa vievää puuhaa – Kyytsönen toteaa JäPS-talkoolaisilta kuluneen koko prosessin maaliin viemiseen jopa 50 henkilötyöpäivää. Toisaalta tuo luku olisi hänen mukaansa merkittävästi pienempi, jos edes perusfasiliteetit, kuten vessat, ja tarvittavat sähköt olisivat kunnossa. Keskuskentän puutteissa ei ole siis kyse pelkästään katsomo-olosuhteista.

Entinen yleisöennätys jäi kauas taakse

Ennen keskiviikkoa tiettävästi suurin Järvenpäässä järjestetyssä jalkapallo-ottelussa nähty yleisöryntäys oli noin viidentoista vuoden takaa, kun Pietarsaaren Jaroa oli saapunut seuraamaan tuhatkunta silmäparia. Tuo lukema onnistuttiin Susia vastaan lähes tuplaamaan – lopullinen kirjattu katsojamäärä oli 1818.

Kakkosessa on toki nähty isompiakin lukemia, mutta järvenpääläissilmin luku oli varsin tyydyttävä, ja samaa mieltä oli myös ottelun isännöinyt Citymarket. Perhetapahtumana brändättyyn otteluun oli tuotu lapsien viihdykkeeksi pomppulinna ja temppurata, joiden herättämän nälän saattoi tyydyttää esimerkiksi muurinpohjaletuilla. Vanhempaan makuun löytyi puolestaan useampi anniskelualue.

Todellinen yleisömagneetti lienee kuitenkin ollut paikalle saapuneiden kesken arvottu skootteri, jonka Citymarket kustansi tapahtumaan. Sen nappasi mukaansa JäPS-juniori Joel Anttila, joka joutuu odottelemaan laillista mopoiluikää vielä tovin.

Ottelu Kouvolan Susia vastaan oli JäPS:lle melkoinen menestys niin kentällä…

…kuin yleisömäärässäkin mitattuna.

Voi sitä myös näinkin menestyä. Kuvat: Kristiina Mattila.

Vaikka tapahtumalla kiistatta onnistuttiin tuomaan seuraa uusien ihmisten tietoisuuteen, on tietysti vielä mahdotonta sanoa, miten konkreettisesti vastaavat poikkeustilaisuudet lopulta kehittävät seuran toimintaa tai ylipäätään innostavat ihmisiä lajin pariin. Ilmaistapahtuma on sekin tietysti aina ilmaistapahtuma, vaikka ottelun seuralle ansaitsema näkyvyys menetetyt lipputulot varmasti kuittasikin.

Sekin lienee selvää, että iso osa yleisöstä ei saapunut seuraamaan itse ottelua, mutta siinä ei ole automaattisesti mitään vikaa. Kenties kotijoukkueen taululle latomat 6-1-lukemat onnistuivat osoittamaan epäilijöille, että kotimainen jalkapalloviihdekin voi todella olla viihdettä, vaikka se ei Mestareiden liigan tasolle yltäisikään. Jalkapallopuritanistit saattavat ja saavat olla eri mieltä, mutta subjektiivisista lähtökohdista tällaisia tapahtumia kaipaisi kansalliseen jalkapalloon lisää.

Kirjoittaja pelaa silloin tällöin, mutta istuu pääasiassa penkillä Järvenpään Palloseurassa.

Artikkelin pääkuva: Kristiina Mattila.

The post JäPS löi yleisöennätyksensä uusiksi – mistä se kertoo, vai kertooko mistään? appeared first on Byyri.

Ensi syksynä 22 vuotta täyttävä Hostikka kipittää verrattain nuoresta iästään huolimatta ammattilaiskentillä nyt jo neljättä kauttaan.

Palataan kuitenkin aikaan ennen Puolaa ja Lahtea. Ensimmäisen kerran Hostikka veti nappulakengät jalkaansa Järvenpään Palloseuran riveissä, mistä matka jatkui teini-ikäisenä JäPS:n yhteistyöseura Pallokerho Keski-Uusimaahan. Toisin kuin moni muu jalkapalloa ammatikseen harjoittava, ei Hostikka vielä juniorisarjoja kolutessaankaan edes leikitellyt ajatuksella ammattilaisurasta.

– Ei se pelaaminen tai harjoittelu ennen FC Lahteen siirtymistä oikeastaan ollut vielä kovin tavoitteellista. Omaehtoinen harjoittelu oli lähinnä sitä, että kesät potkittiin ulkona kavereiden kanssa, eikä ammattilaisuus ollut varsinaisesti käynyt mielessäkään, Hostikka toteaa pienen miettimisen jälkeen.

Yllättäen ammattilaiseksi

Oli kyse sitten huvitellen kertyneiden harjoittelutuntien huomaamattomasta kasautumisesta tai lahjakkuudesta, ensimmäisellä varsinaisella aikuisten sarjoissa pelatulla kaudellaan Hostikka otti valtavia pelillisiä harppauksia eteenpäin. Kesällä 2015 Kakkosessa annetut maalisyötöt ja neljä iskettyä osumaa veivät tien FC Lahden testiin, jonka aikana Hostikan potentiaali kävi viimeistään selväksi.

– Lahdessa pääsin tosi nopeasti sisään joukkueeseen. Uskoin, että peliaikaa olisi varmasti luvassa, mutta kieltämättä pikainen nousu avauskokoonpanoon ja kentällä tulleet onnistumiset menivät yli omien odotusten. Kaikki kävi yllättävän nopeasti.

Ensimmäisellä Veikkausliiga-kaudellaan Hostikka maalasi kakkosdivarin tavoin neljästi, minkä lisäksi tilastoihin kirjautui seitsemän maalisyöttöä. Vaikka vuoden tulokkaan palkinto meni kauden päätteeksi eittämättä ansaitusti Mikael Soisalolle, ei Hostikankaan nimitys olisi ollut vääryys.

Onnistunut debyyttikausi toi mukanaan myös järvenpääläissyntyisen ensimmäisen juniorimaajoukkuekutsun. Huuhkajien matkaan Hostikka pääsi ensimmäistä kertaa Abu Dhabin harjoitusleirille tammikuussa 2018.

Viime vuoden aikana unelma ulkomaista alkoi tuntua realistisemmalta, ja nuorukainen päätti tarttua tilaisuuteen, kun tarjouksia alkoi pari kuukautta sitten kunnolla tipahdella. Tarjottimella oli muitakin vaihtoehtoja, niin Suomessa kuin ulkomaillakin, mutta Pogón Szczecinin osoittama konkreettinen kiinnostus käänsi vaakakupin lopulta Itämeren etelärantaa kohti.

– Rahasta siirrossa ei ollut kyse. Puolassa tuntui olevan kokonaisvaltaisesti paras paketti tarjolla. Huomasin, että seura oli oikeasti kiinnostunut, mikä tietysti miellytti erityisesti. Esimerkiksi valmentajan kanssa juttelin pitkällisesti puhelimessa jo ennen kuin olin edes käynyt paikan päällä Puolassa. Myös pallonhallintaan perustuva pelitapa viehätti ajatuksena ja esimerkiksi sarjakärki Lechiaa vastaan oltiinkin vastikään selvästi hallitsevampi osapuoli.

Hyppy ulkomaille on urheilullisesti vaativa

Vaikka Hostikka on kokenut pärjäävänsä kohonneen tempon ja vaatimustason puristuksessa, myöntää hän avoimesti, että tasoero Puolan ja Suomen välillä on silti suuri – ehkä jopa suurempi kuin hän oli ennakkoon osannut odottaa.

– Pelin ja harjoitusten taso täällä on ollut erittäin positiivinen yllätys, vaikka se tuo tietysti samalla omat haasteensa mukanaan. Tekemisen taso on Suomeen verrattuna kokonaisvaltaisesti todella paljon korkeammalla tasolla. Erot näkyvät nopeasti lueteltuna niin tekniikassa, pallonhallinnassa kuin pelinopeudessakin. Yksilöt ovat yksinkertaisesti niin paljon parempia.

Vaikka pelillisesti Puolassa ollaan siis Hostikan mukaan kotimaan liigaa edellä aimo harppaus, on joukkueen toiminta aikataulullisesti ja harjoitusten sisällön kannalta tarkasteltuna ollut hyvin samankaltaista kuin FC Lahdessa.

– Treenit ovat tosi samankaltaisia Lahteen verrattuna. Alkulämmöt ovat sitä samaa, mitä Suomessakin joka puolella tehdään, ja pienpelejä ja höynää pelataan ihan samalla tavalla. Talvitauolla treenattiin pari kertaa päivässä, mutta nyt peliviikoilla vain kerran ja maanantaisin on yleensä vapaapäivä. Ohjattuja punttitreenejäkään ei ole oikeastaan ollut.

Santeri Hostikka siirtyi joulukuussa 3,5 vuoden sopimuksella Pogón Szczeciniin. Kuva: Santeri Hostikka.

Päivittäiset asiat hoituvat hyvin

Jalkapalloilullisten seikkojen ulkopuoleltakaan ei Hostikka ole löytänyt valitettavaa, päinvastoin. Arkiset asiat toimivat – ainakin lähes – samalla tasolla kuin Suomessa, ja kuten Lahdessa, on hän Puolassakin päässyt sosiaalisessa mielessä nopeasti sisään joukkueeseen.

– Käydään esimerkiksi aika usein syömässä joukkuekavereiden kesken. Meitä on täällä melko monta ulkomaalaista ja valmentajakin on saksalainen, minkä takia koppikieli on englanti. Muutenkin porukka puhuu täällä englantia yllättävän hyvin, ja se tietysti auttaa joukkueeseen sopeutumisessa. Fifan parissa tulee myös vietettyä aika paljon aikaa, ja olikin mukava huomata, että ainakin oman videopeliminän nopeusominaisuudet oli saatu siirron jälkeen kohdilleen, Hostikka virnistää.

Muun muassa saksalaisesta ja ruotsalaisesta kulttuuripiiristä vaikutteita ammentanut ja molempiin valtakuntiin myös historiansa aikana kuulunut Szczecinin kaupunki on suomalaisessa mittakaavassa kookas, joten tekemistä ja nähtävää riittää kuuleman mukaan myös neljän seinän ulkopuolella.

Hostikka kertoo seuran olleen myös erittäin kiitettävästi apuna käytännön asioiden järjestelyssä.

– Esimerkiksi kämppä hoitui todella kivuttomasti, stadionille omalta keskustassa sijaitsevalta asunnolta on noin muutama kilometri. Myös autokyydit moikkaamassa käyneelle kaverille hoituivat seuran puolesta.

Rooli ja tavoitteet selvenevät ajan kuluessa

Vielä haastattelua tehdessä Hostikka ei ollut sarjapeleissä päässyt haistelemaan ottelutunnelmaa katsomoa edempää. Viime viikonlopun kierroksella mies oli jo penkillä asti, vaikka virallinen debyytti jäikin vielä odottamaan itseään.

Omasta roolista ei vielä pitkällistä dialogia ole valmentajan kanssa käyty, mutta Hostikalla on kuitenkin suhteellisen selkeä kuva siitä, miten tilanne tulee luultavimmin etenemään.

– Todennäköisesti tulen pelaamaan totutusti lähinnä laidalla, mutta joitain minuutteja saattaa olla luvassa myös kymppipaikalla. Tarkemmin ei olla valmentajan kanssa vielä kuitenkaan roolituksesta juteltu. Tämän hetken ja kauden tavoitteena on totutella tasoon ja päästä säännöllisesti vaihdosta sisään. Ensi kaudella sitten luvassa on toivottavasti isompaa vastuuta, kun on päässyt vetämään täyden pre-seasonin joukkueen kanssa.

Vastuuta ja näyttöpaikkoja piti olla luvassa toteutunutta enemmän talvitauon harjoitusotteluissa, mutta suomalaistyypillisesti Hostikalla oli huonoa tuuria.

– Tarkoitus oli olla Moskovan Dynamoa vastaan avauskokoonpanossa, mutta menin loukkaamaan alkulämmittelyissä nivusta. Seuraava peli jäikin sitten kokonaan väliin, mutta Tanskan Odensea vastaan pääsin sentään mukaan viimeiseksi puoleksi tunniksi.

Hostikka on jäänyt maailmalla jalkapalloilevista suomalaisista kenties yllättävän vähälle huomiolle, kun siirtoa peilataan siihen, että Puolan pääsarjasta ei perinteisesti ole A-maajoukkueeseenkaan ollut hirveän pitkä matka. Se on toki osittain ymmärrettävää, koska vastuuta ei vielä ole irronnut.

Mikäli Hostikka kuitenkin kykenee tulevaisuudessa siunaantuvat näytönpaikkansa käyttämään, voi edessä olla vielä suomalaisittain komea ura.

Kuvat: Santeri Hostikka.

The post Santeri Hostikka on ponnistanut Järvenpäästä Puolan pääsarjaan – ”Kaikki kävi yllättävän nopeasti” appeared first on Byyri.