The post Kuvakooste: Suomi-Hollanti appeared first on Byyri.

Marraskuussa pääsin toteuttamaan pitkäaikaisen haaveeni ja vierailemaan Sittardissa. Sittardin ykkösseura Fortuna Sittard pelaa tällä hetkellä Hollannin pääsarjaa, Eredivisietä. Syy vierailulle oli alun pitäen rakas Fortuna-etuliite seuran nimessä, ja kun tälle kaudelle seuraan siirtyi vielä kaksi suomalaista, oli hyviä syitä entisistä enemmän.

Välimatkasta ei myöskään Fortuna Sittardin ja ADO Den Haagin välinen mittelö jäänyt kiinni, sillä Sittardiin on vain vajaa 100 kilometriä Düsseldorfista.

Fortuna Sittard

Vuonna 1968 geeleniläinen Fortuna 54 Geleen ja sittardilainen Sittardia yhdistyivät, minkä seurauksena syntyi seura nimeltä Fortuna Sittard. Kaudeksi 2018/19 Fortunezen nousi takaisin liigaan 16 vuoden tauon jälkeen, mutta sen suurimmat saavutukset löytyvät Alankomaiden cupin puolelta.

Sittard voitti KNVB Cupin vuosina 1957 & 1964 ja lisäksi se oli vuonna 1984 cupin finaalissa, jonka se hävisi kuitenkin Feyenoordille. Tämä kyseinen finaalipaikka oikeutti pelaamaan Euroopan Cup-voittajien cupia, ja siellä Fortuna Sittard eteni kahdeksan parhaan joukkoon ja tippui vasta Evertonille.

Seurasta on ponnistanut muutamia nimekkäitä pelaajia eteenpäin. Itse tunnistin ainakin Mark van Bommelin ja Huub Stevensin nimet, jotka molemmat aloittivat uransa Sittardissa. Itse tunnistan yleensä ne, jotka ovat vaikuttaneet Saksan puolella.

Yksi näkyvin pelaaja itse pelissä oli Borussia Dortmundista lainalla oleva Felix Passlack. Passlack pelasi muuten viime kaudella Teemu Pukin kanssa Norwichissa, mutta ei pelannut siellä kuin yhden pelin. Passlack on vielä nuori kaveri, 21-vuotias, joten tämä voi olla ponnahduslauta uralle.

Fortuna Sittard Stadion

Stadion avattiin vuonna 1999, kun Fortuna Sittard ja Schalke 04 kohtasivat 1–1-tasapeliin päättyneen harjoitusottelun merkeissä. Stadionilla on neljä katsomonosaa ja sinne mahtuu 12 500 katsojaa. Ultrat ja vieraskatsomot on sijoitettu vastapäisiin päätyihin.

Stadionilla maksettiin juotavat ja syötävät sitä varten tarkoitetulla maksukortilla, ja voidaan varmaan todeta, että noiden aika olisi jo ohi. Suosittelen lämpimästi muun muassa Leverkusenissa käytössä olevaa lähimaksutoimintoa.

Näissä ruokahommissa opin taas kovasti uutta. Luulin, että kroket ja frikandel oli yksi ja sama asia, mutta niin ei ollut. Frikandel oli makkaran näköinen, mutta jauhelihan tapainen hodari. Kroket taasen  löllömpi lihajaloste sämpylän välissä. Sen verran alkaa olemaan näitä Alankomaiden vierailuja alla, että alan pikkuhiljaa jo tykkäämään annista. Toisaalta itse maku peittyy, kun tarpeeksi sen tarpeeksi maustaa majoneesilla ja muulla.

Suomalainen Fortuna

Rasmus Karjalainen ja Patrik Raitanen siirtyivät tosiaan täksi kaudeksi Fortuna Sittardiin, jossa ei tietojeni mukaan ole aikaisemmin pelannut suomalaisia.

Karjalainen siirtyi kesken Veikkausliiga-kauden KuPSista Sittardiin, mutta miehellä oli kuitenkin sen verran pelejä kuopiolaisten riveissä, että hän sai ensimmäisen Suomen mestaruuden. Karjalainen kertoi, että mitali on matkalla kohti Alankomaita. Onnea mestaruudesta!

Eredivisietä on nyt pelattu 15 kierrosta ja Karjalainen on saanut vastuuta 11 pelissä eli suhteellisen usein hän on kentälle päässyt. Maalitilin Rasse avasi viime viikonlopun kierroksella iskemällä 1–0-voittomaalin Groningenin verkkoon.

Kauden kynnyksellä 18-vuotias Patrik Raitanen siirtyi Liverpoolin akatemiasta pelaamaan Fortunaan. Tähän mennessä Patrik on pelannut kahdessa Eredivisien ottelussa ja muutamia pelejä reserveissä. Hiljattain hänet valittiin taas Suomen U19 EM-karsintapeleihin.

Tässä ottelussa suomalaiset eivät pääseet kentälle, mutta pääsin jututtamaan Patrikia ennen ottelun alkua.

Haastattelussa Patrik Raitanen

Miten olet asettunut Sittardiin?

– Hyvin olen asettunut. Asun seuran klubitalolla muiden nuorten edustuksen pelaajien kanssa. Joukkueessa on tosi hyvä henki ja alusta asti ollut kotoisa olo kopissa ja kentällä. Englantia puhutaan joka paikassa, joten se helpotti sopeutumista.

Minkä verran Liverpoolin päävalmentaja Jürgen Klopp oli tekemisissä akatemian kanssa?

– Jürgen kävi usein katsomassa U18- ja U23-kotipelejä, ja häntä näkyi akatemialla aina välillä. Uskon, että hän on todella kiinnostunut, että millaisia nuoria pelaajia hänen seurassaan on.

Mikä on suurin ero Liverpoolin akatemian ja Fortuna Sittardin harjoitusten välillä?

– Täällä kovempi intensiteetti ja tempo. Miesten jalkapallossa kaikki tapahtuu nopeammin ja ei ole aikaa reagoida asioihin vaan pitää olla peliä edellä pärjätäkseen. Valmentajat vaativat, myös enemmän. Fyysisesti ja henkisesti tämä on vaativampi ympäristö. Liverpool oli nuorelle pelaajalle loistava paikka kehittyä ja oppia ammattilaisena olemista ja että joka päivä pitää taistella pelipaikasta. Täällä olen päässyt toteuttamaan oppimiani asioita.

Koska saa yleensä tietää onko kokoonpanossa?

– Valmistavien treenien jälkeen.

Miten läheisiä pelaajat ovat Sittardin Fanien kanssa? Miten pidetään yhteyttä?

– Meillä on pelien jälkeen fanitapaamisia stadionilla ja fanit ovat aina mukavia ja positiivisia ja tsemppaavat. Fanit käyvät myös usein katsomassa treenejä.

Millainen ultrakannattajien porukka Sittardilla on?

– Ultraporukka on loistava. Se matkustaa aina vieraspeleihin ja pitää meteliä tuloksesta huolimatta koko pelin. Heille on hieno pelata.

Alueella asuu muita suomalaisia (Jere Uronen, Urho Nissilä, Joel Pohjanpalo, Lukas Hradecky…), tuleeko pidettyä yhteyttä?

– Olen sen verran nuorempi ja minun maajoukkuekavereita ei pelaa lähellä, joten en ole tapaillut. Karjalaisen kanssa olemme joukkuekavereita, ja hänen kanssaan vietän aikaa kopissa ja sen ympärillä.

The post Tien päällä: Suomalaisväriä Sittardissa – Patrik Raitanen: ”Liverpool oli nuorelle pelaajalle loistava paikka kehittyä” appeared first on Byyri.

Saksela pääsi vaihdosta kentälle sekä nousukarsintojen välierän että finaalin avausosissa. Välierässä FC Ossia vastaan pelatut lisäaikaminuutit olivat pakille ensimmäiset virallisissa otteluissa sitten helmikuun, jolloin takareisivamma aiheutti hänelle kuukausien huilin.

Muutama päivä nousujuhlien jälkeen Saksela sai ikävämpiä uutisia, kun Sparta tiedotti, ettei 26-vuotiaan suomalaisen sopimusta jatketa. Loukkaantumisista huolimatta Saksela oli uurastanut 17 runkosarjaottelussa, ja pelannut kaikissa näistä avauskokoonpanossa.

– Minulla oli hyvä syyskausi, ja keskustelimme tammikuussa jatkostani, mutta loukkaantumiseni jälkeen emme puhuneet seurajohdon kanssa ennen kauden päättymistä. He olivat tyytyväisiä peliesityksiini, mutta päätyivät ratkaisuunsa, kun en ole pysynyt kasassa. Ymmärrän sen, kun minulla oli aiemmin vuoden tauko peleistä polvivamman takia, Saksela sanoo.

Veikkausliiga-kauden 2016 päätteeksi Rovaniemeltä Hollantiin siirtynyt Saksela harjoittelee tällä hetkellä kotikaupungissaan Helsingissä yhdessä fysiikkavalmentajansa kanssa. Hän on tiiviisti yhteydessä agenttinsa kanssa ja valmiina hyppäämään uusiin haasteisiin.

– Olen nyt täydessä pelikunnossa, ja tavoitteeni on jatkaa ulkomailla. Olen käynyt seurojen kanssa keskusteluja, mutta yhtä tarjousta lukuun ottamatta ei ole ollut mitään konkreettista. Mukana on ollut pohjoismaalaisia seuroja, ja se yksi tarjous tuli vähän kauempaa etelästä.

Maajoukkue tähtäimessä

Sakselan viimeinen maaottelu on keväältä 2017, jolloin hän viiletti Huuhkajien avauskokoonpanossa harjoituspelissä Itävaltaa vastaan. Saksela oli mukana myös viime marraskuun Kansojen liiga -otteluissa, mutta silloin vastuuta ei herunut.

Kahdeksan A-maaottelun mies kertoo seuranneensa Huuhkajien EM-karsintataivalta mielenkiinnolla. Hän kehuu meininkiä Huuhkajien ympärillä, ja kaipaa luonnollisesti takaisin maajoukkuerinkiin.

– Loukkaantumiseni tuli huonoon saumaan sekä jatkosopimukseni että maajoukkueen kannalta. Nyt tavoitteenani on löytää hyvä seura sekä saada peliaikaa, ja sen jälkeen palata maajoukkuekuvioihin, Saksela kertoo.

The post Janne Saksela etsii uutta seuraa – kiinnostusta sekä Pohjoismaista että etelämpää appeared first on Byyri.

s-Hertogenbosch

Oli taas aika siirtyä rajan toiselle puolelle Alankomaihin ja s-Hertogenbosch:in kaupunkiin, lyhyesti sanottuna Den Boschiin. Kaupungissa on noin 150 000 asukasta ja matka Düsseldorfista kesti pari tuntia. Den Boschin vierailu on ollut listallani jo siitä lähtien, kun kuulin että suomalaisväriä pelaa seurassa. Intoa lisäsi se, että vierailu tiesi uutta stadionbongausta, ja alasarjat tietysti kiinnostavat aina.

Kaupungin jalkapallon lippulaiva on FC Den Bosch, joka vieraili Eredivisissä viimeksi kaudella kaudella 2004/05, jonka jälkeen se on pelannut vaihtelevalla menestyksellä Eerste Divisiessä.

Moni varmasti huomasi sensaatiomaista pelaavan Ajax Amsterdamin voittaneen Eredivisien ja Hollannin cupin, mutta kausi Alankomaissa ei ole vielä ohi, vaan nousukarsinnat käyvät paraikaa kuumimmillaan.

Saavuin autolla paikalla ja huomasin, että FC Den Boschin etkoja voi viettää esimerkiksi Café ‘t Zonneke:ssa, jossa terassi oli ennen peliä tupaten täynnä. Porukka siirtyi sieltä laulaen ja soihtuja polttaen stadionille.

Eredivisieen nousee suoraan vain sarjan voittaja, joka oli tänä vuonna FC Twente. Kaksi muuta nousijaa ratkeaa suhteellisen laajojen karsintojen kautta. Karsintoihin osallistuu Eredivisien kaksi viimeistä (De Graafschap ja Excelsior) ja Eerste Divisie:n kahdeksan parasta.

Keskiviikkona-iltana oli edessä toisen kierroksen toinen ottelu. Vastakkain olivat Go Ahead Eagles ja FC Den Bosch. Ensimmäinen osaottelu Go Ahead Eagles:n kotona päättyi tasan 2–2, joten FC Den Boschille olisi riittänyt maaliton tasapeli. Otteluparin voittaja etenisi kolmannelle kierrokselle, jonka voittajat nousevat ensi kaudeksi pääsarjaan.

FC Den Boschin kuuluisin kasvatti on varmasti legendaarinen hyökkääjä Ruud van Nistelrooy. Tänä päivänä tunnetuin, ja korkeimmalle urallaan noussut, on varmasti Crystal Palacen Patrick van Aanholt, joka on pelannut Valioliigassa viimeiset 10 vuotta.

Stadion De Vliert

FC Den Boschin stadion on Stadion De Vliert, joka rakennettiin vuonna 1951. Tuolloin lehtereille mahtui jopa 30 000 katsojaa, mutta lopulta vanhan stadionin tilalle rakennettiin vuonna 1979 täysin uusi, jalkapallolle pyhitetty, stadion. Nykyään stadikalla on neljä katsomoa ja sen kapasiteetti on 8500.

Stadionille tullessa huomasin nopeasti kaiken käteisen unohtuneen Saksaan. Ajattelin, että ei hätää, kyllähän Alankomaissa kortti käy. Eipä muuten käynyt, joten tällaiset kuuden oluen setit jäi juomatta ja makkarat maistamatta. Halpa reissu, kun kävin vessassa juomassa kraanavettä.

Go Ahead Eagles

Illan vierasjoukkue Go Ahead Eagles tulee Deventerin kaupungista, noin 100 kilometriä Den Boschista pohjoiseen. Go Ahead Eagles on Den Boschia menestyksekkäämpi seura. Se on voittanut jopa neljä Alankomaiden mestaruutta, tosin siitä viimeisimmistäkin alkaa olemaan luvattoman pitkä aika: 1917, 1922, 1930 ja 1933. Viimeisin käynti pääsarjassa oli kaudella 2016/17, mutta vierailu jäi silloin yhden kauden mittaiseksi.

Nousukarsintaan Go Ahead Eaglesin kannattajia oli tullut vajaa 1000 paikalle ja he täyttivätkin vieraslohkon melkein kokonaan. Voittomaalin kunniaksi paloi myös vähän keltapunaista soihtua.

Viimeinen sysäys reissuun tuli, kun luin Byyrin jutun FC Den Boschin Leo Väisäsestä.

Leo Väisäsen veli Sauli Väisänen pelaa Italian toiseksi korkeimmalla sarjatasolla FC Crotonessa.

Kysymys kuuluukin, mistä tietää, että alkaa olla vanha? Kun muistaa liian hyvin Väisäsen Leon ja Saulin äidin Anna-Liisa Tiluksen ja hänen missivuodet.

Den Boschissa on pelannut ennen Leoa myös toinen suomalainen, nimittäin maalivahti Niki Mäenpää.

Nousukarsinta

Jalkapalloihmiset eivät aina ole play-offien kannalla, mutta nousukarsintaottelu Den Boschin ja G.A. Eaglesin kohdalla oli ainakin omasta mielestä hyvä. Tunnetta oli mukana ensimmäisestä sekunnista lähtien ja lopussa koettiin vielä suurta draamaa. Ottelun toinen puoliaika oli selvästi kotijoukkueen, mutta Den Bosch hävisi kuitenkin yllättäen viime minuutin maalilla 0–1.

Tämä tarkoitti sitä että Väisäsen ja FC Den Boschin kausi loppui siihen, kun taas Go Ahead Eeagles pelaa ratkaisevan kolmannen kierroksen RKC Waalwijkiä vastaan. Saadaan taas uutta verta Eredivisieen, sillä molemmat seurat pelasivat kauden Eerstessä.

Leo oli joutunut puoliajalla vaihtoon ja pääsin vielä lyömään kättä pelin jälkeen vaihtoaition takana. Otin myös selfien, mutta ei ruveta pettyneen miehen kuvaa nyt tässä julkaisemaan. Tämä oli myös minulle tämän kauden vihoviimeinen sarjapeli. Hyvään paikkaan tulee ottelutauko minulle ja yli vuoden futista yhtämittaisesti pelanneelle Väisäselle.

The post Tien päällä: Leo Väisäsen nousukarsintaa katsomassa Den Boschissa appeared first on Byyri.

Loistava debyyttikausi

Käpylän Pallosta HJK:hon ja sieltä RoPS:n kautta FC Den Boschiin. Heinäkuussa 22 vuotta täyttävän Leo Väisäsen urakehitys on ollut lupaavaa seurattavaa. Siirtoikkunan viimeisenä päivänä Hollantiin siirtynyttä Väisästä uusi maa, kulttuuri ja seura eivät ole hätkähdyttäneet. Päinvastoin, Väisäsen debyyttikausi on ollut toistaiseksi melkoinen napakymppi, kun ottaa huomioon, ettei nuoren topparin oletettu murtautuvan näin nopeasti avauskokoonpanoon.

– Saavuin tänne vasta syyskuun puolessa välissä ja ekoissa peleissä tuli penkki tutuksi. Sain siinä sitten mahdollisuuden avauksessa ja aika hyvin olen sen paikan pystynyt pitämään, Väisänen kertoo.

Alkukaudesta penkillä istunut ja pienempiä minuutteja pelannut Väisänen on todellakin haastanut avauskokoonpanoon toppariksi kesällä hankitun Stefan Velkovin tosissaan ja tällä hetkellä suomalaiselle onkin kertynyt enemmän startteja liigapeleissä; osittain tosin bulgarialaisen loukkaantumisten vuoksi.

– Pelit on sujuneet hyvin, vaikka vuosi 2019 onkin ollut meiltä tulosten valossa heikko. Ollaan kuitenkin petrattu viime peleissä ja nyt voi paremmin mielin lähteä kohti play-offeja.

RoPS:n riveissä Väisänen kerkesi pelata Veikkausliigaa vakuuttavin ottein viime vuonna, joten pelituntuman puutetta ei kerennyt tulla, mikä auttoi tositoimiin hyppäämistä.

Hollantilainen jalkapallolehti Voetbal International kehui Leo Väisästä fyysisesti vahvaksi toppariksi ja nimesi tämän yhdeksi sarjan harvoista onnistuneista ulkomaalaispelaajista tällä kaudella, mikä kertoo omaa kieltään hyvästä debyyttikaudesta.

Leo Väisänen kaudella 2018–19

Millainen sarja Eerste divisie on muuten ollut?

– En tiennyt Eerstestä juuri mitään ennen kuin tulin tänne. Kuulin että tällä kaudella moni iso jengi hakee vauhtia täältä ja kohdalle on tullut tosi paljon hyvätasoisia pelejä. Mutta jotenkin tosi outo liiga. Pelit menee ihan ristiin ja häntäpään jengit voi yllättää kärkitaistossa olevia, Väisänen kummastelee.

Millaisia tavoitteita ja lähitulevaisuuden suunnitelmia sinulla on?

– Mulla on vielä kaksi vuotta sopimusta jäljellä ja tämän hetken suurin tavoite on nousta Eredivisieen. Toivottavasti Den Boschin kanssa.

Lohikäärmeitä ja yhteydenpitoa Saulin kanssa

Leo Väisäsen isoveli, Sauli Väisänen, pelaa tällä hetkellä futista Italian toiseksi korkeimmalla sarjatasolla FC Crotonen riveissä, jossa Huuhkajatoppari on lainalla Serie A -seura SPALista.

A-maajoukkueen mukana Väisäset olivat ensimmäisen kerran samanaikaisesti Suomen aloitettaessa EM-karsintaurakkansa Italiaa vastaan maaliskuussa ja vaikka vielä veljekset eivät samaan aikaan kentälle olleetkaan, niin ei se tulevaisuudessa olisi ollenkaan mahdoton vaihtoehto.

– Toivottavasti meidät nähdään kentälle samaan aikaan mahdollisimman pian. Molemmille se on ollut sellainen pieni unelma ja olisihan se nyt aika nättiä, pikkuveli myhäilee.

Leo seuraa isoveljensä uraa tarkasti ja yhteyksissä miehet ovat melkein päivittäin.

– Saulin kanssa olen oikeastaan joka päivä yhteyksissä joko WhatsAppin kautta tai sitten pelataan pleikkaria yhdessä. Palautetta annetaan toisen suorituksista ja ollaan myös iloisia, jos toinen onnistuu. Totta kai haluan olla parempi kuin veljeni, mutta ei mitään kovin suurta kilpailua meidän välillä ole, Leo vannoo.

Yhteydenpito läheisten kanssa on tärkeää ulkomaille lähtevälle pelaajalle, ja mikäs sen parempaa kuin kolme vuotta vanhempi veli, joka voi kertoa ja jakaa omia kokemuksiaan.

Kuva – Huuhkajat

’s-Hertogenboschin kaupungista tulevan FC Den Boschin lempinimi on suomalaiseen värimaailmaan sopiva Sinivalkoiset lohikäärmeet. Lohikäärmeitä on riittänyt Väisäsellä myös futiksen ulkopuolella.

– Tää ei ole mikään hirveän iso paikka (150 000 asukasta), mutta kaikki tarvittava löytyy, treenimatka on lyhyt ja keskusta kiva. Vapaa-aika täällä on mennyt jengiläisten kanssa puuhaillessa ja sen lisäksi Game of Thronesia olen katsonut kovalla tahdilla, Väisänen kertoo.

Lopuksi Väisänen antaa rohkaisevan neuvon nuorille suomalaispelaajille.

– Eersten taso yllätti todella positiivisesti. Moni tuntuu lähtevän muihin Pohjoismaihin, mutta tämä on kyllä aivan loistava siirtovaihtoehto nuorelle pelaajalle, Väisänen päättää.

Game of Thronesin viimeinen kausi huipentuu maanantaina, ja myös Den Boschin kausi on katkolla ensi keskiviikkona. Nousukarsintojen ensimmäisen kierroksen joukkue onnistui välttämään, mutta vielä pitäisi selvittää toinen ja kolmas kierros, jotta kausi voisi päättyä siihen kirkkaimpaan kruunuun: paikkaan Hollannin pääsarjassa.

Eersten kimurantti nousukarsinta

Eerste divisien nousukarsinnat eivät ole aivan yhtä yksinkertaiset kuin monessa muussa maassa. Sarjan tällä kaudella voittanut FC Twente nousee suoraan Eredivisieen, jonka lisäksi peräti kahdeksan joukkuetta taistelee kahdesta muusta jaossa olevasta paikasta.

Kausi on jaettu neljään jaksoon, ja jokaisen jakson voittaja varmistaa paikkansa nousukarsinnoissa sarjasijoituksesta riippumatta. Loput neljä joukkuetta katsotaan sitten sijoitusten perusteella.

FC Den Bosch voitti kauden toisen jakson, mikä tarkoitti nousukarsintapaikan olevan varma jo tammikuussa.

Reservijoukkueet eivät voi nousta ollenkaan eli Ajaxin, AZ:n ja PSV:n nuorisojoukkueiden sijoitusta ei oteta huomioon nousukarsinnoissa. Neljä joukkuetta aloittavat karsinnat ensimmäiseltä kierrokselta ja neljä paremmin sijoittunutta toiselta.

Toiselle kierrokselle tulevat mukaan Eredivisien toiseksi ja kolmanneksi viimeiseksi sijoittuneet, eli tällä kertaa Excelsior ja De Graafschap.

Väisäsen FC Den Bosch kohtaa ensiksi Go Ahead Eaglesin kaksiosaisessa ottelussa, jonka voittaja etenee kolmannelle ja viimeiselle kierrokselle. Kolmannen kierroksen kahdesta otteluparista selviää lopulta kaksi Eredivisieen nousevaa seuraa.

Richard Jensenin ja Tim Väyrysen Roda JC ei päässyt taistelemaan paikasta auringossa keskinkertaisen kauden jälkeen, mutta viime kuukaudet loukkaantuneena olleen Janne Sakselan edustama Sparta Rotterdam sen sijaan pelaa Den Boschin tavoin nousukarsinnoissa. Suomalaiskohtaamista ei  karsinnoissa tule olemaan joukkueiden ollessa eri puolella kaaviota, mutta toivotaan menestystä myös Hollannin vanhimmalle seuralle ja Sakselalle!

19.5. klo. 13.15 – Go Ahead Eagles – FC Den Bosch

22.5. klo. 19.30 – FC Den Bosch – Go Ahead Eagles

Artikkelikuva – Orange Photos

The post Leo Väisäsen FC Den Bosch pelaa noususta Hollannin pääsarjaan – ”Totta kai haluan olla parempi kuin veljeni” appeared first on Byyri.

Venlo siirtyy 1-2-johtoon Joostenin illan toisella osumalla. Saman miehen, jonka olemassaolosta vielä syksyllä jalkapalloileva Hollanti oli tuskin edes tietoinen.

Patrick Joosten on viidellä maalillaan tällä hetkellä Venlon toiseksi paras maalintekijä. Maalien lisäksi olennaista on myös se, kuinka paljon Joosten pystyy liikkeellään luomaan tilaa muille ja puhkomaan aukkoja vastustajien puolustuksiin. Lisäksi hän on hyvä tekemään peliä ja onkin neljällä maaliin johtaneella syötöllään joukkueensa eniten maalisyöttöjä antanut pelaaja tällä kaudella.

Venlon valmistautuessa alkavaan kauteen NEC:n kasvatti Jay-Roy Grot saapui Leedsistä vuoden lainasopimuksella De Koelille, tarkoituksenaan olla joukkueen ykköshyökkääjä. Kaikissa otteluissa pelanneen Grotin kausi on kuitenkin ollut iso pettymys. Kolme maalia ja yksi syöttö on hyvin vähän saatuun peliaikaan ja odotuksiin nähden.

Valokeilan ulkopuolella

Jay-Roy Grotin tavoin myös Patrick Joosten on NEC:n kasvatti. Junioreissa hän jäi varsin pienelle huomiolle ja lähti 18-vuotiaana hakemaan pelipaikkaa FC Utrechtin joukkueesta. Kaudella 2015-16 paikkaa edustusjoukkueesta ei kuitenkaan löytynyt ja Joosten pelasi Utrechtin kakkosjoukkueessa.

Seuraavalle kaudelle Joostenille oli jo lupailtu paikkaa edustusjoukkueesta ja Joosten pelasi kesällä 2016 lupaavan preseasonin. Kaikki kuitenkin muuttui vain hetki ennen Eredivisien alkua, kun Utrecht lainasi Ajaxista Richairo Zivkovicin. Nykyisin Belgian liigassa KV Oostendessa palloileva Zivkovic onnistui Utrechtissa. Hän oli joukkueensa ykköskärki ja silloinen valmentaja, nykyinen Ajax-käskyttäjä Erik ten Hag, näki parhaaksi lähettää nuoren Joostenin takaisin kakkosjoukkueeseen kasvamaan korkoa.

Kausi 2016-17 menikin FC Utrechtin kakkosjoukkueessa varsin mallikkaasti sisuuntuneelta Joostenilta, joka taatusti koki, että häneltä vietiin näyttöpaikka kirkkaimmissa valoissa. Joosten löysi paikkansa vasempana laitahyökkääjänä ja lopulta työ palkittiin U21-maajoukkuekutsulla.

Joosten osui heti ensimmäisessä U21-ottelussaan Serbiaa vastaan, ja tuo osuma jäi myös ottelun voittomaaliksi.

Kaudelle 2017-18 FC Utrecht selvisi europeleihin ja vahvisti hyökkäystään belgialaisella Cyriel Dessersillä sekä saksalaisella Lukas Görtlerillä. Joosten löysi näin itsensä jälleen FC Utrechtin kakkosjoukkueesta. Lopulta loukkaantuminen pilaisi koko kauden ja Joosten jäi täten myös nuorisomaajoukkueen ulkopuolelle.

Oikeassa paikassa oikeaan aikaan

Kesällä 2018 Patrick Joostenille kävi pian selväksi, että hän ei kuulu uuden valmentajan Jean-Paul de Jongin suunnitelmiin. Pikemminkin päinvastoin, sillä de Jong näki Joostenin edelliskauden vähäisen peliajan suurena haittatekijänä. Pettynyt Joosten jätti managerinsa kautta siirtopyynnön ja oli valmis jättämään FC Utrechtin, johon hän oli kesällä 2015 saapunut suurin odotuksin. Kolme kautta eivät olleet kuitenkaan tarjonneet minuuttiakaan peliaikaa Eredivisiessä.

Siirto vaikutti kariutuvan, kun sopivaa paikkaa ei tuntunut löytyvän. Patrick Joostenia ei enää laitettu kakkosjoukkueen matkaan, vaan hän istuisi Utrechtin edustusjoukkueen vaihtopenkillä, paikassa, jonne hän vaikutti olevan tuomittu neljänneksi sopimusvuodekseen.

Kaikki kuitenkin muuttui 26.8., kun VVV-Venlo matkasi FC Utrechtin vieraaksi. Patrick Joosten istui tuolloinkin koko ottelun vaihdossa. 1-1-tasapeliin päättyneen ottelun jälkeen käynnistyi Utrechtin managerin Jean-Paul de Jongin ja Venlon kollegan Maurice Steijnin välillä keskustelu, jonka päätteeksi Patrick Joosten jätti FC Utrechtin taakseen ja siirtyi VVV-Venloon loppukauden mittaisella lainasopimuksella.

Maurice Steijnillä oli visio, jossa hän näki Joostenin istuvan laitalinkkinä hänen 4-3-3-järjestelmäänsä kuin nenä päähän. Kaksi päivää siirron jälkeen Joosten istui penkillä kotiottelussa Heerenveeniä vastaan. Venlon ollessa tauolla maalin tappiolla päätti Steijn esitellä toisen jakson alkuun tuoreen hankintansa kotiyleisölle. Näin Patrick Joosten pääsi kokemaan sen, mitä hän odotti Utrechtissa yli kolme vuotta: miltä tuntuu juosta nurmelle Eredivisien ottelussa.

Reilun kahdenkymmenen minuutin kentällä olon jälkeen rysähti. Oikealla laidalla pelannut Joosten jätti syvällä Heerenveenin alueella pallon taakseen, josta tuli nosto maalin edustalle. Ralf Seuntjens tiputti pallon kohti alueelle sisään juossutta Patrick Joostenia, jonka painava oikean jalan laukaus painui etukulmasta sisään. Joosten juhli villisti uransa ensimmäistä Eredivisie-maalia, oltuaan kentällä vain 23 minuuttia.

Tuon maalin jälkeen Patrick Joostenista tuli hetkessä fanien suosikki ja erittäin tärkeä palanen Maurice Steijnin ryhmää. Alkuun Joosten aloitti pelit vaihdosta, mutta viimeiset viisi ottelua hän on ollut jo avauksen pelaaja.

Kuva – eredivisie.nl

Erinomainen kausi sai laajempaa huomiota, kun Patrick Joosten valittiin tammikuussa Eredivisien kuukauden pelaajaksi. Joostenin läpimurto Venlossa oli myös omiaan vauhdittamaan FC Utrechtin managerin Jean-Paul de Jongin potkuja, kun Utrechtin surkean pelaamisen lisäksi esitettiin aiheellinen kysymys, että miten tällainen kaveri ei mahtunut de Jongin suunnitelmiin.

Patrick Joostenin sopimus Utrechtin kanssa jatkuu kesään 2020 asti. Hänellä on käynnissä olevan kauden jälkeen kolme vaihtoehtoa. Jatkaa Utrechtissa, paikassa, jossa ei saanut aikanaan mahdollisuutta. Toinen vaihtoehto on Venlo, sillä se tekee taatusti kaikkensa, että saisi pidettyä kultakimpaleensa myös ensi kaudella. Sitten on myös kolmas vaihtoehto, nimittäin isoista seuroista ainakin PSV Eindhovenin tiedetään olevaan kiinnostunut Patrick Joostenin palveluksista.

Joostenin tähänastinen tarina on sekä hieno osoitus sitkeyden merkityksestä kansainvälisessä huippujalkapallossa että siitä, kuinka oleellista on uskoa itseensä ja hyödyntää mahdollisuus silloin kun sen saa.

Artikkelikuva – fcupdate.nl

The post Patrick Joosten käytti mahdollisuutensa – Eredivisien tammikuun pelaaja odotti näytönpaikkaansa yli kolme vuotta appeared first on Byyri.

Hollannin suurin ottelu

Ajaxin ja Feyenoordin välinen kohtaaminen on kahden kaupungin keskinäinen välienselvittely viheriöllä. Pääkaupunki vastaan satamakaupunki. Taitelijat vastaan työläiset.

Syyskaudella tekemilläni matkoilla Hollantiin sain vahvistusta ennakkokäsitykselleni, että rotterdamilaiset pitävät amsterdamilaisia ylimielisinä ihmisinä, kun puolestaan amsterdamilaiset pitävät rotterdamilaisia juntteina. Näin siis tiivistettynä ja ehkä hieman kärjistettynä.

Tuo keskinäinen kinailu on esillä kaikessa arkipäiväisessä toiminnassa.

Esimerkiksi kun elokuussa lensin Amsterdamiin, otin lentokentältä suoran junayhteyden Rotterdamiin. Olin kieltämättä hieman hukassa ja halusin varmistaa asemalaiturilla olleelta työntekijältä, olenko nousemassa oikeaan junaan. Kerroin hänelle, että olen menossa Rotterdamiin ja ennen kuin ehdin kysyä junasta, sain välittömän vastauksen: ”Miksi?”.

Jalkapallollisesti De Klassieker nousi suureksi 1970-luvun alussa. Ajax ja Feyenoord eivät olleet tuolloin ainoastaan kaksi Hollannin suurinta joukkuetta, vaan kaksi koko maailman suurinta joukkuetta. Feyenoord voitti ensimmäisenä hollantilaisena seurana nykyisen Mestarien liigan edeltäjän Euroopan Cupin. Seuraavana vuonna se voitti seurajoukkueiden MM-tittelin. Samaan aikaan käynnistyi aikakausi, joka toi Ajaxille kolme perättäistä Euroopan Cupin voittoa. Tuohon aikaan nämä joukkueet tarjosivat maailman parasta jalkapalloa.

Jos 1970-luku oli pelillistä juhla-aikaa, niin 1980-luvulla otteluiden ympärillä ollut huliganismi nosti otteluparin otsikoihin. Lisäksi Johan Cruyffin siirtyminen Feyenoordiin sähköisti stadionit.

Väkivalta palasi katsomoihin 1990-luvun loppupuolella. Ikävin tapaus tapahtui keväällä 1997, kun Ajaxin kannattaja pahoinpideltiin kuoliaaksi rotterdamilaishuligaanien käsittelyssä. Seuraavalla kaudella ottelut pelattiin ilman vieraskannattajia.

Viime vuosina kyseinen toimenpide on ollut jo vakiokäytäntö, sillä viime vuosikymmen osoitti, että kannattajat eivät vain yksinkertaisesti pysty käymään näissä otteluissa ilman vakavempia välikohtauksia.

Ilman vieraskannattajiakin Ajaxin ja Feyenoordin kohtaamiset ovat suuria tapauksia Hollannissa. Ne ovat paikalliset TV-oikeudet omistavan Fox Sportsin kultakaivos. Lehdet kirjoittivat tulevasta ottelusta jo viime viikolla enemmän kuin kyseisen viikonlopun peleistä. Nyt Rotterdamissa pelattava ottelu on ollut jo puoli vuotta loppuunmyyty.

On perusteltua sanoa, että Hollanti pysähtyy sunnuntaina kahdeksi tunniksi seuraamaan tätä kamppailua. Jos jollain hollantilaisella ei ole tässä ottelussa suosikkia, niin hänellä on kuitenkin selkeä mielipide siitä, kumman kuuluisi ottelu hävitä.

Feyernoord pyrkii pelastamaan kautensa

Sunnuntain ottelussa vierasjoukkueena oleva Ajax on tällä hetkellä toisena Eredivisien sarjataulukossa. PSV Eindhoven on kaksi pistettä amsterdamilaisia edellä viikonloppuun lähdettäessä. Pisteet tulisivat Ajaxille enemmän kuin tarpeeseen mestaruuskamppailun kannalta.

Feyenoord on puolestaan jämähtänyt sijalle kolme, ja sillä on matkaa Ajaxiin jo peräti 11 pistettä. Toisaalta neljäntenä oleva Vitesse on suhteellisen turvallisen seitsemän pisteen välimatkan päässä. Rotterdamissa ei siis kovinkaan paljoa ole enää tällä kaudella pelattavaa, jos joukkue säilyttää edes etäisesti oman tasonsa, tai kärkikaksikosta kumpikaan ei romahda.

Edellä mainitut tekijät tekevät tästä Feyenoordille kauden suurimman pelin. Sillä on myös paljon todistettavaa omille kannattajilleen. Kauden aikaisempi ottelu päättyi Ajaxille ylivoimaisen esityksen jälkeen 3-0. Viime kaudella Feyenoord hävisi tämän vastaavan ottelun kotinurmellaan puolestaan 1-4.

Ylipäätään Feyenoord on edellisen kerran voittanut Ajaxin Hollannin Cupin ottelussa lokakuussa 2015. Edellisestä Ajax-voitosta Eredivisiessä rotterdamilaisille tulee ensi viikolla kuluneeksi käsittämättömät seitsemän vuotta! Feyenoord oli 29.1.2012 parempi maalein 4-2.

Voitto sunnuntaina ja Ajaxille mestaruusrattaisiin kapulan laittaminen olisi Feyenoordille ja sen faneille valtava asia sekä kauden pelastus. Muussa tapauksessa De Kuipilla aletaan maanantaina valmistautumaan kauteen 2019-2020.

Arikkelikuva – Vi.nl

The post De Klassieker pysäyttää sunnuntaina Hollannin appeared first on Byyri.

Alankomaiden Eredivisie tarjoili lauantai-illan päätteeksi iltapelin Tilburgissa. Düsseldorfista sinne oli matkaa noin 150 kilometriä. Lähellä Belgian rajaa sijaitseva kaupunki on asukasmäärältään Alankomaiden suurimpien joukossa noin 213 000 asukkaalla, joten kannatusta kaupungissa riittää. Itse muistan ainakin Tilburgin Sami Hyypiän ensimmäisenä ulkomaan stoppina, ja ehkä juuri se sai minut ajamaan sinne. Tietysti osasyynä toimi myös se, että Willem II:n stadion oli vielä bongaamatta.

Seura perustettiin 1896 nimellä Tilburgia, mutta nimi muutettiin vuonna 1898 Willem II:ksi, entisen Alankomaiden kuninkaan, Vilhelm II:n, mukaan.

Willem II on menneisyydessä voittanut Alankomaiden mestaruuksia (1915/16, 1951/52, 1954/55) ja päässyt kerran jopa Mestarien liigan lohkovaiheeseen (1999/2000). Tällä hetkellä se yrittää päästä eroon hissijoukkueen maineesta ja vakiinnuttaa taas paikkaansa pääsarjaan, jonne se nousi vasta kaudella 2015/16 takaisin.

Willem II:n kohdalla voidaan myös puhua todellisesta suomalaisseurasta. Siellä on pelannut huomattava määrä suomalaisia, kuten Sami Hyypiä, Joonas Kolkka, Niki Mäenpää, Juha Hakola, Marko Kolsi, Jukka Koskinen ja Veli Lampi.

Kuuluisampia hollantilaispelaajia seurassa ovat olleet Marc Overmars, Jaap Stam ja Virgil van Dijk. Maailman kallein puolustaja van Dijk pelasi Tilburgissa junioreissa ja siirtyi sieltä FC Groningenin edustukseen, jossa hän myös teki Eredivisie-debyyttinsä. Seurajohto on varmasti pari kertaa miettinyt, miksi pelaaja päästettiin ilmaiseksi menemään.

Seuraava isosti läpilyövä pelaaja Willem II:sta on mahdollisesti espanjalainen Fran Sol, joka on tällä hetkellä Eredivisien maalipörssin kakkosena 12 maalillaan. Fran on muuten Real Madridin junioreita ja hyvä esimerkki siitä, että läpilyönti tapahtuu usein muualla kuin isossa kasvattiseurassa. Nähtäväksi jää, mikä seura nappaa Solin siirtomarkkinoilla.

Willem II:n pelipaikka on Koning Willem II Stadion, joka on pienehkö 14 750 katsojan stadion. Se on varmasti sopivan kokoinen Tilburgiin, koska katsojakeskiarvo on reilut 12 000 katsojaa. Näissä lukemissa liikuttiin myös lauantaina, kun vastaan asettui S.C. Heerenveen. Heerenveenissä on myös käynyt liuta suomalaisia pelaajia pelaamassa, joista nimekkäin lienee Mika Väyrynen. Muut ovat Hannu Haarala, Mika Nurmela, Mika Pulkkinen, Jukka Raitala ja Niklas Tarvajärvi.

King Side – Päätykatsomo

Stadionin pääty oli varattu ultrille, mutta pahaksi onnekseni se oli loppuunmyyty. Uteliaana oli kuitenkin käytävä pyörimässä käytävillä ja katsastettava paikkoja. King Siden oltua loppuunmyyty ostin liput E-lohkosta, josta näki kentän lisäksi hyvin ultrien kurvin ja vieraskatsojat. Outoa oli kuitenkin se, että vieraskatsomo oli laitettu ultrapäädyn kanssa vierekkäin.

Willem II ja Bristol City FC:lla on läheinen faniystävyys ja on tavallista, että faniryhmät vierailevat toistensa peleissä. Tästä oli paljon tarroja siellä tällä.

Kun saavuin katsomoon ihmettelin, että miksi katsomon puolella oli lämpimämpää kuin ulkopuolella. Syy oli katossa olevat lämmittimet, jotka kyllä selvästi lämmittivät yleisöä. Itse Willem II ei siihen pystynyt, kun se sai lopulta 1-5 selkään Heerenveeniltä.

Lämmittimillä olisi käyttöä myös Suomessa. Vinkki Kuopioon, jos ja kun siellä aloitettaan rakentamaan uutta Stadionia.

Olihan taas kerran upea visiitti Alankomaihin, eikä varmasti viimeinen. Tunnelmaa ja maaleja riitti. Tämä oli minulle kahdeksas stadion Alankomaissa, eli edelleen riittää kierrettävää.

The post Tien päällä: Suomalaisille tuttu Willem II appeared first on Byyri.

Mestaruus kahden kauppa

Jo tässä vaiheessa voidaan mestaruustaistelu julistaa kahden suuren taisteluksi. Hallitseva mestari PSV pitää piikkipaikka 48 pisteellä. Amsterdamin ylpeys Ajax vaanii tosin vain kahden pisteen päässä. Kaksikon maalisuhdekin on identtinen: 60-8.

Sarjakärjessä olevan eindhovenilaisryhmän suurin kysymysmerkki ennen kautta oli valmennuksessa, mutta Mark van Bommelin ensimmäisestä päävalmentajakaudesta on muodostumassa menestys. Erityisen murhaava PSV on ollut kotinurmellaan, jossa se on voittanut kaikki ottelunsa tähän mennessä, päästäen näissä vain kaksi maalia koko alkukauden aikana.

Toinen iso PSV:n kysymysmerkki oli maalinteossa, kun viime kaudella lainalla ollut Marco van Ginkel palasi Chelseaan. Maalinteossa aseteltiinkin Luuk de Jongille suuria saappaita ja hollantilainen on hypännyt niihin enemmän kuin onnistuneesti. Kauden alkupuolella on syntynyt jo 14 maalia, joka vastaa samaa mitä van Ginkel mätti koko viime kaudella. de Jongin maalimäärä oikeuttaa tällä hetkellä myös koko Eredivisien maalintekijätilaston ykköstilaan.

Toisena oleva Ajax on tällä hetkellä kovassa lennossa ja tauko tuli sen kannalta huonoon paikkaan. Amsterdamilaiset ovat voittaneet nyt 11 sarjaottelua putkeen ja edellinen tappio kaikki kilpailut mukaan luettuna on niinkin kaukaa kuin 23.9., juurikin PSV:n vieraana.

Ajaxilla on keväällä tulossa enemmän otteluruuhkaa kuin PSV:llä, sillä Ajax on mukana myös Mestarien liigan pudotuspelivaiheessa ja Hollannin cupissa. PSV:n tie jäi ”tsämppärissä” alkulohkoon ja joukkue söhelsi itsensä ulos myös cup-kilpailusta jo lokakuussa.

Katso tämä: Sunnuntai 31.3. klo 17.45 Ajax – PSV

Väliinputoaja Rotterdamista

Hollannin kolmas suuri joukkue Feyenoord on jämähtänyt väliputoajan asemaan. Joukkue on Eredivisien sarjataulukossa sijalla kolme, kiinni Eurooppa-liigan viimeisen kierroksen karsintapaikassa, turvallisesti kahdeksan pisteen etumatkalla seuraavaan. Mestaruus on karannut jo 12 pisteen päähän, joten rotterdamilaisten sijoituksen voisi melkein jo naulata sekä kirkossa kuuluttaa.

Tilanteeseen ei voi olla kuitenkaan Feyenoordin organisaatiossa lainkaan tyytyväisiä. Alkukausi on epäonnistunut pahasti. Hollantilaismedia nosti Feyenoordia kauden alla jopa suosikiksi. Yleinen näkemys oli, että Feyenoord lähtee etumatkalta PSV:hen sekä Ajaxiin nähden ja kauden juoni oli se, että riittääkö etumatka. Todellisuudessa Feyenoord ei ole kuitenkaan johtanut päivääkään Eredivisietä.

Feyenoord on pääsääntöisesti pelannut hyvää jalkapalloa, mutta sen kompastuskivenä ovat olleet muutamat todella surkeat ottelut, joissa se on ollut täydellisen hukassa. Näistä nostettakoon kauden alla kärsitty 4-0-tappio Slovakiassa Trencinille Eurooppa-liigan karsinnassa ja sarja-avauksessa kärsitty 2-0-tappio sarjanousija De Graafschapille.

Pahin takaisku oli kuitenkin verivihollisen Ajaxin täydellinen ylivoima Hollannin klassikkokamppailussa lokakuun lopussa. Ottelu päättyi 3-0 Amsterdamissa ja numerot jopa imartelivat vieraita. Feyenoordin kauden päätavoite lieneekin kauden jälkimmäisellä puoliskolla nykyisen sijoituksen turvaaminen, cupin voiton puolustaminen ja revanssi Ajaxista kotikentällä.

Katso tämä: Sunnuntai 27.1. klo 15.30 Feyenoord – Ajax

Taistelu europaikoista

Hollannissa sijoille 4-7 päätyneet pelaavat kauden päätteeksi vielä keskenään pudotuspelit Eurooppa-liigan karsintoihin oikeuttavasta paikasta. Nyt näillä sijoituksilla on Utrecht, Vitesse, Heracles ja AZ Alkmaar. Kaikki neljä mahtuvat neljän pisteen sisään ja kaksi pistettä Alkmaarin perässä oleva Venlo pitää vielä ehdottomasti ottaa tähän kisaan mukaan.

Utrecht, Vitesse ja AZ ovat niillä sijoituksilla millä niiden odotettiinkin olevan, mutta Heraclesin ja Venlon kaudet ovat olleet todella positiivisia yllätyksiä. Heraclesin tuore manageri Frank Wormuth oli riski, joka selvästi kannatti ottaa. Aiemmin Saksan nuorisomaajoukkueissa uraa tehnyt herra on selvästi saanut irti maksimaalisen Almelon nuorisosta ja tulos on ollut sen mukaista.

Oikeastaan vielä suurempi yllätys on kuitenkin ollut Venlo. Venlossa sarjapaikan säilyttäminen meni viime vuonna vaikeaksi ja kauden päätteeksi kaksi avainpelaajaa suuntasi Zwolleen. Manageri Maurice Steijnille huudeltiin potkuja jo ennen kauden alkua ja päätavoite oli jälleen sarjapaikan säilyttäminen. Siksi kahdeksas sija ja parin pisteen välimatka europaikoille on paljon enemmän mitä osattiin odottaa. Pitää kuitenkin muistaa, että Venlo aloitti viime kaudellakin lähes yhtä hyvin, mutta kevät oli karmea.

Mainittakoon vielä, että Utrechtin neljäs sija on vaatinut toimenpiteitä ja raskaita päätöksiä. Kausi käynnistyi Stadion Galgenvaardilla surkeasti ja Utrecht-ikoni Jean-Paul de Jong sai väistyä rakastamansa seuran peräsimestä. Tilalle hankittiin Dick Advocaat, jonka alaisuudessa Utrecht on lähtenyt uuteen lentoon.

Katso tämä: Lauantai 2.3. klo 19.30 Heracles-Utrecht

Keskikasti puuttuu

Eredivisien sarjataulukon alempi puolisko on lähes ennätystasainen. Sijat 9-17 mahtuvat kaikki kuuden pisteen sijaan. Pari voittoa voi siis liikuttaa europaikkojen kantaan, kun taas pari huonompaa peliä heittää karsintapaikoille.

Fortuna Sittard, Heerenveen ja ADO Den Haag ovat kaikki 20 pisteessä. Sittard on sarjanousijana näistä ehdottomasti iloisin yllätys. Sen alku oli hankala, mutta palaset löysivät paikkansa lokakuussa, jonka jälkeen taskuun on tarttunut tasaiseen tahtiin kolmen pisteen voittoja. Kauden ehdoton kohokohta tähän mennessä on ollut Feyenoordin vieraana napattu vierasvoitto joulukuun puolivälissä.

Pisteen mainittua kolmikkoa perässä joulua lähti viettämään Willem II. Tilburgilaisten suurin ilonaihe tällä kaudella on ollut espanjalainen maalitykki Fran Sol, joka on tehnyt puolet joukkueensa 26 maalista. Willemin erottaa paremmista sijoituksista heikot pelit syys- ja lokakuussa. Joukkue pelasi tuolloin peräti 11 viikkoa ilman voittoa.

Kaksi pistettä Willemiä perässä ja kaksi pistettä karsintaviivan yläpuolella on ensimmäistä pääsarjaseikkailuaan läpikäyvä FC Emmen. Perinteikkään seuran ensimmäinen pääsarjaottelu ikinä päättyi voittoon, kun se kaatoi sarja-avauksessa ADO Den Haagin vieraissa maalein 1-2. Kolmen pisteen voittoja on tämän jälkeen tarttunut matkaan vielä kolme kappaletta lisää.

Pisteen Emmeniä perässä on Excelsior Rotterdamista. Heille tauko tuli hyvää paikkaan, sillä otteet alkoivat olemaan joulukuussa jo huolestuttavia. Kauteen on myös mahtunut muutama varsin ruma tappio.

Viimeisenä joukkueena karsintaviivan yläpuolella majailee Tim Sparvin myötä suomalaisille tutuksi tullut FC Groningen. Groningen on onnistunut keräämään 15 pistettä, mutta on maalieron turvin samassa pistemäärässä olevia Zwollea ja NAC Bredaa edellä. Groningen ja Zwolle ovat ehdottomasti kauden pahimmat alisuorittajat tähän mennessä.

Groningen sijoittui viime kaudella sijalle 12., joka oli selkeä pettymys parempaan tottuneessa seurassa. Paljon laitettiin uusiksi, mutta tulos on ollut edelliskauttakin heikompaa. Euroborgin stadionin uumenissa joulunpyhät menevät taatusti hampaita kiristellessä.

Myös PEC Zwolle on sukeltanut pahasti. Joukkue sijoittui viime kaudella yhdeksänneksi ja lähti petraamaan tästä, tavoitteenaan europaikat. Hyvää kautta povasi vielä erittäin hyvin menneet harjoituspelit. Kolmen ensimmäisen tappiollisen ottelun jälkeen Zwolle vaikutti löytäneen juonesta kiinni, mutta kadotti otteensa hyvin nopeasti. Kymmenestä viimeisestä ottelusta ennen joulua se voitti ainoastaan yhden, ja manageri John van ‘t Schip sai odotetusti potkut. 

Zwollen komentoon nousi viimeksi Englannin Mestaruussarjassa pelaavaa Readingia valmentanut Jaap Stam, jolle seura on entuudestaan tuttu vuosien takaa.

Katso tämä: Keskiviikko 24.4. klo 20.45 FC Groningen – PEC Zwolle

Kuka putoaa

Vaikka NAC Breda on samoissa pisteissä Groningenin ja Zwollen kanssa, niin kahta jälkimmäistä ei millään voi nähdä putoajakandidaatiksi. Niin paljon laatua kyseisissä ryhmissä on, että niiden voi olettaa kampeavan itsensä vielä turvaan. Bredan kohdalla tilanne on toinen, vaikka trendi oli tauolle lähdettäessä kohti parempaa.

Joukkueen ainoa voitto oli pitkään toisen sarjakierroksen kamppailusta De Graafschapia vastaan ottelusta, jossa Byyrikin oli paikan päällä. Joulukuussa tilanne kääntyi parempaan, kun Breda nappasi seitsemän pistettä kolmesta viimeisestä pelistä ennen joulua. Breda kuuluukin niihin joukkueisiin, joille tauko tuli todella huonoon saumaan.

Hännänhuippuna paikkaa pitelee De Graafschap 12 pisteellä. Hollannissa ainoastaan viimeinen putoaa suoraan ja kaksi joutuu karsimaan. Tällä hetkellä tuo sarjanvaihtaja alaspäin olisi De Graafschap.

Doetinchemissa kausi alkoi häikäisevällä kotivoitolla Feyenoordista, mutta tuon jälkeen on ollut niin kovin vaikeaa. Kuntopuntarin viimeinen sija ja kaksi vierasmaalia koko kaudella eivät lupaa kovin hyvää säilymisen kannalta.

Katso tämä: Lauantai 26.1. klo 20.45 De Graafchap-NAC Breda

Kirjoittaja heittää vielä loppuun itsensä likoon ja väittää Ajaxin voittavan mestaruuden. De Graafschap tippuu suoraan ja NAC Breda sekä Excelsior karsivat.

Kuvat – football-oranje.com

The post Hollannissa mentiin talvitauolle – Mestaruus kahden kauppa appeared first on Byyri.

Tämä seikka yhdistettynä ottelun varhaiseen alkamisaikaan sunnuntaina johtivat siihen, että tunnelma jäi Amsterdamin Arenalla vähintäänkin piippuun. Kaikesta huolimatta menneisyyden pystyi aistimaan, sillä poliisin läsnäolo stadionin ulkopuolella oli varsin näkyvä.

Olutta ja krokettia

Peli pelattiin sunnuntaina lounasaikaan kello 12.15. Itselläni oli lento Amsterdamin kentältä takaisin Helsinkiin vain muutaman tunnin kuluttua ottelun päättymisestä, joten olin nokkelana kaverina valinnut majoituksen aivan stadionin välittömästä läheisyydestä.

Kirjautuminen ulos hotellista ennen peliä, kamat sinne säilytykseen pelin ajaksi, takaisin hotellille ja taksilla kentälle. Homma toimii!

Neljän tähden hotelli Ozo Hotel Amsterdam sijaitsee vain kymmenen minuutin kävelymatkan päässä stadionista, joten se oli varhaiseen alkamisaikaankin nähden ihanteellinen. Amsterdamin lauantai-illan jälkeen tuollaista siirtymää matkalainen osaa arvostaa. Suosittelen tätä ratkaisua lämpimästi kaikille niille, jotka matkaavat sunnuntaiseen puolenpäivän peliin. Metroasema oli kuitenkin varsin lähellä, joten Amsterdamin keskustaan pääsi muutaman minuutin välein.

Aiemmin syksyllä vieraillessani Bredassa ja Rotterdamissa törmäsin ”areenakortteihin”, jotka piti ostaa stadionin ulkopuolelta voidakseen ostaa hyödykkeitä stadionin sisältä. Amsterdamissa vastaavaa systeemiä ei ollut, mutta kortti oli pääasiallinen maksuväline kaikilla myyntipisteillä.

Stadionilla sisäänpääsyportit oli merkattu selkeästi ja turvatarkastus eteni joutuisasti. Areenan sisäpuolelle pääsin noin 45 minuuttia ennen peliä, joten aikaa oli hyvin oluen ja pikkupurtavan nauttimiseen. Paikallisia broodje kroketteja myytiin joka kulmassa ja päätin itsekin sellaisen kokeilla. Mielenkiintoinen ja suuta polttava kokemus, jota suosittelen vähemmän kuin aiemmin mainitsemaani hotellia.

Fasiliteeteista jaettakoon vielä kiitosta vessatarjonnalle, jota oli riittävästi kummallekin sukupuolelle. Tämä on asia, joka jää valitettavasti uudemmillakin stadioneilla usein liian vähälle huomiolle.

Siirryttyäni katsomoon tein havainnon, että joukossa oli huomattavasti enemmän naisia ja lapsia verrattuna elokuiseen Feyenoordin peliin. Ilahduttavaa oli myös seurata, kuinka pienimmätkin nassikat jaksoivat oikeasti katsoa peliä ja elää siinä mukana.

Ajaxin täydellinen näytös

Ennen ottelun alkua hollantilaismedia ennakoi Ajaxin täydellistä näytöstä ja sellainen siitä tulikin. ADO:n hyökkääjistä Sheraldo Becker aiheutti pariin otteeseen ongelmia amsterdamilaisten puolustukselle nopeudellaan, mutta muuten vieraat olivat täydellisen aseettomia. ADO:n maali syntyi suhteellisen helposti annetusta vapaapotkusta, jonka viimeistelystä täytyy toki antaa Aaron Meijersille täysi tunnustus.

Ajax vei ottelua miten tahtoi, ja erityisesti Dusan Tadic teki kentällä mitä halusi. Serbialainen oli häikäisevän hyvä ja allekirjoittanut ei ihmettelisi, jos Tadic löytäisi itsensä tämän kauden jälkeen jälleen pykälää isommasta sarjasta.

Pelin tilastot kertovat kaiken:

Pallonhallinta     73% – 27%

Laukaukset kohti maalia 12 – 3

Laukaukset ohi maalin 10 – 5

Blokatut laukaukset 9 – 0

Kulmat 19 – 3

Syötöt 602 – 230

Vieraskannattajien poissaolo näkyi ja jäi kuulumatta erityisesti kahdessa yksittäisessä tilanteessa. Vierasmaalin synnyttyä oli stadionilla aavemaisen hiljaista, ja toisella jaksolla Ajaxin kannattajapäädyssä oli esillä protestilakanoita vieraskannattajien sisäänpääsykieltoa kohtaan. Kyseessä ei ollut pelkkää sympatiaa, sillä F-SIDE tiedostaa, että heiltäkin jää retki Haagiin tekemättä kevätkierroksella.

Ajaxin murskajaisten jälkeen oli edessä vielä yksi mieluisa viihdenumero, kun välittömästi päätösvihellyksen jälkeen kenttähenkilökunta asetteli pääty- ja sivurajoille palloja, joita voittanut joukkue kävi potkimassa yleisölle kotiin viemisiksi. Sympaattisen oloinen perinne päätti leppoisan sunnuntaipäivän, ja minun oli aika kiirehtiä lentokentälle.

Liput Ajaxin peliin

Liput Ajaxin otteluihin ovat usein kiven alla, sillä vuonna 1996 valmistunut futispyhättö on käytännössä aina täynnä. Lisäksi mielenkiintoisimpia vastustajia vastaan lippuja edes harvoin tulee yleiseen myyntiin, sillä ne menevät kaikki Ajaxin jäsenten käsiin. Tällaisia vastustajia ovat erityisesti Feyenoord, PSV ja ADO Den Haag. Näin kävi tälläkin kertaa, peli myytiin jäsenille päivässä loppuun.

Jouduin siis turvautumaan ulkopuoliseen lipunvälittäjään, joita netin syövereistä löytyy lukuisia. Päädyin antamaan mahdollisuuden sellaiselle nettisivustolle kuin jalkapallotravel.fi. Suomeksi lähetettyyn sähköpostikyselyyni sain nopeasti englanninkielisen vastauksen ja sain alusta alkaen erinomaista palvelua! Kyseessä on Amsterdamista käsin toimiva monikansallinen yritys, joten apu ja paikallistuntemus juurikin Ajaxin peliin olivat huippuluokkaa. Heiltä sain vinkin hotellistakin, kun olin kertonut kireästä poistumisaikataulustani.

Kaikki toimi alusta loppuun, joten lähtökohtaisesti lipunvälittäjäpalveluihin hyvinkin skeptisesti suhtautuva henkilö sai tästä varsin positiivisen kokemuksen.

The post Vieraskannattajat loistivat yhä poissaolollaan Ajaxin ja ADOn kohdatessa appeared first on Byyri.

Pääkaupunki vastaan hallintokaupunki

Jos Ajaxin ja Feyenoordin välienselvittely on pääkaupungin ja Euroopan suurimman satamakaupungin taisto, niin Ajaxin ja ADO Den Haagin iskiessä yhteen kohtaavat Hollannin pääkaupunki ja maan hallinnollinen keskus.

Amsterdamissa on yli 800 000 asukasta, ja kaupunki on väkiluvultaan maan suurin. Haag mielletään meillä Suomessa helposti paljon Amsterdamia pienemmäksi, mutta todellisuudessa sielläkin on reilusti yli puoli miljoonaa asukasta. Hallintokaupunki onkin maan kolmanneksi suurin kaupunki ja koko Haagin suurkaupunkialueen asukasluku yltää yli 700 000:een.

Haagilaiset ovat saaneet tottua suurkaupungin vilinän lisäksi siihen, että jalkapallollinen menestys kiertää sen kaukaa. Ainoat mestaruudet ovat tulleet sodan keskellä vuosina 1942 ja 1943. ADO ei ole oikeastaan koskaan pystynyt kunnolla haastamaan Ajaxia tai Feyenoordia.

Onko kyse sitten huonojen pelien ahdistuksesta vai mistä, mutta Haag on pysynyt jalkapallomaailman huulilla täysin ulkojalkapallollisista syistä: huligaaniensa takia. On jotenkin absurdia, että samasta kaupungista, jossa sijaitsee kansainvälinen rikostuomioistuin, kumpusi pitkään myös yksi Euroopan pelätyimmistä huligaaniporukoista.

Huliganismi pesiytyi hollantilaiseen jalkapalloon 1970-luvun loppupuolella ja se alkoi rehottaa erityisesti neljän suurimman kaupungin – Amsterdam, Rotterdam, Haag ja Utrecht – joukkueissa.

Verinen historia

Haagin kannattajat olivat pitkään tottuneet lähtemään otteluista Ajaxia vastaan pää painuksissa. Väkivallan tultua katsomoihin näki haagilainen nuoriso Ajax-otteluissa mahdollisuuden tulla niistä ulos nyrkein voittajana. Samalla amsterdamilaiset alkoivat vastata yhä innokkaammin heille heitettyyn haasteeseen.

1980-luvulla kyseinen ottelupari tikitti kuin aikapommi, kunnes se räjähti 1.3.1987.

Haagissa pelattua ottelua edelsivät tuntien yhteenotot stadionin ulkopuolella, ja väkivaltaisuudet jatkuivat katsomossa alkuvihellyksestä lähtien. Puoliajalle mentiin sekasortoisessa tilanteessa, jossa kenttätapahtumat olivat jo täydellinen sivuseikka.

Ottelun tauolla tuomari päätti keskeyttää pelin. Tuolloin helvetti pääsi lopullisesti valloilleen. Ennen kuin poliisi sai tilanteen hallintaansa, mielipuolisessa yhteenotossa loukkaantui 25 kannattajaa, joista valtaosa vakavasti.

Tragedia järkytti laajalti. Osaltaan tapahtunut sekä entisestään tiukentuneet turvatoimet myös rauhoittivat tämän jälkeen joukkueiden välisiä kohtaamisia. Aiheesta on tehty myös valottava dokumentti Rellen FC Den Haag – Ajax (’87): De Slag om Het Zuiderpark

1990-luvun puolivälissä alkoi kuitenkin uudelleen kyteä. Huligaanit ottivat pariin otteeseen yhteen muutamaa päivää ennen varsinaista ottelua etukäteen järjestetyissä tappeluissa. Poliisit ja viranomaiset seurasivat voimattomina vierestä. 2000-luvulle tullessa edellä mainittujen tapahtumien piti kuulua menneeseen maailmaan, mutta toisin kävi.

Vuonna 2006 Hollannin jalkapalloliitto teki kovan ratkaisun ja kielsi vieraskannattajilta pääsyn Ajaxin ja ADOn välisiin kohtaamisiin viideksi vuodeksi. Kielto oli seurausta kohtaamisesta, jossa katsomossa oli rajun nyrkkitappelun lisäksi myös tulipalo.

Byyri sunnuntaina Amsterdamissa

Mikä on sitten kohtaamisten tilanne nyt?

Vieraskannattajat ovat viime vuosina jälleen päässeet otteluihin. Heidän kuljetuksensa on kuitenkin tarkkaan vartioitu aina kotikaupungista alkaen. Vastustajan kannattajien kohtaaminen stadionilla ja sen ulkopuolella on tehty lähes mahdottomaksi.

ADOn ennen niin pahamaineiset kannattajat ovat muutenkin rauhoittuneet tämän vuosikymmenen aikana. Edellisestä kentän valtauksesta on jo yli 10 vuotta aikaa. Myös meno Amsterdamissa on samaan aikaan hieman siistiytynyt, vaikka tänä syksynä Ajaxin kannattajilta on nähty myös ylilyöntejä.

Joukkueet kohtaavat tulevana sunnuntaina Amsterdamissa Johan Cruyff Arenalla. Ottelu pelataan ongelmien välttämiseksi lounasaikaan, mikä alkaa olla näissä otteluissa jo lähes vakiokäytäntö. Lisäksi turvatoimet tulevat olemaan tälläkin kertaa massiiviset.

Jotain amsterdamilaisten suhtautumisesta ADOn kohtaamiseen kertoo, että ottelu myytiin välittömästi loppuun jo elokuussa. Vihanpito ei ole hävinnyt mihinkään, vaikkakin se ilmenee nykyään eri tavalla. Den Haagille ei vain voi hävitä, ja harvinaista se onkin. ADO on edellisen kerran voittanut Ajaxin maaliskuussa 2011. Kyseisellä kaudella 2010-2011 ADO voittikin molemmat keskinäiset kohtaamiset, mitä muistellaan Haagissa yhä suurella riemulla.

Viime kaudella molemmat kohtaamiset päättyivät tasapeliin, joten voitonnälkä on tällä kertaa molemmilla taatusti valtava.

Kun Ajax ja ADO Den Haag kohtaavat, ovat menneisyyden haamut aina läsnä. Joukkueiden kohtaamisissa on ollut tapana kerran vuosikymmenessä läikkyä yli, ja nyt on takana 12 rauhallisempaa vuotta. Hollannin liitto ja poliisi taatusti toivovat, että ruutitynnyri jää tälläkin kertaa vaille kipinää.

Byyri on viikonloppuna paikan päällä Amsterdamissa. Laaja raportti luvassa ensi viikolla – seuraa myös Byyrin some-kanavia sunnuntaina!

Artikkelikuva – adodenhaag.nl

The post Ajax vastaan ADO – Kannattajien kova taistelu appeared first on Byyri.

Paulus Roihan nimi nousi kaudella 2001 futiskansan huulille, kun HJK:n nuori hyökkääjä voitti Veikkausliigan maalikuninkuuden ja debytoi A-maajoukkueessa. 22 liigamaalia oli vuosituhannen suurin maalimäärä aina kauteen 2011 asti, jolloin Timo Furuholm venyi samaan suoritukseen.

Roihan ammattilaisura päättyi samana vuonna 2011 Kuopion Palloseurassa. Edellisellä kaudella Roiha oli tehnyt seitsemän Allsvenskan-maalia nousijajoukkue Åtvidabergs FF:n paidassa, ja hyökkääjä olisi mielellään jatkanut uraansa ulkomailla, mutta toiveet murenivat polvivamman myötä.

– Olin jo täyttänyt 30 vuotta ja ymmärsin, että jalkapallourani loppuisi kuitenkin pian. En olisi luultavasti pelannut 35-vuotiaaksi, mutta loukkaantuminen toki hieman aikaisti lopettamistani.

”Esimerkiksi sata Veikkausliiga-ottelua näyttää CV:ssä todella hyvältä”

Roiha joutui lopettamaan uransa hieman aikaisemmin kuin olisi ehkä halunnut. Tietyssä mielessä hän kuitenkin ulosmittasi loppuun asti potentiaalinsa jalkapalloilijana.

Ilvestä edustaneen Eero Hyökyvirran lopettaminen 19-vuotiaana herättikin keskustelua urheilupiirien lisäksi Roihan tuttavapiirissä. Roiha muistuttaa, että jokainen saa toimia tavallaan, mutta hän toivoisi nuorten jalkapalloilijoiden pelaavan ainakin siihen asti, kunnes he ovat valmistumisen kynnyksellä.

– Jättäisin 19-vuotiaana pienen option sille, että saattaisin kehittyä seuraavien vuosien aikana, ja tietäisin vähintään omat rajani. Siviiliuralle ei ole mielestäni niin kova kiire, että parikymppisenä lopettamisesta olisi työelämää ajatellen mitään hyötyä – jos pelaisi esimerkiksi 25-vuotiaaksi asti ja hyppäisi sitten työelämään, ei olisi yhtään muita perässä, Roiha toteaa.

– Esimerkiksi sata Veikkausliiga-ottelua näyttää CV:ssä todella hyvältä, ja se määrä on täysin saavutettavissa 25-vuotiaana. Futaamisen ja opiskelun voi yhdistää, mutta niiden ohella on vaikeaa viettää normaalia opiskelijaelämää. Toisaalta urheileva opiskelija voisi tienata harrastuksellaan sen, minkä eteen toinen opiskelija käy iltaisin töissä esimerkiksi kaupassa.

Jalkapalloura on auttanut työelämässä

Tänä päivänä 38-vuotias Roiha toimii asiakkuusanalyytikkona Swedbankilla, jossa hän palvelee tiiminsä kanssa rakennusfirmoja ja kiinteistöasiakkaita. Hän valmistui Hankenilta vuonna 2014 ja ehti työskennellä KPMG Finlandilla vajaat neljä vuotta ennen siirtymistään Swedbankille.

Roiha sai koulupaikan Hankenilta vuonna 2001, mutta siirto FC Utrechtiin siirsi opintojen alkua. Neljäsosan opintopisteistä hän hankki pelivuosinaan loukkaantumisten aikana, ja loput lopettamisensa jälkeen. Valmistuminen kesti 13 vuotta, mutta Roihaa se ei haittaa.

– En tiedä missä olisin tänä päivänä ilman jalkapalloa, mutta tykkäsin niin paljon pelaamisesta, etten vaihtaisi päivääkään pois. Olen saanut paljon hyötyä jalkapallosta esimerkiksi tiimityöskentelyn ja kilpailullisuuden merkeissä, Roiha sanoo.

– Työelämä on kansainvälistä, ja se sopii minulle luontevasti pelattuani seitsemän vuotta ulkomailla. Lisäksi veikkaan, että työelämän paineet tuntuisivat kovemmilta, jos en olisi pelannut futista.

Unkarissa katsomossa oli lähes pelkkiä fanaatikkoja

Paineet Roiha aisti etenkin silloin, kun miehen ruuti oli märkää. Ulkomaalaisena hyökkäysvahvistuksena häneltä odotettiin aina maaleja, ja maalimäärät vaikuttavat ilmapiiriin. Roiha kertoo, että esimerkiksi käytännön asiat hoituivat aina helpommin kunkin seuran toimistolla, kun rysiä syntyi.

Erilaiset jalkapallokulttuurit tulivat Roihalle tutuiksi pesteillä Hollannissa, Belgiassa, Unkarissa ja Ruotsissa. Roiha pääsi muun muassa pelaamaan Bruggen derbyissä, jotka keräsivät Jan-Breydel-Stadionille parhaimmillaan 25 000 ihmistä. Hollannin vuosiltaan Roiha muistaa parhaiten Ajaxin vierailut, jotka olivat sekä joukkueille että kannattajille tärkeitä.

– Kun pelasin Újpestissa, oli jännää, että katsomossa ei näkynyt perheitä. Ihmisiä kiinnosti paikallinen futis, mutta peleissä saattoi olla vain 1 500 katsojaa. Heistä noin 1 200 oli älyttömän fanaattista porukkaa, ja he pitivät perheet poissa katsomoista.

”Adjektiivit melkein loppuivat kesken Kreikka-pelistä puhuttaessa”

Hyökkääjä palasi viheriöille elokuun lopussa, kun Suomen ja Viron legendat kohtasivat Tallinnassa. Maalinteossakin onnistunut Roiha pääsi vaihtamaan kuulumisia vanhojen pelikavereidensa kanssa, joista moni on siirtynyt penkin päähän.  Roiha ei ole sulkenut pois paluuta jalkapallon pariin jossakin roolissa, sillä jalkapallo kiinnostaa edelleen, ja hän seuraa yhä tiiviisti kotimaista jalkapalloa.

20 maaottelun mies on ollut tyytyväinen Huuhkajien ilmeeseen Kansojen liigan otteluissa. Roihan sukupolvi ei saavuttanut arvokisapaikkaa, mutta nykymiehistöllä on kaikki mahdollisuudet päästä kisoihin.

– Adjektiivit melkein loppuvat kesken Kreikka-pelistä puhuttaessa, Suomi oli niin ylivoimainen. Tulokset, tekemisen meininki ja ylipäätään ilmapiiri maajoukkueen ympärillä ovat todella hyviä. Nyt on tärkeintä, ettei ajatella, että homma olisi jo paketissa. Uskon hyvään lopputulokseen, kunhan joukkue jatkaa samaan malliin.

The post Paulus Roiha siirtyi peliuran jälkeen koulunpenkille – maalikuninkaasta tuli ruotsalaispankin analyytikko appeared first on Byyri.

Menestys on jaksanut kiertää vuonna 1910 perustetun seuran ja 1990-luvun alussa joukkue sukelsi konkurssin myötä pahasti, mutta nousi vielä takaisin jaloilleen. Nimessä oleva etuliite on muutamaan otteeseen myös vaihtunut, mutta kaupungin nimi Zwolle on pysynyt tiukasti seuran nimessä.

1990-luvun alun konkurssi on näin jälkikäteen ollut iso tekijä seuran uudessa tulemisessa. Kaikki laitettiin tuolloin uusiksi johtoa myöten. Vihreävalkoisissa pelipaidoissa sininen väri korvasi vihreän ja valkoiset shortsit vaihtuivat mustiin.

Myös kentälle saatiin uuttaa pöhinää, kun kentällä alkoi nousemaan esiin uusia vastuunkantajia, joista seurayhteisö sai uutta virtaa ja uskoa – Jaap Stam heistä kirkkaimpana esimerkkinä.

Nousua takaisin Eredivisien puolelle saatiin odottaa kuitenkin aina 2000-luvun puolelle. Tämä riemukas tapahtuma koetti lopulta keväällä 2002. Korpivaellusta pääsarjan takana kesti siis lopulta 13 vuotta. Pääsarjariemua kesti lopulta kahden kauden ajan, kun edessä oli jälleen putoaminen sarjaporrasta alemmaksi.

Nousua haettiin nopeasti takaisin ylös. Uutta tulemista haettiin parinkin eri managerin johdolla, mutta pikainen paluu jäi haaveeksi. Kesällä 2006 Jokereistakin tuttu manageri Jan Eversen johdolla käynnistyi pidempi projekti, jonka oli tarkoitus palauttaa Zwolle pääsarjaan.

Ensitöikseen Everse kaappasi Ajaxin takalinjoilta nuoren turkulaispuolustajan Niklas Moisanderin ja antoi muutenkin tilaa ja mahdollisuuksia nuorille pelaajille. Samaan aikaan Moisanderin kanssa joukkueeseen saapui myös Petri Oravainen.

Pelaajat noin yleisesti ottivat urillaan askeleita eteenpäin, mutta nousu jäi aina vain haaveeksi. Moisander vietti Zwolle kaksi kautta, jonka jälkeen hän siirtyi AZ Alkmaariin. Eversen viimeinen yritys oli keväällä 2009, jonka jälkeen oli jälleen uuden miehen aika kokeilla.

Nousu ja ensimmäinen pokaali

Viimein keväällä 2012 tärppäsi ja Zwolle palasi Eredivisieen. Tämän jälkeen joukkue on ollut pääsarjassa mukana suhteellisen turvallisesti ilman suurempaa putoamisuhkaa. Seurahistorian kirkkain kruunu osui huhtikuuhun 2014, kun se murskasi Rotterdamin Cup-finaalissa Ajaxin maalein 5-1.

Pokaali oli tuolloin yli satavuotiaan seuran historian ensimmäinen.

Seuraavan kauden alkajaisiksi Zwolle poimi vielä Hollannin Super Cupin nimiinsä ja eteni jopa toiseen peräkkäiseen Cupin loppuotteluun, mutta Groningen oli tuolloin parempi.

Tuoreen Cup-mestarin riveihin oli tuolloin myös siirtynyt Alkmaarista nuori ja hyvin lupaava hollantilais-suomalainen Thomas Lam. Lam saapui ympäristöön jossa seura oli täydellisen sekaisin sen suurimmasta menestyksestä ikinä. Zwolle pääsi syksyllä 2014 maistamaan myös europelien magiaa ja vaikka seikkailu jäi lyhyeen, oli kyseessä taatusti unohtumaton kokemus hollantilaisseuran faneille.

Menestys myös luonnollisesti kasvattaa odotusarvoa, joten Thomas Lam ei saapunut millään tasolla helppoon paikkaan. Kausina 2014-16 nuorukainen onnistui kuitenkin raivaamaan itselleen pelipaikan joukkueesta ja kasvattamaan vastuutaan. Jälkimmäisellä kaudella Lam pelasi jo yhtä vaille kaikki Eredivisien pelit.

Lamin lähtöseura AZ Alkmaar omasi onnistuneen 2015-16 kauden jälkeen suuren kiinnostuksen hänen palveluihin, mutta Lam päätti valita osoitteekseen Englannin ja Nottingham Forestin.

Thomas Lamin paluu

Thomas Lam palasi elokuussa Zwolleen. Hänen tullessaan kaupunkiin, oli seuran tilanne hyvin erityyppinen kuin neljä vuotta aikaisemmin tapahtuneessa siirrossa. Kyseessä oli aivan eri PEC Zwolle.

Joukkue oli vajonnut edelliskaudella Eredivisien alempaan keskikastiin ja Cup-finaalit olivat jo kaukainen muisto. Kausi oli käynnistynyt kolmella peräkkäisellä tappiolla ja joukkue löytyi jumbosijalta. Ei siis mikään helppo paikka palata ja kaukana siitä hypestä mihin oli aikoinaan saavuttu.

Thomas Lam muun Zwollen miehistön kanssa käärivät hihat ja ottivat arvokkaan vierasvoiton Groningenista maajoukkuetauon alla. Suunta on nyt oikea, mutta paljon on töitä edessä. Suomesta katsoen PEC Zwolle on tukalassa tilanteessa karmean alkukautensa ansiosta. Zwollessa asioihin suhtaudutaan tyynemmin, he kun ovat läheltä joutuneet todistamaan paljon pahempiakin aikoja.

Perustettu: 1910

Kotipaikka: Zwolle

Stadion: MacPark Stadion (13,250)

Saavutukset: 1 Cupin voitto, 1 Super Cupin voitto

Tunnettuja pelaajia: Jos Hooiveld, Bert Konterman, Niklas Moisander, Jussi Nuorela, Petri Oravainen, Johnny Rep, Sami Ristilä, Paulus Roiha, Jaap Stam, Henk Timmer, Dean Wilkins.

Kuvat – wsimag

The post PEC Zwolle ennen ja nyt appeared first on Byyri.

Maaottelutaon aikana ehdin Saksassa pelattavien otteluiden lisäksi käydä myös naapurimaassa. Alankomaiden ykkösliiga, Eredivisie, oli tauolla, joten tarkastelussa oli pykälää alempi sarjataso, Eerste Divisie. Valintaani helpotti se, että Roda JC on uusi ”suomalaisseura” tulppaanimaassa. Suomalaispelaajien edesottamukset lisäävät aina mielenkiintoa stadionbongaukseen.

Roda JC Kerkrade sijaitsee Limburgin osavaltiossa Kerkrade-nimisessä kaupungissa, jonne matka Düssedorfista kestää tunnin autolla. Kaupunki sijaitsee aivan Saksan rajalla ja oli aikanaan osa Herzogenrathin kaupunkia. Yhteensä näissä kahdessa, nykyisin jaetussa, kaupungissa on noin 100 000 asukasta.

Roda pelasi pitkään Eredivisiessä, mutta tippui viime kauden pääteeksi karsinnoissa Eersteen. Seuran parasta aikaa taisi olla vuosituhannen vaihteen molemmin puolin, jolloin se pääsi muutaman otteeseen eurokentille asti ja uusi stadion valmistui.

Rodan Parkstad Limburg Stadion avattiin vuonna 2000 ja se vetää 19 979 katsojaa. Vuodesta 2015 stadionilla on ollut alustana keinonurmi. Lauantai-illan ottelussa Roda JC – NEC Nijmegen oli ainoastaan 8500 katsojaa, jota selittää osin ottelun myöhäinen alkamisaika – 20:45.

Fanimyymälä stadionin pääkatsomossa täytti kaikki odotukset. Paitoja, huiveja ja muuta rekvisiittaa oli tuttuun tapaan myynnissä. Parasta olivat kuitenkin muistot menneisyydestä, ja etenkin seuran euro-ottelut oli hienosti muistettu.

Stadionin länsipäädyn alla on Dick Nanningan käytävä. Tämä seuralegendan mukaan nimetty länsipääty esittelee hienosti seurahistoriaa. Dick pelasi pitkään Rodassa ja oli myös maajoukkueen mukana vuoden 1978 MM-kisoissa. Pääty toimii samalla ultrien kotina, ja jos tie vie Rodan peliä katsomaan, niin hommaa ihmeessä matsilippu länsipäätyyn.

Tällainen muistojen vaaliminen tuo luonnetta paikkaan. Stadion ei ole silloin pelkkä stadion, vaan se on koti. Fani ja pelaaja tietää heti, minkä asian parissa ovat.

Roda pääsi ensimmäisen kerran Eurooppaan hollantilaisvalmentaja Huub Stevensin johdolla. Huub jatkoi Rodasta pitkälle kierrokselle Saksaan ja Eurooppaan. Huubin nimi putkahteli siellä täällä esille reissun aikana, sillä Rodan kaltaisen pikkuseuran vieminen eurokentille on kunnioitettava saavutus. Schalkessa Huub on edelleen legendan statuksella, sillä hänen johdolla Schalke 04 voitti UEFA-cupin.

Seinälle on ikuistettu Rodan euro-ottelut.

Seurahistorian merkittävin voitto oli erittäin hienosti esillä.

Myös seuran suurimmat voitot olivat kunniagalleriassa esillä, sillä Roda voitti Alankomaiden cupin (KNVB Beker) kahteen kertaan: 1996/1997 ja 1999/2000.

Porvoolainen puolustaja Richard Jensen siirtyi täksi kaudeksi Rodaan FC Twentestä. Alankomaissa Richard on pelannut jo tovin, siirryttyään vuonna 2012 Twenten junioriakatemiaan HJK:n junioreista. Huonoksi onnekseni Richard oli tällä kertaa kipparoimassa Suomen U21-joukkueetta Tanskassa.

Tim Väyrynen siirtyi puolestaan elokuun lopussa Hansa Rostockista Rodaan. Tim on pitkään kiertänyt Saksaa (BVB, Viktoria Köln, Dynamo Dresden), joten Roda onkin miehen ensimmäinen seura Alankomaissa. Ottelu oli myös Timin debyytti uudessa seurassa. On mielenkiintoista nähdä, löytyykö vuonna 2014 Hongassa Veikkausliigan maalikuninkuuden voittaneelle vihdoin seura, jossa hyökkääjäkolossi lyö isosti läpi. Tim tuli kentälle tunnin pelin jälkeen, pelasi pirteästi ja sai muutaman hyvän maalipaikan, mutta avausmaali Rodan paidassa jäi vielä tekemättä.

[pullquote]Rodassa on pelannut aikanaan myös minulle täysin tuntematon suomalainen maalivahti Petteri Korkala. Petteri pelasi myös Saksan puolella rajaa Alemannia Aachenissa 2. Bundesliigaa.[/pullquote]

Näin hienon stadionin sekä varsin iloisen ja maalirikkaan pelin. Vieraat olivat lopulta vahvempia lukemin 2-3, vaikka Roda ottelua vielä vartti ennen loppua johtikin. Suomalaisilla on Rodassa hienot puitteet, ja toivottavasti he saisivatkin myös pelata mahdollisimman paljon. Roda JC on perinteinen pääsarjaseura ja nappisuorituksella suomalaiset pääsisivät nauttimaan Hollannin liigan peleistä ensi kaudella.

The post Jensenillä ja Väyrysellä hienot puitteet Kerkradessa appeared first on Byyri.

Tasan kaksi viikkoa sitten Feyenoord juhli Hollannin Super Cupin voittoa Eindhovenissa. Peli näytti hyvältä, kaikki oli tasapainossa ja Rotterdamissa lähdettiin kauden alkuun erittäin luottavaisina.

Viime viikon torstaina Feyenoord matkusti Eurooppa-liigan karsintaotteluun Slovakiaan Trencinin vieraaksi. Rotterdamilaiset lähtivät ottelupariin massiivisena ennakkosuosikkina, Slovakian-reissun piti olla lähinnä hyvä kenraali alkavaan Hollannin sarjakauteen.

Trenciniä valmentaa hollantilainen Ricardo Moniz. Hän on Feyenoordin valmentajan Giovanni van Bronckhorstin vanha pelikaveri ja hyvä henkilökohtainen ystävä. Ottelussa ystävyys oli kaukana, sillä Moniz murhasi maamiehensä taktisesti. Hän tiesi tasan tarkkaan, miten Feyenoord tuli otteluun ja käytti tiedossaan olevaa ystävänsä ajatusmaailmaa häikäilemättömästi hyväkseen. Trencin voitti ottelun 4-0 ja Feyenoord oli shokissa.

Viikonlopun sarja-avaukseen Feyenoord ei ollut ehtinyt toipua ja kaikkien hämmästykseksi monissa ennakoissa sarjan heikoimmaksi joukkueeksi povattu sarjanousija De Graafschap kaatoi kotonaan hallitsevan Cup-mestarin 2-0.

Torstaina Feyenoordilla ei ollut bensaa kuroa Trencinin etumatkaa ja rotterdamilaisten vahvasta alusta huolimatta ottelu päättyi tasalukemiin 1-1.

Trencin jatkoi Euroopassa eteenpäin ja Feyenoord saa keskittyä loppukauden kotimaansa otteluihin, mikä on seuralle aivan mielipuolisen suuri pettymys.

Henkinen kantti puntarissa

Feyenoord lähtee sunnuntain paikallisotteluun De Kuipille siis vähintäänkin kaoottisesta tilanteesta. Kelkka olisi saatava kääntymään nopeasti ja van Bronckhorst tietää, että seuran kiihkeillä faneilla menee lopullisesti kuppi nurin ja murot sekaisin, jos sunnuntain pelistä ei tule tulosta. Muutos kaksi viikkoa sitten nähtyyn vapautuneeseen lautasen nosteluun Eindhovenin illassa on käsin kosketeltava.

Entäs sitten Excelsior? Miten Rotterdamin pieni kilpailija näkee ottelun? He tietävät, että nyt jos koskaan kaupungin mahtiseura on horjutettavissa yksittäisessä ottelussa. Nyt on kaikkien aikojen mahdollisuus tehdä paikalliskilpailijan elämästä erityisen tuskallista.

Kolikolla on myös kuitenkin kääntöpuoli. Sunnuntaina pelattava paikallisottelu on miesmuistiin Feyenoordin ja Excelsiorin välillä ensimmäinen Rotterdamin derby, jossa Feyenoord ei ole päivänselvä ennakkosuosikki. Osa jopa odottaa Excelsiorin suorittavan sunnuntaina. Onko heistä lähtemään tähän otteluun paineiden kanssa? Omassa sarja-avauksessaan he tasasivat pisteet Fortuna Sittardin kanssa.

Satamakaupunki on valmiina

Saavuin itse Rotterdamiin perjantaina illalla ja vaikka ohjelmassani on lauantaina toinenkin kamppailu, on sunnuntainen ottelu ehdottomasti tämän jalkautumiseni pääottelu.

Tunnelma kaupungilla on odottava. Sunnuntainen ottelu ei toki näy vielä mitenkään katukuvassa, mutta yksi nuorimies sentään, paikallisvastustajien naljailunkin riskillä, uskalsi kävellä kaupungilla Feyenoordin pelipaita päällään, vaikka Euroopasta tippumisesta ei ollut kauaa kulunut.

Sunnuntaille on ennustettu hyvää säätä ottelun läpiviemiselle. Odotettavissa on reilu kaksikymmentä astetta ja sadekuurojen mahdollisuuskin vaikuttaa yhä epätodennäköisemmältä.

Perjantai-iltana satamakaupunki tarjosi parastaan, kun Rotterdamin auringonlaskua pystyi ihailemaan pilvettömältä taivaalta. Näky oli kaunis ja odottava. Kuin jotain suurempaa olisi pian tulossa.

Feyenoord-Excelsior

Pelipaikka: De Kuip

Alkuvihellys: Sunnuntaina 19.8.2018 klo 15.30

Media: Unibet-TV

Jutun kuvat: Suvi Sorva

The post Rotterdamin derby – ennakko paikan päältä appeared first on Byyri.

Alkavalla kaudella Eredivisiessä nähdään peräti kolme uutta tulokasta, kun Sparta Rotterdam sekä Roda JC epäonnistuivat karsinnoissa ja lähtivät hakemaan Twenten tavoin vauhtia Eersten puolelta. Uudet joukkueet ovat Fortuna Sittard, De Graafschap sekä Byyrin jo aiemmin esittelemä FC Emmen. Edellisen kerran kolme joukkuetta lähti sarjatasoa alemmas Hollannissa kauden 2014-15 päätteeksi.

Robin Lodia huhuiltiin kovasti kesän aikana Feyenoordin paitaan, mutta ainakin syksyn ajan Ajaxin Saku Ylätupa on ainoa, joka voi tuoda mahdollisesti Eredivisieen suomalaisväriä. Ylätupa pelannee pelinsä kuitenkin pykälää alempana Eerste Divisiessä Jong Ajaxin riveissä. Samasta sarjasta löytyvät myös Janne Sakselan Sparta Rotterdam sekä Richard Jensenin Roda JC.

PSV Eindhoven puolustaa mestaruutta, joka oli seuralle jo historiansa 24. Joukkue kävi keväällä kilpajuoksun Ajaxin kanssa pokaalista ja oli lopulta neljän pisteen erolla amsterdamilaisia parempi.

Eredivisien avauskierros

Perjantai 10.8.

Klo 21.00 PEZ Zwolle-Heerenveen

Lauantai 11.8.

Klo 19.30 Ajax-Heracles

Klo 19.30 Willem II-VVV-Venlo

Klo 21.45 Excelsior-Fortuna Sittard

Klo 21.45 PSV Eindhoven-FC Utrecht

Sunnuntai 12.8.

Klo 13.15 ADO Den Haag-FC Emmen

Klo 15.30 De Graafschap-Feyenoord

Klo 15.30 Vitesse-Groningen

Klo 17.45 AZ Alkmaar-NAC Breda

Joukkueet

ADO Den Haag

AFC Ajax

AZ Alkmaar

De Graafschap

FC Emmen

SBV Excelsior

Feyenoord

Fortuna Sittard

FC Groningen

SC Heerenveen

Heracles

NAC Breda

PEC Zwolle

PSV

FC Utrecht

SBV Vitesse

VVV-Venlo

Willem II

The post Eredivisie 2018-19 – Kausiennakko appeared first on Byyri.

Ottelussa kohtasivat hallitseva mestari PSV Eindhoven sekä Hollannin Cupin eli KNVB-Cupin voittanut Feyenoord Rotterdamista.

Hollannissa Super Cupia on pelattu vuodesta 1991 lähtien. Tässäkin kilpailussa voitot ovat keskittyneet maan kolmelle suurimmalle eli mainituille PSV:lle ja Feyenoordille, sekä Ajaxille Amsterdamiin. Eniten Super Cupin voittoja on kertynyt PSV:lle, kaikkiaan 11 kappaletta.

Nederlandse Supercup, kuten paikalliset sitä kutsuvat, kulki alkujaan nimellä PPT Telecom Cup. Vuonna 1996 jäi sponsorinimi kilpailun nimestä pois ja palkinto on siitä lähtien nimetty Hollannin nyt jo edesmenneen pelaajasuuruuden Johan Cruijffin mukaan.

Lauantai-iltana pelattu ottelu oli ensimmäinen kerta, kun Super Cupin pokaalista miteltiin PSV Eindhovenin kotinurmella Philips Stadionilla, mikä taatusti lisäsi PSV:n virtaa otteluun. Ottelu oli myös uuden PSV-valmentajan Mark van Bommelin kilpailullinen debyytti uudessa seurassaan.

PSV hakee vielä itseään

Ottelun kokoonpanoissa oli havaittavissa se, mitä hollantilaismedia on kauden alla jaksanut hokea: Feyenoord on valmis alkavaan kauteen. Rotterdamilaisseura on pysynyt suhteellisen hyvin kasassa viime kaudesta ja omaa juuri tämän takia pienehkön etumatkan pääkilpailijoihinsa PSV:hen ja Ajaxiin nähden.

Kun Feyenoordin valmentaja Giovanni van Bronckhorst pystyi juoksuttamaan Philips Stadionin nurmelle jo suhteellisen tutun miehistön ja pelisysteemin, haki van Bommel vielä palasiaan alkavaan kauteen. PSV:n harjoitusotteluissa aloittanut meksikolaishyökkääjä Hirving Lozano oli laitettu penkille ja Donyell Malen sai mahdollisuutensa avauksessa. Myös erittäin lupaava Hollannin U21-maajoukkueen keskikenttämies Pablo Rosario sai tilaisuutensa.

Ottelun ensimmäinen jakso oli suhteellisen mitäänsanomatonta jalkapalloa, jossa syntyi oikeastaan yksi kunnon maalipaikka.

PSV:n laitapuolustaja Angelinon hyvä keskitys tavoitti Luuk de Jongin takatolpalta, mutta pusku jäi Feyenoordin maalivahdin Justin Biljowin hyppysiin. Nolla-nolla säilyi taululla ja näissä lukemissa mentiin tauolle.

Mainittava on myös Feyenoordin kannattajien pyroshow, joka keskeytti hetkeksi ottelun aivan sen avaussekunneilla, kun innokkaimmat idiootit päättivät heitellä soihtujaan Philips Stadionin nurmelle.

Feyenoord rankkareiden kautta voittoon

Aivan toisen jakson kärkeen PSV sai toimitettua pallon verkkoon, mutta maalin tehnyt Luuk de Jong rikkoi tilanteessa selvästi maalivahtia ja tuomari hylkäsi maalin välittömästi.

Toisen jakson paras paikka siunaantui reilun 80 minuutin pelin jälkeen Feynoordin keskikenttäpelaaja Tonny Vilhenalle, mutta hän ei onnistunut liruttamaan palloa ohi Jeroen Zoetin.

90 minuutin pelin jälkeen tilanne oli yhä maaliton ja kilpailun sääntöjen mukaisesti mentiin suoraan rangaistuspotkukilpailuun.

Pilkut vedeltiinkin sitten pitkän kaavan mukaan.

Ensimmäisen viiden miehen ryppäästä molemmilta epäonnistui yksi, puolustaja Jorrit Hendrix PSV:lta ja ruotsalainen Sam Larsson Feyenoordilta. Jatkovedoissa alkoivatkin tämän jälkeen oikein kunnon epäonnistumistalkoot, kun kolme peräkkäistä vetäjää missasivat pilkkunsa. Feyenoordin Jordy Clasiesta tuli lopulta sankari, kun hän upotti epäonnistumiskimaran jälkeen pallon oikeaan alanurkkaan vieden pokaalin Rotterdamiin.

Voitto oli Feyenoordille toinen perättäinen Super Cupissa. Vuosi sitten se kaatoi Vitessen, tuolloinkin rangaistuspotkukilpailun päätteeksi.

Liian rohkeita johtopäätöksiä yhdestä ottelusta ei pidä tehdä.

Toistetaan kuitenkin edelleen samaa hokemaa: Feyenoordin peli näyttää tällä hetkellä todella hyvältä. Se, missä oikeasti mennään, nähdään kun kausi toden teolla käynnistyy viikonloppuna. Edessä on huippumielenkiintoinen Eredivisien-kausi 2018-19!

[embedyt] https://www.youtube.com/watch?v=vKmW5KvCBz0[/embedyt]

Artikkelikuva – Nos.nl

The post Feyenoord Johan Cruijff Schaalin voittoon appeared first on Byyri.

Vain seitsemän kuukautta aikaisemmin perinteikäs seura oli ollut Hollannin kakkostason Eerste Divisien häntäpäässä. Avauskierroksen voiton jälkeen joukkue oli pelannut seitsemän ottelua voitoitta ja tuoreen managerin Dick Lukkienin asema oli kaikkea muuta kuin vakaa.

6.10. Emmen kaatoi kotikentällään Cambuurin 2-0. Tämän jälkeen lukuisat tasapelit alkoivat kääntymään kolmen pisteen voitoksi. Pian käynnistyi kahden kuukauden tappioton ajanjakso, jonka avulla putoamisviiva oli saatu karistettua kauas taakse. Emmenissä pystyttiin lähtemään rennoin mielin kohti kevätkautta.

Eerste Divisien nousujärjestelmä on varsin monimutkainen, johtuen sarjassa pelaavista lukuisista pääsarjajoukkueiden kakkosnipuista sekä jaksoista, joihin kausi on jaoteltu, ja joiden parhaat pääsevät mukaan nousukarsintoihin. FC Emmenin vahva kevät nosti sen lopulta sijalle seitsemän. Johtuen ensimmäisenä mainitusta syystä, eli Ajaxin sekä PSV:n kakkosjoukkueiden yläpuolella olemisesta, pääsi Emmen kahdettatoista kertaa nousukarsintoihin sen historiassa. Kertaakaan ei ollut tärpännyt.

Yllätysnousu ja jättiraatoja

Ensimmäisenä oli edessä erinomaisen kauden pelannut NEC. Kaikkien yllätykseksi Emmen oli parempi kotinurmellaan selvästi maalein 4-0. Toiseen osaan NEC laittoi kotonaan kaiken tiskiin, mutta 4-1 –voitto ei riittänyt – FC Emmen jatkoi toiseen ja ratkaisevaan ottelupariin.

Kuva – Gerrit Rijkens

Siinä vastaan asettui Janne Sakselan Sparta Rotterdam, joka on kaikilla mittareilla valtavasti Emmeniä suurempi seura. FC Emmen taisteli kotikentällään ensin 0-0-tuloksen ja tämän jälkeen shokeerasi Alankomaita, raapimalla 1-3 -vierasvoiton ja nousten ensimmäistä kertaa seurahistoriassaan Eredivisieen, tiputtaen samalla Spartan pykälää alemmaksi.

Pienessä hetkessä Dick Lukkienista tuli nero ja Emmenistä maan seksikkäin futisilmiö. Seitsemässä kuukaudessa voi tapahtua yllättävän paljon.

Päättynyt kausi oli muutenkin Eredivisen kannalta jättiraatojen ulosmarssi, kun Sparta Rotterdamin lisäksi perinteikäs Roda JC sekä kymmenen vuoden takainen mestari FC Twente lähtivät pykälää alemmaksi.

Mikä ihmeen FC Emmen?

FC Emmen perustettiin vuonna 1925.

Emmen on 100 000 asukkaan kaupunki Koillis-Hollannissa, lähellä Saksan rajaa. Sen jalkapallojoukkue oli vuosikymmenien ajan harrastajapohjainen, ilman sen suurempia tavoitteellisuuksia.

Homma muuttui ratkaisevasti vuonna 1985, kun Emmenissä noustiin Eerste Divisieen. Tuolloin joukkuetta alettiin siirtää kohti täysammattilaisuutta taustoja myöden. Tästä käynnistyi 33 vuoden yhtäjaksoinen putki pelejä maan toisella sarjaportaalla, joka päättyy nyt siis sarjanousuun.

Kuten todettua, nousukarsinnoissa ollaan oltu ennenkin. Ensimmäisen kerran oltiin todella lähellä nousua kaudella 1995-96. Tuolloin joukkueen riveissä pelasi myös muuan Mika Nurmela, jonka pitkä ajanjakso Hollannissa käynnistyi tuolla kaudella. Moni muistaa Nurmelan Heerenveenistä, mutta harva muistaa, että ennen tuota aikaa Nurmela pelasi Emmenissä peräti neljän kauden ajan.

Ennen Nurmelan siirtymistä seuraan, oli Antti Sumiala pelannut edellisen kauden myöskin Emmenissä. Sumialan visiitti Koillis-Hollannissa jäi yhden kauden mittaiseksi, mutta hän oli tuolla kaudella joukkueensa paras maalintekijä yhdeksällä osumalla. Sumialasta tuli tuolloin myös seurahistorian ensimmäinen ei hollantilainen pelaaja, joka sai kyseisen tittelin nimiinsä.

Joukkue pelaa kotiottelunsa JenS Vesting –stadionilla, jonka kapasiteetti on 8600 katsojaa. Se on tulevalla Eredivisien kaudella sarjan kolmanneksi pienin. Ainoastaan Venlolla ja Excelsiorilla on pienemmät puitteet pelaamiseen. Stadion tunnetaan myös nimellä De Meerjdik ja siellä pelattiin vuonna 2005 nuoren MM-kisoja.

FC Emmenin historiasta on myös mainittava, että se on selviytynyt vuosien saatossa kaksi kertaa Hollannin Cupin puolivälieriin.

Kausi 2018/19

Emmenissä hypätään suureen tuntemattomaan. Sen suurin vahvuus tulee olemaan ensikertalaisen kiima ja kotipelit, kausikorttien myynti kun käy ennätyksellisen vilkkaana!

Mitä siltä sitten voi odottaa? Vedonlyöntiyhtiö Unibet antaa FC Emmenin mestaruudesta rahat takaisin 751 kertaisena. Suurempi kerroin on vain toisella sarjanousija De Graafschapilla.

On siis sanomattakin selvää, että Emmenin mestaruus alkavalla kaudella on sarjapaikan säilyttäminen. Hollannin 18 joukkueen pääsarjasta yksi lähtee ulos suoraan ja sijat 16-17 joutuvat karsimaan sarjapaikastaan. Emmenin tehtävää ei voi siis väittää etukäteen mahdottomaksi.

Kuva – Roel Bos

Dick Lukkien jatkaa joukkueen peräsimessä. Myös hyökkääjä Cas Petersin jatko on iso asia Emmenille. Monipuolinen maalinsylkijä on iskenyt viimeisen kahden kauden aikana seuralle peräti 31 maalia!

Puolustusta johtaa 29-vuotias toppari ja joukkueen kapteeni Jeroen Veldmate. Hän on joukkueensa meritoituneemmasta päästä. Groningenin kasvatti omaa pääsarjakokemusta kasvattiseuransa lisäksi Sparta Rotterdamista ja Heraclesta. Vyöllä on myös kaksi kautta Tanskan Superligaa, josta mies siirtyi viime kaudeksi Emmenin takalinjoille.

Lähes yhtä vahvalla CV:llä on Veldmaten ikätoveri, laituri Anco Jansen. Myös Jansenille nyt käynnistyvä kausi on toinen Emmenissä. Mieheltä löytyy pääsarjakokemusta Zwollesta, De Graafschapista ja Roda JC:sta. Lisäksi hänelle on ehtinyt kertyä yli 50 peliä tulikuumassa Turkin liigassa.

FC Emmenin runko koostuu pitkälti keskisuurten hollantilaisseurojen tuottamista pelaajista. He ovat pelanneet yhden tai kaksi kautta pääsarjaa kasvattajaseurassaan, mutta peliminuutit ovat jääneet hyvin vähäisiksi. Peliaikaa on sitten lähdetty hakemaan muualta, tässä tapauksessa Emmenistä. Joukkueen pelaajat ovat pääsääntöisesti reilusti alle 30-vuotiaita.

Huomionarvoista on, että Emmenissä ei ole lähdetty sokeasti vahvistamaan joukkuetta kesän aikana, vaan sarjapaikka yritetään säilyttää pitkälti viime kauden miehistöllä.

Oikeastaan ainoa isompi hankinta tähän mennessä on keskikenttäpelaaja Wouter Marinus Zwollesta. Hän on hyvin Emmenin näköinen pelaaja: 23-vuotias, joka lähtee ensi kertaa kokeilemaan siipiään kasvattajaseuransa ulkopuolelle.

FC Emmen pelaa historiansa ensimmäisen Eredivisen ottelun ADO Den Haagin vieraana 12.8. Viikkoa myöhemmin on suuren kansanjuhlan aika, kun JenS Vesting-stadionilla pelataan ensimmäistä kertaa maan pääsarjaa. Tuolloin kylään saapuu AZ Alkmaar.

Jo nyt voidaan sanoa, että Dick Lukkienin FC Emmen on tulevalla kaudella yksi eurooppalaisen futiskartan mielenkiintoisimmista tarinoista seurattavaksi.

The post 92-vuotias FC Emmen ponnistaa ensimmäiseen pääsarjakauteensa appeared first on Byyri.

Televisiosta oli tarjolla vaikka mitä herkkua Euroopan futisviheriöiltä. Oli siis selviö, että tuleva viikonvaihde vietetään kotisohvan, maksukanavien ja oluen siemailun merkeissä. Aloitin lauantain ensimmäisellä Valioliiga-kamppailulla, joka oli heti melkoinen herkkupala: Tottenham-Arsenal.

Katselin ottelua ennakoivaa studio-osuutta odottavaisesti. Ottelun käynnistyttyä jaksoin seurata pari minuuttia, kunnes sain luuriini viestin, johon vastasin.  Jatkoin seuraamista, mutta ajatukseni pyöri kaikkialla muualla kuin itse ottelussa. Jossain vaiheessa havaitsin tutkivani puhelimellani, miten pari viikkoa aikaisemmin pidetyissä presidentinvaaleissa oli äänestetty omalla asuinalueellani.

Tunnin pelin jälkeen sammutin television. Sitä seurannut hiljaisuus sattui korviin.

En oikein ymmärtänyt mistä oli kyse, kun peli ei kiinnostanut. Televisio ja muut seurantalaitteet pysyivät kiinni koko illan. Seuraavana aamuna tajusin mistä oli kyse: olin kyllästynyt.

Olin kyllästynyt kansainväliseen jalkapalloon. Siihen kaikkeen ylimitoitettuun hypeen ylipalkattujen diivojen ympärillä, mitä Euroopan huippusarjat olohuoneisiimme sylkee. Jälkikäteen olen tullut siihen lopputulokseen, että viime kesäinen Neymarin siirtosaaga ja sen ympärillä pyörineet rahasummat olivat oman eurofutiskiinnostukseni katkaisija. Jokin raja oli ylittynyt.

Miksi Hollanti?

Suomalaiselle jalkapallon ystävälle kotimaisen sarjakauden off-season on sietämättömän pitkä. Aamut, päivät, illat ja yöt ovat talvella aivan yhtä pimeitä ja kylmiä. Kesällä kaikki on aina paremmin! Päivät eivät ole öiden kopiota, olut on parempaa ja voit odottaa aina kannattamasi jengin seuraavaa matsia.

Kun olin mennyt pari viikonloppua ilman kansainvälistä jalkapalloa minut alkoi täyttämään tietynlainen tyhjyys. Ei tästä pimeydestä selviä ilman euroiltojen ja viikonloppujen odotusta! Silloin se eräänä aamuna bussissa matkalla töihin tuli mieleen – alan seuraamaan itselleni jotain lähes täysin tuntematonta sarjaa.

Mielessäni kävi muutama vaihtoehto mihin lähteä euroenergiaani purkamaan.

Lopulta Hollanti tuntui luontevalta vaihtoehdolta. 80-luvun alussa syntyneenä, ehdin imeä 90-luvun puolivälissä itseeni Jari Litmasen jokaisen kosketuksen palloon Mestarien liigassa sekä myötäelää himoitun isokorvan noston.  Muistan kuinka PSV Eindhoven vieraili aikanaan Olympiastadionilla, samaisessa kilpailussa, HJK:n vieraana.

Kuva – Kampseedorf

Hollannissa on pelannut vuosien aikana valtava määrä eturivin suomalaisia jalkapalloilijoita. Mika Väyrynen, Sami Hyypiä, Tim Sparv, Niklas Moisander ja Petri Pasanen, nyt vain joitakin nimiä Litmasen lisäksi mainitakseni. Silti en tiedä sen kansallisesta sarjasta juuri mitään. En seurojen historiasta enkä keskinäisistä vihasuhteista.

En siis mistään oleellisesta.

Kirjoitin Byyriin viime syksynä Hollannin maajoukkueen alasuhdanteesta, joka on yhä puheenaihe tälläkin hetkellä. Luin loppuvuodesta myös Johan Cruyffin elämänkerran ja kirjoitin siitä myös kirja-arvostelunkin. Näin jälkikäteen katsottuna, nämä olivat kenties ne lopulliset tekijät osoittamaan valintani juuri Hollantiin.

Ruokahaluni oli herätetty ja uteliaana luonteena olin valmis ahmimaan lisää.

Perehtymistä, matkoja ja kirjoittamista

Maltoin tuolloin talvella mieleni ja siirsin perehtymiseni vasta kesälle. Näin pääsin uuteen kauteen alusta asti mukaan, enkä hypännyt liikkuvaan junaan. Nyt olen alkanut hiljalleen tekemään omia kotiläksyjäni seuroista, pelaajista, kaupungeista ja maan kulttuurista.

Tulevan kauden ajan Hollannin pääsarja Eredivisie menee minulle kaiken muun eurofutiksen edelle. Tällä tarkoitan sitä, että jos El Clásicon aikaan pelataan Vitesse-De Graafschap, vie jälkimmäinen voiton olohuoneessani.

Myös Mestarien liigan ja Eurooppa-liigan iltoina tulen antamaan pääpainoni hollantilaisille seuroille.

Tutustumiseni ei rajoitu pelkästään kotisohvalta seuraamiseen. Pyrin ottamaan koppia maan kulttuurista muun muassa kirjallisuuden kautta. Lisäksi tulen matkustamaan useamman kerran tulevan kauden aikana paikan päälle pelejä seuraamaan. Ensimmäisen kerran jo toiselle sarjakierrokselle elokuun puolivälissä.

Tulen näistä matkoista ja kaikista muista havainnoistani tasaisin väliajoin myös Byyrin lukijoille kirjoittamaan. Tulen pitämään teidät ajan tasalla mitä maan sarjassa tapahtuu sekä tuomaan kiinnostavia ilmiöitä ja tarinoita tietoisuuteenne.

Matkan tavoite

Tavoitteeni on seuraavan vuoden aikana saada uusi liekki kansainvälisen jalkapallon seuraamiseen. Tässä voin sanoa onnistuneeni jo nyt. Talvella tähän projektiin syttynyt kipinä on roihunnut jo pitkään ja odotan valtaisalla innolla tulevaa kautta.

Toivon samalla löytäväni mahdollisimman paljon uusia asioita rakastamani lajista, kenties uuden puolen lajikulttuurista. Haluan matkan varrella tutustua myös hollantilaisiin, ja kenties, ehkä siinä ohessa, oppia hieman myös hollannin kieltä.

Sitomalla itseni kokonaiseksi kaudeksi yhden maan pääsarjaan sekä cup-kilpailuun, jää muiden sarjojen seuraaminen väkisinkin hyvin pieneksi. Uskon siis omaavani tästä vuoden kuluttua myös aivan uudenlaisen mielenkiinnon niihin enemmän seurattuihin, Euroopan isojen sarjojen seuraamiseen. Tuolloin uskon seuraavani niitä huomattavasti lajisivistyneempänä ihmisenä kuin mitä nyt olen.

Matka voi alkaa!

The post Tulppaaneihin tutustumassa – Vuosi hollantilaiseen jalkapalloon perehtymistä appeared first on Byyri.

Huuhkajistakin tutun Sakselan pitkä odotus päättyi toissa viikonloppuna miehen pelatessa ensimmäisen puoliajan Spartan reservijoukkueen riveissä. HFC kaatui kotikentällä luvuin 6-1, kun 18-vuotias turkkilaislupaus Ibrahim Dervisoglu kuritti vieraita peräti viidellä maalilla.

Edelliset peliminuutit virallisissa otteluissa Saksela uurasti lähes päivälleen vuotta aiemmin, toukokuussa 2017. Polven eturistisidevamma tapahtui heinäkuussa alasarjajoukkue SSS Klaaswaalia vastaan pelatussa harjoitusottelussa.

– Kuntoutus on sujunut hyvin, eikä missään vaiheessa ole tullut mitään takapakkia. Leikkauksen jälkeen lähdimme liikkeelle siitä, että polvi olisi täysin kunnossa yhdeksän kuukauden jälkeen. Kaikki on mennyt aikataulujen mukaan, Saksela kertoo.

Laitapuolustajana viihtyvä Saksela käytti aikaansa hyödyksi ja suoritti kuntoutuksensa aikana muun muassa Aalto-yliopiston kauppakorkeakouluopintoja.

Paluu tosipeleihin maistui silti erinomaiselta.

– Kausi on ollut aika raskas, ja olin odottanut ensimmäistä peliä kauan. Ottelun alla jännitti aika paljon, mutta alkulämmöissä tuli hyvä fiilis, ja pystyin nauttimaan siitä, että olin takaisin pelikentillä.

Kulunut vuosi on ollut raskas myös Spartalle: edustusjoukkue siirtyi kesken kauden Dick Advocaatin komentoon, kun muun muassa Hollannin maajoukkuetta valmentanut konkari palkattiin seuraan joulun tienoilla. Alex Pastoor sai tehdä 70-vuotiaalle Advocaatille tilaa viiden perättäisen tappion jälkeen.

Saksela ei ole juuri päässyt keskustelemaan Advocaatin kanssa kahden kesken, mutta on saanut valmentajavelhosta hyvän vaikutelman.

– Hänestä huokuu kokemus. Hän on vahva ja karismaattinen persoona, joka puhuu todella suoraan, eikä kiertele. Rehellinen sekä reilu tapa toimii, ja hän on saanut jengiimme hyvää puhtia. Tuloksemme ovat olleet talvitauon jälkeen vaihtelevia, mutta olemme pelanneet hyvin.

Sarjapaikka ratkeaa ensi sunnuntaina

Sparta pelastui suoralta putoamiselta voitettuaan viimeisistä yhdeksästä ottelustaan neljä. Eredivisien ”suomalaisjoukkue” FC Twente jäi sarjan hännille ja eroa Spartaan oli lopulta kolme pistettä. Spartalla on tekemistä erityisesti puolustamisessa, sillä rotterdamilaisryhmä päästi sarjan joukkueista selkeästi eniten maaleja.

Ensimmäinen karsintavastus FC Dordrecht pääsi playoffeihin surkeasta loppukaudestaan huolimatta. Perinneseura voitti sarjan kolmannen kvartaalin ja varmisti siten paikkansa karsinnoissa, vaikka sijoittui lopulta sarjassa sijalle 13.

Sparta haki Doordrechtin vieraana 1–2-voiton viime torstaina ja venyi sunnuntaina 2–2-tasapeliin kotona. Joukkue jatkoi täten karsinnan viimeiseen vaiheeseen yhteismaalein 4–3.

– Putoamiskarsinnat eivät ole mitään kivoja pelejä. Paineet ovat kovat. Joukkueessamme on kuitenkin hyvä tunnelma. Sekä joukkue että monet yksilöt ovat esiintyneet vahvasti keväällä. Uskon, että säilymme, Saksela pohtii.

Ura jatkunee Spartassa

Seuraavaksi Spartaa vastaan asettuu FC Emmen. Otteluparin voittaja pelaa pääsarjassa kaudella 2018–2019.

Saksela kertoo seuraavansa karsintaottelut katsomosta. Hän hakee viimeisien pelien aikana minuutteja reservijoukkueen riveissä. Maan kolmannella sarjatasolla pelaava Jong Sparta Rotterdam majailee sarjan keskikastissa vailla suurempaa pelkoa putoamisesta.

Kävi karsinnoissa miten vain, Sakselan ura jatkunee Spartassa. Sopimus pitää hänet seurassa vielä ensi kauden ajan, vaikka hän toteaakin, että kesän siirtoikkunassa voi tapahtua mitä vain.

The post Janne Saksela palasi tosipeleihin vuoden tauon jälkeen appeared first on Byyri.

Heinäkuun 7. päivänä 1974 Länsi-Saksassa järjestetyt jalkapallon MM-kilpailut huipentuivat Münchenin loppuotteluun. Finaaliin olivat raivanneet tiensä isäntämaa Länsi-Saksa sekä naapurimaa Hollanti.

Elettiin paitsi mauttomien ylipitkien hiuksien, myös hollantilaisten kehittämän niin kutsutun totaalisen jalkapallon, Totaal Voetbalin, kulta-aikaa. Pelijärjestelmän keskeinen ajatus oli, että kuka tahansa kenttäpelaaja pystyi hetkellisesti täydentämään kenen tahansa joukkuetoverin pelipaikan. Lopputulos oli sujuvaa, liikkuvaa pelaamista, jossa vastustajalla kuin vastustajalla oli suuria vaikeuksia roikkua mukana.

Kaiken tämän moottorina toimi kentällä yksi kaikkien aikojen suurimmista, Johan Cruyff. Erityisesti Hollannin turnauksessa ottama 4-0-voitto Argentiinasta on jäänyt mieliin osoituksena totaalisen jalkapallon voimasta.

Jos hollantilaisilla oli Cruyff, oli saksalaisilla puolestaan Franz Beckenbauer. Finaalissa kaksi tuon ajan suurta pelaajaa ja oman kansakuntansa ikonia johdattelivat miehistönsä loppuunmyydylle Münchenin Olympiastadionille.

Ottelua edeltävä erikoinen episodi siirsi kuitenkin itse pelin alkamista. Tuohon aikaan päättäjäisseremoniat olivat alkaneet vakiintua loppuotteluiden yhteyteen, ja näin oli ollut myös Münchenissä. Kun ottelun oli tarkoitus alkaa, havaittiin seremonioiden alta pois otettujen kulmalippujen puuttuvan. Voitaneen vain kuvitella, millaisella juoksutahdilla ja ajatuksilla paikallinen kenttämestari on lippuja tuolloin etsinyt.

Historialliset pilkut

Kun peli lopulta saatiin käyntiin, koettiin lähes välittömästi jalkapallon MM-kisojen historiaa. Johan Cruyff suoritti pitkän soolojuoksun pallon kanssa ja ajoi väkisin sisään Länsi-Saksan boxiin. Uli Hoeneß  laittoi jalkansa Cruyffin juoksulinjalle, ja lentävä hollantilainen kaatui tilanteessa kumoon. Ottelun englantilaiserotuomari Jack Taylor ei epäröinyt hetkeäkään ja osoitti pallon pilkulle. Historiallisen tilanteesta teki se, että kyseessä oli kautta aikain ensimmäinen MM-finaalissa tuomittu rangaistuspotku.

Historiallista pilkkua asettui ampumaan keskikenttämies Johan Neeskens. Hän pyssytti pallon voimalla keskelle vieden lievänä ennakkosuosikkina otteluun lähteen Hollannin johtoon.

Reilut 20 minuuttia myöhemmin tapahtui puolestaan Hollannin rangaistusalueella. Puolustava keskikenttäpelaaja Wim Jansen liukui takaapäin ja hieman tarpeettomasti Bernd Hölzenbeinin kumoon. Seurasi jälleen rangaistuspotku, josta kantoi vastuun Paul Breiner. Bayern Münchenin puolustaja sijoitti pallon omalla kotistadionillaan tarkasti vasempaan alanurkkaan tuoden isäntämaan tasoihin.

Ennen Münchenin finaalia oli ehditty pelata yhdeksän MM-finaalia, joissa ei ollut annettu ainuttakaan rangaistuspotkua. Tuolloin niitä tuomittiin kaksi ottelun ensimmäiseen 25 minuuttiin. Kolmatta MM-finaalin pilkkua saatiin tuon jälkeen odottaa 16 vuotta ja ylipäätään niitä on tuomittu tähän päivään mennessä neljä – joista siis kaksi samana Münchenin iltana.

Länsi-Saksa sai tasoituksesta uutta virtaa, ja lopulta Gerd Müller oli mies, joka onnistui. Vain hetkeä ennen taukovihellystä Rainer Bonhof siirsi pallon maalinedustalle Müllerille, joka otti ensin pelivälineen haltuunsa ja toisella kosketuksellaan siirsi sen ohi Jongbloedin.

Tässäkin osumassa oli historian siipien havinaa. Osuma oli Gerd Müllerin MM-kisauran 14., ja hänestä tuli tuossa hetkessä historian eniten maaleja MM-lopputurnauksessa tehnyt pelaaja. Gerd Müllerin ohi tuossa tilastossa ovat tuon jälkeen menneet vain maamies Miroslav Klose 16 osumallaan sekä Brasilian Ronaldo, jolla lopputurnausmaaleja on vyöllään 15.

Totaalinen jalkapallo vyöryttää

Jos ottelun ensimmäisen jakson jälkimmäinen puolisko oli Länsi-Saksan ilotulitusta, olivat isäntien paikat jälkimmäisellä nelivitosella harvassa. Hollanti alkoi antamaan maailmalle oppituntia kuuluisasta totaalisesta jalkapallostaan.

Paikkoja piisasi. Erityisesti Hollannin erikoistilanteet tuottivat Länsi-Saksan puolustukselle päänvaivaa, ja palloa siivottiin välillä maaliviivaltakin. Johnny Repilla oli kaksikin huippupaikkaa aivan lähietäisyydeltä. Omat mahdollisuutensa oli myös jo aiemmin pilkulta onnistuneella Neeskensilla. Hän tykitti kertaalleen huikean volleyn epäonnekseen päin saksalaisvahti Sepp Maieria. Hieman myöhemmin kaukoveto oli upota sisään, mutta meni sunnuntaihesarin verran vasemmalta ohi.

Tämän lähemmäksi ei tuolloin ensimmäistä MM-finaaliaan pelannut Hollanti kuitenkaan päässyt, ja Länsi-Saksa sai juhlia kotiyleisönsä edessä 20 vuoden tauon jälkeen historiansa toista maailmanmestaruutta. Saksalaisille voittoja on tämän jälkeen siunaantunut vielä kaksi lisää, Hollanti on puolestaan selviytynyt Münchenin jälkeen loppuotteluun vielä vuosina 1978 ja 2010, mutta saanut joka kerta lähteä kotiin hopea kourassaan.

Kuva: Bert Verhoeff / Anedo

The post Kohti MM-kisoja: Totaalisen jalkapallon saavuttamatta jäänyt kruunu appeared first on Byyri.

Tiesin etukäteen, että maaliskuussa 2016 keuhkosyöpään 68 vuoden iässä menehtynyt Johan Cruyff oli aikansa suurimpia ellei jopa suurin pelaaja. Olin myös tietoinen, että hän ei ainoastaan vaikuttanut peliin, vaan myös muokkasi sen evoluutiota.

Kirja on ilmestynyt alunperin nimellä Mijn Verhaal, ja oli työn alla Cruyffin saadessa syöpädiagnoosinsa. Suomenkielinen teos (Minerva, 2017) on suomennettu englanninkielisestä laitoksesta My turn : the autobiography (2016). 

RAKKAUS AJAXIIN LÄMMITTÄÄ

Hollantilaisen meriitit pelikentillä ovat sitä luokkaa, että kirjasta olisi helposti voinut tulla tylsää tulosten sekä saavutusten luettelua. Siihen ei onneksi ole sorruttu. Pidän tavasta, jossa kansien väliin on tuotu mukaan Cruyffin persoona, mieltymykset, ajatukset sekä henkilökohtaiset suhteet. Kun laitoin kirjan viimeisen kerran kiinni, liikkuivat päällimmäiset ajatukseni täysin pelikenttien ulkopuolella: kuinka mukavan oloinen ihminen!

Jalkapalloromantikkona minua myös lämmittää se, kuinka tekstistä nousee syvä rakkaus omaa kasvattajaseuraa Ajaxia kohtaan. En laskenut, mutta kirjassa ei taida olla kovin montaa aukeamaa, jossa Ajaxia ei olisi jossain yhteydessä mainittu.

Erityistä kiitosta minulta saa kirjan aloitus. Olisi ollut helppo lähteä suoraan aktiiviurasta liikkeelle, mutta lapsuus on jaksettu käydä läpi kiirehtimättä. Tarinat harjoittelusessioista jo pikkupoikana Ajaxin kentällä kenttämestarin suostumuksella ovat mielenkiintoista luettavaa. Lisäksi Cruyffin isän kuolemaa ei pelätä käsitellä. Kirjan toinen lause, ”Menetin isäni 12-vuotiaana, ja sen jälkeen elämääni ohjasi Ajax”, kuvastaa koko teosta todella hyvin.

VAIKEUKSISTA USKALLETAAN KERTOA

Kirjalla on paljon annettavaa myös niille, jotka kaipaavat lisäselkoa suuruuden hetkiin ja pokaalien nosteluihin. Kuuluin heidän joukkoonsa, mikä olikin päällimmäinen motiivini kirjan lukemiseen. Kuten eräs mainos aikanaan osuvasti sanoi: ”Nyt tiedän”.

Eniten Johan Cruyffin urasta ja hänestä ihmisenä saa kuitenkin irti, kun käsitellään uran vaikeita asioita. Esimerkkinä mainittakoon punainen kortti, jonka hän sai ensimmäisenä hollantilaisena pelaajana maajoukkueessa. Siitä seurasi pitkä pelikielto Oranjessa. Toisena esimerkkinä voidaan mainita Ajaxin kapteeniäänestys, jonka häviäminen johti aikanaan siirtymiseen Barcelonaan.

Nämä tarinat ovat paitsi koukuttavan mielenkiintoista luettavaa, myös hyviä oman aikansa kuvia.

YOUTUBE TUO LISÄARVOA LUKUKOKEMUKSEEN

Huomasin kirjaa lukiessani myös tekeväni jotain, mitä en ollut aikaisemmin futiskirjallisuuden yhteydessä tehnyt. Tasaisin väliajoin, kun olin lukenut mielenkiintoisen yksityiskohdan pelikentiltä, havaitsin kirjan siirtyneen sivuun pöydälle ja yllätin itseni katsomasta kyseistä tapahtumaa YouTuben kautta. Koin, että sain näin vielä enemmän irti kirjasta.

Myös itse kirjan visuaalisesta ilmeestä on annettava pisteitä. Oranssit kannet ja oranssit sivujen ulkoreunat – erinomainen ratkaisu! Oranssi kirja saa nyt arvoisensa paikan kirjahyllystäni. Olen vakuuttunut, että tulen ottamaan sen sieltä uudelleen lukuun vielä tämän vuosikymmenen puolella.

The post Viihdepääty: Cruyffin Totaalista Peliä appeared first on Byyri.

Tulppaanimaan kansa sai katsella vierestä jalkapallon arvokilpailut myös viime vuonna, kun se ei selviytynyt 24 maan EM-lopputurnaukseen. Oranjen jatkuva alisuorittaminen karsinnoissa on hämmästyttänyt ja kummastuttanut jalkapalloväkeä ympäri maailmaa. Kyseessä on iso jalkapallomaa, joka on tuottanut toinen toistaan upeampia pelaajia jo vuosikymmenten ajan ja joka tunnetaan legendaarisen totaalvoetbalin eli totaalisen jalkapallon kehittäjänä. Hollanti on kolmanneksi eniten välieräpaikkoja lopputurnauksissa saavuttanut Euroopan maa vuoden 1982 jälkeen. FIFA-rankingissa Hollanti on tullut vuoden 2011 toiselta sijalta parikymmentä pykälää alaspäin.

Mitä on tapahtunut? Itse asiassa, alisuorittaako Hollanti ensinkään vai onko taso yksinkertaisesti tippunut rajusti lyhyessä ajassa?

Jälkimmäiseen kysymykseen vastaaminen on helpompaa, kun tarkastelee ensin tilastoja. Otan vertailuun vuodet 2010 ja 2017.

Taaksepäin on menty

Seurajoukkueet eivät pärjänneet seitsemän vuotta takaperin Euroopassa juurikaan. Toukokuussa 2017 Ajax puolestaan pelasi Eurooppa-liigan loppuottelussa Tukholmassa. Tällä mittarilla ollaan siis jopa menty eteenpäin.

Totuus alkaa kuitenkin valjeta, kun katsoo kahta Hollannin avauskokoonpanoa.

Johannesburgin MM-finaalissa 11. heinäkuuta 2010 yhtä vaille kaikki Hollannin pelaajat olivat päättyneellä kaudella pelanneet seurajoukkueessaan europelejä, isoissa rooleissa vieläpä. Ainoa avauksen pelaaja, joka ei ollut ollut mukana euro-otteluissa, oli keskikenttäpelaaja Nigel de Jong. Hänkin pelasi tuolloin kovaa nousua tehneessä Manchester Cityssä.

Hollannin viimeisin kamppailu oli 10. lokakuuta 2017, kun se kaatoi Ruotsin maalein 2-0.

Tuon joukkueen avauksessa oli kolme pelaajaa, jotka eivät pelaa seurajoukkueessa, jossa pelattaisiin europelejä. Suurimmat erot ovat kuitenkin seuroissa ja rooleissa. Seitsemän vuotta sitten kärjessä viilettivät Arsenalin ja Liverpoolin pelaaja, nyt Beşiktaşin ja Fenerbahçen. MM-finaalissa maalissa torjui Ajaxissa koko kauden pelannut Maarten Stekelenburg, Ruotsi-ottelussa jämäminuuteille Barcelonassa jäänyt Jasper Cillessen.

Europelit ja varsinkin Mestareiden liiga ovat hyvä mittari sille, missä maan jalkapalloilijat menevät. Vuonna 2013 Arjen Robben ratkaisi Lontoon finaalin Borussia Dortmundia vastaan viime hetken maalillaan. Tuon jälkeen hollantilaista pelaajaa ei ole Mestareiden liigan loppuottelussa nähty. Se on ennenkuulumattoman pitkä aika. Pelkästään Johannesburgin MM-finaalissa kentällä olleessa joukkueessa oli mukana kolme edellisen kevään finaalissa ollutta hollantilaista.

Yksi syy huonoihin suorituksiin on myös helppo havaita, kun katsoo nykyjoukkueen rosteria. Nuorennusleikkaus ei ole onnistunut yhtä hyvin kuin monilla muilla mailla. Moni suuri pelaaja on lopettanut maajoukkueuransa, mutta taustalta ei ole noussut uusia kantavia pelaajia.

Maan yksi suurimmista, ellei jopa suurin ongelma on ongelman kieltäminen. Ranskan EM-kisoista ulos jääminen pistettiin Hollannissa tylysti uusien nuorten pelaajien piikkiin. Hyppy junnumaajoukkueista suoraan kansallisiksi sylkykupeiksi oli varmasti vaikeaa ja purkaantuikin tappeluina harjoituksissa. Maajoukkueeseen ei taatusti ole ollut hetkeen kiva mennä, ja kireä ilmapiiri on näkynyt tuloksissa.

Tulevista MM-kisoista ulos jääminen on puolestaan laitettu valmennuksen piikkiin. Keskiviikkona (8.11.2017) nykyinen päävalmentaja Dick Advocaat ilmoittikin jättävänsä pestinsä tulevien harjoitusotteluiden jälkeen. Valmentaja siis vain vaihtoon? Olisipa se niin yksinkertaista.

Pitäisikö katsoa peiliin?

”Meidän tasomme on saavutettu. Muut maat ovat ottaneet meistä oppia ja saaneet meidät kiinni meidän opeillamme sekä pelaamalla kuten me”.

Nämä ajatukset nousevat usein esiin, jos hollantilaisen jalkapalloihmisen pakottaa hetkeksi purkamaan kahden edellisen karsinnan epäonnistumisen syitä. Se ei ole käsienpesua, vaan kertoo enemmänkin kansallisesta mielenlaadusta. Hollantilaisen on hyvin vaikea myöntää, että esimerkiksi naapurimaa Belgiassa asiat olisi tehty jotenkin perustavanlaatuisesti heitä paremmin.

Vasta viime kesänä oli havaittavissa ensimmäistä reagointia tuulimyllyjen kupeesta siihen, että heikkoihin suorituksiin halutaan saada muutosta. Kun tulevat MM-kisat alkoivat vaikuttaa vaikealta saavuttaa, asetti Hollannin liitto KNVB erillisen työryhmän tutkimaan, ”olisiko maan jalkapallossa kehitettävää”.

Hengitystä työryhmän tuloksista ei kannata pidättää, sillä ainakaan eri brittilehtien mukaan työryhmä ei ole vielä edes aloittanut työtään.

Sillä välin, kun tuloksia saadaan ja niihin ehditään reagoida, saadaan Hollannissa olla tyytyväisiä samaan asiaan kuin täällä Suomessa. EM-kilpailuihin pääsee nykyään 24 maata.

The post Hollannin maajoukkue vuonna nolla appeared first on Byyri.