Teemu Pukki

Sarjan ykkössija ja nousu Valioliigaan. Käsittämättömät 29 maalia ja maalikuninkuus kovatasoisessa Championshipissa. Brittiyhtye Human Leaguen hittibiisi Don’t You Want Me sai ansaitusti uudet sanat – Teemu Pukki, baby! Teemu Pukki, woo-o!

Viimeinen ottelu Aston Villaa vastaan oli pelkkää kosmetiikkaa, mutta Pukki kävi pamauttamassa vielä 29. osumansa jo tutuksi käyneen kuubalais-saksalaisen Onel Hernándezin esityöstä.

Teemu Pukki ja kauden 29. sarjamaali. #Championshipfi #Norwich #Huuhkajat pic.twitter.com/XBNWYAYIqd

— Antti Alakangas (@Alakantti) May 5, 2019

Yksi kaikkien aikojen suomalaisista Championship-kausista on nyt käytännössä taputeltu, ja ensi vuonna Norwich pelaa hyvin erilaista sarjaa myös osittain erilaisin pelaajin. Vrančić, Stiepermann, Krul, Buendía; tämän kauden Championship-Norwich oli hieno nippu täynnä kiinnostavia pelaajia, ja mielenkiintoista on nähdä, miten Pukin kanssa yhdessä loistaneiden pelaajien urat jatkuvat.

Kun kaikki alkaa olla jo sanottu, lienee syytä nostaa vielä esiin Byyrin haastattelu Suomen Norwich-kannattajilta viime kesältä. Saattoiko kukaan arvata ennalta tällaista superkautta tulevaksi?

Nuoret maalintekijät: Marcus Forss ja Alex Bradley

Reilut 200 kilometriä Pukin juhlista itään todistettiin toista suomalaismenestyjää. Keskikastin Brentford ja Preston North End kohtasivat panoksettomassa ottelussa, ja kentälle pääsivät vaihdosta sekä 18-vuotias Jaakko Oksanen että 19-vuotias Marcus Forss. Jälkimmäinen kaiken lisäksi rakensi itselleen upeasti paikan ja viimeisteli komeasti Brentfordin 3-0-voittoon.

Forssin maali vielä toisesta kuvakulmasta Prestonia vastaan ??? pic.twitter.com/lyjcfFWCA1

— BYYRI (@Byyri) May 5, 2019

Ensimmäisen Championship-maalinsa tehneen Forssin sopimus jatkuu kesään 2021 ja Oksasen kesään 2020. Ensi kaudella luvassa voisi kenties olla isompaakin ruutua?

Sarjaporrasta alempana League Onessa pelattiin samoin päätöskierros, jossa panokseton Burton Albion vieraili nousukarsintapaikasta kamppailleen Peterboroughin luona. Peterborough oli parempi lukemin 3-1, mutta kuinka ollakaan, Burtonin maalin teki 20-vuotias Alex Bradley.

Ensimmäisen ammattilaisosumansa tehnyt Bradley pelasi kevätkauden Burtonissa lainalla West Bromwichista. Bradley vahvisti ottelun jälkeen sosiaalisessa mediassa, ettei jatka West Bromwichissa ensi kaudella. On mielenkiintoista nähdä, mihin tie vie, sillä loppukaudella Bradleylle irtosi minuutteja jo varsin hyvin. Ensi kaudella vastuurooli League Onessa?

Puolustajat: Jere Uronen, Tapio Heikkilä, Joona Toivio

Belgian liigan Genkissä pelaavan Jere Urosen kausi näyttää edelleen muodostuvan menestykseksi. Joukkue on päästänyt viimeisessä 7 ottelussa yhteensä 4 maalia, ja Uronen on pelannut täydet minuutit yhtä lukuunottamatta kaikissa otteluissa. Lauantaina Genk voitti kongolaistähti Dieumerci Mbokanin edustaman Antwerpin 4-0 ja on enää voiton päässä Belgian-mestaruudesta.

Urosen sopimus on voimassa kesään 2022. Ei ole kuitenkaan mahdotonta kuvitella tilannetta, jossa vaikkapa Englannin Valioliigassa olisi kiinnostusta 24-vuotiaaseen turkulaiseen laitapakkiin jo nyt kesällä. Silloin Genk saattaa myydä tai olla myymättä.

Pohjoisempana kausi on vasta alussa. Norjan divarin HamKam ja Sandnes Ulf kohtasivat 1548 katsojan edessä Hamarin kylässä. Entisistä Veikkausliiga-pelaajista maalivahti Saku-Pekka Sahlgren istui Sandnes Ulfin penkillä, mutta Johannes Laaksonen ja Tapio Heikkilä pelasivat täydet ysikymppiset. Muutenkin hyvin pelannut Heikkilä onnistui ratkaisemaan ottelun maalillaan minuutilla 73.

Näin Norjassa! Tapio Heikkilä petasi itselleen paikan ja iski Sandnes Ulfin voittomaalin tänään Ham-Kamia vastaan ????#Huuhkajat pic.twitter.com/wongJEvuoh

— BYYRI (@Byyri) May 5, 2019

Lopuksi Ruotsin Göteborgiin. Häcken ja GIF Sundsvall ottivat yhteen 2561 katsojan edessä, ja Häcken vei voiton Allsvenskan-jyrä Alexander Jeremejeffin maalilla. Puolustajat Juhani Ojala ja Kari Arkivuo olivat tyypilliseen tapaan kokoonpanon ulkopuolella, mutta Joona Toivio pelasi solidin ysikymppisen.

Joukkue on aloittanut Allsvenskanin erinomaisesti, ja myös Häckenin verkkoon on 7 pelissä uponnut 4 osumaa. Parasta on, että keskuspuolustaja Toivio on pelannut itseoikeutetusti täydet minuutit. Toppariparina Toiviolla on ollut joukkueen kapteeni, entinen Ajax-pelaaja Rasmus Lindgren.

The post Huuhkajat maailmalla: Teemu Pukki, baby! Teemu Pukki, woo-o! appeared first on Byyri.

Championshipin seurojen riveistä löytyy tällä kaudella puolenkymmentä suomalaista, joista yksi on ollut luonnollisesti ylitse muiden. Teemu Pukin kaudella 2018/19 kotimaisissa medioissa kirjauttamat palstamillimetrit ovat jälleen yksi todistuskappale sen puolesta, että maalintekijät – lähes lajista riippumatta – kiinnostavat sitä kuuluisaa Suurta Yleisöä enemmän kuin juuri mitkään muut urheilijat.

Tässä suhteessa jalkapallolle sydämensä menettäneet suomalaiset ovat olleet erityisen onnettomassa asemassa. Suomessa on päästy viimeisen vuosikymmenen aikana katselemaan suomalaishyökkääjien Englannissa iskemiä maaleja lähinnä rakeisista Mikael Forssellin ja Shefki Kuqin maalikimaroista. Norwichissa jo nyt ennätyksiä rikkonut Pukki on siis löytänyt uransa parhaan vireen oivaan aikaan.

Norwich keikkuu keulan tuntumassa

Daniel Farke siirtyi toissa kaudella Norwichin peräsimeen osana Dortmundista viime vuosina Englannin kentille virrannutta valmentajaeksodusta. Länsisaksalaisen ensimmäinen kausi Itä-Englannissa ei ollut varsinainen menestys; Kanarialinnut löytyivät miehen debyyttikauden päätteeksi vaatimattomasti neljänneltätoista sijalta. Siksipä harva brittifutiksen ystävä odotti Norwichilta sellaisia esityksiä, joihin se on tällä kaudella venynyt.

Kauden alku ei ollut Norwichissa suurta riemujuhlaa pitkälti vaikean sarjaohjelman takia, mutta pienten yskähtelyjen jälkeen keltapaitojen kone käynnistyi Pukin avustuksella kunnolla. Tuosta asti kärkikahinoissa pysynyt Norwich otti pari viikkoa sitten sarjan piikkipaikan haltuunsa Marcelon Bielsan luotsaaman Leedsin kustannuksella ja oli tuon jälkeen kertoimien valossa hetken jopa suurin nousijasuosikki. Ailahtelevasti esiintyneen Norwichin nousuhaaveita pönkittää etenkin sen pahimpia haastajia hieman helpompi loppuohjelma, vaikka se luovuttikin kärkisijoituksen jo tämän viikon kierroksella Preston North Endin vieraana – Pukki luonnollisesti osui silti.

Pukinkin ylistämä, aktiiviseen liikkeeseen ja taitaviin kombinaatioihin perustuva hyökkäyspelaaminen on herättänyt erityistä ihastusta Norwich-fanien keskuudessa. East Anglian Derbyssä Ipswichiä vastaan juuri 20 maalin rajapyykin rikkoneen Pukin lisäksi maalitilanteita ovat olleet rakentelemassa etenkin argentiinalainen Emiliano Buendia ja kuubalaistaustainen Onel Hernández.

Viimeisen kymmenen kauden aikana suoraan Valioliigapaikkaan oikeuttava pistemäärä on Championshipissa jäänyt keskimäärin noin 90 pisteeseen, mutta juuri nyt vaikuttaa siltä, että tällä kaudella paikka kirkkaammista valoista saattaa irrota tuota matalammallakin pistesaldolla. Mikäli 60 pistettä pajatsoon tähän mennessä kirjauttanut Norwich onnistuisi keräämään 14 jäljellä olevasta ottelusta edes vajaat 30 lisää, voisi nousua pitää erittäin todennäköisenä. Kanarialintujen kaula kolmossijaan, jolla siis joutuu vielä kamppailemaan noususta pudotuspeleissä, on toisaalta tämän viikon kompuroinnin myötä enää kaksi pistettä.

Bielsan Leeds hyppäsi takaisin ykkössuosikiksi

Vedonlyöntiyhtiöiltä Elland Roadin nousujuhlille saa viimeisimmän kierroksen jälkeen selkeästi suurempia todennäköisyyksiä kuin muiden haastajien kevätkarnevaaleille. Vaikka Bielsan miehistö päätti syyskierroksen sarjan piikkipaikalla, ei Leedsin kausikaan ole sujunut sekään missään vaiheessa ilman vaikeuksia.

Huolta ovat aiheuttaneet etenkin jatkuvat avainpelaajien loukkaantumiset, joita Pep Guardiolankin ihannoima, locona – eli hulluna – tunnettu argentiinalaisvalmentaja on paikkaillut kuitenkin onnistuneesti oman akatemian kasvateilla. Tuosta vastuusta on päässyt silloin tällöin nauttimaan myös lupauksia herättävästi esiintynyt keskuspuolustaja Aapo Halme.

Halmeen lisäksi nuorempaa suomalaisväriä voi löytää alemman keskikastin Brentfordin riveistä, jonka ykkösmiehistössä ei Marcus Forssille ja Jaakko Oksaselle vielä liikaa näytönpaikkoja ole harmillisesti auennut. Ensin mainittu on kuitenkin kertaalleen löytänyt tiensä peräti avauskokoonpanoon, minkä lisäksi miehenalku on maalannut reservipeleissä kyltymättömällä tahdilla.

Kovin moni tuskin odotti Leedsin kaudesta sen suurempaa menestystarinaa kuin Norwichinkaan. Edellinen kausi oli päättynyt yhden sijan Kanarialintujen yläpuolella, ja pelaajamateriaalia pidettiin vielä ennen kauden alkua melko ohkaisena.

Myyttistä asemaa jalkapallopiireissä – verrattain vähäisestä menestyksestä huolimatta –  nauttiva Bielsa on kuitenkin jälleen onnistunut todistamaan innovatiivisuutensa, ja Leedsiä saattoi perustellusti pitää syksyn viihdyttävimpänä joukkueena. 2000-luvun tietämillä tuolloin vielä Mestarien Liigaan kurotellut Leeds ajautui pahoihin talousvaikeuksiin, eikä tuohon kurimukseen joutumisen jälkeen ole seura onnistunut selvittämään tietään takaisin korkeimmalle sarjatasolle. Siksi Bielsan hartioille leviteltäisiin nousun sattuessa Yorkshiressa taatusti valtaisaa sankarinviittaa.

Kaksi viimeisintä valmennuskomennustaan äkillisesti päättänyt Loco Bielsa tunnetaan uskonnollisesta kiihkeydestään omaa ammattiaan kohtaan, mutta siitä huolimatta miehen palkkaavan seuran on ollut vaikea olla varma siitä, mitä on luvassa. Tähän mennessä Leedsin ja Bielsan avioliitto on vaikuttanut onnistuneelta, mutta vaativa pelitapa on argentiinalaisen ohjastamissa joukkueissa tavannut alkaa vaatia veroaan nimenomaan talven kääntyessä kevääseen. Tarkkasilmäisimmät ovat havainneet tästä jo pieniä viitteitä.

Playoff-paikoilla kärkytään virheitä

Kaksi edellä käsiteltyä seuraa eivät vielä ole onnistuneet repimään merkittäviä eroja takaa tulevaan neljän-viiden seuran joukkioon. Neljää tarjolla olevaa pudotuspelipaikkaa tällä hetkellä miehittävät Sheffield United, West Bromwich Albion, Middlesbrough ja Bristol City. Niiden niskaan hengittää vielä Derby County, jota valmentava Chelsea-legenda Frank Lampard ajautui vuodenvaihteessa kenties sesongin puhutuimpaan sanaharkkaan syytettyään aiheellisesti Bielsaa vastustajiensa vakoilusta.

Kärkikaksikon vakavasti otettavin haastaja on ehkäpä vasta hiljattain Valioliigasta alemmille sarjatasoille tutustumiskäynnille lähtenyt WBA, mutta Sheffield sekä Middlesbrough ovat nekin vielä jokseenkin uskottavasti mukana kamppailussa suorasta noususta. Kahdesta jälkimmäisestä seurasta tiukemmin paikkaa auringossa kurottelee keskiviikon keskinäisen voittanut Sheffield. Derbyn ja Bristol Cityn osalta nousun toteutuminen vaatisi kenties pienoista venymistä, vaikka näistä jälkimmäinen onkin Championshipin kuntopuntarissa tällä hetkellä selkeä ykkönen ja sarjataulukossakin pari pistettä Middlesbrough’n edellä.

Bristol on myös kolmas Valioliigaan havittelevista ”suomalaisseuroista”, sillä maalin suuta vartioi vielä syyskaudella kokenut Niki Mäenpää. Sittemmin mies on ajautunut – suomalaiseen tapaan huonoimpaan mahdolliseen aikaan – loukkaantumiskurimukseen, joka Bristolin viime aikojen hyvät otteet huomioiden voi tarkoittaa sitä, että avauskokoonpanoon ei tervehtymisen jälkeenkään enää ole asiaa. Hieman samassa tilanteessa on Championship-katsauksen viimeinen suomalainen Anssi Jaakkola, joka on hänkin tipahtanut aiemman kauden erinomaisista esityksistä huolimatta Readingin penkkivahdiksi.

Kuudenneksi viikolla valahtaneen ”Boron” valttikortti nousutaistossa perustunee, ainakin antifutisromantikkojen mielissä, joukkueen managerin persoonaan. Kulttimaineeseen joitakin vuosia sitten Stokessa luomansa pelitavan kautta yltänyt Tony Pulis tunnetaan miehenä, joka ei tyylipisteistä tai maalimääristä tulosta repiessään välitä. Valitettavaa on, että jalkapalloileva maailma ei lopulta koskaan saanut vastausta siihen, pystyisikö Lionel Messi taikuruuteensa Pottersin vieraana sateisena arki-iltana.

Keskinäiset ottelut vedenjakajana

Kuten sanottua, on meillä suomalaisilla pitkästä aikaa realistinen mahdollisuus nähdä härmäläinen hyökkääjä Englannin korkeimmalla sarjatasolla. Nousukamppailussa mukana olevista joukkueista Pukin Norwich joutuu kohtaamaan enää kaksi, Bristol Cityn ja Middlesbrough’n, kun taas kaikki muut kärkiporukat pelailevat vielä enemmän keskenään.

Mikäli rouva Fortuna on noissa keskinäisissä otteluissa suosiollinen tarjoillen esimerkiksi reilun kattauksen tasapelejä, voi Kanarialintujen urakka helpottua vielä kummastikin riippumatta joukkueen omista esityksistä. Vielä ei kenelläkään ole kuitenkaan varaa nostaa jalkaa kaasulta, sillä viime kauden Wolverhamptonin kaltaista materiaalietua ei tämän kauden Championshipista löydy, eikä keskiviikon kaltaisiin uinahduksiin ole siksi Pukin Norwichillakaan loputtomasti varaa.

The post Analyysi: Sinivalkoisen Championshipin nousukamppailu appeared first on Byyri.

Epäonnellakin oli roolinsa, mutta Minihuuhkajat ei tehnyt Italia- ja Portugali-otteluissa maaliakaan. Suomen suurimmat ongelmat olivat omassa päässä etenkin reagoinnissa pallonmenetystilanteissa. Enimmäkseen tähän vaikutti riskaabeli ratkaisu sijoittaa pelaajia puolustuslinjaan väärille pelipaikoille. Joukkue luotti tiettyjen yksilöiden ratkaisukykyyn ja rakensi joukkueen Juha Maliselle ominaisen nopean hyökkäyspelin ja pallonsiirtelyn ehdoilla.

Osittain Malisen riskipeli kannatti, mutta puutteet näkyivät lopulta tulostaululla, kun hyökkäyspeli ei saanut maaleja aikaan. Omassa päässä vaaratilanteita oli liikaa ja päästettyjen maalien odottamat olivat aika lailla linjassa päästettyjen maalien kanssa.

En aio soimata liikaa Malista, koska hän on ollut vasta puoli vuotta Minihuuhkajien ruorissa. Hän teki rohkeita ratkaisuja, mutta lopussa ei kiitos seisonut. Tappio Norjaa vastaan oli kova isku joukkueelle, vaikka itseluottamus ei vaikuttanut karisevan pelaajista ennen Portugali-ottelua. Oli tärkeää vaihtaa surkeaa työtä tehnyt Kimmo Lipponen, ja Malinen sai aikaan minimituloksen eli pelaajat jälleen uskomaan itseensä ja joukkueeseensa.

Minihuuhkajia ei ole mielestäni syytä kritisoida liikaa, joskaan juhliakaan ei juurikaan voi, vaikka mielipiteitä on tullut laidasta laitaan. Olen varovaisen positiivinen pelillisistä esityksistä, mutta olisin mieluummin itse etsinyt luontaisia vaihtoehtoja pelaamaan omille pelipaikoilleen. Suomen tärkeimmät tai nimekkäimmät pelaajat onnistuivat vaihtelevasti, mutta ainakin itselle ennestään tuntemattomat Rasmus Leislahti ja Jaakko Oksanen löivät itsensä näissä kisoissa läpi.

Pelaaja-arviot: maalivahti & puolustus

Rasmus Leislahti: Yllätti minut täysin olemalla melko virheherkän puolustuksen viimeinen lukko. Monia hyviä torjuntoja. Pelinavaamisessa vielä tekemistä, mutta kaiken kaikkiaan oli rohkea ja esti vastustajan lähentelyt miten vain pystyi.

Miko Virtanen: Suosikkini Suomen puolustuksessa. Pelasi kovaa ja tuli aggressiivisesti vastustajan iholle aina pelaamatta itseään ulos tilanteista. Nousi toisinaan tukemaan oikean laidan hyökkäyksiä, mutta anti ylöspäin oli vajavaista, mikä on yllättävää, koska Virtanen on yleensä keskikenttäpelaaja.

Valtteri Vesiaho: Ikävä kyllä jäi mieleen muutamasta katastrofaalisesta virheestä, joista vastustaja rokotti. Ei muodostanut täydellistä kaksikkoa Ville Tikkasen kanssa, ja etäisyydet olivat sen vuoksi välillä liian pitkiä. Sijoittumisvirheitä, joista syntyi esimerkiksi Italian voittomaali. Syöttövalikoima on huikea, ja Vesiaho osasi avata peliä joko maata pitkin tai korkealla kaaripallolla laidalle. Liika rohkeus kostautui välillä, ja Vesiaho tarvitsee lisää rauhallisuutta ja “varmempia” ratkaisuja.

Ville Tikkanen: Ei käsittääkseni pelaa ainakaan vakituisesti topparina seurajoukkueessa, mikä näkyi lohkopeleissä sijoittumisvirheinä. Välillä onnettomia pelinavauksia, joista oma puolustus joutui vaarallisiin tilanteisiin. Petrasi lohkon edetessä, mutta esimerkiksi Italian voittomaalissa omituinen pelaamisen lopettaminen jäi kirkkaana mieleen.

Teemu Jäntti: Parhaita vastustajia vastaan ei tarjonnut mitään ylimääräistä. Silti luotettava molempiin suuntiin, joskin tarvitsee lisää rohkeutta ylöspäin. Nyt roiskaisi turhan usein pitkän pallon vailla kunnollista osoitetta.

Keskikenttä

Joel Mattsson: Löysi hyviä kombinaatioita keskikentän ja hyökkäyksen kanssa. Keskityspallot pääosin heikkoja. Olisiko Suomen kannattanut hyökätä enemmän vasemmalta boksiin? Vielä kehitysvaiheessa.

Jaakko Oksanen: Oli Abukar Mohamedin rinnalla Suomen paras pelaaja. Liikutti palloa nopeasti, prässäsi aktiivisesti ja voitti kaksinkamppailut. Etsi tehokasta ratkaisua ja pelasi välillä nopealla, välillä seinillä, välillä veti kaukaa. Ominaisuuksien puolesta kuuluu Suomen suurimpiin lupauksiin.

Abukar Mohamed: Joukkueen tähti. Oli rauhallinen, voitti kaksinkamppailut lähes sataprosenttisesti. Osoitti kykenevänsä myös topparina pelaamiseen. Mahtava peliäly.

Timo Stavitski: Pääsi näyttämään erikoisominaisuuksiaan eli lähinnä nopeutta. Moni ei pysy Timon perässä, ja toisaalta Timo tulee tukemaan laitapuolustajan paikkaa tunnollisesti. Saa aina vastustajan kiinni. Pari kertaa harhautteli useampaa pelaajaa samanaikaisesti, sai lähes aina jalan vapaaksi. Rohkea. Lopputulos oli kuitenkin lähes aina huono: paria keskitystä lukuunottamatta tuloksena lähinnä kulmapotkuja. Tarvitsee lisää luovuutta viimeisellä kenttäkolmanneksella. Ominaisuudet ovat kunnossa.

Albion Ademi: Sai runsaasti peliaikaa, mutta tulokset olivat vaatimattomia. Ei vaikuttanut spesialistilta, vaikka antoi erikoistilanteet. Haastot yleensä heikkoja, vaikka tekniikka on mainio. Pari mukiinmenevää vetoa. Liiallisen pallonpimputtelun sijaan kaipaan suoraviivaisuutta ja selkeämpiä ratkaisuja, ajoi itsensä usein umpikujaan. Itsevarma ja uskalias, mutta nöyryys puuttui.

Hyökkäys

Eetu Vertainen: Huippuluokan ominaisuudet kasassa, mutta viimeistely oli surkeaa: vain yksi maali ja sekin rankkarista. Tuli hyvin esiin linjojen väliin, ja kemia Saku Ylätuvan kanssa oli kohdallaan. Paikoista ei ollut puutetta: läpiajoja, puskupaikkoja, vetopaikkoja. Mistään ei kuitenkaan maalia. Toki matseja oli vain kolme, mutta terävyyttä kaivattiin paljon enemmän. Teknisesti, fysiikaltaan ja henkisiltä ominaisuuksiltaan kyseessä kuitenkin poikkeuksellisen kova lahjakkuus. Johtaja. Portugali-pelissä turhautui ja haki palloja laidalta, josta ei päässyt kuitenkaan mihinkään. Ei luovuttanut vaikka vastoinkäymisiä tuli. Uskon että kehittyy Suomen maajoukkueen avainpelaajaksi, kunhan pysyy nöyränä.

Saku Ylätupa: Kaikki ominaisuudet hänelläkin on kunnossa, mutta maalinteko oli turnauksessa todella tuskaista. Parhaimmillaan kymppipaikalla, mutta oli Vertaisen “second strikerina” elementissään. Hyvää linkkipelaamista, sai usein pelattua pallon linjan taakse. Sähäkkä, hyvä prässäämään ja kääntymään. Liikkui älykkäästi ja oli boksissa oikeilla paikoilla.

Niklas Jokelainen: Hyvä asenne, rymistelee täysillä. Löytyi usein pelattavaksi ja pääsi aina hyvin peliin mukaan. Oli ennakkoluuloton ja olisi varmaan lämmetessään ollut pelote ja vaihtoehto avauksen kaksikolle, mutta pelasi valitettavan vähän.

Valmennus

Juha Malinen: Tekisi mieli antaa paljon anteeksi lyhyen valmistautumisajan ja muun muassa Marcus Forssin poissaolon vuoksi, mutta puolustuspäässä Suomi näytti ajoittain todella heikosti organisoidulta. Pallollinen pelaaminen oli hyvää, idea ja suunta olivat selkeitä ja paikkoja tuli tarpeeksi. Olisi voinut koittaa erilaista strategiaa tai miehitystä alakerrassa. Viimeinen harjoitusottelu Turkkia vastaan oli lupaava, mutta maalinteon vaikeus osoittautui valtavaksi ongelmaksi. Epäonnea oli myös, mutta sen taakse ei voi piiloutua.

Jari Litmasen rooli jäi epäselväksi. Hän ei ollut alusta saakka mukana turnauksessa, pelaili välillä lämmittelyissä ja näyttäytyi muutenkin, mutta epäselväksi jäi, mitä hän joukkueessa oikeastaan teki. Epämääräinen mentorin rooli alkaa olla nähty, ja toivottavasti jatkossa hänelle asetetaan vastuuta. Nyt vastuuta ei välttämättä ollut, eikä Palloliitto ole tehnyt missään vaiheessa asioiden laitaa riittävän selväksi.

Litmasen tietotaidon pitäisi olla kotimaisen jalkapallon kehityksessä mukana muutenkin kuin silloin tällöin ilman virallista roolia. Hän menee tällä hetkellä hukkaan eikä tuo mitään lisää.

The post Mitä Minihuuhkajien U19-turnauksesta jäi käteen? Lue pelaaja-arviot appeared first on Byyri.

2017 – Anssi Suhonen (s. 2001) & Saku Ylätupa (s. 1999)

HSV:n organisaatiossa vaikuttava Suhonen oli suuressa roolissa keskikentällä, kun U17-pojat selvittivät tiensä EM-jatkokarsintaan syksyllä. Sopimus Bundesliga-seuran kanssa on voimassa vielä kolme vuotta. Hyökkäävänä keskikenttäpelaajana viihtyvä Ylätupa edustaa Ajaxin U19-joukkuetta, ja on EM-kotikisoihin valmistautuvan alle 19-vuotiaiden maajoukkueen vakiokasvoja. Löi itsensä Veikkausliigassa läpi Rovaniemellä ennen siirtoa hollantilaisseuraan.

2016 – Jaakko Oksanen (s. 2000) & Mikael Soisalo (s. 1998)

Ikäluokkansa maajoukkuekapteeni Oksanen teki viime kaudella Veikkausliiga-debyyttinsä HJK:n keskikentällä ja siirtyi tammikuussa Brentford FC:n akatemiaan. Pikkuhuuhkajien laituri Soisalo toi itsensä koko kansan tietoisuuteen Ilveksen riveissä ja pelaa tätä nykyä Middlesbrough FC:n U23-joukkueessa. Säväytellyt Borossa, mutta edustusjoukkue ei ole toistaiseksi kutsunut.

2015 – Saku Ylätupa (s. 1999) & Nicholas Hämäläinen s. 1997)

Miamissa syntynyt Hämäläinen debytoi QPR:n edustusjoukkueessa kaudella 2016–17, ja esiintyi kolmessa Championship-pelissä. Tämän kauden Pikkuhuuhkajien puolustaja on viettänyt ”Ärrien” reservijoukkueessa.

2014 – Hugo Keto (s. 1998) & Fredrik Lassas (s. 1996)

Suomen suurimpiin maalivahtitoivoihin lukeutuva Keto valittiin Huuhkajien mukaan tammikuiselle maajoukkueleirille Abu Dhabiin, mutta seurasi Jordania-ottelun penkiltä. Arsenalin U23-joukkueen kassari valittiin viime syksynä edustusjoukkueen 42 pelaajan Eurooppaliiga-miehistöön, muttei ole mahtunut kokoonpanoon. Taistelee Pikkuhuuhkajissa torjuntavastuusta Markus Uusitalon kanssa.

Lassas piipahti kaksi vuotta sitten 1. FC Kölnissä, mutta palasi muutaman kuukauden päästä HIFK:hon. Futuran kasvatti on pelannut 77 Veikkausliiga-ottelua, mutta askel sarjan johtaviin pelaajiin on yhä ottamatta. Viime kaudella 16 liigamatsissa esiintynyt keskikenttämies on tällä hetkellä vapaa agentti, eikä uran jatkosta ole tarkkaa tietoa. Pyrkiikö vielä huipulle vai keskittyykö kauppa- ja oikeustieteiden opiskeluun?

2013 – Akseli Kalermo (s. 1997) & Glen Kamara (s. 1995)

Nuorempana IF Brommapojkarnasta ja Atalanta BC:stä oppia hakenut, ja talvella 2014 Serie A -seura Atalantan edustusjoukkueen kanssa harjoitellut, Kalermo siirtyi vastikään VPS:n paitaan. Puolustaja nautti viime kaudella suurta vastuuta AC Oulussa, muttei mahtunut Pikkuhuuhkajien rinkiin.

Kamara pelaa tällä hetkellä loistavaa debyyttikautta Skotlannin pääsarjan Dundee FC:n keskikentällä. Kamarasta on puhuttu kauden parhaimpana hankintana ja huhujen mukaan mies on herättänyt kiinnostusta muun muassa Rangers FC:n sekä Championshipin seurojen keskuudessa. Arsenalin edustusjoukkueessa yhdessä ottelussa pelannut Kamara ei päässyt kentälle MM-karsinnoissa, mutta nousi avauskokoonpanoon Huuhkajien Viro- ja Jordania-harjoitusotteluissa.

2012 – Aleksi Ojanperä (s. 1996) & Jesper Brechtel (s. 1994)

TPS:n liigajoukkueen rinkiin nuorena noussut Ojanperä kutsuttiin talvella 2014 Pikkuhuuhkajien mukaan, mutta on sittemmin kärsinyt vakavista loukkaantumisista. Ojanperä teki viime keväänä sopimuksen Kolmosen KaaPo:n kanssa, ja kaarinalaisten kausi päättyi nousujuhliin, mutta puolustaja käväisi viheriöllä vain kahdessa ottelussa. Tällä hetkellä Ojanperällä ei ole sopimusta KaaPoon.

Suomen juniorimaajoukkeissa vuosina 2012–2014 pelannut Brechtel on päätynyt monen mutkan kautta synnyinmaansa Saksan viidennelle sarjatasolle Oberliga Baden-Württembergiin. Toimi Karlsruher SC:n U19-joukkueen kapteenina, muttei noussut koskaan edustusmiehistöön. SV Spielbergiä nykyisin edustava keskikenttäpelaaja palasi lyhyeltä Suomen-visiitiltään Saksan alasarjoihin, kun TPS putosi Ykköseen syksyllä 2014. Leireili A-maajoukkueen kanssa kesällä 2013, muttei noussut koskaan Huuhkajien pelaavaan kokoonpanoon.

2011 – Simon Skrabb (s. 1995) & Thomas Lam (s. 1993)

Jaro-kasvatti Skrabbin viime vuodet ovat olleet hieman rikkonaisia, ja mies toipuu paraikaa jalan rasitusmurtumasta. IFK Norrköpingissä hyvin vastuuta saanut Skrabb on ehtinyt vammoista huolimatta pelata 88 ottelua Allsvenskanissa ja viisi A-maajoukkueessa. Sopimus ruotsalaisseuran kanssa on voimassa vielä kolme vuotta.

Lam sai MM-karsinnoissa mukavasti vastuuta ja on puolustuksen kulmakiviä myös FC Twentessä, johon hänet on lainattu Championshipin Nottingham Forestista. Pystyy pelaamaan myös keskikentällä, joten on arvokas pelaaja Huuhkajille Niklas Moisanderin ja Perparim Hetemaj’n lopetettua maajoukkueuransa.

2010 – Matias Ojala (s. 1995) & Atte Hoivala (s. 1992)

Ojala teki liigadebyyttinsä kautta aikain nuorimpana pelaajana kaudella 2010. Mika Nurmela kuvaili häntä “Jari Litmasen jälkeen jopa lupaavimpana jalkapalloilijana maassamme”. Kävi muutama vuosi myöhemmin kokeilemassa taitojaan HSV:n kakkosjoukkueessa, mutta palasi Ouluun. Keskikenttäpelaaja on pelannut viimeiset kaksi kautta Veikkausliigaa PS Kemissä ja edustaa tulevalla kaudella Ilvestä.

Hoivala pelasi vuosina 2009–14 yli sata Veikkausliiga-ottelua, mutta lopetti uransa jo 22-vuotiaana. Hän aloitti reppureissailun ja kertoi myöhemmin IS:lle nauttineensa vapaudesta, jollaista ei ollut kokenut jalkapalloilijana tiukkoine aikatauluineen. Palasi KuPS:iin kaudeksi 2016 matkustelun, opiskelun ja päivätöiden tekemisen jälkeen. Tulevalla kaudella Hoivala edustaa Kolmosen Kurkimäen Kisaa.

2009 – Valmir Seferi (s. 1993) & Rasmus Schüller (s. 1991)

FC Hongan hehkutetun 1993-ikäluokan suurimpiin lupauksiin kuulunut Seferi kärsi polvivaivoista täysi-ikäisyyden kynnyksellä. Hän teki ensiesiintymisensä liigassa elokuussa 2010, ja se jäi miehen toistaiseksi viimeiseksi otteluksi pääsarjatasolla. Pitkän pelaamattomuuden jälkeen Seferi putosi nuorisomaajoukkueiden ringistä ja onkin viime vuosina kierrellyt lähinnä Ykkösen ja Kakkosen seuroissa. Viime kaudella keskikenttämiehen edustama GrIFK tippui Kakkoseen.

Schüller debytoi liigassa 17-vuotiaana Hongan paidassa aivan kuten Seferikin. Herrojen urat ovat kuitenkin menneet täysin eri suuntiin: Schüller loisti ensin Espoossa ja siirtyi sittemmin HJK:n sekä BK Häckenin kautta Minnesota Unitedin riveihin. Sopimus MLS-seuran kanssa jatkuu, vaikka ensimmäinen kausi johtikin lainalle Klubiin. Kärsinyt Seferin tapaan polvivammoista, mutta pelannut viiden vuoden aikana yhteensä parikymmentä A-maaottelua.

2008 – Juho Lehtonen (s. 1992) & Jaakko Lepola (s. 1990)

Raumalla uransa aloittanut kävi vuosikymmen sitten Parman, Bayer Leverkusenin ja AZ Alkmaarin testeissä. Lehtonen teki teininä tuhoja PoPassa Ykkösessä, ja sai sopimuksen TPS:aan vuonna 2011. Hyökkääjä edusti turkulaisia muutaman kauden ajan ja siirtyi KTP:n paitaan TPS:n pudottua sarjatasoa alemmas. Kotkassa vietetyn liigasesongin jälkeen Lehtonen palasi Poriin, tällä kertaa FC Jazzin riveihin. Ykkösessä maalimäärä jäi sarjan heikoimmassa joukkueessa pieneksi, mutta viime kaudella Kakkosessa verkko heilui tiuhaan tahtiin. Lehtosen maalit pelastivat Jazzin melko todennäköiseltä näyttäneeltä putoamiselta, ja kärkimies jatkaa joukkueessa tulevalla kaudella.

Jaakko Lepola sai jo 18-vuotiaana hyvin peliaikaa Hongan liigajoukkueessa ja häntä pidettiin Schüllerin kaltaisena lupauksena. Hän siirtyi muutaman kauden jälkeen FC Lahteen, mutta Lahdessa keskikentän taituri kärsi loukkaantumisista ja seuraavat kaudet kuluivatkin Kakkosessa. Lepola asui ulkomailla palloillen työnteon ohessa muun muassa Tanskan alasarjoissa, kunnes palasi viime kesänä Suomeen ja teki sopimuksen FC Espoon kanssa. Kauden päätteeksi maisema vaihtui jälleen, ja tulevalla kaudella miehen seura on HIFK.

2007 – Juho Lähde (s. 1991) & Lukas Hradecky (s. 1989)

17-vuotiaana junioriseurassaan TPS:ssa liigadebyytin tehnyt Lähde pelasi juniorina kymmeniä poika- ja nuorten maaotteluita. Keskikenttäpelaaja siirtyi kaudeksi 2014 Seinäjoelle SJK:n noustua liigaan ja jatkoi sieltä matkaa VPS:aan, jossa on noussut avainpelaajien joukkoon. Sopimus pitää miehen Vepsussa ainakin seuraavan kahden kauden ajan.

Hradeckyn ura on ollut kovassa nousukiidossa jo hyvän tovin. Tanskassa vietetyt huippukaudet poikivat maalivahdille siirron Eintracht Frankfurtiin, ja mies on pärjännyt loistavasti Bundesligassa. Viime ajat huhumylly on vienyt Huuhkajien ykköstorjujaa vielä suurempiin ympyröihin maailman kovimpiin joukkueisiin. Sekä Urheilutoimittajain liitto että Palloliitto valitsivat Hradeckyn vuoden jalkapalloilijaksi 2016 ja 2017.

The post Vuosituhannen lupaavimmat suomalaispelaajat – missä he vaikuttavat nykyään? Osa I appeared first on Byyri.

Mixu Paatelainen

Kuinka monta miestä tarvitaan pystyttämään thaimaalainen joulukuusi? Yksi riittää, kun kyseessä on maajoukkuelegenda Mika-Matti ’’Mixu’’ Paatelainen. Mixun uusin valmennuspesti kuluneella viikolla. Moni tuskin osasi odottaa seuran olevan Thaimaan pääsarjassa pelaava Ubon UMT United FC. Lempinimellä The Eagles kulkeva joukkue perustettiin kolme vuotta sitten, ja se nousi muutamassa vuodessa 18 joukkueen pääsarjaan. Viime kaudella kymmenenneksi sijoittunut seura lähtee parantamaan sijoitustaan helmikuussa alkavalla sesongilla.

Jää vielä nähtäväksi millä muodostelmalla Mixu lähtee uusiin haasteisiin Thaimaassa, ja kuinka Paatelaisen tunteenpurkaukset istuvat maan valmennusfilosofiaan. Toivottavasti pesti sujuu paremmin kuin edellinen Dundee Unitedissa, sillä Mixun soisi todella löytävän työrauhan ja hieman pitkäjänteisemmän projektin vaikeiden vuosien jälkeen.

Kuva: UBON UMT UNITED / Facebook

Petteri Forsell

Toinen kerta toden sanoo? Huuhkajissakin monesti säväyttänyt Petteri Forsell pelasi Puolan divarin Miedź Legnicassa jo viime kaudella. Esimerkiksi laukauksestaan ja somepresenssistään tunnettu Forsell oli sarjan ehdottomia tähtipelaajia, mutta joutui syystä tai toisesta valmentajan epäsuosioon ja putosi kovista tehoista huolimatta vaihtopenkille. Tämän jälkeen Forsellin ura ei ole ollut pelkkää ruusuilla tanssimista: liigaseura Cracovia mitätöi sopimuksen hämäristä syistä, eikä stintti Allsvenskanin Örebrossa herättänyt kovin isoja hurraahuutoja.

Nyt olikin Forsellille loistava aika palata Ala-Sleesiaan ja Puolan divarivääntöihin, liiganousua tavoittelemaan. Valmentaja on vaihtunut, joten vanhojen kaunojen tuskin pitäisi häiritä suoriutumista. Toivottavasti Forsell jatkaa siitä, mihin Miedź Legnicassa viimeksi jäi.

Muuta mainittavaa

Vasa IFK:sta maailmalle ponnistanut Hampus Holmgren osoitti viime vuosien aikana olevansa vähintään Superettanin tasoinen pelaaja. Viiden kauden ajan Åtvidabergissa viihtynyt ja Pikkuhuuhkajissakin esiintynyt 22-vuotias laitapakki siirtyi Norjan ykkösdivisioonassa pelaavan Levanger FK:n riveihin. Siirto entisestä seurasta oli jokseenkin odotettu, sillä joukkue jäi Superettanin viimeiseksi ja putosi Ruotsin kolmanneksi korkeimmalle sarjatasolle. Norjan divarista on pitkä matka maajoukkueeseen, mutta yksi nappikausi alle ja kaikki on mahdollista.

Viikon päätteeksi saatiin lukea lupaavan HJK-juniori Jaakko Oksasen siirrosta Englantiin Brentford FC:n vahvuuteen. Byyrin vielä lauantaina HJK – Hammarby -ottelun katsomosta havaitsema Oksanen siirtyy aluksi Brentfordin reservijoukkueeseen.

KP-75:ssa ja KOPSEssa uransa aloittanut, mutta 12-vuotiaasta eteenpäin Klubia edustanut Oksanen pelasi viime kauden hyvällä menestyksellä HJK:n kakkosjoukkue Klubi 04:ssä. 17-vuotiaalla keskikenttäpelaajalla on tilillään pelejä useasta juniorimaajoukkueesta, minkä lisäksi hän teki debyyttinsä HJK:n edustusjoukkueessa viime lokakuussa. Pallollisesti taitavalla Oksasella voi sanoa olevan kaikki edellytykset menestyä ulkomailla kovissakin peleissä. Tsemppiä matkaan!

Siirtohuuman keskellä on hyvä muistaa myös elämän perusasiat. Huuhkaja-puolustaja Jere Uronen odottaa Instagraminsa perusteella perheenlisäystä. Onnea Jerelle ja koko perheelle!

The post Huuhkajat maailmalla: Mixu Paatelaisen uudet tuulet appeared first on Byyri.